5 väisteltävää sudenkuoppaa kilpirauhasen vajaatoiminnan lääkityksessä

Näen vertaistuessa, että monet kilpirauhaspotilaat, joilla on vajaatoiminta syystä tai toisesta saattavat kamppailla lääkityksensä ja olonsa kanssa vuosikaudet. Esitän tässä kirjoituksessa joitakin mieleeni tulevia yleisiä kamppailun aiheita, jotka ovat voitettavissa. Toivon sydämestäni että tästä kirjoituksesta on apua, vaikka arvelen, että se saattaa myös olla hieman provosoiva joistakuista ja se saatetaan myös herkästi ymmärtää väärin.


1. Vastuu hoidostasi ja terveydestäsi, kenellä?

Tähän liittyy hyvin inhimillinen asenne ja ajatus ja se on se, että lääkärin kuuluu hoitaa ja parantaa. Pitää tehdä just mitä lääkäri sanoo. Lääkäri tietää. Hänen kuuluu tietää. Toki tämä on totta, osittain. Realistista se ei täysin ole. Nimittäin parhaimmatkaan lääkärit eivät ole sinun elämäsi, vointisi, kroppasi ja terveytesi asiantuntijoita. Sinä olet. Vaikka meillä olisi kuinka hyvä lääkäri, hän ei ole kaikkivoipa. Hänelläkin on, kuten meillä kaikilla omat sokeat pisteensä ja hän viettää aikaa kanssamme hyvin rajallisesti. Sinä elät kropassasi ja elämässäsi 24/7. Voisiko siis olla, että paras mahdollinen yhteistyö lääkärin kanssa on sellaista, että molemmat osaavat kuunnella toisiaan ja jakaa tietojaan ja yhdessä päätetään mitä tehdään. Kumpikaan ei harjoittaisi sanelupolitiikkaa, mutta vastuu omasta elämästä on potilaalla itsellään, ei enää kuten ehkä menneisyydessä, että lääkäri on se jota totellaan sokeasti ja joka on auktoriteetti. Kenenkään ei pitäisi lääkärin vastaanotolla joutua kysymään, että "Oletko sinä täällä minua varten vai toisin päin?"

Provokatiivista sanoa tai ei, mutta suurimmalla osalla kilpirauhaspotilaita on aika huono lääkäri mitä tulee kilpirauhasen vajaatoiminnan hoitoon. Tämä ei välttämättä ole lääkärin vika, koska todennäköisesti hämmästyisit jos tietäisit miten vähän yleislääkärin koulutuksessa käydään läpi kilpirauhasen vajaatoiminnan hoitoa. Välttämättä erikoislääkäriltä, endokrinologiltakaan ei saa sen parempaa apua käytännön tasolla.

Melkein kaikilla lääkäreillä mm. systeemin hierargisuus ja asenneongelma, joka lääkärikunnassa tällä hetkellä velloo kilpirauhasasioiden ympärillä heijastuu potilaiden hoitoon. Vaikka olisi joku "alempiarvoinen" yleis- tai erikoislääkäri, saattavat "isot pojat" sairaanhoitopiireissä ja mm. surraavia pölyttäjähyönteisiä nimeltään olevat lääkärikeskusjätit sabotoida tehokkaasti asioista oikeasti enemmän perillä olevien yksittäisten lääkärien yritykset auttaa potilaitaan tulemaan parempaan kuntoon. Jos vielä on sitten "sooloilijoita", puukottavat kollegat mennen tullen selkään ja tehtailevat valituksia Valviraan, joka uskoo kaiken mitä näistä "sooloilijoista" kerrotaan, koska ovat näiden selkäänpuukottajien kavereita tai kaverin kavereita. Mitään todellista lääketieteellistä asiaa ei ole eikä ole ollut taustalla, sillä potilaat eivät ole niitä, jotka ovat valittaneet. Päin vastoin, he ovat olleet tyytyväisiä hoitoonsa näiden kollegojensa ja viranomaisten kynsiin joutuneiden lääkärien hoidossa!

(Jos haluat tietää lisää tästä farssista/tragediasta, lue tämän blogin julkaistu hakusanalla "kilpirauhaskiista", mutta varaudu yöunien menettämiseen.)

Haluatko siis luovuttaa kaiken vallan terveysasioistasi tällaiselle systeemille ja ihmisille vai haluatko pysyä rohkeasti puikossa siitäkin huolimatta että välillä sairaus, oireet ja tulevaisuutesi asian suhteen pelottavat? Toki me tarvitsemme lääkäreitä, mutta voimmeko luottaa että he yksilöinä, joukkona ja systeemissään aina ja koko ajan edustavat sitä mikä on sinulle parasta?

(Jos joku on hyvää ja ymmärtävää lääkäriä vailla, minulle saa laittaa asiasta viestiä. Voin antaa oman lääkärini yhteystiedot.)

Kertoo aika isostakin vallitsevan systeemin muutostarpeesta ja tulevasta muutoksesta, että erilaisia lääkehoitovaihtoehtoja ja uuden tiedon omaksumista ja ennen kaikkea myös kokemusperäisen tiedon hyödyntämistä vastustetaan Suomessa ja varsinkin juuri Suomessa tällä hetkellä niin kiivaasti. Eikö olisi vain järkevää kuunnella myös potilaskuntaa, ihmisiä jotka ovat asiassa eniten asianomaisia ja elävät hoitonsa ja sairautensa kanssa joka päivä? Eikö myös tulisi kuulla niitä lääkäreitä, joiden potilaat ovat tyytyväisimmät?

Itse pidän Endokrinologiyhdistystä ja sen toimintaa Suomessa suurimpana jarruna kehittää kilpirauhasen vajaatoiminnan hoitoa parempaan suuntaan ja parantaa potilaiden asemaa. Potilaskunnassa suurta huolta on herättänyt viime vuosina myös viranomaisten toiminta tai toimimattomuus asian suhteen.

Lankojen pitäminen sopivassa määrin omissa käsissäsi todennäköisesti vie eteenpäin. Siitä päästään seuraavaan kohtaan.

Kierrettävä sudenkuoppa: Vastuun vierittäminen jollekin toiselle

(Tämä sudenkuoppa esti minua saamasta itseäni parempaan kuntoon vuosien ajan)

2. Oppiminen ja tiedon hankkiminen, soveltaminen, kenen homma?

Kerron sinulle erittäin tärkeän viisauden:

Mitä enemmän otat itse selvää asioista, opiskelet ja vertailet eri mielipiteen omaavien tahojen perusteluja, kuuntelet toisten potilaiden kokemuspohjaista tietoa, sen paremmin pystyt itse vetämään johtopäätöksiä ja sen pienemmällä todennäköisyydellä tulet harhaanjohdetuksi tai autetuksi pieleen! Älä siis ulkoista oman pääsi käyttöä muille. Saatat saada virheellistä tai muuhun informaatioon nähden ristiriitaista tietoa ja jos tieto on irrallaan muusta informaatiosta et ymmärrä kokonaisuutta.

Saatat sabotoida pahastikin hoitosi ja itsesi kuntoon saattamisen, jos pitäydyt uskomuksissasi kuten:
-En mä ole oikein lukijatyyppiä enkä mä näistä asioista oikein mitään ymmärrä
-Nyt täytyy löytää joku hyvä guru joka tietää ja osaa kaiken, neuvoo mulle mitä mun pitää tehdä, antaa just oikean pillerin ja mun ei itte tartte oppia mitään eikä ajatella asiaa
-Kaikki on liian vaikeaa eikä mulla ole aikaa alkaa itse opettelemaan ja selvittelemään näitä asioita
-Mä en osaa englantia, joten ei sitten voi mitään jos suomeksi ei löydy tarpeeksi tietoa. Eiks joku vois suomentaa noita kirjoja?

Koska kolikolla on myös aina toinen puoli, yksi tapa välttää sudenkuoppa voi myös toisinaan olla se, että opiskelee vähemmän tai ainakin määrität asioiden tutkimiselle realistisen aikataulun. Tämä silloin jos tuntuu että stressaannut ja palat suorastaan loppuun siitä että sairautesi hoito täyttää jokaisen valveillaolon aikasi ja näet asiasta jopa unta, silloin kun enää saat huoliltasi nukutuksi.

Jos vakuutuit siitä, että haluat oppia ymmärtämään omaa kehoasi ja sairautesi hoitoa paremmin, mistä voisi aloittaa? Ei välttämättä ihan suoraan ytimestä, vaan hankkien ensin vähän perustietoa siitä miten ihmisen keho toimii ja miten kilpirauhanen ja sen hormonit liittyvät asiaan. Tämä antaa hyvää pohjaa ymmärtää asioita syvällisemmin.

Voit halutessasi aloittaa esimerkiksi peruskoulun biologiasta ja jatkaa lukion oppikirjoihin. Siitä voi siirtyä mm. anatomian ja fysiologian kirjoihin, jonka jälkeen voi katsoa tautioppia liittyen kilpirauhasen vajaatoimintaan tai katsoa mitä siitä kerrotaan vaikkapa Duodecimin julkaisemilla verkkosivuilla pitäen mielessä, että asiasta on olemassa vähän toisenkinlainen totuus. Kun perustieto on hallussa ja kun tiedät vallitsevan virallisen totuuden, voit siirtyä lukemaan siitä mistä ihmiset ihan aidosti ovat saaneet apua.

Parhaimmat kirjat ovat enlannin kielisiä. En osannut itsekään vuonna 2012 kun aloitin polkuni passiivisesta aktiiviseksi potilaaksi kunnolla englantia, mutta taidot ovat karttuneet vaikka aluksi tarvittiinkin aika tavalla sanakirjan apua. Tällä hetkellä pidän lääkitysten suhteen ylivoimaisesti parhaimpana kirjan Paul Robinsonin kirjoittamaa kirjaa "Thyroid patient's manual" Kun lääkitysten lisäksi halutaan hoitaa itseä mahdollisimman kokonaisvaltaisesti löytyy myös mm. integratiivisen lääketieteen ja funktionaalisen lääketieteen puolelta hyviä kirjoja kuten Dr. Datis Kharrazzianin kirja: "Why do I still have hypothyroid symptoms?" Suomeksi tietoa löytyy myös mm. Suomen Kilpirauhaspotilaat ry:n verkkosivuilta ja myös tästä blogista. Netin vertaistukiryhmät ovat myös hyödyllisiä, joskin kannattaa valita ryhmät, jotka ovat hyvähenkisiä. Joissakin sallitaan töykeys ja ilkeily.

Ymmärrän hyvin  kilpirauhasen vajaatoiminnan ja muutenkin heikon terveyden mahdollisesti aiheuttaman aivosumun, masennuksen ja sen että tuntee jopa olevansa arvoton, lannistunut ja tyhmä. Olen kokenut sen!

Asioiden selvittäminen ja asioiden opiskelu saattaa tuntua ihan mahdottomalta ja loputtomalta tehtävältä. Muista, että se on vain sinun tulkintasi ja tunne eikä vastaa todellisuutta. Jos nyt pystyt lukemaan ja ymmärtämään tätä tekstiä, pystyt aivan varmasti omaksumaan uutta tietoa, omaan tahtiisi. Toiset oppivat nopeammin, toiset hitaammin ja myöskin vireystilamme ja terveydentilamme vaikuttavat asiaan. Lisäksi jos ei ole pitkään aikaan opiskellut mitään, saattaa kestää vähän aikaa ennen kun siihen tottuu. Jaa tarvittaessa homma pieniin osiin. Voit myös laatia ajankäyttösuunnitelmaa. Ehkä käytät asioiden tutkimiseen vaikkapa tunnin tai puoli tuntia päivässä, 15 minuuttia kerrallaan?

Älä lannistu! Älä panikoi!

Väistettävä sudenkuoppa: Oppimisesta kieltäytyminen

(Tunsin vuosia itseni liian väsyneeksi ja lannistuneeksi edes haaveilemaan siitä että olisi ratkaisuja, jotka olisivat ulottuvillani.)

3. Labratulokset - nenä kiinni niihin?

Tästä en kirjoita pitkästi. Labratuloksilla on osansa kilpirauhasen vajaatoiminnan diagnostiikassa ja hoidossa, mutta ne ovat hyvä renki, huono isäntä. Labrojen liiallinen tuijottaminen voi johtaa siihen että laiminlyödään muu kokonaisuus, olot, oireet, kehon lämpötilat, pulssi ja verenpaineet.

Tyyppiesimerkki tästä on lääkityksen annospienennys TSH:n tai T3v:n perusteella vaikka potilaalla ei olisi minkään valtakunnan merkkejä vähäisestäkään liikatoiminnasta vaan mahdollisesti jopa edelleen vajaatoiminnan oireet. Jos kilpirauhashormonien toimintaa ja funktiota elimistössä ei ymmärretä riittävän laajasti, herkästi myös esimerkiksi pyritään yhdistelmälääkityksellä (eläinperäinen valmiste tai T3- ja T4-hormonin yhdistäminen kuten Thyroxin- ja Liothyronin tai Thybon-lääkitys) labrojen perusteella nostamaan T4-hormonin osuutta, vaikka todellisuudessa päämerkitys tulisi antaa varsinaisen aktiivisen hormonin T3 riittävälle saannille ja sille että vajaatoimintaoireet saadaan loppumaan eli potilas ns. "eutyreoottiseksi".

Mikä näyttää paperilla tai ruudulla labratulosten valossa oikein hyvältä, ei välttämättä kuvasta potilaan arkitodellisuutta. Lääkäri saattaa olla tyytyväinen, potilas ei tai sitten lääkärin mielestä potilasta riivaa jokin ihan muu kuin kilpirauhashormoneihin liittyvä asia, kuten luulotauti, masennuslääkkeiden puute tai laiskuus.

Tästä aiheesta seikkaperäisesti lisää em. kirjassa Thyroid Patient's manual.

