Kuituisa VHH marjajugurtti ja ravintoterapeutin tunnustuksia

kuva:Pixabay

Itsellä on käytössä suhteellisen vähähiilihydraattinen ruokavalio, koska painoni nousee erittäin herkästi. Näin on ollut teini-ikäisestä asti ja epäilen asian liittyvän mm. sairastamaani polykystisiin munasarjoihin. (PCOS) Aikanaan painoni pysyi helpoiten terveellisissä lukemissa vähähiilihydraattisella ruokavaliolla. Iso merkitys oli myös sillä, että kilpirauhaslääkkeeni vaihdettiin minulle oikeanlaiseksi ja toimivaksi. Ns. tavallinen ruokavalio aiheutti kovaa himoa makeaan ja tärkkylyksiin ja väsytti ja niin se tekee tänäkin päivänä.

Nykyään en voi munuaissairauteni ja kilpirauhasen vajaatoiminnan takia noudattaa VHH-ruokavaliota kovin täydesti ja käytössä on myös jonkin verran tärkkelystä ja joskus herkuttelen sokerillakin. Oloni menee erittäin huonoksi, jos en saa ravinnostani tarpeeksi energiaa. Isoa määrää rasvaa ei kuitenkaan maha kestä ja munuaissairauden takia minulla on neste- suola ja proteiinirajoitus. On siis tehtävä kompromisseja. Tällä hetkellä munuaisten suojeleminen on ykkösprioriteetti, vaikka olen sitten vähän isokokoisempi daami.

Minun on myös pakko myöntää, että vaikka olen itse ravitsemuksen ammattilainen, minun oma kamppailuni liittyy tunnesyömiseen. Olen hyvin herkkä ja tunteellinen ihminen, toisinaan hyvin analyyttisen ja rauhallisen kuoreni alla. Kun elämässä on stressaavia ja vaikeita aikoja, olen ainakin tähän asti reagoinut tavalla, joka johtaa painon nousemiseen ja epäviisaaseen tapaan syödä. Ehkä opin joskus tässä suhteessa kypsemmällä tavalla toimivaksi ihmiseksi. Toisaalta armollista on myös hyväksyä sekä oma, että toisten keskeneräisyys. Meillä kaikilla on omat heikkoutemme ja ominaisuutemme. Siksi ehkä kuitenkin sitten myös ymmärrän samoja haasteita kokeneita asiakkaitani.

Minusta hyvä kompromissi omassa tilanteessa ja ehkä monen muunkin tilanteessa voi olla se, että hyödyntää VHH-ruokavaliota siten, että pyrkii pitämään osan päivän aterioista vähähiilihydraattisina. Väitän, että se edistää painonhallintaa, verensokerisäätelyä ja virkeyttä, sekä auttaa siinä että lautaselle mahtuu enemmän vihanneksia ja marjoja. Useimmilla meistä ei ole tarvetta noudattaa jotakin erityisruokavaliota ainakaan ns. liian tiukkapipoisesti. Syömisensä on hyvä pyrkiä järjestämään siten, että homma toimii pitkäaikaisesti myös käytännön elämässä, ei vain erilaisina kuureina.

Halusin jakaa tähän helpon ja maukkaan, suhteellisen VHH ateriavinkin, joka sopii vaikkapa aamiaiseksi.

Kuituisa marjajugurtti

-3 dl marjoja (tuoreita tai sulaneita tai lähes sulaneita pakastemarjoja. Kokeile erilaisia ja tee marjasekoituksia!)
-3 dl maustamatonta jugurttia (maidottomalla ruokavaliolla olevat voivat laittaa 3 rkl proteiinijauhetta ja 2 dl kookosmaitoa tai kookoskermaa)
-1 tl psylliumia tai 0,5 tl omenapektiiniä (ei pakollinen)
-2 rkl chiansiemeniä tai pellavansiemeniä
-1 rkl vehnänalkioöljyä, kameliaöljyä tai pellavansiemenöljyä

Ainekset sekoitetaan yhteen ja soseutetaan sauvasekoittimella. Makeuttaa voi esimerkiksi parilla tipalla steviaa. Jos haluat tuunata jugurttia, mukaan sopii moni sellainen terveellinen ainesosa kuin smoothieenkin. Kokeile lisätä mukaan esimerkiksi 1rkl kollageenijauhetta, 1 rkl lesitiiniä, ripaus jauhettua nokkosta, ripaus jotakin muuta viherjauhetta tai vaikkapa lakkakääpä- tai pakurikääpätippoja.

Kollageenijauhe sisältää tärkeitä ravintoaineita, jota oma kehomme voi käyttää kollageenin tuotantoon. Kollageeni on elimistön joustavaa proteiinia ja sitä on meissä mm. ihossa, sidekudoksessa, ikenissä, rustossa, jänteissä ja lihaskalvoissa. Lesitiini sisältää fosfolipidejä, joita on elimistössä mm. solukalvoissa, aivoissa, hermostossa ja sappinesteessä. Nokkonen on yksi planeetan monipuolisimmista ja ravintorikkaimmista kasveista. Lakkakääpä ja pakurikääpä ovat paljon tutkittuja ja tunnettuja kasvirohdoksia immuunipuolustuksen tueksi.

