Turvan kokeminen luo terveyttä

kuva: Pixabay

Mielestäni se, että osaa luoda kontakteissa toisiin ihmisiin turvallisen ilmapiirin on supertaito, jolla on tässä ajassa suurta kysyntää. Se, että on ihmisenä hyväksyvä, lämmin ja helposti lähestyttävä on tärkeää. Sitä varten itsenkin tarvitsee tuntea turvaa ja varmuutta. Se taas ei välttämättä kolkuta automaattisesti oveasi, vaan sitä voi olla viisasta etsiä ja luoda.

Turvattomuutta elämässään kokenut, ehkä jopa traumatisoitunut ihminen on virittäytynyt taajuudelle, jossa saattaa olla oletuksena se, että toiset ihmiset ovat potentiaalinen uhka ja voivat tehdä tai sanoa pahaa, haavoittaa, kiusata tai saattaa jollakin tavalla vaikeaan tilanteeseen. Silloin tietämättään katselee maailmaa ikäänkuin uhka- ja uhri-silmälasien läpi. Turvattomuutta herkästi tunteva voi kokea avuttomuutta eikä oikein usko, että pystyy itse vaikuttamaan kokemaansa. Miten tällaisesta voi vapautua? Asian tiedostaminen on tietenkin tärkeää. Voisiko osa ratkaisua olla myös sen harjoitteleminen, että opettelee luomaan turvaa muille, jotta voi kokea sitä myös itse?

Millaisia kokemuksia sinulla on turvattomuuden tunteen kokemisesta ihan tavallisissa arkisissa tilanteissa? Entä turvallisen ilmapiirin luomisesta ympärillesi?

Ravintoterapeuttia tämäkin teema kiinnostaa, koska kaikenlainen stressi ja jännitys vaikuttaa hyvin laaja-alaisesti terveyteen ja mm. ruoansulatukseen. Terveellinenkään ruoka tai ravintolisät eivät välttämättä yksinään auta riittävästi, jos ruoka ei sula. Jos jännittää, joskus tietämättäänkin, erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa, voi päätyä herkemmin tilanteeseen, jossa kärsii monista ravintoainepuutoksista heikon ruoansulatuksen takia. Monilla ilmenee myös erilaisia ruoansulatuskanavan oireita kuten turvotusta, vatsakipua, röyhtäilyä, närästystä, ripulia tai ummetusta.

Ravintoainepuutokset voivat johtaa mm. väsymykseen, ennenaikaiseen vanhenemiseen ja lisääntyneeseen sairastavuuteen niin kroonisten kuin akuuttienkin sairauksien suhteen. Heikentynyt ruoansulatus saattaa osaltaan laukaista mm. allergioita, yliherkkyyksiä, matala-asteista tulehdusta ja autoimmuunisairauksia. Mahasuolikanavan pintarakenteiden ja mikrobiston tila vaikuttaa terveyteemme ja mm. elimistön säätelyjärjestelmiin, immuunipuolustukseen, hormonitoimintaan ja hermoston toimintaan laaja-alaisesti.

Turvallisuuden tunteen vaaliminen ja lisääminen elämäämme ja ympäristöömme on  terveysteko niin psyykkisesti, kuin fyysisestikin.

Tammikuun kursseja ja luentoja Helsingissä

Onko sinulla tavoitteena terveempi ja energisempi elämä vuodelle 2017 tai haluaisitko auttaa muita voimaan paremmin? Esittelen tässä nyt luentojani tammikuulle 2017 ja myös yhden kokonaisen kurssipäivän opinahjossani Suomen Terveysopisto Saluksessa.

Omat luentoni/koulutukseni sinulle:

Luento Helsinki ke 4.1. 2017 Ruoansulatus ja suolisto

Paikka: Mäkelän Koulu, Hattulantie 2, Luokka 130 (sisääntulokerros)
Aika: Ke 4.1. 2017 klo 18.00-20.00

Miksi ruoan tulee sulaa, miten se tapahtuu ja milloin ruoansulatusta tarvitsee tukea? Miten sitä voidaan tukea? Millainen merkitys suolistolla ja suolistomikrobistolla on terveyteemme ja miten voimme avittaa kehoamme silloin kun suolisto on epätasapainotilassa? Mm. näihin kysymyksiin ja paljon muihin saat vastauksen luennolla. Lopuksi on aikaa myös keskustelulle ja kysymyksille. Tämä luento on saanut kiitosta mm. siitä että haastava aihe on selitetty hauskasti ja kansantajuisesti ja siitä että luennolta on jäänyt käteen arvokasta käytännöllistä tietoa. Luennon hintaan sisältyy monisivuinen nelivärimateriaali.

Tämä luento/koulutus on myös hyödyllinen pohja pari viikkoa myöhemmin järjestettävälle "Järkevä painonhallinta"-koulutukselle, samoin kuin muillekin tammikuun koulutuksilleni.

Luento Helsinki ke 11.1. 2017 kouluikäisten ruokavalio

Paikka: Mäkelän Koulu, Hattulantie 2, Luokka 235, 2. kerros
Aika: Ke 11.1. 2017 klo 18.00-20.00

Miten voimme parhaiten tsempata kouluikäisiä lapsiamme ja nuoriamme syömään terveellisesti ja millaista tuo terveellinen ravitsemus oikeastaan on? Tarvitsevatko kaikki lapset ja nuoret samanlaista ruokaa, vai voiko olla yksilöllisiä eroja? Millaisista ravintolisistä lapset voivat hyötyä? Mm. näihin kysymyksiin saat luennolta vastauksia käytännöllisellä tasolla. Lisäksi käsitellään lähemmin mm. rasvahappojen merkitystä lasten ja nuorten ruokavaliossa, samoin sitä mitä funktionaalinen lääketiede on ja millä keinoin funktionaalinen lääketiede lähestyy tukihoitona mm. lasten neurologisia ja neuropsykiatrisia haasteita ja mm. ihottumien hoitoa ravitsemuksellisesti. Lopuksi on aikaa myös keskustelulle ja kysymyksille. Mukaan muistiinpanovälineet!

Päivitys: Tämä kurssi on valitettavasti peruuntunut aikataulullisista syistä.

Luento Helsinki ke 18.1. 2017 Järkevä painonhallinta

Paikka: Mäkelän Koulu, Hattulantie 2, Luokka 130 (sisääntulokerros)
Aika: Ke 18.1. 2017 klo 18.00-20.00

Haluatko tuhdin tietopaketin siitä mitkä ovat järkevän ja terveellisen painonhallinnan perusteet? Sitten tämä luento on juuri sinulle! Luennolla käsitellään mm. sitä, miksi me ihmiset lihomme ja mitä erilaisia tunneperäisiä ja fysiologisia syitä lihomisen taaksen voi kätkeytyä. Miten voisimme parhaiten varmistaa että painonhallintamme on turvallista, järkevää ja että tulokset säilyisivät pitkään? On suositeltavaa, mutta ei välttämätöntä tulla ensin kuuntelemaan 4.1. 2017 luento aiheesta Ruoansulatus ja suolisto, sillä tämä aihe liittyy läheisesti ja tärkeänä osana myös painonhallintaan. Luentomaksu sisältää monisivuisen nelivärimateriaalin.

