maanantai 14. marraskuuta 2022

Kilpirauhasen vajaatoiminta ja potilaiden vaikeudet saada diagnoosi

vastuuvapauslauseke:

En ole lääkäri, etkä jutun lukijana ole hoitosuhteessa minuun. Tämän kirjoituksen sisältöä ei saa käyttää lähdeaineena päätettäessa hoidostasi. Vastuu hoidostasi kuuluu sinulle itsellesi ja lääkärillesi. Sinulla on myös täysi oikeus olla tästä kirjoituksesta mitä mieltä haluat.

-------------------------------------------------



 

kuva: Pixabay




Tämä maa on täynnä kilpirauhaspotilaita, jotka kärsivät joka päivä kilpirauhasen vajaatoiminnan oireista, mutta he eivät saa diagnoosia tai hoitoa. Oireita pistetään muiden asioiden piikkiin: 

-"Olet lihava ja laiska (laiskuutta ei aina sanota suoraan, vaan tämän sanan voi lukea rivien välistä tai se sanotaan kiertoilmauksin). Sinun pitäisi vain syödä vähemmän ja liikkua enemmän." Todellisuudessa harva kilpirauhaspotilas syö oikeasti liikaa. He saattavat lihomisen pelossa syödä myös aivan liian vähän ja tämä itse asiassa pahentaa oireita ja hidastuttaa aineenvaihduntaa entisestään. Jaksaisitko itse liikkua enemmän, jos olisit koko ajan väsynyt, masentunut, sinulla olisi ummetusta tai muita vatsavaivoja, erilaisia kiputiloja ja tuntisit lisäksi ettei kukaan ymmärrä sinua. Kun on pitkään sairas, se myös lannistaa ihmistä. Vajaatoimintaoireista liikunta myöskään harvoin piristää, vaan se lisää oireita ja väsyttää entisestään.

Me emme ole koneita. Me olemme ihmisiä, jotka tarvitsemme toisiamme. Me tarvitsemme rakkautta, tukea ja ymmärrystä toisiltamme. Lisäksi tarvitsemme aitoa aktiivista kuuntelua. Suurin osa kilpirauhaspotilaista on naisia ja monilla naisilla on kokemusta siitä, että heidän oireita vähätellään eivätkä he tule kuulluksi lääkärin vastaanotolla. Miehien diagnosointia voi niinikään vaikeuttaa sukupuoli, siksi että ajatellaan kilpirauhasen vajaatoiminnan olevan keski-ikäisten naisten sairaus. Hoikkien kilpirauhaspotilaiden diagnoosia viivästyttää se, että he eivät oireile tyypillisesti liikapainolla ja nuorien diagnoosia se, että on harvinaisempaa sairastua vajaatoimintaan nuorempana. Jos aikaa on 10 minuuttia, paljonko siinä ajassa ehtisi edes silloin kun asenteet ja osaaminen ovat kohdallaan?

Lääkäreille ja oireita potevien läheisille ja ystäville neuvoksi: Kysele ja kuuntele. Kuuntele oikeasti. Sinulla on syystäkin vain yksi suu, mutta peräti kaksi korvaa. Älä heti luule tietäväsi potilaan/läheisen/ystävän asioita paremmin kuin hän itse. Äläkä vertaa heitä itseesi: "Kyllä mä tossa tilanteessa vaan tekisin sitä sun tätä ja ongelma olisi sillä selvä.." Kukaan meistä ei voi tietää täsmällisesti, mitä on aidosti kävellä toisen saappaissa. Luulo ei ole tiedon väärtti.

Jos haluat tietää asiasta lisää aktiivisen kuuntelun merkityksestä, taidosta ja hyödyistä, googlaa "aktiivinen kuuntelu". Liikunta- elämäntapa- ja ruokavaliosuositukset voivat toki auttaa, mutta ne eivät poista tarvetta diagnoosille ja lääkitykselle silloin kun ihmisen elimistö ei tuota tarpeeksi sille elintärkeää kilpirauhashormonia. Jos kilpirauhashormonien vähyys on ns. pullonkaula voida paremmin, hormonien lisääminen on ainoa keino auttaa.