Voit koristella oman annoksesi kourallisella marjoja ja pähkinöitä. Pähkinät tuovat annokseen lisää ruokaisuutta ja nälkä pysyy kauemmin loitolla.

Ruokarauha kuuluu kaikille

Kun minulta kysytään, mikä on mielestäni tämän ajan suurin ongelma ihmisten syömisissä, saatetaan odottaa vastaukseksi, että liika sokerin ja tärkkelyksen määrä, liiat lisäaineet ja liian ravintoköyhä ruoka. Toki nämä ovat merkittäviä asioita ihmisten terveyden ja hyvinvoinnin suhteen. Isoja ongelmia ovat myös yli- ja alisyöminen ja epäsäännölliset, liian harvat tai liian tiheät ruokailuvälit ja se, ettei saada tarpeeksi nesteitä.

Vastaan kuitenkin tähän kysymykseen, että minun mielestäni hyvin merkittävä ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin haittaa tekevä asia on epäterve suhde ruokaan. Äärimmäisissä tilanteissa kyse on varsinaisista syömishäiriöistä, joihin voi kuolla. Syömishäiriöt ovat vakavia sairauksia ja niiden hoitamiseen tarvittaisiin lisää resursseja ja syömishäiriöihin erikoistuneita ammattilaisia. Lisäksi erittäin yleistä on tunnesyöminen, epäterveellinen diettailu ja jojolaihduttaminen.

© Can Stock Photo / lenm

linkkejä:  

Syömishäiriöliiton sivut
Tietoa eri syömishäiriöistä
Kirjasuositus: Psykologi Katarina Meskanen - Pysäytä Tunnesyöminen

Syöminen voi olla kiitollisuuden, ilon ja nautinnon lähde

Moni ihminen on oppinut pelkäämään lautasellaan olevaa ruokaa ja jotkut rajoittavat syömisiään tarpeettomasti niin että tämä aiheuttaa ahdistuneisuutta, vajaaravitsemusta, virheravitsemusta, terveys- ja jaksamisongelmia, ruoansulatusongelmia ja ravintopuutoksia. Aina toki ei ole näin kun rajoitetaan ruokavaliota. Syynä voivat olla myös allergiat, yliherkkyydet, joidenkin vaivojen hoito tai sairauksien tukihoito.

Syöminen ei usein todellakaan ole niin mutkatonta kuin se voisi olla. Ei syöjälle itselleen tai hänen elämässään oleville ihmisille. Syöminen on parhaimmillaan kiitollisuuden ja ilon aihe, osa sosiaalista elämäämme ja kulttuuriamme, nautinnon lähde ja henkinen ja fyysinen voimavara. Soisin kaikille sen, että ruoka, syöminen ja ateriat tuottaisivat jo ajatuksena ihmisille miellyttäviä tunteita ja muistoja. Siinä, missä joku ihmissuhde voi olla joko riesa ja murhe, tai sitten rikkaus ja voimavara elämässä, niin voi olla syöminenkin.

Anna ja vaadi ruokarauha

Syöminen on äärimmäisen henkilökohtainen asia ja se on myös kytköksissä mielenterveyteen ja tunteisiimme. Kaikki asiat, joihin liittyy aistiemme käyttöä, voi olla hyvin emotionaalisesti herkkää aluetta. Syömiseen liittyvät käytännössä kaikki aistimme: Se miltä ruoka tuoksuu, maistuu, tuntuu suussa, miltä ruoka näyttää ja myös mitä ääniä, kuten millaista puhetta, ympäröivää melua tai ruoanvalmistuksesta kuuluvia ääniä kuulemme.

Elämämme aikana kerrytämme erilaisia muistoja ruokailutilanteisiin ja syömiseen ja hahmotamme niitä, mielteitämme ja ehdollistumisiamme hyvin pitkälti aistien kautta. Ruokailutilanteen tulisi olla kaiken ikäisillä miellyttävä ja rauhallinen ja ihmisen pitäisi syödessään saada tuntea olevansa turvassa ja hyväksytty. Mitä tämä käytännössä tarkoittaa?

Sitä, että voi olla hyvin psyykelle ja suhteelle syömiseen tuhoisaa saada kuulla esimerkiksi huomauttelua painosta, lautasen sisällöstä, siitä kuinka paljon ja mitä syö. Ruokapöydässä ei saisi olla liikaa meteliä tai huono ilmapiiri, kuten mykkäkoulua, vaivautunutta tai kiusaantunutta ilmapiiriä tai riitelyä. Lisäksi jos on kriittisyyttä, syyllistämistä ja moittimista, tämä ja kaikki edellä mainittu edistää ikävällä tavalla sitä että ihminen alkaa liittämään ruokaan ja syömiseen kielteisiä tunteita, kuten syyllisyyttä, ahdistuneisuutta, pelkoa, vihaa tai häpeää. Aika jyrkkä vastakohta sille, että parhaimmillaan syöminen tuottaa tyytyväisyyttä, kiitollisuutta, iloa, hyvinvointia, jaksamista, terveyttä ja voimaantumista.

Stressaantuneen ihmisen ruoka ei sula kunnolla ja ruoansulatusongelmat aiheuttavat mm. ravintopuutoksia, mahasuolikanavan erilaista oireilua. Vaikutukset tuntuvat myös hyvin laajasti koko kehomme ja mielemme voinnissa. Älä siis aiheuta toiselle stressiä tai mielipahaa ruokapöydässä!

