Kirjaesittely: Satu Sjöholmin VHH ruoka- ja herkkuohjeita

Yhteistyö on kaupallinen siinä mielessä, että olen saanut kirjan käyttööni kustantajalta veloituksetta.

Tätä kirjoittaessa on lauantai ja poikkeuksellisesti olen päättänyt tehdä työtä. Nimittäin kirjoittaa Satu Sjöholmin kirjasta VHH ruoka- ja herkkuohjeita tänne blogiini. Näyttää nimittäin siltä että kirja on vihdoin vapaa eikä sitä käytetä tuolla kyökin puolella. Mies aikoo kuitenkin tehdä illaksi pitsaa, joten kohta se pitää taas luovuttaa hänelle. Pistetäänpä siis hösseliksi! Kirja on ollut meillä viime viikot supersuosittu. Supersuosittu se on ollut kaikenkaikkiaan muutenkin, sillä tämän Basam Booksin kustantaman kirjan ensimmäinen painos myytiin loppuun alta aikayksikön! En kyllä ihmettele yhtään. Kerronpa miksi.

Kauniit kirja, satu, herkut ja koirat

Minusta kirja näyttää hyvältä, siinä on ystäväni Satu Sjöholmin kauniina ja iloisena ja ihania ruokia ja herkkuja kannessa. Takakannessa on myös Satun kuva ja lisäksi hänen koiriensa Tuton ja Oven kuvat! Ainakaan minua ei haittaisi yhtään jos jokaisen kirjan kannessa olisi jossain kohtaa suloisten eläinten kuvia, oli aihe sitten mikä tahansa. Satu ja koirulit ovat tuttuja Satun suositusta blogista nimeltä Kutsu Vapauteen, jossa olen itsekin ollut muutaman kerran haastateltavana eri aiheista. Koska fanitan Satua ja olemme ystäviä, en voi kirjoittaa varsinaista kirja-arvostelua, koska se olisi varmasti puolueellinen! Siksi kirjoitan sen sijaan kirjaesittelyn.

Järkevä, informatiivinen ja fiksu Satu

Kirjan alussa Satu kertoo itsestään ja siitä millainen elämäntapa ja ruokavalio hänellä itsellään on. Lisäksi on monenlaista asiaa kirjan ohjeiden tueksi ja selitetään mm. vähähiilihydraattisia ruokavalioita, niiden eroja ja sitä miten eri tavoin kirjan ohjeita voi omassa ruokavaliossaan käyttää. On mm. hyvää asiaa makeanhimosta, liikunnasta, palautumisesta ja siitä miten hiilihydraatteja voi alkaa vähentämään turvallisesti. Kirjassa on myös vinkkejä miten resepteistä voi muokata maidottomia. Reseptit ovat jo valmiiksi gluteenittomia. Satu kirjoittaa myös painonhallinnasta ja pysyvästä elämäntapamuutoksesta ja painottaa myös, että jos sairastaa jotakin sairautta, on tärkeä keskustella ruokavalioasioista lääkärin kanssa. 

"Arvostan sekä tieteellistä tutkimusta, että yksilön omaa kokemusta erilaisista terveyteen ja ravintoon liittyvissä asioissa. Haluan kirjoittaa ravitsemusasioista mahdollisimman objektiivisesti ja kiihkoilematta. Mielestäni on tärkeää, että jokainen ihminen löytää sellaisen ruokavalio, joka sopii juuri hänelle, ei ole olemassa ruokavaliota, joka sopii kaikille."

Mahdollisuudet monenlaiseen uuteen ja kiinnostavaan

Mielestäni erittäin mielenkiintoinen ja hyödyllinen osuus kirjan alussa on myös listaus ja selostukset joistain kirjan resepteissä käytetyistä ruoka-aineista. Monille kirjan anti voi olla myös jännittävä hyppäys aivan uudenlaisten ruoka-aineiden maailmaan. Itselleni uutta olivat mm. lupiinijauhot enkä ollut käyttänyt aikaisemmin omassa keittiössäni myöskään karppisokeria, vaikkakin muualla siitä tehtyjä herkkuja onkin tullut maisteltua. Myös perunakuitu pofiber on minulle uusi tuttavuus. Mascarpone-juustoakaan ei ole tullut muistini mukaan ainakaan pariinkymmeneen vuoteen ostettua.

Kirjassa on todella monia kiinnostavia ohjeita, laskin että yli 80. Niitä löytyy arkiruoista suolaisiin ja makeisiin leivonnaisiin ja jälkiruokiin. Varmasti jokainen löytää sieltä suosikkinsa ja kirjasta on pitkään iloa kunhan ei vahingossa unohda sitä käyttämättömäksi jonnekin hyllyn perukoille. Käyttökirjoja ei kannata säilyttää kirjahyllyssä. Kirjahylly on paikka, jonne moni hyvä kirja raahautuu kuolemaan aivan turhan päiten, koska me ihmiset olemme sellaisia ettei meidän kaalissa välttämättä pysy järin montaa asiaa kerrallaan.

Minä iloitsen kirjan ohjeissa siitä, että niistä löytyy niin paljon ideoita uudistaa omaa ruoanlaitto- ja leipomistapaa. Lisäksi monet ohjeet ovat hienolla tavalla myös muunneltavissa erilaisiksi. Olemme jo esimerkiksi kokeilleet kolmea erilaista tapaa reseptille, joka on alunperin kirjassa nimeltä kana-aurajuustopiiras. Aurajuuston tilalla olemme kokeilleet myös fetajuustoa ja lisäksi olemme kasviksina lisänneet myös pinaattia ja keitettyä parsakaalta ja vaihtaneet sipulin purjoon. On myös aina huomioitava, että vaikka reseptit kuinka hyvin testaisi, aina mm. ruoka-aineissa, uuneissa ja ruoanvalmistusastioissa voi olla eroavaisuuksia. Siksi mieheni, joka pääosin resepteistä kokkasi saattoi esimerkiksi seuraavan kerran muuttaa uunissaoloaikaa tai vaikkapa nesteen määrää reseptissä.

Kirjan anti meillä

Minun suosikkejani kirjan tähänasti kokeilluista resepteistä on ehdottomasti marjapiirakka, kana-aurajuustopiirakka, patonki, useatkin siemennäkkäreistä, pitsa ja suklaamousse. Vielä monet kirjan kiinnostavista ohjeista on kokeilematta ja odotamme kokkailua innolla!

Meillä on itse asiassa mieheni Kimmon kanssa koittaneet ihan uudenlaiset ajat elämässämme kun molemmat lapsemme ovat muuttaneet omiin koteihinsa. Olemme ulkoilleet paljon yhdessä ja mm. sienestäneet ja teemme myös entistä enemmän ruokaa yhdessä. Se vähän vaihtelee kumpi kulloinkin on avustavissa ja kumpi pääkokin roolissa, mutta mikä ihana yhteinen harrastus!

Tykkäämme molemmat syödä terveellisesti ja kokkailla kotona terveysruokia. Monet Satun kirjan ruokaohjeista soveltuvat erityisesti viikonloppuruoiksi, joskin alkuinnostuksessamme olemme syöneet jälkkäreitä viikollakin. Myönnettäneen! Kuitenkin, jos syö vähähiilarista juustokakkua aamupalaksi, se ei ole ihan sama asia kuin jos söisi tavallista sokerijauhojuustokakkua, varsinkin jos ottaa kyytipojaksi myös marjoja, kuitujauhetta, vettä ja tuoretta inkivääriä sisältävää marjasmoothia tuomaan aterialle myös vähän tuoretta ja antioksidantteja. Marjasmoothie siis oma lisäykseni kirjan reseptiantiin.

Tänään lauantaina lounaaksi oli kanafetapinaattipiirakkaa kera runsaan raikkaan salaatin (oma sovellus), jossa oli salaattia, rucolaa, ituja, kurkkua, tomaattia, avokadoa ja paprikaa. Kylkeen myös hapankaalta! Namm!

Kiitos Satu ja Basam Books ihanasta kirjasta!

Muita kirjaesittelyjä tässä blogissa:
http://jalkeilla.blogspot.com/search/label/kirjaesittely

Viisi englanninkielistä kirjaa kilpirauhasen vajaatoiminnasta

Kun itse joitakin vuosia sitten sain aivan totaalisesti tarpeekseni siitä että minulle määrätty kilpirauhaslääke ei toimi ja olin todella huonovointinen, uupunut ja jollakin tapaa myös selkä seinää vasten tilanteeni kanssa, läksin tutkimaan mistä löytyy lisää tietoa.

Perustieto ja uskallus kyseenalaistaa
Neuvoisin, että liikkeelle kannattaa lähteä perustiedoista, eli tutkia hormonitoimintaa ja siihen liittyen kilpirauhasen toimintaa, sen hormoneja ja hormonien säätelyä anatomian ja fysiologian kirjoista. Tämän jälkeen kannattaa tutustua nk. viralliseen yleiseen tietoon kilpirauhasen vajaatoiminnan diagnostiikasta ja hoidosta mm. tautiopin kirjallisuudesta.

Sen jälkeen tämä tieto kannattaa uskaltaa monilta osin kyseenalaistaa. Voi nimittäin hyvin itsevarmasti sanoa, jakaen mielipiteeni kansainvälisesti vähintäänkin satojen tuhansien potilastoverieni kanssa, että kilpirauhasen vajaatoiminnan diagnosointi ja hoito ei ole läheskään aina niin yksinkertainen ja helppo juttu kuin millaisena se ehkä lääkäreille lääkiksessä esitetään tai alan kirjallisuudessa opetetaan.

Sillä mitä terveyskeskuksen yleislääkäri tai jopa erikoislääkäri erikoissairaanhoidon piirissä sanoo hoidostasi, ei välttämättä kaikilta osin ole todellista käytännön arvoa kilpirauhaspotilaan arkitodellisuudessa. Näin mm. labrojen tulkinnan, lääkkeiden valinnan ja annostelujen perusteella.

Kokonaisvaltaisuus, elintavat, ravitsemus, suolisto...