Luennolle ilmoittautuminen ja maksaminen: https://holvi.com/shop/NinaSaine/product/ca5e935140aefc6fb9ded38e75577d4f/

Luento Helsinki ke 25.1. 2017 Kilpirauhasluento

Paikka: Mäkelän Koulu, Hattulantie 2, Luokka 235, 2. kerros
Aika: Ke 25.1. 2017 klo 18.00-20.00

Luennolla kokemusasiantuntija ja ravintoneuvoja Nina Saine kertoo oman selviytymistarinansa erittäin vaikeahoitoisen kilpirauhasen vajaatoiminnan selättämisestä. Luennolla keskitytään kilpirauhasen vajaatoiminnan kokonaisvaltaiseen hoitoon. Miten kilpirauhanen toimii? Mistä vajaatoiminta voi johtua? Miten vajaatoimintapotilaan olisi hyvä suhtautua laihduttamiseen? Mikä on jodin osuus? Millaisista ruokavalioista kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavat ovat hyötyneet? Näihin ja moniin muihin kysymyksiin saat vastauksen luennolla. Lisäksi käsitellään laboratoriokokeiden tulkinnan haasteita ja DIO2-geenitestiä. (Huom. luennoitsija ei ole lääkäri eikä terveydenhoidon virallinen ammattilainen, joten vastuu hoidosta on aina potilaalla itsellään ja hänen lääkärillään. Ravintoneuvoja ei mm. diagnosoi eikä puutu lääkityksiin.)
Luento on ollut suosittu ja kiitelty monella paikkakunnalla, joten jos aihe koskettaa omakohtaisesti, läheisen sairauden takia tai työsi tai opintojesi puolesta, tule kuuntelemaan

Luennolle ilmoittautuminen ja maksaminen: https://holvi.com/shop/NinaSaine/product/bafc71407427e1dd41b73bd94b2daf29/



linkki verkkokaupan etusivulle:

https://holvi.com/shop/NinaSaine/

Koko päivän kurssi sokeririippuvuudesta, järjestänänä Suomen Terveysopisto Salus, kouluttajana diplomiravintoterapeutti Tarja Tuuli-Dammert

 

 

ilmoittautuminen sokeririippuvuus-kurssille: minna.hansen@terveysopisto.fi

Lisämunuaisuupumuksesta kehon säätelyjärjestelmien ymmärtämiseen

Olen kirjoittanut lisämunuaisaiheesta paljonkin tämän blogin historiassa, mm. täällä. Nyt työskenneltyäni vertaistuessa sekä kansainvälisesti ja nyttemmin lähinnä Suomessa, havaitsen jatkuvasti, että ihmisillä on kova tiedonnälkä ja halu saada apua terveyttään, elämänlaatuaan ja jaksamistaan verottaviin haasteisiin. He ovat valmiita etsimään tietoa ja oppimaan, ymmärtämään. Halutaan etsiä jokin selitys sille mikä itseä vaivaa ja siihen tottakai sitten toimintatavat, jolla päästäisiin tilanteessa eteenpäin.

Muistelen omaa polkuani kun vuonna 2012 lähdin aktiivisesti etsimään apua ja vastauksia. Olin todella innoissani kun asiat nytkähtivä eteenpäin, samoin oma ymmärrys. Jälkeenpäin huomaa, että silloin tarkasteli asioita vielä kuitenkin kovin simplistisesti ja veti mutkia suoraksi. Olemme vertaistuessa kaikki kehittyneet yhdessä ja oppineet paljon. Uusia uteliaita ja motivoituneita ihmisiä liittyy matkanvarrella remmiin koko ajan.

Muistatteko lapsena kun katselitte pari vuotta aikaisemmin tekemiänne piirustuksia ja askartelemuksia? Minua ne nolottivat kun ne olivat minusta niin huonoja ja ajattelin, että nyt osaan jo tehdä paljon hienompia. Sitten taas parin vuoden kuluttua senaikaiset aikaansaannokset vaikuttivat keskenkasvuisilta ja lapsellisilta. Vähän samalta voi tuntua tarkastella omaa kehittymistään terveys- ja hyvinvoinnin alan asioiden ymmärtämisessä. Minun itseni kohdalla näin on laita mm. lisämunuaiskuoren hormonitoiminnan ymmärtämisen suhteen.

Olen jo pitkään miettinyt miten toisin esiin kirjoituksissani entistä laajempaa kuvaa asioista. Työssäni ravintoasiantuntijana tulee hahmottaa kerralla isoja kokonaisuuksia. Asiakas saattaa tulla vastaanotolle ja viestittää: "Mulla on lisisuupumus ja epäilen että kortisolit on matalat ja haluaisin siihen sulta neuvoja ravintolisissä ja yrteissä". Fine, saamansa pitää ja autan missä vain voin. Haluan kuitenkin voida auttaa kokonaisvaltaisesti ja monipuolisesti, jotta avustani olisi pitkäaikaista hyötyä. Käyn kaikkien kanssa läpi mitä heidän elämässään on tapahtunut, millainen terveys/sairashistoria heillä on ja millaisia tunteita, oireita ja muita terveyteen liittyviä tiloja heillä ilmenee. Kyselen myös ruokavalion, elintavat, unen, liikunnan, henkisen hyvinvoinnin, ihmissuhteet, elämäntilanteet, suolen toiminnan ja muut senkaltaiset asiat. Kartoitan tilannetta sekä kasvotusten kyselemällä, että lähettämällä etukäteen kaavakkeita täytettäväksi. Myös ruokapäiväkirjaa täytetään myös aina jossakin muodossa.

Lisämunuaisuupumus, "Adrenal Fatique" ymmärretään tilana jossa henkisen ja/tai ruumiillisen rasituksen seurauksena tulee muutoksia lisämunuaiskuoren hormoneihin ja nämä muutokset ovat eriasteisia ja tilan edetessä muuttavat muotoaan, usein mm. alun kortisolitasojen kohoamisesta, niiden heittelehtimiseen ja lopulta mm. kortisolitasojen laskuun, joskus jyrkkäänkin. Muutoksia on usein myös DHEA-hormonin ja aldosteroni-hormonin erityksessä ja iskua saavat usein myös mies- ja naissukuhormonit ja kilpirauhashormonit.

Näissä em. muutoksissa on mukana myös aivojen hormonien ohjausjärjestelmä, mm. ACTH-hormoni, eli sinänsä nimitys lisämunuaisuupumus on hieman pöljä. Asia on laajempi eikä koske vain sitä mitä tapahtuu tai on tapahtumatta lisämunuaiskuoressa ja kortisonitasoissa. Asia on itse asiassa hyvinkin paljon laajempi ja tämä on tärkeä ottaa huomioon kun pyritään tasapainottamaan uupuneen ihmisen biokemiallista epätasapainotilaa.

