Hyvän monivitamiinin käyttö on säästöä

kuva: Pixabay/Gergo Jaksa

Chattailin tänään tutun ravintolisien parissa työskentelevän rautaisen ammattilaisen kanssa mm. siitä, että ihmisillä ei välttämättä ole nykyään ole rahaa ravintolisiin siinä missä ennen ja niistä ei oikein olla valmiita maksamaan. Tämä on tietenkin nykyisessä maailmantilanteessa ymmärrettävää. Ravintolisiä ei kuitenkaan ole ilmaista tuottaa ja syy siihen, miksi Suomen pienillä markkinoilla on niin vähän aidosti hyviä monivitamiineja on se, että jos halutaan riittävä annostelu, laadukkaat raaka-aineet ja mm. aktiiviset B-vitamiinit, hinta kohoaa.

En halua tässä kirjoituksessa ottaa kantaa siihen, mitkä nimenomaiset monivitamiinit ovat tällä hetkellä sellaisia, joita asiakkaille suosittelen. Haluan ottaa kantaa siihen, miksi monen kannattaisi mielestäni sijoittaa laadukkaaseen ja riittävän vahvaan monivitamiiniin.

Tyhmiä asenteita ja väitteitä ravintolisistä

Suomessa on julkisuudessa mielestäni jotenkin todella nihkeää ja suorastaan nihilistästä suhtautumista ravintolisiin. Mm. Suomen Terveystuotekauppiaiden Liitto ry on joutunut ottamaan kantaa virheellisiin uutisjuttuihin ja kirjoituksiin. Mediassa painotetaan kovasti sitä, etteivät ravintolisät korvaa monipuolista ja terveellistä ruokavaliota. Lisäksi esitetään suorastaan muunneltua totuuttta, tai virheellisiä käsityksiä siitä, että ravintolisät olisivat jotenkin turhia tai jopa terveydelle vaarallisia. Tutkimustuloksia väännellään muotoon, jossa niistä voisi muka päätellä, ettei ravintolisistä ole mitään hyötyä tai että niistä on jopa haittaa. Ihmiset usein uskovat nämä väitteet tai vihjailut, koska harvalla on osaamista ja koulutusta arvioida tutkimustulosten näyttöastetta tai miettiä mitä vikaa erilaisten tutkimusten suunnittelussa ja asetelmissa on jo lähtökohtaisesti ollut, tai mitä kaikkia muuttuvia tekijöitä tai näkökulmia ei ole osattu ottaa huomioon.

Ehkä tarina ravintolisien tarpeettomuudesta on myös helppo uskoa, koska silloin ei tarvitse muuttaa omaa toimintaansa, vaan voi huoletta jatkaa ravintolisätöntä elämäänsä. Se on toki inhimillistä, mutta se voi olla myös vahingollista nykyiselle tai tulevalle terveydelle ja hyvinvoinnille.

Yleinen väite on, että ravintolisiä ei ole tutkittu, kuten lääkkeitä tutkitaan. Tällä luodaan käsitystä jotenkin epämääräisistä, jopa haitallisista purkeista luontaistuotemyymälöissä, vaikka näitä samoja purkkeja myydään myös apteekeissa. Ravintolisät eivät ole lääkkeitä, mutta monia niistä valmistetaan lääketehtaissa tai lääketehtaiden kriteerit täyttävissä tuotantolaitoksissa. Tuotantolaitoksia valvotaan ja ravintolisät ovat turvallisia kun niitä käytetään ohjeiden mukaisesti. Suomessa ravintolisiä valvova viranomainen on Ruokavirasto.

Ravintolisät ovat tietyssä mielessä ruokaa ja monen hivenaineen tai vitamiinin merkityksiä ja niiden tarvetta biokemiassa kyllä tunnetaan hyvinkin pitkälle. Nämä alkuaineet ja molekyylit kuuluvat elimistöömme ja niitä saadaan myös ruoasta. Ne eivät ole monien lääkkeiden tavoin vieraita aineita kehossamme, joiden vaikutukset saattavat tulla yllätyksenäkin. Olemme saaneet ravintoaineita, kuten vitamiineja, rasvahappoja ja hivenaineita kehoomme ruoan mukana iät ja ajat. Ennemminkin se on niin, että lääkkeet ja niiden pitkäaikaisvaikutukset ovat niitä tuntemattomampia tekijöitä. Lääkkeet ovat toki tarpeellisia, mutta niistä on myös sivuvaikutuksia, joista jotkut voivat tulla esiin vasta pitkän ajan kuluttua siitä kun lääke on hyväksytty markkinoille. Eikö voitaisi vain hyväksyä, että sekä lääkkeitä, että ravintolisiä tarviaan, eikä niitä ole tarpeen asettaa vastakkain? Kesällä tarvitaan uimahousuja ja talvella lämpökerrastoa ja molemmat voivat olla vaatekaapissasi.

Epäterve kriittisyys ravintolisiä kohtaan voi kummuta tietämättömyydestä ja asenteellisuudesta. Se voi kummuta myös ideologiasta, jonka mukaan kaikki pitäisi saada luonnollisessa muodossa ja se mikä on tehtaasta peräisin, on jotenkin hyödytöntä, epäluonnollista ja jotakin, jota keho ei voi tunnistaa ravintoaineeksi. Myönnän, että olen joskus vuosia sitten itsekin ajatellut hieman tällä tavalla. Sittemmin, kun olen saanut enemmän kokemusta ja tietoa, olen halunnut suhtautua asiaan tasapainoisemmin. Yksittäisen ravintoaineen kohdalla on hyvä ottaa selvää siitä mihin sitä tarvitaan, paljonko sitä tarvitaan ja millaisessa muodossa se on parasta ottaa, jotta se imeytyisi hyvin ja toimisi kehossa, kuten sen kuuluu toimia.

Jos on sairauksia tai lääkityksiä, on toki otettava selvää, onko joidenkin ravintolisien suhteen käyttörajoitteita. Ravintolisät, kun puhutaan ainesosista, joita on myös ruoassa, eivät lukuisien tietämättömien tai asenteellisten ihmisten väitteistä huolimatta vahingoita maksan toimintaa oikein annosteltuna sen enempää kuin tavallinen ruokakaan. Väärin annostellut kasvirohdokset, epäpuhtaat kasvirohdokset, jotka on hankittu jotenkin epämääräisistä lähteistä esimerkiksi ulkomailta tai lääkkeiden ja joidenkin rohdosten yhteisvaikutukset voivat haitata maksaa. Valtaosa maksavaurioista tulee kuitenkin lääkkeistä, alkoholin väärinkäytöstä, virheravitsemuksesta tai maksatulehduksista, eivät vitamiineista, hivenaineista tai muista ihan normaaleista ravintolisistä. Maksatoksisia ravintolisä- tai rohdosvalmisteita ei saa olla markkinoilla ja ravintolisien ja rohdosvalmisteiden käyttäjien on hyvä pitäytyä pakkausten annostusohjeissa.


Todellisuus ravintolisien tarpeesta

Ideaalissa tilanteessa kaikki eläisivät stressitöntä ja tervettä elämää ja söisivät joka päivä säännöllisesti juuri oikean määrän ravintoainetiheää, tasapainoista ja terveellistä ruokaa. Hyvin harva pystyy tähän, ellei elä hyvin etuoikeutettua elämää ja pysty keskittymään täysillä oman hyvinvoinnin vaalimiseen. Emme voi olla varmoja siitä miten ravintoainetiheää kaupasta ostamamme tai ravintolassa syömämme ruoka on ja harva meistä jaksaa, pystyy tai edes haluaa syödä koko ajan terveellisesti. Ihmisillä on myös sairauksia, ruokahaluttomuutta, ikääntymistä, lääkityksiä ja monenlaisia rasitustekijöitä ja huomiota hajottavia asioita elämässä, joiden vuoksi myös heidän ravitsemukselliset tarpeensa ja elämäntilanteensa ovat hyvin yksilöllisiä.

Ravitsemuksen ammattilaisena ja terveyden ja sen puutteen suhteen monenlaisissa liemissä itsekin keitettynä olen sitä mieltä, että ravintolisät ovat todella tärkeä ja aivan liian vähän käytetty keino sekä ennaltaehkäistä terveysongelmia, että auttaa meitä voimaan paremmin. Ravintolisien käyttö ei sulje pois muita tapoja huolehtia terveydestä, eivätkä ne tietenkään auta kaikkia ja kaikissa tilanteissa. Monille ne kuitenkin ovat hyödyksi.

Kun juttelen asiakkaideni kanssa yksilöllisen ravintolisäohjelman suunnittelusta ja käyttöönotosta, suosittelen heitä ajattelemaan ravintolisät heidän taloudellisessa budjetissaan samaan kategoriaan ruokakulujen kanssa. Sitähän ne ovat, tiiviissä muodossa ja nimensä mukaisesti ravinnon lisänä. Ne auttavat paikkaamaan sitä vajetta, jota voi syntyä jos ruokavalio ei ole täysin optimaalinen, erilaisten ravintoaineiden tarve on todennäköisesti lisääntynyt, tai ruoansulatus käy hitaalla. Ne auttavat korjaamaan todettuja ravintoainepuutoksia ja varmistamaan ravintoaineiden saantia. Miksi tämä on tärkeää?

Kuvittele, että joku rakentaa hienon Lego-rakennelman ohjeiden mukaan, mutta osa palikoista puuttuu. Rakennelmasta voi ehkä päätellä mikä se on ja sitä voi ehkä jossakin määrin käyttää leikkimiseen, mutta se ei ole kovin kestävä. Me koostumme niistä ravintoaineista, joita saamme ruoasta ja ravintolisistä. Monilla on heidän tietämättään puutoksia ravintoaineista. Tämä on minun alallani (olen ravintoterapeutti) aivan yleisessä tiedossa.

Kun nuorelle ja terveellekin ihmiselle tekee laajempia ravintoaineiden mittauksia, niistäkin löytyy ravintoaineiden vajetta. Ei välttämättä todella radikaaleja puutostiloja, mutta harvan suhteellisen terveenkään ihmisen ravintoaineiden saanti on ihan täysin optimaalista. Jos on sairautta, ikää, lääkityksiä ja erilaisia rasitustekijöitä elämässä, ravintoainepuutoksia on enemmän. Kaikki minun alallani toimivat ammattilaiset huomaavat työnsä kautta jatkuvasti sen, että heidän asiakkaidensa vointi tavalla tai toisella kohenee, kun ravintoainepuutokset korjataan.

On täysin loogista, että kun keholla on ns. kaikki palikat, mitä se toimiakseen tarvitsee, sillä on parhaimmat mahdolliset edellytykset myös tasapainottaa ja korjata itseään. Jaksaminen ja vastustukyky ovat paremmat, kun ihminen on hyvin ravittu ja hän saa tarpeeksi sekä energiaa, että tarvitsemiaan mikroravintoaineta.

Jos ei ole mahdollisuuksia teettää laajoja ravintoainemittauksia, voi joka tapauksessa tukeutua saantisuosituksiin. Ei välttämättä niihin, joissa kuvataan se määrä ravintoaineen saantia, jolla juuri ja juuri tulee jotenkuten toimeen, vaan ylimmät turvalliset saantisuositukset. Ottaen huomioon, että osan ravintoaineista saa ruoasta, voisi ravintolisistä otettu määrä olla esimerkiksi jotakin alimman ja ylimmän saantisuosituksen välistä. 

