Miksi "Kaikkea kohtuudella" on niin huono neuvo painonhallinnassa

"Kaikkea kohtuudella"

Ajatus siitä että saa syödä kaikkea kun syö kohtuudella niin pysyy mitoissa ja terveenä voi luoda mielikuvan tasapainoisesta ja jollain tavalla hyveellisestä ihmisestä, joka hillitsee täydellisesti ruokahimojaan. Se luo myös mielikuvaa lempeästä sallivuudesta ja siitä että painonhallintahan on oikeasti tosi yksinkertaista ja helppoa ja kyllähän toki siinä kaikki onnistuvat kun vain haluavat. Samalla tuo ajatus myös raivostuttaa ihmisiä, jotka ovat lihavia ja jotka ovat kenties jo koittaneet monenlaista konstia ja taistelleet ylipainoa vastaan X määrän vuosia elämästään.

Palopuheen vuoro

Anna kun kerron asiasta oman totuuteni: Painonhallinta ei ole läheskään aina ja kaikille helppoa. Kaikki eivät myöskään ole lihavia samoista syistä eikä näin ollen myöskään kaikilla toimi samat konstit. 

A) Joillain on enemmän kyse biologiasta ja siitä että he tarvitsevat lisää tietoa, joka on niin käytönnöllistä ja heidän tilanteeseensa yksilöllisesti sopivaa, että he pystyvät hyödyntämään sitä elämässään. Joku saattaa myös tarvita lisää taitoja valmistaa itse terveellistä ruokaa. 

  

B) Toisilla kyse voi olla hyvin monimutkaisestakin vyyhdestä terveyden suhteen. Itse lukeudun tähän joukkoon. Sairauteni mm. turvottaa ja siinä noudatetaan painonhallinnallisesti haasteellista ruokavaliota, sillä ruokavalioni on vähäproteiininen, vähäsuolainen ja lisäksi on vielä kaiken päälle nesterajoitus! Toisen sairauden vuoksi on kuitenkin saatava tarpeeksi energiaa. Tämä maa on myös täynnä kilpirauhasairaita, joilla ei lääkityksen annostelu ole kunnossa tai lääkitys on kokonaan vääränlainen ja siksi he ovat hyvin väsyneitä ja painonhallinta on heille todella vaikeaa.

C) Kolmansilla isoin tekijä voi olla henkinen puoli, eli tunnesyöminen. Lukeudun tähänkin joukkoon, sillä viimeaikaiset vaikeat omat terveysongelmat munuaissairauden ja sen lääkitysten kanssa ovat saaneet välillä mielen matalaksi. Silloin tekee mieli suklaata ja opiskelen kovasti vaihtoehtoisia tapoja sopeutua muuttuviin olosuhteisiin ja menetyksiin elämässäni. Se vain on usein niin, että vaikka olisi opiskellut asiaa työtänsä varten, on oppimaansa joskus varsinkin tunnetasolla hyvin vaikea osata soveltaa itseensä. Monien ylipaino johtuu pohjimmiltaan täyttymättömistä emotionaalisista tarpeista. 

Asioita, jotka vaikuttavat siihen että ihmisillä on terveyttä haittaavasti liikaa painoa on todella monenlaisia. Liikapaino näkyy ulospäin ja siksi lihavat ovat helppo kohde tuntea vähän ylemmyyttä: "Minäkin olen onnistunut pudottamaan painoa, kyllä tuonkin pitäisi onnistua tai sitten hän on vain vähän laiskempi ja tyhmempi kuin minä ja varmasti hänellä on keksittynä miljoona selitystä sille miksi hän on noin pulska." "Miten tuo on päästänyt itsensä tuohon kuntoon?" "Tuo ramppaa varmaan tuon liikapainonsa takia jatkuvasti terveyskeskuksessa käyttämässä niitä verorahoja, jotka mä palkastani maksan"

Omat kypsymättömät ja armottomat ajatukset lihavista on semmoinen tauti, joka ei välttämättä näy ulospäin kuten lihavuus tai vaikkapa ihottuma jonkun kasvoissa tai se, että joltain puuttuu raaja. Jotkut möläyttävät nuo ajatuksensa julkisesti tai jos eivät uskalla julkisesti niin sitten anonyymisti netin keskustelupalstoilla. Moni pitää ajatuksensa visusti omana tietonaan. Et voi todellisuudessa ihmistä tarkemmin tuntematta tietää millaista hänen saappaissaan on kulkea. Vaikka ajattelisit tuntevasi jonkun kohtuullisen hyvin, on myös aina muistettava, että osa siitä kuvitelmasta on nimenomaan omaa tulkintaamme. Ihminen ei välttämättä kerro meille kaikkea, vaan aivomme paikkaavat automaattisesti tyhjiä kohtia. Käsityksemme voi ollakin vääristynyt. Emme tiedä. Emme ihan oikeasti todellisuudessa tiedä kaikkia niitä asioita, miksi juuri joku yksilö on suurikokoinen.

(Palopuhe ohi, kiitos kun luit!)

"Kaikkea kohtuudella"-ajatusta viljelevät mielestäni usein ne, joilla itsellään ei ole painonhallinnallisia ongelmia, joilla tuo ajatus toimii hienosti, joilla ei ole asiasta koulutusta tai heidän koulutuksensa on suppeampaa kuin he ymmärtävät ja myöskin usein ne, jotka ovat itsekin yhä lihavia. En sano, ettei saisi olla lihava (en ole itsekään mikään pieni), mutta niitä varten jotka oikeasti terveyssyistä haluavat pudottaa painoa ja pitää painon kurissa, olisi tietenkin hienoa olla olemassa sellaista tietoa, jotka heitä aivan oikeasti käytännön elämässä auttaa.

Mitä vikaa siis on "Kaikkea kohtuudella"-ohjeessa suhteessa painonhallintaan?

Ainakin kolme asiaa:

1. Ihminen pettää herkästi itseään. Jos ajattelee olevansa kohtuusyöjä, ei välttämättä ole sitä ja mikä jollekin toiselle kohtuullista, ei ole sitä välttämättä juuri itselle. Käsitettä on helppo muuttaa arjessa aina sen mukaan mitä tekee mieli ja millaisia houkutuksia tulee eteen. "Syön kaikkea kohtuudella, mutta oikeasti joka päivä tälläkin viikolla on tullut vedettyä jotain ei niin terveellistä kuten pullaa, suklaata, kakkua, pitsaa, ranskalaisia perunoita.."

2. Kohtuusyöminen" on epämääräinen termi. Siihen vaikuttaa ihmisen tietotaso ravitsemuksesta ja heidän oma kokemusmaailmansa. Toisen kohtuullinen voi hyvinkin olla jonkun toisen kohtuuton ja toisin päin.

3. Se minkä ihmiset pääsääntöisesti mieltävät kohtuusyömiseksi on lihavalle tai lihavuuteen taipuvaiselle usein liikaa sokeria ja tärkkelystä sisältävää.

Juuri tämä kolmas kohta ansaitseekin lisähuomiotamme, sillä tätä tietoa voi käyttää käytännön arjessa painonhallintansa hyväksi!

Painonhallinta on pääosin käytännön tasolla (jos jätetään tunnesyöminen huomioimatta, samoin tietyt lääketieteelliset syyt liikapainolle) nälän ja kylläisyyden hallintaa. Liika sokeri ja tärkkelys ruokavaliossa aiheuttavat usein sitä että jatkuvasti tekee mieli syödä liikaa, napostella ja tulee usein helposti myös liian nopeasti uusi nälkä. Tämä johtuu sokeria ja tärkkelystä sisältävän ruokavalion verensokerivaikutuksesta.

Aktiivisesti liikkuvat ja raskasta fyysistä työtä tekevät sietävät usein lihomatta paremmin tärkkelysruokia, mutta kohtuullisesti liikkuvilla ja lihavuuteen taipuvaisilla nimenomaan tärkkelyksen laatu ja määrä ja sokereiden määrä ruokavaliossa ovat usein painonhallinnan kannalta ensiarvoisen tärkeätä. En käy tässä nyt sen tarkemmin läpi mistä tämä johtuu, mutta se on tosiasia, että monet eivät tunne halua syödä isoja määriä ja usein kun he ovat vähähiilihydraattisella ruokavaliolla (vain vähän tärkkelystä ja sokereita) ja kun he pitävät kuitujen, vihannesten, rasvan ja proteiinin määrän riittävällä tasolla, syövät säännöllisesti, mutta eivät napostele turhia ja huolehtivat myös riittävästä veden saannista.

Terve ja turvallinen painonhallinta ei välttämättä vaadi mitään älyttömiä kieltäymyksiä tai kikkailuja eikä suurimman osan ihmisistä tarvitsisi edes laihduttaa ketogeenisella ruokavaliolla (siinä on myös omat riskinsä eikä ketogeeninen ruokavalio sovi kaikille), jossa hiilihydraatit (tärkkelys, sokerit) on laskettu hyvin hyvin alas. Monilla riittää syöminen tavalla, joka on ravintotiheää, jossa ei ole liikaa sokeria ja tärkkelystä ja jossa yksittäinen ateria pitää kylläisenä riittävän pitkään.

Jos olet tähän mennessä tarjonnut painonhallintaan neuvoksi "kaikkea kohtuudella"- niin ehkä voisit vaihtaa sen neuvoon "Painonhallinnassa on tärkeä hakea kullekin yksilölliset ja toimivat ratkaisut".