Väisteltävä sudenkuoppa: Labratuloksien puusilmäinen tuijottaminen

(Terveyskeskuslääkäri tutki vain TSH:n ja T4v:n ja uskoin kun hän sanoi että lääkitys on niiden perusteella kunnossa. Koko ajan minulla oli kuitenkin vajaatoimintaoireita, jotka pistettiin muiden asioiden syyksi. Nämä muut syyt, sairaudet ja diagnoosit alkoivat määrittää elämääni ja identiteettiäni. Olin täysin työkyvytön 6 vuoden ajan)

4. Lääkitys sittenkään kunnossa?

On helpompi sanoa, että lääkitys on varmasti oikeanlainen ja oikealla tavalla annosteltu kuin se, että sanottu pitäisi paikkansa. Lääkityksiä on olemassa useammanlaisia. Tosiasiassa Thyroxin, joka on T4-hormonia ei ole kenellekään potentiaalinen ykkösvaihtoehto. Miksi ei? Siksi että ihmistä ei ole luotu tulemaan toimeen pelkällä varastohormonilla ja vaikka terve ihminen kuvitellusti saattaisi tulla, jos joku vaikkapa varastaisi häneltä täysin terveen kilpirauhasen ja hän joutuisi alkamaan siksi käyttää Thyroxinia, niin sairastuneen tilannetta ja kehoa ei voida verrata terveen kehoon, sen fysiologiaan, toimintaan.

Kilpirauhasen vajaatoiminnan hoitoon on olemassa montaa eri tyyppistä lääkitystä ja kaikkien pitäisi kaiken järjen ja potilaiden etu ajatellen olla yhtäläisesti kaikkien saatavilla. Valitettavasti näin ei ole tilanne, vaan monien on vaikea saada sellaista lääkitystä, jolla he todellisuudessa voisivat hyvin. Monet voivat hyvin käyttäessään eläinperäisiä valmisteita, jotka on tehty sian kilpirauhasesta ja jotka sisältävät kaikkia terveen kilpirauhasen muodostamia hormoneja. Monet voivat hyvin kun he yhdistävät tyroksiinin ja aktiivisen T3-hormonin.

Jotkut taas voivat parhaiten kun he käyttävät hoidossaan pelkkää T3-hormonia. Vaikka tämä lääkitystyyppi ei ole se kaikkein luonnollisin ja fysiologisin, on silti olemassa potilaskunta, joiden kehossa syystä tai toisesta, usein tunnistamattomasta, on tila että oloa huonontaa kaikenlainen T4-hormonia sisältävä lääkitys. Itse luen itseni tähän epäonniseen porukkaan, vaikkakin siinä mielessä olen onnekas, että olen löytänyt ulkomailta lääkärin, jonka kautta lääkitykseni yhä järjestyy. Ilman tätä lääkitystä en todennäköisesti olisi tätä kirjoitusta tässä näpyttelemässä.

Yleisimpien Suomessa saatavien lääkkeiden nimet:
-Thyroxin, synteettistä varastohormonia T4 eli tyroksiinia. Reseptivalmiste.
-Armour Thyroid, Thyroid, tai NatureThroid, eläinperäiset valmisteet, sisältävät kaikkia kilpirauhasen tuottamia hormoneja (mm. T4, T3, T2, T1 ja kalsitosiini), Vaatii erikoisluvan, jota haetaan Fimeasta viemästä apteekkiin lääkärin kirjoittama erillinen lupahakukaavake.
-Liothyronin tai Thybon, aktiivista T3-hormonia sisältävät valmisteet, eläinperäisten tavoin erityisluvallisia lääkkeitä
(Huom. Erityisluvan hakemista em. valmisteille, joilla ei ole varsinaista myyntilupaa Suomessa ei vaadita, jos valmisteet tilataan ETA:alueelta kansainvälisestä apteekista tai tuodaan ulkomailta sellaisesta maasta jossa kyseisellä valmisteella on myyntilup. Lisätietoa mm. tullin ja Fimean sivuilta)

Tässä myös kirjoittamaani tietoa asiasta: https://jalkeilla.blogspot.com/2019/02/kun-laakkeiden-saatavuus-suomessa.html

Annostelussa on myös omat lainalaisuutensa ja hienovaraisuutensa. Niistä saa mielestäni täsmällisintä ja pätevintä tietoa em. kirjasta "Thyroid Patient's manual"

Miten me voidaan tietää mikä lääkitys ja annostelu parhaiten sopii? Mielestäni siihen on yksi looginen vastaus: Pitää kokeilla erilaisia lääkitysvaihtoetoja ajan kanssa ja systemaattisesti niin kauan, kunnes löytyy sopivin lääkitys, joka toimii myös suhteellisen pitkäaikaisesti. Aluksi voi mennä jopa vuosia siihen että tähän tilanteeseen päästään. Niin meni minullakin. Nyt olen jo vuosia ollut samalla lääkityksellä ja samalla annostuksella ja tilanne on pysynyt melko stabiilinia mitä tulee kilpirauhasasioihin. Toki on mahdollista, että monetkin asiat voivat lääkityksissä keikuttaa venettä vielä vuosienkin päästä. Ihminen on monimutkainen kapistus!

Väistettävä sudenkuoppa: Tyytyminen huonoon lääkitykseen tai liian hätäinen päättely siitä että lääkitys ja annostelu ovat kunnossa.

(Olen todennut, että Thyroxin-lääkitys ei toimi kehossani ollenkaan. Se ei vie vajaatoimintaoireistoa pois millään tavalla. Joillain se auttaa vähän tai paljon, mutta minulla se ei auttanut piiruakaan. Syyt saattavat olla geneettiset tai liittyä muihin kroonisiin sairauksiini tai minulla olevaan hyvänlaatuiseen maksakasvaimeen. http://jalkeilla.blogspot.com/2014/12/maksan-hemangiooma-ja-dejodinaasi-3.html  Lääkitykseeni on yritetty vuosien aikana ottaa mukaan Thyroxinia tai eläinperäistä valmistetta, mutta se huononsaa selvästi oloa. Siksi olen jatkanut T3-monoterapialla, eli käyttämällä kilpirauhasen vajaatoimintaan ainoastaan synteettistä T3-hormonia. Annokset jaan tarkasti ja huomaan olossa jos lääke on jäänyt ottamatta tai otettu oleellisesti väärään aikaan.)

5. Onko kaikessa sittenkään kysymys kilpirauhasasioista?
On ihmiselle yleistä, että joskus kun kädessä on vasara, kaikki alkaa näyttää nauloilta. Näin voi olla kilpirauhasen vajaatoiminnan hoidonkin suhteen. Joskus voi virheellisesti ajatella, että jokin oire tai oireikokonaisuus johtuu kilpirauhasen vajaatoiminnasta tai siitä että lääkitys on pielessä. Todellisuudessa on ennemmin sääntö kuin poikkeus, että kun kehossa on kehittyneenä kilpirauhashormoneihin liittynyt ongelma, kehossa on meneillään muutakin epätasapainoa joko liittyen suoraan tai vähemmän suoraan itse kilpirauhaseen tai sen hormoneihin.

Meillä voi olla mm. suolistomikrobiston epätasapainoa, puutteellista ruoansulatusta, ravintopuutoksia, jokin vielä tunnistamaton muu sairaudentila, joka vaatisi huomiota, sisäilma-ongelmiin reagoimista, muita ympäristöstä oireiluja, stressiä, liikarasitusta, virheravitsemus, ilovaje, univaje, pielessä olevat sosiaaliset suhteet, henkisiä traumoja, jotka manifestoituvat myös fyysisesti, mäntti pomo, hirveä anoppi, murkkuikäisiä talossa, keski-ikäisiä talossa, koliikkivauva, tappelevat kissat, allergioita ja yliherkkyyksiä, anemia, hormoniongelmia, rasvamaksa yms. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Tärkeää on siis kysyä: Mitä muuta tämä voi olla ja mitä kaikkea mun elämässä ja kropassa on todellisuudessa meneillään? On nimittäin niin, että monikin epätasapainotila tai ongelma voi tuottaa samantyyppisiä oireita kuin kilpirauhasen vajaatoiminta ja osa näistä tekijöistä on myös sellaisia, jotka voivat estää erilaisia kilpirauhaslääkityksiä toimimasta kunnolla kehossamme.

Samankaltaisia oireita kuin kilpirauhasen vajaatoiminnassa voi esiintyä mm. raudanpuutoksessa, muissa ravintopuutoksissa, vajaaravitsemuksessa, liikarasitustiloissa, B12-vitamiinin puutoksessa, tai esimerkiksi sukuhormonipuutoksissa tai -epätasapainotiloissa.

Tekijöitä, jotka voivat hankaloittaa kilpirauhaslääkitysten toimimista tai omien kilpirauhashormonien normaalia toimintaa kudoksissa ovat mm. inflammaatio eli matala-asteinen tulehdus, liian korkeat tai liian matalat kortisolitasot, raudanpuute, puutos ravintoaineista, jotka osallistuvat energia-aineenvaihduntaan, kaikki vaikea ja pitkäaikainen stressi- tai jonkinlainen hälytystila kehossa, joka saa kehon vähentämään kilpirauhashormonien hyödyntämistä solutasolla säästääkseen energiaa.

Väistettävä sudenkuoppa: Kokonaisuuden ja muiden kuin kilpirauhaseen ja sen hormoneihin liittyvien mahdollisten tekijöiden huomiotta jättäminen

(Itsellä hyvin tärkeää hoidossa oli huomioida myös muu hormonitoiminta kuten minulla aikanaan liian matalat kortisolitasot ja aivan sekaisin olevat sukuhormonitasot. Molemmat tekijät vaikuttivat minulla siihen miten hyvin lääkitys toimi ja miten hyvin voin. Voin rehellisesti sanoa, että oikeanlainen lääkitys ja sen annostelu ovat olleet todella tärkeitä tekijöitä minulle, mutta vähintään yhtä tärkeäksi on muodostunut mm. gluteeniton paleo-tyyppinen ruokavalio, ravintopuutosten korjaaminen ja mahasuolikanavan tasapainottaminen. En olisi mm. pystynyt opiskelemaan ammattiini, jos olisi pelkästään vaihdettu kilpirauhaslääkitys toisenlaiseksi. Piti myös kiinnittää huomiota muihinkin asioihin ja kokonaisuuteen.)

Outoja vaivoja, jotka paranevat kun kilpirauhasen vajaatoiminta on hoitotasapainossa

Kilpirauhasen vajaatoiminta tuntuu usein siltä kuin sinun pitäisi jo heti aamusta ladata itsesi uudelleen. Kilpirauhasen vajaatoiminta on energianpuutostauti. Lisäksi se vaikeuttaa ja hidastaa monia kehon toimintoja.

Kilpirauhasen vajaatoiminnan tyypilliset oireet, ovat monille tuttuja: Uupuneisuus, vaikeudet pudottaa painoa, ajatuksen hitaus, vaikeudet oppia, muistaa, päätellä asioita, ummetus, kuiva iho, hiustenlähtö, paleleminen, masentuneisuus.. Kaikilla ei ole kaikkia oireita. On myös hoikkia ja normaalipainoisia vajaatoimintapotilaita ja joitain hikoiluttelee sen lisäksi että heitä palelee. Joku ei ole niinkään masentunut vaan pahantuulinen ilman selkeää näkyvää syytä tai koska heitä turhauttaa heidän uupuneisuutensa. Vajaatoiminta voi siis ilmentyä monenlaisin yksilöllisin oirein.

Hyvin paljon aikaa kilpirauhaspotilaiden kanssa viettäneenä ja vertaistukeen osallistuneena niin Suomessa kuin kansainvälisestikin, on noussut esiin myös joukko vähän erikoisempia vaivoja ja oireita, jotka näyttäisivät häippäsevän kuin kuppa Töölöstä kun kilpirauhasen vajaatoiminta saadaan hoitotasapainoon. Tässä muutamia.

Vaivaisenluu:

Itselläkin oli särkyä vaivaisenluissa ja vaikeuksia oikeastaan kaikenlaisten kenkien kanssa. Kun sitten lääkitys saatiin muutettua toisenlaiseksi ja haettua sopiva annostelu ja kun ruokavalio oli muutettu gluteenittomaksi ja terveellisemmäksi, huomasin ettei minun tarvitsekaan pohtia enää leikkaukseen hakeutumista. Mitään oireita ei yksinkertaisesti enää ollut. Ei kipua, kolotuksia ja polttelua, vaikka "patit" pottuvarpaan tyven vieressä on vieläkin ihan saman näköiset ja jalat näyttävät siltä kun ne olisi ahdettu joka päivä vuosikymmenien ajan korkokenkiin, vaikka käytän varsin mukavia ja leveälestisiä kenkiä. Monet raportoivat samanlaita edistymistä.

Rannekanavaoireyhtymä:

Monilla, joilla on kilpirauhasen vajaatoiminta eli hypotyreoosi, on ikävä kipua ja puutumista aiheuttava ja joskus käden toimintojakin haittaava vaiva karpaalitunnelisyndrooma eli rannekanavaoireyhtymä. Hoitona on usein ennen pitkää leikkaus, mutta monet kilpirauhaspotilaat ovat saaneet vaivan kuriin ja välttyneet leikkaukselta oikeanlaisella lääkityksellä ja hoitamalla itseään kokonaisvaltaisesti.

Tinnitus

Tinnituksessa korvissa kuuluu tietynlaista ääntä, joka ei ole peräisin ympäristöstä vaan se johtuu kuulojärjestelmän häiriytyneestä biosähköisestä toiminnasta. Joillain ongelma on hellittänyt tai vähentynyt kun kilpirauhasen vajaatoiminta on hoitotasapainossa.

Korvakäytävien kutina

Korvakäytävien kutina on ikävä vaiva, joka voi johtua monesta syystä, kuten kuivasta ihosta, psoriasiksesta tai jonkinlaisesta ihotulehduksesta, jonka aiheuttaja voi olla esim. bakteeri tai sieni. Itsellä ensimmäisiä merkkejä vajaatoiminnasta mm. liian pienellä lääkeannostuksella on korvakäytävien kutina. Olen ajatellut, että se voi johtua mm. siitä että vajaatoiminnassa myös iho kuivuu. Arvioin, että joillain osa ongelmaa voi liittyä myös ravintopuutoksiin, kuten rasvahappojen puutokseen ja mm. A-vitamiini puutokseen ja kaikkien niiden vitamiinien ja hivenaineiden puutokseen, joka on yleistä kilpirauhasen vajaatoiminaa sairastavien keskuudessa.

Vajaatoiminta heikentä ruoansulatusta ja suoliston toimintaa ja tämä johtaa ennenpitkään ravintopuutosten kehittymiseen. Monilla myös ravinnosta saatavista ravintoaineista on pulaa johtuen virheravitsemuksesta. On otettava myös huomioon, että erilaiset rasitus- ja sairaustilat lisäävät monien ravintoaineiden ja suojaravintoaineiden tarvetta.