Kokonaan toinen ulottuvuus on sitten myös se ristiriita että lääkärit yleisesti pitävät elintapoja ja ruokavaliota melko mitättöminä asioina kilpirauhasen vajaatoiminnan hoidossa. Kokeneet potilaat ja mm. integratiivisen ja funktionaalisen lääketieteen asiantuntijat (lääkärit ja ravitsemusasiantuntijat) ovat asiassa varsin eri mieltä kuin valtavirran lääkärit.

Kysy niiltä jotka ovat auttaneet ja niiltä jotka ovat saaneet avun

Kuka siis on oikeassa ja keltä kannattaa kysyä?

Sanoisin, että ne potilaat, joilla on itsellään sekä omakohtaista kokemusta, että laajaa kokemusta vertaistuesta osaavat kertoa mistä ihmiset saavat avun silloin kun se apu ei ole riittävää koululääketieteen piirissä. Kysykää siis niiltä, jotka ovat saaneet avun ja kysykää niiltä, jotka ovat osanneet auttaa. Potilaanahan sinua ei lähtökohtaisesti kiinnosta kuka on mielestään oikeassa, vaan kuka voi tarjota tietoa, jonka avulla saat itsesi kuntoon.

Oma tarinani, vertaistuki ja kirjallisuus

Tämän periaatteen perusteella löysin itse avun kyselemällä ihmisiltä asioista sekä sosiaalisen median kansainvälisessä vertaistuessa, että suomalaisessa vertaistuessa. Oma tilanteenihan oli siis se, että Thyroxin ei poistanut oireita ja lisäksi minulla oli vääränlainen ruokavalio, ruoansulatus- ja suolisto-ongelmia ja ravintopuutoksia. Koska olin jo hakannut tarpeeksi päätä seinään perusterveydenhuollossa ja erikoissairaanhoidon puolella, oli aika koittaa jotakin muuta. Etsin paremman lääkärin.

Lääkitykseni vaihdettiin toisenlaiseksi, samoin ruokavalio, ruoansulatustani ja suolistoani tasapainotettiin ja ravintopuutoksia korjattiin. Se ei ollut helppoa, koska olin väsynyt ja kipeä, mutta vaihtoehtona olisi ollut jäädä kitumaan ja kärsimään. Sitä en halunnut. Minun tarvitsi siis hetken aikaa jaksaa myöskin olla sinnikäs ja systemaattinen. Eniten minua auttoi kuitenkin se, että sen lisäksi että etsin itselleni apua, annoin apuani ja tukeani myös muille vertaistuessa. Siitä sai voimaa ja hyvää mieltä.

Hoito alkoi toimimaan. Sitä helpotuksen määrää ei voi sanoin kuvata kun pääsin kivuista, aivoni alkoivat toimimaan paremmin, vuosikausien masennus ja ahdistus alkoi helpottaa, jaksoin paremmin ja kohentuneetn hyvinvoinnin ja terveyden turvin luin itselleni myös uuden ammatin.

KIRJAT

Saan paljolti kiittää vertaistukea, mutta myös muutamaa kirjaa. Ne ovat englanninkielisiä, koska vastaavia ei ole saatavilla suomen kielellä, valitettavasti. Jos epäilet ettei englantisi ole riittävää, niin se että osaat perusteet riittää ja voit käydä kirjat läpi omassa tahdissa sanakirjan kanssa. Siitä minäkin aloitin, sillä opin kunnolla englantia vasta yli kolmekymppisenä. Englanninkieleni taito kehittyi sitä mukaa kun vain aloin sinnikkäästi lukemaan.

Stop The Thyroid Madness-kirjat

Ensin luin kirjan Stop The Thyroid Madness

Se on Janie Bowthorpen kirjoittama kirja. Janie on itse kilpirauhaspotilas ja potilasaktiivi, joka toimi jo ennen ensimmäisen painoksen kirjoittamista vuosia kansainvälisessä vertaistuessa. Hän lukeutuu niihin potilaisiin, joka on sitkeästi etsinyt tietoa, verkostoitunut ja ryhtynyt toimiin sekä omassa elämässään, että vertaistuessa, jotta saataisiin paremmin toimivaa kilpirauhasen vajaatoiminnan hoitoa. Kirjassa on paljon käytännöllistä tietoa mm. fiksusta labratulosten tulkinnasta, eri lääkitysvaihtoehdoista, tiettyjen ravintopuutosten ja hormoniepätasapainotilojen merkityksestä kilpirauhasen vajaatoiminnan hoidossa ja siitä mitkä asiat ovat toimineet ja mitkä eivät kilpirauhasen vajaatoiminnan hoidossa.

Kirjan kakkososassa Stop The Thyroid Madness II eri lääkärit ja asiantuntijat ovat saaneet kukin oman lukunsa ja esittävä koko joukon vajaatoiminnan hoidon kannalta tärkeitä tekijöitä.

Why do I still have hypothyroid symptoms-kirja
Dr Datis Kharrazzian on yksi funktionaalisen lääketieteen pioneereista ja hänellä on ihan uskomaton näkemys ja ymmärrys mm. autoimmuunisairauksista ja ihmisen immuunipuolustuksen tukemisesta.

Kirjassa Why do I still have hypothyroid symptoms, esitetään selkeästi ja käytännöllisesti 22 erilaista tilannetta, jossa keho on eri tavalla hypotyreoottisessa tilassa eli kilpirauhashormonien osalta vajaatoimintainen. Kirjassa esitetään asiaa nimenomaan kehon toiminnallisuuden eli funktionaalisuuden kannalta ja estietään myös käytännöllisiä ratkaisua eheyttää ja tukea kehoa mm. ruokavalion, ravintolisien ja rohdoksien avulla.

Paul Robinsonin kirjat

Brittiläinen kilpirauhaspotilas Paul Robinson on käyttänyt kilpirauhasen vajaatoimintansa hoidossa ja lisämunuaiskuoren hormonituotannon tukena T3-monoterapiaa eli hoitomuotoa yksinomaan synteettisellä T3-hormonilla jo parinkymmenen vuoden ajan. Hän on tämän hoitomuodon ylivoimaisesti perehtynein asiantuntija koko planeetalla. Lisäksi hän tuntee myös muut lääkitystyypit kilpirauhasen vajaatoiminnan hoidossa ja osaa erittäin kansantajuisesti ja käytännönläheisesti valottaa mitkä laboratoriokokeet ovat oleellisia, miten niitä on viisasta tulkita, miten kilprauhashormonihoidot toimivat ihmisen kehossa ja ennenkaikkea mistä on apua ja mikä hoidossa voi johtaa harhaan.

Kun luet hänen kirjoistaan hänen oman vaikean ja kivikkoisen matkansa kohti terveyden palauttamista ja sen millä tavalla hän on itse päätynyt ottamaan asioista selvää ja myös millaista mittavaa kokemusta hänellä on tuhansien ihmisten auttamisesta kansainvälisessä vertaistuessa, et voi kuin ihailla hänen asiantuntemustaan ja haluaan auttaa ihmisiä. Paul on vilpitön, vaatimaton, viisas ja tietävä mies.

Kirjojen arvokasta antia on myös hänen vaikuttava perehtyneisyytensä alan tieteelliseen tutkimukseen. Kirjat ovat täynnänsä lähteitä, joista voit halutessasi myös itse tarkistaa mitä tutkimuksia ja miten hän kirjoissaan referoi.

Kirja Recovering With T3 kertoo T3-hormonin käytöstä kilpirauhasen vajaatoiminnan hoidossa. Kirja sisältää tietoa laboratoriotesteistä, niiden tulkinnasta, siitä missä tilanteissa T3-monoterapiaa voisi ajatella kokeiltavan ja ennenkaikkea millaista on menestyksekäs ja turvallinen T3-monoterapian toteuttaminen. Kirjassa on myös tietoa siitä mitkä eri asiat voivat vaikuttaa hoidon onnistumiseen. Kirja sisältää systemaattisen protokollan T3-hormonin annostelusta monoterapiana. Kirja ei siis käsittele eläinperäisten valmisteiden käyttöä tai hoitoa jossa lääkityksenä on sekä tyroksiini (T4-hormoni), että liothyroniini (T3-hormoni)

Ongelmiin saada kilpirauhashormonihoito toimimaan liittyy usein puutteellinen (vaikkakaan ei välttämättä erittäin vakavasti puutteellinen) kortisolin erittyminen. Recovering with T3-kirja sisältää myös tietoa siitä miten T3-hormonivalmisteen annostelun ajoittaminen aikaiseen aamuun tai aamuyöhön voi auttaa kehoa tuottamaan riittävän määrän kortisolia. Kirja sisältää myös aiheeseen liittyvää tieteellistä pohjaa. Menetelmän nimi on Circadian T3 Method ja tuhannet ovat jo hyötyneet sen käyttämisestä, mukaanluettuna minä itse. Pääsin tällä menetelmällä myös eroon lääkärin määräämästä kortisonkorvaushoidosta. Tietenkään menetelmä ei voi auttaa kaikkia, mutta jos käytössäsi on T3-hormonia sisältävä kilpirauhaslääkitys, menetelmää voi useinmiten kokeilla, mutta suosittelen että teet yhteistyötä lääkärisi kanssa ja luet ensin joka tapauksessa kirjan. Olen kirjoittanut aiheesta suomeksi tässä blogissa.
Niille, jotka haluavat perehtyä menetelmään syvällisemmin ja tarkemmin, on Paul kirjoittanut myös kirjan Circadian T3 Method Handbook, vaikkakin tämä kirja on tässä listattuna ikäänkuin "bonuksena", koska se käsittelee ennemminkin kortisoliasiaa, ei niinkään kilpirauhasen vajaatoimintaa.

Uusin helmi Paulin kirjoittamissa kirjoissa on hänen kaikille kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastaville kirjoittama kirja Thyroid Patients Manual. Mielestäni jos voisit hankkia ja lukea vain yhden ainoan aihetta käsittelevän kirjan, tämä olisi juuri "se kirja".

