Kun lääkkeiden saatavuus Suomessa takkuaa, vaihtoehtona voi olla kansainvälinen apteekki

Joudun käyttämään lääkkeitä munuaissairauteen ja kilpirauhasen vajaatoimintaan. Olen itse sen kannalla että turhaa lääkitystä tulisi välttää ja aina kun mahdollista, lääkityksistä kannattaa koittaa päästä eroon jos lääkityksen tarvetta voidaan esimerkiksi vähentää elintapamuutoksilla tai korjaamalla lääkkeiden tarpeen aiheuttaneita syitä. Tässä on toki hyvä tehdä yhteistyötä lääkärin kanssa jos vain suinkin mahdollista. En siis ole lääkevastainen, vaikka kannatankin ensisijaisesti muita hoitoja ja toimia kuin lääkityksiä silloin kun se on mahdollista ja järkevää. Lääkkeillä on oma tärkeä paikkansa ja hyvä että lääkkeitä on olemassa silloin kun niitä tarvitaan. Toiset lääkkeet ovat jopa sellaisia että niitä on käytettävä loppuelämän ajan eikä siitä pääse yli eikä ympäri. Olemme tottuneet siihen että kun lääkkeitä tarvitaan, niitä myös saa. Vaan tämä ei ole enää itsestään selvää.
Kun saatatkin jäädä ilman tärkeitä lääkkeitäsi

Ymmärrän todella hyvin sen emotionaalisen stressin, pelot ja huolen ja mahdollisesti jopa suoranaisen lamaantuneisuuden tunteen, mitä seuraa siitä kun tärkeän lääkkeen saanti katkeaa tai jopa loppuu Suomesta. Olen sen itsekin kokenut kilpirauhaslääkitykseni suhteen. Lääke on sellainen, että minulle on  hengenvaarallista jos lääkkeeni loppuu. Koska oma kilpirauhanen ei tuota enää hormoneja ja ainoa lääkitys joka minulla toimii on puoliintumisajaltaan melko nopea, vaipuisin todennäköisesti lääkkeen loputtua melko nopeasti koomaan, myksedeemakoomaksi nimitettyyn tilaan ja kuolisin.

Kun tivaa vaikkapa Apteekkariliitosta, tukuista, Fimeasta tai mistä tahansa että miten tämä on mahdollista että elintärkeä lääke vaan loppuu, eikö mitään voida tehdä, levitellään vain käsiä ja pahoitellaan. Kukaan ei ole koskaan ottanut esille vaihtoehtoa tilata lääke täysin turvallisesti ja laillisesti kansainvälisestä apteekista EU- tai ETA-alueelta. Kaikille lääkkeille ei nimittäin Suomesta löydy korvaavia vaihtoehtoja kun jokin lääke loppuu tai jos kyseessä on erityisluvallinen lääke, toisen valmistajan lääkkelle pitää hakea uusi erityislupa ja siinähän kestää!

Tässä tietoa lääkkeiden laillisesta hankkimisesta ulkomailta:

https://www.fimea.fi/vaestolle/laakkeiden_internetkauppa
https://www.hoitopaikanvalinta.fi/laakkeet/eurooppalainen-laakemaarays/
https://tulli.fi/henkiloasiakkaat/tuontirajoitukset/laakkeet

Lääkkeiden saannissa on viime vuosina ollut yhä lisääntymässä määrin vaikeuksia:
https://yle.fi/uutiset/3-10644812

Miksi kukaan ei kerro esimerkiksi migreenipotilaalle, jonka lääke on Suomesta kokonaan loppunut, että hän voisi tiedustella kansainvälisistä apteekeista Euroopasta, onko lääkettä saatavilla sieltä? Miksi tällainen tieto pitää itse löytää tai siihen vahingossa törmätä? En ainakaan tiedä että ketään yhteiskunnan taholta olisi velvoitettu kertomaan potilaalle eri vaihtoehdoista hankkia lääkkeitään kun niiden saanti loppuu tai vaarantuu. Kumman etu on tärkeämpi? Lääketehtaitten/tukkujen/apteekkien vai potilaan? Mielestäni tämä on aivan käsittämätöntä! Ihmiset pistetään kärsimään joskus aivan sadistisella ja vaarallisella tavalla jos lääkkeen puute joko tuottaa sanoinkuvaamattoman hirveitä oireita tai vaarantaa työkyvyn, terveyden tai jopa hengen ja sitten olisi olemassa ulospääsytie ongelmassa, mutta et saa siitä tietää ellet ole itse aktiivinen tai joku muu sinun puolestasi.

