Ennen vähän tarkempaa perehtymistä ihmisfysiologiaan, ravitsemukseen ja ravintoterapiaan ja ennen tutustumista funktionaalisen lääketieteen ja integratiivisen lääketieteen tapaan tutkia, hoitaa ja ennaltaehkäistä terveysongelmia innostuin tosi helposti aina yhdestä asiasta kerrallaan ja tapasin näin jälkikäteen ajateltuna keskittyä siihen joskus tarpeettomankin tiiviisti. Susta saattaa tulla yhden asian mies tai nainen tai henkilö. Jos otat vessapaperirullan pahvisen hylsyn ja katsot siitä läpi, näet aika pienen alueen ympäristöstäsi. Jos kävelet tämä rulla silmälläsi ja toinen silmä kiinni, saatat astua koiran läjään tai jäädä auton alle.
Kun ratkaisu ihmiskunnan painonhallintaongelmiin on parikymppisellä kampaajalla
Muistan nuorena innostuneeni tosi paljon Montignacin dietistä. Se onkin tosi hyvä dieetti ja se toimi minulla ja miehelläni erinomaisesti painonhallinnassa. Ei vaan kannata ottaa hernettä nenään siitä kertovien "ysärikirjojen" vanhentuneista käsityksistä koskien kolesteroli- ja rasvateoriaa. Minulla oli mielestäni ratkaisu kaikkien ihmisten painonhallintaongelmiin ja puhuin ruokavaliosta kaikille. Olin varmaan monista aika ärsyttävä. Ei ole varsinaisesti hirveän miellyttävää jos joku pyrkii osallistuttamaan kaikki ympärillä olevat ihmiset omaan agendaansa. Jotkut toki kiinnostuvat, mutta melko suurella osalla se aiheuttaa ymmärrettävästi tarpeen pistää ns. "rajat kiinni".
Nykyään tiedän että on useitakin mahdollisesti eri yksilöillä toimivia tapoja syödä järkevästi painonhallinnan kannalta ja että suurin este mm. saavuttaa terveellinen paino ei ole välttämättä se etteikö ihminen tietäisi, oppisi tai hahmottaisi ruokavaliotaan. Esteenä voi olla vaikka se ettei kilpirauhasen vajaatoimintaa ole diagnosoitu tai sen hoitotasapaino ei ole kunnossa. Esteenä voi olla myös tunnesyöminen ja se että ihmistä rajoittavat uskomukset ja erilaiset henkiset seikat tulisi käsitellä ensin ja vasta sitten voidaan vapautua siihen käytännön prosessiin, joka johtaa toivottuun lopputulokseen ravitsemuksen, terveyden ja painon suhteen.
Toisten on hyvä tehdä yksi pieni muutos kerrallaan eikä pistää heti kaikkea uusiksi. Myös sosiaalinen aspekti on otettava huomioon: Miten ruokavalio toimii pidemmällä ajanjaksolla kun syödään ravintolassa, kylässä tai juhlissa?
Viime vuosien fokuksia ja intoilun kohteita
Siinä ei ole mitään vikaa että innostutaan ja varsinkin kun innostutaan yhdessä ja saadaan aikaan jotain mahtavaa ja hyödyllistä. Tästä hyviä esimerkkejä ovat mm. viime vuosien karppausinto ja paleo-ruokavalio. Ne ovat tuottaneet kenties enemmän hyvää kuin huonoa, joskin yksilöiden kokemukset viime kädessä tietenkin eroavat toisistaan. (Itsellä karppaus tuotti todella karsean olon vaikka söin määrällisesti tarpeeksi, mutta paleo-tyyppinen ruokavalio toimi hienosti.) Lisäksi asiat voi tehdä joko hyvin tai huonosti tai sitten tosi huonosti.
