Susannan ajatuksia lääkärin valinnasta.

Vertaistukiryhmässä luin niin hienon kilpirauhaspotilaan kommentin koskien lääkärin valintaa, että kirjoittajan luvalla julkaisen sen.

Omalla kohdallani luotan vaistoon, joka on näiden kahdeksan vuoden kokemusten kautta syventynyt, selkiytynyt ja aina vähäsen kirkastunut. Mielenkiintoisinta on ollut että ennen kaiken lääkärin asenne: kunnioitus minua kohtaan ihmisenä (minä olen sairas ja haen häneltä apua), hänen ennakkoluulottomuutensa, hänen mielenkiintonsa ihmisiä kohtaan ja hänen kykynsä muuttua ja muuttaa mielipiteitään... potilaidensa parhaaksi - on vaikuttanut vaistooni.

Menen aina tällaisen lääkärin luokse, koska tiedän hänen miettivän potilaansa parasta .... eikä omaa 'ammattitaitoaan', asemaansa, kollegoidensa mielipiteitä, ammattikunnan arvostusta - asioita joilla ei ole mitään tekemistä potilaan, ihmisen hyvinvoinnilla (yhteiskuntakelpoisuudella).

Olen istunut todella monen endokrinologin vastaanotolla ja kuunnellut valheita, pelkoja ja hyökkäyksiä... olen ollut aivan epätoivon partaalla ja halunnut päättää päiväni. Ajattelin yhdessä vaiheessa että minun on täytynyt siirtyä johonkin Matrix maailmaan missä missään ei ole mitään järkeä.

Tapasin ensimmäisen funktionaalisen lääkärini (en ymmärtänyt silloin mitä se tarkoitti jolloin minulla ei myöskään ollut mitään ennakkoluuloja) Matrix tunnelmissani ja tunsin tulleeni jälleen maan päälle.

Ja siltä tieltä en minä ainakaan käänny nyt parantuneena pois.

Hei kaunis on se päivä kun meillä on funktionaalisesti hoitavia endokrinologeja - ja myös kaunista on ne kaikki huomattavasti paremmin voivat ihmiset.

Kantani tuli varmaan selvästi esille. 

Susanna McGlynn

Nestetasapaino ja aldosteronin puute

Minulla on kehon säätelyjärjestelmät alkaneet heiketä jo vuosia sitten. Odottaessani toista lastani vuonna 2004 nautin täysin siemauksin senaikaisesta työstäni perhepäivähoitajana. Raskaus oli sujunut hyvin noin puoleenväliin saakka, mutta sitten alkoi tuntua olo omituisen väsähtäneeltä ja kipeältä. Päivystyksessä havaittiin että hemoglobiini oli noussut hurjasti, yli 160:n . Lääkäri päätteli, että olin kuivunut vaikka en ollutkaan oksentanut enkä ripuloinut ja vaikka olin juonut ihan normaalisti. Viisas lääkäri! Hän määräsi minut tiputukseen ja se helpotti oloani heti. Pari kertaa jouduin käymään tiputuksessa, mutta kukaan ei koskaan selittänyt minulle mistä tilani saattoi johtua. Jälkikäteen olen ymmärtänyt että raskaus oli minun tilanteessani keholleni rankka juttu kun taustalla oli muhimassa jo muitakin ongelmia, jotka huipentuivat niihin asioihin joista olen kertonut tämän blogin ihan alkutaipaleella. Jäin sitten lopulta sairaslomalle loppuraskauden ajaksi.

Elimistölle on tarkkaa työtä säädellä kehon neste- ja suolatasapainoa. Pitkäaikaisessa stressissä, on se sitten laatuaan fyysistä, psyykkistä tai psykofyysistä, useinmiten tuota jälkimmäistä ellei jopa psykofyysissosiaalista kehon säätelyjärjestelmät ovat kovilla ja saattavat alkaa pettää.

