perjantai 29. lokakuuta 2021

Uupumus: Tauti, joka ei parane jos lääke on väärä

 




Kasvuvaatimukset

Olen harrastanut muutaman kuukauden ajan viherkasvien hoitamista. Aikaisemmin kuvittelin, etten ole viherpeukalo ja että harva kasvi jää eloon siitä että he ovat minun epäonnisessa "hoidossani". Sitten aloin vähitellen oppia, että eri kasveilla on erilaiset kasvuvaatimukset. Niiden tarvitsee elää juuri tietynlaisissa olosuhteissa, jotta ne voivat kukoistaa. Sopiva määrä valoa ja vettä, oikeanlainen kasvualusta, oikeanlainen ruukku, sopivanlaista lannoitusta, tuholaishyönteisten häätöä.. Opin vähitellen ja myös epäonnistumiset ja vaikeudet kuuluvat harrastukseen. Viimeksi eilen illalla mietin kunniallista tietä perääntyä harrastuksesta kun huomasin yhdessä kasvissa kellertyviä lehtiä ja vihannespunkkeja ja toisessa ripsiäisiä.

Valtaosa kasveistani voi onneksi hyvin, mutta ongelma on hoidettava kuntoon pian, jottei ötökkäinvaasio leviä viereisiin kasveihin.  Eräs kasvini ei kasva, koska sille ei riitä tilaa valoisimmalla ikkunallani eikä sille ole täällä erillistä kasvilamppua. Odotan, että kaikki kasvini eivät välttämättä selviä kunnialla tulevan talven pimeydestä.

Ihmisilläkin on erilaiset kasvuvaatimukset. Minulla on paljon kokemusta uupuneiden ja monenlaisista terveysongelmista kärsivien ihmisten auttamisesta ravintoterapialla. Se on usein erinomainen tukihoito. Kun kiinnitetään huomiota ruuansulatukseen, suoliston mikrobiston hyvinvointiin ja mm. varmistetaan riittävää ravintoaineiden saantia, samoin kuin eliminoidaan syömisistä ja elämäntavoista yksilöllisellä tavalla asioita, jotka voivat huonontaa terveyttä ja hyvinvointia, tämä voi antaa keholle paremmat mahdollisuudet tasapainottaa ja korjattaa itseään, jopa parantua. Jotkut vaivat suoranaisesti johtuvat mm. ravintoaineiden puutoksista tai siitä että syö jotakin itselle soveltumatonta ruokaa. Joskus tarvitaan yhteistyötä lääkärin kanssa, jotta saadaan kuntoon lääkitysasioita tai voidaan järjestää niitä tutkimuksia, joita minä ravintoterapeuttina en pysty järjestämään. 

Joskus asiakas ei meinaa sitä millään sisäistää tai hyväksyä, että on jotakin jota lääkäri tai ravintoterapeutti ei voi fiksata pillerillä, ravintolisillä tai ohjaamalla erikoisruokavalion. Me olemme monessa suhtessa samantyyppisiä kuin kasvit. Kasvilla voi olla vaikkapa aivan sopiva kastelu ja lannoitus, mutta mitä jos se elääkin huoneen pimeässä nurkassa, naapurikasvista on hypännyt siihen tuholaisia tai se on umpiruukussa ja sen juuret ovat mädäntymässä?

Mikä sinua näännyttää?

Mikä osa elämästämme ei ole kunnossa. Ole rehellinen! On asioita, joita ei voi muuttaa, mutta on myös paljon asioita jotka on suorastaan pakko muuttaa jos haluat alkaa voimaan paremmin. Tarvitseeko sinun korjata suhtautumista työhön tai tekemiseen, jos kerta toisensa jälkeen uuvut ja ahdistut? Onko taustalla alituisesti mukanasi seuraavat pelot ja turvattomuuden tai arvottomuuden tunteen, jotka syövät energiasi sinun sitä kunnolla edes huomaamatta, koska siitä on tullut osa sinua? Onko elämässäsi myrkyllisiä ihmisiä, jotka jäytävät sieluasi ja nakertavat sitä pala kerrallaan, kunnes sinusta on jäljellä vain ihmisraunio? Oletko maalannut itsesi nurkkaan ja luulet, että nykyinen kiire, suorittaminen ja häsellys on ainoa tapa elää ja jos muutat elämääsi toisenlaiseksi, taivas tippuu niskaan? Olisiko mahdollista, että olisitkin onnellisempi elämällä leppoisampaa, mutta esimerkiksi taloudellisesti vaatimattomampaa elämää? Mitä jos voisitkin tehdä jotakin parempaa ja kivempaa työtä? Mitä jos muutto toiselle paikkakunnalle ja uusi alku elämässä on se mitä tarvitset?