Jo pikkulapsen ruokailusta saatetaan tehdä niin iso ongelma, että ongelmallinen suhde ruokaan kylvetään jo lapsuudessa. Liika huolehtiminen, hössöttäminen ja vieressä vahtiminen ja maanittelu ei edistä sitä että lapsi oppii itse ja rauhassa syömään sopivan määrän monipuolista ruokaa. Laita ruoka tarjolle ja keskity juttelemaan mukavia. Voi olla hyvä että pyrkii opettamaan jo vauvaa erilaisiin makumaailmoihin eikä ensimmäisten kiinteiden ruokien tarvitse olla vain mietoja ja makeita makuja. Tutustuta lasta jo vauvasta asti monipuolisesti erilaisiin makuihin ja koostumuksiin. Konsultoi tarvittaessa ammattilaista. Osalla lapsista ongelmiin syömisten kanssa voi liittyä myös lääketieteellisiä asioita ja osa on luonnostaan valikoivempia ja pieniruokaisempia kuin toiset.

Yhteishyvä-lehden artikkeli sormiruokailusta

Koita joka tapauskessa pysyä rauhallisena, sillä tärkeintä on miten suhtaudut siihen jos lapsi tuntuu syövän liian vähän, liikaa tai hyvin hyvin valikoivasti. Lapset ovat mestareita vaistoamaan jos vanhempi hermostuu tai huolestuu. Yritä säilyttää kaikenikäisten lasten kanssa myönteinen ilmapiiri koskien ruokaa ja ruokailua. Vedä lempeät, mutta napakat rajat sille mitä syödään ja kuinka usein herkutellaan. Sopivat rajat ovat rakkautta, mutta hössöttäminen, panikoiminen, hermostuminen, huutaminen, moittiminen, kritiikki ja vieressä kyttääminen kun toinen syö ovat vahingollisia.

Sukulaiset tai ystävät saattavat tunkea aikuisenkin ihmisen tontille syömisasioissa. Jos on huolissaan, siitä voi toki kertoa asiallisesti sopivassa yhteydessä (ei ruokapöydässä), mutta jatkuva huomauttelu, kritisoiminen, huumorinkin varjolla ja toisen syömisten moittiminen, syö hän sitten omasta mielestä liikaa, liian vähän, liian terveellisesti tai liian epäterveellisesti on vahingollista eikä edistä kenenkään terveyttä tai hyvinvointia. Päin vastoin. Muistakaa: ihmisille pitää antaa ruokarauha. Ruokarauhan rikkominen on henkistä väkivaltaa.

Kun kysyt joltain tämän syömisestä tai ruokavaliosta, kuuntele oikeasti mitä hänellä on sanottavaa. Älä keskeytä ja puhu päälle. Kysymykset voivat olla keskustelussa parempia kuin omien käsitystensä ja mielipiteittensä tuputtaminen. Joskus mikään ei ole niin rasittavaa kuin puoliksi pakolla annetut neuvot silloin kun neuvoja ei kaivata.

Kunnioittakaa toisten ihmisten rajoja ja omia rajojanne ja kommunikoikaa rajat selkeästi, niin syömisasioissa kuin muissakin asioissa. Suorapuheinen voi olla eikä se tarkoita että olisi epäystävällinen. Jos jonkun suhtautuminen sinun syömisiisi ärsyttää tai ahdistaa toistuvasti, sinulla on oikeus sanoa esimerkiksi ettet halua keskustella aiheesta. Jos tämä ei auta, sinulla on myös oikeus sanoa että lähdet pois jos toivettasi ei kunnioiteta. Sinun ei tarvitse aikuisena ihmisenä myöskään selitellä perheesi ulkopuolisille ihmisille miksi syöt kuten syöt ja jopa perheen sisälläkin on oltava tiettyjä rajoja.

Ruokarauhan suominen kaikille on hienotunteisuutta ja terveysteko.

Miksi "Kaikkea kohtuudella" on niin huono neuvo painonhallinnassa

"Kaikkea kohtuudella"

Ajatus siitä että saa syödä kaikkea kun syö kohtuudella niin pysyy mitoissa ja terveenä voi luoda mielikuvan tasapainoisesta ja jollain tavalla hyveellisestä ihmisestä, joka hillitsee täydellisesti ruokahimojaan. Se luo myös mielikuvaa lempeästä sallivuudesta ja siitä että painonhallintahan on oikeasti tosi yksinkertaista ja helppoa ja kyllähän toki siinä kaikki onnistuvat kun vain haluavat. Samalla tuo ajatus myös raivostuttaa ihmisiä, jotka ovat lihavia ja jotka ovat kenties jo koittaneet monenlaista konstia ja taistelleet ylipainoa vastaan X määrän vuosia elämästään.

Palopuheen vuoro

Anna kun kerron asiasta oman totuuteni: Painonhallinta ei ole läheskään aina ja kaikille helppoa. Kaikki eivät myöskään ole lihavia samoista syistä eikä näin ollen myöskään kaikilla toimi samat konstit. 

A) Joillain on enemmän kyse biologiasta ja siitä että he tarvitsevat lisää tietoa, joka on niin käytönnöllistä ja heidän tilanteeseensa yksilöllisesti sopivaa, että he pystyvät hyödyntämään sitä elämässään. Joku saattaa myös tarvita lisää taitoja valmistaa itse terveellistä ruokaa. 