Kortisolin liikatuotannosta tai vajaatuotannosta puhutaan jo jonkin verran ja sitä osataan funktionaalisessa lääketieteessä ja ravinto- ja yrttihoitojen parissa hoitaakin. Vähemmälle huomiolle voi kuitenkin jäädä aldosteroni varsinkin siinä vaiheessa kun lisämunuaisen kuorikerroksen hormonituotanto on alkanut osoittaa hiipumisen merkkejä.

aldosteronihormonin molekyylimalli

Lisämunuaisen kuorikerroksessa on kolmentyyppistä solukkoa, josta uloimmasta erittyy mineralokortikoideja, pääasiassa aldosteronia. Se on yksi elimistön hormoneista, jotka tarvittaessa nostavat verenpainetta. Se kuuluu elimistön nk. RAA-järjestelmään, joka osaltaan vastaa että verenpainetta on riittävästi. Kirjainkolmikko saa nimensä hormoneista reniini, angiotensiini ja aldosteroni. Kun munuaisten pienissä valtimoissa, jotka sijaitsevat nefronien eli munuaisten toiminnalten suodatusyksiköiden alkupäässä havaitaan että verenpaine laskee pidempiaikaisesti tai natriumin määrä pienenee alkaa erittymään reniiniä, joka puolestaan saa aikaan reaktioketjun jonka ansiosta muodostuu angiotensiiniä, jonka verisuonia supistava vaikutus nostaa verenpainetta. Angiotensiinin määrän lisääntyminen saa aikaan aldosteronin erittymistä ja aldosteroni lisää suolojen ja sitä kautta myös veden takaisinimeytymistä munuaistiehyistä, toisin sanoen pidättää kehossa suoloja ja vettä. Vettä pidättää myös hypotalamuksessa syntynyt, mutta aivolisäkkeen takalohkosta erittyvä antidiureettinen hormoni eli ADH. Tästä päästäänkin hypotalamuksen ja aivolisäkkeen osuuteen myös kehon suola- ja nestetasapainossa ja myös hypotalamus-aivolisäkeakseli vastaa osaltaan lisämunuaiskuoren hormonierityksestä.

Lisämunuaisten sijainti ja rakenne

Kun lisämunuaiskuoren kortikoidihormoneja, sekä glukokortikoideja eli mm. kortisolia, että mineralokortikoideja, mm. aldosteronia havaitaan olevan vähän, hypotalamus erittää CRH:ta (corticotropin releasin hormone, kortikotropiinin vapauttajahormoni), joka saa aikaan ACTH:n erittymistä (adrenocorticotropic hormone, kortikotropiinihormoni), joka saa aikaan kortikoidien erittymistä. Aldosteronin erittymiseen vaikuttaa moni asia, kuten käy ilmi tästä professorin vastauksesta oppilaalleen. Myös verenpaineen säätelyyn vaikuttavat muutkin kuin mainitut hormonit ja järjestelmät.

Vaikka aldosteronin erittymiseen vaikuttaakin moni asia on havaittu että monilla joilla lisämunuaiskuoren hormonieritys on vajaata on myös puutosta aldosteronista. En kirjoita tässä vain Addisonin tautia sairastavista vaan myös paljon isommasta joukosta ihmisiä joilla pitkäaikainen fyysinen, henkinen tai psykofyysinen rasitus on heikentänyt lisämunuaiskuoren toimintaa. Maailmalla tämän ilmion nimi on adrenal fatigue joka on saanut suomalaiseksi nimekseen lisämunuaisuupumus. Osaltaan nimi on harhaanjohtava, sillä paljon on merkitystä myös tämän asian suhteen sillä mitä tapahtuu tai on tapahtumatta hypotalamuksessa ja aivolisäkkeessä. Voisiko siis jopa sanoa että kyse on enemmän aivoviasta kuin lisämunuaisviasta tai toimintahäiriöstä (disfunction)?  Harvemmin kuitenkin lisämunuaiskuoren kudosten vaurioitumisesta on kyse. Jos keho ei pidätä tarpeeksi suoloja ja vettä, ihminen kuivuu vaikka joisi tarpeeksi. Millaisia oireita aldosteronipuutoksesta kärsivillä voi olla?

mm. joitakin seuraavista:
-kylmät kädet ja jalat. Palelu ja kylmät periferiat liittyvät usein myös kilpirauhasen vajaatoimintaan, mutta ei aina siihen eikä aina pelkästään siihen. Voi myös olla tilanne, että kehon lämpötila on muutoin normaali vaikkapa kainalosta mitattuna, 37 asteen tuntumassa, mutta silti näpit on jäässä ja jalatkin kylmät, joskus nenäkin. Tämä johtuu kuivumistilassa siitä että elimistön kuivuessa keho viisaana supistaa verenkiertoa raajoista ja pinnasta varmistaakseen riittävän verenkierron ja hapensaannin tärkeimmille toiminnoilleen eli sisäelimille, varsinkin aivoille.

