Funktionaalisen lääketieteen testit, fiksua vai tyhmää?

Mitä on funktionaalinen lääketiede?

Funktionaalisen lääketieteen eli toiminnallisen lääketieteen mukaisesti toimivat lääkärit ja ravitsemusammattilaiset keskittyvät työssään siihen, että pyritään selvittämään erilaisten hyvinvointi- ja terveysipulmien juurisyyt sen sijaan että vain pilkotaan ihminen osiin, diagnosoidaan sairauksia ja annetaan sitten oireenmukaista hoitoa.

Integratiivinen lääketiede on terminä vieläkin laajempaa ja siinä integroidaan ihmisen hoitoon eri hoitokulttuureja ja menetelmiä ja otetaan laajemmin huomioon myös ihmiseen luonnollisesti ja kiinteästi kuuluvat henkiset ja hengelliset tarpeet.

Funktionaalisessa lääketieteessä on tärkeää tieteellisen tutkimusnäytön lisäksi myös kokemusperäinen tieto ja perustieto mm. fysiologiasta, ravitsemusfysiologiasta, solubiologiasta ja biokemiasta.

Fokus

Koska kyse on hyvin kokonaisvaltaisesta tavasta ymmärtää ihmistä, se tarkoittaa sitä, että sekä ammattilaisen, että asiakkaan tulee olla kartalla siitä mikä on homman nimi. Sekä ammattilaisen, että asiakkaan fokus saattaa kadota. Saatetaan keskittyä liiaksi erilaisiin yrtteihin, ruokavalioideologiaan tai testeihin. Se on ennemminkin nk. vihreää farmasiaa, ei funktionaalista lääketiedettä. Jos kokonaisuus himmenee ja huomio on liiaksi yksityiskohdissa, saattaa kadota se punainen lanka, jonka usein voisi ajatella olevan mm. seuraavanlaisiin kysymyksiin vastaaminen käytännön teoilla:

-Mitkä henkiset, sosiaaliset ja fyysiset tekijät ihmisen elämän aikana ja missä vaiheessa ovat vaikuttaneet hänen hyvinvointiinsa niin että hän on nykyisessä tilanteessaan?
-Mitkä tekijät henkisesti, sosiaalisesti tai fyysisesti tuovat ihmisen elämään jotakin, joka häiritsee hänen hyvinvointiaan tälläkin hetkellä?
-Mitkä olisivat nyt ensisijaiset ja keskeiset asiat tehdä, jotta ihmisen hyvinvointia voitaisiin lähteä tukemaan, hänen terveyttään kohentamaan ja hänen tasapainoaan palauttamaan?
-Mitä lisätietoja tarvitsee kartuttaa mm. lisäkysymyksin, ruokavalio- ja ravintolisäkokeiluin tai laboratoriotestein, jotta päästään eteenpäin?

Huomasitko, lisädatan kerääminen on vain osa jutun juonta?

Testien fiksu ja tyhmä käyttö

Käytän työssäni funktionaalisen lääketieteen, jota voitaisiin kutsua myös kokonaisvaltaiseksi ja moderniksi lääketieteeksi testejä. Näitä testejä ovat mm. suoliston toimintaan, hormonitoimintaan, ravintotekijöihin ja nutrigenomiikkaan liittyvät testit. Testeistä on usein erinomaista apua ja ne tarjoavat usein täsmällisempää ja yksityiskohtaisempaa tietoa, jonka avulla ravintoterapiaa voidaan kohdentaa tarkemmin. Testit saattavat nopeuttaa eteenpäin pääsemistä kohti asetettuja tavoitteita, varsinkin kun samanaikaisesti kiinnitetään huomiota myös muuhun ja kun testit on valittu fiksusti. Testit saattavat olla myös ansa, väärä työkalu väärässä paikassa väärään kohteeseen. Miten niin?

Siksi että paras testi on usein testata ensin ilmiselviä asioita ja testata käytännössä ravintoterapian toimivuutta. Välttämättä paras ensisijainen testi ei lainkaan ole laboratoriotesti vaan se, että testataan mitä tapahtuu kun pistetään ensin perusasioita kuntoon. On todennäköistä että väsymys ei kaikkoa koskaan ellei luovuta liian vähästä syömisestä, ellei syödä niin että ruoasta saa kunnolla energiaa ja tasapainoisesti eri ravintoaineita, ellei huolehdita että ruoka sulaa tai jos ei nukuta tarpeeksi. Jos nämä asiat tai muut aivan perusasiat ovat retuperällä, voidaan tehdä vaikka kymmenen laboratoriotutkimusta, mutta olo ei sillä testaamisella kohene, vaikka labratulosten perusteella kuinka käytettäisiin eri yrttejä ja ravintolisiä. Myös lääkehoidon kuten hormonikorvaushoidon teho jää usein heikoksi jos perustasiat eivät ole kunnossa.

Jos perusasioiden toteuttamisessa on hankaluutta, sekin on hyvä ottaa tärkeänä merkkinä ja signaalina. Mistä hankaluudet kertovat ja mitä taustalla piilee mentaalitasolla? Joskus voi  jopa olla ensisijaisempaa miettiä henkisiä teemoja kuin fyysisiä. Asiat siis yksilöllisellä tavalla ja yksilöllisessä järjestyksessä!

Oirepistekartoitus, ruokapäiväkirja tai ruokavalion arviointilomake ja perustietokaavake ovat ravintoterapian tärkeimpiä perustyökaluja. Jo ne kertovat ammattilaiselle paljon siitä missä mennään ja rauhassa tapahtuva alkukartoitus ja seurantakäynnit kuuluvat niiden lisäksi asiaan. Asiakkaan rooli on se ratkaiseva. On sanonta, että "vain otettu lääke auttaa." Ravintoterapiassa se otettu lääke ovat noudatetut neuvot.

