Varjovastaukset kokemusasiantuntijalta

Studio55.fi-ohjelmassa  vieraili maanantaina 14.9 professori ja endokrinologian erikoislääkäri Matti välimäki vastaamassa kysymyksiin kilpirauhassairauksista.

linkki: http://www.studio55.fi/terveys/article/lukijat-kysyivat-kilpirauhassairauksista-laakari-vastasi/5305200

Tunnen vertaistukityötä jatkuvasti tekevänä hyvin mm. sen, mistä ihmiset ovat saaneet apua ja mistä eivät. Siksi halusin kirjoittaa, mitä olisin Välimäen sijasta esitettyihin kysymyksiin itse vastannut (jos vain olisin saanut rajoittamattomasti palstatilaa). Minusta on hyvä, että ihmisillä on vaihtoehtoja harkita ketä uskovat ja miten saamaansa informaatiota soveltavat. Potilaat ja esimerkiksi funktionaalisen lääketieteen asiantuntijat pääsevät niin vähän ääneen mediassa että haluan tässä suhteessa antaa oman panokseni.  Tekstissä professori Välimäen vastaukset ovat sinisellä teksillä, minun vastaukseni purppuralla
 tekstillä.

Mitkä ovat kilpirauhassairauksien yleisimmät ensioireet?
 

Vajaatoiminta: Väsymys, palelu, painonnousu. Liikatoiminta: Sydämen tykytys, hikoilu, vapina. Struuma/suurentunut kilpirauhanen: Painontunne kaulalla, nielemisvaikeudet.

Vajaatoiminnassa oireiden kirjo voi olla hyvin laaja ja osin myös yksilöllinen. Voi esiintyä selittämätöntä alakuloa, jopa vakavaa masennusta, lihomista ilman että siihen liittyisi erityisiä muutoksia aktiivisuustasossa tai ruokavaliossa. Painon pudottaminen voi olla lähes mahdotonta tai yritykset tyssäävät siihen että vajaatoimintaoireet vain pahenevat ja olo tulee laihduttaessa vain kaikin puolin huonommaksi. Tavallista on myös ajatustoiminnan ja olemuksen hidastuminen. Pää voi tuntua sumuiselta. Voi myös esiintyä turvotusta ja erilaisia epämääräisiä särkytiloja. Usein vajaatoimintapotilaalta diagnosoidaan myös fibromyalgia. Kaikki vajaatoiminnasta kärsivät eivät liho. Iho voi olla kuiva ja hiuksia voi lähteä paljon. Ihminen voi palella niin että tarvitsee keskellä kesääkin villasukat.

Vajaatoimintapotilailla on usein myös suolistovaivoja, kuten hapoton maha, joka voi, toisin kuin yleensä ymmärretään oireilla närästyksenä. Krooninen ummetus on myös yleinen vajaatoimintapotilaan vaiva.
On myös havaintoja erikoisemmista vaivoista, jotka ovat hellittäneet kun vajaatoimintaa on hoidettu oikealla tavoilla. Näitä ovat mm. vaivasenluiden oireilu, isovarpaan kynnen kasvuhäiriöt, korvien soiminen, korvakäytävien kutiseminen. Jo vähän tunnetumpi vaiva, joka liitetään vajaatoimintaan on rannekanavaoireyhtymä.

Liikatoimintaan voi liittyä oireina mm. lämpötilan kohoamista yli 37 asteen, levottomuutta, hermostuneisuutta, laihtumista, tihentynyttä sydämensykettä, ripulia ja vapinaa, lihaskipuja.

Miten ruokavalio vaikuttaa kilpirauhasen vajaatoimintaan. Eli mitkä ruoka-aineet ovat hyväksi, ja mitä tulisi välttää?

Tieteellisissä tutkimuksissa ei ole voitu osoittaa, että joku ruokavalio parantaisi kilpirauhasen toimintaa siten että vajaatoiminta korjaantuisi. Paras on aloittaa tyroksiinilääkitys, joka varmasti korjaa vajaatoiminnan ilman ruokavalioita. Esimerkkinä gluteiinittoman ruokavalion on uskottu parantavan kilpirauhasen toimintaa, mikä ei pidä paikkaansa. Se voi auttaa paitsi keliaakikkoa myös paksusuolipotilaan vatsaoireita.

Ruokavaliolla on aivan oleellinen merkitys vajaatoimintapotilaan kokonaisvaltaisessa hoidossa. Moni vajaatoimintapotilas jää oireiseksi, ylipainoiseksi ja väsyneeksi jos vaivaa hoidetaan pelkällä Thyroxin-lääkityksellä. Suuremmalla osalla vajaatoimintapotilaista toimii parhaiten jokin muu hoito kuin Thyroxin-hoito. Muut hoidot ovat kelvanneet myös USA:n poliitikoille. J.F. kennedy käytti koko presidenttikautensa ajan synteettistä T3-hoitoa ja Hillary Clinton käyttää eläinperäisiä valmisteita. Molemmilla valmisteilla on pitkä ja menestyksekäs käyttöhistoria.

Ruokavalion tulee toki olla yksilöllinen. Kun hoidetaan kokonaista ihmistä, eikä vain hänen kilpirauhasarvojaan, on otettava huomioon mitä juuri kyseisen ihmisen mahasuolikanava ja ravitsemus tarvitsevat, jotta ihminen saisi parhaat mahdolliset eväät voida hyvin. Funktionaalisessa lääketieteessä tämä osataan ja iso joukko kilpirauhaspotilaita kansainvälisesti on huomannut valtavan eron voinnissa jos ovat jättäneet viljat ja usein myös maidon pois ruokavaliosta. Tässä linkki, jota kautta voi saada lisätietoa suomen kielellä: http://ollisintegrallife.com/2012/11/15/autoimmuunisairaudet-ja-patofysiologiset-mekanismit-hoito-ravinnolla-seka-stressinhallinnalla/