-suolanhimo. Suolaa puuttuu, joten keho on viisas kehittäessään suolanhimoa jos liikaa suoloja poistuu elimistöstä eikä tarpeeksi uutta tule tilalle.
-alhaiset verenpaineet. Tämä ei välttämättä pidä paikkansa kaikilla, sillä jollain voi olla korkea verenpaine muista syistä, joten joillain joilla on pulaa aldosteronista voi silti olla normaali tai korkea verenpaine.
-runsasta virtsaamista, varsinkin yöllä saattaa joutua heräämään vessaan useaankin kertaan.
-lämpöjen lievää nousua varsinkin iltaisin ja öisin
-hikoilukohtauksia varsinkin öisin. Tätä voidaan sekoittaa mm. vaihdevuosioireisiin tai autoimmuunityreoidiitin oireisiin.
-korkeat sykkeet, sykkeiden nouseminen vähästäkin rasituksesta (voivat liittyä myös mm. alhaisiin rautoihin, adrenaliinin liikaeritykseen, joka on tavallista kun kortisolit ovat alhaiset yms.) Jos plasmavolyymi eli veren tilavuus vähenee sydämellä on kova työ pumpata verta riittävän nopeasti ja kovaa.
-huimaaminen varsinkin noustessa
-jos on kortisonhoidolla alhaisten kortisolitasojen vuoksi, oikeaa fysiologista annostusta on vaikea löytää eikä lääkitys tunnu poistavan lisämunuaisuupumuksen oireita kokonaan.

Miten aldosteroniasiaa voidaan tutkia?

Jos ei vielä ole käytössä kortisonhoitoa kortisolivajeeseen voidaan ottaa useankinlaisia kokeita. Kortisonhoidot vääristävät tulosta.  Usein aldosteronia mitatessa mitataan myös reniiniä ja jos epäillään aivolisäkeperäistä häiriötä voidaan tehdä myös ACTH-rasituskoe. Mahdollisimman tarkkojen tulosten saamiseksi voidaan käyttää tiukasti suolan suhteen säädeltyä ruokavaliota ennen aldosteronikokeen ottamista. Sen verran moni asia voi vääristää tulosta, että tässä tulisi kyllä olla tarkka. Voidaan saada epäluotettavaa dataa muutoin. Onneksi oireidenkin perusteella voidaan päätellä että ihminen voi kärsiä nestehukasta. Epäsuorasti kuivumiseen voi viitata myös esimerkiksi se että hemoglobiini on normaali tai korkea seerumin rautaan nähden. Jos oireet osoittavat siihen suuntaan että kuivumista on ja myös lisämunuaisen uupumisen oireet täsmäävät, myös lisämunuaisen toiminta-analyysi neljä kertaa päivässä otettavin sylkitestein on hyvä diagnostinen työkalu. Toki aina tulisi seurata etupäässä maastoa eli oireita eikä vain karttaa eli labrojen tuloksia. Labrat ovat hyvä renki, huono isäntä. Informaatiota voi saada myös elektrolyyttitasapainoja tutkimalla, kuten natrium ja kalium. Näiden kohdalla vain se, mitä verestä mitataan ei kerro koko totuutta. Esimerkiksi ainakin kalium ja magnesium olisi järkevintä mitata punasoluista.

Miten voidaan hoitaa kuivumista ja aldosteronin puutetta?

Riippuen mistä elektrolyyteistä voi olla pulaa, oloa voi parantaa merkitävästi niiden saannin lisääminen, kuten magnesiumin, kaliumin ja suolojen. Magnesiumia on hyvä ottaa jossakin muussa muodossa kuin oksidina, joka imeytyy huonommin, mutta voi toimia erinomaisena ummetuslääkkeenä. Suoloista ei kannata käyttää mitään raffinoituja pöytäsuoloja vaan ainoastaan puhdistamattomia luonnonsuoloja, kuten ruususuolaa tai puhdistamatonta merisuolaa. Paljon apua voi saada myös homeopaattisista solumineraaleista ja nämä voivat myös parantaa elektrolyyttien hyödyntämistä kehossa. Myös veden laadulla voi olla merkitystä. Itse kuulin hiljattain sellaisesta että kuivumista voi pahentaa hanavesi siinä missä lähdevesi olisi luonnollisempi vaihtoehto. Tätä haluaisin testata, sillä itsellänikin on kuivumisoireita jotka haluaisin hoitaa mahdollisuuksien mukaan luonnollisesti. Suolaa on tullut otettua viime aikoina liian vähän.

