keskiviikko 15. toukokuuta 2019

Mistä kilpirauhaspotilaiden mahdolliset ongelmat ketogeenisella ruokavaliolla voivat johtua

© Can Stock Photo / focalpoint
Sain kuulla juoruja siitä että olen ketogeenisen ruokavalion vastustaja ja etten ymmärrä yhtään mistä puhun. Se on vähän ongelmallista jos luulee enemmän kuin tietää ja vaikka tunteet kuuluvat ihmisten elämään, me ei aina oikein edes tiedosteta milloin reagoimme enemmän tunteella kuin järjellä.

Minä en vastusta ketogeenista ruokavaliota ja tiedän miten sitä on järkevää toteuttaa, mitä ongelmia voi tulla ja miten niitä voi selättää. Tiedän, että monet ovat saaneet apua ketogeenisista ruokavaliosta.

Toistaalta oman erikoisosaamisalueeni, kilpirauhasen vajaatoiminnan tunnen erittäin monipuolisesti. Tunnen tiedettä sen taustalla ja ihmisen fysiologiaa ja biokemiaa sen taustalla. Tunnen alan tutkimusta. Tunnen alan lääketieteellisen puolen ja tunnen asioita myös ammattini puolesta. Minulla on asiasta omakohtaista kokemusta ja lisäksi kokemusta myös laajasti vertaistukeen osallistumisesta jo vuosien ajan sekä kotimaassa, että kansainvälisesti. En todellakaan ole mikään uuvatti tai vastarannankiiski sen paremmin ketogeenisen ruokavalion kuin kilpirauhasen vajaatoiminnankaan suhteen.

Olen oppinut suhtautumaan aika maltilla ja kyseenalaistaen kaikkea sellaista, jossa mennään vähän yksisilmäiseksi kun kyseessä on terveys ja hyvinvointi. Milloin joku yksi ja ainoa ruokavaliomalli toimii kaikilla ja oikeastaan vähän mihin tahansa vaivaan tai milloin joku yksittäinen ravintolisä, tuote tai tuotesarja on ratkaisu suunnilleen kaikkiin ihmiskuntaa riivaaviin ongelmiin. On varmasti tiloja, joissa ketogeeninen ruokavalio on todella hyvä juttu, kuten esimerkiksi tukihoitoina joissain syöpäsairauksissa tai vaikkapa epilepsiassa. Monissa tiloissa on kuitenkin muitakin vaihtoehtoja ja aina on myös huomioitava vastuukysymykset ja ihmisten yksilöllisyys.

Tässä muutamia asioita, jotka nimenomaan kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavilla voi nousta ongelmaksi ketogeenisella ruokavaliolla.

1. Epäviisas tapa toteuttaa ketogeenista ruokavaliota.

Tähän voi liittyä mm. se että ei saa tarpeeksi elimistön tarvitsemia ravintoaineita jos ei syödä tarpeeksi tai jos esimerkiksi suojaravintoaineita sisältäviä ruoka-aineita ei syödä tarpeeksi. Lisäksi tähän voi liittyä se, että ei saada riittävästi energiaa eli syödään liian pieniä annoksia tai mm. rasvaa ei saada tarpeeksi. Tällaisessa tilassa keho voi mennä sille paljon puhutulle säästöliekkitilalle, joka merkitsee sitä että vaikka kilpirauhashormoneja olisi tarpeeksi, joko omasta takaa tai kilpirauhaspotilaalla purkista otettuna, varastohormoni T4:stä eli tyroksiinista ei muodostu kehossa riittävästi aktiivista kilpirauhashormonia. Vertaistuessa kansainvälisesti tiedetään hyvin selvästi, että nimenomaan kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavat voivat olla erityisen alttiita tälle ongelmalle. Syynä voivat olla geneettniset tekijät, olemassa olevat epätasapainotilat ja muut sairaudet kehossa, sisäiset ja ulkoiset erilaiset rasitustilat ja se että lääkityskin voi olla vielä pielessä tai vääränlainen. Säästöliekkiin menon seurauksena toimivakin lääkitys lakkaa toimimasta kunnolla. Onko tämä sitten vaarallista?

Sitä tilaa ei voi sanoin kuvata jollei sitä ole itse kokenut. Se voi olla todella lamaavaa ja tuskallista. Kilpirauhasen vajaatoimintaoireet voivat pahentua tai tulla rytinällä takaisin: Kipuja ja kolotuksia, palelua, väsymystä, masennusta, hiustenlähtöä, ummetusta, ihon kuivumista, käsityskyvyn hitautta, työkyvyn menetys. Ei siis todellakana mikään pikkujuttu! Ongelmallista asiasta tekee myös sen, että tämä tila, jonka olen myös itse joutunut kokemaan ei välttämättä korjaannu mitenkään nopeasti. Moni luulee, että sitten vain syödään enemmän ja otetaan enemmän hiilareita ruokavalioon. Asiaan liittyvillä hormoneilla on kuitenkin pitkiä puoliintumisaikoja ja kokemus on opettanut että tilanteen tasoittumiseen menee yleensä vähintään 3-4kk tai jopa paljon pidempään, sillä tilanteesta seuraa usein myös muita terveysongelmia liitännäisenä.

Tarkoitukseni ei ole turhaan pelotella vaan kertoa mitä olen kokenut ja mitä olen itse havainnoinut. Sitä ei voi tietää kuin toinen näiden asioiden kanssa elämässään kamppaillut kilpirauhaspotilas, miten hirveää se on kun joutuu myös taistelemaan saadakseen jälleen lääkityksensä kuntoon tällaisten epäonnistuneiden ruokavaliokokeilujen myötä. Hirveää tämä on myös läheisille, varsinkin jos on alaikäisiä lapsia huollettavaan eikä välttämättä kunnolla pysty huolehtimaan edes itsestään ja tarvitsee paljon toisten apua.

2. Hankaluudet sopeutua käyttämään rasvaa energialähteenä

Kaikki eivät adaptoidu yhtä helposti ketogeeniselle ruokavaliolle kuin toiset. Saattaa joutua kestämään kurjaa tai vähän heikompaa oloa, jota toki usein helpottaa mm. se että ottaa rauhallisesti, antaa ajan kulua ja mm. huolehtii riittävästä elekrolyyttien saannista. Mm. energia-aineenvaihdunnan tilaa ja muitakin markkereita sisältävällä funktionaalisen lääketieteen testillä, jolla mitataan eri asioita virtsan orgaanisista hapoista saatetaan havaita ongelmia elimistön kyvyssä käyttää rasvaa energiaksi solutasolla. Tässä on geneettistä vaihtelua ja lisäksi tilaan voi liittyä myös ravintopuutoksia.

Kumpi ehtii siis kehittymään ensin: adaptaatio ketogeeniseen ruokavalioon vai kilpirauhaspotilaan ongelmat ketogeenisella ruokavaliolla? Tässä saatetaan mennä riskillä, vaikka asiat tehtäisiin kuinka fiksusti ja "oikein".

Ote virtsan orgaanisten happojen testien tulkintaoppaasta (Organix Comprehensive, Nordic Laboratories), interventioehdotuksia rasvan hyödyntämisen parantamiseksi silloin kun tässä on solutason ongelmaa
3. Ongelmat ruoansulatuksessa

Saatamme jättää  huomiotta, että kaikki mitä syömme, ei mene elimistömme käyttöön, vaan ravintoaineiden hyödyntäminen on kiinni siitä miten tehokas ja toimiva ruoansulatuksemme on. Kun tärkkelys, sokeri ja mm. hedelmät jätetään pois ruokavaliosta, käytetään kohtuullisesti proteiineja ja paljon rasvaa, eli kun totetutetaan ketogeenista ruokavaliota, saatetaan tuudittautua siihen että kun syödään tarpeeksi ja "oikein", saamme riittävästi energiaa jolloin mm. aineenvaihdunnan hidastumista eli nk. "säästöliekki-ilmiötä" solutasolla ei pääse tapahtumaan. Tämähän se uhka ketogeenisella ruokavaliolla nimenomaan kilpirauhaspotilailla on. Kaikilla rasva (tai muutkaan ruoka-aineet) ei kuitenkaan pilkkoudu ja imeydy ruoansulatuskanavassa riittävän hyvin ja kilpirauhaspotilailla on tässä asiassa hyvin usein ongelmia vaikka he eivät olisi siitä itse tietoisia.

Toki ruoansulatusta voidaan edistää mm. stressinhallinnalla, ravintoterapian keinoin, käyttämällä ruoansulatusentsyymivalmisteita ruokailujen yhteydessä ja kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastamalla laittamalla lääkitys kuntoon. Väärin annosteltu tai kokonaan vääränlainen lääkitys on potilaiden keskuudessa hyvin hyvin tavallista huolimatta siitä että potilaan lääkäri olisi sitä mieltä että asia on kunnossa.

Vastuukysymykset

Jokainenhan on tietenkin itse vastuussa omasta ruokavaliostaan jos on oikeustoimikelpoinen aikuinen ihminen.
Minusta eri ruokavaliomalleja ihmisille suosittelevien ja ohjaavien ihmisten olisi kuitenkin tärkeää kertoa, että ketogeeninen ruokavalio ei välttämättä sovi kaikille ja että joillakin sitä ei välttämättä ole fiksua lähteä toteuttamaan vain kokeilumielessä. Ensin pitäisi vain saada kulkemaan tieto näille ihmisille ja saada heidät uskomaan, että asia on näin. Se ei välttämättä onnistu, sillä ihmiset voivat olla täysin vakuuttuneita siitä että mitä tässä postauksessa kirjoitan on täyttä puppua, jos heidän arkitodellisuuteensa ongelmaa ei näy.

Kyseessä on vähän sama ilmiö kuin se, että miehet eivät tunnista naisiin kohdistuvia tasa-arvo-ongelmia tai valtaväestö ei tunnista vähemmistöjen kokemaa rasismia. Sattumoisin tässä kysymyksessä minä olen se ihminen, jonka vastaanotolle tulee ihmisiä joille on tullut ongelmia ketogeenisen ruokavalion vuoksi ja sattumoisin minä olen se ihminen joihin otetaan yhteyttä tällaisessa asiassa. En voi siis olla huomaamatta sitä. Yhteydenotot ovat onneksi vähentyneet koska nykyään osataan painottaa riittävää syömistä ja riittävää rasvan saantia, mutta nämä yhteydenotot eivät ole lakanneet ja ketogeenisesta ruokavaliosta toipuminen on toistuva teema vastaanotollani, valitettavasti ja myös niiden keskuudessa jotka ovat ymmärtäneet syödä tarpeeksi ja jotka ovat sisällyttäneet riittävästi rasvaa ketogeeniseen ruokavalioonsa.

Olen ollut tekemisissä ihmisten kanssa, jotka ovat joutuneet ongelmiin erilaisten dieettien ja verkkovalmennusten kanssa. Heillä on ollut käsitys että ruokavaliomalli, kuten ketogeeninen on täysin turvallista kaikille ja he ovat luottaneet tähän informaatioon. Joutuessaan ongelmiin, he ovat saattaneet kokea jääneensä täysin yksin ja tämä on ollut heille todella pelottavaa. Onhan kyse joskus hyvin hankalistakin oireista, joita ei osata sitten selättää yksin. Viesti toisilta ruokavaliomallia toteuttavilta tai niitä ohjanneilta on voinut olla sellainen että ongelmiin joutunut on varmasti tehnyt jotain väärin tai on jopa liioitellut ongelmiaan tai sitten ongelmista puhuttaessa on saattanut seurata kaikkien taholta täysi hiljaisuus tai vain kehoitus kääntyä lääkärin puoleen ja keskeyttää ruokavalion toteuttaminen. Osa ihmisistä ei ole kehdannut tai uskaltanut sanoa ruokavaliota ohjeistaneille mitään vaan he ovat vain kaikessa hiljaisuudessaan lopettaneet ruokavalion noudattamisen ja kärsineet sen seuraukset omissa nahoissaan.

Ennen ravintoterapeutiksi opiskelemista en tiennyt, miten vastuullista työtä ravintoasioissa neuvominen on. Tai no tiesin, mutta en täysimääräisesti. Saatoin vain kuvitella tai arvailla. Koulutukseeni on kuulunut lääketieteen perusteet ja mielestäni se on todella tärkeää.
Osa ammattitaitoa, jotta toisia voi auttaa turvallisesti on myös osata kieltäytyä auttamasta silloin kun ei välttämättä tiedä tarpeeksi tai kun näkee, että ihmisen tilanne on vähän tavallista mutkikkaampi. Nämä vastuuasiat ja arkipäivän tilanteet ovat toki usein kuin veteen piirretty viiva, mutta minusta on parempi olla vähän varovaisempi kuin suositella jotain tiettyä ja samaa vähän kaikille. Mikään ruokavalio ei saisi olla uskonto, jonka oppeja ja soveltumista kaikille ei saisi kyseenalaistaa! Ihminen on tärkeämpi kuin jokin aate ruokavaliossa, siitäkin huolimatta että niin monet ovat saaneet apua ketogeenisesta ruokavaliosta.

Törmäsin hiljattain ihmiseen, joka oli vähän lukenut kirjoja ja vähän käynyt kursseja ja oli innokas auttamaan minua. Hän ei tiennyt että olen ravintoterapeutti, mutta kerroin hänelle että en voi noudattaa ihan millaista tahansa ruokavaliota sairastamani munuaissairauden takia. Tämä ihminen neuvoi minulle runsasproteiinisen paleotyyppisen ruokavalion vaivoihini ja sanoi että on tärkeää juoda paljon vettä. Todellisuudessa sairauteni hoitoon kuulu tärkeänä osana suola- neste ja proteiinirajoitus. Keskustelu tämän ihmisen kanssa vakavoitti minut. Meidän ihan oikeasti pitäisi tietää mitä ehdottelemme toisille ihmisille! Siitäkin huolimatta, että ketogeeninen ruokavalio sopii hyvin monille. Siitä voi todellisuudessa koitua mittavaa kärsimystä joillekin, kuten kilpirauhaspotilaille, aivan samoin kuin olisin mahdollisesti voinut joutua dialyysihoitoon jos olisin noudattanut tämän em. ihmisen neuvoja ruokavalioni suhteen.

Vaikka ketogeeninen ruokavalio sopisi (kuvitellusti) 99% ihmisistä, niin sille yhdelle prosentille tapahtuvat täydellä sadalla prosentilla ne haitat, joita heille vääränlainen ruokavaliomalli tuottaa.
Välitämmekö me tarpeeksi siitä vähemmistöstä, jolle tämä ruokavalio ei sovi vai onko meille tärkeämpää tehdä bisnestä ketogeenisella ruokavaliolla tai levittää siitä ilosanomaa kaikille sopivana ja turvallisena, näin nyt tahalleen kärjistäen?

