keskiviikko 15. joulukuuta 2021

Ajelehditko kuin "lastu lainehilla" terveysasioissa?

Kuvittele kevyttä vuoltua puulastua, joka on virran vietävissä. Se pompahtelee koskessa sinne tänne ja virta vie sitä eteenpäin joessa. Jossain vaiheessa se jää ehkä kiinni rantaruokoihin tai ajelehtii jopa merelle asti.

Samalla joella on veneessä onkija, joka heittää ankkurin pohjaan, jotta pysyy valitsemassaan hyvässä kalapaikassa, kunnes ämpärissä on päivän lounas.

Seurattuani ja kuunneltuani ihmisten matkoja heidän etsiessään terveyttä ja hyvinvointia, olen havainnut ilmiön, joka muistuttaa lastua laineilla ja toisaalta ilmiön, jossa saadaan vankemmin tuloksia. Mitä tarkoitan?





Lastu

Jos jokin kappale on kevyt eikä sillä ole omaa voimanlähdettä ja keinoa säädellä liikkumista tai pysyä paikoillaan, se on jokaisen virran vietävissä ja jokaisen tuulen riepoteltavissa. Terveys- ja hyvinvointiasioissa näin voi olla, jos innostuu ehkä liiankin herkästi jokaisen gurun opeista tai jokaisesta erilaisesta poppaskonstista tai metodista. Saattaa myös olla, että löydetään jo hyvä ja sopiva linjaus esimerkiksi elintapojen ja syömisten kanssa tai solmitaan asiakkuus jonkun ammattilaisen kanssa, mutta asiassa "heittelehditään", eikä ns. päästä maaliin. Usein asioissa, jotka vievät meitä kohti parempaa vointia ja terveyttä tarvitaan nimittäin pitkäjänteisyyttä, tiedostamista ja kurssissa pysymistä. On toki mahdollista, että kurssia pitää välillä korjata ja asioita sovittaa sopimaan omaan tilanteeseen paremmin. 

Ihmiset saattavat kuitenkin jättää herkästi ns. leikin kesken ja singota jo pian kohti jotain uutta. Näin ei välttämättä päästä tavoitteisiin tai apu ei ole pitkäaikainen. On toki tarpeen tarvittaessa hylätä tai muokata toimimattomia keinoja, mutta eikö totta, usein se on sinnikkyys ja pitkäjänteisyys, joka tuottaa tulosta?

Kuuriajattelu painonhallinnassa voi olla syöpynyt ihmisen ajattelu- ja toimintamalliksi ja tämä tuottaa painon heittelemistä ja hankaloittaa tai tekee mahdottomaksi pitkäaikaisen pysymisen tavoitellussa painossa. Asiaan voi liittyä ihmisen taipumus siihen, että asiat jätetään kesken ja siihen voi liittyä myös usein tunnesyömistä. Meillä voi olla taipumus toistaa tiettyjä kuvioita elämässämme, kuten sitä että toteamme muutaman epäonnistumisen jälkeen, että "tämä ei toimi" tai "minusta ei kertakaikkiaan ole tähän".

Ankkuri

Miten saisimme toimintaamme johdonmukaisuutta ja pitkäaikaisia tuloksia kun tavoittelemme mm. hyviä elämäntapoja, vaivojen ja sairauksien hoitoa elämäntavoilla ja ruokavaliolla, sairauksien ennaltaehkäisyä tai vaikkapa painonhallintaa?

Minulla ei ole tähän valmiita vastauksia, sillä minä en ole mikään guru, jota ihmisten tulee seurata. Minulla on vain lisää pohdintoja ja ajatuksia. Ehkä ne kuitenkin auttavat joitakuita?

1. Pohdi ja pyri tiedostamaan

Miten olet tähän asti toiminut ja mihin asiat ovat tyssänneet? Mikä on mennyt pieleen ja miten voisit vastaisuudessa välttää samat sudenkuopat? Liittyykö asiaan mm. tunnesyömistä, tunteiden välttämistä joitain tiettyjä toimintoja? Esimerkkeinä vaikkapa suklaan ahmiminen, pakonomainen liikunta ylikuntoon asti, elämän pakonomainen suorittaminen, tietttyjen asioiden ja tilanteiden välttely, päihteillä itsensä turruttaminen, itsensä pitäminen kiireisenä, jotta vaikeat tunteet ja asioiden mietiskely pysyisivät loitolla tms. Voiko asiaan liittyä se, että sinun olisi hyvä ensin tehdä jotain muita muutoksia, jotta se mihin olet nyt pyrkinyt, mahdollistuisi? Tarvitsetko vaikkapa ensin psykotterapiaa ja sitten vasta PT:n tai ravintoterapeutin apua? Haittaavatko ihmissuhdeongelmat itsestäsi huolta pitämistä?

2. Hanki perustietoa

Jos sinulla on melko vähän tietoa mm. ihmisbiologiasta, ravitsemuksesta, liikunnasta yms., sinun voi olla vaikea arvioida ovatko saamasi tai lukemasi neuvot hyviä. Sen sijaan, että olisi passiivinen hoitojen tai menetelmien kohde, opiskele itsekin asioita. Voit lähteä ihan pienestä. Vaikkapa kerrata peruskoulun terveystietoa ja biologiaa ja siirtyä siitä lukion materiaaleihin. Nyt ei tarvitse suorittaa eikä tehdä kokeita. Asioita voi tutkia omaehtoisesti ja mielenkiinnosta ja vähitellen edistyä. Kun sitten seuraat somessa ja ehkä muutoinkin erilaisia asiantuntijoita ja heidän neuvoja, pidä mielessä, että kaikki neuvot eivät ole ehkä yhtä viisaita, vaikka ne sellaisilta kuulostaisivat ja joku toinen saattaa neuvoa samassa asiassa aivan eri tavalla. Ei välttämättä kannata lähteä ensimmäisen asiantuntijan matkaa. Mitä enemmän sinulla on itselläsi tietoa, sen pienempi todennäköisyys, että sinulle saa syötettyä pajunköyttä.

3. Mieti suhdettasi ruokaan, liikuntaan, uneen, ihmissuhteisiin yms.

Kannattaa pohtia millaisia ajatuksia ja uskomuksia sinulla on terveyteen ja hyvinvointiin liittyvistä asioista ja olisiko noita asioita mahdollisesti tarpeen päivittää. Ehkä nykyiset ajattelu- ja toimintatapasi eivät nykyisillä keinoillasi palvele sinua parhaalla mahdollisella tavalla? Ehkä löydät ne asiat, jotka ovat hyvin ja huomaat myös päivitettävää. Kun me tiedostamme tunteitamme ja ajattelumallejamme, tämä voi muuttaa myös toimintaamme parempaan suuntaan.

4. Rajoita terveysasioiden pohtimista

Työteho kärsii jos teemme liian pitkiä työpäiviä eikä meillä ole tarpeeksi vapaa-aikaa ja taukoja. Sama juttu aivotyössä, jota myös terveysasioiden pohtiminen ja suunnitteleminen on. Itsestä huolehtimiseenkin voi uupua. Voit korvamerkitä kalenteriisi vaikkapa puoli tuntia viikossa, jolloin suunnittelet mitä teet seuraavaksi itsesi hoitamiseen liittyvissä asioissa, kuten lääkäriajan tilaamisessa, kuntosalikäyntien aikatauluttamisessa, jonkun terveysaiheisen kirjan lukemisessa, seuraavan viikon ostosten ja aterioiden suunnittelussa tms. Elämässäsi tarvitsee olla muitakin asioita kuin terveyshuolet tai hyvinvoinnin ja terveyden pohtiminen ja suunnittelu. Vapauta itsellesi aikaa muillekin asioille jotka sinulle ovat tärkeitä ja jotka ovat sinulle mahdollisia. Se voi olla Netflixin katsomista, kaverin kanssa kävelylenkille lähtemistä, viherkasvien hoitamista, neulomista, saunailta hyvässä seurassa, dekkarin lukemista, ajan viettämistä perheen kanssa jne. Mikä juuri sinulle on tärkeää ja mitä haluat tehdä? 

Luota viiiveeseen! Se tarkoittaa sitä, että kun pitää kunnolla taukoa asioiden pohtimisessa, aivoissamme tapahtuu silti meidän tiedostamattomissa edistystä. Ns. tuoreilla aivoilla saatat keksiä parempia ratkaisuja ja nähdä tilanteesi selkeämmin. On olemassa sanonta: "Aamu on iltaa viisaampi" Väsyneenä voi tehdä huonoja päätöksiä ja päätelmiä.

5. Kirjaa ylös, älä luota liikaa muistiisi

Asioiden ylös kirjaaminen saattaa tuntua joltain, joka ei ole sinun tyyliäsi. Kokeile sitä silti. Voit kirjoittaa, piirtää kaavioita, leikellä mukaan kuvia. Kirjoita käsin, tee Exeliin tai Wordiin, mikä sinulle onkin luontevin tapa ja kokeile myös uusia tapoja. Älä kangistu kaavoihin! Aivoillamme on tapana tulkita asioita tiettyjen filttereiden läpi ja muuntaa tulkintoja ajan kuluessa. Ajan kuluessa myös listat ja asiat muistissamme pelkistyvät. Terveysasioissa emme välttämättä muista mitä olemme kulloinkin aikoneet ja päättäneet, miten olemme asiat kokeneet, mikä on toiminut, mikä ei ole toiminut ja mitä on tapahtunut, jos asoista ei ole kirjallista dokumentaatiota. 

Listat päässämme lyhenevät. Tämä näkyy mm. työssäni ravintoterapeuttina. Asiakkaani saattaa alussa käyttää erilaisia terveellisiä hänelle suosittelemiani ruoka-aineita monipuolisesti ja kaikki on uutta ja innostavaa, joskus vähän jopa pelottavaa. "Miten opin tämän uuden tavan syödä ja valmistaa ruokaa?". Sitten alkaa käymään vähitellen niin, että kaupasta tuodaan aina ne yhdet ja samat ruoka-aineet, josta tehdään aina yksiä ja samoja ruokia. Päätelmä saattaa olla, että "Tämä ruokavalio on kyllä todella rajoittava ja puuduttava". Tosiasiassa auttaisi, jos kaikissa käytettävistä ruoka-aineista olisi olemassa päivittyvä ja kattava lista, jota silmäilemällä ruokavaliotaan saisi pidettyä kiinnostavampana ja monipuolisempana. Älä anna itsesi urautua!

Jonkinlainen terveys- tai hyvintointipäiväkirja voi olla hyvä idea. Siihen voi kirjata erilaisia hyvinvointiin ja terveyteen liittyviä tapahtumia ja muutoksia kuten lääkärikäynnit, muutokset ruokavaliossa, ravintolisissä, lääkityksissä, liikunnassa, elintavoissa ja muutokset voinnissa. Myös sairastumiset, loukkaantumiset yms. voi kirjata ylös. Selaamalla tätä päiväkirjaasi aika ajoin, voit kenties estää itseäsi toistamasta virheitä tai löytää uusia ratkaisuja. 

6. Mieti kolikon toinen puoli

Jos joku asiantuntija on jostakin asiasta jotakin mieltä, voi olla hyvä selvittää onko joku toinen eri mieltä ja mitä näiden eroavaisuuksien taustalla voi olla. Tämä voi auttaa sinua muodostamaan asiasta vankemman, oman käsityksesi tai pidättäytymään mielipiteen muodostamisesta kunnes tiedät asiasta enemmän. Jos jotain asiantuntijaa tai menetelmää kehutaan paljon, on hyvä ehkä myös selvittää, onko ihmisiä jotka eivät ole saaneet apua tai jotka eivät ole tyytyväisiä. Näin saattaa muodostaa asiasta tasapainoisemman kuvan, eikä lähde niin helposti ns. imuun mukaan. Joku ruokavalio saattaa auttaa isojakin ihmismassoja, mutta auttaako tämä ruokavalio kaikkia ja jos auttaa, kuinka pitkäaikaisesti? Voiko jonkun neuvon tai ruokavalion noudattamisesta olla jollekin jopa haittaa ja voiko se olla suorastaan vaarallinen? Minulle on esimerkiksi neuvottu, että minun tulisi syödä paljon proteiinia ja juoda runsaasti nestettä, tietämättä, että nämä neuvot ovat vaarallisia, koska sairastan munuaissairautta.