suolahoito:

Kannattaa aloittaa puolesta teelusikallisesta, joka sekoitetaan vesilasiin joka juodaan kerralla tai voi myös laittaa vettä kannuun ja juoda pitkin päivää. Jotkut ottavat suolaa pieniä määriä kielelle pitkin päivää. On vain hyvä muistaa juoda tarpeeksi kuitenkin, n. pari litraa vettä päivässä huomioiden että ruoista ja muista juomistakin kuin vedestä sitä saa ja sen tarve kasvaa kuumassa ja hikoillessa. Kivan terveysjuoman voi tehdä esimerkiksi siten että laittaa kannulliseen vettä suolaa, pari ruokalusikallista intiaanisokeria tai raakaruokosokeria tai hunajaa ja puristaa joukkoon yhden sitruunan mehun. Tämä on myös oivallista juomaa vatsatauti- ja ripulipotilaalle. Suolalla on puhdistavia ominaisuuksia, joten jotkut saavat puhdistumisreaktioina pahoinvointia ja päänsärkyä. Siksi on hyvä lähteä pienistä annoksista. Hyvänä nyrkkisääntönä voisi olla että ei kannata ottaa suolaa paria teelusikallista enempää päivässä eikä enempää kuin teelusikallinen kerralla. Määrien kasvaessa alkuannostuksesta voi olla myös hyvä tarkkailla verenpaineita. Ne voi nousta jos suolaa saa liikaa, mutta myös jos kerta-annos on liian korkea.

lisämunuaisten tukeminen vitamiineilla ja yrtein:

Jos emme tiedä ovatko kortisolitasot korkeat vai matalat kun lisämunuaiuupumuksen oireet ovat läsnä on erittäin viisasta silloin pidättäytyä adaptogeenisista yrteistä. (mm. aswaghanda, ruusujuuri, gingsengit, maca)  Niistä on nimittäin usein enemmän haittaa kuin hyötyä jos kortisolitasot ovat alhaalla tai sekaisin, vaikka ne tilapäisesti saattaisivat piristää. Ne sopivat paremminkin tilanteesssa jossa erilaisten rasitustilojen vuoksi kortisolit ovat liian korkealla ja silloinkin maltillisina kuureina. Pidemmälle ehtineissä uupumustiloissa kun kortisolitasot ovat laskusuhdanteella tietyt piristävät adaptogeenit lakkaavat olemasta adaptogeeneja eli tasapainottavia yrttejä ja muuttuvat stimulanteiksi, jotka turhaan kiihdyttävät sympaattista järjestelmää ja kuvainollisesti ajavat lisämunuaiset vain pahemmin piippuun. (vrt. kahvi) Usein kun aldosteronit ovat puutteelliset myös kortisolit ovat alhaalla, mutta jos tätä ei tiedetä, kannustan tutkituttamaan asiat eikä jättämään arvailujen varaan. Kannattaa suosia em. sylkitestiä ja mahdollisesti kortisolin mittausta vuorokausivirtsasta. Yksittäinen verikoe on kenties huonoin ja epäluotettavin labrakoe kortisolitasoja tutkittaessa ja jättää usein vain lisäkysymyksiä vastausten sijaan. On melko lailla erilaista ravitsemuksen ja yrttilääkinnän keinoin hoitaa alhaisia kuin korkeita kortisolitasoja.

Ravitsemuksemme on vain niin hyvä kuin sen heikoin lenkki.