Ammattietiikka

Vaikka asiakkaan hankkimista testeistä saisi ammattilainen myyntiprovisiota tai vaikka ammattilainen myisi tai suosittelisi ravintolisiä ja rohdoksia niin että niistä saisi rahallista etua, on minusta aivan ensiarvoista ja välttämätöntä työssäni mennä ihminen ja tieto edellä, ei koskaan tuote, testi, ideologia tai raha edellä. Raha ja oma kiinnostus testeihin ja niiden tulkintaan ei saa mennä asiakkaan edun edellä. Ajattelen näin, vaikka käytän vuosittain satoja euroja testien tulkintakoulutuksiin.

Mielestäni hyvään ammattitaitoon kuuluu myös rehellinen viestintä asiakkaalle silloin kun asiakas haluaa lisää testejä tai tuotteita, vaikka mielestäni oleellisempaa olisi selkeästi keskittyä vaikkkapa riittävään lepoon, uneen, stressinhallintaan, ruokavalioon, ruoansulatukseen ja perusravintolisäohjelman rakentamiseen ja noudattamiseen.

Sanon kuitenkin ehdottomasti "kyllä" laboratoriotesteille silloin kun niitä teetetään osana kokonaisvaltaista hoitoa, silloin kun testi on valittu oikein ja kun testin tuloksesta voi olla selkeää käytännön hyötyä.

Elämäntapamuutos, tunteet, ajattelu ja toiminta

Kuva Nina Saine, vapaasti lainattavissa, mutta lähde mainittava
Klikkaamalla kuvaa saat sen suuremmaksi

Ravintoterapia-asiakkaillani on joskus vaikeuksia saada toteutettua ohjeitani, neuvojani ja yhdessä sovittua suunnitelmaa. Tämä sai minut kirjoittamaan niistä asioista, jotka tässä tekstissä ovat keskiössä, mutta ajatukset sopivat toki myös niihin muutoksiin, joita hyvinvointimme eteen toteutamme myös ilman ammattilaisen ohjausta.

On täysin normaalia, tavallista ja inhimillistä, että toisin tekeminen, uudet rutiinit ja tavat ja muutos ylipäätään voi olla haasteellista. Ihmiset ovat usein vähän myös ymmällään miksi ne muutokset, joiden tarkoitus on kuitenkin edistää hyvinvointiamme ja tehdä elämästämme parempaa eivät meinaa ottaa onnistuakseen. Sen eritteleminen mistä pohjimmiltaan omalla kohdalla voi olla kyse auttaa meitä kohdentamaan tunteita, ajatteluamme ja toimintaamme niin että muutos helpottuu. 


Kolme tekijää

Voidaan ajatella, että ihmisen asiat koostuvat kolmesta tekijästä: Tunteista, ajattelusta (myös tieto, tietäminen) ja toiminnasta (tekemisestä). Eri ihmisillä ja eri tilanteissa ja eri yhteyksissä painotus voi olla erilaista. Voi olla että ajattelua voi olla eniten, tai tunteita, tai tekemistä. Jotakin näistä edellä mainitusta kolmesta tekijästä voi olla myö selkeästi vähemmän kuin toisia tai sitten kahtakin kolmesta on enemmän tai vähemmän. On rikkaus että meitä on niin paljon erilaisia ihmisiä!

Näillä kolmella asialla on kaikilla yhteys toisiinsa. Tunteet vaikuttavat ajatteluumme ja tekemiseemme, ajattelumme vaikuttaa tunteisiin ja tekemiseemme ja tekemisemme vaikuttaa tunteisiin ja ajatteluun. Voit testata tätä. Valitse jokin tunne, joka sinulla on viime aikoina ollut ja kysy itseltäni: Mitä tämä tunne saa minut ajattelemaan tai tekemään. Mieti sitten mitä olet viime aikoina ajatellut ja pohdi miltä tämä ajattelu on tuntunut ja mitä se on saanut tai voisi saada sinut tekemään. Valitse sitten jokin viime aikainen tekemisesi. Millaista tunnetta tai ajattelua se sinussa herättää?

Muutoksen vaikeus
Jos meillä on terveytemme ja hyvinvointimme suhteen jokin missio, jonka haluamme toteuttaa tai päämäärä, jota kohden pyrimme, ihmiset yleensä tietävät ettei mm. ruokavalion muuttaminen ja erilaisten muiden asioiden toteuttaminen, jotka edistävät pääsyä kohti tuota tavoitetta ole aina niin helppoa. Mieli vastustaa muutosta, koska meissä asuu varsin mukavuudenhaluisia osia, jotka haluavat päästä helpommalla ja tukeutua tuttuun ja turvalliseen, on se sitten meille hyväksi tai ei. Kun sitten valveutuneet ja reippaat osat meistä ottavat tilaa, saatamme kuitenkin muutoksessa kokea epäonnistumisia tai junnaamme paikoillamme. Emme oikein ehkä saa aloitettuakaan. Muutoksen alkuvaiheessa, joskus vähän myöhemminkin voi olla niin kovin helppoa palata sinne vanhaan, josta haluaisimme oikeasti päästä eteenpäin.

esimerkiksi:

-Käsi on tuonut ääntä kohden taas jotakin syötävää tai juotavaa, jonka käyttöä vannoimme vähentävämme

-Emme lisääkään jotain jota oli tarkoitus lisätä kuten terveellisiä osia ruokavalioon, veden juontia, liikuntaa, lepoa, unta, hauskaa tekemistä tms.

-Taas olemme käyttäneet aikaamme sellaisen ihmisen seurassa, jonka kanssa tulee aina huonot fiilikset

-Jalat eivät ole kantaneet kohti kuntosalia, jumppaa, lenkkipolkua

-Kännyn ruutu on taas ollut päällä niin myöhään että unet jäivät jälleen kerran tyngiksi ja nyt väsyttää.

Tarkasteluun tunteemme, ajattelumme ja toimintamme

Poimimme nyt tarkasteltavaksi esimerkiksi tuon viimeisen: "Johtuukohan se väsyminen siitä, että mulla on ravintopuutoksia ja syön liikaa hiilareita?", kysyy se mielenosa, joka haluaisi jatkaa kännykän kanssa myöhään kukkumista. Ehkä, mutta pitäisikö skarpata ajattelua ja toimintaa jos tunteet tai niiden tukahduttaminen polkevat jalkoihinsa sekä ajattelun että toiminnan? Sitten ehkä havaitsemme että todellisuudessa vähän huijasimme itseämme.