Toisaalta sekään, että tilaa kutsutaan epätasapainotilaksi ei pidä varauksetta paikkaansa, sillä kehomme on aika viisas. Moni niistä tapahtumista mitä kehollemme tapahtuu pitkittyneessä tai muuten vaan kovassa stressissä ja rasituksessa on osa kehomme priorisointia ja kompensaatiota pyrkiä sopeutumaan haastavaan tilanteeseen. Kehomme pyrkii ensisijaisesti suojelemaan verenkiertoa ja tärkeitä sisäelimiä kuten sydäntä ja aivoja. Jos se joutuu kovin suojelemaan itseään haastavilta olosuhteilta, se pitää itseään hämmästyttävän tehokkaasti ja kauan hengissä, mutta nuo kompensaatiovaiheet eivät meistä ihmisistä tunnu yleensä järin mukavilta eikä toimintakykymme niiden aikana usein ole kovin häävi.

Joitakin esimerkkejä kehon kompensaatiosta, jotka liittyvät läheisesti myös nk. lisämunuaisuupumukseen:

Aivoja mm. aletaan suojaamaan stressin mukanatuomalta liialta kortisolimäärältä ja kortisolitasoja saatetaan lopulta laskea paljonkin. Uupumus pistää siis lepäämään/petiin/sairaslomalle jos et sinne itse älyä ajoissa mennä. Jos kaloreja tai hiilihydraatteja rajoitetaan, varsinkin stressin aikana tai jos samalla urheillaan kiivaasti, elimistö pyrkii säästämään uupumukselta ja nääntymiseltä vähentämällä kilpirauhashormonien muuntoa aktiivisiksi ja näin hillitsemällä energiantuotantoa. Tuloksena uupumusta ja klassisia kilpirauhasen vajaatoiminnan oireita. Labralöydöksissä usein kohonnut rT3-hormoni. Stressissä ja uupumisessa myös ruoansulatus heikkenee (mahasuolikanavan oireilua, väsymystä, aivosumua, inflammaatiota eli elimistön hiljaista tulehdusta, ravintopuutoksia, iho-ongelmia, nivelvaivoja, särkyjä, kolotuksia, lihasväsymystä ja -kipuja yms.), samoin usein sukupuoliset halut ja lisääntymiskyky.

Kun pitkittynyt stressi, uupuminen ja rasitus kohtaavat meitä, muutokset kohdistuvat kaikkiin keskeisiin elimistön säätelyjärjestelmiin. Siksi ne kaikki on huomioitava kun halutaan auttaa toipumisessa. Paljon spontaania toipumista tapahtuu myös itsestään levossa, mutta myös mm. ravinnolla, unen ja levon varmistamisella ja ruoansulatuksen tukemisella on iso rooli.

Loppupäätelmä:

Kehon keskeisiä säätelyjärjestelmiä ovat hormonitoiminnan lisäksi hermoston toiminta ja immuniteetti. Kokonaisvaltaisessa hoidossa nämä kaikki ja niiden keskinäiset vuorovaikutussuhteet tulee huomioida. On siis kysyttävä, miten juuri tässä minun tilanteessa ruoansulatus ja suolisto on reagoinut? Entä hormonit, hermosto ja immuniteetti? Minulla ei siis ole vain mitään yksittäistä oireyhtymää epäviralliselta nimeltään lisämunuaisuupumus vaan yksilölliset syyt ovat johtaneet siihen että rasitusta on kohdistunut kehoni säätelyjärjestelmiin, joita nyt tulee tasapainottaa.

Haluatko vahingoittaa itseäsi liikunnalla?

Tämä kirjoitus saattaa nostattaa verenpaineita, sillä on voi olla joillekin ihmisille hiukkasen arka aihe. Ei se mitään. Kaikkien ei tarvitse olla aina kaikesta samaa mieltä. Voimme kuitenkin ymmärtää toistemme ajatusmaailmaa vaikka omamme olisikin toinen.

Voimme hankkia auton rahalla. Jotkut voivat saada auton jopa perintönä tai lahjana. Autoja voi fiksata ja tuunata aivan loputtomiin, hioa ja maalata. Auto ei valita, vaikka siltä voi joskus vähän kuulostaa jos käynnistät sen tai ajat sillä kun siinä on jotakin vikaa. Ajan myötä autostakin aika jättää, kuten ihmisistä.

Kehomme ei ole auto. Emme toistaiseksi voi ostaa uusia kehoja, joihin tietoisuutemme ja persoonallisuutemme voi siirtää jos vanha keho väsyy ja vanhenee tai turmelemme sen. Ajellaan siis varovasti! Kehomme on arvokas lahja. Se on ainoamme. Miten sitä tulisi huoltaa?

Haluammeko muokata kehoamme armottomasti, asentaa siihen uusia osia, jotta se näyttäisi paremmalta, haluammeko että koko elämämme pyörii kirjaimellisesti oman navan ympärillä ja tärkeintä on se, mitä peilistä näkyy, kuinka nopeasti pääsemme eteenpäin juosten, pyörällä, uiden? Jatkammeko kuntosalilla ja jumpissa vielä kauan sen jälkeen kun kroppa yrittää ilmoitella että nyt tulee liikaa rasitusta, anna mun välillä levätä? Miksi me urheilemme?

Kohtuullisuus on nykyihmisiltä usein kateissa. Me paahdamme eteenpäin usein ajattelematta mikä on riittävää. Riittävän hyvät ihmissuhteet, riittävästi tavaraa, riittävän kiinnostavaa tekemistä, riittävän isot lihakset, riittävän pieni rasvaprosentti. Paahtaessamme eteenpäin emme ehdi ajatella ja pohtiakaan juuri mitään. Teemme vaan vimmoissamme enemmän, paremmin, nopeammin, korkeammalle. Mitä me oikein juoksemme karkuun, mitä meidän elämässämme pitäisi olla että kaikki nämä riittäisivät?

Toisaalta on olemassa myös ihmisiä, jotka ovat osanneet hidastaa. Kuuntelisitko heitä? Jos sulla menee lujaa ja kroppasi on jo pitkään huudellut että teet liikaa, kokeile ihan toisenlaista lähestymistapaa. Kokeile että päätät itsellesi minimivaatimukset. Tässä kirjoituksessa käsitellään liikuntaa, ei nyt kovin käytännönläheisesti vaan enemmänkin ajatuksen tasolla. Päätä mikä voisi olla se kehollesi riittävä määrä liikuntaa ihan oikeasti äläkä sitten liiku enempää. Mitä jos joka toinen päivä olisikin korkeintaan kävelyä ja venyttelyä ja tunti kaksi treeniä riittäisi sitten 3-4 kertaa viikossa? Miksi tarvitsisi huhkia tämän enempää?

Ihminen voi tuhota terveytensä liikarasitukseen. Pohjimmiltaan tämä mielestäni liittyy elämän arvostamiseen. Kuinka arvokasta elämä ja keho, jossa asumme meille on? Puuttuuko elämästämme jotain, jota paikkaamme vimmaisella liikkumisella? Jos haluamme kehittää kuntoamme, se tapahtuu parhaiten kun liikumme sopivasti ja lepäämme riittävästi. Liikunnasta voi tulla epäterveellinen addiktio. Jos tuntuu henkisesti mahdottomalta himmata ja pitää välipäiviä, kaikki ei ole ihan kunnossa.

