Ylihoitaminen- Ollaanko me unohdettu kehon oma kyky parantua?

Joskus lepo on paras lääke

Kun ei olis aikaa sairastaa

Ihmisillä saattaa olla nykymaailmassa kiire parantua. Duunit kärsii, yrittäjälle ei tule rahaa jos ei pääse tekemään työtänsä, deadline paukkuu ja jää paitsi siitä ja siitä tapaamisesta ja tapahtumasta jos vaan makaa kotona sairastamassa. Taas pomo mulkoilee pahasti kun on oltu töistä pois kipeän tenavan takia. Seuraavissa yyteissä tulee varmaan kenkää..

Halutaan nopeasti diagnoosi ja lääke, on sitten kyse somaattisista tai henkisistä vaivoista. Onko sinusta liian utopistinen ajatus, että esimerkiksi masennus voisi olla tila, josta paranee spontaanisti mm. antamalla ajan kulua, jotta voidaan viedä päätökseen prosessi (esimerkiksi jokin menetys, roolinmuutos, tai ristiriita) ja tukeutumalla ystäviin ja tarvittaessa ammattiauttajiin. Tarvitaanko kaikkeen diagnoosi ja pilleri? En väitä ettei diagnooseilla ja lääkkeillä ole paikkaansa, mutta voiko joskus kyseessä olla ylihoitaminen?

Ylihoitamista, onko sitä?

Arkipäivästä ylihoitamista voi olla turhat antibiootit tavanomaisiin infektioihin, joista ei välttämättä edes tiedetä ovatko ne bakteerien vai virusten aiheuttamia tai menisivätkö ne riittävällä levolla ohi itsestään. Onneksi turhien antibioottikuurien määrääminen on vähentynyt.

Särkylääkkeitä saatetaan ottaa joskus hieman kuin varmuuden vuoksi ja ehkä otetaankin kaksi että varmasti tehoaa. Siitä huolimatta että tiedetään parasetamolin liikakäytön rasittavan maksaa tai iburpofeiinin ja monien muiden särkylääkkeiden vahingoittavan mahasuolikanavan limakalvoja.

Voit jopa ylihoitaa jalkojasi raspaamalla niitä liikaa tai liian usein. Hampaiden liian usein toistuva harjaus voi olla pahasta, samoin liian usein toistuva alapesu tai hiusten tai vartalon pesu. Minkä joskus luulemme olevan hoitoa, voikin olla haitaksi.


Keskustelua ja jopa tutkimusta on käyty myös siitä, tehdäänkö joitain kirurgisia toimenpiteitä turhaan tai hoidetaanko joitain syöpiä liian aggressiivisesti.


Linkkejä:

Akuutti: "Turhat leikkaukset"
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/02/26/turhat-leikkaukset

Hampaiden harjauksesta:
https://yle.fi/uutiset/3-7896492

Tehy-lehti, ylihoidosta:
https://www.tehylehti.fi/fi/terveys/ylidiagnostiikka-tekee-terveista-sairaita

Turhat hoidot eturauhassyövissä:
https://laaketieteensaatio.fi/eroon-turhista-eturauhassyopahoidoista/

ET-lehti, Päivi Hietanen, turhat syöpähoidot
https://www.etlehti.fi/artikkeli/terveys/liian_varhainen_loydos_voi_johtaa_vammauttaviin_syopahoitoihin

ET-lehti, Turhia syöpäleikkauksia tulevaisuudessa useille?
https://www.etlehti.fi/artikkeli/terveys/suomalaislaakari_syopaleikkauksia_tullaan_tekemaan_sadoille_turhaan

Turhat antibioottikuurit vähentyneet:
https://www.potilaanlaakarilehti.fi/uutiset/laakareita-valistettiin-ndash-turhat-antibioottikuurit-vahenivat/

Jalkojen raspaaminen voi altistaa vaivoille:
https://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/rasvaa-ala-raspaa-halkeileva-iho-on-portti-virusperaisille-syylille-ja-kiusalliselle-jalkasilsalle/787133/

Intiimialueiden liiallisesta pesusta yms:
https://www.studio55.fi/terveys/article/nain-pidat-huolta-intiimihygieniasta-neuvot-pesuun-ja-kuivuuden-hoitoon/6127426#gs.uyghnb




Joskus on viisainta odottaa

Joskus oireen tai oirekuvan kanssa on hyvä odottaa, aikoo sitä hoitaa lääketieteellä tai muilla konsteilla. Miksi? Siksi, että jos emme tiedä tarpeeksi siitä miten tilanne todennäköisesti tulee etenemään, voimme tehdä virhearvioita hoidon suhteen. Virheellinen tai ylimitoitettu hoito voi sotkea tilannetta entisestään.