Huijasimme ehkä itseämme siksi, että vaikka pohjimmiltamme tiedämmekin mikä voi olla suurin syy väsymyksellemme, todellinen syy on epämukava ja koemme helpommasi ja hyväksyttävämmäksi käyttää monivitamiinia ja vähentää hiilareita kuin saada aikaan se muutos, että todellinen syy ns. nostetaan pöydälle.

Tarkemmin itseämme tutkiessa saatammekin huomata, että iso osa väsymyksestä johtuu tietenkin siitä ettemme nuku tarpeeksi, koska räpläämme yötä myöten kännykkää ettei tarvitsisi kestää ikäviä tunteita, jotka johtuvat siitä että mietimme huolen ja harmituksen aiheita työ- tai yksityiselämässä. Tunnetta on siis ollut liikaa, vaikkakin olemme piilottaneet asian kännykän räpläämiseen ja tarvittaisiin enemmän ajattelua ja toimintaa. Eli kun ajattelemalla tiedämme mistä oikeasti oli kyse ja toimimalla saamme kännyn tästä lähtien kiinni yhdeksältä illalla, emme ole ehkä päivällä niin väsyneitä kun nukumme tarpeeksi kun olemme kohdanneet tunteemme ja voineen vihdoin päästä myös tekemäänkin asioille jotakin. Huomasitko? Kaikkia tekijöitä tarvittiin ratkaisemaan ongelma, mutta mietittiin myös mitä oli liikaa ja mitä liian vähän.

Se, että sanomme että tunnetta on ollut liikaa ja se on polkenut jalkoihinsa tekemistä ja ajattelua ei suinkaan tarkoita sitä ettäkö tunnetta pitäisi lähtökohtaisesti olla vähemmän tai että tunne olisi vääränlainen. On tärkeä että tunne huomataan ja ymmärretään mikä sen merkitys on ja miten se vaikuttaa ajatteluun, tekemiseemme ja hyvinvointiimme.

Samoin on tärkeää huomata jos ajattelemme niin paljon että se polkee jalkoihinsa tunteemme tai tekemisemme, tai jos ryntäämme päätä pahkaa toimintaan koheltaen emmekä pysähdy ajattelemaan kunnes huomaamme että olemme ns. maalanneet itsemme nurkkaan. Olisi pitänyt pysähtyä ajattelemaan että maalataan lattia siten että maalaaminen päättyy ovelle, jotta emme jää loukkuun huoneeseen märän maalin saartamana, tai oikeammin sanottuna oman ajattelun puutteemme saartamina.

Tekemällä saatamme polkea jalkoihimme myös tunnetta. Ehkä olemme vimmaisen keskittyneitä uraamme tai vaikkapa urheiluun ja kaikenlaiseen suorittamiseen, koska juoksemme karkuun vaikeita tunteitamme, joskus jopa kirjaimellisesti, liikaurheillen. Saatamme myös vältellä toimintaa, koska emme halua syystä tai toisesta myöskään ajatella tai tuntea.


Muutokseen tarvitaan tunteiden, ajattelun ja toiminnan tasapainottamista.

Muutokseen tarvitaan sen tiedostamista mitä em. on liikaa ja mitä liian vähän ja mitä näiden kolmen epätasapainon taakse kätkeytyy.

Eikö uusi tapa ole vielä päässyt vahvistumaan ja automatisoitumaan?

Toki kyseessä voi olla ihan vain se vaikea vaihe ennen muutokseen sopeutumista ja tottumista. Kun vain tarpeeksi paljon tulee toistoa ja kun pyrimme ajattelemaan myönteisesti samalla kuitenkin kuunnellen myös rehellisesti mitä mielessämme tapahtuu muutosprosessin aikana, ajan myötä helpottaa. Toistaminen on luonut uuden totutun tavan. Vanha kunnon pyörälläajo-vertaus sopii tähän. Kun taidon kerran oppii oikein hyvin, et joudu enää jatkuvasti miettimään mitä teet kun pyöräilet. Pyöräileminen tulee ikään kuin "selkärangasta" ja se tulee luontevaksi osaksi elämää. Pyöräillessä voit miettiä kaikenlaista ja jopa jutella kanssapyöräilijän kanssa ilman, että joudut pitämään jatkuvasti keskittymisesi vain ja ainoastaan pyörässä, ympäristössä ja kehosi ohjaamisessa, jotta pysyisit pyörällä pystyssä ja pääsisit pyörälläsi ehjänä perille ajamatta matkalla kenenkään päälle tai ulos reitiltä.

Muutokseen tarvitaan aikaa ja toistoa

Onko se mitä olet tekemässä todella se mitä haluat tai mitä tarvitaan?

Jos joku muutos, jota pyrimme toteuttamaan voidaksemme paremmin ei meinaa ottaa onnistuakseen, on myös tärkeä pohtia mm. seuraavia:

-Onko se mitä nyt olemme tekemässä juuri se mitä oikeasti haluamme tai tarvitsemme vai voisiko se sittenkin olla jotakin muuta?

-Olemmeko asettaneet epärealistisia tavoitteita ja tulisiko meidän ns. "laskea rimaa" alemmaksi?

-Tulisiko meidän pilkkoa tavoite/tekeminen pienemmiksi osiksi ja tehdä vain asia kerrallaan, eikä siis "haukata liian isoa palaa kerrallaan"?

-Tulisiko meidän toteuttaa muutos hitaammassa tahdissa kuin mitä olimme ensin suunnitelleet?

-Olisiko jokin muutos tai asia ensisijainen siihen nähden mitä olemme nyt tekemässä eli estääkö jokin merkittävämpi tai ensisijaisempi asia meitä toteuttamasta nykyistä muutosta /tavoitetta?