Vaihtoehtojakin on

Ajatuksena ketogeeniseenkin liittyvä vähähiilihydraattisuus ei ole lainkaan huono. Se voi auttaa vähentämään riskejä sydän- ja verisuonitauteihin, metaboliseen oireyhtymään liittyviin ongelmiin ja matala-asteiseen tulehdukseen eli inflammaatioon liittyviin terveysongelmiin. Se voi auttaa meitä painonhallinnassa ja myöskin verensokeritasapainon hallinnassa ja se voi auttaa meitä pysymään virkeinä.

Hyvä kompromissi niille, joille ketogeeninen ruokavalio ei välttämättä ole paras mahdollinen tapa syödä on se, että tietenkin vältetään sokeria, mutta hyviä tärkkelyslähteitä kuten juurekset, riisi, luonnostaan gluteenittomat viljat on vain yhdellä aterialla päivästä. Tärkkelystä hieman sisältävä ateria on toiminut usein illasta ennen nukkumaanmenoa, koska se voi auttaa saamaan paremmin unta. Toiset tarvitsevat tärkkelystä myös liikuntasuorituksia ennen siten että niistä saatu energia käytetään liikunnan aikana ja pian sen jälkeen.

Kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastaville, varsinkin jos kyseessä on autoimmuunisairauden aiheuttama vajaatoiminta on useinmiten toiminut ruokavalio, joka on melko paleotyyppinen eli siinä on elementtejä metsästäjä- keräilijätyyppisestä ruokavaliosta. Tällöin siitä puuttuvat ainakin gluteeniviljat ja maitotuotteet, jotka ovat kilpirauhaspotilaan ruokavaliossa yleensä ylivoimaisesti pahimmat "häiriköt" liian sokerin ja lisäaineiden lisäksi. Pääosa aterioista ollaan voitu pitää vähähiilihydraattisena, mutta keho on pysynyt parhaiten tasapainossa, samoin lääkitys, kun yhdellä aterialla on myös vähän tärkkelystä. Juurekset ovat soveltuneet yleensä erinomaisesti. Jos ruoansulatuksen kanssa on ongelmia, on myös hyödyttä nk. yhdistelysäännöstä, jossa proteiinipitoiset ja tärkkelyspitoiset ruoka-aineet pidetään eri aterioilla. Hyöty tällaista ruokavaliomalleista on näkynyt oireiden vähenemisenä, kilpirauhasen vasta-aineiden laskuna verikokeissa ja siinä että lääkitys on saat helpommin toimivaksi.

Toinen ongelmallinen porukka ketogeenisen ruokavalion suhteen saattavat olla ne, joilla on taustalla ylikunto tai burn out tai jokin todella rankka sairastaminen tai terveysongelma, jonka aiheuttama stressitaakka on saanut kehon tosi heikkoon kuntoon. Jos esimerkiksi tästä syystä kortisolitasot ovat laskeneet tai jos sympaattinen hermosto käy jatkuvasti ylikierroksilla (stressiherkkyyttä, levottomuutta, uniongelmia, rauhattomuutta, ahdistuneisuutta), on syytä ensin antaa tilanteen kaikessa rauhassa tasapainottua ja vasta sitten katsoa olisiko vielä ajankohtaista kokeilla ketogeenista ruokavaliota. Yhden tärkkelysaterian malli saattaa tällaisissakin tilanteissa sopia parhaiten. Joskus ihmisen psyyke ja jaksaminen voi olla sellaisessa jamassa että liian isot kertamuutokset ruokavaliossa ovat vain lisästressi sekä keholle, että mielelle.

Olen iloinen kaikkien niiden puolesta, joille ketogeeninen ruokavalio on tuonut avun heidän terveysongelmiinsa ja joille se sopii ja olen iloinen myös siitä jos tunnustamme sen tosiasian, että onneksi erilaisia ratkaisuja ruokavalioiden suhteen on niin monia.


tiistai 7. toukokuuta 2019

Kilpirauhasen vajaatoiminta ja paraneminen/toipuminen/palautuminen



Kilpirauhasen vajaatoiminnassahan vähän kaikki kropassa tuppaa hidastumaan, paitsi jos meillä on samaan aikaan myös autonomisen hermoston häiriö, jossa ollaan jatkuvassa ylivireystilassa tai mennään semmoiseen pienestäkin ärsykkeestä. Silloin ei niin tunne sitä hitautta mitä kudostasolla kuitenkin ilmenee silloin kun meillä ei ole soluissamme syystä jos toisesta tarpeeksi aktiivista kilpirauhashormonia. Monille vajaatoimintapotilaille on kuitenkin tuttua tunne siitä että elää kuin hidastetussa filmissä, ajatukset on hitaita ja vaikeita saada kokoon ja kroppakin tuntuu siltä kuin sitä saisi ajaa eteenpäin kuin autoa, jossa on käsijarru päällä. Kilpirauhashormonit ovat kehossa ikäänkuin hana, joka voi olla liian pienellä lirulla auki (vajaatoiminta) tai losotella roiskien ja hallitsemattomasti liiallisella paineella tuhlaten vesivarannot (liikatoiminta). Kun hana on lirulla, energiantuotanto ja proteiinisynteesi soluissa vähenee, samoin lämmöntuotanto ja kun se losottelee, energiaa ja kehon varantoja energiantuotantoon, aineenvaihduntaan ja proteiinisynteesiin kulutetaan liikaa ja meidän hieno "koneisto" on kovilla. Kilpirauhasen vajaatoiminta tuottaa sitä hiemankin tuntevalle tuttuja oireita kuten lämpötilan laskemista (ellei ole syitä, jotka kehossa kompensoivat tätä ilmiötä nostamalla lämpötilaa), masennusta, painon nousua, ummetusta, kuivaa ihoa, hiusten lähtöä, särkyjä ja kolotuksia. Kaikilla ei tosin ole samoja oireita ja elimistömme ja mielemme tilaan voi toki vaikuttaa samanaikaisesti monetkin tekijät. Yhdeltä kannalta ei ehkä ole vielä tarkasteltu vajaatoimintaa. Nimittäin vajaatoiminnassa myös elimistön kyky parantua, elpyä, tasapainottua ja palautua hidastuu. Oletko huomannut että palautuminen liikunnasta, kudosvaurioista, infektioista ja monenlaisesta rasituksesta on hidastunut kun kärsit vajaatoiminnasta joko siksi että sinulla ei ole vielä diagnoosia ja oikeanlaista lääkitystä, lääkitys ei ole vielä kohdallaan, lääke ei ole ehkä oikeanlainen tai hoitosi ei ole riittävän kokonaisvaltaista? Mitä voidaan tehdä? Suosittelen, että et ala hötkyilemään vaan annat itsesi toipua rauhassa. Lepää tarpeeksi ja liiku ja rasita itseäsi vain sen verran kuin jaksat ja sinulle on hyväksi. Venyttely ja luonnossa kävely voi olla hyväksi jos niitä pystyt ja jaksat tehdä. Yritä myös pitää mielesi mahdollisimman hyvänä. Stressi ja mielipaha ovat tekijöitä, jotka haittaavat kenen tahansa kehoa ja mieltä, varsinkin jos on jo valmiiksi epätasapainoa tai sairautta. Ansaitset voida hyvin ja tulla kohdelluksi hyvin. Ansaitset mielenrauhaa, iloa, tyytyväisyyttä ja hyviä ihmissuhteita. Ansaitset myös sen että voit itse tehdä hyvää elämässäsi toisille ihmisille. Lepo, hyvä seura, mielekäs tekeminen, ilo ja huumori on hyvin parantavia voimia. On myös erittäin tärkeää huolehtia ruoansulatuksesta, terveellisestä ruoasta ja siitä että korjataan kaikki mahdolliset ravintopuutokset. Näin kehosi toipumista ei hidasta ainakaan "materiaalipula" sen korjatessa itseään. Muita mahdollisia syitä hitaalle toipumiselle ja parantumiselle on tietysti monia monituisia. Erilaisten tekijöiden aiheuttama heikko ruoansulatus ja ravintopuutokset ovat usein siellä taustalla, samoin erilaiset stressi- ja rasitustekijät ja sairaudentilat. Jos jokin elimistöä tai mieltä rasittava tai stressaava psyykkinen, fyysinen tai sosiaalinen stressi jatkuu pitkään tai liian korkeana, on tavallista että tämä aiheuttaa heikentynyttä palautumista ja pitkäaikaisen stressin vaikutukset kohdistuvat ruoansulatuksen lisäksi kaikkiin elimistön säätelyjärjestelmiin: hormonitoimintaan, hermostoon ja immuunipuolustukseen. Kuvittele lasta rakentamassa legotaloa. Kuvittele sitten että hän rakentaa sitä siten että filmin nopeutta on hidastettu. Tämä voi kuvata oman elimistömme tilaa vajaatoiminnan aikana kun on tarve eheyttää, korjata, tasapainottaa ja rakentaa.

maanantai 29. huhtikuuta 2019

Syökö Agendakakofonia ja pöyristymisporno sut elävältä?

Mikä saa usein ihmiset stressaantumaan? Ei pelkästään kiire ja tekemättömät työt ja päin prinkkalaa oleva talous tai ihmissuhteet.
Agendakakofonia ja pöyristymisporno

Ihmisiä nimittäin heidän sitä usein tiedostamattaan stressaa se että pitäisi olla kiinnostunut kaikesta ja ottaa agendalle kaikki mikä osuu tietoisuuteen, mitä tarjotaan tai suorastaa tyrkytetään. Pitäisi olla kiinnostunut suorittamaan tätä ihmisyyttä parhaalla mahdollisella tavalla. Eli jätä avokadot syömättä, koska ne vie vedet joiltakin, älä syö mitää eläinperäistä vaikka sun terveys ei kestäisi olla vegaani, lahjoita rahaa tai aikaasi kissoille, vanhuksille, kodittomille, orvoille ja jonnekin, et edes oikein muista minne, mutta kun frendit ja työkaverit pyytää eikä halua antaa itsestään kitsasta ja välinpitämätöntä kuvaa niin pitää osallistua. Jaa linkkejä epäkohdista ja kauheuksista sosiaalisessa mediassa mahdollisimman paljon ja niin että mahdollisimman moni muukin ihminen joutuu ne linkit näkemään ja ehkä niitä klikkailemaan. Harrasta oikein kunnolla pöyristymispornoa. Mitä pöyristyttävämpi ja kauheampi juttu, sen kovempaa paina julkaise- tai jaa-nappia. Vaadi toisia toimimaan ja vaadi itseäsi toimimaan kahta kaueammin. Oikeat mielipiteetä, mielipidepakkomielle, suvaitsevaisuusparadoksi

Pitää myös muistaa olla oikeaa mieltä oikeista asioista. Muuten olet täysin kelvoton eikä sitten muut enää leiki sun kanssa. Joo, pitää olla myös suvaitsevainen, paitsi ei niitä kohtaa jotka on eri mieltä tai sun mielestä vanhanaikaisia tai ylipäätään hulluja tai väärässä, riippumatta siitä tiedätkö mihin he oikeasti perustavat kantansa. Ei saa olla väärää mieltä, perustellusti eikä perusteettomasti. Jotenkin tuntuu myös siltä että kaikista asioista pitäisi olla valistunut mielipide, kaikkiin asioihin pitäisi perehtyä (niitä kaikkia asioita on aika törkeleellisen paljon), ottaa kantaa ja sitten niille pitäisi vielä tehdäkin jotain. Tunnista, tiedosta, tuki ja blokkaa lähteitä

Mistä nää kaikki paineet olla mieltä, tehdä, reagoida ja kantaa huolta oikein tulee? Mediasta, sosiaalisesta mediasta, kavereilta, satunnaisilta tutuilta, sukulaisilta ja ties mistä. Törmäät erilaisiin agendoihin ihan jatkuvasti jo vaikka pelkästään Facebookin feedeissä. Tiedostatko mitä agendoja sun elämään ja tietoisuuteen pyrkii ja mitä otat vastaan muualta ja mitä kutsut luoksesi? Jos opit tunnistamaan, mihin oikeasti haluat ottaa osaa, käyttää energiaasi, aikaasi ja varojasi, se on avain myös siihen että voit onnistua vapautumaan sellaisista agendoista ja informaatioista, jotka ei oikeasti mahdu elämääsi, ja joita et nyt halua. Tämä voi tapahtua sekä tunteiden, ajattelun, että toiminnan osalta. Voit vaikka kysyä itseltäsi sopivan tilaisuuden tullen: Haluanko olla tässä mukana, vaatiiko tämä nyt ihan oikeasti minun aikaa, ajatteluani ja toimintaani? Onko tämä oikeasti minun vai jonkun muun agenda, ongelma tai huoli? Meidän kun ei oikeasti tarvitse kantaa koko maailman huolia meidän hartioilla, vai luuletko oikeasti olevasi niin mahtava tyyppi, että edes pystyisit siihen tai että oikeasti joku täysjärkinen kuvittelisi että sun kuuluu kantaa koko maailman ongelmia niskassasi? Mitä juokset karkuun? Erilaisten agendojen nouseminen huomiosi kohteeksi voi olla myös merkki siitä, että alitajuisesti tai vain puoliksi tiedostaen pakoilet todellisia ongelmiasi ja asioita joihin sinun olisi tärkeä kiinnittää huomiota. Etkö olekaan nyt sitten onnellinen kun on rahaa, talo, siippa, koira ja kakruja? Jotain puuttuu silti, oudosti. Tai onko sulla vähemmän ja huonommin asiat, mutta et ole vielä oppinut olemaan kiitollinen siitä mitä sulla on ja mitkä asiat on hyvin sun elämässä? Tai etkö ole oppinut että onnellisuus ei tule vain siitä että itse saa kaikenlaista hyvää vaan myös siitä että pyytettömästi tekee hyvää toisille odottamatta vastapalvelusta? Ehkä sulla on, niin kliseiseltä kuin se voi vaikuttaa, lapsuuden traumoja tai muita traumoja käsittelemättä tai tunnelukkoja tiedostamatta ja avaamatta. Ehkä sun elämään ei mahdu muuta kuin eläinsuojelu, koska sun tarvitsisi kehittää sosiaalisia taitoja ja tunteittesi säätelemistaitoja ja koska itse koet syvällä sisimmässäsi tarvitsevasi sellaista pelastamista ja hoivaa mitä tarjoat eläimille? Tai sitten vain yksinkertaisesti pelottaa, että mihin maailma oikein on menossa. Kun yksittäinen agenda syö elävältä

Onko siis ihme jos vähän ahistaa ja stressaa. Se että on miljoona agendaa jossa pitäis olla messissä tai sitten annat jonkun yksittäisen agendan syödä sut elävältä. Siihen voi huomaamattaan imeytyä mukaan varsinkin jos asia koskettaa erityisesti itseään. Eikä siinä mitään. Parempi että on kiinnostunut edes jostain ja halu voida vaikuttaa ja edistää asioita oikeaan suuntaan on täysin luonnollinen. Liika voi silti olla liikaa.

