T3-hoitoja käyttävien kilpirauhaspotilaiden älytön tilanne Suomessa

Jos asia on sinulle uusi etkä tiedä millaisia vaikeuksia kilpirauhaspotilaat ovat Suomessa joutuneet viime vuosina kokemaan, tässä linkki juttuun, jonka olen kirjoittanut. Tilanne on yhä aivan yhtä älytön. https://jalkeilla.blogspot.com/2017/11/kilpirauhaskiistan-taustalla.html

En ota osaa politiikkaan, mutta kerron vain, että asiasta on tehty lukuisia kysymyksiä kansanedustajien toimesta jo vuosien ajan, mutta mikään asia ei ole sitä kautta mennyt eteenpäin. Asiasta on käyty vuosia oikeustaisteluja Korkeinta Hallinto-oikeutta myöten ja asiasta on kirjoitettu, tehty TV-juttua, järjestetty radiohaastatteluja, mutta mikään ei ole muuttunut paremmaksi, ehkä vain mennyt huonommaksi.

Tässä kerron teille lyhyesti, mikä on tilanne kentällä eli Suomen "Kilpirauhassodasta" kärsivien "siviiliuhrien" eli potilaiden arkitodellisuuden kannalta. Tällaisiin ongelmiin he törmäävät:

Vaikeudet saada reseptejä uusittua

Saatuaan ensin ison hyödyn muista kuin Thyroxin-lääkityksistä (Eläinperäiset kilpirauhaslääkitykset tai synteettinen T3 tai eri lääkitysten yhdistelmä), ovat monet kilpirauhaspotilaat menettäneet lääkärinsä, koska toiset lääkärit ovat ilmiantaneet eri tavalla hoitavia lääkäreitään viranomaiselle, joka on rajoittanut näiden lääkärien ammatinharjoittamisoikeutta ja jakanut valituksia.
Kukaan potilas ei ole valittanut. Päin vastoin. He ovat olleet tyytyväisiä. Kaikki kilpirauhaslääkitykset, myös T3-hormonia sisältävät ovat mm. USA:n lääketurvallisuusviranomaisen korkeimmassa turvaluokassa, jonne vain harvat lääkkeet yltävät, onhan kyse elimistön omista hormoneista, ei mistään myrkyistä.

Ihmiset eivät saa reseptejään uusittua ja ovat joko lopettaneet lääkityksensä kokonaan, koska voivat paremmin ilman lääkitystä kuin väärällä lääkityksellä tai he ovat palanneet takaisin toimimattomalle lääkitykselle, joka on useinmiten Thyroxin tai niillä, jotka tarvitsevat T3-monoterapiaa eli hoitoa yksinomaan aktiivisella T3-hormonilla jonkinlainen yhdistelyhoito, jossa T3:n osuus on heille liian pieni. Nämä ihmiset voivat huonosti ja heillä on kilpirauhasen vajaatoiminnan oireet.

Koska he kokevat että heitä on kohdeltu törkeän väärin ja piittaamattomasti, heidän hyvinvointiaan nakertaa myös pelko ja syvä pettymys. Tiedän, että jotkut ovat suunnitelleet jopa itsemurhaa. Toiset haluaisivat muuttaa Suomesta pois. Monet ovat vihaisia, toiset täysin murtuneita ja epätoivoisia. Moni on menettänyt työkykynsä. Olen näiden ihmisten kanssa vertaistuessa tekemisissä jatkuvasti, joten tiedän mitä heillä menee.

Ne, jotka ovat jo käyttäneet Thyroxinia ja joilla se ei toimi kunnolla ja he haluaisivat kokeilla toisiakin lääkitystyyppejä, eivät löydä lääkäriä, joka heitä suostuisi auttamaan. Monet taas kärsivät myös lääkärien silkasta osaamattomuudesta, koska lääkärit pitävät heitä liian pienillä annoksilla Thyroxinia luullen että kun THS pysyy viitealueella, se on tärkein merkki siitä että lääkitys on kunnossa. Todellisuudessa näin ei monien kohdalla ole eivätkä lääkärit kysele riittävästi oireista tai yleensä myöskään koskaan siitä kärsiikö potilas mm. palelusta ja alhaisesta ruumiinlämmöstä. Lääkäreiden mielestä on täysin normaalia että ihmisillä on alle 36.6:n ruumiinlämpö.

Pelon ilmapiiri lääkärikunnassa, tiedon puute, asenneongelmat,  vahingollinen hierargisuus, huono kohtelu

Miksi nämä ihmiset eivät saa reseptejään uusittua? Siksi että lääkärikunnassa vallitsee pelon ilmapiiri. Ne lääkärit, jotka ovat vielä kuivilla kollegojen selkäänpuukotuksesta ja Valviran toimista, eivät uskalla määrätä heille heidän kipeästi tarvitsemia lääkityksiään.

Osa lääkäreistä uskoo mitä hierargiassa korkeammalla olevat sanovat ja pitävät muita kuin Thyroxinia vaarallisina ja tarpeettomina kilpirauhaslääkityksinä. Jos kirjoittamattomista säännöistä poikkeaa, vaikka olisi tarve hoitaa joitain potilaita yleisestä nykyisesta tavasta poiketen ja uskaltaa ajatella ja toimia toisin, voi joutua vaikeuksiin työpaikalla, menettää työpaikkansa tai saada puukon selkään ja Valviran niskaansa. Moni lääkäri varmasti kokee, ettei voi hoitaa kilpirauhaspotilaita oman ammattietiikkansa mukaisesti. Ajattele, että tiedät mikä voisi auttaa potilasta, mutta et uskalla tai voi tehdä mitään hänen hyväkseen.

Monet kilpirauhaspotilaat ovat varsin kohteliaita ja kilttejä ja heitä on helppo myös leimata laiskoiksi, vähän tyhmiksi ja mielenterveystapauksiksi. Osa lääkäreistä on kyllä asiallisia ja kunnioittavia kieltäytyessään hoitamasta potilaita muilla kuin Thyroxinilla, mutta osa on myös ylimielisiä ja asiattomia.

Monet poistuvat itkien tai raivon partaalla lääkärin vastaanotolta. Monille on kehittynyt suuri vastenmielisyys joutua lääkärin vastaanotolle, myös muissa kuin kilpirauhasasioissa. Monien lääkityksiä on muuteltu lääkärien mielen mukaan ja potilaan edun vastaisesti. Yleensä lääkityksiä vähennetään, jopa lopetetaan ja T3-lääkityksiä lopetetaan tai T3:n osuutta karsitaan ja tästä seuraa vajaatoimintaoireisia potilaita, jotka voivat surkeasti.

Mitä itse ajattelisit vaikkapa siitä että sinulla olisi verenpainetauti tai diabetes, johon sinulle haluttaisiin määrätä vain yhtä lääkettä, vaikka se ei sovi sinulle ja tiedät että on olemassa muitakin, jotka saattaisivat sopia tai joiden jo tiedät sopivan, mutta niitä ei sinulle suostuta määräämään tai kokeilemaan?

Painostus ja T3-lääkityksen syyttäminen muissa vaivoissa

Yksi syy miksi monet kilpirauhaspotilaat joko välttelevät lääkäriin menoa muissa asioissa kuin kilpirauhasasioidensa hoidossa tai salaavat T3-hormonilääkityksensä on se, että heitä painostetaan mm. terveydenhoidossa. Heiltä tivataan, kuka heille on T3-lääkitykset määrännyt. Potilas ei halua kertoa, koska hän ei halua että joku toinen lääkäri tekee valituksen hänen lääkäristään tai alkaa asiaa vähemmän osaavana sotkea hänen hoitoaan. Vaiva, jonka vuoksi he ovat vastaanotolla saattaa jäädä taka-alalle hoitohenkilökunnan keskittyessä potilaan kilpirauhaslääkityksiin, joka on hoidossa toisaalla ja jonka takia potilas ei vastaanotolle tullut. Näin on tapahtunut varsinkin yliopistosairaaloissa, vaikka potilas olisi ollut jollain ihan toisella osastolla hoidossa.

Tapahtuu myös sitä, että potilaiden vaivoja pistetään T3-lääkityksen piikkiin ja oikea syy jää tutkimatta ja diagnosoimatta. Itsellänikin meinasi käydä näin. Tunsin olossani että nyt on jokin pahasti pielessä ja menin lääkäriin korkean verenpaineen, nesteen kertymisen, päänsäryn, korkean sykkeen, huonon olon ja valtavan uupumisen ja hengästyneisyyden kanssa. Selitin, että epäilen että sisäelimissä on jotakin pielessä ja voitaisiinko tutkia munuaiset, koska olin sairastanut hiljattain munuaistulehduksen. Lääkäri määräsi joitain kokeita, mutta epäili että koko homma johtuu T3-lääkityksestäni.

Selitin, että lääkitykseni on hyvässä hoidossa ja annostuskin on jo pitkään ollut sama. Sanoin, että jos asia halutaan varmistaa, minun lääkityksessäni tulee mitata T3v, sillä TSH ja T4v eivät kerro onko kyseessä liian suuri annostelu ja liikatoimintaoireet. Lääkäri ei suostunut tätä koetta ottamaan, eikä hän myöskään suostunut ottamaan kaikkia tarvittavia munuaisiin liittyviä kokeita, joita hänelle kohteliaasti ehdotin.

Teetätin siis omakustanteisesti Synlabissa T3v:n, albumiinin ja virtsan kemiallisen seulonnan. Lääkäri oli mittauttanut glumerulusten suodatusnopeuden. Pelkästään sen perusteella ei olisi voinut päätellä mistä voi olla kyse ja kun menin kuvainnollisesti hieromaan labratuloksilla tämän lääkärin naamaa, hän suostui kirjoittamaan lähetteen nefrologille eli munuaislääkärille. Albumiini oli alhainen, virtsasta löytyi sekä verta, että proteiinia ja T3v oli viiterajoissa. Säilytin vaivoin asiallisuuteni vastaanotolla, sillä olin vihainen ja uupunut ja tietenkin myös huolissani terveydestäni.

Munuaislääkäri totesi minulla munuaiskerästaudin, johon olen nyt saanut lääkitystä ja säännöllisen seurannan nefrologian poliklinikalla. Missähän olisin, jos en olisi osannut pitää puoliani? Tarinani ei ole ainutlaatuinen. Vastaavaa tapahtuu jatkuvasti kilpirauhaspotilaiden parissa.

Pikkuisen kyllä piikittelin tuota yleislääkäriä, joka ei kuunnellut minua eikä määrännyt niitä kokeita joita oikeasti tarvittiin siitä että jos seuraavan kerran tulen vaikka murtuneen pikkuvarpaan takia niin jospa hän ei ajattelisi että sekin johtuu kilpirauhaslääkityksestäni.

Mistä jotkut ovat saaneet apua vaikeaan tilanteeseen?

Monet tilaavat lääkkkeensä täysin laillisesti jostain Euroopan Talousalueen maassa sijaitsevasta apteekista tai hakevat lääkkeensä sieltä itse. Kerralla saa tuoda Suomeen vuoden käyttöä vastaavan määrän ja kerralla saa tilata postitse 3kk:n käyttöä vastaavan määrän. On toki huomioitava, että resepti saattaa olla voimassa lyhyemmän ajan kuin Suomessa. Esimerkiksi Saksassa tämä aika on vain 3kk.

Nykyään siis T3-lääkitysten tilastoissa ei näy iso joukko T3-lääkityksiä käyttäviä, koska he hankkivat lääkityksensä Suomen ulkopuolelta. Lisäksi vaikka jotkut yhä saavat uusittua reseptejään Suomessa, moni kilpailuttaa hinnat ja välttää T3-hormonia sisältävien lääkkeiden vaatiman ja maksullisen byrokratian tilaamalla lääkkeensä ulkomailta.

Suomessa eläinperäisten kilpirauhashormonivalmisteiden tai synteettisen T3:n saamiseksi tulee täyttää erityislupahakemus Fimeaan. Lupa on apteekkikohtainen ja maksaa monta kymppiä per resepti. Näillä lääkkeillä ei ole virallista myyntilupaa Suomessa. Syyt ovat liian pienissä markkinoissa ja lääkevalmistajille myyntiluvat ovat kalliita.

Resepti on tosiaan oltava, jotta lääkettä saa tilata laillisesti Suomeen. ETA-alueen ulkopuolelta ei saa tilata lääkkeitä lainkaan ja sieltä saa tuoda niitä maahan vain 3kk:n käyttöä vastaavaan määrän. Aina kun lääkkeitä tuo tai vie mukanaan, tulee olla näyttää tarvittaessa resepti maan rajalla.

Mistä sitten lääkäri? Suomalaiset kilpirauhaspotilaat ovat jo usean vuoden ajan joutuneet etsimään lääkärikontakteja ulkomailta. Potilastoverit vertaistuessa ja potilasjärjestöt ovat auttaneet heitä tässä. Vähävaraiset ja kielitaidottomat ovat tosin todella lohduttomassa asemassa.