Miksi suhtaudun asiaan näin vakavasti? Kohtaan vertaistuessa ja työssäni ihmisiä, jotka ovat liiallisella ja vääränlaisella liikunnalla ja usein myös alisyömisellä saaneet itsensä todella heikkoon kuntoon. Jos kyse on asiakkaastani, nämä ihmiset eivät välttämättä kykene tulemaan vastaanotolleni, vaan ainakin ensimmäinen konsultaatio tapahtuu puhelimitse tai Skypellä.

Liikarasitteisessa liikunnassa yksinkertaisesti liikutaan liikaa, liian usein, liian intensiivisesti, ei pidetä välipäiviä ja usein myös syödään liian vähän. Usein tällä saadaan aivan päinvastaisia tuloksia mitä on lähdetty hakemaan. Jos onkin alunperin haettu terveyttä, voimaa, jaksamista ja kunnon kehittymistä, saadaan sairautta, heikkoutta, väsymystä ja huonokuntoisuutta. Jos on perussairauksia ja erilaisia tilapäisiä sairaudentiloja, liikunta pitäisi myös huolellisesti miettiä sopivaksi. Kaikki ei kestä samanlaista liikuntaa.

OKSIDATIIVINEN STRESSI, STRESSIHORMONIT, INFLAMMAATIO

Jos urheilet liikaa ja varsinkin jos elämässä on sen lisäksi stressiä, sairautta ja syöt liian vähän tai aivan väärin, liikunta tuottaa paljon oksidatiivista stressiä ja stressihormoneja. Oksidatiivinen stressi tuhoaa elimistöä, kuten solukalvoja, solujen energialaitoksia mitokondrioita, DNA:ta ja immuunipuolustuksen soluja. Oksidatiivinen stressi vanhentaa ja raihnaistaa ennenaikaisesti. Kestävyysurheilu voi siis olla varsin terveyttä nakertavaa, silloinkin kun huolehditaan ruokavaliosta, ravintolisistä ja harjoittelusta ns. oikeaoppisesti. Eräs tuttu kouluttaja sanoo, että jokainen maratoni lyhentää elämää puolella vuodella. En tiedä pitääkö paikkansa, mutta vakavoittava ajatus.

On normaalia että treenatessa stressihormonitasot kuten kortisoli ja adrenaliini nousevat. Näiden hormonien tasojen tulisi kuitenkin laskea stressoreiden eli tässä kohden liikuntasuoritusten välillä. Jos kortisolit ovat liian usein ja liian pitkään, joskus jatkuvastikin koholla, tämä on tuhoisaa aivoille, kuten muistitoiminnoille. Se on tuhoisaa myös verensokeritasoille ja hormonitoiminnalle ja korkeat kortisolit myös tuovat rasvaa navan kohdalle, kasvoihin, kaulalle ja niskan tyveen. Paikkoja, joihin kukaan tuskin mielellään ylimääräistä tavaraa haluaisi. Lopulta keho voi sanoa kortisolintuotannosta sopimuksen irti. Siinä vaiheessa kun pitkään jatkuneessa liikarasitustilassa kortisolitasot tippuvat, loppuu yleensä myös liikunta. Et enää pysty ja olet tosi heikossa jamassa.

Mm. siis inflammaatio eli elimistön hiljaa kytevä tulehdus oksidatiivinen stressi seuranaan ja stressihormonitasot voivat jäädä pysyvästi koholle liikaliikkumisessa ja meillä on stressaantunut ja tulehtunut urheilija. Ei hyvä. Pidä niitä välipäiviä ja syö tarpeeksi ja terveellisesti! Urheilijoilla on usein myös infektiokierteitä. Liikarasituksesta seuraa myös iskua immuunijärjestelmään. Ei ole kiva olla vähän väliä kipeänä. Venyy välipäivät helposti väliviikoiksi.

RUOANSULATUS, RAVINTOPUUTOKSET, SUOLISTO-ONGELMAT

Toistuvassa stressitilassa oleilu stimuloi sympaattista hermojärjestelmää parasympaattisen hermojärjestelmän kustannuksella. Parasympaattinen tavallisesti dominoi kun meillä ei ole mitään miksi pitäisi taistella tai paeta. Kropalle taistelua ja pakenemista on kaikki se mikä käynnistää stressihormonien tuotannon. Tässä tilassa ruoansulatus jää vähälle. Tästä seuraa se ettei ruoka sula kunnolla ja saadaan ravintopuutoksia. Jos proteiinit eivät sula kunnolla, meille tulee puutetta aminohapoista joita urheilija todella tarvitsee. Aminohappoja tarvitaan mm. elimistön rakenteisiin,  tiettyihin hormoneihin, hermovälittäjäaineisiin, DNA:han ja veren kuljettajaproteiineihin.

Myös rasvat ja hiilarit saattavat alkaa sulamaan huonosti. Huonosti sulanut ruokamassa ärsyttää suolistoa ja ongelmaksi saattaa tulla erilaisia vatsaoireita kuten turvotusta, ilmavaivoja, kipuja, ripulia, ummetusta. Tässä tilanteessa ja varsinkin jos ollaan jouduttu käyttämään antibiootteja myös suoliston mikrobikanta, joka on tärkeä koko elimistöllemme ja terveydellemme tulee usein melko huonoon kuntoon. Huonokuntoinen suolisto tuottaa monenlaisia terveysongelmia kuten yliherkkyyksiä, autoimmuunisairauksia, infektiokierteitä. Aina ongelmat eivät tunnu suolistossa, mutta voivat heijastua ihoon, hiuksiin, kynsiin, lihaksiin, niveliin, aivotoimintoihin tai mielialaan.

Pulaa voi tulla myös hivenaineista. Stressi ja rasitus kuluttavat myös mm. tiettyjä B-vitamiineja, C-vitamiinia ja magnesiumia. Monia ravintolisiä, varsinkin antioksidantteja on hyvä ottaa urheilusuorituksen jälkeen, sillä ennen urheilusuoritusta otetut voivat estää kropan kehittymistä, jota urheilulla haetaan. Joskus voi olla hyvin vaikea päätellä kuinka paljon antioksidantteja missäkin tilanteessa ja millekin yksilölle on oikea annostus. Tämä ei ole niin ongelmallista, jos liikkuu kohtuullisesti. Lisäapua voi saada geenitesteistä. Tietyt tulehdusreaktioita suoraan tai välillisesti säätelevät geenit ovat meillä perittynä eritehoisina jolloin pystymme paremmin päättelemään mitä ravintolisiä ja kuinka paljon kannattaisi ottaa missäkin tilanteessa.