Tietyt vesiliukoiset vitamiinit ovat hyödyksi yleisellä tasolla lisämunuaisille, on sitten kortisolitilanne mikä tahansa tai aldosteroninkin tilanne. Tässä tärkeimmät:

-C-vitamiinia terapeuttisin annoksin. Elimistö ei välttämättä pysty hyödyntämään kerralla ihan mahtimääriä, joten laadukasta C-vitamiinia kannattaa ottaa esimerkiksi neljästi päivässä 500mg eli yhteensä pari grammaa. Esteröity C-vitamiini on sopinut myös monille herkkävatsaisille.
-B-vitamiineista erityisesti pantoteenihappo ja folaatti (täällä englanniksi mitä eroa on foolihapolla ja folaatilla) terapeuttisina annoksina ovat tärkeitä rasittuneille lisämunuaisille. Pantoteenihappoa voisi ottaa pari kertaa päivässä n. gramman yhteensä. Foolihappoa tiedän yhden lääkärin määränneet lisämunuaisuupuneelle potilaalleen reseptillä 5mg aamuisin hyvin tuloksin. Jos et ota sitä tällaisia määriä apteekista reseptillä voi folaatti toimia paremmin.
-Hyvä olisi myös olla jokin laadukas B-vitamiinivalmiste jossa on kaikkia B-vitamiinimuotoja.

Kaikissa vitamiineissa jos et vielä ole niistä kovin hyvin perillä suosittelen kääntymään koulutetun luontaisalan ammattilaisen puoleen joka osaa kertoa mikä olisi laadukas ja parhaiten kehossa toimiva tuote. Usein Mersua ei saa Ladan hinnalla, joten synteettisiin halpistuotteisiin ei kannata koskea, paitsi ehkä magnesium oksidin suhteen jos hoidat sillä ummetustasi.

Em. adaptogeeneista poiketen lääkinnälliset sienet, varsinkin lakkakääpä eli reishi ovat toimineet lisämunuaisuupumuksen kaikissa tiloissa hyvin. Helpointa niitä on saada instant-jauheina, jolloin sinun ei tarvitse keitellä sitä erikseen. Jotkut, joilla on penisiliiniallergia eivät voi käyttää mm. pakurikääpää tai lakkakääpää.

Lisämunuaisten hoidossa on myös henkinen aspekti. Itse uskon vahvasti siihen että elämämme tapahtumilla ja niihin liittyvillä tunteilla on paljonkin yhteyttä siihen että sairastumme. Myös ajattelutavallamme ja uskomuksillamme ja elämäntyylillämme. Stressi on lisämunuaispotilaan pahin vihollinen, on se sitten minkätyyppistä liiallista ja pitkäkestoista stressiä tahansa. Stressinhallinta ja tunteiden käsitteleminen ja yleensäkin elämänhallinta ovat tärkeitä asioita lisämunuaisten huomioimisessa. Itseä kiinnostaa tällä hetkellä NLP, Meta Health ja EFT, joskin kivijalan omalle elämälle muodostaa kristillinen vakaumukseni joka on kantanut läpi kaikkien vaikeiden aikojen eikä ole milloinkaan pettänyt.

Lääkehoito

Florinefin vaikuttavana aineena on fludrokortisoniasetaatti, joka on rakenteeltaan mineralokortikoidi ja sillä korvataan puutteellista aldosteronimäärää. Tiedän ihmisiä, jotka ovat saaneet lääkkeestä suuremmoisen avun mm. silloin kun glukokortikoidihoito, tavallisimmin hydrokortison tai joskus myös Prednisolon ei vie kaikkia lisämunuaiskuoren vajaatoiminnan tai osittaisen vajaatoiminnan oireita pois. Florinefia määrätään Suomessa vielä tosi vähän, mutta siitä saattaisi olla hyötyä monelle. Aina on tietenkin parempi jos voidaan hoitaa ravitsemuksella, yrteillä tai elämäntapamuutoksella, mutta aina se ei riitä ja on silloin oikein ja inhimillistä helpottaa ihmisen oloa ja parantaa hänen toimintakykyään ja elämänlaatuaan lääkityksellä.

Satunnaissyvyysongelma vai erityissyvyysongelma?

Tässä toimitusjohtajan ja laatutekniikan kouluttajan kommentointia edelliseen postaukseen liittyen. Julkaistu hänen luvallaan.

"Ongelmana on, että perinteisten lääkärien tavoitteena on palauttaa samalle tasolle, hoitaa, (käyttäen lääkkeitä), ei suinkaan etsiä systeemistä juurisyytä, joka ongelmat aiheuttaa. Sama vallitsee yritysten prosesseissa, jos vikaantuminen tapahtuu, korjataan vika (palautetaan normaaliin tasoon), ei suinkaan paranneta prosessia ja näin pyritä ennaltaehkäisemään vikoja tai löytämään juurisyytä, joka vian aiheutti.