Yksilöllinen hoito tarkoittaa käytännössä sitä että tutkitaan mistä ravintoaineista kilpirauhasen vajaatoimintapotilaalla on puutetta ja jos puutoksia löytyy (ja yleensä löytyykin), mietitään johtuvatko ne siitä ettei henkilö saa niitä riittävästi ravinnosta vai onko imeytymisessä ongelmaa. Tarvittaessa voidaan tutkia esim. virtsa- ja ulostenäytteistä suoliston ja ruoansulatuksen tilaa. Myös immunologisia tutkimuksia voidaan tehdä esimerkiksi sen suhteen mille ruoka-aineille voi olla allergioita ja yliherkkyyksiä. Tässä turvaudutaan verikokeisiin. Tutkitaan myös onko potilaalla hiljaa kytevää tulehdusta eli inflammaatiota, joka voi olla sotkemassa elimistön signalointijärjestelmiä ja sitä kautta myös hormonitoimintaa. Ruokavaliolla ja yksilöllisellä ravintolisä- ja yrttihoidolla voidaan hoitaa myös inflammaatiota. Inflammaatio on yksi tärkeimmistä syistä nykyisten rappeuma- ja elintasosairauksien puhkeamisessa. Funktionaalisessa ja integratiivisessa lääketieteessä on ihan tätä päivää hoitaa ihmisiä kuntoon kokonaisvaltaisesti ja hoitotulokset ovat ihan eri luokkaa kuin koululääketieteen piirissä. Lisätietoa funktionaalisesta lääketieteestä: http://fms.fi/funktionaalinen-laaketiede/

Kuinka paljon eroaa lapsena ja aikuisena diagnosoitu kilpirauhasen vajaatoiminta?Jos lapsi sairastuu, voiko tulla pysyviä kehityshäiriöitä aivoihin tai muualle kroppaan?

Vajaatoiminta harvoin alkaa lapsena. Silloin se tulee esiin kasvun hidastumisesta. Hoidon jälkeen kasvu normaalistuu. Pysyviä vaurioita ei tule. Kriittisin vaihe on sikiökehitys. Jos äidillä on hoitamaton vajaatoiminta erityisesti raskauden ensimmäisen kolmanneksen aikana, jolloin sikiö on riippuvainen äidin tyroksiinista, voi tulla pysyvämpiä vaurioita.

Ei ehkä ole enää niin harvinaista, että kilpirauhasen vajaatoiminta alkaa jo lapsena. Varmasti moni, ei toki jokainen ylipainoinen lapsi tai ylipainoon taipuvainen on ainakin lievästi vajaatoimintainen. Riippuu tilanteesta tarvitaanko lääkitystä. Jos vajaatoiminta johtuu puuttuvasta kilpirauhasesta tai puutteellisesti kehittyneestä kilpirauhasesta, toki tarvitaan korvaushoitoa jos oma tuotanto ei yksinkertaisesti riitä.

Vajaatoiminnassa on aina, myös lapsilla ja nuorilla selvitettävä tarkoin mistä se johtuu. Jos se johtuu suoliston huonosta tilasta, virheravitsemuksesta, ruokayliherkkyyksistä yms. niin silloin usein saadaan apua kokonaisvaltaisesta hoidosta eikä lääkitystä välttämättä tarvita tai lääkitys ei jää pysyväksi. Olen samaa mieltä siinä että kriittisin vaihe on sikiönkehitys. Vertaistuessa tulee valitettavasti usein eteen kertomuksia siitä miten odottavien äitien tutkimus ja hoito kilpirauhasen vajaatoiminnan osalta laiminlyödään tai se on täysin retuperällä. Tilanne vaihtelee tosi paljon neuvola- ja paikkakuntakohtaisesti.

Vaikeuksia tulee myös neuvoloissa jos odottava äiti käyttää jotakin muuta lääkitystä kuin Thyroxinia, vaikka esimerkiksi eläinperäisten kilpirauhasvalmisteiden käyttäjiä on vuosittain maailmalla tuhansia raskaana täysin ilman mitään ongelmia. Äidit ovat joutuneet kovan painostuksen kohteeksi eivätkä ole kokeneet tulleensa lainkaan kuulluksi asiassa. Myös yksinomaan T3-hormonihoitoa käyttäviltä on tähän mennessä syntynyt ihan terveitä vauvoja, vaikka tästä asiasta onkin vähemmän kokemusperäistä tietoa.

Teini-ikäisillä on iso riski sairastua kilpirauhasen vajaatoimintaan jos siihen on sukurasitetta. Tämä johtuu siitä että teini-iässä jodia kuluu kehityksen, varsinkin rauhaskudosten, kuten rintarauhasten, kohdun, munasarjojen ja kivesten hormonitoiminnan kehittymiseen ja käynnistymiseen. Jos jodista on tässä vaiheessa puutetta, kilpirauhanenkin voi jäädä vaille riittävää jodia. Teini-ikäiset on yksi ryhmistä, joiden jodin ja seleenin saantiin olisi kiinnitettävä erityistä huomiota. Jo nuoret aikuiset, jopa teini-ikäiset voivat myös sairastua autoimmuunityreioidiittiin. Vaikuttaa siltä että jos autoimmuunisairauksia on suvussa, niiden puhkeamisajankohta aikaistuu sukupolvi sukupolvelta. Jos mummo on sairastunut Hashimoton tautiin viisikymppisenä, kenties hänen lapsi sairastuu siihen nelikymppisenä ja tämän lapsi kolmikymppisenä, jopa aikaisemmin. Onko syy jodinpuutoksessa, epäterveellisessä ruoassa, ympäristön toksiineissa yms? Syyt ovat varmasti monien tekijöiden summa.

Usein masennus liitetään kilpirauhasen vajaatoimintaan. Itselläni vajaatoiminta oireili paniikkioireina, voimakkaana jännityksenä ja ahdistuneisuutena. Kuinka yleistä tällainen oireilu on vajaatoimintaa sairastavilla?

Ei yleistä ainakaan niin, että paniikkioireet olisivat yksin vajaatoiminnan aiheuttamia. Tietysti paniikki ja vajaatoiminta voivat olla samalla ihmisellä. Hidastamalla henkisiä toimintoja vajaatoiminta voi lisätä paniikkipotilaan pelkoa esimerkiksi sosiaalisista tilanteista selviytymisessä.

