maanantai 30. tammikuuta 2017

Kätilön ajatuksia kilpirauhasen vajaatoiminnasta

Vieraileva kirjoittaja on tällä kertaa kokenut kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastava kätilö, joka kertoo millaisia havaintoja on tehnyt työssään koskien kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavia äitejä. Hän haluaa, että hänen kirjoituksensa julkaistaan nimettömänä.

Olen toiminut kätilönä noin 25 vuotta ja itse synnyttänyt kaksi lasta vuosina -93 ja-96, reilusti päälle kolmekymppisenä. Minulla todettiin kolme vuotta sitten epätyypillinen kilpirauhasen vajaatoiminta kliinisen tutkimuksen ja laboratorionäytteiden perusteella.
Todennäköisesti ongelmat raskauksissani ja synnytyksissäni johtuivat kilpirauhasen vajaatoiminnasta, koska mitään muuta tyypillistä raskauteen liittyvää tautia ei löydetty kuten raskausmyrkytys, jota epäiltiin ensimmäisessä raskaudessa. Raskausmyrkytysoireet ovat samantapaisia kuin kilpirauhasen vajaatoiminnassa: turvotus (muistutin työkaverin mielestä aasialaista venepakolaista), loppuraskaudessa painoni nousi 1Kg/viikko, verenpaineen nousua. Näistä syistä synnytys käynnistettiin, vaikka muissa arvoissa ei ollut poikkeavaa. Käynnistetty synnytys ensisynnyttäjillä päättyy usein keisarinleikkaukseen, niin kuin minullekin sitten kävi. Minulle tehtiin hätäsektio esikoiseni alkavan hapenpuutteen vuoksi.

Ennen kuin aloin odottaa toista lastani, sain keskenmenon 12 raskausviikolla. Toinen raskauteni sujui paremmin, mutta ongelmat tulivat synnytyksessä ja synnytyksen jälkeen. Synnytykseni kesti kauan supistusheikkouden vuoksi, mikä on tyypillistä kilpirauhasen vajaatoiminnassa. Lihasheikkoutta ja väsymystä. Kohtu on suuri lihas, jonka täytyy toimia tehokkaasti, että lapsi syntyy. Jos kohtulihas ei toimi niin kuin toimia tulisi, niin aina tulee ongelmia synnytyksessä. Kuopukseni syntyi, kun synnytystä vauhditettiin kalvojen puhkaisulla ja oksitosiini-infuusiolla (supistuksia tehostava suonensisäinen lääke) ja siitäkin huolimatta supistukset eivät olleet tarpeeksi tehokkaita ja potra poika autettiin imukupilla maailmaan. Ongelmat eivät päättyneet tähän. Kun kohtulihas ei toimi, niin eihän se istukkakaan sieltä lähde ilman nukutusta ja istukan käsinirroitusta ja kun kohtulihas ei jaksa supistua enää olenkaan synnytyksen jälkeisestä rasituksesta, niin lapsivuodeosastolla aloin vuotaa verta kuin seula, mikä on epänormaalia jälkivuotoa synnytyksen jälkeen. Vuoto saatiin loppumaan vahvalla oksitosiini-infuusiolla. Kun pääsin kotiin sairaalasta hemoglobiinini oli noin 80.


Oma kokemukseni ja tietoisuuteni lisääntymisen vuoksi olen kätilön työssäni huomannut, että yhä useammalla raskaana olevalla ja synnyttäjällä on perussairautena kilpirauhasen vajaatoiminta ja Thyroxin-lääkitys, muutamia raskaana olevia äitejä lukuun ottamatta, joilla on T-3-lääkitys, joko yhdistelmähoitona tai monoterapiana. Olen huomannut, että monilla raskaana olevilla ja synnyttävillä äideillä, joilla on Thyroxin-lääkitys on lääkityksestä huolimatta kilpirauhasen vajaatoiminnan oireita. Thyroxin-lääkityksestä huolimatta olen huomannut myös erittäin monioireisia kilpirauhasen vajaatoiminnan oireita fertiili-ikäisillä naisilla. Keskenmenoja, edellä mainittuja ongelmia raskaudessa ja synnytyksissä mutta myös mielen alueella olen havainnut apatiaa, masennusta, ahdistusta, paniikkihäiriöitä, merkittävää ylipainoa, korkeaa verenpainetta.

Todettiin yhdessä työkavereiden kanssa, että nykyään on harvinaista, että synnyttämään tulee nainen, joka on täysin terve ja synnyttää normaalisti ilman komplikaatioita. Tavallisimpia perussairauksia fertiili-ikäisillä on allergiat, astma, laktoositon ruokavalio ja nykyään yhä useammalla gluteeiniton ruokavalio ja yhä useammalla on kilpirauhasen vajaatoiminta. Psykiatrian ja/tai psykologin käynnit ovat lisääntyneet. Kilpirauhasen vajaatoiminnan hoito on Suomessa lapsenkengissä ja kiistanalainen. Sairauden oireet ovat hyvin moninaiset; kätilönä toimineena tulee mieleen, kuinka moni näistä oireilevista nuorista naisista kärsii hoitamattomasta tai puutteellisesti hoidetusta kilpirauhasen vajaatoiminnasta? Kilpirauhanen, joka on elimistön ”voimalaitos ”, vaikuttaa joka ikisessä ihmisen biljoonassa solussa. Voi todellakin sanoa: Jos ei ole kilpirauhasta niin ei ole elämää ja jos se toimii huonosti niin elämänlaatu on huonoa.