Osittain myös kaikkea kohtuudella voi pitää paikkansa siinä että monille sopii malli, jossa ei esimerkiksi tarvitse kieltäytyä jostain ihanasta kakusta vaikkapa ystävän häissä, mutta pääosin arjessaan noudattaa suhteellisen vähähiilihydraattista, tasapainoista ja terveellistä ruokavaliota ja ruokailurytmiä.

Vaikka varmasti moni voisi halutessaan ryhtyä elämäntapa- ja ruokavaliomuutoksiin aivan heti, on myös hyvä tunnistaa tilanteet, jossa painonhallintaa oleellisempi on jokin muu asia elämässä tai terveydessä tai on jopa hyvin viisasta keskittyä ensisijaisesti ensin johonkin muuhun. Toisinaan on paras odottaa sellaista ajanjaksoa ja tilannetta elämässä, joka on nykyistä tilannetta otollisempi painonhallinnallisille toimille.

Onko lihominen aina huono merkki?

Vastaus otsikon kysymykseen: Ei tietenkään silloin kun kyseessä on alipainoinen ihminen, jolle on hyväksi saada lisää painoa kehoonsa.

Tämä kirjoitus kertoo parantumisesta.

Tällä kertaa kerron siitä että joskus lievä ylipainon lisääntyminen tai syntyminen kuuluu toipumis- ja paranemisprosessiin ja jos tätä prosessia häiritään, paraneminenkin häiriytyy tai keskeytyy.

Kun on kysymys monenkinlaisesta kroonisesta tilasta johon liittyy metabolisia ja hormonaalisia tiloja kuten pitkällisestä stressistä ja uupumuksesta toipuminen, hormonaalisista häiriötiloista toipuminen yms. , painonhallinta voi tuntua hankalalta tai jopa mahdottomalta. Joissakin tapauksissa laihdutaan liikaa, mutta usein tilanne on se että lihomista ei meinata saada kuriin eikä vastaus ole välttämättä silloin edes yleensä hiilihydraattitietoinen syöminen, joka toimii hyvin mm. metabolisessa oireyhtymässä tai väärin/liikasyömisessä syntyneessä ylipainon hoidossa.

Ei ole epätavallista että erilaisista kroonisista terveysongelmista tai epämääräisistä oireista kärsivä ihmettelee miksi hän ei laihdu, miksi painoa ylipäätään kertyy vaikka ei kaiken järjen mukaan pitäisi tai sitten hän laihduttaa aktiivisesti, mutta laihduttaminen ei johdakaan parempaan oloon ja terveyteen vaan tuo takapakkia tai huonontaa jaksamista ja vointia.

Tyyppiesimerkkejä vaikeasta painonhallinnasta on mm. kilpirauhasen vajaatoiminta kun lääkitys ei ole vielä oikein annosteltu tai oikeanlainen ja kun tilanteeseen liittyy muutakin, kuten homealtistusta, stressiä, kroonisia infektioita, muita hormonaalisia epätasapainotiloja yms.

Kokonaisvaltaista hoitoa etsivät ja toteuttavat ihmiset ovat usein fiksuja ja kaukonäköisiä. He etsivät tietoa itsenäisesti ja vertaistuesta, pyrkivät etsimään itselleen mahdollisimman päteviä ammattilaisia avukseen ja ottavat vastuuta hyvinvoinnistaan ja terveydestään. He eivät ole vain passiivisia kärsijöitä, joiden päällä on tarra, jossa lukee "potilas".

(Olen itse ollut tällainen potilas, joten minulla on vara asiasta näinkin radikaalisti kirjoittaa. Tästä "Potilas"-tilasta voi kasvaa yli ja päästä elämässä eteenpäin. Tosin en nyt puhu esim. niistä kroonisista kipupotilaista tai niin huonokuntoisista väsymysoireyhtymäpotilaista jotka ei vain yksinkertaisesti pysty enempään kuin mihin tällä hetkellä on voimavaroja)

Painonhallinta voi fiksulle ja valistuneellekin olla joskus kompastuskivi.

Fiksuinta olisi kun painon pudottamisesta siirryttäisiin passiiviseen painon putoamiseen sivubonuksena kokonaisvaltaiselle hoidolle jossa keho hakeutuu lopulta ennen pitkää omassa aikataulussaan sopivaan painoon kun terveyttä hoidetaan ja tasapainotetaan kokonaisvaltaisesti ja kun kunnioitetaan kehon omaa kykyä hakea tasapainoa ja parantua. Tärkeintä on siis tukea kehon omia järjestelmiä kokonaisuutena, jossa painonhallinta on vain yksi osa.

Milloin painonpudottaminen voi olla haitaksi?

Mm. silloin kun toipuminen olisi jo käynnistynyt ja mahdollista ja tätä varten keho on hakeutumassa katabolisesta eli itseään purkavasta tilasta anaboliseen eli itseään rakentavaan tilaan. Tilassa tulee muutoksia elimistön säätelyjärjestelmiin:

-Tilaan saattaa luonnollisena osana kuulua infektioherkkyyden kasvua. Keho treenaa immuunipuolustustaan ja korjaa kudoksiaan pienten infektioiden kautta ja hakeutuu usein moodiin jossa tarvitsee levätä enemmän ja saada olla emotionaalisesti riittävän rauhassa. Akuutit infektiot saapuvat usein korjaamaan meissä jotain. Ne eivät ole siis pelkästään vihollisia, jotka on keinolla millä hyvänsä pidettävä poissa.

-Tapahtuu hormonaalisia muutoksia, jotka johtavat siihen että kehoon voi tilapäisesti kertyä enemmän nestettä ja rasvaa. Tässä vaiheessa maltillinen lihastenkin kehittäminen esim. painoharjoittelulla on usein mahdollista jos vointi sen sallii ja tästä on hyötyä aineenvaihdunnalle jatkossa. Liikaa ei kuitenkaan kannata tehdä, jotta ei palata kataboliseen tilaan, jossa usein sympaattinen hermosto ottaa ylivaltaa, unet kärsivät, samoin ruoansulatus, hermosto, immuunipuolustus ja hormonitoiminta. Lue lisää näistä kirjoituksista:

http://www.kutsuvapauteen.com/2018/09/autonomisen-hermoston-yliaktiivisuus.html
http://www.kutsuvapauteen.com/2018/09/voidaanko-pitkittynytta-stressitilaa.html

Painoa voi siis kehon ja mielen toipuessa jostain pitkäaikaisesta ja rankasta kertyä tilapäisesti tai sen pudottaminen on muutoin hankalaa. Tällöin ei välttämättä ole hyvä kiirehtiä pudottamaan painoa, koska saatat tehdä sen sen kustannuksella että keho saa parannettua ja tasapainotettua itseään.

Merkkejä labrakokeissa tällaisesta toipumisvaiheesta saattaa olla mm. kortisolitasojen normalisoituminen (joko liian korkeista tai liian matalista lukemista), samoin DHEA-hormonin normalisoituminen, joka on usein pitkäaikaisesti eri tavoin rasittuneella ihmisellä alentunut. DHEA on lievästi anabolinen hormoni ja hyvä markkeri siitä oletko katabolisessa tilassa. Jos DHEA on ikääsi nähden hyvin alhaalla, voi olla viisasta pidättäytyä mm. kovasta ja tavoitteellisesta liikunnasta ja keskittyä enemmän ylläpitävään rauhalliseen liikuntaan ja kehonhuoltoon. MM. kävely, venyttely, pilates ja maltilla ja fiksusti toteutettu painoharjoittelu voisivat tulla kyseeseen.

Anna siis itsesi toipua rauhassa kun ole tollut pitkään huonokuntoisena, uupuneena, ylikierroksilla käyneenä tms. Jos ryntäät heti laihduttamaan ja rumppaamaan itseäsi henkihieväriin liikunnalla, olet pian ojasta allikossa.

Kehollamme on ihmeellinen kyky tasapainottaa ja korjata itseään kun sille antaa siihen mahdollisuudet emmekä sabotoi kehomme omia jos siinä itsessään vakovarusteena tulevia korjausmoodeja. Voimme tukea näitä kehomme moodeja mm. riittävällä levolla, antamalla toipumiselle aikaa, laatimalla strategiat stressinhallintaan ja sitten toteuttamalla nämä suunnitelmamme. Usein tarvitaan myös ruoansulatuksen tukemista, ravintopuutosten korjaamista ja suoliston tasapainottamista. On monia hienoja hoitomuotoja, jotka lisäksi tukevat toipumista kuten klassinen homeopatia, vyöhyketerapia, erilaiset kosketushoidot kuten osteopatia, jäsenkorjaus, hermoratahieronta tässä vain muutamia mainitakseni. Hyviä itsehoidon konsteja ovat myös TRE- ja EFT-menetelmät.

Ylihoitamista tai sitä että käyttää kaiken aikansa terveysasioidensa miettimiseen kannattaa kuitenkin välttää, sillä se voi ahdistaa ja uuvuttaa ja johtaa siihen että et ikäänkuin enää lopulta näe metsää puilta. Voi syntyä jonkin sortin hoitoväsymys. Joskus tarvitsee ottaa etäisyyttä ja zoomata kokonaisuutta vähän kauempaa. Elämässä pitää olla muutakin sisältöä kuin terveysasiat.

Hyvä kysymys pohdittavaksi voisi olla: Oletko sinä yrittänyt kuumeisesti välttää lihomista tai päästä eroon juuri syntyneistä liikakiloista tilanteessa, jossa painon kertyminen onkin voinut olla osa toipumisprosessia?

