Pitääkö kaikkien syödä aamiainen ja millainen ruokarytmi voi olla hyvä?

Sanotaan, että aamiainen on päivän tärkein ateria. Minä olen sitä mieltä, että kyllä se voi monille olla. Siis kunnon tukeva aamiainen. Se voi auttaa, samoin kuin kunnon tukeva lounas esimerkiksi siinä, että et tule liian kevyestä syömisestä iltaa kohden niin nälkäiseksi, että napostelet pitkin päivää tai syöt illalla aivan kohtuuttoman paljon. Kun on alkupäivästä syönyt hyvin, ei tee välttämättä myöskään niin herkästi mieli sokeria ja runsaasti tärkkelystä sisältäviä herkkuruokia, joita terveyden vuoksi olisi hyvä syödä vain silloin tällöin.

On silti ihmisiä, jotka pärjäävät ilman aamupalaa. Lounas voi olla heille heidän keskeisin päivän ateria. Jotkut voivat jopa ongelmitta syödä kevyesti aamulla ja päivällä ja syödä sitten vähän tukevammin iltasella. Mikä sopii toiselle, ei välttämättä sovi toiselle. On hyvä löytää juuri itselle sopiva ratkaisu. Joskus kaikkein tasapainoisin ateriarytmi on esimerkiksi kolme riittävän tukevaa päivän pääateriaa ja yksi tai kaksi välipalaa vain siinä tapauksessa, että aterioiden väli uhkaa venyä. On harvinaista, että on todellisia lääketieteellisiä syitä miksi pitäisi syödä esimerkiksi kahden tunnin välein.

Monille sopii oikein hyvin sellainen tapa syödä, että aamun ja päivän ateriat ovat vähähiilihydraattisia, mutta päivän viimeisellä aterialla voi olla vähän tärkkelystäkin esimerkiksi kypsien juuresten ja täysjyväviljojen muodossa. Tämä tapa voi olla hyödyksi painonhallinnassa ja se voi auttaa olemaan päivällä pirteämpi ja nukahtamaan illalla hyvin, sillä tärkkelyksellä on monille hieman väsyttävä vaikutus, toisin kuin proteiinia, rasvaa, kuituja ja kasviksia sisältävillä aterioilla. Jos painon putoaminen ei ole toiveissa, voi tavallisesti silti syödä ainakin lounaan vähähiilihydraattisena jos haluaa nauttia siitä edusta ettei ole tärkkelyspitoisen lounaan jäljilta iltapäivällä väsynyt ja aivosumuinen. Jos ei halua, että paino putoaa, on hyvä sisällyttää tärkkelyspitoiselle aterialle riittävästi rasvaa. Painoa eniten kohottava yhdistelmä on nimittäin tärkkelys ja sokerit yhdistettynä rasvaan. Laatu on silti tärkeää. Margariinien ja muiden käsiteltyjen ja huonolaatuisten rasvojen sijaan kannattaa käyttää esimerkiksi oliiviöljyä, avokadoöljyä, voita, kookosöljyä, vehnänalkioöljyä, kameliaöljyä ja hamppuöljyä.

Niille, joilla ei ole taipumusta lihomiseen tai jotka liikkuvat paljon, voi sopia runsashiilihydraattisempikin ruokavalio. Kenellekään ei silti ole pahasta vähän miettiä minkä laatuisia hiilihydraatteja pääosin ruokavalioonsa sisällyttää ja millaisia määriä. Jatkuva sokerin, valkojauhotuotteiden ja rasvassa uppopaistettujen perunoiden jokapäiväinen syönti tuskin on terveellistä kenellekään. Parasta on, jos et tuudittaudu siihen että olet kuolematon jos olet vielä nuori ja terve. Teet viisaasti kun ennakoit ja pyrit syömään suhteellisen terveellisesti jo ennen epäterveellisestä ruokavaliosta aiheutuvia vaivoja. Syömällä hyvin ja terveellisesti jaksaa taatusti myös nuorena ja terveenä paremmin! Epäterveellinen ruokavalio väsyttää ja tuottaa epämääräisen nuutuneen olon. Usein vatsakaan ei voi oikein hyvin.