Luuletko, että popsialla kortisonia ja ison kasan ravintolisiä voi korjata jotakin sellaista, joka johtuu vaikkapa homeesta työpaikalla, toksisesta ihmissuhteesta, työnarkomaniasta tai kissastasi, joka ei anna sinun nukkua kuin viisi tuntia yössä? Auttaako ravintoterapia, jos juurisyynä on traumat, joihin et ole saanut asianmukaista hoitoa tai se, että sinun olisi tärkeä oppia tunnistamaan, asettamaan ja kommunikoimaan omat rajasi toisille ihmisille?

Minkä tarvitsee muuttua?

Ravintoterapialla voidaan usein saavuttaa varsin paljon. On kuitenkin joskus pullonkauloja, joita lääkäri tai ravintoterapeutti ei pysty poistamaan. Olen todistanut sitä monta kertaa viime vuosien aikana, että ihminen alkaa voimaan paremmin ravintoterapian ansiosta. Olen todistanut myös monta kertaa, että ravintoterapia on vain yksi seikka muiden joukossa, jonka ansiosta jollain ihmisellä menee paremmin. Joskus tarvitaan muita muutoksia elämässä, että asiat nytkähtävät eteenpäin. Muutokset vaativat usein luopumista, uskallusta, sen että aloittaa. Muutokset saattavat vaatia sopeutumista ja myös nöyryyttä. Joskus ovien tulee sulkeutua takana, jotta uudet ovet voivat avautua edessä. Joskus muutoksen on oltava selkeämmin sisäinen, joskus selkeämmin konkreettisempi ja ulkoisempi.

Meillä voi olla ikäänkuin kiviä kengässä, jotka poistamalla pystymme taas kävelemään kunnolla eteenpäin ja kipu vähitellen lakkaa. Jos tuntuu, että on jo kaikkensa tehnyt, mutta kasvi vaan voi huonosti eikä kasva, niin nostamalla kasvi juurineen mullasta saattaakin havaita jotakin yllättävää. Joskus kasvin juurten ympärille on taimitarhalta jäänyt muoviverkko eivätkä kasvin juuret ole päässeet kunnolla kasvamaan. Niissä saattaa olla jopa juurimätää, koska juurimöykyn keskellä olevaan multaan on jäänyt liikaa kosteutta. Liian tiivis ja liikaa vettä pidättävä multa voi tukehduttaa juuret. Mikä kaikki saattaa haitata ja tukehduttaa meitä?

Miten saada se mitä tarvitsee?

Entä jos olemme kuin trooppinen kasvi, joka ei voi kukoistaa pohjolan pimeydessä ja 

kuivassa sisäilmassa? Missä määrin meidän on vain sopeuduttava elämään maailmassa, joka ei useimmille meistä ole mitenkään ideaalein paikka kukoistaa? Miten saamme elämäämme enemmän sitä mitä kaipaamme, on se sitten turvallisuutta, arvostusta, mielekästä tekemästä, tarkoituksellisuutta, lämpöä, rakkautta tai fyysisiä perusasioita kuten riittävä uni, sopivasti liikkumista ja ravitsemuksellisesti kaikki se mitä tarvitsemme?

Oletko sinä koskaan laatinut konkreettista listaa asioista, jotka ovat sinulle elämä eri osa-alueilla niitä mitä eniten tarvitset? Mitä tarvitset ympäristöltäsi, tekemiseltäsi, ihmissuhteiltasi? Mitä tarvitset voidaksesi hyvin? Mistä voi karsia ja mistä ei? Mitkä ovat ne aivan ydinasiat, jotka siihen listaan jäävät kun karsit vähitellen niitä asioita, jotka eivät ole aivan välttämättömiä? Jos numeroit tärkeysjärjestykseen elämän eri osa-aluiden tärkeimmät asiat, mitkä ne ovat? Miten hyvin ne nyt toteutuvat elämässäsi? Mikä olisi seuraava askel, joka sinun tulisi ottaa, että saisit jotakin hyvin tärkeää, joka sinulta juuri nyt puuttuu?

maanantai 25. lokakuuta 2021

Sairaus- ja ongelmaisuusidentiteetti

Sarkasmivaroitus

 Vinkki: Jos sulla on ollut erilaisia terveysongelmia ja haluat todella tuntea itsesi ongelmaiseksi ja sairaaksi, niin ala lueskelemaan lääkärin kirjoittamia tekstejä ja diagnooseja omakannasta. Kaiva esiin myös epikriisejä vuosien varrelta ja lue niitä. Lue niitä vaikka ääneen!