Monivitamiini, ravintolisäohjelman peruskulmakiviä

Jos monivitamiinin käyttö maksaa muutaman kympin kuukaudessa, onko se paljon? Ei yleensä, kun ottaa huomioon miten kallista ruoka nykyään on. Tietenkin oikein vähävaraiselle ihan kaikki on kallista. En halua väheksyä  niitä ihmisiä, joilla ei yksinkertaisesti ole varaa mihinkään ravintolisiin. Jos on varaa vain pariin ravintolisään, ne saattaisivat olla D-vitamiini ja monivitamiini. Joka tapauksessa monivitamiinin käyttö ei tule niin kalliiksi kuin se, että vastaavansisältöiset ravintoaineet joutuisi hankkimaan monesta eri purkista: B-vitamiinivalmiste, C-vitamiini, A-vitamiini, E-vitamiini, sinkki, kupari, jodi, seleeni jne.

Monivitamiinien käyttäjien olisi kuitenkin tärkeä pyrkiä pitämään mielessä, että myös ruokavalioon on hyvä kiinnittää huomiota. Siihen, että syö tarpeeksi ja säännöllisesti ja mukana on ravintoainetiheitä elementtejä. Ruokavaliota voi lähteä kohentamaan usein vaikkapa siitä, että lisää ruokavalioon mm. erilaisia marjoja, terveellisiä rasvoja, kuten extra virgin oliiviöljyä, ituja, versoja, värikkäitä vihanneksia, siemeniä, pähkinöitä ja monipuolisista lähteistä hyviä proteiineja. Voi olla psykologisessa mielessä helpompi lähteä parantamaan tilannetta siten, että keskittyy ensin siihen, mitä ruokavalioon on hyvä lisätä, sen sijaan, että lähtisi vain karsimaan jotain pois ruokavaliosta. 

Hyvässä monivitamiinissa on mielestäni ainakin seuraavat: B-vitamiinit aktiivisessa muodossa (monet eivät pysty geneettisten syiden vuoksi kunnolla hyödyntämään halpoja ei-aktiivisessa muodossa olevia ravintolisien B-vitamiineja), C-vitamiini, A-vitamiini, E-vitamiini, sinkki, kupari, kromi, mangaani, seleeni, jodi ja mielellään myös K-vitamiini ja K2-vitamiini. D-vitamiiniakin toki voi olla, mutta monivitamiinin määrä ei yleensä yksinään riitä immuunipuolustuksen kannalta riittävään D-vitamiinin saantiin. Turvallinen määrä D-vitamiinia aikuiselle on 100µg päivässä. Erikseen purkista voi ottaa myös magnesiumia, jonka saanti voi monilla jäädä vajaaksi, samoin omega 3-rasvahappojen EPA ja DHA saanti. Stressi ja sairastaminen kuluttavat myös C-vitamiinia enemmän kuin mitä usein monivitamiinista saa.

Kuinka paljon monivitamiinissa pitäisi mitäkin ainesosaa olla? Tämä riippuu vähän siitä, ollaanko ns. tankkaamassa ravintolisiä puutostilojen korjaamiseksi vai onko kyse ennemminkin ylläpidosta. Jos on suhteellisen terve ja tasapainoisesti syövä nuori ihminen, jolla ei ole paljoa stressiä, voisi saantisuosituksia pienemmistäkin määristä usein olla hyötyä ajatuksella, että monivitamiinilla varmistetaan ravintoaineiden saantia sen lisäksi, mitä saadaan ruoasta kun tarve ei ole merkittävä ja kohonnut. Jos tarve on merkittävä ja kohonnut, ajattelisin, että A-vitamiinia on hyvä olla ainakin 800µg (ylin saantisuositus 3000µg, raskaana oleville on omat suositusrajat), sinkkiä 10mg, seleeniä 100µg ja folaattia 400µg. Näin siis esimerkkeinä muutamien keskeisten ravintoaineiden saantia.

Kun tarve on merkittävä, voi olla hyvä käyttää tuotetta, jossa päivittäinen annos jaetaan kahteen ottokertaan kahdelle eri päivän pääaterialle. Joissakin tuotteissa annoksia on jopa kolme päivässä. Näin imeytyminen on parempaa, kuin silloin jos yritettäisiin imeyttää kaikkea samalla aterialla. Näin jäljitellään myös sitä ravintoaineiden saantia, joka tapahtuu ruokaillessammekin. Harva meistä syö vain yhden valtavan aterian kerran päivässä, vaan jakaa syömiset useaan ateriaan päivässä. Jos annos valitsemassasi tuotteessa annostus on vain yksi tabletti tai kapseli päivässä, kannattaa monivitamiini ottaa kunnon aterian päätteeksi. Jos aamiaisesi on niukka, lounas voi olla parempi ajankohta.

Jos otat rautavalmistetta aamulla, monivitamiinin sisältävät hivenaineet voivat kilpailla samoista imeytymisreiteistä. Rauta imeytyy parhaiten aamulla, joten monivitamiini on hyvä ottaa lounaalla tai päivällisellä. Raudan kanssa yhtä aikaa voi ottaa vitamiineja, aminohappoja ja rasvahappoja, mutta hiven- ja kivennäisaineet ja varsinkin kalsium voivat häiritä raudan imeytymistä. Tyhjään mahaan otettu monivitamiini voi tuottaa pahoinvointia ja vatsavaivoja, koska siinä olevat ravintoaineet ovat niin tiiviissä muodossa. Siksi monivitamiini on hyvä ottaa aterian päätteeksi, jolloin se sekoittuu mahalaukussa ruokamassaan ja imeytyy sieltä samoja aikoja kuin ravinnonkin sisältämät ravintoaineet.

Jos olet sitä mieltä, että ravintolisiä ei tarvita, koska saamme kaiken tarvitsemamme ruoasta, saat kaikin mokokin pitää mielipiteesi. Siihen sinulla on täysi oikeus. Kannattaa kuitenkin miettiä, että jos opetat mielipidettäsi muillekin, sen voi uskoa joku sellainen, joka tarvitsisi ravintolisiä. En tietenkään väitä, että kaikkien pitäisi käyttää monivitamiinia, mutta olen sitä mieltä, että nykyistä huomattavasti useampi hyötyisi laadukkaan monivitamiinin säännöllisestä käytöstä, tietenkin huomioiden myös terveellisen ruokavalion tärkeys. Aika harvalle monivitamiinin käytöstä on ainakaan haittaa.

10 keinoa säästää sähköä ruoanlaitossa

kuva:Pixabay

1. Jos lämmität uunin tai teet ruokaa levyllä, tee kerralla iso satsi. Tämä säästää sähköä, vaikka uudelleenlämmittäisit ruokaa ateria kerrallaan. Ruoan lämmittäminen ei vie yhtä paljon sähköä kuin ruoan kypsentäminen, ellet valmista jotain tosi nopeasti valmistuvaa. 
2. Tee välillä ateriaksi ruokaisia salaatteja, joita varten ei tarvitse kypsentää ruokaa erikseen. Salaatissa voi olla vihanneksia, siemeniä ja pähkinöitä ja lisäksi vaikka juustoa, oliiveja ja papuja tölkistä. Loraus oliiviöljyä ja sitruunamehua vielä päälle.
3. Myös ateriasmoothiet ovat ruokaa, jossa ei tarvitse kuumentaa mitään. Blenderin käytössä ei kulu paljoa sähköä, koska sitä pidetään päällä niin lyhyitä aikoja.
4. Myöskään tuorepuurojen valmistuksessa ruokaa ei tarvitse kuumentaa.
5. Vältä ruokia, joita joutuu hauduttelemaan uunissa tai levyllä pitkiä aikoja.
6. Vältä ylikypsentämistä. Ruoan maun, koostumuksen ja turvallisuuden vuoksi monien ruoka-aineiden kohdalla on toki vältettävä ruoan jättämistä raa-aksi, mutta kun tiedät ruokien kypsennysajat ja tarkistelet ruoka-aineiden kypsyyttä ruokaa valmistaessa, et ylikpysennä ruokaa pilalle tai pidä kuumenna ruokaa ylimääräistä aikaa vain varmuuden vuoksi. Mm. wokkiruoat tai munakkaat valmistuvat nopeahkosti eikä levyä tarvitse pitää kauaa päällä.
7. Kiertoilmauunissa voi säästää hieman kypsennysaikaa ja valmistaa enemmän ruokaa kerralla, koska voit käyttää useita uunin tasoja.
8. Jos tulee tilaisuuksia, ruokaa voi valmistaa toisinaan myös ulkona tulella.
9. Huoneenlämpöinen neste tai ruoka-aineet lämpenevät nopeammin kuin jääkaappikylmät tai suoraan pakasteesta otetut. Tässä on toki huomioitava, että jotkut ruoka-aineet alkavat nopeammin pilaantua huoneenlämmössä kuin kuin toiset.
10. Ohuemmiksi leikatut ruoka-aineet kypsentyvät paksumpia ruoka-aineita nopeammin. Tämä saattaa olla kaikkein toimivin keino sen lisäksi, että osa aterioista valmistetaan ilman, että jotakin täytyisi kypsentää.

Pohdittavaa:

On toki yksilöllistä, kuinka monta ateriaa tarvitsemme päivässä. Ellei ole erityistä lääketieteellistä syytä, kuten refluksitauti tai leikkaus, jonka vuoksi mahalaukku on pieni tai ns. ohitettu, suurimmalla osalla kolme ateriaa päivässä riittää, kun ateriat on koostettu hyvin. Se, miksi moni kokee tarvitsevansa kolmen pääaterian lisäksi pari pienempääkin ateriaa, johtuu usein siitä, että pääaterioiden koot ovat liian pienet tai niillä ei ole tarpeeksi esim. rasvaa, proteiinia tai kuituja.

Myös runsas tärkkelys ja sokeri ruokavaliossa voivat lisätä aterioiden tarvetta johtuen niiden aikaansaamasta verensokeritasojen sahaamisesta ylös alas päivän aikana.

Kun aamiainen on tukeva, voi aamiaisen ja lounaan väli olla helposti 4-6 tuntia, samoin lounaan ja päivällisen. Toki välipaloja ja iltapalaa tarvitaan joskus myös itsestä riippumattomista syistä, kuten siitä mihin aikaan työpaikalla tai koulussa on lounas tai mihin aikaan muut perheenjäsenet syövät. Kaksi lämmintä ateriaa päivässä usein riittää ja kun tässä pitäytyy, se säästää sähköä. Samoin tietenkin myös se, että on valmistanut isompia määriä ruokaa kerrallaan ja ateria tarvitsee vain nopeasti lämmittää.

Tarvitsetko välttämättä isoa pakastinta, jos sinulla sellainen sattuu olemaan? Jos marjastat, sienestät, kalastat tai metsästät, niin ehkä tarvitset. Jos et, harkitse sitä, että pienempikin jääkaappi tai pakastin voi riittää, jos on mahdollista käydä pari kertaa viikossa ruokakaupassa. Pakastemarjojakin saa nykyään ympäri vuoden kaupan pakastealtaasta, joten hinta voi tulla halvemmaksi kuin niiden torilta ostaminen kesällä ja syksyllä kun huomioi ison pakastimen sähkönkulutuksen hinnan.

Sähkön säästäminen voi olla hyvä tilaisuus lisätä marjojen ja vihannesten syöntiä.

On varmasti monia muitakin vinkkejä aiheesta. Tästä ne, jotka tänään tulivat minun mieleeni.

Kurssiaineistoja ja reseptipaketti ravintoterapeutilta todella edullisesti

Haluatko tehdä vielä tämän vuoden puolella itsellesi terveysteon? Jos haluat, lue eteenpäin!

Vuosien varrella pitämäni erilaiset verkkovalmennukset ovat olleet suosittuja, kehuttuja ja menestyksellisiä. Nyt sinulla on mahdollisuus hankkia näitä kurssimateriaaleja ja myös yksi reseptipaketti erittäin edulliseen kymmenen euron hintaan per kokonaisuus. 