Kolikon toinen puoli voi olla myös se, että sinua opastava henkilö saattaa olla karismaattinen ja innostava ja häntä kehutaan kovasti, mutta hänellä ei ole välttämättä juuri sinun tarpeitasi ja tilannettasi ajatellen riittävästi koulutusta. Jos osallistuu verkkovalmennukseen tai lukee kirjan, se on myös hyvin eri asia kuin se, että joku perehtyisi yksilöllisesti juuri sinun tilanteeseesi.

7. Mieti tahti ja järjestys

Onko sinulla ollut tapana tehdä asiat hetken mielijohteesta, nopeasti jostain asiasta innostuen ja sitten säntäät suinpäin tekemään? Onko tämä toiminut, vai olisiko hyvä kokeilla tehdä asiat hitaammin, ehkä vähän toisella tavalla ja vaiheittain?

Tekemisessä ja muutoksissa, jotka liittyvät terveyteen ja hyvinvointiin, on usein tärkeää, että ns. "pää pysyy mukana", eli ehdit myös mietiskelemään rauhassa ja kuulostelemaan omia tuntemuksia, tunteita ja ajatuksia. Jos toimii hätiköiden, voi tehdä epäviisaita ratkaisuja, päätyä luomaan itselleen epätervettä suhtautumista mm. syömisiin ja elämäntapoihin liittyviin asioihin ja saattaa uupua ennen maaliin pääsyä. Mikä se maali edes on? Mistä tiedät, että olet tavoitteessasi ja mitä sitten pitää tehdä? Miten toimit pitkäaikaisesti kun vaikkapa olet saanut verenpaineen ansoihin, suoli toimii säännöllisesti, nostat penkistä niin ja niin paljon ja kun ruokavalio on saatu toimivaksi ja paino siihen lukemaan mihin sen halusikin?

Jos et halua tehdä kaikkea yhtäaikaa, mistä aloitat ja mikä on tärkeintä? Kirjaa suunnitelmasi ylös.

8. Perusasiat ensin

Tarvitsemmeko todella jonkin erikoismenetelmän tai valtavan yhtäkkisen muutoksen? Voi olla parempi tehdä asiat vaiheittain ja hitaasti ja kokeilla mihin pääsemme sillä, että saamme perusasioita kuntoon.

Näitä peruasioita voi olla esimerkiksi kiireen rauhoittaminen elämässä (tässä joutuu joskus tekemään uhrauksia ja laittamaan asioita radikaalistikin uusiksi), ihmissuhdeasioiden laittamista kuntoon (Kenen kanssa ja kuinka paljon haluat oikeasti viettää aikaa ja kuka sinulta vie energiaa ja kenen seurassa sinulla tulee hyvä olo?), säännöllinen elämänrytmi nukkumisten ja syömisten suhteen, riittävä nesteen saaminen, kehonhuolto, aikaa luonnossa liikkumiselle yms. Jos nämä asiat eivät ole kunnossa, et välttämättä tarvitse mitään erikoisruokavaliota tai metodia tai valtavaa yhtäkkistä elämänmuutosta, jota et jaksa ylläpitää kahta kuukautta kauempaa. 

Vuoden mittainen suunnitelma muutokseen voi olla parempi kuin "vatkaa kaikki uusiksi parissa viikossa"-menetelmä. Ensimmäisen kuukauden aikana esimerkiksi riittävästi unta ja tarpeeksi vettä, seuraavana kuukautena ruokavalioon lisää marjoja, vihanneksia ja kuituja, kolmantena kuukautena päivitetään rasvat parempilaatuisiksi, neljäntenä kuukautena aletaan käymään kuntosalilla kaksi kertaa viikossa ja pitkällä kävelyllä kerran viikossa ja kiinnitetään huomiota proteiinien riittävään ja monipuoliseen saantiin.

Tai joillain se voi mennä niin, että ensimmäisenä kuukautena aletaan etsiä pienempää asuntoa, jotta neljä päivää töitä viikossa riittäisi ja muutetaan sellaiseen paikkaan, jossa ei tarvita kahta autoa, seuraavana kuukautena sovitaan kalenteriin tapaamisia ihmisten kanssa, joiden seurassa tulee hyvä fiilis, kolmantena kuukautena kokeillaan uusia liikuntamuotoja ja muokataan liikuntaohjelmaa paremmin palautumista tukevaksi.

Joskus muutokset ovat helpompia toteuttaa, joskus hyvinkin rankkoja. Joku vaihtaa maata, heivaa jonkun ihmisen pois elämästään, joku vaihtaa ammattia tai työpaikkaa, joku myy talonsa. Mitä juuri sinä tarvitset, voidaksesi paremmin? Lisää vettä? Uusia ystäviä? 

9. Mieti oletko oikeilla jäljillä

Me saatamme haukkua väärää puuta. Saatamme juuttua ajattelemaan, että jokin tietty asia on se juttu, joka selvittämällä vaivamme parantuvat. Kuinka valmiita olemme heittämään ankkurin uuteen kohtaan kun kalastimme ensin kalattomassa paikassa pitkät tovit? Tai kuinka lopettaa ajelehtiminen menetelmästä tai ammattilaisesta toiselle sellainen tarina mukana, joka ei ehkä pidäkään paikkaansa?

Joskus vatsavaivat eivät parane ellemme käsittele traumojamme tai opi ulos stressaamisen kierteestä. Joskus oireet ja vaivat eivät hellitä, ennenkuin kasvamme ulos uhrin tai taistelijan roolista. Joskus lääkkeet eivät auta, koska kehossamme on ravintopuutoksia, inflammaatiota ja oksidatiivista stressiä.



Toivon mukaan nämä tänään kirjoittamani asiat, herättivät joissakin teistä lukijoistani hyödyllisiä ajatuksia.


perjantai 29. lokakuuta 2021

Uupumus: Tauti, joka ei parane jos lääke on väärä

 




Kasvuvaatimukset

Olen harrastanut muutaman kuukauden ajan viherkasvien hoitamista. Aikaisemmin kuvittelin, etten ole viherpeukalo ja että harva kasvi jää eloon siitä että he ovat minun epäonnisessa "hoidossani". Sitten aloin vähitellen oppia, että eri kasveilla on erilaiset kasvuvaatimukset. Niiden tarvitsee elää juuri tietynlaisissa olosuhteissa, jotta ne voivat kukoistaa. Sopiva määrä valoa ja vettä, oikeanlainen kasvualusta, oikeanlainen ruukku, sopivanlaista lannoitusta, tuholaishyönteisten häätöä.. Opin vähitellen ja myös epäonnistumiset ja vaikeudet kuuluvat harrastukseen. Viimeksi eilen illalla mietin kunniallista tietä perääntyä harrastuksesta kun huomasin yhdessä kasvissa kellertyviä lehtiä ja vihannespunkkeja ja toisessa ripsiäisiä.

Valtaosa kasveistani voi onneksi hyvin, mutta ongelma on hoidettava kuntoon pian, jottei ötökkäinvaasio leviä viereisiin kasveihin.  Eräs kasvini ei kasva, koska sille ei riitä tilaa valoisimmalla ikkunallani eikä sille ole täällä erillistä kasvilamppua. Odotan, että kaikki kasvini eivät välttämättä selviä kunnialla tulevan talven pimeydestä.

Ihmisilläkin on erilaiset kasvuvaatimukset. Minulla on paljon kokemusta uupuneiden ja monenlaisista terveysongelmista kärsivien ihmisten auttamisesta ravintoterapialla. Se on usein erinomainen tukihoito. Kun kiinnitetään huomiota ruuansulatukseen, suoliston mikrobiston hyvinvointiin ja mm. varmistetaan riittävää ravintoaineiden saantia, samoin kuin eliminoidaan syömisistä ja elämäntavoista yksilöllisellä tavalla asioita, jotka voivat huonontaa terveyttä ja hyvinvointia, tämä voi antaa keholle paremmat mahdollisuudet tasapainottaa ja korjattaa itseään, jopa parantua. Jotkut vaivat suoranaisesti johtuvat mm. ravintoaineiden puutoksista tai siitä että syö jotakin itselle soveltumatonta ruokaa. Joskus tarvitaan yhteistyötä lääkärin kanssa, jotta saadaan kuntoon lääkitysasioita tai voidaan järjestää niitä tutkimuksia, joita minä ravintoterapeuttina en pysty järjestämään. 

Joskus asiakas ei meinaa sitä millään sisäistää tai hyväksyä, että on jotakin jota lääkäri tai ravintoterapeutti ei voi fiksata pillerillä, ravintolisillä tai ohjaamalla erikoisruokavalion. Me olemme monessa suhtessa samantyyppisiä kuin kasvit. Kasvilla voi olla vaikkapa aivan sopiva kastelu ja lannoitus, mutta mitä jos se elääkin huoneen pimeässä nurkassa, naapurikasvista on hypännyt siihen tuholaisia tai se on umpiruukussa ja sen juuret ovat mädäntymässä?

Mikä sinua näännyttää?

Mikä osa elämästämme ei ole kunnossa. Ole rehellinen! On asioita, joita ei voi muuttaa, mutta on myös paljon asioita jotka on suorastaan pakko muuttaa jos haluat alkaa voimaan paremmin. Tarvitseeko sinun korjata suhtautumista työhön tai tekemiseen, jos kerta toisensa jälkeen uuvut ja ahdistut? Onko taustalla alituisesti mukanasi seuraavat pelot ja turvattomuuden tai arvottomuuden tunteen, jotka syövät energiasi sinun sitä kunnolla edes huomaamatta, koska siitä on tullut osa sinua? Onko elämässäsi myrkyllisiä ihmisiä, jotka jäytävät sieluasi ja nakertavat sitä pala kerrallaan, kunnes sinusta on jäljellä vain ihmisraunio? Oletko maalannut itsesi nurkkaan ja luulet, että nykyinen kiire, suorittaminen ja häsellys on ainoa tapa elää ja jos muutat elämääsi toisenlaiseksi, taivas tippuu niskaan? Olisiko mahdollista, että olisitkin onnellisempi elämällä leppoisampaa, mutta esimerkiksi taloudellisesti vaatimattomampaa elämää? Mitä jos voisitkin tehdä jotakin parempaa ja kivempaa työtä? Mitä jos muutto toiselle paikkakunnalle ja uusi alku elämässä on se mitä tarvitset?

Luuletko, että popsialla kortisonia ja ison kasan ravintolisiä voi korjata jotakin sellaista, joka johtuu vaikkapa homeesta työpaikalla, toksisesta ihmissuhteesta, työnarkomaniasta tai kissastasi, joka ei anna sinun nukkua kuin viisi tuntia yössä? Auttaako ravintoterapia, jos juurisyynä on traumat, joihin et ole saanut asianmukaista hoitoa tai se, että sinun olisi tärkeä oppia tunnistamaan, asettamaan ja kommunikoimaan omat rajasi toisille ihmisille?

Minkä tarvitsee muuttua?

Ravintoterapialla voidaan usein saavuttaa varsin paljon. On kuitenkin joskus pullonkauloja, joita lääkäri tai ravintoterapeutti ei pysty poistamaan. Olen todistanut sitä monta kertaa viime vuosien aikana, että ihminen alkaa voimaan paremmin ravintoterapian ansiosta. Olen todistanut myös monta kertaa, että ravintoterapia on vain yksi seikka muiden joukossa, jonka ansiosta jollain ihmisellä menee paremmin. Joskus tarvitaan muita muutoksia elämässä, että asiat nytkähtävät eteenpäin. Muutokset vaativat usein luopumista, uskallusta, sen että aloittaa. Muutokset saattavat vaatia sopeutumista ja myös nöyryyttä. Joskus ovien tulee sulkeutua takana, jotta uudet ovet voivat avautua edessä. Joskus muutoksen on oltava selkeämmin sisäinen, joskus selkeämmin konkreettisempi ja ulkoisempi.

Meillä voi olla ikäänkuin kiviä kengässä, jotka poistamalla pystymme taas kävelemään kunnolla eteenpäin ja kipu vähitellen lakkaa. Jos tuntuu, että on jo kaikkensa tehnyt, mutta kasvi vaan voi huonosti eikä kasva, niin nostamalla kasvi juurineen mullasta saattaakin havaita jotakin yllättävää. Joskus kasvin juurten ympärille on taimitarhalta jäänyt muoviverkko eivätkä kasvin juuret ole päässeet kunnolla kasvamaan. Niissä saattaa olla jopa juurimätää, koska juurimöykyn keskellä olevaan multaan on jäänyt liikaa kosteutta. Liian tiivis ja liikaa vettä pidättävä multa voi tukehduttaa juuret. Mikä kaikki saattaa haitata ja tukehduttaa meitä?

Miten saada se mitä tarvitsee?

