Blogin aiheina mm. kilpirauhasen vajaatoiminta, hormonitasapaino, funktionaalinen lääketiede ja ravitsemus. Tämä ei ole tiedeblogi. Jää lukijan omalle vastuulle halutessaan tarkistaa tieteelliset faktat. Kuvat pääosin Can Stock Photo ja Pixabay. Blogia kirjoittaa diplomiravintoterapeutti Nina Saine. Yksilövastaanotot Skypen välityksellä. Lisäksi luennot, verkkovalmennukset ja webinaarit. Facebook-sivuni: https://www.facebook.com/SaineNina/
sunnuntai 16. joulukuuta 2018
Millainen on hyvä lääkäri?
Lääkärin työ ei varmasti ole helppoa tänä päivänä. Järjestelmä on hyvin hierarginen ja paine toimia odotusten mukaan lienee suurta. Jos ei itse saa määrätä riittävästi työstään, saattaa joutua ottamaan vaikka kolmesta viiteen potilasta vastaanotolle tunnissa. Heippa ja näkemiin! Muuttaako jo itse opiskeluaika ja työn todellisuus sitä mitkä ihanteet lääkerillä alunperin oli kun hän hakeutui opiskelmaan alaansa? Syntyykö kyynisyyttä ja myötätuntouupumusta kun potilas pitäisi saada ulos vastaanottohuoneesta vartissa tai joutuu toimimaan ammatissaan varsin ulkoaohjautuvasti. Hoidat potilaita niinkuin sanotaan ja jos kyseenalaistat jotain, kollegat voi puukottaa selkään ja viranomaiset alkaa hiillostamaan. Ehkä sitten lääkärinä pyrit uskottelemaan itsellesi että näin sen kuuluukin olla ja näin kaikki on hyvin tai että yksi ihminen ei voi vaikuttaa järjestelmään. Onko parempi siis vain mukautua ja työntää syrjään kaikkinainen kritiikki ja kehitysehdotukset, tukahduttaa omatunnon ääntä?
Välttämiskäyttäytymistä ja strategiaa
Olen itse selvästi kehittänyt välttämiskäyttäytymistä lääkärissäkäynteihin liittyen. Joskus tulee odoteltua liian pitkään ja vaiva ehtii paheta kun ei millään haluaisi mennä lääkäriin. Eniten yleensä turhauttaa se, että lääkäri olettaa etten tiedä mistään mitään enkä viitsi sanoa ammattiani, koska en ole yliopistokoulutettu. Lääkäreillä, kuten monilla muillakin on usein se käsitys ettei opistotason ravintoterapeutilla voi millään olla enemmän tietoa lääketieteestä kuin esimerkiksi sairaanhoitajilla eikä hän tietenkään ole voinut opiskella enemmän kuin mitä hänen n. neljä vuotta kestäneet opintonsa ovat häneltä pakollisena edellyttäneet. Luullaan mahdollisesti että opinnot ovat paljon suppeammat kuin mitä ne oikeasti ovat. Sitten vielä se tieto joka karttuu kun sairastuu niin "hankalasti", että on pitänyt ottaa selvää monistakin asioista useistakin eri lähteistä. "Hankala" potilas tulee usein omien sairauksiensa asiantuntijaksi olosuhteiden pakosta kun ei ole muulla tavoin onnistunut saamaan apua. Silloin on pakko oppia luottamaan itseensä ja ottamaan enemmän vastuuta omasta hoidostaan. Tällainen potilastyyppi on uusi ja uhkaava monelle lääkärille. Kuitenkin nämä potilaat tarvitsisivat kenties eniten tukea, myötätuntoa ja vaivannäköä lääkäriltään.
Yritän usein etukäteen miettiä strategioita miten selviän lääkärikäynnistä mahdollisimman hyvällä lopputuloksella. Jos vaiva on akuutti ja tiedän jo aika lailla itsekin mitä sen kanssa tulee tapahtumaan, valitsen strategiaksi että olen mahdollisimman miellyttävä ja helppo potilas ja näyttelen tietämätöntä. Kerron vain oireet ja vastaan kysymyksiin. Jos on vähänkin monimutkaisempaa, pitää valmistautua enemmän ja miettiä haittaako jos en kerro että mulla on se paljon parjattu T3-monoterapia, jota demonisoidaan lääkärikunnassa tai sitten lääkäri ei tiedä siitä yhtään mitään vaan pitää vääntää rautalangasta että kyse on kokonaan eri molekyylistä kuin mitä Thyroxin-lääke sisältää. Joskus keskustelut uhkaavat lääkärin taholta lipsahtaa sivuraiteille ja silloin kerron ystävällisesti, mutta napakasti että en halua keskustella aiheesta tai se on aihe, josta keskustelen hoitavan lääkärini kanssa. Muuten koko käynti menee täysin turhanaikaiseksi jankkaamiseksi. Jos vähän kärjistää, niin välillä tuntuu että jos on vaikkapa pikkuvarvas mennyt poikki, sekin on sun oudon kilpirauhaslääkityksesi syytä.
Toisinaan kamppailu on todellinen ja vaikuttaa terveyteen ja elämään. Koska lääkäri oli alkuvuodesta niin vakuuttunut siitä että oireeni johtuvat tyreotoksikoosista eli kilpirauhaslääkkeen liika-annostelusta (olihan mulla se vaarallinen outo lääke, josta hierargiassa ylemmät varoittelee), jouduin hankkimaan todisteet yksityiseltä puolelta eli marssin omin päin Synlabiin mittauttamaan T3v:n, joka lääkityksessäni on se, joka määrittelee onko liikatoimintaa vai ei. Lääkäri teki tyyppillisen virheellisesti päätelmänsä lääkitykseni ja TSH:n perusteella, mutta "ei meillä sitä mitata"-perusteella ei kuitenkaan suostunut pyynnöstäni mittauttamaan T3v:tä. Tiesin olostani että nyt on jotain pahemmin vialla, sillä minulla oli valtava turvotus, kamalat verenpaineet ja syke. Otin samalla käynnillä Synlabissa pari muutakin koetta jotka kiikutin lääkärille. Oli siis omaa ansiotani että pääsin erikoislääkärille, joka totesi munuaissairauden. Jos sen hoidon aloittaminen olisi viivästynyt, se olisi ollutkin sitten huonompi juttu.
Hyviä lääkäreitä
On ihanaa, siis todella vapauttavaa ja ihanaa jos saa käytyä entuudesta tutulla lääkärillä, joka tuntee minut ja voin olla vapaasti oma itseni. Tällainen oli Suomessa entinen lääkärini, joka viranomaisten uhkailujen vuoksi lakkasi kirjoittamasta enää sitä kilpirauhaslääkettä, (silloin Liothyronin, nykyään Saksan versio Thybon), jota minun on pakko käyttää kun muut eivät yksinkertaisesti sovi. Lääkärini arvosti työtäni vertaistuessa, joskaan hänkään ei välttämättä tiennyt, mitä kaikkea minä tiesin ja olin opiskellut. Hommat kuitenkin aina järjestyi. Aina sai tutkimukset joita tarvitsi ja aina tulin kuulluksi. Asiat menivät eteenpäin ja sai tuntea että ei ole passiivinen hoidon kohde, vaan se päähenkilö hommassa jonka asioita ollaan yhdessä laittamassa kuntoon. Kun lääkäristä huokuu aito kiinnostus potilaaseen ja se että hänen intohimonsa on auttaa toista voimaan kokonaisvaltaisesti paremmin, se on jo itsessään jotenkin parantava ja eheyttävä kokemus. Tunnen useita tällaisia lääkäreitä työni ja vapaaehtoistyöni kautta.
Mielestäni paras mahdollinen lääkäri on potilasta arvostava ja kunnioittava ja hän ei osaa asioita vain ulkomuistista vaan käyttää myös päättelykykyään, opiskelee intohimoisesti uutta ja kykenee hahmottamaan isoja kokonaisuuksia. Sosiaaliset taidot ja tunneäly ovat hyvän lääkärin tärkeä työkalu. Lääkäristä aistii millaiset vaikuttimet hänellä on työhönsä. Jos hän on kutsumusammatissaan eikä ole lääkäri koska haluaa pönkittää egoaan tai rakastaa omaa ääntään, sen aistii jo ovelta. Millainen on lääkäri, joka on lääkäri koska isäkin on, vaikka oikeasti hän haluaisi opettaa surffaamista Bahamalla? Paras mahdollinen lääkäri on rehellinen itselleen ja muille ja hänen työmoraalinsa ja moraalinen kompassinsa on kunnossa.
Nykyinen hoitava lääkärini on espanjalainen. Tutustuin häneen ja hänen vaimoonsa parisen vuotta sitten kun olin Espanjassa samoissa tilaisuuksissa luennoimassa. Sen lisäksi, että hän on lääkärini, teemme muutenkin yhteistyötä auttaaksemme suomalaisia potilaita. Joskus vaan sen tuntee: Nuo ihmiset ovat "minun ihmisiäni" ja nyt tästä hetkestä lähtien meillä on tämä yhteys ja side. Sellainen lääkäri on ihminen isolla I:llä ja lääkäri isolla L:llä, jolla on henkisesti varaa siihen ettei hän koe uhkaksi sitä jos potilas tietää paljon. Siitä tietää että tämä lääkäri on itsekin osaavaa ja ammattitaitoinen ja hänellä on hyvä ammatillinen itsetunto, jota ei pätkääkään mm. heilauta se jos hänen rooli jossakin tilanteessa on esimerkiksi vain uusia resepti kun hän on ensin kuullut miten potilaalla menee. Upea lääkärini näkee myös vaivaa ottaakseen tarvittaessa asioista lisää selvää jos jokin on hänelle uutta ja jotta hän pystyy parhaalla mahdollisella tavalla palvelemaan potilaitaan. Hänelle uuden oppiminen ei selvästikään ole vaivaa ja tervan juontia vaan mahdollisuus oppia, kehittyä ja auttaa useampia.
Jos potilas olisikin sitten jossakin asiassa väärässä, lääkärin tehtävähän on asiallisesti, kunnoittavasti ja keskustellen perustella miksi hän on jostakin eri mieltä potilaansa kanssa. Monet lääkärit hermostuvat tällaisessa tilanteessa eivätkä perustele kantaansa. Hermostuminen johtuu ehkä siitä ettei osata perustella eikä oikein itsekään tiedetä miksi potilas olisi väärässä? Onko hän? "Tartteeko potilaalle selittää, minähän se tässä se lääkäri olen.."
Millainen on hyvä, entä huono lääkäri?
Näistä blogiteksteistäni tulee aina sata kertaa parempia kun osallistutan niihin muita. Kysyin Facebook-sivuillani ihmisiltä millainen heidän mielestä on huono tai hyvä lääkäri. Tässä joitain vastauksia, osa myös vastauksen antajien lapsilta:
"Hyvä lääkäri? Paikalla juuri minua varten, asia, jonka tuntee, kun astuu vastaanottohuoneeseen. Aina ei asiaa ratkaise se, onko julkisella tai yksityisellä puolella.. Olemus sellainen, että keskittyy minuun, ei mieti edellistä potilasta, tai seuraavaa. Kirjaa ylös sanomaani, tekee täydentäviä kysymyksiä. Katsoo silmiin. Äänensävy on kovin ratkaiseva. Mitä vanhemmaksi on tullut, sen enemmän kenessä tahansa ratkaisee se, onko hän läsnä tilanteessa aidosti, ei vain pakosti oman työnsä puolesta. Terveys on herkkä asia, ja jos lääkäri ei ole herkkäkorvainen ja herkkävaistoinen, veikkaan, että juuri se tärkein tieto jää saamatta, joka auttaisi diagnostiikan teossa. Hyvä lääkäri näkee esiripun taakse, koska on läsnä. Tuo läsnäolo korostuu ihan kaikessa, mitä ajattelen ominaisuuksista. Huono lääkäri ? Kiireinen, olemukseltaan ja tavaltansa tutkia. Puhuu päälle, mollaa, vähättelee sanomasi, päsmäröi, syyllistää ja lannistaa, ei katso silmiin. Lääkäri ei voi olla enää kapea-alainen katsomukseltansa. Huono lääkäri näkee vain sairauden, oireen, ei psykofyysistä kokonaisuutta. "
Anni 50v.
"Hyvä lääkäri kuuntelee, etsii oireiden syytä, ei lääkitse pelkkää oiretta. Hyvä lääkäri kuuntelee potilaan vointia eikä tuijota pelkkiin viitearvoihin. Hyvällä lääkärillä on aikaa potilaalle. Hyvä lääkäri on empaattinen, huolellinen ja ammattitaitoinen. Hyvä lääkäri hoitaa kokonaisvaltaisesti ja neuvoo myös ravitsemuksessa ja paremmissa elämäntavoissa. Hyvä lääkäri hoitaa potilasta myös muutoin kuin lääkkeillä. Huono lääkäri on huolimaton ja kiireinen, tekee diagnoosin ennen kunnon perehtymistä, lääkitsee oireita eikä etsi syytä, huono lääkäri ei kuuntele, huono lääkäri on ylimielinen eikä usko potilasta. Huono lääkäri on usein sosiaalisesti tökerö. Huonolle lääkärille ainoa oikea sairauden hoito on lääkkeet."
Mari 45v.
"Hyvä lääkäri tekee työtä avoin mielin ja pyrkii edistämään potilaan hyvinvointia kaikin tavoin, vaikka se tarkoittaisi että täytyy yrittää ymmärtää potilaan vaikeita oireita joille ei ole selkeitä selityksiä. Esim. antaa myös vinkkejä vaihtoehtoisiin keinoihin joita kokeilla. Ei nojaa pelkästään länsimaisen lääketieteen kankeisiin kaavoihin
Huono lääkäri ei halua oppia uutta, vaikka uutta tietoa olisi saatavilla, ei usko potilasta/vähättelee potilaan kokemusta oireista, ei "osaa" auttaa jos kyse on jostain laaja-alaisemmasta oirekuvasta. Kohtelee epätasa-arvoisesti potilaita ja sairauksia/oirekuvia"
Hansu, 26
"Hyvä lääkäri ottaa katsekontaktin asiakkaaseen. Hän kuuntelee, kysyy mahdollisesti, miten perhe voi. Hyvä lääkäri ottaa huomioon, mitä asiakas sanoo ja miten hän kertoo voivansa. Hyvä lääkäri otattaa kaikki tarvittavat kokeet. Hän ottaa potilaan kokonaisvaltaisesti huomioon. Hän ottaa myös huomioon asiakkaan rahatilanteen, jos kokeet maksaa paljon. Myös huomautus kivasta vaatteesta saa asiakkaan hyvälle tuulelle. Hänellä on aikaa juuri minulle! Hän saa asiakkaan luottamuksen. Hyvään lääkäriin saa yhteyden myös vastaanoton jälkeen tarvittaessa. Huono lääkäri tuijottaa tietokoneen ruutua. hän etsii labratuloksia, vetoaa jatkuvasi niihin eikä kuuntele asiakasta. Jos katsekontakti syntyy, se katkeaa hyvin pian. Hän ei koske potilaaseen sormellakaan. Asiakkaalle jää tunne, että ainut tavoite oli saada hänet mahdollisimman nopeasti ulos huoneesta. Molemmista on omakohtaista kokemusta"
Meeri, 61 v.