Lääkäri on voinut kirjoittaa EU-reseptejä jo vuosia. (https://www.laakariliitto.fi/uk/sahkoinen-laakemaarays/miten-toimii-ns-eu-laakemaarays/ ) Kuka tahansa lääkäri voi tulostaa EU-reseptikaavakkeen, jonka potilas voi skannata tai lähettää kansainväliseen Apteekkiin tai hakea lääkkeen paikan päältä. (https://www.laakariliitto.fi/uutiset/jasenuutiset/eurooppalainen-laakemaarays-saatavilla-fimnetin-sivuilla/) Periaatteessa kilpailulainsäädäntö EU-alueella on sellainen, että jokaisen pitäisi joka tapauksessa saada valita itse apteekkinsa. Voiko lääkäri siis laiskuuttaan, tietämättömyyttään tai ihan muuten vain kieltäytyä kirjoittamasta EU-reseptiä jos potilas sitä pyytää joko siksi että Suomesta on lääke loppu tai se on huomattavasti halvempi tilattuna vaikkapa Saksasta? Kas siinä kysymys, sillä tällaista kuulee vertaistuessa. Lääkäri on esimerkiksi väittänyt ettei hänellä ole oikeuksia kirjoittaa EU-reseptiä ja että sitä pitäisi kysyä joltakin toiselta lääkäriltä. Ehkä lääkäri ei tiedä? Ehkä hän ei viitsi ottaa asiasta selvää tai sitten häntä nolottaa tietämättömyytensä ja hän yrittää luikerrella tilanteesta? Ehkä lääkäri ei välitä? Joka tapauksessa, tuntekaa oikeutenne ja olkaa sinnikkäitä! Tiedustelkaa asiasta lääkärinne pomoilta jos ei muu auta, esimerkiksi sairaanhoitopiirin johdolta, hoitoyksikön johtavalta lääkäriltä, tai Lääkäriketjun asiakaspalvelusta, mistä vain älkääkä luovuttako. Teillä on oikeus valita apteekkinne ETA- ja EU-alueella!

Miten lääkkeitä tilataan ulkomailta?

ETA/EU-alueen ulkopuolelta ei saa tilata Suomeen lääkkeitä, mutta alueen sisällä saat tilata postitse korkeintaan 3kk:n annoksen kerrallaan. Älä siis tyhjennä koko reseptiä kerralla, vaikka se olisi kirjoitettu vuodeksi! Homma kannattaa aloittaa ottamalla yhteyttä kansainväliseen apteekkiin. Itse käytän englannin kieltä tilatessani lääkkeeni Saksasta, koska Saksan kielen taitoni on huono. Jos et osaa englantia, pyydä jotakuta englantia osaavaa auttamaan. Eurooppalaisia kansainvälisiä apteekkeja löydät googlettamalla haun "International Pharmacy (maan nimi)" Voit myös tiedustella esimerkiksi Facebookin vertaistukiryhmissä onko siellä jollain kokemusta hyvästä luotettavasta kansainvälisestä apteekista ja voiko joku lähettää tällaisen apteekin verkko-osoitteen linkin sähköpostitse. Kansainvälisiä apteekkeja on useita monessa Euroopan maassa.

Jo ennen reseptin  hankkimista, on sitten mistä tahansa lääkkeestä kyse, kysele onko kansainvälisessä apteekissa kyseistä lääkeainetta saatavilla ja paljonko lääkkeet maksavat. Kannattaa käyttää nimenomaan lääkeaineen nimeä, ei välttämättä pelkästään kauppanimeä, koska kauppanimi voi olla ulkomailla eri kuin mihin olet Suomessa tottunut. Tässä joitakin englanninkielisiä lauseita avuksesi:

"Hello, 

I'm inquiring, if you have the following medication available to purchase and what are the prices: (lääkeaine, mahdollinen pitoisuus, jos tiedossa etukäteen)

If I would like to order it/them, how do I proceed?

Please, can you use as simple english as possible, since english is not my native language. 