Ahdistuneisuus ja paniikkikohtaukset on hyvin yleisiä kilpirauhasen vajaatoiminnasta kärsivällä. Ei ole harvinaista että taustalta paljastuu sympaattisen hermoston ylikierroksilla käyminen (mm. adrenaliinia erittyy tällöin paljon), joka usein johtuu osin myös siitä että stressihormoni kortisolia ei erity tarpeeksi. Tämä taas liittyy usein vajaatoimintapotilailla nk. lisämunuaisuupumukseen, josta olen kirjoittanut blogissa aikaisemminkin: http://jalkeilla.blogspot.fi/2014/04/mika-on-lisamunuaisuupumus.html

Tässäkin kohden ihmisen kokonaistilanteeseen perehtyminen on tärkeää. Mitä hänelle on tapahtunut elämässä, mitä muita oireita ja todettuja sairauksia on, mikä asia stressaa henkisesti, entä mitkä tekijät rasittavat kroppaa fyysisesti? Usein jos kyseessä on "pelkkä" vajaatoiminta ilman että kortisolitasoissa olisi ainakaan runsaasti vointia haittaavaa muutosta, potilas on hyvin väsynyt, nukkuisi mielellään paljon ja on flegmaattinen ja hitaanoloinen. Jos yhtälössä on mukana sympaattisen hermoston ylikierroksilla käyminen ja kortisoliongelmat, on usein ahdistuneisuutta, ylivirittyneisyyttä, stressiherkkyyttä, jopa paniikkikohtauksia. Esiintyy myös univaikeuksia, jopa pahoja. Tällaisissa tilanteissa funktionaalisessa lääketieteessä mitataan usein mm. aminohappotasot (monet aminohapot ovat neurotransmittereiden lähtöaineita ja niillä on suuri vaikutus hermoston ja aivojen toimintaan, myös katekoliamiinien kuten adrenaliini, noradrenaliini ja dopamiini toimintaan, jotka säätelevät myös osaltaan käyttäytymistä, reagointia ja mielialoja) ja kortisolitasot syljestä tai virtsasta. Hoitona on hermostoon vaikuttavia vitamiineja, aminohappoja, mahdollisesti harkiten myös yrttihoitoa. Myös keskusteluhoitoa saatetaan tarvita ja suurta apua stressin purkamiseen ja autonomisen hermoston tasapainottamiseen on saatu myös TRE-menetelmästä, josta vieraskirjoittaja on kirjoittanut blogiin: http://jalkeilla.blogspot.fi/2015/03/vierailevana-kirjoittajana-karita.html

kuva: Pixabay

Voiko kilpirauhassairaus tai -syöpä vaikuttaa raskaaksi tuloon ja sikiön kehitykseen?

Voivat vaikuttaa. Keskeistä on väärä tyroksiinipitoisuus verenkierrossa. Kun se korjataan oikeaksi, raskauden edellytykset normaalistuvat ja sikiö voi hyvin. Syövällä sinänsä ei mitään merkitystä – tärkeintä on, että syöpähoitojen jälkeen veressä on oikea tyroksiinipitoisuus.

Voivat vaikuttaa. Thyroxin-hoito ei välttämättä kaikilla ole vastaus fertiliteettiongelmiin kun ongelmana on kilpirauhasen vajaatoiminta tai kilpirauhashormonien alhaiset tasot kudoksissa. Vertaistuessa, sekä Suomessa, että kansainvälisesti törmää usein siihen että äidillä on ollut vaikeuksia tulla raskaaksi jos hän kärsii hoitamattomasta vajaatoiminnasta, hänellä on liian pieni annos kilpirauhashormonia lääkityksessään tai hän ei saa riittävää vastetta Thyroxin-hoidolla eli T4-monoterapialla. On aina yhtä sykähdyttävää saada kuulla onnellisia uutisia raskauksista ja vauvojen syntymästä ihmisiltä, jotka ovat kärsineet lapsettomuudesta, joilla on ollut kilpirauhasen vajaatoimintaa ja jotka on viimein saaneet itselleen sopivan lääkityksen ja sitä myöten saaneet perheenlisäystä. Keskenmenot ovat valitettavan yleisiä vajaatoimintaisilla.

Jos kilpirauhassyövän jälkeen haluaa saada perheenlisäystä, sekä äidin, että isän kannattaa, kuten kaikkien muidenkin tulevien äitien ja isien huolehtia erityisen hyvin ravitsemuksestaan. Mahdollisesti myös maksan toimintaa kannattaa tukea ja toksiineja häätää kehosta erilaisten detox-menetelmien avulla, jotta lähtökohdat saada jälkikasvua olisivat parhaat mahdolliset. Isän osuus tässä päättyy tavallaan hedelmoittymiseen, mutta äidin on tärkeää huolehtia hyvästä ravitsemuksesta myös raskaus- ja imetysaikana. Se voi olla sairaudesta toipuvalle aika rankkaakin saada lapsi, joten suosittelen että ainakin vuosi, ellei pari kannattaa toipua ja huolehtia hyvin terveydestä ja sitten vasta alkaa yrittämään lasta. Erityisesti rasvahappotasot, kuten riittävä Omega 3-rasvahappojen saanti, terve suolistomikrobisto ja folaatti eli B9-vitamiini ovat erityisen tärkeitä ennen raskautta, sen aikana ja myös imetettäessä.

Voiko sairastaa kilpirauhasen vajaatoimintaa vaikka laboratorio-arvot olisivat viiterajoissa?

Kyllä voi. Potilasta pitää sekä kuunnella että tutkia kokonaisvaltaisesti. Kilpirauhasen vajaatoiminnan diagnoosi on summa oireista, lääkärin tekemän kliinisen tutkimuksen löydöksistä ja laboratoriotuloksista. Hyvin helposti vajaatoiminnan mahdollisuus suljetaan pois pelkkien laboratorioarvojen perusteella potilasta edes tapaamatta. Ongelma koskee lähinnä lievää vajaatoimintaa sairastavia, jotka voivat vuosia käydä lääkärissä valittamassa tyypillisiä oireita kuten väsymys ja palelu. Hoitoa ei anneta, vaikka arvot ovat toistuvasti alakanttiset, koska ne ovat viitealueella. Tärkeimmän kilpirauhashomonin tyroksiinin pitoisuus T4v on toistuvasti viitealueen alarajoilla ja kilpirauhasen toimintaa säätelevän aivolisäkkeen erittämän tyreotropiinin TSH pitoisuus on viitealueen ylärajoilla. Jos aivolisäke on tyytymätön kilpirauhasen toimintaan, se yrittää TSH:n eritystä lisäämällä parantaa kilpirauhasen toimintaa. Moni potilas jolla T4v on normaalin alarajalla ja TSH ylärajalla hyötyy hoidosta, joka siis voidaan aloittaa ilman että ko. arvot muuttuvat epänormaaleiksi.

Ongelmallista on sekä se, että viitearvoja tuijotetaan sokeasti vaikka potilas olisi oireiltaan aivan vajaatoimintainen ja vaikka hänen ruumiinlämpönsä olisi jatkuvasti alle 36.6. Viitearvothan tarkoittavat sitä että 95% terveiksi luokitelluista sijoittuu tuloksiltaan viitearvojen sisään, 2.5% niiden alle ja 2.5% niiden yli. Sinne viitearvojen väliin jää aika paljon porukkaa jolla voi olla jonkinasteinen vajaatoiminta. Lieväkin vajaatoiminta voi tuottaa paljon oireilua ja vaikuttaa elämänlaatua ja toimintakykyä huonontavasti.