Kun tilasin ja luin sen, minulla oli tietenkin pitkäaikaisena Paul-fanina ollut jo ennakko-odotuksena että kirja on hyvä, mutta en osannut odottaa että se olisi niin messevän mahtavn upean hyvä kuin se on! Siinä kirjoitetaan todella kattavasti, simppelisti ja ymmärrettävästi mm. siitä miten kilpriauhanen ja sen hormonit toimivat, millä tavalla ihminen voi tulla vajaatoimintaiseksi, mitkä eri asiat vaikuttavat hoidon onnistumiseen ja millaisia erilaisia hoitovaihtoehtoja ja lääkitysvaihtoehtoja on olemassa. Kirjassa selitetään millä tavalla oman lääkityksensä voi saada toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla.

Nämä kaikki em. kirjat löytyvät omasta kirjahyllystäni ja niistä on ollut minulle ihan valtava hyöty. Suosittelen niitä lämpimästi. Niiden tarjoama tieto ja näkökulmat ovat sijoitus hyvinvointiisi ja terveyteesi.

vastuuvapauslauseke: Mielipiteet ja suositukset em. kirjoista ovat omiani eikä tämän blogitekstin tai kirjojen materiaalia ole tarkoitettu henkilökohtaisiksi hoito-ohjeiksi. Vastuu hoidostasi kuuluu aina sinulle itsellesi ja lääkärillesi.

P.S Suomesta voi olla vaikea tällä hetkellä löytää hyvää lääkäriä kilpirauhasasioissa. Jos tarvitset hyvää lääkäriä, suosittelen että ihan ensimmäiseksi opiskelet asiaa mahdollisimman paljon itse. On aina sitä parempi, mitä enemmän olet itse kartalla asioista. Tämän jälkeen voit kysyä minulta yhteystietoja. Ainakin tätä kirjoittaessa nykyinen lääkärini ottaa uusia potilaita.

"Milloin?" - Kiinnostava kirja fiksun ajoittamisen tieteestä ja taidoista

Tuuma-kustannuksesta lähetettiin minulle Daniel H. Pinkin kirjoittama Milloin?-niminen kirja. Myönnän, etten ollut siitä ennakkoon ihan huippukiinnostunut, mutta kirja vangitsi huomioni alkulehdiltä asti.

Tämä on niitä kirjoja, jotka ovat selvästi omiaan muuttamaan ihmisen ajattelutapaa. Tätähän kirjat toki tekevät muutenkin, mutta mielestäni Milloin?-kirjalla on iso potentiaali avata sisällöllään ihmiselle ihan uusia ovia, uusia ajattelu- ja jäsentämistapoja, jotka voivat kohentaa ihmisen elämää esimerkiksi opiskelun ja työelämän puitteissa ja toki myös henkisessä kasvussa, ajattelun taidoissa. Tämä kirja tarjoaa tietoja ja näkökulmia siihen, että lukija voi jatkossa elämässään tehdä tietoisempia ja tietoon perustuvia päätelmiä siitä, millä tavalla jokin asia voisi olla hyvä ajoittaa.

Ihmiset rakastavat kysymyksiä, koska he ovat uteliaita ja haluavat tietää, ymmärtää ja oppia. Kenties milloin-kysymys on jäänyt kysymysten joukossa liian vähälle huomiolle?

Kirjassa keskitytään siihen, miten eri asioita kannattaa ajoittaa esimerkiksi vuorokauden ajan mukaan ja miten tässä voidaan huomioida eri ikäiset ihmiset ja se millainen luontainen vuorokausirytmi kenelläkin on. Tiesitkö esimerkiksi, että valtaosa ihmisistä ei ole sen enempää aamuvirkkuja kuin iltakukkujiakaan vaan jotakin tältä väliltä? Tiesitkö, että se mihin aikaan päivästä ihminen on parhaimmillaan toisaalta vaikkapa älyllisiin suorituksiin ja päätelmiin ja toisaalta luovaan työhön voi riippua siitä onko hän teini-ikäinen, lapsi vai aikuinen?

Kirjassa tuodaan esiin tietoutta sekä otollisista että mahdollisesti huonoista ajoituksen ajankohdista sekä käytännöllisten elävän elämän esimerkkien, että tieteellisen tutkimuksen valossa. Mielestäni juuri sekä esimerkit, tieteellisen tutkimuksen referoiminen, että kirjoittahan selkeä ja hauska tapa kirjoittaa tekevät kirjasta niin kiinnostavan, viihdyttävän ja käyttökelpoisen.

Kirja rakentuu osin myös kolmelle erilaiselle aspektille:

1. Milloin jotakin on hyvä aloittaa

2. Mitä huomioida jonkin keskivälissä

3. Miten käyttää ajoituksen taitoa jonkun loppuun saattamiseksi

Kirja sisältää myös kaavioita, jotka on laadittu tukimustulosten perusteella havainnollistamaan sitä miten selkeästi tutkimukset paljastavat tutkimusnäyttöä suhteessa aikaan. Tässä poimintoja näiden kaavioiden kuvateksteistä:

"Myönteinen mieliala nousee aamulla, laskee iltapäivällä ja nousee jälleen illalla"

"Onnellisuuden tunne listääntyy aamupäivän aikana, vähenee iltapäivällä ja kasvaa jälleen illalla"

"Lämmön tunne muita kohtaan voimistuu aamupäivän aikana, heikkenee iltapäivällä ja vahvistuu jälleen illalla"

"Jopa apinoiden hyvinvointi notkahtaa keski-iässä"

"Ihmiset pitävät makeisista eniten silloin kun tietävät sen olevan viimeinen, jonka he saavat"

Kirja sisältää useita aikahakkerin oppaiksi-nimettyjä osuuksia, joissa esitetään käytännön neuvoja koskien hyvää ajoitusta. Näissä oppaissa käsitellään mm. seuraavia asioita:

-Kuinka saada selville sinulle sopivin hetki: Kolmiportainen menetelmä

-Milloin urheilla: Ultimaattinen opas

-Neljä vinkkiä parempaan aamuun

-Neljä vinkkiä lentävään lähtöön uudessa työssä

-Milloin olisi hyvä olla ensimmäinen

-Viidenlaiset palauttavat tauot, valitse mieleisesi

-Milloin irtisanoutua

-Neljä elämänaluetta, joihin voit luoda parempia loppuja-Neljä improsivaatioharjoitusta, joiden avulla voit parantaa ryhmäajoitustaitojasi

Kenelle kirja sitten mielestäni sopii? Mielestäni olisi vaikea kuvitella ihmistä, jolle se ei sopisi ja joka ei siitä voisi monellakin tapaa hyötyä. Tämä kirja on kuitenkin mielestäni erityisesti sellaisen ihmisen kirja, joka haluaa kehittää itseään, toimintaansa ja ajattelunsa taitoa. Tämä on uteliaan ihmisen kirja ja sellaisen ihmisen kirja, joka ei halua jämähtää paikalleen vaan joka haluaa oppia uutta ja myös toimia juuri oppimiensa uusien asioiden mukaan.

Itse aion soveltaa kirjan tietoutta mm. siitä millä tavalla on hyvä toteuttaa päiväunet, koska itselläni jäävät toisinaan yöunet hieman lyhyiksi ja minulla on tapana silloin paikata niitä pienillä päiväunilla. Aikaisemmin mieltäni vähän askarrutti, jopa hieman painoi se että olin ajoittanut päiväuneni mielestäni liian myöhäiseen iltapäivään. Kirjan anti kuitenkin huojensi mieltäni ja huomasin että omien päiväunieni ajankohta ja pituus oli juuri minun vuorokausirytmilleni järkevää.

Lisäksi olen tullut kirjan lukemisen myötä tietoiseksi siitä että voi olla hyvä välttää päätösten tekemistä iltapäivällä, jolloin tilastollisestikin tieteellisen tutkimuksen mukaan valtaosan ihmisistä henkiset kyvyt ja mieliala notkahtavat. Omassakin elämässäni tunnistan selvästi tämän ilmiön. Kyseessä on vähän samankaltainen viisaus kuin viisaudet siitä ettei mene nälkäisenä ruokakauppaan tai tee isoja päätöksiä väsyneenä tai vihaisena.

Ilmiö kiinnostaa minua ammatillisesti siinä mielessä, että pohdin kirjaa lukiessa, pystyykö iltapäivän "notkahdukseen" vaikuttamaan mm. sillä että kiinnittää huomiota siihen mitä syö lounaaksi. Tätä olisi kiinnostavaa päästä tutkimaan, jos itse olisi ammattinsa puolesta osa tiedemaailmaa.

Oma villi veikkaukseni on, että kun on syöty tukeva, tasapainoinen vähähiilihydraattinen lounas, iltapäivä sujuu paremmin kuin silloin jos olisi syöty sekä nopeasti verensokeritasoja nostavia ja laskevia hiilihydraatteja (tärkkelystä ja/tai sokeria), rasvaa ja proteiineja samalla aterialla. Tällaisesta raskaasta seka-ateriastahan ihmiset raportoivat yleisesti saavansa väsyneen ja tukkoisen olon iltapäiväksi kun taas silloin kun on syöty ns. hiilihydraattitietoisesti, iltapäivällä pysytään virkeämpänä ja paremmalla tuulella ja lisäksi myös ajatukset ovat kirkkaammat.

Toki olemme yksilöitä ja varmasti joukkoon mahtuu myös jonkinlaisia superihmisiä, jotka ovat hyvässä reilassa iltapäivällä, syövät he sitten lähes miten tahansa lounaalla tai jättävät lounaan väliin. Lisäksi raskasta ruumiillista työtä tekevät eivät välttämättä väsähdä iltapäiväksi syötyään tärkkelyspitoisen lounaan tai sitten käyttävät maalaisälyä, osaavat kuunnella kehojaan, vetävät pienet iltapäivätirsat ja painuvat vasta sitten takaisin töihinsä uudistunein voimin.