Tilanne voi joskus jopa mennä ohi ilman että siihen tarvitsee sen kummemmin edes puuttua. Tämä voi olla potilaalle vaikeaa ja hän saattaa tulkita että häntä ei osattu tai haluttu auttaa tai että hänen tilannettaan ei otettu tarpeeksi vakavasti. Aina ei ole helppo määrittää mistä jotkut oireet johtuvat ja mitä asialle voisi tehdä.

Jos hoitaa itseään tai läheistään, voisi tuntua tarpeelliselta "tehdä edes jotain", jotta voisi helpottaa tilannetta ja nopeuttaa paranemista. Se on ymmärrettävää ja inhimillistä. 

Tilanteen seuraaminen ja tarkkaileminen voi kuitenkin antaa lisätietoa siitä mikä osa isompaa kokonaisuutta oireet ovat. Jos juurisyyt ovatkin ihan muualla, olisi epäviisasta keskittyä liiaksi vain ja pelkästään oireiden hoitoon, jotka johtuvat jostain, jonka uusiutuminen tai pahentuminen voisi olla ennaltaehkäistävissä.

Perusasioita kuntoon

Omassa työssäni ravintoterapeuttinakin suosittelen joskus jonkun asian kanssa jäämään odottavalle kannalle. Aluksi toki kirjataan ylös mahdollisimman tarkasti mm. terveyttä ja jaksamista haittaavia epäkohtia tai oireita. Myöhemmin saatetaan huomata näihin muistiinpanoihin palatessa, että oireet ovat lakanneet tai vähentyneet huomattavasti itsestään tai ehkäpä ravintoterapian tai muiden hoitomuotojen "sivubonuksena", vaikka päätavoitteet ravintoterapialle ovatkin olleet jotain ihan muuta.

On varsin tavallista, että jo se että on laitettu ihan perusasioita kuntoon, kuten kiinnitetty huomiota riittävään lepoon, ruokavalioon, ateriarytmiin ja ruoansulatukseen ja on pyritty korjaamaan kaikki mahdolliset ravintopuutokset, on antanut keholle buustia selättää monet ongelmat. Ei ehkä tarvittukaan ihan koko ravintoterapian mahdollista arsenaalia käyttöön, kuten kohdennettua fytoterapiaa ja ravintolisiä juuri tietylle osa-alueelle hyvinvoinnissa tai laajoja laboratoriotutkimuksia.

Tilanteen seuraaminen ja tarkkailu

Opiskellessani lääketieteen perusteita, opettajamme, joka on lääkäri painotti että kun jokin ihottuma tulee ensi kerran, sitä ei kannata lähteä läträämään erilaisilla salvoilla ja voiteilla, joita kotona mahdollisesti sattuu olemaan vaan lääkäriin kannattaa tulla mahdollisimman pian ilman että ihottumalle on vielä tehty mitään. Näin saadaan ensitietoa ihottuman ulkonäön perusteella, koska siitä voidaan päätellä mistä voi olla kyse, jolloin voidaan määrätä oikeanlainen hoito.

Jos ihottumaa on koitettu hoitaa erilaisin keinoin, sen ulkonäkö voi muuttua ja voi olla vaikeampi päätellä mikä ihottuman aiheuttaja on ja miten sitä tulisi hoitaa.

Hengitystieoireet ja kuume ovat myös usein oireita, joita on tavallisesti hyvä ainakin hetken aikaa seurata, jolloin näkee millaiseksi taudinkuva muuttuu vai alkaako tauti helpottamaan. Näin voidaan päätellä tarvitaanko hoitoa ja jos niin millaista.

Joku voi huolestua hiustenlähdöstä. Syitä voi olla monia, mutta kyseessä voi olla myös täysin normaali ohimenevä ilmiö. Muutaman vuoden välein hiustenlähtöä voi olla normaalistikin enemmän kuin tavallisesti. Aina ei syynä ole esimerkiksi pahat ravintopuutokset tai kilpirauhasen vajaatoiminta.

Oireenmukaista hoitoakin tarvitaan

Oireenmukaista hoitoa saatetaan tietenkin monissa tilanteissa tarvita. Migreeniä voidaan lääkitä ja kannattaakin, vaikka migreenin uusiutumista voidaan migreenikohtauksen jälkeen koittaa ehkäistä monellakin tavalla. Kenties farmakologisilla lääkkeillä, elintapojen ja ruokavalion muutoksilla, ravintolisillä, kuten ubiqinonilla tai vaikka hoitamalla jännityspäänsärystä alkuun lähtenee migreenin syitä esimerkiksi osteopatialla ja liikunnalla.

Migreenin ja muidenkin kiputilojen oireenmukainen hoito on tärkeää ihmisen psyykelle. Kipu voi jopa traumatisoida ihmisen ja joissain kiputiloissa kivun liian huono hoitaminen voi johtaa sen kroonistumiseen.

Jos vatsahaava on tullut stressistä, on ehkä aika vaihtaa työpaikkaa tai miettiä mistä on luonut itselleen tavan stressata siinä missä joku toinen ottaa lunkimmin. Toki vatsahaavaa on tärkeä kuitenkin hoitaa akuutisti oireenmukasella tavalla. Vuotava vatsahaava ei ole leikin asia.