Olen kohdannut tämän mm. vuosia jatkuneessa kiistassa kilpirauhasen vajaatoiminnan hoidosta ja siihen liittyvistä järjettömistä epäoikeudenmukaisuuksista joille ei näytä voida tehtävän mitään. Niin monet ihmiset on sitä yrittäneet erittäin monin tavoin. Mulla meni siinä terveys. (mm. kortisolihormonitasot laski niin että jouduin ottamaan hormoneja purkista ja lisäksi sain ruoansulatukseni ja suolistoni sekaisin) Olin jo valmiiksi altis terveysongelmineni, mutta prosessi sai jo paranemaan lähteneen terveyteni ottamaan rajusti takapakkia, vaikka myönnän että mm. monilla lääkäreillä on asiassa ollut vielä stressaavampaa, samoin kuin monilla potilailla, jotka jäivät ilman itsellä toivomaa hoitoa. Sainhan minä oman hoitoni järjestettyä. Tämä vain kuvaa juuri sitä että miten liika on liikaa. Ihminen voi virittäytyä täysin eräänlaisiin taisteluasemiin. Se ei tee mielenterveydelle eikä kropalle hyvää. Joittenkin ihmisten Facebook-julkaisut on yhtä taistelua tai kannanottoa. Nää ihmiset ei usein voi hyvin, väitän. Elämässä pitää olla muutakin.

Olen itsekin tuntenut ahdistusta erilaisista agendoista ja odotuksista että niihin pitäisi reagoida toiminnalla, mielipiteillä tai pitäisi lähteä ajamaan asioita eteenpäin. Se käy helposti kun on vähänkin myötätuntoinen ja helposti vastuuta ottava ihminen. Se on käynyt mulle, vaikka mulla on tosi selkeä käsitys siitä mikä oikeasti mun elämässä on ykkösasia. Tiedostaminen, ei:n opettelu ja rajat

Tiedostetaanko me riittävästi miten erilaiset agendat vaikuttaa meidän elämään? Tiedostetaanko, mitä me oikeasti tarvitaan vai vaelletaanko me vain mielemme hyödyttömyydessä kuin etsynyt keskellä metsää? Jos niin väitän että me voimme murtautua vapaaksi tiedostamattomuuden kehistämme. Voimme oppia sanomaan reippaasti ei monille sellaisille asioille elämässä jotka on liikaa, jotka ei oikeasti nyt mahdu meidän elämään ja joita emme halua. Kyse on pohjimmiltaan myös rajojen asettamisesta. Välttämättä ne ihmiset jotka hyötyisi siitä ettei meillä ole kunnon rajoja ei tykkää että me alamme niitä asettamaan, mutta loppupeleissä se on kannattavaa ja ympäristö adaptoituu. Joko siten että ihmiset tottuu ja hyväksyy tai sitten ne vaihtuu osittain ja joillain ihmisillä jopa aika lailla kokonaan. Tiedosta mistä piittaat, et voi piitata aivan kaikesta Olen lukemassa kirjaa "Kuinka olla piittaamatta P*skaakaan. (Joo, nimi on se mikä on enkä tykkää kirjan kielenkäytöstä henk. koht., mutta kirjassa on paljon hyvää asiaa) Kirjassa tuodaan jo alkusivuilla esiin sellainen asia että kaikki asiat ei ole tärkeitä asioita. Monet asiat on sellaisia joista on syytä olla piittaamatta pätkääkään, jotta voi keskittyä niihin asioihin jotka on itselle oikeasti tärkeitä. Sinne kasa, minne kasataan ja sitä kasaantuu mitä kasaa Valmistuin hiljattain NLP Practitioneriksi ja olen ilmoittautunut jatkamaan syksyllä NLP Master Practitioner-koulutukseen. Yksi minun mielestä tärkeimpiä koulutuksessa käsiteltyjä asioita oli se, (muotoilen tämän nyt omalla tavallani) että minne laitat, sinne se kerääntyy. Eli energia ja mm. huomio. Millaista meidän elämä on, jos se on täynnä taistelua, agendakakofoniaa, kaikkia epäkohtia ja kauheuksia? Entä jos alkaa lisäämään ja edistämään jo valmiiksi hyviä asioita tai ei tee asioille mitään vaan ihan vain tarkkailee, havainnoi ja nauttii niistä? Mihinkään ei pääse, jos säntää kaikkiin suuntiin On myös aika stressaavaa ja älytöntä, jos elämä on liian täynnä erilaisia asioita joita tekee, joita vastaan tai joiden puolesta taistelee tai joihin yrittää käyttää aikaansa ja huomiotansa. Eikö olisi parempi keskittyä yhteen tai vain muutamaan asiaan kerralla, jotta jäisi aikaa muuhunkin, kuten lepoon, vapaa-ajan toimintoihin ja vain oleiluun? Miten moniin asioihin annat huomiosi hajaantua pitkin päiviäsi? Jos alkaa soittamaan kerralla viittä eri instrumenttia niin kuinka isolla todennäköisyydellä olet pian hyvä niiden kaikkien soitossa, ellet satu olemaan joku superlahjakkuus? Monilla lienee elämä ja pää yhtä kohinaa siksi että elämästään on tehnyt niin monimutkaisen. Elämä voi olla kuin talo joka on niin täynnä roinaa ettei sitä saa pidettyä siistinä ja ettei sinne mahdu enää kunnolla edes asumaan. Elämä voi olla kuin kuuntelisi kymmentä eli radiokanavaa yhtä aikaa ja yrittäisi saada selvää mitä puhutaan tai mitä musiikkikappaleita kuuluu. Elämä voi olla myös rauhaa, tyyneyttä, ilon pirskahduksia, hyväntahtoisuutta, rakkautta, optimismia, koherenssia ja mielenkiintoista tekemistä. Uskotko tähän? Haluatko pyrkiä siihen? Hidastaminen, tiedostaminen ja yksinkertaistaminen Tämän alaotsikon alle voit kirjoittaa oman kappaleesi tätä artikkelia sen mukaan miten juuri sinun mielestä hidastaminen, tiedostaminen ja yksinkertaistaminen voi liittyä aiheeseen. Voit halutessasi julkaista sen Facebookissa kommenttikentässä minun nimeäni kantavilla Facebook-sivuilla. Tässä suora linkki juttuun
Vielä pieni mainos: Osallistumisesta ruoansulatusiltaan Helsingissä tiistaina 28.5. voivat hyötyä kaikki ruoansulatuksesta ja suolistosta kiinnostuneet ja ne jotka ovat kiinnostuneita terveydestä ja hyvinvoinnista. Asia koskettaa suolisto-ongelmista kärsivien lisäksi myös uupuneita, stressistä sairastuneita ja erilaisista rasitustekijöistä kuten sisäilmaongelmat ja krooniset infektiot kärsiviä. Riittävä ruoansulatus on avain myös siihen että ravintoaineet terveellisestä ravinnosta ja mahdollisista ravintolisistä voidaan kunnolla hyödyntää! Olen illassa luennoimassa ystäväni ja kollegani ravintoterapeutti Susa Hanyin kanssa. Meillä on oppimisen ja oivaltamisen apuna aivan uusi systeemi, jossa osallistujille lähetetään jo ennakkoon alustavaa materiaalia illan aiheesta. Lisäksi illan aikana keskustellaan, tehdään omia muistiinpanoja aiheryhmittäin (tähän olemass valmiiksi tuotettu kirjallinen materiaali). Jälkikäteen lähetetään vielä perusteellinen materiaali sähköpostitse kaikille osallistujille. Eli hyvin käytännönläheinen, hyödyllinen ja tuhti paketti tulossa. Käythän lukemassa illasta tästä linkistä ja varaathan paikkasi pian, sillä tilaan mahtuu vain rajallinen määrä osallistujia: https://holvi.com/shop/nordiclaboratories/product/285dd2b6bdd436db4254212064a7e225/

sunnuntai 14. huhtikuuta 2019

Blogistin kuulumisia: "Aina ei jaksa eikä voi olla paras versio itsestään."


Elämän suorittaminen laput silmillä


Ihmisen elämä vaihtelee elämäntapahtumien, ihmisenä kehittymisen, terveyden ja hyvinvoinnin suhteen ja myös sen suhteen millaisia sosiaalisia suhteita hänellä on. Uskon, että nykyihmisen elämään tuo myös stressiä se valtava tarve, jota trendikkäästi tulee joka tuutista olla aina vain terveempi, hyvinvoivempi, parempi, fantastisempi. Joskus ihminen voi väsyä siihen että aina pitäisi olla jotenkin paremmin. Monilla jää tällaisesta päälle suorittamisen kierre, joka voi ennen pitkään johtaa stressiin, ahdistukseen, tyhjyyden tunteeseen, sairastumiseen ja lannistumiseen. Näin, vaikka tarkoitus kaiken takana oli vain tuottaa itselleen ja toisille parempi maailma. Pitäisi ehkä perustaa kattoon räkijöiden kerho vastapainoksi kaikenlaiselle vimmaiselle itsensä ja elämänsä parempaan versioon päivittämiselle.

Uudelleen sairastuminen


Kuten monet lukijoistani tietävät, tarinani on sellainen, että kuntoutin itseni vuosien täydellisestä työkyvyttömyydestä ja luin itselleni uuden ammatin. On oma haasteensa oppia hyväksymään se, että elämä tuo eteen yllätyksenä uudelleen sairastumisen.

Itse en ole tällä hetkellä lainkaan paras mahdollinen versio itsestäni. Kyllä, joissain asioissa olen kokenut kehittyneeni ihmisenä paljonkin viime aikoina, mm NLP:n opintojen ja hengellisten pohdintojen ja asioiden tutkimisen ansiosta. Lisäksi työhommat sujuu ja pääkoppa toimii sen osalta erinomaisesti. Toisissa asioissa sitten taas menee huonommin. Kamppailen lannistuneisuuden tunteiden kanssa sen suhteen mitä terveydentilalleni on lähtenyt tapahtumaan viimeisten n. puolentoista vuoden aikana. Sen jälkeen kun sairastuin munuaistulehdukseen kesällä 2017 ja sain siihen määrätystä antibiootista haittavaikutukset, ei elämäni ole ollut ennallaan. Juuri tällä hetkellä tuntuu vaikealta jaksaa tehdä monia asioita, joissa itse osaan kyllä auttaa toisia. Ehkä se on merkki siitä, että tarvitsisi nyt enemmän kannustusta ja apua itselleen toisilta sen sijaan että koittaisi pärjätä yksin kun on paha mieli siitä että keho oireilee.

Minulla todettiin keväällä 2018 myös munuaissairaus, jonka vuoksi olen joutunut käyttämään lääkityksiä, joista on myös ikäviä sivuvaikutuksia. Liikunnan harrastaminen ei ota onnistuakseen ja koska tämä kaikki mitä terveydelle on tapahtunut myös ottaa päähän, on tosi vaikea saada itseään innostumaan monistakin sellaisista asioista, jotka nyt tekisivät hyvää. Ehkä tämä kaikki vielä opettaa minua myös ravintoterapeuttina tulevaisuudessa ymmärtämään asiakkaitani vielä entistä paremmin: Kun on itse tuntenut nahoissaan sen että ei meinaa jaksaa ainakaan itsekseen ilman apua tehdä niitä asioita, joita olisi hyväksi oman terveydensä ja hyvinvointinsa suhteen tehdä. Lisäksi on ollut välttämätöntä muuttaa ruokavaliota toisenlaiseksi liittyen munuaissairauteen. Tämä on tarkoittanut sitä että mm. painonhallinnan ja kilpirauhasen vajaatoiminnan kannalta hyväksi koettu ruokavalio ei enää toimi, eli joutuu hyväksymään kompromissit. Pyrkimyksenä on se, ettei tarvitsisi ainakaan kovin nuorena joutua dialyysiin ja munuaistensiirtojonoon. On tästä toki sitten ammatillisesti ollut se hyvä puoli, että olen saanut kasvattaa ammattiosaamistani liittyen munuaispotilaiden ruokavalioon ja mm. laboratoriodiagnostiikkaan.

Tämä, että nyt kerron näistä kamppailuistani ja vaikeuksistani, ei tarkoita kuitenkaan että etsisin itselleni auttajia. Etsin auttajat itse omaan tahtiini ja omista lähtökohdistani. En siis kaipaa tämän osalta vinkkejä tai yhteydenottoja. Toivon tämän kirjoituksen herättävän pohdintaa, keskustelua ja ajatuksia.

Epävarmuuden ja huonompien aikojen hyväksyminen

Hyväksymmekö me sen tosiasian elämässämme, että suunta ei kaikissa asioissa ole aina ylöspäin, kohti jotain hienompaa ja parempaa, ainakaan  heti? Hyväksymmekö sen, että aina ei löydy sitä optimaalista ja parasta vaihtoehtoa vaan joutuu valitsemaan ennemminkin vähiten huonot vaihtoehdot? Hyväksymmekö, että elämässä mikään ei ole niin varmaa kuin epävarmuus? Se on olemassa kaiken aikaa ja sen kanssa pitää vain tulla sinuiksi, ilman että oppii pelkäämään kaikkea odottamatonta ja mahdollista. Hyväksymmekö, että aina ei voi olla paras mahdollinen versio itsestään?

Joskus alat näyttämään mielestäsi perunalta kun katsot itseäsi aamuisin peiliin etkä tiedä muuttuuko tilanne koskaan paremmaksi. Joskus heität roskiin kaikki nilkkoja kiristävät sukat ja ostat tilalle kiristämättömiä sukkia kun sairaus saa aikaan joko vähän tai paljon turvotusta. Joskus opettelet olemaan välittämättä tietämättömien besserwisseröinnistä koskien elämääsi ja terveyttäsi. Suljet korvat arvostelulta, jolle et mitään voi ja josta et oikeastaan jaksa edes välittää enää. Olet oppinut tarkemmin valitsemaan, mitkä asiat elämässäsi ovat tärkeitä ja olet oppinut valitsemaan taistelusi tarkkaan. Ei, ei ei. Yhä uudelleen totuttelet käyttämään sanaa "Ei", kun opettelet pitämään parempaa huolta jaksamisestasi, varjelemaan paremmin omaa aikaasi ja yksityisyyttäsi. Jotta sinulla riittäisi aika kaikkein merkityksellisimmille asioille elämässäsi ja jotta välttyisit olemasta niin pöljä, että kuluttaisit voimasi loppuun kun ei oikeastaan ole lainkaan pakko tehdä enempää kuin todellisuudessa haluaa, jaksaa ja huvittaa.