Olen huomannut että niillä äideillä, joilla on hoitona kilpirauhasen vajaatoimintaan heillä huonosti toimiva Thyroxin-lääkitys on paljon ongelmia raskaudessa, synnytyksessä ja synnytyksen jälkeisessä ajassa. Joillakin harvoilla valveutuneilla naisilla on hoitonaan Liothyronin (synteettistä T3-hormonia) tai eläinperäiset valmisteet silloin kun Thyroxin (synteettistä T4-hormonia, joka on varastohormoni) ei ole heillä riittävän hyvin toimiva lääkitys tai se on suoranaisesti pahentanut heidän vointiaan. Näillä naisilla raskaudet ja synnytykset sujuvat yleensä hyvin ja ilman komplikaatioita.





perjantai 27. tammikuuta 2017

Lapsilla heikommat oikeudet hyvinvointiin

Vaikka kuinka tietää, että pahuutta ja epäoikeudenmukaisuutta on maailmassa, yksi vaikeimmista asioista kestää on se, jos lapsille tapahtuu jotakin pahaa. Lapset ovat tunnetusti meidän tulevaisuus. Lapset ovat silmäteriämme. Nykyiset lapset ovat niitä ihmisiä, joiden me haluaisimme pitävän meistä huolta kun tulemme vanhoiksi emmekä pärjää enää yksin. Meidän pitää puolestamme pitää huolta lapsista ja nuorista. He ovat meidän aikuisten vastuulla.

Se miten yhteiskunta kohtelee sen puolustuskyvyttömämpiä ja heikoimpia jäseniään, määrittää aika tavalla yhteiskunnan moraalin ja sivistyksen tason. Aivan liian usein törmää kokemuksiin siitä miten vanhemmat ovat joutuneet ihan tosissaan taistelemaan lastensa oikeuksien puolesta. Se on musertavaa ja yhteiskunta tuntuu silloin viholliselta. Se on valtava stressi. Jokainen normaali vanhempi ja huoltaja on valmis tekemään lähestulkoon mitä vain, jotta lapsi olisi turvassa ja hänellä olisi asiat hyvin.

Terveyden ja hyvinvoinnin suhteen lapset ovat eriarvoisessa asemassa aikuisiin nähden. Otan kirjoituksessa esiin kaksi epäkohtaa: päiväkoti- ja kouluruokailun ja homeiset rakennukset.

Ruokailu

Kun aikuinen menee työpaikalleen, kukaan ei vahdi hänen syömisiään. Hän saattaa mennä työpaikkaruokalaan ja jos hänellä on vaikkapa gluteeniton ruokavalio, hän sanoo siitä keittiölle ja hänelle todennäköisesti järjestyy gluteeniton annos ilman että tarvitsee kiikuttaa nähtäväksi lääkärintodistusta. Aikuisen sanaan omasta terveydentilastaan luotetaan. On myös tavallista ja täysin oikein tuoda omat eväät. Saat syödä vaikka mummoja tai pieniä kiviä työpaikan taukohuoneessa ja se on sinun asiasi. Sen sijaan aikuisen sanaan lapsensa terveydentilasta ei välttämättä luoteta vaan tarvitaan lääkärintodistus.

Ruokavalioasioissa fiksut lääkärit ovat kiven alla. On paljon ruokavalio-ongelmia, jotka eivät tule näkyviin tutkimuksissa vaan havaitaan, että jokin oire tai terveysongelma kohentuu ruokavaliomuutoksella. Silti on lääkäreitä, jotka eivät suostu kirjoittamaan lääkärintodistusta päiväkoti- tai kouluruokailuun erityisruokavaliosta jos tietyt kriteerit eivät täyty. Lapsellasi pitää olla juuri tietynlainen ongelma kuten selvä allergia tai keliakia, jotka ovat todennettavissa laboratoriotestein. Lääkäri siis katsoo ohjeistuksista ja paperista onko lapsellasi jokin ongelma. Sillä mitä sanot omista huomioistasi lapsesi suhteen ei välttämättä ole mitään merkitystä.

Kuka haluaisi huvikseen lapselleen ruokarajoituksia? Pitääkö lapsen esimerkiksi kärsiä kroonisesta ripulista, kroonisista ihottumista, ylivilkkaudesta tai vatsakivuista, koska lääkäri on asenteellinen ja osaamaton, ymmärtämätön? Eihän sellaisessa ole sen enempää järkeä kuin sydäntä, vai mitä olet mieltä? Ehkä ajatellaan, että mitä vähemmän "ruokavaikeilijoita" joukkoruokailussa, sen helpompi ruokailu on järjestää. Systeemin tulee siis palvella systeemiä, ei ihmistä ja tässä tapauksessa puolustuskyvytöntä lasta tai nuorta.

vinkki: Hyvä aika testata jotakin ruokavaliota kouluikäisellä lapsella kun lääkärintodistusta ruokavaliokokeilulle ei ole saatu on kesäloma. Reilussa parissa kuukaudessa usein tulee hyvin näkyville ruokavalion hyödyt ja kun on kertoa lääkärille kokeilun tuloksista, saattaa päiväkoti- ja kouluruokailu erityisruokavalion tarpeessa järjestyä helpommin.

Saattaa olla, että päiväkotiin tai kouluun ei edes saa tuoda omia eväitä jos lapselle ei myönnetä sellaista ruokavaliota, jolla hän voi hyvin.