On toki joitain tilanteita, joissa esimerkiksi autoimmuunitulehdus saadaan pysähtymään ravintoterapian ja esim. funktionaalisen lääketieteen keinoin. (minä kilpirauhasasiantuntijana ja ravintoterapeuttina uskon tähän ja olen ollut todistamassa tätä, mutta virallinen lääketiede ei tunnista eikä tunnusta tätä asiaa). Kilpirauhasen vajaatoiminta ei myöskään aina johdu kilpirauhasesta itsestään. Se voi johtua myös aivojen virheellisestä kemiallisesta ohjauksesta (jolle voi olla myös monia eri syitä ja ilmenemismuotoja), tai siitä, että aktiivista kilpirauhashormonia ei syystä tai toisesta ole riittävästä kohdesoluissa, vaikka kilpirauhanen kykenisi tuottamaan hormonejaa.

-"Olet varmasti masentunu. Tässä sinulle masennuslääkkeet." Tämä masennusdiagnoosi ja masennuslääkkeet-temppu näyttää olevan monen lääkärin bravuusi saada potilas nopeasti pois vastaanotolta kun on kiire. Näin potilaat asian usein kokevat. He myös toteavat usein vertaistuessa: "Olipa taas ihan hukkareissu".Toki masennusta on monenlaisilla ihmisillä ja kilpirauhaspotilailla masennus voi kuulua taudin oireisiin. Liian vähä määrä aktiivista kilpirauhashormonia aivoissa voi myös aiheuttaa nk. hoitoresistenttiä masennusta. Masennuslääkkeet voivat toimia varsin huonosti muutenkin ja ne pitäisi joka tapauksessa aina yhdistää terapiaan.

Kilpirauhaspotilailla on vertaistuessa kautta linjan huonoja kokemuksia masennuslääkkeiden tehosta. Toki jotkut saavat niistä apua. Vertaistuessa on joka tapauksessa sekä kansainvälisesti, että Suomessa valtavat määrät ihmisiä, joilla on kokeiltu useita eri masennuslääkkeitä ja jopa psykoosilääkkeitä ja sähköhoitoja. Tuloksetta. Itsellänikin pitkäaikainen vakava masennus helpottui vasta kun sain kilpirauhaslääkitykseni oikeanlaiseksi ja riittävälle annostukselle.

Masennusta voi lisätä myös sairauden oireet itsessään. Kyllä siinä masentuu kun tuntuu että koko elämä on kamppailua mm. uupumusta, turvotuksia ja lihomista vastaan, samoin kuin lukuisia muita oireita vastaan. Elämältään olisi ehkä toivonut jotain varsin muuta. Moni kokee myös olevansa muille ihmisille taakka. Harva asia masentaa enempää kuin kokemus siitä, ettei ole pelkästään hyödytön, vaan muille jopa harmiksi. Kilpirauhaspotilas saattaa esimerkiksi ajatella: "Muut joutuu tekemään kotityöt kun minä en työpäivän jälkeen jaksa muuta kuin maata sohvalla" Kilpirauhasen vajaatoiminnan oireita poteva tarvitsee paljon rakkautta ja vakuutteluja siitä, että on tärkeä ja rakastettava. Ehkä parasta, jota voisit sanoa läheisellesi, joka potee kilpirauhasen vajaatoiminnan oireita on:

"Lepää hetki, käydään sitten ihan pienellä happihyppelyllä, jotta saat pikkuisen raitista ilmaa ja liikuntaa. Minä tiskaan ja minä kyllä tiedän ja uskon, että jos vain jaksaisit ja pystyisit ja tekisit vaikka mitä. Uskon täysin, että sinulla on ne kaikki oireet josta puhut. Olet rakas ja tärkeä".