Entä jos olemme kuin trooppinen kasvi, joka ei voi kukoistaa pohjolan pimeydessä ja 

kuivassa sisäilmassa? Missä määrin meidän on vain sopeuduttava elämään maailmassa, joka ei useimmille meistä ole mitenkään ideaalein paikka kukoistaa? Miten saamme elämäämme enemmän sitä mitä kaipaamme, on se sitten turvallisuutta, arvostusta, mielekästä tekemästä, tarkoituksellisuutta, lämpöä, rakkautta tai fyysisiä perusasioita kuten riittävä uni, sopivasti liikkumista ja ravitsemuksellisesti kaikki se mitä tarvitsemme?

Oletko sinä koskaan laatinut konkreettista listaa asioista, jotka ovat sinulle elämä eri osa-alueilla niitä mitä eniten tarvitset? Mitä tarvitset ympäristöltäsi, tekemiseltäsi, ihmissuhteiltasi? Mitä tarvitset voidaksesi hyvin? Mistä voi karsia ja mistä ei? Mitkä ovat ne aivan ydinasiat, jotka siihen listaan jäävät kun karsit vähitellen niitä asioita, jotka eivät ole aivan välttämättömiä? Jos numeroit tärkeysjärjestykseen elämän eri osa-aluiden tärkeimmät asiat, mitkä ne ovat? Miten hyvin ne nyt toteutuvat elämässäsi? Mikä olisi seuraava askel, joka sinun tulisi ottaa, että saisit jotakin hyvin tärkeää, joka sinulta juuri nyt puuttuu?

maanantai 25. lokakuuta 2021

Sairaus- ja ongelmaisuusidentiteetti

Sarkasmivaroitus

 Vinkki: Jos sulla on ollut erilaisia terveysongelmia ja haluat todella tuntea itsesi ongelmaiseksi ja sairaaksi, niin ala lueskelemaan lääkärin kirjoittamia tekstejä ja diagnooseja omakannasta. Kaiva esiin myös epikriisejä vuosien varrelta ja lue niitä. Lue niitä vaikka ääneen!


Sitä jotenkin helposti vahingossa unohtaa mikä ongelmakimppu ja romukasa on jos tämmöistä ei muista säännöllisesti tehdä! Lisäksi voit koittaa mahdollisimman usein viljellä erilaisia ongelmiin ja sairauksiin liittyviä sanoja, kuten sairas, kivut, säryt, masennus, ahdistus, moniongelmainen, sivuvaikutukset yms., jotta em. asiat varmemmin pysyisivät mielessäsi ja muistissasi ja jotta ne varmemmin päätyisivät myös osaksi identiteettiäsi. :D Sarkasmivaroitus päättyy


Tai. Olisiko tässä mahdollisuudet jonkinlaiseen tasapainoon ja kultaiseen keskitiehen sen suhteen miten tulkitsee ja painottaa omaa elämäänsä ja omaa itseään? En tarkoita, että pitäisi kokonaan lakata käyttämästä joitain sanoja tai lukemasta Omakantaa tai epikriisejä. Missä määrin mitäkin asioita teet? Miten ison roolin ja tilan ne saavat elämässäsi? Mitä muuta olet kuin sairautesi, diagnoosisi ja ongelmasi? Mitä jos kirjoitat itsellesi lukuisia erilaisia rooleja, jotka kuvaavat asemaasi ja ominaisuuksiasi? Silmäile listaa. Mitkä näistä rooleista ja ominaisuuksistasi haluat kirjoittaa elämääsi nykyistä paksummalla fontilla?

sunnuntai 10. lokakuuta 2021

Onko ruoka sinulle ystävä vai vihollinen?

Kun ajattelet ruokaa ja syömistä tai erilaisia ruoka-aineita ja aterioita, miltä susta tuntuu? Millaisia ajatuksia herää ja millaisia tunteita nämä ajatukset herättävät? Millaista syömiskäyttäytymistä ajatuksista ja tunteista seuraa sinun arjessasi?



Kun minulta joskus taannoin kysyttiin, mitkä ovat minun mielestäni tällä hetkellä ne ihmisten yleisimmät ongelmat ravitsemukseen liittyen, en miettinyt vastausta kahta sekuntia.

Voisi kuvitella että kyseessä olisi se, että ihmiset syövät ns. väärin ja epäterveellisesti, heillä on stressiä ja sen vuoksi ruoka ei sula ja siitä seuraa monenlaisia vatsa- ja muita terveysongelmia. Ehkä ruokarytmi tuottaa ongelmia elämään? Myös erilaiset ravintoainepuutokset, ravitsemukseen linkittyvä matala-asteinen tulehdus eli inflammaatio ja antioksidanttien puutos yhdistettynä oksidatiiviseen stressiin ovat yleisiä.

Mikä on kuitenkin hyvin yleistä tässä ajassamme, on se, että ihmisillä on sellainen suhde ruokaan, joka ei palvele heitä heidän arjessaan. Miten se ilmenee?

Pelätään sitä, mitä on lautasella. Ahdistutaan siitä millaisen vasteen ruoka tuottaa. Tämä on tietenkin inhimillistä, jos pelkää esimerkiksi lihovansa tai pelkää sitä aiheuttaako ruoka taas erilaisia mahasuolikanavan oireita. Ruokaa saatetaan himoita, mutta ahdistutaan ja podetaan syyllisyyttä syömisen jälkeen. Mitä se tekee terveydelle? Kuinkakohan paljon mä nyt lihon tästä? Miten mä saatoin vetää koko suklaalevyn vaikka eilen päätin etten niin tee? Se ja se sanoi, että hedelmissä on sokeria ja niitä ei pitäis syödä. En enää syö niitä. Mitähän kaikkia ympäristömyrkkyjä näissäkin ruoka-aineissa on? Ei yhtään tekisi mieli koskea tähän ruokaan. Tuleekohan tästä tonnikalasta nyt raskasmetalleja mun kehoon? Kaalit on goitrogeenisia ja huonoja kilpirauhaselle. Niitä ei kyllä pitäis syödä ollenkaan. EI myöskään sitä, eikä tätä, eikä tota. Mut taidan sitten vaan tota tislattua vettä ottaa.. Olisi aika tärkeää, että ruoka on ystävä, ei vihollinen. Sen ei tarvitse olla pakkomiellen kohde, jota pitää juuri tietynlaisena saada usein ja isoja määriä. Sen ei pitäisi olla pelon kohde. Ruoka voi olla asia, joka ei stressaa, vaan voit myös olla kepeän iloinen saamastasi ravitsevasta, suhteellisen terveellisestä ja herkullisesta ateriasta. Ruoasta voi olla tasapainoisen onnellinen ja kiitollinen, myös silloin kun edessä oleva ateria ei satu olemaan aivan täydellinen. Tarvitseeko kaiken, myös sinun ja ruokasi olla aina täydellisiä? Eikö se olisi aika kohtuuton ja ankara vaatimus? Eikö se olisi vaatimus, joka on jopa täysin epärealistinen ja silloinhan se tarkoittaa että jos sellainen vaatimus on piilotettuna syvälle sinussa, siitä aiheutuva paine ja stressi kurjistaa elämääsi ja vie sinulta paljon energiaa. Uskotko toisaalta, että et kykene syömään terveellisesti, koska olet aina ennenkin epäonnistunut siinä. Sinulla on ollut monenlaisia ruokavaliokokeiluja ja kuureja ja aina olet palannut samaan kuin ennenkin. Jos ylipainon kanssa on haastetta, olet saanut monta kertaa painoa pois jollain dieetillä, mutta sitten et ole enää jaksanut toteuttaa sitä ja paino on tullut korkojen kera takaisin. Joka kerta dieetti on lihottanut sinua lopulta enemmän kuin mitä kenties olisit lihonut ennen sitä halvatun dieettiä. Entä jos tekisikin vähittäisiä muutoksia sinulle hyödylliseen suuntaan ja harjoittelisi pikkuhiljaa parempia valintoja arkeen. Mikään ei olisi ns. kokonaan kiellettyä, ellei ole erillistä syytä pitää jokin ruoka-aine tai ruoka-aineryhmä poissa ruokavaliosta. Kun ei tee liian monta muutosta yhtäaikaa ja kun antaa itselleen aikaa tehdä jonkin uuden tavan kanssa riittävästi toistoja, voit oppia pitämään itsestäsi parempaa huolta, myös ruoan suhteen. Kun tarvitsee karsia ruoka-aineita

Joskus jotain ruoka-aineita tai ruoka-aineryhmiä on hyvä karsia pois määräajaksi tai joskus jopa kokonaan. Kyse voi olla vaikkapa keliakiasta, gluteeni- tai maitoyliherkkyydestä, allergioista, laktoosi-intoleranssista tai jostain muusta asiasta, jonka vuoksi jotkut ruoka-aineet aiheuttavat selkeästi ongelmia ja voit paremmin ilman niitä. Ruoka-aineita saattaa kuitenkin karsiutua pois liikaa ja liian pitkäksi aikaa ja tämä kapeuttaa tarpeettomasti ruokavaliota. Tämä hankaloittaa myös elämää ja saattaa luoda paineita ja stressiä. Pidempiaikainen apu löytyy usein siitä että ei ole ruokavalion suhteen liian ehdoton vaan tarkoituksenmukaisen joustava. Saattaa esimerkiksi riittää, että tärkkelyksen ja sokerin määrää vähentää vaikkapa 80% ja lisää ruokavalioon marjoja, kuituja ja vihanneksia. Muutoksen ei tosiaan aina tarvitse olla radikaalin iso, varsinkin jos isot ja yhtäkkiset elämäntapojen ja ruokavalion mylläykset ovat aikaisemminkin johtaneet siihen, että isoa muutosta ei jaksa ylläpitää pitkään, vaikka siihen olisi kuinka vakaa aikomus. Auttaako se mitä nyt teet sinua?

Kannattaa tarkastella, auttaako se, mitä teet ruokavaliosi suhteen sinua vai onko tavallasi syödä itse asiassa ihan toisenlainen vaikutus elämääsi kuin mitä toivoisit. Onko sinulla luonteva ja hyvä suhde ruokaan? Tuntuuko hyvältä syödä? Ajatteletko ruokaa lähes koko ajan vai onko se vain yksi osa elämääsi muiden asioiden ohella? Uskomuksemme

Jos koet, että sinulla on vaikeuksia suhtautumisessa ruokaan, taustalla voi olla uskomuksia, jotka tarvitsisi päivittää. Nämä uskomukset saattavat olla esimerkiksi tiukkoja ja joustamattomia ajatuksia siitä mikä on terveellistä tai epäterveellistä tai mitä tapahtuu jos syö tietyllä tavalla. Olet ehkä luonut itsellesi mielessäsi sääntöjä ja tapoja, joissa olet ikäänkuin jumissa etkä pääse eteenpäin. Näitä uskomuksia voi ns. kaivaa esiin, tarkastella ja tuulettaa. Meidän ei tarvitse olla ajatustemme, tunteidemme, toimintatapojemme tai uskomustemme orjia. Meillä kaikilla on jo olemassa kaikki ne voimavarat, jotka tarvitsemme itsellemme tarpeelliseen muutokseen. Ruokamme voi olla ystävämme.

tiistai 22. kesäkuuta 2021

Pitääkö kaikkien syödä aamiainen ja millainen ruokarytmi voi olla hyvä?


Sanotaan, että aamiainen on päivän tärkein ateria. Minä olen sitä mieltä, että kyllä se voi monille olla. Siis kunnon tukeva aamiainen. Se voi auttaa, samoin kuin kunnon tukeva lounas esimerkiksi siinä, että et tule liian kevyestä syömisestä iltaa kohden niin nälkäiseksi, että napostelet pitkin päivää tai syöt illalla aivan kohtuuttoman paljon. Kun on alkupäivästä syönyt hyvin, ei tee välttämättä myöskään niin herkästi mieli sokeria ja runsaasti tärkkelystä sisältäviä herkkuruokia, joita terveyden vuoksi olisi hyvä syödä vain silloin tällöin.


On silti ihmisiä, jotka pärjäävät ilman aamupalaa. Lounas voi olla heille heidän keskeisin päivän ateria. Jotkut voivat jopa ongelmitta syödä kevyesti aamulla ja päivällä ja syödä sitten vähän tukevammin iltasella. Mikä sopii toiselle, ei välttämättä sovi toiselle. On hyvä löytää juuri itselle sopiva ratkaisu. Joskus kaikkein tasapainoisin ateriarytmi on esimerkiksi kolme riittävän tukevaa päivän pääateriaa ja yksi tai kaksi välipalaa vain siinä tapauksessa, että aterioiden väli uhkaa venyä. On harvinaista, että on todellisia lääketieteellisiä syitä miksi pitäisi syödä esimerkiksi kahden tunnin välein.