Taas yksi ärsyttävä laihdutuspostaus?

Joskus tuntuu että painonhallinnasta, ylipainosta, lihavuudesta ja painonpudotuksesta puhutaan ja kirjoitetaan aivan liikaa. Mikä olisi tasapainoinen näkemys aiheesta?
Ääripäitä?

Jotkut järjestävät kampanjoita sen puolesta että lihava saa olla tyytyväinen itseensä ja laihduttamisen voi lopettaa. Pitää hyväksyä itsensä ja ulkonäkönsä. Toisaalla mainostetaan miten painon saa laskemaan ja mahdollisimman nopeastikin. Laihdutetaan kuin viimeistä päivää kuin huomista ei olisi. Sitten kun ollaan laihoja niin sitten voidaan alkaa elää todellista elämää ja sitten ollaan onnellisia ja sitten saat myös osaksesi toisten ihailua ja hyväksyntää ja kehuja kuinka olet sankari kun olet saanut itsesi pienenemään.

Mites olisi jonkinlainen kultainen keskitie? Jos runsas liikapaino onkin terveydelle iso uhka ja olisi ihan oikeasti tärkeää, ei vain pienentää ihmistä vaan puuttua niihin syihin, jotka ovat johtaneet liikapainoon? Jos joku on iso, mistä syystä hän on iso ja miten hän voi ja mitkä ovat riskit hänen tulevaisuudessa? Ihan yhtä lailla laihalla ja normaalipainoisella voi olla sitten jonkinlaisia riskejä. Ne vain eivät välttämättä näy yhtä lailla päällepäin kuin isokokoisella ihmisellä. Joskus normaalipainoisella voi olla isommat riskit joillekin sairauksille kuin liikapainoisella toverillaan. Miettikääs myös tätä näkökulmaa!

Tottakai se on aina oma asia minkä kokoinen on. Syöminen, elämäntavat ja koko ovat tietenkin hyvin henkilökohtaisia asioita. Tosin jos yksilö sairastuu elintavoistaan, sillä on myös vaikutuksia hänen läheisiinsä, ei vain häneen itseensä. Liikapaino on tärkeä, muttei lainkaan ainoa riskitekijä nykyihmiselle sairastua. Laiha voi juoda itsensä hengiltä tai normaalipainoinen voi saada ympäristömyrkyistä syövän siinä missä lihava voi sairastua sydän- ja verenpainetautiin.

Olen sitä mieltä, että usein ne ihmiset, jotka haluavat pitää kiinni oikeudestaan olla lihavia eivät vain ole saaneet oikeanlaista apua. Kyllä heitäkin terveys kiinnostaa, vaikka he olisivatkin täysin sinut ulkönäkönsä kanssa, kuten olisi hyväkin olla. Olen myös sitä mieltä, että ne, jotka eivät ole itse kokeneet huomattavaa liikapainoa, eivät mitenkään pysty menemään sellaisen ihmisen asemaan, joka on saanut kamppailla liikapainon kanssa. Hienotunteisuutta ja empatiaa siis tarvitaan! Ihminen ei ole vain hänen kokonsa. Kookkaan ihmisen ylipaino näkyy, mutta vaikkapa normaalipainoisen ihmisen iso ongelma, masennus ei välttämättä näy mitenkään päällepäin. Meillä on kaikilla taakkamme kannettavina, sekä kirjaimellisesti, että kuvainnollisesti. Toiset taakat ovat silmälle näkyviä, toiset eivät.

Laihat, jos kiusaatte lihavaa, edes ajattelette hänestä jotakin ilkeää tai omahyväistä niin olette ansainnet kohtalonne. Lihava tulee ja heittäytyy koko painollanne päällenne ja saatte litistyä sinne alle! ;)

Laihduttamisen todellisuus

Todellisuudessa monet sairastuvat laihduttamisesta. Ei jakseta pysyä dieetillä loppuelämää jos se on liian konstikas. Et jaksa laihduttaa tai tarkkailla koko loppuelämäsi painoasi, koska kenellekään normaalille ihmiselle ei riitä pitkäksi aikaa motivaatio moiseen jos homma perustuu vaan siihen että pitää olla pienempi ja koska kauneusihanteet on sellaisia kuin on. Joskus motivaatio löytyy vasta sitten kun olet ensin tarpeeksi kipeä ja sittenkin homma pitää osata tehdä maltilla ja älykkäästi.

Saatat myös juuttua laihduttamisesta aineenvaihdunnalliselle säästöliekille, johon liittyy se että meinaat lihota entistä herkemmin. Pahimmassa tapauksessa olet pahoissa energiavajeissa ja koet myös kaikki kilpirauhasen vajaatoiminnan karmeat oireet, koska säästöliekki on solutason kilpirauhashormonien vajetta, vaikka ei välttämättä näy verikokeissa kilpirauhasen vajaatoimintana.

Monet saavat itsensä ylikuntoon rumpatessaan itsensä henkihieveriin kun pitää laihtua nopeasti. (Todellisuudessa runsas aerobinen liikunta ei edes ole tehokasta laihduttamisessa. Sen sijaan kohtuullinen ja riittävän intensiivinen lihaskuntoharjoittelu voi lisätä mukavasti aineenvaihduntaa ja edistää jaksamista ja kehonkkoostumuksen normalisoitumista ) Siitä menee sitten pieleen ruoansulatus ja tämä johtaa suolisto-ongelmiin ja ravintopuutoksiin. Kipeää saavat myös kaikki elimistön säätelyjärjestelmät: hormonitoiminta, hermosto ja immuniteetti, sillä epäterveellinen laihduttaminen ja ylirasitustila ovat kropalle myrkkyä, ne ovat stressi.

Petollista tästä laihdutusmyllystä tekee sen, että aluksi kaikki on tosi fantsua. Energiaa piisaa, vaatekoko pienenee, kaikki kehuu ja läski palaa. Ongelmat alkavat viiveellä. Energiatasot laskee, nuppikin alkaa oireilemaan, ahdistaa, masentaa, menetetyt kilot alkavat hiipiä takaisin, huomaat ettei laihduttaminen poistanutkaan kaikkia ongelmiasi vaan sinulla on ne edelleen ratkottavinasi. Jos olet laihduttanut epäterveellisesti, saatat olla hyvinkin huonossa kunnossa.

Miksi?

Miksi siis laihdutat? Pitääkö laihduttamisen olla ensisijainen tavoite. Mitä jos laihtuminen olisikin sivubonusta sille kun keskityt hellimään itseäsi terveellisillä elämäntavoilla? Sille, että olet poistanut terveyttäsi ja hyvinvointiasi huonontavia tekijöitä ja lisännyt niitä kohentavia tekijöitä. Jos päätavoite olisikin sekä ruumiillinen, että henkinen hyvinvointi?

Tiesitkö, että jos hyvin isokokoinen ihminen laihduttaa kymmeniä kiloja, iho ei palaudu. Siksi monet käyvät myös tämän vuoksi plastiikkakirurgisessa leikkauksessa. Usein leikataan ainakin vatsan kohdalta ylimääräistä roikkuvaa ihoa pois. Tällaisessa leikkauksessa ei ole mitään pahaa, mutta siihen on siis varauduttava. Kannattaa myös olla viisas ja pudottaa painoa syömällä terveellisesti ja liikkumalla kohtuullisesti. Jos kiirehdit sata lasissa, se on kuin kiipeäisi pehva edellä puuhun. Sieltä tulee nokka edellä rysähtäen alas. Et ole poikkeus! Niin vain käy.

On järkevämpää ottaa vaikka viiden vuoden tavoite kuin rankka puolen vuoden tai vuoden tavoite, jos pudotettavaa on useita kymmeniä kiloja. Puolen vuoden tavoite sopii ennemminkin niille joilla on vain joitakin, korkeintaan esimerkiksi 10 kg pudotettavana.

Joillekin on parhaaksi ettei kytätä kiloja ollenkaan vaan mennään ihan täysin vain hyvän olon ehdoilla ja terveyden ehdoilla. Joskus vaaka on ihmisen pahin vihollinen ja stressinaiheuttaja. Painon putoamisen huomaa kyllä viimeistään sitten siitä kun joudut hankkimaan pienempiä vaatteita.

Miten?

Ei kannata pudottaa painoa kalorirajoituksella vaan välttämällä lihomisen todellista syytä: Sokeri tai tärkkelys aterialla, jolla on myös runsaasti rasvaa. Sokeri/tärkkelys ja rasva on siis lihottavin mahdollinen yhdistelmä. Tiukalla vähähiilihydraattisella ruokavaliolla ei kuitenkaan tarvitse olla. Voit käyttää myös tärkkelyksiä ja usein se on järkevääkin. Kaikille ei sovi pitkäaikainen tiukka ketogeeninen vähähiilihydraattinen ruokavalio. Siitä voi seurata osalle porukkaa vaikeakin aineenvaihdunnallinen ongelmatilanne, josta voi olla rankkaa toipua. Tiedän tämän, koska itsellänikin on siitä kokemusta, samoin monilla asiakkaillani. Myös silloin kun energiaa on ollut aterialla riittävästi.

Tärkkelyksiä (täysjyvät, riisi, juurekset yms.) voi usein sijoittaa iltaan aterialle jolla on vain vähän rasvaa. Iltaan siksi, että tärkkelysateria saattaa unettaa ja jos syöt sellaisen aamiaiseksi tai vaikkapa lounaaksi, se voi väsyttää silloin kun haluaisikin olla virkeä. Jos tällaisella aterialla vältetään lisäksi proteiiniipitoisia ruoka-aineita, se myös helpottaa ruoansulatusta. Päivän muut ateriat voivat olla proteiinia, rasvaa, kasviksia ja kuituja sisältäviä vähähiilarisia aterioita.