-Sinulla on ärtyneen suolen oireyhtymä/fibromyalgia/laitan sinut reumakokeisiin/ei tuossa iässä nyt enää niin jaksavaisia ollakaan/sinua ei vaivaa mikään muu kuin vaihdevuodet. Tässsä sinulle estrogeeniresepti.. 

Kilpirauhasen vajaatoiminta sairastavilla on usein sairauteen liittyviä liitännäissairauksia tai sitten oireet pistetään kokonaan jonkun toisen sairauden tai tilan piikkiin. Raudanpuute on yleistä ja senkin tutkimisessa ja diagnosoinnissa on valtavia ongelmia. Kilpiruhasen vajaatoiminta heikentää ruoansulatusta ja tästä seuraa kehon monissa osissa oireilevia tiloja, eli vaikutukset eivät ole pelkästään suolisto-oireet ja ravintoainepuutokset. Kun suolistossa on epätasapainotilaa mm. siinä miten suolen pinta voi tai millainen on mikrobiomi eli suoliston mikrobikanta, tämä lisää autoimmuunisairauksien ja allergioiden ilmaantuvuutta ja vaikuttaa hyvin monenaisesti kaikkiin elimistön säätelyjärjestelmiin: hormonitoimintaan, hermoston toimintaan ja immuunipuolustukseen. Suoliston hyvinvointi ja mikrobiomin tasapaino ovat myös isoja vaikuttavia tekijöitä mielenterveydelle. Monet rappeuma- ja tulehdussairaudet, samoin elimistön matala-asteinen tulehdus eli inflammaatio ja ennenaikainen vanheneminen ja raihnaistuminen linkittyvät suoliston hyvinvointiin ja mikrobiomiin.

Mitä diagnosoimattomalta kilpirauhasen vajaatoimintapotilaalta kuitenkin joka tapauksessa puuttuu, jotta ihminen voisi aidosti voida paremmin on riittävä määrä kilpirauhashormoneita. Voidaan hoitaa vaikka hamaan tappiin saakka muita oireita ja sairauksia, mutta jos vajaatoimintaa ei löydetä eikä hoideta oikein, ihminen jää kärvistelemään oireidensa kanssa. Lääkäri laittaa tilanteen ns. "seurantaan". Minulla tilannetta seurattiin aikanaan 14 pitkää vuotta, joina kärsin oireista ja sillä aikaa minua hoidettiin mielenterveys- lihavuus- ja fibromyalgiapotilaana.

Miksi diagnosoinnissa on ongelmia?

Kilpirauhasen vajaatoimintaa on osattu diagnosoida ja hoitaa paremmin, ennen kun laboratoriokokeista ja tyroksiinista tuli standardihoitoa. Lääkärit ovat perustaneet diagnoosinsa potilaiden tutkimiseen ja oireiden kartoittamiseen ja lisäksi he ovat tunnustelleen kilpirauhasen ja mitanneet potilaidensa lämpötilan. Sitten on annettu kuivattua sian kilpirauhasta sellaiset annokset, jotka vievät oireet pois ja normalisoineet kehon lämmön (alle 36.6 lämmöt eivät ole optimaaliset tai normaalit kenellekään ihmiselle). Ainoat ongelmat olivat siinä, ettei näitä lääkkeitä osattu vielä välttämättä valmistaa yhtä hyvin kuin tänä päivänä. Hormonimäärät saattoivat vaihdella ja lääkkeiden teho heikentyä jos niiden valmistamisesta oli jo aikaa. Niiden hyllyikä ei siis ollut välttämättä yhtä hyvä kuin nykyään. Lisää tietoa kilpirauhasen vajaatoiminnan diagnosoinnin ja hoidon historiasta löytyy esimerkiksi Stop The Thyroid Madness kirjoista I ja II. 