Kiitollisuus niistä asioista, jotka ovat hyvin

Aion iloita pidäkkeettömästi kaikista hyvistä asioista, joita elämässäni on: Perhe, lemmikit, ystävät, usko, toivo, toimiva pää, kurssit ja koulutukset, tyydytystä tuottava ja merkityksellinen työ ja vapaaehtoistyö, se että ei joudu elämään ainakaan toistaiseksi sellaista elämää että kamppailee päivästä toiseen kipujen ja ahdistuksen kanssa. (sellaistakin on tullut koettua) Iloitsen jokaisesta päivästä kun ei satu mihinkään, on katto pään päällä, ruokaa ja vaatteita. Ei tarvitse elää sitku-elämää, vaikka olisikin kaikenlaista kivaa, jota odottaa tulevaisuudeltaan. Ei tarvitse elää sitku-elämää (eli sitten kun kaikki on paremmin-elämää), vaikka ei kokisikaan olevansa paras mahdollinen versio itsestään. Olisiko liian kliseistä sanoa, että "Elämä on tässä ja nyt."?

sunnuntai 17. helmikuuta 2019

Kun lääkkeiden saatavuus Suomessa takkuaa, vaihtoehtona voi olla kansainvälinen apteekki


Joudun käyttämään lääkkeitä munuaissairauteen ja kilpirauhasen vajaatoimintaan. Olen itse sen kannalla että turhaa lääkitystä tulisi välttää ja aina kun mahdollista, lääkityksistä kannattaa koittaa päästä eroon jos lääkityksen tarvetta voidaan esimerkiksi vähentää elintapamuutoksilla tai korjaamalla lääkkeiden tarpeen aiheuttaneita syitä. Tässä on toki hyvä tehdä yhteistyötä lääkärin kanssa jos vain suinkin mahdollista. En siis ole lääkevastainen, vaikka kannatankin ensisijaisesti muita hoitoja ja toimia kuin lääkityksiä silloin kun se on mahdollista ja järkevää. Lääkkeillä on oma tärkeä paikkansa ja hyvä että lääkkeitä on olemassa silloin kun niitä tarvitaan. Toiset lääkkeet ovat jopa sellaisia että niitä on käytettävä loppuelämän ajan eikä siitä pääse yli eikä ympäri. Olemme tottuneet siihen että kun lääkkeitä tarvitaan, niitä myös saa. Vaan tämä ei ole enää itsestään selvää.

Kun saatatkin jäädä ilman tärkeitä lääkkeitäsi

Ymmärrän todella hyvin sen emotionaalisen stressin, pelot ja huolen ja mahdollisesti jopa suoranaisen lamaantuneisuuden tunteen, mitä seuraa siitä kun tärkeän lääkkeen saanti katkeaa tai jopa loppuu Suomesta. Olen sen itsekin kokenut kilpirauhaslääkitykseni suhteen. Lääke on sellainen, että minulle on  hengenvaarallista jos lääkkeeni loppuu. Koska oma kilpirauhanen ei tuota enää hormoneja ja ainoa lääkitys joka minulla toimii on puoliintumisajaltaan melko nopea, vaipuisin todennäköisesti lääkkeen loputtua melko nopeasti koomaan, myksedeemakoomaksi nimitettyyn tilaan ja kuolisin.

Kun tivaa vaikkapa Apteekkariliitosta, tukuista, Fimeasta tai mistä tahansa että miten tämä on mahdollista että elintärkeä lääke vaan loppuu, eikö mitään voida tehdä, levitellään vain käsiä ja pahoitellaan. Kukaan ei ole koskaan ottanut esille vaihtoehtoa tilata lääke täysin turvallisesti ja laillisesti kansainvälisestä apteekista EU- tai ETA-alueelta. Kaikille lääkkeille ei nimittäin Suomesta löydy korvaavia vaihtoehtoja kun jokin lääke loppuu tai jos kyseessä on erityisluvallinen lääke, toisen valmistajan lääkkelle pitää hakea uusi erityislupa ja siinähän kestää!

Tässä tietoa lääkkeiden laillisesta hankkimisesta ulkomailta:

https://www.fimea.fi/vaestolle/laakkeiden_internetkauppa
https://www.hoitopaikanvalinta.fi/laakkeet/eurooppalainen-laakemaarays/
https://tulli.fi/henkiloasiakkaat/tuontirajoitukset/laakkeet

Lääkkeiden saannissa on viime vuosina ollut yhä lisääntymässä määrin vaikeuksia:
https://yle.fi/uutiset/3-10644812

Miksi kukaan ei kerro esimerkiksi migreenipotilaalle, jonka lääke on Suomesta kokonaan loppunut, että hän voisi tiedustella kansainvälisistä apteekeista Euroopasta, onko lääkettä saatavilla sieltä? Miksi tällainen tieto pitää itse löytää tai siihen vahingossa törmätä? En ainakaan tiedä että ketään yhteiskunnan taholta olisi velvoitettu kertomaan potilaalle eri vaihtoehdoista hankkia lääkkeitään kun niiden saanti loppuu tai vaarantuu. Kumman etu on tärkeämpi? Lääketehtaitten/tukkujen/apteekkien vai potilaan? Mielestäni tämä on aivan käsittämätöntä! Ihmiset pistetään kärsimään joskus aivan sadistisella ja vaarallisella tavalla jos lääkkeen puute joko tuottaa sanoinkuvaamattoman hirveitä oireita tai vaarantaa työkyvyn, terveyden tai jopa hengen ja sitten olisi olemassa ulospääsytie ongelmassa, mutta et saa siitä tietää ellet ole itse aktiivinen tai joku muu sinun puolestasi.

Lääkäri on voinut kirjoittaa EU-reseptejä jo vuosia. (https://www.laakariliitto.fi/uk/sahkoinen-laakemaarays/miten-toimii-ns-eu-laakemaarays/ ) Kuka tahansa lääkäri voi tulostaa EU-reseptikaavakkeen, jonka potilas voi skannata tai lähettää kansainväliseen Apteekkiin tai hakea lääkkeen paikan päältä. (https://www.laakariliitto.fi/uutiset/jasenuutiset/eurooppalainen-laakemaarays-saatavilla-fimnetin-sivuilla/) Periaatteessa kilpailulainsäädäntö EU-alueella on sellainen, että jokaisen pitäisi joka tapauksessa saada valita itse apteekkinsa. Voiko lääkäri siis laiskuuttaan, tietämättömyyttään tai ihan muuten vain kieltäytyä kirjoittamasta EU-reseptiä jos potilas sitä pyytää joko siksi että Suomesta on lääke loppu tai se on huomattavasti halvempi tilattuna vaikkapa Saksasta? Kas siinä kysymys, sillä tällaista kuulee vertaistuessa. Lääkäri on esimerkiksi väittänyt ettei hänellä ole oikeuksia kirjoittaa EU-reseptiä ja että sitä pitäisi kysyä joltakin toiselta lääkäriltä. Ehkä lääkäri ei tiedä? Ehkä hän ei viitsi ottaa asiasta selvää tai sitten häntä nolottaa tietämättömyytensä ja hän yrittää luikerrella tilanteesta? Ehkä lääkäri ei välitä? Joka tapauksessa, tuntekaa oikeutenne ja olkaa sinnikkäitä! Tiedustelkaa asiasta lääkärinne pomoilta jos ei muu auta, esimerkiksi sairaanhoitopiirin johdolta, hoitoyksikön johtavalta lääkäriltä, tai Lääkäriketjun asiakaspalvelusta, mistä vain älkääkä luovuttako. Teillä on oikeus valita apteekkinne ETA- ja EU-alueella!

Miten lääkkeitä tilataan ulkomailta?

ETA/EU-alueen ulkopuolelta ei saa tilata Suomeen lääkkeitä, mutta alueen sisällä saat tilata postitse korkeintaan 3kk:n annoksen kerrallaan. Älä siis tyhjennä koko reseptiä kerralla, vaikka se olisi kirjoitettu vuodeksi! Homma kannattaa aloittaa ottamalla yhteyttä kansainväliseen apteekkiin. Itse käytän englannin kieltä tilatessani lääkkeeni Saksasta, koska Saksan kielen taitoni on huono. Jos et osaa englantia, pyydä jotakuta englantia osaavaa auttamaan. Eurooppalaisia kansainvälisiä apteekkeja löydät googlettamalla haun "International Pharmacy (maan nimi)" Voit myös tiedustella esimerkiksi Facebookin vertaistukiryhmissä onko siellä jollain kokemusta hyvästä luotettavasta kansainvälisestä apteekista ja voiko joku lähettää tällaisen apteekin verkko-osoitteen linkin sähköpostitse. Kansainvälisiä apteekkeja on useita monessa Euroopan maassa.

Jo ennen reseptin  hankkimista, on sitten mistä tahansa lääkkeestä kyse, kysele onko kansainvälisessä apteekissa kyseistä lääkeainetta saatavilla ja paljonko lääkkeet maksavat. Kannattaa käyttää nimenomaan lääkeaineen nimeä, ei välttämättä pelkästään kauppanimeä, koska kauppanimi voi olla ulkomailla eri kuin mihin olet Suomessa tottunut. Tässä joitakin englanninkielisiä lauseita avuksesi:

"Hello, 

I'm inquiring, if you have the following medication available to purchase and what are the prices: (lääkeaine, mahdollinen pitoisuus, jos tiedossa etukäteen)

If I would like to order it/them, how do I proceed?

Please, can you use as simple english as possible, since english is not my native language. 

Kind regards,
(nimesi, )
Finland"

suom: Hei, 
Haluaisin tiedustella onko teillä myytävänä seuraavaa lääkettä ja mitkä ovat hinnat?: (lääkeaine, mahdollinen pitoisuus, jos tiedossa etukäteen)
Jos haluaisin tilata, miten toimin?
Voitteko ystävällisesti käyttää niin yksinkertaista englannin kieltä kuin mahdollista, sillä englanti ei ole äidinkieleni.
ystävällisin terveisin, (nimesi)Suomi


Tässä hieman lisää mallilauseita:

"I take this medicine 60mg per day and I would like to order 3 months supply, please"
Otan tätä lääkettä 60mg päivässä ja haluaisin tilata kolmen kuukauden määrän, kiitos."


"I would like to choose the most affordable option, please."
Haluaisin valita edullisimman vaihtoehdon, kiitos. 


Tiedustelun jälkeen saat vastauksen, jossa kerrotaan onko lääkettä saatavissa, jos niin miltä merkeiltä ja kerrotaa myöskin hinnat, pitoisuudet ja pakkauskoot. Sitten todennäköisesti pyydetään lähettämään resepti ja sovitaan maksukäytännöistä. Tämä koko tilausprosessi ei ole ollenkaan hankala ja kun sen on kerran onnistuneesti tehnyt, se on helppo tehdä toistekin. Jos sinulla ei ole tiedossa ihmistä, joka voisi auttaa sinua tarvittaessa tilauksen kanssa, mahdollisesti Facebookista tai jostain muualta voisi löytyä jokin vertaistukiryhmä, josta voisi tiedustella jotakuta auttamaan. Varo kuitenkin kertomasta mitään aivan luottamuksellisia tietoja, juten henkilötunnusta tms. entuudestaan täysin tuntemattomalle ihmiselle.

On hyvä myös huomioida, että eri maissa resepti on voimassa eri aikoja. Suomessa reseptien voimassaoloajat ovat aika pitkiä verrattuna esimerkiksi Saksaan, jossa se on voimassa vain 3kk kerrallaan. Jos haet lääkkeesi paikan päältä toisesta EU- tai ETA-maasta, voit tuoda mukanasi kerralla korkeintaan vuoden lääkkeet. Muista kuin EU- tai ETA-maista voit tuoda kerralla vain kolmen kuukauden määrän. EU:n tai ETA: ulkopuolelta ei saa lainkaan tilata lääkkeitä postitse.

Tilaattepa lääkkeenne ulkomailta tai tuottepa niitä sieltä Suomeen, muistakaa, että on hyvin tärkeää että teillä on aina itsellänne tallessa kopio reseptistä siltä varalta että Tulli haluaa sellaisen nähdä. Kaikkiin sellaisiin valmisteisiin, jotka katsotaan lääkkeiksi Suomessa tarvitaan resepti, vaikka reseptiä ei siinä maassa, josta lääkkeet tilaat tai haet tarvittaisi. Eli vaikka toisit vuoden satsin jotain lääkettäsi esimerkiksi Kreikasta ja pystyit ostamaan sen apteekista ilman reseptiä, tarvitset joka tapauksessa reseptin tuodessasi lääkkeet Suomeen. Resepti voi olla esimerkiksi suomalaisen lääkärin kirjoittama tai paikallisen lääkärin kirjoittama ja sinulla siis pitää olla itselläsi joko alkuperäinen tai vähintään kopio. Kysy tarvittaessa apua Fimeasta jos olet epävarma voitko tilata tai tuoda mukanasi Suomeen jotakin lääkettä. Itselläni on lääkäri Espanjassa, jota tapaan etäyhteyksillä tai kasvotusten ja hän kirjoittaa reseptin kilpirauhaslääkkeeseeni, jonka tilaan Saksasta. Eli resepti ei tarvitse olla kirjoitettu siinä maassa jossa asut tai josta hankit lääkkeesi. Tärkeää on että sen on kirjoittanut laillisin perustein laillinen lääkäri ja että myös Apteekki on laillinen. Laillinen apteekki ei esimerkiksi koskaan suostuisi lähettämään sinulle reseptilääkkeitä ilman että sinulla on esittää asianmukainen resepti.


Jaathan tietoa eteenpäin!

Toivon sydämestäni, että tätä informaatiota jaettaisiin eteenpäin somessa ja saatettaisiin niiden ihmisten tietoon, joilla on ollut vaikeuksia saada lääkkeitään Suomesta. Jaa vaikka tätä blogikirjoitusta.