Takaisin aamiaiseen. Se voi joillakin toimia hyvin vähähiilihydraattisena, varsinkin jos tärkkelystä kuten puuroa, leipä tai mysliä sisältävä aamiainen ei riitä viemään nälkää pois ennen lounasta tai sitten lounas pitäisi syödä jo parin kolmen tunnin päästä aamiaisesta, jotta nälkä pysyy poissa. Monilla vähähiilihydraattinen proteiinipitoinen (lisäksi rasvaa ja vihanneksia) aamiainen vie nälän pois jopa 4-6 tunniksi. Joillain voi toimia myös hedelmiä, marjoja, siemeniä ja pähkinöitä sisältävä kevyempi aamiainen tai ne em. puurot, leivät tai myslit. Silloinkin on hyvä keskittyä laatuun, eli ennemmin kuin valkojauhotuotteita, täysjyvää (voi olla silti huono vaihtoehto mm. suolistovaivaiselle) ja lisäksi myös tuoretta ja ravintoainetiheää kuten marjoja, ituja, yrttejä ja versoja.

Jos on ruoansulatus- ja vatsaoireita, on hyvä tietää, että silloin hedelmät voivat olla ongelmallisia muiden ruoka-aineiden kanssa syötynä ja ne voi olla parempi syödä tyhjään mahaan esimerkiksi puoli tuntia ennen ateriaa. Ne eivät vie nälkää pitkäksi aikaa, poikkeuksena banaani, joka voi pitää nälkää poissa jopa tunnin pari.

Esimerkkejä erilaisista aamiaisista: Munakas ja porkkanaraastetta, jossa on kourallinen puolukoita, päällä ruokalusikallinen auringonkukan- tai kurpitsan siemeniä. Ateriasmoothie, jossa marjoja, avokado, lehtikaalia, proteiinijauhetta, siemeniä, rasvaa ja vettä (Ateriasmoothiessa on tärkeä olla riittävästi proteiinia, rasvaa ja kuituja, jotta se vie nälän pitkäksi aikaa ja antaa riittävästi energiaa) Täysjyvämysliä maidolla, kasvimaidolla, jugurtilla tai kookoskermalla, lisäksi pari desiä erilaisia marjoja. Kaurapuuro voisilmällä ja kanelilla, vähän kookossokeria tai muutama steviatippa, lisäksi marjasmoothie, jossa pari desiä marjoja, pari rkl siemeniä (pellavan- tai chian siemeniä) tai kuitujauheita (esim. psyllium, akaasiakuitu, omenapektiini, perunakuitu) ja tilkka vettä Pari palaa tse tehtyä vähähiilihydraattista siemennäkkäriä, jonka päällä yrttivalkosipulivoita tai avokadotahnaa, lisäksi vihanneksia ja jotakin proteiinipitoista kuten kalaa, kanaa tai kananmunia. Näkkärin päällä voi olla myös hummusta ja ituja.

Juuresrieskaa, jossa myös siemeniä, päällä voita, vihanneksia ja jotakin proteiinipitoista. Pari hedelmää ja kourallinen pähkinöitä Siemennäkkäriä, juustoja, hedelmiä ja marjoja

Mikään ei biologisessa mielessä myöskään estä syömästä aamiaiseksi jotakin ruokakulttuurin kannalta epäsovinnaista. Jos haluat aamulla syödä pihvin salaatilla ja grillatuilla kasviksilla, syö pois jos se sopii sinun aamiaiseksesi. Samoin jos sinulle sopii aamiaiseksi ruokaisa salaatti, joka yleensä mielletään ennemminkin lounaaksi. Monet syömisiin liittyvistä uskomuksistamme ovat enemmän kulttuurisidonnaisia kuin perustuvat biologisiin faktoihin. Joskus voi olla hyvä irrottautua totutusta ja pyrkiä ajattelemaan ikäänkuin "laatikon ulkopuolelta". Se voi olla emotionaalisesti hyvin vapauttava kokemus ja siten saattaa myös loytää itseään paremmin palvelevia tapoja syödä. Samakin ihminen voi sopeutua monenlaiseen ruokavalioon. Sen lisäksi, että me ihmiset olemme yksilöitä, me olemme myös yllättävän sopeutuvaisia. Toki myös olosuhteemme, kuten resurssimme ja terveydentilamme määrittelevät, millainen aamiainen, ruokarytmi tai ruokavalio on meille kulloinkin sopiva ja hyödyllinen.