Monet yhdistävät menestyksellä tähän myös paleo-tyyppisiä elementtejä. Monet hyötyvät mm. viljattomuudesta ja maidottomuudesta. Ainakin kannattaa kokeilla. Suomalaisella sisulla muutaman kokeilukuukauden ajan seisot vaikka päälläsi! Ei ole liian vaikeaa. Jos et saa hyötyjä, ota toki viljoja ja maitotuotteita takaisin ruokavalioon. Toisaalta, se on jo itsessään motivoivaa jos huomaatkin saaneesi hyötyjä tietynlaisista perustelluista ruokavaliorajoituksista. Kuka nyt haluaisi syödä mitään sellaista, josta tulee huono olo ja joka vahingoittaa jaksamista tai terveyttä? Uudenlaisia tapoja syödä ei tarvitse pelätä. Vaikka aluksi menee enemmän aikaa, energiaa ja keskittymistä, uuteen tottuu ja siitä tulee ajan kanssa automaatiota. Uusiin makuihinkin tottuu ja terveellinen ruoka on myös herkullista!

Painonhallinta on nälän hallintaa. Sokeri ja tärkkelys verensokerivaikutuksensa vuoksi aiheuttavat herkästi ennenaikaista nälkää ja syöt useammin ja lihottavammin. Sorrut helposti turhanaikaiseeen naposteluun. Sen sijaan kun saat tarpeeksi kasviksia, proteiinia ja rasvaa, pysyt pidempään kylläisenä. Kun saat tarpeeksi rasvaa ja proteiinia, saat myös tarpeeksi energiaa ja jaksat. Myös runsas tuoreravinto vitalisoi. Tosin jos sinulla on mahasuolikanavan ongelmia, saatat hyötyä siitä että kaikki ruoka on kypsennettyä, kunnes ongelmiin saadaan puututtua.

Inflammaatio

Liikapainoon liittyy usein inflammaatio eli elimistön hiljaa kytevä tulehdus. Se on erilaista tulehdusta kuin patogeenien kuten bakteerien, virusten, sienten tai alkueläinten aiheuttama tulehdus. Ravintopuutosten korjaaminen ja riittävä määrä antiosidantteja, samoin rasvahappojen oikeanlainen jakauma ravinnostasi auttaa taistelemaan inflammaatiota vastaan. Rasvahapot ovat kiinnostava ja tärkeä aihe ja tulen kirjoittamaan niistäkin jatkossa.

Suolistomikrobisto

Vääränlainen mikrobikantakin voi olla osasyynä lihomiseen tai laihtumisen vaikeuteen. Normaalisti toimiva mahasuolikanava on paras koti tärkeille suolistomikrobistolle eli suoliston mikrobiomille. Usein laihduttaja hyötyy myös probiooteista ravintolisissä ja/tai probioottisista ruoista tai juomista.

Mikä mä olen sanomaan?

Laihduttaminen ja lihavuus ovat herkkiä aiheita, joilla saa herkästi ihmiset suuttumaan tai loukkaantumaan. Lisäksi tuntuu että nykyään eletään jotain tahallisen väärinymmärtämisen aikakautta. Jos et siis tykkää tästä tekstistä tai olet eri mieltä, saat kaikin mokomin olla.

Itse kirjoitan ja puhun aiheesta mielelläni suoraan ja kursailematta. Olen nimittäin itsekin isokokoinen ja lihomiseen taipuvainen ravitsemuksen ammattilainen. Isoimmillani olen painanut n. 120 kg. Olen vieläkin painava, sillä olen tyytynyt hyvään oloon enkä ole enää halunnut vahingoittaa herkkää aineenvaihduntaani ja hormonitoimintaani laihduttamisilla. Olen tosin pitkä, joten siksikin painan paljon. Lisäksi olen lihaksikas. Lihas painaa.

Joskus paino nousee tilapäisesti ilman, että siinä on mitään epänormaalia. Näin voi käydä esimerkiksi tilanteissa joissa keho on ollut heikoilla ja katabolisessa eli itseään purkavassa ja hajottavassa tilassa. Kun tällainen tila alkaa korjaantua esimerkiksi lepäämällä ja hoitamalla itseään kokonaisvaltaisesti, ihminen siirtyy anaboliseen tilaan jolloin keho rakentaa itseään uudelleen ja toipuu. Tähän vaiheeseen voi liittyä myös rasvan varastoitumista.

Tällainen vaihe pitää osata tunnistaa eikä sitä saa pilata laihduttamalla väkisin. Silloin pitää osata olla itselleen lempeä ja jatkaa itsensä hoitamista kokonaisvaltaisesti. On osattava olla kiitollinen hyvistä asioista, on hyvä myös nauttia elämästä ja pyrkiä säilyttämään mielenrauha. Mielenrauha, lepo, rakkaus, valo, ilo ja hyvän tekeminen ovat usein parasta lääkettä sen lisäksi että syömme hyvin ja liikumme hyvin emmekä ota pulttia muutamasta ilmaantuneesta uudesta kilosta.

Olen itse selvästikin tällaisessa anabolisessa vaiheessa. Muutamia kiloja on tullut takaisin siitä ajasta, johon laihduin spontaanisti kun sain itselläni parhaiten toimivat kilpirauhaslääkkeet ja aloin löytämään itselleni sopivinta tapaa syödä. Prosessit ovat olleet pitkiä ja kestäneet vuosia. Parasta tässä kaikessa viime aikoina on ollut omien sisäisten ja kehollisten voimieni löytyminen. Kirjoitan nykyään spontaanisti, puhun spontaanisti ja voimakkaasti. En pyri enää pienentämään itseäni henkisesti, jotta miellyttäisin kaikkia enkä pyri myöskään pienentämään itseäni ulkoisesti. Itse asiassa kuntosaliharrastuksen seurauksena vaatteita on mennyt vaihtoon kun niitä jää pieneksi. Hihoista ja hartioista kinnaa. Olen tullut suuremmaksi ja se tuntuu nyt ihan eri tavalla hyvältä kuin silloin kun paisuin kuin pullataikina syödessäni väärin ja kun kilpirauhaslääkityskin oli pielessä.

Toipumiseen kuuluu siis vaiheita. Nykyään kun tulee takapakkia tai jotain ongelmia terveydessä, herkästi sitä panikoisi että "Mitähän nyt taas, en kestä!" Olen kuitenkin opettelemassa siihen että pitäisin kehon reagointia tärkeänä viestinä. Mistä se kertoo jos päätä särkee tai väsyttää tai on kipua siellä tai täällä. Mistä se kertoo jos paino laskee tai nousee. Sitten välillä on hyvä nostaa katse omasta navasta ihan muihin sfääreihin. Liika itsensä tarkkailu johtaa vain kehässä kävelyyn, ei eteenpäin menemiseen.

Paino on vain yksi määre.

Lopuksi minun neuvoni rantakuntoon pääsemiseen:

Riisutaan vaatteet pois, puetaan uimavaatteet päälle, sitten aurinkolasit ja kesähattu päähän ja tadaa, olet rantakunnossa! Muista juoda tarpeeksi vettä!

Tammikuun kursseja ja luentoja Helsingissä

Onko sinulla tavoitteena terveempi ja energisempi elämä vuodelle 2017 tai haluaisitko auttaa muita voimaan paremmin? Esittelen tässä nyt luentojani tammikuulle 2017 ja myös yhden kokonaisen kurssipäivän opinahjossani Suomen Terveysopisto Saluksessa.

Omat luentoni/koulutukseni sinulle:

Luento Helsinki ke 4.1. 2017 Ruoansulatus ja suolisto

Paikka: Mäkelän Koulu, Hattulantie 2, Luokka 130 (sisääntulokerros)
Aika: Ke 4.1. 2017 klo 18.00-20.00

Miksi ruoan tulee sulaa, miten se tapahtuu ja milloin ruoansulatusta tarvitsee tukea? Miten sitä voidaan tukea? Millainen merkitys suolistolla ja suolistomikrobistolla on terveyteemme ja miten voimme avittaa kehoamme silloin kun suolisto on epätasapainotilassa? Mm. näihin kysymyksiin ja paljon muihin saat vastauksen luennolla. Lopuksi on aikaa myös keskustelulle ja kysymyksille. Tämä luento on saanut kiitosta mm. siitä että haastava aihe on selitetty hauskasti ja kansantajuisesti ja siitä että luennolta on jäänyt käteen arvokasta käytännöllistä tietoa. Luennon hintaan sisältyy monisivuinen nelivärimateriaali.

Tämä luento/koulutus on myös hyödyllinen pohja pari viikkoa myöhemmin järjestettävälle "Järkevä painonhallinta"-koulutukselle, samoin kuin muillekin tammikuun koulutuksilleni.