Update 19.2. 2019 On mahdollista, että jokin lääkeaine loppuu myös koko Euroopan alueella tai vaikka koko maailmasta. Tällaisissa tapauksissa kannattaa silti tiedustella eri maista, josko jostain Apteekista vielä löytyisi kyseistä lääkettä. Ongelmallista on, jos ETA:n tai EU:n ulkopuolelta ei voi edes erikoistilanteissa tilata lääkettä. Jos lääkettä tämän alueen ulkopuolella, kenellä on mahdollisuuksia ja varaa hakea sieltä oma annos kolmen kuukauden välein, koska esimerkiksi vuoden satsia ei saa tuoda Suomeen sieltä kerrallaan, kuten EU- tai ETA-alueiden sisältä.

torstai 14. helmikuuta 2019

Rakkausruokamies Olli Posti seikkailee supermarketissa




Olli Originelli


Kun ensimmäisen kerran näin Olli Postin Supermarket-Survival kirjan ulkonäön, ajattelin että mitähän hitsiä. Onpas vähän hmmm. värikäs kirja. Vähän sama juttu kun ensimmäisen kerran aloin etäältä tutustua Olliin ja tapasinkin kerran ohimennen messuilla jo vuosia sitten: "Mikähän ihme tyyppi toi oikein on?" Nyt olen ihan parin viime vuoden aikana tutustunut Olliin somessa ja kasvotustenkin vähän enemmän ja olen oppinut todella pitämään hänestä ja arvostamaan häntä. Olli on originelli. Olli on ollut rohkea ja nähnyt todella paljon vaivaa hiffatakseen ja oppiakseen niitä asioita joita on tarvinnut hiffata ja oppia ja saadakseen itsensä ylös kurimuksesta, johon moni jää, vaikka ei välttämättä tarvitsisi jäädä. Ollin oma tarina kirjassa on liikuttavan rehellinen ja paljastaa Ollista kyvyn nousta tuhkasta kuin se tarinan Fenix-lintu. Pohjalla ja vaikeuksissa ollaan välillä, mutta ei jäädä tuleen makaamaan!

Senkin olen huomannnut Ollista, että hänellä on kyky innostaa porukoita. Hän nimenomaan on innostaja, ideoitsija ja kun hän antaa vinkkejä ja kertoo mielipiteensä, hän tekee sen väkivallattomasti maailmankuvastaan käsin, ei lukittaudu totuus-viestiin, joka katkaisee yhteyttä ja lukitsee kaikki viestit paikoilleen. Hänen tyylinsä mahdollistaa sen että ihminen voi innostua, koska häntä ei painosteta ylhäältä käsin vaan houkutellaan myönteisellä tavalla ja kansantajuisesti perustellen tekemään fiksuja valintoja niin että elämässä säilyy myös ilo syömiseen ja hyvinvoinnistaan ja terveydestään vaalimiseen. Nämä Ollin ominaisuudet ja supervoimat tulevat kirjassakin aivan erinomaisesti esiin.

Olli osaa myös joukkoistaa ja koska hän ei kuulu niihin ihmisiin, jotka kärsisivät kaikkivoipaisuuden syndroomasta, hän osaa myös tarvittaessa pyytää apua ja hankkia tietoa eri osaajilta ja asiantuntijoilta. Olli tuo kirjassaan esiin myös sen, miten paljon hän on saanut apua ihmisiltä. Se tuodaan esiin suoraan mm. kirjan lopussa ja se näkyy myös siitä että SuSu-kirjassa on myös kiinnostavia kokemuksia ja kertomuksia vieraskynäilijöiltä. Kun tuntee arvonsa, on varaa pyytää apua ja antaa kunniaa ja tunnustusta toisillekin. Itselläkin on ollut ilo olla mukana kirjan toteuttamisessa, sillä kirja sisältää minulta sitaatin rasvahappojen merkityksestä ihmisen biokemialle ja lisäksi kirjan lopussa on myös muutaman sivun verran minun selviytymistarinaani. (Tämä blogipostaus ei siis ole kirja-arvostelu, koska olen siihen varsin jäävi, tämä on mielipidekirjoitus.)

Muistan erään päivän kun Olli vain randomisti kysyi, voisko hän hypätä junaan ja tulla haastattelemaan mua Helsingistä tänne Hyvinkäälle. Sitten Olli tuli, hoidettiin audiohaastattelu ja jutusteltiin henkeviä. Minua on jäänyt kaduttamaan hommassa vain se, että mulla ei sattunut oikein olemaan mitään millä ruokkia Olli, sillä karjalaiset sukujuuret tuppaa olemaan sellaisia että kun tulee joku kylään, hän saisi mielellään vähän niinkuin pallona kierien hyvin syötettynä sitten lähteä tyytyväisenä (ähkynä) kotiinsa. :D

Mulla Olli yhdistyy mielessäni sienireissuun, sillä olen saanut päähäni, että joku päivä Olli vois tulla taas sillä junalla meille ja voitaisiin vaikka tämän vuoden syksynä tehdä sieniretki läheiseen metsään, jutella taas henkeviä ja laittaa sienistä ruokaa.

Kirja kun kangastatti

Takaisin siihen Ollin kirjaan. Miksi mulla, (taas sienijuttuja) tuli kirjasta mieleeni kangastatti? Mulla tuli siitä nimenomaan mieleeni sellainen pieni, vähän oranssimaltoinen kiinteä napakka kangastatti, jonka pillistö on tummahkon ruskea ja joka maistuu ihan tautisen hyvältä sipulin ja valkosipulisiivujen kanssa pannulla voissa paistettuna. Varmaankin siksi, että kirja on napakka, pieni ja täynnä tiivistä, herkullista asiaa.

Kirja mukaan kauppaan

Kirjan voi helposti ottaa mukaan kauppareissulle, koska vaikkakin se on paksuhko, se ei ole liian iso mahtuakseen vaikka laukkuun tai reppuun. Kaupassa kirjasta voi selata ideoita sen mukaan mitä löytyy mm. hevi-osaston sesongista ja muiltakin osastoilta. Ruokakaupassa käynti voi olla seikkailu ja kuten sienimetsältä, mukaan saaliiksi voi tarttua monenlaista; Kaikenlaisia ruoka-aineita, joita ei kauppaan lähtiessä ollenkaan arvannut hankkivansa. Ellei sitten halua tehdä etukäteen ostoslistaa, josta ei poiketa. Joskus sekin voi olla toki paikallaan jos on taipumus rönsytä siellä kaupassa esimerkiksi ohi kukkaronnyöriensä tai ohi napaläskiensä. :D (Ollilla ei ole tätä vaaraa, hän on luuta, nahkaa ja lihasta ja voisin kuvitella että hän vain piirtelisi ostoslistaansa vaikkapa sydämiä. Pitääkin kysellä mitä piirtelisi, jos piirtelisi...)

Sankariviitta

Ja ne kirjan kansien värit! Ei todellakaan tylsää ja tavanomaista vaan riemastuttavat pinkki ja turkoosi! Lisäksi kirjassa on kuvia Ollista super-Ollin viitassa mm. lentelemässä just sinne minne ikinä tarvitsee ja minne ikinä hän haluaa mennä. Ottakaa ihmiset mallia Ollista ja pukekaa se oman elämänne supersankariviitta päälle, jos ei kirjaimellisesti, niin kuvainnollisesti. Meiltä kaikilta löytyy se vaatekaapista. Toisilla se vaan saattaa olla muitten roippeitten alla tai pakattuna varastoon pilkkihaalarin alle.

Marginaalit

Kun kirjan avaa, huomaa, että marginaalissa on tilaa muistiinpanoille. Ehkä juuri tätä voisi käyttää kaupassakäynnissä, eli poimii tekstistä tärkeimmät ideat ja sanat marginaaliin, josta ne sitten helposti löytää kaupassa. Tai sitten voi vaikka hommata niitä pieniä kapeita post-it lappuja, johon voi kirjoittaa vaikka ruoka-aineiden nimiä. Ollin suositukset ja ideat löytyvät silläkin tavalla kaupassa kirjasta helposti.

Kirjan antia
Miksi tämä kirja kannattaisi hankkia? Minusta se on raikkaan omanlaisensa ja erilainen verrattuna moneen muuhun ravitsemusaiheiseen hyvinvointikirjaan. Pidin etenkin näkökulmista joita Olli kirjassa toi esiin. Pidän hänen ajatuksistaan kestävän, ravitsevan ja ekologisen ruoantuotannon, tuotantoketjun ja ruoanlaiton suhteen. Monet asiat on tehty ennen järkevämmin, mutta ajatelkaas kun vanha osaaminen ja tieto yhdistetäänkin siihen mitä kaikkea ravinnosta on nykyaikana saatu selville? Ei siitä voi syntyä kuin parempaa rakkausruokaa!

Pidin myös siitä ajatuksesta, että kun päivitämme ruokamme ravintotiheämmäksi ja maultaan ja ravintoarvoiltaan paremmiksi, elimistö vähentää vaatimuksiaan pistää mussutellen sisuksiinsa kaikenlaista tyhjää roskaa. Vaikka Olli kirjoittaa mielestäni ihmisten suuntaan hyvin väkivallattomasti, hänestä löytyy sopivan pippurinen puoli myös kun hän tuo esiin nykyruoan epäkohtia ja vääryyksiä mitä ruoan tuotantoon sisältyy. Tässä näen nykypäivän soturin, joka puolustaa lempeästi ihmisten oikeuksia voida paremmin, elää paremmassa maailmassa ja voida tehdä parempia valintoja. Olli on visionääri.

Kirjassa käydään läpi yksityiskohtaisesti erilaisia ruoka-aineita ja ruoka-aineryhmiä ja perustellaan miksi ja millä tavalla päivittäiset käytössä olevat ruoka-aineemme voi päivittää ravitsemuksellisesti paremmiksi ja maukkaammaksi, sellaiseksi johon elimistömmekin voi olla tyytyväinen ja josta se täyttää parhaalla mahdollisella tavalla ravinnontarpeitaan. Kirja on tässä suhteessa ideoiden ja vinkkien kultakaivos, samoin kuin näkökulmienkin. Ihmisten ravistelua ja oivalluttamista noiden sanojen parhaassa mahdollisessa merkityksessä.

Mielestäni Supermarket Survival-kirja sopii niille ihmisille jotka ovat avarakatseisia ja valmiita makustelemaan niin erilaisia näkökulmia kuin parempaa ja kiinnostavampaa ruokaakin. Kirja on nimenomaan kirja syöjältä ja nautiskelijalta toiselle syöjälle ja nautiskelijalle, ihmiselle joka on myös valmis ennakkoluulottomasti alkaa aluomaan ihan omaa ruokakulttuuriaan. Sen voi aloittaa pienestä. Kaikkia muutoksia ei tarvitse tehdä heti ja toki jokainen voi itse päättää missä kohtaa pitäytyy totutussa ja missä kohtaa ja mihin tahtiin kokeilee uutta.



maanantai 11. helmikuuta 2019

Kilpirauhaspotilaan paratiisi, utopiaa?


Ajatelkaa jos olisi sellainen maailma, jossa jo koulussa opetettaisiin biologian tunnilla mitkä asiat altistavat kilpirauhasen vajaatoiminnalle ja millaisin keinoin voidaan pyrkiä ennaltaehkäisemään sairastumista. Kerrottaisiin, että suvuissa joissa on autoimmuunisairauksia voi olla paikallaan suosia paleotyyppisiä ruokavalioita ja olla hyvin tarkkana varsinkin gluteenin ja maitoproteiinin suhteen. Kerrottaisiin lisäaineiden, prosessoidun ruoan ja sokerin vaaroista, mutta ei ryvettäisi siinä mitä ei kannata syödä vaan painotettaisiin mitä kannattaa syödä. Tällaisia ruokia sitten ihan aidon oikeasti myös kokkailtaisiin koulun kotitaloustunneilla.

Ajatelkaa, jos ihmisiltä otettaisiin riittävän laajat tutkimukset, jos heillä oireiden perusteella epäiltäisiin kilpirauhasen vajaatoimintaa. Tätä varten olisi myös yleislääkäreitä, jotka olisivat käyneet lisäkoulutuksia nimenomaan kilpirauhasen vajaatoiminnan olemuksesta, tutkimisesta ja hoitamisesta. Jokaisessa terveyskeskuksessa tai ainakin jokaisella alueella olisi pääsy funktionaaliselle lääkärille ja ravitsemusasiantuntijalle ja heidän palvelut maksaisi saman verran kuin terveyskeskuslääkärillä ja sairaanhoitajalla käynti. Oirekuvan syntyessä tutkittaisiin heti kunnolla ja puututtaisiin heti alkuunsa asioihin. Kaikki kilpirauhaseen  liittyvät tärkeät tutkimukset kuten geenitestit, joditasot, T4v, T3v, TSH TPOAb ja rT3.

Moni välttäisi tällöin joutumasta lääkitykselle jos syynä on ollut mm. sopimaton ruokavalio, jodin puute, stressistä sairastuminen tai infektiot. Elimistöä pyrittäisiin tasapainottamaan mm. funktionaalisen lääketieteen keinoin. On nimittäin tosiasia, että varsinkin alkuvaiheessa autoimmuunitulehdus kilpirauhasessa voidaan saada kuriin eikä kilpirauhanen ehdi tuhoutumaan niin pahasti että välttämättä tarvitaan lääkitystä. Vaihtoehtona olisi myös halutessa muita suuntauksia kuten kiinalainen lääketiede, homeopatia tai Ayurveda. Sen mukaan mitä potilas valitsee ja millaisen hoidon hän tuntee omakseen. Hän voisi myös käyttää eri hoitoja yhdessä sen mukaan miten ne sopivat samaan aikaan käytettäväksi. Eri hoidoista oltaisiin toki tehty tieteellistä tutkimusta ja mm. tyytyväisyyskyselyjä.

Niissä tilanteissa joissa korvauslääkitystä tarvittaisiin, liikkeelle lähdettäisiin ensisijaisesti sellaisella kokeilulla jota potilas itse toivoo. Jos hän on avoin eri kokeiluille, eläinperäistä kilpirauhaslääkitystä pidettäisiin ensisijaisena, koska se sisältää kaikkia kilpirauhasen hormoneja ja siihen ollaan yleensä tyytyväisimpiä. Toki tarvittaessa käytettäisiin myös Thyroxinia tai sen ja T3-hormonin yhdistelmää, joskin tunnustettaisiin myös reilusti ja rehellisesti se, että on olemassa pieni porukka, jolla ei toimi mikään muu lääkitys kuin T3-hormoni yksinomaisena hoitona ilman T4-hormonia eläinperäisestä tai Thyroxinista. Kaikki lääkkeet olisi saatavissa apteekista ilman erityislupaa, lääkäreiden kollegat tai viranomaiset eivät vainoaisi lääkäreitä, lääkäreille tarjottaisiin asianmukaista koulutusta eri kilpirauhashormonien käytöstä ja kuka tahansa lääkäri voisi määrät mitä tahansa kilpirauhaslääkityksiä. Saahan toki teoriassa nykyäänkin, mutta käytännössä siitä useinmiten tulee lääkäreille ongelmaa, vaikka yksikään potilas ei valittaisi, koska me emme elä täydellisessä maailmassa. Monille nyky-Suomi on ennemminkin kilpirauhaspotilaan painajainen kuin paratiisi.