"Hyvä lääkäri kuuntelee potilasta ja luottaa, että potilaalla on itsestään paras tuntemus. Hän ottaa tarvittavat kokeet ja myös sellaisia, jotka huolestuttavat itse potilasta, vaikkei hän itse tätä koetta pohtisi. Hän ei tuomitse potilasta. Hän varmistaa, että potilas saa apua ongelmaansa, eritoten silloin, kun tilanne on myös potilaan sanojen mukaan hankala. Jos hän ei itse osaa auttaa, hän etsii sellaisen tahon, joka osaa, eikä jätä potilasta oman onnensa nojaan. Hän ei lähetä potilasta psykologille päästäkseen eroon potilaasta, jos hän ei itse osaa ratkaista tilannetta. Hän myöntää, jos jokin asia menee hänen tietämyksensä ylitse. Hän työstää yhdessä potilaan kanssa, kunnes potilas on hoidossa taholla, joka osaa häntä auttaa. Hyvä lääkäri hoitaa kokonaisvaltaisesti koko ihmistä ja tämän elämää, ei vain 2-3 oiretta. Eli hän katsoo asiaa hyvin laajasti. Hänellä on aikaa potilaalle, eikä hän kurki kelloa. Hänelle on tärkeää saada potilaan luottamus. Hän näkee potilaansa enemmänkin asiakkaana, kuin vain sairaana potilaana. Hän hoitaa terveyttä, ei vain sairautta. Hyvä lääkäri on lämmin ja ymmärtäväinen asiakkailleen.
Huonolla lääkärillä on ylimielinen tai koppava asenne potilaitaan kohtaan, ja hän kuvittelee tuntevansa potilaansa terveyden paremmin kuin potilas itse, ja kuvittelee, että potilaalla ei ole mitään tietoa asioista. Hän ei oikeasti kuuntele potilaitaan. Hän vain tuijottaa laboratoriotuloksia, eikä kuitenkaan osaa näitä kunnolla edes lukea, vaan tuijottaa viitteitä. Huonolla lääkärillä on etäinen ja viileä yhteys potilaaseensa. Huono lääkäri kurkkii kelloa ja saattaa jopa sanoa, että kohta loppuu aika, eli aikaa ei ole varattu tarpeeksi potilaalle. Hän haluaa äkkiä potilaan ulos toimistostaan. Jos hän ei tunne asiaa, tai ei osaa jotain, hän ottaa auktoriteettisen asenteen, sanoo jotain siihen tapaan kuin "tällaisten oireiden kanssa voi joutua opettelemaan elämään", ja hankkiutuu potilaasta mahdollisimman pian eroon. Jos potilas vaatii hoitoa, hän laittaa lähetteen psykologille. Hän ajattelee, että jos hänen tietoutensa ei riitä, eikä hän löydä syytä, syy on potilaan korvien välissä. Huono lääkäri haluaa tietää vain muutaman oireen. Hän ei halua tietää kaikkia oireita, joita potilaalla yhteensä kaikesta on. Hän hoitaa vain oiretta, ei pohjasyitä."
Satu, 39v.
"Hyvä lääkäri on luonnonlääkäri, joka ei anna rokotuksia eikä lääkkeitä paitsi jos ne on tosi hyviä, kuten luonnollisia. Huono lääkäri antaa rokotuksia ja antaa huonoja lääkkeitä." Lilian 8v. "Hyvä lääkäri on sellainen joka ymmärtää näitä meidän ruoka-asioita (puhtaan ravinnon merkitys) ja ymmärtää ihmisten vaivoja eli sellainen joka on ammattitaitoinen eikä harjoittelija sekä hänen täytyy olla myös mukava. Huono lääkäri taas on juuri valmistunut eikä ole pätevä ja joka käskee juomaan rasvatonta maitoa yms. eikä tiedä asioista mitään. Jasper 10v.
"Hyvän lääkärin tulisi ajatella kokonaisvaltaisesti ihmisen hyvinvointia hyödyntäen eri lääketieteitä sekä kuunnella potilaan tahtoa. Hänen tulisi ohjata potilas eri hoitomuotojen/lääketieteiden omaavien ammattilaisten luokse potilaan vaivojen tai pyyntöjen mukaan eikä kulkea vain koululääketieteen ja käypähoidon reittiä. Odotan myös hyvältä lääkäriltä ammattitaitoa perehtyä potilaan ongelmiin kunnolla tutkien juurisyytä eikä keskittymällä oireiden hoitoon tai kurissa pitämiseen. Huono lääkäri on vain yhden lääketieteen perässä kulkija ottaen huomioon sidonnaisuudet lääketeollisuuteen sekä liian suppean näkökannan ihmisen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Huono lääkäri on myös niin kutsuttu "vartin lääkäri" eli tuijottaa vartin tietokoneen näyttöä, jonka jälkeen määrää reseptin. " Jarno 36v.
Lääkärit ovat aika merkityksellisiä ihmisiä monen elämässä. Heistä riippuu todella paljon. Vuosien varrella vertaistuessa on kuullut tuhansittain tarinoita niin neutraaleista, aivan karseista kuin todella mahtavistakin lääkärikäynneistä. Ensisijaisesti potilasta ei kiinnosta se kuka on oikeassa, vaan kuka voi auttaa häntä, mutta todella merkittävässä roolissa tuntuu olevan se miten lääkäri kohtelee potilasta ja suhtautuu häneen ja omaan työhönsä. Kuunteleminen ja arvostava kohtaaminen nostetaan aina keskusteluissa arvoasteikossa korkealle.
Moni saattaa olla tyytyväinen lääkäriin, joka on mukava ja joka määrää tutkimuksia ja pillereitä, jotta oireet saataisiin kuriin. Kaikki potilaat eivät halua varsinaisesti parantua tai nähdä itse vaivaa parantuakseen tai voidakseen paremmin, vaan he haluavat että heitä hoivataan kuin pientä lasta ja he haluavat pääasiassa lievitystä oireisiinsa. Sitten he voivat palata kotiin syömään lääkkeitään ja jatkamaan huonoja elämäntapojaan, jotka ovat sairastumista alunperinkin jouduttaneet ja todennäköisesti synnyttämässä hyvällä vauhdilla uusiakin epätasapainotiloja ja sairauksia.
On kuitenkin kasvava joukko potilaita, jotka haluavat olla itse oman elämänsä puikoissa. Tällainen potilas on aktiivinen toimitsija, jolla on valta omaan elämäänsä ja ruumiiseensa. Hän ei luovuta tuota valtaa ja vastuuta kenellekään toiselle. Ei lääkärillekään, jos vain on tajuissaan. Hän haluaa tietää vaihtoehdot, hän haluaa kuulla toisenkin mielipiteen, hän haluaa kysellä toisilta potilailta, ottaa selvää, opiskella ja pohtia asiaa ja löytää ihmiset, jotka voivat häntä parhaiten hänen omassa prosessissaan voida paremmin auttaa. Hänen auttajinaan voi olla monenlaisiakin ihmisiä ja he kaikki eivät välttämättä edusta länsimaista koululääketiedettä ja sen virallista valtion ensisijaisesti tukemaa linjaa. Näillä potilailla on paljon opetettavaa lääkäreille ja kaikille muillekin hyvinvoinnin ja terveyden parissa toimiville. Heistä kasvaa todellisia kokemusasiantuntijoita. Heidän kokemustaan ja osaamistaan voidaan mallintaa ja tätä osaamista ja tietoa siirtää myös muille.
Monet tuntemani lääkärit tunnustavat avoimesti, että ovat oppineet potilailtaan paljon. Kenties se on yksi tärkeä syy miksi heistä on tullut niin hyviä työssään. Ihmisellä on tarkoituksella kaksi korvaa ja vain yksi suu.
Hiljainen tieto löytyy usein ruohonjuuritasolta. Osataanko sitä kuunnella vai sanellaanko kaikki pyramidin huipulta alaspäin levittäen? On monta tapaa ja tasoa muodostaa tietoa ja käyttää päättelykykyä. Näiden eri tapojen integraatio on avainasemassa tulevaisuuden tavassa hoitaa itseään ja toisia ihmisiä.
keskiviikko 12. joulukuuta 2018
Uhri, taistelija ja parantuja
Klikkaa kuvasta saadaksesi kuvan isommaksi |
"Oletko uhri, taistelija vai parantuja?"
Näin kysytään kirjan "Elämää voi aina parantaa"-kirjan eräässä luvussa. Kirjan on kirjoittanut fysioterapeutti ja kouluttaja Karita Palomäki. Karita on toki paljon muutakin. Hän on superosaaja ja hänellä tulee olemaan vielä aivan huimaista annettavaa monenlaisille kivuista ja terveysongelmista kärsiville ja ihmisyyteen liittyvän kipuilunkin kanssa kamppaileville. Löydät Karitasta lisää tietoja hänen Mieliliike-verkkosivustoltaan.
Muistan oman paranemistarinani kanssa kamppaillessani olleeni sekä toisinaan uhri, että välillä taistelija. Uhrina olin kiltti potilas joka teki mitä lääkäri sanoi ja söi kiltisti lääkkeet mitä hän määräsi. Aina kun tuli oireita ja terveysongelmia, marssin lääkärin luokse niitä valittamaan. Se ei ole paha juttu, mutta luovutin kaiken vastuun terveydestäni hoitohenkilökunnalle. Se ei toiminut. Sain aina enemmän ja enemmän diagnooseja ja lääkityksiä ja voin aina huonommin ja huonommin. Diagnoosit alkoivat muuttua identiteetikseni ja toisilla lääkkeillä hoidettiin jo edellisten lääkkeiden aiheuttamia sivuvaikutuksia. Uhriuduin myös siten, että kaikesta sairaudesta ja masennuksesta käsin poimin ympäristöstäni kaikki vihjeet, jotka viittasivat siihen että kukaan ei välitä, kaikki hylkäävät ja olen taakaksi muille. Maailmasta tuli aika synkkä paikka elää.
Taistelijan moodin vuoksi paranemiseni otti takapakkia ja loi valtavaa ahdistuneisuutta ja stressiä. Taistelin saadakseni oikeutta ja sitä hoitoa mitä tarvitsin ja mitä muut kaltaiseni potilaat tarvitsivat. Kaikki asiaan liittyvä epäoikeudenmukaisuus, pahuus ja vääryys vyöryivät ylitseni. Minulla ei ollut siihen mitään suojauksia. Tämän tuoksinassa terveys otti kovaa hittiä. Niin kovaa että omat kortisolitasot laskivat ja jouduin kortison-korvaushoidolle. Taistelumoodi veti myös ruumiillisesti heikoksi. Urheilla pystyin vasta kun onnistuin irrottautumaan tästä moodista ja näkemään selvemmin mitä voin tehdä, mitä kannattaa tehdä, mikä on minun asiani, mikä kokonaan jonkun toisen.
Lainauksia kirjasta:
"Hyväksyminen ei ole luovuttamista, vaan se voi myös olla aktiivinen tila, jossa voimme hakea elämäämme sopivia vaihtoehtoja. "
"--useinmiten törmäämme joko uhrin tai taistelijan identiteetteihin, jotka kumpikaaneivät lopulta edistä paranemistaeivätkä tue sitä, että löytäisit elämääsi hyväksyntää, rauhaa ja eheyttä. "
"Uhrina et kykene ottamaan vastuuta etkä siten löydä omaa voimaasi."
"Taistelija luo kehoonsa stressiä."
"Kun kykenemme hyväksymään, rauhoitumme ja avaudumme uudelle."
Karita Palomäki |
Kirja on yksi fyysisesti kauneimmista, ellei kaunein, jota olen koskaan nähnyt. Se sopii mielestäni kaikille jotka ovat sairastuneet, ovat toipumisen tiellä, miettivät tapoja kohentaa elämänlaatuansa tai auttavat työnsä, vapaaehtoistyönsä tai elämänsä kautta muutoin toisia ihmisiä. Kirja on selkeä ja helposti ymmärrettävä ja se sitältää ajattelua, jolla on potentiaalia mullistaa ison joukon ihmisiä elämä.
En halua spoilata liikaa, etten pilaa löytöretkeäsi tämän ihmeellisen ja kertakaikkisen vaikuttavan kirjan parissa.
En saa kirjan kehumisesta rahaa, mutta olen saanut kirjan arvosteltavaksi veloitusetta kustantajalta. Kehun kirjaa yksinkertaisesti siksi että se on kehumisen arvoinen.
Tämä sama teksti ja kuvat julkaistaan myös Jalkeilla-blogissani
keskiviikko 28. marraskuuta 2018
Mistä apua migreeniin?
(Huom: pitkä juttu, lue halutessasi osissa)
Dietaarisia muutoksia, ravintolisiä, yrttejä, tiettyjen ruoka-aineiden poisjättämisiä, hormonaalisesta ehkäisystä luopumista, täydentäviä hoitomuotoja, itämaisia hoitokulttuureja, lisäaineista luopumista, eteerisiä öljyjä, liikuntaa..
Kun ihmisellä on terveysongelma, silloin häntä ei kiinnosta kuka on oikeassa vaan mistä apu löytyy. Mielestäni on viisasta ja tarkoituksenmukaista ihan jokaiselle migreenin kanssa jollakin tavalla tekemisissä olevalle ottaa selvää mistä voi olla apua. Kuka siis kertoo totuuden: Käypähoitolääkäri, ravintoterapeutti, luontaishoitaja vai asianomaiset, migreenikot itse? Ehkä tässä(kin) voidaan soveltaa periaatetta: "Ennemminkin sekä- että kuin joko tai."
Migreeniä on monenlaista. Siihen voi liittyä tai olla liittymättä näköhäiriöitä kuten sahalaitakuvion näkymistä silmissä. Ennakko-oire voi myös olla mm. puutumisoire tai puheen tuoton vaikeus. Oireisiin lukeutuu myös päänsärkyä, pahoinvointia ja arkuutta valoille ja äänille kun kohtaus tulee päälle. Migreeni on hyvin yleinen ja se on paljon yleisempi naisilla kuin miehillä. Sille voi olla geneettistä taipumusta, mutta sen yleisyyden vuoksi perheessä ja lähipiirissä voi olla geeneistä riippumattakin usea migreenikko. On hyvin yksilöllistä ja vaihtelevaa kuinka hankalasti ja usein oireilee. Naisilla migreeni liittyy usein kuukautiskiertoon. Joku oireilee myös mm. e-pillereiden takia. Monilla naisilla migreeni taukoaa raskauden ajaksi.
Lääketieteessä migreenin hoitona on mm. erilaiset täsmälääkitykset ja tulehduskipulääkkeet. Myös botox-pistoksia saatetaan antaa varsinkin vaikean kroonistuneen migreenin hoitoon. Estohoitona saatetaan käyttää betasalpaajia tai verenpainelääkitystä. Lue lisää migreenin hoidosta:
http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi36050https://migreeni.org/
Oma tilanne
Itselläni migreenikohtaukset johtivat joskus aikanaan jopa siihen että minut kiikutettiin ambulanssilla sairaalaan tiputukseen. Migreeni on kamala ja invalidisoiva vaiva ja paha migreenikohtaus on kuin pahimman luokan kidutusta! Et voi tehdä muuta kuin potea vaivaa, maata pimeässä huoneessa ja uhata murhaavasi kaikki elolliset jotka tuottavat jotakin ääntä. Migreenikko on ikäänkuin telakalla kaikesta normaalista elämästään sen ajan kun migreeni kestää. Häneltä jää väliin sovittuja asioita, tulee poissaoloja työstä ja migreeni voi pahastikin haitata ja viivästyttää myös opintoja. Elämä varsinkin usein toistuvan migrenin kanssa on tosi kurjaa.
Itsellä on enää lievempiä migreenejä todella harvoin. Väliä kohtauksilla saattaa olla jopa vuosi pari. Migreenit alkoivat harveta kun aloin syömään terveellisemmin. Lopetin myös gluteenin ja sain käyttööni minulle paremmin soveltuvan kilpirauhaslääkityksen, jonka annos myös titrattiin riittävän ylös jolloin vajaatoimintaoireet vihdoin lakkasivat. Käytän estolääkityksenä ubiqinonia, jonka käyttö mainitaan myös migreenin Käypähoidon liitteissä. Kohdallani tosin vain yksi tähän mennessä kokeilemistani tuotteista toimii, PharmaNordin aktiivinen ubiqinoni. Otan sitä 100mg aamuisin.
