Funktionaalisen lääketieteen näkökulmaa ruoansulatuksen ja suoliston huomioimiseen kilpirauhasen vajaatoimintapotilailla
Työskentelen kilpirauhaspotilaiden parissa sekä vertaistuessa, että
työssäni kokemusasiantuntijana ja ravintoterapiaopiskelijana. Minulla on
etu työskennellä yhteistyössä monien asiantuntijoiden kanssa
asiakkaitani auttaessa ja minulle on tässä muutaman vuoden aikana
muodostunut melko hyvää kuvaa siitä, millaisia oireita ja
terveysongelmia niillä yksilöillä usein on, joilla on kilpirauhasen
vajaatoiminta tai siihen selkeästi viittaava oireisto. Tietynlaiset
ongelmat löytyvät lähes aina sieltä taustalta ja ne liittyvät
mahasuolikanavaan.
Puutteellinen ruoansulatus
On hyvin tavallista, että kilpirauhasen vajaatoimintapotilaalla on
puutteellinen ruoansulatus. Voi olla vaikea tässä kohden päätellä oliko
ensinnä muna vai kana, vajaatoiminta vai ruoansulatusongelmat, mutta
pitäisi aivan ensimmäisenä kiinnittää huomiota siihen, että ruoka sulaa
riittävän hyvin. Miksi? Siksi, että elimistömme toiminta riippuu
pitkälti siitä saammeko riittävästi kaikkia ravintoaineita.
Puutteellisesti sulaneesta ruoasta ei imeydy tarpeeksi hyvin
mikroravintoaineita elimistömme toimintojen, kuten kilpirauhasen
käyttöön. Lisäksi puutteellisesti sulanut ruoka ärsyttää suolistoa ja
suolen pinta voi muuttua liian läpäiseväksi. Tämä altistaa mm.
allergioille, yliherkkyyksille ja maksan kuormittumiselle.
Maksa voi kuormittua siitä, että se joutuu käsittelemään suolistosta
porttilaskimon kautta tulevia puutteellisesti pilkkoutuneita ruoan
ainesosia vierasaineina kuin myös siitä, että huonosti voivassa
suolistossa majailee epäterve suolistomikrobikanta, josta vapautuu
toksiineja maksa paran ja muutenkin elimistö paran riesaksi. Kun maksa
ja suolisto ovat rasittuneessa tilassa ja meillä on ravintopuutoksia,
elimistön kyky taistella myös ulkoapäin tulevia myrkkyjä, kuten
saasteita, myrkyllisiä muoveja, lääkejäämiä, raskasmetalleja ja
torjunta-aineita vastaan heikkenee. Mitä toksisempi ihminen on, sitä
alttiimpi hän on monenlaisien sairaudentilojen kehittymiselle.
Ruoansulatuksesta ja suoliston kunnosta on siis todella tärkeä
huolehtia, vaikkakin on helppo vuosien varrella tottua erilaisiin
ruoansulatusongelmista kieliviin oireisiin, kuten närästykseen,
röyhtäilyyn, ilmavaivoihin, ripuliin, ummetukseen, turvotukseen ja
väsymykseen.

Puutteelliseen ruoansulatukseen liittyy hyvin usein läheisesti
puutteellinen suolahapon eritys. Yleisesti luullaan, että närästys
kertoo aina suolahapon liikaerityksestä. Yleisesti saatetaan syödä
vuosikausia närästyslääkkeitä, jotka johtavat ravintopuutosten
kehittymiseen, kun ruoka ei sula kunnolla ja kehittyy suoliston
epätasapainotila . Suoliston epätasapaino vaikuttaa taas koko kehoon.
Mistä tiedämme, onko meillä puutteellinen suolahapon eritys? Jotakin
voi päätellä siitä, missä vaiheessa närästysoireet tulevat. Jos närästys
tulee nälkäisenä ja syöminen auttaa, se voi kertoa ruoan olevan se,
joka auttaa sitomaan itseensä liiallisen suolahapon ja närästys
helpottaa kunnes taas maha on tyhjempi. Jos närästysoireet alkavat pian
syömisen jälkeen, se on usein merkki puolestaan puutteellisesta
mahahapon erityksestä. Suolahapon vajaaeritys on paljon yleisempi
närästyksen syy kuin suolahapon liikaeritys. Tämän ovat havainneet mm.
funktionaalisen lääketieteen ravintoasiantuntijat asiakastyössään kautta
maailman. Koululääketieteen ja ravitsemustieteen puolella tätä ilmiötä
ei kuitenkaan tunneta. Puutteelliseen mahahapon eritykseen liittyy usein
myös turvotusta, röyhtäilyä, tunnetta että maha on täynnä pitkään jo
pienilläkin annoksilla ruokaa. Koska puutteellinen ruoansulatus ärsyttää
koko suolistoa, ongelmat voivat esiintyä hyvin moninaisilla tavoilla.