Monille sopii oikein hyvin sellainen tapa syödä, että aamun ja päivän ateriat ovat vähähiilihydraattisia, mutta päivän viimeisellä aterialla voi olla vähän tärkkelystäkin esimerkiksi kypsien juuresten ja täysjyväviljojen muodossa. Tämä tapa voi olla hyödyksi painonhallinnassa ja se voi auttaa olemaan päivällä pirteämpi ja nukahtamaan illalla hyvin, sillä tärkkelyksellä on monille hieman väsyttävä vaikutus, toisin kuin proteiinia, rasvaa, kuituja ja kasviksia sisältävillä aterioilla. Jos painon putoaminen ei ole toiveissa, voi tavallisesti silti syödä ainakin lounaan vähähiilihydraattisena jos haluaa nauttia siitä edusta ettei ole tärkkelyspitoisen lounaan jäljilta iltapäivällä väsynyt ja aivosumuinen. Jos ei halua, että paino putoaa, on hyvä sisällyttää tärkkelyspitoiselle aterialle riittävästi rasvaa. Painoa eniten kohottava yhdistelmä on nimittäin tärkkelys ja sokerit yhdistettynä rasvaan. Laatu on silti tärkeää. Margariinien ja muiden käsiteltyjen ja huonolaatuisten rasvojen sijaan kannattaa käyttää esimerkiksi oliiviöljyä, avokadoöljyä, voita, kookosöljyä, vehnänalkioöljyä, kameliaöljyä ja hamppuöljyä.

Niille, joilla ei ole taipumusta lihomiseen tai jotka liikkuvat paljon, voi sopia runsashiilihydraattisempikin ruokavalio. Kenellekään ei silti ole pahasta vähän miettiä minkä laatuisia hiilihydraatteja pääosin ruokavalioonsa sisällyttää ja millaisia määriä. Jatkuva sokerin, valkojauhotuotteiden ja rasvassa uppopaistettujen perunoiden jokapäiväinen syönti tuskin on terveellistä kenellekään. Parasta on, jos et tuudittaudu siihen että olet kuolematon jos olet vielä nuori ja terve. Teet viisaasti kun ennakoit ja pyrit syömään suhteellisen terveellisesti jo ennen epäterveellisestä ruokavaliosta aiheutuvia vaivoja. Syömällä hyvin ja terveellisesti jaksaa taatusti myös nuorena ja terveenä paremmin! Epäterveellinen ruokavalio väsyttää ja tuottaa epämääräisen nuutuneen olon. Usein vatsakaan ei voi oikein hyvin.

Takaisin aamiaiseen. Se voi joillakin toimia hyvin vähähiilihydraattisena, varsinkin jos tärkkelystä kuten puuroa, leipä tai mysliä sisältävä aamiainen ei riitä viemään nälkää pois ennen lounasta tai sitten lounas pitäisi syödä jo parin kolmen tunnin päästä aamiaisesta, jotta nälkä pysyy poissa. Monilla vähähiilihydraattinen proteiinipitoinen (lisäksi rasvaa ja vihanneksia) aamiainen vie nälän pois jopa 4-6 tunniksi. Joillain voi toimia myös hedelmiä, marjoja, siemeniä ja pähkinöitä sisältävä kevyempi aamiainen tai ne em. puurot, leivät tai myslit. Silloinkin on hyvä keskittyä laatuun, eli ennemmin kuin valkojauhotuotteita, täysjyvää (voi olla silti huono vaihtoehto mm. suolistovaivaiselle) ja lisäksi myös tuoretta ja ravintoainetiheää kuten marjoja, ituja, yrttejä ja versoja.

Jos on ruoansulatus- ja vatsaoireita, on hyvä tietää, että silloin hedelmät voivat olla ongelmallisia muiden ruoka-aineiden kanssa syötynä ja ne voi olla parempi syödä tyhjään mahaan esimerkiksi puoli tuntia ennen ateriaa. Ne eivät vie nälkää pitkäksi aikaa, poikkeuksena banaani, joka voi pitää nälkää poissa jopa tunnin pari.
Esimerkkejä erilaisista aamiaisista: Munakas ja porkkanaraastetta, jossa on kourallinen puolukoita, päällä ruokalusikallinen auringonkukan- tai kurpitsan siemeniä. Ateriasmoothie, jossa marjoja, avokado, lehtikaalia, proteiinijauhetta, siemeniä, rasvaa ja vettä (Ateriasmoothiessa on tärkeä olla riittävästi proteiinia, rasvaa ja kuituja, jotta se vie nälän pitkäksi aikaa ja antaa riittävästi energiaa) Täysjyvämysliä maidolla, kasvimaidolla, jugurtilla tai kookoskermalla, lisäksi pari desiä erilaisia marjoja. Kaurapuuro voisilmällä ja kanelilla, vähän kookossokeria tai muutama steviatippa, lisäksi marjasmoothie, jossa pari desiä marjoja, pari rkl siemeniä (pellavan- tai chian siemeniä) tai kuitujauheita (esim. psyllium, akaasiakuitu, omenapektiini, perunakuitu) ja tilkka vettä Pari palaa tse tehtyä vähähiilihydraattista siemennäkkäriä, jonka päällä yrttivalkosipulivoita tai avokadotahnaa, lisäksi vihanneksia ja jotakin proteiinipitoista kuten kalaa, kanaa tai kananmunia. Näkkärin päällä voi olla myös hummusta ja ituja.
Juuresrieskaa, jossa myös siemeniä, päällä voita, vihanneksia ja jotakin proteiinipitoista. Pari hedelmää ja kourallinen pähkinöitä Siemennäkkäriä, juustoja, hedelmiä ja marjoja
Mikään ei biologisessa mielessä myöskään estä syömästä aamiaiseksi jotakin ruokakulttuurin kannalta epäsovinnaista. Jos haluat aamulla syödä pihvin salaatilla ja grillatuilla kasviksilla, syö pois jos se sopii sinun aamiaiseksesi. Samoin jos sinulle sopii aamiaiseksi ruokaisa salaatti, joka yleensä mielletään ennemminkin lounaaksi. Monet syömisiin liittyvistä uskomuksistamme ovat enemmän kulttuurisidonnaisia kuin perustuvat biologisiin faktoihin. Joskus voi olla hyvä irrottautua totutusta ja pyrkiä ajattelemaan ikäänkuin "laatikon ulkopuolelta". Se voi olla emotionaalisesti hyvin vapauttava kokemus ja siten saattaa myös loytää itseään paremmin palvelevia tapoja syödä. Samakin ihminen voi sopeutua monenlaiseen ruokavalioon. Sen lisäksi, että me ihmiset olemme yksilöitä, me olemme myös yllättävän sopeutuvaisia. Toki myös olosuhteemme, kuten resurssimme ja terveydentilamme määrittelevät, millainen aamiainen, ruokarytmi tai ruokavalio on meille kulloinkin sopiva ja hyödyllinen.
Update 10.30 23.6. Niin, se jäi vielä mainitsematta, että miksi sitten on hyvä ettei ruokarytmi ole toisaalta liian harva ja toisaalta liian tiheä? Liian harva ruokarytmi saattaa hidastuttaa aineenvaihduntaa ja saatat myös päätyä syömään päivän aikana liian vähän. Se voi myös johtaa siihen että yksittäinen ateria on niin iso ja työläs sulattaa, ettei se tee vatsalle hyvää. Jos ehdit tulla nälkäiseksi tai verensokerit ehtivät laskea ennen seuraavaa ateriaa, saatat olla voimaton tai kärttyisä, jopa itkuinen ja harkintakykysi voi huonontua. Jos puputtelet jotakin ruokaa tai välipaloja pitkin päivää, on ruoansulatus jatkuvasti käynnissä. Saatat saada liikaa energiaa pitkin päivää tai sitten kunnon ruoka ei maistu. Tämä ei siis päde vain pieniin lapsiin, vaan myös meihin aikuisiin. Ruokarytmi on sidoksissa osin myös muihin rytmeihin, kuten erilaisiin hormoneihin ja uni- ja valverytmiin. Jos syöt tosi usein, suussasi nk. happohyökkäys myös toistuu usein, eli jatkuva puputtelu voi tehdä huonoa myös hampaillesi, varsinkin jos se mitä syöt sisältää sokereita ja tärkkelystä.

maanantai 7. kesäkuuta 2021

Lääkärit aiheuttavat itse T3-hormonilääkkeiden huonon maineen?

 Huom: Tämä kirjoitus ei ole kenenkään hoito-ohje. Jokainen on yhdessä lääkärinsä kanssa itse vastuussa lääkityksistään. 

T3-hormonin molekyylimalli: CanstockPhoto




Mitä sinä lääkärinä ajattelet siitä kun potilaat tietävät sairautensa ja lääkityksensä sinua paremmin ja tajuat, että sinulla on tosi paljon opittavaa, jotta pystyt auttamaan ja tukemaan potilastasi. Pystytkö tunnustamaan, että potilailla on kollektiivisesti hyvinkin paljon tietoa vai käykö se ammatillisesti itsetuntosi päälle? 

Minä tunnen monia lääkäreitä, jotka haluavat kyllä ottaa vastuun hoidosta, mutta suhtautuvat kunnioituksella ja mielenkiinnolla siihen mitä potilaat tietävät itseään koskevista asioista. Tiedän lääkäreitä, jotka lukevat tämän vuoksi potilaiden kirjoittamia kirjojakin. Tässä kirjoituksessa käsitellään yhtä tämän hetken lääketieteen kiusallisimmista ja hankalimmista asioista, johon liittyy potilaiden osalta hyvin paljon kärsimystä ja väärinkohtelua: Kilpirauhaslääkitykset, joissa on mukana myös aktiivista T3-hormonia. 

Nämä voidaan jakaa kahteen tyyppiin: Yhdistelmälääkitykseen ja T3-monoterapiaan. Yhdistelmälääkitystä voidaan toteuttaa eläinperäisenä valmisteena, joka on tehty sian kilpirauhasesta ja jossa T4- ja T3-hormonimäärät ovat vakioituna tai yhdistelmälääkitystä voidaan toteuttaa myös synteettisillä valmisteilla, joissa tyroksiinia (varastohormoni T4) yhdistetään aktiiviseen kilpirauhashormoniin T3. Jotkut käyttävät puolestaan eläinperäisen ja T3:n eli liotyroniinin yhdistelmää. Yhdistelmälääkityksessä on siis aina jossakin muodossa mukana sekä T4, että T3-hormonia.

Pitkällä kokemuksella vertaistuesta sekä kotimaassa, että kansainvälisesti sanon, että yhdistelmälääkityksessä usein paras osuus T3-hormonia on 30-50µg. Miksi siis monet endokrinologit tai sisätautilääkärit määräävät vain korkeintaan 20µg ja tuomitsevat potilaan ikuiseen vajaatoimintaan?

T3-monoterapia on kiistanalaisin hoitomuoto ja sitä hoitonaan tarvitsevat ovat kilpirauhaspotilaina kaikkein heikommassa asemassa potilaanoikeuksien toteutumisen suhteen. Itse en kestä lääkityksessäni yhtään T4-hormonia ja koska en saa hoitoani enää nykyään järjestymään Suomesta, minulla on lääkäri Espanjassa ja tilaan lääkkeeni Saksasta kansainvälisestä apteekista. Olen ollut T3-monoterapialla menestyksellisesti jo vuodesta 2012 ja annokseni on ollut sama vuodesta 2013. T3-monoterapialla olevat potilaat voivat yleensä parhaiten vuorokausiannoksilla 40-60µg. Annos, kuten yhdistelmähoidossakin kannattaa jakaa kolmeen osaan.

Kaksoisstandardit 

Suomessa käytäntö ja laki ovat kilpirauhaslääkitysten suhteen ristiriidassa. Lain mukaan mitä tahansa kilpirauhaslääkityksiä, myös erityisluvallisia kuten eläinperäiset ja synteettinen T3 voi määrätä kuka tahansa lääkäri eikä niiden määräämistä ole monopolisoitu esimerkiksi endokrinologeille tai sisätautilääkäreille. Tästä huolimatta osa yleislääkäreistä, joilla on ollut sekä osaamista, että kokemusta T3-hormonia sisältävien lääkitysten toteuttamisesta ovat joutuneet viranomaisten ja kollegojensa vainon kohteeksi jo vuosien ajan ja osan lääkäreistä ammatinharjoittamisoikeuksiin on kajottu, vaikka eri oikeusasteissa ei ole onnistuttu millään muotoa osoittamaan, että potilasturvallisuus olisi jollakin tapaa vaarantunut, saati sitten että potilasvahinkoja olisi tapahtunut. Valvirassa näyttää olevan asiaan täysin rikkumaton valta, johon ei puutu kukaan, vaikka potilaat ja heitä hoitavat lääkärit miten ja minne tahansa asioista valittaisivat.