Jotkut lääkärit ottavat vastaan myös videoteitse, joskin tutkimukset, kuten kilpirauhasen kuvantaminen, käsin tunnustelu, muut käsin tehtävät tutkimukset ja laboratoriotutkimukset pitää tuolloin järjestää Suomessa. Laboratoriotutkimuksiin ei onneksi nykyään ole pakko hankkia lääkärin lähetettä, vaan Synlabista voi varata ajan ja pyytää tutkimukset myös ilman lähetettä.

Itselläni on lääkäri Espanjassa ja tilaan omat lääkkeeni Saksan kansainvälisestä apteekista. Ystäväni käyttää Thyroxin-lääkitystä. Hän saa oman lääkityksensä uusittua omasta terveyskeskuksesta, samaisesta joka on hyvin lähellä minunkin kotia. Minäkin haluaisin voida saada lääkitykseni järjestettyä omasta terveyskeskuksesta ja haettua sen lähiapteekista kohtuuhintaan. Kaikki kilpirauhaspotilaat eivät kuitenkaan ole tasa-arvoisessa asemassa. Käyttäisin Thyroxinia jos pystyisin, mutta voin sen kanssa erittäin huonosti.

Pärjätäkseen lääkärinhoitoa vaativissa asioissa Suomessa, potilaat on joutuneet olemaan hyvin tiukkoja. Jotta heidän hoitoonsa ja lääkityksiinsä ei puututa eikä niiden tasapainoa pilata, ovat ihmiset tiukasti kieltäytyneet keskustelemasta lääkäreidensä kanssa aiheesta:

"Minun kilpirauhaslääkitysasiani ovat hoidossa muualla eikä tässä sairaanhoitopiirissä saa ottaa minusta mitään kilpirauhaskokeita enkä halua keskustella täällä hoidostani kenenkään kanssa eikä asiassa saa myös konsultoida ketään lääkäriä ilman lupaani ellei ole kyse vakavasta tilanteesta silloin kun en itse kykene antamaan suostumustani asiassa. "

Tällaisen tai vastaavan tekstin voi antaa hoitavalle lääkärille tai kirjoittaa kanta-järjestelmään hoitotahdokseen, jos haluat että kilpirauhashoitosi tosiaan hoidetaan vain ja ainoastaan jonkun tietyn lääkärin toimesta.

Hätätilanteita varten Kanta-järjestelmässä on hyvä olla kirjattuna ylös ajantasainen lääkitys, annostelu lääkkeiden ottoajankohtineen esim. hoitotahdossa ja mahdollisesti myös tietoa siitä miten juuri omassa lääkitystyypissä laboratoriokokeita tulee tulkita ja kenen toivoo tai ei toivo ottavan kantaa hoitoon jos lääkäri on mahdollista valita.

Onko ravintoterapiasta apua kilpirauhasen vajaatoiminnassa?

Sain vuoden 2016 loppuvuodesta suoritettua kaikki ravintoterapeutin opinnot Terveysopisto Saluksesta. "Pakollisten" opintojen rinnalla olen myös neljä viimeistä vuotta jatkuvasti käynyt myös täydennyskoulutuksissa. Olen ahminut tietoa. Loppuvuodesta alkukesään ahersin diplomitöiden parissa. Sain tietää että diplomityöni on hyväksytty. Nyt sitten vain odottelen että opiston työntekijät palailevat kesälomilta, jotta saisin oikein viralliset paperit ja voisin nimittää itseäni diplomiravintoterapeutiksi. Siksi puhun tässä kirjoituksessa jo ravintoterapiasta ravintoneuvonnan sijaan.

Hiljattain minulta kysyttiin, että olenko ihan oikeasti osannut auttaa kilpirauhaspotilaita. Koska olen itse kilpirauhaspotilas ja sekä oman tilanteeni, että myöskin kasvaneen kiinnostukseni vuoksi olen perehtynyt aiheeseen. Siksi melkoinen osa asiakaskuntaani on kilpirauhaspotilaita. Tarve tuntuu olevan ihan valtava kilpirauhaspotilaiden saada apua itselleen. Tämä näkyy myös vertaistuessa sekä Suomessa, että kansainvälisesti. Melkoinen osa kilpirauhaspotilaita eivät ole tyytyväisiä lääkäriltä saamaansa hoitoon. Lääkitysten kanssa on isoja ongelmia. Millähän lääkärit saisi ymmärtämään, että he tarvitsevat lisää käytännön osaamista ja syvällisempää ymmärtämystä auttaakseen kilpirauhaspotilaita entistä paremmin?

Olen minä pystynyt auttamaan kilpirauhaspotilaita. Toisia enemmän, toisia vähemmän. Joskus kun tilanne on hankala, mikä tahansa pienikin edistyminen voi parantaa olennaisesti elämänlaatua. Joskus olen voinut auttaa ihan uskomattoman paljonkin. Silloin tuntuu että ihan pakahtuu onnesta toisten puolesta. Joskus on löytynyt juuri se olennainen asia, jonka avulla asiakkaani on päässyt eteenpäin. Pikkuisen kuivailen välillä poskia kun silmäkulmat oudosti alkavat hikoilemaan kun asiakas kertoo edistymisestään. Hän on kuitenkin itse arkensa sankari, joka on niitä tarvittavia asioita tehnyt, jotka ovat johtaneet tuloksiin. Minä olen auttaja ja rinnallakulkija.

Mikä sitten on olennaista jos on kilpirauhasen vajaatoiminta?

Syy:

On olemassa eri syitä vajaatoiminnalle. Joillain kilpirauhanen puuttuu synnynnäisesti tai on jouduttu kirurgisesti poistamaan, joillain kyse on autoimmuunisairauden mukanaan tuomasta vajaatoiminnasta, jollain on ensin ollut liikatoiminta joka kilpirauhasen poiston tai kilpirauhasen radiojodin tai muun tuhoutumisen vuoksi on johtanut lopulta vajaatoimintaan. Jollain syy voi olla vaikkapa jodin puute tai esimerkiksi aivolisäkkeen kasvain tai vaurio. Jollain kilpirauhasessa tai sen hormonituotannossa ei sinänsä ole vikaa, mutta kehon muut epätasapainotilat ovat johtaneet siihen että vajaatoiminta ilmenee solutasolla vaikka hormonimäärät veressä olisivat normaalit tai vain hieman pielessä. Monilla syyt ovat moninaiset eikä ole harvinaista että samalla ihmisellä vajaatoimintaan on vaikuttamassa useakin eri syy. Kirjassa "Why do I still have hypothyroid symptoms" esitellään 22 erilaista kilpirauhasen vajaatoimintaa. Usein syihin liittyy jollakin tavalla epätasapainossa oleva immuniteetti, johon mm. ravitsemuksella ja suoliston tilalla on suuri merkitys.

Lääkitykset:

En ole lääkäri enkä voi säätää ihmisten puolesta hänen lääkityksiään. Siksi teenkin aina selväksi että voin esittää mielipiteeni tai arvailuja, mutta se ei tarkoita että antaisin jonkin hoitosuosituksen. En diagnosoi enkä tietenkään kirjoita reseptejä. Tosiasia on kuitenkin se, että vääränlainen lääke kilpirauhasen vajaatoimintaan tai virheellinen annostus on tosi yleisiä pullonkauloja sille että voitaisiin ja jaksettaisiin paremmin. Suomi on täynnä vajaa- ja virhelääkittyjä kilpirauhasen vajaatoimintaa potevia. Monille on lääkäri sanonut että arvot on normaalit, joten lääkitys on kunnossa eikä sun oireet voi johtua kilpirauhasen vajaatoiminnasta. Moni uskoo kyseenalaistamatta mitä lääkäri sanoo ja silti kilpirauhasen vajaatoiminnan oireet ovat läsnä täysimääräisinä. Jos mietit omaa lääkitystäsi, niin etsipä käsiisi kilpirauhasen vajaatoiminnan oirelistaa vaikka googlaamalla netistä tai lukemalla lääkärikirjasta. Etsi tietoa useasta lähteestä, sillä yksittäisen lähteen tiedot voivat olla puutteelliset. Onko sinulla vielä selviä merkkejä kilpirauhasen vajaatoiminnasta vaikka lääkärin mielestä laboratoriokokeiden perusteella kaikki on ok?

Lääkityksiä on olemassa erilaisia Thyroxinin lisäksi. Thyroxin on synteettisät T4-hormonia. T4-hormoni eli tyroksiini ei ole kuitenkaan aktiivinen kilpirauhashormoni. Sen tulee muuntua T3-hormoniksi eli trijodityroniiniksi. Kaikilla tämä muunto ei ole kovin tehokasta. Siksi merkittävä osa potilaista jää oireisiksi pelkällä Thyroxinilla, vaikka heille usein uskotellaankin että heidän lääkityksensä on ok. Eläinperäiset kilpirauhasvalmisteet on valmistettu sian kilpirauhasesta ja ne sisältävät kaikkia kilpirauhashormoneja. Monet ovat erittäin tyytyväisiä eläinperäisiin valmisteisiin. Saatavilla on myös synteettistä T3-hormonia eli aktiivista kilpirauhashormonia, jota yhdistetään usein Thyroxiniin. Ne harvat lääkärit jotka sitä ymmärtävät ja uskaltavat työssään käyttää, yleensä valitettavasti annostelevat sitä riittämättömästi. Monilla toimii parhaiten lääkitys, jossa T3-hormonin osuus on melko suurikin, ei vain esim. viidesosa verrattuna Thyroxiniin vaan jopa niin että Thyroxinia on mikrogrammamääräisesti pienempi osuus kuin T3-hormonia. Jotkut voivat selvästi parhaiten pelkällä T3-hormonilla.

Muita kuin Thyroxinia on nykyään perin vaikea saada Suomesta. Tämä johtuu typerästä ajojahdista ja asenneongelmista, joista olen kirjoittanut tässä blogissa paljonkin. Kirjoitukset löytyvät sivupalkin sanahausta: kilpirauhaskiista.

Jos lääkitys on kovin pielessä, voi olla että ravintoterapeuttiset keinot auttavat vain rajatusti, mutta toisinaan ne auttavat silti merkittävästi.

Minulla on myös asiakkaita, jotka eivät halua lääkitystä, ainaaan ennenkuin ovat ensin kokeilleet auttaako muunlainen hoito. Kaikilla ei ole niin vakava tilanne että he tarvitsisivat lääkityksen välttämättä heti. Monilla kilpirauhasarvot eivät ole olleet laboratoriotesteissä niin pielessä että he edes olisivat saaneet lääkityksen. Lääkitystä eivät lääkärit määrää aina silloinkaan kun sille oikeasti olisi tarvetta. Toisinaan se lääkitys lopulta tarvitaan, mutta ilahduttavan usein kun ongelmiin on saatu puututtua riittävän ajoissa, ei olekaan ollut myöhäistä korjata tilannetta kokonaisvaltaisella hoidolla. On ihan loogista, että jos vajaatoiminta johtuu jodin puutoksesta, pitää ihmisen saada tarpeeksi jodia ja todennäköisesti on silloin myös muita ravintopuutoksia. Jodin kanssa olisi tärkeä aina ottaa myös seleeniä. Jos vajaatoiminta johtuu autoimmuunitulehduksesta kilpirauhasessa, sitä on saatu hillittyä mm. funktionaalisen lääketieteen keinoin ja ruokavaliona toimivat silloin erityisen hyvin paleoottiset ratkaisut. Erilaisista rasitus- ja sairaudentiloista johtuvissa kudostason kilpirauhashormonien häiriöissä (Non thyroidal illness) on tietenkin tärkeää pyrkiä selvittämään taustasyyt ja hoitamaan niitä kuntoon.

Kokonaisuus:

Itselläkin kesti pitkään alkaa hahmottamaan että kyse on AINA muustakin kuin kilpirauhasen vajaatoiminnasta. Jos vajaatoiminta on päässyt kehittymään tai jos sen hoidon kanssa on ongelmia, kehossa on jo meneillään hyvin paljon kaikkea muutakin. Ei tule hoitaa kilpirauhasta, vaan tulee hoitaa ihmistä. Tähän sisältyy myös henkisen aspektin huomioiminen ja mm. stressinaiheiden ja stressinsietokyvyn tarkasteleminen. Ravintoterapian ydin on siinä että yksilöllisellä tavalla löydetään ne kohdat, joissa elimistöllä on epätasapainotilaa ja pyritään ravintoterapeuttisin keinoin saattamaan niitä tasapainoon. Kun elimistöä vähän autetaan, sillä on uskomattomia kykyjä lähteä tasapainottamaan ja parantamaan itseään.

Tarina voi vaikka olla sellainen, että ensin syötiin aikuisuuteen asti gluteenia ja maitoa, vaikka ne eivät sovi. Oireita vain ei ole osattu yhdistää gluteeniin ja maitoon ja ne ovat voineet hiipiä niin hiljaa että syyksi on arvioitu jotakin muuta tai sitten on vain ajateltu että "olen tällainen, ei sille mitään voi". On voinut ilmetä myös esimerkiksi jokin infektio, raju järkyty, stressi tai mielipahan aihe, jonka jälkeen kilpirauhasen vajaatoimintaoireet ovat ilmaantuneet.