Luontaistuotekaupoissa on saatavissa suolahappokapseleita tai
tabletteja, joilla voi testata suolahappotilannettaan.
Suolahappovalmistetta ei tule testata, jos närästys on ärsyttänyt
ruokatorvea tai on epäilys siitä, että mahalaukun seinämässä tai
pohjukaissuolessa on tulehdusta tai haavaumaa. Voi olla viisasta antaa
lääkärin ensin tähystää tilanne jos oireet ovat pahat ja jatkuneet
pitkään. Myös GastroPanel-veritesti (linkki:
http://gastropanel.com/fi
) voi antaa tärkeää informaatiota mahalaukun tilasta. Kaisa Jaakkola on
kirjoittanut hyvin seikkaperäisen ohjeen mahahappojen testauksesta:
http://kaisajaakkola.com/2012/02/vatsahappotesti/
Lootuskaupassa on myös olemassa suolahappokapseleita, joissa ei ole
maidon ainesosia. Solgarin suolahappovalmisteita saa laajemmin
luontaistuotekaupoista, mutta ne sisältävät maidon ainesosia eivätkä
siis sovi niille, jotka noudattavat täysin maidotonta ruokavaliota.
Suolahappolisää saatetaan tarvita joitakin kuukausia tai jopa pari
vuotta, mutta kokonaisvaltaisella hoidolla saadaan yleensä ajanoloon oma
tuotantokin palautettua. Poikkeuksena tästä ovat henkilöt, joilla on
atrofinen gastriitti eli mahalaukun seinämä on pysyvästi vaurioitunut.
Tällöin myös B12-vitamiini tavallisesti annetaan säännöllisin väliajoin
pistoksina, sillä sen imeytyminen on riippuvainen mahalaukun seinämän
normaalista toiminnasta.
Lievemmissä ruoansulatusongelmissa voidaan saada apua myös
esimerkiksi omenaviinietikan nauttimisesta aterian yhteydessä tai
ruotsintipoista. On hyvä myös tiedostaa, että ei ole ollenkaan
harvinaista, että alakanttisten mahahappojen ja muiden mahaoireiden
taustalla voi olla myös puutteelliset kortisolitasot, vaikka ne
laboratoriotesteissä olisivatkin viitearvoissa.
Joskus tarvitaan apuna lisäksi myös muita ruoansulatusentsyymejä.
Näitä on melko hyvin saatavilla luontaistuotekaupoista mm. Solgarin ja
Enzymedian tuotemerkeiltä. Jos proteiinien pilkkoutuminen on heikkoa,
voimme jäädä paitsi riittävistä aminohapoista. Erityisesti punaisen
lihan sisältämää proteiinia on monien vaikea sulattaa varsinkin, jos
suolahappoa puuttuu. Mahdollisesti osa kasvissyöjistä on siirtynyt
kasvissyöjiksi joko tietoisesti tai tiedostamattaan, koska liha ei
heillä ole sulanut kunnolla eikä sitä ole tuntunut mielekkäältä siksi
syödä.
Jos rasva ei sula kunnolla, se voi aiheuttaa ripulia ja kelluvia
ulosteita. Rasvahappojen ja rasvaliukoisten vitamiinien puutosta voi
esiintyä henkilöillä, joilla sappinestettä tai haiman lipaasia ei erity
tarpeeksi. Näitä tarvitaan rasvojen pilkkoutumiseen imeytyvään muotoon.
Muistathan, että mahakivut, varsinkin äkilliset ja kovat ovat aina syy
hakeutua lääkäriin. Syynä voi olla vaikkapa sappikivet.
Myös tietynlaisten hiilihydraattien pilkkoutumisongelmat ovat
tavallisia. Niihin voi auttaa mm. laktoosin välttäminen ja/tai nk.