Kind regards,
(nimesi, )
Finland"

suom: Hei, 
Haluaisin tiedustella onko teillä myytävänä seuraavaa lääkettä ja mitkä ovat hinnat?: (lääkeaine, mahdollinen pitoisuus, jos tiedossa etukäteen)
Jos haluaisin tilata, miten toimin?
Voitteko ystävällisesti käyttää niin yksinkertaista englannin kieltä kuin mahdollista, sillä englanti ei ole äidinkieleni.
ystävällisin terveisin, (nimesi)Suomi

Tässä hieman lisää mallilauseita:

"I take this medicine 60mg per day and I would like to order 3 months supply, please"
Otan tätä lääkettä 60mg päivässä ja haluaisin tilata kolmen kuukauden määrän, kiitos."

"I would like to choose the most affordable option, please."
Haluaisin valita edullisimman vaihtoehdon, kiitos. 

Tiedustelun jälkeen saat vastauksen, jossa kerrotaan onko lääkettä saatavissa, jos niin miltä merkeiltä ja kerrotaa myöskin hinnat, pitoisuudet ja pakkauskoot. Sitten todennäköisesti pyydetään lähettämään resepti ja sovitaan maksukäytännöistä. Tämä koko tilausprosessi ei ole ollenkaan hankala ja kun sen on kerran onnistuneesti tehnyt, se on helppo tehdä toistekin. Jos sinulla ei ole tiedossa ihmistä, joka voisi auttaa sinua tarvittaessa tilauksen kanssa, mahdollisesti Facebookista tai jostain muualta voisi löytyä jokin vertaistukiryhmä, josta voisi tiedustella jotakuta auttamaan. Varo kuitenkin kertomasta mitään aivan luottamuksellisia tietoja, juten henkilötunnusta tms. entuudestaan täysin tuntemattomalle ihmiselle.

On hyvä myös huomioida, että eri maissa resepti on voimassa eri aikoja. Suomessa reseptien voimassaoloajat ovat aika pitkiä verrattuna esimerkiksi Saksaan, jossa se on voimassa vain 3kk kerrallaan. Jos haet lääkkeesi paikan päältä toisesta EU- tai ETA-maasta, voit tuoda mukanasi kerralla korkeintaan vuoden lääkkeet. Muista kuin EU- tai ETA-maista voit tuoda kerralla vain kolmen kuukauden määrän. EU:n tai ETA: ulkopuolelta ei saa lainkaan tilata lääkkeitä postitse.

Tilaattepa lääkkeenne ulkomailta tai tuottepa niitä sieltä Suomeen, muistakaa, että on hyvin tärkeää että teillä on aina itsellänne tallessa kopio reseptistä siltä varalta että Tulli haluaa sellaisen nähdä. Kaikkiin sellaisiin valmisteisiin, jotka katsotaan lääkkeiksi Suomessa tarvitaan resepti, vaikka reseptiä ei siinä maassa, josta lääkkeet tilaat tai haet tarvittaisi. Eli vaikka toisit vuoden satsin jotain lääkettäsi esimerkiksi Kreikasta ja pystyit ostamaan sen apteekista ilman reseptiä, tarvitset joka tapauksessa reseptin tuodessasi lääkkeet Suomeen. Resepti voi olla esimerkiksi suomalaisen lääkärin kirjoittama tai paikallisen lääkärin kirjoittama ja sinulla siis pitää olla itselläsi joko alkuperäinen tai vähintään kopio. Kysy tarvittaessa apua Fimeasta jos olet epävarma voitko tilata tai tuoda mukanasi Suomeen jotakin lääkettä. Itselläni on lääkäri Espanjassa, jota tapaan etäyhteyksillä tai kasvotusten ja hän kirjoittaa reseptin kilpirauhaslääkkeeseeni, jonka tilaan Saksasta. Eli resepti ei tarvitse olla kirjoitettu siinä maassa jossa asut tai josta hankit lääkkeesi. Tärkeää on että sen on kirjoittanut laillisin perustein laillinen lääkäri ja että myös Apteekki on laillinen. Laillinen apteekki ei esimerkiksi koskaan suostuisi lähettämään sinulle reseptilääkkeitä ilman että sinulla on esittää asianmukainen resepti.


Jaathan tietoa eteenpäin!