-Onko sinulla kirkkaana mielessä mikä on todellinen tarkoitusperäsi, unelmasi, haaveesi tai tavoitteesi, johon pyrit toiminnalla. Mitä joku lopputulos sinulle edustaa ja merkitsee ja mitä konkreettista muutoksessa onnistuminen tuo elämääsi? Mikä on silloin toisin?

Pähkinänkuoressa:

-Mieti onko sinun tilanteessasi liikaa tai liian vähän toimintaa, tunnetta tai ajattelua ja jos niin mistä se kertoo. Mitä voisit lisätä? Mitä vähentää? Mitä muuttaa?

-Muista aika ja toistaminen. Ne luovat muutosprosessissa uuden totutun tavan ja rutiinin.

-Erittele sitä mitä ja miten olet tekemässä ja muokkaa tarvittaessa prosessia, jotta se voisi toimia paremmin, helpommin ja tarkoituksenmukaisemmin.

-Pidä mielessäsi mihin ja miksi olet pyrkimässä ja mikä tulee olemaan paremmin kun onnistut.

Kuviteltu esimerkki:

Maisa oli väsynyt ja hänellä oli ruoansulatuskanavan ongelmia. Hän oli ajatellut jo päänsä puhki kaikenlaisia syitä, kuten loisia ruoansulatuskanavassa ja erilaisia mahdollisia sairauksia. Hän tiesi, että ne olivat hänen kohdalla mahdollisia, mutta tosiasia oli, että hän myös söi epäterveellisesti. Hän oli jo hankkinut tietoa siitä miten hänen olisi hyvä muuttaa ruokavaliotaan, mutta ei ollut saanut vielä aikaiseksi mitään konkreettista.

Maisa mietti luettuaan erään blogikirjoituksen elämäntapamuutoksesta, tunteista, ajattelusta ja toiminnasta, että mitä hänen tilanteessaan oli liian vähän ja mitä oli liikaa. Hänellä oli mielestään tarpeeksi jo tietoa ja hän oli ajatellutkin asioita paljon. Ajattelussa oli kuitenkin sellaista epätasapainoa että hän mietti liikaa joitain mahdollisia syitä väsymykselle ja ruoansulatusongelmille, mutta ilmiselvät syyt hän meinasi laiminlyödä. Hän arvioi sen johtuvan niistä tunteista, että hän tunsi saavansa lohtua epäterveellisestä syömisestä, lempiruoistaan, jotka olivat kuitenkin ravintoköyhiä ja toivat aivan liikaa energiaa. Tilannetta hän oli sitten aikoinaan ajatellut tasapainottaa sillä että hän jätti aterioita väliin, jotta ei lihoisi herkuistaan. Tosiasia oli kuitenkin se, että häntä väsytti ja maha oli usein sekaisin. Välillä ummetti, välillä oli ilmavaivoja, turvotusta ja vatsakipua.

Maisa päätti muuttaa ajatteluaan siten että hän pyrki pitämään mielessään mikä hänen terveyden kannalta on nyt olennaista. Se johti siihen että hän muutti toimintaansa siten että alkoi syömään säännöllisesti ja lisäämään ruokavalioon vähitellen lisää terveellisiä asioita. Näin vähemmän terveellisille jäi mahassa vähemmän tilaa. Tämä ajattelu ja toiminta johtivat parempiin tunteisiin ja mielialaan, koska Maisa alkoi voimaan ja jaksamaan paremmin ja hän sai myös iloa onnistumisestaan ja kaikesta siitä mitä hän nyt saattoi elämässään tehdä uudistunein voimin ja paremmalla voinnillaan Hänen ei tarvinnut enää kauppakeskuskäynnillään miettiä missä on lähin vessa ja onkohan siellä jonoa, koska vatsa ei enää mennyt kesken päivän sekaisin. Hän pystyi sopimaan kavereiden kanssa kaikkia kivoja menoja, koska tiesi jaksavansa lähteä ja nauttivansa siksi menoista ja reissuista ihan toisella tavalla kuin ennen.

Maisa tarkasteli myös herkutteluunsa liittyviä tunteita ja kun hän tuli niistä tietoisemmaksi, hän pystyi paremmin ajattelemaan mihin todellisiin tarpeisiin hän herkutteli. Se sai hänet laatimaan suunnitelmia miten täyttää noita tarpeita fiksummilla tavoilla ja se ohjasi häntä toisenlaiseen toimintaan. Hän mm. soitti ystävättärelle kun hänen tuli yksinäinen olo sen sijaan että hän tilasi pitsaa ja söi suklaata. Pitsan ja suklaan sijaan hän saattoikin tehdä itselleen maistuvan terveellisen salaatin, jonka jälkeen hän jaksoi vielä lähteä sen ystävättärensä kanssa reippaalle iltakävelylle.

Maisa sai tuntea iloa siitä että hän oli hyvä ottamaan asioista selvää, hankkimaan tietoa, ajattelemaan ja pohtimaan. Nyt hän oli myös kehittänyt tunnetaitojaan ja saanut ohjattua toimintaansa sellaiseen suuntaan, joka palveli hänen tarkoitusperiään ja tavoitteitaan.

Liioittelun taika

Vielä lopuksi pieni keveä, mutta joskus varsin toimiva vinkki edistämään muutosta. Jos joku jarruttaa sitä, liioittele. Liioittele tietoisen suurieleisesti miten olet epäonnostunut tekemään sitä tai tätä, millainen ajatteet olevasi ja miten ajattelet sellaista tai tällaista tai miten tunnet kaikenlaisia vaikeita tunteita. Tämä tuo usein mukaan huumoria, sillä onhan se tahallinen liioittelu lopulta usein ihan koomista. Huumori tuo elämään keveyttä ja usko pois, se voi auttaa muutosprosessissa! Liioittelu nostaa myös selkeämmin esiin epätasapainoa tunteidemme, ajattelumme tai toimintamme keskinäisessä vuorovaikutuksessa.
 -----------------------