Niin. Ajatella jos kaikkia kilpirauhaspotilaita hoidettaisiin Suomessa asianmukaisesti ja niin että he saisivat juuri sellaista hoitoa kuin tarvitsevatkin ilman ennakkoluuloja, lääkärien ja viranomaisten masinoimaa "kilpirauhassotaa" ja ilman sitä että potilaat joutuvat nykyään usein hankkimaan lääkkeensä ja hoitonsa ulkomailta.

Mitäs vielä voisi kuulua kilpirauhaspotilaiden elämään? No vaikkapa se, että ihmiset olisivat saaneet tietoa siitä että siinä vaiheessa kun hoitotasapaino ei ole vielä kunnossa kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavat ovat usein masentuneita, lihovat ja ovat hyvin väsyneitä. Heillä on monenlaista terveysongelmaa ja oiretta ja he eivät ole tahallaan sellaisia kuin ovat. He tarvitsevat ymmärrystä, apua ja tukea. Mitä jos vaikka lääkärit, läheiset, ystävät, työkaverit ja kaikki vaikka aloitettaisiin tästä ymmärtämiskohdasta?

P.S. Tämä on minun unelmani, sinun saattaa olla toisenlainen. Siinä tapauksessa, unelmoitaisiinko sulassa sovussa silti rinnakkain? Jos unelmasi ovat samansuuntaisia, ehkä unelmat yhdistyvät ja kasvavat ja kantavat joskus hedelmää.

torstai 24. tammikuuta 2019

Vieraskirjoitus: Miksi on terveellistä nukkua kuorsaamatta?


Tämänkertainen vieraskirjoitus tulee yritykseltä nimeltä SomniShop. Kirjoitus ei ole kaupallinen, vaan halusin julkaista tämän hienon ja informatiivisen tekstin, koska terve, riittävä ja hyvälaatuinen uni on niin merkityksekäs asia terveydelle ja hyvinvoinnille:


Kuorsaus on laajalle levinnyt ilmiö. Erään budapestilaisen Semmelweisin yliopiston tekemän suuren tutkimuksen mukaan jopa 60 prosenttia aikuisista miehistä kuorsaa. Naisten vastaava luku on 41 prosenttia. Kuorsausta voikin jo kutsua kansantaudiksi. Silti monille ihmisille on hankala myöntää kuorsaavansa. “En ole ikinä kuullut kuorsaavani” ja silti niin monissa makuuhuoneissa vallitsee öisin kaikkea muuta kuin syvä hiljaisuus.
Kuorsaukseen ei kannata suhtautua hälläväliä-asenteella. Tavallinen kuorsaus, josta valtaosa kuorsaajista kärsii, ei ole virallisesti sairaus. Kuitenkin sillä voi olla fyysisiä seurauksia ja negatiivisia vaikutuksia myös henkiseen hyvinvointiin. Pahimmassa tapauksessa kuorsaus voi kehittyä obstruktiiviseksi uniapneaksi, joka vaatii aina hoitoa.
Kuiva suu ja nielemisvaikeudet
Jos huomaat usein herätessäsi, että suusi on kuiva, se voi olla merkki säännöllisestä kuorsauksesta. Kuorsausta esiintyy nimittäin erityisen usein henkilöillä, jotka nukkuvat suu auki. Monet ihmiset vaihtavat nenähengityksen nukkuessaan tiedostomattomasti suun kautta hengittämiseen. Tällöin suun ja nielun alueen pehmeät kudokset alkavat väreillä hengitetyn ilmavirran johdosta, mikä taas aiheuttaa kuorsausääniä.

Jatkuva ilmavirta nielun alueella suuhengityksen vuoksi kuivattaa lisäksi limakalvoja. Ikäviä seurauksia ovat aamuinen epämiellyttävä kuivuuden tunne suussa, sekä nielemisvaikeudet. Kun limakalvot ovat kuivat, myös bakteerien on helpompi levittäytyä sinne. Lopputuloksena voi olla tulehdustila, minkä takia suukuorsaajat kärsivätkin usein nielurisatulehduksista ja kurkkukivusta. Myös angiina ja hengitysteiden infektiot ovat yleisiä vaivoja.

Suun bakteerit
Suussa ja nielussa elää valtava määrä bakteereita, jotka hajottavat ruoantähteitä ja kuollutta materiaalia. Ihmisillä, jotka kuorsatessaan hengittävät suun kautta, bakteerien olosuhteet suussa muuttuvat. Jotkut bakteerit voivat lisääntyä paremmin kuin toiset, jolloin myös suun bakteerikanta muuttuu.

Ilmiötä voi itse tarkkailla. Kun jotkut bakteerit lisääntyvät aiempaa nopeammin, hampaiden pinnalle muodostuu kellertävä päällyste. Uuden epätasapainon vuoksi eri bakteereista muodostuu muita ainesosia. Tämä taas voi aiheuttaa pahanhajuista hengitystä.

Suun bakteerit ovat vastuussa myös karieksen synnystä. Tietyt kariesbakteerit oleskelevat suussa täysin harmitta. Mutta kun olosuhteet suussa muuttuvat kariesbakteerille suotuisiksi, ne ottavat vallan ja iskevät hampaisiin. Tästä voidaan päätellä, että kuorsaajat joutuvat poran alle hiljaisia nukkujia useammin.

Päänsärky ja väsymys
Tavallisessa kuorsauksessa hengitysilmassa on turbulenssia, mutta ilmavirtaus on säännöllinen ja keuhkot saavat koko ajan riittävästi happea. Jos näin ei ole, on kyseessä vakava unihäiriö, obstruktiivinen uniapnea. Uniapneapotilaan ylemmät hengitystiet painuvat kasaan ja voivat tukkeutua täysin. Potilas ei hengitä, eikä aivoihin kulje happea. Vasta elimistön refleksinomainen havahtuminen pysäyttää hengityskatkoksen, eli apnean. Uniapnealla on lukuisia vaikutuksia potilaan terveyteen. Uniapneaa sairastavat kokevat raskaimpana sen, ettei uni ole enää palauttavaa. Sen sijaan jatkuva väsymys, keskittymisvaikeudet ja aikaansaamattomuus vievät vallan. Korkea verenpaine ja kohonnut sydänkohtauksen riski ovat muita ikäviä seurauksia, joita unihäiriö tuo mukanaan.

Raja tavallisen kuorsauksen ja vaarallisen uniapnean välillä voi olla häilyvä. Lääkäri varmistaa diagnoosin unilaboratoriossa tehdyn unianalyysin avulla. Tällä välillä on harmaata aluetta, jossa kuorsaus ei ole enää harmitonta, mutta hengitys ei pysähdy täysin. Hengityskatkosten sijaan hengitystiet ahtautuvat, jolloin keuhkoihin kulkeva ilmavirta on heikkoa. Myös tällöin seurauksena voi olla päiväväsymystä. Herätessä vaivana on usein päänsärky, sillä aivot eivät ole saaneet yön aikana tarpeeksi happea.

Aivoinfarktiriski?
Henry Fordin sairaala Detroitissa, USA:ssa tutki vuonna 2013 kuorsaajien yhteisiä päänvaltimoita. Tutkimuksessa selvisi, että pitkäaikaisilla kuorsaajilla oli näissä aivoille erittäin tärkeissä valtimoissa usein vakavia muutoksia. Syy tähän on jo uuden tutkimuksen aihe, mutta tulokset viittaavat vahvasti siihen, että kuorsaajilla on mahdollisesti kohonnut riski saada aivahalvaus.

Sängyssä kuorsaajan kanssa
Jos kuorsaat itse, tuskin kiinnität siihen lainkaan huomiota (paitsi ehkä silloin, kun kumppanisi valittaa siitä). Jos taas olet se kumppani, joka kuorsaajan vieressä nukkuu, ei rentouttavasta unesta ole tietoakaan. Pahimmissa tapauksissa kuorsauksen äänenvoimakkuus voi yltää jopa 90 desibeliin, mikä vastaa ohiajavan rekka-auton aiheuttamaa meteliä.

Kuorsaajan kumppani saa vähemmän palauttavaa unta, mikä johtaa vetämättömään oloon ja päiväväsymykseen. Terveydelliset ongelmat voivat olla jopa yhtä isoja, kun itse kuorsaajalla. Esimerkiksi aamuista päänsärkyä esiintyy yhtä paljon niin kuorsaajilla, kuin heidän kumppaneillaankin. Myös joitain psyykkisiä oireita voi olla havaittavissa.

Mitä tehdä kuorsausta vastaan?
Kuten näkyy, kuorsauksella on paljon seurauksia niin hyvinvointiin, kuin terveyteenkin. Myös kuorsausta kuunteleva kumppani iloitsisi varmasti unirauhasta. Kuorsauksen lopettamiseen on olemassa laaja valikoima eri apukeinoja. Lue kotikonsteista kuorsausta vastaan tai kokeile kuorsauksenestolaitetta osoitteesta: https://somnishop.fi.

Blogistin loppukaneetti:

Ravintoterapian kannalta toisinaan ruoat, joihin on allergiaa tai yliherkkyyttä voivat turvottaa ylähengitysteitä jolloin voi ilmetä tarvetta suu auki hengittämiselle ja näin ollen myös kuorsaukselle ja monille suuongelon ja hengitysteiden ongelmille. Joskus parempi ruokavalio ja elämäntapojen tarkistaminen johtaa onnistuneeseen painonhallintaan, joka joillain voi vähentää kuorsausta, tosin kuorsausta ilmenee kaiken kokoisilla ihmisillä. Mm. maitotuotteet tai banaani voivat aiheuttaa limakalvojen turpoamista hengitysteissä ja myös limanerityksen lisääntymistä. Jotkut kuorsaavat vain mm. siitepylykautena tai flunssassa. Maitotuotteiden käytön tauottaminen saattaa tällöin tuoda apua. Toki limakalvo-ongelmiin on olemassa lääkkeitä, mutta myös joistakin rohdoksista ja luontaistuotteista voi olla apua. Kokeilemalla löytää omat parhaat konstinsa.

Vertaistukityön kautta tiedän myös sen, että monet kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavat ovat saaneet apua kuorsausongelmiinsa kun he ovat saaneen hoitotasapainonsa kuntoon ja heillä on oikeanlainen lääkitys ja siihen annostus. Lääkityksen lisäksi hoitotasapainoon, kuten monissa muissakin kroonisissa sairauksissa vaikuttavat myös se, että ruokavalio on henkilölle juuri sopiva ja kehon matala-asteinen tulehdus eli inflammaatio saadaan kuriin dietaarisin keinoin ja välttämällä mm. liiallista rasitusta ja stressiä.

Terveydessä ja hyvinvoinnissa kysymys on aina kokonaisuudesta. Emme varmasti vielä ihan täysin tiedä mitkä kaikki tekijät voivat vaikuttaa siihen miksi ihminen kuorsaa. Onneksi ihmisillä on olemassa keinoja lisätä hyvinvointiaan kohta kohdalta. Jos kuorsaus tai uniapnea ovat mahdollisesti sinulle jonkinlainen pullonkaula joka estää voimasta paremmin, kannustan etsimään pian apua!

perjantai 4. tammikuuta 2019

Kilpirauhasen vajaatoiminta, miten tulla supertietäjäksi?

Minulle on tullut maine siitä että olen supertietäjä kilpirauhasen vajaatoiminnan suhteen ja kyllä minä siitä aika paljon tiedänkin. Miten olen oppinut sen, minkä olen oppinut? Miten entinen kampaaja on nyt tässä pisteessä, että luennoi ja antaa haastatteluja kilpirauhasen vajaatoiminnasta ja toimii ravintoterapeuttina, jonka suurin osa asiakkaista on kilpirauhaspotilaita?


Lapsuuden ja nuoruuden kiinnostuksenaiheet

Juuret tähän löytyvät varmasti jo lapsuudesta. Meillä oli aina paljon kirjoja. Äiti taisi tilata minulle oman lasten tietokirjan jo ennen kuin opin lukemaan. Isäpuoli tilasi Tieteen kuvalehteä, jotka luin aina kannesta kanteen. Sain myös hyvin pienenä jo mikroskoopin, jolla tutkin mm. muurahaisia ja vähän kaikkea mitä keksin lissin alle laittaa. Meillä oli myös lääkärikirjoja ja luonnonlääketieteen kirjoja ja kirjoja homeopatiasta. Minä ahmin ne kaikki ja yläasteella olin kympin oppilas kemiassa ja biologiassa. Minulla on siis ollut kiinnostusta jo varhaisesta iästä ihmiseen, tieteeseen ja parantamiseen, myös luontoon. Tiedonjano siellä kai on siis ollut pääasiallisena vaikutteena, samoin uteliaisuus.

Siperia opettaa

Sitten mennään ajassa eteenpäin melko paljonkin ja tullaan n. kolmenkympin hujakoille ikävuosissani. Olin tilanteessa jossa olin terveyssaioideni kanssa täysin selkä seinää vasten. En saanut enää apua sillä passiivisella taktiikalla että menen vain vaivojen kanssa lääkäriin ja otan vastaan aina vain uusia diagnooseja ja lääkityksiä ja voin aina vain huonommin ja huonommin. Jouduin siis antamaan potkut terveyskeskuslääkärille ja etsiydyin vertaistuen pariin.

Vertaistuessa avautuikin aivan uusi maailma. On olemassa muitakin lääkityksiä kuin Thyroxin, jotka monilla toimivat paremmin ja lääkityksen toimivuuteen vaikuttaa myös ruokavalio, ravintopuutokset ja monet muutkin hormonaaliset tekijät. Mitä ihmettä? Nämä ihmisethän on saaneet apua juuri niihin asiohin, jonka kanssa minä olen kärvistelemällä kärvistellyt jo vuosia! Kyselin paljon ja merkityksellistä oli kirjan "Stop the thyroid madness tilaaminen". En tässä vaiheessa osannut vielä kunnolla englantia, joten sanakirja.org-sivusto tuli tutuksi kirjaa tavatessa. Näköjään kun asia on tärkeä ja kiinnostus suuri, voi aikuisenakin oppia kieliä. Nykyään en edes muista mitä olen lukenut suomeksi ja mitä englanniksi ja minulle on aivan sama onko jokin koulutus englannin vai suomen kielellä. Välillä saatan tosin ihmetellä että mitä jokin erikoissanaston termi on suomeksi kun muistan sen vain englanniksi.