Update 10.30 23.6. Niin, se jäi vielä mainitsematta, että miksi sitten on hyvä ettei ruokarytmi ole toisaalta liian harva ja toisaalta liian tiheä? Liian harva ruokarytmi saattaa hidastuttaa aineenvaihduntaa ja saatat myös päätyä syömään päivän aikana liian vähän. Se voi myös johtaa siihen että yksittäinen ateria on niin iso ja työläs sulattaa, ettei se tee vatsalle hyvää. Jos ehdit tulla nälkäiseksi tai verensokerit ehtivät laskea ennen seuraavaa ateriaa, saatat olla voimaton tai kärttyisä, jopa itkuinen ja harkintakykysi voi huonontua. Jos puputtelet jotakin ruokaa tai välipaloja pitkin päivää, on ruoansulatus jatkuvasti käynnissä. Saatat saada liikaa energiaa pitkin päivää tai sitten kunnon ruoka ei maistu. Tämä ei siis päde vain pieniin lapsiin, vaan myös meihin aikuisiin. Ruokarytmi on sidoksissa osin myös muihin rytmeihin, kuten erilaisiin hormoneihin ja uni- ja valverytmiin. Jos syöt tosi usein, suussasi nk. happohyökkäys myös toistuu usein, eli jatkuva puputtelu voi tehdä huonoa myös hampaillesi, varsinkin jos se mitä syöt sisältää sokereita ja tärkkelystä.

Lääkärit aiheuttavat itse T3-hormonilääkkeiden huonon maineen?

 Huom: Tämä kirjoitus ei ole kenenkään hoito-ohje. Jokainen on yhdessä lääkärinsä kanssa itse vastuussa lääkityksistään. 

T3-hormonin molekyylimalli: CanstockPhoto

Mitä sinä lääkärinä ajattelet siitä kun potilaat tietävät sairautensa ja lääkityksensä sinua paremmin ja tajuat, että sinulla on tosi paljon opittavaa, jotta pystyt auttamaan ja tukemaan potilastasi. Pystytkö tunnustamaan, että potilailla on kollektiivisesti hyvinkin paljon tietoa vai käykö se ammatillisesti itsetuntosi päälle? 

Minä tunnen monia lääkäreitä, jotka haluavat kyllä ottaa vastuun hoidosta, mutta suhtautuvat kunnioituksella ja mielenkiinnolla siihen mitä potilaat tietävät itseään koskevista asioista. Tiedän lääkäreitä, jotka lukevat tämän vuoksi potilaiden kirjoittamia kirjojakin. Tässä kirjoituksessa käsitellään yhtä tämän hetken lääketieteen kiusallisimmista ja hankalimmista asioista, johon liittyy potilaiden osalta hyvin paljon kärsimystä ja väärinkohtelua: Kilpirauhaslääkitykset, joissa on mukana myös aktiivista T3-hormonia. 

Nämä voidaan jakaa kahteen tyyppiin: Yhdistelmälääkitykseen ja T3-monoterapiaan. Yhdistelmälääkitystä voidaan toteuttaa eläinperäisenä valmisteena, joka on tehty sian kilpirauhasesta ja jossa T4- ja T3-hormonimäärät ovat vakioituna tai yhdistelmälääkitystä voidaan toteuttaa myös synteettisillä valmisteilla, joissa tyroksiinia (varastohormoni T4) yhdistetään aktiiviseen kilpirauhashormoniin T3. Jotkut käyttävät puolestaan eläinperäisen ja T3:n eli liotyroniinin yhdistelmää. Yhdistelmälääkityksessä on siis aina jossakin muodossa mukana sekä T4, että T3-hormonia.

Pitkällä kokemuksella vertaistuesta sekä kotimaassa, että kansainvälisesti sanon, että yhdistelmälääkityksessä usein paras osuus T3-hormonia on 30-50µg. Miksi siis monet endokrinologit tai sisätautilääkärit määräävät vain korkeintaan 20µg ja tuomitsevat potilaan ikuiseen vajaatoimintaan?

T3-monoterapia on kiistanalaisin hoitomuoto ja sitä hoitonaan tarvitsevat ovat kilpirauhaspotilaina kaikkein heikommassa asemassa potilaanoikeuksien toteutumisen suhteen. Itse en kestä lääkityksessäni yhtään T4-hormonia ja koska en saa hoitoani enää nykyään järjestymään Suomesta, minulla on lääkäri Espanjassa ja tilaan lääkkeeni Saksasta kansainvälisestä apteekista. Olen ollut T3-monoterapialla menestyksellisesti jo vuodesta 2012 ja annokseni on ollut sama vuodesta 2013. T3-monoterapialla olevat potilaat voivat yleensä parhaiten vuorokausiannoksilla 40-60µg. Annos, kuten yhdistelmähoidossakin kannattaa jakaa kolmeen osaan.