Ammattini harjoittamisen puolesta mietin myös sitä, että koska ihmiset eivät välttämättä ole iltapäivällä parhaimmillaan, (paitsi tutkimustulosten mukaan luovassa työssä), olen ollut hyvällä polulla, sillä pidän ravintoterapeutin vastaanottoa tällä hetkellä vain aamupäivisin. Kun jossakin vaiheessa lähitulevaisuudessa saan käyttööni tilat, jotka mahdollistavat myös iltavastaanottojen pitämistä, saan lisää joustoa asiakkaideni aikatauluihin, mutta tähän saattaa mennä vielä pari vuotta tai kauemminkin. Myös luentoni ajoittuvat usein pääosin ilta-aikaan.

Milloin-kirja on niin täynnä tiukkaa ja tärkeää asiaa, että suosittelen että luet sen kaikessa rauhassa. Itsellänikin sen lukeminen kesti kauemmin kuin monien muiden kirjojen lukeminen, sillä luin siitä kenties vain sivun tai pari ja sen jälkeen keskeytin lukemisen, koska halusin rauhassa mietiskellä ja sulatella lukemaani.

Huom: Kirjoitus on tehty yhteistyössä Tuuma-kustannuksen kanssa. Raha ei ole vaihtanut omistajaa, mutta olen saanut kirjan omistukseeni veloituksetta.

Rakkausruokamies Olli Posti seikkailee supermarketissa

Olli Originelli

Kun ensimmäisen kerran näin Olli Postin Supermarket-Survival kirjan ulkonäön, ajattelin että mitähän hitsiä. Onpas vähän hmmm. värikäs kirja. Vähän sama juttu kun ensimmäisen kerran aloin etäältä tutustua Olliin ja tapasinkin kerran ohimennen messuilla jo vuosia sitten: "Mikähän ihme tyyppi toi oikein on?" Nyt olen ihan parin viime vuoden aikana tutustunut Olliin somessa ja kasvotustenkin vähän enemmän ja olen oppinut todella pitämään hänestä ja arvostamaan häntä. Olli on originelli. Olli on ollut rohkea ja nähnyt todella paljon vaivaa hiffatakseen ja oppiakseen niitä asioita joita on tarvinnut hiffata ja oppia ja saadakseen itsensä ylös kurimuksesta, johon moni jää, vaikka ei välttämättä tarvitsisi jäädä. Ollin oma tarina kirjassa on liikuttavan rehellinen ja paljastaa Ollista kyvyn nousta tuhkasta kuin se tarinan Fenix-lintu. Pohjalla ja vaikeuksissa ollaan välillä, mutta ei jäädä tuleen makaamaan!

Senkin olen huomannnut Ollista, että hänellä on kyky innostaa porukoita. Hän nimenomaan on innostaja, ideoitsija ja kun hän antaa vinkkejä ja kertoo mielipiteensä, hän tekee sen väkivallattomasti maailmankuvastaan käsin, ei lukittaudu totuus-viestiin, joka katkaisee yhteyttä ja lukitsee kaikki viestit paikoilleen. Hänen tyylinsä mahdollistaa sen että ihminen voi innostua, koska häntä ei painosteta ylhäältä käsin vaan houkutellaan myönteisellä tavalla ja kansantajuisesti perustellen tekemään fiksuja valintoja niin että elämässä säilyy myös ilo syömiseen ja hyvinvoinnistaan ja terveydestään vaalimiseen. Nämä Ollin ominaisuudet ja supervoimat tulevat kirjassakin aivan erinomaisesti esiin.

Olli osaa myös joukkoistaa ja koska hän ei kuulu niihin ihmisiin, jotka kärsisivät kaikkivoipaisuuden syndroomasta, hän osaa myös tarvittaessa pyytää apua ja hankkia tietoa eri osaajilta ja asiantuntijoilta. Olli tuo kirjassaan esiin myös sen, miten paljon hän on saanut apua ihmisiltä. Se tuodaan esiin suoraan mm. kirjan lopussa ja se näkyy myös siitä että SuSu-kirjassa on myös kiinnostavia kokemuksia ja kertomuksia vieraskynäilijöiltä. Kun tuntee arvonsa, on varaa pyytää apua ja antaa kunniaa ja tunnustusta toisillekin. Itselläkin on ollut ilo olla mukana kirjan toteuttamisessa, sillä kirja sisältää minulta sitaatin rasvahappojen merkityksestä ihmisen biokemialle ja lisäksi kirjan lopussa on myös muutaman sivun verran minun selviytymistarinaani. (Tämä blogipostaus ei siis ole kirja-arvostelu, koska olen siihen varsin jäävi, tämä on mielipidekirjoitus.)

Muistan erään päivän kun Olli vain randomisti kysyi, voisko hän hypätä junaan ja tulla haastattelemaan mua Helsingistä tänne Hyvinkäälle. Sitten Olli tuli, hoidettiin audiohaastattelu ja jutusteltiin henkeviä. Minua on jäänyt kaduttamaan hommassa vain se, että mulla ei sattunut oikein olemaan mitään millä ruokkia Olli, sillä karjalaiset sukujuuret tuppaa olemaan sellaisia että kun tulee joku kylään, hän saisi mielellään vähän niinkuin pallona kierien hyvin syötettynä sitten lähteä tyytyväisenä (ähkynä) kotiinsa. :D

Mulla Olli yhdistyy mielessäni sienireissuun, sillä olen saanut päähäni, että joku päivä Olli vois tulla taas sillä junalla meille ja voitaisiin vaikka tämän vuoden syksynä tehdä sieniretki läheiseen metsään, jutella taas henkeviä ja laittaa sienistä ruokaa.

Kirja kun kangastatti

Takaisin siihen Ollin kirjaan. Miksi mulla, (taas sienijuttuja) tuli kirjasta mieleeni kangastatti? Mulla tuli siitä nimenomaan mieleeni sellainen pieni, vähän oranssimaltoinen kiinteä napakka kangastatti, jonka pillistö on tummahkon ruskea ja joka maistuu ihan tautisen hyvältä sipulin ja valkosipulisiivujen kanssa pannulla voissa paistettuna. Varmaankin siksi, että kirja on napakka, pieni ja täynnä tiivistä, herkullista asiaa.

Kirja mukaan kauppaan

Kirjan voi helposti ottaa mukaan kauppareissulle, koska vaikkakin se on paksuhko, se ei ole liian iso mahtuakseen vaikka laukkuun tai reppuun. Kaupassa kirjasta voi selata ideoita sen mukaan mitä löytyy mm. hevi-osaston sesongista ja muiltakin osastoilta. Ruokakaupassa käynti voi olla seikkailu ja kuten sienimetsältä, mukaan saaliiksi voi tarttua monenlaista; Kaikenlaisia ruoka-aineita, joita ei kauppaan lähtiessä ollenkaan arvannut hankkivansa. Ellei sitten halua tehdä etukäteen ostoslistaa, josta ei poiketa. Joskus sekin voi olla toki paikallaan jos on taipumus rönsytä siellä kaupassa esimerkiksi ohi kukkaronnyöriensä tai ohi napaläskiensä. :D (Ollilla ei ole tätä vaaraa, hän on luuta, nahkaa ja lihasta ja voisin kuvitella että hän vain piirtelisi ostoslistaansa vaikkapa sydämiä. Pitääkin kysellä mitä piirtelisi, jos piirtelisi...)

Sankariviitta

Ja ne kirjan kansien värit! Ei todellakaan tylsää ja tavanomaista vaan riemastuttavat pinkki ja turkoosi! Lisäksi kirjassa on kuvia Ollista super-Ollin viitassa mm. lentelemässä just sinne minne ikinä tarvitsee ja minne ikinä hän haluaa mennä. Ottakaa ihmiset mallia Ollista ja pukekaa se oman elämänne supersankariviitta päälle, jos ei kirjaimellisesti, niin kuvainnollisesti. Meiltä kaikilta löytyy se vaatekaapista. Toisilla se vaan saattaa olla muitten roippeitten alla tai pakattuna varastoon pilkkihaalarin alle.

Marginaalit

Kun kirjan avaa, huomaa, että marginaalissa on tilaa muistiinpanoille. Ehkä juuri tätä voisi käyttää kaupassakäynnissä, eli poimii tekstistä tärkeimmät ideat ja sanat marginaaliin, josta ne sitten helposti löytää kaupassa. Tai sitten voi vaikka hommata niitä pieniä kapeita post-it lappuja, johon voi kirjoittaa vaikka ruoka-aineiden nimiä. Ollin suositukset ja ideat löytyvät silläkin tavalla kaupassa kirjasta helposti.

Kirjan antia
Miksi tämä kirja kannattaisi hankkia? Minusta se on raikkaan omanlaisensa ja erilainen verrattuna moneen muuhun ravitsemusaiheiseen hyvinvointikirjaan. Pidin etenkin näkökulmista joita Olli kirjassa toi esiin. Pidän hänen ajatuksistaan kestävän, ravitsevan ja ekologisen ruoantuotannon, tuotantoketjun ja ruoanlaiton suhteen. Monet asiat on tehty ennen järkevämmin, mutta ajatelkaas kun vanha osaaminen ja tieto yhdistetäänkin siihen mitä kaikkea ravinnosta on nykyaikana saatu selville? Ei siitä voi syntyä kuin parempaa rakkausruokaa!

Pidin myös siitä ajatuksesta, että kun päivitämme ruokamme ravintotiheämmäksi ja maultaan ja ravintoarvoiltaan paremmiksi, elimistö vähentää vaatimuksiaan pistää mussutellen sisuksiinsa kaikenlaista tyhjää roskaa. Vaikka Olli kirjoittaa mielestäni ihmisten suuntaan hyvin väkivallattomasti, hänestä löytyy sopivan pippurinen puoli myös kun hän tuo esiin nykyruoan epäkohtia ja vääryyksiä mitä ruoan tuotantoon sisältyy. Tässä näen nykypäivän soturin, joka puolustaa lempeästi ihmisten oikeuksia voida paremmin, elää paremmassa maailmassa ja voida tehdä parempia valintoja. Olli on visionääri.