FODMAP-ruokavalio. Tällainen ruokavalio on kuitenkin melko työlästä
toteuttaa pitkiä aikoja ja se ei välttämättä ole tarpeen loppuelämäksi,
jos ruoansulatus- ja suolisto-ongelmia onnistutaan hoitamaan riittävän
yksilöllisesti ja kokonaisvaltaisesti, kuten funktionaalisessa
lääketieteessä pyritään toimimaan. Kokonaisvaltaisella, yksilöllisellä
tutkimisella ja hoitamisella, kun mahasuolikanavan vaivoja poteva itse
sitoutuu hoitoon ottamalla vastuun omasta hyvinvoinnistaan, ovat monet
sellaisetkin päässeet vapaaksi pitkäaikaisista maha-ja
suolisto-ongelmista, joilla lääkäri on diagnosoinut jonkin sairauden,
kuten ärtyneen suolen oireyhtymän ja kehottanut vain oppimaan elämään
vaivojen kanssa.
Suoliston epätasapaino
Nykymaailmassa harvoilla ei ole minkäänlaisia vatsanväänteitä tai
jonkinasteisia ruoansulatus- ja suolisto-ongelmia. Miljoonat myrkyttävät
parisuhteitaan jatkuvilla ilmavaivoilla, sietävät iltapäivisin töissä
lounaanjälkeistä mahan turvotusta ja väsymystä, sairastelevat
antibioottikuurin jälkeen jatkuvasti, kun antibiootti on häirinnyt
suoliston mikrobistoa laskien vastustuskyvyn mm. erilaisille
infektioille huonoksi. Tässä vain siis pari käytännön esimerkkiä siitä
miten mahasuolikanavan tila voi vaikuttaa päivittäiseen elämäämme.
Kilpirauhaspotilaan kannalta suoliston kunto on myös aivan
olennainen. Funktionaalisessa lääketieteessä tiedetään, että suoliston
lisääntyneellä läpäisevyydellä on tekemistä mm. autoimmuunityreoidiitin
eli autoimmuuniperäisen kilpirauhassairauden kanssa ja että monilla
kilpirauhasen vajaatoimintaa potevilla, varsinkin niillä, joilla
vajaatoiminta on autoimmuunitulehduksen aikaansaamaa, ongelmallisimmat
ruoka-aineet ovat gluteeniviljat ja maitotuotteet. Paleo-tyyppisistä
ruokavalioratkaisuista on saatu erinomaisen hyviä tuloksia sen ohella,
että lääkitys on oikeanlainen ja ihmistä on muutenkin hoidettu riittävän
kokonaisvaltaisesti. Sen sijaan niillä on hoidossaan usein paljon
huonommat tulokset, jotka keskittyvät liiaksi pelkän lääkityksen
titraamiseen ja joilla ei riittävän suurella intensiteetillä ja
periksiantamattomuudella keskitytä huolehtimaan ruokavaliosta,
ruoansulatuksesta ja suoliston tasapainosta. Vajaatoimintapotilailla on
usein monenlaisia ravintopuutoksia, joten aluksi melko tehokkaitakin
ravintolisäohjelmia on käytetty hyvällä menestyksellä.
Ummetus on myös varsin tavallista kilpirauhasen vajaatoiminnassa.
Vajaatoiminta heikentää suoliston motiliteettiä eli kykyä liikuttaa
sisältöään. Ummetus helpottaa usein jo sillä, että lääkitys saadaan
toimivaksi ja riittäväksi tai jos lääkitystä ei tarvita ja kilpirauhasen
toimintaa saadaan tuettua luonnollisin keinoin. Ummetus tuottaa
erittäin epämukavan olon ja sen lisäksi se myrkyttää kehoa mm. sitä
kautta, että elimistöön imeytyy takaisin sellaisia aineita, joita
elimistön on ollut tarkoitus poistaa mm. sappinesteen mukana ulos
kehosta. Ummetus vahingoittaa ajanoloon myös suoliston seinämää. Lisäksi
ummettuneessa suolistossa on myös usein epäterve bakteerikanta
tuottamassa elimistöön toksiineja. Kakata pitäisi joka päivä ainakin
kerran, eikä ulos tuleva tavara saisi olla sen enempää tuskallisesti
ulos puserrettua rautakankea kuin löysä läjäkään.
Ummetukseen voi auttaa kuitujen lisääminen ruokavalioon mm. kasvisten
ja erilaisten kuitulisien muodossa, mutta akuutissa ummetusvaiheessa
kuidun lisääminen voi pahentaa tilannetta. Myös riittävä veden juominen
ja riittävä rasva ruokavaliossa ovat tärkeitä ummetuksen ehkäisijöitä.