Kun on kilpirauhasen vajaatoiminta, tärkeitä kysymyksiä ovat mm: Mitä muuta on meneillään, mitä muita sairaudentiloja on todettu, mitä kaikkea elämässäsi on tapahtunut ja mitä kaikkea oli meneillään juuri silloin kun vajaatoiminta on diagnosoitu tai kun oireet pahenivat.

Ravintoterapiaan sitoutuminen ja toimiva vuorovaikutus:

Suurin osa asiakkaistani on oikein hyvin sitoutuneita ravintoterapiaan ja ovat valmiita ottamaan vastaan neuvojani. He myös kyselevät tarvittaessa lisää jos eivät ole vielä jotakin asiaa oikein ymmärtäneet ja he kertovat myös rehellisesti jos joku homma mättää tai ei ole onnistunut tai toiminut. Parhaimmillaan yhteistyö sujuu hyvässä hengessä, hyvällä kommunikaatiolla ja voidaan yhdessä sekä itkeä takapakkeja, että iloita edistymisistä.

Joillain voi olla kuitenkin etukäteen jokin mielikuva siitä miten ravintoterapia tullaan toteuttamaan. Saattaa tulla yllätyksenä, että usein lähdetäänkin liikkeelle vähän erilaisista asioista kuin mihin oltiin henkisesti varauduttu. Ei siis välttämättä vaan neuvota jotain tiettyä ruokavaliota ja rakenneta ravintolisäohjelmaa eikä terapeutti välttämättä suosittelekaan juuri sitä funktionaalisen lääketieteen testiä heti tehtäväksi, jota asiakas oli ajatellut. Vaikka terapeutti perustelisikin suosituksiaan, voi joskus olla hankala hyväksyä terapeutin kaavailemaa suunnitelmaa.

Kilpirauhasen vajaatoimintapotilailla ravintoterapiassa ovat usein keskeisinä teemoina aluksi ruoansulatuksen tukeminen, ruokavalion viilaus yksilölliseksi ja suoliston tasapainottaminen. Lähdetään usein liikkeelle myös siitä että ihan ensisijaisia tavoitteita on ravintopuutosten korjaaminen. Muuta optimoimista nähdään usein parhaiten tehdä kun näitä tiettyjä perusasioita on ensin saatettu paremmalle tolalle. Ei ole harvinaista että olo virkistyy jo melkoisesti siitä että aletaan juomaan enemmän vettä ja lisäämään kasviksia ja marjoja ruokavalioon. Päähäiritsijät ruokavaliossa ovat usein viljat, varsinkin gluteeniviljat ja maitotuotteet.

Ei ole aina varauduttu ja valmistauduttu siihen että tarvitaan hieman opettelemista, miettimistä, sopeutumista ja jopa kurinalaisuutta kun lähdetään kokeilemaan muutoksia ravintoon ja toteuttamaan erilaisia ravintolisäohjelmia. On olemassa sanonta: vain otettu lääke auttaa. Aivan hyvin voitaisiin sanoa, että vain noudatettu neuvo auttaa. Jos ei ole valmis näkemään yhtään vaivaa, ei ravintoterapia silloin voi toimia.

Voi myös olla pelkoja: Mitä jos en onnistukaan tässä, jos tämä onkin minulle liian vaikeaa. Peloista ja huolenaiheista kannattaa kertoa, jotta voit saada tukea terapeutiltasi. Sitä varten hän on olemassa, että neuvoo, auttaa ja tukee. Jotkut haluavat perua seuraavan ajan jos heistä tuntuu etteivät he ole onnistuneet vaan juttu on mennyt pieleen tai jos tuntuu että motivaatio on kateissa. Juuri silloin pitääkin keskustella terapeutin kanssa, jotta voi saada taas neuvoa, tukea ja kannustusta. Neuvo voi olla vaikkapa yksinkertaisuudessaan se, että "sovitaan nyt, että tämän meidän Skype-palaverin jälkeen haet heti kauppakassin ja menet sinne kauppaan ja ostat sieltä jotain herkullista sun terveyttä hellivää hyvää ruokaa ja laitat siitä itselles lounaan. Näin saat onnistumisen kokemuksen ja motivaatiosi kasvaa ja myös huomaat että kyllä sinä pystyt tähän. Jätät nyt vaan ne keksit sinne kauppaan muiden turmioksi!"

Joskus asiakkaalla saattaa olla käsitys, että funktionaalinen lääketiede tai ravintoterapia ei ole toiminut, mutta todellisuudessa ei ehkä ole kommunikoitu riittävästi ja riittävän rehellisesti tai ei ole noudatettu neuvoja. Ainahan ei voi etukäteen tietää että kenties jokin keino ei sovellu tai jokin tuote sovi. Tällaisissa tilanteissa pitää keskustella terapeutin kanssa, jotta voidaan tarvittaessa säätää asioita kohdilleen tai muuttaa suunnitelmaa lennosta. On myös hyvä rehellisesti sanoa jos ei ole pystynyt noudattamaan joitain neuvoja. Silloin voidaan miettiä pitäisikö muutoksia tehdä hitaammassa tahdissa vai onko tilanne sellainen ettei ravintoterapialla oikein päästä eteenpäin juuri tällä hetkellä. Tällaisia tilanteita voi olla vaikka se, että onkin niin huonossa kunnossa eikä saa tarpeeksi apua ja tukea että pystyisi esimerkiksi kokeilemaan tietynlaista ruokavaliota tai toteuttamaan ravintolisäohjelmaa.

Kun on syntynyt avoin ja luottamuksellinen yhteys asiakkaan kanssa ja hommat on saatu hyvin pyörimään, yleensä on saatu aivan erinomaisia tuloksia. Tunteista ja fiiliksistäkin on tärkeä puhua ja myöskin pidän sitä todella tärkeänä, että ohjeet joita annan ovat riittävän käytännönläheisiä ja konkreettisia. On myös tärkeä ohjata asiakasta tarvittaessa muille auttajille kuten lääkärille tai vaikkapa kiropraktikolle tai psykofyysisen fysioterapeutin luo. Joskus kollegalla voi olla käytössään jokin hyvä mittaustapa, josta arvelen asiakkaan hyötyvän. Silloin suosittelen kollegallani käymistä.

Ylipäätään kun pidän mielessä johtoajatuksena: "Miten tuota ihmistä voin parhaiten juuri nyt auttaa", se on vienyt pitkälle. Konkreettiset hyödyt niissä ongelmissa, joihin asiakas on tullut hakemaan minulta apua on tietenkin tärkeät, mutta olen myös havainnut miten tärkeää ihmisille on myös kokemus kuulluksi tulemisesta ja siitä että joku ymmärtää heitä. Kilpirauhaspotilas on usein saanut kokea olevansa väärinymmärretty ja aivan yksin.

Millä tavalla sitten ravintoterapia kilpirauhasen vajaatoiminnassa auttaa?

Se auttaa usein kokonaisuuteen. Ihminen ei ole välttämättä tietoinen että kaikki hänen oireensa eivät liity vain vajaatoimintaan vaan myös mm. inflammaatioon eli elimistön hiljaiseen tulehdukseen, virheravitsemukseen, raudanpuutoksiin ja muihin ravintopuutoksiin, muihin hormoniepätasapainotiloihin kärkipäissä sokeriaineenvaihduntaan liittyvä hormonitoiminta, stressihormonit ja sukuhormonit.

Jos solut eivät toimi kunnolla johtuen mm. virheravitsemuksesta, inflammaatiosta ja ravintopuutoksista, kilpirauhashormonitkaan eivät toimi niissä kunnolla. Joskus taustalta voi lopulta löytyä myös muita merkittäviä terveyteen vaikuttavia seikkoja kuten sairauksia joita ei ole vielä diagnosoitu. Olen usein suositellut että asiakas menisi lääkäriin kun näen että hänen oirekokonaisuutensa voi viitata johonkin sairauteen.

Kokonaisuus on usein kuin palapelin kokoamista. Elimistön toimintojen tukeminen ravintoterapeuttisin keinoin ja mm. suoliston tukeminen voivat vaikuttaa myös siihen miten hyvin kilpirauhaspotilaan keho pystyy muuntamaan varastohormoni T4:stä aktiivista T3-hormonia. Tällä on todella iso merkitys vointiin.

Olemme sitä mitä syömme, tai oikeastaan mitä imeytämme. Ravinnolla on tärkeä merkitys kehon kaikkiin toimintoihin, myös hormonitoimintaan ja kilpirauhasen hormonien toimintaan.

Kätilön ajatuksia kilpirauhasen vajaatoiminnasta

Vieraileva kirjoittaja on tällä kertaa kokenut kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastava kätilö, joka kertoo millaisia havaintoja on tehnyt työssään koskien kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavia äitejä. Hän haluaa, että hänen kirjoituksensa julkaistaan nimettömänä.

Olen toiminut kätilönä noin 25 vuotta ja itse synnyttänyt kaksi lasta vuosina -93 ja-96, reilusti päälle kolmekymppisenä. Minulla todettiin kolme vuotta sitten epätyypillinen kilpirauhasen vajaatoiminta kliinisen tutkimuksen ja laboratorionäytteiden perusteella.
Todennäköisesti ongelmat raskauksissani ja synnytyksissäni johtuivat kilpirauhasen vajaatoiminnasta, koska mitään muuta tyypillistä raskauteen liittyvää tautia ei löydetty kuten raskausmyrkytys, jota epäiltiin ensimmäisessä raskaudessa. Raskausmyrkytysoireet ovat samantapaisia kuin kilpirauhasen vajaatoiminnassa: turvotus (muistutin työkaverin mielestä aasialaista venepakolaista), loppuraskaudessa painoni nousi 1Kg/viikko, verenpaineen nousua. Näistä syistä synnytys käynnistettiin, vaikka muissa arvoissa ei ollut poikkeavaa. Käynnistetty synnytys ensisynnyttäjillä päättyy usein keisarinleikkaukseen, niin kuin minullekin sitten kävi. Minulle tehtiin hätäsektio esikoiseni alkavan hapenpuutteen vuoksi.

Ennen kuin aloin odottaa toista lastani, sain keskenmenon 12 raskausviikolla. Toinen raskauteni sujui paremmin, mutta ongelmat tulivat synnytyksessä ja synnytyksen jälkeen. Synnytykseni kesti kauan supistusheikkouden vuoksi, mikä on tyypillistä kilpirauhasen vajaatoiminnassa. Lihasheikkoutta ja väsymystä. Kohtu on suuri lihas, jonka täytyy toimia tehokkaasti, että lapsi syntyy. Jos kohtulihas ei toimi niin kuin toimia tulisi, niin aina tulee ongelmia synnytyksessä. Kuopukseni syntyi, kun synnytystä vauhditettiin kalvojen puhkaisulla ja oksitosiini-infuusiolla (supistuksia tehostava suonensisäinen lääke) ja siitäkin huolimatta supistukset eivät olleet tarpeeksi tehokkaita ja potra poika autettiin imukupilla maailmaan. Ongelmat eivät päättyneet tähän. Kun kohtulihas ei toimi, niin eihän se istukkakaan sieltä lähde ilman nukutusta ja istukan käsinirroitusta ja kun kohtulihas ei jaksa supistua enää olenkaan synnytyksen jälkeisestä rasituksesta, niin lapsivuodeosastolla aloin vuotaa verta kuin seula, mikä on epänormaalia jälkivuotoa synnytyksen jälkeen. Vuoto saatiin loppumaan vahvalla oksitosiini-infuusiolla. Kun pääsin kotiin sairaalasta hemoglobiinini oli noin 80.

Oma kokemukseni ja tietoisuuteni lisääntymisen vuoksi olen kätilön työssäni huomannut, että yhä useammalla raskaana olevalla ja synnyttäjällä on perussairautena kilpirauhasen vajaatoiminta ja Thyroxin-lääkitys, muutamia raskaana olevia äitejä lukuun ottamatta, joilla on T-3-lääkitys, joko yhdistelmähoitona tai monoterapiana. Olen huomannut, että monilla raskaana olevilla ja synnyttävillä äideillä, joilla on Thyroxin-lääkitys on lääkityksestä huolimatta kilpirauhasen vajaatoiminnan oireita. Thyroxin-lääkityksestä huolimatta olen huomannut myös erittäin monioireisia kilpirauhasen vajaatoiminnan oireita fertiili-ikäisillä naisilla. Keskenmenoja, edellä mainittuja ongelmia raskaudessa ja synnytyksissä mutta myös mielen alueella olen havainnut apatiaa, masennusta, ahdistusta, paniikkihäiriöitä, merkittävää ylipainoa, korkeaa verenpainetta.