Kokonaan toinen juttu on sitten se, ettei tutkita riittävän perusteellisesti. Moni potilas kertoo, ettei lääkäri ole edes tunnustellut hänen kilpirauhasta kun hän potilas on epäillyt vajaatoimintaa. Funktionaalisessa lääketieteessä kilpirauhasen vajaatoimintadiagnostiikan kokeisiin kuuluvat seuraavat: TSH, T4v, T3v, rT3, TPOAb ja TyglAb. Konventionaalisessa lääketieteessä terveyskeskustasolla, usein erikoissairaanhoidossa endokrinilogin vastaanotollakin otetaan usein vain T4v ja TSH. Näillä kokeilla ei jää haaviin kaikki vajaatoiminnat. Pahimmassa tapauksessa mitataan pelkkä TSH, joka ei läheskään aina vajaatoiminnassa nouse. se voi jopa olla viitteiden keskialueella tai niiden alla ja potilas saattaa silti kärsiä vajaatoiminnasta. Ei aivolisäke aina kaikissa tilanteessa signaloi kilpirauhasta tuottamaan lisää hormonia jos hormonitasot veressä laskevat. Vasta-aineet voivat olla koholla jo pitkään ennen kun mahdollinen autoimmuunitulehdus kilpirauhasessa näkyy hormonikokeissa.

Kolmas juttu on vielä se, että vajaatoiminta voi ilmetä myös kudostasolla. Se mitä mitataan verestä eli läheskään aina kuvasta sitä mitä tapahtuu tai on tapahtumatta solutasolla. RT3-hormonin mittaus on epäsuora, mutta tällä hetkellä ainoa mahdollinen tapa dejodinaasientsyymi 2:n geenivariaation tutkimisen ohella tarkastella sitä, mikä mahtaa olla aktiivisen T3-hormonin pitoisuus solun sisällä. rT3-dominanssistakin olen kirjoittanut blogiin: http://jalkeilla.blogspot.fi/2014/08/mika-on-rt3-dominanssi.html

Miksei tyroksiinia määrätä helpommin kokeiluun, vaikka se voisi pelastaa monien elämän? Tuputetaan vain mielialalääkkeitä, jotka taas voi tuhota monen elämän, jollei niiden käyttöön ole oikeasti tarvetta.

Viittaan edelliseen vastaukseen. Riippuu lääkäristä. Itse ehdotan rajapintaisissa tilanteissa aina tyroksiinihoitokokeilua, mikä on täysin turvallinen. On paljon lääkäreitä, jotka määräävät tyroksiinia, koska he ymmärtävät, ettei lääketiede ole vain pelkkiä numeroita. Lääketiede ei voi olla niin mustavalkoinen, että esimerkiksi tyroksiinipitoisuudessa luku on 10 on vajaatoiminta ja 11 täysin terve. Ero vajaatoiminnan ja masennuksen välillä on siinä, ettei masennukselle ole verikokeita, jotka sanoisivat että tämä potilas on masentunut ja tämä ei. Masennuksen diagnoosi perustuu oireisiin perustuviin pisteytyksiin, vajaatoiminnan sekä oireluetteloihin että laboratoriotuloksiin, joista jälkimmäiset joidenkin lääkärien käsissä valitettavasti ajavat kaiken muun yli. Jos masennukselle olisi verikoe ja sen tulosta tulkittaisiin yhtä mustavalkoisesti kuin kilpirauhaskokeita, masennuslääkkeiden käyttö ehkä vähenisi.

On tietenkin parempi että Thyroxinilla saadaan pelastettua elämiä eli saatua toimintakykyä ja elämänlaatua joka olennaisesti kohoamaan ihmisillä, mutta vieläkin parempi tapa on olemassa kuin se, että kirjoitetaan vaan kaikille vajaatoimintaa epäileville joilla on viitealueella olevat, mutta alakanttiset kilpriauhashormonitasot koelääkitys. Nimittän se, että otetaan tarkemmin ja kokonaisvaltaisemmin selvää mistä vajaatoimintaoireisto johtuu. Mitkä on ne juurisyyt, jotka on johtaneet potilaan oirehtimiseen ja mitä asialle voisi tehdä, jotta voitaisiin mahdollisimman pitkälle palauttaa ihmisen terveys. Toki lääkettä saatetaan tarvita, mutta mikään yksinkertainen patenttiratkaisu se ei ole. Jos siellä on vielä tekijöitä läsnä, jotka epätasapainotilaa kehoon tuovat, puhkeaa lisää sairauksia jos mitään muuta ei tehdä kuin vaan lääkitään. Suosittelen aina kokonaisvaltaista hoitoa hormonihoidon rinnalle kaikille kilpirauhaspotilaille. Olen nähnyt miten valtavan hienoja tuloksia sillä saadaan aikaan ihmisten elämässä! Monet kilpirauhaslääkitykset, kenties valtaosa voisi välttää jos ongelmiin vain osattaisiin puuttua ajoissa. Sitten kenties meillä ei olisi niitä vähintään kymmeniätuhansia huonokuntoisia suomalaisia, jotka vaeltaa lääkäriltä toiselle vuosikausia valittaen vaivojaan saamatta apua kilpirauhasen vajaatoiminnan oireisiin ja sen liitännäisongelmiin.

Mitä tulee masennuslääkkeiden tyrkyttämiseen lähes kaikille jotka vähänkin valittavat alakuloa ja väsymystä, mielestäni se on aivan rikollista ja henkistä laiskuuttakin lääkäriltä. Tai sitten lääkäri ei vaan yksinkertaisesti osaa toimia paremmin. Masennuslääkkeistäkin olen kirjoittanut tähän blogiin: http://jalkeilla.blogspot.fi/2015/07/kirja-aku-kopakkala-masennus-suuri.html

Mitkä tekijät ovat syynä siihen, että kilpirauhasen vajaatoiminta on elinikäinen? Missä tilanteissa siitä on mahdollista parantua?

Kilpirauhasen vajaatoiminnan tärkein syy on krooninen kilpirauhastulehdus, joka tuhoaa kilpirauhasen. Parantumista tapahtuu käytännössä vain silloin kun vajaatoiminta alkaa synnytyksen jälkeen. Tämä voi parantua hoitoa vaatimattomaksi ainakin väliaikaisesti. Tulehdus perustuu elimistön omia kudoksia vastaan tekemiin vasta-aineisiin. Näiden tuotanto voi synnytyksen jälkeen voimakkaasti lisääntyä rauhoittuakseen myöhemmin.