Ei ole myöskään harvinaista, että vajaatoimintapotilaan immuunipuolustuksessa on puutteita ja epätasapainoa ja hän on siksi alttiimpi myös infektioille. Ihosairaus psoriasis on autoimmuunisairaus. Monilla myös kilpirauhasen vajaatoiminta on autoimmuuniperäinen. On tavallista, että autoimuunisairautta sairastavalla on itse asiassa monia eri autoimmuunisairauksia. Autoimmuunisairaus on tavallaan syntymekanismiltaan ja olemukseltaan yksi ja sama sairaus, mutta se ilmenee eri ihmisillä eri kudoksissa, elimissä ja järjestelmissä. Autoimmuunipotilaat ovat saaneet suurta apua funktionaalisesta lääketieteestä ja ravintoterapiasta. Heitä ovat auttaneet mm. erilaiset autoimmuuni- ja paleoruokavaliot.

Pottuvarpaiden kynsien ongelmat

Tästä ei tietääkseni ole vielä juurikaan kukaan kirjoittanut, mutta olen havainnut, että jostain tuntemattomasta syystä ei ole harvinaista, että hypotyreoosipotilailla on ongelmalliset isovarpaankynnet. Niissä on kasvuhäiriöitä, katkeilua tyvestä ja mm. sitä että kynnet alkava kasvaa kaksinkertaisina. Itsellä vajaatoiminta aiheuttaa nimenomaan kynnen kasvamista paksuna kahdessa kerroksessa, kynnen kupruilua ja sitä että se katkeaa tyvestä ja kestää kuukausia tai jopa vuoden ennenkuin katkennut ja vaurioitunut kohta kasvaa ulos ja kynsi on jälleen jotensakin terveen näköinen. Syy ei tosiaan ole tiedossa, mutta keskusteluissa suomalaisten kilpirauhaspotilaiden kanssa on tullut esiin että monilla on jonkinlaista outoutta isovarpaiden kynsien kanssa.

Hoitotasapainon saavuttaminen

Oikea lääkitys

Eniten ongelmia lääkityksen kanssa tuntuu olevan niillä, jotka käyttävät Thyroxinia, joka on T4-hormonia. Tämä on varastohormoni, jonka tulee konvertoitua elimistössä aktiiviseksi T3-hormoniksi. Alunperinkään ihmistä ei ole suunniteltu tulemaan toimeen pelkällä varastohormonilla vaan terve kilpirauhanen tuottaa myös suoraan T3-hormonia. On lisäksi paljon erilaisia elimistön epätasapainotekijöihin ja geneettiseen perimään liittyviä syitä, mitkä häiritsevät muuntoa T4-hormonista T3-hormoniksi.

On olemassa myös eläinperäisiä kilpirauhashormonivalmisteita, jotka sisältävät kaikkia kilpirauhashormoneja, mutta pääsiassa T4:n lisäksi siis myös T3-hormonia. Lisäksi voidaan yhdistää T4-hormonia T3-hormoniin tai eläinperäiseen valmisteeseen voidaan tarpeen mukaan ottaa lisäksi myös extramäärä T3-hormonia. Monille eläinperäinen on paras mahdollinen lääke ja jos T3:a pitääkin siihen lisätä niin sen tarve saattaa vähentyä jos kehoa tasapainotetaan ja hoidetaan kokonaisvaltaisesti ja löydetään tärkeimmät epätasapainoa aiheuttavat tekijät, jolloin entsymaattinen muunto T4-hormonista T3-hormoniin paranee.

Jotkut tarvitsevat tilapäisesti tai pysyvästi hoitoa pelkällä T3-hormonilla eli liotyroniinilla. Tällaisen hoidon nimi on T3-monoterapia. Olen itse tällaisen lääkityksen käyttäjä ja se on omalla kohdalla osoittautunut ainoaksi toimivaksi hoidoksi kun erilaisia kilpirauhashormonivalmisteita ja niiden kombinaatioita on kokeiltu usean vuoden ajan. Syitä, miksi joillekin harvoille mikään muu hormonikorvaushoito kilpirauhasen vajaatoimintaan kuin T3-monoterapia ei toimi ei usein saada selville, mutta syyt saattavat olla geneettiset tai liittyä esim. munuaisongelmiin tai maksan hyvänlaatuisiin verisuonikasvaimiin. Joskus taustalla voi olla mm. kroonisia infektioita tai jotain muuta joka on suistanut kehon pitkäaikaisesti epätasapainotilaan jota ei ole pystytty täysin korjaamaan.

Riittävä lääkitys

Suomi on täynnä alilääkittyjä kilpirauhaspotilaita. Monilla alilääkitys perustii lääkärin puutteellisiin taitoihin tulkita laboratoriotestien tuloksia ja puutteelliseen ymmärrykseen kilpirauhashormoneista. Tämä on ennemminkin itse asiassa sääntö kuin poikkeus. Lisäksi laboratoriotestejä myös otetaan ihan rutiininomaisesti täysin puutteellisesti eikä mm. tunnusteta T3v.-laboratoriokokeen merkittävää osaa lääkitysten määrittämisessä. Karkein virhe on se, että potilaan oireita ei kuunnella eikä niitä oteta vakavasti vaan usein ne yhdistetään mm. psykiatrisiin ongelmiin, huonoihin elämäntapoihin tai sitten ne vain sivuutetaan kun niitä ei ymmärretä tai lääkärillä on kiire.

Usein TSH:lle pistetään aivan liikaa painoarvoa ja ajatellaan että kun se on viitealueella, kaikki on hyvin. TSH:n täytyy usein painua alle viitearvojen, jotta potilaan lääkitys on kunnossa. Tällöinkin on tosin on huomioitava se, että kudostasolla pitää olla riittävästi aktiivista kilpirauhashormonia. T3v on tärkeämpi kuin T4v. Samoin on tärkeää miettiä oireita, tutkia pulssia, verenpaineta ja kehon lämpötilaa, joka vajaatoiminnalla on usein pysyvästi alle 36.6. On täysin mahdollista säätää kilpirauhaslääkitys myös ilman laboratoriokokeita, mutta tämä on monille liian radikaali ajatus. Itse en käytä enää lääkitykseni säätämisessä laboratoriokokeita vaan tarkkailen oloa. sykkeitä, verenpaineta ja kehon lämpöä.

Ensimmäiset kilpirauhasvalmisteet olivat eläinperäisiä ja ne säädettiin vuosikymmenien ajan haastattelemalla potilasta ja mittaamalla tämän em. vitaaliarvoja. Tilanne on nyt lääkkeiden suhteen parempi, sillä nykyiset eläinperäiset ovat hormonimääriltään vakioituja ja ne valmistetaan aivan yhtä tarkasti lääketehtaissa kuin mitkä tahansa lääkkeet. Sikäli niidenkin annoksen säätäminen kohdilleen on nykyään helpompaa kuin ennen. Vielä kun saataisiin lääkäreille lisää tietoa aiheesta ja asenteita järkevämmiksi ja potilasmyönteisemmiksi.

Joskus alilääkityksellä ollaan, koska kehossa on muuta epätasapainotilaa, kuten liian korkeat tai matalat kortisolitasot, raudanpuutos (ei usein näy hemoglobiinia mittaamalla vaan mittaamalla usea muukin rauta-arvo), kroonista infektiota, inflammaatiota eli elimistön hiljaa kytevää tulehdustilaa, sisäilmaongelmille altistumista, virheravitsemusta, suolisto-ongelmia yms.

Keho ei tällaisissa tiloissa välttämättä siedä tehokkaamman kilpirauhaslääkityksen tuomaa aineenvaihdunnan ja hapenkulutuksen lisääntymistä ja ratkaisu on selvittää tarkasti mistä epätasapainotilat johtuvat ja mitä niille voi tehdä. Vasta sitten voi lähteä harkitsemaan vajaatoiminnan tehokkaampaa hoitoa hormonivalmisteilla. Joudutaan siis joskus sietämään vajaatoiminaa pitkiäkin aikoja, koska keho voi reagoida ikäänkuin liikatoiminnan oirein hormonimäärän lisäämiseen vaikka esim. vapaan T3:n mittaaminen verikokeitse selvästi osoittaa että ei olla liikatoiminnalla. Sen sijaan liikatoiminnaksi tulkittavat oireet johtuvat usein monista muista syistä, joista olen kirjoittanut eräässä taannoisessa kirjoituksessani: http://jalkeilla.blogspot.com/2015/10/liikalaakityksen-merkkien-tunnistaminen.html

Kokonaisvaltainen hoito

Riittävän hoitotasapainon kannalta pelkkä lääkityksen rukkaaminen harvoin riittää. Onnittelut, jos on riittänyt, ainakin tähän päivään asti! Varaudu kuitenkin myös siihen, että tilanne voi jossakin vaiheessa elämää myös muuttua. Tavallisesti kun kilpirauhasen vajaatoiminta on kehittynyt tai sen hoitotasapaino muuttuu vaikeammaksi myöhemmin, on kehossa meneillään samanaikaisesti paljon muutakin kuin ongelmat liittyen kilpirauhaseen tai sen hormoneihin. On siis hylättävä ajatus siitä että meidät voidaan jakaa pieniin osiin ja korjata tilanne vain rukkaamalla eri osia kuntoon eri käypähoidon mukaisin lääkityksin. Nuo osat ja järjestelmät nimittäin toimivat yhdessä, eivät erikseen.

Elimistöllä on valtava kyky tasapainottaa ja korjata itseään kun sille annetaan siihen mahdollisuudet: Poistetaan ulkoisia ja sisäisiä haittatekijöitä, levätään tarpeeksi, ei sairastuteta itseämme stressillä, kiinnitetään huomiota yksilöllisene ravitsemukseen, poistetaan ravinnosta sekä yleiset haittatekijät, että ne ravintotekijät, jotka ovat ne pahimmat ruokavaliohäiriköt (kilpirauhaspotilailla usein maitoproteiini ja gluteeniviljat), tuetaan ruoansulatusta, suolistoa, suolistomikrobistoa ja korjataan kaikki ravintopuutokset hyvin perusteellisesti.

Jokaisen yksilöllinen tilanne tulee ottaa huomioon. Eri yksilöillä on ihan erilaisia asioita meneillään elämässä, mielessä ja kehossa ja jokaisella on myös yksilöllinen terveyshistoria ja geeniperimä. Myös voimavarat ja sosiaalinen tuki tai sen puute tulee ottaa huomioon siinä missä järjestyksessä ja mihin tahtiin pystytään etenemään.

Itsensä hoitaminen ja itsestään huolehtiminen kokonaisvaltaisesti on prosessi. Kun saat apua ja tulet parempaan kuntoon, elämäsi usein muuttuu pysyvästi monellakin tapaa. Sen lisäksi, että saatat nyt elää ja syödä eri tavalla ja käytät mahdollisesti säännöllisesti ravintolisiä, tapahtuu myös mentaalisella tasolla muuttumista ja kehittymistä, koska ihmisen keho ja mieli ovat yhtä eikä niitä voi erottaa toisistaan.

Onko ravintoterapiasta apua kilpirauhasen vajaatoiminnassa?

Sain vuoden 2016 loppuvuodesta suoritettua kaikki ravintoterapeutin opinnot Terveysopisto Saluksesta. "Pakollisten" opintojen rinnalla olen myös neljä viimeistä vuotta jatkuvasti käynyt myös täydennyskoulutuksissa. Olen ahminut tietoa. Loppuvuodesta alkukesään ahersin diplomitöiden parissa. Sain tietää että diplomityöni on hyväksytty. Nyt sitten vain odottelen että opiston työntekijät palailevat kesälomilta, jotta saisin oikein viralliset paperit ja voisin nimittää itseäni diplomiravintoterapeutiksi. Siksi puhun tässä kirjoituksessa jo ravintoterapiasta ravintoneuvonnan sijaan.

Hiljattain minulta kysyttiin, että olenko ihan oikeasti osannut auttaa kilpirauhaspotilaita. Koska olen itse kilpirauhaspotilas ja sekä oman tilanteeni, että myöskin kasvaneen kiinnostukseni vuoksi olen perehtynyt aiheeseen. Siksi melkoinen osa asiakaskuntaani on kilpirauhaspotilaita. Tarve tuntuu olevan ihan valtava kilpirauhaspotilaiden saada apua itselleen. Tämä näkyy myös vertaistuessa sekä Suomessa, että kansainvälisesti. Melkoinen osa kilpirauhaspotilaita eivät ole tyytyväisiä lääkäriltä saamaansa hoitoon. Lääkitysten kanssa on isoja ongelmia. Millähän lääkärit saisi ymmärtämään, että he tarvitsevat lisää käytännön osaamista ja syvällisempää ymmärtämystä auttaakseen kilpirauhaspotilaita entistä paremmin?

Olen minä pystynyt auttamaan kilpirauhaspotilaita. Toisia enemmän, toisia vähemmän. Joskus kun tilanne on hankala, mikä tahansa pienikin edistyminen voi parantaa olennaisesti elämänlaatua. Joskus olen voinut auttaa ihan uskomattoman paljonkin. Silloin tuntuu että ihan pakahtuu onnesta toisten puolesta. Joskus on löytynyt juuri se olennainen asia, jonka avulla asiakkaani on päässyt eteenpäin. Pikkuisen kuivailen välillä poskia kun silmäkulmat oudosti alkavat hikoilemaan kun asiakas kertoo edistymisestään. Hän on kuitenkin itse arkensa sankari, joka on niitä tarvittavia asioita tehnyt, jotka ovat johtaneet tuloksiin. Minä olen auttaja ja rinnallakulkija.

Mikä sitten on olennaista jos on kilpirauhasen vajaatoiminta?