Todettiin yhdessä työkavereiden kanssa, että nykyään on harvinaista, että synnyttämään tulee nainen, joka on täysin terve ja synnyttää normaalisti ilman komplikaatioita. Tavallisimpia perussairauksia fertiili-ikäisillä on allergiat, astma, laktoositon ruokavalio ja nykyään yhä useammalla gluteeiniton ruokavalio ja yhä useammalla on kilpirauhasen vajaatoiminta. Psykiatrian ja/tai psykologin käynnit ovat lisääntyneet. Kilpirauhasen vajaatoiminnan hoito on Suomessa lapsenkengissä ja kiistanalainen. Sairauden oireet ovat hyvin moninaiset; kätilönä toimineena tulee mieleen, kuinka moni näistä oireilevista nuorista naisista kärsii hoitamattomasta tai puutteellisesti hoidetusta kilpirauhasen vajaatoiminnasta? Kilpirauhanen, joka on elimistön ”voimalaitos ”, vaikuttaa joka ikisessä ihmisen biljoonassa solussa. Voi todellakin sanoa: Jos ei ole kilpirauhasta niin ei ole elämää ja jos se toimii huonosti niin elämänlaatu on huonoa.

Olen huomannut että niillä äideillä, joilla on hoitona kilpirauhasen vajaatoimintaan heillä huonosti toimiva Thyroxin-lääkitys on paljon ongelmia raskaudessa, synnytyksessä ja synnytyksen jälkeisessä ajassa. Joillakin harvoilla valveutuneilla naisilla on hoitonaan Liothyronin (synteettistä T3-hormonia) tai eläinperäiset valmisteet silloin kun Thyroxin (synteettistä T4-hormonia, joka on varastohormoni) ei ole heillä riittävän hyvin toimiva lääkitys tai se on suoranaisesti pahentanut heidän vointiaan. Näillä naisilla raskaudet ja synnytykset sujuvat yleensä hyvin ja ilman komplikaatioita.

Onko Thyroxin "way to go"?

Tähän siteeraamani kirjoitus Facebook-sivullani keräsi vuorokaudessa yli 6500 lukijaa ja 38 jakoa. Aihe on siis päivänpolttava ja tärkeä. Jokainen, jolla on jokin sairauden hoitoon tarvittava lääkitys ansaitsee juuri itsellä toimivan lääkityksen.

Facebook-sivuni: https://www.facebook.com/SaineNina/

Onko Thyroxin "way to go?"

On ihmisiä, joilla kilpirauhasen vajaatoimintaan lääkärin määräämä Thyroxin-lääkitys futaa vaivattomasti eivätkä he tunne olevansa väsyneitä, masentuneita eivätkä sairaita. Mahtavaa! He ovat todella onnellisessa asemassa. Siis todella, te joilla Thyroxin toimii lääkityksenä ja saatte jopa teille sopivaa annostelua (hirmuisesti on nimittäin potilaita, joita pidetään virheellisiin labratulosten tulkintoihin pohjautuen vajaalääkityksellä), ette voi kuvitellakaan miten onnellisessa asemassa olette!

On nimittäin iso joukko potilaita, jotka eivät syystä tai toisesta hyödy Thyroxinista vaikka annostelua veivaisi mihin suuntaan tahansa tai vaikka kuinka hoitaisi muuten kokonaisvaltaisesti mm. elämäntavoilla, ruokavaliolla, ravintolisillä yms. Potilaat puhuvat "Thyroxin-helvetistä". En itse usko helvettiin tulisen kidutuksen paikkana, mutta ymmärrän kielikuvan. Helvetti kuvaa lohdutonta ja loputtomalta tuntuvaa epätoivoista kidutusta. Sellaista olen itsekin kokenut minulle sopimattomalla kilpirauhaslääkityksellä.

On harmillista, että Suomi tai oikeastaan koko planeettamme on niin takapajuinen paikka, mutta kilpirauhaspotilaiden hoidon ja kohtelun suhteen Suomi vetää kyllä pohjat. Tuhannet potilaat eivät ole väärässä ollessaan sitä mieltä että jokaisella pitäisi olla oikeus saada juuri sellaista lääkitystä kilpirauhasen vajaatoimintaansa, joka heille sopii. Tekosyynä ei voi olla se, että lääkärit ja viranomaiset ovat asenteellisia tai eivät viitsi opetella muiden kuin Thyroxinin käyttöä.

Tällä hetkellä moni joutuu tappelemaan jatkuvasti lääkäreiden kanssa saadakseen sopivaa lääkitystä. Lääkitysvaihtoehdot voisi jakaa kolmeen ryhmään:

1.Thyroxin eli synteettinen varastohormoni T4, joka ei läheskään kaikilla muunnu riittävästi kehossa aktiiviseksi solutasolla toimivaksi T3-hormoniksi. Tämä on yleisin vaihtoehto, josta on tullut standardihoito. Silti kaikki eivät saa edes tätä hoitoa lääkärien osaamattomuuden takia.

2. Erilaiset yhdistelmähoidot, jotka sisältävät sekä varastohormoni T4, että T3. Tämä voidaan toteuttaa yhdistelemällä Thyroxinia ja synteettistä T3-hormonia eli liothyroninia tai käyttämällä useilla erittäin hyvin toimivia eläinperäisiä valmisteita, jotka sisältävät kaikkia kilpirauhasen tuottamia hormoneja. Hoito voi olla monenkin erityyppisen kilpirauhashormonivalmisteen yhdistelemistä. Vika hoidoissa on usein se, että T3-hormonin osuus ei ole riittävän suuri. Kehomme ja olosuhteemme ovat biokemiallisesti erilaiset, joten niin pitää olla myös lääkitysratkaisumme. Niin se on muidenkin sairauksien kuin kilpirauhasen vajaatoiminnan hoidossa!

3. T3-monoterapia. Tätä tarvitsee harvempi, mutta vaikka prosentuaalinen osuus olisi pieni, niillä joille nakki napsahtaa, homma toteutuu 100%. Eli ne jotka T3-monoterapiaa eli synteettistä T3-hormonia yksinomaisena hoitonaan tarvitsevat, ihan aikuisten oikeasti ja tosissaan sitä tarvitsevat. Itsellä on tämä tilanne. Toistaiseksi ei ole onnistuttu lisäämään pientäkään annosta T4-hormonia hoitooni mukaan ilman että se toisi vajaatoimintaoireita takaisin. Yksinkertaisesti vain voin parhaiten T3-monoterapialla. Vaikka tätä lääkitysmuotoa on yritetty erityisen hanakasti demonisoida, näyttöä sen väitetystä vaarallisuudesta ei ole. Mikä tahansa lääkitys voi olla vaarallista väärin toteutettuna.

Oikein annosteltuna kaikki kilpirauhasvalmisteet ovat turvallisia käyttää.

Silti valitettavasti moni jää nuolemaan näppejään ja kärvistelemään vääränlaisessa hoidossa tai jopa hoidotta. Moni joutuu hankkimaan lääkityksensä ulkomailta ja näiden potilaiden lääkitykset eivät näy myöskään Fimean tilastoissa. Eläinperäisten ja synteettisen T3:n käyttö on yleisempää kuin tilastot antavat ymmärtää. Kukaan ei halua huvikseen vaikeammin saatavissa olevaa lääkitystä. Sille on olemassa vissit perusteet että ihmiset ovat valmiita uhraamaan aikaansa ja varojaan saadakseen näitä "humpuukilääkkeitä". Kun kyse on terveydestä, ollaan valmiita näkemään vaivaa.

Kaikille vaikeuksissa oleville kilpirauhaspotilaille tahdon toivottaa sylikaupalla, rakkautta, valoa ja tsemppihenkeä. Muistakaa turvautua toisiinne vertaistuessa!

Varjovastaukset kokemusasiantuntijalta

Studio55.fi-ohjelmassa  vieraili maanantaina 14.9 professori ja endokrinologian erikoislääkäri Matti välimäki vastaamassa kysymyksiin kilpirauhassairauksista.

linkki: http://www.studio55.fi/terveys/article/lukijat-kysyivat-kilpirauhassairauksista-laakari-vastasi/5305200

Tunnen vertaistukityötä jatkuvasti tekevänä hyvin mm. sen, mistä ihmiset ovat saaneet apua ja mistä eivät. Siksi halusin kirjoittaa, mitä olisin Välimäen sijasta esitettyihin kysymyksiin itse vastannut (jos vain olisin saanut rajoittamattomasti palstatilaa). Minusta on hyvä, että ihmisillä on vaihtoehtoja harkita ketä uskovat ja miten saamaansa informaatiota soveltavat. Potilaat ja esimerkiksi funktionaalisen lääketieteen asiantuntijat pääsevät niin vähän ääneen mediassa että haluan tässä suhteessa antaa oman panokseni.  Tekstissä professori Välimäen vastaukset ovat sinisellä teksillä, minun vastaukseni purppuralla
 tekstillä.

Mitkä ovat kilpirauhassairauksien yleisimmät ensioireet?
 

Vajaatoiminta: Väsymys, palelu, painonnousu. Liikatoiminta: Sydämen tykytys, hikoilu, vapina. Struuma/suurentunut kilpirauhanen: Painontunne kaulalla, nielemisvaikeudet.

Vajaatoiminnassa oireiden kirjo voi olla hyvin laaja ja osin myös yksilöllinen. Voi esiintyä selittämätöntä alakuloa, jopa vakavaa masennusta, lihomista ilman että siihen liittyisi erityisiä muutoksia aktiivisuustasossa tai ruokavaliossa. Painon pudottaminen voi olla lähes mahdotonta tai yritykset tyssäävät siihen että vajaatoimintaoireet vain pahenevat ja olo tulee laihduttaessa vain kaikin puolin huonommaksi. Tavallista on myös ajatustoiminnan ja olemuksen hidastuminen. Pää voi tuntua sumuiselta. Voi myös esiintyä turvotusta ja erilaisia epämääräisiä särkytiloja. Usein vajaatoimintapotilaalta diagnosoidaan myös fibromyalgia. Kaikki vajaatoiminnasta kärsivät eivät liho. Iho voi olla kuiva ja hiuksia voi lähteä paljon. Ihminen voi palella niin että tarvitsee keskellä kesääkin villasukat.

Vajaatoimintapotilailla on usein myös suolistovaivoja, kuten hapoton maha, joka voi, toisin kuin yleensä ymmärretään oireilla närästyksenä. Krooninen ummetus on myös yleinen vajaatoimintapotilaan vaiva.
On myös havaintoja erikoisemmista vaivoista, jotka ovat hellittäneet kun vajaatoimintaa on hoidettu oikealla tavoilla. Näitä ovat mm. vaivasenluiden oireilu, isovarpaan kynnen kasvuhäiriöt, korvien soiminen, korvakäytävien kutiseminen. Jo vähän tunnetumpi vaiva, joka liitetään vajaatoimintaan on rannekanavaoireyhtymä.

Liikatoimintaan voi liittyä oireina mm. lämpötilan kohoamista yli 37 asteen, levottomuutta, hermostuneisuutta, laihtumista, tihentynyttä sydämensykettä, ripulia ja vapinaa, lihaskipuja.

Miten ruokavalio vaikuttaa kilpirauhasen vajaatoimintaan. Eli mitkä ruoka-aineet ovat hyväksi, ja mitä tulisi välttää?

Tieteellisissä tutkimuksissa ei ole voitu osoittaa, että joku ruokavalio parantaisi kilpirauhasen toimintaa siten että vajaatoiminta korjaantuisi. Paras on aloittaa tyroksiinilääkitys, joka varmasti korjaa vajaatoiminnan ilman ruokavalioita. Esimerkkinä gluteiinittoman ruokavalion on uskottu parantavan kilpirauhasen toimintaa, mikä ei pidä paikkaansa. Se voi auttaa paitsi keliaakikkoa myös paksusuolipotilaan vatsaoireita.

Ruokavaliolla on aivan oleellinen merkitys vajaatoimintapotilaan kokonaisvaltaisessa hoidossa. Moni vajaatoimintapotilas jää oireiseksi, ylipainoiseksi ja väsyneeksi jos vaivaa hoidetaan pelkällä Thyroxin-lääkityksellä. Suuremmalla osalla vajaatoimintapotilaista toimii parhaiten jokin muu hoito kuin Thyroxin-hoito. Muut hoidot ovat kelvanneet myös USA:n poliitikoille. J.F. kennedy käytti koko presidenttikautensa ajan synteettistä T3-hoitoa ja Hillary Clinton käyttää eläinperäisiä valmisteita. Molemmilla valmisteilla on pitkä ja menestyksekäs käyttöhistoria.