Luento Helsinki ke 11.1. 2017 kouluikäisten ruokavalio

Paikka: Mäkelän Koulu, Hattulantie 2, Luokka 235, 2. kerros
Aika: Ke 11.1. 2017 klo 18.00-20.00

Miten voimme parhaiten tsempata kouluikäisiä lapsiamme ja nuoriamme syömään terveellisesti ja millaista tuo terveellinen ravitsemus oikeastaan on? Tarvitsevatko kaikki lapset ja nuoret samanlaista ruokaa, vai voiko olla yksilöllisiä eroja? Millaisista ravintolisistä lapset voivat hyötyä? Mm. näihin kysymyksiin saat luennolta vastauksia käytännöllisellä tasolla. Lisäksi käsitellään lähemmin mm. rasvahappojen merkitystä lasten ja nuorten ruokavaliossa, samoin sitä mitä funktionaalinen lääketiede on ja millä keinoin funktionaalinen lääketiede lähestyy tukihoitona mm. lasten neurologisia ja neuropsykiatrisia haasteita ja mm. ihottumien hoitoa ravitsemuksellisesti. Lopuksi on aikaa myös keskustelulle ja kysymyksille. Mukaan muistiinpanovälineet!

Päivitys: Tämä kurssi on valitettavasti peruuntunut aikataulullisista syistä.

Luento Helsinki ke 18.1. 2017 Järkevä painonhallinta

Paikka: Mäkelän Koulu, Hattulantie 2, Luokka 130 (sisääntulokerros)
Aika: Ke 18.1. 2017 klo 18.00-20.00

Haluatko tuhdin tietopaketin siitä mitkä ovat järkevän ja terveellisen painonhallinnan perusteet? Sitten tämä luento on juuri sinulle! Luennolla käsitellään mm. sitä, miksi me ihmiset lihomme ja mitä erilaisia tunneperäisiä ja fysiologisia syitä lihomisen taaksen voi kätkeytyä. Miten voisimme parhaiten varmistaa että painonhallintamme on turvallista, järkevää ja että tulokset säilyisivät pitkään? On suositeltavaa, mutta ei välttämätöntä tulla ensin kuuntelemaan 4.1. 2017 luento aiheesta Ruoansulatus ja suolisto, sillä tämä aihe liittyy läheisesti ja tärkeänä osana myös painonhallintaan. Luentomaksu sisältää monisivuisen nelivärimateriaalin.

Luennolle ilmoittautuminen ja maksaminen: https://holvi.com/shop/NinaSaine/product/ca5e935140aefc6fb9ded38e75577d4f/

Luento Helsinki ke 25.1. 2017 Kilpirauhasluento

Paikka: Mäkelän Koulu, Hattulantie 2, Luokka 235, 2. kerros
Aika: Ke 25.1. 2017 klo 18.00-20.00

Luennolla kokemusasiantuntija ja ravintoneuvoja Nina Saine kertoo oman selviytymistarinansa erittäin vaikeahoitoisen kilpirauhasen vajaatoiminnan selättämisestä. Luennolla keskitytään kilpirauhasen vajaatoiminnan kokonaisvaltaiseen hoitoon. Miten kilpirauhanen toimii? Mistä vajaatoiminta voi johtua? Miten vajaatoimintapotilaan olisi hyvä suhtautua laihduttamiseen? Mikä on jodin osuus? Millaisista ruokavalioista kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavat ovat hyötyneet? Näihin ja moniin muihin kysymyksiin saat vastauksen luennolla. Lisäksi käsitellään laboratoriokokeiden tulkinnan haasteita ja DIO2-geenitestiä. (Huom. luennoitsija ei ole lääkäri eikä terveydenhoidon virallinen ammattilainen, joten vastuu hoidosta on aina potilaalla itsellään ja hänen lääkärillään. Ravintoneuvoja ei mm. diagnosoi eikä puutu lääkityksiin.)
Luento on ollut suosittu ja kiitelty monella paikkakunnalla, joten jos aihe koskettaa omakohtaisesti, läheisen sairauden takia tai työsi tai opintojesi puolesta, tule kuuntelemaan

Luennolle ilmoittautuminen ja maksaminen: https://holvi.com/shop/NinaSaine/product/bafc71407427e1dd41b73bd94b2daf29/



linkki verkkokaupan etusivulle:

https://holvi.com/shop/NinaSaine/

Koko päivän kurssi sokeririippuvuudesta, järjestänänä Suomen Terveysopisto Salus, kouluttajana diplomiravintoterapeutti Tarja Tuuli-Dammert

 

 

ilmoittautuminen sokeririippuvuus-kurssille: minna.hansen@terveysopisto.fi

Pahimmat virheet, joita kilpirauhaspotilaat tekevät yrittäessään laihduttaa

Kaikki, joilla on kilpirauhasen vajaatoiminta eivät ole lihavia, mutta monet ovat. Monilla on myös tuskaisen vaikea saada painoa hallintaan. Lisää tavaraa kroppaan tuntuu tulevan syöt sitten vähän tai paljon tai miten päin tahansa. Suorastaan pursuat, tursuat ja turpoat. Liikunta ei joko auta tai sitä ei kertakaikkiaan pysty uupumuksen ja muiden vajaatoimintaoireiden vuoksi toteuttamaan. Mitkä ovat yleisiä kompastuskiviä vajaatoimintapotilailla, jotka yrittävät laihduttaa ja miten ongelmaa kannattaisi lähestyä?

Kompastuskivet

1. Vähennetään ruokaa tai pistetään hiilihydraatit liian alas

Jos oikeasti syöt hyvin paljon ja epäterveellisesti niin tottakai se voi nostaa painoa. Usein kilpirauhaspotilailla ei kuitenkaan ole kyse tästä. Epätoivoissaan monet saattavat kituutella kuukausia tai vuosia alikaloreilla ilman että se poistaa ylipaino-ongelman. Paino saattaa jopa nousta. En yleensä suosittele kauheasti ajamaan ruokia kalorilaskureihin tai kyttäilemään kaloreja, mutta joskus kannattaa tarkistaa vaikka Fineli-sivuston ruokapäiväkirja-toiminnon avulla millaisissa lukemissa oma energiansaanti suunnilleen pyörii. Monet ovat hämmästyneitä että mennäänkin esim. reippaasti alle 2000:n Kcal:n päiväsaannin vaikka on luullut syövänsä reippaasti. Jos on vajaatoimintainen eikä paljoa liiku, saattaa kulutus olla jopa alle tuon 2000:n, mutta ei ole harvinaista että kilpirauhaspotilas syö vain vaikkapa 1000 Kcal päivittäin.

Nk. VHH- eli vähähiilihydraattinen ruokavalio tai LCHF- (low carb, high fat, vähähiilihydraattinen, korkearasvainen) ruokavalio voi auttaa aluksi, mutta homma voi tyssätä samankaltaisiin ongelmiin kuin mihin energian panttaaminen ruokavaliosta ja annoskokojen pienentäminen usein johtavat. Mistä tämä voi johtua?

Tuttavallisesti usein syynä on epämieluisa kaverimme "säästöliekki." Kilpirauhaspotilaan tai usein myös muidenkin kun kilpirauhaspotilaiden kroppa luulee laihdutusyrityksistä että nyt ollaan joutumassa jonkinlaiseen pula-aikaan tai nälänhätään. Kropalle tulee tarve säästää energiaa ja pitää kiinni rasvavarastoistaan. Se ei enää kulutakaan niin paljon energiaa eikä tuota niin paljon lämpöä. Tuloksena laihduttaminen vaikeutuu entisestään ja bonuksena saatat saada vielä kilpirauhasen vajaatoimintaoireiston pahenemisen. Säästöliekki näkyy usein rT3-hormonin lisääntyneenä määränä verikokeessa. Näitä verikokeita tosin ei saa enää tietojeni mukaan Suomen laboratoriopalvelujen kautta vaan funktionaalisen lääkärit ja ravintoammattilaiset järjestävät asiakkailleen testipaketit ulkomaisten toimitsijoiden kautta. Joskus tämä testi on hyvä katsoa, toisinaan sitä taas ei tarvita.

2. Aletaan liikkua vimmaisesti

On tyhmää ottaa mallia television epäterveellisistä superlaihdutusohjemista jossa rääkätään lihavia ihmisiä henkihieveriin lenkkipolulla ja kuntosalilla. Liika ja vääränlainen liikunta saattaa jopa lihottaa entisestään tai vaikeuttaa painon putoamista, koska stressihormonit kuten kortisoli nostavat verensokeritasoja. Tämän seurauksena haiman täytyy erittää lisää insuliinia, joka auttaa sokeria pääsemään sisälle soluihin energiatuotantoa varten, mutta myös auttaa rasvaa varastoitumaan. Korkea stressihormoni kortisolin määrä lisää läskiä eritoten vatsaan, leukaan ja kasvoihin ja useinmiten myös niskan tyveen. Jos on korkeat kortisolit saatat saada myös helposti raskausarpia lihomisesta.

Ylimitoitettu liikunta aikaansaa myös lisääntynyttä oksidatiivista stressiä, joka vahingoittaa terveyttämme varsinkin jos antioksidantteja ei ole riittävästi saatavilla. Oksidatiivista stressiä on ylipainoisilla ja kilpirauhasen vajaatoimintapotilailla muutoinkin jo usein entuudestaan.

Stressi on pahaksi myös ruoansulatukselle ja suolistolle ja totisesti liialliseksi mitoitettu ja vääränlainen liikunta on keholle stressi. On yksilöllistä millainen määrä liikuntaa kenellekin eri tilanteissa on hyödyksi. Stressi aktivoi autonomisen hermoston sympaattista tilaa eli nk. "taistele tai pakene"-reaktiota ja tämän aikana mm. ruoka sulaa hitaammin. Pitkittyneestä stressistä seuraa ruoansulatus- ja suolisto-ongelmia ja mm. suoliston mikrobikanta voi vinoutua. Myös vääränlainen mikrobikanta suolistossa voi olla osasyy ylipainoon. Liian pitkään jatkunut liikarasitus ja stressi voi johtaa myös uupumiseen, eräänlaiseen burn outiin, jossa kortisolitasot laskevat. Tämä voi olla pitkällinen ja tuskallinen tila, josta toipuminen voi olla hidasta. Älä siis rehki enemmän kuin on tarpeen! Liikunnan pitää tuottaa energiaa ja hyvää oloa sen sijaan että se uuvuttaa sinut hengiltä tai raihnaistaa sinut ennenaikaisesti.