  

B) Toisilla kyse voi olla hyvin monimutkaisestakin vyyhdestä terveyden suhteen. Itse lukeudun tähän joukkoon. Sairauteni mm. turvottaa ja siinä noudatetaan painonhallinnallisesti haasteellista ruokavaliota, sillä ruokavalioni on vähäproteiininen, vähäsuolainen ja lisäksi on vielä kaiken päälle nesterajoitus! Toisen sairauden vuoksi on kuitenkin saatava tarpeeksi energiaa. Tämä maa on myös täynnä kilpirauhasairaita, joilla ei lääkityksen annostelu ole kunnossa tai lääkitys on kokonaan vääränlainen ja siksi he ovat hyvin väsyneitä ja painonhallinta on heille todella vaikeaa.

C) Kolmansilla isoin tekijä voi olla henkinen puoli, eli tunnesyöminen. Lukeudun tähänkin joukkoon, sillä viimeaikaiset vaikeat omat terveysongelmat munuaissairauden ja sen lääkitysten kanssa ovat saaneet välillä mielen matalaksi. Silloin tekee mieli suklaata ja opiskelen kovasti vaihtoehtoisia tapoja sopeutua muuttuviin olosuhteisiin ja menetyksiin elämässäni. Se vain on usein niin, että vaikka olisi opiskellut asiaa työtänsä varten, on oppimaansa joskus varsinkin tunnetasolla hyvin vaikea osata soveltaa itseensä. Monien ylipaino johtuu pohjimmiltaan täyttymättömistä emotionaalisista tarpeista. 

Asioita, jotka vaikuttavat siihen että ihmisillä on terveyttä haittaavasti liikaa painoa on todella monenlaisia. Liikapaino näkyy ulospäin ja siksi lihavat ovat helppo kohde tuntea vähän ylemmyyttä: "Minäkin olen onnistunut pudottamaan painoa, kyllä tuonkin pitäisi onnistua tai sitten hän on vain vähän laiskempi ja tyhmempi kuin minä ja varmasti hänellä on keksittynä miljoona selitystä sille miksi hän on noin pulska." "Miten tuo on päästänyt itsensä tuohon kuntoon?" "Tuo ramppaa varmaan tuon liikapainonsa takia jatkuvasti terveyskeskuksessa käyttämässä niitä verorahoja, jotka mä palkastani maksan"

Omat kypsymättömät ja armottomat ajatukset lihavista on semmoinen tauti, joka ei välttämättä näy ulospäin kuten lihavuus tai vaikkapa ihottuma jonkun kasvoissa tai se, että joltain puuttuu raaja. Jotkut möläyttävät nuo ajatuksensa julkisesti tai jos eivät uskalla julkisesti niin sitten anonyymisti netin keskustelupalstoilla. Moni pitää ajatuksensa visusti omana tietonaan. Et voi todellisuudessa ihmistä tarkemmin tuntematta tietää millaista hänen saappaissaan on kulkea. Vaikka ajattelisit tuntevasi jonkun kohtuullisen hyvin, on myös aina muistettava, että osa siitä kuvitelmasta on nimenomaan omaa tulkintaamme. Ihminen ei välttämättä kerro meille kaikkea, vaan aivomme paikkaavat automaattisesti tyhjiä kohtia. Käsityksemme voi ollakin vääristynyt. Emme tiedä. Emme ihan oikeasti todellisuudessa tiedä kaikkia niitä asioita, miksi juuri joku yksilö on suurikokoinen.

(Palopuhe ohi, kiitos kun luit!)

"Kaikkea kohtuudella"-ajatusta viljelevät mielestäni usein ne, joilla itsellään ei ole painonhallinnallisia ongelmia, joilla tuo ajatus toimii hienosti, joilla ei ole asiasta koulutusta tai heidän koulutuksensa on suppeampaa kuin he ymmärtävät ja myöskin usein ne, jotka ovat itsekin yhä lihavia. En sano, ettei saisi olla lihava (en ole itsekään mikään pieni), mutta niitä varten jotka oikeasti terveyssyistä haluavat pudottaa painoa ja pitää painon kurissa, olisi tietenkin hienoa olla olemassa sellaista tietoa, jotka heitä aivan oikeasti käytännön elämässä auttaa.

Mitä vikaa siis on "Kaikkea kohtuudella"-ohjeessa suhteessa painonhallintaan?

Ainakin kolme asiaa:

1. Ihminen pettää herkästi itseään. Jos ajattelee olevansa kohtuusyöjä, ei välttämättä ole sitä ja mikä jollekin toiselle kohtuullista, ei ole sitä välttämättä juuri itselle. Käsitettä on helppo muuttaa arjessa aina sen mukaan mitä tekee mieli ja millaisia houkutuksia tulee eteen. "Syön kaikkea kohtuudella, mutta oikeasti joka päivä tälläkin viikolla on tullut vedettyä jotain ei niin terveellistä kuten pullaa, suklaata, kakkua, pitsaa, ranskalaisia perunoita.."

2. Kohtuusyöminen" on epämääräinen termi. Siihen vaikuttaa ihmisen tietotaso ravitsemuksesta ja heidän oma kokemusmaailmansa. Toisen kohtuullinen voi hyvinkin olla jonkun toisen kohtuuton ja toisin päin.