Sisäilmaongelmat

Vastaanotolleni tulee usein aikuisia jotka ovat töissä jossakin sisäilmaongelmaisessa ja/tai homeisessa oppilaitoksessa. Heillä on vaikeita kroonisia terveysongelmia, jotka vaikuttava mm. immuniteettiin, hormonitoimintaa, psyykeen, energiatasoihin, unensaantiin, hengittämiseen, ajatustoimintaan ja ihoon. Oireilu saattaa jonkin verran, yleensä hyvin vähän kohentua ruokavaliohoidolla, ravintolisillä ja yrteillä kun on ensin riittävästi tutkittu asioita mm. kyselykaavakkein, keskustellen ja laboratoriotestein ja voitu kohdentaa apu mahdollisimman yksilöllisesti. Silti merkittävää apua saadaan aikaiseksi usein vasta kun ihminen irtisanoo itsensä tai järjestää jotenkin muutoin itsensä pois sairaasta rakennuksesta. Joskus se on koti joka on sairas, ei työpaikka tai sitten sekä koti, että työpaikka ovat homeessa tai muuten myrkyllisiä.

Lapset ovat täysin aikuisten armoilla. Aikuinen voi hommata terveen kodin tai vaihtaa työpaikkaa. Usein lapset ovat pakotettuja jatkamaan homeisissa kouluissa riippumatta siitä miten järkyttävää jälkeä ne tekevät kehittyville pienille ihmisille. "Tuntui kauhealta jättää ne lapset sinne homeiseen kouluun kun itse irtisanoin itseni". Saattaa joku asiakkaistanikin todeta. Ongelmia usein vähätellään mahdollisimman pitkään. Sisäilmaongelmia tutkitaan usein täysin puutteellisella osaamisella ja puutteellisin keinoin. Kenties tarkoituksellisesti ettei tarvitsisi tehdä kalliita ja usein hyödyttömiä väärin toteutettuja remontteja tai jopa purkaa koko roska?

Vauriot ihmisten terveydessä olisivat vähäisemmät jos asioihin puututtaisiin ajoissa. Silti homealtistuksesta yleensä seuraa pysyvä herkistyminen ja oireilustakin voi olla hidasta toipua. Mm. immuniteetin ja hormonitoiminnan kanssa voi olla ongelmia pitkäänkin altistuksen jo päätyttyä. Mitä ihmettä me oikein tehdään meidän lapsille ja nuorille ja mitä tulevat sukupolvet tästä tulevat sanomaan? Enpä ihmettele jos halut syöttää meille velliä, käännellä meitä sängyssä ja vaihtaa meillä vaippoja kun tulemme vanhoiksi on nykyisiltä lapsilta ja nuorilta hieman kateissa tulevaisuudessa. Metsä usein vastaa kuten sinne huudetaan.

Tässä pari pientä, mutta merkityksellistä selviytymistarinaa kahden urhean leijonanemon taistelusta lastensa terveyden ja hyvinvoinnin puolesta:

Kotikoulukin on parempi kuin myrkkykoulu

Espoolaiselle toimittajalle, Pike Hilakarille oli äitinä vaikea siirtää lapsi kotikouluun sisäilmaongelmaisesta koulusta, vaikka toisaalta päätöksen pitäisi olla helppo. Tilanteessa ei ollut kuitenkaan muuta vaihtoehtoa, koska lapsi ei voinut oireidensa takia osallistua opetukseen kyseisissä tiloissa.

Muutamat oppilaat olivat jo vaihtaneet koulua, mutta Hilakari koki, ettei voinut jättää muita lapsia, henkilökuntaa ja vanhempia pulaan. Kotikoulu tuntui aluksi hyvältä ratkaisulta, mutta jo aika pian hän huomasi, että apua tai tukea ei koulun suunnalta tullut pyynnöstä huolimatta. Oli myös hankalaa motivoitua ja motivoida, koska oli niin väsynyt tilanteesta.

Ekaluokkalaisen aktivistiäidin toimintaan ihastuttiin ja vihastuttiin. Opettajat ymmärsivät, mutta eivät aluksi uskaltaneet puhua asiasta. Jotkut vanhemmat eivät halunneet uskoa tilanteen vakavuutta, ja hakivat syytä ihan muista asioista. Hilakari sai myös vihapostia, ettei tieto perustunut faktaan vaan oireisiin ja kokemukseen. Vähättelystä ja epäuskosta huolimatta Hilakari jatkoi taistelua ja mukaan liittyi muitakin altistuneiden lasten vanhempia.

Aikaan saatu nopea väistö oli ratkaisu, jonka myötä koulu suljettiin kokonaan. Siihen auttoi medianäkyvyys, ja hyvä ja rakentava vuorovaikutus päättäjien kanssa. Hilakarien kannalta päätös tuli myöhään, sillä hän oli jo lapsen toiveesta päättänyt vaihtaa toiseen kouluun, jossa perheen vanhempi lapsi jo oli. Nyt tilanne on normalisoitunut, mutta sisäilmaongelmia on havaittu myös uudessa koulussa, vaikkakin pienemmissä määrin.


Lapselta evättiin hölmöläismäisesti gluteeniton ruoka

Lempäälässä asuva perhe törmäsi kunnan virkamiesten vahvaan asenteellisuuteen ja kankeaan päätöksentekoon yksinkertaisessa lapsen erityisruokavaliota koskevassa asiassa. Perheen poika oli käynyt funktionaalisen lääkärin vastaanotolla, missä selviteltiin monenlaisia asioita. Yksi näistä oli epämääräiset vatsavaivat. Kun keliakiageeni vielä näytti positiivista, niin lääkäri suositteli siirtymään gluteenittomaan ruokavalioon. Tästä olisi lääkärin mukaan apua myös pojan muuhun terveydentilaan. Hän kirjoitti asiaan kuuluvan lääkärintodistuksen, koska kunta edellytti sitä.