Kilpirauhasen vajaatoiminta on elinikäinen jos kilpirauhasessa tai sitä käskyttävissä aivon osissa on pysyvä kudosvaurio tai kudospuutos, joka estää hormonien muodostumisen. Syitä voi olla synnynnäiset kilpirauhaskudoksen tai koko elimen puutokset, autoimmuunitulehduksen tuhot kilpirauhasessa, kilpirauhasen poisto esim. struuman tai syövän takia, hypotalamuksen tai aivolisäkkeen pysyvät vammat, kudospuutokset, kasvaimet tai jos aivolisäke joudutaan poistamaan.

Kilpirauhasen vajaatoiminnan tärkein syy on autoimmuunitulehdus tietenkin niille, joilla on autoimmuunitulehdus. Muille tärkein syy on se, mikä juuri heillä on saanut aikaan vajaatoiminnan. Vajaatoimintaa on myös aivoperäistä ja kudostasolla ilmenevää vajaatoimintaa. On myös mahdollista, että samalla ihmisellä on useammanlaista syytä vajaatoimintaansa. Ansiokas kilpirauhassairauksien hoitoon perehtynyt lääkäri Dr Datis Kharrazzian listaa kirjassaan "Why do I still have hypothyroid symptoms.." 22 eri tyyppistä kilpirauhasen vajaatoiminnan tilaa.

Lääkityksiä on voitu purkaa isolta joukolta ihmisiä, joilla on todettu autoimmuunityreoidiitti kun vain immuunireaktioon ollaan funktionaalisen lääketieteen keinoin puututtu niin ajoissa, että liikaa kudostuhoa kilpirauhasessa ei ole tapahtunut. Hoito sisältää mm immunijärjestelmän normalisoimista ravitsemuksen ja yrttihoidon keinoin ja kilpirauhashormonien tuotannon tukemista. Myös aivoperäisistä ongelmista kärsiviä kilpirauhaspotilaita on saatu pois lääkityksen piiristä kun ollaan hoidettu inflammaatiota eli hiljaista tulehdusta ja tuettu aivojen hormonsignalointia, kilpirauhasen toimintaa ja T4-hormonin muuntoa aktiiviseksi T3-hormoniksi. Hoidossa on samanaikaisesti otettu huomioon myös muita epätasapainotiloja. Pitää hyvin tarkkaan tutkia ihmistä ja pohtia hänen tilannetta, jotta voi arvella onko hänen mahdollista päästä lääkkeettömäksi jos hänellä on kilpirauhaslääkitys.

Millä keinoilla vajaatoiminnan aiheuttaman ylipainon saa putoamaan? Perinteiset keinot ei tunnu tehoavan.

kuva: Bixabay

Tyroksiini ei ole erityisen tehokas laihdutuslääke, mutta sen puute tuhoaa kaikki laihdutusyritykset. Tyroksiinihoito mahdollistaa sen, että ruokavalio ja liikunta edes voivat pudottaa painoa. Vajaatoiminnassa perusaineenvaihdunta laskee niin alas, ettei voi syödä juuri mitään ilman että paino nousee.

Usein lääkitystä joutuu vaihtamaan jos Thyroxin-lääkitty ei saa painoa putoamaan ja lihoo hallitsemattomasti. Joskus ongelma johtuu siitä että lääkitystä pidetään liian pienellä annoksella, koska lääkäri virheellisesti säätää lääkitystä TSH-arvon perusteella. Usein riittävässä kilpirauhaslääkityksessä TSH painuu viitteiden alle nollan tuntumaan yksinkertaisesti siistä syystä että hormonin tullessa purkista aivolisäkkeen ei tarvitse enää käskyttää kilpirauhasta tuottamaan lisää hormonia.

Kun käyttöön otetaan kokonaisvaltainen hoito ja kilpirauhaspotilaalle sopiva lääkitys, paino alkaa yleensä normalisoitumaan ilman että asian kanssa tarvitsee enää taistella. Sopivalla ruokavaliolla ja sopivalla määrällä liikuntaa saadaan tuloksia. Itse asiassa kilpirauhaspotilas tekee yleensä itselleen karhunpalveluksen jos lähtee väkisin kitukuurille laihduttamaan itseään. Keho menee tästä yleensä vain säästöliekille ja vajaatoimintaoireet entisestään pahenevat. Ei siis kannata edes ajatella laihduttamista ennen kun saa lääkityksen kuntoon ja itseään hoidettua kokonaisvaltaisesti. Minusta ainoa oikea tapa laihtua on tasapainottaa keho, syödä itselle sopivalla tavalla ja tästä seuraa sivubonuksena painon lähteminen normalisoitumaan. Joskus paino lähtee putoamaan hyvinkin, joskus voi mennä pitkään ennen kun painon putoamista jarruttavat tekijät saadaan eliminoitua.

Vaikka olen professori Välimäen kanssa eri mieltä monista asioista, siinä olen samaa mieltä että lääkärin tulee kuunnella potilasta eikä tuijottaa vain viitearvoja.

Maksan hemangiooma ja dejodinaasi 3

Hemangioomat ovat hyvänlaatuisia verisuonikasvaimia, joita esiintyy sekä iholla, että sisäelimissä ja myös esim luustossa. Ongelmia niistä voi aiheutua mahdollisen esteettisen haitan lisäksi myös esimerkiksi jos ne haittaavat jotakin elimistön toimintoa tai elintä.

Kiinnostavan niille kilpirauhaspotilaille, joilta on todettu korkea rT3-hormonipitoisuus hemangioomista tekee sen, että tiettyihin maksan hemangioomiin on liittynyt runsas dejodinaasientsyymi 3:n toiminta. Tämä entsyymi konvertoi T4-hormonista eli tyroksiinista inaktiivista rT3-hormonia ja myöskin T3-hormonista T2-hormonia eli tämän entsyymin vaikutus voi pahentaa tai synnyttää kilpirauhasen vajaatoimintaoireistoa.