Kaksoisstandardit 

Suomessa käytäntö ja laki ovat kilpirauhaslääkitysten suhteen ristiriidassa. Lain mukaan mitä tahansa kilpirauhaslääkityksiä, myös erityisluvallisia kuten eläinperäiset ja synteettinen T3 voi määrätä kuka tahansa lääkäri eikä niiden määräämistä ole monopolisoitu esimerkiksi endokrinologeille tai sisätautilääkäreille. Tästä huolimatta osa yleislääkäreistä, joilla on ollut sekä osaamista, että kokemusta T3-hormonia sisältävien lääkitysten toteuttamisesta ovat joutuneet viranomaisten ja kollegojensa vainon kohteeksi jo vuosien ajan ja osan lääkäreistä ammatinharjoittamisoikeuksiin on kajottu, vaikka eri oikeusasteissa ei ole onnistuttu millään muotoa osoittamaan, että potilasturvallisuus olisi jollakin tapaa vaarantunut, saati sitten että potilasvahinkoja olisi tapahtunut. Valvirassa näyttää olevan asiaan täysin rikkumaton valta, johon ei puutu kukaan, vaikka potilaat ja heitä hoitavat lääkärit miten ja minne tahansa asioista valittaisivat.

Suomessa kuolee lääkärien virheisiin potilaita, mutta virheen tehneet lääkärit saavat yleensä jatkaa ammatissaan. Jos määräät T3-lääkityksiä, aivan sama miten turvallisesti ja menestyksellisesti, kollegasi saattavat puukottaa sinua selkään ja narauttaa sinut Valviralle, jonka jälkeen se on sitten menoa. Joko lopetat heti T3-lääkkeiden määräämisen (muut saavat sitä vielä kuitenkin jatkaa ja se on ihan laillista, mutta juuri sinun on lopetettava, koska olet joutunut kollegojesi ja viranomaisten kynsiin), tai sinulta viedään luvat enää hoitaa kilpirauhaspotilaita. Se on jo etukäteen päätetty ja tapana siis on, että jos vielä jatkat T3-hormonia sisältävien hoitojen määräämistä, sinun ammattiharjoittamisen oikeuksiisi puututaan. Ihan sama miten itse perustelet asiasi. Tieteellä ja mm. sillä miten hyvin potilaasi voi ja miten  tyytyväisiä he ovat hoitoonsa ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Tämä on tapahtunut jo monen lääkärin kohdalla. Ei kannata valittaa asiasta mihinkään. Kukaan ei pysty auttamaan. Eivät poliitikot, kollegat, virkamiehet, lakimiehet. Usko pois, asiaa on yritetty suitsia jo vuosia niin kollegojesi, potilasaktiivien, lakimiesten, kansanedustajien, median huomion kautta. Mikään ei auta. Valvira saa tehdä asian suhteen juuri niin mielivaltaisia päätöksiä kuin haluaa kenenkään siihen puuttumatta.

Jos määräät T3-hormonia, olet vaarassa menettää ammatinharjoittamisoikeutesi kilpirauhassairauksien hoidon osalta, ellet nauti jostain syystä endokrinologiyhdistyksen suosiota. Kannattaa siis kosiskella ensin heitä ja kysyä heiltä neuvoa annostelussa. Se ei tosin ole heidän vahvinta alaansa. Potilaat menevät mielummin ulkomaisten lääkäreiden hoteisiin, jos heillä vain on siihen mitenkään varaa ja kielitaitoa, koska he saavat ulkomailta paremman hoidon. Kotimaiset osaavat lääkärit on pääosin menetetty. Mutta kyse kun ei ole lääketieteestä tai tieteestä ylipäätään, vaan hierargiasta ja arvovallasta. Sinun täytyy kuulua endokrinologiyhdistyksen suojelun piiriin. Endokrinologiyhdistyksen porukat puolestaan nauttivat Valviran suojelua ja luottamusta. Tietenkin jos kysyt tätä asiaa heiltä, he naurahtavat ja kieltävät asian. Kyseessä ovat nimittäin ns. kirjoittamattomat lait ja tavat.