Kahden vuoden kuluttua kunnasta ilmoitettiin, että todistus ei enää kelpaakaan, koska se ei täytä uusia kriteerejä. Pitää olla vilja-allergia tai keliakia, jotta voi saada gluteenittoman ruokavalion. Vaadittiin uutta todistusta, joka toimitettiin, mutta se ei silti kelvannut. Äiti kävi kiivasta viestinvaihtoa kouluterveydenhoitajan, koululääkärin, sivistysjohtajan, ruokapalvelupäällikön, sosiaali- ja terveysjohtajan ja ylilääkärin kanssa ja vaati kirjallista päätöstä asiasta, sekä valitusosoitetta. Näitä ei luvattu.

Kukaan ei vastannut kysymykseen, kuka viime kädessä päättää tästä asiasta. Nämä virkamiehet vain pallottelivat asiaa edestakaisin. Ylilääkäri teki funktionaalisesta lääkäristä ilmoituksen Valviraan, koska tämä oli muutaman tällaisen ”epämääräisen” todistuksen kirjoittanut. Kunnan sivistysjohtaja puolestaan tiedusteli äidiltä ja isältä,  onko tämä todistuksen kirjoittanut lääkäri oikea lääkäri, vai joku funktionaalinen. (blogistin kommentti: Monet funktionaaliseen lääketieteeseen kouluttautuneet lääkärit ovat erikoislääkäreitä ja vähintään lääketieteen lisensiaatteja. He ovat siis opiskelleet lääkäreiksi tai erikoislääkäreiksi ja tämän lisäksi hankkineet lisäosaamista ja lisätietoa mm. ravitsemuksesta, biokemiasta ja edistyksellisistä moderneista tavoista hyödyntää laboratoriodiagnostiikkaa)

Asenne tuli varsin selväksi. Poika oli saanut selkeästi apua gluteenittomasta ruokavaliosta ja kokonaisuus huomioiden olisi ollut kohtuutonta pakottaa lapsi syömään sellaisia ruoka-aineita, jotka aiheuttaisivat hänelle ongelmia. Vaikka äiti kuinka perusteli, selvitti asiaa ja lähetti informaatiota, eivät nämä virkamiehet olleet valmiita pyörtämään päätöstään. Pojan olisi heidän mukaansa syötävä tavallista kouluruokaa vatsavaivoista huolimatta.

Äiti kanteli lopulta virkamiesten toiminnasta Aluehallintovirastoon. Jo ennen sen päätöstä kunta vihdoin ilmoitti, yhdeksän kuukauden vitkuttelun jälkeen, että poika saa gluteenittoman ruokavalion. Kunta oli tällä välin luonut ihan oman prosessin tällaisia tapauksia varten. Päätös tarvittiin niin terveydenhuollon, kuin sivistystoimenkin puolelta. He olivat kehittäneet lomakkeen, jolla tieto kulki näiden kahden instanssin välillä. Fyysistä välimatkaa on muutama sata metriä. Todellisuudessa kyse oli vain siitä, että kunta halusi säilyttää asiassa kasvonsa.

Päätös olisi voitu tehdä huomattavasti yksinkertaisemmin, mutta "kiusa se on pienikin kiusa", sanoo äiti. Aluehallintovirasto totesi päätöksessään, että kunta ei käyttänyt harkintaa, vaikka tässä tapauksessa sitä olisi pitänyt käyttää. He myös totesivat, että kunta oli tarpeettomasti viivyttänyt asian päättämistä, ei ollut toimittanut perheelle kirjallista päätöstä ja että koko päätös oli vastoin luottamuksen suoja -pykälää. Kaksi vuotta voimassa ollutta erikoisruokavaliota ei olisi lainkaan saanut evätä.


torstai 26. tammikuuta 2017

Onko Thyroxin "way to go"?

Tähän siteeraamani kirjoitus Facebook-sivullani keräsi vuorokaudessa yli 6500 lukijaa ja 38 jakoa. Aihe on siis päivänpolttava ja tärkeä. Jokainen, jolla on jokin sairauden hoitoon tarvittava lääkitys ansaitsee juuri itsellä toimivan lääkityksen.

Facebook-sivuni: https://www.facebook.com/SaineNina/

Onko Thyroxin "way to go?"

On ihmisiä, joilla kilpirauhasen vajaatoimintaan lääkärin määräämä Thyroxin-lääkitys futaa vaivattomasti eivätkä he tunne olevansa väsyneitä, masentuneita eivätkä sairaita. Mahtavaa! He ovat todella onnellisessa asemassa. Siis todella, te joilla Thyroxin toimii lääkityksenä ja saatte jopa teille sopivaa annostelua (hirmuisesti on nimittäin potilaita, joita pidetään virheellisiin labratulosten tulkintoihin pohjautuen vajaalääkityksellä), ette voi kuvitellakaan miten onnellisessa asemassa olette!

On nimittäin iso joukko potilaita, jotka eivät syystä tai toisesta hyödy Thyroxinista vaikka annostelua veivaisi mihin suuntaan tahansa tai vaikka kuinka hoitaisi muuten kokonaisvaltaisesti mm. elämäntavoilla, ruokavaliolla, ravintolisillä yms. Potilaat puhuvat "Thyroxin-helvetistä". En itse usko helvettiin tulisen kidutuksen paikkana, mutta ymmärrän kielikuvan. Helvetti kuvaa lohdutonta ja loputtomalta tuntuvaa epätoivoista kidutusta. Sellaista olen itsekin kokenut minulle sopimattomalla kilpirauhaslääkityksellä.