Tässä suora lainaus Duodecimin verkkosivuilta:

"Viskeraalinen hemangiooma esiintyy tavallisimmin maksassa. Nämä kasvaimet luokitellaan fokaalisiin, multifokaalisiin ja diffuuseihin muutoksiin (Christison-Lagay ym. 2007). Maksan fokaalista hemangioomaa pidetään nopeasti involoituvana hemangioomana (RICH), kun taas multifokaalinen ja diffuusi muoto lasketaan IH:ksi. Fokaalinen muutos jää usein huomaamatta, tai se voi löytyä sattumalta. Multifokaalisiin ja diffuuseihin maksan hemangioomiin saattaa liittyä sydämen vajaatoiminta ja myös hankinnainen hypotyreoosi. Maksan hemangiooma voi tuottaa entsyymiä, joka muuttaa kilpirauhashormonin inaktiiviseen muotoon (Huang ym. 2000)."

Tutkin hieman asiaa Pubmedistä, josta löytyi tietoa pääasiassa infantiileista eli varhaislapsuudessa ilmenneistä tapauksista, joissa maksan hemangioomaan oli liittynyt hypotyreoosi ja runsas rT3:n määrä. Levotyroksiinia eli synteettistä T4-hormonia oli joko jouduttu käyttämään isoa määrää tai oli hoidettu potilasta yhdistelmähoidolla, johon sisältyi myös synteettinen T3-hormoni. Lopulta löysin myös tietoa siitä, että tällainen tila hemangiooman johdosta voi kehittyä myös aikuiselle.

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3761349/

(Huom: Suomalaisissa laboratorioissa ei enää tutkita rT3-hormonipitoisuuksia vaan verinäytteet menevät tiettyjen yksityisten laboratorioiden kautta ulkomaille analysoitavaksi eivätkä ole saatavissa mm. julkisessa erikoissairaanhoidossa.)

Tästä herää kysymys tulisiko kaikille kilpirauhaspotilaille, joilla tuntuu toimivan vain erittäin suuret annokset kilpirauhashormonia tai joilla vain T3-monoterapia poistaa hypotyreoosioireet tehdä ultraäänitutkimus ja katsoa onko maksassa hemangioomaan viittaava löydös? Jos sellainen löytyy, voisiko sen poistoa harkita jos sen jälkeen esimerkiksi yhdistelmälääkitys tai pienempi määrä kilpirauhashormonia riittäisi hoidoksi? Jos kerran joihinkin hemangioomiin voi liittyä myös sydämen vajaatoimintaa, mielestäni leikkaushoito saattaisi olla erittäin kannattavaa varsinkin jos kasvain on helposti poistettavassa paikassa.

Vaikka maksan hemangioma on usein oireeton, se voi Mayoclinicin mukaan aiheuttaa myös kipua, tunnetta siitä että maha on täynnä vaikka olisi syönyt vain vähän, ruokahaluttomuutta, ja pahoinvointia.

Tarinani kilpirauhasen vajaatoiminnasta

Aloitan omasta tarinastani.


Olen v. -79 syntynyt vaimo ja kahden  lapsen äiti. (syntyneet 2002 ja 2004) Nuorena olin juuri päässyt opiskelemaan erikoislukioon. Olin ysin ja kympin oppilas. Toisena opiskeluvuotena aloin väsyä, lihota ja palella. Olin aina nauttinut viileistä suihkuista, mutta nyt suihkusta täytyi laskea niin kuumaa vettä kuin vain iho kesti. Palelin niin kovin. Tyhmenin myös. En sitä silloin tajunnut vaan luulin että olin vain kuvitellut itsestäni liikaa ja haukannut liian ison palan mennessäni lukioon. Koulunkäynti alkoi tahmata, minua masensi, uuvutti ja keskeytin siksi opintoni. Tuolloin minulta mitattiin ensimmäisen kerran kilpirauhasarvoja. Sanottiin, että ne näyttivät olevan vähän alakanttiin. Lääkitystä ei kuitenkaan aloitettu eikä asialle tehty vuosiin yhtään mitään. Jäin itse siihen uskoon että oireeni olivat uupumuksen ja masennuksen syytä. Olihan myös ollut samoihin aikoihin ero poikaystävästäkin.

Vaikka älystäni olikin terä pois, luovuus ei silti kaikonnut ja opiskelin kampaajaksi ammattiin, josta todella pidinkin. Epäonnistumiskokemus lukiosta kuitenkin sai minut tosi epävarmaksi uudessa ammatissani pitkäksi aikaa ja aloin vasta useiden vuosien jälkeen luottamaan ammattitaitooni ja kykyyni pärjätä. Minulla oli kuitenkin toistuvia masennusjaksoja koko ajan nuorena aikuisena. Nuorena avioiduin. Meillä oli ongelmia lastensaannissa ja niinkuin monilla, joilla jossakin vaiheessa todetaan kilpirauhasen vajaatoiminta, niin minullakin todettiin PCO, eli polykystiset munasarjat. Saimme kuitenkin jälkikasvua ruokavaliohoidon ja homeopatian avustuksella. Lasten saannin jälkeen terveydentila sitten huononi huononemistaan ja myös raskaudet olivat hyvin vaikeita.

Lopulta alle 30-vuotiaana jouduin jäämään kokonaan pois työelämästä. Kaikesta syytettiin mielenterveysongelmia ja minusta itsestäkin tuntui että "nuppiviat" minulla ne päällimmäiset ongelmat oli. Erilaisten lääkkeiden kavalkadi oli aivan uskomaton. Minulla kokeiltiin monia eri masennuslääkkeitä ja lopulta myös psyykelääkkeitä. Apua niistä ei juurikaan ollut, mutta sivuvaikutuksia senkin edestä. En edes muista kuinka monen ammatti-ihmisen juttusella olen vuosien varrella ollut: psykiatreja, psykologeja, neuropsykologi, psykiatrisia sairaanhoitajia. Jäin myös koukkuun rauhoittaviin ja unilääkkeisiin. Sitten tuli fyysisiäkin vaivoja: todettiin verenpainetauti, metabolinen oireyhtymä, fibromyalgia. Lääkkeitä tuli lisää. Olin enimmillään neljä kuukautta putkeen psykiatrisessa sairaalassa kun lapset olivat pieniä. Tämä oli hyvin raskasta aikaa perheellemme. Kokeiltiin sähköhoitoakin. Niistäkään ei pidemmän päälle hyötyä ollut. Jälkikäteen olen miettinyt, että se vasta hullua: hoitaa kilpirauhasen vajaatoimintaa sähköhoidoilla.