Jos olet endokrinologi tai sisätautilääkäri, saat määrätä T3-lääkityksiä ja saat tehdä sen paljon varomattomamminkin kuin vainotuksi joutunut yleislääkäri tai jonkun muun erikoisalan lääkäri kuin endokrinologi tai sisätautilääkäri. Se on sitten potilaan vika jos homma ei toimi tai jos määräät liian ison aloitusannoksen, se on tietenkin lääkkeen vika. Lääke on vaarallinen tai sitten se vain ei sovi potilaalle ja pistät hänet kärvistelemään vastakin pelkällä tyroksiinilla, vaikka hän tarvitsisi T3-hormonia, mutta varovaisemmin aloitettuna ja siten että tyroksiinin määrää lasketaan riittävästi.

Tiesitkö ollenkaan, että potilaiden keskuudessa on kansainvälisesti jo laajamittainen kokemus siitä että tyroksiini toimii yleensä parhaiten yhdistelmälääkityksessä niinkin pienellä määrällä kuin 25 tai 50µg ja T3:n osuuden tulisi olla yleensä vähintään 30µg päivässä jaettuna kolmeen annoskertaan? Liian isot tyroksiinimäärät, liian pienet T3-määrät jaettuna vain kahteen ottokertaan kun T3:n annostus toimii yleensä parhaiten kolmella ottokerralla (sen puoliintumisaika on sen verran lyhyt). Tuomitset monta potilasta ikuiseen huonovointisuuteen jos et ota tätä asiaa huomioon, mutta lääkitys pitää aloittaa varovasti ja sen kanssa pitää edetä varovasti!

Tiesitkö, että T3-lääkitys olisi yleensä viisainta aloittaa siten, että lasketaan ensin tyroksiinin määrää ihan kunnolla jos se on ollut 75µg tai isompi? On turvallisempaa tehdä T3:n aloitus lääkitykseen ns. vajaatoiminnan kautta. Sitten edetään riittävän hitaasti. 5µg:n lisäys 3-7 päivän välein kuunnellen oloa. Mitä edemmäs lääkityksessä mennään, sitä hitaammin annoslisäyksiä tehdään. TSH painuu melkein kaikilla hoidon aikana aamumittauksissa nollan tuntumiin eikä sitä pidä yrittää pitää viitearvoissa. Muutoin epäonnistutaan annostuksessa ja jätetään potilas kärvistelemään vajaatoimintaoireissa. T3 laskee TSH:ta enemmän kuin T4. Matala TSH ei ole merkki liikatoiminnasta jos T3v ei ole liian korkea. T3v mitataan aamulla 12 tuntia edellisestä annoksesta, joskin ottaen huomioon sen yksilöllisen ja verrattain lyhyen puoliintumisajan, on pidettävä mielessä myös se, että potilaan olo ja vitaalit, lämmöt, verenpaine, pulssi, kertovat usein labratuloksia enemmän missä mennään.

Yhdistelmälääkityksellä T4 usein laskee alle viitearvon ja se on tällä lääkityksellä täysin normaalia ja luonnollista ottaen huomioon että lääkityksessä on mukana toistakin hormonia (T3) T4:n määrä laskee sitä enemmän mitä vähemmän sitä on mukana lääkityksessä. T3-monoterapiassa T4:n määrä voi olla lähellä nollaa ja tämäkin on aivan normaalia tällä kyseisellä lääkitystavalla. Ongelma muunnossa ja solutason resistanssi saadaan kierrettyä ns. pistämällä T4-hanat kiinni tapauksissa jossa se on välttämätöntä sen varmistamiseksi, että potilaalla on solutasolla riittävästi T3-hormonia. Kohentunut vointi ja mm. normaalit vitaalit ovat merkkejä siitä, että lääkityksessä ollaan onnistuttu. Jotkut T3-monoterapiasta hyötyneet potilaat kestävät n. 25µg:n tai myöhemmin jopa 50µg:n määriä tyroksiinia, vaikka muu osa lääkitystä toteutettaisiin edelleen T3-hormonilla. Jotkut ovat jopa onnistuneesti palanneet tyroksiinihormonille, mutta näitä ovat pieni osa potilaista. On myös pieni joukko kaltaisiani potilaita, jotka voivat pitkäaikaisesti tai jopa pysyvästi paremmin T3-monoterapialla.