Toivon sydämestäni, että tätä informaatiota jaettaisiin eteenpäin somessa ja saatettaisiin niiden ihmisten tietoon, joilla on ollut vaikeuksia saada lääkkeitään Suomesta. Jaa vaikka tätä blogikirjoitusta.

Update 19.2. 2019 On mahdollista, että jokin lääkeaine loppuu myös koko Euroopan alueella tai vaikka koko maailmasta. Tällaisissa tapauksissa kannattaa silti tiedustella eri maista, josko jostain Apteekista vielä löytyisi kyseistä lääkettä. Ongelmallista on, jos ETA:n tai EU:n ulkopuolelta ei voi edes erikoistilanteissa tilata lääkettä. Jos lääkettä tämän alueen ulkopuolella, kenellä on mahdollisuuksia ja varaa hakea sieltä oma annos kolmen kuukauden välein, koska esimerkiksi vuoden satsia ei saa tuoda Suomeen sieltä kerrallaan, kuten EU- tai ETA-alueiden sisältä.

Rakkausruokamies Olli Posti seikkailee supermarketissa

Olli Originelli

Kun ensimmäisen kerran näin Olli Postin Supermarket-Survival kirjan ulkonäön, ajattelin että mitähän hitsiä. Onpas vähän hmmm. värikäs kirja. Vähän sama juttu kun ensimmäisen kerran aloin etäältä tutustua Olliin ja tapasinkin kerran ohimennen messuilla jo vuosia sitten: "Mikähän ihme tyyppi toi oikein on?" Nyt olen ihan parin viime vuoden aikana tutustunut Olliin somessa ja kasvotustenkin vähän enemmän ja olen oppinut todella pitämään hänestä ja arvostamaan häntä. Olli on originelli. Olli on ollut rohkea ja nähnyt todella paljon vaivaa hiffatakseen ja oppiakseen niitä asioita joita on tarvinnut hiffata ja oppia ja saadakseen itsensä ylös kurimuksesta, johon moni jää, vaikka ei välttämättä tarvitsisi jäädä. Ollin oma tarina kirjassa on liikuttavan rehellinen ja paljastaa Ollista kyvyn nousta tuhkasta kuin se tarinan Fenix-lintu. Pohjalla ja vaikeuksissa ollaan välillä, mutta ei jäädä tuleen makaamaan!

Senkin olen huomannnut Ollista, että hänellä on kyky innostaa porukoita. Hän nimenomaan on innostaja, ideoitsija ja kun hän antaa vinkkejä ja kertoo mielipiteensä, hän tekee sen väkivallattomasti maailmankuvastaan käsin, ei lukittaudu totuus-viestiin, joka katkaisee yhteyttä ja lukitsee kaikki viestit paikoilleen. Hänen tyylinsä mahdollistaa sen että ihminen voi innostua, koska häntä ei painosteta ylhäältä käsin vaan houkutellaan myönteisellä tavalla ja kansantajuisesti perustellen tekemään fiksuja valintoja niin että elämässä säilyy myös ilo syömiseen ja hyvinvoinnistaan ja terveydestään vaalimiseen. Nämä Ollin ominaisuudet ja supervoimat tulevat kirjassakin aivan erinomaisesti esiin.

Olli osaa myös joukkoistaa ja koska hän ei kuulu niihin ihmisiin, jotka kärsisivät kaikkivoipaisuuden syndroomasta, hän osaa myös tarvittaessa pyytää apua ja hankkia tietoa eri osaajilta ja asiantuntijoilta. Olli tuo kirjassaan esiin myös sen, miten paljon hän on saanut apua ihmisiltä. Se tuodaan esiin suoraan mm. kirjan lopussa ja se näkyy myös siitä että SuSu-kirjassa on myös kiinnostavia kokemuksia ja kertomuksia vieraskynäilijöiltä. Kun tuntee arvonsa, on varaa pyytää apua ja antaa kunniaa ja tunnustusta toisillekin. Itselläkin on ollut ilo olla mukana kirjan toteuttamisessa, sillä kirja sisältää minulta sitaatin rasvahappojen merkityksestä ihmisen biokemialle ja lisäksi kirjan lopussa on myös muutaman sivun verran minun selviytymistarinaani. (Tämä blogipostaus ei siis ole kirja-arvostelu, koska olen siihen varsin jäävi, tämä on mielipidekirjoitus.)