Syy:

On olemassa eri syitä vajaatoiminnalle. Joillain kilpirauhanen puuttuu synnynnäisesti tai on jouduttu kirurgisesti poistamaan, joillain kyse on autoimmuunisairauden mukanaan tuomasta vajaatoiminnasta, jollain on ensin ollut liikatoiminta joka kilpirauhasen poiston tai kilpirauhasen radiojodin tai muun tuhoutumisen vuoksi on johtanut lopulta vajaatoimintaan. Jollain syy voi olla vaikkapa jodin puute tai esimerkiksi aivolisäkkeen kasvain tai vaurio. Jollain kilpirauhasessa tai sen hormonituotannossa ei sinänsä ole vikaa, mutta kehon muut epätasapainotilat ovat johtaneet siihen että vajaatoiminta ilmenee solutasolla vaikka hormonimäärät veressä olisivat normaalit tai vain hieman pielessä. Monilla syyt ovat moninaiset eikä ole harvinaista että samalla ihmisellä vajaatoimintaan on vaikuttamassa useakin eri syy. Kirjassa "Why do I still have hypothyroid symptoms" esitellään 22 erilaista kilpirauhasen vajaatoimintaa. Usein syihin liittyy jollakin tavalla epätasapainossa oleva immuniteetti, johon mm. ravitsemuksella ja suoliston tilalla on suuri merkitys.

Lääkitykset:

En ole lääkäri enkä voi säätää ihmisten puolesta hänen lääkityksiään. Siksi teenkin aina selväksi että voin esittää mielipiteeni tai arvailuja, mutta se ei tarkoita että antaisin jonkin hoitosuosituksen. En diagnosoi enkä tietenkään kirjoita reseptejä. Tosiasia on kuitenkin se, että vääränlainen lääke kilpirauhasen vajaatoimintaan tai virheellinen annostus on tosi yleisiä pullonkauloja sille että voitaisiin ja jaksettaisiin paremmin. Suomi on täynnä vajaa- ja virhelääkittyjä kilpirauhasen vajaatoimintaa potevia. Monille on lääkäri sanonut että arvot on normaalit, joten lääkitys on kunnossa eikä sun oireet voi johtua kilpirauhasen vajaatoiminnasta. Moni uskoo kyseenalaistamatta mitä lääkäri sanoo ja silti kilpirauhasen vajaatoiminnan oireet ovat läsnä täysimääräisinä. Jos mietit omaa lääkitystäsi, niin etsipä käsiisi kilpirauhasen vajaatoiminnan oirelistaa vaikka googlaamalla netistä tai lukemalla lääkärikirjasta. Etsi tietoa useasta lähteestä, sillä yksittäisen lähteen tiedot voivat olla puutteelliset. Onko sinulla vielä selviä merkkejä kilpirauhasen vajaatoiminnasta vaikka lääkärin mielestä laboratoriokokeiden perusteella kaikki on ok?

Lääkityksiä on olemassa erilaisia Thyroxinin lisäksi. Thyroxin on synteettisät T4-hormonia. T4-hormoni eli tyroksiini ei ole kuitenkaan aktiivinen kilpirauhashormoni. Sen tulee muuntua T3-hormoniksi eli trijodityroniiniksi. Kaikilla tämä muunto ei ole kovin tehokasta. Siksi merkittävä osa potilaista jää oireisiksi pelkällä Thyroxinilla, vaikka heille usein uskotellaankin että heidän lääkityksensä on ok. Eläinperäiset kilpirauhasvalmisteet on valmistettu sian kilpirauhasesta ja ne sisältävät kaikkia kilpirauhashormoneja. Monet ovat erittäin tyytyväisiä eläinperäisiin valmisteisiin. Saatavilla on myös synteettistä T3-hormonia eli aktiivista kilpirauhashormonia, jota yhdistetään usein Thyroxiniin. Ne harvat lääkärit jotka sitä ymmärtävät ja uskaltavat työssään käyttää, yleensä valitettavasti annostelevat sitä riittämättömästi. Monilla toimii parhaiten lääkitys, jossa T3-hormonin osuus on melko suurikin, ei vain esim. viidesosa verrattuna Thyroxiniin vaan jopa niin että Thyroxinia on mikrogrammamääräisesti pienempi osuus kuin T3-hormonia. Jotkut voivat selvästi parhaiten pelkällä T3-hormonilla.

Muita kuin Thyroxinia on nykyään perin vaikea saada Suomesta. Tämä johtuu typerästä ajojahdista ja asenneongelmista, joista olen kirjoittanut tässä blogissa paljonkin. Kirjoitukset löytyvät sivupalkin sanahausta: kilpirauhaskiista.

Jos lääkitys on kovin pielessä, voi olla että ravintoterapeuttiset keinot auttavat vain rajatusti, mutta toisinaan ne auttavat silti merkittävästi.

Minulla on myös asiakkaita, jotka eivät halua lääkitystä, ainaaan ennenkuin ovat ensin kokeilleet auttaako muunlainen hoito. Kaikilla ei ole niin vakava tilanne että he tarvitsisivat lääkityksen välttämättä heti. Monilla kilpirauhasarvot eivät ole olleet laboratoriotesteissä niin pielessä että he edes olisivat saaneet lääkityksen. Lääkitystä eivät lääkärit määrää aina silloinkaan kun sille oikeasti olisi tarvetta. Toisinaan se lääkitys lopulta tarvitaan, mutta ilahduttavan usein kun ongelmiin on saatu puututtua riittävän ajoissa, ei olekaan ollut myöhäistä korjata tilannetta kokonaisvaltaisella hoidolla. On ihan loogista, että jos vajaatoiminta johtuu jodin puutoksesta, pitää ihmisen saada tarpeeksi jodia ja todennäköisesti on silloin myös muita ravintopuutoksia. Jodin kanssa olisi tärkeä aina ottaa myös seleeniä. Jos vajaatoiminta johtuu autoimmuunitulehduksesta kilpirauhasessa, sitä on saatu hillittyä mm. funktionaalisen lääketieteen keinoin ja ruokavaliona toimivat silloin erityisen hyvin paleoottiset ratkaisut. Erilaisista rasitus- ja sairaudentiloista johtuvissa kudostason kilpirauhashormonien häiriöissä (Non thyroidal illness) on tietenkin tärkeää pyrkiä selvittämään taustasyyt ja hoitamaan niitä kuntoon.

Kokonaisuus:

Itselläkin kesti pitkään alkaa hahmottamaan että kyse on AINA muustakin kuin kilpirauhasen vajaatoiminnasta. Jos vajaatoiminta on päässyt kehittymään tai jos sen hoidon kanssa on ongelmia, kehossa on jo meneillään hyvin paljon kaikkea muutakin. Ei tule hoitaa kilpirauhasta, vaan tulee hoitaa ihmistä. Tähän sisältyy myös henkisen aspektin huomioiminen ja mm. stressinaiheiden ja stressinsietokyvyn tarkasteleminen. Ravintoterapian ydin on siinä että yksilöllisellä tavalla löydetään ne kohdat, joissa elimistöllä on epätasapainotilaa ja pyritään ravintoterapeuttisin keinoin saattamaan niitä tasapainoon. Kun elimistöä vähän autetaan, sillä on uskomattomia kykyjä lähteä tasapainottamaan ja parantamaan itseään.

Tarina voi vaikka olla sellainen, että ensin syötiin aikuisuuteen asti gluteenia ja maitoa, vaikka ne eivät sovi. Oireita vain ei ole osattu yhdistää gluteeniin ja maitoon ja ne ovat voineet hiipiä niin hiljaa että syyksi on arvioitu jotakin muuta tai sitten on vain ajateltu että "olen tällainen, ei sille mitään voi". On voinut ilmetä myös esimerkiksi jokin infektio, raju järkyty, stressi tai mielipahan aihe, jonka jälkeen kilpirauhasen vajaatoimintaoireet ovat ilmaantuneet.

Kun on kilpirauhasen vajaatoiminta, tärkeitä kysymyksiä ovat mm: Mitä muuta on meneillään, mitä muita sairaudentiloja on todettu, mitä kaikkea elämässäsi on tapahtunut ja mitä kaikkea oli meneillään juuri silloin kun vajaatoiminta on diagnosoitu tai kun oireet pahenivat.

Ravintoterapiaan sitoutuminen ja toimiva vuorovaikutus:

Suurin osa asiakkaistani on oikein hyvin sitoutuneita ravintoterapiaan ja ovat valmiita ottamaan vastaan neuvojani. He myös kyselevät tarvittaessa lisää jos eivät ole vielä jotakin asiaa oikein ymmärtäneet ja he kertovat myös rehellisesti jos joku homma mättää tai ei ole onnistunut tai toiminut. Parhaimmillaan yhteistyö sujuu hyvässä hengessä, hyvällä kommunikaatiolla ja voidaan yhdessä sekä itkeä takapakkeja, että iloita edistymisistä.

Joillain voi olla kuitenkin etukäteen jokin mielikuva siitä miten ravintoterapia tullaan toteuttamaan. Saattaa tulla yllätyksenä, että usein lähdetäänkin liikkeelle vähän erilaisista asioista kuin mihin oltiin henkisesti varauduttu. Ei siis välttämättä vaan neuvota jotain tiettyä ruokavaliota ja rakenneta ravintolisäohjelmaa eikä terapeutti välttämättä suosittelekaan juuri sitä funktionaalisen lääketieteen testiä heti tehtäväksi, jota asiakas oli ajatellut. Vaikka terapeutti perustelisikin suosituksiaan, voi joskus olla hankala hyväksyä terapeutin kaavailemaa suunnitelmaa.

Kilpirauhasen vajaatoimintapotilailla ravintoterapiassa ovat usein keskeisinä teemoina aluksi ruoansulatuksen tukeminen, ruokavalion viilaus yksilölliseksi ja suoliston tasapainottaminen. Lähdetään usein liikkeelle myös siitä että ihan ensisijaisia tavoitteita on ravintopuutosten korjaaminen. Muuta optimoimista nähdään usein parhaiten tehdä kun näitä tiettyjä perusasioita on ensin saatettu paremmalle tolalle. Ei ole harvinaista että olo virkistyy jo melkoisesti siitä että aletaan juomaan enemmän vettä ja lisäämään kasviksia ja marjoja ruokavalioon. Päähäiritsijät ruokavaliossa ovat usein viljat, varsinkin gluteeniviljat ja maitotuotteet.

Ei ole aina varauduttu ja valmistauduttu siihen että tarvitaan hieman opettelemista, miettimistä, sopeutumista ja jopa kurinalaisuutta kun lähdetään kokeilemaan muutoksia ravintoon ja toteuttamaan erilaisia ravintolisäohjelmia. On olemassa sanonta: vain otettu lääke auttaa. Aivan hyvin voitaisiin sanoa, että vain noudatettu neuvo auttaa. Jos ei ole valmis näkemään yhtään vaivaa, ei ravintoterapia silloin voi toimia.

Voi myös olla pelkoja: Mitä jos en onnistukaan tässä, jos tämä onkin minulle liian vaikeaa. Peloista ja huolenaiheista kannattaa kertoa, jotta voit saada tukea terapeutiltasi. Sitä varten hän on olemassa, että neuvoo, auttaa ja tukee. Jotkut haluavat perua seuraavan ajan jos heistä tuntuu etteivät he ole onnistuneet vaan juttu on mennyt pieleen tai jos tuntuu että motivaatio on kateissa. Juuri silloin pitääkin keskustella terapeutin kanssa, jotta voi saada taas neuvoa, tukea ja kannustusta. Neuvo voi olla vaikkapa yksinkertaisuudessaan se, että "sovitaan nyt, että tämän meidän Skype-palaverin jälkeen haet heti kauppakassin ja menet sinne kauppaan ja ostat sieltä jotain herkullista sun terveyttä hellivää hyvää ruokaa ja laitat siitä itselles lounaan. Näin saat onnistumisen kokemuksen ja motivaatiosi kasvaa ja myös huomaat että kyllä sinä pystyt tähän. Jätät nyt vaan ne keksit sinne kauppaan muiden turmioksi!"

Joskus asiakkaalla saattaa olla käsitys, että funktionaalinen lääketiede tai ravintoterapia ei ole toiminut, mutta todellisuudessa ei ehkä ole kommunikoitu riittävästi ja riittävän rehellisesti tai ei ole noudatettu neuvoja. Ainahan ei voi etukäteen tietää että kenties jokin keino ei sovellu tai jokin tuote sovi. Tällaisissa tilanteissa pitää keskustella terapeutin kanssa, jotta voidaan tarvittaessa säätää asioita kohdilleen tai muuttaa suunnitelmaa lennosta. On myös hyvä rehellisesti sanoa jos ei ole pystynyt noudattamaan joitain neuvoja. Silloin voidaan miettiä pitäisikö muutoksia tehdä hitaammassa tahdissa vai onko tilanne sellainen ettei ravintoterapialla oikein päästä eteenpäin juuri tällä hetkellä. Tällaisia tilanteita voi olla vaikka se, että onkin niin huonossa kunnossa eikä saa tarpeeksi apua ja tukea että pystyisi esimerkiksi kokeilemaan tietynlaista ruokavaliota tai toteuttamaan ravintolisäohjelmaa.

Kun on syntynyt avoin ja luottamuksellinen yhteys asiakkaan kanssa ja hommat on saatu hyvin pyörimään, yleensä on saatu aivan erinomaisia tuloksia. Tunteista ja fiiliksistäkin on tärkeä puhua ja myöskin pidän sitä todella tärkeänä, että ohjeet joita annan ovat riittävän käytännönläheisiä ja konkreettisia. On myös tärkeä ohjata asiakasta tarvittaessa muille auttajille kuten lääkärille tai vaikkapa kiropraktikolle tai psykofyysisen fysioterapeutin luo. Joskus kollegalla voi olla käytössään jokin hyvä mittaustapa, josta arvelen asiakkaan hyötyvän. Silloin suosittelen kollegallani käymistä.

Ylipäätään kun pidän mielessä johtoajatuksena: "Miten tuota ihmistä voin parhaiten juuri nyt auttaa", se on vienyt pitkälle. Konkreettiset hyödyt niissä ongelmissa, joihin asiakas on tullut hakemaan minulta apua on tietenkin tärkeät, mutta olen myös havainnut miten tärkeää ihmisille on myös kokemus kuulluksi tulemisesta ja siitä että joku ymmärtää heitä. Kilpirauhaspotilas on usein saanut kokea olevansa väärinymmärretty ja aivan yksin.

Millä tavalla sitten ravintoterapia kilpirauhasen vajaatoiminnassa auttaa?

Se auttaa usein kokonaisuuteen. Ihminen ei ole välttämättä tietoinen että kaikki hänen oireensa eivät liity vain vajaatoimintaan vaan myös mm. inflammaatioon eli elimistön hiljaiseen tulehdukseen, virheravitsemukseen, raudanpuutoksiin ja muihin ravintopuutoksiin, muihin hormoniepätasapainotiloihin kärkipäissä sokeriaineenvaihduntaan liittyvä hormonitoiminta, stressihormonit ja sukuhormonit.