Kirjassa käydään läpi yksityiskohtaisesti erilaisia ruoka-aineita ja ruoka-aineryhmiä ja perustellaan miksi ja millä tavalla päivittäiset käytössä olevat ruoka-aineemme voi päivittää ravitsemuksellisesti paremmiksi ja maukkaammaksi, sellaiseksi johon elimistömmekin voi olla tyytyväinen ja josta se täyttää parhaalla mahdollisella tavalla ravinnontarpeitaan. Kirja on tässä suhteessa ideoiden ja vinkkien kultakaivos, samoin kuin näkökulmienkin. Ihmisten ravistelua ja oivalluttamista noiden sanojen parhaassa mahdollisessa merkityksessä.

Mielestäni Supermarket Survival-kirja sopii niille ihmisille jotka ovat avarakatseisia ja valmiita makustelemaan niin erilaisia näkökulmia kuin parempaa ja kiinnostavampaa ruokaakin. Kirja on nimenomaan kirja syöjältä ja nautiskelijalta toiselle syöjälle ja nautiskelijalle, ihmiselle joka on myös valmis ennakkoluulottomasti alkaa aluomaan ihan omaa ruokakulttuuriaan. Sen voi aloittaa pienestä. Kaikkia muutoksia ei tarvitse tehdä heti ja toki jokainen voi itse päättää missä kohtaa pitäytyy totutussa ja missä kohtaa ja mihin tahtiin kokeilee uutta.

Uhri, taistelija ja parantuja

Klikkaa kuvasta saadaksesi kuvan isommaksi

"Oletko uhri, taistelija vai parantuja?"

Näin kysytään kirjan "Elämää voi aina parantaa"-kirjan eräässä luvussa. Kirjan on kirjoittanut fysioterapeutti ja kouluttaja Karita Palomäki. Karita on toki paljon muutakin. Hän on superosaaja ja hänellä tulee olemaan vielä aivan huimaista annettavaa monenlaisille kivuista ja terveysongelmista kärsiville ja ihmisyyteen liittyvän kipuilunkin kanssa kamppaileville. Löydät Karitasta lisää tietoja hänen Mieliliike-verkkosivustoltaan.

Muistan oman paranemistarinani kanssa kamppaillessani olleeni sekä toisinaan uhri, että välillä taistelija. Uhrina olin kiltti potilas joka teki mitä lääkäri sanoi ja söi kiltisti lääkkeet mitä hän määräsi. Aina kun tuli oireita ja terveysongelmia, marssin lääkärin luokse niitä valittamaan. Se ei ole paha juttu, mutta luovutin kaiken vastuun terveydestäni hoitohenkilökunnalle. Se ei toiminut. Sain aina enemmän ja enemmän diagnooseja ja lääkityksiä ja voin aina huonommin ja huonommin. Diagnoosit alkoivat muuttua identiteetikseni ja toisilla lääkkeillä hoidettiin jo edellisten lääkkeiden aiheuttamia sivuvaikutuksia. Uhriuduin myös siten, että kaikesta sairaudesta ja masennuksesta käsin poimin ympäristöstäni kaikki vihjeet, jotka viittasivat siihen että kukaan ei välitä, kaikki hylkäävät ja olen taakaksi muille. Maailmasta tuli aika synkkä paikka elää.

Taistelijan moodin vuoksi paranemiseni otti takapakkia ja loi valtavaa ahdistuneisuutta ja stressiä. Taistelin saadakseni oikeutta ja sitä hoitoa mitä tarvitsin ja mitä muut kaltaiseni potilaat tarvitsivat. Kaikki asiaan liittyvä epäoikeudenmukaisuus, pahuus ja vääryys vyöryivät ylitseni. Minulla ei ollut siihen mitään suojauksia. Tämän tuoksinassa terveys otti kovaa hittiä. Niin kovaa että omat kortisolitasot laskivat ja jouduin kortison-korvaushoidolle. Taistelumoodi veti myös ruumiillisesti heikoksi. Urheilla pystyin vasta kun onnistuin irrottautumaan tästä moodista ja näkemään selvemmin mitä voin tehdä, mitä kannattaa tehdä, mikä on minun asiani, mikä kokonaan jonkun toisen.

Lainauksia kirjasta:

"Hyväksyminen ei ole luovuttamista, vaan se voi myös olla aktiivinen tila, jossa voimme hakea elämäämme sopivia vaihtoehtoja. "

"--useinmiten törmäämme joko uhrin tai taistelijan identiteetteihin, jotka kumpikaaneivät lopulta edistä paranemistaeivätkä tue sitä, että löytäisit elämääsi hyväksyntää, rauhaa ja eheyttä. "

"Uhrina et kykene ottamaan vastuuta etkä siten löydä omaa voimaasi."

"Taistelija luo kehoonsa stressiä."

"Kun kykenemme hyväksymään, rauhoitumme ja avaudumme uudelle."

Karita Palomäki 

Kirja on yksi fyysisesti kauneimmista, ellei kaunein, jota olen koskaan nähnyt. Se sopii mielestäni kaikille jotka ovat sairastuneet, ovat toipumisen tiellä, miettivät tapoja kohentaa elämänlaatuansa tai auttavat työnsä, vapaaehtoistyönsä tai elämänsä kautta muutoin toisia ihmisiä. Kirja on selkeä ja helposti ymmärrettävä ja se sitältää ajattelua, jolla on potentiaalia mullistaa ison joukon ihmisiä elämä.

En halua spoilata liikaa, etten pilaa löytöretkeäsi tämän ihmeellisen ja kertakaikkisen vaikuttavan kirjan parissa.

En saa kirjan kehumisesta rahaa, mutta olen saanut kirjan arvosteltavaksi veloitusetta kustantajalta. Kehun kirjaa yksinkertaisesti siksi että se on kehumisen arvoinen.

Tämä sama teksti ja kuvat julkaistaan myös Jalkeilla-blogissani

Teemun kirja miehille ja naisille, jotka haluavat ymmärtää miehiä

Kun kirja on kädessä

Olin jo ennen lukemista vaikuttunut Teemu Syrjälän kirjasta "Elinvoimaisen miehen kirja -Matkakertomus nykymiehelle, terveydestä, rakkaudesta ja seksuaalisuudesta". Kunnon kovakatinen kangaspintainen kirja, jonka sivut ovat yhtä jykevät kuin kirjan kirjoittaja ja kirjan tekstikin. Ei mitään liirumlaarumpaperia. Tai sisältöä.

Kuvat. Ne ne todella tekevät vaikutuksen. Upeita kuvia Teemusta ja pohjoisen luonnosta. Tämä kirja on yksi visuaalisesti kauneimmista kirjoista, jonka tiedän. Sivut ovat kauniin sävyisiä ja kuvat on käsitelty taitavasti, harmonisesti.

Miehillä ja naisilla on erilaiset tarpeet ja roolit

Koska miehet ovat naisten mielestä yhtä outoja olentoja kuin naiset miesten mielestä, olen jo aikaisemmin elämässäni tehnyt kurkistusta heidän elämäänsä ymmärtääkseni heitä paremmin lukemalla kirjoja ja tietenkin havainnoimalla heitä heidän luontaisessa ympäristössään. Oppimiseen on kuulunut myös erilaisia kenttätestejä. Olen erityisesti pitänyt mm. John Grayn Mars ja Venus-kirjoista, koska ne sopivan yleistävällä tavalla selittävät eroja miesten ja naisten välillä ja esittävät käytännön ehdotuksia miten marsilaiset ja venuslaiset voisivat, ei vain oppia jotenkuten pärjäämään keskenään, vaan jopa kukoistamaan yhdessä.

Teemu Syrjälä TEDX, Otaniemi. Lähde: Facebook

Teemun kirjasta löysin monia samoja elementtejä. Vaikka kirja on erityisesti miehille suunnattu, mielestäni kaikkien naisten tulisi lukea se. Teemu esittää siinä pyyteettömän rehellisesti varmasti monille hyödyllisiä käsityksiään ja oivalluksiaan miesten avuksi. Samalla naisetkin voivat oppia ymmärtämään ja tukemaan elämänsä miehiä: veljiään, aviomiehiää, isiään, poikiaan, ystäviään. Toki sydäntietoiset ja tunneälykkäät nykymiehetkin pyrkivät myös puolestaan ymmärtämään elämänsä naisia, mutta tämä kirja on kunnianosoitus nimenomaan miehille, heidän omalle henkilökohtaiselle sankaritarinalleen ja polulleen.

Miesten ja naisten "selittäminen" on taitolaji, sillä sen lisäksi että miehet ja naiset ovat keskenään erilaisia, he ovat myös yksilöinä erilaisia. Mielestäni Teemu on osannut erinomaisesti ottaa tämänkin huomioon. Ei kirjassa mitään valmiiksi pureskeltua tarjota, mutta ajatuksia tutkittavaksi, jotta omalle tietoisuutensa ja ajattelunsa laajentumiselle olisi hyvää ruokaa.

Ei ehkä kaikille, ainakaan vielä

Kirja sopii varmasti hyvin erilaisille miehille, mutta voisin kuvitella, että miehet jotka ovat kasvutarinansa jossakin kipeässä ja vaikeassa vaiheessa, vaiheessa jossa he vielä eivät ole valmiita päästämään irti ympärilleen rakentamista kovista puolustuspanssareistaan eivätkä ole valmiita siirtymään eteenpäin, kirja saattaisi herättää torjuntareaktion tai sitten ei vain kiinnosta yhtään. Niinhän se on kuitenkin kaikessa merkityksellisessä ja mielekkäässä kirjoittamisessa, sen olen itsekin huomannut. Jos pyrkii miellyttämään aivan kaikkia ja alkaa siksi kirjoittamaan mauttomasti, hajuttomasti ja värittömästi, lopulta ketään ei enää kiinnosta. Teemun teksti on kaikkea muuta kuin mauton, hajutonja väritön. Se on väkevää, viisasta, myötätuntoista ja sen lisäksi myös hyvin käytännöllistä.

Voisin myös kuvitella, että naiset, joilla on miehiä vastaan paljonkin hampaankolossa, saattavat ärsyyntyä joistakin kirjan yksityiskohdista. Silloin on kenties hyvä tutkailla sisintään. Mihin kohtaan siellä osui ja mistä se kertoo? Jotkut kirjan piirteet saattaisivat myös ärsyttää niitä ihmisiä, jotka eivät ole ihan vielä ymmärtäneet, ettei tasa-arvon tarvitse tarkoittaa sitä että kieltää oman sukupuolensa yksilölliset ja erilaiset tarpeet tai kokee ne vioiksi tai heikkouksiksi. Kirja ei välttämättä myöskään juurikaan ota kantaa niiden yksilöiden tilanteeseen, jotka kokevat sukupuolensa suhteen olevansa jotakin muuta kuin selvästi naisia tai miehiä.