On olemassa kahden tyyppisiä ongelmia - satunnaissyyongelmia ja erityissyyongelmia. Nämä pitäisi pystyä erottamaan ja muistamaan, että niihin tulee reagoida eri tavoin. Satunnaissyyongelma vastaa kroonista sairautta ja erityissyyongelma vastaa akuuttia sairautta. Akuutit sairaudet tunnistetaan helposti ja syy löydetään. Nämä voidaan hoitaa esim. erilaisin lääkkein tai leikkauksin ja saadaan tila palautettua normaaliksi. Krooniset sairaudet sen sijaan ovat kokonaisvaltaisia eikä selviä syy-seuraussuhteita voida niin helposti löytää. Ainoastaan muutamassa prosentissa tapauksia löytyy helposti yksittäinen syy krooniseen sairauteen. Sen sijaan, että yritetään hakea yksittäistä syytä (perinteinen lääketiede), pitäisikin tutkia kokonaisuutta (funktionaalinen lääketiede). Pitäisi miettiä mitä tekijöitä systeemissä on, jotka voivat vaikuttaa (esim. ympäristötekijät, liikunta, lääkitykset, vitamiini- ja hivenainetasot, ruokavalio, jne – kaikki jotka voivat vaikuttaa). Ja täytyy muistaa, että jotkut tekijät eivät välttämättä vaikuta yksinään vaan yhdessä toisen tekijän kanssa (keskinäisvaikutus). Näitä keskinäisvaikutuksia vasta onkin vaikea tunnistaa. Käytännössä, jos halutaan parantaa, on muutettava aktiivisesti systeemiä (esim. ruokavaliomuutos, jne) ja tutkittava muutoksen vaikutusta ulostuloon. Eli tehdä testejä, kokeita. Ja näin sitten olisi mahdollista löytää ongelmiin helposti ratkaisuja. Itse asiassa tarvittaisiin monimuuttujakokeita, joskin niiden käyttö taitaa olla hankalaa, kun ihmiskokeita ei kai saa tehdä.

Onneksi näyttää siltä, että funktionaaliset lääkärit ymmärtävät paremmin näiden kahden eri tyyppisen sairauden hoidon. Ja osaavat pois sulkea erilaisin testein mahdollisia sairauksia tai aiheuttavia tekijöitä."

Se, mikä näkyy pinnalle on usein pieni osa laajempaa kokonaisuutta. Tarvitaan ongelmien juurisyiden selvittämistä, jotta voidaan ennaltaehkäistä ongelmien uusiutuminen ja kumuloituminen. Tämä pätee niin työelämässä kuin kroonisten sairaudentilojen hoidossa.

Lääkiksestä valmistuneita kyborgivalelääkäreitä maa täynnä?

Ei ole oikein väittää olevansa lääkäri jos ei ole lääkistä käynyt, mutta mikä tekee lääkäristä lääkärin? Riittäkö se että toimii vain niin hyvin ettei saa potkuja tai joudu syytteisiin hoitovirheestä tai kuolemantuottamuksesta? Suojaavatko käypähoitosuosituksiin nojautuminen lääkäreitä vaikka potilas ei tulisikaan autetuksi? Tällaisia olen potilaana miettinyt. Koululääketieteen toiminta kroonisten sairauksien suhteen käy yhä järjettömämmäksi sellaisen potilaan silmissä joka on saanut avun kokonaisvaltaisesta lääketieteestä ja muista hoitomuodoista. Ehkä liikaa Scifiä telkusta katsoneena ei voi kuin miettiä että onko monet lääkärit oikeasti ihmisiä vai jotain lääketehtaiden ohjelmoimia kyborgeja.

Ikävistä epäkohdista joutuu puhumaan paljon jos rehellisesti ottaa esille kilpirauhasen vajaatoimintaoireistosta kärsivien asiat tässä maassa. Miksi lääkäreille tuntuu olevan niin helppo määrätä potilaalle masennuslääkkeitä, lähettää psykiatrin konsultaatioon, otattaa joitakin verikokeita ja sitten vain todeta että "kaikki arvot viitteissä, sinussa ei ole mitään vikaa" Jos potilas tähän väliin sitten sanoo, että tuntee itsensä tosi sairaaksi niin lääkäri on kuin ohjelmoitu sanomaan:

-Olet varmasti masentunut, kirjoitan sinulle vähän "Ilostumix Segawax"-pillereitä nousevin annoksin niin jo pitäisi elämän kirkastua!
-Olet läski. Älä käy salaa jääkaapilla vaan ota itseäsi niskasta kiinni ja syö järkevästi ja mene lenkille.
-On ihan tavallista että kaikenlaisia pikkuvaivoja tulee tuossa iässä. Ne pitää vaan kestää.
-Sinulla on varmasti vaihdevuodet. Tässä resepti "Estrogen Domince"-pillereihin ja tässä samaa kamaa geelinä, sipaise vähän "naapurin tytölle" aina välillä. 
-Kas tässä resepti "Gibuwex Tajubois"-lääkkeitä. Ota jos kolottelee, mutta älä aja autoa. Jos nämä alkaa oksettaa, tässä "Oxumahasbie"-pahoinvointilääkkeitä ja jos et saa unta niin tässä "Tajugangaallex"-resepti. Näitä ei saisi käyttää yli viikkoa putkeen, mutta jos nää loppuu niin tuo vain resepti uusittavaksi tänne terveyskeskukseen.
-Sinua ei vaivaa mikään muu kuin korkeat kolesterolit. Statinoipa itsesi tällä "Hirweesargu Jalgoihis"-kolesterolilääkkeellä ja muista syödä margariinia!
- Sinun ei pitäisi liikaa kiinnittää huomioita jokaiseen pikku kolotukseen eikä lukea liikaa nettiä. Ehkä sinun pitäisi hankkia itsellesi jokin kiva harrastus!
-Vastaanottoaika on nyt päättynyt. Varaapa itsellesi uusi aika niin katsotaan tilannetta puolen vuoden kuluttua uudelleen ja käytä näitä määräämiäni lääkkeitä siihen asti. Ei, et tarvitse sairaslomaa. Näillä lääkkeillä pärjäät.

Kuulenko jossain ihmeellistä kilinää? Se on selvästikin Big Pharman kassakone joka kilisee tasaiseen tahtiin ja se kassakone ei ole mitenkään pieni. Lääkeyhtiöt ovat ujuttaneet lonkeronsa hyvin syvälle valtoihin ja hallituksiin. Niiden tarkoitus ei ole parantaa ihmisiä vaan tuottaa rahaa. Mitä sairaampina ihmiset pidetään, sen enemmän he käyttää lääkkeitä. Lääkeyhtiöt ei kuppaa vain yksittäisiä ihmisiä vaan kokonaisia valtioita sillä ihmisten sairaana pitäminen syö tuottavuutta. Elintarviketeollisuus on lääkeyhtiöiden hyvä kaveri myös sillä mitä enemmän ihmiset syö epäterveellisiä kulutushyödykkeitä, sen sairaammaksi ja lääkittävämmäksi tulevat ja kassakone kilisee. Kyllä meinasi minulta kerran kahvit purskahtaa suusta ja nenästä näppäimistölle kun luin erään arvostetun lääkärin mielipiteen siitä, että funktionaalisen lääketieteen testit ovat rahastusta. Kyllähän raha pyörittää tätä maailmaa, mutta ei ihmisiä tarvitsisi tyhminä pitää. Ihmisillä on myös itsesuojeluvaisto ja ihminen haluaa laittaa rahansa sinne mistä kokee saavansa hyötyä. Kyllä minä kiikutan esimerkiksi mieluummin rahani luontaistuotekauppaan kuin apteekkiin ja teetän niitä kalliita omakustanteisia testejä jos ne auttavat saamaan selkoa tilanteestani. Nämä testit ei olisi kalliita jos kokonaisvaltainen lääketiede integroitaisiin julkiselle sektorille.

Jotkut lääkärit ovat vapautuneita Big Pharman otteesta. Heidät voisi tunnistaa mm.seuraavanlaisista lauseista ja kysymyksistä:

-Kyllä minä uskon sinua kun sanot että sinulla on selviä kilpirauhasen vajaatoiminnan oireita. Kyselenpä sinulta vähän lisää niin voimme päätellä mitä voisi tutkia vielä lisää.
-Ai ei ole Thyroxin auttanut ja oireet kenties vielä pahentuneet. No kuule on niitä muitakin lääkkeitä kilpirauhasen vajaatoimintaan. Selvitetäänpä voisitko kenties hyötyä niistä. Tutkitaan kuitenkin ensin ainakin huolellisesti sinulta rT3-hormonit suhteessa T3v:hen, raudat, b12-vitamiinitasot ja teetetään lisämunuaisen toiminta-analyysi sylkinäyttein. Jos nämä asiat ei ole kunnossa, ei nämä toisenlaiset kipirauhashormonilääkitykset useinkaan toimi.
-Otetaanpa tarkoin selvää mistä juuri sinun kohdallasi nämä oireet johtuvat
-Kerrotko minulle millainen on ruokavaliosi ja käytätkö ravintolisiä?
-Onko sinulla myös alilämpöä? Se on usein merkkinä kudostason kilpirauhashormonivajeesta.
-Vaikka kilpirauhasarvosi olisivat viitteissä sinulla voi silti olla kudostason kilpirauhasen vajaatoiminta. Se mitä voimme mitata verestä ei läheskään aina kuvasta sitä mitä tapahtuu solutasolla tai on tapahtumatta.
- Kilpirauhasen vasta-aineesi ovat koholla. Laaditaanpa sinulle tulehdusta vähentävä ruokavalio ja otetaan käyttöön tulehdusta vähentäviä lisäravinteita
-Onko sinulla närästystä, ripulia, ummetusta, vatsakipuja, ilmavaivoja? Tuntuuko ettei ruokasi sula? Jos ruoansulatus on heikkoa ja jos suolistossa on ongelmia, nämä olisi tärkeä myös tutkia ja hoitaa kun on kilpirauhasen vajaatoimintaoireistoa.
-Älä ole liian huolissasi painostasi. Jossain vaiheessa se alkaa normalisoitua kuin hoidetaan sinua kokonaisvaltaisesti. Nyt on tärkeää että syöt riittävästi ja saat tarpeeksi energiaa ja ravintoaineita.
-Koska epäilen sinulla häiriötä lisämunuaiskuoren hormonierityksessä olisi syytä pitää taukoa liikuntaharrastuksessa varsinkin kun kerroit että suoritustasot ovat laskeneet.
-Onko suvussasi ollut kilpirauhasongelmia?
-En nyt suorilta käsin lähtisi kokeilemaan kilpirauhaslääkitystä. Tutkitaan ensin hiukan enemmän mistä sinun kohdallasi oireet johtuvat ja onko sinulla puutoksia mm. jodista, raudasta, sinkistä, kuparista ja seleenistä ja ovatko kilpirauhasen vasta-aineet koholla.
-Annapas kun luen tarkoin sen kirjoittamasi listan kaikista oireistasi.
-Lähdetään tutkimaan tarkemmin. Kirjoitan sinulle sairaslomaa siksi aikaa ja suosittelisin että kävisit myös funktionaalisen lääketieteen ravintovalmentajalla tai ravintoterapeutilla jotta saamme ravintoasiat myös kuntoon.
-Millaisia ajatuksia ja toiveita sinulla itselläsi olisi hoitosi suhteen?

Potilaalle tuskin on merkitystä sillä onko lääkäri arvostettu piireissä ja onko hän erikoislääkäri tai saako palvelun halvalla terveyskeskuksesta jos hän ei saa tarvitsemaansa apua. Potilaalle merkitystä on sillä osaako lääkäri auttaa häntä. Aina ei tarvita lääkäriä. Joskus vaikka homeopaatti, kalevalainen jäsenkorjaaja, vyöhyketerapeutti tai ravintoasiantuntija voi auttaa. Jotkut opiskelevat itse niin pitkälle asioita että oppivat auttamaan itse itseään. Siinä voi käydä niinkin että innostuu omista myönteisistä kokemuksistaan niin että haluaa itsekin opiskella parantajaksi, kuten kirjoittajalle on käynyt. Saanko tulevaisuudessa nimittää itseäni parantajaksi? Sen määritän minä itse ja asiakkaani. Sitä titteliä ei voi patentoida tai ottaa minulta pois jos onnistun auttamaan ihmisiä. Voi tietenkin olla myös valeparantajia. Joskus harvoin löytyy tästäkin maasta sellaisia valelääkäreitä jotka eivät ole valmistuneet lääketieteellisestä tiedekunnasta hyväksytysti. Mielestäni kuitenkin merkittävästi enemmän on ns. laillisia valelääkäreitä, jotka osaavat pääasiassa lääkitä, eivät parantaa.