Lue tästä alta kuvaukset ja kun olet päättänyt, mitkä niistä haluat, maksa niistä yhteissumma tililleni (FI2080580710372503 (Danske Bank) ja lähetä sähköpostitse (ninni ät nimda piste fi) minulle liitteenä tosite pankkitapahtumasta (ladattu liite tai kuvakaappaus) ja tieto siitä, mitkä aineistot haluat itsellesi. Voit vapaasti tilata vaikka vain yhden, pari tai kaikki aineistot. 

Tämä tarjous on voimassa joulukuun 2022 20. päivään asti. Pyrin vastaamaan sähköpostiisi ja lähettämään sinulle aineistot sähköpostin liitteenä PDF-muodossa viimeistään muutaman arkipäivän kuluessa, jos mahdollista, jo samana arkipäivänä.

Reseptikokonaisuus, 10€

Tämä aineisto sisältää helppoja, herkullisia ja terveellisiä ruokareseptejä kategorioissa VHH-keitot, VHH salaatit, munakkaat ja siemennäkkileivät päällysteineen. Mukana on bonusohjeita, vinkkejä ja tietoutta. 

Edullista terveellistä ruokaa 10€

Ruoan hinnan ollessa korkealla tämä laaja aineisto on ajankohtaisempi kuin koskaan. Aineistossa on käytännöllisiä ohjeita ja tietoa siitä miten tällaisenakin aikana voi tehdä terveellisiä valintoja ja silti säästää ruokalaskuissa. Mukana tulee tietenkin myös käytännöllisiä ja muunneltavia ohjeita ruoanlaittoon. Aineistossa on tietoa myös poikkeustilanteisiin varautumisesta, kuten mitä koota hätäreppuun ja miten koota varmuusvarantoa ruoan suhteen edullisesti.

Ruoansulatuksen tukeminen 10€

Stressi, monet sairaudet, lääkitykset ja ikääntyminen heikentävät ruoansulatusta. Tästä voi seurata monenlaisia mahasuolikanavan vaivoja, ravintoainepuutoksia, sairastavuuden lisääntymistä, väsymystä ja ennenaikaista raihnaistumista. Aineistossa on iso määrä tietoa ruoansulatuksesta ja siitä miten sitä voi tukea.

VHH ruokavalioseikkailu 10€

Tässä aineistossa on tietoa vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta ja helppoja ruoka-ohjeita eri teemoin. Teemoja ovat mm. kasvisruoka, nopeat ruokareseptit, edulliset reseptit, välimeren ruoka ja itämaiset ruoat.

Autoimmuuniruokavalio 10€

Tämä aineisto sisältää kehittelemäni ruokavaliomallin, jossa yhdistetään viljaton, maidoton ja palkokasviton ruokavalio ja nk. painonhallintaa ja ruoansulatusta tukeva yhdistelyruokavaliomalli. Vaikka en väitä tämäntyyppisen ruokavalion parantavan kenenkään sairauksia, vertaistuessa kansainvälisesti on paljon kertomuksia nk. paleo- ja autoimmuunityyppisten ruokavalioiden koetuista hyödyistä. Myös yhdistelyruokavaliolla, jossa mm. vältetään yhdistämästä samalla aterialla proteiinia ja tärkkelystä on usean vuosikymmenen laajat perinteet. Aineistossa on sekä tietoa, että runsaasti reseptejä.

Supertarjous: Jos haluat kaikki aineistot, saat ne nyt huippuedulliseen hintaan 45€. Huomaathan, että saatan lähettää sinulle aineistot useassa eri erässä. Kiitos jo etukäteen tilauksestasi ja toivottavasti pidät hankkimistasi aineistoista! Toivotan sinulle parasta mahdollista vointia ja iloa loppuvuoteesi.

Pystyn myös tällä hetkellä ottamaan uusia valmennettavia mm. aihepiireinä naisten ja lasten ravitsemus, elintapamuutokset, painonhallinta, terveysongelmia ennaltaehkäisevä ravitsemus, uupumustilat, mahasuolikanavan ja ruoansulatuksen ongelmat, raudanpuutos, kilpirauhasen vajaatoiminta, akne, infektioista toipuminen yms. Teen tarvittaessa yhteistyötä terveydenhoidon ammattilaisten, kuten lääkärien kanssa. Kauttani saa myös ravitsemustilaan, hormonitoimintaan, ruoansulatukseen ja suoliston toimintaan, allergioihin ja yliherkkyyksiin, geenitesteihin (lääkitysten soveltuvuus, ravitsemus, elämäntavat, urheilu) ja moniin muihin asioihin liittyviä moderneja laboratoriotestejä, joihin minulla on tulkintapätevyys. Huomoithan, etten kuitenkaan tee diagnooseja, enkä muuta tai aloita lääkityksiä.



Tyytyväisyystakuu. Jos et ole tyytyväinen minulta ostamaasi aineistoon, voit pyytää rahan palautusta yhteen tai useampaan aineistoon kahden viikon kuluessa ostohetkestä. Sitoudut tällöin myös poistamaan aineiston pysyvästi kaikilta laitteiltasi, sähköpostistasi ja hävittämään mahdollisen tulostetun paperisen aineiston.

Vastuuvapauslauseke: Jos sinulla on jokin sairaus, neuvottelethan aina lääkärin kanssa jos teet ruokavaliomuutoksia. Näiden aineistojen kirjoittajana en väitä niissä olevien neuvojen tai ruokavalio-ohjeiden parantavan mitään. Ethän myöskään käytä mitään tuotteita tai ruoka-aineita, jotka eivät sinulle sovi allergian, yliherkkyyden, lääkityksen, sairauden tai joidenkin oireiden vuoksi. Jos jokin tuote, ruoka-aine tai ateria aiheuttaa sinulle oireita, lopeta tuotteen tai ruoka-aineen käyttö tai kyseisen aterian syöminen ja konsultoi tarvittaessa terveydenhoidon ammattilaista. Sinä yhdessä lääkärisi tai muun sinua hoitavan terveydenhoidon ammattilaisen kanssa olette vastuussa siitä jos noudatat aineistossa olevia neuvoja, otat käyttöön aineistossa mainittuja ravintolisiä tai luontaistuotteita tai muutat jollakin tavalla ruokavaliotasi. Aineistojen hankkimisesta itselleen ei muodostu minkäänlaista hoitosuhdetta aineistojen kirjoittajaan.

1.12. 2022, Hyvinkää, Nina Saine, ravintoterapeutti

Kilpirauhasen vajaatoiminta ja potilaiden vaikeudet saada diagnoosi

vastuuvapauslauseke:

En ole lääkäri, etkä jutun lukijana ole hoitosuhteessa minuun. Tämän kirjoituksen sisältöä ei saa käyttää lähdeaineena päätettäessa hoidostasi. Vastuu hoidostasi kuuluu sinulle itsellesi ja lääkärillesi. Sinulla on myös täysi oikeus olla tästä kirjoituksesta mitä mieltä haluat.

-------------------------------------------------



 

kuva: Pixabay

Tämä maa on täynnä kilpirauhaspotilaita, jotka kärsivät joka päivä kilpirauhasen vajaatoiminnan oireista, mutta he eivät saa diagnoosia tai hoitoa. Oireita pistetään muiden asioiden piikkiin: 

-"Olet lihava ja laiska (laiskuutta ei aina sanota suoraan, vaan tämän sanan voi lukea rivien välistä tai se sanotaan kiertoilmauksin). Sinun pitäisi vain syödä vähemmän ja liikkua enemmän." Todellisuudessa harva kilpirauhaspotilas syö oikeasti liikaa. He saattavat lihomisen pelossa syödä myös aivan liian vähän ja tämä itse asiassa pahentaa oireita ja hidastuttaa aineenvaihduntaa entisestään. Jaksaisitko itse liikkua enemmän, jos olisit koko ajan väsynyt, masentunut, sinulla olisi ummetusta tai muita vatsavaivoja, erilaisia kiputiloja ja tuntisit lisäksi ettei kukaan ymmärrä sinua. Kun on pitkään sairas, se myös lannistaa ihmistä. Vajaatoimintaoireista liikunta myöskään harvoin piristää, vaan se lisää oireita ja väsyttää entisestään.

Me emme ole koneita. Me olemme ihmisiä, jotka tarvitsemme toisiamme. Me tarvitsemme rakkautta, tukea ja ymmärrystä toisiltamme. Lisäksi tarvitsemme aitoa aktiivista kuuntelua. Suurin osa kilpirauhaspotilaista on naisia ja monilla naisilla on kokemusta siitä, että heidän oireita vähätellään eivätkä he tule kuulluksi lääkärin vastaanotolla. Miehien diagnosointia voi niinikään vaikeuttaa sukupuoli, siksi että ajatellaan kilpirauhasen vajaatoiminnan olevan keski-ikäisten naisten sairaus. Hoikkien kilpirauhaspotilaiden diagnoosia viivästyttää se, että he eivät oireile tyypillisesti liikapainolla ja nuorien diagnoosia se, että on harvinaisempaa sairastua vajaatoimintaan nuorempana. Jos aikaa on 10 minuuttia, paljonko siinä ajassa ehtisi edes silloin kun asenteet ja osaaminen ovat kohdallaan?

Lääkäreille ja oireita potevien läheisille ja ystäville neuvoksi: Kysele ja kuuntele. Kuuntele oikeasti. Sinulla on syystäkin vain yksi suu, mutta peräti kaksi korvaa. Älä heti luule tietäväsi potilaan/läheisen/ystävän asioita paremmin kuin hän itse. Äläkä vertaa heitä itseesi: "Kyllä mä tossa tilanteessa vaan tekisin sitä sun tätä ja ongelma olisi sillä selvä.." Kukaan meistä ei voi tietää täsmällisesti, mitä on aidosti kävellä toisen saappaissa. Luulo ei ole tiedon väärtti.

Jos haluat tietää asiasta lisää aktiivisen kuuntelun merkityksestä, taidosta ja hyödyistä, googlaa "aktiivinen kuuntelu". Liikunta- elämäntapa- ja ruokavaliosuositukset voivat toki auttaa, mutta ne eivät poista tarvetta diagnoosille ja lääkitykselle silloin kun ihmisen elimistö ei tuota tarpeeksi sille elintärkeää kilpirauhashormonia. Jos kilpirauhashormonien vähyys on ns. pullonkaula voida paremmin, hormonien lisääminen on ainoa keino auttaa.

On toki joitain tilanteita, joissa esimerkiksi autoimmuunitulehdus saadaan pysähtymään ravintoterapian ja esim. funktionaalisen lääketieteen keinoin. (minä kilpirauhasasiantuntijana ja ravintoterapeuttina uskon tähän ja olen ollut todistamassa tätä, mutta virallinen lääketiede ei tunnista eikä tunnusta tätä asiaa). Kilpirauhasen vajaatoiminta ei myöskään aina johdu kilpirauhasesta itsestään. Se voi johtua myös aivojen virheellisestä kemiallisesta ohjauksesta (jolle voi olla myös monia eri syitä ja ilmenemismuotoja), tai siitä, että aktiivista kilpirauhashormonia ei syystä tai toisesta ole riittävästä kohdesoluissa, vaikka kilpirauhanen kykenisi tuottamaan hormonejaa.

-"Olet varmasti masentunu. Tässä sinulle masennuslääkkeet." Tämä masennusdiagnoosi ja masennuslääkkeet-temppu näyttää olevan monen lääkärin bravuusi saada potilas nopeasti pois vastaanotolta kun on kiire. Näin potilaat asian usein kokevat. He myös toteavat usein vertaistuessa: "Olipa taas ihan hukkareissu".Toki masennusta on monenlaisilla ihmisillä ja kilpirauhaspotilailla masennus voi kuulua taudin oireisiin. Liian vähä määrä aktiivista kilpirauhashormonia aivoissa voi myös aiheuttaa nk. hoitoresistenttiä masennusta. Masennuslääkkeet voivat toimia varsin huonosti muutenkin ja ne pitäisi joka tapauksessa aina yhdistää terapiaan.