Pieniä makupaloja

Teemun kirja varmasti kiinnostaa monia! Se on niitä kirjoja jotka herkästi ahmittaisiin siltä seisomalta. Jo sen ensimmäisiltä sivuilta havaitsin, että tässä tulee tuhti paketti eikä tätä kirjaa kannata lukea vain nopeasti ahmien läpi vaikka mieli tekisi. Kannattaa makustella sen ajatuksia. Niinpä hain alleviivaustussin ja kävin sen kanssa tekstiä läpi. Tässä joitakin alleviivaamiani kohtia:

"--suurien tunteiden, kuten surun ja vihan kohtaaminen vaatii vahvaa emotionaalista voimaa."

"Ethän takerru sanaan "todellinen mies", jota me kaikki olemme tietysti myös automaattisesti. Tässä kirjassa tarkoitan ilmaisulla sitä suurinta potentiaalia, jota voimme miehinä ilmentää."

"Matkamme on merkityksellisempi kun kysymme: Mitä minä voin antaa heimolleni?"

"Ehdotan eri maailmojen yhdistämistä. Henkisyys intuitio ja kehollinen viisautemme voi tukea loogista, järjestelmällistä ja tieteellistä tapaamme nähdä maailma."

"Meidän miesten täytyy jättää äitimme taaksemme ja löytää oma voimamme. Mikäli kumppanini määrää kaapin paikan, se kertoo, etten pysty tekemään sitä itse. Mikäli ottaisin vastuun ja hallinnan, ei kumppanini sitä tarvitsisi tehdä. Mutta jollen pysty sitä ottamaan, tulevat kaikki ympärilläni haastamaan minua, koska en pysty seisomaan omilla jaloillani. "Äidillä" tarkoitan sitä jatkuvaa hyväksyntää, jota ehkä haemme naisilta"

Heimon kokoajalla on varaa antaa estradia muillekin

Olen oppinut tuntemaan Teemu Syrjälää ihmisenä, joka kokoaa ympärilleen heimoa, niin miehistä kuin naisista. Tästä todisteena mm. hänen Youtube-kanavansa, jolla hän haastattelee lukuisia kiinnostavia ihmisiä "Tarkastelussa ihminen"-videosarjassaan. Hänen tapansa keskustella ja haastatella on hyvin oivaltava ja äärimmäisen lempeä ja silti skarppi. Kirjaansakin Teemu on sisällyttänyt useita kiinnostavia kirjoittajavierailijoita, kuten Sami Sundvik, joka kertoo ravintolisistä ja Karita Palomäki, joka kertoo miehistä, tunteista ja sisäisestä lapsesta.
                                 

Teemu Syrjälä ja Karita Palomäki, lähde kuvakaappaus Facebook

Yksi kirjan mielestäni upeimmista sanomista Teemulta on kuuntelemisen tärkeys. Siitä Teemu on itse hyvä esimerkki. Maailmassa on ihan tarpeeki yksin sooloilijoita jotka ennemminkin hajottavat ja hallitsevat kuin kokoavat yhteen. Teemu näyttää mallia yhteen kokoamisesta, heimon luomisesta. Niin videoillaan kuin kirjassaankin. Me kaikki tarvitsemme heimon. Mies tarvitsee heimon, jota varten hän tekee mitä tekee, eikä vain itselleen. Olemme kuin muurahaisia, yhteisöllisiä otuksia, kaikki ihmiset.


kirjan sisältö

Kirja on niin täynnä kiinnostavia makupaloja, että jos jatkan niiden tarjoilemista tässä kirjaesittelyssä, tulen kohta jo paljastaakseni liikaa. Kirjan sisällysluettelo kuitenkin kertoo kiinnostavia ja olennaisia teemoja siitä, mitä kaikkea kirjassa käsitellään. Voit kenties myös sen perusteella päättää, lisäätkö kirjan lukulistallesi. Minulla on tunne, että lisäät. Kenen muun haluaisit kirjan lukevan?

Esipuhe

Alkusanat

Osa 1; Elämällesi suunta: Mitä on elinvoimaisuus, Matkaan lähteminen, elämällesi suunta, kysymykset joita kysyä

Osa 2; Elinvoimainen mies: Täydellisen ruokavalion metsästys, perinteinen vai moderni ruokavalio, nopeasti vai hitaasti, täydellinen ruokavalio, rasva, aminohapot, hiilihydraatit, vieraskynä Sami Sundvik, hormonit hyrräämään, testosteroni, kasvuhormoni, insuliini, estrogeeni, kortisoli, kokonaisuuden tasapainottaminen, uni, stressin hallinta, vähennä stimulanttien saantia, vuorokausirytmitys, kylmä vesi, kuuma, D-vitamiini, feromonit, flow, liike ja läsnäolo, vieraskynä Johannes Hattunen

Osa 3; Mies, luonto ja merkityksellisen elämän piirteet: Miehen piirteet, antelias, irtipäästämisen taito, rehellisyys, oma polku ja voima, omista elämäsi-vastuu, itseluottamus ja ylpeys, hengitä maahan asti-hengitä koko kehollasi, luota heimoosi-löydä miehet elämääsi, kiitos, vastaanottaminen, luottamien

Osa 4; Parisuhteita, seksuaalisuutta ja kaiken antavaa rakkautta: Kuuntele, miehen rooli, parisuhde ja polariteetti, vieraskynä Kirsi Ranto, myös miehiin sattuu, kipu, tunteet, vieraskynä Karita Palomäki, isäksi tulemien, mitä voimme tehdä isinä, elämän oppikoulu, vieraskynä Tony Dunderfelt, seksuaalisuus, seksiä vai sielunyhteyttä, vieraskynä Mitra Vasara, miehet ja porno, mies ja impotenssi, vieraskynä Aaro Löf, Vieraskynä Nanna Valli

Päätössanat

Kirjaesittely: KIPUTUS, Fibromyalgiasta vapauteen

Minulla oli etu osallistua syksyllä Espanjassa Fuengirolassa ravintoterapeutti Hanna Huttusen kirjanjulkistamistilaisuuteen, joka pidettiin Hemingway-kirjakaupassa. Olin tuolloin työmatkalla aurinkorannikolla ja jo aloittanut kirjan "Kiputus" lukemisen. Se on niitä kirjoja, joita ei malttaisi ollenkaan laskea käsistään. Aihe kiinnostaa, se on käytännöllisesti ja kiinnostavasti tarjoiltu ja kirja näyttää vielä kaiken päälle hyvältä niin kansista, kuin sivuiltakin.

Olen puolueellinen arviossani, sillä Hanna on ystäväni, mutta voin rehellisesti todeta että onpas aika mahtava nainen! Hänpä meni ja selätti fibromyalgian, oireyhtymän, johon kirjan nimen mukaisesti liittyy kipua, tuskaa ja uupumusta. Se ei vielä riittänyt. Sitten Hanna uurasti itselleen uuden ammatin, opiskeli diplomiravintoterapeutiksi Suomen Terveysopisto Saluksessa. Nyt hän auttaa ihmisiä mm. vastaanotollaan ja kursseillaan voimaan paremmin.

Imin kirjaa kuin sieni myöskin siksi, että olen itsekin selättänyt fibromyalgian. Tosin jos elän väärin kuten lipeän liiaksi minulle sopivasta ruokavaliosta, en nuku tarpeeksi, treenaan liian kiivaasti tai vaikkapa koen pahaa mieliharmia, kivut, tuska ja uupumus alkavat tehdä paluuta. Samoin käy jos laiminlyön ravintolisäohjelmaani. Millainen todellinen ystävä nuo toisinaan takaisin hiipivät oireet ovatkaan! Näyttävät minulle mihin suuntaan minun on kuljettava, jotta pääsen takaisin oikealle polulle. Kuin huolehtiva äiti oireet tuntuvat sanovan: Katso tarkemmin miten koostat ateriasi, pidä kaksi lepopäivää peräkkään treeneistä, kiinnitä huomiota uneen, lepää, ota rauhallisesti, odota, kyllä se taas ohi menee. Ja suurimman osaa ajasta tämä muistuttaja, fibromyalgia on poissa. Vihdoinkin poissa. Olen siitä vapaa. Kuten kirjan loppuosa osoittaa, fibromyalgian kahleista voi vapautua. Uskotko tämän? Vain ihminen, joka on vapautunut piinastaan voi tietää miten makealta elämä ilma sitä piinaan voikaan maistua. Kaikki näyttäytyy kuin uudessa valossa.

En halua paljastaa liikaa kirjasta. Sinun täytyy lukea itse. Kirjassa on Hannan omakohtaisia päiväkirjamerkintöjä, jotka kuljettavat läpi hänen omien koskettavien kokemustensa samalla kun käsitellään sitä miten koululääketiede jäsentää ja pyrkii hoitamaan fibromyalgiaa, millaisesta ruokavaliosta ja ravintolisäohjelmasta voi saada apua ja miten sinun tulee uskaltaa päästää irti myös sairaan ihmisen identiteetistä voidaksesi astua toipumisen tielle.

"Itsesi määrittäminen sairauden kautta voi olla este toipumiselle. Olet niin paljon muutakin kuin sairautesi ja sille kuka sairauden takaa löytyy, kannattaa uskaltaa antaa mahdollisuus tulla esiin. Kaikki mitä pidät totuutena itsestäsi tai sairaudestasi ei välttämättä pidä paikkaansa. Sitä, miltä uuden tien päässä näyttää tai mitä tulet näkemään matkalla, ei voi tietää, jollei ota ensimmäistä askelta ja lähde matkalle. Jätä sairaan identiteetti ja vietä hetki miettien, millaista elämä olisi ilman kipuja ja uupumusta. Maistele mielessäsi mielikuvaa ja kirjoita se vaikkapa ylös itsellesi, jotta voit palata tähän mielikuvaan myöhemminkin. Se on se, mitä haluat olla, mitä kohden kuljet. - Se on sinun oikea minäsi!"