Muistan erään päivän kun Olli vain randomisti kysyi, voisko hän hypätä junaan ja tulla haastattelemaan mua Helsingistä tänne Hyvinkäälle. Sitten Olli tuli, hoidettiin audiohaastattelu ja jutusteltiin henkeviä. Minua on jäänyt kaduttamaan hommassa vain se, että mulla ei sattunut oikein olemaan mitään millä ruokkia Olli, sillä karjalaiset sukujuuret tuppaa olemaan sellaisia että kun tulee joku kylään, hän saisi mielellään vähän niinkuin pallona kierien hyvin syötettynä sitten lähteä tyytyväisenä (ähkynä) kotiinsa. :D

Mulla Olli yhdistyy mielessäni sienireissuun, sillä olen saanut päähäni, että joku päivä Olli vois tulla taas sillä junalla meille ja voitaisiin vaikka tämän vuoden syksynä tehdä sieniretki läheiseen metsään, jutella taas henkeviä ja laittaa sienistä ruokaa.

Kirja kun kangastatti

Takaisin siihen Ollin kirjaan. Miksi mulla, (taas sienijuttuja) tuli kirjasta mieleeni kangastatti? Mulla tuli siitä nimenomaan mieleeni sellainen pieni, vähän oranssimaltoinen kiinteä napakka kangastatti, jonka pillistö on tummahkon ruskea ja joka maistuu ihan tautisen hyvältä sipulin ja valkosipulisiivujen kanssa pannulla voissa paistettuna. Varmaankin siksi, että kirja on napakka, pieni ja täynnä tiivistä, herkullista asiaa.

Kirja mukaan kauppaan

Kirjan voi helposti ottaa mukaan kauppareissulle, koska vaikkakin se on paksuhko, se ei ole liian iso mahtuakseen vaikka laukkuun tai reppuun. Kaupassa kirjasta voi selata ideoita sen mukaan mitä löytyy mm. hevi-osaston sesongista ja muiltakin osastoilta. Ruokakaupassa käynti voi olla seikkailu ja kuten sienimetsältä, mukaan saaliiksi voi tarttua monenlaista; Kaikenlaisia ruoka-aineita, joita ei kauppaan lähtiessä ollenkaan arvannut hankkivansa. Ellei sitten halua tehdä etukäteen ostoslistaa, josta ei poiketa. Joskus sekin voi olla toki paikallaan jos on taipumus rönsytä siellä kaupassa esimerkiksi ohi kukkaronnyöriensä tai ohi napaläskiensä. :D (Ollilla ei ole tätä vaaraa, hän on luuta, nahkaa ja lihasta ja voisin kuvitella että hän vain piirtelisi ostoslistaansa vaikkapa sydämiä. Pitääkin kysellä mitä piirtelisi, jos piirtelisi...)

Sankariviitta

Ja ne kirjan kansien värit! Ei todellakaan tylsää ja tavanomaista vaan riemastuttavat pinkki ja turkoosi! Lisäksi kirjassa on kuvia Ollista super-Ollin viitassa mm. lentelemässä just sinne minne ikinä tarvitsee ja minne ikinä hän haluaa mennä. Ottakaa ihmiset mallia Ollista ja pukekaa se oman elämänne supersankariviitta päälle, jos ei kirjaimellisesti, niin kuvainnollisesti. Meiltä kaikilta löytyy se vaatekaapista. Toisilla se vaan saattaa olla muitten roippeitten alla tai pakattuna varastoon pilkkihaalarin alle.

Marginaalit

Kun kirjan avaa, huomaa, että marginaalissa on tilaa muistiinpanoille. Ehkä juuri tätä voisi käyttää kaupassakäynnissä, eli poimii tekstistä tärkeimmät ideat ja sanat marginaaliin, josta ne sitten helposti löytää kaupassa. Tai sitten voi vaikka hommata niitä pieniä kapeita post-it lappuja, johon voi kirjoittaa vaikka ruoka-aineiden nimiä. Ollin suositukset ja ideat löytyvät silläkin tavalla kaupassa kirjasta helposti.

