Volitio - unohdettu voima muutoksen ja aikaansaamisen taustalla

 

Kuva: Pixabay

On olemassa sanonta "Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty". Jos sinulla on vaikeuksia saada asioita konkreettisesti tapahtumaan, silloin sinusta ehkä tuntuu, että sopivampi sanonta kohdallasi voisi olla: "Hyvin suunniteltu on taaskin kokonaan tekemättä". Lannistavaa, tiedän. 

Myös ravintoterapiassa voi toisinaan olla vaikea päästä tekemisen makuun. Tiedetään mitä halutaan. Se mitä on tarkoitus tehdä ei ole mitään rakettitiedettä. Kuitenkaan muutosta eikä sitä myötä tuloksiakaan ei tunnuta saavan aikaiseksi tai vajotaan kerta toisensa jälkeen niihin tapoihin ja toimintamalleihin, josta halutaan eroon. Avuksi voi tulla NLP:n keinona tarkastella loogisia tasoja, joista olen kirjoittanut aikaisemmin

Kun puhumme ihmisen toiminnan ja muutoksen edellytyksistä, keskustelu keskittyy usein arvoihin, motivaatioon, osaamiseen, kykyihin ja resursseihin. Nämä ovat tärkeitä tekijöitä, mutta miksi silti joskus asiat eivät etene, vaikka kaikki nämä olisivat kunnossa? Tässä kohden astuu esiin usein unohdettu, mutta keskeinen tekijä: volitio.

Mitä on volitio?

Volitio on kyky viedä aikomukset käytäntöön, erityisesti silloin, kun motivaatio yksin ei riitä. Se on pelkkää tahdonvoimaa laajempi ja kokonaisvaltaisempi käsite. Se on silta motivaation ja konkreettisen toiminnan välillä. Motivaatio kertoo, miksi haluamme jotakin, mutta volitio ikäänkuin ratkaisee, saammeko sen aikaan. Se on kyky priorisoida, pysyä sitoutuneena tavoitteisiin ja ylittää esteet silloinkin, kun intohimo hiipuu tai olosuhteet haastavat.

Volitio liitetään mm.  itsesäätelyyn ja toiminnanohjaukseen, eli siihen, miten ihminen hallitsee impulssinsa, säätelee tunteitaan ja pitää yllä toimintakykyä pitkällä aikavälillä. Esimerkiksi aamulenkin tekeminen sateisena päivänä tai päivällisen tekemisen aloittaminen väsyneenä ja ilman inspiraatiota ovat tilanteita, joissa volitio on ratkaisevassa roolissa.

Miksi volitiosta puhutaan vähänlaisesti?

Ehkä siksi, että volitio on vähemmän houkutteleva aihe kuin motivaatio tai itsensä kehittäminen. Motivaatio voidaan liittää inspiraatioon ja innostukseen, mutta volitio liittyy usein sitkeyteen, päättelyyn ja itsekurin kaltaisiin asioihin, jotka eivät ole aina niin "seksikkäitä" teemoja. Lisäksi volitio vaatii usein kohtaamaan omia rajoitteita ja epämukavuusalueita, mikä voi tuntua henkisesti raskaammalta.

Heikon volition taustatekijöitä

Volition puutteeseen voi olla monia syitä:

1. Tavoitteiden epäselvyys: Jos emme tiedä tarkalleen, mitä haluamme saavuttaa, on vaikea sitoutua.

2. Motivaation ja arvojen ristiriita: Vaikka tavoite kuulostaa hyvältä, se ei välttämättä resonoi syvimpien arvojemme kanssa.

3. Itseluottamuksen puute: Epäilys omista kyvyistä voi heikentää päättäväisyyttä.

4. Itsehillinnän haasteet: Kyky säädellä impulsseja ja hallita välittömiä houkutuksia on osa volitiota.

5. Psyykkinen kuormitus: Stressi, uupumus tai mielenterveyden haasteet voivat viedä voimavaroja tahdonvoiman käyttämiseltä.

6. Terveydelliset tekijät, ympäristötekijät ja henkilön ominaisuudet, kuten sairaudet, lääkitykset, liiallinen ruutuaika ja aivojen yksipuolinen käyttö (esim. riippuvuus somen lyhyistä videoista ja jatkuva kännykän räpeltäminen ja ruutujen tuijottelu) ja neurokirjoon liittyvät asiat (esim. ADHD, ADD tai autismi), psyykkiset traumat voivat toki myös vaikuttaa ja alentaa volitiota ja aloitekykyä.

Miten Kehittää Volitiota?

1. Tavoitteiden kirkastaminen: Pilko suuret tavoitteet konkreettisiksi ja mitattaviksi välitavoitteiksi. Kirjoita ne ylos ja palaa lukemaan säännöllisesti, jotta suunta säilyy selkeänä.

2. Toimintasuunnitelman laatiminen: Luo selkeä, askel askeleelta etenevä suunnitelma. Määrittele etukäteen, miten toimit, jos kohtaat esteitä tai motivaatio laskee. Voit esimerkiksi suunnitella jo ennakoiden erilaisia vaihtoehtoisia tapoja jatkaa, jos alkuperäinen suunnitelma ei toimi.

3. Itsekurin harjoittaminen: Aloita pienistä, säännöllisistä rutiineista, jotka vaativat pientä ponnistelua. Esimerkiksi säännöllinen herätys samaan aikaan tai lyhyet päivittäiset harjoitukset voivat vahvistaa itsekuria ajan myötä. 
   
   Apua voi olla myös nk. itseohjautuvasta puheesta, jossa selostat kuvitteelliselle toiselle henkilölle mitä olet tekemässä tai toimit kertojana kolmannessa persoonassa. Esim: "Nyt hän (nimesi) kävelee keittiöön, ottaa jääkaapista tarvikkeet salaattiin ja alkaa valmistaa salaattia..." Jatka selostamista ääneen tai mielessäsi koko sen ajan kun valmistat aterian.
   
   Voit myös visualisoida ja selostaa (ääneen tai mielessä) toimintaketjun ennakkoon. "Jotta pääsen kuntosalille, minun on ensin käytävä syömässä se ruoka, joka on jääkaapissa valmiina. Sitten kävelen makuuhuoneeseen ja pakkaan urheilukassiin pyyhkeen ja vaihtovaatteet. Sitten haen keittiöstä vesipullon ja otan mukaan kännykän ja avaimet. Sitten ovesta ulos.."
   
   Tunteiden nimeämisestä voi olla paljon apua. Jos esim. huomaat vitkastelevasi, sanallista se neutraalisti:
   “Huomaan, että tuntuu ihan mälsältä aloittaa. Se on okei. Voin silti aloittaa ja tehdä nyt tämän aiotun asian. Kymmenen minuutin kuluttua olen jo valmis”
   Tunteiden nimeäminen vähentää niiden vaikutusvaltaa ja auttaa sinua jatkamaan, vaikka motivaatio olisi heikko
   
   

4. Mielikuvaharjoittelu: Visualisoi itsesi onnistuneesti suorittamassa tavoitteesi kannalta tärkeitä tehtäviä ja kohtaamassa haasteita. Kuvittele yksityiskohtaisesti, miltä onnistuminen tuntuu ja mitä askelia otat päästäksesi sinne. Voit myös harjoitella mielessäsi, miten toimit vaikeissa tilanteissa, kuten motivaation laskun hetkinä, ja nähdä itsesi silti jatkamassa päättäväisesti.

5. Seuranta ja arviointi: Arvioi edistymistäsi säännöllisesti. Pidä päiväkirjaa, johon kirjaat saavutuksia ja huomioit, mikä toimi ja mikä ei. Tämä auttaa tunnistamaan onnistumisen malleja ja kehittämään uusia strategioita haasteiden voittamiseksi.

Volitio ei ole synnynnäinen lahjakkuus, vaan taito, jota voi harjoitella ja vahvistaa. Se on usein se ratkaiseva voima, joka erottaa haaveilun todellisista saavutuksista.

Ravintoterapeutin työstä ja opinnoista Suomen Terveysopisto Saluksessa

Kuva: Tiina Nuortimo/Pixabay

Moni meistä arvostaa sitä, että työ, josta saamme elantomme ja johon käytämme merkittävän osan valveillaoloajastamme on palkitsevaa ja merkityksellistä. Itse ihmettelen aika ajoin  ravintoterapeuttina sitä, että miten on mahdollista olla niin tyytyväinen työhönsä kuin on. Vaikka ennen töihin tarttumista vähän laiskottaisi tai haluaisi tehdä jotain ihan muuta, työn päättyessä on kuitenkin tyytyväisempi ja energisempi kuin ennen työn aloittamista. Näin ainakin itse koen työni.

Ravitsemuksella on valtava potentiaali tuottaa meille terveyttä ja hyvinvointia ja sitä kautta elämänlaatua ja toimintakykyä!

Toki mikä tahansa työ voi enemmän tai vähemmän rasittaa fyysisesti ja mistä tahansa työstä tarvitsee vastapainoksi myös lepoa ja muuta elämää. En kuitenkaan ennen ravintoterapeutin työtä voinut kuvitellakaan, että työssä kohtaamista ihmisistä ja omasta työstänsä voi tulla niin hyvä olo. Silloinkin kun omassakin elämässä on ajoittain huolia ja kaikenlaista tapahtuu, kuten meillä kaikilla. Mielestäni tällaisessa työssä, jossa tehtävänä on auttaa muita on myös se hyvä puoli, että se tarjoaa mahdollisuuden ikäänkuin ottaa lomaa itsestään, vaikka pistääkin työssään ns. persoonansa peliin. Työ, jossa voi kokea olevansa onnellinen, on valtava kantava voimavara elämässä.

Ravintoterapeutin työ voi myös olla hyvin monipuolista ja tarjota lukuisia erilaisia mahdollisuuksia työskennellä. Työ tekijäänsä opettaa. Aluksi on ehkä uskallettava astua vähän epämukavuusalueelleen ja kohdata omia pelkojaan ja todistaa rajoittavia uskomuksiaan vääriksi. Näin kävin minulle esimerkiksi julkisen esiintymisen suhteen. En minä ennen alalle hakeutumistani olisi voinut kuvitella, että osa työtäni olisi vaikkapa luennoiminen, kurssien pitäminen tai vaikkapa alan opetustyö, johon olen siirtymässä alkuvuodesta. Ravintoterapeuttina olen saanut myös kirjoittaa työkseni. Siinä suhteessa harrastuksesta on tullut osa työtä, sillä aloitin aikanaan blogin kirjoittamisen ihan toisista aiheista jo vuonna 2003. Blogisti olen siis ollut 20 vuotta. Tätä blogia olen kirjoittanut jo kymmenen vuotta. Minulta myös tilataan artikkeleita ja muunlaisia tekstejä.

Ravintoterapeuttina on mahdollista kehittää osaamistaan ja hankkia laajasti lisäkoulutusta eri alueista. Itse olen kouluttautunut mm. erilaisten laboratoriotestien tulkintaan ja voin käyttää niitä laajalti työssäni silloin kun on tarpeen. Yhteistyökumppaninani on ollut jo vuosien ajan Nordic Laboratories. Lisäksi on tärkeä pyrkiä pitämään itseään ajantasalla siitä mitä uutta tapahtuu ravintolisien ja rohdosten maailmassa. Ravintoterapeutin työssä mm. ihmissuhde- ja kommunikointitaidot ovat tärkeitä. Tässä minua on auttanut suuresti kouluttautuminen NLP Master Practitioneriksi.

Monilla ravintoneuvojilla ja ravintoterapeuteilla on taustallaan myös kokemusasiantuntijuutta omista sairauksistaan ja tätä tärkeää asiantuntijuutta he myös usein hyödyntävät työssään. Asiakkaan voi olla helpoin puhua jollekin ihmiselle, jolla tietää olevan omakohtaista kokemusta samoista vaivoista, joista hän itse kärsii. Itselläni on ollut kokemusta mm. kilpirauhasen vajaatoiminnasta, metabolisesta oireyhtymästä, fibromyalgiasta, migreenistä, burn outista ja PCOS:stä.