Kilpirauhaspotilailla on vertaistuessa kautta linjan huonoja kokemuksia masennuslääkkeiden tehosta. Toki jotkut saavat niistä apua. Vertaistuessa on joka tapauksessa sekä kansainvälisesti, että Suomessa valtavat määrät ihmisiä, joilla on kokeiltu useita eri masennuslääkkeitä ja jopa psykoosilääkkeitä ja sähköhoitoja. Tuloksetta. Itsellänikin pitkäaikainen vakava masennus helpottui vasta kun sain kilpirauhaslääkitykseni oikeanlaiseksi ja riittävälle annostukselle.

Masennusta voi lisätä myös sairauden oireet itsessään. Kyllä siinä masentuu kun tuntuu että koko elämä on kamppailua mm. uupumusta, turvotuksia ja lihomista vastaan, samoin kuin lukuisia muita oireita vastaan. Elämältään olisi ehkä toivonut jotain varsin muuta. Moni kokee myös olevansa muille ihmisille taakka. Harva asia masentaa enempää kuin kokemus siitä, ettei ole pelkästään hyödytön, vaan muille jopa harmiksi. Kilpirauhaspotilas saattaa esimerkiksi ajatella: "Muut joutuu tekemään kotityöt kun minä en työpäivän jälkeen jaksa muuta kuin maata sohvalla" Kilpirauhasen vajaatoiminnan oireita poteva tarvitsee paljon rakkautta ja vakuutteluja siitä, että on tärkeä ja rakastettava. Ehkä parasta, jota voisit sanoa läheisellesi, joka potee kilpirauhasen vajaatoiminnan oireita on:

"Lepää hetki, käydään sitten ihan pienellä happihyppelyllä, jotta saat pikkuisen raitista ilmaa ja liikuntaa. Minä tiskaan ja minä kyllä tiedän ja uskon, että jos vain jaksaisit ja pystyisit ja tekisit vaikka mitä. Uskon täysin, että sinulla on ne kaikki oireet josta puhut. Olet rakas ja tärkeä".

-Sinulla on ärtyneen suolen oireyhtymä/fibromyalgia/laitan sinut reumakokeisiin/ei tuossa iässä nyt enää niin jaksavaisia ollakaan/sinua ei vaivaa mikään muu kuin vaihdevuodet. Tässsä sinulle estrogeeniresepti.. 

Kilpirauhasen vajaatoiminta sairastavilla on usein sairauteen liittyviä liitännäissairauksia tai sitten oireet pistetään kokonaan jonkun toisen sairauden tai tilan piikkiin. Raudanpuute on yleistä ja senkin tutkimisessa ja diagnosoinnissa on valtavia ongelmia. Kilpiruhasen vajaatoiminta heikentää ruoansulatusta ja tästä seuraa kehon monissa osissa oireilevia tiloja, eli vaikutukset eivät ole pelkästään suolisto-oireet ja ravintoainepuutokset. Kun suolistossa on epätasapainotilaa mm. siinä miten suolen pinta voi tai millainen on mikrobiomi eli suoliston mikrobikanta, tämä lisää autoimmuunisairauksien ja allergioiden ilmaantuvuutta ja vaikuttaa hyvin monenaisesti kaikkiin elimistön säätelyjärjestelmiin: hormonitoimintaan, hermoston toimintaan ja immuunipuolustukseen. Suoliston hyvinvointi ja mikrobiomin tasapaino ovat myös isoja vaikuttavia tekijöitä mielenterveydelle. Monet rappeuma- ja tulehdussairaudet, samoin elimistön matala-asteinen tulehdus eli inflammaatio ja ennenaikainen vanheneminen ja raihnaistuminen linkittyvät suoliston hyvinvointiin ja mikrobiomiin.

Mitä diagnosoimattomalta kilpirauhasen vajaatoimintapotilaalta kuitenkin joka tapauksessa puuttuu, jotta ihminen voisi aidosti voida paremmin on riittävä määrä kilpirauhashormoneita. Voidaan hoitaa vaikka hamaan tappiin saakka muita oireita ja sairauksia, mutta jos vajaatoimintaa ei löydetä eikä hoideta oikein, ihminen jää kärvistelemään oireidensa kanssa. Lääkäri laittaa tilanteen ns. "seurantaan". Minulla tilannetta seurattiin aikanaan 14 pitkää vuotta, joina kärsin oireista ja sillä aikaa minua hoidettiin mielenterveys- lihavuus- ja fibromyalgiapotilaana.

Miksi diagnosoinnissa on ongelmia?

Kilpirauhasen vajaatoimintaa on osattu diagnosoida ja hoitaa paremmin, ennen kun laboratoriokokeista ja tyroksiinista tuli standardihoitoa. Lääkärit ovat perustaneet diagnoosinsa potilaiden tutkimiseen ja oireiden kartoittamiseen ja lisäksi he ovat tunnustelleen kilpirauhasen ja mitanneet potilaidensa lämpötilan. Sitten on annettu kuivattua sian kilpirauhasta sellaiset annokset, jotka vievät oireet pois ja normalisoineet kehon lämmön (alle 36.6 lämmöt eivät ole optimaaliset tai normaalit kenellekään ihmiselle). Ainoat ongelmat olivat siinä, ettei näitä lääkkeitä osattu vielä välttämättä valmistaa yhtä hyvin kuin tänä päivänä. Hormonimäärät saattoivat vaihdella ja lääkkeiden teho heikentyä jos niiden valmistamisesta oli jo aikaa. Niiden hyllyikä ei siis ollut välttämättä yhtä hyvä kuin nykyään. Lisää tietoa kilpirauhasen vajaatoiminnan diagnosoinnin ja hoidon historiasta löytyy esimerkiksi Stop The Thyroid Madness kirjoista I ja II. 

Nykyään lääkäreitä kouluttavat lääkiksessä opettajat, jotka osaavat itse diagnosoida ja hoitaa vajaatoimintaa puutteellisesti. Kilpirauhasen vajaatoiminta käydään koulutuksessa läpi hyvin lyhessä ajassa ja siitä annetaan varsin yliyksinkertaistettu ja jopa virheellinen kuva. Tässä sijaitsee lääkärikunnassa täysi sokea piste. Luullaan, että tiedetään ja osataan, ja kuitenkin merkittävä joukko potilaita vertaistuesta kansainvälisesti ja pieni vähemmistö heitä hoitavia lääkäreitä näkee aivan selvästi, että homma on ihan pielessä. Nykyisillä ohjeistuksilla ja opeilla saadaan hoidettua vain osa potilaista ja heistäkin iso osa hoidetaan puutteellisesti. Tästä kirjoitan seuraavissa kirjoituksissa lisää.

(Ette usko kuinka monia satoja, ellen tuhansia ihmisiä olen viime vuosina ohjannut niiden harvojen lääkäreiden vastaanotolle, joiden olen tiennyt osaavan auttaa paremmin. Parhaita hoitotuloksia on tullut kun on yhdistetty ravintoterapiaa ja lääketiedettä ja mahdollisesti myös muita hoitomuotoja. Tällä hetkellä teen ravintoterapeuttina yhteistyötä ulkomaisen lääkärin kanssa ja yhteistyömme on toiminut todella hyvin. Kielikään ei ole este, koska lääkärikäynnelle järjestyy tulkkaus, eikä lääkärin luokse tarvitse matkustaa kun vastaanotto onnistuu videopuheluna ja tarvittavat tutkimukset järjestyvät Suomesta. Tarvittaessa järjestyvät myös ne lääkitykset, joita on vaikea saada järjestymään Suomesta, kuten silloin kun tarvitsee kokeilla aktiivista T3-hormonia tai eläinperäisiä tai jos tarvitaan mm. uupumuksen tai autoimmuunitilojen hoitoon esimerkiksi LDN tai kortisonia. Ainoa negatiivinen palaute, jota saan on se, että ihmiset harmittelevat sitä, etteivät ole varanneet tälle lääkärille aikaa jo vuosia sitten.)

Väitetään, että aktiivista kilpirauhashormonia mittaavaa koetta T3v ei yleislääkäri tarvitse, vaikka nimenomaan se usein kertoo tilanteen paljon täsmällisemmin kuin pelkät T4v ja TSH. Tämä tosin vain silloin kun tätä kokeen tulosta osataan tulkita oikein, eikä tuijoteta puusilmäisesti pelkkiä viitearvoja. Yksi iso ongelma on myös TSH-arvon tulkitseminen täysin pieleen. Ajatellaan, että viitealueella oleva TSH kertoo aina kilpirauhasen normaalista toiminasta. Ei kerro. TSH voi olla alakanttinen sekä tilanteissa, joissa kilpirauahshormonia on liikaa, että tilanteissa jossa sitä on liian vähän ja se voi olla myös ns. optimaalinen, vaikka henkilöllä on vajaatoiminta. Hyvin monella oireisella T4v pysyy viitearvoissa, mutta monella se keikkuu viitearvojen alakolmanneksessa. Kun TSH on sitten lääkärin mielestä normaali ja T4v on viitearvoissa, ei potilaalla voi lääkärin mielestä olla vajaatoimintaa, vaikka hänellä olisi useita vajaatoimitaan viittaavia oireita ja vaikka suvussa on kilpirauhassairauksia. Tämä on tuskallisen yleinen tilanne.

Myöskään siitä, onko potilaalla mahdollisesti autoimmuunitulehdus kilpirauhasessa ei saada tietoa, koska kilpirauhasen vasta-aineita ei mitata ja välttämättä lääkäri ei edes tunnustele kilpirauhasta. Monilla kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavalla on myös kyhmyjä ja struumaa ja pitkäaikainen jodin ja seleenin vajaus. Näistä ei lääkärin vastaanotolla hiiskuta koskaan yhtään mitään, ellei lääkäri satu olemaan yksi niistä hyvin harvoista yksityisen puolen lääkäreistä, jotka tietävät näistä em. asioista jotakin.

On aivan liian yleinen ongelma, että kilpirauhasen vajaatoimintaoireita potevaa ei osata diagnosoida ajoissa. Hänen vointinsa vain heikkenee vuosi vuodelta ja hän saa kenties useita erilaisia lääkityksiä vajaatoiminnan oireisiin ja liitännäissairauksiin. Näitä lääkkeitä ovat usein:

-kolesterolilääkkeet
-vatsansuojalääkkeet
-lihasrelaksantit
-särkylääkkeet
-betasalpaajat
-verenpainelääkkeet
-diabeteslääkkeet
-unilääkkeet
-rauhoittavat lääkkeet
-masennuslääkkeet
-psyykelääkkeet

Muistan omasta terveyshistoriastani ajan, jolloin ramppasin terveyskeskuksessa ja tulin aina uuden diagnoosin ja lääkereseptin kanssa kotiin. Silti voin aina vain huonommin ja huonommin. Lopulta elin lääketokkuroissani sohvan, vessan ja keittiön välistä reittiä laahustaen. Napsin unilääkkeitä, että sain nukuttua, lihasjäykkyyteen ja erilaisiin kipuihin lihasrelaksanttia ja kolmiokipulääkkeitä, ahdistukseen rauhoittavia ja masennukseen masennuslääkkeitä. Lääkkeiden sivuvaikutuksiin söin betasalpaajia ja vatsansuojalääkkeitä. Olin kolmekymppinen ja vihasin elämääni.

Parhaassa tapauksessan monilta lääkityksiltä vältyttäisiin, jos diagnoosi tehtäisin ajoissa ja kun lääkitykseen yhdistettäisiin elintapa- ja ravitsemushoito ja tarvittaessa myös mielen hoitoa tai henkilöstä riippuen ns. "sielunhoitoa".