HORMONIT PIELEEN ITSENSÄ HENKIHIEVERIIN RUMPPAAMISESTA

Liikarasitus ei ota kipeää vain ruoansulatukseen vaan myös mm. sukuhormonituotantoon. Keho osaa priorisoida. Jos pötkimme pakoon karhua, silloin ei ole tärkeintä sulatella ruokaa tai lisääntyä. Sukuhormonitasot, usein ensimmäisenä "äitihormonit" pregnenoloni ja DHEA vähenevät ja tästä voi seurata muidenkin sukuhormonitasojen laskua. Naisilla laskee usein progesteroni ja tästä voi seurata kuukautiskierron häiriöitä ja PMS-oireita. Myös estrogeenitasot voivat vähentyä.

Miehillä voi laskea testosteronitasot, josta seuraa suorituskyvyn heikentymistä, alakuloa ja jopa sukuvietin ja sukupuolisen kyvykkyyden katoa. Koska steroidihormoneilla on samat lähtöaineet, kolesteroli ja sitä kautta pregnenoloni ja DHEA, joista osasta konvertoituu progesteronia ja kortisolia, pitkittyneessä stressitilassa ja rasituksessa keho priorisoi kortisolin erittymisen. Tämän vuoksi muodostuu vähemmän sukuhormoneja. Kortisoli on katabolinen eli elimistöä purkava hormoni. Kroppa ei liikunnassa hirveästi kehity jos kortisolia on jatkuvasti liikaa. DHEA puolestaan on lievästi anabolinen eli yhdistelmällä alakanttinen DHEA ja yläkanttinen kortisoli ei ole järin optimaalista urheilla.

Ylirasitus vaikuttaa myös kilpirauhashormoneihin. Jos meillä on liian vähän ravintoa tai liikaa rasitusta taikka molempia, keho on viisas ja näkee parhaaksi vähentää aineenvaihduntaa ja energiantuotantoa säästääkseen kroppaa. Tärkeä sen käytössä oleva mekanismi on tällöin suosia entsyymejä, jotka muuttavat varastohormoni T4:n inaktiiviseksi rT3-hormoniksi ja hajottavat aktiivista T3-hormonia. Tuloksena voi olla että verikokeissa ei löydy kilpirauhasen vajaatoimintaa, mutta oireet ovat läsnä. Usein mm. väsymys, lihominen, masennus, palelu, ihon kuivuminen, ummetus, joskin oireet vaihtelevat yksilöittäin. Samankaltiasia oireita tosin voi olla myös anemiassa, joka sekään ei usein näy esimerkiksi mittaamalla vain hemoglobiinin mutta on usein seurauksena huonontuneesta ruoansulatuksesta tai vaikkapa liian runsaista maitotuotteiden käytöstä taikka alisyömisestä.

Kun hormonit menevät pieleen vääränlaisesta liikunnasta ja virheravitsemuksesta, toipuminen voi olla hidasta ja tuskaista. Kyllä on minunkin vastaanotolla tästä monet itkut itketty, mutta toipua toki voi kun ottaa rauhassa ja tekee oikeita valintoja. Hoitoihin voi kuulua lääkärin määräämiä tilapäisiä tai pysyviä hormonilääkityksiä, lepoa, kehon huoltoa, mentaalivalmennusta, yksilöityä ruokavalio- ja ravintolisähoitoa, yrttejä ja usein keskustelua, keskutelua ja keskustelua. Nämä asiat käyvät niin sanotusti nuppiin ja niitä pitää työstää. "Miten näin pääsikin käymään ja mites nyt tästä eteenpäin?"

LIIKUNNAN TARKOITUS, OMAA POHDINTAA

Olen itse joutunut pohtimaan urheilua ja sen tarkoitusta ja osaa elämässäni ja tarponut välillä hyvin syvissäkin vesissä. Olen päätynyt nyt toistaiseksi sellaiseen ratkaisuun, että tavoittelen omalla liikuntaharrastuksellani hyvää oloa, jaksamista ja terveysongelmien ennaltaehkäisyä ja hoitoa. Liikunta on osa niitä toimia, joilla pyrin pitämään itsestäni hyvää huolta. Olen käyny läpi terveyden osalta niin rankkoja juttuja, että on tullut vähän perspektiiviä asioihin.

Joka toinen päivä on minulle välipäivä, jolloin korkeintaan kävelen, venyttelen, rentoudun. Joskus välipäiviä on kaksikin tai jopa enemmän jos on kalenterissa sellaisia menoja että liikunta saa vähän odotella. Kävely ja kuntosaliharjoittelu ovat nyt minun juttuni liikunnan suhteen ja se mitä kroppani tällä hetkellä kestävät ja jotka tuntuvat hyviltä. Jos joku liike tai liikesarja ei tunnu salilla hyvältä ja minulle terveelliseltä, teen jotakin muuta tilalla. Kroppani on sellainen mitä runsaasti ylikiloja kantaneen ja pari lasta saaneen paljon sairastelleen ihmisen kropalta voi odottaakin. Asun tässä kehossa ja minulle on tärkeää että huollan sitä ja suhtaudun siihen rakkaudella ja armollisesti. Olen toki ihmisenä paljon muutakin kuin vain kehoni. Vakaumukseni ja ihmissuhteeni ovat minulle ne tärkeimmät asiat.

Kansainvälinen kouluttaja eräässä webinaarissa mainitsi että hoitaa huippu-urheilijoita kuntoon sen jälkeen kun he ovat tehneet jonkun kestävyyssuorituksen ja hormoniasiat ja kroppa muutenkin on suoritusten jäljiltä hälytystilassa. En tiedä, olenko ajatuksineni yksin, mutta tämä kuulosti minusta sellaiselta että en omassa työssäni tällaiseen halua osallistua. Ettäkö minä ottaisin rahaa siitä että fiksaan ihmisiä kuntoon sen jälkeen kun he on tahalleen rikkoneet itseään työssään tai harrastuksessaan eikä ole aikomustakaan vastaisuudessa toimia toisin vaan sama on edessä seuraavien kisojen jälkeen ja siinä välissä sitten koitetaan pitää pakkaa hallussa ja välttää kroppaa palamasta harjoituksissa loppuun. Pitää vielä koittaa parantaa tuloksia mahdollisimman vähin vaurioin, mutta kuitenkin melkein keinolla millä hyvänsä. Minusta tässä on jotakin pahasti pielessä kun ajattelee laajempaa kuvaa. Minun ammattietiikka ei veny tällaiseen.

Erittäin mielelläni autan ihmisiä, jotka aidosti haluavat tulla parempaan kuntoon ja palautua pitkällisestä rasituksesta. Saatanpa kysyä asiakkaalta: "Aiotko hankkiutua uudelleen samaan tilaan sitten kun olet saanut itsesi toipumaan tästä?" Jos vastaus on kyllä, todennäköisesti suosittelen ystävällisesti kääntymään puoleeni uudelleen jos on tultu toisiin ajatuksiin. Ihmiset, arvostakaa ilmaista lahjaa, kehoanne. Pitäkää siitä hyvää huolta. Miettikää mitkä asiat ja miksi ovat elämässänne tärkeitä ja mille haluatte elää ja miksi. Liikunta voi olla hyvä renki, huono isäntä. Antakaa myös luonnon hoitaa teitä. Liikkukaa luonnossa!