Nykyään joudun myös käyttämään munuaissairauteeni betasapaajaa ja verenpainelääkettä, sillä verenpaineet joudutaan pitämään tarkoituksella vähän alempanakin kuin olisi olon kannalta optimaalista, mutta sillä estetään munuaisia tuhoutumasta lisää tai ainakin tuhoutumista pystytään hidastamaan. Tämäkin hoito on voinut vaikuttaa siihen että migreeniä ei ole ilmennyt, joskin se oli poissa pitkän aikaa myös ennen munuaislääkitysten aloittamista.
Kokemusperäisen tiedon voima
Olen huomannut, että kaikkia lääkkeet eivät auta riittävästi ja osa haluaa hoidoltaan enemmän. He haluavat päästä migreenistä kokonaan eroon ja he haluavat kokonaisvaltaista ja luonnollista lähestymistapaa. Moni haluaa myös varmasti välttää lääkkeiden ikävät sivuvaikutukset. Monien ihmisten arvomaailmaan ja maailmankatsomukseen kuuluu nykyään se, että hoidettaessa ihmistä kenelläkään ei ole siihen monopoliasemaa ja ihminen ottaa itse vastuuta siitä mistä ja miten hankkii itselleen apua ja miten huolehtii hyvinvoinnistaan. Ihminenhän ikäänkuin äänestää tällaisissa asioissa jaloillaan ja hakee sen avun sieltä mistä sen saa. Usein se tarkoittaa myös sitä että apu tulee muualta kuin Käypähoidosta tai terveydenhoidon viralliselta ammattilaiselta. Joku taasen parantaa itse itsensä hankkimalla tietoa, vihjeitä ja kokeilemalla eri keinoja.
Keskustelin eräässä hyvinvointiaiheisessa Facebook-ryhmässä ihmisten kanssa siitä, mistä he ovat saaneet apua migreeniin. Keskusteluissa kävi ilmi, että migreenin hoito on hyvin yksilöllistä. Monet asiat, jotka auttavat toista, saattavat pahentaa toisen oireita. Itselläni kahvi teki hyvää kun migreenin oireita alkoi ilmetä, useampikin taas kertoi että nimenomaan kahvin lopettaminen on auttanut. Apua voi saada hyvin monista eri lähteistä, joten luovuttaa ei kannata! Kannattaa ennemminkin rohkeasti ja sinnikkäästi kääntää jokainen kivi, josko sen alta löytyisikin vastaus.
Lukiessani läpi ihmisten kommentteja ryhmässä, minulla heräsi suuri kunnioitus heitä kohtaan ja sitä kohtaan millainen voima kokemusperäisellä tiedolla voikaan olla auttaa myös toisia ihmisiä. Monet antoivat kokemuksensa myös minun käyttööni tätä kirjoitusta varten. Ehkä jotkut keinot toimisivat sinullakin tai voit näyttää tämän artikkelin jollekulle migreenistä kärsivälle. Toki vastuu siitä mitä lähtee kokeilemaan on aina kuitenkin itsellä, joten on käytettävä omaa harkintaa siinä mitä keinoja haluaa kokeilla.
"Mulla auttoi migreeniin se, että jätin pois kahvin (kofeiinin) ja gluteenin. Biotiini taas aiheuttaa migreeniä"nainen, nelissäkymmenissä
"Mulla on lapsesta asti ollut kovia päänsärkyjä. Migreeni puhkesi ammattikoulussa. Kärsin todella kovista kohtauksista, oli jopa halvausoireita ja yhden kerran jouduin sairaalaan. Jossain vaiheessa aloin syömään omegaa (omega 3-valmiste) ja siihen loppuivat kohtaukset"Taina-Maria, 36
"Itselläni suklaa nuorempana laukaisi migreenin. Mittavat detox-kuurit poisti tämän, mutta päänsärky voi tulla jos syön liikaa raakasuklaata, ns. "tavallinen" suklaa laukaisee aika varmasti päänsäryn joka kestää 1-3 päivää, mutta migreeniä ei enää onneksi tule. Erityisesti yrttivalmisteet isoina määrinä ja pitkinä kuureina ovat olleet mulle hyväksi. Todella monia valmisteita olen ottanut, mutta tärkeimpiä ovat olleet mm. Sutherlandia frutescens, mausteneilikka, koiruoho, mustasaksanpähkinäuute, kurkuma, hydrastisjuuri, Adaptix. Bioresonanssihoidon olen kokenut todella hyväksi."nainen, nelissäkymmenissä
"Gluteenin poisjättäminen, erityisesti vehnän auttoi suunnattomasti. Ennen 1-5 migreenipäivää kuussa, nykyään enää vehnäaltistuksesta vahingossa tai runsaasta valvomisesta. Alle nelikymppisenä tein tämän muutoksen."Kassu
"Mulla auttoi todella paljon natriumglutamaatin ja hiivauutteen välttäminen."nainen 28
"Ayurviden konsultaatio ja niillä ohjeilla pittaa tasapainottava ruokavalio. Eli vältän happamia ja tulisia ruokia sekä lisäksi sokeri on mulle tosi huono. Tähän päälle vielä sopiva rauhoittava jooga ja hengitys, kaikki rentouttava auttaa. Jos migreeniä tulee, ilman reseptiä myytävät särkylääkkeet auttaa (silloin ei voi enää kokeilla luomukeinoja), mutta ylivoimainen apu on ennaltaehkäisy."Hannele, 32
"Mulla oli teininä hirveitä migreenikohtauksia, ainakin kahdesti kuussa rajuja. Päätä särki kuitenkin useamminkin. Raskaus ja sen jälkeinen synnytys poisti migreenit suurimmaksi osaksi. Nyt kärsin niistä enää ehkä kerran kuussa ja tää on jo voitto."nainen, 22
"Itselläni vähentyivät migreenikohtaukset ja ovat lähes loppuneet saatuani Thyroxin-lääkityksen, vaikka juuri siihen Thyroxinin ei pitänyt vaikuttaa"Sini, 50
"Olen sairastanut 13-vuotiaasta saakka kroonista migreeniä. Elämässä ollut aiemmin monenlaista kriisiä ja stressitekijöitä + vuorotyö mitkä pitäneet yllä kierrettä. Kortisonitipassa kävin tasaisin väliajoin apua saamassa. Estolääkkeitä kokeiltu botoxista B-vitamiinipistoksiin hetkellisen helpotuksen tuoden. Elämänlaatuni on kuitenkin parantunut aivan totaalisesti viimeisten vuosien aikana. Löysin Fb-ryhmän, jost sain uutta tietoa lisäaineiden ja sokerin vaikutuksista moniin sairauksiin. Nyt välttelen niitä parhaani mukaan ja ruokavalio muutenkin ravinnetiheää. Lisäravinteista olen erityisesti hyötynyt ubikinonista, magnesiumista ja B12-vitamiinista. Hoidin myös rautatasoni kuntoon. Hoitomuodoista kiinalainen akupunktio ja osteopatia ovat auttaneet erityisen hyvin. Lisäksi stressaavana ihmisenä tietoinen stressin välttäminen ja suoliston kunnossa pitäminen ovat olleet varmasti osallisia tähän hyvään vaiheeseen. Töissä myös hyvä tilanne, että saan tehdä lähes säännöllistä työaikaa."Elina, 36
"Mulla itselläni ei ole migreeniä koskaan ollut, mutta olen kuullut useammalta eri ihmiseltä, että migreenit loppuneet sen jälkeen kun ovat lähteneet pois hometalosta (koti tai työpaikka)"Nina
"Kaikkea on kokeiltu, mutta merkittävin muutos oli hormonaalisen ehkäisyn lopettaminen. Se vähensi migreenipäivien määrää radikaalisti."Johanna, 36
"Mulla on viimeksi ollut migreeni ollessani raskaana 2016. Aiemmin kärsin migreeneistä silloin tällöin. Se, että en ole 2.5 vuoteen saanut kohtausta johtuneet gluteenittomasta ruokavaliosta (jos syön gluteenia, tulee kova niskasärky), magnesiumista ja ruokavaliosta jossa on mahdollisimman vähän lisäaineita tai keinotekoisia makeutusaineita."Maria, 39
"Kun syö niin puhtaasti ja tekee itse kaikki ruoat niin suolaa pitää muistaa lisätä ruokiin. Eli Suolan puute saa aikaan migreenin/kovan pääkivun. Kauran pois jättäminen (myös gluteeniton kaura) oli myös ratkaiseva tekijä itsellä, että sain migreenit pois. Eli kaura laukaisee itselläni tosi pahan migreenikohtauksen. Ruokavalio muutenkin tosi puhdas, gluteeniton ja VHH"Outi, 32
"Olen kärsinyt 30 vuotta invalidisoivasta migreenistä. Mitkään lääkkeet (ei estolääkkeetkään) ole täysin auttaneet. Nyt olen helmikuun alusta lähtien käyttänyt kohtauksissa YL:n eteerisiä öljyjä (Pepperminta ja Panaway sekä eräs hormonitoimintaan vaikuttava öljy ovat varmaan avainöljyt tässä) ja kun laita niitä heti kun näköhäiriöt alkavat, särky ja paha olo eivät tule päälle. Enkä tarvitse lääkkeitä sisäisesti! Voin siis olla töissä koko päivän, vaikka näköhäiriöt alkaisivatkin aamulla tai päivän aikana. Vielä vuosi sitten tilanne oli sellainen, että kun näköhäiriöt alkoivat, minulla oli tunti aikaa järjestää loppupäivän työt jotenkin ja siirtyä kotiin sängyn ja wc:n viereen."nainen, viisissäkymmenissä
"Olen kärsinyt invalidisoivasta migreenistä lapsesta saakka. Kohtaukset pahoja, näköhäiriöitä, käden puutumista.. Laukaisevia tekijöitä nuorempana kuukautiset (hormonit), valvominen, sauna, stressi, liian rasvainen ruoka, kirkas auringon valo jne. Nyt vanhempana migreeniä ei juurikaan ole ollut ja siihen ovat auttaneet runsas liikunta ukona (pururata 5.5km päivittäin), pilates, kahvakuulajumppa ja yleiskunnon pitäminen hyvänä. Aikaisemmin kohtaukseen olivat mingreenilääkkeeti, sitten lievä estolääke, mutta nyt ei mitään lääkkeitä ja vaan kovaa kunnon hoitamista ja säännöllistä sekin ja niin onnellinen olen olotilastani nykyään."Maija, 60
"Säännöllinen urheilu sekä säännöllinen ateriarytmi on itellä ne avainasiat migreenin estoon. Migreenin tullessa diffuuseriin piparminttuöljyä ja vahva annos magnesiumia sekä ubiqinonia yleensä riittävät lieventämään migreeniä ja lyhentämään sen kestoa."Vanessa, 21
"Suurin muutos hormonaalisen ehkäisyn lopettaminen. Lisäksi terveet elämäntavat auttavat: säännöllinen rytmi, ruokailu, liikunt yms. Lihasten jumiutumista pitää välttää. Apua saa homeopaattisesta rakennehoidosta. Nyt ei ole ollut kuukausiin migreeniä."Kaisa, 34
Kaikki eivät halunneet kertoa julkisesti, mistä olivat saaneet apua vaan osa otti minuun yhteyttä yksityisviestitse. He kertoivat että apua oli saatu homeopatiasta tai parasiittien häätämisestä. Minusta on ikävää ja huolestuttavaa, että on hoitomuotoja, joista voisi olla joillekin apua, mutta ihmiset joutuvat pelkäämään leimautumista eivätkä uskalla vapaasti kertoa mistä ovat saaneet apua. Jokainenhan voi kuitenkin päättää itse mitä kokeilee, mutta mielestäni kuuluu sivistyneen ihmisen toimintatapoihin silloinkin kun on skeptinen tai eri mieltä että kunnioittaa toisen ihmisen elämää ja kokemusmaailmaa. Onneksi on olemassa myös yhteisöjä niin sosiaalisessa mediassa kuin sen ulkopuolellakin, jossa samanmieliset voivat kokoontua yhteen ja saada voimaa ja tukea toisistaan.
Tässä hyvä kokemus siitä, miten migreenin voi saada kuriin ilman lääkkeitä ja siitä että kaikki ei ole välttämättä vain ja ainoastaan kehollista. Myös mielellä, tunteilla, ajatuksillamme ja uskomuksillamme voi olla suuri merkitys:
https://www.stoori.fi/lumikumpu/migreeni-kuriin-ilman-laakkeita/?fbclid=IwAR0yKvKxDhY3TtBSHsBC1cX8XQWFvB-h4yNAxbMPTY6C-g2cCx4TUNxKhQU
Muita mahdollisia apuja
Minulla ei tässä kirjoituksessa ole mitään kaupallisia yhteistyökuvioita, mutta mainitsen nimeltä joitakin tuotteita kuten em. PharmaNordin ubiqinon. Yksi tuotteista on myös Migra Cap-niminen päähine, joka laitetaan jääkaappiin tai pakastimeen kylmenemään. Koska se on päähineen muotoinen, se on kätevämpi ja siitä voi olla enemmän apua kuin perinteisistä kylmäpakkauksista, joita on käytetty migreenioireiden lääkkeettömänä hoitona, sillä kylmä usein lievittää oireita.
Päähine on myös muotoiltu siten, että sen saa halutessaan myös silmille, jolloin se viilentää myös silmiä ja peittää migreenikohtauksessa usein häiritsevän valon. Päähineitä kannattaa hankkia kaksi, sillä toisen voi laittaa takaisin kylmenemään samalla kun ottaa jääkaapista tai pakastimesta uuden kun ensimmäinen on menettänyt viilennystehonsa.
Migra Capin hinnat kannattaa kilpailuttaa kun selaat verkossa mistä tuotetta saa ja millä hinnoin. Hintojen vaihtelu on ollut mielestäni aika kirjavaa.
Kiinnostavaa myös, että yritys, joka on myynyt ravintolisä Acetiumia, joka on alunperin valmistettu ihan muihin tarkoituksiin alkoi saada asiakkailta palautetta että Acetium on auttanut migreeniin. Acetium sisältää hitaasti liukenevaa L-kysteiini-aminohappoa. Asiasta on meneillään tutkimusta.
Tutkimustietoa Acetiumista:
http://www.biohithealthcare.com/fi/tutkimus/tutkimustietoa-acetiumista
Uutinen Acetiumin migreenitutkimuksista:
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/vatsan-suojalaakkeen-kayttajilta-katosi-myos-migreeni-laakkeella-ei-ole-haittavaikutuksia-olisi-iso-askel-migreenin-hoidossa/6541510#gs.5divJI0
Migreeniin hoitoon on tuloillaan myös uusia pistettäviä biologisia lääkkeitä, mutta niiden ongelma on kallis hinta. Jos ne tulevat korvattavaksi, voi niistä olla iso apu monille. Harva pystyy sijoittamaan lääkitykseensä omasta kukkarosta yli viittäsataa euroa kuukaudessa.
Migra Capin hinnat kannattaa kilpailuttaa kun selaat verkossa mistä tuotetta saa ja millä hinnoin. Hintojen vaihtelu on ollut mielestäni aika kirjavaa.
Kiinnostavaa myös, että yritys, joka on myynyt ravintolisä Acetiumia, joka on alunperin valmistettu ihan muihin tarkoituksiin alkoi saada asiakkailta palautetta että Acetium on auttanut migreeniin. Acetium sisältää hitaasti liukenevaa L-kysteiini-aminohappoa. Asiasta on meneillään tutkimusta.
Tutkimustietoa Acetiumista:
http://www.biohithealthcare.com/fi/tutkimus/tutkimustietoa-acetiumista
Uutinen Acetiumin migreenitutkimuksista:
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/vatsan-suojalaakkeen-kayttajilta-katosi-myos-migreeni-laakkeella-ei-ole-haittavaikutuksia-olisi-iso-askel-migreenin-hoidossa/6541510#gs.5divJI0
Migreeniin hoitoon on tuloillaan myös uusia pistettäviä biologisia lääkkeitä, mutta niiden ongelma on kallis hinta. Jos ne tulevat korvattavaksi, voi niistä olla iso apu monille. Harva pystyy sijoittamaan lääkitykseensä omasta kukkarosta yli viittäsataa euroa kuukaudessa.