Kirjan antia
Miksi tämä kirja kannattaisi hankkia? Minusta se on raikkaan omanlaisensa ja erilainen verrattuna moneen muuhun ravitsemusaiheiseen hyvinvointikirjaan. Pidin etenkin näkökulmista joita Olli kirjassa toi esiin. Pidän hänen ajatuksistaan kestävän, ravitsevan ja ekologisen ruoantuotannon, tuotantoketjun ja ruoanlaiton suhteen. Monet asiat on tehty ennen järkevämmin, mutta ajatelkaas kun vanha osaaminen ja tieto yhdistetäänkin siihen mitä kaikkea ravinnosta on nykyaikana saatu selville? Ei siitä voi syntyä kuin parempaa rakkausruokaa!

Pidin myös siitä ajatuksesta, että kun päivitämme ruokamme ravintotiheämmäksi ja maultaan ja ravintoarvoiltaan paremmiksi, elimistö vähentää vaatimuksiaan pistää mussutellen sisuksiinsa kaikenlaista tyhjää roskaa. Vaikka Olli kirjoittaa mielestäni ihmisten suuntaan hyvin väkivallattomasti, hänestä löytyy sopivan pippurinen puoli myös kun hän tuo esiin nykyruoan epäkohtia ja vääryyksiä mitä ruoan tuotantoon sisältyy. Tässä näen nykypäivän soturin, joka puolustaa lempeästi ihmisten oikeuksia voida paremmin, elää paremmassa maailmassa ja voida tehdä parempia valintoja. Olli on visionääri.

Kirjassa käydään läpi yksityiskohtaisesti erilaisia ruoka-aineita ja ruoka-aineryhmiä ja perustellaan miksi ja millä tavalla päivittäiset käytössä olevat ruoka-aineemme voi päivittää ravitsemuksellisesti paremmiksi ja maukkaammaksi, sellaiseksi johon elimistömmekin voi olla tyytyväinen ja josta se täyttää parhaalla mahdollisella tavalla ravinnontarpeitaan. Kirja on tässä suhteessa ideoiden ja vinkkien kultakaivos, samoin kuin näkökulmienkin. Ihmisten ravistelua ja oivalluttamista noiden sanojen parhaassa mahdollisessa merkityksessä.

Mielestäni Supermarket Survival-kirja sopii niille ihmisille jotka ovat avarakatseisia ja valmiita makustelemaan niin erilaisia näkökulmia kuin parempaa ja kiinnostavampaa ruokaakin. Kirja on nimenomaan kirja syöjältä ja nautiskelijalta toiselle syöjälle ja nautiskelijalle, ihmiselle joka on myös valmis ennakkoluulottomasti alkaa aluomaan ihan omaa ruokakulttuuriaan. Sen voi aloittaa pienestä. Kaikkia muutoksia ei tarvitse tehdä heti ja toki jokainen voi itse päättää missä kohtaa pitäytyy totutussa ja missä kohtaa ja mihin tahtiin kokeilee uutta.

Kilpirauhaspotilaan paratiisi, utopiaa?

Ajatelkaa jos olisi sellainen maailma, jossa jo koulussa opetettaisiin biologian tunnilla mitkä asiat altistavat kilpirauhasen vajaatoiminnalle ja millaisin keinoin voidaan pyrkiä ennaltaehkäisemään sairastumista. Kerrottaisiin, että suvuissa joissa on autoimmuunisairauksia voi olla paikallaan suosia paleotyyppisiä ruokavalioita ja olla hyvin tarkkana varsinkin gluteenin ja maitoproteiinin suhteen. Kerrottaisiin lisäaineiden, prosessoidun ruoan ja sokerin vaaroista, mutta ei ryvettäisi siinä mitä ei kannata syödä vaan painotettaisiin mitä kannattaa syödä. Tällaisia ruokia sitten ihan aidon oikeasti myös kokkailtaisiin koulun kotitaloustunneilla.

Ajatelkaa, jos ihmisiltä otettaisiin riittävän laajat tutkimukset, jos heillä oireiden perusteella epäiltäisiin kilpirauhasen vajaatoimintaa. Tätä varten olisi myös yleislääkäreitä, jotka olisivat käyneet lisäkoulutuksia nimenomaan kilpirauhasen vajaatoiminnan olemuksesta, tutkimisesta ja hoitamisesta. Jokaisessa terveyskeskuksessa tai ainakin jokaisella alueella olisi pääsy funktionaaliselle lääkärille ja ravitsemusasiantuntijalle ja heidän palvelut maksaisi saman verran kuin terveyskeskuslääkärillä ja sairaanhoitajalla käynti. Oirekuvan syntyessä tutkittaisiin heti kunnolla ja puututtaisiin heti alkuunsa asioihin. Kaikki kilpirauhaseen  liittyvät tärkeät tutkimukset kuten geenitestit, joditasot, T4v, T3v, TSH TPOAb ja rT3.