Ruokavalion tulee toki olla yksilöllinen. Kun hoidetaan kokonaista ihmistä, eikä vain hänen kilpirauhasarvojaan, on otettava huomioon mitä juuri kyseisen ihmisen mahasuolikanava ja ravitsemus tarvitsevat, jotta ihminen saisi parhaat mahdolliset eväät voida hyvin. Funktionaalisessa lääketieteessä tämä osataan ja iso joukko kilpirauhaspotilaita kansainvälisesti on huomannut valtavan eron voinnissa jos ovat jättäneet viljat ja usein myös maidon pois ruokavaliosta. Tässä linkki, jota kautta voi saada lisätietoa suomen kielellä: http://ollisintegrallife.com/2012/11/15/autoimmuunisairaudet-ja-patofysiologiset-mekanismit-hoito-ravinnolla-seka-stressinhallinnalla/

Yksilöllinen hoito tarkoittaa käytännössä sitä että tutkitaan mistä ravintoaineista kilpirauhasen vajaatoimintapotilaalla on puutetta ja jos puutoksia löytyy (ja yleensä löytyykin), mietitään johtuvatko ne siitä ettei henkilö saa niitä riittävästi ravinnosta vai onko imeytymisessä ongelmaa. Tarvittaessa voidaan tutkia esim. virtsa- ja ulostenäytteistä suoliston ja ruoansulatuksen tilaa. Myös immunologisia tutkimuksia voidaan tehdä esimerkiksi sen suhteen mille ruoka-aineille voi olla allergioita ja yliherkkyyksiä. Tässä turvaudutaan verikokeisiin. Tutkitaan myös onko potilaalla hiljaa kytevää tulehdusta eli inflammaatiota, joka voi olla sotkemassa elimistön signalointijärjestelmiä ja sitä kautta myös hormonitoimintaa. Ruokavaliolla ja yksilöllisellä ravintolisä- ja yrttihoidolla voidaan hoitaa myös inflammaatiota. Inflammaatio on yksi tärkeimmistä syistä nykyisten rappeuma- ja elintasosairauksien puhkeamisessa. Funktionaalisessa ja integratiivisessa lääketieteessä on ihan tätä päivää hoitaa ihmisiä kuntoon kokonaisvaltaisesti ja hoitotulokset ovat ihan eri luokkaa kuin koululääketieteen piirissä. Lisätietoa funktionaalisesta lääketieteestä: http://fms.fi/funktionaalinen-laaketiede/

Kuinka paljon eroaa lapsena ja aikuisena diagnosoitu kilpirauhasen vajaatoiminta?Jos lapsi sairastuu, voiko tulla pysyviä kehityshäiriöitä aivoihin tai muualle kroppaan?

Vajaatoiminta harvoin alkaa lapsena. Silloin se tulee esiin kasvun hidastumisesta. Hoidon jälkeen kasvu normaalistuu. Pysyviä vaurioita ei tule. Kriittisin vaihe on sikiökehitys. Jos äidillä on hoitamaton vajaatoiminta erityisesti raskauden ensimmäisen kolmanneksen aikana, jolloin sikiö on riippuvainen äidin tyroksiinista, voi tulla pysyvämpiä vaurioita.

Ei ehkä ole enää niin harvinaista, että kilpirauhasen vajaatoiminta alkaa jo lapsena. Varmasti moni, ei toki jokainen ylipainoinen lapsi tai ylipainoon taipuvainen on ainakin lievästi vajaatoimintainen. Riippuu tilanteesta tarvitaanko lääkitystä. Jos vajaatoiminta johtuu puuttuvasta kilpirauhasesta tai puutteellisesti kehittyneestä kilpirauhasesta, toki tarvitaan korvaushoitoa jos oma tuotanto ei yksinkertaisesti riitä.

Vajaatoiminnassa on aina, myös lapsilla ja nuorilla selvitettävä tarkoin mistä se johtuu. Jos se johtuu suoliston huonosta tilasta, virheravitsemuksesta, ruokayliherkkyyksistä yms. niin silloin usein saadaan apua kokonaisvaltaisesta hoidosta eikä lääkitystä välttämättä tarvita tai lääkitys ei jää pysyväksi. Olen samaa mieltä siinä että kriittisin vaihe on sikiönkehitys. Vertaistuessa tulee valitettavasti usein eteen kertomuksia siitä miten odottavien äitien tutkimus ja hoito kilpirauhasen vajaatoiminnan osalta laiminlyödään tai se on täysin retuperällä. Tilanne vaihtelee tosi paljon neuvola- ja paikkakuntakohtaisesti.

Vaikeuksia tulee myös neuvoloissa jos odottava äiti käyttää jotakin muuta lääkitystä kuin Thyroxinia, vaikka esimerkiksi eläinperäisten kilpirauhasvalmisteiden käyttäjiä on vuosittain maailmalla tuhansia raskaana täysin ilman mitään ongelmia. Äidit ovat joutuneet kovan painostuksen kohteeksi eivätkä ole kokeneet tulleensa lainkaan kuulluksi asiassa. Myös yksinomaan T3-hormonihoitoa käyttäviltä on tähän mennessä syntynyt ihan terveitä vauvoja, vaikka tästä asiasta onkin vähemmän kokemusperäistä tietoa.

Teini-ikäisillä on iso riski sairastua kilpirauhasen vajaatoimintaan jos siihen on sukurasitetta. Tämä johtuu siitä että teini-iässä jodia kuluu kehityksen, varsinkin rauhaskudosten, kuten rintarauhasten, kohdun, munasarjojen ja kivesten hormonitoiminnan kehittymiseen ja käynnistymiseen. Jos jodista on tässä vaiheessa puutetta, kilpirauhanenkin voi jäädä vaille riittävää jodia. Teini-ikäiset on yksi ryhmistä, joiden jodin ja seleenin saantiin olisi kiinnitettävä erityistä huomiota. Jo nuoret aikuiset, jopa teini-ikäiset voivat myös sairastua autoimmuunityreioidiittiin. Vaikuttaa siltä että jos autoimmuunisairauksia on suvussa, niiden puhkeamisajankohta aikaistuu sukupolvi sukupolvelta. Jos mummo on sairastunut Hashimoton tautiin viisikymppisenä, kenties hänen lapsi sairastuu siihen nelikymppisenä ja tämän lapsi kolmikymppisenä, jopa aikaisemmin. Onko syy jodinpuutoksessa, epäterveellisessä ruoassa, ympäristön toksiineissa yms? Syyt ovat varmasti monien tekijöiden summa.

Usein masennus liitetään kilpirauhasen vajaatoimintaan. Itselläni vajaatoiminta oireili paniikkioireina, voimakkaana jännityksenä ja ahdistuneisuutena. Kuinka yleistä tällainen oireilu on vajaatoimintaa sairastavilla?

Ei yleistä ainakaan niin, että paniikkioireet olisivat yksin vajaatoiminnan aiheuttamia. Tietysti paniikki ja vajaatoiminta voivat olla samalla ihmisellä. Hidastamalla henkisiä toimintoja vajaatoiminta voi lisätä paniikkipotilaan pelkoa esimerkiksi sosiaalisista tilanteista selviytymisessä.

Ahdistuneisuus ja paniikkikohtaukset on hyvin yleisiä kilpirauhasen vajaatoiminnasta kärsivällä. Ei ole harvinaista että taustalta paljastuu sympaattisen hermoston ylikierroksilla käyminen (mm. adrenaliinia erittyy tällöin paljon), joka usein johtuu osin myös siitä että stressihormoni kortisolia ei erity tarpeeksi. Tämä taas liittyy usein vajaatoimintapotilailla nk. lisämunuaisuupumukseen, josta olen kirjoittanut blogissa aikaisemminkin: http://jalkeilla.blogspot.fi/2014/04/mika-on-lisamunuaisuupumus.html

Tässäkin kohden ihmisen kokonaistilanteeseen perehtyminen on tärkeää. Mitä hänelle on tapahtunut elämässä, mitä muita oireita ja todettuja sairauksia on, mikä asia stressaa henkisesti, entä mitkä tekijät rasittavat kroppaa fyysisesti? Usein jos kyseessä on "pelkkä" vajaatoiminta ilman että kortisolitasoissa olisi ainakaan runsaasti vointia haittaavaa muutosta, potilas on hyvin väsynyt, nukkuisi mielellään paljon ja on flegmaattinen ja hitaanoloinen. Jos yhtälössä on mukana sympaattisen hermoston ylikierroksilla käyminen ja kortisoliongelmat, on usein ahdistuneisuutta, ylivirittyneisyyttä, stressiherkkyyttä, jopa paniikkikohtauksia. Esiintyy myös univaikeuksia, jopa pahoja. Tällaisissa tilanteissa funktionaalisessa lääketieteessä mitataan usein mm. aminohappotasot (monet aminohapot ovat neurotransmittereiden lähtöaineita ja niillä on suuri vaikutus hermoston ja aivojen toimintaan, myös katekoliamiinien kuten adrenaliini, noradrenaliini ja dopamiini toimintaan, jotka säätelevät myös osaltaan käyttäytymistä, reagointia ja mielialoja) ja kortisolitasot syljestä tai virtsasta. Hoitona on hermostoon vaikuttavia vitamiineja, aminohappoja, mahdollisesti harkiten myös yrttihoitoa. Myös keskusteluhoitoa saatetaan tarvita ja suurta apua stressin purkamiseen ja autonomisen hermoston tasapainottamiseen on saatu myös TRE-menetelmästä, josta vieraskirjoittaja on kirjoittanut blogiin: http://jalkeilla.blogspot.fi/2015/03/vierailevana-kirjoittajana-karita.html

kuva: Pixabay

Voiko kilpirauhassairaus tai -syöpä vaikuttaa raskaaksi tuloon ja sikiön kehitykseen?

Voivat vaikuttaa. Keskeistä on väärä tyroksiinipitoisuus verenkierrossa. Kun se korjataan oikeaksi, raskauden edellytykset normaalistuvat ja sikiö voi hyvin. Syövällä sinänsä ei mitään merkitystä – tärkeintä on, että syöpähoitojen jälkeen veressä on oikea tyroksiinipitoisuus.

Voivat vaikuttaa. Thyroxin-hoito ei välttämättä kaikilla ole vastaus fertiliteettiongelmiin kun ongelmana on kilpirauhasen vajaatoiminta tai kilpirauhashormonien alhaiset tasot kudoksissa. Vertaistuessa, sekä Suomessa, että kansainvälisesti törmää usein siihen että äidillä on ollut vaikeuksia tulla raskaaksi jos hän kärsii hoitamattomasta vajaatoiminnasta, hänellä on liian pieni annos kilpirauhashormonia lääkityksessään tai hän ei saa riittävää vastetta Thyroxin-hoidolla eli T4-monoterapialla. On aina yhtä sykähdyttävää saada kuulla onnellisia uutisia raskauksista ja vauvojen syntymästä ihmisiltä, jotka ovat kärsineet lapsettomuudesta, joilla on ollut kilpirauhasen vajaatoimintaa ja jotka on viimein saaneet itselleen sopivan lääkityksen ja sitä myöten saaneet perheenlisäystä. Keskenmenot ovat valitettavan yleisiä vajaatoimintaisilla.

Jos kilpirauhassyövän jälkeen haluaa saada perheenlisäystä, sekä äidin, että isän kannattaa, kuten kaikkien muidenkin tulevien äitien ja isien huolehtia erityisen hyvin ravitsemuksestaan. Mahdollisesti myös maksan toimintaa kannattaa tukea ja toksiineja häätää kehosta erilaisten detox-menetelmien avulla, jotta lähtökohdat saada jälkikasvua olisivat parhaat mahdolliset. Isän osuus tässä päättyy tavallaan hedelmoittymiseen, mutta äidin on tärkeää huolehtia hyvästä ravitsemuksesta myös raskaus- ja imetysaikana. Se voi olla sairaudesta toipuvalle aika rankkaakin saada lapsi, joten suosittelen että ainakin vuosi, ellei pari kannattaa toipua ja huolehtia hyvin terveydestä ja sitten vasta alkaa yrittämään lasta. Erityisesti rasvahappotasot, kuten riittävä Omega 3-rasvahappojen saanti, terve suolistomikrobisto ja folaatti eli B9-vitamiini ovat erityisen tärkeitä ennen raskautta, sen aikana ja myös imetettäessä.

Voiko sairastaa kilpirauhasen vajaatoimintaa vaikka laboratorio-arvot olisivat viiterajoissa?

Kyllä voi. Potilasta pitää sekä kuunnella että tutkia kokonaisvaltaisesti. Kilpirauhasen vajaatoiminnan diagnoosi on summa oireista, lääkärin tekemän kliinisen tutkimuksen löydöksistä ja laboratoriotuloksista. Hyvin helposti vajaatoiminnan mahdollisuus suljetaan pois pelkkien laboratorioarvojen perusteella potilasta edes tapaamatta. Ongelma koskee lähinnä lievää vajaatoimintaa sairastavia, jotka voivat vuosia käydä lääkärissä valittamassa tyypillisiä oireita kuten väsymys ja palelu. Hoitoa ei anneta, vaikka arvot ovat toistuvasti alakanttiset, koska ne ovat viitealueella. Tärkeimmän kilpirauhashomonin tyroksiinin pitoisuus T4v on toistuvasti viitealueen alarajoilla ja kilpirauhasen toimintaa säätelevän aivolisäkkeen erittämän tyreotropiinin TSH pitoisuus on viitealueen ylärajoilla. Jos aivolisäke on tyytymätön kilpirauhasen toimintaan, se yrittää TSH:n eritystä lisäämällä parantaa kilpirauhasen toimintaa. Moni potilas jolla T4v on normaalin alarajalla ja TSH ylärajalla hyötyy hoidosta, joka siis voidaan aloittaa ilman että ko. arvot muuttuvat epänormaaleiksi.

Ongelmallista on sekä se, että viitearvoja tuijotetaan sokeasti vaikka potilas olisi oireiltaan aivan vajaatoimintainen ja vaikka hänen ruumiinlämpönsä olisi jatkuvasti alle 36.6. Viitearvothan tarkoittavat sitä että 95% terveiksi luokitelluista sijoittuu tuloksiltaan viitearvojen sisään, 2.5% niiden alle ja 2.5% niiden yli. Sinne viitearvojen väliin jää aika paljon porukkaa jolla voi olla jonkinasteinen vajaatoiminta. Lieväkin vajaatoiminta voi tuottaa paljon oireilua ja vaikuttaa elämänlaatua ja toimintakykyä huonontavasti.