Jos tilanne pääsee tosi vaikeaksi, saatetaan tarvita apteekissa myytäviä
pienoisperäruiskeita esim. kertaluonteisesti. Marketeissakin myytävät
halvat magnesium-oksidivalmisteet usein auttavat myös ummetukseen, sillä
ne imeytyvät heikonlaisesti elimistöön, mutta vetävät vettä perässään
suolistoon näin löystyttäen suolen sisältöä.
Kun olen katsonut kilpirauhasen vajaatoimintapotilaiden
funktionaalisen lääketieteen suolistoanalyysitestien tuloksia, monilla
löytyy suolistomikrobiston epätasapainotiloja. Toisinaan joitain
epäterveitä kantoja joudutaan häätämään antibiooteilla tai
luonnontantibiooteilla, toisinaan riittää "hyvien" kantojen lisääminen
ja suoliston hoitaminen ruokavaliolla, ravintolisillä ja yrtein.
Kaikille tavanomaiset probioottivalmisteet eivät sovi, jos havaitaan,
että näytteessä laktaattitasot ovat korkeat. Tällöin tilataan
erityisvalmiste. Usein kuitenkin toimii laadukas probioottivalmiste
luontaistuotekaupasta ja sen rinnalle boulardii-valmiste. Hyviä merkkejä
ovat mm. Biolatte ja Biomed. Jos mahasuolikanava on ärtynyt, sitä voi
hoitaa myös mm. glutamiini-aminohapolla, joka auttaa korjaamaan
mahasuolikanavan seinämän epiteelikerrosta. Myös mm.
lakritsijuurivalmiste, josta on poistettu verenpainetta nostava
glykyrritsiini-ainesosa rauhoittaa monien mahaa.
Funktionaalinen lääketiede ja kilpirauhasen vajaatoiminta
Kun funktionaalisessa eli kokonaisvaltaisessa lääketieteessä
hoidetaan ruoansulatus- ja suolisto-ongelmia kilpirauhaspotilailta,
joudutaan ottamaan huomioon hyvin moninaisia asioita. Lähdetään
liikkeelle tiedon keruusta eli asiakasta pyritään haastattelemaan
mahdollisimman perusteellisesti. Millainen on ollut terveyshistoria,
millaisia sairauksia on suvussa, mitä on tapahtunut elämässä niinä
aikoina kun hän on sairastunut, onko taustalla stressiä, vaikeita
elämäntilanteita, menetyksiä, traumoja yms. On myös tärkeää kartoittaa
ruokavaliota, ravintolisiä, kartoittaa lääkitystilannetta ja
laboratoriokokeita lääkärin avulla. Kilpirauhasen
vajaatoimintapotilailla haasteena hoidossa on mm. se, että
kokonaisvaltainen hoito ei välttämättä tuota riittävästi tuloksia jos
lääkitys on riittämätön tai vääränlainen ja toisaalta lääkitystä ei voi
välttämättä vielä kohentaa jos keho ei ole riittävän vahva ottamaan
vastaan tehokkaampaa tai oikeanlaisempaa lääkitystä. On siis tiedettävä
mistä päin lähdetään liikkeelle kun tehdään moniammatillista
yhteistyötä.
Mistä aloitetaan?
Usein on parasta lähteä liikkeelle ruoansulatuksen ja suoliston tilan
huomioimisesta ja kohentamisesta. Tällä tavalla saadaan varmistettua
ravintoaineiden imeytyminen ja vähennettyä elimistöä kuormittavaa tilaa,
joka syntyy mahasuolikanavan epätasapainotiloista. Ruokavalio laaditaan
yksilöllisesti ja siitä karsitaan allergiaa ja yliherkkyyttä
aiheuttavia ainesosia. Kilpirauhaspotilailla usein riittää viljojen tai
maidon ja viljojen poisjättäminen, tosin joskus autoimmuunityreoidiittia
lähdetään hoitamaan tiukemmalla autoimmuuniruokavaliolla. Käyttöön
otetaan sopiva ja yksilöllisesti suunniteltu ravintolisäohjelma. Myös
tulehdustilan eli inflammaation vähentäminen ja ennaltaehkäisy otetaan
huomioon ruokavaliossa ja ravintolisäohjelmassa, samoin ruokavalion
verensokerivaikutus. Vaikka ruokavalio olisi varsinkin aluksi tiukka,
asiakkaita usein motivoi kohentunut olo ja ravitsemuksen sekä
mahasuolikanavan huomioiminen alkavat näkyä myös laboratoriotestien
tuloksissa.