Jos solut eivät toimi kunnolla johtuen mm. virheravitsemuksesta, inflammaatiosta ja ravintopuutoksista, kilpirauhashormonitkaan eivät toimi niissä kunnolla. Joskus taustalta voi lopulta löytyä myös muita merkittäviä terveyteen vaikuttavia seikkoja kuten sairauksia joita ei ole vielä diagnosoitu. Olen usein suositellut että asiakas menisi lääkäriin kun näen että hänen oirekokonaisuutensa voi viitata johonkin sairauteen.

Kokonaisuus on usein kuin palapelin kokoamista. Elimistön toimintojen tukeminen ravintoterapeuttisin keinoin ja mm. suoliston tukeminen voivat vaikuttaa myös siihen miten hyvin kilpirauhaspotilaan keho pystyy muuntamaan varastohormoni T4:stä aktiivista T3-hormonia. Tällä on todella iso merkitys vointiin.

Olemme sitä mitä syömme, tai oikeastaan mitä imeytämme. Ravinnolla on tärkeä merkitys kehon kaikkiin toimintoihin, myös hormonitoimintaan ja kilpirauhasen hormonien toimintaan.

Kätilön ajatuksia kilpirauhasen vajaatoiminnasta

Vieraileva kirjoittaja on tällä kertaa kokenut kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastava kätilö, joka kertoo millaisia havaintoja on tehnyt työssään koskien kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavia äitejä. Hän haluaa, että hänen kirjoituksensa julkaistaan nimettömänä.

Olen toiminut kätilönä noin 25 vuotta ja itse synnyttänyt kaksi lasta vuosina -93 ja-96, reilusti päälle kolmekymppisenä. Minulla todettiin kolme vuotta sitten epätyypillinen kilpirauhasen vajaatoiminta kliinisen tutkimuksen ja laboratorionäytteiden perusteella.
Todennäköisesti ongelmat raskauksissani ja synnytyksissäni johtuivat kilpirauhasen vajaatoiminnasta, koska mitään muuta tyypillistä raskauteen liittyvää tautia ei löydetty kuten raskausmyrkytys, jota epäiltiin ensimmäisessä raskaudessa. Raskausmyrkytysoireet ovat samantapaisia kuin kilpirauhasen vajaatoiminnassa: turvotus (muistutin työkaverin mielestä aasialaista venepakolaista), loppuraskaudessa painoni nousi 1Kg/viikko, verenpaineen nousua. Näistä syistä synnytys käynnistettiin, vaikka muissa arvoissa ei ollut poikkeavaa. Käynnistetty synnytys ensisynnyttäjillä päättyy usein keisarinleikkaukseen, niin kuin minullekin sitten kävi. Minulle tehtiin hätäsektio esikoiseni alkavan hapenpuutteen vuoksi.

Ennen kuin aloin odottaa toista lastani, sain keskenmenon 12 raskausviikolla. Toinen raskauteni sujui paremmin, mutta ongelmat tulivat synnytyksessä ja synnytyksen jälkeen. Synnytykseni kesti kauan supistusheikkouden vuoksi, mikä on tyypillistä kilpirauhasen vajaatoiminnassa. Lihasheikkoutta ja väsymystä. Kohtu on suuri lihas, jonka täytyy toimia tehokkaasti, että lapsi syntyy. Jos kohtulihas ei toimi niin kuin toimia tulisi, niin aina tulee ongelmia synnytyksessä. Kuopukseni syntyi, kun synnytystä vauhditettiin kalvojen puhkaisulla ja oksitosiini-infuusiolla (supistuksia tehostava suonensisäinen lääke) ja siitäkin huolimatta supistukset eivät olleet tarpeeksi tehokkaita ja potra poika autettiin imukupilla maailmaan. Ongelmat eivät päättyneet tähän. Kun kohtulihas ei toimi, niin eihän se istukkakaan sieltä lähde ilman nukutusta ja istukan käsinirroitusta ja kun kohtulihas ei jaksa supistua enää olenkaan synnytyksen jälkeisestä rasituksesta, niin lapsivuodeosastolla aloin vuotaa verta kuin seula, mikä on epänormaalia jälkivuotoa synnytyksen jälkeen. Vuoto saatiin loppumaan vahvalla oksitosiini-infuusiolla. Kun pääsin kotiin sairaalasta hemoglobiinini oli noin 80.

Oma kokemukseni ja tietoisuuteni lisääntymisen vuoksi olen kätilön työssäni huomannut, että yhä useammalla raskaana olevalla ja synnyttäjällä on perussairautena kilpirauhasen vajaatoiminta ja Thyroxin-lääkitys, muutamia raskaana olevia äitejä lukuun ottamatta, joilla on T-3-lääkitys, joko yhdistelmähoitona tai monoterapiana. Olen huomannut, että monilla raskaana olevilla ja synnyttävillä äideillä, joilla on Thyroxin-lääkitys on lääkityksestä huolimatta kilpirauhasen vajaatoiminnan oireita. Thyroxin-lääkityksestä huolimatta olen huomannut myös erittäin monioireisia kilpirauhasen vajaatoiminnan oireita fertiili-ikäisillä naisilla. Keskenmenoja, edellä mainittuja ongelmia raskaudessa ja synnytyksissä mutta myös mielen alueella olen havainnut apatiaa, masennusta, ahdistusta, paniikkihäiriöitä, merkittävää ylipainoa, korkeaa verenpainetta.

Todettiin yhdessä työkavereiden kanssa, että nykyään on harvinaista, että synnyttämään tulee nainen, joka on täysin terve ja synnyttää normaalisti ilman komplikaatioita. Tavallisimpia perussairauksia fertiili-ikäisillä on allergiat, astma, laktoositon ruokavalio ja nykyään yhä useammalla gluteeiniton ruokavalio ja yhä useammalla on kilpirauhasen vajaatoiminta. Psykiatrian ja/tai psykologin käynnit ovat lisääntyneet. Kilpirauhasen vajaatoiminnan hoito on Suomessa lapsenkengissä ja kiistanalainen. Sairauden oireet ovat hyvin moninaiset; kätilönä toimineena tulee mieleen, kuinka moni näistä oireilevista nuorista naisista kärsii hoitamattomasta tai puutteellisesti hoidetusta kilpirauhasen vajaatoiminnasta? Kilpirauhanen, joka on elimistön ”voimalaitos ”, vaikuttaa joka ikisessä ihmisen biljoonassa solussa. Voi todellakin sanoa: Jos ei ole kilpirauhasta niin ei ole elämää ja jos se toimii huonosti niin elämänlaatu on huonoa.

Olen huomannut että niillä äideillä, joilla on hoitona kilpirauhasen vajaatoimintaan heillä huonosti toimiva Thyroxin-lääkitys on paljon ongelmia raskaudessa, synnytyksessä ja synnytyksen jälkeisessä ajassa. Joillakin harvoilla valveutuneilla naisilla on hoitonaan Liothyronin (synteettistä T3-hormonia) tai eläinperäiset valmisteet silloin kun Thyroxin (synteettistä T4-hormonia, joka on varastohormoni) ei ole heillä riittävän hyvin toimiva lääkitys tai se on suoranaisesti pahentanut heidän vointiaan. Näillä naisilla raskaudet ja synnytykset sujuvat yleensä hyvin ja ilman komplikaatioita.

Onko Thyroxin "way to go"?

Tähän siteeraamani kirjoitus Facebook-sivullani keräsi vuorokaudessa yli 6500 lukijaa ja 38 jakoa. Aihe on siis päivänpolttava ja tärkeä. Jokainen, jolla on jokin sairauden hoitoon tarvittava lääkitys ansaitsee juuri itsellä toimivan lääkityksen.

Facebook-sivuni: https://www.facebook.com/SaineNina/

Onko Thyroxin "way to go?"

On ihmisiä, joilla kilpirauhasen vajaatoimintaan lääkärin määräämä Thyroxin-lääkitys futaa vaivattomasti eivätkä he tunne olevansa väsyneitä, masentuneita eivätkä sairaita. Mahtavaa! He ovat todella onnellisessa asemassa. Siis todella, te joilla Thyroxin toimii lääkityksenä ja saatte jopa teille sopivaa annostelua (hirmuisesti on nimittäin potilaita, joita pidetään virheellisiin labratulosten tulkintoihin pohjautuen vajaalääkityksellä), ette voi kuvitellakaan miten onnellisessa asemassa olette!

On nimittäin iso joukko potilaita, jotka eivät syystä tai toisesta hyödy Thyroxinista vaikka annostelua veivaisi mihin suuntaan tahansa tai vaikka kuinka hoitaisi muuten kokonaisvaltaisesti mm. elämäntavoilla, ruokavaliolla, ravintolisillä yms. Potilaat puhuvat "Thyroxin-helvetistä". En itse usko helvettiin tulisen kidutuksen paikkana, mutta ymmärrän kielikuvan. Helvetti kuvaa lohdutonta ja loputtomalta tuntuvaa epätoivoista kidutusta. Sellaista olen itsekin kokenut minulle sopimattomalla kilpirauhaslääkityksellä.

On harmillista, että Suomi tai oikeastaan koko planeettamme on niin takapajuinen paikka, mutta kilpirauhaspotilaiden hoidon ja kohtelun suhteen Suomi vetää kyllä pohjat. Tuhannet potilaat eivät ole väärässä ollessaan sitä mieltä että jokaisella pitäisi olla oikeus saada juuri sellaista lääkitystä kilpirauhasen vajaatoimintaansa, joka heille sopii. Tekosyynä ei voi olla se, että lääkärit ja viranomaiset ovat asenteellisia tai eivät viitsi opetella muiden kuin Thyroxinin käyttöä.

Tällä hetkellä moni joutuu tappelemaan jatkuvasti lääkäreiden kanssa saadakseen sopivaa lääkitystä. Lääkitysvaihtoehdot voisi jakaa kolmeen ryhmään:

1.Thyroxin eli synteettinen varastohormoni T4, joka ei läheskään kaikilla muunnu riittävästi kehossa aktiiviseksi solutasolla toimivaksi T3-hormoniksi. Tämä on yleisin vaihtoehto, josta on tullut standardihoito. Silti kaikki eivät saa edes tätä hoitoa lääkärien osaamattomuuden takia.

2. Erilaiset yhdistelmähoidot, jotka sisältävät sekä varastohormoni T4, että T3. Tämä voidaan toteuttaa yhdistelemällä Thyroxinia ja synteettistä T3-hormonia eli liothyroninia tai käyttämällä useilla erittäin hyvin toimivia eläinperäisiä valmisteita, jotka sisältävät kaikkia kilpirauhasen tuottamia hormoneja. Hoito voi olla monenkin erityyppisen kilpirauhashormonivalmisteen yhdistelemistä. Vika hoidoissa on usein se, että T3-hormonin osuus ei ole riittävän suuri. Kehomme ja olosuhteemme ovat biokemiallisesti erilaiset, joten niin pitää olla myös lääkitysratkaisumme. Niin se on muidenkin sairauksien kuin kilpirauhasen vajaatoiminnan hoidossa!

3. T3-monoterapia. Tätä tarvitsee harvempi, mutta vaikka prosentuaalinen osuus olisi pieni, niillä joille nakki napsahtaa, homma toteutuu 100%. Eli ne jotka T3-monoterapiaa eli synteettistä T3-hormonia yksinomaisena hoitonaan tarvitsevat, ihan aikuisten oikeasti ja tosissaan sitä tarvitsevat. Itsellä on tämä tilanne. Toistaiseksi ei ole onnistuttu lisäämään pientäkään annosta T4-hormonia hoitooni mukaan ilman että se toisi vajaatoimintaoireita takaisin. Yksinkertaisesti vain voin parhaiten T3-monoterapialla. Vaikka tätä lääkitysmuotoa on yritetty erityisen hanakasti demonisoida, näyttöä sen väitetystä vaarallisuudesta ei ole. Mikä tahansa lääkitys voi olla vaarallista väärin toteutettuna.

Oikein annosteltuna kaikki kilpirauhasvalmisteet ovat turvallisia käyttää.

Silti valitettavasti moni jää nuolemaan näppejään ja kärvistelemään vääränlaisessa hoidossa tai jopa hoidotta. Moni joutuu hankkimaan lääkityksensä ulkomailta ja näiden potilaiden lääkitykset eivät näy myöskään Fimean tilastoissa. Eläinperäisten ja synteettisen T3:n käyttö on yleisempää kuin tilastot antavat ymmärtää. Kukaan ei halua huvikseen vaikeammin saatavissa olevaa lääkitystä. Sille on olemassa vissit perusteet että ihmiset ovat valmiita uhraamaan aikaansa ja varojaan saadakseen näitä "humpuukilääkkeitä". Kun kyse on terveydestä, ollaan valmiita näkemään vaivaa.

Kaikille vaikeuksissa oleville kilpirauhaspotilaille tahdon toivottaa sylikaupalla, rakkautta, valoa ja tsemppihenkeä. Muistakaa turvautua toisiinne vertaistuessa!

Farmaseuttiopiskelijan teksti kilpirauhaspotilaan yhdistelmähoidosta

Linkin takana farmaseuttiopiskelijan teksti kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavan potilaan yhdistelmälääkityksestä. Teksti julkaisiin lyhennettynä myös Suomen Farmasialiiton jäsenlehdessä. Teksti ja sen lähdeviitteet on tarkistettu yliopiston toimesta.

https://drive.google.com/file/d/0B5_APXImOe-tM1FDQ0VwbGc1cFZ3bThiN1drR0U3M3ljZkxR/view

kuva: Pixabay

Miksi T3-hormonin lisääminen kilpirauhaslääkitykseen usein auttaa korkeintaan vähän aikaa?