Lopulta kilpirauhasarvoni kelpasivat lääkäreiden lääkittäviksi kun olivat jo ulkona viitteistä ja aloitettiin Thyroxin-lääkitys. Siitä ei ollut apua. Itse asiassa paino vain nousi. Laihdutin sitten ketoosikuurilla ja tämähän on suuri virhe kilpirauhaspotilaille. Siitähän aineenvaihdunta vasta menikin sekaisin ja Thyroxinin annosnosto tuntui vain pahentavan oireita. Kadotin myös ruokahaluni ja masennuksen, väsymyksen ja särkyjen lisäksi oirekuvaani astui läpi vuorokauden jatkuva kuvotus ja pahoinvointi. Olin niin selkä seinää vasten että ymmärsin etten tulisi saamaan enempää apua koululääketieteestä kun joka lääkärissäkäynnin jälkeen oli aina uusi lääkepurkki kourassa tai kaksikin ja olo vain paheni. Mietin kauhuissani että seuraava vaihe olisi varmaankin se, että mies saa kuskata minut jonnekin kroonikko-osastolle odottamaan kuolemaa. Elämä oli sängystä, sohvalle, jääkaapille ja vessaan hipsuttelua. En ole toista blogiani (jos olette lukijoita) jaksanut paljoa päivittää viime syksyn jälkeen. Ei ole ollut päivitettävää kun en ole mitään muuta tehnyt kuin sairastanut ja etsinyt vaivoihini apua ja kun olen sitä sitten saanut olen halunnut opiskella asiaa lisää. Ei siis enää kotikosmetiikkaa ja muuta väkertämistä niin paljon kuin ennen.

Ymmärsin etten voi vaatia koululääketieteeltä enempää kuin sillä on antaa ja ryhdyin netistä etsimään tietoa miten voisin löytää itselleni apua. Tästä tilanteesta on nyt aikaa reilu vuosi.
Netistä löytyi sosiaalisesta mediasta sekä suomen-, että englanninkielisiä vertaistukiryhmiä, josta löysin paljon tietoja ja tietolähteitä. Tutkin asioita pääosin englanninkielisistä teksteistä, tilasin myös muutaman englanninkielisen kirjan ja havaitsin että minulla saattaisi olla rT3-dominanssi, jossa keho tuottaa T4-hormonista liikaa epäaktiivista rT3-hormonia suhteessa aktiiviseen T3-hormoniin. rT3-arvoja ei Suomen laboratorioissa enää mitata, sillä lääkärit eivät ole osanneet hyödyntää tätä koetta. Niinpä järjestin itselleni erikoislaboratoripalvelun kautta nämä kokeet ja lääkärin, joka niitä osaa tulkita. Koska oirekuvani sopi myös lisämunuaishormoniongelmiin, teetin myös neljä kertaa päivässä otettavan sylkinäytteen, joka on paras tapa selvittää miten kehon kortisolintuotanto toimii päivän mittaan. Yksittäinen verikoe tai vuorokausivirtsan keräyksestä tehty kortisolinmääritys ei anna riittävän yksityiskohtaista tietoa lisämunuaisten tilasta. Kortisoli on tärkeä lisämunuaiskuoren erittämä hormoni ja jos sitä on liian paljon tai liian vähän, ei myöskään kilpirauhaslääkitys voi toimia. Toki on muitakin tekijöitä, jotka tähän vaikuttavat, mm. riittämättömät raudat, b12-vitamiininpuutos ja verensokeriongelmat.

Osoittautui että minulla todellakin oli paha rT3-ongelma eikä kortisoliakaan erittynyt tarpeeksi. Uusi funktionaalinen lääkärini vaihtoi Thyroxin-lääkitykseni synteettiseen T3-hormoniin. Näin saatiin T4-hormonihana kiinni eikä elimistöllä vähitellen enää ollut materiaalia mistä rT3-hormonia valmistaa, sillä sitä ei muodostu T3-hormonista, vaan nimenomaan T4-hormonista, jota myös Thyroxin on. Lisäksi ruokavaliosta poistettiin viljat ja otin käyttöön ravintolisiä, mm. vitamiineja ja yrttejä tukemaan myös lisämunuaisia. Tällaisella kokonaisvaltaisella hoidolla alkoi muutamassa viikossa tapahtumaan ihmeitä. Masennus alkoi kaikota, muisti parani, samoin muut kognitiiviset kyvyt. Vuosien "sumuaivoisuus" alkoi hellittää, samoin päiväväsymys ja vihdoin myös vuosia piinanneet säryt ja kolotukset. Lihominen lakkasi ja paino vähän laskikin. Oli kuin olisin pikkuhiljaa vironnut henkiin vuosikausien horroksesta. Meillä tuli sitten muutto ja sen myötä stressiä ja tätä eivät lisämunuaiseni kestäneet vaan jouduin aloittamaan myös kortison-hoidon lisämunuaisia tukemaan.

 Tällaisten vaivojen hoitaminen ei ole helppoa, yksinkertaista eikä varsinkaan halpaa. Olen ymmärtänyt että sinnikkyys ja tiedon hankinta on parhaat aseet. Luettuani satojen ihmisten kokemuksia sekä Suomessa, että ulkomailla näyttää vahvasti siltä että ne potilaat, jotka sinnikkäästi etsivät tietoa ja opiskelevat ahkerimmin asioita saavat parhaita tuloksia hoidossaan. Se asenne, että ottaa itse vastuun omasta terveydestään ja hoidostaan eikä luovuta sitä vastuuta yhdellekään toiselle ihmiselle, ei edes sille parhaimmalle lääkärilleen auttaa. Jos kuuluu siihen ryhmään jolla kilpirauhasen vajaatoiminnan hoito ei ole sellainen läpihuutojuttu että nappi pari vain aamulla huuleen ja kaikki on hyvin, tarvitset sinnikkyyttä, tietoa, vertaistukea ja hyvän lääkärin päästäksesi eteenpäin. Kokonaisvaltainen hoito on tärkeää. Lääkehoito on vain osa kilpirauhasen vajaatoiminnan viisasta hoitoa. Yksittäinen oire tai sairaus on signaali siitä että kehossa on jokin merkittävää laatua oleva epätasapainotila. Ravitsemuksella ja yksilöllisellä hoidolla todella on merkitystä. Yksisilmäinen laboratoriotulosten tuijottelu ei edistä potilaan hyvinvointia saatika sitten se, että potilas jätetään hoitamatta vaikka oireita olisi läjäpäin, mutta labratulokset "liian hyvät".