Kilpirauhasen vajaatoiminta, ruoansulatus ja suolisto

Funktionaalisen lääketieteen näkökulmaa ruoansulatuksen ja suoliston huomioimiseen kilpirauhasen vajaatoimintapotilailla

Työskentelen kilpirauhaspotilaiden parissa sekä vertaistuessa, että työssäni kokemusasiantuntijana ja ravintoterapiaopiskelijana. Minulla on etu työskennellä yhteistyössä monien asiantuntijoiden kanssa asiakkaitani auttaessa ja minulle on tässä muutaman vuoden aikana muodostunut melko hyvää kuvaa siitä, millaisia oireita ja terveysongelmia niillä yksilöillä usein on, joilla on kilpirauhasen vajaatoiminta tai siihen selkeästi viittaava oireisto. Tietynlaiset ongelmat löytyvät lähes aina sieltä taustalta ja ne liittyvät mahasuolikanavaan.

Puutteellinen ruoansulatus

On hyvin tavallista, että kilpirauhasen vajaatoimintapotilaalla on puutteellinen ruoansulatus. Voi olla vaikea tässä kohden päätellä oliko ensinnä muna vai kana, vajaatoiminta vai ruoansulatusongelmat,  mutta pitäisi aivan ensimmäisenä kiinnittää huomiota siihen, että ruoka sulaa riittävän hyvin. Miksi? Siksi, että elimistömme toiminta riippuu pitkälti siitä saammeko riittävästi kaikkia ravintoaineita. Puutteellisesti sulaneesta ruoasta ei imeydy tarpeeksi hyvin mikroravintoaineita elimistömme toimintojen, kuten kilpirauhasen käyttöön. Lisäksi puutteellisesti sulanut ruoka ärsyttää suolistoa ja suolen pinta voi muuttua liian läpäiseväksi. Tämä altistaa mm. allergioille, yliherkkyyksille ja maksan kuormittumiselle.

Maksa voi kuormittua siitä, että se joutuu käsittelemään suolistosta porttilaskimon kautta tulevia puutteellisesti pilkkoutuneita ruoan ainesosia vierasaineina kuin myös siitä, että huonosti voivassa suolistossa majailee epäterve suolistomikrobikanta, josta vapautuu toksiineja maksa paran ja muutenkin elimistö paran riesaksi. Kun maksa ja suolisto ovat rasittuneessa tilassa ja meillä on ravintopuutoksia, elimistön kyky taistella myös ulkoapäin tulevia myrkkyjä, kuten saasteita, myrkyllisiä muoveja, lääkejäämiä, raskasmetalleja ja torjunta-aineita vastaan heikkenee. Mitä toksisempi ihminen on, sitä alttiimpi hän on monenlaisien sairaudentilojen kehittymiselle. Ruoansulatuksesta ja suoliston kunnosta on siis todella tärkeä huolehtia, vaikkakin on helppo vuosien varrella tottua erilaisiin ruoansulatusongelmista kieliviin oireisiin, kuten närästykseen, röyhtäilyyn, ilmavaivoihin, ripuliin, ummetukseen, turvotukseen ja väsymykseen.

Puutteelliseen ruoansulatukseen liittyy hyvin usein läheisesti puutteellinen suolahapon eritys. Yleisesti luullaan, että närästys kertoo aina suolahapon liikaerityksestä. Yleisesti saatetaan syödä vuosikausia närästyslääkkeitä, jotka johtavat ravintopuutosten kehittymiseen, kun ruoka ei sula kunnolla ja kehittyy suoliston epätasapainotila . Suoliston epätasapaino vaikuttaa taas  koko kehoon.

Mistä tiedämme, onko meillä puutteellinen suolahapon eritys? Jotakin voi päätellä siitä, missä vaiheessa närästysoireet tulevat. Jos närästys tulee nälkäisenä ja syöminen auttaa, se voi kertoa ruoan olevan se, joka auttaa sitomaan itseensä liiallisen suolahapon ja närästys helpottaa kunnes taas maha on tyhjempi. Jos närästysoireet alkavat pian syömisen jälkeen, se on usein merkki puolestaan puutteellisesta mahahapon erityksestä. Suolahapon vajaaeritys on paljon yleisempi närästyksen syy kuin suolahapon liikaeritys. Tämän ovat havainneet mm. funktionaalisen lääketieteen ravintoasiantuntijat asiakastyössään kautta maailman. Koululääketieteen ja ravitsemustieteen puolella tätä ilmiötä ei kuitenkaan tunneta. Puutteelliseen mahahapon eritykseen liittyy usein myös turvotusta, röyhtäilyä, tunnetta että maha on täynnä pitkään jo pienilläkin annoksilla ruokaa. Koska puutteellinen ruoansulatus ärsyttää koko suolistoa, ongelmat voivat esiintyä hyvin moninaisilla tavoilla.

Luontaistuotekaupoissa on saatavissa suolahappokapseleita tai tabletteja, joilla voi testata suolahappotilannettaan. Suolahappovalmistetta ei tule testata, jos närästys on ärsyttänyt ruokatorvea tai on epäilys siitä, että mahalaukun seinämässä tai pohjukaissuolessa on tulehdusta tai haavaumaa. Voi olla viisasta antaa lääkärin ensin tähystää tilanne jos oireet ovat pahat ja jatkuneet pitkään. Myös GastroPanel-veritesti (linkki: http://gastropanel.com/fi ) voi antaa tärkeää informaatiota mahalaukun tilasta. Kaisa Jaakkola on kirjoittanut hyvin seikkaperäisen ohjeen mahahappojen testauksesta: http://kaisajaakkola.com/2012/02/vatsahappotesti/ Lootuskaupassa on myös olemassa suolahappokapseleita, joissa ei ole maidon ainesosia. Solgarin suolahappovalmisteita saa laajemmin luontaistuotekaupoista, mutta ne sisältävät maidon ainesosia eivätkä siis sovi niille, jotka noudattavat täysin maidotonta ruokavaliota.

Suolahappolisää saatetaan tarvita joitakin kuukausia tai jopa pari vuotta, mutta kokonaisvaltaisella hoidolla saadaan yleensä ajanoloon oma tuotantokin palautettua. Poikkeuksena tästä ovat henkilöt, joilla on atrofinen gastriitti eli mahalaukun seinämä on pysyvästi vaurioitunut. Tällöin myös B12-vitamiini tavallisesti annetaan säännöllisin väliajoin pistoksina, sillä sen imeytyminen on riippuvainen mahalaukun seinämän normaalista toiminnasta.

Lievemmissä ruoansulatusongelmissa voidaan saada apua myös esimerkiksi omenaviinietikan nauttimisesta aterian yhteydessä tai ruotsintipoista. On hyvä myös tiedostaa, että ei ole ollenkaan harvinaista, että alakanttisten mahahappojen ja muiden mahaoireiden taustalla voi olla myös puutteelliset kortisolitasot, vaikka ne laboratoriotesteissä olisivatkin viitearvoissa.