Voiko migreeni olla ystävä?
Lääkityksiä, rohtoja ja keinoja siis löytyy! Toisaalta, voiko erilaiset lääkitykset ja konstit sitten estää sen että huolehditaan itsestä riittävän hyvin? Jos migreeni vaikka johtuu siitä ettei hormonaalinen ehkäisy sovi tai et nuku tarpeeksi, syö riittävän säännöllisesti ja terveellisesti tai jos migreenin taustalla on jotain henkistä tai sosiaalista ongelmaa tai painettä niin onko fiksua vain lakaista lääkkeellä tai muilla konstein oireet maton alle? Keholla ja mielellä kun on taipumus muistuttaa keinolla jos toisella erilaisista epätasapainotiloista ja jos sitä ei kuunnella, se ei tasan tarkkaan lopeta vaan lähettää uusia signaaleja oireiden ja sairauksien muodossa. Joskus on sitten kuunneltava tai löydät itsesi tilanteesta jossa oletkin jo aivan romuna. Migreeni, niin jäytävä ja invalidisoiva vaiva kun se voikin olla, voi olla siis myös ystävämme ja kertoa jostakin tärkeästä ja oleellisesta, jos vain osaamme kuunnella.
Minun migreenini kertoi minulle siitä että minulla on ubiqinonin puutosta. Ubiqinonia tarvitaan myös nimittäin elimistön antioksidantiksi ja tuottamaan energiaa solujen mitokondrioissa. Se kertoi myös, että minulla on väärä kilpirauhaslääke käytössä ja että gluteeni ei sovi minulle. Minun on myös syytä syödä säännöllisesti, terveellisesti ja riittävästi ja nukkua tarpeeksi. Liika altistuminen erilaisille sähkösäteilyn lähteille ei myöskään sovi, sillä se aiheuttaa oireita, mm. migreeniä. Migreenini voi alkaa myös jännityspäänsäryllä, joten ei ole hyvä vaan jököttää huonossa asennossa koneella. Venyttely ja liikunta on myös tärkeää, oikeanlainen jumppa.
Mitä sinun migreenisi haluaa kertoa sinulle ja miten vastaat?
Lopuksi kerron vielä erään kiinnostavan kokemuksen muutaman vuoden takaa kun vielä kärsin migreeneistä nykyistä paljon enemmän.
Olimme ajamassa Pohjois-Karjalaan tapaamaan ystäviä. Oli helle ja matkasimme kuumassa autossa. En tarkkaan muista mitä kaikkia mahdollisia laukaisevia tekijöitä siinä saattoi olla, mutta migreenikohtaus kehittyi. Menimme Nurmeksen terveyskeskukseen pyytämään apua. Olisi ollut varsin yksinkertaista saada minulle vaikka tiputuksessa nesteitä ja kipulääkettä tai jos olisi saatavilla, myös kortisonia. En sitten tiedä johtuiko siitä että minulla on kummallinen kilpirauhaslääke, josta lääkäri oli mahdollisesti kuullut huonoa (se oli hiljattain aloitettu, mutta en käyttänyt vielä mm. säännöllisesti ubiqinonia ja olin hitaasti toipumassa parempaan kuntoon), mutta lääkäri ei suostunut hoitamaan minua Nurmeksessa. Olisi pitänyt lähteä Joensuun sairaalaan ajamaan helteessä vielä n. 130 kilometriä. Se olisi ollut aivan kamalaa siinä hirveässä migreenissä! Teki mieli olla vähän asiattomasti käyttäytyvä potilas..
Mietin hetken ja pyysin miestä metsästämään paikkakunnalta Vogelin Molkosania, joka on mm. kalium sitraattia sisältävä maitohappokäynyt heratiiviste. Joskus migreeniin voi nimittäin auttaa jokin elektrolyytti tai useammatkin niistä kuten kalium, magnesium, natrium tai kalsium. Otin ison annoksen Molkosania, särkylääkkeitä ja painelin kyläpaikassa nukkumaan. Heräsin parin tunnin päästä kun kohtaus oli hellittänyt. Minusta tuntui ihmeelliseltä että kohtaus oli hellittänyt niin pian ja ilman tiputukseen joutumista.
Toivon, että tästä kirjoituksesta olisi apua joillekin jotka yhä kamppailee migreenin kanssa. Toivon, että siitä on myös mahdollisesti uudeksi näkökulmaksi tai vahvistamaan jo hyvää näkökulmaa niille, jotka ovat tekemisissä migreenikkojen kanssa: Terveydenhoidon ja täydentävien hoitojen ammattilaisille ja opiskelijoille, omaisille, työnantajille, yhteistyökumppaneille, ystäville, sukulaisille ja tuttaville.
keskiviikko 21. marraskuuta 2018
NLP-harjoitus oman herkuttelunhimonsa tarkasteluun ja tutkimiseen
Photo by rawpixel on Unsplash |
Ravintoterapeutiksi valmistumiseni jälkeen en kestänyt kuin reilun vuoden verran olla opiskelematta. Elämästä tuntui puuttuvan jotakin. Olinhan intohimoisesti ja määrätietoisesti opiskellut neljä vuotta ja sitten opinnot äkisti loppuivatkin. Erilaiset täydennyskoulutusvaihtoehdot eivät tuntuneet lainkaan riittävän vaan halusin kunnolla taas opintoihin kiinni. Kai sitä voi hullummastakin asiasta tulla riippuvaiseksi. Minä olen siis opiskeluaddikti. Tänä syksynä toteutin pitkäaikaisen haaveeni ja aloin opiskelemaan NLP:tä.
Mitä NLP sitten on? Kuten moni fantsu asia, NLP on sellainen että se tuntuu pakenevan määrittelyjä. Sen voi selittää monella tavalla. Se on niin monipuolinen. NLP-yhdistys kuvaa sitä sivuillaan näin:
Mitä NLP sitten on? Kuten moni fantsu asia, NLP on sellainen että se tuntuu pakenevan määrittelyjä. Sen voi selittää monella tavalla. Se on niin monipuolinen. NLP-yhdistys kuvaa sitä sivuillaan näin:
"NLP eli neurolingvistinen ohjelmointi on ajattelutapa ja toimintamalli, joka auttaa ihmisiä kehittämään osaamistaan ja käyttämään sitä eri tilanteissa parhaalla mahdollisella tavalla.
NLP on asenne, joka on uteliaisuutta, seikkailunhalua sekä halua oppia taitoja, joiden avulla voi nähdä elämän ainutkertaisena ja rajoittamattomana mahdollisuutena kehittyä.
NLP on käytännöllinen tietoisuuden kasvattamisen väline ja sisältää runsaasti tehokkaita menetelmiä henkilökohtaiseen muutokseen ja sujuvaan vuorovaikutukseen.
NLP on myös johtamismenetelmä, vuorovaikutusmalli, valmennusfilosofia ja terapiamuoto, joka koostuu joukosta taustaoletuksia, sekä näiden varaan rakentuvista malleista ja menetelmistä.
NLP on taitoihin ja osaamisen tutkimista. Ongelmia ja niiden historiaa katsotaan tarvittavien taitojen ja voimavarojen näkökulmasta"
Lisää NLP:stä voit lukea Suomen NLP-yhdistyksen verkkosivuilta: https://www.nlpyhdistys.fi/
Herkkuhimon tarkasteluharjoitus, kenelle?
NLP:ssä opitaan ja oivalletaan erilaisten harjoitusten kautta. Muutos ja oivallus on usein helpompaa jos pystyt laajentamaan näkökulmiasi ja jos pystyt tarkastelemaan asiaa useammasta erilaisesta näkökulmasta. Tämä harjoitus perustuu siis näkökulmien tarkasteluun.
Harjoitus sopii kaikille, jotka haluavat ymmärtää ja tarkastella lähemmin sitä hyvin yleistä ilmiötä, herkuttelunhimoa, joka monilla on elämässään. Mahdollisesti harjoituksen tekijällä on myös tavoitteenaan saada usein toistuvaa herkuttelunhimoa kuriin, mutta se tuntuu vaikealta. Toki taustalla voi olla myös mm. tunnesyömistä, jota voidaan tutkia ja tarkastella syvällisemminkin käyttäen apuna mm. kirjallisuutta, puhumalla asiasta luotetulle henkilölle tai ammattihenkilölle. Harjoituksen tekeminen ei sulje pois tätä mahdollisuutta tai tarvetta eikä se sulje pois myös sitä jos haluaa hankkia apua syömisasioista myös ravitsemuksen ammattilaiselta, sillä ainakin osa syistä on henkisten ja sosiaalisten syiden vuoksi myös dietaarisia. Herkuttelunhimoa voi esiintyä mm. jos kärsii ravintopuutoksista tai jos syöminen on yksipuolista, ravintoarvoltaan heikkoa ja ruokarytmi on pielessä. Jokaisella on herkuttelun himoonsa yksilölliset syyt.
Lisäksi herkuttelu sinänsä on täysin normaalia ihmisen käyttäytymistä. Ei ole väärin syödä hyvää ruokaa tai jälkiruokia. Ongelmaksi herkuttelu muodostuu jos siihen liittyy esimerkiksi henkisiä, sosiaalisia tai fyysisiä ongelmia. Joskus herkuttelu vie tilaa terveelliseltä ja monipuoliselta ruokavaliolta ja joskus siihen liittyvät terveydelliset uhkat ja ongelmat voivat olla jo ihan ovella tai jo saapuneet paikalle. Mieti siis ennen harjoitusta: Millainen juuri sinun yksilöllinen syysi kokeilla tätä harjoitusta on ja mikä on tavoitteesi? Pidä mielessä että tavoitteet voivat myös muuttua kun saa uusia näkökulmia ja oivalluksia. Jos kaipaat muutosta, miksi kaipaat sitä ja miten elämäsi tulee mielestäsi muuttumaan jos toteutat muutoksen?
huom: harjoitus ei välttämättä sovi jos sinulla on jokin vaikea tai akuutti tilanne mielenterveyden suhteen ja jos esimerkiksi kärsit vaikeasta ahdistuksesta. Jos sinulla on jokin mielialaan tai mielenterveyteen liittyvä sairaus tai epäilet sellaista, konsultoi ennen harjoituksen tekemistä mielenterveyden ammattilaista.
Harjoitus: (kesto n. 10-30 min.)
Aseta lattialle n. parin metrin päästä toisistaan rinkiin kolme paperiarkkia, joissa lukee sanat: minä, tarkkailija ja tuttu.
Astu minä-paperin päälle ja valitse jokin tuttu tilanne, jossa sinun tekee mieli jotain herkkua ja jossa mahdollisesti syöt jotakin herkkua vaikka oikeasti haluaisit pidättäytyä herkuttelusta. Eläydy tunteisiin ja ajatuksiin ja kuvaile ääneen mitä ajattelet ja miltä sinusta tuntuu. Yritä kuvailla myös mikä sinut sai haluamaan herkkua, jos mahdollista. Se, jolle kuvailet voi olla kuvitelmissasi jokin aivan tuntematon taho tai ihmisjoukko, kuten kirjan lukijat tai TV-ohjelman seuraajat.
Astu seuraavaksi tarkkailija-paperin päälle. Tarkkailija on sinulle täysin tuntematon. Et tunne häntä eikä hän tunne sinua, mutta hän on kuullut mitä juuri äsken kerroit herkuttelunhimostasi. Tässä vaiheessa et ole siis enää oman itsesi roolissa vaan tuntemattoman tarkkailijan roolissa. Selosta jollekin toiselle tuntemattomalle mitä ajatuksia tarkkailijalla voisi herätä tilanteestasi, jossa selostat herkkuhimoa. Tarkkailija ei ole sinulle ilkeä vaan hän on neutraali. Mitä kuvittelisit tällaisen neutraalin tuntemattoman tarkkailijan sanovan tilanteestasi? Selosta tätäkin ääneen yleisöllesi.Tarkkailija ei siis puhu suoraan sinulle vaan samalle yleisölle jolle selostit tilannetta omasta näkökulmastasi. Arveleeko tarkkailija syitä mitä voi olla herkuttelunhimosi taustalla ja olisiko tarkkailijalla mielipidettä mikä sinua auttaisi tai miten sinun olisi hyvä toimia?
Astu sitten tuttu-paperin päälle. Kuvittele itsesi nyt joksikin sinulle tutuksi ihmiseksi, jonka tiedät haluavan sinulle hyvää. Hän voi olla läheinen, sukulainen, ystävä tai jokin auttajan roolissa oleva elämäsi ihminen. Eläydy hänen rooliinsa ja kuvittele missä asennossa hän seisoo ja miten hän mahdollisesti elehtii puhuessaan. Hän puhuu suoraan sinulle kuvitellen sinun seisovan minä-lapun päällä. Puhu ääneen mitä ja miten hän kertoo tunteitaan ja ajatuksiaan sinulle kuultuaan mitä olet puhunut seisoessasi oman lappusi päällä. Miten hän koittaisi tukea ja auttaa sinua? Muista, et ole nyt sinä vaan olet tuon sinulle tutun ihmisen roolissa.
Astu lopuksi takaisin minä-lapun päälle. Mitä opit itseltäsi, tuntemattomalta ja tutulta? Onko ajatuksesi tai tuntemuksesi herkkuhimoa kohtaan muuttunut? Onko sinulla uusia ajatuksia, ideoita ja näkökulmia? Kerro ne ääneen yleisöllesi.
Tästä harjoituksesta voit myös tehdä eri variaatioita. Voit myös kokeilla tehdä harjoituksen puhumisen sijaan kirjoittamalla ja voit vaihdella harjoituksessa tuntemattoman ja tutun henkilöllisyyksiä. Tuntematonkin voi olla eri harjoituskerroilla erilainen. Mitä joku toinen tuttusi sanoisi? Sinulla itselläsikin saattaa olla eri päivänä eri fiilikset herkkuhimon suhteen.
Palaute:
Jos kokeilet harjoitusta, otan mielelläni vastaan ajatuksia ja palautetta. Jos niitä tulee useita, niistä voisi myös kirjoittaa tähän blogiin, toki niin että palautteen antaja voi pysyä halutessaan anonyyminä. Minulle voi kirjoittaa tämän blogin sivupalkissa olevan yhteydenottolomakkeen kautta. Loma-aikoinani vastaus saattaa viipyä jopa viikkoja, mutta muutoin vastaan tavallisesti aika pian.
perjantai 9. marraskuuta 2018
Toksisille ihmissuhteille altistuminen estää parantumisesi
Kuvittele tilanne, jossa joku ihminen saa lääkehaitan. Myrkytystilaa ja lääkehaitan aiheuttamia tuhoja elimistössä aletaan hoitaa. Tästä kaikesta huolimatta ihminen ei ala toipumaan. Mistä tämä johtuu? Hän ei ole lopettanut sen lääkeaineen käyttöä joka haitan on aiheuttanut vaan altistuu sille yhä koko ajan. Tilanne on kuin hölmöläisten peiton valmistus, jossa peittoa yritetään jatkaa leikkaamalla sitä toisesta päästä ja ompelemalla leikattu pala toiseen päähän.
Myrkkyä on monenlaista
Kaikki myrkky ei ole aineellista kuten vääränlainen lääke, liika alkoholi, saasteet tai kemikaalit, myrkylliset homeet jne. Myrkky voi olla myös henkistä ja sosiaalista. Koska psykofyysissosiaalisina kokonaisuuksina ihminen on sellainen, että mentaalinen, sosiaalinen ja fyysinen puoli ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa toisiinsa, se mitä tapahtuu jollekin osalle, heijastuu toiseen.