Ylihoitamista voi olla monenlaisella hoitamisen alueella

Ylihoitaminen ei rajoitu vain koululääketieteen pariin. Ihmiset, jotka ovat kiinnostuneita mm. ravitsemuksesta, erilaisista luontaishoidoista ja esimerkiksi homeopatiasta, saattavat olla aika innostuneita toteuttamaan osaamistaan ja tietojaan. 

Tämä voi johtaa siihen, että etsitään valmisteita, rohtoja ja hoitoja ihan jokaiseen sellaiseenkin vaivaan, joka todennäköisesti paranisi itsestäänkin. "Leikkasin sormeen pienen haavan. Mitä homeopaattista voisin ottaa?""Mulla on flunssa, kertokaa tähän kaikki yrtit, ravintolisät ja vanhan kansan rohdot, että tän saa äkkiä loppumaan""Kuulin suru-uutisen ja nyt itkettää. Mitä aminohappoja ja yrttejä mä voisin ottaa että rauhoittuisin?"

Saatetaan myös hoitaa erilaisin keinoin ja tuottein liian montaa vaivaa yhtä aikaa. Tällä voidaan pahimmassa tapauksessa rasittaa ja vahingoittaa kehoa ja joskus erilaiset hoidot ja tuotteet voivat jopa tehdä epäselväksi, mitä hoidossa tulisi priorisoida. Myös rohdoksista, luontaistuotteista, hoidoista ja ruokavaliomuutoksista voi seurata sivuvaikutuksia.

Aina ei ole helppo päätellä onko kyseessä jotakin normaalia ja ohimenevää, vai tilanne, jossa jokin hoito tai tuote olisi syytä lopettaa. Jos on todella paljon tuotteita käytössä kerralla, voi olla vaikea päätellä mistä oireet johtuvat.

Vaikka käytössä olisikin suht hallitusti useita hoitotapoja ja tuotteita, ei kannata tehdä liian montaa muutosta hoitoon kerralla. Tämä samahan pätee myös farmakologisissa lääkkeissä ja asiasta on ollut juttua mm. iäkkäiden monisairaiden ja hyvin montaa eri lääkitystä käyttävien suhteen.

Kehomme ihmeelliset kyvyt

En suinkaan tarkoita etteikö jokainen tilanne olisi uniikki tai että siinä olisi sinänsä mitään pahaa pyrkiä hoitamaan vaivoja, pikkuisen vähäisempiä ja ohimeneviäkin luonnon konstein (vaikkapa sinkkiä C-vitamiinia ja auringonkukkauutetta flunssaan), mutta mitä me saatamme siinä hötäkässä unohtaa? Sen, että kehomme on ihmeellisellä tavalla suunniteltu toipumaan hyvin monenlaisesta. Sillä on aivan uskomattomat kyvyt tasapainottaa, eheyttää, parantaa ja voimauttaa meitä. Joskus kaikki mitä tarvitsee, on se että annamme kehollemme tehdä sen millaiseksi se on suunniteltu.

Sitä paitsi, mielellämme on voimakkaita kykyjä paranemisemme suhteen. Ajatuksemme ja tunteemme vaikuttavat elimistömme säätelyjärjestelmiin: hermoston toimintaan, hormonitoimintaan ja immuunipuolustukseen. Millainen voima toiveikkuudella ja mielenrauhalla voikaan olla paranemisessamme, sillä, että luotamme ja uskomme elimistömme tekevän osansa, joskus jopa täysin ilman sen kummempaa interventiota.

Kertovatko sairautemme ja oireemme meille jotakin?

Joskus oireella tai sairaudella voi olla meille myös jotakin kerrottavaa. Osaammeko silloin kuunnella? Viestiikö niskahartiasärky siitä että niillä harteillamme on ollut jo pitkää liikaakin kaikenlaista taakkaa kannettavana henkisessä mielessä? Saadaanko me flunssa aina kun ollaan treenattu liikaa tai töissä on takana pitkä putki hommia ja loma vihdoin koittaa? Närästääkö taas kun vain hiljaa kärsimme ja nielaisemme tunteemme kun yksi ja sama ihminen onnistuu aina pahoittamaan mielemme?

Kehomme on viisas. Se osaa viestiä meille monenlaista ja sillä on upeita kykyjä eheytyä, tasapainottua ja uudelleenrakentaa itseään. Itse pidän erityisesti sellaisista hoitomuodoista, silloin kun hoitamista tarvitaan, joissa tuetaan kehon omia paranemiskykyjä.



---------------------------------------------------------------------------
ilmoituksia:

TerveySummit alkaa!