Nykyään lääkäreitä kouluttavat lääkiksessä opettajat, jotka osaavat itse diagnosoida ja hoitaa vajaatoimintaa puutteellisesti. Kilpirauhasen vajaatoiminta käydään koulutuksessa läpi hyvin lyhessä ajassa ja siitä annetaan varsin yliyksinkertaistettu ja jopa virheellinen kuva. Tässä sijaitsee lääkärikunnassa täysi sokea piste. Luullaan, että tiedetään ja osataan, ja kuitenkin merkittävä joukko potilaita vertaistuesta kansainvälisesti ja pieni vähemmistö heitä hoitavia lääkäreitä näkee aivan selvästi, että homma on ihan pielessä. Nykyisillä ohjeistuksilla ja opeilla saadaan hoidettua vain osa potilaista ja heistäkin iso osa hoidetaan puutteellisesti. Tästä kirjoitan seuraavissa kirjoituksissa lisää.

(Ette usko kuinka monia satoja, ellen tuhansia ihmisiä olen viime vuosina ohjannut niiden harvojen lääkäreiden vastaanotolle, joiden olen tiennyt osaavan auttaa paremmin. Parhaita hoitotuloksia on tullut kun on yhdistetty ravintoterapiaa ja lääketiedettä ja mahdollisesti myös muita hoitomuotoja. Tällä hetkellä teen ravintoterapeuttina yhteistyötä ulkomaisen lääkärin kanssa ja yhteistyömme on toiminut todella hyvin. Kielikään ei ole este, koska lääkärikäynnelle järjestyy tulkkaus, eikä lääkärin luokse tarvitse matkustaa kun vastaanotto onnistuu videopuheluna ja tarvittavat tutkimukset järjestyvät Suomesta. Tarvittaessa järjestyvät myös ne lääkitykset, joita on vaikea saada järjestymään Suomesta, kuten silloin kun tarvitsee kokeilla aktiivista T3-hormonia tai eläinperäisiä tai jos tarvitaan mm. uupumuksen tai autoimmuunitilojen hoitoon esimerkiksi LDN tai kortisonia. Ainoa negatiivinen palaute, jota saan on se, että ihmiset harmittelevat sitä, etteivät ole varanneet tälle lääkärille aikaa jo vuosia sitten.)

Väitetään, että aktiivista kilpirauhashormonia mittaavaa koetta T3v ei yleislääkäri tarvitse, vaikka nimenomaan se usein kertoo tilanteen paljon täsmällisemmin kuin pelkät T4v ja TSH. Tämä tosin vain silloin kun tätä kokeen tulosta osataan tulkita oikein, eikä tuijoteta puusilmäisesti pelkkiä viitearvoja. Yksi iso ongelma on myös TSH-arvon tulkitseminen täysin pieleen. Ajatellaan, että viitealueella oleva TSH kertoo aina kilpirauhasen normaalista toiminasta. Ei kerro. TSH voi olla alakanttinen sekä tilanteissa, joissa kilpirauahshormonia on liikaa, että tilanteissa jossa sitä on liian vähän ja se voi olla myös ns. optimaalinen, vaikka henkilöllä on vajaatoiminta. Hyvin monella oireisella T4v pysyy viitearvoissa, mutta monella se keikkuu viitearvojen alakolmanneksessa. Kun TSH on sitten lääkärin mielestä normaali ja T4v on viitearvoissa, ei potilaalla voi lääkärin mielestä olla vajaatoimintaa, vaikka hänellä olisi useita vajaatoimitaan viittaavia oireita ja vaikka suvussa on kilpirauhassairauksia. Tämä on tuskallisen yleinen tilanne.

Myöskään siitä, onko potilaalla mahdollisesti autoimmuunitulehdus kilpirauhasessa ei saada tietoa, koska kilpirauhasen vasta-aineita ei mitata ja välttämättä lääkäri ei edes tunnustele kilpirauhasta. Monilla kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavalla on myös kyhmyjä ja struumaa ja pitkäaikainen jodin ja seleenin vajaus. Näistä ei lääkärin vastaanotolla hiiskuta koskaan yhtään mitään, ellei lääkäri satu olemaan yksi niistä hyvin harvoista yksityisen puolen lääkäreistä, jotka tietävät näistä em. asioista jotakin.