Kokonaan toinen juttu on sitten se, ettei tutkita riittävän perusteellisesti. Moni potilas kertoo, ettei lääkäri ole edes tunnustellut hänen kilpirauhasta kun hän potilas on epäillyt vajaatoimintaa. Funktionaalisessa lääketieteessä kilpirauhasen vajaatoimintadiagnostiikan kokeisiin kuuluvat seuraavat: TSH, T4v, T3v, rT3, TPOAb ja TyglAb. Konventionaalisessa lääketieteessä terveyskeskustasolla, usein erikoissairaanhoidossa endokrinilogin vastaanotollakin otetaan usein vain T4v ja TSH. Näillä kokeilla ei jää haaviin kaikki vajaatoiminnat. Pahimmassa tapauksessa mitataan pelkkä TSH, joka ei läheskään aina vajaatoiminnassa nouse. se voi jopa olla viitteiden keskialueella tai niiden alla ja potilas saattaa silti kärsiä vajaatoiminnasta. Ei aivolisäke aina kaikissa tilanteessa signaloi kilpirauhasta tuottamaan lisää hormonia jos hormonitasot veressä laskevat. Vasta-aineet voivat olla koholla jo pitkään ennen kun mahdollinen autoimmuunitulehdus kilpirauhasessa näkyy hormonikokeissa.

Kolmas juttu on vielä se, että vajaatoiminta voi ilmetä myös kudostasolla. Se mitä mitataan verestä eli läheskään aina kuvasta sitä mitä tapahtuu tai on tapahtumatta solutasolla. RT3-hormonin mittaus on epäsuora, mutta tällä hetkellä ainoa mahdollinen tapa dejodinaasientsyymi 2:n geenivariaation tutkimisen ohella tarkastella sitä, mikä mahtaa olla aktiivisen T3-hormonin pitoisuus solun sisällä. rT3-dominanssistakin olen kirjoittanut blogiin: http://jalkeilla.blogspot.fi/2014/08/mika-on-rt3-dominanssi.html

Miksei tyroksiinia määrätä helpommin kokeiluun, vaikka se voisi pelastaa monien elämän? Tuputetaan vain mielialalääkkeitä, jotka taas voi tuhota monen elämän, jollei niiden käyttöön ole oikeasti tarvetta.

Viittaan edelliseen vastaukseen. Riippuu lääkäristä. Itse ehdotan rajapintaisissa tilanteissa aina tyroksiinihoitokokeilua, mikä on täysin turvallinen. On paljon lääkäreitä, jotka määräävät tyroksiinia, koska he ymmärtävät, ettei lääketiede ole vain pelkkiä numeroita. Lääketiede ei voi olla niin mustavalkoinen, että esimerkiksi tyroksiinipitoisuudessa luku on 10 on vajaatoiminta ja 11 täysin terve. Ero vajaatoiminnan ja masennuksen välillä on siinä, ettei masennukselle ole verikokeita, jotka sanoisivat että tämä potilas on masentunut ja tämä ei. Masennuksen diagnoosi perustuu oireisiin perustuviin pisteytyksiin, vajaatoiminnan sekä oireluetteloihin että laboratoriotuloksiin, joista jälkimmäiset joidenkin lääkärien käsissä valitettavasti ajavat kaiken muun yli. Jos masennukselle olisi verikoe ja sen tulosta tulkittaisiin yhtä mustavalkoisesti kuin kilpirauhaskokeita, masennuslääkkeiden käyttö ehkä vähenisi.

On tietenkin parempi että Thyroxinilla saadaan pelastettua elämiä eli saatua toimintakykyä ja elämänlaatua joka olennaisesti kohoamaan ihmisillä, mutta vieläkin parempi tapa on olemassa kuin se, että kirjoitetaan vaan kaikille vajaatoimintaa epäileville joilla on viitealueella olevat, mutta alakanttiset kilpriauhashormonitasot koelääkitys. Nimittän se, että otetaan tarkemmin ja kokonaisvaltaisemmin selvää mistä vajaatoimintaoireisto johtuu. Mitkä on ne juurisyyt, jotka on johtaneet potilaan oirehtimiseen ja mitä asialle voisi tehdä, jotta voitaisiin mahdollisimman pitkälle palauttaa ihmisen terveys. Toki lääkettä saatetaan tarvita, mutta mikään yksinkertainen patenttiratkaisu se ei ole. Jos siellä on vielä tekijöitä läsnä, jotka epätasapainotilaa kehoon tuovat, puhkeaa lisää sairauksia jos mitään muuta ei tehdä kuin vaan lääkitään. Suosittelen aina kokonaisvaltaista hoitoa hormonihoidon rinnalle kaikille kilpirauhaspotilaille. Olen nähnyt miten valtavan hienoja tuloksia sillä saadaan aikaan ihmisten elämässä! Monet kilpirauhaslääkitykset, kenties valtaosa voisi välttää jos ongelmiin vain osattaisiin puuttua ajoissa. Sitten kenties meillä ei olisi niitä vähintään kymmeniätuhansia huonokuntoisia suomalaisia, jotka vaeltaa lääkäriltä toiselle vuosikausia valittaen vaivojaan saamatta apua kilpirauhasen vajaatoiminnan oireisiin ja sen liitännäisongelmiin.

Mitä tulee masennuslääkkeiden tyrkyttämiseen lähes kaikille jotka vähänkin valittavat alakuloa ja väsymystä, mielestäni se on aivan rikollista ja henkistä laiskuuttakin lääkäriltä. Tai sitten lääkäri ei vaan yksinkertaisesti osaa toimia paremmin. Masennuslääkkeistäkin olen kirjoittanut tähän blogiin: http://jalkeilla.blogspot.fi/2015/07/kirja-aku-kopakkala-masennus-suuri.html

Mitkä tekijät ovat syynä siihen, että kilpirauhasen vajaatoiminta on elinikäinen? Missä tilanteissa siitä on mahdollista parantua?

Kilpirauhasen vajaatoiminnan tärkein syy on krooninen kilpirauhastulehdus, joka tuhoaa kilpirauhasen. Parantumista tapahtuu käytännössä vain silloin kun vajaatoiminta alkaa synnytyksen jälkeen. Tämä voi parantua hoitoa vaatimattomaksi ainakin väliaikaisesti. Tulehdus perustuu elimistön omia kudoksia vastaan tekemiin vasta-aineisiin. Näiden tuotanto voi synnytyksen jälkeen voimakkaasti lisääntyä rauhoittuakseen myöhemmin.

Kilpirauhasen vajaatoiminta on elinikäinen jos kilpirauhasessa tai sitä käskyttävissä aivon osissa on pysyvä kudosvaurio tai kudospuutos, joka estää hormonien muodostumisen. Syitä voi olla synnynnäiset kilpirauhaskudoksen tai koko elimen puutokset, autoimmuunitulehduksen tuhot kilpirauhasessa, kilpirauhasen poisto esim. struuman tai syövän takia, hypotalamuksen tai aivolisäkkeen pysyvät vammat, kudospuutokset, kasvaimet tai jos aivolisäke joudutaan poistamaan.

Kilpirauhasen vajaatoiminnan tärkein syy on autoimmuunitulehdus tietenkin niille, joilla on autoimmuunitulehdus. Muille tärkein syy on se, mikä juuri heillä on saanut aikaan vajaatoiminnan. Vajaatoimintaa on myös aivoperäistä ja kudostasolla ilmenevää vajaatoimintaa. On myös mahdollista, että samalla ihmisellä on useammanlaista syytä vajaatoimintaansa. Ansiokas kilpirauhassairauksien hoitoon perehtynyt lääkäri Dr Datis Kharrazzian listaa kirjassaan "Why do I still have hypothyroid symptoms.." 22 eri tyyppistä kilpirauhasen vajaatoiminnan tilaa.

Lääkityksiä on voitu purkaa isolta joukolta ihmisiä, joilla on todettu autoimmuunityreoidiitti kun vain immuunireaktioon ollaan funktionaalisen lääketieteen keinoin puututtu niin ajoissa, että liikaa kudostuhoa kilpirauhasessa ei ole tapahtunut. Hoito sisältää mm immunijärjestelmän normalisoimista ravitsemuksen ja yrttihoidon keinoin ja kilpirauhashormonien tuotannon tukemista. Myös aivoperäisistä ongelmista kärsiviä kilpirauhaspotilaita on saatu pois lääkityksen piiristä kun ollaan hoidettu inflammaatiota eli hiljaista tulehdusta ja tuettu aivojen hormonsignalointia, kilpirauhasen toimintaa ja T4-hormonin muuntoa aktiiviseksi T3-hormoniksi. Hoidossa on samanaikaisesti otettu huomioon myös muita epätasapainotiloja. Pitää hyvin tarkkaan tutkia ihmistä ja pohtia hänen tilannetta, jotta voi arvella onko hänen mahdollista päästä lääkkeettömäksi jos hänellä on kilpirauhaslääkitys.

Millä keinoilla vajaatoiminnan aiheuttaman ylipainon saa putoamaan? Perinteiset keinot ei tunnu tehoavan.

kuva: Bixabay

Tyroksiini ei ole erityisen tehokas laihdutuslääke, mutta sen puute tuhoaa kaikki laihdutusyritykset. Tyroksiinihoito mahdollistaa sen, että ruokavalio ja liikunta edes voivat pudottaa painoa. Vajaatoiminnassa perusaineenvaihdunta laskee niin alas, ettei voi syödä juuri mitään ilman että paino nousee.

Usein lääkitystä joutuu vaihtamaan jos Thyroxin-lääkitty ei saa painoa putoamaan ja lihoo hallitsemattomasti. Joskus ongelma johtuu siitä että lääkitystä pidetään liian pienellä annoksella, koska lääkäri virheellisesti säätää lääkitystä TSH-arvon perusteella. Usein riittävässä kilpirauhaslääkityksessä TSH painuu viitteiden alle nollan tuntumaan yksinkertaisesti siistä syystä että hormonin tullessa purkista aivolisäkkeen ei tarvitse enää käskyttää kilpirauhasta tuottamaan lisää hormonia.

Kun käyttöön otetaan kokonaisvaltainen hoito ja kilpirauhaspotilaalle sopiva lääkitys, paino alkaa yleensä normalisoitumaan ilman että asian kanssa tarvitsee enää taistella. Sopivalla ruokavaliolla ja sopivalla määrällä liikuntaa saadaan tuloksia. Itse asiassa kilpirauhaspotilas tekee yleensä itselleen karhunpalveluksen jos lähtee väkisin kitukuurille laihduttamaan itseään. Keho menee tästä yleensä vain säästöliekille ja vajaatoimintaoireet entisestään pahenevat. Ei siis kannata edes ajatella laihduttamista ennen kun saa lääkityksen kuntoon ja itseään hoidettua kokonaisvaltaisesti. Minusta ainoa oikea tapa laihtua on tasapainottaa keho, syödä itselle sopivalla tavalla ja tästä seuraa sivubonuksena painon lähteminen normalisoitumaan. Joskus paino lähtee putoamaan hyvinkin, joskus voi mennä pitkään ennen kun painon putoamista jarruttavat tekijät saadaan eliminoitua.

Vaikka olen professori Välimäen kanssa eri mieltä monista asioista, siinä olen samaa mieltä että lääkärin tulee kuunnella potilasta eikä tuijottaa vain viitearvoja.

Mikä on rT3-dominanssi?

Kun ihmisellä on kilpirauhasen vajaatoiminnan oireita, mutta kilpirauhaskokeista ei löydy vastausta tai kun  kilpirauhaslääkityksestä huolimatta vaikka annosta kuinka yrittäisi muutella vajaatoimintaoireet vain sitkeästi ovat läsnä huonontaen potilaan elämänlaatua ja toimintakykyä saattaa syynä olla rT3-dominanssi. Joskus tilaa on kutsuttu myös Wilsonin syndroomaksi, mutta se on todellisuudessa vähän eri asia enkä kannata tätä termiä. Kun keholla on jossain hälytystilassa, kuten vammassa, sairaudessa, paastossa tai aliravitsemuksessa tarve vähentää aineenvaihduntaansa muodostuu enemmän epäaktiivista rT3-hormonia suhteessa aktiiviseen T3-hormoniin kuin normaalisti. Tätä tilaa kutsutaan rT3-dominanssiksi. Asiaa on tutkittu jo jonkin verran. Pubmedin tietokannasta löytyy yli 1500 linkkiä hakusanalla "rT3-hormone"

RT3-hormoni on molekyylikaavaltaan muutoin samankaltainen kuin T3-hormoni, mutta siitä on dejonaasientsyymin toimesta poistettu jodiatomi eri kohdasta kuin T3-hormonista.