Maanantaina 27.1. alkaa kauan odotettu ja suosittu Suomen suurin hyvinvointitapahtuma netissä, TerveysSummit! Puhun siellä tiistaina ruoansulatuksesta. Koko viikko päivän puhujat ovat kuunneltavissa ilmaiseksi ja mahdollisuus on myös hankkia VIP-passi, jolla saat kuunnella kaikki haastattelut omana aikanasi kokonaisen vuoden ajan! Koodilla nina10 saat passista 10%:n allennuksen!

Klikkaa tästä sivulle:
https://terveyssummit.fi/

Uusi Infokirje ilmestyy!

Sunnuntain 26.1. ajan vielä mahdollisuus ilmoittautua infokirjeeni saajaksi niin että pääset lukemaan maanantain infokirjeen, jossa mm. ilmaisia keittoreseptejä!

Tilaa Infokirje

Ennakkoilmoittautujan hinta ruoansulatuskurssille!

Ruoansulatuskurssi on nyt viikon sijaan kaksiviikkoinen ja alkaa 10.2. Facebookissa sille varten perustetussa ryhmässä. Kurssi sopii ihan kaikille hyvinvoinnista ja terveydestä kiinnostuneille ja sen hinta on edullinen. Jos ilmoittaudut tammikuun aikana, on ennakkoilmoittautujan hinta 35€ ja helmikuussa 42€

Kun siis haluat oppia perustietoa ruoansulatuksesta, sen merkityksestä terveydelle, heikon ruoansulatuksen seurauksista hyvinvoinnillemme ja siitä miten voimme itse tukea omaa ruoansulatusta, ilmoittaudu kurssille tästä:

Ruoansulatuskurssi

"Milloin?" - Kiinnostava kirja fiksun ajoittamisen tieteestä ja taidoista

Tuuma-kustannuksesta lähetettiin minulle Daniel H. Pinkin kirjoittama Milloin?-niminen kirja. Myönnän, etten ollut siitä ennakkoon ihan huippukiinnostunut, mutta kirja vangitsi huomioni alkulehdiltä asti.

Tämä on niitä kirjoja, jotka ovat selvästi omiaan muuttamaan ihmisen ajattelutapaa. Tätähän kirjat toki tekevät muutenkin, mutta mielestäni Milloin?-kirjalla on iso potentiaali avata sisällöllään ihmiselle ihan uusia ovia, uusia ajattelu- ja jäsentämistapoja, jotka voivat kohentaa ihmisen elämää esimerkiksi opiskelun ja työelämän puitteissa ja toki myös henkisessä kasvussa, ajattelun taidoissa. Tämä kirja tarjoaa tietoja ja näkökulmia siihen, että lukija voi jatkossa elämässään tehdä tietoisempia ja tietoon perustuvia päätelmiä siitä, millä tavalla jokin asia voisi olla hyvä ajoittaa.

Ihmiset rakastavat kysymyksiä, koska he ovat uteliaita ja haluavat tietää, ymmärtää ja oppia. Kenties milloin-kysymys on jäänyt kysymysten joukossa liian vähälle huomiolle?

Kirjassa keskitytään siihen, miten eri asioita kannattaa ajoittaa esimerkiksi vuorokauden ajan mukaan ja miten tässä voidaan huomioida eri ikäiset ihmiset ja se millainen luontainen vuorokausirytmi kenelläkin on. Tiesitkö esimerkiksi, että valtaosa ihmisistä ei ole sen enempää aamuvirkkuja kuin iltakukkujiakaan vaan jotakin tältä väliltä? Tiesitkö, että se mihin aikaan päivästä ihminen on parhaimmillaan toisaalta vaikkapa älyllisiin suorituksiin ja päätelmiin ja toisaalta luovaan työhön voi riippua siitä onko hän teini-ikäinen, lapsi vai aikuinen?

Kirjassa tuodaan esiin tietoutta sekä otollisista että mahdollisesti huonoista ajoituksen ajankohdista sekä käytännöllisten elävän elämän esimerkkien, että tieteellisen tutkimuksen valossa. Mielestäni juuri sekä esimerkit, tieteellisen tutkimuksen referoiminen, että kirjoittahan selkeä ja hauska tapa kirjoittaa tekevät kirjasta niin kiinnostavan, viihdyttävän ja käyttökelpoisen.

Kirja rakentuu osin myös kolmelle erilaiselle aspektille:

1. Milloin jotakin on hyvä aloittaa

2. Mitä huomioida jonkin keskivälissä

3. Miten käyttää ajoituksen taitoa jonkun loppuun saattamiseksi

Kirja sisältää myös kaavioita, jotka on laadittu tukimustulosten perusteella havainnollistamaan sitä miten selkeästi tutkimukset paljastavat tutkimusnäyttöä suhteessa aikaan. Tässä poimintoja näiden kaavioiden kuvateksteistä:

"Myönteinen mieliala nousee aamulla, laskee iltapäivällä ja nousee jälleen illalla"

"Onnellisuuden tunne listääntyy aamupäivän aikana, vähenee iltapäivällä ja kasvaa jälleen illalla"