Useat meistä ravintoterapeutista yhdistävät myös työhönsä monenlaista muutakin osaamistaan. Joku saattaa vaikkapa olla lisäksi hieroja, kuntovalmentaja tai hoitaja. Ravintoterapeutti voi myös työskennellä esimerkiksi luontaistuotekaupassa tai alan tukkureilla, maahantuojilla tai valmistajilla. Hyvinvointialalla työskentelee Suomessa aivan uskomattoman ihania ihmisiä ja on ollut ilo tutustua heihin ja saanut olla heidän työtovereina monenlaisissa projekteissa ja tapahtumissa. Olen oppinut heiltä paljon, samoin asiakkailtani.

Suomen Terveysopisto Salus

Aloitan opettajana Suomen Terveyopisto Saluksessa alkuvuodesta 2024. Maltan tuskin odottaa! Minulla on jonkinlainen syvä sisäinen palo saada välittää sitä mitä tiedän ja osaan  toisille. Saluksen oppimateriaalit ovat monipuoliset, laadukkaat ja ne on luotu vuosikymmenten varrella huippuosaamisella. Niitä myös päivitetään säännöllisin väliajoin vastaamaan nykyajan tarpeita. Jokainen opettaja tuo myös opetukseen oman arvokkaan kokemuksensa, joka kannattaa hyödyntää. Kysy siis oppitunneilla! Vastaamme mielellämme.Tiedän oppivani opettajana myös paljon oppilailtani.

Aikanaan opiskelu Saluksessa oli ihanaa mm. sen vuoksi, miten mielenkiintoisista taustoista sekä opettajat, että oppilaat olivat ja mitä kaikkea kiehtovaa heillä oli kerrottavana ja opetettavana. Opiskelijoilla oli kaikilla omat merkitykselliset syynsä, joiden vuoksi he olivat kiinnostuneita opiskelemaan ravintoneuvojiksi ja ravintoterapeuteiksi. Salus ei ole koulu, johon tullaan sattumalta, tai koska johonkin on mentävä opiskelemaan. Siellä opiskelee ihmisiä, joita ajaa eteenpäin vakaa oma sisäinen motivaationsa. Opiskelu Saluksessa on heidän arvojensa mukaista. Tietyt samanlaiset arvot yhdistävät niin oppilaita kuin opettajia toisiinsa. Tämä luo ihan ainutlaatuisen yhteishengen.

Kannustan sinua, rakas lukija miettimään, voisiko Saluksen opetus olla sinua varten. Ota siitä selvää! Käy Saluksen nettisivuilla ja lue sieltä mm. kuvaukset kursseista ja opettajien esittelyt. Laitan sinulle tämän kirjoituksen loppuun linkkejä.

Helmikuun aloituskurssi tapahtuu videoteitse, joten sinun ei tarvitse matkustaa Helsinkiin. Saluksesta valmistuu  nimikkeillä diplomiravintoneuvoja ja diplomiravintoterapeutti. Opetus on korkeatasoista ja käytännöllistä. Opiskelu on mahdollista suorittaa työn ohella ja kurssit voi maksaa yksi kerrallaan. Varoitan kuitenkin: Opiskelun aloittaminen Saluksessa on hyvin koukuttavaa!

linkkejä:

Koulutuksen starttaamisesta: https://www.terveysopisto.fi/uudet-koulutukset-starttaavat-taas/

Suomen Terveysopisto Saluksen opettajat: https://www.terveysopisto.fi/terveysopisto-salus/opettajat/

Kurssikuvaukset: https://www.terveysopisto.fi/opiskelu/kurssikuvaukset/

Saluksen nettisivujen etusivu: https://www.terveysopisto.fi/

Ihmeellinen tiamiini, eli B1-vitamiini

© Can Stock Photo / parkheta

B1-vitamiinista, eli tiamiinista on kirjoitettu viime aikoina "ravitsemuspiireissä" kansainvälisesti aika paljon. Myös Youtubessa on aiheesta paljon videoita. Törmätessäni ilmiöön, ensiarvioni oli, että taasko jokin "boomi", jossa yksi ravintotekijä pyritään nostamaan isoon rooliin. Toki jokaisella tärkeällä ravintotekijällä onkin iso rooli, mutta olen jo vuosia havainnut, että ravitsemukseen ja hyvinvointiin liittyvässä keskustelussa nousee esiin eräänlaisia trendejä. Jokaiseen trendiin kuuluvat myös nk. "yhden asian miehet ja naiset", jotka eivät juuri muusta puhukaan kuin juuri jostain tietystä ruokavaliosta tai ravintolisästä. Itse arvostan kokonaisvaltaisuutta ja yksilöllisyyttä, samoin kuin tunteiden ja sosiaalisten aspektien huomioimista kun aiheena on ihmisen hyvinvointi ja terveys.

Tuli sitten niin sanotusti kuitenkin sukellettua pää edellä altaan syvään päätyyn, kun tutustuin B1-vitamiiniin ja otin siitä vähän syvällisemmin selvää. En väitä vieläkään olevani aiheessa mikään ekspertti ja tämä onkin ensimmäinen, muttei välttämättä viimeinen kirjoitukseni tiamiinista. Asia nimittäin koski omaa terveyttä melkoisesti. Koska olen monisairas (ja kyllä, olen paljon muutakin kuin vain sairauteni ja tämä pätee tärkeänä seikkana meihin jokaiseen!), joka on saanut paljon apua ruokavaliosta ja ravintolisistä, huomasin ilokseni, että B-vitamiinin ottaminen mukaan päivittäiseen ravintolisäohjelmaan, oli merkittävä läpimurto. En ollut pitkään saanut juurikaan edistystä mm. koskien ruokavaliota ja ravintolisiä, joten oli ilo huomata, että löytyi vielä tällainenkin parannus.

Löysin nimittäin omassa terveystilanteessani ainakin kaksi merkittävää syytä, miksi minulla voi olla suurentunut B1-vitamiinin tarve, kuten monilla on. Kohdallani kyse oli ensinnäkisn oireyhtymästä nimeltä PCOS eli polykystiset munasarjat, joihin monen muun asian lisäksi liittyvät myös verensokeritasojen säätelyyn liittyvät ongelmat. Ruokavaliolla ja ravintolisillä oireyhtymä ja sen oireet ovat olleet hyvin hallinnassa mutta oireyhtymään liittyy silti piirteitä ja oireita, jotka voivat olla pitkäaikaisia. PCOS:n voi liittyä mm. lisääntynyt karvoitus, taipumus akneen, epäsuotuisat muutokset rasva-arvoissa, kuten mainittu, vaikeudet verensokeritasojen säätelyssä. PCOS-nainen voi myös lihota herkästi, sairastua herkästi kakkostyypin diabetekseen, saada rasvamaksan ja kärsiä herkästi korkeasta verenpaineesta. Tilassa ilmenee myös kuukautis- ja infertiliteettiongelmia. PCOS voi vaikeuttaa munasolun irtoamista ja johtaa myös rakkuloiden kehittymiseen munasarjoihin. Mieshormonit ovat koholla. Ravintoterapiassa tilan hoitoon paras "lääke" voi olla vähähiilihydraattinen ravintoainetiheä ruokavalio. PCOS:n voi liittyä myös lisätarve mm. jodille- A-vitamiinille ja B1-vitamiinille.

Toiseksi minulla on munuaissairauden aiheuttaman turvotuksen hoitoon käytössä nesteenpoistolääke, joka lisää B1-vitamiinin tarvetta. Ironisesti yksi B1-vitamiinin puutoksen oireista voi olla turvotus. Yksikään minua vuosien aikana hoitanut lääkäri ei maininnut asiasta. Olin iloinen, mutta hämmästynyt, kun huomasin, että muutamassa päivässä aloitettuani B1-vitamiinin käytön, turvotus nilkoissa väheni ja hävisi aivan kokonaan jalkaterän päältä. Jouduin säätämään sandaalini kapeammiksi. Turvotusta tulee yhä välillä, mutta se ei ole äitynyt läheskään niin pahaksi kuin aikaisemmin. Olen nyt käyttänyt B1-vitamiinia muutaman kuukauden ajan. Annokseni on 100mg keskellä päivää, mutta ajattelin seuraavaksi kokeilla annosta 50+50+50mg, eli jakaa annosta useampaan ottokertana ja lisätä sitä hieman. Normaali perustarve B1-vitamiinille on laskettu melko pienempiin määriin, mutta vesiliukoisena B-vitamiini ei ole haitallinen isompinakana annoksina. Lisäksi keho ei välttämättä hyödynnä sitä ravintolisästä aivan täydellisesti ja käytännössä on huomattu, että hyödyt tulevat selkeästi esiin nimenomaan isoilla annoksilla. Toki asiassa tarvitaan myös lisää tutkimusta. Itse olen kyllä erittäin tyytyväinen siihen, että tulin aloittaneeksi B1-vitamiinin käytön. B-vitamiinia saa monissa muodoissa ja jotkut, joilla oireet ilmenevät erityisesti hermostoon liittyvinä, käyttävät mieluiten benfotiamiini-muotoa.

Tässä vaiheessa en kerro B-vitamiinista sen syvällisempää tarinaa, mutta tässä joitain faktoja:

B1-vitamiini, jota kutsutaan myös tiamiiniksi, on vesiliukoinen vitamiini, joka osallistuu useisiin biokemiallisiin prosesseihin ihmisen elimistössä. Tässä on joitakin tärkeitä prosesseja, joihin B1-vitamiini vaikuttaa:

-Energiantuotanto: B1-vitamiini on välttämätön aineenvaihdunnan kannalta, erityisesti hiilihydraattien metabolian yhteydessä. Se auttaa muuttamaan hiilihydraatit glukoosiksi, jota käytetään energian lähteenä solujen sisällä. Tiamiini on tärkeä entsyymien, kuten pyruvaattidehydrogenaasin ja α-ketoglutaraattidehydrogenaasin, osatekijä näissä energian tuotannon reaktioissa.

-Hermoston toiminta: B1-vitamiini vaikuttaa hermoston normaaliin toimintaan. Se on välttämätön välittäjäaineiden, kuten asetyylikoliinin, synteesissä. Asetyylikoliini on tärkeä hermosolujen välittäjäaine, joka osallistuu lihasten supistumiseen ja hermoimpulssien siirtoon.

 -Kolinerginen neurotransmissio: B1-vitamiini auttaa kolinergisessä neurotransmissiossa, joka on hermoimpulssien välitysmekanismi. B1-vitamiini mahdollistaa asetyylikoliinin synteesin ja vapautumisen hermosoluista synapsirakoihin, joissa se siirtää signaalin seuraavaan hermosoluun.

 -Hiilihydraattien aineenvaihdunta: B1-vitamiini osallistuu hiilihydraattien aineenvaihduntaan useissa reaktioissa, kuten pentososifosfaattireitissä ja glykolyysissä. Se auttaa muuntamaan glukoosia energiaksi ja edistää myös riboosin ja deoksiriboosin synteesiä.

 -Aminohappojen aineenvaihdunta: B1-vitamiini osallistuu myös aminohappojen aineenvaihduntaan. Se auttaa entsyymien, kuten α-ketohappodehydrogenaasin ja transketolaasin, toimintaa näissä reaktioissa.

 On tärkeää huomata, että tämä ei ole kattava luettelo kaikista B1-vitamiinin vaikutuksista elimistössä, mutta se tarjoaa yleiskuvan sen tärkeimmistä rooleista biokemiallisissa prosesseissa.

Useat tekijät voivat lisätä B1-vitamiinin tarvetta elimistössä. Tässä on joitakin yleisiä tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa B1-vitamiinin tarpeeseen:

 

-Korkea hiilihydraattien saanti: B1-vitamiinin tarve voi kasvaa, kun ruokavalio sisältää runsaasti hiilihydraatteja. Hiilihydraattien aineenvaihduntaan osallistuminen kuluttaa enemmän B1-vitamiinia.