On harmillista, että Suomi tai oikeastaan koko planeettamme on niin takapajuinen paikka, mutta kilpirauhaspotilaiden hoidon ja kohtelun suhteen Suomi vetää kyllä pohjat. Tuhannet potilaat eivät ole väärässä ollessaan sitä mieltä että jokaisella pitäisi olla oikeus saada juuri sellaista lääkitystä kilpirauhasen vajaatoimintaansa, joka heille sopii. Tekosyynä ei voi olla se, että lääkärit ja viranomaiset ovat asenteellisia tai eivät viitsi opetella muiden kuin Thyroxinin käyttöä.

Tällä hetkellä moni joutuu tappelemaan jatkuvasti lääkäreiden kanssa saadakseen sopivaa lääkitystä. Lääkitysvaihtoehdot voisi jakaa kolmeen ryhmään:

1.Thyroxin eli synteettinen varastohormoni T4, joka ei läheskään kaikilla muunnu riittävästi kehossa aktiiviseksi solutasolla toimivaksi T3-hormoniksi. Tämä on yleisin vaihtoehto, josta on tullut standardihoito. Silti kaikki eivät saa edes tätä hoitoa lääkärien osaamattomuuden takia.

2. Erilaiset yhdistelmähoidot, jotka sisältävät sekä varastohormoni T4, että T3. Tämä voidaan toteuttaa yhdistelemällä Thyroxinia ja synteettistä T3-hormonia eli liothyroninia tai käyttämällä useilla erittäin hyvin toimivia eläinperäisiä valmisteita, jotka sisältävät kaikkia kilpirauhasen tuottamia hormoneja. Hoito voi olla monenkin erityyppisen kilpirauhashormonivalmisteen yhdistelemistä. Vika hoidoissa on usein se, että T3-hormonin osuus ei ole riittävän suuri. Kehomme ja olosuhteemme ovat biokemiallisesti erilaiset, joten niin pitää olla myös lääkitysratkaisumme. Niin se on muidenkin sairauksien kuin kilpirauhasen vajaatoiminnan hoidossa!

3. T3-monoterapia. Tätä tarvitsee harvempi, mutta vaikka prosentuaalinen osuus olisi pieni, niillä joille nakki napsahtaa, homma toteutuu 100%. Eli ne jotka T3-monoterapiaa eli synteettistä T3-hormonia yksinomaisena hoitonaan tarvitsevat, ihan aikuisten oikeasti ja tosissaan sitä tarvitsevat. Itsellä on tämä tilanne. Toistaiseksi ei ole onnistuttu lisäämään pientäkään annosta T4-hormonia hoitooni mukaan ilman että se toisi vajaatoimintaoireita takaisin. Yksinkertaisesti vain voin parhaiten T3-monoterapialla. Vaikka tätä lääkitysmuotoa on yritetty erityisen hanakasti demonisoida, näyttöä sen väitetystä vaarallisuudesta ei ole. Mikä tahansa lääkitys voi olla vaarallista väärin toteutettuna.

Oikein annosteltuna kaikki kilpirauhasvalmisteet ovat turvallisia käyttää.

Silti valitettavasti moni jää nuolemaan näppejään ja kärvistelemään vääränlaisessa hoidossa tai jopa hoidotta. Moni joutuu hankkimaan lääkityksensä ulkomailta ja näiden potilaiden lääkitykset eivät näy myöskään Fimean tilastoissa. Eläinperäisten ja synteettisen T3:n käyttö on yleisempää kuin tilastot antavat ymmärtää. Kukaan ei halua huvikseen vaikeammin saatavissa olevaa lääkitystä. Sille on olemassa vissit perusteet että ihmiset ovat valmiita uhraamaan aikaansa ja varojaan saadakseen näitä "humpuukilääkkeitä". Kun kyse on terveydestä, ollaan valmiita näkemään vaivaa.

Kaikille vaikeuksissa oleville kilpirauhaspotilaille tahdon toivottaa sylikaupalla, rakkautta, valoa ja tsemppihenkeä. Muistakaa turvautua toisiinne vertaistuessa!

maanantai 23. tammikuuta 2017

Kunnon tukisukat on pop!

Minulla taipumusta jalkojen turvotteluun. Omassa ajatusmaailmassani suosin aina mieluiten lääkkeettömiä vaihtoehtoja, joskin tottakai lääkkeilläkin on oma paikkansa ja niitä tarvitaan. Pitkillä lennoilla tai kun joutuu seisoskelemaan paljon olen tykännyt käyttää hyviä tukisukkia. Nyt blogin vieraskirjoittajana Katariina Hyvönen kertoo erilaisista tukisukista ja niiden käytöstä:

Tukisukkien ei tarvitse olla tylsän värisiä. Toki niitä saa myös yksivärisinä, mutta myös mm. raidallisina, pilkullisina tai kukallisina. Jokaiselle löytyy varmasti omaa silmää miellyttävät ja käyttötarkoitukseen soveltuvat.