Suomessa kuolee lääkärien virheisiin potilaita, mutta virheen tehneet lääkärit saavat yleensä jatkaa ammatissaan. Jos määräät T3-lääkityksiä, aivan sama miten turvallisesti ja menestyksellisesti, kollegasi saattavat puukottaa sinua selkään ja narauttaa sinut Valviralle, jonka jälkeen se on sitten menoa. Joko lopetat heti T3-lääkkeiden määräämisen (muut saavat sitä vielä kuitenkin jatkaa ja se on ihan laillista, mutta juuri sinun on lopetettava, koska olet joutunut kollegojesi ja viranomaisten kynsiin), tai sinulta viedään luvat enää hoitaa kilpirauhaspotilaita. Se on jo etukäteen päätetty ja tapana siis on, että jos vielä jatkat T3-hormonia sisältävien hoitojen määräämistä, sinun ammattiharjoittamisen oikeuksiisi puututaan. Ihan sama miten itse perustelet asiasi. Tieteellä ja mm. sillä miten hyvin potilaasi voi ja miten  tyytyväisiä he ovat hoitoonsa ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Tämä on tapahtunut jo monen lääkärin kohdalla. Ei kannata valittaa asiasta mihinkään. Kukaan ei pysty auttamaan. Eivät poliitikot, kollegat, virkamiehet, lakimiehet. Usko pois, asiaa on yritetty suitsia jo vuosia niin kollegojesi, potilasaktiivien, lakimiesten, kansanedustajien, median huomion kautta. Mikään ei auta. Valvira saa tehdä asian suhteen juuri niin mielivaltaisia päätöksiä kuin haluaa kenenkään siihen puuttumatta.

Jos määräät T3-hormonia, olet vaarassa menettää ammatinharjoittamisoikeutesi kilpirauhassairauksien hoidon osalta, ellet nauti jostain syystä endokrinologiyhdistyksen suosiota. Kannattaa siis kosiskella ensin heitä ja kysyä heiltä neuvoa annostelussa. Se ei tosin ole heidän vahvinta alaansa. Potilaat menevät mielummin ulkomaisten lääkäreiden hoteisiin, jos heillä vain on siihen mitenkään varaa ja kielitaitoa, koska he saavat ulkomailta paremman hoidon. Kotimaiset osaavat lääkärit on pääosin menetetty. Mutta kyse kun ei ole lääketieteestä tai tieteestä ylipäätään, vaan hierargiasta ja arvovallasta. Sinun täytyy kuulua endokrinologiyhdistyksen suojelun piiriin. Endokrinologiyhdistyksen porukat puolestaan nauttivat Valviran suojelua ja luottamusta. Tietenkin jos kysyt tätä asiaa heiltä, he naurahtavat ja kieltävät asian. Kyseessä ovat nimittäin ns. kirjoittamattomat lait ja tavat.

Jos olet endokrinologi tai sisätautilääkäri, saat määrätä T3-lääkityksiä ja saat tehdä sen paljon varomattomamminkin kuin vainotuksi joutunut yleislääkäri tai jonkun muun erikoisalan lääkäri kuin endokrinologi tai sisätautilääkäri. Se on sitten potilaan vika jos homma ei toimi tai jos määräät liian ison aloitusannoksen, se on tietenkin lääkkeen vika. Lääke on vaarallinen tai sitten se vain ei sovi potilaalle ja pistät hänet kärvistelemään vastakin pelkällä tyroksiinilla, vaikka hän tarvitsisi T3-hormonia, mutta varovaisemmin aloitettuna ja siten että tyroksiinin määrää lasketaan riittävästi.

Tiesitkö ollenkaan, että potilaiden keskuudessa on kansainvälisesti jo laajamittainen kokemus siitä että tyroksiini toimii yleensä parhaiten yhdistelmälääkityksessä niinkin pienellä määrällä kuin 25 tai 50µg ja T3:n osuuden tulisi olla yleensä vähintään 30µg päivässä jaettuna kolmeen annoskertaan? Liian isot tyroksiinimäärät, liian pienet T3-määrät jaettuna vain kahteen ottokertaan kun T3:n annostus toimii yleensä parhaiten kolmella ottokerralla (sen puoliintumisaika on sen verran lyhyt). Tuomitset monta potilasta ikuiseen huonovointisuuteen jos et ota tätä asiaa huomioon, mutta lääkitys pitää aloittaa varovasti ja sen kanssa pitää edetä varovasti!

Tiesitkö, että T3-lääkitys olisi yleensä viisainta aloittaa siten, että lasketaan ensin tyroksiinin määrää ihan kunnolla jos se on ollut 75µg tai isompi? On turvallisempaa tehdä T3:n aloitus lääkitykseen ns. vajaatoiminnan kautta. Sitten edetään riittävän hitaasti. 5µg:n lisäys 3-7 päivän välein kuunnellen oloa. Mitä edemmäs lääkityksessä mennään, sitä hitaammin annoslisäyksiä tehdään. TSH painuu melkein kaikilla hoidon aikana aamumittauksissa nollan tuntumiin eikä sitä pidä yrittää pitää viitearvoissa. Muutoin epäonnistutaan annostuksessa ja jätetään potilas kärvistelemään vajaatoimintaoireissa. T3 laskee TSH:ta enemmän kuin T4. Matala TSH ei ole merkki liikatoiminnasta jos T3v ei ole liian korkea. T3v mitataan aamulla 12 tuntia edellisestä annoksesta, joskin ottaen huomioon sen yksilöllisen ja verrattain lyhyen puoliintumisajan, on pidettävä mielessä myös se, että potilaan olo ja vitaalit, lämmöt, verenpaine, pulssi, kertovat usein labratuloksia enemmän missä mennään.

Yhdistelmälääkityksellä T4 usein laskee alle viitearvon ja se on tällä lääkityksellä täysin normaalia ja luonnollista ottaen huomioon että lääkityksessä on mukana toistakin hormonia (T3) T4:n määrä laskee sitä enemmän mitä vähemmän sitä on mukana lääkityksessä. T3-monoterapiassa T4:n määrä voi olla lähellä nollaa ja tämäkin on aivan normaalia tällä kyseisellä lääkitystavalla. Ongelma muunnossa ja solutason resistanssi saadaan kierrettyä ns. pistämällä T4-hanat kiinni tapauksissa jossa se on välttämätöntä sen varmistamiseksi, että potilaalla on solutasolla riittävästi T3-hormonia. Kohentunut vointi ja mm. normaalit vitaalit ovat merkkejä siitä, että lääkityksessä ollaan onnistuttu. Jotkut T3-monoterapiasta hyötyneet potilaat kestävät n. 25µg:n tai myöhemmin jopa 50µg:n määriä tyroksiinia, vaikka muu osa lääkitystä toteutettaisiin edelleen T3-hormonilla. Jotkut ovat jopa onnistuneesti palanneet tyroksiinihormonille, mutta näitä ovat pieni osa potilaista. On myös pieni joukko kaltaisiani potilaita, jotka voivat pitkäaikaisesti tai jopa pysyvästi paremmin T3-monoterapialla.

Pulssi voi T3-hormonilääkityksessä kohota myös silloin kun edellisestä annoksesta on liian pitkä aika tai jos se on ollut vielä liian pieni. Ei pidä siis liian hätäisesti mennä jokaisesta tykyttelystä päättelemään että ollaan liikatoiminnalla. Katso mikä on T3v ja onko pulssi ympäri vuorokauden liian korkea vaan vain silloin tällöin. Keho on usein ollut pitkään vajaatoimintainen ja sillä kestää aikaa tottua lääkitykseen. Lääkitys on tehtävä hitaasti ja varovaisesti ja potilaan on tarpeen levätä riittävästi lääkityksen kohdilleen säätämisen aikana. Ensimmäisten viikkojen aikana hoidon aloittamisesta potilas saattaa tarvita sairaslomaa, jotta voi levätä. 

Jos potilaalla on liian matalat raudat (Fe alle 18, TrFeSat, alle 25) tai hänellä on esim. pitkäaikaista stressiä, B12-puutos tms., voi olla ettei hänen keho ole vielä valmis ottamaan vastaan kilpirauhaslääkettä joka lisää energiantuotantoa ja hapenkulutusta. Se ei tarkoita etteikö hän loppupeleissä tarvitsisi myös T3-lääkitystä, mutta asia kannattaa arvioida uudelleen kun em. asioita on otettu huomioon hoidossa.

T3-lääkkeillä on turhaan kyseenalainen maine

T3 on kehon omaa hormonia ja se, kuten monet muutkin lääkkeet ovat turvallisia ja tarpeellisia. Ihmiskehoa ei ole suunniteltu tulemaan toimeen pelkästään sillä muunnolla joka tulee varastohormoni T4:stä. Monilla kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavilla on tekijöitä, jotka vähentävät muuntoa eikä heitä voi tässä suhteessa verrata terveeseen ihmiseen ja ajatella että juuri tietty määrä T3-hormonia hoidossa, esimerkiksi 20µg on enin määrä.

Lääkäreiden ei tule itse aiheuttaa lääkkeen huonoa mainetta sillä ettei sitä osata käyttää. Nyt näen vertaistuessa miten jotkut endokrinologit ja sisätautilääkärit määräävät niitä ihan samoja lääkkeitä mistä alkoivat joitakin vuosia sitten narautella kollegojaan Valviraan. Osa lääkäreistä määrää liian isoja aloitusannoksia. Saadaanko tästä sitten aihetta demonisoida T3-lääkityksiä? Ne on hankalia ja jopa vaarallisia? Pitäisi jättää vain endokrinologeille ja sisätautilääkäreille niiden määräämiset?

Ei titteli ja erikoistumisala itsessään ole mikään tae siitä että lääkäri osaisi hommansa. Väitän, että asenteellakin on jotain merkitystä mm. siinä miten hyvin asiat oppii. Jos lääkärillä on viisautta ja nöyryyttä kuunnella myös potilaita itseään ja oikeasti tutustua alan tutkimustietoon muutenkin kuin pintapuolisesti (kilpirauhaslääkityksistä on tehty sekä hyviä, että huonoja tutkimuksia, on tärkeä osata erottaa ns. jyvät akanoista), voidaan päästä asiassa eteenpäin. Sillä välin: Olkaa varovaisia sen annostelun kanssa. Älkää töppäilkö tässä asiassa! Kyseessä on potilaiden elämä ja terveys. Onnistunut lääkitys voi estää paljon kärsimystä ja työkyvyttömyyttä.

Jos luet tätä tekstiä lääkärinä, se saattaa tuntua ihan utopistiselta. Kyllähän sinä nyt koulutettuna ihmisenä ja lääkärinä sen ymmärrät, että kirjoittaja kirjoittelee ihan populistista sontaa! Ei kirjoita. Kirjoitan kilpirauhaspotilaiden arkitodellisuudesta. Jos sitä ei saada kohtaamaan lääkärien kanssa niin kuka heitä voi auttaa? Oletko sinä ammattiroolissasi heitä varten vai toisinpäin?

Erilaisia lääkityksiä kipirauhasen vajaatoimintaan tarvitaan ja niitä voidaan toteuttaa turvallisesti.

Millä mandaatilla minä julkenen näistä "lääkäriasioista" kirjoittaa? Minä olen kannukseni ansainnut kilpirauhaspotilas ja pitkän linjan potilasaktiivi. I know my stuff.


torstai 25. maaliskuuta 2021

Eläinperäisten kilpirauhaslääkitysten vaihto synteettiseen yhdistelmähoitoon

Tämä kirjoitus ei ole kenenkään hoito-ohje enkä ole kirjoittajana vastuussa siitä jos teet muutoksia lääkitykseesi tämän kirjoituksen perusteella. Vastuu lääketieteellisestä hoidostasi kuuluu aina sinulle itsellesi ja lääkärillesi.