Vaikka diagnoosin saisi myöhäänkin, moni kertoo vertaistuessa, että he ovat oikeanlaisen kilpirauhaslääkityksen turvin voineet jättää monia muita lääkityksiä pois. Toki tietenkin lääkärin valvonnassa. Monet kertovat, että elämä tuntuu taas elämisen arvoiselta kun jaksaakin jotain, kivut vähenevät, painonhallita helpottuu, lihaskireydet helpottavat ja kun lääkkeitä on vähemmän, myös niiden sivuvaikutuksia on vähemmän. Mielikin voi paljon paremmin. Itse kuvaisin omalta kohdaltani tunnetta siitä, kun alkaa oikeanlaisen kilpirauhaslääkityksen toimin voimaan paremmin sellaiseksi, että valot ja värit palaavat elämään.

---------------------------

Kun luette eri medioiden kirjoittamia juttuja kilpirauhasen vajaatoiminnasta, neuvon kyseenalaistamaan monet niissä mainitut faktat ja ottamaan ne lääkäreiden mielipiteinä. Näissä jutuissa haastatellaan usein lääkäreitä, jotka eivät osaa kuin aivan perusasiat tai toistavat papukaijoina sitä mitä ovat lääkiksessä tai ns. ylemmiltään tai vertaisiltaan kuulleet. Lääkärikunta on myös hyvin hierarginen. Ylempiään on uskottava ja toteltava, koska muuten joutuu vaikeuksiin tai saa potkut ja jopa lääkärien oikeuksia voidaan rajoittaa, myös perusteettomasti ja näin on käynytkin. 

Tämä minun juttuni, jonka nyt kirjoitin on masentava, myönnän sen. Olen kuitenkin sitä mieltä, että epäkohdat tulee tuntea, jotta niille voisi joskus tehdä jotakin ja jotta voi yksilönä välttyä pahimmilta sudenkuopilta. 

--------------------------

Minusta kirjoittajana uusille lukijoille:

Olen kilpirauhaspotilas, joka on saadakseen oikeanlaista toimivaa hoitoa käynyt hyvin vaikean tien. Olen ollut vuosia aktiivisesti mukana sekä suomalaisessa, että kansainvälisessä vertaistuessa ja olen myös Suomen Kilpirauhaspotilaat ry:n jäsen.

Koska sain apua oikeanlaisesta lääkityksestä, ravintoterapiasta ja funktionaalisesta lääketieteestä, tämän avun turvin mahdollistui se, että kouluttauduin ravintoterapeutiksi Suomen Terveysopisto Saluksessa. Olen myös opiskellut monia asioita omaehtoisesti koulutukseeni kuuluvien lääketieteen perusteiden lisäksi. Näitä osa-alueita ovat mm. psykologia, psykiatria, endokrinologia, mikrobiologia, gynekologia, biokemia, solubiologia, biostatiikka ja epidemiologia. Lisäksi olen NLP Master Practitioner ja NLP:n lisäksi olen omaehtoisesti opiskellut ratkaisukeskeistä valmennusta.

Työkseni toimin ravintoterapeuttina ja pidän yksityisvastaanottoa videoyhteyksien välityksellä. Aikaisemmin toimin myös Amplia klinikan asiantuntijana. Olen toiminut myös vertaistukityöntekijänä ja luennoinut mm. kilpirauhaspotilaille, mutta myös muunlaiselle yleisölle ja monista eri ravitsemusta sivuavista aiheista. Teen työkseni myös artikkeleiden kirjoittamista yrityksille, lehtiin ja yhdistyksille. Tähän blogiin kirjoitan räväkällä persoonallani, mutta tilauksesta kirjoitan myös nk. asiatekstiä.

Olen blogannut vuodesta 2005 ja toiminut yrittäjänä vuodesta 1997. Ennen opiskelua ravintoterapeutiksi olin kuusi vuotta kokonaan työkyvytön ja lääkärinlausunnon mukaan pidettiin epätodennäköisenä, että tulen koskaan palaamaan työelämään. Onneksi en uskonut!

Vaikka minulla on useita sairauksia kilpirauhasen vajaatoiminnan ohella, olen hyvin kiitollinen siitä, että saan toimia rakastamassani ammatissa auttaen ihmisiä voimaan paremmin.

Yksityisvastaanotolla minulla käy hyvin erilaisia ja eri-ikäisiä asiakkaita. Merkittävä osa on kilpirauhaspotilaita, mutta minulla on myös lapsiasiakkaita ja asiakkaita, joilla on muita hormonaalisia hankaluuksia, uupumusta, suolisto-oireita, aknea, PCOS, autoimmuunisairaus tai jotka tarvitsevat yksilöllistä apua ja tukea muutokseen ruokavaliossa.

Varsinaisen ravintoterapian ohella voidaan käyttää apuna myös NLP-harjoituksia ja erilaisia aktivoivia kysymyksiä. Mielestäni on tärkeää, että mieli pysyy mukana tekemisessä ja myös tunteet, ajatukset, arvot ja päämäärät elämässä huomioidaan ravintoterapiassa.

Jos tämä kirjoitus on mielestäsi mielenkiintoinen tai hyödyllinen, jaa siitä linkkiä eteenpäin! Kiitos kun luit!

Tyytyväisyys ja vaatimattomuus luovat terveyttä

 

Tuntuu, että nykyään toitotetaan joka paikassa siitä että pitää olla päämääriä, unelmia ja pitää kehittyä, tulla paremmaksi versioksi itsestään. Voiko kuitenkin olla, että tässä itsensä ja elämänsä kehittämisen huumassa voi unohtaa pysähtyä välillä havaitsemaan, mitkä kaikki asiat jo ovat hyvin ja mistä voi olla kiitollinen?

Ihmisillä voi olla erilaisia käsityksiä siitä, mitä on menestys. Monille se merkitsee rahaa ja taloudellista turvaa. Joillekin ensisijassa onnellisuutta ja sitä että on rakkautta ja hyviä ihmisiä elämässä. Jollekin se voi olla sitä, että elää arvojensa mukaista elämää. Monille se on tätä kaikkea. 

Se, miten ihmiset sitten tavoittelevat onnellista ja menestyksellistä elämää voi kuitenkin pettää heidät ja he voivat päätyä ikäänkuin maalaamaan itsensä nurkkaan. Jos täytyy saada paljon ja mielellään nopeasti, ei ole välttämättä onnellinen siitä että ulkoiset puitteet ova kohdillaan. Kenellä on se mahtavin puoliso, fantsuimmat lemmmikkieläimet ja ketkä ovat saaneet järjestettyä itselleen riesaksi sen isoimman mahdollisen asuntolainan? Kuka tunnetaan ja ketä arvostetaan ja kenellä on hyödyllisin verkosto? En sano, että näissä asioissa on mitään pahaa. Entä jos ne eivät kuitenkaan anna sinulle sitä mitä niiltä asioilta etsit? Tunnetko vieläkin outoa tyhjyyttä? Tyytyväisyyttä saattaa puuttua sieltä, missä mikään ei tunnu riittävän eikä olevan tarpeeksi. Mitä oikeasti tarvitset ja voiko joskus se itse tarvitseminen olla itse ongelma?

Saatamme päätyä elämään elämäämme sen pohjalta miten ympärillämme olevat ihmiset, yhteiskunta tai kulttuuri olettaa olevan meille parasta. Niin moni päätyy suorittamaan itsensä puolikuoliaaksi ja on kaiken saavuttamansa keskellä silti onneton. Moni jahtaa unelmiaan myös saavuttamatta niitä. Kun rima on korkealla, niin ovat stressitasotkin, mutta mieli on matalalla.

Entä jos tyydymme vähempään? Entä jos emme halua tehdä viittä päivää viikossa töitä, vaan vain kolme? Entä jos jäämmekin vuokralle kaksioon ja ostamme bussikortin? Entä, jos päädymmekin nauttimaan välillä myös silkasta joutenolosta tai seuranpidosta ytävien ja lähestemme kanssa? Mitä jos jäisikin enemmän aikaa vaikka levolle ja sille, että antaa aikaansa pyytettömästi toisille ihmisille esimerkiksi vapaaehtoistyössä?

Mitä jos tähyilemme tilaisuuksia auttaa ja olla läsnä muille ja löytää elämästä asioita, joista voi olla kiitollinen? Ehdotan, että alat kirjoittamaan näitä kiitollisuudenaiheita ylös joka päivä. Mitä jos pyrimme etsimään kanssaihmisistä ensisijaisesti hyvää ja arvostettavaa? Mitä jos rakkaus on itseisarvo ja rakastamme silloinkin kun joitain meistä on viisaampaa rakastaa kauempaa ja silloinkin kun emme vielä tunne toista? Olemmeko me se kertomuksen laupias samarialainen omassa käytännön elämässämme? Annamme itsestämme, mutta pidämme myös itsestämme samalla huolta. Annamme itsestämme ja teemme sen koska voimme ja haluamme, emme siksi, että pelkäämme meille tapahtuvan jotain pahaa jos emme niin tee, emmekä siksi että on pakko.

Voiko sinun mielestäsi taipumus tyytyväisyyteen ja tervemielinen vaatimattomuus luoda terveyttä?

Kysy myös itseltäsi: Mitä sinä tarvitset voidaksesi hyvin? Jos et vielä tiedä, se voi olla tärkeä kysymys pohtia.

Tyytyväisyys vähempään voi joskus olla niin outo ilmiö, että jos ihminen ei nimeä unelmiaan eikä ole koko ajan tarvitsemassa jotain, hänen saatetaan jopa olevan masentunut. Joillekin voi kuitenkin riittää ihan tavallinen, joidenkin mielestä jopa tylsä ja lattea elämä. Onnellisuus ja tyytyväisyys karkaavat käsistämme ehkä juuri silloin, jos niitä jahtaa kuin päätön kana.

Turvan kokeminen luo terveyttä

kuva: Pixabay

Mielestäni se, että osaa luoda kontakteissa toisiin ihmisiin turvallisen ilmapiirin on supertaito, jolla on tässä ajassa suurta kysyntää. Se, että on ihmisenä hyväksyvä, lämmin ja helposti lähestyttävä on tärkeää. Sitä varten itsenkin tarvitsee tuntea turvaa ja varmuutta. Se taas ei välttämättä kolkuta automaattisesti oveasi, vaan sitä voi olla viisasta etsiä ja luoda.

Turvattomuutta elämässään kokenut, ehkä jopa traumatisoitunut ihminen on virittäytynyt taajuudelle, jossa saattaa olla oletuksena se, että toiset ihmiset ovat potentiaalinen uhka ja voivat tehdä tai sanoa pahaa, haavoittaa, kiusata tai saattaa jollakin tavalla vaikeaan tilanteeseen. Silloin tietämättään katselee maailmaa ikäänkuin uhka- ja uhri-silmälasien läpi. Turvattomuutta herkästi tunteva voi kokea avuttomuutta eikä oikein usko, että pystyy itse vaikuttamaan kokemaansa. Miten tällaisesta voi vapautua? Asian tiedostaminen on tietenkin tärkeää. Voisiko osa ratkaisua olla myös sen harjoitteleminen, että opettelee luomaan turvaa muille, jotta voi kokea sitä myös itse?

Millaisia kokemuksia sinulla on turvattomuuden tunteen kokemisesta ihan tavallisissa arkisissa tilanteissa? Entä turvallisen ilmapiirin luomisesta ympärillesi?