Siinä missä myrkkyä voi olla monella tasolla, voi myös voi myös lääke olla niin mentaalinen, fyysinen kuin sosiaalinen tai korkeimmassa muodossaan hengellinen. Tässä kirjoituksessa en ota lainkaan kantaa siihen, mitä ihmisen pitäisi tehdä ihmissuhteille jotka osoittautuvat toksisiksi.
Pyrkimykseni on selittää mistä johtuu että toksiselle ihmissuhteelle altistuva saattaa parantua heikosti terveysongelmistaan vaikka hän saisi niihin hyvää ja kokonaisvaltaista hoitoa ja olisi itsekin aktiivinen osapuoli itsensä hoitamisen suhteen. Todellisuudessa kokonaisvaltaista hoitoa ei ole se, että keskitytään vain kroppaan ja omaan mieleen, vaan ihmisen hyvinvointiin, eheyteen ja terveyteen vaikuttaa myös sosiaalinen puoli. Toiset ihmiset voivat olla joko pahin terveyden romahduttaja tai suuri voimavara voida paremmin ja kaikkea tältä väliltä. Jos jättää tämän sosiaalisen puolen huomioimatta, kapeuttaa mahdollisuuksiaan parantua, eheytyä, kehittyä ja voida hyvin.
Millainen on toksinen ihmissuhde?
Se voi olla monenlainen. Hyvää ihmissuhdetta voisi luonnehtia sellaiseksi missä voi kokea voivansa olla oma itsensä. Et joudu olemaan koko ajan varuillasi. Saat hyväksyntää ja tukea, on sitten kyse kumppanista, sukulaisesta tai ystävästä. On myös hyviä tai huonoja ihmissuhteita työpaikalla tai opinnoissa, ei vain kotona tai ystävien ja sukulaisten kesken. Hyvässä ihmissuhteessa sinun tarpeesi otetaan huomioon ja sinä otat huomioon muiden tarpeita ja etuja ja näiden asioiden välillä pyritään pitämään yllä mahdollisimman hyvää tasapainoa. Hyväksytään myös se tosiasia että aina kaikki ei mene täydellisesti ja aina kaikkien tarpeet ja edut eivät kohtaa. Siitä huolimatta konflikteilta voidaan usein välttyä tai syntyneet konfliktit voidaan sovittaa. Hyvässä ihmissuhteessa on anteeksi pyytämistä ja anteeksi antamista ja myös epätäydellisyyden ja epävarmuustekijöiden hyväksymistä. Hyvissä ihmissuhteissa on paljon hyvää tahtoa ja pyrkimys yhteiseen hyvään.
Huono ihmissuhde on sellainen, joka tuottaa jatkuvaa ahdistusta, jossa käytetään hyväksi, mitätöidään, sinut jätetään avutta ja tuetta kun apua ja tukea eniten tarvitset ja jossa tunnet itsesi huonoksi ja epävarmaksi. Se voi tapahtua myös hyvin salakavalasti ja hitaasti ja siksi sinulta voi kadota asian suhteen todellisuudentaju. Et ehkä oikein huomaa miten epänormaaliksi tilanne onkaan mennyt ja miten varuillasi joudut olemaan. On ehkä paljon draamaa, syyllistämistä ja manipulointia.
Joskus tiedostat selvästi että ihmissuhdeongelma on jossain tietyssä paikassa tai ajassa: menneisyydessä (eksät, epänormaali ja toksinen lapsuusympäristö tai työpaikka) tai nykyisyydessä (kumppani, ystävä, sukulainen, työpaikka tai opiskelupaikka) Se on samanlaista kuin altistuminen homeille ja huonolle sisäilmalle. Et voi voida paremmin ennenkuin altistus loppuu tai tila saadaan onnistuneesti remontoitua. Jatkuuko altistus koska menneisyys yhä pitää sinua vankina vai jatkuuko altistus nykyisyydessä? Pitääkö oma toimintasi, ajattelusi ja tunteesi sinua altisteessa ja missä määrin voit asiaan vaikuttaa? Mikä on sinun osuus, vastuusi ja mikä jonkun toisen?
Toksiset ihmissuhteet ovat omiaan traumatisoimaan ihmisen. Joku oireilee vielä vuosia tai vuosikymmeniä hirveän äidin tai isän tai kaamean eksän takia riippumatta siitä onko näihin ihmisiin enää kontaktia vai ei ja onko jo näennäisesti jatkanut elämäänsä eivätkä nämä ihmiset ole ehkä pitkään aikaan edes asuneet samassa osoitteessa. Myös koulu- ja työpaikkakiusaaminen tai vaikka narsistipomo voi jäädä kaivelemaan hampaankoloon pitkäksi aikaa. Tämä voi muodostaa pelkoja ja ahdistusta ja kapeuttaa elämää. Jokapäiväinen jatkuva altistus pahassa ihmissuhteessa on kuin pahimmanlaatuista toistuvaa kidutusta. Se vaikuttaa sekä psyykeeseen, että kehoon.
Jatkuva stressi saa kehon pettämään
Ihmisten stressin lähteitä on monenlaisia. Ei pelkästään kiire ja tekemättömät työt, suuret vastuut ja monenlaiset ongelmat, vaan myös fyysinen stressi kuten virheravitsemus, ravintopuutokset, sairaudet, lääkitykset, vammat, liikarasitus tai liian vähäinen uni ja lepo. Merkittävä stressi joka saattaa unohtua ja jota ihmiset ei välttämättä aina ymmärrettävistä syistä kerrro mm. minun vastaanotolla on se, että on ihmissuhde, joka tuottaa jatkuvaa mielipahaa, masennusta, ahdistuneistuutta ja stressiä. Tähän ei välttämättä tarvita edes mitään todella patologista ja vinksahtanutta ihmistä, joka sua kiduttaa vaan voi myös olla esimerkiksi ihan normaaleja parisuhteongelmia tai muuta mikä hiertää ihmissuhteissa. Monet ihmissuhdeongelmat ovat selvitettävissä siinä missä monet keholliset ongelmat tai mielenterveyden ja jaksamisen ongelmat. Ne vaan usein jätetään muhimaan ja pahenemaan vuosikausiksi.
Ihmisen keho reagoi näihin erilaisiin kehollisiin, mentaalisiin ja sosiaalisiin stressin aiheisiin samalla tavalla! Stressivasteen aktivoituessa sympaattinen hermosto aktivoituu. Tämä tuo muutoksia hormonitoimintaan, hermostoon ja vaikuttaa myös immuunipuolustukseen ja ruoansulatukseen. Ihmiskehoa ei ole suunniteltu sellaiseksi että sen pitäisi kestää pitkäkestoista, suurta tai jatkuvaa stressiä loputtomiin. Vaikka ihmiskeholla on aivan mahtavia selviytymis- ja kompensaatiomekanismeja ja pystymme jatkamaan elämää hämmästyttävän pitkään suuristakin haasteista huolimatta, tilanne ei pysty optimaalisena loputtomiin. Lähtökohtaisestikin jokaisella on omat heikkoutensa. Kukaan ei ole kokonaan sairas tai täysin terve, mutta kun stressiä jatkuu pitkään, alkaa ilmetä oireita ja sairastavuutta.
Tilannetta voitaisiin verrata upouuteen avaruusasemaan. Ensin sen kaikki osat toimivat hienosti ja kaikkiin moduleihin saadaan happea ja virtaa. Kaikki sen hienot toiminnot ovat käytössä. Kun siihen alkaa tulla pieniä vikoja, joita ei saada korjattua siinä tahdissa kun niitä tulee, käynnistyy ensin varajärjestelmiä ja sitten pitää tehdä päätöksiä mitkä järjestelmät ovat miehistön eloonjäämiselle ja aseman pitämiselle toiminnassa välttämättömiä. Jotkut järjestelmät pitää ajaa alas ja pitää myös sietää sitä että toiset järjestelmät toimivat puutteellisesti. Pitää rynnätä yhä paikasta toiseen korjailemassa eri asioita, jos vain korjausvälineitä ja korjaustarvikkeita on riittävästi ja niitä saadaan toimitettua maasta käsin lisää.
Näin on ihmiskehossakin. Siihen kohdistuu jatkuvasti sekä sisäisiä, että ulkoisia paineita ja sitä korjataan jatkuvasti. Ravinnon mukana toimitetaan materiaaleja ja kehoa siivotaan myös monella tavalla. Ulos eritetään jätettä ja toksiineja. Tavaraa myös kierrätetään. Immuunipuolustus taistelee erilaisia mikrobeja vastaan, tuhoaa epänormaalisti toimivia soluja ja siivoaa infektioiden ja kehon omissa prosesseissa syntyneiden sotkujen jäljet. Hormonitoiminta tasapainottaa kehoa ja saa siinä aikaan erilaisia tapahtumia kuten naisilla kuukautiskierron ja maidontuotannon imetyksen aikana ja miehillä siittiöntuotannon suvun jatkamiseksi.
Hormonitoiminta säätelee myös ruoansulatusta ruoansulatukseen liittyvien hormonien toimesta ja hormonitoiminta säätelee myös aineenvaihdunnan tasoa mm. kilpirauhashormonien tuotannolla ja osaltaan stressivastetta mm. kortisolin ja adrenaliinin tuotannon avulla. Hermosto välittäjäaineineen ja sähköisine toimintoineen mahdollistaa aivojemme toiminnan, tunteemme, liikkumisemme ja osallistuu myös ruoansulatukseen. Ruoansulatus on säädelty hormonaalisesti ja hermostollisesti ja ruoansulatuskanavan ja sen mikrobiston hyvintointi on yhteydessä myös immuunipuolustukseemme. Kaikki kehon säätelyjärjestelmät ovat yhteydessä toisiinsa ja ohjaavat melkoista orkesteria kehossa!
Pitkittynyt liika stressi uuvuttaa ja epätasapainottaa tämän säätelyjärjestelmän. Orkesteri soittaa vielä, mutta epävireisesti. Musiikkia on raastavaa kuunnella eikä soittajillakaan ole mukavaa. Kapelimestarilla valuu jo kyyneleet pitkin poskia. Avaruusasema on viimeisiään vetelevä raato ja miehistö ajelehtii sinne tänne nollapainovoimassa ruuvimeisseli kädessään.
Pitkittyneessä stressissä ruoansulatus heikkenee. Tämä synnyttää ongelmia koko kehoon ja sen toimintoihin, sillä keholta alkaa puuttua "rakennuspalikoita" ja "korjaustarvikkeita". Syntyy siis ravintopuutoksia jopa siitäkin huolimatta että ruokavalio olisi terveellinen. Jopa siitäkin huolimatta että käytettäisiin ravintolisiä. Stressi ylläpitää tätä kierrettä. Jos stressi jatkuu, voidaan toki auttaa asiaa paljonkin mm. ruoansulatusta edistävällä ruokavaliolla, yrteillä ja mm. entsyymilisillä, mutta juurisyy on edelleen olemassa. Stressi. Heikko ruoansulatus saa aikaan myös suolisto-ongelmia ja mikrobiepätasapainoa, joka on yhteydessä mm. immuunipuolustuksen ongelmiin ja aivotoimintaan. Heikko mahasuolikanavan tila heijastuu muualle kehoon mm. lisääntyneinä allergioina, autoimmuunisairauksien puhjeamisena tai pahentumisena, aivotoimintaan ja mielialaan liittyvinä ongelmina, nivel- lihas, iho- ja hengitysteiden ongelmina. Ravintopuutokset vaikuttavat hormonitoimintaan ja hermoston toimintaan ja myös hermovälittäjäaineiden muodostumisen ongelmaan. Lisäksi ne vaikuttavat myös siihen miten tehokkaasti keho pystyy poistamaan erilaisia kuona- ja myrkkyaineita joita sen oma toiminta synnyttää tai jota tulee siihen ulkoapäin.
On siis mahdollista että jos saat sosiaalista myrkkyä, myös kehosi myrkyttyy, kirjaimellisesti! Siihen kertyy kaikenlaista, samoin kuin mieleesi voi kertyä kaikenlaista sekä omasta toiminnastasi, sanoistasi, ajatuksistasi ja tunteistasi, että ulkoapäin toisten toiminnasta, sanoista, ajatuksista ja tunteenilmaisuista.
Pitkittyneessä stressissä hormoniorkesteri väsyy ja voi mennä varsin sekaisin ja ravintopuutoksen vuoksi siltä voi alkaa loppumaan myös sen tarvitsemat ravintoaineet. Jossain vaiheessa stressin aiheuttamat korkeat stressihormoni kortisolin tasot voivat laskea liian matalalle synnyttäen totaalisen uupumisen. Sukuhormonitasot kuitenkin alenevat usein ensimmäisenä ja keho vähentää myös aktiivisen kilpirauhashormonin määrän yrittäessään säästellä voimiaan. Riippuen mm. syömisistä, stressi altistaa suoraan tai välillisesti myös verensokeritasojen säätelyn häiriöille, koska myös verensokeritasapainoa säädellään hormonaalisesti. Kuinka moni uupunut ja stressaantunut jaksaa pitää huolta terveellisestä syömisestä?
Huonot ihmissuhteet jarruna paranemiselle
Saatamme käydä pitkään terapiassa, purkaa omia tunnelukkoja, kehittää itseämme ihmisinä, hankkia mielekästä tekemistä, purkaa stressiä ja traumoja kehosta ja saatamme hoitaa itseämme funktionaalisen lääketieteen keinoin, ravintoterapialla ja erilaisilla täydentävillä hoitomuodoilla ja myös lääketieteen keinoin.
Jos mikään ei tunnu auttavan riittävästi, tarkista millaisia ihmisiä sun elämässä on ollut tai on parasta aikaa ja mitä annat tehdä itsellesi.
perjantai 5. lokakuuta 2018
Ferritiinin mittaus ja muut trendit somen hyvinvointikeskustelussa
Mieleni teki kirjoittaa vähän ajatuksia, jotka on pyörineet mielessä kun on viime aikoina pyörinyt somessa terveyde ja hyvinvoinnin alan kuvioissa. Olen havainnut, että kokonaisuuden hahmottaminen ja oleelliseen keskittyminen ovat aika tärkeitä asioita. Saattaa nimittäin juuttua epäoleelliseen. Fokus voi ollakin väärässä kohtaa.
Ennen vähän tarkempaa perehtymistä ihmisfysiologiaan, ravitsemukseen ja ravintoterapiaan ja ennen tutustumista funktionaalisen lääketieteen ja integratiivisen lääketieteen tapaan tutkia, hoitaa ja ennaltaehkäistä terveysongelmia innostuin tosi helposti aina yhdestä asiasta kerrallaan ja tapasin näin jälkikäteen ajateltuna keskittyä siihen joskus tarpeettomankin tiiviisti. Susta saattaa tulla yhden asian mies tai nainen tai henkilö. Jos otat vessapaperirullan pahvisen hylsyn ja katsot siitä läpi, näet aika pienen alueen ympäristöstäsi. Jos kävelet tämä rulla silmälläsi ja toinen silmä kiinni, saatat astua koiran läjään tai jäädä auton alle.
Kun ratkaisu ihmiskunnan painonhallintaongelmiin on parikymppisellä kampaajalla
Muistan nuorena innostuneeni tosi paljon Montignacin dietistä. Se onkin tosi hyvä dieetti ja se toimi minulla ja miehelläni erinomaisesti painonhallinnassa. Ei vaan kannata ottaa hernettä nenään siitä kertovien "ysärikirjojen" vanhentuneista käsityksistä koskien kolesteroli- ja rasvateoriaa. Minulla oli mielestäni ratkaisu kaikkien ihmisten painonhallintaongelmiin ja puhuin ruokavaliosta kaikille. Olin varmaan monista aika ärsyttävä. Ei ole varsinaisesti hirveän miellyttävää jos joku pyrkii osallistuttamaan kaikki ympärillä olevat ihmiset omaan agendaansa. Jotkut toki kiinnostuvat, mutta melko suurella osalla se aiheuttaa ymmärrettävästi tarpeen pistää ns. "rajat kiinni".