"Lämmön tunne muita kohtaan voimistuu aamupäivän aikana, heikkenee iltapäivällä ja vahvistuu jälleen illalla"

"Jopa apinoiden hyvinvointi notkahtaa keski-iässä"

"Ihmiset pitävät makeisista eniten silloin kun tietävät sen olevan viimeinen, jonka he saavat"

Kirja sisältää useita aikahakkerin oppaiksi-nimettyjä osuuksia, joissa esitetään käytännön neuvoja koskien hyvää ajoitusta. Näissä oppaissa käsitellään mm. seuraavia asioita:

-Kuinka saada selville sinulle sopivin hetki: Kolmiportainen menetelmä

-Milloin urheilla: Ultimaattinen opas

-Neljä vinkkiä parempaan aamuun

-Neljä vinkkiä lentävään lähtöön uudessa työssä

-Milloin olisi hyvä olla ensimmäinen

-Viidenlaiset palauttavat tauot, valitse mieleisesi

-Milloin irtisanoutua

-Neljä elämänaluetta, joihin voit luoda parempia loppuja-Neljä improsivaatioharjoitusta, joiden avulla voit parantaa ryhmäajoitustaitojasi

Kenelle kirja sitten mielestäni sopii? Mielestäni olisi vaikea kuvitella ihmistä, jolle se ei sopisi ja joka ei siitä voisi monellakin tapaa hyötyä. Tämä kirja on kuitenkin mielestäni erityisesti sellaisen ihmisen kirja, joka haluaa kehittää itseään, toimintaansa ja ajattelunsa taitoa. Tämä on uteliaan ihmisen kirja ja sellaisen ihmisen kirja, joka ei halua jämähtää paikalleen vaan joka haluaa oppia uutta ja myös toimia juuri oppimiensa uusien asioiden mukaan.

Itse aion soveltaa kirjan tietoutta mm. siitä millä tavalla on hyvä toteuttaa päiväunet, koska itselläni jäävät toisinaan yöunet hieman lyhyiksi ja minulla on tapana silloin paikata niitä pienillä päiväunilla. Aikaisemmin mieltäni vähän askarrutti, jopa hieman painoi se että olin ajoittanut päiväuneni mielestäni liian myöhäiseen iltapäivään. Kirjan anti kuitenkin huojensi mieltäni ja huomasin että omien päiväunieni ajankohta ja pituus oli juuri minun vuorokausirytmilleni järkevää.

Lisäksi olen tullut kirjan lukemisen myötä tietoiseksi siitä että voi olla hyvä välttää päätösten tekemistä iltapäivällä, jolloin tilastollisestikin tieteellisen tutkimuksen mukaan valtaosan ihmisistä henkiset kyvyt ja mieliala notkahtavat. Omassakin elämässäni tunnistan selvästi tämän ilmiön. Kyseessä on vähän samankaltainen viisaus kuin viisaudet siitä ettei mene nälkäisenä ruokakauppaan tai tee isoja päätöksiä väsyneenä tai vihaisena.

Ilmiö kiinnostaa minua ammatillisesti siinä mielessä, että pohdin kirjaa lukiessa, pystyykö iltapäivän "notkahdukseen" vaikuttamaan mm. sillä että kiinnittää huomiota siihen mitä syö lounaaksi. Tätä olisi kiinnostavaa päästä tutkimaan, jos itse olisi ammattinsa puolesta osa tiedemaailmaa.

Oma villi veikkaukseni on, että kun on syöty tukeva, tasapainoinen vähähiilihydraattinen lounas, iltapäivä sujuu paremmin kuin silloin jos olisi syöty sekä nopeasti verensokeritasoja nostavia ja laskevia hiilihydraatteja (tärkkelystä ja/tai sokeria), rasvaa ja proteiineja samalla aterialla. Tällaisesta raskaasta seka-ateriastahan ihmiset raportoivat yleisesti saavansa väsyneen ja tukkoisen olon iltapäiväksi kun taas silloin kun on syöty ns. hiilihydraattitietoisesti, iltapäivällä pysytään virkeämpänä ja paremmalla tuulella ja lisäksi myös ajatukset ovat kirkkaammat.

Toki olemme yksilöitä ja varmasti joukkoon mahtuu myös jonkinlaisia superihmisiä, jotka ovat hyvässä reilassa iltapäivällä, syövät he sitten lähes miten tahansa lounaalla tai jättävät lounaan väliin. Lisäksi raskasta ruumiillista työtä tekevät eivät välttämättä väsähdä iltapäiväksi syötyään tärkkelyspitoisen lounaan tai sitten käyttävät maalaisälyä, osaavat kuunnella kehojaan, vetävät pienet iltapäivätirsat ja painuvat vasta sitten takaisin töihinsä uudistunein voimin.