On aivan liian yleinen ongelma, että kilpirauhasen vajaatoimintaoireita potevaa ei osata diagnosoida ajoissa. Hänen vointinsa vain heikkenee vuosi vuodelta ja hän saa kenties useita erilaisia lääkityksiä vajaatoiminnan oireisiin ja liitännäissairauksiin. Näitä lääkkeitä ovat usein:

-kolesterolilääkkeet
-vatsansuojalääkkeet
-lihasrelaksantit
-särkylääkkeet
-betasalpaajat
-verenpainelääkkeet
-diabeteslääkkeet
-unilääkkeet
-rauhoittavat lääkkeet
-masennuslääkkeet
-psyykelääkkeet

Muistan omasta terveyshistoriastani ajan, jolloin ramppasin terveyskeskuksessa ja tulin aina uuden diagnoosin ja lääkereseptin kanssa kotiin. Silti voin aina vain huonommin ja huonommin. Lopulta elin lääketokkuroissani sohvan, vessan ja keittiön välistä reittiä laahustaen. Napsin unilääkkeitä, että sain nukuttua, lihasjäykkyyteen ja erilaisiin kipuihin lihasrelaksanttia ja kolmiokipulääkkeitä, ahdistukseen rauhoittavia ja masennukseen masennuslääkkeitä. Lääkkeiden sivuvaikutuksiin söin betasalpaajia ja vatsansuojalääkkeitä. Olin kolmekymppinen ja vihasin elämääni.

Parhaassa tapauksessan monilta lääkityksiltä vältyttäisiin, jos diagnoosi tehtäisin ajoissa ja kun lääkitykseen yhdistettäisiin elintapa- ja ravitsemushoito ja tarvittaessa myös mielen hoitoa tai henkilöstä riippuen ns. "sielunhoitoa".

Vaikka diagnoosin saisi myöhäänkin, moni kertoo vertaistuessa, että he ovat oikeanlaisen kilpirauhaslääkityksen turvin voineet jättää monia muita lääkityksiä pois. Toki tietenkin lääkärin valvonnassa. Monet kertovat, että elämä tuntuu taas elämisen arvoiselta kun jaksaakin jotain, kivut vähenevät, painonhallita helpottuu, lihaskireydet helpottavat ja kun lääkkeitä on vähemmän, myös niiden sivuvaikutuksia on vähemmän. Mielikin voi paljon paremmin. Itse kuvaisin omalta kohdaltani tunnetta siitä, kun alkaa oikeanlaisen kilpirauhaslääkityksen toimin voimaan paremmin sellaiseksi, että valot ja värit palaavat elämään.

---------------------------

Kun luette eri medioiden kirjoittamia juttuja kilpirauhasen vajaatoiminnasta, neuvon kyseenalaistamaan monet niissä mainitut faktat ja ottamaan ne lääkäreiden mielipiteinä. Näissä jutuissa haastatellaan usein lääkäreitä, jotka eivät osaa kuin aivan perusasiat tai toistavat papukaijoina sitä mitä ovat lääkiksessä tai ns. ylemmiltään tai vertaisiltaan kuulleet. Lääkärikunta on myös hyvin hierarginen. Ylempiään on uskottava ja toteltava, koska muuten joutuu vaikeuksiin tai saa potkut ja jopa lääkärien oikeuksia voidaan rajoittaa, myös perusteettomasti ja näin on käynytkin. 

Tämä minun juttuni, jonka nyt kirjoitin on masentava, myönnän sen. Olen kuitenkin sitä mieltä, että epäkohdat tulee tuntea, jotta niille voisi joskus tehdä jotakin ja jotta voi yksilönä välttyä pahimmilta sudenkuopilta. 

--------------------------

Minusta kirjoittajana uusille lukijoille:

Olen kilpirauhaspotilas, joka on saadakseen oikeanlaista toimivaa hoitoa käynyt hyvin vaikean tien. Olen ollut vuosia aktiivisesti mukana sekä suomalaisessa, että kansainvälisessä vertaistuessa ja olen myös Suomen Kilpirauhaspotilaat ry:n jäsen.