Pulssi voi T3-hormonilääkityksessä kohota myös silloin kun edellisestä annoksesta on liian pitkä aika tai jos se on ollut vielä liian pieni. Ei pidä siis liian hätäisesti mennä jokaisesta tykyttelystä päättelemään että ollaan liikatoiminnalla. Katso mikä on T3v ja onko pulssi ympäri vuorokauden liian korkea vaan vain silloin tällöin. Keho on usein ollut pitkään vajaatoimintainen ja sillä kestää aikaa tottua lääkitykseen. Lääkitys on tehtävä hitaasti ja varovaisesti ja potilaan on tarpeen levätä riittävästi lääkityksen kohdilleen säätämisen aikana. Ensimmäisten viikkojen aikana hoidon aloittamisesta potilas saattaa tarvita sairaslomaa, jotta voi levätä. 

Jos potilaalla on liian matalat raudat (Fe alle 18, TrFeSat, alle 25) tai hänellä on esim. pitkäaikaista stressiä, B12-puutos tms., voi olla ettei hänen keho ole vielä valmis ottamaan vastaan kilpirauhaslääkettä joka lisää energiantuotantoa ja hapenkulutusta. Se ei tarkoita etteikö hän loppupeleissä tarvitsisi myös T3-lääkitystä, mutta asia kannattaa arvioida uudelleen kun em. asioita on otettu huomioon hoidossa.

T3-lääkkeillä on turhaan kyseenalainen maine

T3 on kehon omaa hormonia ja se, kuten monet muutkin lääkkeet ovat turvallisia ja tarpeellisia. Ihmiskehoa ei ole suunniteltu tulemaan toimeen pelkästään sillä muunnolla joka tulee varastohormoni T4:stä. Monilla kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavilla on tekijöitä, jotka vähentävät muuntoa eikä heitä voi tässä suhteessa verrata terveeseen ihmiseen ja ajatella että juuri tietty määrä T3-hormonia hoidossa, esimerkiksi 20µg on enin määrä.

Lääkäreiden ei tule itse aiheuttaa lääkkeen huonoa mainetta sillä ettei sitä osata käyttää. Nyt näen vertaistuessa miten jotkut endokrinologit ja sisätautilääkärit määräävät niitä ihan samoja lääkkeitä mistä alkoivat joitakin vuosia sitten narautella kollegojaan Valviraan. Osa lääkäreistä määrää liian isoja aloitusannoksia. Saadaanko tästä sitten aihetta demonisoida T3-lääkityksiä? Ne on hankalia ja jopa vaarallisia? Pitäisi jättää vain endokrinologeille ja sisätautilääkäreille niiden määräämiset?

Ei titteli ja erikoistumisala itsessään ole mikään tae siitä että lääkäri osaisi hommansa. Väitän, että asenteellakin on jotain merkitystä mm. siinä miten hyvin asiat oppii. Jos lääkärillä on viisautta ja nöyryyttä kuunnella myös potilaita itseään ja oikeasti tutustua alan tutkimustietoon muutenkin kuin pintapuolisesti (kilpirauhaslääkityksistä on tehty sekä hyviä, että huonoja tutkimuksia, on tärkeä osata erottaa ns. jyvät akanoista), voidaan päästä asiassa eteenpäin. Sillä välin: Olkaa varovaisia sen annostelun kanssa. Älkää töppäilkö tässä asiassa! Kyseessä on potilaiden elämä ja terveys. Onnistunut lääkitys voi estää paljon kärsimystä ja työkyvyttömyyttä.

Jos luet tätä tekstiä lääkärinä, se saattaa tuntua ihan utopistiselta. Kyllähän sinä nyt koulutettuna ihmisenä ja lääkärinä sen ymmärrät, että kirjoittaja kirjoittelee ihan populistista sontaa! Ei kirjoita. Kirjoitan kilpirauhaspotilaiden arkitodellisuudesta. Jos sitä ei saada kohtaamaan lääkärien kanssa niin kuka heitä voi auttaa? Oletko sinä ammattiroolissasi heitä varten vai toisinpäin?

Erilaisia lääkityksiä kipirauhasen vajaatoimintaan tarvitaan ja niitä voidaan toteuttaa turvallisesti.

Millä mandaatilla minä julkenen näistä "lääkäriasioista" kirjoittaa? Minä olen kannukseni ansainnut kilpirauhaspotilas ja pitkän linjan potilasaktiivi. I know my stuff.