Pitkällinen stressi ja rasitus eivät kohdistu vain hormonitoimintaan vaan muihinkin kehon säätelyjärjestelmiin: Immuunijärjestelmään ja hermostoon. Sekä liian korkeat, että liian matalat kortisolitasot aiheuttavat ongelmia muulle hormonitoiminnalle, myös kilpirauhashormonien toiminnalle kehossa, on siten kysymys omista tai purkista tulevista hormoneista.

3. Unohdetaan kokonaisuus

Kun ihmiselle on kehittynyt kilpirauhasen vajaatoiminta tai kun hän kärsii vaikeahoitoisesta ylipainosta kehossa on jo pidemmän aikaan ollut meneillään erilaisia prosesseja, jotka ovat johtaneet moninaisiin epätasapainotiloihin. Meitä ei tulisi hoitaa rasvakudoksina tai kilpirauhasina vaan kokonaisina ihmisinä jolla on kroppa, kropassa asuu mieli ja tällä entiteetillä on myös tunneperäiset ja hengelliset tarpeet. Vieläkin paremmin: Meidän tulisi itsemme hoitaa itseämme kokonaisvaltaisesti. Meidän ei tulisi antautua olemaan vain hoidon kohde vaan oman paranemistarinamme päähenkilö ja pomo.

Kokonaisuudessa voi olla monta palaa, kuin palapelissä. Siihen voi liittyä tärkeänä osana mm. kilpirauhaslääkitys. Sen on oltava oikein annosteltu ja oikean tyyppinen. Thyroxin ei ole ainoa vaihtoehto. Lisäksi kenties kymmeniä tuhansia potilaita Suomessa pidetään jatkuvasti alilääkittyinä, koska lääkärit eivät ymmärrä yleensä kilpirauhasen vajaatoimintapotilaiden hoidosta hönkäsen pölähtämää, vaikka luulevat ymmärtävänsä. Heidän mielestä kaikki on kunnossa jos labra-arvot on viitteissä. Viis siitä vaikka potilaalla on yhä vajaatoimintaoireet. Yksistään labratestien viitearvojen perusteella hoitaminen on hyvin alkeellista ja monelle potilaalle invalidisoivaa ja haitallista hoitoa. Vääränlainen tai puutteellisesti annosteltu kilpirauhaslääkitys on usein merkittävin painon normalisoitumisen estävä seikka pullukoilla kilpirauhaspotilailla.
Muita tärkeitä tekijöitä ovat mm. ruoansulatus, suolisto, ruokavalio, ravintopuutokset, ympäristöaltisteet kuten homeet, raskasmetallit ja kemikaalit, krooniset infektiot, autoimmuunitulehdus kehossa ym. tämän kaltaiset elimistön epätasapainotiloja aiheuttavat tekijät.

Mikä auttaisi?

Laihduttamaan keinolla millä hyvänsä ryntääminen on yleensä kilpirauhaspotilaalle kuin peräpää edellä puuhun kiipeämistä. Sieltä tullaan nokka edellä tantereeseen. Kerron hyvän uutisen: Voit vapautua laihduttamisen taakasta ikuisiksi ajoiksi yksinkertaisesti lopettamalla laihduttamisen! Jää vaikka mielummin pullukaksi kuin tärvelet terveyttäsi vielä lisää vääränlaisilla laihdutusyrityksillä. Toisaalta useinmiten paino alkaa normalisoitumaan tai vähintäänkin lihominen lakkaa kun alat pitämään itsestäsi huolta kokonaisvaltaisesti ja haet itsellesi oikeanlaista apua. Monet ovat saaneet apua funktionaalisesta lääketieteestä ja funktionaalisten lääketieteen periaatteita työssään hyödyntäviltä ravintoammattilaisilta. Lisäksi oikeanlaisen lääkityksen merkitystä ei voi liikaa korostaa.

Monet ovat myös hyötyneet useammanlaisen erilaisen hoitomuodon yhdistämisestä, kuten vyöhyketerapian, jäsenkorjauksen, osteopatian, homeopatian, akupunktion, psykoterapian yhdistämisestä lääketieteeseen ja funktionaaliseen lääketieteeseen.

Toipumisen tielle lähteminen vaatii rohkeaa ja myönteistä ajattelua, vastuun ottamista itsestään ja myös sitä että uskaltautuu päästämään irti sairaan ihmisen roolista. Toipuminen ja laihtuminenkin ovat muutoksia ja muutokset voivat olla rankkoja ja aiheuttaa suoranaisia elämänkriisejä. On tehtävä tilit selväksi itsensä kanssa: Haluaako junnata nykytilanteessa vai mennä mahdollisista vaikeuksista huolimatta elämässä eteenpäin.

Liikunnan suhteen yksilöllisyys on valttia, kuten ravinnon, ravintolisien, lääkityksen ja erilaisten hoitomuotojenkin suhteen. Usein vähemmän kohkaamista ja riuhtomista ja enemmän kohdentamista ja fiksua strategiaa liikunnassa on parasta. Sen sijaan että kroppaa stressataan liiallisella aerobisella harjoittelulla kuten juoksu, kuntopyöräily yms. voi olla parempi ottaa pidempikestoista ja vähemmän kuormittavaa liikuntaa mukaan kuten ihan vanhaa kunnon reipasta kävelyä ja yhdistää tätä lihaskuntoharjoituksiin vaikkapa kuntosalilla. Riittävän isoilla painoilla, mutta ei liian rankasti harjoitellen saadaan aikaiseksi aineenvaihdunnan paranemista huonosta energiantuotannosta, aineenvaihdunnasta ja lämmöntuotosta kärsiville kilpirauhaspotilaille. Liikunta tulee kuitenkin ajoittaa oikeaan kohtaan toipumista, aloittaa varovaisesti ja kohdentaa viisaasti. Liikunnan ammattilaisia kannattaa hyödyntää apuna ja kannattaa myös varmistaa että ammattilainen on kouluttautunut riittävästi ja ymmärtää kilpirauhaspotilaiden ohjausta. Kokemattoman tai orjapiiskurimaisen personal treinerin käsissä voi aiheutua vakavaa vahinkoa hormonitoiminnalle ja terveydelle ylipäätään.

Erilaisia mahdollisesti toimivia ruokavaliomalleja on monenkinlaisia, tosin parhaita tuloksia saadaan kun ruokavalio räätälöidään yksilöllisesti. Ruokavaliossa voi olla elementtejä mm. paleo-ruokavaliosta tai Monticnacin dietistä. Vertaistuessa sekä Suomessa, että kansainvälisesti ja myöskin työssäni ja käymissäni koulutuksissa törmään jatkuvasti mm. siihen että gluteenittomuus, jopa viljattomuus ja useinmiten myös täysi maidottomuus ovat tärkeitä tekijöitä kilpirauhaspotilaiden ruokavaliossa varsinkin jos vajaatoiminta on autoimmuuniperäistä, mutta usein myös muutoinkin.

Linkkejä:

-HS:n artikkeli suolistobakteerien vaikutuksesta ylipainoon: http://www.hs.fi/hyvinvointi/a1377665883656
-Funktionaalisen lääketieteen yhdistys: http://fms.fi/
-Ravintoasiantuntijoiden yhteystietoja: http://suomenravintoterapia.fi/asiantuntijat/
-Luonnonlääketieteen Keskusliiton ylläpitämä terapeuttirekisteri (kattavan ja vakiintuneen koulutuksen käyneitä ammattilaisia, joiden koulutukseen kuuluvat myös mm. ensiapukoulutus ja koululääketieteen perusteet): http://www.lkl.fi/jasenasiat/terapeuttirekisteri

Rasvaisia juttuja osa 1. Miksi lihomme?

Rasvasota, onko se jo ohi mediassa? En tiedä, mutta päätin kirjoittaa vähän rasvasta, sillä meidän on aika tärkeää saada ruoasta riittävästi hyviä rasvoja. Yhtä tärkeä on välttää huonoja rasvoja tai huonoiksi prosessoituja rasvoja. Ei myöskään pidä syödä liikaa. Ei yhteen blogikirjoitussarjaan tietenkään voi kaikkea ympätä, mutta joitain pääkohtia sentään.

Ensiksikin, miksi me lihomme?

Jotakin on mennyt pieleen jos normaalin elimistöä suojaavan ja pahan päivän varalle kerrytetyn rasvakudosmassan sijaan meillä ei ole melkein olleskaan rasvaa kropassa tai jos joudumme kanniskelemaan sitä ympäriinsä kenties kymmeniä ylimääräisiä kiloja. Otapa kuntosalilla hyppysiisi pari kymmenen kilon kahvakuulaa ja käveleskele niiden kanssa siellä ympäriinsä. Jossain vaiheessa alkaa painaa ellet ole tosi pattijätkä joka kantelee tosta vaan vaikka sataa kiloa. Jotkut kantaa kropassaan tällaisia ylimääräisiä kahvakuulia useita. Eivät vain paina ja rasita polvia, vaan prosessi tuo muassaan monenlaisia terveysriskejä ja vaivoja. Ei pitäisi olla kyse siitä että on muotia näyttää pienemmältä tai rasvattomalta vaan etupäässä terveydestämme ja hyvinvoinnistamme.