Ammattini harjoittamisen puolesta mietin myös sitä, että koska ihmiset eivät välttämättä ole iltapäivällä parhaimmillaan, (paitsi tutkimustulosten mukaan luovassa työssä), olen ollut hyvällä polulla, sillä pidän ravintoterapeutin vastaanottoa tällä hetkellä vain aamupäivisin. Kun jossakin vaiheessa lähitulevaisuudessa saan käyttööni tilat, jotka mahdollistavat myös iltavastaanottojen pitämistä, saan lisää joustoa asiakkaideni aikatauluihin, mutta tähän saattaa mennä vielä pari vuotta tai kauemminkin. Myös luentoni ajoittuvat usein pääosin ilta-aikaan.

Milloin-kirja on niin täynnä tiukkaa ja tärkeää asiaa, että suosittelen että luet sen kaikessa rauhassa. Itsellänikin sen lukeminen kesti kauemmin kuin monien muiden kirjojen lukeminen, sillä luin siitä kenties vain sivun tai pari ja sen jälkeen keskeytin lukemisen, koska halusin rauhassa mietiskellä ja sulatella lukemaani.

Huom: Kirjoitus on tehty yhteistyössä Tuuma-kustannuksen kanssa. Raha ei ole vaihtanut omistajaa, mutta olen saanut kirjan omistukseeni veloituksetta.

Vaikeuteni tekevät minusta ammatillisesti paremman

Tämä kirjoitus kuuluu kategoriaan blogistin kuulumisia.

Aikuisen elämäni vuosia

Takanani on elämäni yksi hankalimmista vuosista. Itse asiassa vuodessta 2017 asti elämäni on ollut haastavampaa kuin sitä edeltävät vuodet. Tämä ei ole minulle mitenkään uutta. Elämässäni on ollut todella vaikeita jaksaja aikaisemminkin. Sain kuitenkin elää monta vuotta helpompaa ja parempaa elämää tässä välissä.

Vuosi 2012 oli minulle käänteentekevä, sillä sinä vuonna löysin itselleni tärkeää tietoa kilpirauhasen vajaatoiminnan kokonaisvaltaisesta hoidosta mm. eri lääkitysvaihtoehtojen suhteen ja elämääni astui myös se millainen merkitys ruokavaliolla ja funktionaalisella lääketieteellä voi olla selätettäessä niitä ongelmia, jotka heikosti hoidettu kilpirauhasen vajaatoiminta oli tuonut eteeni.

Muutamat vuodet ennen vuotta 2012

Harva tietää millaista elämäni oli useamman vuoden ajan ennen vuotta 2012. Olin naimisissa ja minulla oli kaksi pientä lasta. Terveyteni ei ollut alunperinkään hyvä. Kamppailin mm. ylipainon, masennuksen, ahdistuneisuuden ja silkan kypsymättömyyden ja lapsuuden ja nuoruuden vaikeiden kokemusteni kanssa. Minulta diagnosoitiin myös polykystiset munasarjat, verenpainetauti ja kärsin myös migreenistä. Vuosi 2007 oli jonkinlainen rajapyykki. Silloin menetin työkykyni kuudeksi vuodeksi kokonaan. Minua hoidettiin lähinnä mielenterveyspotilaana, vaikka minulla oli myös paljon fyysisiä oireita. Kamppailin vaikeiden tunteiden ja ajatusten kanssa ja minusta tuntui usein että olen taakka läheisilleni. Tunsin itseni avuttomaksi ja yksinäiseksi. Sairauteni alkoi muuttua identiteetikseni. Minä, Nina, mielenterveyspotilas, fibromyalgikko ja lopulta myös kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastava. Hain turvaa diagnooseista ja sainkin, sillä ne jotenkin auttoivat selittämään, miksi olin sellainen kuin olin.

Vaikeimpia oireita olivat masennus, ahdistuneisuus, kivut ja pahoinvointi. Lisäksi minulla oli jatkuvasti tunne, etten elä kovin vanhaksi, sillä ei sillä tavalla voinut jatkaa elämää. Aikomuksenani ei ollut tappaa itseni. Ajattelin kuitenkin, että jollain tavalla asia varmasti järjestyisi. En kyennyt näkemään elämääni kovinkaan monta vuotta eteenpäin. Siellä oli pelkkää mustaa. Ja lääkkeitä. Niitä oli paljon elämässäni tuolloin. Niillä yritettiin saada kroppani jatkamaan ja mieleni jaksamaan päivästä seuraavaan.

Uusi elämä
Vuoden 2012 jälkeen värit ja valo alkoivat palata elämääni. Pidin sitä aivan ihmeellisenä, että sain voimaa, kivut loppuivat ja aivot kirkastuivat. Ihan sillä, että muutin ruokavaliotani ja Thyroxin-lääkitys vaihdettiin Liothyronin-lääkitykseksi. Olin viimeksi tuntenut itseni yhtä terveeksi alle 16-vuotiaana. En edes muistanut millaista elämä voi olla jokseenkin terveenä ja jaksavana.