Syitä tehdä vaihto

Moni kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastava on maailmanlaajuisesti ja Suomessakin saanut avun eläinperäisestä eli sian kilpirauhasesta valmistetuista kilpirauhashormonilääkkeistä. Monilla ne toimivat paremmin kuin Thyroxin, joka on synteettistä varastohormonia tyroksiinia eli T4-hormonia. Eläinperäisessä on mukana myös muita kilpirauhasen erittämiä hormoneja, kuten aktiivista T3-hormonia. Ihmisillä, joilla on terve kilpirauhashormonien tuotanto, kilpirauhanen tuottaa myös T3-hormonia, ei pelkästään T4-hormonia. T4-hormonin kuuluu muuntua elimistössä ensin aktiiviseksi T3-hormoniksi, jotta sillä on kunnon aktiivinen vaikutus siihen mitä varten se on olemassa. Sen tarkoitus on mahdollistaa riittävä energian- ja lämmöntuotanto ja proteiinisynteesi. Lapsilla sillä on tärkeä osa myös kasvussa ja kehityksessä. Emme elä ilman kilpirauhashomoneja. 

Eläinperäiset valmisteet ovat olleet markkinoilla jo kauan. Ne olivat ainoanlaisia valmisteita kilpirauhasen vajaatoiminnan hoitoon ennen kuin synteettisiä valmisteita opittiin valmistamaan. Ensin tuli markkinoille aktiivinen T3-hormoni, sitten vasta tyroksiini (levotyroksiini). Oletuksena oli, että kaikkien kehot pystyvät muuntamaan riittävästi aktiivista T3-hormonia tyroksiinilääkityksestä. Asiaa ei kuitenkaan koskaan tutkittu kunnolla. Nykyään noin leväperäinen tapa tuottaa lääkkeitä markkinoille ei enää onnistuisi. Kilpirauhaspotilailla on siis vuosikausia jo ollut olemassa mahdollisesti paremmatkin tavat hoitaa vajaatoimintaansa kuin tyroksiini, mutta siitä on lääketieteen kannalta täysin perusteettomasti tullut valtahoitoa. Lääkäreiden ei tarvitse nykyään edes osata muunlaista lääkitystä. Riittää kun he sanovat että tämä on nyt tämä suositeltu tapa hoitaa. Hoidossa on muutakin ongelmaa, mutta se on jo toinen aihe, josta voisi kirjoittaa pitkästikin.

Aikaisemmin, vuosikymmeniä sitten, jopa sata vuotta sitten eläinperäisten ongelmana saattoi olla, että ne menettivät tehoaan purkissa, eivätkä ne välttämättä olleet niin täsmällisiä hormonimäärissä kuin nykyään. Nykyään ongelmana on korkea hinta ja joidenkin eläinperäisten valmistajien tuotannossa aika ajoin esiintyneet ongelmat. Potilaat ovat raportoineet vajaatoimintaoireiden palaamista. Jos eläinperäinen valmiste on sitä mitä sen pitääkin olla, se on oikealla tavalla lääketehtaassa valmistettu ja hormonimäärät vakioitu, se toimii monilla ihan erinomaisesti.

Korkean hinnan ja sen vuoksi ettei edullisempaa valmistetta ole ollut saatavilla tuotanto-ongelmien takia, monilla on edessä vaihto tyroksiinin (synteettinen T4) ja liotyroniinin (synteettinen T3) yhdistelmään. Jotkut haluavat tehdä vaihdon myös siksi, että pystyvät paremmin säätelemään sitä miten paljon heidän lääkityksessä on tyroksiinia ja miten paljon siinä on liotyroniinia. Monilla nimittäin hoito toimii parhaiten yhdistelmällä, jossa T4-hormonia on verrattain vähemmän kuin eläinperäisissä ja T3-hormonia puolestaan enemmän. Toimiva hoito on tietenkin yksilöllistä, mutta vertaistuesta saadun palautteen perusteella vaikuttaa siltä että suurin osa on tyytyväinen kun tyroksiinia on vain 25-50µg ja T3-hormonia 30-50µg vuorokaudessa.

Tyroksiini voidaan ottaa kerran vuorokaudessa. Sen puoliintumisaika on pitkä. Liotyroniinin puoliintumisaika on lyhyt ja sen otto kannattaa jakaa kolmeen osaan vuorokaudessa. Laajan kokemukseni kautta vertaistuesta sekä kansainvälisesti, että Suomessa sanon, etten suosittele kerta-annokseksi 10µg pienempiä annoksia T3-hormonia. Ne eivät yleensä tunnu toimivan ja useinmiten ne ovat ns. yhtä tyhjän kanssa. Tästä päästään siihen, että yleensä toimivassa hoidossa tarvitaan vähintään 30µg T3-hormonia vuorokaudessa. Tämä on isompi annos kuin mitä yleensä määrätään yhdistelmähoidossa. Tavallinen lisä vuorokaudessa T4:n rinnalla on nimittäin usein vain 10-20µg. Tämä ei hyvin todennäköisesti riitä tai ainakaan se ei ole paras mahdollinen määrä.

(mm. ongelmat kortisolintuotannossa, pitkäaikainen stressi, erilaiset ravintopuutokset, muut hormonaaliset ongelmat, vajaasyöminen, jotkut lääkitykset ja sairaudet voivat aiheuttaa sen, että keho ei kestä riittävää määrää kilpirauhashormonia. Tällöin oireita lääkityksen nostosta saatetaan luulla liikatoimintaoireiksi, vaikka ne voivat olla jotakin ihan muuta. Tietenkään kilpirauhaslääkettä ei pidä ottaa sen enempää kuin mitä kroppa sitä kestää, mutta riittävän kokonaisvaltainen hoito on tärkeää, jotta ei vain hoidettaisi yhtä sairautta tai sen laboratorioarvoja vaan koko ihmisti ja mielummin niin että hän hoitaa itseään aktiivisessa roolissa eikä ole vain passiivinen hoidon kohde)

Kun annoksia aloitetaan ja titrataan, on tosin tärkeä tehdä tämä riittävän hitaasti ja varovaisesti, lisäten vain 5µg kerralla johonkin annoksista 3-5 päivän välein ja loppuvaiheessa etsittäessä sopivaa annosta hitaamminkin, esim. viikon parin välein. Hyvä tablettileikkuri on tarpeen tablettien jakamisessa puoliksi tai neljään osaan. 

Miten vaihdon voi tehdä?

Tässä tarvitaan hieman matematiikkaa. On tiedettävä paljonko eläinperäisessä tabletissasi on T4-hormonia ja paljonko T3-hormonia. Vaihto on kuitenkin turvallisinta tehdä ns. pienen vajaatoiminnan kautta. Tämä voi vaikuttaa myös työkykyysi ja asia on hyvä tehdä lääkärin kanssa yhteistyössä ja huomioida mm. opinnoissa ja töissä. Vaihdon yhteydessä olo voi muuttua huonommaksi joiksikin viikoiksi tai esimerkiksi pariksi kuukaudeksi. Hommaa ei kannata tehdä hätäillen. Suurimmalla osalla vaihto onnistuu kuitenkin ihan hyvin.

Jos T4:n osuus on ollut eläinperäisissä annoksissasi esim. 3x38 eli 114µg, voi olla kuitenkin turvallisinta ottaa tyroksiinia kerran päivässä vain 50µg tai 75µg. Tämä antaa tilaa kasvattaa T3-annosta riittäväksi. (tyroksiini on hyvä ottaa tyhjään mahaan puolisen tuntia ennen ateriaa. Vältä liian tiheää syömistä, jotta maha oikeasti on tyhjä ennenkuin otat tyroksiinin) Kun lääke on ns. alta pois, ei tarvitse olla huolissaan haittaako ruoka-aineet tai esim. kahvi tai ruoan kanssa otetut ravintolisät sen imeytymistä. Se on jo mennyt eteenpäin ruoansulatuskanavassa ja päässyt imeytymään verenkiertoon. Sitä ei enää muut aineet siellä estele. 

Jos T3:a on ollut eläinperäisissä annoksissasi esim. 3x9µg, voit ottaa sitä ensimmäisenä päivänä kerran päivässä 5µg ja kolmantena 5µg kahdesti päivässä eli yhteensä 10µg. Todennäköisesti voit mennä vähän vajaatoiminnalle, koska tyroksiinia tulee nyt vähemmän. Voit kokeilla lisätä kolmannen annoksen 5µg ja alkaa sitten lisäämään muutamien päivien välein 5µg (5+5+5, 10+5+5, 10+10+5, 10+10+10)

Joillain voi toimia se, että vaihto tehdään vain mahdollisimman suoraan eli aloitetaan kerrasta kerran päivässä tyroksiini, joka on mahdollisimman lähellä sitä määrää mitä on saatu eläinperäisestäkin ja kolmessa annoksessa T3 joka on myös mahdollisimman lähellä sitä vuorokausimäärää, jota on saanut eläinperäisestä. Monilla kuitenkin T3:a pitää olla synteettisessä lääkityksessä enemmän kuin eläinperäisessä ja T4-hormonia puolestaan vähemmän. Jos tunnet itsesi vajaatoimintaiseksi, neuvottele lääkärin kanssa voiko kokeilla lisätä T3-hormonia. Tämä on usein aivan ok varovaisesti kokeilla jos siellä on kuitenkin pohjalla esim. 25+75µg tyroksiinia. On usein virhe lisätä liikaa T4-hormonia, sillä sen muuntuminen aktiiviseksi voi olla heikentynyttä. Joskus näkee sellaisiakin lääkityksiä, joissa tyroksiinia on jopa 100µ ja enemmän ja sen lisäksi vielä esim. 20µ tai enemmän liotyroniinia. Lääkitys kuitenkin usein toimii paremmin kun T4:n määrä ei ole näin suuri.

On myös mahdollista että synteettinen lääkitys toimii jostain syystä tehokkaammin kuin eläinperäinen. Siksi voi olla järkevää aloittaa pienemmillä annoksilla kuin mitä eläinperäinen on ollut. Toisaalta yhdistelmälääkityksen hyvä puoli on se, että jos joudutaan tilapäisesti lievälle liikatoiminnalle, T3:n puoliintumisaika on niin lyhyt, että annoksessa on helppo pitää tauko tai pakittaa, jotta liikatoiminta saadaan loppumaan. 

Minun neuvo olisi, että älä turhaan jännitä vaihtoa. Se sujuu monilla aivan hyvin ja jos jäät vajaatoimintaiseksi, lääkitystä lisätään ja jos lääkettä tulee liikaa, sitä vähennetään, kunnes saavutetaan toivotunlainen lopputulos.

Joskus hormonimäärät ovat synteettisessä yhdistelmälääkityksessä hyvinkin samantyyppiset kuin eläinperäisessä ja joskus taas aika erilaiset. Mielestäni synteettinen yhdistelmä on helpompi säätää kohdilleen kuin eläinperäinen, koska T3:n osuutta on nopeampi ja ketterämpi muuttaa johtuen sen lyhyestä puoliintumisajasta.

Tiedän, minun mielipiteeni yhdistelmälääkityksestä eroaa mm. monien endokrinologien eli hormoniopin erikoislääkärien mielipiteestä. Minun mielestäni endokrinologia ei ole ajan tasalla kilpirauhasen vajaatoiminnan hoidossa eikä minulla ole sinne suuntaan minkäänlaista auktoriteettiuskovaisuutta tai suurensuurta luottamusta. Jokainen tietenkin saa päättää näissä asioissa itse ketä ja mitä uskoo. Itse perustan tietoni sekä lääketieteeseen, että kokemusperäiseen tietoon. Tutkimustietoa ei ole tarpeeksi eikä se osin ole tarpeeksi laadukasta, jotta asian voisi jättää pelkkien tutkimusten tai norsunluutorneistaan huutelevien professorien varaan. Ihmiset tulevat näissä asioissa aina äänestämään jaloillaan, mikäli se vain on heille mahdollista.

Jos arvioit, että lääkärisi ei määrää sinulle riittävän isoa osuutta T3-hormonia ja kärsit yhä vajaatoimintaoireista, voin antaa lääkärisuosituksen kun laitat minulle sähköpostia: ninni ät nimda piste fi. Sama lääkäri voi muutenkin auttaa jos kilpirauhaspotilailla on vaikeuksia saada lääkityksiään järjestymään. Kirjoita minulle lyhyt kuvaus tilanteestasi. Käsittelen kaikki yhteydenotot luottamuksella. En saa rahallista hyötyä antaessani lääkärin yhteystiedot, vaan toiminta on osaltani vertaistukea, kuten myös tämä kirjoitus muutoinkin.