Moni välttäisi tällöin joutumasta lääkitykselle jos syynä on ollut mm. sopimaton ruokavalio, jodin puute, stressistä sairastuminen tai infektiot. Elimistöä pyrittäisiin tasapainottamaan mm. funktionaalisen lääketieteen keinoin. On nimittäin tosiasia, että varsinkin alkuvaiheessa autoimmuunitulehdus kilpirauhasessa voidaan saada kuriin eikä kilpirauhanen ehdi tuhoutumaan niin pahasti että välttämättä tarvitaan lääkitystä. Vaihtoehtona olisi myös halutessa muita suuntauksia kuten kiinalainen lääketiede, homeopatia tai Ayurveda. Sen mukaan mitä potilas valitsee ja millaisen hoidon hän tuntee omakseen. Hän voisi myös käyttää eri hoitoja yhdessä sen mukaan miten ne sopivat samaan aikaan käytettäväksi. Eri hoidoista oltaisiin toki tehty tieteellistä tutkimusta ja mm. tyytyväisyyskyselyjä.

Niissä tilanteissa joissa korvauslääkitystä tarvittaisiin, liikkeelle lähdettäisiin ensisijaisesti sellaisella kokeilulla jota potilas itse toivoo. Jos hän on avoin eri kokeiluille, eläinperäistä kilpirauhaslääkitystä pidettäisiin ensisijaisena, koska se sisältää kaikkia kilpirauhasen hormoneja ja siihen ollaan yleensä tyytyväisimpiä. Toki tarvittaessa käytettäisiin myös Thyroxinia tai sen ja T3-hormonin yhdistelmää, joskin tunnustettaisiin myös reilusti ja rehellisesti se, että on olemassa pieni porukka, jolla ei toimi mikään muu lääkitys kuin T3-hormoni yksinomaisena hoitona ilman T4-hormonia eläinperäisestä tai Thyroxinista. Kaikki lääkkeet olisi saatavissa apteekista ilman erityislupaa, lääkäreiden kollegat tai viranomaiset eivät vainoaisi lääkäreitä, lääkäreille tarjottaisiin asianmukaista koulutusta eri kilpirauhashormonien käytöstä ja kuka tahansa lääkäri voisi määrät mitä tahansa kilpirauhaslääkityksiä. Saahan toki teoriassa nykyäänkin, mutta käytännössä siitä useinmiten tulee lääkäreille ongelmaa, vaikka yksikään potilas ei valittaisi, koska me emme elä täydellisessä maailmassa. Monille nyky-Suomi on ennemminkin kilpirauhaspotilaan painajainen kuin paratiisi.

Niin. Ajatella jos kaikkia kilpirauhaspotilaita hoidettaisiin Suomessa asianmukaisesti ja niin että he saisivat juuri sellaista hoitoa kuin tarvitsevatkin ilman ennakkoluuloja, lääkärien ja viranomaisten masinoimaa "kilpirauhassotaa" ja ilman sitä että potilaat joutuvat nykyään usein hankkimaan lääkkeensä ja hoitonsa ulkomailta.

Mitäs vielä voisi kuulua kilpirauhaspotilaiden elämään? No vaikkapa se, että ihmiset olisivat saaneet tietoa siitä että siinä vaiheessa kun hoitotasapaino ei ole vielä kunnossa kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavat ovat usein masentuneita, lihovat ja ovat hyvin väsyneitä. Heillä on monenlaista terveysongelmaa ja oiretta ja he eivät ole tahallaan sellaisia kuin ovat. He tarvitsevat ymmärrystä, apua ja tukea. Mitä jos vaikka lääkärit, läheiset, ystävät, työkaverit ja kaikki vaikka aloitettaisiin tästä ymmärtämiskohdasta?

P.S. Tämä on minun unelmani, sinun saattaa olla toisenlainen. Siinä tapauksessa, unelmoitaisiinko sulassa sovussa silti rinnakkain? Jos unelmasi ovat samansuuntaisia, ehkä unelmat yhdistyvät ja kasvavat ja kantavat joskus hedelmää.