Huom: seuraavassa lokakuussa sähköpostitse ilmestyvässä uutiskirjeessäni on aiheena ravinnon kuidut, ideoita kuituvalmisteiden käyttöön ja ohjeet herkullisten ja terveellisten hapankasvisten valmistamiseen helposti kotona suolaliemessä. Jos et ole vielä uutiskirjeeni tilaaja, tästä pääset liittymään sähköpostilistalle:
https://mailchi.mp/98fb3c15dec8/infokirjeninasaine

Yhden teorian terveysgurut

Tietäminen on prosessi

Tietämisessä/oppimisessa voidaan ajatella olevan neljä vaihetta:

1. Se kun et tiedä ettet tiedä/osaa
2. Se kun tajuat ettet tiedä/osaa
3. Kun tajuat ehkä jotain jo tietäväsi ja osaavasi
4. Kun et enää tiedä että tiedät ja osaat (homma on jo niin itsestään selvää että se on muuttunut automaatioksi, nk. "hiljainen tieto")

Aikaisemmin kun olin kokemattomampi, taitamattomampi ja tietämättömämpi, olin tietenkin sitä mieltä että osasin jo tosi tosi paljon. Sitten lisää opiskellessani aloin ottaa parempaa kontaktia jaloillani maahan ja aloin vihdoin tajuta miten vähän vielä tiedän. Tuolla tiellä olen edelleen. Aina kun tietää jonkin verran enemmän kuin suurin osa ihmisistä jostain tietystä aihealueesta, voi ehkä vinkata toisellekin jotain, mutta harvoin sadan prosentin varmuudella, vaikka olisi kuinka houkuttelevaa pyrkiä antamaan itsestään vakuuttava ja osaava kuva, jotta voisi vastata ihmisten tarpeeseen saada elämäänsä varmuutta ja vastauksia ja omaan tarpeeseensa saada tuntea olevansa hyvä ja tärkeä ihminen.

Aikaisemmin olin myös sitä jengiä, joka lukee yhden kirjan hyvinvoinnin tai terveyden saralla, on ihan myyty ja alkaa julistamaan uutta ja huikeaa sanomaa kaikille; niille jotka ovat kiinnostuneita ja niille jotka eivät ole kiinnostuneita. Aika rasittavaa, vai mitä? Vähän pilke silmäkulmassa pyydän anteeksi ihmisiltä, jotka ovat joutuneet nuoremman minäni vaikutuspiiriin kun olen löytänyt jotakin uutta ja huikaisevaa terveyden ja hyvinvoinnin saralla. Olen oppinut olemaan jo kenties hieman maltillisempi. Osaan suositella useampaakin kirjaa! Mitähän mahdan kymmenen vuoden kuluttua miettiä tämän päivän fiksuudestani? Todennäköisesti tulen huomaamaan paljon kypsymättömyyttä ja opittavaa, jotka ovat tämän päivän itseltäni suurimmaksi osaksi vielä piilossa, löydettävänä.

On hienoa ja ihailtavaa kun ihmiset haluavat ottaa itse vastuuta hyvinvoinnistaan ja terveydestään, alkavat ottaa selvää asioista ja etsimään tietoa, joka auttaisi heitä tai heidän läheisiään tai huollettaviaan voimaan paremmin. On myös todella inhimillistä joutua ns. selkä seinää vasten ja epätoivon vallassa yrittää hakea apua eri ammattilaisilta, kirjoista, netistä ja vertaistuesta, jotta jostakin vain löytyisi se kultajyvä, joka muodostuisi läpimurroksi tiellä kohti parempaa vointia. Olen itse kokenut tämän.

Sairaudet ja oireet joita on vaikea kestää ja myös tilanteeseen usein liittyvä epävarmuus tuottaa pelkoa, turvattomuutta ja epätoivoa. Olen sitä mieltä että missään nimessä ei pidä lakata olemasta aktiivinen tässä prosessissa. On vain kuitenkin myös viisasta sen lisäksi pitää tasapainoisella tavalla pää kylmänä. Miksi? Siksi ettei päätyisi vain seurailemaan eri guruja. Se voi olla ansa.

Yhden teorian gurut

Ihmisillä on usein taipumusta yksinkertaistaa, pelkistää, karsia, vetää ns. mutkat suoriksi. Tämä on ymmärrettävää, koska tietoa on helpompi jäsentää ja tallentaa kaaliin kun sen pakkaa sinne mahdollisimman selkeästi ja tiivistetysti. Me poistamme, yleistämme ja muunnamme sitä valmiiksi pientä osaa, jonka nappaamme todellisuudesta. Meidän todellisuutemme voidaan ajatella olevan esimerkiksi 10% todellisesta todellisuudesta. Toiset kenties sitten vetävät niitä mutkia suoriksi enemmän kuin toiset. Tämä on usein tiedostamatonta ja hyvin korkeassa asemassa olevat, kuuluisat, arvostetut ja älykkäinäkin pidetyt ihmiset tekevät tätä ja on merkittävää että juuri he itse ovat yleensä täysin vakuuttuneita omasta älykkyydestään, varsinkin sen suhteen mihin he ovat erikoistuneet. He kyllä tietävät, aivan varmasti! Vai tietävätkö? Tai voisiko olla niin että heidän sanomaansa yksinkertaistetaan eli mutkat suoraksi heittämistä tapahtuisikin vastaanottajassa?

Kun haluat perehtyä johonkin asiaan syvällisemmin, olla sopivalla tavalla utelias, mutta myös terveellä tavalla kriittinen, taitavasti asetetut kysymykset voivat johdatella sinua paremman ja monipuolisemman tiedon ääreen. Yksi tärkeimmistä kysymyksistä voisi olla: "Miten ja millä perusteella tämä asia voisi olla toisinkin?", tai "Mitä muuta tähän voi tämän lisäksi sisältyä?"

