Nykyään on tapetilla ehkä enemmän kuin koskaan erilaiset kiusaamis- ja pahoinpitelyasiat kuten koulukiusaaminen, koulussa tapahtuvat pahoinpitelyt, perheväkivalta, työpaikkakiusaaminen, seksuaalinen häirintä yms. Ihmiset tuomitsevat nämä vääryydet melko lailla yksimielisesti ja tietenkin tuomitsevat. Nehän ovat aivan kamalia asioita.
Valtaosalla meistä on kuitenkin melko hyvä omatunto omia tekemisiämme tai tekemättä jättämisiämme kohtaan: "Ainakaan minä en kiusaa enkä pahoinpitele ketään ja olen aina väärin kohdeltujen ihmisten puolella". Oletko tosiaan?
Oletko miettinyt, kohteletko itse itseäsi yhtä hyvin kuin haluat kohdella muita? Väitän, että monet meistä ovat niitä kaikkein pahimpia kiusaajia ja rääkkääjiä omia itsejään kohtaan.
Annatko itsellesi riittävästi lepoa ja pyritkö järjestämään elämäsi niin että sinulla olisi hyvä olla? Tarjoatko itsellesi mahdollisimman ravitsevaa ruokaa ja sopivasti liikuntaa ja raitista ilmaa, sen mukaan kun se on sinulle mahdollista? Pyritkö vaikuttamaan siihen millaiselle seuralle altistut vai oletko ehdoin tahdoin sellaisten ihmisten seurassa, jotka tuottavat sinulle jatkuvasti huonoa fiilistä ja tuskaa? Oletko kehittänyt taitoja asettaa rajoja? Osaatko sanoa ei? Suojeletko itseäsi ja omaa sisintäsi sillä tavoin kuin haluaisit itse suojella jotakuta toista jos näet että häntä kohdellaan väärin? Annatko kävellä ylitsesi tai alistutko kynnysmatoksi?
Rääkkäätkö itseäsi erilaisilla kitudieeteillä tai sellaisella liikunnalla joka repii, raastaa ja uuvuttaa eikä edistä terveyttäsi? Haalitko niin paljon vastuita ja tekemistä että siitä riittäisi kokopäivätöiski kahdelle tai kolmelle ihmiselle? Miten sinä kohtelet omaa mieltäsi ja kehoasi?
Miten puhut itsellesi? Puhutko itsellesi yhtä lempeästi, arvokkaasti ja kohteliaasti, yhtä rakastavasti kuin muillekin ihmisille?
Emme toki voi aina vaikuttaa kaikkiin asioihin, mutta voisimmeko kohdella itseämme nykyistä paremmin? Se ei ole toisilta pois. Päin vastoin. Meillä on muillekin sen enemmän annettavaa, mitä paremmin voimme. Eipä silti. Ei arvomme ole kiinni vain siitä miten paljon annamme itsestämme. Ihmiselämä on joka tapauksessa arvokas.
Ihminen saattaa kuitenkin olla oman itsensä pahin pahoinpitelijä ja kiusaaja.
Onko se oikein?
Minulla on työssäni käytössä laaja kokoelma erilaisia nk. funktionaalisen lääketieteen laboratoriotestejä, joissa yhteistyökumppanina minulla on kansainvälinen Nordic Laboratories, jolta olen saanut myös vuosien varrella hyvää koulutusta testien tulkintaan. Testit ovat veri- ja veritippatestejä, uloste- ja virtsatestejä, hengityskaasuanalyysejä ja sylkitestejä. Monet testit ovat melko samankaltaisia, vaikka laboratoriotarjoaja olisi jokin toinen toimitsija. Yleensä ei ole siksi ongelmallista, vaikka asiakkaalla olisi minun vastaanotolle tullessaan myös muiden firmojen testituloksia mukanaan. Joistain muiden toimitsijoiden testeistä olen aikanaan käynyt myös koulutuksissa, mutta olen päätynyt työssäni käyttämään Nordicin testejä. Niissä on laaja valikoima ja hyvät mahdollisuudet kouluttautua. Nordicin parissa on myös hyvä verkostoitua muiden ammattilaisten kanssa.
Testien joukossa on immunologisia testejä, jotka liittyvät mm. ruoka-aineyliherkkyyksiin. Lisäksi on erilaisia suolistotestejä kuten ulostetestinä tehtäviä laajoja ruoansulatusanalyysejä tai virtsatestinä tai hengityskaasuanalyysinä tehtyjä testejä. Osa testeistä mittaa aineenvaihduntaan ja energiantuotantoon liittyviä asioita, osa hormoneja, osa ravintotekijöitä. On myös erilaisia geenitestejä, joista osa on nk. nutrigenoomisia testejä ja liittyvät mm. ravitsemukseen, liikuntaan ja elintapoihin ja osa tutkii yleisten lääkeaineiden geneettistä soveltuvuutta yksilölle.