Sitä jotenkin helposti vahingossa unohtaa mikä ongelmakimppu ja romukasa on jos tämmöistä ei muista säännöllisesti tehdä! Lisäksi voit koittaa mahdollisimman usein viljellä erilaisia ongelmiin ja sairauksiin liittyviä sanoja, kuten sairas, kivut, säryt, masennus, ahdistus, moniongelmainen, sivuvaikutukset yms., jotta em. asiat varmemmin pysyisivät mielessäsi ja muistissasi ja jotta ne varmemmin päätyisivät myös osaksi identiteettiäsi. :D Sarkasmivaroitus päättyy


Tai. Olisiko tässä mahdollisuudet jonkinlaiseen tasapainoon ja kultaiseen keskitiehen sen suhteen miten tulkitsee ja painottaa omaa elämäänsä ja omaa itseään? En tarkoita, että pitäisi kokonaan lakata käyttämästä joitain sanoja tai lukemasta Omakantaa tai epikriisejä. Missä määrin mitäkin asioita teet? Miten ison roolin ja tilan ne saavat elämässäsi? Mitä muuta olet kuin sairautesi, diagnoosisi ja ongelmasi? Mitä jos kirjoitat itsellesi lukuisia erilaisia rooleja, jotka kuvaavat asemaasi ja ominaisuuksiasi? Silmäile listaa. Mitkä näistä rooleista ja ominaisuuksistasi haluat kirjoittaa elämääsi nykyistä paksummalla fontilla?

sunnuntai 10. lokakuuta 2021

Onko ruoka sinulle ystävä vai vihollinen?

Kun ajattelet ruokaa ja syömistä tai erilaisia ruoka-aineita ja aterioita, miltä susta tuntuu? Millaisia ajatuksia herää ja millaisia tunteita nämä ajatukset herättävät? Millaista syömiskäyttäytymistä ajatuksista ja tunteista seuraa sinun arjessasi?



Kun minulta joskus taannoin kysyttiin, mitkä ovat minun mielestäni tällä hetkellä ne ihmisten yleisimmät ongelmat ravitsemukseen liittyen, en miettinyt vastausta kahta sekuntia.

Voisi kuvitella että kyseessä olisi se, että ihmiset syövät ns. väärin ja epäterveellisesti, heillä on stressiä ja sen vuoksi ruoka ei sula ja siitä seuraa monenlaisia vatsa- ja muita terveysongelmia. Ehkä ruokarytmi tuottaa ongelmia elämään? Myös erilaiset ravintoainepuutokset, ravitsemukseen linkittyvä matala-asteinen tulehdus eli inflammaatio ja antioksidanttien puutos yhdistettynä oksidatiiviseen stressiin ovat yleisiä.

Mikä on kuitenkin hyvin yleistä tässä ajassamme, on se, että ihmisillä on sellainen suhde ruokaan, joka ei palvele heitä heidän arjessaan. Miten se ilmenee?