Olen havainnoinut viime vuosina ilmiötä, jossa hyvinvoinnistaan ja terveydestään kiinnostuneet ihmiset löytävät erilaisia guruja, jotka julistavat jotakin sanomaa. Kilpirauhasen vajaatoiminnassa on kyse jodin puutteesta. Siinä on kyse viljoista ja maidosta. Siinä on kyse borrelioosista. Siinä on kyse Epstein Barrin viruksesta. Ylipaino johtuu tunnesyömisestä. Se johtuu hiilihydraateista. Ylipainoa tulee hoitaa karppaamalla. Sitä tulee hoitaa ketogeenisella ruokavaliolla. Kaikki paranee ketogeenisella ruokavaliolla ja se sopii kaikille ja jos ei sovi niin sitten on tehnyt jotakin väärin. Rauta-asiassa on kyse ferritiinistä, aina. Vegaaniruokavalio on kaiken avain. Raakaruoka on kaiken avain. Paleo on ainoa oikea tapa syödä. Se ei olekaan rauta, vaan magnesium mitä tarvitaan. Huomaat, että liioittelen tahallaan tuodakseni esiin ydinajatuksen. Mitä jos eri ihmisten kohdalla asiat ovatkin kompleksisempia ja yksilöllisempiä? Mitä jos samaan vaivaan tai sairauteen voi eri yksilöillä liittyä montakin asiaa tai jollakin toisella jokin aivan eri syy kuin toisella? Mitä muuta on meneillään kuin vain se mitä nyt on havaittu ja mihin nyt on osattu kiinnittää huomio?

Kun muodostaa kokonaiskäsitystä, kerää tietoa ja pyrkii tekemään päätelmiä, ei ehkä olekaan hyvä tukeutua vain yhteen ihmiseen tai tahoon, joka väittää omaavansa sen "tositiedon". Informaatiota on  hyvä kerätä monipuolisesti ja pyrkiä suodattamaan. Kun muodostaa mielipidettään jostain terveysasiasta, olen ainakin itse miettinyt että haluan ottaa huomioon monta aspektia: Löytyykö jokin vallitseva käsitys ja mihin se perustuu? Onko tälle vallitsevalle käsitykselle olemassa kritiikkiä tai vaihtoehtoisia käsityksiä ja mille ne perustuvat? Mitä perustietoa on, johon asia pohjaa, esimerkiksi anatomian, fysiologian, solubiologian tai biokemian saralta? Mitä asiasta kokemusperäisesti tiedetään? Mitä se, joka on jotakin mieltä asiasta voi menettää, jos ei olekaan oikeassa ja puolustaako hän siksi näkemystään silloinkin kun se on etujeni vastaista?

On mahdollista olla yhtä aikaa utelias, sopivan kriittinen, pitää yllä kiinnostusta ja sopivalla tavalla myös "pää kylmänä". Tarvitsetko jonkun gurun vai voitko ottaa vastaan tietoa monesta lähteestä ja päätellä itse? Usein on hyvä myös pitää auki optiota siitä että muutatkin mieltäsi tai alat ajatella jostain asiasta eri tavoin tai monipuolisemmin. 

Porukan ja gurun kartta

Jos oma käsityksemme terveysasioista olisi ikäänkuin aarrekartta, niin todellisuus olisi tuon alueen maasto. Tämä on tuttu käsite. Maasto on oikeassa ja kartta voi olla väärässä tai epäselvä. Jos karttaan ei ole merkitty likaojaa, mutta se tulee vastaan maastossa kävellessä, et toki astu siihen vaan ylität sen. Samalla voit päivittää karttasi merkitsemällä siihen tuon siitä puuttuneen likaojan. Saadessamme enemmän tietoa jostakin asiasta, karttamme selkeytyy ja saatamme jopa muistaa aluetta siinä määrin ulkoa, ettemme siellä kulkiessamme erikseen tarvitse karttaa. Eri ihmisten kartat samasta alueesta voivat näyttää varsin erilaisilta, mutta maasto on sama. Siksi voisi ajatella, että kun tarpeeksi moni kulkee alueella, päivittää karttaansa ja vertailee toistensa karttoja, löytyy lopulta joukko ihmisiä, joilla on tarkempi kartta edessään kuin yksittäisellä kulkijalla, joka on vasta saapunut alueen laidalle.

Sitten siellä saattaa olla liikkeellä guruja, jotka kertovat erittäin mielellään omasta kartastaan, joka voi olla kuitenkin puutteellisempi kuin isomman joukon kartta hyvän ja monipuolisen kommunikaation ja päivitysurakan jälkeen. Gurujenkin on tärkeä kuunnella muita, mutta se jos he eivät kehtaa kehittyä sen pelossa että joutuvat myöntämään olleensa väärässä tai yksipuolisen tiedon varassa jostakin asiasta voi estää heitä kehittymästä eteenpäin ja he voivat siksi jäädä ns. tähdenlennoiksi ja menettää loisteensa ja seuraajansa. Voi myös olla, etteivät heidän seuraajansa gurultaan saaman liian yksipuolisen tai jopa virheellisen tiedon vuoksi saakaan jotain heille tärkeää informaatiota jos he eivät ns. osaa ajatella myös itse.

Yleistyksillä ja pelkistyksillä on paikkansa, mutta niin on myös kokonaisvaltaisuudella, monipuolisuudella ja isojen asiakokonaisuuksien hahmottamisella.

-----------------
Facebook-sivuni:
https://www.facebook.com/SaineNina/
Facebook-ryhmäni:
https://www.facebook.com/groups/1972126779532275/
Ravintolisien verkkokauppani:
http://jalkeilla.blogspot.com/p/jalkeilla-shop.html
Holvin verkkokauppani:
https://holvi.com/shop/NinaSaine/

Sienestyksestä ja sieniruokareseptejä

Vaikea syksy sienestysintoilijoille

Tämä syksy on uhannut olla minulle ja tyttärelleni katastrofaalinen sienisyksy, sillä metsät ovat olleet pitkään tyhjinä sienistä, ainakin täällä Hyvinkäällä. Syynä ei ole ollut pelkästään kuivuus, sillä vaikka vettä sitten lopulta myös saatiin, ovat yöt olleet sienten kasvun kannalta liian lämpimiä. Nyt sieniä on alkanut jo hieman olemaan, mutta metsästys on tänä vuonna jännempää, sillä sieniä on vähemmän kuin mm. parina aikaisempana vuonna.