Kaikki uusi nostaa aina vastustusta vanhan kokiessa uhkaa. Mummollani oli tapana sanoa, että uusi lumi on vanhan surma kun ihmiset valittelivat kevään takatalvea. Välttämättä ei aina tarvitse tietää asioista aivan kaikkea eikä todistaa asiasta totuuksia porukan ulkopuolisille. Jos minä tai me ollaan saatu tästä apua, muut voi kauniisti pyytää kertomaan lisää, mutta on epähienoa vaatia todistamaan miksi joku juttu toimii. Tokikin näitä perusteluja usein on olemassakin, mutta on sekin joukko jolle yhtään mikään ei riitä koska kritiikin syy ei ole itse asiassa vaan jossain omassa henkisessä roinassa, johon kriitikko pyrkii osallistamaan muitakin tai hänen yksipuolisessa hahmottamistavassaan. Moni saattaa pitää itseään tosi fiksuna, mutta on todellisuudessa kapea-alaisesti ajatteleva. Hän ei itse näe tätä vaan mieltää eri tavalla hahmottavia ja kokonaisvaltaisemmin ajattelevia jotenkin sivistymättömämmiksi ja tyhmemmiksi. Joskaan, koska hän on fiksu ja akateeminen, ei koskaan tätä kenellekään myöntäisi.
Tykkään todella paljon eräästä hyvinvointiaiheisesta Facebook-ryhmästä koska se tuntuu kodilta eikä siellä tarvitse olla jotenkin varpaillaan. Tunnelma on kunnoittava, utelias ja lämmin ja ihmiset ovat melko samanmielisiä ja samoista asiosita kiinnostuvia ja innostuvia. Ryhmästä pistetään myös huonosti käyttäytyvät ulos. Ryhmä on myös hyvä kokemusten jakamiseen ja ajatusten hautomiseen ja kehittämiseen yhdessä. Siltikään ei tarvitse olla kaikesta samaa mieltä ja voidaan silti olla kavereita. Tällaisia "olohuoneita" sen "oman porukan" kesken tarvitaan. Tuulisemmilla ja raadollisemmilla ja isommilla somen areenoilla on myös ilkeilijöitä, besserwissereitä, puskista huutelijoita ja dissaajia.
Puskista huutelu ja dissaaminen on onnistumisen ja yhteenkuuluvuuden kokeneesta porukasta yhtä tarpeellinen ja miellyttävä kokemus kuin rakki, joka hyökkää jostain muristen ja tarrautuu hampailla lahkeeseen. Se ravistetaan siitä irti ja toivotaan sen että se juoksee ja vähän äkkiä sinne mistä se tulikin.
Joillekin on aivan mahdoton ja aivot nurinpäin kääntävä ajatus, että se mikä toimii, riittää siinä hetkessä ja voi iloita tuloksista ja ihmetellä ja tutkia sitten asiaa lisää. Olen aika kyllästynyt tylsään ilmiöön, jossa toiset huutelee hiekkalaatikon toiselta laidalta että tämä tai tämä asia on terveydessä, ruokavaliossa tai hyvinvoinnissa se mikä tekee lopulta ihmiset terveiksi ja onnellisiksi, eikä ole muita vaihtoehtoja ja mitenkään en kyllä osaa perustella ja toiset huutelee että todistapa aihe tutkimuskatsauksella jossa on vertaisarvioituja A-luokallisesti todistettuja kaksoissokkokuurupiilotutkimuksia. Toisille riittää liian vähä, toisille ei mikään. Jossain tämän älämölön keskellä on sitten ne ihmiset jotka menee, tekee, kehittyy, oppii ja onnistuu ja auttavat siinä sivussa myös muita. Joillain taasen tuntuu olevan ylimääräistä aikaa kritisoida toisten tekemisiä ja olemisia ilman että olisi itsellä antaa mitään kunnollista tilalle.
Olen seurannut ja osallistunut viime vuosina somessa paljonkin erilaiseen keskusteluun ja osallistunut vertaistukitoimintaan. Olen saanut ja antanut, tarkkaillut ja tutkinut. Samaan aikaan olen opiskellut ravintoterapeutiksi, aloittanut vastaanottotyöt, luennoinnin ja verkkovalmennukset ja valmistunut ammattiini. Matka on ollut todella mielenkiintoinen ja antoisa, mutta välillä on tehnyt todella hyvää pistää netti pois viikoksi ja kahdeksi ja häipyä jonnekin, vaikka Espanjan aurinkorannikolle tai rantalomalle Viroon.
Eniten olen somessa saanut "kiksejä" siitä kun keskustelu on kokonaisvaltaista ja monet aspektit huomioivaa. Kun puhutaan yksilöiden hyvinvoinnista, pidän olleellisena ja tärkeänä kysymystä "Miten juuri tämä ihminen voi saada apua?" ja "Mikä voisi toimia?". "Missämäärin tätä voitaisiin mallintaa muille ja jos niin kenelle? "Epäoleellisempaa saattaa olla miettiä mm. kysymystä. "Miten hyvin tätä on tutkittu tieteellisesti" tai löytyykö tästä jokin konsensus. Näin siitäkin huolimatta että kyllä somessa tutkimuksiakin katsastellaan ja pohditaan, mutta ne voivat ollakin renki, eivät isäntä, vain yksi tapa hahmottaa olevaista.