Ravintoterapeuttia tämäkin teema kiinnostaa, koska kaikenlainen stressi ja jännitys vaikuttaa hyvin laaja-alaisesti terveyteen ja mm. ruoansulatukseen. Terveellinenkään ruoka tai ravintolisät eivät välttämättä yksinään auta riittävästi, jos ruoka ei sula. Jos jännittää, joskus tietämättäänkin, erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa, voi päätyä herkemmin tilanteeseen, jossa kärsii monista ravintoainepuutoksista heikon ruoansulatuksen takia. Monilla ilmenee myös erilaisia ruoansulatuskanavan oireita kuten turvotusta, vatsakipua, röyhtäilyä, närästystä, ripulia tai ummetusta.

Ravintoainepuutokset voivat johtaa mm. väsymykseen, ennenaikaiseen vanhenemiseen ja lisääntyneeseen sairastavuuteen niin kroonisten kuin akuuttienkin sairauksien suhteen. Heikentynyt ruoansulatus saattaa osaltaan laukaista mm. allergioita, yliherkkyyksiä, matala-asteista tulehdusta ja autoimmuunisairauksia. Mahasuolikanavan pintarakenteiden ja mikrobiston tila vaikuttaa terveyteemme ja mm. elimistön säätelyjärjestelmiin, immuunipuolustukseen, hormonitoimintaan ja hermoston toimintaan laaja-alaisesti.

Turvallisuuden tunteen vaaliminen ja lisääminen elämäämme ja ympäristöömme on  terveysteko niin psyykkisesti, kuin fyysisestikin.

Metsäterapiaharjoituksesta läsnäoloa ja itsetuntemusta

kuva: Pixabay

Menetkö ns. "tukka putkella"?

Ravitsemuksella, liikunnalla, mielekkäällä tekemisillä, hyvillä ihmissuhteilla ja riittävällä levolla saadaan aikaan hyvinvointia ja hyvää elämää.

Hyvin moni ihminen pitää kuitenkin itsensä liian kiireisenä. Heistä saattaa tuntua siltä, ettei sille voi mitään. Sellaista elämä nyt vaan on. Onko tämä totta? Entä jos onkin viisasta esittää muutama kysymys, kuten ”Mitä pakoilen turvautumalla suorittamiseen ja kiireeseen?” tai ”Mitä tapahtuisi, jos pysähtyisin tai hidastaisin tahtia? Putoaisiko taivas niskaani?

Onko kiireinen ja aktiivinen elämäntyyli sitten pahasta? Tätä kysymystä relevantimpi saattaisi olla: ”Onko tällainen elämäntyyli sinulle hyväksi ja oletko siihen tyytyväinen? Haluatko tätä? Olisiko muita mahdollisuuksia?

Monet asiakkaistani ovat uupuneita ja he kärsivät erilaisista terveysongelmista, kuten suolisto-ongelmat, hormonaaliset ongelmat, sairastelut, masennus, ahdistuneisuus, uniongelmat, muutokset painossa jne. Kun he kertovat minulle elämästään, saan usein tietää, etteivät he tunnu haluavan tai pystyvän antamaan itselleen yhtään aikaa vain olla, levätä ja kerätä voimia. Tällöin ravintoterapia voi auttaa heitä vain rajallisesti.

Useille heistä ajatus siitä, että olisi hetken aikaa vain tekemättä tai suorittamatta mitään ja vain ”laiskottelisi” tai olisi jollakin tapaa ”tuottamaton” tai ”hyödytön” yksilö on ahdistava, pelottava ja vastenmielinen. Ajatus päivästä sohvalla katsellen televisiota niin ettei tee edes kotitöitä tai valmista itse ruokaansa tuntuu absurdilta. Niinpä kun elämä käy tarpeeksi kuormittavaksi, kroppa tekeekin päätöksen ihmisen puolesta ja esimerkiksi sairastuu niin että päätyy sitten sinne sohvan pohjalle kipeänä pakosta eikä vapaaehtoisesti.

Meiltä saattaa unohtua, että ihmisen elämään kuuluu myös lepoa, joutilaisuutta ja palautumista. Emme ole koneita. Joutilaisuus ei anna vain meidän kehollemme mahdollisuuksia toipua arjen rasituksista vaan myös mielellemme. Ihmisen kuuluu voida levätä tarpeeksi eikä lepoa ole pelkästään vain nukkuminen. Mieli rasittuu, jos ei ole juuri koskaan riittävästi aikaa vain pysähtyä olemaan rauhassa. Stressaannumme, vaikka emme aina tunnista sitä, että olemme stressaantuneita.

Tällainen stressi ja levon ja joutilaisuuden puute alkaa kuitenkin näkyä mm. siinä, ettemme ajattele enää niin kovin selkeästi. Ilmenee myös erilaisia fyysisiä oireita. Myös luovuus, tuotteliaisuus ja ongelmanratkaisukyky vaativat välillä joutilaisuutta ja hiljentämistä. Uskotko tämän?

Joutilaisuus- läsnäolo- ja pysähtymisharjoitus metsässä 

Tutustuaksesi ja tutkiaksesi omaa tilannettasi edellä kirjoitetun valossa, olen kehittänyt pienen yksinkertaisen harjoituksen. Sitä varten tarvitset puoli tuntia aikaa metsässä luonnon helmassa yksin ilman kiirettä. Laita myös kännykkä sellaiseen tilaan, jossa siitä ei kuulu minkäänlaista ääntä eikä se edes värise. Jos mukanasi on eväitä, syö ne ennen tai jälkeen harjoituksen, ei sen aikana.

Tarkoitus on käyttää kaikkia aisteja ja havainnoida sekä itseä, että ympäristöä, tulla sekä ympäristöstä, että itsestäsi tietoiseksi ja olla läsnä hetkessä. Istu tai seiso paikoillasi ja tunnustele miltä ympäristössä jokin, kuten kivi, puunrunko tai sammal tuntuu kädessä. Haistele miltä metsässä tuoksuu ja mitä kuulet ympärilläsi. Miltä metsässä näyttää, mitä värejä siellä havaitset ja millaisia kasveja ja erilaisia muotoja siellä on. Käytä kuhunkin aistiin ja ympäristöösi keskittymiseen useita minuutteja.

Käy myös rauhassa mielessäsi läpi kehoasi ja sitä miltä sen eri osissa tuntuu. Havaitsetko tuntemuksia vatsassa, tuntuuko lihaskireyksiä, miltä kengät tuntuvat jaloissa, onko sinulla sopivan lämmin vai onko kylmä tai kuuma jne. Havainnoi myös millaisia ajatuksia, tunteita ja oivalluksia nousee mieleesi. Jos ajatukset yrittävät karata esimerkiksi huoliin tai tekemättömiin töihin, palaa takaisin hetkeen havainnoimaan ympäristöä, itseäsi, ajatuksiasi ja tunteitasi. Keskittyminen hengittämisestä havainnoimiseen tai vaikka se miltä jalkapohjasi tuntuvat kengissäsi palauttavat sinut välittömästi nykyhetkeen.

Kun puoli tuntia on kulunut, jää vielä hetkeksi kirjaamaan ylös oivalluksiasi ja tuntemuksiasi. Niitä voi nousta mieleesi myös jälkeenpäin. Kirjaa nekin ylös. Aluksi harjoitus tai jopa ajatus siitä voi tuntua vastenmieliseltä, oudolta tai hankalalta, mutta arvelen että juuri se on merkki siitä, että saatat tarvita enemmän pysähtymistä, lepoa, läsnäoloa ja hiljentymistä arjessasi.

Harjoitusta voi käyttää niin rentoutumiseen, palautumiseen, kiireen katkaisuun, kuin itsetuntemuksen ja tietoisuuden lisäämiseen. Metsäharjoitus voi olla kertaluonteinen tai usein toistettava ja vaikka se aluksi tuntuisi stressaantuneesta ja kiireistä elämää viettävästä hankalalta, sitä voi alkaa kaipaamaan, samoin kuin metsän hyvää tekevää vaikutusta muutoinkin.

Löydät runsaasti lisätietoa hakemalla netistä aiheesta esimerkiksi hakusanoilla "metsän rentouttava vaikutus tutkimus"

P.S. Saatat ajatella, että "Joo, kyllähän minä liikun luonnossa. Tämä harjoitus on mulle turha". Hiljentyminen yksin ilman, että on esimerkiksi koira mukana, suorittaa siellä metsässäkin jotain kuiten kerää marjoja tai kävelee kovaa vauhtia saattaa silti olla ihan uusi asia. Suosittelen kokeilemaan. Se on erilaista!

Kuituisa VHH marjajugurtti ja ravintoterapeutin tunnustuksia

kuva:Pixabay

Itsellä on käytössä suhteellisen vähähiilihydraattinen ruokavalio, koska painoni nousee erittäin herkästi. Näin on ollut teini-ikäisestä asti ja epäilen asian liittyvän mm. sairastamaani polykystisiin munasarjoihin. (PCOS) Aikanaan painoni pysyi helpoiten terveellisissä lukemissa vähähiilihydraattisella ruokavaliolla. Iso merkitys oli myös sillä, että kilpirauhaslääkkeeni vaihdettiin minulle oikeanlaiseksi ja toimivaksi. Ns. tavallinen ruokavalio aiheutti kovaa himoa makeaan ja tärkkylyksiin ja väsytti ja niin se tekee tänäkin päivänä.

Nykyään en voi munuaissairauteni ja kilpirauhasen vajaatoiminnan takia noudattaa VHH-ruokavaliota kovin täydesti ja käytössä on myös jonkin verran tärkkelystä ja joskus herkuttelen sokerillakin. Oloni menee erittäin huonoksi, jos en saa ravinnostani tarpeeksi energiaa. Isoa määrää rasvaa ei kuitenkaan maha kestä ja munuaissairauden takia minulla on neste- suola ja proteiinirajoitus. On siis tehtävä kompromisseja. Tällä hetkellä munuaisten suojeleminen on ykkösprioriteetti, vaikka olen sitten vähän isokokoisempi daami.

Minun on myös pakko myöntää, että vaikka olen itse ravitsemuksen ammattilainen, minun oma kamppailuni liittyy tunnesyömiseen. Olen hyvin herkkä ja tunteellinen ihminen, toisinaan hyvin analyyttisen ja rauhallisen kuoreni alla. Kun elämässä on stressaavia ja vaikeita aikoja, olen ainakin tähän asti reagoinut tavalla, joka johtaa painon nousemiseen ja epäviisaaseen tapaan syödä. Ehkä opin joskus tässä suhteessa kypsemmällä tavalla toimivaksi ihmiseksi. Toisaalta armollista on myös hyväksyä sekä oma, että toisten keskeneräisyys. Meillä kaikilla on omat heikkoutemme ja ominaisuutemme. Siksi ehkä kuitenkin sitten myös ymmärrän samoja haasteita kokeneita asiakkaitani.

Minusta hyvä kompromissi omassa tilanteessa ja ehkä monen muunkin tilanteessa voi olla se, että hyödyntää VHH-ruokavaliota siten, että pyrkii pitämään osan päivän aterioista vähähiilihydraattisina. Väitän, että se edistää painonhallintaa, verensokerisäätelyä ja virkeyttä, sekä auttaa siinä että lautaselle mahtuu enemmän vihanneksia ja marjoja. Useimmilla meistä ei ole tarvetta noudattaa jotakin erityisruokavaliota ainakaan ns. liian tiukkapipoisesti. Syömisensä on hyvä pyrkiä järjestämään siten, että homma toimii pitkäaikaisesti myös käytännön elämässä, ei vain erilaisina kuureina.

Halusin jakaa tähän helpon ja maukkaan, suhteellisen VHH ateriavinkin, joka sopii vaikkapa aamiaiseksi.