Monia lajeja tunnistavalle saalista riittää varmemmin

Koska tunnen aika kivasti syötäviä sieniä, minulle jätetään yleensä lähimetsiin runsaasti saalista. Monet tuntevat vain yhden, kaksi tai kolme syötävää sienilajia ja poimivat vai niitä, mikä onkin järkevää, sillä sienen tunnistuksesta on oltava varma. On olemassa näköislajeja monille syötäville sienille, jotka ovat joko myrkyllisiä (mm. syötävä koivunkantosieni versus myrkyllinen myrkkynääpikkä) tai pilaavat maun (mm. herkkutattia muistuttava sappitatti, joka maistuu aivan karsealta)

Kanttarelli eli keltavahvero tunnetaan yleisesti, samoin kevään korvasieni ja syksyn herkkutatti. Myös suppilovahverot ovat monen suosiossa ja niitä voi kerätä myöhään syksyyn asti. Minulle ovat aikanaan sekä äiti, että isoäiti eli mamma opettaneet sienestyksen saloja. Olen siis pikkulapsesta asti ollut mukana sienimetsällä ja oppinut tunnistamaan arviolta ainakin parisenkymmentä syötävää sientä. Sittemmin määrä on kasvanut ja kasvaa toivon mukaan vielä entisestään. Toissavuonan opettelin tunnistamaan kehnäsienen ja viime vuonna törmäsin viiruvalmuskaan. Apuna tunnistuksessa voi käyttää sieniä hyvin tunnistavaa kaveria, sienikirjoja, nettiä ja mm. FB:n sienestysaiheisia ryhmiä.

Syö vain varmuudella tunnistamiasi sieniä!

On kuitenkin tärkeä sääntö, että jos olet epävarma tunnistuksesta, älä syö sientä. Varmistu myös sen valmistamisesta. Korvasienet tulee keittää pariinkin otteeseen, sillä keittämättömänä se on tappavan myrkyllinen. Ne on keittämisen jälkeen hyvä myös huuhtoa lävikössä huolellisesti juoksevalla vedellä. Myös osa rouskuista kuten karvarousku, kangasrouskut ja haaparousku tulee keittää runsaassa vedessä n. 10 min (jotkut ovat sitä mieltä että 5 min. riittää) ja ainakin itse myös lisäksi huuhtelen ne lävikössä, yleensä kylmällä vedellä niin pitkään että ne viilenevät kunnolla, koska yleensä teen niistä kylmää ruokaa, sienisalaattia. pienet rouskut saatan hapattaa suolaliemessä kasvisten kanssa.

Punikkitatit tulee kypsentää huolella ja silti on ihmisiä, jotka saavat niistä vatsanväänteitä. On myös mahdollista että olet allerginen sienille tai osalle sienilaleja tai että kehosi ei pysty sulattamaan sienisokeri trehaloosia, koska sinulta puuttuu sitä hajottavaa trehalaasi-entsyymiä ja saat siksi vatsanväänteitä sieniruoista.

Valmistamistapoja

Keittäminen on siis hyvä valmistustapa osalle sienistä. Monet sienet, kuten tatit, kehnäsienet, suppilovahverot, kanttarellit, tuhkelot, mustesienet ja leppärouskut maistuvat todella hyvin kun ne leikkaa suikaleiksi ja paistaa pannussa voin ja pieneksi kuutioidun sipulin kanssa. Paistamisen voi aloittaa miedolla lämmöllä kuivalla pannulla jos haluaa ensin haihduttaa sienistä ylimääräistä nestettä ja sitten vasta lisätä rasvaa. Mitä vähemmän sienessä on vettä, sen paremmin sienen aromit tulevat esiin. Vesi on laimentava tekijä. 

Sienisipulipaistokseen ei välttämättä tarvitse mausteeksi kuin vähän suolaa, mutta toki myös mm. pippuria ja valkosipulia voi käyttää ja valmiiseen ruokaan sopii mm. yrteistä tuoreena persilja ja ruohosipuli. Sienen oma maku on niin hienovivahteinen, ettei minkään yksittäisen mausteen kannata antaa varastaa showta. Sienipaistoksesta saa erittäin helposti kastikkeen lisäämällä siihen pienen purkin kermaa ja hauduttelemalla kastikkeen koostumuksen sopivaksi. Jauhoilla ei siis tarvitse suurustella mitään kun halutaan elää  terveellisesti ja välttää turhia tärkkelyksiä ruokavaliossa.

Sienikeiton voi tehdä samoin kuin kastikkeen, mutta sieniä ja sipulia toki käytetään siihen enemmän ja kerman lisäksi voi olla myös maitoa. Toki kasvisversion voi tehdä mm. kookosmaitoon. Mielestäni helpoin ja terveellisin tapa suurustaa sienikeitto on ottaa siitä esim. 1/3 sivuun ja soseuttaa se sauvasekoittimella. Sitten tämä sose lisätään keittoon suurusteeksi.

Sienisipulipaistos tai -kermakastike on ihana lisuke mm. paistetun lihan, kalan tai kanan kylkeen, mutta kokonaisen aterian saa myös lisäämällä sienten ja sipulin paistamisen jälkeen pannulle vihanneksia. Sieniwokin maustamiseen käy hyvin soijakastike ja mukaan voi myös laittaa mm. chilikastiketta, pestoa, tapenadea tai pähkinävoita.

Sienet sopivat myös pataruokiin ja keittoihin. Ihanan vegekeiton saa mm. pavuista ja sienistä ja mausteiseen tomaattipohjaiseen chorizomakkarakeittoon voi laittaa kasvisten ja makkaran lisäksi myös sieniä. 
Lampaankäävistä ja ukonsienten lakeista voi leivittämällä tai ilman leivitystä paistaa pihvejä.