Tiedetään että joillain kilpirauhaspotilailla, on kilpirauhashormoneihin liittyvä ongelma sitten mikä tahansa lähtöjään, toimii ainoastaan T3-monoterapia tai yhdistelmähoito (T4-hormonia+T3-hormonia), jossa T3:n osuus on merkittävä. Harvoin toimii vain pieni T3-hormonilisä T4:n rinnalla pidemmän päälle. Myös eläinperäisiin kannattaa usein tilanteesta riippuen lisätä synteettistä T3-hormonia ja tiedämme tosiaan myös sen että jotkut voivat parhaiten pelkällä T3-hormonihoidolla. Usein kilpirauhaslääkitystä joudutaan pitämään niin korkealla että TSH-tuotanto käytännössä lakkaa. Tätä vähemmillä annostuksilla vajaatoimintaoireet eivät monilla poistu ja usein kehon lämpötila jää alilääkittynä alhaiseksi. Toki jos annokset alkavat kohota, mutta hoitovastetta ei synny tulee aina selvittää tekijöitä, jotka voivat taustalla vaikuttaa, kuten alhaiset rautatasot, muut ravintoainepuutokset, lisämunuaiskuoren hormonien epänormaali erittyminen (lievästikin), rT3-dominanssi, inflammaatio, infektiot yms.

Mitä monetkaan lääkärit eivät tiedä, on että isommat TSH-hormonimäärät näyttävät lisäävän dejonaasientsyymien toimintaa eli kilpirauhashormonien periferistä muuntoa ja vastaavasti muunto heikkenee jos TSH:n määrä vähenee. Tästä seuraa käytännössä sellainen kierre, että kun T4-hoidon lisäksi otetaan T3-hormonia, potilas saattaa vähän aikaa voida huomattavasti paremmin. Yleensä parempi vointi kestää kuitenkin korkeintaan viikon tai pari. Sitten joudutaan lisäämään taas T3-hormonia, jotta vointi kohenisi. Kirjan "Recovering with T3" kirjoittaja Paul Robinson toteaa blogissaan "The liver is thought to convert more FT4 to FT3 if TSH is high and less FT3 is produced if TSH is lower. So, conversion ratio of FT4 to FT3 is dependent on TSH." (suom. Maksan on ajateltu konvertoivan enemmän T4v:tä T3v:ksi jos TSH on korkea ja vähemmän T3v:tä muodostuu jos TSH on alempi. T4v:n konversio T3v:ksi on siis riippuvainen TSH:sta.)

lähteitä:

 http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/3010024

 http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/4058310

RT3-dominanssin kannalta tämä voi herättää kysymyksiä, esim "Miten voisi sitten tehostaa dejonaasientsyymien toimintaa?" En tiedä muuta keinoa kuin seleenin riittävä saanti, mutta en tiedä vaikuttaako tämä sitten mahdollisesti myös ylimääräisen rT3:n muodostumiseen niillä joilla kehossa on jokin tila jonka vuoksi elimistö on taipuvainen rT3-hormonin muodostamiseen isommassakin määrin. Seleeniä on kaikkien dejonaasientsyyminen rakenteessa. Taas tullaan rT3-dominanssin kohdalla siihen miten tärkeä on poistaa syyt jotka sitä aiheuttavat tai ylläpitävät. Ongelmahan tulee takaisin vaikka "ärrät" häädettäisiinkin T3-monoterapialla ja otettaisiin sitten T4-hormonia taas lisää hoitoon mukaan jos rT3-dominanssin aiheuttaja/aiheuttajat on edelleen kehossa läsnä. Tämä TSH:n yhteys muuntoon antaisi ymmärtää että joissain tapauksissa pienin mahdollinen kilpirauhaslääkitys jolla oireet pysyy poissa olisi suotavaa varsinkin jos tällaisella lääkityksellä TSH:n tuotantoa on jäljellä. Jos lääkitysta tarvitsee olla niin paljon että TSH supistuu merkittävästi saattaa isohkot määrät T3-hormonia hoidossa olla tarpeen pysyvästi.

Tästä yksinkertaistetusta kaavakuvasta käy ilmi dejonaasientsyymien toimintaa. Dejonaasientsyymejä on havaittu olevan kolme erilaista. (D1, D2 ja D3). Eri dejodinaasiensyymit ottavat jodiatomin juuri tietystä kohtaa kilpirauhashormonia ja niiden toimesta syntyvät hormonit T3, rT3, T2. Kaavakuvasta puuttuu T1-hormoni, mutta kuvasta käy ilmi se perusperiaate miten dejonaasientsyymit toimivat.

taantumuksellinen kilpirauhasen vajaatoiminnan hoito

Kuinkakohan paljon Suomessakin on potilaita, joilla saattaa esiintyä seuraavia oireita: lihomista, ihon kuivumista, hiustenlähtöä, masennusta jolle ei ole syytä tai jota ei onnistuta hoitamaan lääkityksellä, terapialla tai ei edes sähköhoidoilla, alhaista ruumiinlämpöä, palelua, hikoilukohtauksia, huonoa lämpötilamuutosten sietoa, huonoa kylmänsietokykyä, väsymystä, saamattomuutta, toistuvia poskiontelotulehduksia, kynsien haurautta, ummetusta, korvien kutinaa, tinnitusta, särkyjä ja kolotuksia, lihasjäykkyyttä, johon saa hieronnasta usein vain korkeintaan tilapäisen avun ja muita kilpirauhasen vajaatoimintaan liittyvää oiretta.

Näitä potilaita on varmasti satoja tuhansia. Osa heistä käyttääkin jo kilpirauhaslääkettä, yleensä Thyroxinia joka on synteettistä T4-hormonia. Osa valittaa oireitaan lääkärille joka ottaa pari verikoetta ja toteaa ettei ongelma johdu kilpirauhasesta, arvot on viitteissä. Tällöin usein aletaan potilaalle syöttämään oireenmukaisia lääkkeitä, kuten masennuslääkkeitä, särkylääkkeitä ja lihasrelaksantteja. Lääkäri saattaa myös patistaa lenkille ja laihduttamaan. Potilas saattaa kylläkin väsyä lenkeistä tai kuntosaliharjoituksista vain lisää jos ylipäänsä jaksaa liikkua. Joskus potilas on viimeisillä voimillaan sille lääkärin vastaanotolle raahautunut ja kituuttaa jo valmiiksi pienillä kaloreilla. Lääkäri saattaa epäillä että potilas valehtelee syömisistään, että syökin enemmän ja epäterveellisemmin kuin väittää tai syö yöllä puolinukuksissa eikä muista aamulla käyneensä yöllä jääkaapilla. Saatetaan myös vihjaista että potilas on laiska ja murehtii vaan liikaa terveysongelmia. Usein potilasta käsketään menemään psykiatrille tai psykiatrisen sairaanhoitajan juttusille. Kipuihin saa usein fibromyalgiadiagnoosin ja joiltain lääkäreiltä kroonisen väsymysoireyhtymädiagnoosin. Nämä tilat esiintyvät usein potilailla joilla on kilpirauhasen vajaatoimintaoireisto.

Miksi lääkärit sitten niin herkästi sanovat, että arvot on viitteissä, ei voi johtua kilpirauhasesta. No ei se välttämättä johdukaan kilpirauhasesta itsestään, mutta tätähän ei voi tietää jos tulkitaan labratuloksia pelkkien viitteiden perusteella, jotka on hyvin väljät. Monilla on selvä kilpirauhasen vajaatoimintaoireisto jos esimerkiksi T4v eli vapaa tetrajodityrosiini eli tyroksiini on viitteiden alakolmanneksessa. Joskus TSH eli tyreotrooppinen hormoni eli aivolisäkkeen erittämä käskyttäjähormoni on normaali tai jopa alhainen (aivolisäkeperäinen vajaatoiminta) tai vain lievästi koholla ja silti potilaalla on hyvin voimakas vajaatoimintaoireisto. On tavallista että TSH pitää olla alle 2, jotta voi hyvin. Monesti TSH:n nousu saattaa tulla kuukausia tai vuosiakin perässä, joten se ei todellakaan ole luotettava mittari arvioitaessa onko potilas hypotyreoottinen eli kärsiikö hän kilpriauhasen vajaatoiminnasta.

Kilpirauhasen vajaatoimintaoireisto voi kehittyä useasta eri syystä. Nämä syyt voisi karkeasti jakaa kolmeen osaan:

1. Primaariset syyt johtuvat kilpirauhasesta itsestään eli se ei kykene tuottamaan tarpeeksi kilprauhashormoneja. Tämä voi tapahtua jos sillä ei ole rakennusaineita tähän prosessiin. Näitä tarvitaan: jodia, tyrosiini-aminohappoa: näistä rakentuvat kilpirauhashormonit ja lisäksi prosessissa tarvitaan myös mm. kuparia ja sinkkiä. Jodin puutteesta saattaa seurata struuma eli kilpriauhasen liikakasvu.

On myös joukko jodin kanssa samaan alkuaineryhmään kuuluvia alkuaineita, halogeeneja joita saamme elimistöstämme usein liikaa ja ne häiritsevät kilpirauhasen toimintaa. Näitä ovat fluori, kloori ja bromi, joista jälkimmäistä on usein palontorjunta-aineissa jota laitetaan esimerkiksi huonekaluihin ja elektronisiin laitteisiin. Näiden runsaan saannin vuoksi jodin tarve on nykyihmisellä kasvanut ja saamme sitä muutoinkin ruoastamme liian vähän. Tutkimusten mukaan myös sähkömagneettiselle säteilylle altistuminen voi vaikuttaa kilpirauhaseen.

Kilpirauhaskudos saattaa myös tuhoutua autoimmuunireaktion vuoksi jossa elimistön oma puolustusjärjestelmä käy virheellisesti kilpirauhaskudoksen kimppuun. Lääkäri Olli Sovijärvi selittää tätä mekanismia blogikirjoituksessaan, jossa selitetään myös miten autoimmuunitulehdukseen voi vaikuttaa ravitsemuksellisin keinoin. Autoimmuunimuotoisessa vajaatoiminnassa kilpirauhasen vasta-aineet voivat olla koholla (eivät aina jos niitä ei jostain syystä muodostu tai reaktio on jo hilliintynyt) Kilpirauhasen vasta-aineita mitataan seuraavilla kokeilla: S-TPOAb, S-TyglAb (joskus tämän lyhenne on S-TgAb) ja S-TSHRAb. Kirjoitan näistä joskus lisää, mutta tässä yhteydessä mainitsen että näitä ei aina suostuta ainakaan julkisella puolella mittaamaan, koska tiedolla ei koululääketieteessä yleensä tehdä mitään, koska uskotaan ettei näitä vasta-aineita voi saada laskemaan. Funktionaalisessa lääketieteessä tiedämme, että niihin voi vaikuttaa ravitsemuksellisin keinoin.

Joskus kilpirauhanen on myös poistettu leikkauksessa tai tuhottu radiojodihoidolla. Kun toimivaa kilpirauhaskudosta ei ole tarpeeksi eikä sen toimintakykyä onnistuta palauttamaan tai kun kilpirauhanen on poistettu tämä tarkoittaa sitä että loppuelämän hormonikorvaushoito kilpirauhashormonivalmisteilla tarvitaan.

2. Sekundaariset ja tertiääriset syyt johtuvat siitä ettei aivolisäke tuota syystä tai toisesta riittävästi TSH-hormonia joka käskyttää kilpirauhasta tuottamaan hormoneja (sekundaarinen vajaatoiminta) tai hypotalamus ei tuota riittävästi TRH-hormonia, joka käskyttäisi aivolisäkettä tuottamaan TSH-hormonia.  Tällöin itse kilpirauhanen kyllä toimisi, muttei saa siis käskyjä tuottaa hormoneja. Aivolisäkkeen laiskuus voi johtua monesta syystä. Se saattaa olla vaurioitunut päähän kohdistuneesta iskusta, siinä saattaa olla kasvain tai elimistön säätelyjärjestelmä on mennyt epäkuntoon hypotalamus-aivolisäkeakselilla ja tähän oireistoon saattaa liittyä myös muita hormonipuutoksia jotka voivat kohdistua esim. lisämunuaisten tai sukurauhasten toimintaan, sillä osaa näistä umpieritysrauhasten toiminnoista ohjaavat niinikään hypotalamus ja aivolisäke hormoneineen, kuten kilpirauhasenkin toimintaa. Tämänlainen elimistön säätelyjärjestelmien häiriintyminen lienee luultua yleisempää, mutta yhä edelleen sekundaarisia ja tertiäärisiä kilpirauhasen vajaatoimintatiloja jää aivan liikaa diagnosoimatta ja potilaat sen vuoksi hoitamatta.

 3. Voi olla myös kudostason syitä miksi ihmisellä on vajaatoimintaoireisto. Tässä kohden koululääketiede ei osaa potilasta auttaa muutoin kuin oireenmukaisella hoidolla sillä tämän puolen problematiikkaa se tuntee huonosti. Saattaa nimittäin olla että peruslabrakokeet näyttävät normaaleilta, mutta potilaan vajaatoimintaoireet ovat ilmeiset, ainakin potilaalle itselleen. Pitää muistaa se asia, että se mitä meiltä verestä mitataan ei välttämättä kuvasta sitä mitä tapahtuu kudostasolla, elimistön soluissa, joihin kilpirauhashormonien vaikutus viimekädessä kohdistuu.

On lukuisia tekijöitä, jotka saattavat estää kilpirauhashormoneja toimimasta asianmukaisesti. Yksi tekijä on runsas rT3-hormonin määrä verrattuna aktiiviseen T3-hormoniin eli trijodityroniniin. T3- hormonia erittyy terveillä kilpirauhasesta itsestään, noin viidesosa kilpirauhasen erittämistä hormoneista ja lisäksi keho tekee tätä hormonia myös T4-hormonista poistamalla dejodinaasi-nimisen entsyymin toimesta T4-hormonista yhden atomin jolloin syntyy T3-hormoni, joka on useita kertoja aktiivisempi kudostasolla kuin T4-hormoni. Numerot näissä T-kirjaimen perässä kuvastavat sitä, kuinka monta jodiatomia hormonimolekyylissä on.