3. Se minkä ihmiset pääsääntöisesti mieltävät kohtuusyömiseksi on lihavalle tai lihavuuteen taipuvaiselle usein liikaa sokeria ja tärkkelystä sisältävää.

Juuri tämä kolmas kohta ansaitseekin lisähuomiotamme, sillä tätä tietoa voi käyttää käytännön arjessa painonhallintansa hyväksi!

Painonhallinta on pääosin käytännön tasolla (jos jätetään tunnesyöminen huomioimatta, samoin tietyt lääketieteelliset syyt liikapainolle) nälän ja kylläisyyden hallintaa. Liika sokeri ja tärkkelys ruokavaliossa aiheuttavat usein sitä että jatkuvasti tekee mieli syödä liikaa, napostella ja tulee usein helposti myös liian nopeasti uusi nälkä. Tämä johtuu sokeria ja tärkkelystä sisältävän ruokavalion verensokerivaikutuksesta.

Aktiivisesti liikkuvat ja raskasta fyysistä työtä tekevät sietävät usein lihomatta paremmin tärkkelysruokia, mutta kohtuullisesti liikkuvilla ja lihavuuteen taipuvaisilla nimenomaan tärkkelyksen laatu ja määrä ja sokereiden määrä ruokavaliossa ovat usein painonhallinnan kannalta ensiarvoisen tärkeätä. En käy tässä nyt sen tarkemmin läpi mistä tämä johtuu, mutta se on tosiasia, että monet eivät tunne halua syödä isoja määriä ja usein kun he ovat vähähiilihydraattisella ruokavaliolla (vain vähän tärkkelystä ja sokereita) ja kun he pitävät kuitujen, vihannesten, rasvan ja proteiinin määrän riittävällä tasolla, syövät säännöllisesti, mutta eivät napostele turhia ja huolehtivat myös riittävästä veden saannista.

Terve ja turvallinen painonhallinta ei välttämättä vaadi mitään älyttömiä kieltäymyksiä tai kikkailuja eikä suurimman osan ihmisistä tarvitsisi edes laihduttaa ketogeenisella ruokavaliolla (siinä on myös omat riskinsä eikä ketogeeninen ruokavalio sovi kaikille), jossa hiilihydraatit (tärkkelys, sokerit) on laskettu hyvin hyvin alas. Monilla riittää syöminen tavalla, joka on ravintotiheää, jossa ei ole liikaa sokeria ja tärkkelystä ja jossa yksittäinen ateria pitää kylläisenä riittävän pitkään.

Jos olet tähän mennessä tarjonnut painonhallintaan neuvoksi "kaikkea kohtuudella"- niin ehkä voisit vaihtaa sen neuvoon "Painonhallinnassa on tärkeä hakea kullekin yksilölliset ja toimivat ratkaisut".

Osittain myös kaikkea kohtuudella voi pitää paikkansa siinä että monille sopii malli, jossa ei esimerkiksi tarvitse kieltäytyä jostain ihanasta kakusta vaikkapa ystävän häissä, mutta pääosin arjessaan noudattaa suhteellisen vähähiilihydraattista, tasapainoista ja terveellistä ruokavaliota ja ruokailurytmiä.

Vaikka varmasti moni voisi halutessaan ryhtyä elämäntapa- ja ruokavaliomuutoksiin aivan heti, on myös hyvä tunnistaa tilanteet, jossa painonhallintaa oleellisempi on jokin muu asia elämässä tai terveydessä tai on jopa hyvin viisasta keskittyä ensisijaisesti ensin johonkin muuhun. Toisinaan on paras odottaa sellaista ajanjaksoa ja tilannetta elämässä, joka on nykyistä tilannetta otollisempi painonhallinnallisille toimille.

NLP-valmennuksesta apua ruokavaliomuutokseen

Blogistilta:

Tämänkertainen blogipostaus on vierailevan kirjoittajan, valmentaja Niina Finne-Hyttisen. Pyysin häntä kertomaan NLP:n eli neurokielellisen prosessoinnin (Neuro Linquistic Programming) mahdollisuuksista ruokavaliomuutoksissa. Niina on tästä todella passeli henkilö kertomaan, sillä hän on opiskellut NLP:tä jo useamman vuoden ja lisäksi hänellä on tätä kirjoittaessa vain kaksi kurssia ravintoterapeutin opinnoista Terveysopisto Saluksessa käymättä. Hän on viittä vaille valmis ravintoneuvoja. Tutustuin Niinaan opiskellessani Saluksessa ja minun oli ilo työskennellä hänen kanssaan kolme vuotta yhdessä Suomen Ravintoterapiayhdistys ry:n hallituksessa. Pidän kovasti Niinan lempeydestä, ystävällisyydestä ja taidosta kuunnella ja antaa toiselle ihmiselle tilaa hengittää vapaasti. 

NLP on NLP-yhdistyksen sivujen mukaan "malli siitä miten aivomme toimivat: miten opimme, ajattelemme, kommunikoimme, teemme päätöksiä ja motivoidumme sekä miten saadaan aikaan haluttuja muutoksia". Voit lukea sivuilta aiheesta lisääkin. NLP:n keinoja ja periaatteita voidaan käyttää elämässä hyvin laajasti. Ne voivat auttaa kehittämään itseä, ymmärtämään sekä itseä, että toisia paremmin ja niiden avulla myös omat kommunikaatiotaidot kehittyvät.