-Alkoholin kulutus: Alkoholin käyttö voi vaikuttaa B1-vitamiinin tasapainoon elimistössä. Alkoholi estää B1-vitamiinin imeytymistä ja edistää sen hajoamista. Alkoholin väärinkäyttö voi johtaa B1-vitamiinin puutokseen, mikä voi aiheuttaa Wernicken-Korsakovin oireyhtymän, vakavan neurologisen häiriön.

-Stressi ja fyysinen rasitus: Fyysinen stressi, kuten intensiivinen harjoittelu tai sairaus, voi lisätä B1-vitamiinin tarvetta elimistössä. Stressi voi vaikuttaa aineenvaihduntaan ja lisätä B1-vitamiinin tarvetta energiantuotannossa.

-Raskaus ja imetys: Raskauden ja imetyksen aikana B1-vitamiinin tarve voi lisääntyä, koska se on tärkeä ravintoaine sikiön ja vauvan kehityksen kannalta. Lisäksi imettävät naiset tarvitsevat enemmän B1-vitamiinia maidon tuotantoon.

-Tietyt terveysolosuhteet: Joissakin terveysolosuhteissa, kuten krooninen ripuli, Crohnin tauti, haimatulehdus ja gastrektomia (mahalaukun poisto), B1-vitamiinin tarve voi kasvaa. Näissä tilanteissa imeytymishäiriöt tai lisääntynyt hajoaminen voivat aiheuttaa B1-vitamiinin puutteen.

 

B1-vitamiinin tarve voi vaihdella yksilöllisesti eri tekijöiden ja elämäntapojen perusteella.

Seuraavat lääkitykset saattavat lisätä B1-vitamiinin tarvetta:

 -Diureetit: Tiatsididiureetit ja loop-diureetit, jotka käytetään esimerkiksi verenpainetaudin tai turvotuksen hoidossa, voivat lisätä B1-vitamiinin erittymistä virtsaan. Tämä voi johtaa B1-vitamiinin puutteeseen, koska sen erittyminen lisääntyy.

 -Antikonvulsantit: Tietyt epilepsialääkkeet, kuten fenytoiini, fenobarbitaali ja primidoni, voivat vähentää B1-vitamiinin pitoisuutta elimistössä. Nämä lääkkeet saattavat vaikuttaa B1-vitamiinin imeytymiseen tai aineenvaihduntaan.

 -Alkoholiriippuvuuden lääkkeet: Lääkkeet, kuten disulfiraami, jotka käytetään alkoholiriippuvuuden hoidossa, voivat vaikuttaa B1-vitamiinin aineenvaihduntaan ja aiheuttaa sen puutetta.

 -Syöpälääkkeet: Joitakin syöpälääkkeitä, kuten 5-fluorourasiili ja adriamysiini, voi vaikuttaa B1-vitamiinin aineenvaihduntaan. Ne voivat lisätä B1-vitamiinin tarvetta tai aiheuttaa sen puutetta.

 -Metformiini: Metformiini on yleisesti käytetty lääke tyypin 2 diabeteksen hoidossa. Se saattaa vaikuttaa B1-vitamiinin imeytymiseen tai aineenvaihduntaan, mikä voi johtaa sen puutteeseen.

B1-vitamiinin eli tiamiinin puutos ja sen oireet:

B1-vitamiinin puutosta kutsutaan beriberiksi. Pahimmillaan se voi johtaa monihermotulehdukseen, sydämen vajaatoimintaan ja turvotuksiin. Yleensä tilanne ei kuitenkaan ole aivan niin vakava ja B1-vitamiinin puutosta on monen asteista ja se voi ilmetä eri ihmisillä eri tavoin.

Tyypillisimmät B-vitamiinin puutoksen oireet:

-Väsymys ja heikkous: B-vitamiinit ovat tärkeitä energiantuotannossa, ja niiden puutos voi aiheuttaa väsymystä ja yleistä heikkoutta.

-Iho-ongelmat: B-vitamiinin puute voi aiheuttaa ihon kuivumista, hilseilyä ja haavaumia suun ympärillä.

-Ruoansulatusongelmat: B-vitamiinit ovat tärkeitä ruoansulatukselle, ja niiden puutos voi aiheuttaa ruoansulatusongelmia, kuten ripulia tai ummetusta.

-Huono ruokahalu ja laihtuminen: B-vitamiinin puute voi vähentää ruokahalua ja johtaa painon laskuun.

-Hermostolliset oireet: B-vitamiinien puute voi vaikuttaa hermostoon aiheuttaen oireita kuten hermostuneisuutta, ärtyneisyyttä, muistiongelmia ja keskittymisvaikeuksia.

-Anemia: B-vitamiinien, kuten B6-, B9- ja B12-vitamiinien, puute voi johtaa megaloblastiseen anemiaan, jossa punasolut ovat suurentuneita ja epäkypsiä.

Vähemmän tyypilliset B-vitamiinin puutoksen oireet:

-Kieliongelmat: B-vitamiinin puute voi aiheuttaa kielen turpoamista, punoitusta ja kivuliaita halkeamia.

-Sormien ja varpaiden tunnottomuus tai pistely: B-vitamiinien puute voi vaikuttaa hermostoon ja aiheuttaa perifeeristä neuropatiaa, joka ilmenee tunnottomuutena tai pistelynä sormissa ja varpaissa. (Huom, tämä voi olla myös mm. B12-vitamiinin puutoksen oire)

-Masennus ja ahdistus: B-vitamiinien puutoksen on havaittu liittyvän masennuksen ja ahdistuksen oireisiin.

-Huimaus ja tasapainohäiriöt: B-vitamiinien puutos voi vaikuttaa sisäkorvan toimintaan ja aiheuttaa huimausta tai tasapainohäiriöitä.

-Suonenvedot ja lihaskivut: B-vitamiinien puute voi aiheuttaa lihasten kouristuksia (suonenvetoja) ja lihaskipuja.

 

On tärkeää tietää, että B1-vitamiini ei välttämättä toimi parhaalla mahdollisella tavalla otettuna ainoana ravintolisänä purkista. B-vitamiini toimii elimistössä yhdessä monien muiden ravintoaineiden kanssa. Esimerkiksi monivitamiini ja magnesiumvalmiste saattavat tulla kyseeseen ravintolisien osalta. Ensisijaisesi olisi tärkeä pyrkiä huolehtimaan terveellisestä ja monipuolisesta ruokavaliosta ja hyvästä ruoansulatuksesta. Tarvittaessa voidaan myös käyttää ravintolisiä tukemaan ruokavaliosta saatavaa ravintoaineiden saantia. Oireet, jotka voivat liittyä B-vitamiinin puutokseen, ovat myös oireita, jotka voivat johtua myös jostakin muusta. Tässä(kin) asiassa on siis jälleen kerran todettava, että yksilöllinen ja kokonaisvaltainen lähestymistapa ravitsemukseen liittyvissä asioissa on paras.

Hyvän monivitamiinin käyttö on säästöä

kuva: Pixabay/Gergo Jaksa

Chattailin tänään tutun ravintolisien parissa työskentelevän rautaisen ammattilaisen kanssa mm. siitä, että ihmisillä ei välttämättä ole nykyään ole rahaa ravintolisiin siinä missä ennen ja niistä ei oikein olla valmiita maksamaan. Tämä on tietenkin nykyisessä maailmantilanteessa ymmärrettävää. Ravintolisiä ei kuitenkaan ole ilmaista tuottaa ja syy siihen, miksi Suomen pienillä markkinoilla on niin vähän aidosti hyviä monivitamiineja on se, että jos halutaan riittävä annostelu, laadukkaat raaka-aineet ja mm. aktiiviset B-vitamiinit, hinta kohoaa.

En halua tässä kirjoituksessa ottaa kantaa siihen, mitkä nimenomaiset monivitamiinit ovat tällä hetkellä sellaisia, joita asiakkaille suosittelen. Haluan ottaa kantaa siihen, miksi monen kannattaisi mielestäni sijoittaa laadukkaaseen ja riittävän vahvaan monivitamiiniin.

Tyhmiä asenteita ja väitteitä ravintolisistä

Suomessa on julkisuudessa mielestäni jotenkin todella nihkeää ja suorastaan nihilistästä suhtautumista ravintolisiin. Mm. Suomen Terveystuotekauppiaiden Liitto ry on joutunut ottamaan kantaa virheellisiin uutisjuttuihin ja kirjoituksiin. Mediassa painotetaan kovasti sitä, etteivät ravintolisät korvaa monipuolista ja terveellistä ruokavaliota. Lisäksi esitetään suorastaan muunneltua totuuttta, tai virheellisiä käsityksiä siitä, että ravintolisät olisivat jotenkin turhia tai jopa terveydelle vaarallisia. Tutkimustuloksia väännellään muotoon, jossa niistä voisi muka päätellä, ettei ravintolisistä ole mitään hyötyä tai että niistä on jopa haittaa. Ihmiset usein uskovat nämä väitteet tai vihjailut, koska harvalla on osaamista ja koulutusta arvioida tutkimustulosten näyttöastetta tai miettiä mitä vikaa erilaisten tutkimusten suunnittelussa ja asetelmissa on jo lähtökohtaisesti ollut, tai mitä kaikkia muuttuvia tekijöitä tai näkökulmia ei ole osattu ottaa huomioon.

Ehkä tarina ravintolisien tarpeettomuudesta on myös helppo uskoa, koska silloin ei tarvitse muuttaa omaa toimintaansa, vaan voi huoletta jatkaa ravintolisätöntä elämäänsä. Se on toki inhimillistä, mutta se voi olla myös vahingollista nykyiselle tai tulevalle terveydelle ja hyvinvoinnille.

Yleinen väite on, että ravintolisiä ei ole tutkittu, kuten lääkkeitä tutkitaan. Tällä luodaan käsitystä jotenkin epämääräisistä, jopa haitallisista purkeista luontaistuotemyymälöissä, vaikka näitä samoja purkkeja myydään myös apteekeissa. Ravintolisät eivät ole lääkkeitä, mutta monia niistä valmistetaan lääketehtaissa tai lääketehtaiden kriteerit täyttävissä tuotantolaitoksissa. Tuotantolaitoksia valvotaan ja ravintolisät ovat turvallisia kun niitä käytetään ohjeiden mukaisesti. Suomessa ravintolisiä valvova viranomainen on Ruokavirasto.

Ravintolisät ovat tietyssä mielessä ruokaa ja monen hivenaineen tai vitamiinin merkityksiä ja niiden tarvetta biokemiassa kyllä tunnetaan hyvinkin pitkälle. Nämä alkuaineet ja molekyylit kuuluvat elimistöömme ja niitä saadaan myös ruoasta. Ne eivät ole monien lääkkeiden tavoin vieraita aineita kehossamme, joiden vaikutukset saattavat tulla yllätyksenäkin. Olemme saaneet ravintoaineita, kuten vitamiineja, rasvahappoja ja hivenaineita kehoomme ruoan mukana iät ja ajat. Ennemminkin se on niin, että lääkkeet ja niiden pitkäaikaisvaikutukset ovat niitä tuntemattomampia tekijöitä. Lääkkeet ovat toki tarpeellisia, mutta niistä on myös sivuvaikutuksia, joista jotkut voivat tulla esiin vasta pitkän ajan kuluttua siitä kun lääke on hyväksytty markkinoille. Eikö voitaisi vain hyväksyä, että sekä lääkkeitä, että ravintolisiä tarviaan, eikä niitä ole tarpeen asettaa vastakkain? Kesällä tarvitaan uimahousuja ja talvella lämpökerrastoa ja molemmat voivat olla vaatekaapissasi.

Epäterve kriittisyys ravintolisiä kohtaan voi kummuta tietämättömyydestä ja asenteellisuudesta. Se voi kummuta myös ideologiasta, jonka mukaan kaikki pitäisi saada luonnollisessa muodossa ja se mikä on tehtaasta peräisin, on jotenkin hyödytöntä, epäluonnollista ja jotakin, jota keho ei voi tunnistaa ravintoaineeksi. Myönnän, että olen joskus vuosia sitten itsekin ajatellut hieman tällä tavalla. Sittemmin, kun olen saanut enemmän kokemusta ja tietoa, olen halunnut suhtautua asiaan tasapainoisemmin. Yksittäisen ravintoaineen kohdalla on hyvä ottaa selvää siitä mihin sitä tarvitaan, paljonko sitä tarvitaan ja millaisessa muodossa se on parasta ottaa, jotta se imeytyisi hyvin ja toimisi kehossa, kuten sen kuuluu toimia.