Kuituisa marjajugurtti

-3 dl marjoja (tuoreita tai sulaneita tai lähes sulaneita pakastemarjoja. Kokeile erilaisia ja tee marjasekoituksia!)
-3 dl maustamatonta jugurttia (maidottomalla ruokavaliolla olevat voivat laittaa 3 rkl proteiinijauhetta ja 2 dl kookosmaitoa tai kookoskermaa)
-1 tl psylliumia tai 0,5 tl omenapektiiniä (ei pakollinen)
-2 rkl chiansiemeniä tai pellavansiemeniä
-1 rkl vehnänalkioöljyä, kameliaöljyä tai pellavansiemenöljyä

Ainekset sekoitetaan yhteen ja soseutetaan sauvasekoittimella. Makeuttaa voi esimerkiksi parilla tipalla steviaa. Jos haluat tuunata jugurttia, mukaan sopii moni sellainen terveellinen ainesosa kuin smoothieenkin. Kokeile lisätä mukaan esimerkiksi 1rkl kollageenijauhetta, 1 rkl lesitiiniä, ripaus jauhettua nokkosta, ripaus jotakin muuta viherjauhetta tai vaikkapa lakkakääpä- tai pakurikääpätippoja.

Kollageenijauhe sisältää tärkeitä ravintoaineita, jota oma kehomme voi käyttää kollageenin tuotantoon. Kollageeni on elimistön joustavaa proteiinia ja sitä on meissä mm. ihossa, sidekudoksessa, ikenissä, rustossa, jänteissä ja lihaskalvoissa. Lesitiini sisältää fosfolipidejä, joita on elimistössä mm. solukalvoissa, aivoissa, hermostossa ja sappinesteessä. Nokkonen on yksi planeetan monipuolisimmista ja ravintorikkaimmista kasveista. Lakkakääpä ja pakurikääpä ovat paljon tutkittuja ja tunnettuja kasvirohdoksia immuunipuolustuksen tueksi.

Voit koristella oman annoksesi kourallisella marjoja ja pähkinöitä. Pähkinät tuovat annokseen lisää ruokaisuutta ja nälkä pysyy kauemmin loitolla.

Oletko raudanpuutteinen?

 

Ravintoterapeuttina yksi aihepiiri, johon olen erityisesti perehtynyt, on raudanpuute. Olen perehtynyt aiheeseen omien kokemusten ja vertaistuen kautta ja lisäksi siksi, että aihe on tärkeä ja ajankohtainen. Raudanpuute on yleinen ihmisten elämänlaatua heikentävä vaiva. Koska en ole lääkäri, en diagnosoi sairauksia enkä määrää enkä muuta heidän lääkityksiään. Ravintoterapeutilla käyminen ei koskaan korvaa lääkärin antamia tutkimuksia ja hoitoja. Olen kuitenkin sitä mieltä, että ravintoterapia voi olla erinomainen tukihoito raudanpuutteisille.

Raudanpuutteen tyypillisiä oireita ovat mm. uupumus, heikko rasituksen sieto, hengästyminen pienestäkin liikunnasta, heikentynyt ihon ja kynsien kunto. Raudanpuutteinen voi näyttää kalpealta ja myös nk. levottomien jalkojen oireyhtymä saattaa liittyä raudanpuutokseen.

Kun ihmistä halutaan hoitaa kokonaisvaltaisesti, raudanpuutoksen kohdalla on tärkeä selvittää mistä raudanpuutos johtuu ja mitä muita mahdollisia ravintoaineiden puutoksia ihmisellä voi olla. Omassa työssäni olen havainnut selvästi, että raudanpuutos on harvoin ainoa ravintoaineen puutos ja koska rautaan liittyvät biokemialliset tapahtumat kehossa tarvitsevat myös lukuisia muita ravintoaineita toimiakseen hyvin, ei kaikkein optimaalisin ratkaisu usein ole vain ottaa rautavalmisteita purkista. Se ei usein riitä poistamaan elämää haittaavia oireita.

Raudanpuutoksen syyt voivat olla hyvin yksilölliset. Raudanpuutos voi johtua esimerkiksi. runsaista kuukautisista tai muista syistä johtuvasta verenhukasta, stressin, sairauden, iän tai lääkitysten aiheuttamasta heikentyneestä ruoansulatuksesta (jolloin on tavallista, että kärsitään monista muistakin ravintopuutoksista), tai vajaa- tai virheravitsemuksesta.

On valitettavan tavallista, että raudanpuutosta tutkitaan puutteellisesti. Jotta saadaan riittävän selkeä käsitys tilanteesta, tarvitaan riittävä määrä tärkeitä laboratoriokokeita, kuten pvk eli pieni verenkuva, transferriinin saturaatio (sisältää osatutkimuksena seerumin raudan ja transferriinin määritykset) eli TrFeSat ja ferritiinin. Pelkkä pienen verenkuvan (sisältää mm. nk. punasoluindeksit ja hemoglobiinin mittauksen) ja ferritiini mittaus eivät välttämättä tuota riittävän kokonaisvaltaista informaatiota nimenomaan ravintoterapian tueksi. Ruoansulatuksen puutteellisuutta tai vajaaravitsemusta epäiltäessä on hyvä mitata myös prealbumiini. Vaikka en ravintoterapeuttina tee diagnooseja, laboratoriotutkimusten tulokset auttavat minua päättelemään, millaisia suosituksia teen ravitsemuksen ja ravintolisien suhteen. Ohjaan asiakkaani tarvittaessa myös lääkärin vastaanotolle.

Ota rohkeasti yhteyttä sähköpostitse (ninni ät nimda piste fi), jos haluat varata ajan. Vastaanotot tapahtuvat videopuhelujen tai tarvittaessa tavallisten puhelujen välityksellä, joten sinun ei tarvitse matkustaa tapaamaan minua kasvotusten. Lisätietoja vastaanotostani löytyy Jalkeilla-blogistani:

http://jalkeilla.blogspot.com/p/vastaanotot.html

Fiksuja kompromisseja ruokavalioon

Hyvin monet ihmiset ei jaksa, viitsi tai halua syödä koko ajan tosi terveellisesti. Se vain on fakta. Ihmisillä kun on elämässään muutakin kuin terveysasioiden ja terveellisen ruoan miettiminen. Välillä halutaan helppoa ja nopeaa ja mieluiten halpaakin ja välillä halutaan herkutella lempiherkuilla.Toisaalta, ei tarvitse olla olemassa kaksi ääripäätä: Aivan törkeleellisen epäterveellisesti syövät possut tai hifistelevät terveysnatsit. Ei. Mikä kenellekin on riittävän hyvää syömistä on henkilökohtainen asia. Kenellä muka olisi valta päättää miten meidän pitäisi syödä? Se on jokaisen oma asia ja monille myös aika herkkää aluetta.

Useille meistä on suorastaan kipeä asia, että on kyllä halua syödä terveellisemmin, mutta tuntuu, ettei siihen vain pysty. Yrityksiä saattaa olla kymmeniä tai jopa satoja elämän aikana. Voisiko yksi syy olla siinä, että ollaan liian ehdottomia? Voisiko puolestaan ratkaisu olla siinä, että söisi kohtuullisen terveellisesti ja välillä saisi myös herkutella? Miten se voisi onnistua? Tässä muutamia ehdotuksia:

1. Valitse muutama viikonpäivä, jolloin panostat erityisesti terveelliseen ruokaan ja jolloin syöt niin terveellisti kuin osaat, pystyt, ottaen huomioon myös rahatilanteesi. Muina päivinä voi olla sitten ehkä vähän vapaampaa. Ole joustava ja merkkaa tarvittaessa kalenteriin vaihtoehtoiset terveysruokapäivät, jos tavanomaiseen terveellisen ruoan päivääsi osuu jokin meno tai tapahtuma, jonka vuoksi et voi toteuttaa terveysruokapäivääsi.

2. Kokeile noudattaa nk. 80/20 sääntöä, jossa 80% aterioista on terveellisiä ja 20% aterioistasi voi olla myös jotakin ei niin terveellistä. Tällöin voi aivan hyvin myös muutaman kerran viikossa ns. herkutella tai päästää itsensä helpolla.

3. Sisällytä jokaiselle aterialle terveellisiä elementtejä, kuten vihanneksia, marjoja, kuitulähteitä, proteiinia ja terveellisiä rasvoja. Tällöin jää vähemmän tilaa terveyden kannalta heikommille vaihtoedoille. Riittävä kuidun syönti aterialla myös hidastaa aterian sisältämän sokerin tai tärkkelyksen imeytymistä ainakin jonkin verran. Kuitu ja proteiinit auttavat myös ylläpitämään kylläisyyden tunnetta. Kun syöt säännöllisesti, riittävästi ja aterioillasi on terveellisiä ruokia, se voi estää sinua kaipaamasta usein ja isoja annoksia mm. runsaasti sokeria, tärkkelystä ja epäterveellisiä rasvoja sisältäviä ruokia.

Tässä esimerkkejä, miten monille hyvin tavanomaisista aterioista tuunataan helposti astetta terveellisempiä:

Maksalaatikko

alkuperäinen versio: Kaupan maksalaatikko kumotaan lautaselle ja laitetaan pariksi minuutiksi mikroon. ehkä puolukkahilloa pari ruokalusikallista päälle ja ääntä kohden. Hyvää tässä ateriassa on se, että nälkä lähtee ja saa vähän proteiinia ja maksan mukana A-vitamiinia ja muitakin ravintoaineita. 

uusi versio: Puolikas maksalaatikosta lämmitetään mikrossa. Sen kanssa syödään salaattia, jossa on kourallinen parsakaalin ituja (myydään kaupassa silmusalaatin nimellä), kourallinen hapankaalia, kourallinen pähkinöitä ja kourallinen kirsikkatomaatteja. Kastikkeeksi 1 rkl extra virgin oliiviöljyä ja 1 rkl omenaviinietikkaa. Maksalaatikon päälle pari rkl puolukoita

Pitsa

alkuperäinen versio: Tehdään tai tilataan pitsa ja ahdetaan kokonainen iso pitsa naamaan

uusi versio: Tehdään tai tilataan pitsa, josta syödään puolet ja toinen puoli säästetään seuraavalle aterialle tai pakastetaan. Jos teet itse pitsan, laita täytteeksi rasva- ja proteiinipitoisten ainestin lisäksi myös vihanneksia, kuten tomaatti, paprika, sipuli ja valkosipuli. Makuelämys on usein parempi kun vihannekset pilkkoo tarpeeksi pieniksi kuutioiksi tai riittävän ohuiksi suikaleiksi. Pitsaa ennen syödään värikäs ja ravintoaine- ja antioksidanttipitoinen alkusalaatti. Siinä voi olla esimerkiksi tomaattia, kurkkua, salaattia, tuoretta persiljaa ja rucolaa, kourallinen auringonkukan siemeniä, ihan ohueksi leikattua punakaalta ja punasipulia, sekä ituja. Kastikkeeksi esim. loraus oliiviöljyä ja sitruunamehua.

Puuro

alkuperäinen versio: Keitetään jokin puuro veteen tai maitoon, lisätään vähän suolaa ja voita ja sitten naamariin.

uusi versio: Keitetään puuro ja jätetään se hieman löysäksi, eli laitetaan tavanomaista vähän enemmän nestettä. Tämä siksi, että puuroon lisättävät chian siemenet turpoavat ja imevät itseensä vettä. Valmiiseen puurolautaseen lisätään pari desiä marjoja ja 1 rkl chiansiemeniä. Marjoista saa kuituja, elektrolyyttejä, vitamiineja, hivenaineita ja antioksidantteja ja chiansiemenistä kuituja. Pyri suosimaan arjessasi täysjyväpuuroja niiden kuitupitoisuuden vuoksi.

Muita ideoita terveellistämään ruokaa:

Alkupalaksi tai jälkiruoaksi marjasmoothie

Laita tilkka vettä, pari desiä marjoja, kuituja (esim. 1 rkl akaasiakuitua, 2 tl psylliumia, 1 tl omenapektiiniä, 2 rkl chiansiemeniä tai 2 rkl pellavansiemeniä) ja pieni pala tuoretta inkivääriä blenderiin ja surauta smoothieksi. 