Sillä välin kun mietittäisiin konsensusta ja hylättäisiin keinot kunnes asiasta joskus, mahdollisesti ei koskaan tai ainakaan seuraavaan sataan vuoteen saataisiin lisävarmennusta, ihmisillä on jo tarve ratkaisuille. Kun talo palaa, tulet sieltä ulos jos vaan pääset etkä jää odottamaan palomiehiä. Kilpirauhaspotilailla ei omassa arkitodellisuudessaan ole varaa odotella mahdollisesti seuraavaa kahtakymmentä vuotta että heille sopiva lääkitys hyväksyttäisiin Suomessa. He hankkivat sen lääkityksensä ulkomailta vaikka oman sairaanhoitopiirin endokrinologi olisi sen heiltä evännyt. Jos joku on lopen kyllästynyt nouseviin verenpaineisiin, lihavuuden ja virheravitsemuksen aiheuttamiin jaksamisongelmiin ja sen odotteluun koskahan mahtaa tulla se eka infarkti tai puhjeta sokeritauti niin hän ei odota jostain "hienommilta ja arvovaltaisemmilta" tahoilta lupaa vaan aloittaa sen karppaamisensa.
Joskus juututaan oletuksiin ja yksityiskohtiin: "Epäilen että kaikki oireeni johtuvat siitä että ferritiinini on matala tai minulla on kilpirauhasen vajaatoiminta tai se ja se diagnoosi, väärä lääke tai sen ja tän vitamiinin tai hivenaineen puutos. Olen vakuuttunut että mulla on kroonisia infektioita, vaikka niitä ei ole vielä tutkittu enkä halua keskustella muista vaihtoehdoista. Mulla on fibromyalgia ja siihen tarvitaan lääkkeitä eikä siihen tehoa mikään ruokavalio. Koska mulla on testosteronit alhaalla, tarvitsen siihen pistoksia ja sitä ennen en voi ajatellakaan mitään muita keinoja kohentaa jaksamistani. En mä voi käyttää tota vahvempaa C-vitamiinia tähän uupumukseen koska se ei ole tarpeeksi luonnollista. Ruokavalio riittää, joten ei tarvita mitään ravintolisiä. "
Joskus metodeista ja näkökulmista tulee ismejä ja ideologisia dogmeja: "Kaikki paranevat vegaanisella ruokavaliolla, raudanpuutosta ei ole vaan kaikki johtuu magnesiumin puutoksesta ja hivenaineiden ja kivennäisaineiden epätasapainosta, melkein kaikilla on raudanpuutos ja ferritiinin mittaus on se "way to go baby", kaikki paranee riittävällä D-vitamiinin saannilla, D-vitamiinivalmisteet on oikeastaan myrkkyä, kaikkien vaivat paranee kun karppaa tai ketokarppaa, Omega kolme yhdistettynä oliiviöljyn polyfenoleihin parantaa kaikki vaivat ja kaikki omega kutoset on paholaisesta, kenenkään ei koskaan pitäisi syödä viljoja tai käyttää maitotuotteita, koko ihmiskunta ja kaikki yksilöt on tuhoon tuomittuja jos koskevat punaiseen lihaan, paleoruokavalio on sellainen ruokavalio että kaikkien pitäisi syödä paleosti eikä muita vaihtoehtoja ole, sinkkiä kehiin niin testosteronit nousee ja olet tosi äijä vain kun reenaat just näin ym.,ym. ja näin niinkuin pikkusen kärjistäen.
Laajemmin ajateltuna jos on yksi ravintopuutos, voi olla toisiakin, sillä ravintopuutoksia kertyy jos stressin tai muiden syiden vuoksi syö huonosti tai jos ruoansulatus on heikentynyt eikä keho pysty hyödyntämään kunnolla ruokaa. Ferritiini voi olla matala muistakin syistä kuin siksi että raudat olisi matalat ja tulisi mitata muitakin rauta-arvoja (mm. TrFeSat ja TfR) ja miettiä kokonaistilannetta, D-vitamiini on helppo mitata verikokeella ja tosiasia on ettei näillä leveysasteilla riitä auringon aikaansaama oman kehon D-vitamiini eikä D-vitamiinia saa tarpeeksi ruoasta. Vegaaniruokavalio voi toimia kun sen koostaa oikein, mutta toiset eivät siedä palkokasveja ja viljoja jolloin vegaaniruokavaliosta voi olla hankala saada toimivaa eivätkä kaikki voi hyvin vegaaniruoalla vaikka sen olisi miten "täydellisesti" pyrkinyt koostamaan.