Joskus tarvitaan apuna lisäksi myös muita ruoansulatusentsyymejä. Näitä on melko hyvin saatavilla luontaistuotekaupoista mm. Solgarin ja Enzymedian tuotemerkeiltä. Jos proteiinien pilkkoutuminen on heikkoa, voimme jäädä paitsi riittävistä aminohapoista. Erityisesti punaisen lihan sisältämää proteiinia on monien vaikea sulattaa varsinkin, jos suolahappoa puuttuu. Mahdollisesti osa kasvissyöjistä on siirtynyt kasvissyöjiksi joko tietoisesti tai tiedostamattaan, koska liha ei heillä ole sulanut kunnolla eikä sitä ole tuntunut mielekkäältä siksi syödä.

Jos rasva ei sula kunnolla, se voi aiheuttaa ripulia ja kelluvia ulosteita. Rasvahappojen ja rasvaliukoisten vitamiinien puutosta voi esiintyä henkilöillä, joilla sappinestettä tai haiman lipaasia ei erity tarpeeksi. Näitä tarvitaan rasvojen pilkkoutumiseen imeytyvään muotoon. Muistathan, että mahakivut, varsinkin äkilliset ja kovat ovat aina syy hakeutua lääkäriin. Syynä voi olla vaikkapa sappikivet.

Myös tietynlaisten hiilihydraattien pilkkoutumisongelmat ovat tavallisia. Niihin voi auttaa mm. laktoosin välttäminen ja/tai nk. FODMAP-ruokavalio. Tällainen ruokavalio on kuitenkin melko työlästä toteuttaa pitkiä aikoja ja se ei välttämättä ole tarpeen loppuelämäksi, jos ruoansulatus- ja suolisto-ongelmia onnistutaan hoitamaan riittävän yksilöllisesti ja kokonaisvaltaisesti, kuten funktionaalisessa lääketieteessä pyritään toimimaan. Kokonaisvaltaisella, yksilöllisellä tutkimisella ja hoitamisella, kun mahasuolikanavan vaivoja poteva itse sitoutuu hoitoon ottamalla vastuun omasta hyvinvoinnistaan, ovat monet sellaisetkin päässeet vapaaksi pitkäaikaisista maha-ja suolisto-ongelmista, joilla lääkäri on diagnosoinut jonkin sairauden, kuten ärtyneen suolen oireyhtymän ja kehottanut vain oppimaan elämään vaivojen kanssa.

 Suoliston epätasapaino

Nykymaailmassa harvoilla ei ole minkäänlaisia vatsanväänteitä tai jonkinasteisia ruoansulatus- ja suolisto-ongelmia. Miljoonat myrkyttävät parisuhteitaan jatkuvilla ilmavaivoilla, sietävät iltapäivisin töissä lounaanjälkeistä mahan turvotusta ja väsymystä, sairastelevat antibioottikuurin jälkeen jatkuvasti, kun antibiootti on häirinnyt suoliston mikrobistoa laskien vastustuskyvyn mm. erilaisille infektioille huonoksi. Tässä vain siis pari käytännön esimerkkiä siitä miten mahasuolikanavan tila voi vaikuttaa päivittäiseen elämäämme.

Kilpirauhaspotilaan kannalta suoliston kunto on myös aivan olennainen. Funktionaalisessa lääketieteessä tiedetään, että suoliston lisääntyneellä läpäisevyydellä on tekemistä mm. autoimmuunityreoidiitin eli autoimmuuniperäisen kilpirauhassairauden kanssa ja että monilla kilpirauhasen vajaatoimintaa potevilla, varsinkin niillä, joilla vajaatoiminta on autoimmuunitulehduksen aikaansaamaa, ongelmallisimmat ruoka-aineet ovat gluteeniviljat ja maitotuotteet. Paleo-tyyppisistä ruokavalioratkaisuista on saatu erinomaisen hyviä tuloksia sen ohella, että lääkitys on oikeanlainen ja ihmistä on muutenkin hoidettu riittävän kokonaisvaltaisesti. Sen sijaan niillä on hoidossaan usein paljon huonommat tulokset, jotka keskittyvät liiaksi pelkän lääkityksen titraamiseen ja joilla ei riittävän suurella intensiteetillä ja periksiantamattomuudella keskitytä huolehtimaan ruokavaliosta, ruoansulatuksesta ja suoliston tasapainosta. Vajaatoimintapotilailla on usein monenlaisia ravintopuutoksia, joten aluksi melko tehokkaitakin ravintolisäohjelmia on käytetty hyvällä menestyksellä.

Ummetus on myös varsin tavallista kilpirauhasen vajaatoiminnassa. Vajaatoiminta heikentää suoliston motiliteettiä eli kykyä liikuttaa sisältöään. Ummetus helpottaa usein jo sillä, että lääkitys saadaan toimivaksi ja riittäväksi tai jos lääkitystä ei tarvita ja kilpirauhasen toimintaa saadaan tuettua luonnollisin keinoin. Ummetus tuottaa erittäin epämukavan olon ja sen lisäksi se myrkyttää kehoa mm. sitä kautta, että elimistöön imeytyy takaisin sellaisia aineita, joita elimistön on ollut tarkoitus poistaa mm. sappinesteen mukana ulos kehosta. Ummetus vahingoittaa ajanoloon myös suoliston seinämää. Lisäksi ummettuneessa suolistossa on myös usein epäterve bakteerikanta tuottamassa elimistöön toksiineja. Kakata pitäisi joka päivä ainakin kerran, eikä ulos tuleva tavara saisi olla sen enempää tuskallisesti ulos puserrettua rautakankea kuin löysä läjäkään.

Ummetukseen voi auttaa kuitujen lisääminen ruokavalioon mm. kasvisten ja erilaisten kuitulisien muodossa, mutta akuutissa ummetusvaiheessa kuidun lisääminen voi pahentaa tilannetta. Myös riittävä veden juominen ja riittävä rasva ruokavaliossa ovat tärkeitä ummetuksen ehkäisijöitä. Jos tilanne pääsee tosi vaikeaksi, saatetaan tarvita apteekissa myytäviä pienoisperäruiskeita esim. kertaluonteisesti. Marketeissakin myytävät halvat magnesium-oksidivalmisteet usein auttavat myös ummetukseen, sillä ne imeytyvät heikonlaisesti elimistöön, mutta vetävät vettä perässään suolistoon näin löystyttäen suolen sisältöä.

Kun olen katsonut kilpirauhasen vajaatoimintapotilaiden funktionaalisen lääketieteen suolistoanalyysitestien tuloksia, monilla löytyy suolistomikrobiston epätasapainotiloja. Toisinaan joitain epäterveitä kantoja joudutaan häätämään antibiooteilla tai luonnontantibiooteilla, toisinaan riittää "hyvien" kantojen lisääminen ja suoliston hoitaminen ruokavaliolla, ravintolisillä ja yrtein. Kaikille tavanomaiset probioottivalmisteet eivät sovi, jos havaitaan, että näytteessä laktaattitasot ovat korkeat. Tällöin tilataan erityisvalmiste. Usein kuitenkin toimii laadukas probioottivalmiste luontaistuotekaupasta ja sen rinnalle boulardii-valmiste. Hyviä merkkejä ovat mm. Biolatte ja Biomed. Jos mahasuolikanava on ärtynyt, sitä voi hoitaa myös mm. glutamiini-aminohapolla, joka auttaa korjaamaan mahasuolikanavan seinämän epiteelikerrosta. Myös mm. lakritsijuurivalmiste, josta on poistettu verenpainetta nostava glykyrritsiini-ainesosa rauhoittaa monien mahaa.