Kilpirauhaspotilas on yksilöllinen kokonaisuus
Kun ihmisellä on kilpirauhasen vajaatoiminta, elimistössä on jo
siihen mennessä kehittynyt epätasapainotila, joka on luonut otolliset
olosuhteet sairaudentilan kehittymiselle. En ole vielä tavannut ketään,
jonka ainoana terveysongelmana olisi kilpirauhasen vajaatoiminta. Se ei
sairautena iske kuin salama kirkkaalta taivaalta, aiheuttaa sen sitten
jodin puute, jokin lääkitys, autoimmuunitulehduksen kehittyminen,
subakuutti kilpirauhastulehdus tai mikä tahansa muu vajaatoiminnan syy
tai sen syntymiseen myötävaikuttanut asia. Meitä ihmisiä ei mielestäni
ole järkevää hoitaa vain paloina: vain kilpirauhasta, vain päänsärkyä,
vain ummetusta, vain poskiontelotulehdusta. Olisi aina syytä esittää
kysymys: mistä tämä kaikki on saanut alkunsa? Syitä metsästämällä ja
syihin puuttumalla saadaan aikaan pidempiaikaista hyötyä, kuin pelkkien
oireiden hoitaminen lääkkeillä tai luontaistuotteilla.
Monet kilpirauhaspotilaat tuntevat olevansa aivan yksin
terveysongelmiensa viidakon kanssa. Varsinkin jos ajatus
kokonaisvaltaisesta hoidosta on uusi tai täysin tuntematon, voi olla
melko haastavaa lähteä tukemaan hyvinvointiaan yksin. Tarvitaan
vertaistukea, jota löytyy mm. sosiaalisen median vertaistukiryhmistä ja
uudesta yhdistyksestä Suomen Kilpirauhaspotilaat ry:stä. Suomen
Terveysjärjestö ajaa myös aktiivisesti kilpirauhaspotilaiden asiaa.
Silloin kun aloitetaan kokonaisvaltaisesta hoidosta
ravitsemuksellisin keinoin, apua ja tukea voi saada myös funktionaalisen
lääketieteen perusteita työssään käyttäviltä ravintoasiantuntijoilta ja
funktionaalisilta lääkäreiltä. Ravintoasiantuntijoiden yhteystietoja
löytyy mm. Suomen Ravintoterapiayhdistyksen sivuilta:
http://www.rafy.fi/index.php?item=460 Kannattaa myös vertaistuen parissa tiedustella suosituksia toisilta potilailta.
Voi tuntua kaukaa haetulta lähteä selvittelemään ruoansulatusta ja
suoliston tilaa, jos kysymyksenä on se, miten kohentaa kilpirauhasen
vajaatoimintaa potevan ihmisen hyvinvointia. Vaikka ei tiedostaisi juuri
minkäänlaisia mahasuolikanavan oireita, niihin on silti syytä
kiinnittää huomiota. Erinäisiin pieniltä tuntuviin oireisiin usein myös
tottuu niin, että niitä alkaa pitämään normaaleina. Joku ajattelee, että
on normaalia kakata vain kerran viikossa tai potea närästystä joka
kerta, kun syö tiettyjä ruokia. Moni on tottunut rupsuttelemaan harvase
päivä niin, että joutuu työpaikalla tekemään välillä ylimääräisen
vessareissun ettei maha tule kipeäksi pidättelemisestä.
Kaikki mahasuolikanavan epätasapainotilat eivät myöskään tunnu mahan
alueella. Ne saattavat tuntua ja näkyä ihossa, hiuksissa, lihaksissa,
nivelissä, ajatustoiminnassa, mielialoissa ja energiatasoissa. Jos olet
kilpirauhaspotilas tai epäilet, että sinulla voisi olla
kilpirauhashormonien suhteen jonkinlaista epätasapainoa, pidä mielessä
ruoansulatuksen ja suoliston rooli kilpirauhashormoneihin liittyvissä
kysymyksissä.
Nina Saine kokemusasiantuntija, ravintoterapiaopiskelija
Teksti julkaistu alunperin Suomen Terveysjärjestön blogissa