Koska sain apua oikeanlaisesta lääkityksestä, ravintoterapiasta ja funktionaalisesta lääketieteestä, tämän avun turvin mahdollistui se, että kouluttauduin ravintoterapeutiksi Suomen Terveysopisto Saluksessa. Olen myös opiskellut monia asioita omaehtoisesti koulutukseeni kuuluvien lääketieteen perusteiden lisäksi. Näitä osa-alueita ovat mm. psykologia, psykiatria, endokrinologia, mikrobiologia, gynekologia, biokemia, solubiologia, biostatiikka ja epidemiologia. Lisäksi olen NLP Master Practitioner ja NLP:n lisäksi olen omaehtoisesti opiskellut ratkaisukeskeistä valmennusta.

Työkseni toimin ravintoterapeuttina ja pidän yksityisvastaanottoa videoyhteyksien välityksellä. Aikaisemmin toimin myös Amplia klinikan asiantuntijana. Olen toiminut myös vertaistukityöntekijänä ja luennoinut mm. kilpirauhaspotilaille, mutta myös muunlaiselle yleisölle ja monista eri ravitsemusta sivuavista aiheista. Teen työkseni myös artikkeleiden kirjoittamista yrityksille, lehtiin ja yhdistyksille. Tähän blogiin kirjoitan räväkällä persoonallani, mutta tilauksesta kirjoitan myös nk. asiatekstiä.

Olen blogannut vuodesta 2005 ja toiminut yrittäjänä vuodesta 1997. Ennen opiskelua ravintoterapeutiksi olin kuusi vuotta kokonaan työkyvytön ja lääkärinlausunnon mukaan pidettiin epätodennäköisenä, että tulen koskaan palaamaan työelämään. Onneksi en uskonut!

Vaikka minulla on useita sairauksia kilpirauhasen vajaatoiminnan ohella, olen hyvin kiitollinen siitä, että saan toimia rakastamassani ammatissa auttaen ihmisiä voimaan paremmin.

Yksityisvastaanotolla minulla käy hyvin erilaisia ja eri-ikäisiä asiakkaita. Merkittävä osa on kilpirauhaspotilaita, mutta minulla on myös lapsiasiakkaita ja asiakkaita, joilla on muita hormonaalisia hankaluuksia, uupumusta, suolisto-oireita, aknea, PCOS, autoimmuunisairaus tai jotka tarvitsevat yksilöllistä apua ja tukea muutokseen ruokavaliossa.

Varsinaisen ravintoterapian ohella voidaan käyttää apuna myös NLP-harjoituksia ja erilaisia aktivoivia kysymyksiä. Mielestäni on tärkeää, että mieli pysyy mukana tekemisessä ja myös tunteet, ajatukset, arvot ja päämäärät elämässä huomioidaan ravintoterapiassa.

Jos tämä kirjoitus on mielestäsi mielenkiintoinen tai hyödyllinen, jaa siitä linkkiä eteenpäin! Kiitos kun luit!







keskiviikko 9. marraskuuta 2022

Tyytyväisyys ja vaatimattomuus luovat terveyttä



 

Tuntuu, että nykyään toitotetaan joka paikassa siitä että pitää olla päämääriä, unelmia ja pitää kehittyä, tulla paremmaksi versioksi itsestään. Voiko kuitenkin olla, että tässä itsensä ja elämänsä kehittämisen huumassa voi unohtaa pysähtyä välillä havaitsemaan, mitkä kaikki asiat jo ovat hyvin ja mistä voi olla kiitollinen?

Ihmisillä voi olla erilaisia käsityksiä siitä, mitä on menestys. Monille se merkitsee rahaa ja taloudellista turvaa. Joillekin ensisijassa onnellisuutta ja sitä että on rakkautta ja hyviä ihmisiä elämässä. Jollekin se voi olla sitä, että elää arvojensa mukaista elämää. Monille se on tätä kaikkea. 