Funktionaalinen lääketiede ja kilpirauhasen vajaatoiminta

Kun funktionaalisessa eli kokonaisvaltaisessa lääketieteessä hoidetaan ruoansulatus- ja suolisto-ongelmia kilpirauhaspotilailta, joudutaan ottamaan huomioon hyvin moninaisia asioita. Lähdetään liikkeelle tiedon keruusta eli asiakasta pyritään haastattelemaan mahdollisimman perusteellisesti. Millainen on ollut terveyshistoria, millaisia sairauksia on suvussa, mitä on tapahtunut elämässä niinä aikoina kun hän on sairastunut, onko taustalla stressiä, vaikeita elämäntilanteita, menetyksiä, traumoja yms. On myös tärkeää kartoittaa ruokavaliota, ravintolisiä, kartoittaa lääkitystilannetta ja laboratoriokokeita lääkärin avulla. Kilpirauhasen vajaatoimintapotilailla haasteena hoidossa on mm. se, että kokonaisvaltainen hoito ei välttämättä tuota riittävästi tuloksia jos lääkitys on riittämätön tai vääränlainen ja toisaalta lääkitystä ei voi välttämättä vielä kohentaa jos keho ei ole riittävän vahva ottamaan vastaan tehokkaampaa tai oikeanlaisempaa lääkitystä. On siis tiedettävä mistä päin lähdetään liikkeelle kun tehdään moniammatillista yhteistyötä.

 Mistä aloitetaan?

Usein on parasta lähteä liikkeelle ruoansulatuksen ja suoliston tilan huomioimisesta ja kohentamisesta. Tällä tavalla saadaan varmistettua ravintoaineiden imeytyminen ja vähennettyä elimistöä kuormittavaa tilaa, joka syntyy mahasuolikanavan epätasapainotiloista. Ruokavalio laaditaan yksilöllisesti ja siitä karsitaan allergiaa ja yliherkkyyttä aiheuttavia ainesosia. Kilpirauhaspotilailla usein riittää viljojen tai maidon ja viljojen poisjättäminen, tosin joskus autoimmuunityreoidiittia lähdetään hoitamaan tiukemmalla autoimmuuniruokavaliolla. Käyttöön otetaan sopiva ja yksilöllisesti suunniteltu ravintolisäohjelma. Myös tulehdustilan eli inflammaation vähentäminen ja ennaltaehkäisy otetaan huomioon ruokavaliossa ja ravintolisäohjelmassa, samoin ruokavalion verensokerivaikutus. Vaikka ruokavalio olisi varsinkin aluksi tiukka, asiakkaita usein motivoi kohentunut olo  ja ravitsemuksen sekä mahasuolikanavan huomioiminen alkavat näkyä myös laboratoriotestien tuloksissa.

 Kilpirauhaspotilas on yksilöllinen kokonaisuus

Kun ihmisellä on kilpirauhasen vajaatoiminta, elimistössä on jo siihen mennessä kehittynyt epätasapainotila, joka on luonut otolliset olosuhteet sairaudentilan kehittymiselle. En ole vielä tavannut ketään, jonka ainoana terveysongelmana olisi kilpirauhasen vajaatoiminta. Se ei sairautena iske kuin salama kirkkaalta taivaalta, aiheuttaa sen sitten jodin puute, jokin lääkitys, autoimmuunitulehduksen kehittyminen, subakuutti kilpirauhastulehdus tai mikä tahansa muu vajaatoiminnan syy tai sen syntymiseen myötävaikuttanut asia. Meitä ihmisiä ei mielestäni ole järkevää hoitaa vain paloina: vain kilpirauhasta, vain päänsärkyä, vain ummetusta, vain poskiontelotulehdusta. Olisi aina syytä esittää kysymys: mistä tämä kaikki on saanut alkunsa? Syitä metsästämällä ja syihin puuttumalla saadaan aikaan pidempiaikaista hyötyä, kuin pelkkien oireiden hoitaminen lääkkeillä tai luontaistuotteilla.

Monet kilpirauhaspotilaat tuntevat olevansa aivan yksin terveysongelmiensa viidakon kanssa. Varsinkin jos ajatus kokonaisvaltaisesta hoidosta on uusi tai täysin tuntematon, voi olla melko haastavaa lähteä tukemaan hyvinvointiaan yksin. Tarvitaan vertaistukea, jota löytyy mm. sosiaalisen median vertaistukiryhmistä ja uudesta yhdistyksestä Suomen Kilpirauhaspotilaat ry:stä. Suomen Terveysjärjestö ajaa myös aktiivisesti kilpirauhaspotilaiden asiaa.

Silloin kun aloitetaan kokonaisvaltaisesta hoidosta ravitsemuksellisin keinoin, apua ja tukea voi saada myös funktionaalisen lääketieteen perusteita työssään käyttäviltä ravintoasiantuntijoilta ja funktionaalisilta lääkäreiltä. Ravintoasiantuntijoiden yhteystietoja löytyy mm. Suomen Ravintoterapiayhdistyksen sivuilta:  http://www.rafy.fi/index.php?item=460 Kannattaa myös vertaistuen parissa tiedustella suosituksia toisilta potilailta.

Voi tuntua kaukaa haetulta lähteä selvittelemään ruoansulatusta ja suoliston tilaa, jos kysymyksenä on se, miten kohentaa kilpirauhasen vajaatoimintaa potevan ihmisen hyvinvointia. Vaikka ei tiedostaisi juuri minkäänlaisia mahasuolikanavan oireita, niihin on silti syytä kiinnittää huomiota. Erinäisiin pieniltä tuntuviin oireisiin usein myös tottuu niin, että niitä alkaa pitämään normaaleina. Joku ajattelee, että on normaalia kakata vain kerran viikossa tai potea närästystä joka kerta, kun syö tiettyjä ruokia. Moni on tottunut rupsuttelemaan harvase päivä niin, että joutuu työpaikalla tekemään välillä ylimääräisen vessareissun ettei maha tule kipeäksi pidättelemisestä.

Kaikki mahasuolikanavan epätasapainotilat eivät myöskään tunnu mahan alueella. Ne saattavat tuntua ja näkyä ihossa, hiuksissa, lihaksissa, nivelissä, ajatustoiminnassa, mielialoissa ja energiatasoissa. Jos olet kilpirauhaspotilas tai epäilet, että sinulla voisi olla kilpirauhashormonien suhteen jonkinlaista epätasapainoa, pidä mielessä ruoansulatuksen ja suoliston rooli kilpirauhashormoneihin liittyvissä kysymyksissä.

Nina Saine kokemusasiantuntija, ravintoterapiaopiskelija

Teksti julkaistu alunperin Suomen Terveysjärjestön blogissa