Jos on sairauksia tai lääkityksiä, on toki otettava selvää, onko joidenkin ravintolisien suhteen käyttörajoitteita. Ravintolisät, kun puhutaan ainesosista, joita on myös ruoassa, eivät lukuisien tietämättömien tai asenteellisten ihmisten väitteistä huolimatta vahingoita maksan toimintaa oikein annosteltuna sen enempää kuin tavallinen ruokakaan. Väärin annostellut kasvirohdokset, epäpuhtaat kasvirohdokset, jotka on hankittu jotenkin epämääräisistä lähteistä esimerkiksi ulkomailta tai lääkkeiden ja joidenkin rohdosten yhteisvaikutukset voivat haitata maksaa. Valtaosa maksavaurioista tulee kuitenkin lääkkeistä, alkoholin väärinkäytöstä, virheravitsemuksesta tai maksatulehduksista, eivät vitamiineista, hivenaineista tai muista ihan normaaleista ravintolisistä. Maksatoksisia ravintolisä- tai rohdosvalmisteita ei saa olla markkinoilla ja ravintolisien ja rohdosvalmisteiden käyttäjien on hyvä pitäytyä pakkausten annostusohjeissa.


Todellisuus ravintolisien tarpeesta

Ideaalissa tilanteessa kaikki eläisivät stressitöntä ja tervettä elämää ja söisivät joka päivä säännöllisesti juuri oikean määrän ravintoainetiheää, tasapainoista ja terveellistä ruokaa. Hyvin harva pystyy tähän, ellei elä hyvin etuoikeutettua elämää ja pysty keskittymään täysillä oman hyvinvoinnin vaalimiseen. Emme voi olla varmoja siitä miten ravintoainetiheää kaupasta ostamamme tai ravintolassa syömämme ruoka on ja harva meistä jaksaa, pystyy tai edes haluaa syödä koko ajan terveellisesti. Ihmisillä on myös sairauksia, ruokahaluttomuutta, ikääntymistä, lääkityksiä ja monenlaisia rasitustekijöitä ja huomiota hajottavia asioita elämässä, joiden vuoksi myös heidän ravitsemukselliset tarpeensa ja elämäntilanteensa ovat hyvin yksilöllisiä.

Ravitsemuksen ammattilaisena ja terveyden ja sen puutteen suhteen monenlaisissa liemissä itsekin keitettynä olen sitä mieltä, että ravintolisät ovat todella tärkeä ja aivan liian vähän käytetty keino sekä ennaltaehkäistä terveysongelmia, että auttaa meitä voimaan paremmin. Ravintolisien käyttö ei sulje pois muita tapoja huolehtia terveydestä, eivätkä ne tietenkään auta kaikkia ja kaikissa tilanteissa. Monille ne kuitenkin ovat hyödyksi.

Kun juttelen asiakkaideni kanssa yksilöllisen ravintolisäohjelman suunnittelusta ja käyttöönotosta, suosittelen heitä ajattelemaan ravintolisät heidän taloudellisessa budjetissaan samaan kategoriaan ruokakulujen kanssa. Sitähän ne ovat, tiiviissä muodossa ja nimensä mukaisesti ravinnon lisänä. Ne auttavat paikkaamaan sitä vajetta, jota voi syntyä jos ruokavalio ei ole täysin optimaalinen, erilaisten ravintoaineiden tarve on todennäköisesti lisääntynyt, tai ruoansulatus käy hitaalla. Ne auttavat korjaamaan todettuja ravintoainepuutoksia ja varmistamaan ravintoaineiden saantia. Miksi tämä on tärkeää?

Kuvittele, että joku rakentaa hienon Lego-rakennelman ohjeiden mukaan, mutta osa palikoista puuttuu. Rakennelmasta voi ehkä päätellä mikä se on ja sitä voi ehkä jossakin määrin käyttää leikkimiseen, mutta se ei ole kovin kestävä. Me koostumme niistä ravintoaineista, joita saamme ruoasta ja ravintolisistä. Monilla on heidän tietämättään puutoksia ravintoaineista. Tämä on minun alallani (olen ravintoterapeutti) aivan yleisessä tiedossa.

Kun nuorelle ja terveellekin ihmiselle tekee laajempia ravintoaineiden mittauksia, niistäkin löytyy ravintoaineiden vajetta. Ei välttämättä todella radikaaleja puutostiloja, mutta harvan suhteellisen terveenkään ihmisen ravintoaineiden saanti on ihan täysin optimaalista. Jos on sairautta, ikää, lääkityksiä ja erilaisia rasitustekijöitä elämässä, ravintoainepuutoksia on enemmän. Kaikki minun alallani toimivat ammattilaiset huomaavat työnsä kautta jatkuvasti sen, että heidän asiakkaidensa vointi tavalla tai toisella kohenee, kun ravintoainepuutokset korjataan.

On täysin loogista, että kun keholla on ns. kaikki palikat, mitä se toimiakseen tarvitsee, sillä on parhaimmat mahdolliset edellytykset myös tasapainottaa ja korjata itseään. Jaksaminen ja vastustukyky ovat paremmat, kun ihminen on hyvin ravittu ja hän saa tarpeeksi sekä energiaa, että tarvitsemiaan mikroravintoaineta.

Jos ei ole mahdollisuuksia teettää laajoja ravintoainemittauksia, voi joka tapauksessa tukeutua saantisuosituksiin. Ei välttämättä niihin, joissa kuvataan se määrä ravintoaineen saantia, jolla juuri ja juuri tulee jotenkuten toimeen, vaan ylimmät turvalliset saantisuositukset. Ottaen huomioon, että osan ravintoaineista saa ruoasta, voisi ravintolisistä otettu määrä olla esimerkiksi jotakin alimman ja ylimmän saantisuosituksen välistä. 

Monivitamiini, ravintolisäohjelman peruskulmakiviä

Jos monivitamiinin käyttö maksaa muutaman kympin kuukaudessa, onko se paljon? Ei yleensä, kun ottaa huomioon miten kallista ruoka nykyään on. Tietenkin oikein vähävaraiselle ihan kaikki on kallista. En halua väheksyä  niitä ihmisiä, joilla ei yksinkertaisesti ole varaa mihinkään ravintolisiin. Jos on varaa vain pariin ravintolisään, ne saattaisivat olla D-vitamiini ja monivitamiini. Joka tapauksessa monivitamiinin käyttö ei tule niin kalliiksi kuin se, että vastaavansisältöiset ravintoaineet joutuisi hankkimaan monesta eri purkista: B-vitamiinivalmiste, C-vitamiini, A-vitamiini, E-vitamiini, sinkki, kupari, jodi, seleeni jne.

Monivitamiinien käyttäjien olisi kuitenkin tärkeä pyrkiä pitämään mielessä, että myös ruokavalioon on hyvä kiinnittää huomiota. Siihen, että syö tarpeeksi ja säännöllisesti ja mukana on ravintoainetiheitä elementtejä. Ruokavaliota voi lähteä kohentamaan usein vaikkapa siitä, että lisää ruokavalioon mm. erilaisia marjoja, terveellisiä rasvoja, kuten extra virgin oliiviöljyä, ituja, versoja, värikkäitä vihanneksia, siemeniä, pähkinöitä ja monipuolisista lähteistä hyviä proteiineja. Voi olla psykologisessa mielessä helpompi lähteä parantamaan tilannetta siten, että keskittyy ensin siihen, mitä ruokavalioon on hyvä lisätä, sen sijaan, että lähtisi vain karsimaan jotain pois ruokavaliosta. 

Hyvässä monivitamiinissa on mielestäni ainakin seuraavat: B-vitamiinit aktiivisessa muodossa (monet eivät pysty geneettisten syiden vuoksi kunnolla hyödyntämään halpoja ei-aktiivisessa muodossa olevia ravintolisien B-vitamiineja), C-vitamiini, A-vitamiini, E-vitamiini, sinkki, kupari, kromi, mangaani, seleeni, jodi ja mielellään myös K-vitamiini ja K2-vitamiini. D-vitamiiniakin toki voi olla, mutta monivitamiinin määrä ei yleensä yksinään riitä immuunipuolustuksen kannalta riittävään D-vitamiinin saantiin. Turvallinen määrä D-vitamiinia aikuiselle on 100µg päivässä. Erikseen purkista voi ottaa myös magnesiumia, jonka saanti voi monilla jäädä vajaaksi, samoin omega 3-rasvahappojen EPA ja DHA saanti. Stressi ja sairastaminen kuluttavat myös C-vitamiinia enemmän kuin mitä usein monivitamiinista saa.

Kuinka paljon monivitamiinissa pitäisi mitäkin ainesosaa olla? Tämä riippuu vähän siitä, ollaanko ns. tankkaamassa ravintolisiä puutostilojen korjaamiseksi vai onko kyse ennemminkin ylläpidosta. Jos on suhteellisen terve ja tasapainoisesti syövä nuori ihminen, jolla ei ole paljoa stressiä, voisi saantisuosituksia pienemmistäkin määristä usein olla hyötyä ajatuksella, että monivitamiinilla varmistetaan ravintoaineiden saantia sen lisäksi, mitä saadaan ruoasta kun tarve ei ole merkittävä ja kohonnut. Jos tarve on merkittävä ja kohonnut, ajattelisin, että A-vitamiinia on hyvä olla ainakin 800µg (ylin saantisuositus 3000µg, raskaana oleville on omat suositusrajat), sinkkiä 10mg, seleeniä 100µg ja folaattia 400µg. Näin siis esimerkkeinä muutamien keskeisten ravintoaineiden saantia.

Kun tarve on merkittävä, voi olla hyvä käyttää tuotetta, jossa päivittäinen annos jaetaan kahteen ottokertaan kahdelle eri päivän pääaterialle. Joissakin tuotteissa annoksia on jopa kolme päivässä. Näin imeytyminen on parempaa, kuin silloin jos yritettäisiin imeyttää kaikkea samalla aterialla. Näin jäljitellään myös sitä ravintoaineiden saantia, joka tapahtuu ruokaillessammekin. Harva meistä syö vain yhden valtavan aterian kerran päivässä, vaan jakaa syömiset useaan ateriaan päivässä. Jos annos valitsemassasi tuotteessa annostus on vain yksi tabletti tai kapseli päivässä, kannattaa monivitamiini ottaa kunnon aterian päätteeksi. Jos aamiaisesi on niukka, lounas voi olla parempi ajankohta.

Jos otat rautavalmistetta aamulla, monivitamiinin sisältävät hivenaineet voivat kilpailla samoista imeytymisreiteistä. Rauta imeytyy parhaiten aamulla, joten monivitamiini on hyvä ottaa lounaalla tai päivällisellä. Raudan kanssa yhtä aikaa voi ottaa vitamiineja, aminohappoja ja rasvahappoja, mutta hiven- ja kivennäisaineet ja varsinkin kalsium voivat häiritä raudan imeytymistä. Tyhjään mahaan otettu monivitamiini voi tuottaa pahoinvointia ja vatsavaivoja, koska siinä olevat ravintoaineet ovat niin tiiviissä muodossa. Siksi monivitamiini on hyvä ottaa aterian päätteeksi, jolloin se sekoittuu mahalaukussa ruokamassaan ja imeytyy sieltä samoja aikoja kuin ravinnonkin sisältämät ravintoaineet.