Nykyään tiedän että on useitakin mahdollisesti eri yksilöillä toimivia tapoja syödä järkevästi painonhallinnan kannalta ja että suurin este mm. saavuttaa terveellinen paino ei ole välttämättä se etteikö ihminen tietäisi, oppisi tai hahmottaisi ruokavaliotaan. Esteenä voi olla vaikka se ettei kilpirauhasen vajaatoimintaa ole diagnosoitu tai sen hoitotasapaino ei ole kunnossa. Esteenä voi olla myös tunnesyöminen ja se että ihmistä rajoittavat uskomukset ja erilaiset henkiset seikat tulisi käsitellä ensin ja vasta sitten voidaan vapautua siihen käytännön prosessiin, joka johtaa toivottuun lopputulokseen ravitsemuksen, terveyden ja painon suhteen.
Toisten on hyvä tehdä yksi pieni muutos kerrallaan eikä pistää heti kaikkea uusiksi. Myös sosiaalinen aspekti on otettava huomioon: Miten ruokavalio toimii pidemmällä ajanjaksolla kun syödään ravintolassa, kylässä tai juhlissa?
Viime vuosien fokuksia ja intoilun kohteita
Siinä ei ole mitään vikaa että innostutaan ja varsinkin kun innostutaan yhdessä ja saadaan aikaan jotain mahtavaa ja hyödyllistä. Tästä hyviä esimerkkejä ovat mm. viime vuosien karppausinto ja paleo-ruokavalio. Ne ovat tuottaneet kenties enemmän hyvää kuin huonoa, joskin yksilöiden kokemukset viime kädessä tietenkin eroavat toisistaan. (Itsellä karppaus tuotti todella karsean olon vaikka söin määrällisesti tarpeeksi, mutta paleo-tyyppinen ruokavalio toimi hienosti.) Lisäksi asiat voi tehdä joko hyvin tai huonosti tai sitten tosi huonosti.
Kaikki uusi nostaa aina vastustusta vanhan kokiessa uhkaa. Mummollani oli tapana sanoa, että uusi lumi on vanhan surma kun ihmiset valittelivat kevään takatalvea. Välttämättä ei aina tarvitse tietää asioista aivan kaikkea eikä todistaa asiasta totuuksia porukan ulkopuolisille. Jos minä tai me ollaan saatu tästä apua, muut voi kauniisti pyytää kertomaan lisää, mutta on epähienoa vaatia todistamaan miksi joku juttu toimii. Tokikin näitä perusteluja usein on olemassakin, mutta on sekin joukko jolle yhtään mikään ei riitä koska kritiikin syy ei ole itse asiassa vaan jossain omassa henkisessä roinassa, johon kriitikko pyrkii osallistamaan muitakin tai hänen yksipuolisessa hahmottamistavassaan. Moni saattaa pitää itseään tosi fiksuna, mutta on todellisuudessa kapea-alaisesti ajatteleva. Hän ei itse näe tätä vaan mieltää eri tavalla hahmottavia ja kokonaisvaltaisemmin ajattelevia jotenkin sivistymättömämmiksi ja tyhmemmiksi. Joskaan, koska hän on fiksu ja akateeminen, ei koskaan tätä kenellekään myöntäisi.
Tykkään todella paljon eräästä hyvinvointiaiheisesta Facebook-ryhmästä koska se tuntuu kodilta eikä siellä tarvitse olla jotenkin varpaillaan. Tunnelma on kunnoittava, utelias ja lämmin ja ihmiset ovat melko samanmielisiä ja samoista asiosita kiinnostuvia ja innostuvia. Ryhmästä pistetään myös huonosti käyttäytyvät ulos. Ryhmä on myös hyvä kokemusten jakamiseen ja ajatusten hautomiseen ja kehittämiseen yhdessä. Siltikään ei tarvitse olla kaikesta samaa mieltä ja voidaan silti olla kavereita. Tällaisia "olohuoneita" sen "oman porukan" kesken tarvitaan. Tuulisemmilla ja raadollisemmilla ja isommilla somen areenoilla on myös ilkeilijöitä, besserwissereitä, puskista huutelijoita ja dissaajia.
Puskista huutelu ja dissaaminen on onnistumisen ja yhteenkuuluvuuden kokeneesta porukasta yhtä tarpeellinen ja miellyttävä kokemus kuin rakki, joka hyökkää jostain muristen ja tarrautuu hampailla lahkeeseen. Se ravistetaan siitä irti ja toivotaan sen että se juoksee ja vähän äkkiä sinne mistä se tulikin.
Joillekin on aivan mahdoton ja aivot nurinpäin kääntävä ajatus, että se mikä toimii, riittää siinä hetkessä ja voi iloita tuloksista ja ihmetellä ja tutkia sitten asiaa lisää. Olen aika kyllästynyt tylsään ilmiöön, jossa toiset huutelee hiekkalaatikon toiselta laidalta että tämä tai tämä asia on terveydessä, ruokavaliossa tai hyvinvoinnissa se mikä tekee lopulta ihmiset terveiksi ja onnellisiksi, eikä ole muita vaihtoehtoja ja mitenkään en kyllä osaa perustella ja toiset huutelee että todistapa aihe tutkimuskatsauksella jossa on vertaisarvioituja A-luokallisesti todistettuja kaksoissokkokuurupiilotutkimuksia. Toisille riittää liian vähä, toisille ei mikään. Jossain tämän älämölön keskellä on sitten ne ihmiset jotka menee, tekee, kehittyy, oppii ja onnistuu ja auttavat siinä sivussa myös muita. Joillain taasen tuntuu olevan ylimääräistä aikaa kritisoida toisten tekemisiä ja olemisia ilman että olisi itsellä antaa mitään kunnollista tilalle.
Olen seurannut ja osallistunut viime vuosina somessa paljonkin erilaiseen keskusteluun ja osallistunut vertaistukitoimintaan. Olen saanut ja antanut, tarkkaillut ja tutkinut. Samaan aikaan olen opiskellut ravintoterapeutiksi, aloittanut vastaanottotyöt, luennoinnin ja verkkovalmennukset ja valmistunut ammattiini. Matka on ollut todella mielenkiintoinen ja antoisa, mutta välillä on tehnyt todella hyvää pistää netti pois viikoksi ja kahdeksi ja häipyä jonnekin, vaikka Espanjan aurinkorannikolle tai rantalomalle Viroon.
Eniten olen somessa saanut "kiksejä" siitä kun keskustelu on kokonaisvaltaista ja monet aspektit huomioivaa. Kun puhutaan yksilöiden hyvinvoinnista, pidän olleellisena ja tärkeänä kysymystä "Miten juuri tämä ihminen voi saada apua?" ja "Mikä voisi toimia?". "Missämäärin tätä voitaisiin mallintaa muille ja jos niin kenelle? "Epäoleellisempaa saattaa olla miettiä mm. kysymystä. "Miten hyvin tätä on tutkittu tieteellisesti" tai löytyykö tästä jokin konsensus. Näin siitäkin huolimatta että kyllä somessa tutkimuksiakin katsastellaan ja pohditaan, mutta ne voivat ollakin renki, eivät isäntä, vain yksi tapa hahmottaa olevaista.
Sillä välin kun mietittäisiin konsensusta ja hylättäisiin keinot kunnes asiasta joskus, mahdollisesti ei koskaan tai ainakaan seuraavaan sataan vuoteen saataisiin lisävarmennusta, ihmisillä on jo tarve ratkaisuille. Kun talo palaa, tulet sieltä ulos jos vaan pääset etkä jää odottamaan palomiehiä. Kilpirauhaspotilailla ei omassa arkitodellisuudessaan ole varaa odotella mahdollisesti seuraavaa kahtakymmentä vuotta että heille sopiva lääkitys hyväksyttäisiin Suomessa. He hankkivat sen lääkityksensä ulkomailta vaikka oman sairaanhoitopiirin endokrinologi olisi sen heiltä evännyt. Jos joku on lopen kyllästynyt nouseviin verenpaineisiin, lihavuuden ja virheravitsemuksen aiheuttamiin jaksamisongelmiin ja sen odotteluun koskahan mahtaa tulla se eka infarkti tai puhjeta sokeritauti niin hän ei odota jostain "hienommilta ja arvovaltaisemmilta" tahoilta lupaa vaan aloittaa sen karppaamisensa.
Joskus juututaan oletuksiin ja yksityiskohtiin: "Epäilen että kaikki oireeni johtuvat siitä että ferritiinini on matala tai minulla on kilpirauhasen vajaatoiminta tai se ja se diagnoosi, väärä lääke tai sen ja tän vitamiinin tai hivenaineen puutos. Olen vakuuttunut että mulla on kroonisia infektioita, vaikka niitä ei ole vielä tutkittu enkä halua keskustella muista vaihtoehdoista. Mulla on fibromyalgia ja siihen tarvitaan lääkkeitä eikä siihen tehoa mikään ruokavalio. Koska mulla on testosteronit alhaalla, tarvitsen siihen pistoksia ja sitä ennen en voi ajatellakaan mitään muita keinoja kohentaa jaksamistani. En mä voi käyttää tota vahvempaa C-vitamiinia tähän uupumukseen koska se ei ole tarpeeksi luonnollista. Ruokavalio riittää, joten ei tarvita mitään ravintolisiä. "
Joskus metodeista ja näkökulmista tulee ismejä ja ideologisia dogmeja: "Kaikki paranevat vegaanisella ruokavaliolla, raudanpuutosta ei ole vaan kaikki johtuu magnesiumin puutoksesta ja hivenaineiden ja kivennäisaineiden epätasapainosta, melkein kaikilla on raudanpuutos ja ferritiinin mittaus on se "way to go baby", kaikki paranee riittävällä D-vitamiinin saannilla, D-vitamiinivalmisteet on oikeastaan myrkkyä, kaikkien vaivat paranee kun karppaa tai ketokarppaa, Omega kolme yhdistettynä oliiviöljyn polyfenoleihin parantaa kaikki vaivat ja kaikki omega kutoset on paholaisesta, kenenkään ei koskaan pitäisi syödä viljoja tai käyttää maitotuotteita, koko ihmiskunta ja kaikki yksilöt on tuhoon tuomittuja jos koskevat punaiseen lihaan, paleoruokavalio on sellainen ruokavalio että kaikkien pitäisi syödä paleosti eikä muita vaihtoehtoja ole, sinkkiä kehiin niin testosteronit nousee ja olet tosi äijä vain kun reenaat just näin ym.,ym. ja näin niinkuin pikkusen kärjistäen.
Laajemmin ajateltuna jos on yksi ravintopuutos, voi olla toisiakin, sillä ravintopuutoksia kertyy jos stressin tai muiden syiden vuoksi syö huonosti tai jos ruoansulatus on heikentynyt eikä keho pysty hyödyntämään kunnolla ruokaa. Ferritiini voi olla matala muistakin syistä kuin siksi että raudat olisi matalat ja tulisi mitata muitakin rauta-arvoja (mm. TrFeSat ja TfR) ja miettiä kokonaistilannetta, D-vitamiini on helppo mitata verikokeella ja tosiasia on ettei näillä leveysasteilla riitä auringon aikaansaama oman kehon D-vitamiini eikä D-vitamiinia saa tarpeeksi ruoasta. Vegaaniruokavalio voi toimia kun sen koostaa oikein, mutta toiset eivät siedä palkokasveja ja viljoja jolloin vegaaniruokavaliosta voi olla hankala saada toimivaa eivätkä kaikki voi hyvin vegaaniruoalla vaikka sen olisi miten "täydellisesti" pyrkinyt koostamaan.
Punaista lihaa on olemassa erilaista. Sekä lajinmukaisesti tuotettua, että vähemmän lajinmukaisesti tuotettua. Näiden laatu ja mm. rasvahappokoostumus voi erota aika paljonkin. Monet voivat käyttää punaista lihaa jossakin määrin osana monipuolista ja terveellistä ruokavaliota. Toiset saa siitä terveysongelmia. Monet sulattaa kyllä lihaa kunhan saavat stressitasonsa aisoihin tai jos käyttävät ruoansulatuksen apuna ruoansulatusentsyymejä ja tarvittaessa suolahappovalmisteita. Paleoruokavaliosta, samoin kuin karppaamisesta on monenlaisia versioita ja niitä voi räätälöidä yksilölle sopivaksi. Usein ruokavalion raamit muodostaa se, että ihminen saa kaikkia tarvitsemiaan ravintoaineita riittävästi ja tarvittaessa voidaan turvautua myös ravintolisiin.
Ei ole olemassa mitään yksi koko sopii kaikille-ruokavaliota. Hyvin monenkinlainen liikunta voi sopia sekä miehille, että naisille kun liikkuu monipuolisesti ja huolehtii sekä levosta, stressinhallinnasta ja myöskin kehonhuollosta. On monta syytä miksi testosteroniarvot voivat pudota, mutta ylivoimaisesti yleisimmät syyt ovat virheravitsemus, ikä ja liikarasitus. Etsi juurisyyt, löydät ratkaisuja.
Meinaatko tippua kärryiltä tässä kirjoituksessa tai somen hyvinvointikeskusteluissa? Ehkä et ollenkaan tai sitten kyllä. Haluan tiivistää asiani muutamaan lauseeseen koskien kirjoituksen aihetta.
Not to self: Koitetaan pitää mieli avoimena ja pyritään huomioimaan kaikki lukuisat mahdollisuutemme voida hyvin! Tutustutaan ilmiöihin, mutta ei jumituta niiden vangiksi.
Ennen vähän tarkempaa perehtymistä ihmisfysiologiaan, ravitsemukseen ja ravintoterapiaan ja ennen tutustumista funktionaalisen lääketieteen ja integratiivisen lääketieteen tapaan tutkia, hoitaa ja ennaltaehkäistä terveysongelmia innostuin tosi helposti aina yhdestä asiasta kerrallaan ja tapasin näin jälkikäteen ajateltuna keskittyä siihen joskus tarpeettomankin tiiviisti. Susta saattaa tulla yhden asian mies tai nainen tai henkilö. Jos otat vessapaperirullan pahvisen hylsyn ja katsot siitä läpi, näet aika pienen alueen ympäristöstäsi. Jos kävelet tämä rulla silmälläsi ja toinen silmä kiinni, saatat astua koiran läjään tai jäädä auton alle.
Kun ratkaisu ihmiskunnan painonhallintaongelmiin on parikymppisellä kampaajalla
Muistan nuorena innostuneeni tosi paljon Montignacin dietistä. Se onkin tosi hyvä dieetti ja se toimi minulla ja miehelläni erinomaisesti painonhallinnassa. Ei vaan kannata ottaa hernettä nenään siitä kertovien "ysärikirjojen" vanhentuneista käsityksistä koskien kolesteroli- ja rasvateoriaa. Minulla oli mielestäni ratkaisu kaikkien ihmisten painonhallintaongelmiin ja puhuin ruokavaliosta kaikille. Olin varmaan monista aika ärsyttävä. Ei ole varsinaisesti hirveän miellyttävää jos joku pyrkii osallistuttamaan kaikki ympärillä olevat ihmiset omaan agendaansa. Jotkut toki kiinnostuvat, mutta melko suurella osalla se aiheuttaa ymmärrettävästi tarpeen pistää ns. "rajat kiinni".
Nykyään tiedän että on useitakin mahdollisesti eri yksilöillä toimivia tapoja syödä järkevästi painonhallinnan kannalta ja että suurin este mm. saavuttaa terveellinen paino ei ole välttämättä se etteikö ihminen tietäisi, oppisi tai hahmottaisi ruokavaliotaan. Esteenä voi olla vaikka se ettei kilpirauhasen vajaatoimintaa ole diagnosoitu tai sen hoitotasapaino ei ole kunnossa. Esteenä voi olla myös tunnesyöminen ja se että ihmistä rajoittavat uskomukset ja erilaiset henkiset seikat tulisi käsitellä ensin ja vasta sitten voidaan vapautua siihen käytännön prosessiin, joka johtaa toivottuun lopputulokseen ravitsemuksen, terveyden ja painon suhteen.