Annetaan Niinan kertoa lisää tämänkertaisesta aiheestamme!

Syömishaasteiden yksilöllinen tausta

Lähden valmennuksessani siitä ajatuksesta, että kun itsetuntemus ja itsetunto ovat kohdallaan tai edelleenkin lisääntyvät, voidaan saada paljon aikaan lähes kuin itsestään.

Ruokavalioasiat saattavat liittyä kipeisiin tunteisiin, koska syöminen voi olla arkisuudessaankiin kovin arka asia. Syöminen on myös usein sosiaalinen tilanne siitäkin huolimatta mitä ja miten syödään. Monikin asia voi tehdä tarpeellisesta ruokavaliomuutoksesta haasteellisen. Onko sinulle tuttua esimerkiksi jokin näistä:

-Liität negatiivisia tunteita syömiseen ja tämä tekee terveellisistä valinnoista hankalaa-Kotona et vain jaksa kiinnittää huomiota omiin syömisiisi kun on muitakin siinä omine syömistapoineen -tottumuksineen ja tarpeineen-Ravintolassa et meinaa kehdata pyytää erillistä huomiota osaksesi ja pyytää lautasellesi sitä mikä juuri sinulle parhaiten sopii-Stressi haittaa keskittymistäsi parempaan syömiseen-Joko suoritat syömistä tai sallit itsellesi melkein mitä vain (taipumus äärimmäisyyksiin)

Itselleen ei tarvitsisi olla liian ankara ja silti voi syödä hyvää terveellistä ruokaa. Ravintoneuvonnassa ja ravintoterapiassa voidaan myös ihan ensimmäisenä keskittyä siihen mitä hyvää ruokavalioon lisätään ja sitten vasta lähdetään poistamaan ”pahiksia”.
NLP:n kysymykset, menetelmiä ja perusperiaatteita

Valmennuksen alussa esitän sinulle kysymyksiä. Kysyn mm. elämästäsi ja siitä miksi olet tullut valmennukseen tänään ja tässä hetkessä. Haluan tietää nykytilanteesi, sillä juuri siinä me elämme ja olemme läsnä. Valmennuksessa ensimmäinen kerta kuluukin aika pitkälti minun haastatellessa sinua ja jo tässä haastattelussa tapahtuu paljon. Kun puhut itsestäsi, itsetuntemuksesi lisääntyy. Kysyn erityisesti NLP:lle tyypillisiä kysymyksiä kuten ”kuinka mahdollistetaan tämä tavoite?” En kysy niinkään miksi-kysymyksiä. NLP:ssä tiedetään myös, että meissä on jo sisäänrakennettuna kaikki vastaukset itsessämme, joten ei tarvitse kuin tuoda ne esiin.

NLP:n avulla voidaan lähteä työstämään asiaa esimerkiksi varhaisista hyvistä ruokakokemuksista ja tuomaan niitä tunteita nykyhetkeen. Voidaan tarttua myös muihin positiivisiin tunteisiin ja tuoda niitä haastaviin ruokatilanteisiin. Ankkuroimalla, joka on yksi NLP-tekniikoista, positiivinen tunne viedään johonkin kehon osaan ja palauttamalla se sieltä käyttöön tarvittaessa, voidaan saada aikaan tuloksia nopeastikin.

NLP:ssä voidaan myös ratkoa ihmisen sisäisiä ristiriitoja. Vaakakupissa voi olla toisaalta terveellisten elämäntapojen haluaminen ja toisessa kupissa vaikkapa riittämättömyys itselle. Näitä voidaan tarkastella esimerkiksi elävöittämällä nämä mielikuvat värein, kuvin, muodoin, tuoksuin tai liikkeen avulla. Voidaan ajatella, että toisesta kupista ammentaminen toiseen voi tuoda uutta näkökulmaa. Mielikuvissa voidaan valita kokeiltavaksi vain niitä asioita, jotka tuntuvat hyviltä. Entä jos riittämättömyys väheneekin, kun elämäntapoja muuttaa? Voisiko toinen vaakakuppi missä elämän hyviä asioita, (tai mielikuvissa vaikka pallo) ollakin toista vaakakuppia eli riittämättömyyttä isompi? Jos tapahtuukin mielessä niin, että positiivisuuden pallo kasvaa ja riittämättömyyden tunne vähenee? NLP:ssä siis ohjataan kohti erilaisia vaihtoehtoja, lempeästi ja kuitenkin johdattelematta mihinkään määrättyyn lopputulokseen. Mielikuvilla on suuri voima, ja tämä tekee NLP-harjoituksista juuri Sinun harjoituksiasi!

Minä en ole terapeutti. Olen kanssakulkijasi ja oivalluttajasi. Reagoin juuri sinun juttuihisi, sinun tunteisiisi, mutta Sinä itse teet työn. Sinä kasvat ja oivallat uutta ja saat olla Sinä, silloinkin kun koet ettet ole saanut sitä aidosti aikaisemin ja vapaasti olla.
NLP:n perusoletukset tulevat valmennuksen aikana tutuksi ja ovat aina läsnä valmennuksen taustalla. Tärkeämpiä perusoletuksia on mm. seuraavat:

-Vuorovaikutuksessa on tiedostettu ja tiedostamaton puoli.
-Viestin merkitys on sen herättämä reaktio.