Jos olet sitä mieltä, että ravintolisiä ei tarvita, koska saamme kaiken tarvitsemamme ruoasta, saat kaikin mokokin pitää mielipiteesi. Siihen sinulla on täysi oikeus. Kannattaa kuitenkin miettiä, että jos opetat mielipidettäsi muillekin, sen voi uskoa joku sellainen, joka tarvitsisi ravintolisiä. En tietenkään väitä, että kaikkien pitäisi käyttää monivitamiinia, mutta olen sitä mieltä, että nykyistä huomattavasti useampi hyötyisi laadukkaan monivitamiinin säännöllisestä käytöstä, tietenkin huomioiden myös terveellisen ruokavalion tärkeys. Aika harvalle monivitamiinin käytöstä on ainakaan haittaa.

Kilpirauhasen vajaatoiminta ja potilaiden vaikeudet saada diagnoosi

vastuuvapauslauseke:

En ole lääkäri, etkä jutun lukijana ole hoitosuhteessa minuun. Tämän kirjoituksen sisältöä ei saa käyttää lähdeaineena päätettäessa hoidostasi. Vastuu hoidostasi kuuluu sinulle itsellesi ja lääkärillesi. Sinulla on myös täysi oikeus olla tästä kirjoituksesta mitä mieltä haluat.

-------------------------------------------------



 

kuva: Pixabay

Tämä maa on täynnä kilpirauhaspotilaita, jotka kärsivät joka päivä kilpirauhasen vajaatoiminnan oireista, mutta he eivät saa diagnoosia tai hoitoa. Oireita pistetään muiden asioiden piikkiin: 

-"Olet lihava ja laiska (laiskuutta ei aina sanota suoraan, vaan tämän sanan voi lukea rivien välistä tai se sanotaan kiertoilmauksin). Sinun pitäisi vain syödä vähemmän ja liikkua enemmän." Todellisuudessa harva kilpirauhaspotilas syö oikeasti liikaa. He saattavat lihomisen pelossa syödä myös aivan liian vähän ja tämä itse asiassa pahentaa oireita ja hidastuttaa aineenvaihduntaa entisestään. Jaksaisitko itse liikkua enemmän, jos olisit koko ajan väsynyt, masentunut, sinulla olisi ummetusta tai muita vatsavaivoja, erilaisia kiputiloja ja tuntisit lisäksi ettei kukaan ymmärrä sinua. Kun on pitkään sairas, se myös lannistaa ihmistä. Vajaatoimintaoireista liikunta myöskään harvoin piristää, vaan se lisää oireita ja väsyttää entisestään.

Me emme ole koneita. Me olemme ihmisiä, jotka tarvitsemme toisiamme. Me tarvitsemme rakkautta, tukea ja ymmärrystä toisiltamme. Lisäksi tarvitsemme aitoa aktiivista kuuntelua. Suurin osa kilpirauhaspotilaista on naisia ja monilla naisilla on kokemusta siitä, että heidän oireita vähätellään eivätkä he tule kuulluksi lääkärin vastaanotolla. Miehien diagnosointia voi niinikään vaikeuttaa sukupuoli, siksi että ajatellaan kilpirauhasen vajaatoiminnan olevan keski-ikäisten naisten sairaus. Hoikkien kilpirauhaspotilaiden diagnoosia viivästyttää se, että he eivät oireile tyypillisesti liikapainolla ja nuorien diagnoosia se, että on harvinaisempaa sairastua vajaatoimintaan nuorempana. Jos aikaa on 10 minuuttia, paljonko siinä ajassa ehtisi edes silloin kun asenteet ja osaaminen ovat kohdallaan?

Lääkäreille ja oireita potevien läheisille ja ystäville neuvoksi: Kysele ja kuuntele. Kuuntele oikeasti. Sinulla on syystäkin vain yksi suu, mutta peräti kaksi korvaa. Älä heti luule tietäväsi potilaan/läheisen/ystävän asioita paremmin kuin hän itse. Äläkä vertaa heitä itseesi: "Kyllä mä tossa tilanteessa vaan tekisin sitä sun tätä ja ongelma olisi sillä selvä.." Kukaan meistä ei voi tietää täsmällisesti, mitä on aidosti kävellä toisen saappaissa. Luulo ei ole tiedon väärtti.

Jos haluat tietää asiasta lisää aktiivisen kuuntelun merkityksestä, taidosta ja hyödyistä, googlaa "aktiivinen kuuntelu". Liikunta- elämäntapa- ja ruokavaliosuositukset voivat toki auttaa, mutta ne eivät poista tarvetta diagnoosille ja lääkitykselle silloin kun ihmisen elimistö ei tuota tarpeeksi sille elintärkeää kilpirauhashormonia. Jos kilpirauhashormonien vähyys on ns. pullonkaula voida paremmin, hormonien lisääminen on ainoa keino auttaa.

On toki joitain tilanteita, joissa esimerkiksi autoimmuunitulehdus saadaan pysähtymään ravintoterapian ja esim. funktionaalisen lääketieteen keinoin. (minä kilpirauhasasiantuntijana ja ravintoterapeuttina uskon tähän ja olen ollut todistamassa tätä, mutta virallinen lääketiede ei tunnista eikä tunnusta tätä asiaa). Kilpirauhasen vajaatoiminta ei myöskään aina johdu kilpirauhasesta itsestään. Se voi johtua myös aivojen virheellisestä kemiallisesta ohjauksesta (jolle voi olla myös monia eri syitä ja ilmenemismuotoja), tai siitä, että aktiivista kilpirauhashormonia ei syystä tai toisesta ole riittävästä kohdesoluissa, vaikka kilpirauhanen kykenisi tuottamaan hormonejaa.

-"Olet varmasti masentunu. Tässä sinulle masennuslääkkeet." Tämä masennusdiagnoosi ja masennuslääkkeet-temppu näyttää olevan monen lääkärin bravuusi saada potilas nopeasti pois vastaanotolta kun on kiire. Näin potilaat asian usein kokevat. He myös toteavat usein vertaistuessa: "Olipa taas ihan hukkareissu".Toki masennusta on monenlaisilla ihmisillä ja kilpirauhaspotilailla masennus voi kuulua taudin oireisiin. Liian vähä määrä aktiivista kilpirauhashormonia aivoissa voi myös aiheuttaa nk. hoitoresistenttiä masennusta. Masennuslääkkeet voivat toimia varsin huonosti muutenkin ja ne pitäisi joka tapauksessa aina yhdistää terapiaan.

Kilpirauhaspotilailla on vertaistuessa kautta linjan huonoja kokemuksia masennuslääkkeiden tehosta. Toki jotkut saavat niistä apua. Vertaistuessa on joka tapauksessa sekä kansainvälisesti, että Suomessa valtavat määrät ihmisiä, joilla on kokeiltu useita eri masennuslääkkeitä ja jopa psykoosilääkkeitä ja sähköhoitoja. Tuloksetta. Itsellänikin pitkäaikainen vakava masennus helpottui vasta kun sain kilpirauhaslääkitykseni oikeanlaiseksi ja riittävälle annostukselle.

Masennusta voi lisätä myös sairauden oireet itsessään. Kyllä siinä masentuu kun tuntuu että koko elämä on kamppailua mm. uupumusta, turvotuksia ja lihomista vastaan, samoin kuin lukuisia muita oireita vastaan. Elämältään olisi ehkä toivonut jotain varsin muuta. Moni kokee myös olevansa muille ihmisille taakka. Harva asia masentaa enempää kuin kokemus siitä, ettei ole pelkästään hyödytön, vaan muille jopa harmiksi. Kilpirauhaspotilas saattaa esimerkiksi ajatella: "Muut joutuu tekemään kotityöt kun minä en työpäivän jälkeen jaksa muuta kuin maata sohvalla" Kilpirauhasen vajaatoiminnan oireita poteva tarvitsee paljon rakkautta ja vakuutteluja siitä, että on tärkeä ja rakastettava. Ehkä parasta, jota voisit sanoa läheisellesi, joka potee kilpirauhasen vajaatoiminnan oireita on:

"Lepää hetki, käydään sitten ihan pienellä happihyppelyllä, jotta saat pikkuisen raitista ilmaa ja liikuntaa. Minä tiskaan ja minä kyllä tiedän ja uskon, että jos vain jaksaisit ja pystyisit ja tekisit vaikka mitä. Uskon täysin, että sinulla on ne kaikki oireet josta puhut. Olet rakas ja tärkeä".

-Sinulla on ärtyneen suolen oireyhtymä/fibromyalgia/laitan sinut reumakokeisiin/ei tuossa iässä nyt enää niin jaksavaisia ollakaan/sinua ei vaivaa mikään muu kuin vaihdevuodet. Tässsä sinulle estrogeeniresepti.. 

Kilpirauhasen vajaatoiminta sairastavilla on usein sairauteen liittyviä liitännäissairauksia tai sitten oireet pistetään kokonaan jonkun toisen sairauden tai tilan piikkiin. Raudanpuute on yleistä ja senkin tutkimisessa ja diagnosoinnissa on valtavia ongelmia. Kilpiruhasen vajaatoiminta heikentää ruoansulatusta ja tästä seuraa kehon monissa osissa oireilevia tiloja, eli vaikutukset eivät ole pelkästään suolisto-oireet ja ravintoainepuutokset. Kun suolistossa on epätasapainotilaa mm. siinä miten suolen pinta voi tai millainen on mikrobiomi eli suoliston mikrobikanta, tämä lisää autoimmuunisairauksien ja allergioiden ilmaantuvuutta ja vaikuttaa hyvin monenaisesti kaikkiin elimistön säätelyjärjestelmiin: hormonitoimintaan, hermoston toimintaan ja immuunipuolustukseen. Suoliston hyvinvointi ja mikrobiomin tasapaino ovat myös isoja vaikuttavia tekijöitä mielenterveydelle. Monet rappeuma- ja tulehdussairaudet, samoin elimistön matala-asteinen tulehdus eli inflammaatio ja ennenaikainen vanheneminen ja raihnaistuminen linkittyvät suoliston hyvinvointiin ja mikrobiomiin.

Mitä diagnosoimattomalta kilpirauhasen vajaatoimintapotilaalta kuitenkin joka tapauksessa puuttuu, jotta ihminen voisi aidosti voida paremmin on riittävä määrä kilpirauhashormoneita. Voidaan hoitaa vaikka hamaan tappiin saakka muita oireita ja sairauksia, mutta jos vajaatoimintaa ei löydetä eikä hoideta oikein, ihminen jää kärvistelemään oireidensa kanssa. Lääkäri laittaa tilanteen ns. "seurantaan". Minulla tilannetta seurattiin aikanaan 14 pitkää vuotta, joina kärsin oireista ja sillä aikaa minua hoidettiin mielenterveys- lihavuus- ja fibromyalgiapotilaana.

Miksi diagnosoinnissa on ongelmia?

Kilpirauhasen vajaatoimintaa on osattu diagnosoida ja hoitaa paremmin, ennen kun laboratoriokokeista ja tyroksiinista tuli standardihoitoa. Lääkärit ovat perustaneet diagnoosinsa potilaiden tutkimiseen ja oireiden kartoittamiseen ja lisäksi he ovat tunnustelleen kilpirauhasen ja mitanneet potilaidensa lämpötilan. Sitten on annettu kuivattua sian kilpirauhasta sellaiset annokset, jotka vievät oireet pois ja normalisoineet kehon lämmön (alle 36.6 lämmöt eivät ole optimaaliset tai normaalit kenellekään ihmiselle). Ainoat ongelmat olivat siinä, ettei näitä lääkkeitä osattu vielä välttämättä valmistaa yhtä hyvin kuin tänä päivänä. Hormonimäärät saattoivat vaihdella ja lääkkeiden teho heikentyä jos niiden valmistamisesta oli jo aikaa. Niiden hyllyikä ei siis ollut välttämättä yhtä hyvä kuin nykyään. Lisää tietoa kilpirauhasen vajaatoiminnan diagnosoinnin ja hoidon historiasta löytyy esimerkiksi Stop The Thyroid Madness kirjoista I ja II. 