Funktionaalisen lääketieteen parissa on kansainvälisesti huomattu, että rT3-hormonin runsas määrä suhteessa aktiiviseen T3-hormoniin lisää potilailla kilpirauhasen vajaatoimintaoireistoa ja jopa aiheuttaa sitä. Kasvanutta rT3-hormonin määrää voidaan havaita niin potilailta joilla on todettu primäärinen tai sekundäärinen kilpirauhasen vajaatoiminta kuin eutyreoottisilla potilailla eli niillä joilla kilpirauhashormonien tuotanto kilpirauhasesta on normaalia.

Suomen laboratorioissa ei tällä hetkellä mitata rT3-hormonia, mutta testejä saa MDD laboratoriopalvelujen ja Nordic Laboratoriesin kautta jos on hoitosuhde johonkin ravitsemusasiantuntijaan tai lääkäriin, joka käyttää näiden laboratorioiden palveluja. Kun tämän kokeen sisällyttää tutkimuksiin, saadaan usein tärkeää tietoa potilaan tilasta ja myös rT3-hormonin ja vapaan T3-hormonin (T3v tai FT3) välistä suhdetta tarkastelemalla ja yhdistämällä tämä tieto potilaan vointiin voidaan melko hyvin päätellä tarvitseeko tehdä lääkitysmuutoksia tai aloittaa kilpirauhaslääkitys.

Kun rT3-dominanssi ollaan havaittu on monia lähestymistapoja hoitaa tilannetta. On hyvin tärkeää selvittää mikä on rT3-dominanssin aiheuttajana. Usein taustalta paljastuu useitakin elimistön epätasapainotiloja. Kyse voi olla mm. Thyroxinin pitkäaikaisesta käytöstä, lisämunuaiskuoren hormonierityksen ongelmasta, joka on osittaisenakin hyvin yleinen tila nykyihmisellä, homealtistuksesta, raskasmetallialtistuksesta, ympäristön toksiineista, mistä tahansa pitkään jatkuneesta ja liiallisesta stressistä, on se sitten henkistä, psyykkistä tai psykofyysistä, liian matalaenergisistä ruokavalioista, varsinkin jos siihen yhdistyy aktiivista liikuntaa, ketoosiruokavaliosta, suolisto-ongelmista ja sitä kautta myös ravintopuutoksista, kroonisesta raudanpuutoksesta, ruokayliherkkyyksistä, myös sellaisista jotka eivät näy allergiakokeissa. Listaa voisi jatkaa pitkään.

Joskus pärjätään ilman lääkitystä puuttumalla rT3-dominanssin aiheuttajien syihin. Toisinaan tarvitaan lääkitystä tai lääkitysmuutosta. Lievemmissä rT3-dominanssin tiloissa kun lääkitystä tarvitaan voidaan käyttää yhdistelmähoitoa, joka sisältää sekä T4-hormonia, että T3-hormonia. Tämä voidaan toteuttaa eläinperäisillä valmisteilla, joiden kauppanimiä Suomessa ovat Thyroid ja Armour Thyroid tai synteettisen T4-hormonin ja synteettisen T3-hormonin yhdistelmällä. T4-hormonin kauppanimenä Suomessa on Thyroxin ja T3-hormonin Liothyronin ja Thybon. Kaikki muut kilpirauhashormonivalmisteet kuin Thyroxin ovat Suomessa erityisluvallisia eli niitä saadakseen tarvitaan lääkäriltä reseptin lisäksi erityislupahakemus, joka Apteekista lähetetään Fimeaan. Lupakäsittely on maksullinen ja käsittely luvataan kahdessa viikossa, mutta lisämaksusta käsittelyä voidaan nopeuttaa ja lääkkeet tulevat apteekkiin muutamassa päivässä. Jos lääkkeet tilataan ETA-alueelta kansainvälisestä apteekista, erityislupamenettelyä ei tarvita.

Vakavammissa rT3-dominanssitiloissa tarvitaan T3-monoterapiaa, jos potilaan keholla vain on edellytyksiä ottaa tämä hoitomuoto vastaan. Hoito perustuu siihen, että T4-hormoni saadaan minimoitua kehosta, koska se on lähtohormoni, josta rT3-hormonia valmistetaan. Kun sitä ei enää juurikaan ole kehossa, minimoituu rT3-hormonin tuotantokin. Ihminen toimii ilman T4-hormoniakin, koska nimenomaan T3-hormoni on aktiivinen solutasolla toimiva hormoni. Hoito aloitetaan vähitellen annosta kasvattamalla ja kun kehossa on riittävästi T3-hormonia, myös TSH:n tuotanto aivolisäkkeestä lakkaa jolloin tämä hormoni ei ole enää käskyttämässä kilpirauhasta valmistamaan T4-hormonia, mikäli toimivaa kilpirauhaskudosta on vielä jäljellä. Sekä T4-hormonilla, että rT3-hormonilla on pitkä puoliintumisaika, joten kestää useita viikkoja, keskimäärin kolmisen kuukautta T3-monoterapian aloittamisesta kunnes rT3-hormoni on jotakuinkin eliminoitu. Tänä aikana vajaatoimintaoireisto lievittyy ellei ole läsnä vielä muita ongelmia, jotka estävät T3-hormonia toimimasta solutasolla. Monet potilaat kokevat kehossaan melko äkillisesti liikatoimintaoireita siinä vaiheessa kun rT3-hormonin määrä on minimoitunut. Tätä tilaa kutsutaan clearanceksi (suomeksi puhdistuminen) ja silloin lääkitystä saattaa olla tarpeen vähentää ainakin tilapäisesti ja hakea vähitellen sopiva uusi ylläpitoannostus. Kaikki eivät kuitenkaan koe tunnista clearancea olossaan.

Monoterapiaa käytetään useinmiten joitakin kuukausia ja jos on aihetta olettaa että rT3-dominanssin syyt on saatu eliminoitua voidaan kokeilla ottaa lääkitykseen mukaan jälleen vähitellen T4-hormonia joko eläinperäisen valmisteen tai synteettisen T4-hormonin, Thyroxinin muodossa. Joskus elimistö pystyy taas hyödyntämään T4-hormonia, toisinaan palataan T3-monoterapialle. Osa jää tälle hoitomuodolle pysyvästi jos toistuvista yrityksistä ja kokonaisvaltaisesta hoidosta huolimatta T4-hormonihoitoa ei saada onnistuneesti yhdistettyä hoitoon. Monilla toimii myös ylläpitohoitona vain pienen T4-hormonimäärän lisääminen T3-hormonihoidon lisäksi. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi 25µg:n Thyroxin-tablettia per päivä tai yksi 60mg:n eläinperäinen valmiste ja tähän lisätään riittävästi synteettistä T3-hormonia, jotta vajaatoimintaoireisto pysyy poissa. RT3-dominanssi ei ole ainoa peruste T3-monoterapialle, vaan jotkut potilaat näyttävät tarvitsevan sen jostain muustakin melko tuntemattomasta syystä. Joka tapauksessa osa potilaista ei voi hyvin millään muulla kilpirauhashormonihoidolla kuin T3-monoterapialla. Presidentti Kennedy käytti T3-monoterapiaa onnistuneesti koko presidenttikautensa ajan 60-luvulla. "Recovering with T3"-kirjan kirjoittaja brittiläinen Paul Robinson on myös onnistuneesti elänyt T3-monoterapialla jo parisenkymmentä vuotta.

Kaikilla ei voida käyttää T3-monoterapiaa ja heidän kohdallaan toipuminen rT3-dominanssista voi olla verrattain hidasta. Tietyt sydänviat voivat olla este T3-monoterapialle. Hoito on onnistunut kehnosti usein myös jotakin kroonista infektiota, kuten borrelioosia sairastavalla ja ongelmia on myös monilla joilla on tietynlainen lääkitys, kuten psyyke- tai masennuslääkitys tai isoannoksinen kortisonhoito. Lisäksi hoito toimii huonosti tai se joudutaan keskeyttämään henkilöillä, joilla on esimerkiksi hoitamaton lisämunuaiskuoren hormonien erittymisen häiriö johon saattaa liittyä liiallista kortisolineritystä, kortisolinerittymisen vuorokausikäyrän heittelehtimistä tai liian matalia kortisolitasoja. Lisämunuaisasiat tulisi tutkia ja hoitaa aina ennen minkä tahansa T3-hormonia sisältävän hoidon aloittamista huolellisesti käyttämällä diagnostisena keinona ainakin lisämunuaisen toiminnan analyysiä, eli ASI-testiä, jossa kortisolitasot määritetään vähintään neljästä päivän mittaan otetusta sylkinäytteestä. Jos T3-hormonia sisältävä hoito aloitetaan henkilölle, jolla on lisämunuaiskuoren hormonien toiminnassa ja sitä kautta myös noiden hormonien erittymistä säätelevissä hypotalamuksen ja aivolisäkkeen hormonitoiminnassa häiriöitä saattaa T3-hormonihoito huonontaa tilannetta entisestään eikä hoito useinkaan etene koska potilaan olo huononee. Lisämunuaisfunktiota voidaan normalisoida tarkasti kohdennetuin ravintolisin, yrtein ja tarvittaessa korvaamalla puutteellinen hormonieritys fysiologisella annostuksella kortisonia, kauppanimiä mm. Hydrocortison tai Prednisolon. Joskus tarvitsee korjata myös puutteelliset suolahormoni aldosteronin tasot fludrokortison-hoidolla, kauppanimellä Florinef. Usein kilpirauhaslääkitys alkaa toimia välittömästi kun kortison-hoito aloitetaan jos potilaalla on ollut puutetta kortisolista. Tämän vuoksi jos lääkityksessä on runsaasti T3-hormonia ja kortisonhoito aloitetaan tässä vaiheessa, tulee lääkitystä laskea reilustikin ennen kortisonin aloittamista, jotta vältytään kenties vakaviltakin liikatoimintaoireilta. Kortisonhoitojen sijasta voidaan usein toteuttaa Circadian T3-menetelmä, joka on huomattavasti parempi vaihtoehto kortisonhoidolle jos se toteutetaan oikein ja jos sen toimimiselle on edellytyksiä.

Merkittäviä ongelmia hoidossa voivat aiheuttaa myös B12-vitamiinin puute, jonka takana voi olla mm. mahahapon erittymisen häiriö tai sisäisen tekijän puute, kasvissyönti tai puutteellinen ravitsemus. Myös sukuhormonien häiriöt vaikuttavat kilpirauhashormonitasapainoon, samoin kuin tietyt lääkitykset. Alhaiset rautatasot ovat erittäin yleinen ongelma rT3-dominanssipotilaalla. Tarvitaan perusteellista tutkimusta jotta tämä ongelma varmasti jää haaviin. Pelkkä hemoglobiinin tai ferritiinin mittaaminen yksistään ei anna luotettavaa tietoa, vaan tarvitaan muitakin kokeita, kuten transferriinin saturaation mittaus, joka sisältää myös seerumin raudan ja transferriinireseptorien mittaus. Ei myöskään riitä, että rauta-arvot ovat viitteissä, vaan T3-hormonia sisältävää hoitoa varten tarvitaan hyvät rautatasot. T3-hormoni lisää kudoksissa hapenkulutusta ja rautaa tarvitaan monen entsyymin toimintaan ja sen lisäksi punasolujen hemoglobiiniproteiiniin, jossa happi elimistöön kulkee. Alhaiset rautatasot yhdistettynä T3-hormonihoitoon saavat usein aikaan oireiston joka sisältää kohonnutta sykettä ja korostaa kaikkia anemialle tyypillisiä oireita muutoinkin. Hoitamattomat verensokeriongelmat voivat olla myös huono yhdistelmä T3-hoidon kanssa.

T3-monoterapia ei ole välttämättä mikään oikotie onneen, mutta oikein toteutettuna saattaa vaikuttaa ihmisen elämänlaatuun merkittävästi ja nopeuttaa tervehtymistä, mahdollistaa ns. normaalin elämän. Se tulee kuitenkin valita ja ajoittaa huolellisesti. Hyvin usein hoidossa syntyy ongelmia jos potilasta ei ole tutkittu tarpeeksi ennen hoidon aloittamista ja jos erinäisiä epätasapainotiloja ei korjata ennakkoon tai jos niiden hoitoa ei aloiteta yhtäaikaisesti T3-hormonihoidon kanssa, on sitten kyse T3-monoterapiasta tai yhdistelmähoidosta. Joskus merkittävää olon kohentumista rT3-dominanssipotilaalla saadaan aikaiseksi jo esimerkiksi lisämunuaisongelman, verensokeriongelman, raudanpuutoksen. b12-vitamiinipuutoksen, suolisto- tai ruoansulatusongelman hoitamisella tai stressin minimoimisella eikä lääkitystä välttämättä tarvita. Tulee kuitenkin käyttää tilannekohtaista harkintaa, milloin lääkitys tosiaan näyttää olevan tarpeen ja milloin ei. Elämäntilannekin tulee huomioida.