-Jos se mitä teet ei toimi, tee jotain muuta (pätee niin ohjattavaan kuin ohjaajaankin)

-Kaiken käyttäytymisen takana on positiivinen tarkoitus

-Ihmisellä on jo kaikki ne resurssit, joita he tarvitsevat itselleen tärkeiden muutosten tekemiseen

Tervetuloa valmennukseen!

Vastaanotto:
Niina Finne-Hyttinen
NLP-yksilövalmennukset
Hieronta Elegia, Donnerinkatu 5, 05800 Hyvinkää /torstai 15-20 ja perjantai 9-15
www.hierontaelegia.fi

www.facebook.com/eternalhealth2019

NLP-harjoitus oman herkuttelunhimonsa tarkasteluun ja tutkimiseen

Photo by rawpixel on Unsplash

Ravintoterapeutiksi valmistumiseni jälkeen en kestänyt kuin reilun vuoden verran olla opiskelematta. Elämästä tuntui puuttuvan jotakin. Olinhan intohimoisesti ja määrätietoisesti opiskellut neljä vuotta ja sitten opinnot äkisti loppuivatkin. Erilaiset täydennyskoulutusvaihtoehdot eivät tuntuneet lainkaan riittävän vaan halusin kunnolla taas opintoihin kiinni. Kai sitä voi hullummastakin asiasta tulla riippuvaiseksi. Minä olen siis opiskeluaddikti. Tänä syksynä toteutin pitkäaikaisen haaveeni ja aloin opiskelemaan NLP:tä.


Mitä NLP sitten on? Kuten moni fantsu asia, NLP on sellainen että se tuntuu pakenevan määrittelyjä. Sen voi selittää monella tavalla. Se on niin monipuolinen. NLP-yhdistys kuvaa sitä sivuillaan näin:

"NLP eli neurolingvistinen ohjelmointi on ajattelutapa ja toimintamalli, joka auttaa ihmisiä kehittämään osaamistaan ja käyttämään sitä eri tilanteissa parhaalla mahdollisella tavalla.
NLP on asenne, joka on uteliaisuutta, seikkailunhalua sekä halua oppia taitoja, joiden avulla voi nähdä elämän ainutkertaisena ja rajoittamattomana mahdollisuutena kehittyä.
NLP on käytännöllinen tietoisuuden kasvattamisen väline ja sisältää runsaasti tehokkaita menetelmiä henkilökohtaiseen muutokseen ja sujuvaan vuorovaikutukseen.
NLP on myös johtamismenetelmä, vuorovaikutusmalli, valmennusfilosofia ja terapiamuoto, joka koostuu joukosta taustaoletuksia, sekä näiden varaan rakentuvista malleista ja menetelmistä.
NLP on taitoihin ja osaamisen tutkimista. Ongelmia ja niiden historiaa katsotaan tarvittavien taitojen ja voimavarojen näkökulmasta"

Lisää NLP:stä voit lukea Suomen NLP-yhdistyksen verkkosivuilta: https://www.nlpyhdistys.fi/ 

Herkkuhimon tarkasteluharjoitus, kenelle?

NLP:ssä opitaan ja oivalletaan erilaisten harjoitusten kautta. Muutos ja oivallus on usein helpompaa jos pystyt laajentamaan näkökulmiasi ja jos pystyt tarkastelemaan asiaa useammasta erilaisesta näkökulmasta. Tämä harjoitus perustuu siis näkökulmien tarkasteluun.

Harjoitus sopii kaikille, jotka haluavat ymmärtää ja tarkastella lähemmin sitä hyvin yleistä ilmiötä, herkuttelunhimoa, joka monilla on elämässään. Mahdollisesti harjoituksen tekijällä on myös tavoitteenaan saada usein toistuvaa herkuttelunhimoa kuriin, mutta se tuntuu vaikealta. Toki taustalla voi olla myös mm. tunnesyömistä, jota voidaan tutkia ja tarkastella syvällisemminkin käyttäen apuna mm. kirjallisuutta, puhumalla asiasta luotetulle henkilölle tai ammattihenkilölle. Harjoituksen tekeminen ei sulje pois tätä mahdollisuutta tai tarvetta eikä se sulje pois myös sitä jos haluaa hankkia apua syömisasioista myös ravitsemuksen ammattilaiselta, sillä ainakin osa syistä on henkisten ja sosiaalisten syiden vuoksi myös dietaarisia. Herkuttelunhimoa voi esiintyä mm. jos kärsii ravintopuutoksista tai jos syöminen on yksipuolista, ravintoarvoltaan heikkoa ja ruokarytmi on pielessä. Jokaisella on herkuttelun himoonsa yksilölliset syyt.