Tyrkkää ruokiin terveellisiä ainesosia

Monet yrtit, mausteet ja villiyrtit ovat huipputerveellisiä. Sisällytä ruokiisi mm. kuivattua nokkosta, merilevärouhetta, valkosipulia, mustapippuria, kurkumaa tai inkivääriä.

Piilota ruokiin vihanneksia

Jos vihannekset eivät ole sinun tai lapsiesi herkkuruokaa, niitä voi piilottaa ruokiin. Voit vaikkapa keittää tomaattimurskan kanssa sipulia, kesäkurpitsaa, valkosipulia, porkkanaa, yrttejä, yrttisuolaa ja mausteita ja surauttaa koko komeuden sileäksi sauvasekoittimella. Syntyy pasta- tai jauhelihakastike, josta kukaan ei osaa arvata mitä kaikkea se sisältääkään. Ruokaan voit piilottaa myös mm. paprikaa, kukkakaalia tai parsakaalia. Myös lihapullataikina on hyvä kohde erilaisille piilotettaville kasviksille. Keitä ja mausta ne ensin, soseuta ja laita lihapulla- tai lihamureketaikinaan.

Piilota ruokiin marjoja

Lapset eivät välttämättä innostu marjoista, mutta haluaisivat pirtelöä. Silloin tällöin se voi olla ihan ok ja heille voi kelvata myös vaniljajäätelöstä, maidosta ja marjoista tehty pirtelö. Miten mahtava tilaisuus syöttää lapsille marjoja, kuten mustikkaa, mansikkaa ja mustaa viinimarjaa! Mukaan voi saada myös kuitulähteenä huomaamattoman makuista omenapektiiniä, joka toimii myös sakeuttajana. Tällöin jäätelöä menee vähemmän ja nestettä suhteessa enemmän. Sama idea toimii toki myös lapsenmielisiin aikuisiin.

Terveellisiä ainesosia smoothieen

Jos pidät tapanasi tehdä silloin tällöin, jopa joka päivä itsellesi smoothien, saa sinne tuupattua vaikka mitä terveellistä. Se auttaa tilanteessa, jossa päivän muut ruoat eivät välttämättä ole täysin mallikelpoisia ravitsemukselliselta sisällöltään. Smootieen voi mm. lisätä E-vitamiinipitoista vehnänalkioöljyä tai muita terveellisiä öljyjä kuten kameliaöljy. Tutustu myös lesitiiniin, kollageenijauheeseen ja erilaisiin kuitujauheisiin. Smoothieen saa myös helposti menemään päivän marja-annos, esim. 2-3 dl ja myös mm. porkkanaa tai avokadoa. Nopeuttaaksesi smoothien tekoa voit myös sekoittaa kuivista aineksista oman valmiin seoksen. Myös marjoista voi tehdä pakastimeen valmiita seoksia smoothieen. Miltä kuulostaisi marjaseos, jossa on metsämustikkaa, puolukkaa, tyrniä ja mustaa viinimarjaa?

Puolita annoksia ja lisää terveellisiä ainesosia

Millainen on olo kun on syönyt valtavan satsin kebabia ranskanperunoilla? suurimmalla osalla meistä varmasti aika ähky, turvonnut ja väsynyt. Jaa annos kaverin kanssa ja syökää ensin alkusalaatti ja jälkiruoaksi marjasmoothie. 

Facebook poisti aminohappotekstini

Facebook poisti aminohappoaiheisen tekstini, joka oli ollut Facebook-ryhmäni tiedostoissa jo useita vuosia. Oli kuulemma roskapostia ja yhteisönormien vastaista. Julkaisen tekstin tässä. 

MIELENTERVEYS JA AMINOHAPOT

Saamme aminohappoja ruokamme proteiineista. Aminohappoja tarvitaan kehon rakenteisiin, tiettyihin hormoneihin, entsyymeihin, aivojen välittäjäaineisiin, veren kuljetusproteiineihin, DNA:han ja proteiinisynteesiin soluissa ja moneen biokemialliseen tapahtumaan kehossa.

Eri proteiiniruoissa on erilainen aminohappokoostumus. Eläinperäisistä proteiineista saa usein melko täysipainoisesti ja helposti riittävän monipuolista settiä aminohappoja. Vegaaniruokavaliossa pitää olla tarkkana että ruokavaliossa on riittävän monipuolisesti eri kasviproteiinilähteitä. Vaikeuksia voi tulla varsinkin jos viljat tai palkokasvit tai molemmat tuottavat ongelmia suolistolle tai immuunipuolustukselle.

Mielenterveyden kannalta sekä hormonitoiminta, että hermoston ja aivojen hermovälittäjäaineet ovat aminohappojen saannin kannalta todella tärkeitä. Tiedätkö muuten mitä? Stressi heikentää ruoansulatusta ja vaikka stressin aikana huolehtisit proteiinilähteiden saannista ruokavaliossa, saatat jäädä vajaaksi tietyistä aminohapoista jos ruoka ei sula kunnolla! Tällöin avuksi saattaa tulla ruoansulatusentsyymit ja suolahappo. Kaisa Jaakkola on blogissaan kirjoittanut melko täydellisen ohjeen suolahapon tarpeen testaamisesta. Huomaathan, että ulkomailta ei saa tilaa suolahappoa vaikka sitä Suomessa saakin olla myynnissä luontaistuotekaupoissa ja luontaistuotteiden verkkokaupoissa. http://kaisajaakkola.com/2012/02/vatsahappotesti/

Jos suolisto on heikossa kunnossa, jos epäilet ettet ole saanut ravinnosta riittävästi aminohappoja tai jos olet heikkokuntoinen tai toipulas niin aminohappoja kannattaa käyttää laajakirjoisena vapaissa muodoissa ravintolisinä. Niitä on saatavina sekä jauheina, että kapseleissa. Suomessa myydään lähinnä välttämättömiä aminohappoja urheiluravinteena (EAA eli essential amino acids), mutta itse pidän laajakirjoisempaa sellaisena jota elimistö pystyy paremmin käsittelemään varsinkin kun maksan ei tarvitse niin paljoa muuntaa eri aminohappoja toisiksi aminohapoiksi. Puolet kahdestakymmenestä elimistölle välttämättömästä aminohaposta on sellaisia, jotka tulee saada valmiina ja jota elimistö ei pysty itse valmistamaan. Muita pystytään valmistamaan elimistössä, mutta kuten todettu, tulapäisesti voi olla hyvä ottaa laajakirjoisempaa valmistetta tukemaan elimistön toimintoja ja toipumis- ja parantumisprosesseja.

Aminohappoja voi ottaa ravintolisinä myös yksittäisinä. Levottomuuteen ja unta antamaan voi kokeilla mm. teaniinia tai tauriinia ja unta antamaan myös tryptofaania tai siitä muunnettua melatoniinin esiastetta 5-htp:tä. Näitä viimeksi mainittuja ei kannata käyttää jos käytössä on serotoniinin takaisinottoon perustuva masennuslääke, sillä vaarana on serotoniinimäärien kasvu liian isoksi, sillä näistä aminohapoista muodostuu kehossa myös serotoniinia melatoniinin lisäksi.

Masennuksen yhteydessä on totuttu puhumaan lähes yksinomaan serotoniinista, vaikka puutteita aivokemian suhteen on aivan yhtä usein myös dopamiinista ja mm. endorfiineista. Aminohapoista dopamiinin ja endorfiinin toimintaa voi tukea fenyylialaniinivalmisteella. L-muotoisena (L-phenylalanine) se sopii usein henkilöille jotka ovat hyvin uupuneita ja innottomia, D-muotoisena (olen onnistunut löytämään tässä muodossa vain Iherbin nettikaupasta) se toimii myös niille jotka kärsivät herkästi levottomuudesta ja ahdistuneisuudesta. Tällaisille henkilöille L tai DL-muotoinen fenyylialaniini (DLPA) voi olla ahdistuneisuutta ja levottomuutta lisäävä. Endorfiininpuutteisella on usein ahmimista ja pakottava tarve saada hemmotella itseään herkkuhetkillä. Serotoniininpuutteisella on usein sen sijaan kova itsekuri ja tarve hoivata ja puolustaa heikompien oikeuksia, esim. eläinten.

Tryptofaanista myös sen verran, että joillain se toimii rauhoittamaan ja unta antamaan paremmin kuin 5-HTP eli 5-hydroksitryptofaani, vaikka 5-HTP onkin biokemiassa lähempänä tuotantoketjussa varsinaista melatoniinia tai serotoniinia.

Jos masentuneisuuteen ja uupumukseen liittyy alentunut kilpirauhashormonitaso, saattaa joissain tilanteissa avuksi tulla myös tyrosiini, joka on kilpirauhashormonien lähtöaine. Tämä sopii usein siinä vaiheessa kun potilas on hyvin väsynyt ja flegmaattinen ja haluaisi levätä ja nukkua paljon ja on aloitekyvytön. Tyrosiini on kuitenkin myös katekoliamiinien kuten adrenaliinin lähtöaine, joten tyrosiini saattaa myös nostaa sykettä ja tuoda levottomuutta ihmisillä, joilla on valmiiksi paljon adrenaliinintuotantoa. Joskus tyrosiinin ottamisen jälkeen tullutta levottomuus- tai ahdistuneisuustilaa tai sykkeen nousua erehdytään luulemana tilaksi, jossa kilpirauhashormonia on elimistössä liikaa, vaikka kyseessä olisikin katekoliamiinien voimakas erittyminen.

Aminohappotasoja voidaan mitata esim. sormenpäästä otettavalla veritippatestillä, joka voidaan tehdä kotona. Tällaista testiä saa mm. niiden ammattilaisten kautta, joilla on käytössää Nordic Laboratoriesin modernin lääketieteen testit. Toisaalta paljon voidaan päätellä myös haastattelemalla, kartoittamalla ruokavaliota ja ruoansulatusta ja mielialojen laatua. Suomen Terveysopisto Saluksesta valmistuneiden ravintoterapeuttien koulutukseen aminohappoterapia kuuluu pakollisena, joten kaikki Saluksen diplomiravintoterapeutit hallitsevat sen.

Laajakirjoisia aminohappovalmisteita löytyy kapseleina Jalkeilla-shopista Biocaren ja Klaire Labsin sarjasta ja lisäksi amino happojen (amino acids) kohdalta löytyy myös jauhemaisena ja yksittäisinä aminohappovalmisteita. Iherbistä saa myös tosiaan L-muotoista fenyylialaniinia. On hyvä huomioida että 5-htp on valmiste jota ei saa tilata ulkomailta vaikka sitä myydäänkin suomalaisissa nettikaupoissa ja luontaistuotekaupoissa, samoin oli siis myös suolahapon laita.

Suolahappovalmisteeksi suosittelen Lootuskaupan Hulda Clarkin sarjan 350mg:n kapselia, jossa on hyvä hintalaatusuhde.

Kotimaassa hyviä laajakirjoisia ruoansulatusentsyymivalmisteita on mm. Enzymedigan Digest Gold, Natura Median Monizym 10 ja Jalkeila- shopista löytyy ulkomaan valikoimien helmi, Klaire Labs-sarjan Vital Zymes Complete

Sekä suolahappoa, että ruoansulatusentsyymiä on paras ottaa joko heti aterian päätyttyä tai vielä suositellummin aterian keskellä siten että kapseli alkaa sulaa mahalaukussa ruokamassan keskellä. Kohentunut ruoan sulaminen ruoansulatuskanavassa edistää myös suoliston tasapainoa ja suoliston seinämän kuntoa, jolla on niinikään mielenterveyteen tärkeä yhteys.