Tukisukat ovat monipuolinen terveystuote, joiden käytöstä kaikki voivat hyötyä. Tukisukkia käytetään jalkojen turvotuksen, suonikohjujen ja veritulppien ennaltaehkäisyssä sekä hoidossa. Tukisukat puristavat jalkaa porrastetulla paineella, joka on voimakkaimmillaan nilkassa ja lievenee polvea ja reittä kohti. Tukisukkien luoma paine tehostaa veren virtausta takaisin jaloista kohti sydäntä, mikä vähentää verisuoniin kohdistuvaa painetta ja estää nesteen kertymisen jalkojen alaosiin. Tämän ansiosta jalat eivät pääse turpoamaan.

Tukisukat jaotellaan käyttötarkoituksen mukaan ns. tavallisiin tukisukkiin ja lääkinnällisiin tukisukkiin eli hoitosukkiin. Tavallisia tukisukkia käytetään turvotuksen ennaltaehkäisyssä esimerkiksi pitkiä aikoja seistessä tai istuessa sekä lentosukkina. Lääkinnällisiä tukisukkia taas käytetään laskimo- ja lymfaperäisten vaivojen, kuten suonikohjujen, laskimotulehdusten ja lymfedeeman hoitoon. Lääkinnälliset tukisukat on neulottu hieman monimutkaisemmalla tavalla kuin tavalliset tukisukat, minkä lisäksi niiden materiaali on laadukkaampaa ja paremmin kulutusta kestävää.

Sekä tavallisia että lääkinnällisiä tukisukkia valmistetaan useissa eri puristus- eli kompressioluokissa. Lievän kompression ja luokan 1 tukisukat sopivat terveelle ihmiselle estämään turvotusta ja jalkojen väsymysoireita. Luokan 2 ja tätä voimakkaamman kompression tukisukat taas sopivat henkilöille, joilla on voimakasta turvotusta, suonikohjuja tai laskimoiden vajaatoimintaa. Tukisukkia valmistetaan polvikorkuisina, reisimittaisina ja sukkahousuina. Polvikorkuiset tukisukat ovat suosituimpia helppokäytöisyytensä vuoksi. Silloin kun turvotusta tai suonikohjuja on polven takana tai reisissä, ovat kuitenkin reisimittaiset tukisukat tai tukisukkahousut tarpeen.

Terveelle ihmiselle, joka ei kärsi laskimoiden vajaatoiminnasta, on tukisukista hyötyä erityisesti pitkiä aikoja seistessä tai istuessa sekä pitkillä lentomatkoilla. Staattisessa seisoma- tai istumatyössä jalat alkavat herkästi turvota, jos jalan lihaksia ei säännöllisesti liikutella. Liikkuessa pohjelihas auttaa verisuonia kuljettamaan verta takaisin kohti sydäntä. Kun pohjelihasta ei käytetä pitkään aikaan, alkaa veri kerääntyä jalan alaosiin, joka ilmenee turvotuksena ja epämiellyttävänä painon tunteena jaloissa. Tukisukkien puristus auttaa verisuonia kuljettamaan verta takaisin kohti sydäntä, minkä ansiosta veri ei pääse kertymään jalkoihin ja jalat turpoamaan.

Myös lentokoneessa istuminen aiheuttaa monelle jalkojen turpoamista. Lisäksi pitkät, yli neljän tunnin lentomatkat kasvattavat merkittävästi riskiä veritulppien syntymiseen. Lentokoneessa istutaan pitkiä aikoja paikallaan ahtaissa tiloissa ilman mahdollisuutta liikutella jalkoja, minkä vuoksi veri ei pääse kunnolla kiertämään jaloissa. Matkustamon kuiva ilma aiheuttaa nestehukkaa, joka tekee verestä paksumpaa, mikä entisestään altistaa veritulppien syntymiselle. Tämän vuoksi lentäessä suositellaan käytettäväksi matkustamiseen suunniteltuja tukisukkia eli lentosukkia. Lentosukkien kompressio on tavallisesti luokkaa 1. Tavallisista tukisukista lentosukat eroavat usein materiaaliltaan, sillä lentosukat valmistetaan ohuesta ja hengittävästä materiaalista.

Tukisukat tulisi aina valita oman tarpeen mukaan, ja erityisesti silloin, kun sukkia käytetään laskimo- tai lymfaperäisten sairauksien hoidossa, on apua tukisukkien valintaan hyvä pyytää lääkäriltä. Myös erikoisliikkeiden ja nettikauppojen myyjät osaavat auttaa oikean kompressioluokan ja mallin valinnassa. Laajan valikoiman tavallisia ja lääkinnällisiä tukisukkia löydät osoitteesta www.tukisukat-shop.com. Apunasi ovat koulutetut asiakaspalvelijat, jotka kertovat mielellään lisää tuotteista.

sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Sabotoiko joku pyrkimyksiäsi terveempään elämään?

Uusi alku

Olet päättänyt lopettaa epäterveellisesti syömisen tai olet löytänyt vaikkapa gluteenittomasta tai maidosttomasta ruokavaliosta itsellesi apua. Kärsit kenties ruokariippuvuudesta ja tiedät ettet voi ottaa "vain sitä yhtä kakkupalaa tai vain sitä yhtä suklaakonvehtia" tai muuten siitä tulee monen päivän hillitön mättöputki joka päättyy lannistumiseen, itseinhoon ja tunteeseen että olet huono ihminen, joka ei koskaan pysty ryhdistäytymään.