Suosittelen kirjaa kaikille, joilla on todettu fibromyalgia tai jotka epäilevät olevansa fibromyalgikkoja. Suosittelen kirjaa myös niille, joilla on fibromyalgiaa sairastavia läheisiä tai ystäviä, tai jotka ovat työnsä kautta tekemisissä fibromyalgikkojen kanssa, jotta he voisivat paremmin ymmärtää näitä ihmisiä ja voisivat, jos maaperä on otollinen, tarjota heille apuaan. Jos saatte kivusta, tuskasta ja uupumuksesta kärsivän ihmisen kirjahyllyyn Kiputuksen ja se tulee luettua, kirjan tarjoama tieto ja oivallukset voivat itää ja tuottaa hedelmää ja voitte olla osallisina jonkun ihmisen vapautumisessa tuskallisen oireyhtymän kahleista. Vaikka fibromyalgia ei koskisikaan omaa tilannetta, kirjassa on niin paljon tietoa terveellisestä ravitsemuksesta ja myöskin herkullisia ruokareseptejä, että se kannattaa kyllä lukea.

kirjaesittely: O-koodin keittokirja. Gluteeniton, maidoton ja sokeriton keittiö

Hyvin monet asiakkaistani ovat saavuttaneet merkittävää terveysetua noudattamalla gluteenitonta, maidotonta ja sokeritonta ruokavaliota. Sillä voi olla ihmisen terveyteen ja hyvinvointiin aivan käänteentekevä vaikutus, että alkaa tehdä viisaita valintoja ja katsoo mitä suuhunsa laittaa sen sijaan että antaisi vain mielihalujensa ja totunnaisten tapojensa määrätä elämässä.

Ystäväni Minna Forsströmin kirja, julkaisijana Minerva on täynnä herkullisia reseptejä, jotka sopivat gluteenitonta, maidotonta ja sokeritonta ruokavaliota noudattaville. Olen tietenkin puolueellinen tekemään kirja-arvostelua, koska Minna on ystäväni. Siksi teenkin arvostelun sijaan kirjaesittelyn.

Kynnys lähteä toteuttamaan erityisruokavaliota voi olla korkea ja ihminen voi aluksi olla täynnä kysymyksiä: Miten pystyn tähän, mitä nyt muut ajattelevat syömisistäni, mitä ostan kaupasta ja mitä ihmettä nyt sitten hyvänen aika syön? Olet sitten jo jonkin aikaa noudattanut otsikon mukaista ruokavaliosta, vasta miettimässä kokeilua tai aloittelemassa, kirja on hyvä olla hyllyssä.

Kirjan sisällöstä:

Lukijalle-osuudessa Minna kertoo kuinka on kiinnostunut herkullisesta ja terveellisestä ruokavaliosta kamppailtuaan itse monenkirjavien terveysongelmien kanssa. Tässä osuudessa on myös kirjan ruoka-ohjeille pohjaa antavia perustietoja ja ajatuksia. "Vielä sata vuotta sitten 80% nykypäivän elintarvikkeista ei ollut olemassa". Pärjäisimmekö siis vähemmällä, yksinkertaisemmilla peruselintarvikkeilla? Valitsisimmeko juuri itsellemme sopivaa, mahdollisimman luonnonmukaista ruokaa?

Reseptit kirjassa on jaoteltu vuodenaikojen mukaan. Lisäksi ne on jaoteltu arkeen ja juhlaan sopiviksi. On hyvä suosia kausiajattelua. Osuudessa Lämpöä talven kylmyyteen on mm. seuraavannimisiä reseptejä: myslipatukat, makrillisalaatti ja vinaigrette, myskikurpitsaleipä ja rapea uunipekoni, uunijuurekset, lime-raakakakku

Osuudessa kevään tuomaa on seuraavannimisiä reseptejä: Avocado-munasalaatti, teriyaki, savulohipihvit, kukkoa viinissä ja kolibrikakku. Värikkäästi kesällä-osasta löytyy resepti mm gazpachon, karamellisoituun sipuliin ja paistettuun vuohenjuustoon, etelän tomaattipiiraaseen sekä herkkutrio-raakajäätelökakkuun. Syksyn satoa, osassa herkutellaan mm. naurisleivillä, linssimuhennoksella, rosepippuri-lohiruusuilla, kermaisella manteli- lanttusosekeitolla ja vadelmamoussella.

Viimeinen ohje löytyy sivulta 168. Kirja on mieletön pakkaus upeita reseptejä ja valokuvaaja Helena Eslonin ottamia kauniita ja houkuttelevia kuvia. Kirjan reseptejä on helppo noudattaa. Mikään ei ole tottumattomammallekaan kotikokille liian vaikeaa ja ohjeet ovat riittävän yksityiskohtaisia.

Suosittelen kirjaa lämpimästi! Se inspiroi kaikenlaisiin kiinnostaviin ateriakokonaisuuksiin niin arkena kuin silloinkin kun haluat loihtia parasta. Voisit vaikka järjestää päivälliskutsut ja kattaa pöydän täyteen kirjan resepteillä valmistettuja herkkuja. Sitten voisit paljastaa seurueelle vasta jälkiruoan jälkeen, että huomasitteko että kaikki oli gluteenitonta, maidotonta ja sokeritonta kun olet ensin saanut vuolaat kehut maukkaasta ateriakokonaisuudesta.

Minnan ystävänä minulla on ollut etu päästä nautiskelemaan hänen valmistamistaan herkuista ja ruoista jo jonkin aikaa. Tämä nainen hallitsee reseptiikan! Ei ole tarvinnut pettyä kertaakaan. Usein minua ei ole tarvinnut paljoa houkutella lähtemään kotoa maistemaan Minnan luomuksia kun siihen on tarjoutunut tilaisuus.

kirja: James Davies, Hajalla, Onneton totuus psykiatrian nykytilasta

 

Mielestäni totuutta rakastavat ihmiset ovat myös rohkeita ottamaan totuuden vastaan silloinkin kun se on kiusallinen ja epämiellyttävä. Kun Daviesin Hajalla-kirjaa lukee, joutuu väkisinkin miettimään miten jatkossa suhtautuu psykiatrian diagnooseihin ja psyyke- ja masennuslääkityksiin.

Tässä ajassa tuntuu olevan jotakin, joka vaatii paljastamaan vääryyttä ja mädännäisyyttä joka on rauhassa saanut muhia pinnan alla. Tästä yhtenä todisteena on kirjoja, joita on viimeaikoina julkaistu, kuten Professori Peter C. Gøtzschen "Tappavat lääkkeet ja järjestäytynyt rikollisuus" ja psykologi Aku Kopakkalan "Masennus, suuri serotoniinihuijaus"-kirja, josta tulen kirjoittamaan myös lähiaikoina.

Antropologi ja psykoterapeutti James Daviesilla on tässä kirjassa persoonallinen ote kuvata vierailujaan haastattelemiensa ihmisten luona. Ensin hieman ihmettelin tätä tapaa, mutta itse asiassa se oli miellyttävää lukea. Kirjasta käy nimittäin mielestäni hienosti esiin se prosessi, joka kirjailijalla on ollut hänen nähdessään paljon vaivaa ja matkustaessaan ihmisten luo tutkiessaan sitä mitä kaikkea lääkebisnes ja sen taloudellisessa vaikutuspiirissä työskentelevät ihmiset ovat psykiatrian alalla puuhastelleet viime vuosikymmeninä.

"Poistuin senaattori Grassleyn toimistosta ja lähdin kävelemään pitkin National Mallia, joka on Capitolin kukkulalta Lincolnin muistomerkille johtava pitkä puisto. Kävelin puiden varjossa ja mielessäni kaikuivat Grassleyn viimeiset sanat: "Onnea matkaan. Toivon että työhösi suhtaudutaan hyvin." Hänen äänessään oli hieman varoittava sävy. Oli melkein kuin hän olisi sanonut, että älä odota kaiken sujuvan helposti."

Lääketeollisuudella on valtavat markkinavoimat ja vaikutusvalta takanaan. Se haluaa myydä erilaisia lääkkeitään mahdollisimman monelle ihmiselle. Se käy kirjasta esiin perusteellisesti mm. sellaisten ihmisten haastattelujen perusteella, jotka ovat olleet kokijoina ja silminnäkijöinä asiassa.

Jo kirjan suomennoksen esipuheen kirjoittaja psykiatri Ben Furman lataa täyslaidallisen mielestäni pelkkää asiaa. Esipuhe alkaa lauseella. "Kun psykiatrista hoitojärjestelmää tarkastelee kriittisin silmin, ei voi välttyä siltä vaikutelmalta, että sitä ei ole koskaan luotu asiakkaita vaan mielenterveysalan työntekijöitä varten". Kovia sanoja, mutta helppo näin mielenterveyskuntoutujanakin yhtyä tähän omien kokemusteni perusteella. Olen ollut järjestelmässä ja ollut aikamoisen lääkitsemiskavalkadin kohteena vuosikaudet. Olen totisesti saanut kokea millainen koneisto nykyinen mielenterveyshäiriödiagnoosien tehtailu ja lääkitseminen on. Olen iloinen, että sain vieroitettua itseni pois lääkkeistä, jotka aiheuttivat lähinnä sivuvaikutuksia ja erittäin vaikeita "lopetusoireita". Ongelmiini niistä ei koskaan ollut ratkaisuksi. Työssäni kokemusasiantuntijana ja vapaaehtoistyössäni vertaistuessa kohtaan jatkuvasti samantyyppisiä kokemuksia.