Se, miten ihmiset sitten tavoittelevat onnellista ja menestyksellistä elämää voi kuitenkin pettää heidät ja he voivat päätyä ikäänkuin maalaamaan itsensä nurkkaan. Jos täytyy saada paljon ja mielellään nopeasti, ei ole välttämättä onnellinen siitä että ulkoiset puitteet ova kohdillaan. Kenellä on se mahtavin puoliso, fantsuimmat lemmmikkieläimet ja ketkä ovat saaneet järjestettyä itselleen riesaksi sen isoimman mahdollisen asuntolainan? Kuka tunnetaan ja ketä arvostetaan ja kenellä on hyödyllisin verkosto? En sano, että näissä asioissa on mitään pahaa. Entä jos ne eivät kuitenkaan anna sinulle sitä mitä niiltä asioilta etsit? Tunnetko vieläkin outoa tyhjyyttä? Tyytyväisyyttä saattaa puuttua sieltä, missä mikään ei tunnu riittävän eikä olevan tarpeeksi. Mitä oikeasti tarvitset ja voiko joskus se itse tarvitseminen olla itse ongelma?

Saatamme päätyä elämään elämäämme sen pohjalta miten ympärillämme olevat ihmiset, yhteiskunta tai kulttuuri olettaa olevan meille parasta. Niin moni päätyy suorittamaan itsensä puolikuoliaaksi ja on kaiken saavuttamansa keskellä silti onneton. Moni jahtaa unelmiaan myös saavuttamatta niitä. Kun rima on korkealla, niin ovat stressitasotkin, mutta mieli on matalalla.

Entä jos tyydymme vähempään? Entä jos emme halua tehdä viittä päivää viikossa töitä, vaan vain kolme? Entä jos jäämmekin vuokralle kaksioon ja ostamme bussikortin? Entä, jos päädymmekin nauttimaan välillä myös silkasta joutenolosta tai seuranpidosta ytävien ja lähestemme kanssa? Mitä jos jäisikin enemmän aikaa vaikka levolle ja sille, että antaa aikaansa pyytettömästi toisille ihmisille esimerkiksi vapaaehtoistyössä?

Mitä jos tähyilemme tilaisuuksia auttaa ja olla läsnä muille ja löytää elämästä asioita, joista voi olla kiitollinen? Ehdotan, että alat kirjoittamaan näitä kiitollisuudenaiheita ylös joka päivä. Mitä jos pyrimme etsimään kanssaihmisistä ensisijaisesti hyvää ja arvostettavaa? Mitä jos rakkaus on itseisarvo ja rakastamme silloinkin kun joitain meistä on viisaampaa rakastaa kauempaa ja silloinkin kun emme vielä tunne toista? Olemmeko me se kertomuksen laupias samarialainen omassa käytännön elämässämme? Annamme itsestämme, mutta pidämme myös itsestämme samalla huolta. Annamme itsestämme ja teemme sen koska voimme ja haluamme, emme siksi, että pelkäämme meille tapahtuvan jotain pahaa jos emme niin tee, emmekä siksi että on pakko.

Voiko sinun mielestäsi taipumus tyytyväisyyteen ja tervemielinen vaatimattomuus luoda terveyttä?

Kysy myös itseltäsi: Mitä sinä tarvitset voidaksesi hyvin? Jos et vielä tiedä, se voi olla tärkeä kysymys pohtia.

Tyytyväisyys vähempään voi joskus olla niin outo ilmiö, että jos ihminen ei nimeä unelmiaan eikä ole koko ajan tarvitsemassa jotain, hänen saatetaan jopa olevan masentunut. Joillekin voi kuitenkin riittää ihan tavallinen, joidenkin mielestä jopa tylsä ja lattea elämä. Onnellisuus ja tyytyväisyys karkaavat käsistämme ehkä juuri silloin, jos niitä jahtaa kuin päätön kana.