Saatat olla tosi innostunut ruokavaliostasi ja kenties voit jo paljon paremmin sitä jonkin aikaa noudatettuasi. Haluaisit kuuluttaa koko maailmalle mitä olet löytänyt ja kokenut. Saatat toisaalta olla vaiheessa, jossa elät myös ns. "suruvuotta". Mikään ei ole enää entisellään koskien mm. ulkona, kylässä ja erilaisissa kekkereissä syömistä. Et halua enää kiduttaa itseäsi vahingollisella syömisellä, mutta muutos voi ottaa lujille. Et kenties ole vielä kokonaan havahtunut siihen mitä kaikkea voi tulla tilalle jos jotakin vanhaa jättää taakseen. Saatat olla vielä ajatuksiltasi fokusoitunut "kieltoihin ja rajoitteisiin" ruokavaliosi suhteen, etkä vielä täysin kasvanut vaalimaan mielessäsi niitä etuja, joita uusi ruokavalio ja elämäntyylisi tuottaa.

Joka tapauksessa, mitä nyt tarvitsisit toisilta ihmisiltä olisi kannustus, ymmärrys ja tuki. Saatko sitä? Jotkut arvaavat jo etukäteen läheisten ja ystävien suhtautumista. Osalle voi tulla täytenä yllätyksenä miten moni tulee lannistamaan ja sabotoimaan. Suhtautuminen voi olla jopa seuraavanlaista joko suoraan tai rivien välistä:

-Luuletko olevasi jotenkin parempi ihminen kun olet alkanut nirsoilemaan ruoan kanssa?
-Mihin sä nyt oot hurahtanut? Ei tuota kauaa kestä. Kohta syöt taas niinkuin ennenkin.
-Olen nähnyt ison vaivan leipoessani ja kokatessani ja on suuri loukkaus ettet syö.
-Ei tuosta ole mitään apua. Lääkäri on sanonut ettei tuohon vaivaan mikään ruokavalio tehoa.
-Teet toisten elämästä hankalan kun sulla on noin vaikea ruokavalio.
-Onko sulla muka joku keliakia kun et syö gluteenia?

Niinpä niin. Suhtautuminen voi olla lannistavaa, pilkallista, vihamielestä, syyttelevää. Pahiten koskee sieluun, jos tällainen suhtautuminen tulee ihmisiltä, joilta eniten odottaisit henkistä tukea pyrkimyksillesi voida itse vaikuttaa terveyteesi ja hyvinvointiisi. Oma puoliso, vanhempi, lapsi? Jaiks, jos sinua lannistaa vaikkapa ihminen joka on valalla luvannut tukea sinua myötä ja vastamäessä. Voi tuntua myös musertavalta ja yksinäisyyttä tuottavalta jos ystävät lakkaavat käyttäytymästä ystävän tavoin eivätkä tue sinua.

Mitä voit tehdä?

On hyvä pitää mielessä, että se miten ihmiset suhtautuvat ruokavalio- ja elämäntapamuutoksiisi tai muutoksiin tavoissasi ajatella ja toimia kertoo enemmän heistä kun sinusta. Usein toisten ihmisten muuttumista vastustavat eniten juuri ne, jotka itsekin hyötyisivät omasta muutoksesta. Me ihmiset olemme eri vaiheissa polkujamme. Ulkoiset muutokset käyttäytymisessä ja toiminnassamme heijastelevat usein muutosta ja kasvua henkisellä tasolla. Monilla ei ole vielä hyppysissään samoja etuja kuin sinulla. Se jää heiltä kenties valitettavasti kokematta tai ei ole vielä ajankohtaista. Monet elävät varsin pysähtyneessä tilassa mitä tulee omaan henkilökohtaiseen kehittymiseen ihmisinä, mutta muutoksen siemenet saattavat silti olla itämässä. Kenties oma kasvusi voi olla heille ajanoloon heidän uuden kasvunsa polttoainetta?

Oma reagointisi toisten reagointiin voidaan myös valjastaa hyödyllisesti. Jos koet suuttumusta, pettymystä, ärtymystä, nämä tunteet voivat auttaa sinua asettamaan rajat sille miten annat toisten kohdella sinua:

-Minua loukkaa se miten suhtaudut/mitä sanot. En tarvitse moitteita, lannistamista tai syyttelyjä vaan tarvitsen kannustusta ja tukea. Varsinkin juuri sinulta sitä odottaisin. Haluan että annat minun syödä juuri niinkuin nyt haluan ja voimme keskustella asiasta kun olet valmis hyväksymään minun  ruokavalioni muuttumisen.
-Minulle tulee huono olo sokerista/gluteenista/maidosta/alkoholista ja uskon ettet halua minun syövän sellaisia ruokia tai juovan sellaista mikä tekee minulle sairaan ja väsyneen olon.
 -Tämä on nyt ruokavalio, jota toistaiseksi noudatan riippumatta siitä mitä muut siitä ajattelevat.
-Haluan uskoa, että elämäni ihmiset haluavat minulle hyvää. On yleisessä tiedossa, että terveellinen ruokavalio, riittävä lepo ja sopiva liikunta edistävät terveyttä. Siksi nyt syön terveellisemmin ja kuntoilen.

Ennakointi ja tuen pyytäminen

Mieti tarkkaan kenelle kerrot ruokavaliomuutoksesta tai muunlaisesta muutoksesta. Ehkä kaikkien ei tarvitse tietää? Jos arvioit jo etukäteen että joku ei ymmärrä sinua ja jopa tulee vastustamaan pyrkimyksiäsi parempaan elämänlaatuun, voisitko pitää tällaiseen ihmiseen jonkin aikaa vähän "hajurakoa"? Toisaalta jos avoimesti etukäteen kerrot mitä tuleman pitää ja pyydät tukea, sitä usein silloin myöskin saa. Jos elämässäsi ei juurikaan ole tällaisia ihmisiä, jotka sinua tukevat, olisiko silloin aika aktiivisesti etsiä tällaisia ihmisiä elämääsi? Olet sen arvoinen. Muista myös antaa kiitosta kaikesta saamastasi tuesta.