Nykyään lääkäreitä kouluttavat lääkiksessä opettajat, jotka osaavat itse diagnosoida ja hoitaa vajaatoimintaa puutteellisesti. Kilpirauhasen vajaatoiminta käydään koulutuksessa läpi hyvin lyhessä ajassa ja siitä annetaan varsin yliyksinkertaistettu ja jopa virheellinen kuva. Tässä sijaitsee lääkärikunnassa täysi sokea piste. Luullaan, että tiedetään ja osataan, ja kuitenkin merkittävä joukko potilaita vertaistuesta kansainvälisesti ja pieni vähemmistö heitä hoitavia lääkäreitä näkee aivan selvästi, että homma on ihan pielessä. Nykyisillä ohjeistuksilla ja opeilla saadaan hoidettua vain osa potilaista ja heistäkin iso osa hoidetaan puutteellisesti. Tästä kirjoitan seuraavissa kirjoituksissa lisää.

(Ette usko kuinka monia satoja, ellen tuhansia ihmisiä olen viime vuosina ohjannut niiden harvojen lääkäreiden vastaanotolle, joiden olen tiennyt osaavan auttaa paremmin. Parhaita hoitotuloksia on tullut kun on yhdistetty ravintoterapiaa ja lääketiedettä ja mahdollisesti myös muita hoitomuotoja. Tällä hetkellä teen ravintoterapeuttina yhteistyötä ulkomaisen lääkärin kanssa ja yhteistyömme on toiminut todella hyvin. Kielikään ei ole este, koska lääkärikäynnelle järjestyy tulkkaus, eikä lääkärin luokse tarvitse matkustaa kun vastaanotto onnistuu videopuheluna ja tarvittavat tutkimukset järjestyvät Suomesta. Tarvittaessa järjestyvät myös ne lääkitykset, joita on vaikea saada järjestymään Suomesta, kuten silloin kun tarvitsee kokeilla aktiivista T3-hormonia tai eläinperäisiä tai jos tarvitaan mm. uupumuksen tai autoimmuunitilojen hoitoon esimerkiksi LDN tai kortisonia. Ainoa negatiivinen palaute, jota saan on se, että ihmiset harmittelevat sitä, etteivät ole varanneet tälle lääkärille aikaa jo vuosia sitten.)

Väitetään, että aktiivista kilpirauhashormonia mittaavaa koetta T3v ei yleislääkäri tarvitse, vaikka nimenomaan se usein kertoo tilanteen paljon täsmällisemmin kuin pelkät T4v ja TSH. Tämä tosin vain silloin kun tätä kokeen tulosta osataan tulkita oikein, eikä tuijoteta puusilmäisesti pelkkiä viitearvoja. Yksi iso ongelma on myös TSH-arvon tulkitseminen täysin pieleen. Ajatellaan, että viitealueella oleva TSH kertoo aina kilpirauhasen normaalista toiminasta. Ei kerro. TSH voi olla alakanttinen sekä tilanteissa, joissa kilpirauahshormonia on liikaa, että tilanteissa jossa sitä on liian vähän ja se voi olla myös ns. optimaalinen, vaikka henkilöllä on vajaatoiminta. Hyvin monella oireisella T4v pysyy viitearvoissa, mutta monella se keikkuu viitearvojen alakolmanneksessa. Kun TSH on sitten lääkärin mielestä normaali ja T4v on viitearvoissa, ei potilaalla voi lääkärin mielestä olla vajaatoimintaa, vaikka hänellä olisi useita vajaatoimitaan viittaavia oireita ja vaikka suvussa on kilpirauhassairauksia. Tämä on tuskallisen yleinen tilanne.

Myöskään siitä, onko potilaalla mahdollisesti autoimmuunitulehdus kilpirauhasessa ei saada tietoa, koska kilpirauhasen vasta-aineita ei mitata ja välttämättä lääkäri ei edes tunnustele kilpirauhasta. Monilla kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavalla on myös kyhmyjä ja struumaa ja pitkäaikainen jodin ja seleenin vajaus. Näistä ei lääkärin vastaanotolla hiiskuta koskaan yhtään mitään, ellei lääkäri satu olemaan yksi niistä hyvin harvoista yksityisen puolen lääkäreistä, jotka tietävät näistä em. asioista jotakin.

On aivan liian yleinen ongelma, että kilpirauhasen vajaatoimintaoireita potevaa ei osata diagnosoida ajoissa. Hänen vointinsa vain heikkenee vuosi vuodelta ja hän saa kenties useita erilaisia lääkityksiä vajaatoiminnan oireisiin ja liitännäissairauksiin. Näitä lääkkeitä ovat usein:

-kolesterolilääkkeet
-vatsansuojalääkkeet
-lihasrelaksantit
-särkylääkkeet
-betasalpaajat
-verenpainelääkkeet
-diabeteslääkkeet
-unilääkkeet
-rauhoittavat lääkkeet
-masennuslääkkeet
-psyykelääkkeet

Muistan omasta terveyshistoriastani ajan, jolloin ramppasin terveyskeskuksessa ja tulin aina uuden diagnoosin ja lääkereseptin kanssa kotiin. Silti voin aina vain huonommin ja huonommin. Lopulta elin lääketokkuroissani sohvan, vessan ja keittiön välistä reittiä laahustaen. Napsin unilääkkeitä, että sain nukuttua, lihasjäykkyyteen ja erilaisiin kipuihin lihasrelaksanttia ja kolmiokipulääkkeitä, ahdistukseen rauhoittavia ja masennukseen masennuslääkkeitä. Lääkkeiden sivuvaikutuksiin söin betasalpaajia ja vatsansuojalääkkeitä. Olin kolmekymppinen ja vihasin elämääni.

Parhaassa tapauksessan monilta lääkityksiltä vältyttäisiin, jos diagnoosi tehtäisin ajoissa ja kun lääkitykseen yhdistettäisiin elintapa- ja ravitsemushoito ja tarvittaessa myös mielen hoitoa tai henkilöstä riippuen ns. "sielunhoitoa".

Vaikka diagnoosin saisi myöhäänkin, moni kertoo vertaistuessa, että he ovat oikeanlaisen kilpirauhaslääkityksen turvin voineet jättää monia muita lääkityksiä pois. Toki tietenkin lääkärin valvonnassa. Monet kertovat, että elämä tuntuu taas elämisen arvoiselta kun jaksaakin jotain, kivut vähenevät, painonhallita helpottuu, lihaskireydet helpottavat ja kun lääkkeitä on vähemmän, myös niiden sivuvaikutuksia on vähemmän. Mielikin voi paljon paremmin. Itse kuvaisin omalta kohdaltani tunnetta siitä, kun alkaa oikeanlaisen kilpirauhaslääkityksen toimin voimaan paremmin sellaiseksi, että valot ja värit palaavat elämään.

---------------------------

Kun luette eri medioiden kirjoittamia juttuja kilpirauhasen vajaatoiminnasta, neuvon kyseenalaistamaan monet niissä mainitut faktat ja ottamaan ne lääkäreiden mielipiteinä. Näissä jutuissa haastatellaan usein lääkäreitä, jotka eivät osaa kuin aivan perusasiat tai toistavat papukaijoina sitä mitä ovat lääkiksessä tai ns. ylemmiltään tai vertaisiltaan kuulleet. Lääkärikunta on myös hyvin hierarginen. Ylempiään on uskottava ja toteltava, koska muuten joutuu vaikeuksiin tai saa potkut ja jopa lääkärien oikeuksia voidaan rajoittaa, myös perusteettomasti ja näin on käynytkin. 

Tämä minun juttuni, jonka nyt kirjoitin on masentava, myönnän sen. Olen kuitenkin sitä mieltä, että epäkohdat tulee tuntea, jotta niille voisi joskus tehdä jotakin ja jotta voi yksilönä välttyä pahimmilta sudenkuopilta. 

--------------------------

Minusta kirjoittajana uusille lukijoille:

Olen kilpirauhaspotilas, joka on saadakseen oikeanlaista toimivaa hoitoa käynyt hyvin vaikean tien. Olen ollut vuosia aktiivisesti mukana sekä suomalaisessa, että kansainvälisessä vertaistuessa ja olen myös Suomen Kilpirauhaspotilaat ry:n jäsen.

Koska sain apua oikeanlaisesta lääkityksestä, ravintoterapiasta ja funktionaalisesta lääketieteestä, tämän avun turvin mahdollistui se, että kouluttauduin ravintoterapeutiksi Suomen Terveysopisto Saluksessa. Olen myös opiskellut monia asioita omaehtoisesti koulutukseeni kuuluvien lääketieteen perusteiden lisäksi. Näitä osa-alueita ovat mm. psykologia, psykiatria, endokrinologia, mikrobiologia, gynekologia, biokemia, solubiologia, biostatiikka ja epidemiologia. Lisäksi olen NLP Master Practitioner ja NLP:n lisäksi olen omaehtoisesti opiskellut ratkaisukeskeistä valmennusta.

Työkseni toimin ravintoterapeuttina ja pidän yksityisvastaanottoa videoyhteyksien välityksellä. Aikaisemmin toimin myös Amplia klinikan asiantuntijana. Olen toiminut myös vertaistukityöntekijänä ja luennoinut mm. kilpirauhaspotilaille, mutta myös muunlaiselle yleisölle ja monista eri ravitsemusta sivuavista aiheista. Teen työkseni myös artikkeleiden kirjoittamista yrityksille, lehtiin ja yhdistyksille. Tähän blogiin kirjoitan räväkällä persoonallani, mutta tilauksesta kirjoitan myös nk. asiatekstiä.

Olen blogannut vuodesta 2005 ja toiminut yrittäjänä vuodesta 1997. Ennen opiskelua ravintoterapeutiksi olin kuusi vuotta kokonaan työkyvytön ja lääkärinlausunnon mukaan pidettiin epätodennäköisenä, että tulen koskaan palaamaan työelämään. Onneksi en uskonut!

Vaikka minulla on useita sairauksia kilpirauhasen vajaatoiminnan ohella, olen hyvin kiitollinen siitä, että saan toimia rakastamassani ammatissa auttaen ihmisiä voimaan paremmin.

Yksityisvastaanotolla minulla käy hyvin erilaisia ja eri-ikäisiä asiakkaita. Merkittävä osa on kilpirauhaspotilaita, mutta minulla on myös lapsiasiakkaita ja asiakkaita, joilla on muita hormonaalisia hankaluuksia, uupumusta, suolisto-oireita, aknea, PCOS, autoimmuunisairaus tai jotka tarvitsevat yksilöllistä apua ja tukea muutokseen ruokavaliossa.

Varsinaisen ravintoterapian ohella voidaan käyttää apuna myös NLP-harjoituksia ja erilaisia aktivoivia kysymyksiä. Mielestäni on tärkeää, että mieli pysyy mukana tekemisessä ja myös tunteet, ajatukset, arvot ja päämäärät elämässä huomioidaan ravintoterapiassa.

Jos tämä kirjoitus on mielestäsi mielenkiintoinen tai hyödyllinen, jaa siitä linkkiä eteenpäin! Kiitos kun luit!

Turvan kokeminen luo terveyttä

kuva: Pixabay

Mielestäni se, että osaa luoda kontakteissa toisiin ihmisiin turvallisen ilmapiirin on supertaito, jolla on tässä ajassa suurta kysyntää. Se, että on ihmisenä hyväksyvä, lämmin ja helposti lähestyttävä on tärkeää. Sitä varten itsenkin tarvitsee tuntea turvaa ja varmuutta. Se taas ei välttämättä kolkuta automaattisesti oveasi, vaan sitä voi olla viisasta etsiä ja luoda.

Turvattomuutta elämässään kokenut, ehkä jopa traumatisoitunut ihminen on virittäytynyt taajuudelle, jossa saattaa olla oletuksena se, että toiset ihmiset ovat potentiaalinen uhka ja voivat tehdä tai sanoa pahaa, haavoittaa, kiusata tai saattaa jollakin tavalla vaikeaan tilanteeseen. Silloin tietämättään katselee maailmaa ikäänkuin uhka- ja uhri-silmälasien läpi. Turvattomuutta herkästi tunteva voi kokea avuttomuutta eikä oikein usko, että pystyy itse vaikuttamaan kokemaansa. Miten tällaisesta voi vapautua? Asian tiedostaminen on tietenkin tärkeää. Voisiko osa ratkaisua olla myös sen harjoitteleminen, että opettelee luomaan turvaa muille, jotta voi kokea sitä myös itse?