Furman listaa suomennoksen esipuheessaan sitä mitä muutoksia nykypsykiatria vaatisi, jotta palvelut tehtäisiin aidosti niitä käyttäville: (lyhennetty katkelma)

1. Meidän tulisi suhtautua psyykenlääkkeisiin huomattavasti kriittisemmin kuin tällä hetkellä tehdään

2. Meidän tulisi ottaa potilaiden, kokemusasiantuntijoiden ja omaisten ääni kuuleviin korviin.

3. Meidän tulisi ottaa etäisyyttä lääketeollisuuteen

4. Meidän tulisi luopua psykiatrisista diagnooseista ja käyttää sen sijaan luonnollista kieltä kirjatessamme tietoja palvelujen käyttäjistä papereihin ja tietokonejärjestelmiin.

5. Meidän tulisi luopua siitä ajatuksesta, että pitkä ja tiivis yksilöterapia on jollakin lailla parempi hoitomuoto tai ssuositeltavampi terapiamuoto kuin muut terapiamuodot.

6. Itse asiassa meidän tulisi kokonaan kyseenalaistaa sokea uskomme psykoterapian autuaaksi tekevään vaikutukseen.

7. Mielenterveyden alan työntekijöiden pitäisi jalkautua norsunluutorneistaan kansan pariin. 

8. Meidän tulisi luopua ajatuksesta, että psykiatrian ja siihen liittyvän päätöksenteon tulee olla lääkäreiden käsissä.

Miten psykiatrian diagnoosijärjestelmät on laadittu?

 
Davies kirjoitti kirjansa omien sanojensa mukaan, "jotta seuraava sukupolvi välttyisi nykyiseltä psyykenlääke- ja diagnoosihurmalta" Kirjan alussa hän kaivautuu selvittämään mm. sitä miten nykyiset diagnoosijärjestelmät ovat rakentuneet. Meillä on usko, että kaiken takana on tiukkaa asiallista tiedettä. Kirjaa lukiessa minulta kirjaimellisesti loksahti suu auki moneen kertaan. Voin sieluni silmin nähdä sen varsin inhimillisen, epätäydellisen ja osin erimielisenkin porukan, joka erilaisia "diagnoosistopaketteja" on ollut vuosien varrella vääntämässä. Sen sijaan että olisi voitu käyttää tarkkaan tutkittua tietoa alasta, jota ei edes pysty tutkimaan täysin samoin menetelmin kuin monia muita tieteenaloja, psykiatrisia tautiluokituksia vain yksinkertaisesti sorvattiin sopimuspohjalta.

Katkelmia Davisiesin ja psykiatri Roberts Spitzerin keskustelusta kirjassa:

Spitzer: "Psykiatria ei pysty nojautumaan biologisiin tunnusmerkkeihin, joiden nojalla sairauksien ottaminen mukaan DSM:ään on perusteltua. -- Meillä on erilaiset menettelytavat. -- Meidän johtava periaatteemme (laatiessa diagnooseja DSM-luokitukseen, blogistin huomio)-- taisi olla se, että kun riittävän moni lääkäri tunsi jonkin diagnoosin olevan tarpeellinen, lisäsimme sen luokitukseen.

Davies: "Sairauksia siis lisättiin DSM:ään sopimuspohjalta?

"Niin se meni. Aivan oikein."
Robert Spitzer on ollut laatimassa useitakin versioita DSM-tautiluokutukseen psykiatrian osalta vuosikymmenten varrella.

Katkelma kirjasta: 

"Renee Garfinkel on psykologi, joka osallistui kahden DSM-komitean toimintaan. Hänkin vahvisti, että tärkeimmät päätökset tehtiin epätieteellisin menetelmin: "Minun nähdäkseni, Garfinkel sanoo suorasukaisesti: "Työryhmien työskentely ei ollut millään tavoin tieteellistä. Pikemminkin oli kuin ystäväporukka olisi yrittänyt päättää, minne heidän pitäisi mennä illalliselle.""

Mietin kirjaa lukiessa tässä kohden, että erilaisten ihmisten käsissä psykiatrian tautiluokituksista olisi voinut tulla samalla menetelmällä varsin erilainen. Ihmisiä diagnosoidaan ja luokitellaan siis käytännössä melko summamutikassa eikä ihmisillä ole aavistustakaan miten epätieteellinen pohja niillä "leimoilla", diagnooseilla on, jota heihin on lätkäisty heidän oirehtiessaan psyykkisesti. Tuloksethan tässä puhuvat puolestaan, vai mitä? Onko sitten nykypsykiatria diagnosoinnin ja lääkitysten ansiosta saavuttanut hyviä hoitotuloksia? Tämänkin pohtimiseen Hajalla-kirja ja Kopakkalan Masennus-kirja antavat hyviä eväitä.

Lääkkeet:

kuva: Bixabay

Kirja paljastaa myös hätkähdyttävällä tavalla miten kriittisesti tarkastellessa tutkimukset paljastavat ettei mm. masennuslääkkeillä ole juurikaan lumelääkityksen ylittävää tehoa. Silti niitä määrätään maailmalla ihan valtavia määriä. Ihmisille, niin potilaille kuin mielenterveyden ammattilaisillekin on myyty myytti siitä että masennuslääkkeet ovat turvallisia ja parantavat masennuksen.

Ote kirjasta: "Joskus lääkkeet muuttavat meitä. --Joskus ne rauhoittavat ja turruttavat. Joskus muutokset ovat ennustamattomampia. --Vaikutuksestaan riippumatta masennuslääkkeet eivät "paranna" tai palauta olotilaa "normaaliksi". Jos haluamme käsittää lääkkeiden vaikutusta, meidän on ymmärrettävä, että ne ovat samanlaisia kuin mitkä tahansa psyykkisiin toimintoihin vaikuttavat kemialliset aineet. Ne muuttavat mielentilan epänormaaliksi."

Rahan valta:

Millä keinoin lääkeyrityksen manipuloivat tutkimustuloksia? Miten lääkeyhtiöiden rahoitus vaikuttaa mm. psykiatreihin ja jopa yliopistoihin? Onko todisteita siitä, että asiantuntijoina pidetyt ihmiset salaavat lääkeyhtiöiltä saamiansa isoja palkkioita? Tämä osa kirjaa sai pulssin ja verenpaineen nousemaan. Miten valtava voima rahalla voikaan olla!  Itse asiassa kirjoittaja kirjoittikin ennen erään kirjan luvun alkua seuraavasti: "Minun on reiluuden nimissä annettava ennakkovaroitus: Jos verenpaineesi on jo valmiiksi korkea, käy lääkärin vastaanotolla ennen kuin jatkat lukemista." Varoitus oli aiheellinen.

Erään tapauskuvauksen jälkeen kirjailija kirjoittaa: "Tapaus saa miettimään, joutuvatko yliopistot uhraamaan niin laitoksen, tutkimustyön kuin kliinisenkin riippumattomuuden, kun ne ottavat vastaan rahaa yrityksiltä. Kun kysyn tätä joltakin psykiatrilta, saamani vastaus riippuu vääjäämättä siitä, onko vastaajalla sidonnaisuuksia lääkeyrityksiin."

Sisällysluettelo: 

Kirjan sisällysluettelo oli jo itsessään mielestäni niin mielenkiintoinen, että lainaan lukujen nimet tähän: 

Suomennoksen esipuhe, Ben Furman

Kirjan kirjoittajasta

Huomautus

Esipuhe

1. Psykiatrian kriisi, tautiluokituksen kukoistus

2. Tutkittua tietoa vai pelkkää puppua?

3. Mielipahan medikalisaatio

4. Masentava totuus onnellisuuspillereistä

5. Lumelääkkeet ja uskon parantava voima

6. Outoja oireita ja lääkkeitä

7. Aivojen kemiastako kaikki johtuu?

8. Pää ja sydän rahan ja vallan vietävissä

9. Mutta mehän rikastumme niillä

10. Kun tiede epäonnistuu, markkinointi pelastaa

11. Psykiatriset myytit

12. Psykiatrian imperialismi

13. Onko toivoa paremmasta?
liite: Vaurioittavatko psykoosilääkkeet aivoja?

Kiitokset

Viitteet

Hakemisto

Loppumietteet:

Kirja sisälsi paljon haastatteluja, kertomuksia potilastapauksista, tieteellisten tutkimusten kriittistä tarkastelua ja vertahyytäviä paljastuksia. Mikäli lopuksi ei olisi näkynyt valoa tunnelin päässä (luku 13.), olisi totisesti jäänyt ahdistunut mieliala psykiatrian onnettomasta nykytilasta. Kai se on niin, että me yksittäiset ihmiset voimme joka tapauksessa äänestää jaloilla ja kertoa toisille mielipiteemme, suositella esim. tällaisia kriittistä psykiatriaa edustavia kirjoja luettavaksi mm. mielenterveyden ammattilaisille, potilaille ja heidän omaisille. On hyvä, joskin hieman pelottava asia tietää missä mennään.

Lainaan lopuksi kirjassa haastatellulta psykiatri Sami Timimiltä katkelman. Timimi on Britannian kansallisen terveyspalvelu NHS:n lääketieteellisen koulutuksen johtaja. "Minun nähdäkseni ja kaiken saatavilla olevan näyton perusteella diagnoosit eivät ole edistäneet tiedettä. Ei ole konkreettisia todisteita siitä, että diagnoosiryhmät liittyisivät joihinkin biologisiin tai edes psykologisiin muutoksiin. Ja vaikka tarkastelisimme pelkästää nykyisen diagnoosijärjestelmän hyötyä potilastyössä, kaikki näyttö viittaa siihen, että se ei auta tekemään hyödyllisiä hoitopäätöksiä. Asia on suorastaan täysin päinvastoin. "
 

kirjailija jatkaa: "Timimin mukaan on saatu näyttöä siitä, että mielenterveyden hoidossa tärkeintä ei ole ongelmien diagnosointi ja lääkkeen määrääminen vaan suhteen luominen ahdistuneeseen ihmiseen. Ongelmasta saadaan siten parempi näkemys, minkä jälkeen on mahdollista laatia yksilöllinen hoitosuunnitelma."

Tulisiko siis psykiatrian antaa lisää tilaa muille hoitomuodoille kuin lääkityksille? Mielestäni näin on ja samaa mieltä tuntuu olevan myös suomalainen psykologi Aku Kopakkala, jonka kirjasta kirjoitan seuraavaksi.