Sienten ravintoarvosta ja sienestyksen eduista

Sienet sisältävät mm. hiven- ja kivennäisaineita ja aminohappoja ja ne lisäävät usein hienosti ruokaisuutta ruokaan ja auttavat ylläpitämään kylläisyyttä. Sienet ovat siis myös hyvää ruokaa niille jotka haluavat pudottaa painoa osana ruokavalio- ja elämäntapamuutosta. Osassa sieniä on myös kasviperäistä D-vitamiinia.

Mikä tekee sienistä myös erittäin ekologista ruokaa on se, että ne ovat todellista lähiruokaa itse kerättynä, ainakaan vielä ei ole näköpiirissä minkäänlaista sienen "liikasaalistusta" ja sieniä saa myös kerätä ilmaiseksi metsistä jokamiehen oikeuden turvin, kunhan et kerää toisten pihoilta tai mm. autoilun saastuttamilta paikoilta. Varmistu myös ettei lähistöllä ole myöskään mitään torjunta-aineilla myrkytettyjä alueita, joilta olisi voinut levitä myrkkyä sienipaikkaasi.

Sienestys vie sinut luontoon, jossa saat luonnollista liikuntaa. Epätasainen maasto kehittää koordinaatiokykyäsi ja tasapainoasi ja korkeuserot tuottavat vahvat jalat ja pakarat. Muistathan kuitenkin metsässä kykkimisen päätteeksi venytellä mm. lonkankoukistajat, pakarat, takareidet ja miksei vaikka koko kropan.

Säilöntätapoja

Helppo ja yleinen tapa säilöä sieniä on kypsentää niitä pannulla ja keittää niitä vähän kokoon, jolloin ne menevät pienehköön tilaan pakastimeen. Monet sienet sopivat myös suolasieniksi, kuten rouskut ja muut kiinteät sienet, jotka eivät kovin helposti hajoa ja mössöönny lilluessaan pitkiäkin aikoja nesteessä. Sieniä voi myös hapattaa kasvisten kanssa ja tähänkin käyvät mm. pienikokoiset rouskut.

Tatit ja vahverot voidaan kuivata kasvikuivurissa, mutta itse olen kuivattanut tatteja saunan lauteilla leivinpaperin päällä siten että sähkösauna on miedolla lämmöllä päällä kunnes sienet ovat kuivuneet. Mielestäni kovin vetisiä tatteja ei kannata lähteä kuivaamaan vaan kannattaa valita kiinteitä ja pienehköjä tatteja. 

Reseptejä

Sienisalaatti neljälle lisukkeeksi
-pari desiä ryöpättyjä ja kylmällä vedellä lävikössä hyvin huuhdeltuja rouskuja (esim. kangas- haapa- pikku- tai karvarouskuja) pieniksi paloiksi veitsellä hakkeloituna
-puolikas pieni punasipuli pieneksi hakkeloituna
-pieni purkki ranskankermaa
-0,5 tl puhdistamatonta merisuolaa tai ruususuolaa
-kourallinen tuoretta persiljaa pieneksi leikattuna
-kourallinen tuoretta pieneksi silputtua ruohosipulia
-muutama punapippuri ja viherpippuri murskattuna
Sekoitetaan kaikki aineet yhteen ja siirretään jääkaappiin maustumaan. Parasta seuraavana päivänä valmistuksesta.
Sienikeitto neljälle
-puoli litraa herkkutatteja ohueksi suikaloituna tai pieneksi silputtuna
-pari valkosipulinkynttä murskattuna
-iso keltasipuli tai pari pienempää
-pari desiä kermaa
-litra täysmaitoa (vegeversioon kerman ja maidon sijasta tölkki kookosmaitoa ja 7dl riisimaitoa)
-2 rkl voita tai 2 rkl kookosöljyä tai 2 rkl oliiviöljyä
1 tl puhdistamatonta merisuolaa tai ruususuolaa

Paista paistinpannulla rasvassa sipulit ja sienet niin että sipulit vähän pehmenevät ja sienet saavat vähän kaunista vaaleanruskeaa pintaa (tämä saattaa olla hyvä tehdä parissa eri erässä), lisää paistamisen lopussa myös valkosipuli ja suola. Lisää ainekset kattilaan ja lisää kerma ja maito (tai kasvimaitovaihtoehdot) ja keitä viitisen minuuttia. Ota 1/3 keitosta toiseen astiaan ja soseuta blenderissä tai sauvasekoittimella. Lisää suurusteeksi keittoon ja keittele vielä viitisen minuuttia.

Sieniwokki yhdelle
-pari kourallista paistinsieniä (tatteja, orakkaita, kehnäsieniä, lampaankääpää, vahveroita, haperoita tms) viipaloituina
-pieni sipuli viipaloituna
-pari valkosipulin kynttä viipaloituna
-neljäsosa paprikasta suikaloituna
-pieni porkkana ohueksi suikaloituna
-kourallinen punakaalia ohueksi suikaloituna
-pari rkl rasvaa
-2 tl soijakastiketta
-1 rkl sesaminsiemeniä

Paistele miedolla lämmöllä kuivalla pannulla vähän aikaa sieniä, kunnes ne ovat kutistuneet n. puoleen. Lisää rasva, sipulit ja valkosipulit. Paistele viitisen minuuttia. Lisää muut kasvikset, siemenet ja mausteet ja paistele viitisen minuuttia.

Blogistin suunnitelmia:
Olen alkanut haaveilemaan siitä, että saisin syksyisin osan työstäni tehdä ulkosalla, eli minua voisivat pienet ryhmät, joissa on maksimissaan kymmenen henkeä vuokrata sieniretkelle mukaan. En tietenkään voisi luvata tunnistavani minkä tahansa löydetyn sienen, mutta voisin ainakin toivon mukaan auttaa löytämään metsästä kiinnostavia lajeja sienikoriin ja neuvoa niiden valmistamista ruoaksi. Diiliin toki sisältyisi minun hakeminen kotiovelta Hyvinkäältä ja palauttaminen lähtöpaikkaan joidenkin tuntien kuluttua. Minulla on tiedossa sienimetsää täällä lähistöllä, mutta myös omaan sienimetsääsi voit minut hakea.