Millaisia kokemuksia sinulla on turvattomuuden tunteen kokemisesta ihan tavallisissa arkisissa tilanteissa? Entä turvallisen ilmapiirin luomisesta ympärillesi?

Ravintoterapeuttia tämäkin teema kiinnostaa, koska kaikenlainen stressi ja jännitys vaikuttaa hyvin laaja-alaisesti terveyteen ja mm. ruoansulatukseen. Terveellinenkään ruoka tai ravintolisät eivät välttämättä yksinään auta riittävästi, jos ruoka ei sula. Jos jännittää, joskus tietämättäänkin, erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa, voi päätyä herkemmin tilanteeseen, jossa kärsii monista ravintoainepuutoksista heikon ruoansulatuksen takia. Monilla ilmenee myös erilaisia ruoansulatuskanavan oireita kuten turvotusta, vatsakipua, röyhtäilyä, närästystä, ripulia tai ummetusta.

Ravintoainepuutokset voivat johtaa mm. väsymykseen, ennenaikaiseen vanhenemiseen ja lisääntyneeseen sairastavuuteen niin kroonisten kuin akuuttienkin sairauksien suhteen. Heikentynyt ruoansulatus saattaa osaltaan laukaista mm. allergioita, yliherkkyyksiä, matala-asteista tulehdusta ja autoimmuunisairauksia. Mahasuolikanavan pintarakenteiden ja mikrobiston tila vaikuttaa terveyteemme ja mm. elimistön säätelyjärjestelmiin, immuunipuolustukseen, hormonitoimintaan ja hermoston toimintaan laaja-alaisesti.

Turvallisuuden tunteen vaaliminen ja lisääminen elämäämme ja ympäristöömme on  terveysteko niin psyykkisesti, kuin fyysisestikin.

Oletko raudanpuutteinen?

 

Ravintoterapeuttina yksi aihepiiri, johon olen erityisesti perehtynyt, on raudanpuute. Olen perehtynyt aiheeseen omien kokemusten ja vertaistuen kautta ja lisäksi siksi, että aihe on tärkeä ja ajankohtainen. Raudanpuute on yleinen ihmisten elämänlaatua heikentävä vaiva. Koska en ole lääkäri, en diagnosoi sairauksia enkä määrää enkä muuta heidän lääkityksiään. Ravintoterapeutilla käyminen ei koskaan korvaa lääkärin antamia tutkimuksia ja hoitoja. Olen kuitenkin sitä mieltä, että ravintoterapia voi olla erinomainen tukihoito raudanpuutteisille.

Raudanpuutteen tyypillisiä oireita ovat mm. uupumus, heikko rasituksen sieto, hengästyminen pienestäkin liikunnasta, heikentynyt ihon ja kynsien kunto. Raudanpuutteinen voi näyttää kalpealta ja myös nk. levottomien jalkojen oireyhtymä saattaa liittyä raudanpuutokseen.

Kun ihmistä halutaan hoitaa kokonaisvaltaisesti, raudanpuutoksen kohdalla on tärkeä selvittää mistä raudanpuutos johtuu ja mitä muita mahdollisia ravintoaineiden puutoksia ihmisellä voi olla. Omassa työssäni olen havainnut selvästi, että raudanpuutos on harvoin ainoa ravintoaineen puutos ja koska rautaan liittyvät biokemialliset tapahtumat kehossa tarvitsevat myös lukuisia muita ravintoaineita toimiakseen hyvin, ei kaikkein optimaalisin ratkaisu usein ole vain ottaa rautavalmisteita purkista. Se ei usein riitä poistamaan elämää haittaavia oireita.

Raudanpuutoksen syyt voivat olla hyvin yksilölliset. Raudanpuutos voi johtua esimerkiksi. runsaista kuukautisista tai muista syistä johtuvasta verenhukasta, stressin, sairauden, iän tai lääkitysten aiheuttamasta heikentyneestä ruoansulatuksesta (jolloin on tavallista, että kärsitään monista muistakin ravintopuutoksista), tai vajaa- tai virheravitsemuksesta.

On valitettavan tavallista, että raudanpuutosta tutkitaan puutteellisesti. Jotta saadaan riittävän selkeä käsitys tilanteesta, tarvitaan riittävä määrä tärkeitä laboratoriokokeita, kuten pvk eli pieni verenkuva, transferriinin saturaatio (sisältää osatutkimuksena seerumin raudan ja transferriinin määritykset) eli TrFeSat ja ferritiinin. Pelkkä pienen verenkuvan (sisältää mm. nk. punasoluindeksit ja hemoglobiinin mittauksen) ja ferritiini mittaus eivät välttämättä tuota riittävän kokonaisvaltaista informaatiota nimenomaan ravintoterapian tueksi. Ruoansulatuksen puutteellisuutta tai vajaaravitsemusta epäiltäessä on hyvä mitata myös prealbumiini. Vaikka en ravintoterapeuttina tee diagnooseja, laboratoriotutkimusten tulokset auttavat minua päättelemään, millaisia suosituksia teen ravitsemuksen ja ravintolisien suhteen. Ohjaan asiakkaani tarvittaessa myös lääkärin vastaanotolle.

Ota rohkeasti yhteyttä sähköpostitse (ninni ät nimda piste fi), jos haluat varata ajan. Vastaanotot tapahtuvat videopuhelujen tai tarvittaessa tavallisten puhelujen välityksellä, joten sinun ei tarvitse matkustaa tapaamaan minua kasvotusten. Lisätietoja vastaanotostani löytyy Jalkeilla-blogistani:

http://jalkeilla.blogspot.com/p/vastaanotot.html

Uupumus: Tauti, joka ei parane jos lääke on väärä

 

Kasvuvaatimukset

Olen harrastanut muutaman kuukauden ajan viherkasvien hoitamista. Aikaisemmin kuvittelin, etten ole viherpeukalo ja että harva kasvi jää eloon siitä että he ovat minun epäonnisessa "hoidossani". Sitten aloin vähitellen oppia, että eri kasveilla on erilaiset kasvuvaatimukset. Niiden tarvitsee elää juuri tietynlaisissa olosuhteissa, jotta ne voivat kukoistaa. Sopiva määrä valoa ja vettä, oikeanlainen kasvualusta, oikeanlainen ruukku, sopivanlaista lannoitusta, tuholaishyönteisten häätöä.. Opin vähitellen ja myös epäonnistumiset ja vaikeudet kuuluvat harrastukseen. Viimeksi eilen illalla mietin kunniallista tietä perääntyä harrastuksesta kun huomasin yhdessä kasvissa kellertyviä lehtiä ja vihannespunkkeja ja toisessa ripsiäisiä.

Valtaosa kasveistani voi onneksi hyvin, mutta ongelma on hoidettava kuntoon pian, jottei ötökkäinvaasio leviä viereisiin kasveihin.  Eräs kasvini ei kasva, koska sille ei riitä tilaa valoisimmalla ikkunallani eikä sille ole täällä erillistä kasvilamppua. Odotan, että kaikki kasvini eivät välttämättä selviä kunnialla tulevan talven pimeydestä.

Ihmisilläkin on erilaiset kasvuvaatimukset. Minulla on paljon kokemusta uupuneiden ja monenlaisista terveysongelmista kärsivien ihmisten auttamisesta ravintoterapialla. Se on usein erinomainen tukihoito. Kun kiinnitetään huomiota ruuansulatukseen, suoliston mikrobiston hyvinvointiin ja mm. varmistetaan riittävää ravintoaineiden saantia, samoin kuin eliminoidaan syömisistä ja elämäntavoista yksilöllisellä tavalla asioita, jotka voivat huonontaa terveyttä ja hyvinvointia, tämä voi antaa keholle paremmat mahdollisuudet tasapainottaa ja korjattaa itseään, jopa parantua. Jotkut vaivat suoranaisesti johtuvat mm. ravintoaineiden puutoksista tai siitä että syö jotakin itselle soveltumatonta ruokaa. Joskus tarvitaan yhteistyötä lääkärin kanssa, jotta saadaan kuntoon lääkitysasioita tai voidaan järjestää niitä tutkimuksia, joita minä ravintoterapeuttina en pysty järjestämään. 

Joskus asiakas ei meinaa sitä millään sisäistää tai hyväksyä, että on jotakin jota lääkäri tai ravintoterapeutti ei voi fiksata pillerillä, ravintolisillä tai ohjaamalla erikoisruokavalion. Me olemme monessa suhtessa samantyyppisiä kuin kasvit. Kasvilla voi olla vaikkapa aivan sopiva kastelu ja lannoitus, mutta mitä jos se elääkin huoneen pimeässä nurkassa, naapurikasvista on hypännyt siihen tuholaisia tai se on umpiruukussa ja sen juuret ovat mädäntymässä?

Mikä sinua näännyttää?

Mikä osa elämästämme ei ole kunnossa. Ole rehellinen! On asioita, joita ei voi muuttaa, mutta on myös paljon asioita jotka on suorastaan pakko muuttaa jos haluat alkaa voimaan paremmin. Tarvitseeko sinun korjata suhtautumista työhön tai tekemiseen, jos kerta toisensa jälkeen uuvut ja ahdistut? Onko taustalla alituisesti mukanasi seuraavat pelot ja turvattomuuden tai arvottomuuden tunteen, jotka syövät energiasi sinun sitä kunnolla edes huomaamatta, koska siitä on tullut osa sinua? Onko elämässäsi myrkyllisiä ihmisiä, jotka jäytävät sieluasi ja nakertavat sitä pala kerrallaan, kunnes sinusta on jäljellä vain ihmisraunio? Oletko maalannut itsesi nurkkaan ja luulet, että nykyinen kiire, suorittaminen ja häsellys on ainoa tapa elää ja jos muutat elämääsi toisenlaiseksi, taivas tippuu niskaan? Olisiko mahdollista, että olisitkin onnellisempi elämällä leppoisampaa, mutta esimerkiksi taloudellisesti vaatimattomampaa elämää? Mitä jos voisitkin tehdä jotakin parempaa ja kivempaa työtä? Mitä jos muutto toiselle paikkakunnalle ja uusi alku elämässä on se mitä tarvitset?

Luuletko, että popsialla kortisonia ja ison kasan ravintolisiä voi korjata jotakin sellaista, joka johtuu vaikkapa homeesta työpaikalla, toksisesta ihmissuhteesta, työnarkomaniasta tai kissastasi, joka ei anna sinun nukkua kuin viisi tuntia yössä? Auttaako ravintoterapia, jos juurisyynä on traumat, joihin et ole saanut asianmukaista hoitoa tai se, että sinun olisi tärkeä oppia tunnistamaan, asettamaan ja kommunikoimaan omat rajasi toisille ihmisille?

Minkä tarvitsee muuttua?

Ravintoterapialla voidaan usein saavuttaa varsin paljon. On kuitenkin joskus pullonkauloja, joita lääkäri tai ravintoterapeutti ei pysty poistamaan. Olen todistanut sitä monta kertaa viime vuosien aikana, että ihminen alkaa voimaan paremmin ravintoterapian ansiosta. Olen todistanut myös monta kertaa, että ravintoterapia on vain yksi seikka muiden joukossa, jonka ansiosta jollain ihmisellä menee paremmin. Joskus tarvitaan muita muutoksia elämässä, että asiat nytkähtävät eteenpäin. Muutokset vaativat usein luopumista, uskallusta, sen että aloittaa. Muutokset saattavat vaatia sopeutumista ja myös nöyryyttä. Joskus ovien tulee sulkeutua takana, jotta uudet ovet voivat avautua edessä. Joskus muutoksen on oltava selkeämmin sisäinen, joskus selkeämmin konkreettisempi ja ulkoisempi.