Punaista lihaa on olemassa erilaista. Sekä lajinmukaisesti tuotettua, että vähemmän lajinmukaisesti tuotettua. Näiden laatu ja mm. rasvahappokoostumus voi erota aika paljonkin. Monet voivat käyttää punaista lihaa jossakin määrin osana monipuolista ja terveellistä ruokavaliota. Toiset saa siitä terveysongelmia. Monet sulattaa kyllä lihaa kunhan saavat stressitasonsa aisoihin tai jos käyttävät ruoansulatuksen apuna ruoansulatusentsyymejä ja tarvittaessa suolahappovalmisteita. Paleoruokavaliosta, samoin kuin karppaamisesta on monenlaisia versioita ja niitä voi räätälöidä yksilölle sopivaksi. Usein ruokavalion raamit muodostaa se, että ihminen saa kaikkia tarvitsemiaan ravintoaineita riittävästi ja tarvittaessa voidaan turvautua myös ravintolisiin.
Ei ole olemassa mitään yksi koko sopii kaikille-ruokavaliota. Hyvin monenkinlainen liikunta voi sopia sekä miehille, että naisille kun liikkuu monipuolisesti ja huolehtii sekä levosta, stressinhallinnasta ja myöskin kehonhuollosta. On monta syytä miksi testosteroniarvot voivat pudota, mutta ylivoimaisesti yleisimmät syyt ovat virheravitsemus, ikä ja liikarasitus. Etsi juurisyyt, löydät ratkaisuja.
Meinaatko tippua kärryiltä tässä kirjoituksessa tai somen hyvinvointikeskusteluissa? Ehkä et ollenkaan tai sitten kyllä. Haluan tiivistää asiani muutamaan lauseeseen koskien kirjoituksen aihetta.
Voi olla hyvä pyrkiä miettimään eri vaihtoehtoja ja sitä että mietit kokonaisuutta riittävän laajasti välttäen liikaa takertumista yksittäisiin oletuksiin ja asioihin.
Jos et tiedä, pyri ottamaan selvää. Kysy, etsi eri tietolähteistä ja vertaile löytämääsi tietoa. Jätä kysymys vielä auki jos et löydä mielestäsi hyvää vaustausta. Ei tarvitse kiirehtiä lyömään mielipidettään lukkoon.
Yritetään tehdä siten että ei mennä henkilökohtaisuuksiin. Ollaan sopivassa määrin asiakeskeisiä silloin kun se on tarpeen. Kysymykset saattavat toimia paremmin kun toteamukset ja kuljettaa asiassa eteenpäin.
Jos on joku asia joka näyttää toimivan isolla porukalla, se ei välttämättä toimi kaikilla ja nämä poikkeukset jotka vahvistavat säännöt voivat olla avain asian parempaan ja laajempaan ymmärtämiseen.
Ole valmis näkemään vaivaa ja ole utelias. Joskus on hyvä aloittaa ihan perusasioista ja jos tuntuu ettei meinaa hahmottaa asioita, voi olla hyvä esim. terveys- ja ravitsemusasioissa lukea vähän lukio biologiaa ja kemiaa, anatomiaa, fysiologiaa, ravinto-oppia yms. Sieltä löytyy se perusta ymmärrykselle. Jos talossa on pelkät seinät ja katto, se on hökkeli eikä talo.
Jos olet jossain samanmielisten porukassa niin uskalla välillä kyseenalaistaa asioita ja miettiä voisivatko ne ollakin toisin.
Voimme oppia omista reaktioistamme toisten mielipiteisiin, sanomisiin ja kirjoittamisiin aika paljon. Millaisia reaktioita olet kokenut tästä kirjoituksesta?
Not to self: Koitetaan pitää mieli avoimena ja pyritään huomioimaan kaikki lukuisat mahdollisuutemme voida hyvin! Tutustutaan ilmiöihin, mutta ei jumituta niiden vangiksi.