 Mikäs sitten on rT3-hormoni ja mihin sitä tarvitaan? rT3-hormonissa on niinikään tyrosiiniaminohappoon liittyneenä kolme jodiatomia, mutta toisentyyppinen dejodinaasientsyymi on tehnyt tuon jodiatomin poistamistyön T4-hormonista ja ottanutkin eri kohdasta tuon jodiatomin pois. rT3-hormoni on siis inaktiivinen hormoni. Jos elimistö tekee sitä paljon ja liian vähän T3-hormonia, on potilaalla vajaatoimintaoireisto joka ei näy mittaamalla TSH, T4v tai T3v. Tosin T3v saattaa olla alakanttiin verrattuna T4v-hormoniin, muttei aina. 2000-luvulla poistettiin suomalaisten laboratorioiden valikoimasta rT3-hormonin mittaus, koska lääkärit eivät osanneet sitä hyödyntää. Se voi kuitenkin olla hyödyllistä informaatiota kun arvioidaan onko potilaalla kehossa jokin epätasapaino jonka vuoksi rT3-hormonia muodostuu liikaa suhteessa T3-hormoniin. rT3-n tuottaminen on nimittäin elimistön keino hidastaa aineenvaihduntaa ja poistaa ylimääräinen T4-hormonimäärä ilman että siitä tulee aktiivista T3-hormonia joka lisää aineenvaihduntaa.

RT3-hormoni on siis eräänlainen jarruhormoni, elimistön luonnollinen suojamekanismi kun pitää himmailla. RT3 voi olla kohonneena suhteessa T3-hormoniin hyvin moninaisista syistä. Syitä saattaa olla muu hormonitoiminnan epätasapaino, kudosvauriot kuten leikkaus, iso palovamma, iso haava, krooninen infektio esimerkiksi borrelioosi tai inflammaatio eli tulehdukselliset tekijät, raskasmetallialtistukset, suolisto-ongelmat, ravintoainepuutokset, homealtistus, ylirasitustila kuten  henkinen tai fyysinen stressi tai liiallinen urheilu, paasto, ketoosidietit tai liian vähäenerginen ruokavalio.

Miksi rT3:n mittaaminen olisi tärkeää? Siksi että se vaikuttaa lääkityspäätökseen ja -valintaan. Puhumme rT3-dominanssista kun potilaalla todetaan liian suuri määrä rT3-hormonia. Tämä tila voi muodostua potilaalle jolla on kilpirauhasen vajaatoiminta ja myös potilaalle jolla hormoneja erittyy tarpeeksi mutta keho muuntaa T4-hormonia syystä tai toisesta liikaa rT3-hormoniksi. Lääkityksen kannalta rT3-dominanttia potilasta ei tule hoitaa Thyroxinilla koska siitä keho saa vain lisää rakennusainetta muodostaa rT3-dominanssia. Tilanteesta riippuen tarvitaan yhdistelmähoitoa, joka sisältää sekä T4-hormonia että T3-hormonia tai T3-monoterapiaa jossa hoitona on pelkkä T3-hormoni joko joidenkin kuukausien ajan tai jos rT3-ongelma ei korjaannu jopa loppuelämän ajan. On myös potilaita, joilla ei ole rT3-ongelmaa, mutta heillä ei silti toimi mikään muu hoitomuoto vajaatoimintaoireistoon kuin synteettinen T3-hormoni. Joskus ongelmaa voidaan hoitaa myös lääkkeittä, mutta tämä saattaa olla hidas prosessi, joskin antoisa, sillä lopputuloksena voi olla kokonaisvaltaista hyvinvointia ja kehon epätasapainon korjaantumista ilman lääkehoidon mahdollisia sivuvaikutuksia. Lääkkeetön hoito ei onnistu jos kilpirauhasen hormonieritys on pysyvästi häiriytynyt. Valitaan sitten lääkkeetön tai lääkkeellinen hoito, on hoitoon menestyksellisesti yhdistetty ruokavaliohoitoa, lisäravinteita, yrttejä, stressinhallintaa ja pehmeitä luonnonmukaisia hoitomuotoja kuten homeopatia ja akupunktio.

Muita syitä siihen miksei kilpirauhashormonit, purkista otetut tai omat toimi kudostasolla niinkuin niiden pitää ovat mm. tulehdukselliset tekijät (tulehdussytokiinit estävät T3-hormonin toimintaa solutasolla, hae tieteellisiä tutkimuksia haulla "cytokines and thyroid hormones"), korkeat estrogeenimäärät, liian korkeat tai matalat lisämunuaisen erittämän kortisolin määrät, verensokeriongelmat (Solujen energiantuottoon tarvitaan välillisesti hormoneista mm. oikeat määrät insuliinia, kortisolia ja T3-hormonia). Ongelmia aiheuttavat usein myös liian alhaiset raudat, jota virheellisesti tutkitaan usein vain hemoglobiinia mittaamalla, joka on epävarma labrakoe ja liian alhaiset b12-vitamiinitasot. Tulen varmasti kirjoittamaan lisää myös näistä ongelmista sietää eri kilpirauhaslääkityksiä.

Hetkonen, eri kilpirauhaslääkitykset!? Onko siis muitakin kuin Thyroxin eli synteettinen T4-hormoni? Kyllä vain, vaikkakin vain pieni osa lääkäreistä niitä tuntee ja vielä pienempi osa osaa niitä asianmukaisesti käyttää. Me ihmiset olemme erilaisia, joten ajatuksessa, että yksi ja sama lääke sopii kaikille on perustavaa laatua oleva vika. Silti on jääräpäisiä vanhakantaisia lääkäreitä ja lääkärikerhoja kuten American Thyroid Accociation tai Suomen Endokrinologiyhdistys jotka liputtavat synteettisen T4-hoidon puolesta, vaikka se ei kaikille hypotyreoosipotilaille sovi yksinomaiseksi hoidoksi tai hoidoksi lainkaan. Ennen synteettisen T4-hormonin tuloa markkinoille käytössä oli jo 1800-1900-luvun vaihteesta asti eläinperäiset kilpirauhasvalmisteet. Presidentti Kennedy käytti synteettistä T3-hormonia monoterapiana koko presidenttikautensa 1960-luvulla. Myöhempinä vuosikymmeninä eläinperäisten kilpirauhashormonien käyttö väheni tehokkaan lääkeyhtiöiden markkinoinnin vuoksi kun synteettistä T4-hormonia alettiin määrätä potilaille.

Missä tässä sitten piilee postauksen otsikon mukainen taantumuksellisuus? Siinä että eläinperäisten valmisteiden määräämisessä ei ollut alunperinkään mitään vikaa. Silloin potilaita hoidettiin oireiden mukaan ja heidän kehonsa lämpötiloja seuraamalla. mm suosittu kilpirauhaslääkäri Dr. Derry kertoo haastattelussaan siitä miten ollaan menty metsään kilpirauhasen vajaatoiminnan hoidossa kun tuijotetaan puusilmäisesti epäluotettavia labrakokeita eikä potilas saa apua ajoissa ja on lisäksi silloinkin kun alkaa saamaan hoitoa väärin lääkitty ja alilääkitty. Dr. Derry liittää myös fibromyalgian ja kroonisen väsymysoireyhtymän lisääntymiset siihen ettei ihmisten kilpirauhasen vajaatoimintaa hoideta ajoissa ja asianmukaisesti. Osittain tässä voi olla perääkin, mutta asiaan liittynee muitakin aspekteja.

Oma mielipiteeni on selkeästi, että jos otettaisiin mallia menneestä ja sisällytettäisiin diagnostiikkaan rT3-hormonin mittaus, kuunneltaisiin enemmän potilaan oireita yksisilmäisen labratulosten tuijottelun sijasta, osattaisiin käyttää kaikkia saatavilla olevia kilpirauhaslääkkeitä ja huomioitaisiin potilaan lämpötilojen merkitys hoidon seuraamisessa päästäisiin jo pitkälle. Funktionaalinen eli kokonaisvaltainen lääketiede osaa tällaista jo nyt ja on mahdollisuuksiltaan aivan ylivoimainen koululääketieteen nykytolaan verrattuna ei vain käyttämiensä fiksumpien diagnostisten menetelmien ja monipuolisemman lääkearsenaalin vuoksi vaan myös siksi että se tunnustaa ja tunnistaa ravitsemuksellisten tekijöiden ja esimerkiksi suoliston kunnon merkityksen kilpirauhasen vajaatoimintaproblematiikan hoitamisessa. Jotkut harvat lääkärit koululääketieteenkin parissa saattavat määrätä potilaille Thyroxinin lisäksi pienen määrän synteettistä T3-hormonia tai he määräävät jopa myös eläinperäistä valmistetta. Hoito voi kompastua kuitenkin siihen että potilas tarvitsisikin isomman määrän T3-hormonivalmistetta tai hän tarvitsisi peräti T3-monoterapiaa eli synteettistä T3-hormonia ainoana hoitomuotonaan tai lääkäri ei osaa ottaa huomioon niitä tekijöitä jotka voivat estää T3-hormonia sisältävää hoitoa toimimasta eikä siksi tutki potilasta riittävästi. Myös asianmukaista annostelua usein tunnetaan puutteellisesti.

Millaisiin ongelmiin potilaat siis törmäävät? No esimerkiksi tällaisiin:
-Lääkäri ei ota heitä todesta kun he yrittävät kertoa oireistaan.
-Lääkäri ottaa korkeintaan pari kilpirauhaskoetta ja toteaa ettei potilaan oireet voi johtua kilpirauhasesta, koska arvot ovat viitteissä.
-Lääkkeeksi tarjotaan, no lääkkeitä ja usein roppakaupalla, lisää liikuntaa, laihdutusta, psykiatrilla käyntiä. Mikään näistä ei ratkaise potilaan ongelmia.
-Lääkärillä on asenneongelmia.
-Lääkäri tuntee vain hyvin vähän kilpirauhasasioita. Tämä on totta useimpien yleislääkäreiden kohdalla ja on myös hämmästyttävää miten vähän endokrinologienkaan tarvitsee asiaa tuntea tai alaansa seurata.
-Lääkäri on työnatajansa puolesta ohjeistettu toimimaan tietyllä tavalla eikä potilas saa tarvitsemiansa kokeita ja lääkityksiä.
-Muita kuin Thyroxinia pidetään vaarallisina, vanhanaikaisina ja huuhaa-lääkkeinä.
-Lääkäriä ei oikeasti näytä kiinnostavan potilas vaan potilaasta halutaan vain äkkiä eroon.
-Lääkitystä ei nosteta vaikka potilas on vajaatoimintainen, koska virheellisesti pidetään tärkeänä sitä että labra-arvot pysyvät viitteissä.
-Ongelmat lääkityksessä, kuten korkeat sykkeet, uniongelmat pistetään liikatoiminnan piikkiin silloinkin kun ne johtuvat jostain muusta, kuten alhaisista raudoista tai elektrolyyttitasapainon häiriöstä.
-Lääkäri kokee egolleen uhkaksi sen jos potilas tietää asioista enemmän kuin hän eikö hän kykene siksi hedelmälliseen yhteistyöhön auttaakseen potilasta.
-Lääkäri ei uskalla määrätä potilaan tarvitsemia tutkimuksia tai hoitoja, koska ryhmäkuri kollegoiden kesken on niin kova.

Muutokselle on tosiaan tarve, koska vain osa potilaista saa tällä hetkellä tarvitsemansa avun. On paljon potilaita jotka luulevat lääkityksensä olevan kunnossa eivätkä osaa yhdistää oireitaan puutteelliseen tai väärään lääkitykseen tai tekijöihin jotka estävät lääkitystä toimimasta. Lisäksi on potilaita, joita ei auteta koska heidän ongelmansa eivät näy tavanomaisissa labrakokeissa. Sitten on potilaita jotka ovat saaneet apua, mutta joutuneet maksamaan kaiken omasta kukkarostaan yksityisellä puolella ostaen palvelunsa niiltä harvoilta lääkäreiltä jotka asiaa syvällisemmin tuntevat. Turhauttavaa tilanne on niille potilaille jotka tietävät mistä apua saisi, mutta heillä ei ole siihen varaa.

Minulle saa laittaa kysymyksiä aiheesta. En välttämättä ehdi vastata kaikille, mutta voin ottaa joitakin kysymyksiä käsiteltäväksi seuraavissa blogiteksteissäni. En ole lääkäri, mutta pidän itseäni valistuneena potilaana ja myös opiskelen tällä hetkellä lääketieteen perusteita yksityisessä koulussa.

Tarinani kilpirauhasen vajaatoiminnasta

Aloitan omasta tarinastani.


Olen v. -79 syntynyt vaimo ja kahden  lapsen äiti. (syntyneet 2002 ja 2004) Nuorena olin juuri päässyt opiskelemaan erikoislukioon. Olin ysin ja kympin oppilas. Toisena opiskeluvuotena aloin väsyä, lihota ja palella. Olin aina nauttinut viileistä suihkuista, mutta nyt suihkusta täytyi laskea niin kuumaa vettä kuin vain iho kesti. Palelin niin kovin. Tyhmenin myös. En sitä silloin tajunnut vaan luulin että olin vain kuvitellut itsestäni liikaa ja haukannut liian ison palan mennessäni lukioon. Koulunkäynti alkoi tahmata, minua masensi, uuvutti ja keskeytin siksi opintoni. Tuolloin minulta mitattiin ensimmäisen kerran kilpirauhasarvoja. Sanottiin, että ne näyttivät olevan vähän alakanttiin. Lääkitystä ei kuitenkaan aloitettu eikä asialle tehty vuosiin yhtään mitään. Jäin itse siihen uskoon että oireeni olivat uupumuksen ja masennuksen syytä. Olihan myös ollut samoihin aikoihin ero poikaystävästäkin.

Vaikka älystäni olikin terä pois, luovuus ei silti kaikonnut ja opiskelin kampaajaksi ammattiin, josta todella pidinkin. Epäonnistumiskokemus lukiosta kuitenkin sai minut tosi epävarmaksi uudessa ammatissani pitkäksi aikaa ja aloin vasta useiden vuosien jälkeen luottamaan ammattitaitooni ja kykyyni pärjätä. Minulla oli kuitenkin toistuvia masennusjaksoja koko ajan nuorena aikuisena. Nuorena avioiduin. Meillä oli ongelmia lastensaannissa ja niinkuin monilla, joilla jossakin vaiheessa todetaan kilpirauhasen vajaatoiminta, niin minullakin todettiin PCO, eli polykystiset munasarjat. Saimme kuitenkin jälkikasvua ruokavaliohoidon ja homeopatian avustuksella. Lasten saannin jälkeen terveydentila sitten huononi huononemistaan ja myös raskaudet olivat hyvin vaikeita.