Toisten on hyvä tehdä yksi pieni muutos kerrallaan eikä pistää heti kaikkea uusiksi. Myös sosiaalinen aspekti on otettava huomioon: Miten ruokavalio toimii pidemmällä ajanjaksolla kun syödään ravintolassa, kylässä tai juhlissa?
Viime vuosien fokuksia ja intoilun kohteita
Siinä ei ole mitään vikaa että innostutaan ja varsinkin kun innostutaan yhdessä ja saadaan aikaan jotain mahtavaa ja hyödyllistä. Tästä hyviä esimerkkejä ovat mm. viime vuosien karppausinto ja paleo-ruokavalio. Ne ovat tuottaneet kenties enemmän hyvää kuin huonoa, joskin yksilöiden kokemukset viime kädessä tietenkin eroavat toisistaan. (Itsellä karppaus tuotti todella karsean olon vaikka söin määrällisesti tarpeeksi, mutta paleo-tyyppinen ruokavalio toimi hienosti.) Lisäksi asiat voi tehdä joko hyvin tai huonosti tai sitten tosi huonosti.
Kaikki uusi nostaa aina vastustusta vanhan kokiessa uhkaa. Mummollani oli tapana sanoa, että uusi lumi on vanhan surma kun ihmiset valittelivat kevään takatalvea. Välttämättä ei aina tarvitse tietää asioista aivan kaikkea eikä todistaa asiasta totuuksia porukan ulkopuolisille. Jos minä tai me ollaan saatu tästä apua, muut voi kauniisti pyytää kertomaan lisää, mutta on epähienoa vaatia todistamaan miksi joku juttu toimii. Tokikin näitä perusteluja usein on olemassakin, mutta on sekin joukko jolle yhtään mikään ei riitä koska kritiikin syy ei ole itse asiassa vaan jossain omassa henkisessä roinassa, johon kriitikko pyrkii osallistamaan muitakin tai hänen yksipuolisessa hahmottamistavassaan. Moni saattaa pitää itseään tosi fiksuna, mutta on todellisuudessa kapea-alaisesti ajatteleva. Hän ei itse näe tätä vaan mieltää eri tavalla hahmottavia ja kokonaisvaltaisemmin ajattelevia jotenkin sivistymättömämmiksi ja tyhmemmiksi. Joskaan, koska hän on fiksu ja akateeminen, ei koskaan tätä kenellekään myöntäisi.
Tykkään todella paljon eräästä hyvinvointiaiheisesta Facebook-ryhmästä koska se tuntuu kodilta eikä siellä tarvitse olla jotenkin varpaillaan. Tunnelma on kunnoittava, utelias ja lämmin ja ihmiset ovat melko samanmielisiä ja samoista asiosita kiinnostuvia ja innostuvia. Ryhmästä pistetään myös huonosti käyttäytyvät ulos. Ryhmä on myös hyvä kokemusten jakamiseen ja ajatusten hautomiseen ja kehittämiseen yhdessä. Siltikään ei tarvitse olla kaikesta samaa mieltä ja voidaan silti olla kavereita. Tällaisia "olohuoneita" sen "oman porukan" kesken tarvitaan. Tuulisemmilla ja raadollisemmilla ja isommilla somen areenoilla on myös ilkeilijöitä, besserwissereitä, puskista huutelijoita ja dissaajia.
Puskista huutelu ja dissaaminen on onnistumisen ja yhteenkuuluvuuden kokeneesta porukasta yhtä tarpeellinen ja miellyttävä kokemus kuin rakki, joka hyökkää jostain muristen ja tarrautuu hampailla lahkeeseen. Se ravistetaan siitä irti ja toivotaan sen että se juoksee ja vähän äkkiä sinne mistä se tulikin.
Joillekin on aivan mahdoton ja aivot nurinpäin kääntävä ajatus, että se mikä toimii, riittää siinä hetkessä ja voi iloita tuloksista ja ihmetellä ja tutkia sitten asiaa lisää. Olen aika kyllästynyt tylsään ilmiöön, jossa toiset huutelee hiekkalaatikon toiselta laidalta että tämä tai tämä asia on terveydessä, ruokavaliossa tai hyvinvoinnissa se mikä tekee lopulta ihmiset terveiksi ja onnellisiksi, eikä ole muita vaihtoehtoja ja mitenkään en kyllä osaa perustella ja toiset huutelee että todistapa aihe tutkimuskatsauksella jossa on vertaisarvioituja A-luokallisesti todistettuja kaksoissokkokuurupiilotutkimuksia. Toisille riittää liian vähä, toisille ei mikään. Jossain tämän älämölön keskellä on sitten ne ihmiset jotka menee, tekee, kehittyy, oppii ja onnistuu ja auttavat siinä sivussa myös muita. Joillain taasen tuntuu olevan ylimääräistä aikaa kritisoida toisten tekemisiä ja olemisia ilman että olisi itsellä antaa mitään kunnollista tilalle.
Olen seurannut ja osallistunut viime vuosina somessa paljonkin erilaiseen keskusteluun ja osallistunut vertaistukitoimintaan. Olen saanut ja antanut, tarkkaillut ja tutkinut. Samaan aikaan olen opiskellut ravintoterapeutiksi, aloittanut vastaanottotyöt, luennoinnin ja verkkovalmennukset ja valmistunut ammattiini. Matka on ollut todella mielenkiintoinen ja antoisa, mutta välillä on tehnyt todella hyvää pistää netti pois viikoksi ja kahdeksi ja häipyä jonnekin, vaikka Espanjan aurinkorannikolle tai rantalomalle Viroon.
Eniten olen somessa saanut "kiksejä" siitä kun keskustelu on kokonaisvaltaista ja monet aspektit huomioivaa. Kun puhutaan yksilöiden hyvinvoinnista, pidän olleellisena ja tärkeänä kysymystä "Miten juuri tämä ihminen voi saada apua?" ja "Mikä voisi toimia?". "Missämäärin tätä voitaisiin mallintaa muille ja jos niin kenelle? "Epäoleellisempaa saattaa olla miettiä mm. kysymystä. "Miten hyvin tätä on tutkittu tieteellisesti" tai löytyykö tästä jokin konsensus. Näin siitäkin huolimatta että kyllä somessa tutkimuksiakin katsastellaan ja pohditaan, mutta ne voivat ollakin renki, eivät isäntä, vain yksi tapa hahmottaa olevaista.
Sillä välin kun mietittäisiin konsensusta ja hylättäisiin keinot kunnes asiasta joskus, mahdollisesti ei koskaan tai ainakaan seuraavaan sataan vuoteen saataisiin lisävarmennusta, ihmisillä on jo tarve ratkaisuille. Kun talo palaa, tulet sieltä ulos jos vaan pääset etkä jää odottamaan palomiehiä. Kilpirauhaspotilailla ei omassa arkitodellisuudessaan ole varaa odotella mahdollisesti seuraavaa kahtakymmentä vuotta että heille sopiva lääkitys hyväksyttäisiin Suomessa. He hankkivat sen lääkityksensä ulkomailta vaikka oman sairaanhoitopiirin endokrinologi olisi sen heiltä evännyt. Jos joku on lopen kyllästynyt nouseviin verenpaineisiin, lihavuuden ja virheravitsemuksen aiheuttamiin jaksamisongelmiin ja sen odotteluun koskahan mahtaa tulla se eka infarkti tai puhjeta sokeritauti niin hän ei odota jostain "hienommilta ja arvovaltaisemmilta" tahoilta lupaa vaan aloittaa sen karppaamisensa.
Joskus juututaan oletuksiin ja yksityiskohtiin: "Epäilen että kaikki oireeni johtuvat siitä että ferritiinini on matala tai minulla on kilpirauhasen vajaatoiminta tai se ja se diagnoosi, väärä lääke tai sen ja tän vitamiinin tai hivenaineen puutos. Olen vakuuttunut että mulla on kroonisia infektioita, vaikka niitä ei ole vielä tutkittu enkä halua keskustella muista vaihtoehdoista. Mulla on fibromyalgia ja siihen tarvitaan lääkkeitä eikä siihen tehoa mikään ruokavalio. Koska mulla on testosteronit alhaalla, tarvitsen siihen pistoksia ja sitä ennen en voi ajatellakaan mitään muita keinoja kohentaa jaksamistani. En mä voi käyttää tota vahvempaa C-vitamiinia tähän uupumukseen koska se ei ole tarpeeksi luonnollista. Ruokavalio riittää, joten ei tarvita mitään ravintolisiä. "
Joskus metodeista ja näkökulmista tulee ismejä ja ideologisia dogmeja: "Kaikki paranevat vegaanisella ruokavaliolla, raudanpuutosta ei ole vaan kaikki johtuu magnesiumin puutoksesta ja hivenaineiden ja kivennäisaineiden epätasapainosta, melkein kaikilla on raudanpuutos ja ferritiinin mittaus on se "way to go baby", kaikki paranee riittävällä D-vitamiinin saannilla, D-vitamiinivalmisteet on oikeastaan myrkkyä, kaikkien vaivat paranee kun karppaa tai ketokarppaa, Omega kolme yhdistettynä oliiviöljyn polyfenoleihin parantaa kaikki vaivat ja kaikki omega kutoset on paholaisesta, kenenkään ei koskaan pitäisi syödä viljoja tai käyttää maitotuotteita, koko ihmiskunta ja kaikki yksilöt on tuhoon tuomittuja jos koskevat punaiseen lihaan, paleoruokavalio on sellainen ruokavalio että kaikkien pitäisi syödä paleosti eikä muita vaihtoehtoja ole, sinkkiä kehiin niin testosteronit nousee ja olet tosi äijä vain kun reenaat just näin ym.,ym. ja näin niinkuin pikkusen kärjistäen.
Laajemmin ajateltuna jos on yksi ravintopuutos, voi olla toisiakin, sillä ravintopuutoksia kertyy jos stressin tai muiden syiden vuoksi syö huonosti tai jos ruoansulatus on heikentynyt eikä keho pysty hyödyntämään kunnolla ruokaa. Ferritiini voi olla matala muistakin syistä kuin siksi että raudat olisi matalat ja tulisi mitata muitakin rauta-arvoja (mm. TrFeSat ja TfR) ja miettiä kokonaistilannetta, D-vitamiini on helppo mitata verikokeella ja tosiasia on ettei näillä leveysasteilla riitä auringon aikaansaama oman kehon D-vitamiini eikä D-vitamiinia saa tarpeeksi ruoasta. Vegaaniruokavalio voi toimia kun sen koostaa oikein, mutta toiset eivät siedä palkokasveja ja viljoja jolloin vegaaniruokavaliosta voi olla hankala saada toimivaa eivätkä kaikki voi hyvin vegaaniruoalla vaikka sen olisi miten "täydellisesti" pyrkinyt koostamaan.
Punaista lihaa on olemassa erilaista. Sekä lajinmukaisesti tuotettua, että vähemmän lajinmukaisesti tuotettua. Näiden laatu ja mm. rasvahappokoostumus voi erota aika paljonkin. Monet voivat käyttää punaista lihaa jossakin määrin osana monipuolista ja terveellistä ruokavaliota. Toiset saa siitä terveysongelmia. Monet sulattaa kyllä lihaa kunhan saavat stressitasonsa aisoihin tai jos käyttävät ruoansulatuksen apuna ruoansulatusentsyymejä ja tarvittaessa suolahappovalmisteita. Paleoruokavaliosta, samoin kuin karppaamisesta on monenlaisia versioita ja niitä voi räätälöidä yksilölle sopivaksi. Usein ruokavalion raamit muodostaa se, että ihminen saa kaikkia tarvitsemiaan ravintoaineita riittävästi ja tarvittaessa voidaan turvautua myös ravintolisiin.
Ei ole olemassa mitään yksi koko sopii kaikille-ruokavaliota. Hyvin monenkinlainen liikunta voi sopia sekä miehille, että naisille kun liikkuu monipuolisesti ja huolehtii sekä levosta, stressinhallinnasta ja myöskin kehonhuollosta. On monta syytä miksi testosteroniarvot voivat pudota, mutta ylivoimaisesti yleisimmät syyt ovat virheravitsemus, ikä ja liikarasitus. Etsi juurisyyt, löydät ratkaisuja.
Meinaatko tippua kärryiltä tässä kirjoituksessa tai somen hyvinvointikeskusteluissa? Ehkä et ollenkaan tai sitten kyllä. Haluan tiivistää asiani muutamaan lauseeseen koskien kirjoituksen aihetta.
Voi olla hyvä pyrkiä miettimään eri vaihtoehtoja ja sitä että mietit kokonaisuutta riittävän laajasti välttäen liikaa takertumista yksittäisiin oletuksiin ja asioihin.
Jos et tiedä, pyri ottamaan selvää. Kysy, etsi eri tietolähteistä ja vertaile löytämääsi tietoa. Jätä kysymys vielä auki jos et löydä mielestäsi hyvää vaustausta. Ei tarvitse kiirehtiä lyömään mielipidettään lukkoon.
Yritetään tehdä siten että ei mennä henkilökohtaisuuksiin. Ollaan sopivassa määrin asiakeskeisiä silloin kun se on tarpeen. Kysymykset saattavat toimia paremmin kun toteamukset ja kuljettaa asiassa eteenpäin.
Jos on joku asia joka näyttää toimivan isolla porukalla, se ei välttämättä toimi kaikilla ja nämä poikkeukset jotka vahvistavat säännöt voivat olla avain asian parempaan ja laajempaan ymmärtämiseen.
Ole valmis näkemään vaivaa ja ole utelias. Joskus on hyvä aloittaa ihan perusasioista ja jos tuntuu ettei meinaa hahmottaa asioita, voi olla hyvä esim. terveys- ja ravitsemusasioissa lukea vähän lukio biologiaa ja kemiaa, anatomiaa, fysiologiaa, ravinto-oppia yms. Sieltä löytyy se perusta ymmärrykselle. Jos talossa on pelkät seinät ja katto, se on hökkeli eikä talo.
Jos olet jossain samanmielisten porukassa niin uskalla välillä kyseenalaistaa asioita ja miettiä voisivatko ne ollakin toisin.
Voimme oppia omista reaktioistamme toisten mielipiteisiin, sanomisiin ja kirjoittamisiin aika paljon. Millaisia reaktioita olet kokenut tästä kirjoituksesta?
Not to self: Koitetaan pitää mieli avoimena ja pyritään huomioimaan kaikki lukuisat mahdollisuutemme voida hyvin! Tutustutaan ilmiöihin, mutta ei jumituta niiden vangiksi.
lauantai 15. syyskuuta 2018
Onko lihominen aina huono merkki?
Vastaus otsikon kysymykseen: Ei tietenkään silloin kun kyseessä on alipainoinen ihminen, jolle on hyväksi saada lisää painoa kehoonsa.
Tämä kirjoitus kertoo parantumisesta.
Tällä kertaa kerron siitä että joskus lievä ylipainon lisääntyminen tai syntyminen kuuluu toipumis- ja paranemisprosessiin ja jos tätä prosessia häiritään, paraneminenkin häiriytyy tai keskeytyy.
Kun on kysymys monenkinlaisesta kroonisesta tilasta johon liittyy metabolisia ja hormonaalisia tiloja kuten pitkällisestä stressistä ja uupumuksesta toipuminen, hormonaalisista häiriötiloista toipuminen yms. , painonhallinta voi tuntua hankalalta tai jopa mahdottomalta. Joissakin tapauksissa laihdutaan liikaa, mutta usein tilanne on se että lihomista ei meinata saada kuriin eikä vastaus ole välttämättä silloin edes yleensä hiilihydraattitietoinen syöminen, joka toimii hyvin mm. metabolisessa oireyhtymässä tai väärin/liikasyömisessä syntyneessä ylipainon hoidossa.