Lisäksi herkuttelu sinänsä on täysin normaalia ihmisen käyttäytymistä. Ei ole väärin syödä hyvää ruokaa tai jälkiruokia. Ongelmaksi herkuttelu muodostuu jos siihen liittyy esimerkiksi henkisiä, sosiaalisia tai fyysisiä ongelmia. Joskus herkuttelu vie tilaa terveelliseltä ja monipuoliselta ruokavaliolta ja joskus siihen liittyvät terveydelliset uhkat ja ongelmat voivat olla jo ihan ovella tai jo saapuneet paikalle. Mieti siis ennen harjoitusta: Millainen juuri sinun yksilöllinen syysi kokeilla tätä harjoitusta on ja mikä on tavoitteesi? Pidä mielessä että tavoitteet voivat myös muuttua kun saa uusia näkökulmia ja oivalluksia. Jos kaipaat muutosta, miksi kaipaat sitä ja miten elämäsi tulee mielestäsi muuttumaan jos toteutat muutoksen?

huom: harjoitus ei välttämättä sovi jos sinulla on jokin vaikea tai akuutti tilanne mielenterveyden suhteen ja jos esimerkiksi kärsit vaikeasta ahdistuksesta. Jos sinulla on jokin mielialaan tai mielenterveyteen liittyvä sairaus tai epäilet sellaista, konsultoi ennen harjoituksen tekemistä mielenterveyden ammattilaista.

Harjoitus: (kesto n. 10-30 min.)

Aseta lattialle n. parin metrin päästä toisistaan rinkiin kolme paperiarkkia, joissa lukee sanat: minä, tarkkailija ja tuttu.

Astu minä-paperin päälle ja valitse jokin tuttu tilanne, jossa sinun tekee mieli jotain herkkua ja jossa mahdollisesti syöt jotakin herkkua vaikka oikeasti haluaisit pidättäytyä herkuttelusta. Eläydy tunteisiin ja ajatuksiin ja kuvaile ääneen mitä ajattelet ja miltä sinusta tuntuu. Yritä kuvailla myös mikä sinut sai haluamaan herkkua, jos mahdollista. Se, jolle kuvailet voi olla kuvitelmissasi jokin aivan tuntematon taho tai ihmisjoukko, kuten kirjan lukijat tai TV-ohjelman seuraajat.

Astu seuraavaksi tarkkailija-paperin päälle. Tarkkailija on sinulle täysin tuntematon. Et tunne häntä eikä hän tunne sinua, mutta hän on kuullut mitä juuri äsken kerroit herkuttelunhimostasi. Tässä vaiheessa et ole siis enää oman itsesi roolissa vaan tuntemattoman tarkkailijan roolissa. Selosta jollekin toiselle tuntemattomalle mitä ajatuksia tarkkailijalla voisi herätä tilanteestasi, jossa selostat herkkuhimoa. Tarkkailija ei ole sinulle ilkeä vaan hän on neutraali. Mitä kuvittelisit tällaisen neutraalin tuntemattoman tarkkailijan sanovan tilanteestasi? Selosta tätäkin ääneen yleisöllesi.Tarkkailija ei siis puhu suoraan sinulle vaan samalle yleisölle jolle selostit tilannetta omasta näkökulmastasi. Arveleeko tarkkailija syitä mitä voi olla herkuttelunhimosi taustalla ja olisiko tarkkailijalla mielipidettä mikä sinua auttaisi tai miten sinun olisi hyvä toimia?

Astu sitten tuttu-paperin päälle. Kuvittele itsesi nyt joksikin sinulle tutuksi ihmiseksi, jonka tiedät haluavan sinulle hyvää. Hän voi olla läheinen, sukulainen, ystävä tai jokin auttajan roolissa oleva elämäsi ihminen. Eläydy hänen rooliinsa ja kuvittele missä asennossa hän seisoo ja miten hän mahdollisesti elehtii puhuessaan. Hän puhuu suoraan sinulle kuvitellen sinun seisovan minä-lapun päällä. Puhu ääneen mitä ja miten hän kertoo tunteitaan ja ajatuksiaan sinulle kuultuaan mitä olet puhunut seisoessasi oman lappusi päällä. Miten hän koittaisi tukea ja auttaa sinua? Muista, et ole nyt sinä vaan olet tuon sinulle tutun ihmisen roolissa.

Astu lopuksi takaisin minä-lapun päälle. Mitä opit itseltäsi, tuntemattomalta ja tutulta? Onko ajatuksesi tai tuntemuksesi herkkuhimoa kohtaan muuttunut? Onko sinulla uusia ajatuksia, ideoita ja näkökulmia? Kerro ne ääneen yleisöllesi.

Tästä harjoituksesta voit myös tehdä eri variaatioita. Voit myös kokeilla tehdä harjoituksen puhumisen sijaan kirjoittamalla ja voit vaihdella harjoituksessa tuntemattoman ja tutun henkilöllisyyksiä. Tuntematonkin voi olla eri harjoituskerroilla erilainen. Mitä joku toinen tuttusi sanoisi? Sinulla itselläsikin saattaa olla eri päivänä eri fiilikset herkkuhimon suhteen.

Palaute:

Jos kokeilet harjoitusta, otan mielelläni vastaan ajatuksia ja palautetta. Jos niitä tulee useita, niistä voisi myös kirjoittaa tähän blogiin, toki niin että palautteen antaja voi pysyä halutessaan anonyyminä. Minulle voi kirjoittaa tämän blogin sivupalkissa olevan yhteydenottolomakkeen kautta. Loma-aikoinani vastaus saattaa viipyä jopa viikkoja, mutta muutoin vastaan tavallisesti aika pian.