Lopulta alle 30-vuotiaana jouduin jäämään kokonaan pois työelämästä. Kaikesta syytettiin mielenterveysongelmia ja minusta itsestäkin tuntui että "nuppiviat" minulla ne päällimmäiset ongelmat oli. Erilaisten lääkkeiden kavalkadi oli aivan uskomaton. Minulla kokeiltiin monia eri masennuslääkkeitä ja lopulta myös psyykelääkkeitä. Apua niistä ei juurikaan ollut, mutta sivuvaikutuksia senkin edestä. En edes muista kuinka monen ammatti-ihmisen juttusella olen vuosien varrella ollut: psykiatreja, psykologeja, neuropsykologi, psykiatrisia sairaanhoitajia. Jäin myös koukkuun rauhoittaviin ja unilääkkeisiin. Sitten tuli fyysisiäkin vaivoja: todettiin verenpainetauti, metabolinen oireyhtymä, fibromyalgia. Lääkkeitä tuli lisää. Olin enimmillään neljä kuukautta putkeen psykiatrisessa sairaalassa kun lapset olivat pieniä. Tämä oli hyvin raskasta aikaa perheellemme. Kokeiltiin sähköhoitoakin. Niistäkään ei pidemmän päälle hyötyä ollut. Jälkikäteen olen miettinyt, että se vasta hullua: hoitaa kilpirauhasen vajaatoimintaa sähköhoidoilla.

Lopulta kilpirauhasarvoni kelpasivat lääkäreiden lääkittäviksi kun olivat jo ulkona viitteistä ja aloitettiin Thyroxin-lääkitys. Siitä ei ollut apua. Itse asiassa paino vain nousi. Laihdutin sitten ketoosikuurilla ja tämähän on suuri virhe kilpirauhaspotilaille. Siitähän aineenvaihdunta vasta menikin sekaisin ja Thyroxinin annosnosto tuntui vain pahentavan oireita. Kadotin myös ruokahaluni ja masennuksen, väsymyksen ja särkyjen lisäksi oirekuvaani astui läpi vuorokauden jatkuva kuvotus ja pahoinvointi. Olin niin selkä seinää vasten että ymmärsin etten tulisi saamaan enempää apua koululääketieteestä kun joka lääkärissäkäynnin jälkeen oli aina uusi lääkepurkki kourassa tai kaksikin ja olo vain paheni. Mietin kauhuissani että seuraava vaihe olisi varmaankin se, että mies saa kuskata minut jonnekin kroonikko-osastolle odottamaan kuolemaa. Elämä oli sängystä, sohvalle, jääkaapille ja vessaan hipsuttelua. En ole toista blogiani (jos olette lukijoita) jaksanut paljoa päivittää viime syksyn jälkeen. Ei ole ollut päivitettävää kun en ole mitään muuta tehnyt kuin sairastanut ja etsinyt vaivoihini apua ja kun olen sitä sitten saanut olen halunnut opiskella asiaa lisää. Ei siis enää kotikosmetiikkaa ja muuta väkertämistä niin paljon kuin ennen.

Ymmärsin etten voi vaatia koululääketieteeltä enempää kuin sillä on antaa ja ryhdyin netistä etsimään tietoa miten voisin löytää itselleni apua. Tästä tilanteesta on nyt aikaa reilu vuosi.
Netistä löytyi sosiaalisesta mediasta sekä suomen-, että englanninkielisiä vertaistukiryhmiä, josta löysin paljon tietoja ja tietolähteitä. Tutkin asioita pääosin englanninkielisistä teksteistä, tilasin myös muutaman englanninkielisen kirjan ja havaitsin että minulla saattaisi olla rT3-dominanssi, jossa keho tuottaa T4-hormonista liikaa epäaktiivista rT3-hormonia suhteessa aktiiviseen T3-hormoniin. rT3-arvoja ei Suomen laboratorioissa enää mitata, sillä lääkärit eivät ole osanneet hyödyntää tätä koetta. Niinpä järjestin itselleni erikoislaboratoripalvelun kautta nämä kokeet ja lääkärin, joka niitä osaa tulkita. Koska oirekuvani sopi myös lisämunuaishormoniongelmiin, teetin myös neljä kertaa päivässä otettavan sylkinäytteen, joka on paras tapa selvittää miten kehon kortisolintuotanto toimii päivän mittaan. Yksittäinen verikoe tai vuorokausivirtsan keräyksestä tehty kortisolinmääritys ei anna riittävän yksityiskohtaista tietoa lisämunuaisten tilasta. Kortisoli on tärkeä lisämunuaiskuoren erittämä hormoni ja jos sitä on liian paljon tai liian vähän, ei myöskään kilpirauhaslääkitys voi toimia. Toki on muitakin tekijöitä, jotka tähän vaikuttavat, mm. riittämättömät raudat, b12-vitamiininpuutos ja verensokeriongelmat.

Osoittautui että minulla todellakin oli paha rT3-ongelma eikä kortisoliakaan erittynyt tarpeeksi. Uusi funktionaalinen lääkärini vaihtoi Thyroxin-lääkitykseni synteettiseen T3-hormoniin. Näin saatiin T4-hormonihana kiinni eikä elimistöllä vähitellen enää ollut materiaalia mistä rT3-hormonia valmistaa, sillä sitä ei muodostu T3-hormonista, vaan nimenomaan T4-hormonista, jota myös Thyroxin on. Lisäksi ruokavaliosta poistettiin viljat ja otin käyttöön ravintolisiä, mm. vitamiineja ja yrttejä tukemaan myös lisämunuaisia. Tällaisella kokonaisvaltaisella hoidolla alkoi muutamassa viikossa tapahtumaan ihmeitä. Masennus alkoi kaikota, muisti parani, samoin muut kognitiiviset kyvyt. Vuosien "sumuaivoisuus" alkoi hellittää, samoin päiväväsymys ja vihdoin myös vuosia piinanneet säryt ja kolotukset. Lihominen lakkasi ja paino vähän laskikin. Oli kuin olisin pikkuhiljaa vironnut henkiin vuosikausien horroksesta. Meillä tuli sitten muutto ja sen myötä stressiä ja tätä eivät lisämunuaiseni kestäneet vaan jouduin aloittamaan myös kortison-hoidon lisämunuaisia tukemaan.

 Tällaisten vaivojen hoitaminen ei ole helppoa, yksinkertaista eikä varsinkaan halpaa. Olen ymmärtänyt että sinnikkyys ja tiedon hankinta on parhaat aseet. Luettuani satojen ihmisten kokemuksia sekä Suomessa, että ulkomailla näyttää vahvasti siltä että ne potilaat, jotka sinnikkäästi etsivät tietoa ja opiskelevat ahkerimmin asioita saavat parhaita tuloksia hoidossaan. Se asenne, että ottaa itse vastuun omasta terveydestään ja hoidostaan eikä luovuta sitä vastuuta yhdellekään toiselle ihmiselle, ei edes sille parhaimmalle lääkärilleen auttaa. Jos kuuluu siihen ryhmään jolla kilpirauhasen vajaatoiminnan hoito ei ole sellainen läpihuutojuttu että nappi pari vain aamulla huuleen ja kaikki on hyvin, tarvitset sinnikkyyttä, tietoa, vertaistukea ja hyvän lääkärin päästäksesi eteenpäin. Kokonaisvaltainen hoito on tärkeää. Lääkehoito on vain osa kilpirauhasen vajaatoiminnan viisasta hoitoa. Yksittäinen oire tai sairaus on signaali siitä että kehossa on jokin merkittävää laatua oleva epätasapainotila. Ravitsemuksella ja yksilöllisellä hoidolla todella on merkitystä. Yksisilmäinen laboratoriotulosten tuijottelu ei edistä potilaan hyvinvointia saatika sitten se, että potilas jätetään hoitamatta vaikka oireita olisi läjäpäin, mutta labratulokset "liian hyvät".

Sairastaessani minulla oli vuosia alilämpöä. Jos lämpötila meni yli 36.7:n, tunsin oloni jo kuumeiseksi. Nyt olo on parhain kun lämpötila on jotakin 36.7:n ja 37.3:n välillä. Tämä on aika tyypillistä kilpirauhaspotilailla. Lämpötila on tärkeä mittari kun seurataan hoidon edistymistä. Ennen nykyisten laboratoriotutkimusten kehittelyä kilpriauhasen vajaatoimintapotilaita hoidettiinkin heidän oireidensa perusteella ja kehon lämpöjä mittaillen. Lääkkeenä käytettiin eläinperäisiä kilpirauhasvalmisteita, joista yhä tänäkin päivänä monet valveutuneet potilaat saavat paremman avun kun lääketehtaitten rahasammoksi kehitellystä synteettisestä T4-monoterapiasta eli Suomessa Thyroxinista.

Itsellänikin on nyt alettu vuoden Liothyronin-hoidon jälkeen ottaa lääkitykseen mukaan eläinperäistä valmistetta, joka sisältää kaikkia kilpirauhasen erittämiä hormoneja: T4-, T3-, T2-, ja T1-hormoneja sekä kalsitosiinia. Ei ihmisen terve kilpirauhanen näitä hormoneja turhaan eritä. Jos ihminen olisi luotu tulemaan toimeen vain sillä hormonimuunnolla, joka tulee T4-hormonista, ihmisen kilpirauhanenkin erittäisi yksistään tätä hormonia. Tämä on täysin loogista ja osuu hyvin yhteen sen havainnon kanssa että hyvin moni jää oireiseksi pelkällä Thyroxin-hoidolla, vaikka heillä ei varsinaista hormonin muunto-ongelmaa todettaisikaan.

Miten minä voin tänä päivänä? Voin sen verran hyvin, että olen voinut jättää pois masennus- ja psyykelääkkeet, rauhoittavat, lihasrelaksantit, reseptisärkylääkkeet ja pahoinvointilääkkeet. Ei tarvitse enää nukkua päiväunia vaan olen virkeä aamusta iltaan. Olen vielä toki heikko ja aina välillä tarvitsee säätää lääkityksiä ja toisinaan tulee jotakin pientä takapakkia. Olen silti voinut aloittaa opinnot kuuden vuoden täydellisen työkyvyttömyyden jälkeen. Opiskelen lääketiedettä Kairon Instituutissa Helsingissä ja tavoitteeni on lääketieteen opintojakson jälkeen siirtyä Pro Healht-kouluun, josta tulen valmistumaan aikanani funktionaalisen lääketieteen ravintovalmentajaksi. Aivoni toimivat taas. Olen saanut takaisin sen järjenjuoksun, jonka teini-ikäisenä menetin. Tunnen jälleen olevani oma itseni. On ihanaa kun saa kokea vielä elämässä sellaista että mihinkään ei satu, ei masenna eikä ahdista. Saan myös iloa siitä että voin olla mukana sosiaalisen median vertaistukitoiminnassa. Olen yksi ylläpitäjistä viidessä eli Facebookin ryhmässä, joista neljän aihepiiri liittyy kilpirauhasasioihin ja yhden lisämunuaissairauksiin. Näistä esimerkkinä ryhmä nimeltä Kilpirauhashormonit, joka on tarkoitettu kaikille kilpirauhaspotilaille ja Kaikille Avoin Kilpirauhasryhmä, jonne voi tulla jäseneksi myös potilaiden omaiset ja hoitohenkilökunta.

Aika näyttää millaiseksi kilpirauhasen vajaatoiminnan hoitotavat kehittyvät Suomessa yleisesti ottaen vai tapahtuuko edelleen taantumista. Nykyisissäkin olosuhteissa on mahdollista saada itselleen kokonaisvaltaista ja järkevää apua. Minä olen onnistunut, niin voit sinäkin onnistua! Onko meillä montaakaan yhtä tärkeää asiaa elämässä kuin terveydestämme huolehtiminen?

Päivitys 13.3. 2014 Eläinperäisen lisääminen kilpirauhaslääkitykseen ei kohdallani onnistunut vaan vajaatoimintaoireet alkoivat palata. Saatan kuulua siihen pieneen ryhmään potilaita, joilla minkäänlainen T4-hormonia sisältävä hoito ei toimi ja vaihtoehdoksi jää T3-monoterapia. Olossa alkoi myös vähitellen tuntua siltä että kortisonia on liikaa, joten sitä olen nyt vähitellen ajamassa alas käyttäen apuna Circadian Methodia, jossa jäljitellään terveen kehon vuorokautista T3-hormonin erittymisen rytmiä ottamalla päivän ensimmäinen T3-annos aamuyöstä tukemaan omien lisämunuaisten hormonieritystä.

Päivitys 26.9.2014 Nyt on Hydrocortison-lääkitys jo jäänyt kokonaan pois. On ilmennyt muita terveysongelmia, jotka eivät johtu kilpirauhashormoneista ja niitä selvitellään nyt erikoissairaanhoidon puolella niin pitkälle kuin mahdollista ja jos apua ei sieltä löydy tai en tule kokonaan autetuksi, haen sitten apuja taas muualta.

Sain keväällä päätökseen Kairon Instituutissa koululääketieteen perusteet. Tällä hetkellä opiskelen Pro Healthissa. Menossa on ensimmäinen Terveyden Tukipilarit-kurssi. Aloitin myös Helsingin Avoimessa Yliopistossa ravitsemustieteitten perusopinnot. Toimin aktiivisesti vertaistuessa ja Suomen Terveysjärjestön hallituksessa. Vertaistukityön puitteissa teen yhteistyötä lääkäreiden ja funktionaalisen lääketieteen asiantuntijoiden ja toimitsijoiden kanssa.

Facebookissa olemme uusineet osittain ryhmiä. Ryhmään Kaikille avoin kilpirauhashryhmä otetaan jäseneksi muitakin kuin potilaita. Potilaille on mm. ryhmä Kilpirauhanen ja kokonaisvaltainen hoito. Jos liityt ryhmiin, luethan huolellisesti ennen liittymistä ryhmän kuvauksen ja ryhmään liityttyäsi ryhmän tiedostoista tarkemmat säännöt. Myös muihin tiedostoihin tutustuminen on hyödyllistä ja tärkeää.

Päivitys 22.1.2015
Vaihdoin koulua Suomen Terveysopisto Salukseen ja opiskelen siellä nyt ensiksi ravintoneuvojaksi ja edelleen ravintoterapeutiksi. Teen osa-aikatyötä kokemusasiantuntijana Tampereella Amplia Klinikalla, jossa kuuntelen ja autan parhaani mukaan kilpirauhaspotilaita. Suomen Terveysjärjestössä toimin tätänykyä hallituksen varajäsenenä.