Ennen T3-hormonia sisältävän hoidon aloittamista tulisi tutkia vähintään kortisolitasot ASI-testillä (adrenal stress index), joka koostuu neljä kertaa päivässä otettavasta sylkinäytteestä. Peruslaboratoriotutkimuksiin kuuluvat veri- ja virtsatestit eivät yleensä anna riittävän tarkkaa tietoa ja on huomioitava, että viiterajat ovat näidenkin tutkimusten kohdalla hyvin laajat. Myös rautatasojen huolellinen tutkiminen ja B12-vitamiiniarvojen testaus ovat hyvin tärkeät kokeet ennen T3-hormonihoidon aloittamista. Tulee myös huomioida suoliston kunto, sillä ravintoaineet imeytyvät heikosti epätasapainossa olevasta suolistosta ja sieltä voi myös päästä imeytymään sellaista kehoon jota ei sinne kuuluisi imeytyä. Kaikki tämä vaikuttaa myös hormonitoimintaan.

RT3-dominanssi on pohjimmiltaan kehon terve reaktio johonkin tilaan jossa se kokee tarpeelliseksi alentaa aineenvaihduntaa. Korkeita rT3-hormonimääriä on mitattu mm. kuolevilta, palovammapotilailta, juuri leikatuilta potilailta ja monissa vakavissa kudosvaurioissa ja muissa vakavissa sairauksissa. Ilman tätä suojamekanismia keho voisi polttaa itsensä loppuun yrittäessään sekä ylläpitää normaalia perusaineenvaihdunta, että keskittyessään toipumiseen. Jossain kroonistuneissa tilanteissa kuitenkin T3-monoterapiaa voidaan käyttää katalyyttinä purkamaan pitkittynyt rT3-dominanssi kunhan vain muistetaan myös etsiä ja korjata mahdolliset rT3-dominanssin aiheuttajat. Myös geneettinen alttius vaikuttaa asiaan. Kaikille ei kehity kroonista elämää haittaavaa rT3-dominanssia niissä olosuhteissa missä se toisille kehittyy.

RT3-dominanssista liikkuu myös virheellistä tieto kuten se, että rT3-hormoni tukkisi kilpirauhashormonireseptorit ja siksi T3:n toiminta soluissa estyisi. Näin ei kuitenkaan asianlaita ole vaan asia on monimutkaisempi. Kilpirauhashormonien kataboliassa eli hajoamisessa vaikuttavat tietyt entsyymit, dejodinaasientsyymit. Näitä entsyymejä on erilaisia. Yksi ottaa pois jodiatomin sellaisesta kohtaa T4-hormonia että syntyy aktiivinen T3-hormoni. Numero T-kirjaimen perässä kertoo siitä montako jodiatomia kilpirauhashormonimolekyylissä on. Toinen entsyymi ottaa pois jodiatomin eri kohdasta kilpirauhashormonimolekyyliä ja syntyy rT3-hormoni, jolla ei ole aineenvaihduntaa kiihdyttävää vaikutusta soluissa. Tämä sama entsyymi muuntaa myös T3-hormonista T2-hormonia, jolla on sitten taas ihan eri tehtävät kehossa kuin T3-hormonilla. Niinpä runsas rT3-hormonin esiintyminen on myös epäsuora merkki runsaasta sellaisen dejodinaasientsyymin toiminnasta joka sekä lisää rT3-hormonin määrä, että vähentää T3-hormonin määrää solutasolla riippumatta siitä onko sitä veressä vähän vai tarpeeksi. Meillä ei ole ainakaan kaupallisesti saatavilla koetta joka mittaa dejodinaasientsyymejä, joten siksi rT3-hormonin mittaus on tällä hetkellä tarkin keino mitata kudostason kilpirauhashormonien aktiivisuutta, joskin siihen vaikuttaa myös mm. inflammaatio, sillä tulehdussytokiinit häiritsevät T3-hormonien toimintaa soluissa.

Circadian T3 Method -keino normalisoida lisämunuaiskuoren hormonieritys T3-lääkityksellä osa 1.

Jos luette ensin nämä aikaisemmat kirjoitukseni niin tiedätte suunnilleen, mistä nyt kirjoitan:

Paul Robinson : Miksi jotkut kilpirauhaspotilaat tarvitsevat T3-monoterapiaa
Mikä on lisämunuaisuupumus?

Niihinkin alhaisiin kortisolitasoihin, jotka johtuvat muista syistä kuin siitä että elimistö ei jonkin kudosvaurion tai kudospuutoksen vuoksi (mm Addisonin tauti, kasvaimet lisämunuaisissa, aivolisäkkeessä, hypotalamuksessa tai näiden alueiden vaurio tai lisämunuaisen tai aivolisäkkeen poisto) kykene erittämään tarpeeksi kortisolia tai muita lisämunuaisen kuorikerroksen hormoneja (mm. aldosteroni ja DHEA) saatetaan määrätä kortisonkorvaushoitoa. Vajaaksi jäävän kortisolin osalta hoitona usein käytetään Hydrocortisonia, joskus myös Prednisolonia tai muita glukokortikoidivalmisteita. Vajaata aldosteronia saatetaan joutua korvaamaan fludrokortisonilla (kauppanimellä Florinef) Myös DHEA-hormonia voidaan korvata, mutta siitä on saatavilla myös 7-keto-muoto jolla ei ole androgeenisia vaikutuksia jolloin ei ole niin iso riski esimerkiksi lisääntyvälle karvankasvulle naispotilailla tai estrogeenidominanssin syntyyn tai pahenemiseen. Käsittääkseni tätä muotoa ei saa Suomesta, joten sitä on tilattava muualta ETA:alueelta, mutta resepti tarvitaan. Myöskään Pregnenolonia ei tietääksni saa Suomesta vaikka sitäkin on hyvällä menestyksellä hormonipuutoksiin käytetty. Toisinaan on hyvä korvata päätehormoneja suoraan esimerkiksi sukuhormonien, lisämunuaishormonien tai kilpirauhashormonien suhteen (mm. estrogeeni, testosteroni, progesteroni, kortisoli, aldosteroni, trijodityronini eli T3) Prehormonit eivät aina kehossa konvertoidu toivottuun muotoon.

Niillä joilla lisämunuaisen kuorikerroksen hormonipuutos on korjautuvaa laatua, nk. lisämunuaisuupumus on mahdollista korjata tilaa myös stressitekijöitä poistamalla, ruokavaliohoidolla, ravintolisillä, huolellisesti valituilla yrteillä ja CT3M:llä eli Circadian T3 Methodilla. Stressi voi olla laatuaan psyykkistä, fyysistä tai psykofyysistä. Lisämunuaiskuoren normaali toiminta vaatii mm. riittävät tasot tiettyjä vesiliukoisia vitamiineja. Erittäin tärkeässä osassa ovat C-vitamiini ja tietyt B-vitamiinit. Näistä kirjoitan myöhemmin lisää, mutta jotakin löytyy aikaisemmastakin kirjoituksestani Nestetasapaino ja aldosteronin puute.

Siitä on etuja jos kortisonkorvaushoito voidaan välttää. CT3M:llä ovat monet voineet paremmin kuin korvaushoidolla, koska se auttaa palauttamaan normaalin hormonituotannon kaikkien lisämunuaiskuoren hormonien osalta (edellyttäen ettei kudosvauriota ole ja ettei hormonierityksen säätely hypotalamus-aivolisäkeakselilta ole häiriöitynyt) Korvaushoidolla ollaan myöskin täysin sen varasssa että osaamme kulloisessakin tilanteessa säätää annosten ottokerrat ja annosmäärät vastaamaan eri tilanteiden vastaavaa tarvetta. Tästä olen kirjoittanut blogikirjoituksessani Kortisonin Annostelusta. Sivuvaikutuksiakin hoidosta voi olla, yleisimpänä vatsaongelmat.
                                    
                                                 

Oikein toteutetulla Circadian Methodilla voidaan välttyä useiltakin hormonikorvaushoidoilta tietyllä potilasryhmällä.

Nimenomaan kilpirauhaspotilailla erinomaiseksi vaihtoehdoksi voi muodostua Circadian T3 Method, jonka on kehittänyt ystäväni Paul Robinson.

Terveellä ihmisellä jolla on suunnilleen normaali vuorokausirytmi TSH:n eli aivolisäkkeestä erittyvän kilpirauhasta stimuloivan hormonin suurin konsentraatio esiintyy noin puolen yön tietämillä. Tätä seuraa joidenkin tuntien kuluessa kasvu T3-hormonin tuotannossa ja tätä puolestaan seuraa kortisolihormonin pitoisuuden nousu, jonka ansiosta voimme herätä virkeinä aamulla. Näillä hormoneilla ja myös mm. melatoniinilla on siis vuorokautisen erittymisen rytmi. Niitä ei erity tasaisesti samoja määriä ympäri vuorokautta, tosin niiden erittymiseen voi vaikuttaa ihan normaalissakin arjessa jotkut tekijät, jotta keho pystyy adaptoitumaan vaihteleviin olosuhteisiin. T3-hormonin vuorokautisen erittymisen rytmiin ei ole juuri vielä tiedemaailmassakaan kiinnitetty huomiota, vaikka asiasta on myös tehty jonkinverran tutkimusta. Sillä näyttää kuitenkin olevan merkittävä rooli kortisolinerittymisessä. Tämän Paul Robinson on huomannut sekä omalla kohdallaan, että työskenneltyään tuhansien kilpirauhaspotilaiden kanssa useita vuosia. Riittävät määrät T3-hormonia tarvitaan, jotta kortisolia voi erittyä riittävästi. Lisämunuaiset mm. aivojen ja sydämen ohella ovat elimistössä niitä kudoksia joissa on erityisen suuri tarve riittävälle T3-hormonille.

Yleisillä tavoilla annostella kilpirauhashormonihoito T3-hormonin konsentraatio on itse asiassa silloin yöllä kun sen tulisi olla korkeimmillaan kaikkein alimmillaan. Niinpä kilpirauhashormonihoidon virheellinen annostelu ja potilaalle sopimattoman valmisteen käyttäminen voi olla myös itsenäinen syy riittämättömiin kortisolitasoihin.
Sopimaton valmiste voi olla Thyroxin-hoito eli synteettinen T4-hoito silloin kun siitä ei konvertoidu riittävästi aktiivista T3:a tai yhdistelmähoidon käyttäminen silloin kun T3-monoterapia eli hoito yksinomaan synteettisellä T3-hormonilla olisi tarpeen. Jotkut kilpirauhaspotilaat raportoivat voivansa paremmin kun ottavat Thyroxin-lääkityksensä iltaisin. Tämä voi todennäköisimmin johtua juuri siitä että tämä varmistaa sitä että T3-hormonia on elimistössä aamuyöstä enemmän jotta myös tarpeeksi kortisolia voi erittyä. Thyroxinin, joka on siis T4-hormonia, lähinnä varastohormonia, on kuitenkin konvertoiduttava ensin riittävässä määrin aktiiviseksi T3-hormoniksi ja tässä monilla on ongelmia ja vaikka ei olisikaan, Thyroxin-hoito ei vastaa normaalia kilprauhashormonituotantoa, sillä normaali kilpirauhanen erittää myös T3-hormonia. Thyroxin-hoidolla eli T4-monoterapialla on hankala päästä riittäviin yöllisiin T3-tasoihin. Tästä päästäänkin siihen että parhaiten normaalia kortisolimääriä aamuyöstä voidaan imitoida annostelemalla T3-hormonia sisältävää valmistetta aamuyöstä. Tähän CT3M perustuu.

Circadian Methodia voidaan toteuttaa sekä eläinperäisillä valmisteilla, jotka sisältävät kaikkia kilpirauhashormoneja, kuten T4 ja T3, että synteettisellä T3-valmisteella.

Se, miten virkeinä ja hyvinvoivina aamulla heräämme riippuu osin myös siitä onko meillä herätessä riittävät kortisolitasot.

Circadian T3-menetelmällä on myös onnistuneesti päästy eroon jo aloitetuista kortisonkorvaushoidoista tai kortisonkovaushoidon annostusta on voitu merkittävästi pienentää samalla kun vointi on myös kohentunut verrattuna pelkkään kortisonhoitoon. Myös DHEA-hoidoista ollaan päästy eroon. Siinä missä kortisonkorvaushoito supressoi omaa lisämunuaiskuoren hormonieritystä, CT3M elvyttää sitä. Siinä myös yksi sen merkittävistä eduista hormonikorvaushoitoon verrattuna.

Kuten todettu, sellaisissa tapauksissa joihin sisältyy pysyväluonteista hormonipuutosta, Circadian T3-menetelmä ei toimi tai se toimii heikosti. Myös mm. inflammaatio eli elimistössä hiljaa kytevä tulehdus tai krooniset infektiot kuten borrelioosi tai mykoplasma voivat estää CT3-menetelmän toimimista, sillä tulehdussytokiinit estävät T3-hormonin toimintaa soluissa. Joskus LDN-hoidoista on ollut apua silloin kun kyse on inflammatorisista tekijöistä. Se on yksi vaihtoehto mitä kokeilla vielä ennen kortisonkorvaushoitoa jos Circadian Method ei anna riittävää vastetta ja jos kyse ei kuitenkaan ole todetusta pysyväluonteisesta hormonipuutoksesta.

Kirjoitussarjan seuraavassa osassa kirjoitan siitä miten menetelmää käytännössä toteutetaan.