Ymmärrän myös monia tavanomaisia laboratoriotestejä, jotka liittyvät ravitsemukseen ja minun on hyödyllistä tietää mm. asiakkaani D-vitamiini, rauta- ja B12-vitamiinitasoista, jotta osaan antaa neuvontaa ravintolisien käytössä ja niiden annostelussa.
Erilaiset testit voivat olla hyvinkin hyödyllisiä ravintoterapian tukena. Ne tarjoavat tärkeää lisäinformaatiota. Toisinaan testejä käytetään tilanteissa jossa ravintoterapiaa sovelletaan yhteistyössä myös lääkärin kanssa. Minä kun en ammatissani tee diagnooseja enkä tietenkään myös aloita tai muuta ihmisten lääkityksiä. Suosittelen herkästi asiakkaalle yhteyden ottamista lääkäriin, jos havaitsen että jokin asia ei kuulu ns. minun tontilleni työssäni. Toisinaan suostun jatkamaan yhteistyötä asiakkaan kanssa vasta kun hän on ensin käynyt lääkärissä.
Minulta on toisinaan tiedusteltu, saako kauttani joitain tiettyjä testejä ja olen niitä joskus järjestänytkin, kunhan olen ensin varmistanut että joko minä tai joku muu ammattilainen on tulkitsemassa testiä. Olen tormännyt kuitenkin välillä tilanteeseen, jossa asiakkaalla on jo testi valmiina kun hän tulee vastaanotolleni eikä hänellä ole ollut testilleen tulkitsijaa. Joskus asiakas on luullut ymmärtäneensä testin, mutta koska hänellä ei ole sen tulkintaan vaadittavaa perusosaamista eikä itse testin tulkintaa ole opastettu hänelle, hän on saattanut tehdä virheellisiä tai puutteellisia päätelmiä. Usein on myös niin, ettei asiakas tiedä juuri lainkaan mitä hänen testituloksensa merkitsee.
Olen päättänyt soveltaa omaa ammattietiikkaani siten, että testit ovat minulla käytössä vain osana ravintoterapiaa. En siis järjestä ihmisille testejä siten että ensin otetaan testi, odotetaan sen valmistumista ja vasta sitten varataan puolen tunnin tai tunnin aika sen tulkintaa varten. Haluan varata ensin asiakkaani kanssa kunnon alkukartoitusajan ja pyytää asiakasta täyttämään etukäteen esitietolomakkeita.
Vasta alkukartoituksessa usein näkee, kannattaako edes mitään testiä aluksi tehdä, vai onko ensin hyvä laittaa esimerkiksi joitain keskeisiä perusasioita kuntoon tai tavata ensin lääkäri. Joskus en suosittele suolistoanalyysiä ennen kuin lääkäri on ottanut kantaa asiaan. Lääkäri saattaa haluta ensin ottaa peruskokeita tai järjestää esimerkiksi suoliston tähystystutkimuksia. Joskus asiakas on hyvin kiinnostunut jostain tietystä testistä, mutta mielestäni tilanne viittaakin siihen, että joku toinen testi olisi todennäköisesti informatiivisempi ja hyödyllisempi.
Poikkeuksena testeistä ovat nutrigenoomiset geenitestit. Niitä järjestän myös ennakkoon, mutta myös ne haluan tulkita siten, että kerään asiakkaastani esitietoja ja keskustelen hänen kanssaan rauhassa. En halua tehdä vain pintapuolisia testien tulkintoja vaan haluan palvella asiakkaani huolellisesti ja yksilöllisellä tavalla. Vain tietyt yksittäiset muutaman geenin geenitestit tai lääkkeiden geneettiseen soveltuvuuteen liittyvät testikokonaisuudet ovat testejä, jotka eivät vaadi laajempaa tulkintaa.
Pääosin järjestän ja tulkitsen siis laboratoriotestejä vain asiakkailleni ja osana ravintoterapiaa.
Kuka mielestäni voi tulkita testejä? Niiden tulkintaan vaaditaan riittävä ymmärrys ihmisen fysiologiasta, biokemiasta, ravitsemusfysiologiasta ja lääketieteen perusteiden ymmärtämistä. Tällaisen perustiedon lisäksi on toki testistä riippuen tärkeä saada itse testin tulkintaan koulutus. Moniin testeihin on olemassa myös ammattilaisten käyttöön tarkoitettuja tulkintamanuaaleja sähköisessä tai kirjallisessa muodossa.