Ei ollut nimittäin aikaa ja energiaa alkaa miettimään, että osaanko tarpeeksi englantia kun sen STTM kirjan tilasin! Kimalainenkin lentää, koska kukaan ei ole muistanut kertoa sille että se on siihen liian painava ja paksu. Itsensä epäileminen ja liika realismi joka uhkaavasti usein tuppaa kääntymään pessimismiksi voi siis pilata oppimisesi ilon ja eteenpäin pääsemisesi kun haluat saavuttaa jotakin. Kirjassa kerrottiin eri lääkityksistä, niiden fiksusta annostelusta, mahdollisista sudenkuopista annostelun ja labrojen tulkintojen suhteen ja ravintotekijöiden vaikutuksesta hoidon onnistumiseen.

Kirjan ja vertaistuen informaation perusteella sain hankittua itselleni tärkeitä laboratoriotutkimuksia ja löysin myös lääkärin, joka auttoi lääkitysvaihdossa. Lääkäri opasti myös ruokavaliohoitoa, jonka ansiosta aloin pääsemään jaloilleni. Laajensin vertaistukeen osallistumista myös kansainvälisiin Facebookin yhteisöihin. Tulin niin hyvään kuntoon, että halusin voida jatkossa auttaa itsekin muita voimaan paremmin, joten otin selvää millaisia mahdollisuuksia on opiskella funktionaaliseen lääketieteeseen pohjautuvaa ravitsemusajattelua.

Alan vaihto

Aloitin opiskelemalla vuoden verran lääketieteen perusteita Kairon Instituutissa. Vastaavaa opetusta saa myös mm. Tampereella, avoimissa yliopistoissa ja mm. Suomen Terveysopisto Saluksessa. Tämä tieto on myös kaikkien saatavilla kirjoista. Kuka tahansa voi lukea samoja aiheita kuin mitä opetus Kaironissa sisälsi: fysiogiaa, anatomiaa, tautioppia, neurologiaa, psykologiaa ja psykiatriaa. Lisäksi opiskelin oma-aloitteisesti kirjastossa myös kertaamalla lukion kemiaa ja biologiaa ja tutustumalla biokemian alkeisiin. Kaikkiin löytyy kirjastosta kirjoja! Tämä kaikki on mielestäni todella tärkeä pohja ymmärtää ihmiskehon toimintaa atomitasolta sen eri kudosten, elinten ja elinjärjestelmien ja säätelyjärjestelmien toimintaan asti. Tämä on ihan kenen tahansa opittavissa ja ymmärrettävissä. Ei tarvitse olla mikään nero!

Käytyäni perusteellisesti läpi lääketieteen perusteiden kokonaisuuden Kaironissa, kävin joitakin Pro Healthin Terveyden Tukipilarit-koulutuksia ja joitakin avoimen yliopiston ravitsemustieteen kursseja, kunnes löysin tieni Suomen Terveysopisto Salukseen, jossa opiskelin tiiviisti, kunnes viimein valmistuin sieltä diplomiravintoterapeutiksi. Opiskeluaikana hankin myös lisäkoulutusta mm. funktionaalisen lääketieteen laboratoriotestien tulkinnasta ja koko ajan työskentelin samanaikaisesti myös vertaistuessa. Aluksi osallistuin kansainväliseenkin vertaistukeen, mutta myöhemmin huomasin että huomio riitti kunnolla kaiken muun elämän ohella vain suomenkieliseen vertaistukeen.

Tutustuin opiskeluaikoinani myös muihin kilpirauhasaiheisiin hyviin kirjoihin, joista ylimmälle nostaisin Datis Kharrazzianin"Why do I still have hypothyroid symptoms"-kirjan ja koko Paul Robinsonin tuotannon. Usein pyöritän päässäni ajatusta, miten toisenlainen mahtaisikaan olla kilpirauhaspotilaiden hoito ja sitä kautta koko elämä, jos lääkärimmekin lukisivat näitä kirjoja. Ne ovat selkeitä ja informatiivisia ja auttavat käytännössä toteuttamaan hoitoa, jolla on potilaiden elämänlaadulle aivan käänteentekevä vaikutus.

Tieto on valtaa

Kukaan ei voi tietää kaikesta kaikkea ja uskon itsekin vielä oppivani paljon lisää kilpirauhasen vajaatoiminnasta ja sen hoidosta. Tieto on valtaa. Valtaa itseen tässä tapauksessa kun olet potilaan roolissa. Mitä enemmän tiedät, sen paremmat mahdollisuudet sinulla on vaikuttaa hoitoosi ja terveyteesi ja sen pienemmällä todennäköisyydellä tulet harhaanjohdetuksi informaatioähkyssä ja sinua hoitavien tahojen suunnalta. Itse olen jo ajat sitten päättänyt, että niin kauan kun olen oikeustoimikelpoinen ja jotakuinkin tolkuissani, en luovuta vastuuta terveydestäni ja hyvinvoinnistani toiselle ihmiselle vaan pidän langat tiukasti omissa käsissäni. Olen itse aktiivinen toimitsija omassa elämässäni ja vastuussa itsestäni ja niistä päätöksistä  jotka koskevat hyvinvointiani ja terveyttäni. Lääkäri on auttajan ja konsultin roolissa. Minulle lääkäri ei ole auktoriteetti. Minä olen itse oman terveyteni auktoriteetti. Lääkäriä, joka on sinut oman ammattinsa harjoittamisen ja itsensä kanssa tällainen asetelma ei haittaa. Onneksi on olemassa tällaisia lääkäreitä, kuten nykyinen lääkärini!

Kirjasuosituksia:

Haug ym. Ihmisen Fysiologia
Vierimaa, Laurila, Keho, Anatomia ja fysiologia
Duodecim, Ravitsemustiede
Gibney ym. Introduction to human nutrition
Dr Kharrazzian, Why Do I still have hypothyroid symptoms
Janie Bowthorpe, Stop the thyroid madness
Janie Bowthorpe ym. Stop the thyroid madness II
Paul Robinson: Recovering wiht T3
Paul Robinson: Thyroid Patients' manual


kurssikuvaukset Suomen Terveysopisto Salus: https://www.terveysopisto.fi/opiskelu/kurssikuvaukset/


sunnuntai 16. joulukuuta 2018

Millainen on hyvä lääkäri?

Kun lääkäri hymyilee ja on helposti lähestyttävä, se tuo luottamusta ja vähentää jännittyneisyyttä potilaassa. On usein aika arka paikka kun on terveysongelmia ja pitää mennä pyytämään apua, varsinkin jos ei vielä ollenkaan tiedä mistä on kyse.
Onko lääkärin työ nykyään sitä mitä lääkärit itse toivoisivat tai mitä he ovat aluperin odottaneet?

Lääkärin työ ei varmasti ole helppoa tänä päivänä. Järjestelmä on hyvin hierarginen ja paine toimia odotusten mukaan lienee suurta. Jos ei itse saa määrätä riittävästi työstään, saattaa joutua ottamaan vaikka kolmesta viiteen potilasta vastaanotolle tunnissa. Heippa ja näkemiin!  Muuttaako jo itse opiskeluaika ja työn todellisuus sitä mitkä ihanteet lääkerillä alunperin oli kun hän hakeutui opiskelmaan alaansa? Syntyykö kyynisyyttä ja myötätuntouupumusta kun potilas pitäisi saada ulos vastaanottohuoneesta vartissa tai joutuu toimimaan ammatissaan varsin ulkoaohjautuvasti. Hoidat potilaita niinkuin sanotaan ja jos kyseenalaistat jotain, kollegat voi puukottaa selkään ja viranomaiset alkaa hiillostamaan. Ehkä sitten lääkärinä pyrit uskottelemaan itsellesi että näin sen kuuluukin olla ja näin kaikki on hyvin tai että yksi ihminen ei voi vaikuttaa järjestelmään. Onko parempi siis vain mukautua ja työntää syrjään kaikkinainen kritiikki ja kehitysehdotukset, tukahduttaa omatunnon ääntä?

Välttämiskäyttäytymistä ja strategiaa

Olen itse selvästi kehittänyt välttämiskäyttäytymistä lääkärissäkäynteihin liittyen. Joskus tulee odoteltua liian pitkään ja vaiva ehtii paheta kun ei millään haluaisi mennä lääkäriin. Eniten yleensä turhauttaa se, että lääkäri olettaa etten tiedä mistään mitään enkä viitsi sanoa ammattiani, koska en ole yliopistokoulutettu. Lääkäreillä, kuten monilla muillakin on usein se käsitys ettei opistotason ravintoterapeutilla voi millään olla enemmän tietoa lääketieteestä kuin esimerkiksi sairaanhoitajilla eikä hän tietenkään ole voinut opiskella enemmän kuin mitä hänen n. neljä vuotta kestäneet opintonsa ovat häneltä pakollisena edellyttäneet. Luullaan mahdollisesti että opinnot ovat paljon suppeammat kuin mitä ne oikeasti ovat. Sitten vielä se tieto joka karttuu kun sairastuu niin "hankalasti", että on pitänyt ottaa selvää monistakin asioista useistakin eri lähteistä. "Hankala" potilas tulee usein omien sairauksiensa asiantuntijaksi olosuhteiden pakosta kun ei ole muulla tavoin onnistunut saamaan apua. Silloin on pakko oppia luottamaan itseensä ja ottamaan enemmän vastuuta omasta hoidostaan. Tällainen potilastyyppi on uusi ja uhkaava monelle lääkärille. Kuitenkin nämä potilaat tarvitsisivat kenties eniten tukea, myötätuntoa ja vaivannäköä lääkäriltään.

Yritän usein etukäteen miettiä strategioita miten selviän lääkärikäynnistä mahdollisimman hyvällä lopputuloksella. Jos vaiva on akuutti ja tiedän jo aika lailla itsekin mitä sen kanssa tulee tapahtumaan, valitsen strategiaksi että olen mahdollisimman miellyttävä ja helppo potilas ja näyttelen tietämätöntä. Kerron vain oireet ja vastaan kysymyksiin. Jos on vähänkin monimutkaisempaa, pitää valmistautua enemmän ja miettiä haittaako jos en kerro että mulla on se paljon parjattu T3-monoterapia, jota demonisoidaan lääkärikunnassa tai sitten lääkäri ei tiedä siitä yhtään mitään vaan pitää vääntää rautalangasta että kyse on kokonaan eri molekyylistä kuin mitä Thyroxin-lääke sisältää. Joskus keskustelut uhkaavat lääkärin taholta lipsahtaa sivuraiteille ja silloin kerron ystävällisesti, mutta napakasti että en halua keskustella aiheesta tai se on aihe, josta keskustelen hoitavan lääkärini kanssa. Muuten koko käynti menee täysin turhanaikaiseksi jankkaamiseksi. Jos vähän kärjistää, niin välillä tuntuu että jos on vaikkapa pikkuvarvas mennyt poikki, sekin on sun oudon kilpirauhaslääkityksesi syytä.

Toisinaan kamppailu on todellinen ja vaikuttaa terveyteen ja elämään. Koska lääkäri oli alkuvuodesta niin vakuuttunut siitä että oireeni johtuvat tyreotoksikoosista eli kilpirauhaslääkkeen liika-annostelusta (olihan mulla se vaarallinen outo lääke, josta hierargiassa ylemmät varoittelee), jouduin hankkimaan todisteet yksityiseltä puolelta eli marssin omin päin Synlabiin mittauttamaan T3v:n, joka lääkityksessäni on se, joka määrittelee onko liikatoimintaa vai ei. Lääkäri teki tyyppillisen virheellisesti päätelmänsä lääkitykseni ja TSH:n perusteella, mutta "ei meillä sitä mitata"-perusteella ei kuitenkaan suostunut pyynnöstäni mittauttamaan T3v:tä. Tiesin olostani että nyt on jotain pahemmin vialla, sillä minulla oli valtava turvotus, kamalat verenpaineet ja syke. Otin samalla käynnillä Synlabissa pari muutakin koetta jotka kiikutin lääkärille. Oli siis omaa ansiotani että pääsin erikoislääkärille, joka totesi munuaissairauden. Jos sen hoidon aloittaminen olisi viivästynyt, se olisi ollutkin sitten huonompi juttu.


Hyviä lääkäreitä


On ihanaa, siis todella vapauttavaa ja ihanaa jos saa käytyä entuudesta tutulla lääkärillä, joka tuntee minut ja voin olla vapaasti oma itseni. Tällainen oli Suomessa entinen lääkärini, joka viranomaisten uhkailujen vuoksi lakkasi kirjoittamasta enää sitä kilpirauhaslääkettä, (silloin Liothyronin, nykyään Saksan versio Thybon), jota minun on pakko käyttää kun muut eivät yksinkertaisesti sovi. Lääkärini arvosti työtäni vertaistuessa, joskaan hänkään ei välttämättä tiennyt, mitä kaikkea minä tiesin ja olin opiskellut. Hommat kuitenkin aina järjestyi. Aina sai tutkimukset joita tarvitsi ja aina tulin kuulluksi. Asiat menivät eteenpäin ja sai tuntea että ei ole passiivinen hoidon kohde, vaan se päähenkilö hommassa jonka asioita ollaan yhdessä laittamassa kuntoon. Kun lääkäristä huokuu aito kiinnostus potilaaseen ja se että hänen intohimonsa on auttaa toista voimaan kokonaisvaltaisesti paremmin, se on jo itsessään jotenkin parantava ja eheyttävä kokemus. Tunnen useita tällaisia lääkäreitä työni ja vapaaehtoistyöni kautta.

Mielestäni paras mahdollinen lääkäri on potilasta arvostava ja kunnioittava ja hän ei osaa asioita vain ulkomuistista vaan käyttää myös päättelykykyään, opiskelee intohimoisesti uutta ja kykenee hahmottamaan isoja kokonaisuuksia. Sosiaaliset taidot ja tunneäly ovat hyvän lääkärin tärkeä työkalu. Lääkäristä aistii millaiset vaikuttimet hänellä on työhönsä. Jos hän on kutsumusammatissaan eikä ole lääkäri koska haluaa pönkittää egoaan tai rakastaa omaa ääntään, sen aistii jo ovelta. Millainen on lääkäri, joka on lääkäri koska isäkin on, vaikka oikeasti hän haluaisi opettaa surffaamista Bahamalla? Paras mahdollinen lääkäri on rehellinen itselleen ja muille ja hänen työmoraalinsa ja moraalinen kompassinsa on kunnossa.