Linkkejä muihin kirjoituksiini:

Liikalääkityksen merkkien tunnistaminen kilpirauhaslääkityksellä:
http://jalkeilla.blogspot.com/2015/10/liikalaakityksen-merkkien-tunnistaminen.html 

Englanninkielisiä kirjoja aiheesta:
http://jalkeilla.blogspot.com/2020/02/viisi-englanninkielista-kirjaa.html

T3-hoitoja käyttävien älytön tilanne Suomessa:
http://jalkeilla.blogspot.com/2019/11/t3-hoitoja-kayttavien.html

5 väisteltävää sudenkuoppaa kilpirauhaslääkityksessä:
http://jalkeilla.blogspot.com/2019/08/5-vaisteltavaa-sudenkuoppaa.html

Miksi T3-hormonin lisäämisestä lääkitykseen voi tulla joillekin ongelmia?
http://jalkeilla.blogspot.com/2013/12/syita-miksi-t3-hormonin-lisaaminen.html

Miksi T3-hormonin lisääminen lääkitykseen saattaa auttaa vain vähän aikaa?
http://jalkeilla.blogspot.com/2013/12/miksi-t3-hormonin-lisaaminen.html






maanantai 1. maaliskuuta 2021

Puhdas+:n ihonhoitotuotteita nelikymppisen nahistuvaan nahkaan




Tuoteyhteistyö Nordic Nutrishop (lukijoille alennusta 10% koko tuotevalikoimasta koodilla nina10)

https://www.nordicnutrishop.fi/

Ihohistoriaani

Nuoruuden ammatissa kampaajana, tuli pidettyä ihosta aina mahdollisimman hyvää huolta ja meikattua joka päivä töihin. Jälkikäteen ajateltuna saatoin käyttää turhankin kalliita ja hoitavia tuotteita nuorelle iholleni. Minua vaivasi silloin vuosikausia aikuisiän akne, jota hoisin eittämättä liian kuivattavilla ja ihoa ärsyttävillä tuotteilla kun yritin vain äkkäi saada finnit "tapettua".

Myöhemmi kolmekymppisenä selätin aknen ravintoterapialla. Kohdallani vähän isoannoksisempi E-vitamiini viimeisteli homman. Mittauksissa sitä oli eniten pulaa, vaikka sain sitä kyllä jonkin verran ruoasta ja monivitamiinista. Muutaman kuukauden erillisen E-vitamiinikuurin jälkeen iho oli puhdas ja jäljellä oli vain vähän punertavia jälkiä kohdissa, joissa finnejä oli ollut. Myöhemmin nekin hävisivät. Oli oikeasti aivan mahtavaa voida mennä ulos ilman meikkiä. Olin käyttänyt tosi paksuja ja peittäviä meikkivoiteita ja nyt meikatessa pärjäsin ihanilla läpikuultavilla versioilla.

Ihotyyppini muuttui myös kolmikymppisenä hyvin toisenlaiseksi. Aikaisemmin minulla oli ollut sekaiho, joka oli osasta kohtaa kuiva ja osasta kohtaa rasvainen. Nyt minulla olikin yllättäen kuiva iho ja tulin aika laiskaksi hoitamaan sitä. Uusissa opinnoissa ja uudessa työssä en tuntenut enää niin tarvetta meikata, ellen sitten ollut esimerkiksi haastateltavana tai pitämässä luentoa. Olen viime vuodet saattanut olla niin laiska hoitamaan ihoa, että olen vain suihkun jälkeen lätrännyt siihen nopeasti jotakin voidetta, jota on sattunut olemaan. Mieluiten mahdollisimman rasvaista ettei nahka kiristä. Vartalon ihoa olen myös joutunut rasvaamaan, koska munuaissairauteni aiheuttaa ihon kuivumista ja kutisemista. Puuduttava ja kyllästyttävä rutiini, ellei sitten välillä vaihtele tuotetta. Onnekseni en ole tuoksuherkkä, joten se miltä tuote tuoksuu on osa elämystä.

Hiljattain havahduin siihen, että kosteusköyhä ihoni on alkanut näyttää vanhenemisen merkkejä. Ei minua vanheneminen haittaa. Minulle on täysin ok näyttää ikäiseltäni. Terveys ja hyvinvointi on viime vuosina tullut minulle hyvin paljon tärkeämmäksi kuin ulkonäkö. Kiinnostuin kuitenkin siitä ihan uteliaisuuttanikin, että millaisiin tuloksiin hyvillä tuotteilla voisi ihonhoidon suhteen päästä. Niinpä pyysin Nordic Nutrishopilta tuotteita kokeiluun ja lupasin raportoida tänne blogiin tuloksista. 

Tuotteet, joita kokeilin ovat seuraavat:

-Puhdas+ Hyaluronihapposeerumi Tyrni
-Puhdas+ New Skin eye serum
-Puhdas+ Bee Venom kasvovoide
-Puhdas+ Jojoba Oil
-Puhdas+ Silky Feet 4-tehoinen jalkavoide

Tuotteet ja tietoa niistä löydät Nordic Nutrishopin sivuilta:
https://www.nordicnutrishop.fi/

Miten käytin tuotteita ja mitä vaikutuksia huomasin?

Puhdistin kasvoni ja kuorin lisäksi kerran pari viikossa tavanomaisilla tuotteillani. Tämän jälkeen pyyhin kasvot kasvovedellä. Sitten lisäsin silmänympärysseerumin ja muutaman tipan hyaluronihapposeerumia ja annoin näiden tuotteiden imeytyä kunnes lisäsin lisäksi Bee Venom kasvovoidetta.

Olin varustautunut siihen, että nämä tuotteet eivät riitä kosteuttamaan todella kuivaa ihoani, mutta olin väärässä. Luulin, että olisin tarvinnut lisäksi myös jonkin ihonhoitoöljyn vielä ennen voiteen lisäämistä. Minun piti kuitenkin luopua ennakkoluuloistani, sillä nimenomaan minusta tuli nyt näiden tuotekokeilujen jälkeen fani ennenkaikkea hualuronihapposeerumille. Mielestäni se kosteuttaa ihoani riittävästi ilman että voiteen tarvitsee olla liian rasvainen. Iho on nimittäin tuntunut nyt paljon hengittävämmältä ja raikkaammalta.

Kenties liian rasvainen voide on ollut syynä siihen että ihohuokoset ovat tuntuneet tukkoisilta ja näkyneet hyvin selvästi vaikka finnejä ei enää nykyään enää melkein koskaan ole, eikä mustapäitäkään. Minua ilahduttaa myös Puhdas+-tuotteiden hyvä hintalaatusuhde. Bee Venom voide tuntuu ihollani aivan moitteettomalta ja sen tuoksu on mieto, mutta aivan vastustamaton. 

Koska en tarvinnut jojobaöljyä kasvojen iholle, päätin lisätä sitä vartalovoiteeni joukkoon. Voi pojat miten silkkiseltä iho tuntui sen jälkeen! Suunnittelen myös tekeväni huulirasvaa sekoittamalla yhteen jojobaöljyä ja vesihauteessa sulatettua mehiläisvahaa sekä ghee-voita. 

Jalkavoide sopii mielestäni myös käsivoiteeksi ja hoitamaan esimerkiksi polvien tai kyynertaipeiden kuivaa ihoa. Jalkavoide on aivan ihanan raikkaan, mutta ei missään nimessä liian voimakkaan tuoksuinen ja on siksi mukavan unisex koko perheen tuote. Voidetta voi hieroa illalla jalkoihin, antaa sen muutaman minuutin ajan imeytyä ja vetää sitten puhtaat puuvillasukat jalkoihin. Pumppupullossa oleva jalkavoide vaikuttaa myös erittäin riittoisalta. 






lauantai 26. joulukuuta 2020

Älä tuhlaa nuoruuttasi ulkonäkösi murehtimiseen!

Olin nuorena huomattavan kaunis. Ainakin sen perusteella millaisia kommentteja ja huomiota sain ja miltä omasta mielestäni näytän nuoruuteni kuvissa. Arvatkaapa mitä? En ollut silti oikein koskaan tyytyväinen ulkonäkööni.

Minä 17-vuotiaana. Tämä tyttö ei ollut tyytyväinen ulkonäköönsä. Hänellä oli mielestään mm. liian iso maha, liikaa painoa ja hän oli liian karvainen. Painon kanssa kikkailu erilaisilla dieeteillä johti myöhemmin jojolaihtumiseen, haitallisen ylipainon kehittymiseen ja aineenvaihdunnallisiin ongelmiin, jotka vielä korostuivat kilpirauhasen vajaatoiminnan seurauksena. Kriittisyys omaa ulkonäköä kohtaan vei aikaa, energiaa ja synkensi elämää aivan turhaan. Oli toki kausia kun tyttö osasi myös iloita kauneudestaan ja nuoruudestaan. Olisipa niitä ollut enemmänkin! Kukaan muu ei ollut häntä kohtaan niin ankara kuin hän oli itseään kohtaan.


Olin liian karvainen, aina olisin voinut olla 5-10 kiloa hoikempi ja mulla olisi voinut olla pienempi maha. En kuitenkaan oikein koskaan saanut ns. itseäni niskasta kiinni ja mm. treenaamaan ja laihduttamaan niin että olisin ollut täysin tyytyväinen kroppaani. Olisi pitänyt täyttää jotkut minulle jotensakin epärealistiset mallimitat.

Ehkä ihan hyvä etten lähtenyt piiskaamaan itseäni huippukuntoon. Itseni tuntien se olisi voinut olla minulle vaarallista ja riistäytyä hallinnasta. Mukaan kuvioihin olisi voinut tulla syömishäiriötä ja ehkä sellaista on jossain vaiheessa vähän ollutkin jonkinlaisen ahmimishäiriön muodossa. Sen verran tuli myös joskus treenattua parikymppisenä kuntosalilla, että kärsin jonkinasteisesta ylikuntotilasta, joka sai mm. hormonitoimintaa sekaisin ja kropan keräämään nestettä ja rasvaa. Tapahtui siis juuri päinvastoin kuin olisi pitänyt ja mikä minulla oli toiveissa. Enpä silloin tiennyt mm. sitä, että stressihormonit saattavat lihottaa ja jos treeni on liian kovaa ja sen lisäksi elämässä muutakin stressiä, kuntoilu voi kääntyä itseään vastaan. En muista että silloin olisi juurikaan ollut puhetta mistään kunnon palautumisista tai ainakaan se ei ollut minulla kiinnostuksen kohteena. 

Liika ulkonäkökeskeisyys vaikutti jossain määrin nuorena minun hyvinvointiini sekä fyysisellä, että psyykkisellä tasolla, mutta toki tilanne olisi voinut äityä siitä vielä pahemmaksikin.

Aikakoneella menneisyyteen

Olen usein miettinyt, että olisipa vanhempi minäni tullut aikakoneella tulevaisuudesta takomaan päähäni järkeä. Hän olisi nimittäin sanonut minulle seuraavia asioita:

Ninni, tajuatko että jos vain esimerkiksi n. prosentti ihmisistä täyttää armottomat ja tiukat kulttuurimme nykynormit ulkonäön suhteen, on aika iso todennäköisyys, että juuri sinä kuulut siihen vähän tavallisemman näköiseen 99%:n jengiin?

Ninni, tarvitseeko sinun käyttää niin paljon aikaa ja energiaa hyvän ulkonäön perässä juoksemiseen, mm. siihen että peilailet peilin edessä, kokeilet erilaisia meikkejä, shoppailet tuntikausia kirppiksillä ja alennusmyynneissä ja selailet postimyyntikuvastoja? Normaaleja asioitahan nuo ovat, mutta voisiko niissäkin miettiä vähän tasapainoa? 

Oletko Ninni miettinyt myös sitä, että se aika ja energia, jonka käyttää ulkonäköön panostamiseen ja siitä murehtimiseen voi olla pois asioista, jotka saattavat olla elämäsi kannalta antoisampia ja merkityksellisempiä, kuten terveys, henkiset ja hengelliset asiat, toisten auttaminen, luontoyhteys, yhdessäolo ystävien ja läheisten kanssa, uuden oppiminen yms.? Vanhempana sinuna ymmärrän myös, että nuoruutesi olisi onnellisempi ja huolettomampi ilman sitä ylimääräistä taakkaa, joka tulee pienen pömppömahan, karvaisuuden tai sen murehtimisesta että olet ruumiinrakenteeltasi jo lähtökohtaisesti ennemminkin vähän roteva kuin lihaksikas, suhteellisen vähärasvainen ja ohut.