Jos paisumme kuin pullataikina

Jos joku elimemme laajenee liian suureksi, se on merkki sairaudentilasta ja voi olla hyvin vakavaakin. (mm. hyperplasia, hypertrofia, turvotukset) Jos aivomme laajenevat jonkun onnettomuuden tai kasvaimen seurauksena eivätkä meinaa enää mahtua kalloon, tästä seuraa kipua ja hengenvaarallinen tila joka vaatii välitöntä hoitoa. Samoin jos sydämemme laajenee rasittuessaan liikaa, tämä on vakava ja hoitoa vaativa tila. Jos kilpirauhanen paisuu, siihenkin tulee reagoida. Kilpirauhanen ei ole terve jos se paisuu, kupruilee tai pullistelee. Rasvakudos voidaan laskea yhdeksi elimeksi. Se ei ole vain passiivinen rasvavarasto jota kanniskelemme mukana ja jonka alta lihakset joko näkyy tai eivät näy. Rasvakudoksessa on mm. aktiivista hormonitoimintaa. Kun tämä "elin" laajenee, otammeko me sen riittävän vakavasti, sillä rasvakudoselimemme laajeneminen kertoo myös epätasapainotilan kehittymisestä elimistöön, aivan kuten minkä tahansa kudoksen tai elimen laajeneminen kehossamme.

Emme ole höyrykoneita

Jos oikein haluaa laittaa mutkat suoriksi niin voi kuvitella että se rasva nyt vaan kertyy jos syö liikaa tai jos syö nimenomaan liikaa rasvaa. Tämä on vain osittain totta, sillä lihominen säätyy kehossa hormonaalisen ja biokemiallisen toiminnan seurauksena. Voimme käyttää energiaksemme rasvojen lisäksi hiilihydraattia ja proteiiniakin. Myös alkoholi lasketaan energialähteeksi. Me emme ole jollakin tietyllä polttoaineella puksuttavia höyrykoneita jotka lakkaavat puksuttamasta kun löpö loppuu ja jatkavat puksuttamista kun sitä kaadetaan lisää koneeseen. Olemme tavattoman monimutkaisia biologisia koneistoja joiden on puksutettava eteenpäin vaikka tankkia ei täytettäisikään säännöllisesti ja aina samalla tavaralla.

Voisi sanoa, että rasvan ylimääräinen kertyminen on myös suojamekanismi. Ennen vanhaan satokautena talvea vasten syötiin paljon ja syötiin myös lihottavasti. Sen sijaan muina aikoina ravinnonsaanti saattoi olla niukempaa. Nykyään me elämme ikuista satokautta. Kaikkea on saatavilla ympäri vuoden. Yltäkylläisyys ja valinnanvapaus tappaa elintasosairauksista kärsiviä moderneja ihmisiä kuin kärpäsiä ja miljoonat kituvat vuosikymmeniä sairaina tai puoliksi sairaina (mesoterveinä) ennen kuin kuolo lopulta korjaa. Monia prosessoituja ja pilattuja, hyvin etäisesti ravintoa muistuttavia myyntiartikkeleita on kaupat pullollaan ja niitäkin kutsutaan elintarvikkeiksi vaikka kuolontarvike voisi olla monille parempi nimitys.

Kroppa ei ole niin tyhmä että se esim. poistaisi liian energian lisäämällä aineenvaihduntaa, jolloin kävisimme ylikierroksilla kuten kilpirauhasen liikatoiminnasta kärsivät eikä kroppa tavanomaisesti myöskään poista liikaa energiaa laittamalla meitä ripuloimaan nopeasti ylimääräiset tavarat ulos ennen kuin ne ehtivät imeytyä. Jos me syömme fiksusti, hormonitoimintamme pitää huolen siitä ettei tee mieli syödä määräänsä enempää ja luonnolliset säätelymekanismimme pitävät meidät normaalipainon rajoissa. Liikunnallakin on yhtälössä tietenkin oma merkityksensä. Monet liikkuvat liian vähän.

Kaikki hormonit eivät ole sukuhormoneja tai stressihormoneja vaan meillä on myös mm. ruoansulatuksen säätelyyn ja kylläisyyden tunteeseen liittyviä hormoneja. Jos syömme epäviisaasti, kylläisyyden säätelyyn liittyvä hormonitoiminta menee sekaisin ja mässäilemme, syömme liikaa ja himoitsemme myös enemmän juuri sitä mikä pahiten lihottaa, nimittäin sokerien tai nopeasti sokeristuvien hiilihydraattien ja rasvan yhdistelmä.

Kroppa viisaana varastoi ylimääräisen energian varastohiilihydraateiksi maksaan ja lihaksiin ja varastorasvaksi rasvakudoksiin. Eipä jää rasva häiritsemään kehon toimintoja muualle kroppaan.

Lihottavia tekijöitä
Ajatuksemme ja tunteemme voivat myös välillisesti saada meidät lihomaan. Tällöin puhutaan tunnesyömisestä. Pelkkä tieto siitä mikä olisi terveellistä ja kohtuullista syömistä ei tällöin auta kun pitäisi oppia käsittelemään tunteita, traumoja, menneisyyden tapahtumia tai sosiaalisia ongelmia jollakin muullakin tavalla kuin syömisellä. Tässä kohden suosittelen Irene Kristerin kirjaa Tunteet ja Syöminen. Tästä kirjasta löytyy mm. ajatuksia herättävä kysymys: Jos syöt kymmenettä suklaapatukkaa, mieti mitä siellä kääreessä pitäisi olla sisällä, jotta se suklaa jo riittäisi? Mitä tyhjää kohtaa sielussamme ja mielessämme yritämme täyttää syömällä? Ruoka on tottakai tarkoitettu myös nautinnoksemme, mutta sen pääasiallinen tarkoitus on ravita meitä ja pitää meidät energisinä ja terveinä.

Voisiko ajatella että lihottavien ruokien syöminen ja liika syöminen voivat yksinkertaisesti myös olla vain huono tapa, kuten myöhästely, kiroilu tai ruoan kovaäänien maussuttaminen? On vain totuttu toimimaan tietyllä tavalla ja usein porukassa, kuten perheessä. Huonoista tavoista voi päästä eroon, mutta se vaatii tietenkin riittävän hyvän syyn, motivaation. Se vaatii myös itsekuria, jota nykyään pidetään kenties jopa syyllistävänä ja pahana sanana. Kyllä elintapojen muutokset jonkin verran vaativat asiaan perehtymistä ja ponnistelua. Jos on henkisesti liian laiska, tämä ei tietenkään voi onnistua. Ehkä olet tottunut päästämään itsesi aika helpolla?


Joskus taustalla voi olla jokin uuvuttava sairaus kuten masennus tai kilpirauhasen vajaatoiminta. On hyvin inhimillistä ja ymmärrettävää että kaikilla ei ole yhtälaisia voimia päästä jostakin huonosta tavasta, kuten epäterveellisistä syömistottumuksista eroon. Meidän pitää osata olla myös armollisia itsellemme ja toisillemme. Muista, että olet arvokas, rakastettava ja tärkeä täysin riippumatta siitä minkä kokoinen olet. Ansaitset myös sen, että pidät hyvää huolta terveydestäsi ja itsestäsi. Aina ei jaksa yksin. Joskus tarvitsee apua. Joskus jonkun muun asian pitää ensin muuttua, jotta pääsee käsiksi johonkin toiseen asiaan. Näin on ylipainonkin laita. Se voi olla asia, joka korjaantuu vasta viimisenä kun ensin muita asioita on saatu tutkittua, käsiteltyä ja hoidettua. Parhaimmillaan painon normalisoituminen on sivubonus kun alat kokonaisvaltaisesti huolehtimaan terveydestäsi paremmin.

Stressi, antibioottikuurit, se oletko syntynyt alateitse vai keisarileikkauksella, onko sinua rintaruokittu vauvana, millainen on ruokavaliosi, millaisia sairauksia ja lääkityksiä sinulla on.. Nämä ja monet muut seikat voivat vaikuttaa siihen millaisia mikrobeja kuten bakteereja ja hiivoja suolistossasi majailee. Ideaalitilanteessa siellä on laajat kolonisaatiot monenlaisia hyödyllisiä "pöpöjä" sopivassa suhteessa toisiinsa. Meidän herkkä suolistofloora kuitenkin järkkyy helposti. Pieleen mennyt suolistomikrobisto voi myös lihottaa meitä. Tässä joitakin linkkejä tästä aiheesta:

http://www.hs.fi/hyvinvointi/a1377665883656
http://www.tiede.fi/artikkeli/uutiset/suolistobakteerit_lisaavat_kiloja
http://yle.fi/uutiset/tutkimus_synnytystapa_vaikuttaa_lapsen_mikrobiston_kehittymiseen/8960999Stressi voi myös lihottaa. Stressi voi saada meidät mässäilemään. Koitamme lohduttaa itseämme ja liennyttää stressiä puputtamalla kaikenlaista mitä mieli tekee emmekä pysty keskittymään siihen että katsoisimme paremmin mitä suuhun laittaisimme ja mitä emme. Stressihormoni kortisoli myös tuppaa keräämään ylimääräistä tavaraa kasvoihin, kaulaan, niskan tyveen ja navan ympärille. Stressi häiritsee myös ruoansulatusta ja voi vaikuttaa myös suolistoflooraan ja kuten todettu, pieleen mennyt suolistofloora voi olla yksi lihottajamme. Suoliston mikrobiston epätasapainotilaa kutsutaan dysbioosiksi. Stressiä on kaikki mikä rasittaa mieltämme tai kehoamme. Sairastuttavaksi stressi muuttuu jatkuessaan pitkään, ollessaan käynnissä jatkuvasti tai toistuessaan liian usein.