Nykyinen hoitava lääkärini on espanjalainen. Tutustuin häneen ja hänen vaimoonsa parisen vuotta sitten kun olin Espanjassa samoissa tilaisuuksissa luennoimassa. Sen lisäksi, että hän on lääkärini, teemme muutenkin yhteistyötä auttaaksemme suomalaisia potilaita. Joskus vaan sen tuntee: Nuo ihmiset ovat "minun ihmisiäni" ja nyt tästä hetkestä lähtien meillä on tämä yhteys ja side. Sellainen lääkäri on ihminen isolla I:llä ja lääkäri isolla L:llä, jolla on henkisesti varaa siihen ettei hän koe uhkaksi sitä jos potilas tietää paljon. Siitä tietää että tämä lääkäri on itsekin osaavaa ja ammattitaitoinen ja hänellä on hyvä ammatillinen itsetunto, jota ei pätkääkään mm. heilauta se jos hänen rooli jossakin tilanteessa on esimerkiksi vain uusia resepti kun hän on ensin kuullut miten potilaalla menee. Upea lääkärini näkee myös vaivaa ottaakseen tarvittaessa asioista lisää selvää jos jokin on hänelle uutta ja jotta hän pystyy parhaalla mahdollisella tavalla palvelemaan potilaitaan. Hänelle uuden oppiminen ei selvästikään ole vaivaa ja tervan juontia vaan mahdollisuus oppia, kehittyä ja auttaa useampia.

Jos potilas olisikin sitten jossakin asiassa väärässä, lääkärin tehtävähän on asiallisesti, kunnoittavasti ja keskustellen perustella miksi hän on jostakin eri mieltä potilaansa kanssa. Monet lääkärit hermostuvat tällaisessa tilanteessa eivätkä perustele kantaansa. Hermostuminen johtuu ehkä siitä ettei osata perustella eikä oikein itsekään tiedetä miksi potilas olisi väärässä? Onko hän? "Tartteeko potilaalle selittää, minähän se tässä se lääkäri olen.."

Millainen on hyvä, entä huono lääkäri?

Näistä blogiteksteistäni tulee aina sata kertaa parempia kun osallistutan niihin muita. Kysyin Facebook-sivuillani ihmisiltä millainen heidän mielestä on huono tai hyvä lääkäri. Tässä joitain vastauksia, osa myös vastauksen antajien lapsilta:

"Hyvä lääkäri? Paikalla juuri minua varten, asia, jonka tuntee, kun astuu vastaanottohuoneeseen. Aina ei asiaa ratkaise se, onko julkisella tai yksityisellä puolella.. Olemus sellainen, että keskittyy minuun, ei mieti edellistä potilasta, tai seuraavaa. Kirjaa ylös sanomaani, tekee täydentäviä kysymyksiä. Katsoo silmiin. Äänensävy on kovin ratkaiseva. Mitä vanhemmaksi on tullut, sen enemmän kenessä tahansa ratkaisee se, onko hän läsnä tilanteessa aidosti, ei vain pakosti oman työnsä puolesta. Terveys on herkkä asia, ja jos lääkäri ei ole herkkäkorvainen ja herkkävaistoinen, veikkaan, että juuri se tärkein tieto jää saamatta, joka auttaisi diagnostiikan teossa. Hyvä lääkäri näkee esiripun taakse, koska on läsnä. Tuo läsnäolo korostuu ihan kaikessa, mitä ajattelen ominaisuuksista. Huono lääkäri ? Kiireinen, olemukseltaan ja tavaltansa tutkia. Puhuu päälle, mollaa, vähättelee sanomasi, päsmäröi, syyllistää ja lannistaa, ei katso silmiin. Lääkäri ei voi olla enää kapea-alainen katsomukseltansa. Huono lääkäri näkee vain sairauden, oireen, ei psykofyysistä kokonaisuutta. "

Anni 50v.


"Hyvä lääkäri kuuntelee, etsii oireiden syytä, ei lääkitse pelkkää oiretta. Hyvä lääkäri kuuntelee potilaan vointia eikä tuijota pelkkiin viitearvoihin. Hyvällä lääkärillä on aikaa potilaalle. Hyvä lääkäri on empaattinen, huolellinen ja ammattitaitoinen. Hyvä lääkäri hoitaa kokonaisvaltaisesti ja neuvoo myös ravitsemuksessa ja paremmissa elämäntavoissa. Hyvä lääkäri hoitaa potilasta myös muutoin kuin lääkkeillä. Huono lääkäri on huolimaton ja kiireinen, tekee diagnoosin ennen kunnon perehtymistä, lääkitsee oireita eikä etsi syytä, huono lääkäri ei kuuntele, huono lääkäri on ylimielinen eikä usko potilasta. Huono lääkäri on usein sosiaalisesti tökerö. Huonolle lääkärille ainoa oikea sairauden hoito on lääkkeet."

Mari 45v.


"Hyvä lääkäri tekee työtä avoin mielin ja pyrkii edistämään potilaan hyvinvointia kaikin tavoin, vaikka se tarkoittaisi että täytyy yrittää ymmärtää potilaan vaikeita oireita joille ei ole selkeitä selityksiä. Esim. antaa myös vinkkejä vaihtoehtoisiin keinoihin joita kokeilla. Ei nojaa pelkästään länsimaisen lääketieteen kankeisiin kaavoihin
Huono lääkäri ei halua oppia uutta, vaikka uutta tietoa olisi saatavilla, ei usko potilasta/vähättelee potilaan kokemusta oireista, ei "osaa" auttaa jos kyse on jostain laaja-alaisemmasta oirekuvasta. Kohtelee epätasa-arvoisesti potilaita ja sairauksia/oirekuvia"
Hansu, 26


"Hyvä lääkäri ottaa katsekontaktin asiakkaaseen. Hän kuuntelee, kysyy mahdollisesti, miten perhe voi. Hyvä lääkäri ottaa huomioon, mitä asiakas sanoo ja miten hän kertoo voivansa. Hyvä lääkäri otattaa kaikki tarvittavat kokeet. Hän ottaa potilaan kokonaisvaltaisesti huomioon. Hän ottaa myös huomioon asiakkaan rahatilanteen, jos kokeet maksaa paljon. Myös huomautus kivasta vaatteesta saa asiakkaan hyvälle tuulelle. Hänellä on aikaa juuri minulle! Hän saa asiakkaan luottamuksen. Hyvään lääkäriin saa yhteyden myös vastaanoton jälkeen tarvittaessa. Huono lääkäri tuijottaa tietokoneen ruutua. hän etsii labratuloksia, vetoaa jatkuvasi niihin eikä kuuntele asiakasta. Jos katsekontakti syntyy, se katkeaa hyvin pian. Hän ei koske potilaaseen sormellakaan. Asiakkaalle jää tunne, että ainut tavoite oli saada hänet mahdollisimman nopeasti ulos huoneesta. Molemmista on omakohtaista kokemusta"

Meeri, 61 v.


"Hyvä lääkäri kuuntelee potilasta ja luottaa, että potilaalla on itsestään paras tuntemus. Hän ottaa tarvittavat kokeet ja myös sellaisia, jotka huolestuttavat itse potilasta, vaikkei hän itse tätä koetta pohtisi. Hän ei tuomitse potilasta. Hän varmistaa, että potilas saa apua ongelmaansa, eritoten silloin, kun tilanne on myös potilaan sanojen mukaan hankala. Jos hän ei itse osaa auttaa, hän etsii sellaisen tahon, joka osaa, eikä jätä potilasta oman onnensa nojaan. Hän ei lähetä potilasta psykologille päästäkseen eroon potilaasta, jos hän ei itse osaa ratkaista tilannetta. Hän myöntää, jos jokin asia menee hänen tietämyksensä ylitse. Hän työstää yhdessä potilaan kanssa, kunnes potilas on hoidossa taholla, joka osaa häntä auttaa. Hyvä lääkäri hoitaa kokonaisvaltaisesti koko ihmistä ja tämän elämää, ei vain 2-3 oiretta. Eli hän katsoo asiaa hyvin laajasti. Hänellä on aikaa potilaalle, eikä hän kurki kelloa. Hänelle on tärkeää saada potilaan luottamus. Hän näkee potilaansa enemmänkin asiakkaana, kuin vain sairaana potilaana. Hän hoitaa terveyttä, ei vain sairautta. Hyvä lääkäri on lämmin ja ymmärtäväinen asiakkailleen.
Huonolla lääkärillä on ylimielinen tai koppava asenne potilaitaan kohtaan, ja hän kuvittelee tuntevansa potilaansa terveyden paremmin kuin potilas itse, ja kuvittelee, että potilaalla ei ole mitään tietoa asioista. Hän ei oikeasti kuuntele potilaitaan. Hän vain tuijottaa laboratoriotuloksia, eikä kuitenkaan osaa näitä kunnolla edes lukea, vaan tuijottaa viitteitä. Huonolla lääkärillä on etäinen ja viileä yhteys potilaaseensa. Huono lääkäri kurkkii kelloa ja saattaa jopa sanoa, että kohta loppuu aika, eli aikaa ei ole varattu tarpeeksi potilaalle. Hän haluaa äkkiä potilaan ulos toimistostaan. Jos hän ei tunne asiaa, tai ei osaa jotain, hän ottaa auktoriteettisen asenteen, sanoo jotain siihen tapaan kuin "tällaisten oireiden kanssa voi joutua opettelemaan elämään", ja hankkiutuu potilaasta mahdollisimman pian eroon. Jos potilas vaatii hoitoa, hän laittaa lähetteen psykologille. Hän ajattelee, että jos hänen tietoutensa ei riitä, eikä hän löydä syytä, syy on potilaan korvien välissä. Huono lääkäri haluaa tietää vain muutaman oireen. Hän ei halua tietää kaikkia oireita, joita potilaalla yhteensä kaikesta on. Hän hoitaa vain oiretta, ei pohjasyitä."
Satu, 39v.


"Hyvä lääkäri on luonnonlääkäri, joka ei anna rokotuksia eikä lääkkeitä paitsi jos ne on tosi hyviä, kuten luonnollisia. Huono lääkäri antaa rokotuksia ja antaa huonoja lääkkeitä." Lilian 8v. "Hyvä lääkäri on sellainen joka ymmärtää näitä meidän ruoka-asioita (puhtaan ravinnon merkitys) ja ymmärtää ihmisten vaivoja eli sellainen joka on ammattitaitoinen eikä harjoittelija sekä hänen täytyy olla myös mukava. Huono lääkäri taas on juuri valmistunut eikä ole pätevä ja joka käskee juomaan rasvatonta maitoa yms. eikä tiedä asioista mitään. Jasper 10v.
"Hyvän lääkärin tulisi ajatella kokonaisvaltaisesti ihmisen hyvinvointia hyödyntäen eri lääketieteitä sekä kuunnella potilaan tahtoa. Hänen tulisi ohjata potilas eri hoitomuotojen/lääketieteiden omaavien ammattilaisten luokse potilaan vaivojen tai pyyntöjen mukaan eikä kulkea vain koululääketieteen ja käypähoidon reittiä. Odotan myös hyvältä lääkäriltä ammattitaitoa perehtyä potilaan ongelmiin kunnolla tutkien juurisyytä eikä keskittymällä oireiden hoitoon tai kurissa pitämiseen. Huono lääkäri on vain yhden lääketieteen perässä kulkija ottaen huomioon sidonnaisuudet lääketeollisuuteen sekä liian suppean näkökannan ihmisen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Huono lääkäri on myös niin kutsuttu "vartin lääkäri" eli tuijottaa vartin tietokoneen näyttöä, jonka jälkeen määrää reseptin. " Jarno 36v.


Lääkärit ovat aika merkityksellisiä ihmisiä monen elämässä. Heistä riippuu todella paljon. Vuosien varrella vertaistuessa on kuullut tuhansittain tarinoita niin neutraaleista, aivan karseista kuin todella mahtavistakin lääkärikäynneistä. Ensisijaisesti potilasta ei kiinnosta se kuka on oikeassa, vaan kuka voi auttaa häntä, mutta todella merkittävässä roolissa tuntuu olevan se miten lääkäri kohtelee potilasta ja suhtautuu häneen ja omaan työhönsä. Kuunteleminen ja arvostava kohtaaminen nostetaan aina keskusteluissa arvoasteikossa korkealle.

Moni saattaa olla tyytyväinen lääkäriin, joka on mukava ja joka määrää tutkimuksia ja pillereitä, jotta oireet saataisiin kuriin. Kaikki potilaat eivät halua varsinaisesti parantua tai nähdä itse vaivaa parantuakseen tai voidakseen paremmin, vaan he haluavat että heitä hoivataan kuin pientä lasta ja he haluavat pääasiassa lievitystä oireisiinsa. Sitten he voivat palata kotiin syömään lääkkeitään ja jatkamaan huonoja elämäntapojaan, jotka ovat sairastumista alunperinkin jouduttaneet ja todennäköisesti synnyttämässä hyvällä vauhdilla uusiakin epätasapainotiloja ja sairauksia.

On kuitenkin kasvava joukko potilaita, jotka haluavat olla itse oman elämänsä puikoissa. Tällainen potilas on aktiivinen toimitsija, jolla on valta omaan elämäänsä ja ruumiiseensa. Hän ei luovuta tuota valtaa ja vastuuta kenellekään toiselle. Ei lääkärillekään, jos vain on tajuissaan. Hän haluaa tietää vaihtoehdot, hän haluaa kuulla toisenkin mielipiteen, hän haluaa kysellä toisilta potilailta, ottaa selvää, opiskella ja pohtia asiaa ja löytää ihmiset, jotka voivat häntä parhaiten hänen omassa prosessissaan voida paremmin auttaa. Hänen auttajinaan voi olla monenlaisiakin ihmisiä ja he kaikki eivät välttämättä edusta länsimaista koululääketiedettä ja sen virallista valtion ensisijaisesti tukemaa linjaa. Näillä potilailla on paljon opetettavaa lääkäreille ja kaikille muillekin hyvinvoinnin ja terveyden parissa toimiville. Heistä kasvaa todellisia kokemusasiantuntijoita. Heidän kokemustaan ja osaamistaan voidaan mallintaa ja tätä osaamista ja tietoa siirtää myös muille.

Monet tuntemani lääkärit tunnustavat avoimesti, että ovat oppineet potilailtaan paljon. Kenties se on yksi tärkeä syy miksi heistä on tullut niin hyviä työssään. Ihmisellä on tarkoituksella kaksi korvaa ja vain yksi suu.

Hiljainen tieto löytyy usein ruohonjuuritasolta. Osataanko sitä kuunnella vai sanellaanko kaikki pyramidin huipulta alaspäin levittäen? On monta tapaa ja tasoa muodostaa tietoa ja käyttää päättelykykyä. Näiden eri tapojen integraatio on avainasemassa tulevaisuuden tavassa hoitaa itseään ja toisia ihmisiä.