Vuonna 2013 aloin opiskelemaan. Olin aloittanut myös vertaistukitoiminnan kilpirauhaspotilaiden parissa aktiivisesti jo vuonna 2012 ja olen jatkanut sitä tähän asti. Työllistyin osa-aikaisesti alalle vuonna 2015 ja valmistuin ravintoterapeutiksi 2017. Sitten asiat alkoivat muuttumaan.

Uudet vaikeudet

Sairastin munuaistulehduksen. Sain siihen lisäksi antibioottia, joka nähtävästi vaurioitti jalkojani pysyvästi (fluorokinoloniantibiootti). Jonkin ajan kuluttua olo alkoi heiketä ja jouduin jättämään liikuntaharrastukseni kuntosalilla. Paino alkoi nousta, alkoi esiintyä uupumusta, pulssi oli korkea, samoin verenpaineet ja jalkani turposivat. Lääkäri syytti, kuten tavallista, hänelle outoa kilpirauhaslääkitystäni, mutta ei suostunut tutkimaan onko kyse liikatoiminnasta kun minä epäilin että minulla on jotakin outoa munuaisissa. Pyysin kokeita, mutta osan ratkaisevista ja tärkeistä kokeista jouduin hankkimaan itse Synlabista, sillä siellä saa kokeita myös ilman lääkärin lähetettä. Jos en olisi ollut tällä tavalla omatoiminen, ehkä ei vieläkään tiedettäisi mikä minua vaivaa.

Kokeiden perusteella lääkäri lähetti minut nefrologille, joka on munuaissairauksiin erikoistunut lääkäri. Minulta löydettiin munuaiskerästauti eli glumerulonefriitti, eli munuaiseni toimivat eikä minulla ole ainakaan vielä varsinaista munuaisten vajaatoimintaa, mutta munuaisten suodatusyksiköistä nefroneista on tuhoutunut munuaiskeräsiä, eräänlaisia esisuodatuslaitoksia ja tämän vuoksi virtsani mukana valuu ulos proteiinia ja punasoluja. Joka päivä.

Tämän vuoksi kärsin herkästi anemiasta ja aminohappojen ja proteiinien puutoksesta. Proteiinipuutos aiheuttaa mm. sen että vereni ainesosasta albumiinista on puutosta, jonka vuoksi kropassani on jatkuvasti turvotusta. En voi juoda paljoa vettä, koska se ei normaalilla tavalla poistu elimistöstäni. Jos juon vähänkin liikaa, neste kertyy kudosvälitilaan etenkin nilkkoihin ja sääriin, mutta myös muualle ja saattaa rasittaa sydämen ja keuhkojen toimintaa.

En voi siis hikoilla liikaa ja matkustaminen hyvin lämpimään lomakohteeseen on huono idea. Kesäisin tulee välttää liikaa oleilua helteessä ja asunnossa on tärkeä olla hyvä ilmaistointilaite.

Tilaa hoidetaan pitämällä verenpaine ja sykkeet riittävän alhaisina. Tässä kohden joudun myöntymään lääkityksiin ja oikeastaan olen kiitollinenkin siitä että tällaisia lääkkeitä on olemassa. Hoidon tavoitteena on estää lisätuhot, jotka voisivat syntyä jos sairauden aiheuttama liian korkea verenpaine tuhoaisi munuaisia edelleen. Silloin saattaisin joutua dialyysiin ja sitä kautta elinsiirtojonoon.

Ruokavaliohoitona on tärkeää välttää liian suolaista ja proteiinipitoista ruokaa. Voisi kuvitella, että koska proteiinia poistuu elimistöstä, sitä pitäisi tankata, mutta nimenomaan proteiinien rajoittaminen estää lisävahingot. Lääkityksistä on kuitenkin minulle ikäviä sivuvaikutuksia. Voi olla vähän vaikea tietää mikä oire kulloinkin johtuu itse sairaudesta, mikä johtuu vääränlaisen antibiootin aiheuttamista vahingoista ja mikä johtuu niistä kolmesta lääkkeestä (verenpainelääke, betasalpaaja, nesteenpoistolääke), jotka minulla on munuaistautiini.

Ruokavaliossani joudun huomioimaan sekä kilpirauhasen vajaatoiminnan, että munuaissairauteni ja monelta osin tässä kohden joutuu tekemään kompromisseja, joiden vuoksi mm. painonhallinta on hankalaa. On myös kaikin tavoin vältettävä stressiä, joten koitan olla ottamatta sitä myöskään ruokavaliosta. On opeteltava kompromissien tekemisen jaloa taitoa ja lempeää suhtautumista itseään kohtaan.