Sairastaessani minulla oli vuosia alilämpöä. Jos lämpötila meni yli 36.7:n, tunsin oloni jo kuumeiseksi. Nyt olo on parhain kun lämpötila on jotakin 36.7:n ja 37.3:n välillä. Tämä on aika tyypillistä kilpirauhaspotilailla. Lämpötila on tärkeä mittari kun seurataan hoidon edistymistä. Ennen nykyisten laboratoriotutkimusten kehittelyä kilpriauhasen vajaatoimintapotilaita hoidettiinkin heidän oireidensa perusteella ja kehon lämpöjä mittaillen. Lääkkeenä käytettiin eläinperäisiä kilpirauhasvalmisteita, joista yhä tänäkin päivänä monet valveutuneet potilaat saavat paremman avun kun lääketehtaitten rahasammoksi kehitellystä synteettisestä T4-monoterapiasta eli Suomessa Thyroxinista.

Itsellänikin on nyt alettu vuoden Liothyronin-hoidon jälkeen ottaa lääkitykseen mukaan eläinperäistä valmistetta, joka sisältää kaikkia kilpirauhasen erittämiä hormoneja: T4-, T3-, T2-, ja T1-hormoneja sekä kalsitosiinia. Ei ihmisen terve kilpirauhanen näitä hormoneja turhaan eritä. Jos ihminen olisi luotu tulemaan toimeen vain sillä hormonimuunnolla, joka tulee T4-hormonista, ihmisen kilpirauhanenkin erittäisi yksistään tätä hormonia. Tämä on täysin loogista ja osuu hyvin yhteen sen havainnon kanssa että hyvin moni jää oireiseksi pelkällä Thyroxin-hoidolla, vaikka heillä ei varsinaista hormonin muunto-ongelmaa todettaisikaan.

Miten minä voin tänä päivänä? Voin sen verran hyvin, että olen voinut jättää pois masennus- ja psyykelääkkeet, rauhoittavat, lihasrelaksantit, reseptisärkylääkkeet ja pahoinvointilääkkeet. Ei tarvitse enää nukkua päiväunia vaan olen virkeä aamusta iltaan. Olen vielä toki heikko ja aina välillä tarvitsee säätää lääkityksiä ja toisinaan tulee jotakin pientä takapakkia. Olen silti voinut aloittaa opinnot kuuden vuoden täydellisen työkyvyttömyyden jälkeen. Opiskelen lääketiedettä Kairon Instituutissa Helsingissä ja tavoitteeni on lääketieteen opintojakson jälkeen siirtyä Pro Healht-kouluun, josta tulen valmistumaan aikanani funktionaalisen lääketieteen ravintovalmentajaksi. Aivoni toimivat taas. Olen saanut takaisin sen järjenjuoksun, jonka teini-ikäisenä menetin. Tunnen jälleen olevani oma itseni. On ihanaa kun saa kokea vielä elämässä sellaista että mihinkään ei satu, ei masenna eikä ahdista. Saan myös iloa siitä että voin olla mukana sosiaalisen median vertaistukitoiminnassa. Olen yksi ylläpitäjistä viidessä eli Facebookin ryhmässä, joista neljän aihepiiri liittyy kilpirauhasasioihin ja yhden lisämunuaissairauksiin. Näistä esimerkkinä ryhmä nimeltä Kilpirauhashormonit, joka on tarkoitettu kaikille kilpirauhaspotilaille ja Kaikille Avoin Kilpirauhasryhmä, jonne voi tulla jäseneksi myös potilaiden omaiset ja hoitohenkilökunta.

Aika näyttää millaiseksi kilpirauhasen vajaatoiminnan hoitotavat kehittyvät Suomessa yleisesti ottaen vai tapahtuuko edelleen taantumista. Nykyisissäkin olosuhteissa on mahdollista saada itselleen kokonaisvaltaista ja järkevää apua. Minä olen onnistunut, niin voit sinäkin onnistua! Onko meillä montaakaan yhtä tärkeää asiaa elämässä kuin terveydestämme huolehtiminen?

Päivitys 13.3. 2014 Eläinperäisen lisääminen kilpirauhaslääkitykseen ei kohdallani onnistunut vaan vajaatoimintaoireet alkoivat palata. Saatan kuulua siihen pieneen ryhmään potilaita, joilla minkäänlainen T4-hormonia sisältävä hoito ei toimi ja vaihtoehdoksi jää T3-monoterapia. Olossa alkoi myös vähitellen tuntua siltä että kortisonia on liikaa, joten sitä olen nyt vähitellen ajamassa alas käyttäen apuna Circadian Methodia, jossa jäljitellään terveen kehon vuorokautista T3-hormonin erittymisen rytmiä ottamalla päivän ensimmäinen T3-annos aamuyöstä tukemaan omien lisämunuaisten hormonieritystä.

Päivitys 26.9.2014 Nyt on Hydrocortison-lääkitys jo jäänyt kokonaan pois. On ilmennyt muita terveysongelmia, jotka eivät johtu kilpirauhashormoneista ja niitä selvitellään nyt erikoissairaanhoidon puolella niin pitkälle kuin mahdollista ja jos apua ei sieltä löydy tai en tule kokonaan autetuksi, haen sitten apuja taas muualta.

Sain keväällä päätökseen Kairon Instituutissa koululääketieteen perusteet. Tällä hetkellä opiskelen Pro Healthissa. Menossa on ensimmäinen Terveyden Tukipilarit-kurssi. Aloitin myös Helsingin Avoimessa Yliopistossa ravitsemustieteitten perusopinnot. Toimin aktiivisesti vertaistuessa ja Suomen Terveysjärjestön hallituksessa. Vertaistukityön puitteissa teen yhteistyötä lääkäreiden ja funktionaalisen lääketieteen asiantuntijoiden ja toimitsijoiden kanssa.

Facebookissa olemme uusineet osittain ryhmiä. Ryhmään Kaikille avoin kilpirauhashryhmä otetaan jäseneksi muitakin kuin potilaita. Potilaille on mm. ryhmä Kilpirauhanen ja kokonaisvaltainen hoito. Jos liityt ryhmiin, luethan huolellisesti ennen liittymistä ryhmän kuvauksen ja ryhmään liityttyäsi ryhmän tiedostoista tarkemmat säännöt. Myös muihin tiedostoihin tutustuminen on hyödyllistä ja tärkeää.

Päivitys 22.1.2015
Vaihdoin koulua Suomen Terveysopisto Salukseen ja opiskelen siellä nyt ensiksi ravintoneuvojaksi ja edelleen ravintoterapeutiksi. Teen osa-aikatyötä kokemusasiantuntijana Tampereella Amplia Klinikalla, jossa kuuntelen ja autan parhaani mukaan kilpirauhaspotilaita. Suomen Terveysjärjestössä toimin tätänykyä hallituksen varajäsenenä.