Meillä voi olla ikäänkuin kiviä kengässä, jotka poistamalla pystymme taas kävelemään kunnolla eteenpäin ja kipu vähitellen lakkaa. Jos tuntuu, että on jo kaikkensa tehnyt, mutta kasvi vaan voi huonosti eikä kasva, niin nostamalla kasvi juurineen mullasta saattaakin havaita jotakin yllättävää. Joskus kasvin juurten ympärille on taimitarhalta jäänyt muoviverkko eivätkä kasvin juuret ole päässeet kunnolla kasvamaan. Niissä saattaa olla jopa juurimätää, koska juurimöykyn keskellä olevaan multaan on jäänyt liikaa kosteutta. Liian tiivis ja liikaa vettä pidättävä multa voi tukehduttaa juuret. Mikä kaikki saattaa haitata ja tukehduttaa meitä?

Miten saada se mitä tarvitsee?

Entä jos olemme kuin trooppinen kasvi, joka ei voi kukoistaa pohjolan pimeydessä ja 
kuivassa sisäilmassa? Missä määrin meidän on vain sopeuduttava elämään maailmassa, joka ei useimmille meistä ole mitenkään ideaalein paikka kukoistaa? Miten saamme elämäämme enemmän sitä mitä kaipaamme, on se sitten turvallisuutta, arvostusta, mielekästä tekemästä, tarkoituksellisuutta, lämpöä, rakkautta tai fyysisiä perusasioita kuten riittävä uni, sopivasti liikkumista ja ravitsemuksellisesti kaikki se mitä tarvitsemme?

Oletko sinä koskaan laatinut konkreettista listaa asioista, jotka ovat sinulle elämä eri osa-alueilla niitä mitä eniten tarvitset? Mitä tarvitset ympäristöltäsi, tekemiseltäsi, ihmissuhteiltasi? Mitä tarvitset voidaksesi hyvin? Mistä voi karsia ja mistä ei? Mitkä ovat ne aivan ydinasiat, jotka siihen listaan jäävät kun karsit vähitellen niitä asioita, jotka eivät ole aivan välttämättömiä? Jos numeroit tärkeysjärjestykseen elämän eri osa-aluiden tärkeimmät asiat, mitkä ne ovat? Miten hyvin ne nyt toteutuvat elämässäsi? Mikä olisi seuraava askel, joka sinun tulisi ottaa, että saisit jotakin hyvin tärkeää, joka sinulta juuri nyt puuttuu?

Pitääkö kaikkien syödä aamiainen ja millainen ruokarytmi voi olla hyvä?

Sanotaan, että aamiainen on päivän tärkein ateria. Minä olen sitä mieltä, että kyllä se voi monille olla. Siis kunnon tukeva aamiainen. Se voi auttaa, samoin kuin kunnon tukeva lounas esimerkiksi siinä, että et tule liian kevyestä syömisestä iltaa kohden niin nälkäiseksi, että napostelet pitkin päivää tai syöt illalla aivan kohtuuttoman paljon. Kun on alkupäivästä syönyt hyvin, ei tee välttämättä myöskään niin herkästi mieli sokeria ja runsaasti tärkkelystä sisältäviä herkkuruokia, joita terveyden vuoksi olisi hyvä syödä vain silloin tällöin.

On silti ihmisiä, jotka pärjäävät ilman aamupalaa. Lounas voi olla heille heidän keskeisin päivän ateria. Jotkut voivat jopa ongelmitta syödä kevyesti aamulla ja päivällä ja syödä sitten vähän tukevammin iltasella. Mikä sopii toiselle, ei välttämättä sovi toiselle. On hyvä löytää juuri itselle sopiva ratkaisu. Joskus kaikkein tasapainoisin ateriarytmi on esimerkiksi kolme riittävän tukevaa päivän pääateriaa ja yksi tai kaksi välipalaa vain siinä tapauksessa, että aterioiden väli uhkaa venyä. On harvinaista, että on todellisia lääketieteellisiä syitä miksi pitäisi syödä esimerkiksi kahden tunnin välein.

Monille sopii oikein hyvin sellainen tapa syödä, että aamun ja päivän ateriat ovat vähähiilihydraattisia, mutta päivän viimeisellä aterialla voi olla vähän tärkkelystäkin esimerkiksi kypsien juuresten ja täysjyväviljojen muodossa. Tämä tapa voi olla hyödyksi painonhallinnassa ja se voi auttaa olemaan päivällä pirteämpi ja nukahtamaan illalla hyvin, sillä tärkkelyksellä on monille hieman väsyttävä vaikutus, toisin kuin proteiinia, rasvaa, kuituja ja kasviksia sisältävillä aterioilla. Jos painon putoaminen ei ole toiveissa, voi tavallisesti silti syödä ainakin lounaan vähähiilihydraattisena jos haluaa nauttia siitä edusta ettei ole tärkkelyspitoisen lounaan jäljilta iltapäivällä väsynyt ja aivosumuinen. Jos ei halua, että paino putoaa, on hyvä sisällyttää tärkkelyspitoiselle aterialle riittävästi rasvaa. Painoa eniten kohottava yhdistelmä on nimittäin tärkkelys ja sokerit yhdistettynä rasvaan. Laatu on silti tärkeää. Margariinien ja muiden käsiteltyjen ja huonolaatuisten rasvojen sijaan kannattaa käyttää esimerkiksi oliiviöljyä, avokadoöljyä, voita, kookosöljyä, vehnänalkioöljyä, kameliaöljyä ja hamppuöljyä.

Niille, joilla ei ole taipumusta lihomiseen tai jotka liikkuvat paljon, voi sopia runsashiilihydraattisempikin ruokavalio. Kenellekään ei silti ole pahasta vähän miettiä minkä laatuisia hiilihydraatteja pääosin ruokavalioonsa sisällyttää ja millaisia määriä. Jatkuva sokerin, valkojauhotuotteiden ja rasvassa uppopaistettujen perunoiden jokapäiväinen syönti tuskin on terveellistä kenellekään. Parasta on, jos et tuudittaudu siihen että olet kuolematon jos olet vielä nuori ja terve. Teet viisaasti kun ennakoit ja pyrit syömään suhteellisen terveellisesti jo ennen epäterveellisestä ruokavaliosta aiheutuvia vaivoja. Syömällä hyvin ja terveellisesti jaksaa taatusti myös nuorena ja terveenä paremmin! Epäterveellinen ruokavalio väsyttää ja tuottaa epämääräisen nuutuneen olon. Usein vatsakaan ei voi oikein hyvin.

Takaisin aamiaiseen. Se voi joillakin toimia hyvin vähähiilihydraattisena, varsinkin jos tärkkelystä kuten puuroa, leipä tai mysliä sisältävä aamiainen ei riitä viemään nälkää pois ennen lounasta tai sitten lounas pitäisi syödä jo parin kolmen tunnin päästä aamiaisesta, jotta nälkä pysyy poissa. Monilla vähähiilihydraattinen proteiinipitoinen (lisäksi rasvaa ja vihanneksia) aamiainen vie nälän pois jopa 4-6 tunniksi. Joillain voi toimia myös hedelmiä, marjoja, siemeniä ja pähkinöitä sisältävä kevyempi aamiainen tai ne em. puurot, leivät tai myslit. Silloinkin on hyvä keskittyä laatuun, eli ennemmin kuin valkojauhotuotteita, täysjyvää (voi olla silti huono vaihtoehto mm. suolistovaivaiselle) ja lisäksi myös tuoretta ja ravintoainetiheää kuten marjoja, ituja, yrttejä ja versoja.

Jos on ruoansulatus- ja vatsaoireita, on hyvä tietää, että silloin hedelmät voivat olla ongelmallisia muiden ruoka-aineiden kanssa syötynä ja ne voi olla parempi syödä tyhjään mahaan esimerkiksi puoli tuntia ennen ateriaa. Ne eivät vie nälkää pitkäksi aikaa, poikkeuksena banaani, joka voi pitää nälkää poissa jopa tunnin pari.

Esimerkkejä erilaisista aamiaisista: Munakas ja porkkanaraastetta, jossa on kourallinen puolukoita, päällä ruokalusikallinen auringonkukan- tai kurpitsan siemeniä. Ateriasmoothie, jossa marjoja, avokado, lehtikaalia, proteiinijauhetta, siemeniä, rasvaa ja vettä (Ateriasmoothiessa on tärkeä olla riittävästi proteiinia, rasvaa ja kuituja, jotta se vie nälän pitkäksi aikaa ja antaa riittävästi energiaa) Täysjyvämysliä maidolla, kasvimaidolla, jugurtilla tai kookoskermalla, lisäksi pari desiä erilaisia marjoja. Kaurapuuro voisilmällä ja kanelilla, vähän kookossokeria tai muutama steviatippa, lisäksi marjasmoothie, jossa pari desiä marjoja, pari rkl siemeniä (pellavan- tai chian siemeniä) tai kuitujauheita (esim. psyllium, akaasiakuitu, omenapektiini, perunakuitu) ja tilkka vettä Pari palaa tse tehtyä vähähiilihydraattista siemennäkkäriä, jonka päällä yrttivalkosipulivoita tai avokadotahnaa, lisäksi vihanneksia ja jotakin proteiinipitoista kuten kalaa, kanaa tai kananmunia. Näkkärin päällä voi olla myös hummusta ja ituja.

Juuresrieskaa, jossa myös siemeniä, päällä voita, vihanneksia ja jotakin proteiinipitoista. Pari hedelmää ja kourallinen pähkinöitä Siemennäkkäriä, juustoja, hedelmiä ja marjoja

Mikään ei biologisessa mielessä myöskään estä syömästä aamiaiseksi jotakin ruokakulttuurin kannalta epäsovinnaista. Jos haluat aamulla syödä pihvin salaatilla ja grillatuilla kasviksilla, syö pois jos se sopii sinun aamiaiseksesi. Samoin jos sinulle sopii aamiaiseksi ruokaisa salaatti, joka yleensä mielletään ennemminkin lounaaksi. Monet syömisiin liittyvistä uskomuksistamme ovat enemmän kulttuurisidonnaisia kuin perustuvat biologisiin faktoihin. Joskus voi olla hyvä irrottautua totutusta ja pyrkiä ajattelemaan ikäänkuin "laatikon ulkopuolelta". Se voi olla emotionaalisesti hyvin vapauttava kokemus ja siten saattaa myös loytää itseään paremmin palvelevia tapoja syödä. Samakin ihminen voi sopeutua monenlaiseen ruokavalioon. Sen lisäksi, että me ihmiset olemme yksilöitä, me olemme myös yllättävän sopeutuvaisia. Toki myös olosuhteemme, kuten resurssimme ja terveydentilamme määrittelevät, millainen aamiainen, ruokarytmi tai ruokavalio on meille kulloinkin sopiva ja hyödyllinen.

Update 10.30 23.6. Niin, se jäi vielä mainitsematta, että miksi sitten on hyvä ettei ruokarytmi ole toisaalta liian harva ja toisaalta liian tiheä? Liian harva ruokarytmi saattaa hidastuttaa aineenvaihduntaa ja saatat myös päätyä syömään päivän aikana liian vähän. Se voi myös johtaa siihen että yksittäinen ateria on niin iso ja työläs sulattaa, ettei se tee vatsalle hyvää. Jos ehdit tulla nälkäiseksi tai verensokerit ehtivät laskea ennen seuraavaa ateriaa, saatat olla voimaton tai kärttyisä, jopa itkuinen ja harkintakykysi voi huonontua. Jos puputtelet jotakin ruokaa tai välipaloja pitkin päivää, on ruoansulatus jatkuvasti käynnissä. Saatat saada liikaa energiaa pitkin päivää tai sitten kunnon ruoka ei maistu. Tämä ei siis päde vain pieniin lapsiin, vaan myös meihin aikuisiin. Ruokarytmi on sidoksissa osin myös muihin rytmeihin, kuten erilaisiin hormoneihin ja uni- ja valverytmiin. Jos syöt tosi usein, suussasi nk. happohyökkäys myös toistuu usein, eli jatkuva puputtelu voi tehdä huonoa myös hampaillesi, varsinkin jos se mitä syöt sisältää sokereita ja tärkkelystä.