Uutta opeteltavaa

Nämä viimeisen parin vuoden aikana syntyneet uudet vaikeudet ovat olleet aikamoinen koulu. Olen oppinut hyvin konkreettisesti, että mikään ei ole varmaa, mutta elämä tulee helpommaksi kun hyväksyy epävarmuuden osaksi todellisuuttansa. Olen myös oppinut, että vaikka elintavoilla ja ruokavaliolla voidaan vaikuttaa hyvinvointiin hyvinkin merkittävällä tavalla, niilläkin on omat rajansa. Joskus on valittava huonoista vaihtoehdoista vähiten huono ja joskus pitää osata erottaa ne asiat toisistaan mihin kulloinkin pystyy tai ei pysty vaikuttamaan. Olen oppinut rentoa ja nautinnollista syömistä sen sijaan että ruokavalion ristiriitaisuuksista olisi tullut ahdistuksen aihe.

Olen ollut välillä näistä parin viime vuoden vaikeuksista hyvin lannistunut ja masentunut ja surullinen. Minkä olen kuitenkin ilokseni huomannut niin sen, että olen silti kehittynyt jatkuvasti omassa työssäni ja ihmisten kohtaamisessa. Vaikka olisi omassa henkilökohtaisessa elämässä kuinka vaikeaa tahansa, työstä saa energiaa ja iloa, sellaisenakin päivänä kun töiden ääreen on pitänyt aluksi väkisin raahautua.

Siihen on oppinut oikeastaan jo luottamaan, että työ antaa paljon ja työssä voi unohtaa hetkeksi omat ongelmat ja keskittyä auttamaan toisia ihmisiä. Olen myös jopa vähän ylpeä siitä, että olen sinnikkäästi jatkanut NLP-opintoja vaikeuksistani huolimatta. Nämä opinnot ovat kehittäneet minua ihmisenä ja ne ovat myös kehittäneet minua ravintoterapeuttina.

Masennus, tiedän että siitä paranee

Ymmärrän, että koska minulla on ollut tällaisia vaikeuksia terveyteni suhteen ja myös muunlaisia vaikeuksia elämässäni nyt viime aikoina, on normaalia että masentuu. Olen ollut masentunut aikaisemminkin. Niinkin vakavasti että olen ollut kerralla sairaalassa kokonaiset neljä kuukautta putkeen. Nyt masennus tuntuu erilaiselta mielessä siinä mielessä etten pelkää ettei tästä toipuisi.

Oireet ovat kuitenkin melko samanlaiset kuin aikaisemminkin. Minulla ne tuottavat vaikeutta hyvin arkisissa asioissa kuten kotiaskareissa ja kyvyssä hoitaa omia juoksevia asioita ja lähteä pois kotoa. Tunnen myös surullisuutta, mutta haluan suostua tuntemaan kuten tunnen, sillä tiedän että minulla on surtavaa ja silloin ihmisen kuuluu surra oman aikansa.

Olen ymmärtänyt, että masennus on päässyt elämääni myös siksi, että kun sairastuin munuaissairauteen ja kohtasin siihen liittyvät vaikeudet, tiedostamaton psykologinen strategiani oli älyllistää asiat, jotta vältyin kohtaamasta liian vaikeita kysymyksiä ja tuntemasta liian vaikeita tunteita.

Kun käsittelin ongelmiani ajattelun, älyn, tiedon ja järjen kautta, lakaisin tunteet maton alle. Sieltä ne ovat nyt vääjäämättä pöllähtäneet eteeni minun prosessoitavaksi. Minun on nyt itkettävä itkuni ja surtava suruni ja eriteltävä mitkä ovat niitä asioita, joihin voin vaikuttaa ja mihin en voi vaikuttaa. On opittava hyväksymään ne asiat ilman syyllisyyden tunteita, joihin en voi vaikuttaa ja on opittava hyväksymään myös oma epätäydellisyytensä.

Ei sairastamisen tai masennuksen läpikäymisen/potemisen kuulu olla jokin suoritus josta tulee suoriutua niin että saa arvosanaksi kiitettävän. Kun sairastaa tai kun on vaikeaa, silloin ihminen tarvitsee ja ansaitsee rakkautta ja tukea muilta ja tukea ja huolenpitoa pitää myös osata pyytää ja ottaa vastaan. Sitä on ihmisyys parhaimmillaan!

Uskon, että koettuani mitä olen elämässä kokenut ja mitä koen parhaillaan, minusta kasvaa entistä ymmärtäväisempi ja myötätuntoisempi ihminen ja osaan ottaa työssäni huomioon ihmisten asioita entistä kokonaisvaltaisemmin, yksilöllisemmin ja syvällisemmin.

Voimavaroinani tässä minulla on hengellinen, vakaumus, joka on kallioni, kaikki minusta välittävät ja minua aidosti rakastavat läheiseni ja ystäväni ja oma kallis pääni, joka on myös omilla kyvyillään kantanut minua eteenpäin ja joka juuri tätäkin kirjoittaessa ohjaa käsiäni tässä näppäimistöllä. Olkoon pääni myös hyvää pataa ja tasa-arvoinen sydämeni kanssa!