Pelätään sitä, mitä on lautasella. Ahdistutaan siitä millaisen vasteen ruoka tuottaa. Tämä on tietenkin inhimillistä, jos pelkää esimerkiksi lihovansa tai pelkää sitä aiheuttaako ruoka taas erilaisia mahasuolikanavan oireita. Ruokaa saatetaan himoita, mutta ahdistutaan ja podetaan syyllisyyttä syömisen jälkeen. Mitä se tekee terveydelle? Kuinkakohan paljon mä nyt lihon tästä? Miten mä saatoin vetää koko suklaalevyn vaikka eilen päätin etten niin tee? Se ja se sanoi, että hedelmissä on sokeria ja niitä ei pitäis syödä. En enää syö niitä. Mitähän kaikkia ympäristömyrkkyjä näissäkin ruoka-aineissa on? Ei yhtään tekisi mieli koskea tähän ruokaan. Tuleekohan tästä tonnikalasta nyt raskasmetalleja mun kehoon? Kaalit on goitrogeenisia ja huonoja kilpirauhaselle. Niitä ei kyllä pitäis syödä ollenkaan. EI myöskään sitä, eikä tätä, eikä tota. Mut taidan sitten vaan tota tislattua vettä ottaa.. Olisi aika tärkeää, että ruoka on ystävä, ei vihollinen. Sen ei tarvitse olla pakkomiellen kohde, jota pitää juuri tietynlaisena saada usein ja isoja määriä. Sen ei pitäisi olla pelon kohde. Ruoka voi olla asia, joka ei stressaa, vaan voit myös olla kepeän iloinen saamastasi ravitsevasta, suhteellisen terveellisestä ja herkullisesta ateriasta. Ruoasta voi olla tasapainoisen onnellinen ja kiitollinen, myös silloin kun edessä oleva ateria ei satu olemaan aivan täydellinen. Tarvitseeko kaiken, myös sinun ja ruokasi olla aina täydellisiä? Eikö se olisi aika kohtuuton ja ankara vaatimus? Eikö se olisi vaatimus, joka on jopa täysin epärealistinen ja silloinhan se tarkoittaa että jos sellainen vaatimus on piilotettuna syvälle sinussa, siitä aiheutuva paine ja stressi kurjistaa elämääsi ja vie sinulta paljon energiaa. Uskotko toisaalta, että et kykene syömään terveellisesti, koska olet aina ennenkin epäonnistunut siinä. Sinulla on ollut monenlaisia ruokavaliokokeiluja ja kuureja ja aina olet palannut samaan kuin ennenkin. Jos ylipainon kanssa on haastetta, olet saanut monta kertaa painoa pois jollain dieetillä, mutta sitten et ole enää jaksanut toteuttaa sitä ja paino on tullut korkojen kera takaisin. Joka kerta dieetti on lihottanut sinua lopulta enemmän kuin mitä kenties olisit lihonut ennen sitä halvatun dieettiä. Entä jos tekisikin vähittäisiä muutoksia sinulle hyödylliseen suuntaan ja harjoittelisi pikkuhiljaa parempia valintoja arkeen. Mikään ei olisi ns. kokonaan kiellettyä, ellei ole erillistä syytä pitää jokin ruoka-aine tai ruoka-aineryhmä poissa ruokavaliosta. Kun ei tee liian monta muutosta yhtäaikaa ja kun antaa itselleen aikaa tehdä jonkin uuden tavan kanssa riittävästi toistoja, voit oppia pitämään itsestäsi parempaa huolta, myös ruoan suhteen. Kun tarvitsee karsia ruoka-aineita

Joskus jotain ruoka-aineita tai ruoka-aineryhmiä on hyvä karsia pois määräajaksi tai joskus jopa kokonaan. Kyse voi olla vaikkapa keliakiasta, gluteeni- tai maitoyliherkkyydestä, allergioista, laktoosi-intoleranssista tai jostain muusta asiasta, jonka vuoksi jotkut ruoka-aineet aiheuttavat selkeästi ongelmia ja voit paremmin ilman niitä. Ruoka-aineita saattaa kuitenkin karsiutua pois liikaa ja liian pitkäksi aikaa ja tämä kapeuttaa tarpeettomasti ruokavaliota. Tämä hankaloittaa myös elämää ja saattaa luoda paineita ja stressiä. Pidempiaikainen apu löytyy usein siitä että ei ole ruokavalion suhteen liian ehdoton vaan tarkoituksenmukaisen joustava. Saattaa esimerkiksi riittää, että tärkkelyksen ja sokerin määrää vähentää vaikkapa 80% ja lisää ruokavalioon marjoja, kuituja ja vihanneksia. Muutoksen ei tosiaan aina tarvitse olla radikaalin iso, varsinkin jos isot ja yhtäkkiset elämäntapojen ja ruokavalion mylläykset ovat aikaisemminkin johtaneet siihen, että isoa muutosta ei jaksa ylläpitää pitkään, vaikka siihen olisi kuinka vakaa aikomus. Auttaako se mitä nyt teet sinua?

Kannattaa tarkastella, auttaako se, mitä teet ruokavaliosi suhteen sinua vai onko tavallasi syödä itse asiassa ihan toisenlainen vaikutus elämääsi kuin mitä toivoisit. Onko sinulla luonteva ja hyvä suhde ruokaan? Tuntuuko hyvältä syödä? Ajatteletko ruokaa lähes koko ajan vai onko se vain yksi osa elämääsi muiden asioiden ohella? Uskomuksemme

Jos koet, että sinulla on vaikeuksia suhtautumisessa ruokaan, taustalla voi olla uskomuksia, jotka tarvitsisi päivittää. Nämä uskomukset saattavat olla esimerkiksi tiukkoja ja joustamattomia ajatuksia siitä mikä on terveellistä tai epäterveellistä tai mitä tapahtuu jos syö tietyllä tavalla. Olet ehkä luonut itsellesi mielessäsi sääntöjä ja tapoja, joissa olet ikäänkuin jumissa etkä pääse eteenpäin. Näitä uskomuksia voi ns. kaivaa esiin, tarkastella ja tuulettaa. Meidän ei tarvitse olla ajatustemme, tunteidemme, toimintatapojemme tai uskomustemme orjia. Meillä kaikilla on jo olemassa kaikki ne voimavarat, jotka tarvitsemme itsellemme tarpeelliseen muutokseen. Ruokamme voi olla ystävämme.