Ei ole epätavallista että erilaisista kroonisista terveysongelmista tai epämääräisistä oireista kärsivä ihmettelee miksi hän ei laihdu, miksi painoa ylipäätään kertyy vaikka ei kaiken järjen mukaan pitäisi tai sitten hän laihduttaa aktiivisesti, mutta laihduttaminen ei johdakaan parempaan oloon ja terveyteen vaan tuo takapakkia tai huonontaa jaksamista ja vointia.
Tyyppiesimerkkejä vaikeasta painonhallinnasta on mm. kilpirauhasen vajaatoiminta kun lääkitys ei ole vielä oikein annosteltu tai oikeanlainen ja kun tilanteeseen liittyy muutakin, kuten homealtistusta, stressiä, kroonisia infektioita, muita hormonaalisia epätasapainotiloja yms.
Kokonaisvaltaista hoitoa etsivät ja toteuttavat ihmiset ovat usein fiksuja ja kaukonäköisiä. He etsivät tietoa itsenäisesti ja vertaistuesta, pyrkivät etsimään itselleen mahdollisimman päteviä ammattilaisia avukseen ja ottavat vastuuta hyvinvoinnistaan ja terveydestään. He eivät ole vain passiivisia kärsijöitä, joiden päällä on tarra, jossa lukee "potilas".
(Olen itse ollut tällainen potilas, joten minulla on vara asiasta näinkin radikaalisti kirjoittaa. Tästä "Potilas"-tilasta voi kasvaa yli ja päästä elämässä eteenpäin. Tosin en nyt puhu esim. niistä kroonisista kipupotilaista tai niin huonokuntoisista väsymysoireyhtymäpotilaista jotka ei vain yksinkertaisesti pysty enempään kuin mihin tällä hetkellä on voimavaroja)
Painonhallinta voi fiksulle ja valistuneellekin olla joskus kompastuskivi.
Fiksuinta olisi kun painon pudottamisesta siirryttäisiin passiiviseen painon putoamiseen sivubonuksena kokonaisvaltaiselle hoidolle jossa keho hakeutuu lopulta ennen pitkää omassa aikataulussaan sopivaan painoon kun terveyttä hoidetaan ja tasapainotetaan kokonaisvaltaisesti ja kun kunnioitetaan kehon omaa kykyä hakea tasapainoa ja parantua. Tärkeintä on siis tukea kehon omia järjestelmiä kokonaisuutena, jossa painonhallinta on vain yksi osa.
Milloin painonpudottaminen voi olla haitaksi?
Mm. silloin kun toipuminen olisi jo käynnistynyt ja mahdollista ja tätä varten keho on hakeutumassa katabolisesta eli itseään purkavasta tilasta anaboliseen eli itseään rakentavaan tilaan. Tilassa tulee muutoksia elimistön säätelyjärjestelmiin:
-Tilaan saattaa luonnollisena osana kuulua infektioherkkyyden kasvua. Keho treenaa immuunipuolustustaan ja korjaa kudoksiaan pienten infektioiden kautta ja hakeutuu usein moodiin jossa tarvitsee levätä enemmän ja saada olla emotionaalisesti riittävän rauhassa. Akuutit infektiot saapuvat usein korjaamaan meissä jotain. Ne eivät ole siis pelkästään vihollisia, jotka on keinolla millä hyvänsä pidettävä poissa.
-Tapahtuu hormonaalisia muutoksia, jotka johtavat siihen että kehoon voi tilapäisesti kertyä enemmän nestettä ja rasvaa. Tässä vaiheessa maltillinen lihastenkin kehittäminen esim. painoharjoittelulla on usein mahdollista jos vointi sen sallii ja tästä on hyötyä aineenvaihdunnalle jatkossa. Liikaa ei kuitenkaan kannata tehdä, jotta ei palata kataboliseen tilaan, jossa usein sympaattinen hermosto ottaa ylivaltaa, unet kärsivät, samoin ruoansulatus, hermosto, immuunipuolustus ja hormonitoiminta. Lue lisää näistä kirjoituksista:
http://www.kutsuvapauteen.com/2018/09/autonomisen-hermoston-yliaktiivisuus.html
http://www.kutsuvapauteen.com/2018/09/voidaanko-pitkittynytta-stressitilaa.html
Painoa voi siis kehon ja mielen toipuessa jostain pitkäaikaisesta ja rankasta kertyä tilapäisesti tai sen pudottaminen on muutoin hankalaa. Tällöin ei välttämättä ole hyvä kiirehtiä pudottamaan painoa, koska saatat tehdä sen sen kustannuksella että keho saa parannettua ja tasapainotettua itseään.
Merkkejä labrakokeissa tällaisesta toipumisvaiheesta saattaa olla mm. kortisolitasojen normalisoituminen (joko liian korkeista tai liian matalista lukemista), samoin DHEA-hormonin normalisoituminen, joka on usein pitkäaikaisesti eri tavoin rasittuneella ihmisellä alentunut. DHEA on lievästi anabolinen hormoni ja hyvä markkeri siitä oletko katabolisessa tilassa. Jos DHEA on ikääsi nähden hyvin alhaalla, voi olla viisasta pidättäytyä mm. kovasta ja tavoitteellisesta liikunnasta ja keskittyä enemmän ylläpitävään rauhalliseen liikuntaan ja kehonhuoltoon. MM. kävely, venyttely, pilates ja maltilla ja fiksusti toteutettu painoharjoittelu voisivat tulla kyseeseen.
Anna siis itsesi toipua rauhassa kun ole tollut pitkään huonokuntoisena, uupuneena, ylikierroksilla käyneenä tms. Jos ryntäät heti laihduttamaan ja rumppaamaan itseäsi henkihieväriin liikunnalla, olet pian ojasta allikossa.
Kehollamme on ihmeellinen kyky tasapainottaa ja korjata itseään kun sille antaa siihen mahdollisuudet emmekä sabotoi kehomme omia jos siinä itsessään vakovarusteena tulevia korjausmoodeja. Voimme tukea näitä kehomme moodeja mm. riittävällä levolla, antamalla toipumiselle aikaa, laatimalla strategiat stressinhallintaan ja sitten toteuttamalla nämä suunnitelmamme. Usein tarvitaan myös ruoansulatuksen tukemista, ravintopuutosten korjaamista ja suoliston tasapainottamista. On monia hienoja hoitomuotoja, jotka lisäksi tukevat toipumista kuten klassinen homeopatia, vyöhyketerapia, erilaiset kosketushoidot kuten osteopatia, jäsenkorjaus, hermoratahieronta tässä vain muutamia mainitakseni. Hyviä itsehoidon konsteja ovat myös TRE- ja EFT-menetelmät.
Ylihoitamista tai sitä että käyttää kaiken aikansa terveysasioidensa miettimiseen kannattaa kuitenkin välttää, sillä se voi ahdistaa ja uuvuttaa ja johtaa siihen että et ikäänkuin enää lopulta näe metsää puilta. Voi syntyä jonkin sortin hoitoväsymys. Joskus tarvitsee ottaa etäisyyttä ja zoomata kokonaisuutta vähän kauempaa. Elämässä pitää olla muutakin sisältöä kuin terveysasiat.
Hyvä kysymys pohdittavaksi voisi olla: Oletko sinä yrittänyt kuumeisesti välttää lihomista tai päästä eroon juuri syntyneistä liikakiloista tilanteessa, jossa painon kertyminen onkin voinut olla osa toipumisprosessia?
Tämä kirjoitus kertoo parantumisesta.
Tällä kertaa kerron siitä että joskus lievä ylipainon lisääntyminen tai syntyminen kuuluu toipumis- ja paranemisprosessiin ja jos tätä prosessia häiritään, paraneminenkin häiriytyy tai keskeytyy.
Kun on kysymys monenkinlaisesta kroonisesta tilasta johon liittyy metabolisia ja hormonaalisia tiloja kuten pitkällisestä stressistä ja uupumuksesta toipuminen, hormonaalisista häiriötiloista toipuminen yms. , painonhallinta voi tuntua hankalalta tai jopa mahdottomalta. Joissakin tapauksissa laihdutaan liikaa, mutta usein tilanne on se että lihomista ei meinata saada kuriin eikä vastaus ole välttämättä silloin edes yleensä hiilihydraattitietoinen syöminen, joka toimii hyvin mm. metabolisessa oireyhtymässä tai väärin/liikasyömisessä syntyneessä ylipainon hoidossa.
Ei ole epätavallista että erilaisista kroonisista terveysongelmista tai epämääräisistä oireista kärsivä ihmettelee miksi hän ei laihdu, miksi painoa ylipäätään kertyy vaikka ei kaiken järjen mukaan pitäisi tai sitten hän laihduttaa aktiivisesti, mutta laihduttaminen ei johdakaan parempaan oloon ja terveyteen vaan tuo takapakkia tai huonontaa jaksamista ja vointia.
Tyyppiesimerkkejä vaikeasta painonhallinnasta on mm. kilpirauhasen vajaatoiminta kun lääkitys ei ole vielä oikein annosteltu tai oikeanlainen ja kun tilanteeseen liittyy muutakin, kuten homealtistusta, stressiä, kroonisia infektioita, muita hormonaalisia epätasapainotiloja yms.
Kokonaisvaltaista hoitoa etsivät ja toteuttavat ihmiset ovat usein fiksuja ja kaukonäköisiä. He etsivät tietoa itsenäisesti ja vertaistuesta, pyrkivät etsimään itselleen mahdollisimman päteviä ammattilaisia avukseen ja ottavat vastuuta hyvinvoinnistaan ja terveydestään. He eivät ole vain passiivisia kärsijöitä, joiden päällä on tarra, jossa lukee "potilas".
(Olen itse ollut tällainen potilas, joten minulla on vara asiasta näinkin radikaalisti kirjoittaa. Tästä "Potilas"-tilasta voi kasvaa yli ja päästä elämässä eteenpäin. Tosin en nyt puhu esim. niistä kroonisista kipupotilaista tai niin huonokuntoisista väsymysoireyhtymäpotilaista jotka ei vain yksinkertaisesti pysty enempään kuin mihin tällä hetkellä on voimavaroja)
Painonhallinta voi fiksulle ja valistuneellekin olla joskus kompastuskivi.
Fiksuinta olisi kun painon pudottamisesta siirryttäisiin passiiviseen painon putoamiseen sivubonuksena kokonaisvaltaiselle hoidolle jossa keho hakeutuu lopulta ennen pitkää omassa aikataulussaan sopivaan painoon kun terveyttä hoidetaan ja tasapainotetaan kokonaisvaltaisesti ja kun kunnioitetaan kehon omaa kykyä hakea tasapainoa ja parantua. Tärkeintä on siis tukea kehon omia järjestelmiä kokonaisuutena, jossa painonhallinta on vain yksi osa.
Milloin painonpudottaminen voi olla haitaksi?
Mm. silloin kun toipuminen olisi jo käynnistynyt ja mahdollista ja tätä varten keho on hakeutumassa katabolisesta eli itseään purkavasta tilasta anaboliseen eli itseään rakentavaan tilaan. Tilassa tulee muutoksia elimistön säätelyjärjestelmiin:
-Tilaan saattaa luonnollisena osana kuulua infektioherkkyyden kasvua. Keho treenaa immuunipuolustustaan ja korjaa kudoksiaan pienten infektioiden kautta ja hakeutuu usein moodiin jossa tarvitsee levätä enemmän ja saada olla emotionaalisesti riittävän rauhassa. Akuutit infektiot saapuvat usein korjaamaan meissä jotain. Ne eivät ole siis pelkästään vihollisia, jotka on keinolla millä hyvänsä pidettävä poissa.
-Tapahtuu hormonaalisia muutoksia, jotka johtavat siihen että kehoon voi tilapäisesti kertyä enemmän nestettä ja rasvaa. Tässä vaiheessa maltillinen lihastenkin kehittäminen esim. painoharjoittelulla on usein mahdollista jos vointi sen sallii ja tästä on hyötyä aineenvaihdunnalle jatkossa. Liikaa ei kuitenkaan kannata tehdä, jotta ei palata kataboliseen tilaan, jossa usein sympaattinen hermosto ottaa ylivaltaa, unet kärsivät, samoin ruoansulatus, hermosto, immuunipuolustus ja hormonitoiminta. Lue lisää näistä kirjoituksista:
http://www.kutsuvapauteen.com/2018/09/autonomisen-hermoston-yliaktiivisuus.html
http://www.kutsuvapauteen.com/2018/09/voidaanko-pitkittynytta-stressitilaa.html
Painoa voi siis kehon ja mielen toipuessa jostain pitkäaikaisesta ja rankasta kertyä tilapäisesti tai sen pudottaminen on muutoin hankalaa. Tällöin ei välttämättä ole hyvä kiirehtiä pudottamaan painoa, koska saatat tehdä sen sen kustannuksella että keho saa parannettua ja tasapainotettua itseään.
Merkkejä labrakokeissa tällaisesta toipumisvaiheesta saattaa olla mm. kortisolitasojen normalisoituminen (joko liian korkeista tai liian matalista lukemista), samoin DHEA-hormonin normalisoituminen, joka on usein pitkäaikaisesti eri tavoin rasittuneella ihmisellä alentunut. DHEA on lievästi anabolinen hormoni ja hyvä markkeri siitä oletko katabolisessa tilassa. Jos DHEA on ikääsi nähden hyvin alhaalla, voi olla viisasta pidättäytyä mm. kovasta ja tavoitteellisesta liikunnasta ja keskittyä enemmän ylläpitävään rauhalliseen liikuntaan ja kehonhuoltoon. MM. kävely, venyttely, pilates ja maltilla ja fiksusti toteutettu painoharjoittelu voisivat tulla kyseeseen.
Anna siis itsesi toipua rauhassa kun ole tollut pitkään huonokuntoisena, uupuneena, ylikierroksilla käyneenä tms. Jos ryntäät heti laihduttamaan ja rumppaamaan itseäsi henkihieväriin liikunnalla, olet pian ojasta allikossa.
Kehollamme on ihmeellinen kyky tasapainottaa ja korjata itseään kun sille antaa siihen mahdollisuudet emmekä sabotoi kehomme omia jos siinä itsessään vakovarusteena tulevia korjausmoodeja. Voimme tukea näitä kehomme moodeja mm. riittävällä levolla, antamalla toipumiselle aikaa, laatimalla strategiat stressinhallintaan ja sitten toteuttamalla nämä suunnitelmamme. Usein tarvitaan myös ruoansulatuksen tukemista, ravintopuutosten korjaamista ja suoliston tasapainottamista. On monia hienoja hoitomuotoja, jotka lisäksi tukevat toipumista kuten klassinen homeopatia, vyöhyketerapia, erilaiset kosketushoidot kuten osteopatia, jäsenkorjaus, hermoratahieronta tässä vain muutamia mainitakseni. Hyviä itsehoidon konsteja ovat myös TRE- ja EFT-menetelmät.
Ylihoitamista tai sitä että käyttää kaiken aikansa terveysasioidensa miettimiseen kannattaa kuitenkin välttää, sillä se voi ahdistaa ja uuvuttaa ja johtaa siihen että et ikäänkuin enää lopulta näe metsää puilta. Voi syntyä jonkin sortin hoitoväsymys. Joskus tarvitsee ottaa etäisyyttä ja zoomata kokonaisuutta vähän kauempaa. Elämässä pitää olla muutakin sisältöä kuin terveysasiat.
Hyvä kysymys pohdittavaksi voisi olla: Oletko sinä yrittänyt kuumeisesti välttää lihomista tai päästä eroon juuri syntyneistä liikakiloista tilanteessa, jossa painon kertyminen onkin voinut olla osa toipumisprosessia?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)