Monenlaiset hormonihäiriöt voivat myös lihottaa. Kilpirauhasen vajaatoiminta, liika määrä kortisolia eli hyperkortisolismi, liika määrä insuliinia johtuen mm. virheravitsemuksesta.. Naisilla liika estrogeeni voi kerryttää rasvaa eritoten lanteille, pakaroihin ja reisiin. Ylimääräinen estrogeenimäärä voi johtua estrogeenia sisältävästä lääkityksestä, ummetuksesta (keho ei saa poistettua estrogeenimetaboliitteja ulosteiden mukana vaan estrogeenit imeytyvät takaisin elimistöön suolistosta) tai siitä että maksa ei geneettisistä tai muista syistä hajota riittävän tehokkaasti estrogeenia. Stressikin on omiaan johtamaan ennen pitkää sukuhormonihäiriöiden kehittymiseen niin miehillä kuin naisilla. Kyllä lihavien miestenkin sukuhormonitasot usein ovat sekaisin ja mm. estrogeenia liikaa. Myös ympäristömyrkyistä osa on hormonihäiritsijöitä, jotka voivat lihottaa. http://www.ruohonjuuri.fi/ekotietoa/blogi/lue-nama-ja-innostu/hormonihairitsijat/ Naisilla, jotka kärsivät polykystisistä munasarjoista (PCO, PCOS) on usein vaikeuksia painonhallinnan kanssa, sillä tila liittyy myös sokeriaineenvaihdunnan häiriöön.

Hyvin oleellinen lihavoittava tekijä on aterioiden liian voimakas verensokerivaikutus. Jos syömme paljon sokeria ja nopeasti sokeristuvia hiilareita kuten perunaa, makaronia, valkoista riisiä, pullaa, kakkua, valkoista leipää, verensokerimme kohoaa nopeasti ja korkealle. Tämän vuoksi haima erittää paljon insuliinia, sillä insuliini on ainoa hormoni joka alentaa verensokeria. Liian korkea verensokeri on myrkyllistä, siksi sitä on alennettava. Insuliini on varastoiva hormoni, joten jos sitä erittyy paljon, se varastoi tehokkaasti myös kyseisellä aterialla nautitun rasvan. Elimistö kykenee tekemään rasvaa myös hiilihydraateista ja proteiineista, mutta kyllä se on hiilihydraatin laatu ja määrä ja se miten ateria koostetaan, millä on ruoassa isoin lihottava merkitys, ei vain se kuinka paljon syödään. Asiaan vaikuttavat toki muutkin seikat, kuten mm. kylläisyyden säätelystä vastaavat hormoni ja muut em. asiat.

Tosiasia on kuitenkin se, että jos syöt rasvaisen pihvin valkojauhosämpylällä, se lihottaa enemmän kuin rasvainen pihvi pelkän salaatin kanssa. Jos syöt kuivattuja varsin sokeripitoisia taateleita vaikka rasvaisen vuohenjuuston kanssa, se lihottaa enemmän kuin taatelit yksinään tai marjojen kanssa. Jos lautasellasi on puolet valkoista riisiä rasvassa paistettujen kanasuikaleiden ja sienien kanssa ja lisäksi on salaattia oliiviöljyn kanssa, se lihottaa enemmän kuin jos lautasella olisi vain neljäsosa lautasesta täysjyväriisiä, puolet salaattia ja ne rasvassa paistetut kanasuikaleet ja sienet.

Riippumatta millaisia tutkimuksia katsastellaan, ravintoammattilaiset neuvovat menestyksellisesti ihmisiä painonhallinnassa auttamalla heitä kiinnittämään huomiota samanaikaisesti useampiin asioihin: Mitä päässä liikkuu syödessä, mikä on vain huono totuttu tapa, mitä kropassa on kaikenkaikkiaan meneillään, millainen on ateriarytmi, onko ruoka mitä syömme riittävän luonnollista vai täyttä käsiteltyä "lisäaineskeidaa", miten ateriamme ovat koostettuja ja mikä on mahasuolikanavan tilanne.

Monilla painonhallinnan ja terveyden kannalta voisi toimia ruokavalio, jossa yhdistetään paleo-ruokavalion anti-inflammatorisuutta eli anti-tulehduksellisuutta ja Monticnacin dietin yhdistelysääntöä. Yhdistelysäännössä tärkkelyshiilihydraatit kuten juurekset ja riisi syödään eri aterioilla kuin proteiinit kuten liha, kana, kalat, kananmunat. Tämä helpottaa ruoansulatusta ja monet kokevat mahaoireiden helpottavan tällaisella ruokavaliolla. Jos tärkkelyshiilohydraattiaterialla lisäksi nautitaan vain vähän rasvoja, hiilihydraattien verensokeria ja insuliinineritystä nostava vaikutus ei lihota. Monilla toimii ruokavalio, jossa kaksi päivän aterioista, tavallisesti aamiainen ja lounas ovat vähähiilihydraattisia ja yksi ateria kuten päivällinen tai illallinen on ns. hiilariateria. Kaikilla aterioilla on hyvä saada riittävästi tuoretta ja kuitua, joka myös tasaa verensokerivaikutusta ja on hyödyllistä mahasuolikanavan toiminnalle.

Monet myös lihovat tai eivät laihdu, koska ovat nk. säästöliekillä. Kun ihmiset joutuivat keskitysleireille toisen maailmansodan aikana, he saivat hyvin vähän energiaa. Silti monet sinnittelivät hämmästyttävän kauan, jopa selvisivät koettelemuksestaan hengissä. Tämä johtui siitä että keho osaa säätää aineenvaihduntaansa energiansaannin mukaan jos nälänhätä uhkaa tai keholla on jokin muu syy himmailla energiankulutusta, jotta emme polta kynttilää molemmista päistä.

Säästöliekille meno tapahtuu pitkälti kilpirauhashormonien säätelyllä. Jos keho menee säästöliekille, Varastohormoni T4:stä eli tyroksiinista (tetrajodotyroniini) muodostuu normaalitilaa enemmän inaktiivista rT3-hormonia. Sama entsyymi, joka tätä hormonimuuntoa T4:stä rT3:ksi tekee, myös hajottaa aktiivista T3-hormonia. Tulokset me voimme tuntea tyypillisinä kilpirauhasen vajaatoiminnan oireina: väsymystä, palelua, ihon kuivumista, särkyjä, ummetusta yms. Myös paino voi nousta tai sen laskeminen energiavajeessa hidastuu. Myös ruumiinlämpö laskee, koska energiaa ei tuoteta eikä kuluteta yhtä paljon kuin ennen. Tällaisessa tilanteessa on tarkoitus selvitä vakavista vammoista tai muista terveysongelmista paremmin ja pitempään ja tulla toimeen tarvittaessa vähemmällä ruoalla. Kivaa tähän tilaan ei ole joutua, kuten ei ole kiva koskaan joutua kärsimään kilpirauhasen vajaatoiminnan oireista.

Moni nykyään tosin aiheuttaa tämän säästöliekin itse itselleen, usein ymmärtämättömyyttään. Syynä voi olla se että urheilee kovasti mutta ei lepää eikä syö tarpeeksi. Syynä voi olla myös vähäenergiset pussikeittodietit tai hyvin vähäenergiset ruokavaliot. Ne ovat moderni versio keskitysleiridietistä. Myöskään hyvin vähähiilihydraattiset ruokavaliot eivät sovi kaikille, varsinkaan niille joilla on kilpirauhasen vajaatoiminta. Asiasta lisää, tosin englanniksi löytyy tästä artikkelista: http://chriskresser.com/is-a-low-carb-diet-ruining-your-health/
Säästöliekin takaa voi löytyä myös mm. kroonisia infektioita, homealtistusta ja muita sairauksia. Jos paino nousee tai sitä ei meinaa saada laskemaan, ihmistä tulee aina katsoa riittävän yksilöllisesti ja kokonaisvaltaisesti ja pyrkiä selvittämään mitä kropassa oikein kaikenkaikkiaan on meneillään. Myös geenit vaikuttavat siihen miten herkästi lihomme ja millaiset keinot painon normalisoimiseksi ovat parhaat. Kaikilla ei toimi samanlaiset painonhallintakeinot.

Jotkut tässä kirjoituksessa ideoidut ja esille otetut asiat ovat liian radikaaleja tiedeintoilijoille tai virallista ravitsemuslinjaa edustaville. Joillekin tieteelliset tutkimukset yksinään ovat ainoa tapa katsoa mikä on validia tietoa ja mikä ei, vaikka myös biokemian ja ihmisen fysiologian tuntemuksella ja kokomusperäisellä tiedolla tulisi olla yhtä suuri osuus pääteltäessä miksi me lihomme ja miten voisimme normalisoida painoa ja huolehtia paremmin terveydestämme ja hyvinvoinnistamme.

Seuraavaksi voisin kirjoitella lisää siitä mihin me tarvitsemme rasvoja ja mitä rasvoja olisi hyvä ruokalistalle valita.