Ulkonäkö voi olla vähän kuin hiukset. Ihmiset ei ole usein tyytyväisiä siihen millaiset hiukset heillä on syntyjään. Ohuthiuksinen haluaa paksummat hiukset. Paksuhiuksista tympii hiusten painavuus, hallitsemattomuus ja hidas kuivuminen. Suorahiuksinen haluaa kiharat, kiharahiuksinen suorat, tummahiuksinen vaaleat jne. Entä jos muuttaisitkin asennoitumista sen sijaan että toivoisit kovasti näyttäväsi erilaiselta? Mitä jos yrittäisitkin olla kiitollinen ihmeellisestä kehostasi ja kaikesta hyvästä, joka elämässäsi on? Tyytymättömyys ja kiitollisuus ovat molemmat asioita, jotka kasvavat kun niitä ruokkii. Kumpaa haluat ruokkia elämässäsi?

Mitäpä jos kerron sinulle, että nelikymppisenä et ole enää yleisten kauneusihanteiden mukaan yhtä kaunis kuin nyt olet, mutta sinulla on elämässäsi paljon ihmisiä, jotka rakastavat sinua. Sinäkin rakastat isoa joukkoa ihmisiä ja aivan erityisesti muutamaa ihan elämäsi spesiaalia ihmistä.. Sinulla kiinnostava työ, tyydytystä tuottavaa vapaaehtoistyötä, teet taidetta ja olet oppinut aika hyvin asettamaan ulkonäön tasapainoiseen asemaan elämässäsi. Sinä itsekään, et nyt etkä tulevaisuudessa valitse ystäviäsi heidän ulkonäkönsä mukaan. Miksi sinun pitäisi siis olla omaakaan ulkonäköä kohtaan niin kovin vaativa? 

Ninni, esitän sinulle nyt myös muutaman kysymyksen, josta toivon olevan sinulle apua. Sinun ei tarvitse vastata minulle vaan voit miettiä niitä itseksesi:

 

"Millaisena haluat ihmisten sinut muistavan?" Mitkä ominaisuudet sinussa ovat sellaisia, joita oikeasti haluat vaalia? Millaisten ihmisten haluat kiinnostuvan sinusta? Ulkonäkökeskeistenkö? Mistä elämässäsi saat tyytyväisyyttä ja mielekkyyttä? Millaista on hyvä elämä? Mikä on oikeasti sinulle tärkeää? Millainen olo henkisesti sinulle jää niistä hetkistä, jolloin murehdit ulkonäköäsi? Onko ulkonäön murehtimisesta sinulle jotain hyötyä? Tarvitseeko sinun miellyttää toisten ihmisten silmää ja jos niin miksi? Jos haluat tehdä toisiin ihmisiin vaikutuksen niin millä sen vaikutuksen oikeasti haluat tehdä? Tarvitseeko sinun erityisesti tehdä vaikutus vai mitä jos oikeasti olisit vain rennosti oma itsesi? 

Sitten vielä muutama neuvo. Rakas, nuori ihana ihminen: Pyydän, älä tuhlaa liian isoa osaa nuoruudestasi ulkonäkösi murehtimiseen. Toivon, että oppisit pian mm. sen, että vaikka onkin tasapainoista ja viisasta oppia sopivissa määrin pitämään itsestä huolta ja jossain määrin myös kiinnittää huomiota ulkoiseen olemukseemme, on hyvä välttää ns. liiallista oman navan tuijottelua ja pyrkiä elämässä myös asettumaan palvelemaan toisia ihmisiä ja jotain itseään suurempaa. Siitä nousee todellista tyytyväisyyttä. Et tarvitse elämääsi ihmisiä, joiden mielestä sinun ulkonäkösi ei ole riittävän hyvä!


Ehkä nuorempi minäni ei olisi kuunnellut minua. Se on hyvin mahdollista. Toivon silti, että edes yksi ihminen saisi hyötyä tästä minun kirjoituksestani.

Mitä jos olisikin mahdollista sanoutua irti sellaisesta ulkonäkökeskeisyydestä ja turhista epävarmuuksista oman ulkonäön suhteen, joka tuottaa pahoinvointia ja jopa mahdollisia fyysisiä tai psyykkisiä tai sosiaalisia ongelmia? Ehkä se alkaa keskustelusta ja sitä keskustelua onkin mielestäni jo ilahduttavasti. Jatketaan sitä. Iloitaan siitä että meitä on monenlaisia ja monenlaiset ihmiset voivat olla kauniita niin sisäisesti kuin ulkoisesti. Ehkä voisi tehdä jonkinlaisen vakaan päätöksen, jopa lupauksen siitä että sinä riität. Ulkonäkösikin puolesta.


lauantai 12. joulukuuta 2020

Kirjaesittely: Satu Sjöholmin VHH ruoka- ja herkkuohjeita

Yhteistyö on kaupallinen siinä mielessä, että olen saanut kirjan käyttööni kustantajalta veloituksetta.



Tätä kirjoittaessa on lauantai ja poikkeuksellisesti olen päättänyt tehdä työtä. Nimittäin kirjoittaa Satu Sjöholmin kirjasta VHH ruoka- ja herkkuohjeita tänne blogiini. Näyttää nimittäin siltä että kirja on vihdoin vapaa eikä sitä käytetä tuolla kyökin puolella. Mies aikoo kuitenkin tehdä illaksi pitsaa, joten kohta se pitää taas luovuttaa hänelle. Pistetäänpä siis hösseliksi! Kirja on ollut meillä viime viikot supersuosittu. Supersuosittu se on ollut kaikenkaikkiaan muutenkin, sillä tämän Basam Booksin kustantaman kirjan ensimmäinen painos myytiin loppuun alta aikayksikön! En kyllä ihmettele yhtään. Kerronpa miksi.

Kauniit kirja, satu, herkut ja koirat

Minusta kirja näyttää hyvältä, siinä on ystäväni Satu Sjöholmin kauniina ja iloisena ja ihania ruokia ja herkkuja kannessa. Takakannessa on myös Satun kuva ja lisäksi hänen koiriensa Tuton ja Oven kuvat! Ainakaan minua ei haittaisi yhtään jos jokaisen kirjan kannessa olisi jossain kohtaa suloisten eläinten kuvia, oli aihe sitten mikä tahansa. Satu ja koirulit ovat tuttuja Satun suositusta blogista nimeltä Kutsu Vapauteen, jossa olen itsekin ollut muutaman kerran haastateltavana eri aiheista. Koska fanitan Satua ja olemme ystäviä, en voi kirjoittaa varsinaista kirja-arvostelua, koska se olisi varmasti puolueellinen! Siksi kirjoitan sen sijaan kirjaesittelyn.

Järkevä, informatiivinen ja fiksu Satu

Kirjan alussa Satu kertoo itsestään ja siitä millainen elämäntapa ja ruokavalio hänellä itsellään on. Lisäksi on monenlaista asiaa kirjan ohjeiden tueksi ja selitetään mm. vähähiilihydraattisia ruokavalioita, niiden eroja ja sitä miten eri tavoin kirjan ohjeita voi omassa ruokavaliossaan käyttää. On mm. hyvää asiaa makeanhimosta, liikunnasta, palautumisesta ja siitä miten hiilihydraatteja voi alkaa vähentämään turvallisesti. Kirjassa on myös vinkkejä miten resepteistä voi muokata maidottomia. Reseptit ovat jo valmiiksi gluteenittomia. Satu kirjoittaa myös painonhallinnasta ja pysyvästä elämäntapamuutoksesta ja painottaa myös, että jos sairastaa jotakin sairautta, on tärkeä keskustella ruokavalioasioista lääkärin kanssa. 

"Arvostan sekä tieteellistä tutkimusta, että yksilön omaa kokemusta erilaisista terveyteen ja ravintoon liittyvissä asioissa. Haluan kirjoittaa ravitsemusasioista mahdollisimman objektiivisesti ja kiihkoilematta. Mielestäni on tärkeää, että jokainen ihminen löytää sellaisen ruokavalio, joka sopii juuri hänelle, ei ole olemassa ruokavaliota, joka sopii kaikille."
Mahdollisuudet monenlaiseen uuteen ja kiinnostavaan

Mielestäni erittäin mielenkiintoinen ja hyödyllinen osuus kirjan alussa on myös listaus ja selostukset joistain kirjan resepteissä käytetyistä ruoka-aineista. Monille kirjan anti voi olla myös jännittävä hyppäys aivan uudenlaisten ruoka-aineiden maailmaan. Itselleni uutta olivat mm. lupiinijauhot enkä ollut käyttänyt aikaisemmin omassa keittiössäni myöskään karppisokeria, vaikkakin muualla siitä tehtyjä herkkuja onkin tullut maisteltua. Myös perunakuitu pofiber on minulle uusi tuttavuus. Mascarpone-juustoakaan ei ole tullut muistini mukaan ainakaan pariinkymmeneen vuoteen ostettua.

Kirjassa on todella monia kiinnostavia ohjeita, laskin että yli 80. Niitä löytyy arkiruoista suolaisiin ja makeisiin leivonnaisiin ja jälkiruokiin. Varmasti jokainen löytää sieltä suosikkinsa ja kirjasta on pitkään iloa kunhan ei vahingossa unohda sitä käyttämättömäksi jonnekin hyllyn perukoille. Käyttökirjoja ei kannata säilyttää kirjahyllyssä. Kirjahylly on paikka, jonne moni hyvä kirja raahautuu kuolemaan aivan turhan päiten, koska me ihmiset olemme sellaisia ettei meidän kaalissa välttämättä pysy järin montaa asiaa kerrallaan.

Minä iloitsen kirjan ohjeissa siitä, että niistä löytyy niin paljon ideoita uudistaa omaa ruoanlaitto- ja leipomistapaa. Lisäksi monet ohjeet ovat hienolla tavalla myös muunneltavissa erilaisiksi. Olemme jo esimerkiksi kokeilleet kolmea erilaista tapaa reseptille, joka on alunperin kirjassa nimeltä kana-aurajuustopiiras. Aurajuuston tilalla olemme kokeilleet myös fetajuustoa ja lisäksi olemme kasviksina lisänneet myös pinaattia ja keitettyä parsakaalta ja vaihtaneet sipulin purjoon. On myös aina huomioitava, että vaikka reseptit kuinka hyvin testaisi, aina mm. ruoka-aineissa, uuneissa ja ruoanvalmistusastioissa voi olla eroavaisuuksia. Siksi mieheni, joka pääosin resepteistä kokkasi saattoi esimerkiksi seuraavan kerran muuttaa uunissaoloaikaa tai vaikkapa nesteen määrää reseptissä.

Kirjan anti meillä

Minun suosikkejani kirjan tähänasti kokeilluista resepteistä on ehdottomasti marjapiirakka, kana-aurajuustopiirakka, patonki, useatkin siemennäkkäreistä, pitsa ja suklaamousse. Vielä monet kirjan kiinnostavista ohjeista on kokeilematta ja odotamme kokkailua innolla!

Meillä on itse asiassa mieheni Kimmon kanssa koittaneet ihan uudenlaiset ajat elämässämme kun molemmat lapsemme ovat muuttaneet omiin koteihinsa. Olemme ulkoilleet paljon yhdessä ja mm. sienestäneet ja teemme myös entistä enemmän ruokaa yhdessä. Se vähän vaihtelee kumpi kulloinkin on avustavissa ja kumpi pääkokin roolissa, mutta mikä ihana yhteinen harrastus!

Tykkäämme molemmat syödä terveellisesti ja kokkailla kotona terveysruokia. Monet Satun kirjan ruokaohjeista soveltuvat erityisesti viikonloppuruoiksi, joskin alkuinnostuksessamme olemme syöneet jälkkäreitä viikollakin. Myönnettäneen! Kuitenkin, jos syö vähähiilarista juustokakkua aamupalaksi, se ei ole ihan sama asia kuin jos söisi tavallista sokerijauhojuustokakkua, varsinkin jos ottaa kyytipojaksi myös marjoja, kuitujauhetta, vettä ja tuoretta inkivääriä sisältävää marjasmoothia tuomaan aterialle myös vähän tuoretta ja antioksidantteja. Marjasmoothie siis oma lisäykseni kirjan reseptiantiin.

Tänään lauantaina lounaaksi oli kanafetapinaattipiirakkaa kera runsaan raikkaan salaatin (oma sovellus), jossa oli salaattia, rucolaa, ituja, kurkkua, tomaattia, avokadoa ja paprikaa. Kylkeen myös hapankaalta! Namm!


Kiitos Satu ja Basam Books ihanasta kirjasta!

Muita kirjaesittelyjä tässä blogissa:
http://jalkeilla.blogspot.com/search/label/kirjaesittely