Kun olet menossa ravintolaan tai juhliin syömään, voit etukäteen ottaa selvää onko ravintolaan järjestettävissä sinulle sopivaa ruokaa tai onnistuuko kylä- tai juhlapaikassa sinulle sopiva ruokavalio vai toisitko mielummin omat eväät. Joskus on ihan paikallaan myös olla diplomaattinen ja sovitteleva:

-Voi, kuulostaa herkulliselta. Olet niin hyvä leipoja ja kokki. Harmi etten voi syödä tällaista, mutta on jo ilo kun saa katsoa noin hienoa kakkua. Minulle ei ole mikään ongelma tuoda omia eväitä ja tärkeintähän on nauttia toistemme hyvästä seurasta. Se riittää minulle mainiosti. Kiitos että kutsuit minutkin!

Kirjoittaminen on myös hyvä keino viestiä asioista. Silloin on aikaa harkita sanoja eikä tule toisten keskeyttämäksi eikä keskustelu ajaudu toisten toimesta harhaan itse asiasta.

Olen tehnyt elämässäni monenlaisia muutoksia. Jotkut aika radikaalejakin. Niihin menee aikaa tottua, itseltä ja muilta. Toistamisesta tulee lopulta totunnainen tapa. Niin ruokavaliomuutoksissa kuin muissakin muutoksissa. Harvoin ympäristökään jaksaa kauaa vastustaa kun pidät pääsi. Muutkin taipuvat muutokseen, joskin aina kaikki eivät pysy myönteisten muutostesi mukana. Saattaa olla että jotkut ihmiset tippuvat elämästäsi pois tai huomaat, ettet vietä enää heidän kanssa yhtä paljon aikaa. Äärimmäisissä tilanteissa saatat huomata että onkin tarpeen poistaa joku ihminen kokonaan elämästäsi, koska hän on liian vahingollinen sinulle, perheellesi tai elämänmuutoksellesi.

Joka tapauksessa, et ole yksin. Monet muutkin ihmiset ovat käyneet tai käyvät parhaillaan läpi elämänmuutoksia ja kohentavat elämänsä laatua ja terveyttään. Astu rohkeasti remmiin! Kun käyt läpi myönteisiä muutoksia ja kasvua elämässäsi, voit huomata pian, että elämäsi on paljon rikkaampaa, myös niistä ihmisistä jotka ovat jalostuneet elämääsi muutosprosessien myötä.

maanantai 2. tammikuuta 2017

Voimaantunut kilpirauhaspotilas

Valistuneiden kilpirauhaspotilaiden keskuudessa on hyvin tiedossa, että kilpirauhasen vajaatoiminnan yhteydessä voi esiintyä myös oireilua, jotka liittyvät käyttäytymiseen ja tunteisiin. Jotkut joilla ei ole vielä hoitoa tai kilpirauhasen vajaatoiminnan hoito ei ole tasapainossa loukkaantuvat herkästi, voivat olla riitaisia, aggressiisivia, masentuneita, aloitekyvyttömiä, ahdistuneita ja kaikkea näitä sekamuotoisesti.

Oletko miettinyt, että joskus voi olla vaikea päätellä kumpi oli ensin, muna vaiko kana? Monet kuvailemistani vaikeuksista lievittyvät tai katoavat kokonaisvaltaisella hoidolla, johon kuuluu oikeanlainen ja riittävä lääkitys ja mm. ruokavalio, ravintolisät, stressinhallinta ja myöskin muiden kehonosien, kehon toimintojen ja niiden välisten yhteyksien huomioiminen sensijaan että keskityttäisiin vain kilpirauhaseen ja sen hormoneihin.

Kun astuu toipumisen tiellä, kaikki siitä ei ole vain ainetta ja biokemiaa. Se on myös vanhojen ajatus- tunne- ja toimintamallien kyseenalaistamista ja uudelleenohjausta. Kun asiat muuttuvat, päästäksesi eteenpäin sinullakin on etu muuttua ja kehittyä.

Seuratessani tuhansien kilpirauhaspotilaiden tarinaa olen havainnut että monet kilpirauhaspotilaat ovat lannistuneita. Kilpirauhasen vajaatoimintaan tuntuu liittyvän usein tietynlaisia henkisiä teemoja. Yksi niistä on henkinen voimattomuus. Koetaan, ettei tule kuulluksi, ettei saa omaa ääntään kuuluviin eikä omaa sisäistä henkistä voimaansa käyttöön. Tämä teema näkyy sekä yksityiselämässä ihmissuhteissa, että etsittäessä apua terveyspulmiin esimerkiksi lääkärin vastaanotolla. Harva lääkäri osaa kuunnella potilasta ja ottaa tämän kunnioittavasti huomioon. Kerta toisensa jälkeen lääkäri kävelee kilpirauhaspotilaan yli, ei kuuntele, vähättelee tämän oireita ja pistää kenties kaikki masennuksen piikkiin. Vähemmästäkin masentuu jos ei tule kuulluksi tai jos tuntuu siltä ettei voi vaikuttaa omaan elämäänsä saadakseen elämänlaatuansa paremmaksi ja voidakseen toteuttaa unelmiaan.

Miten kilpirauhaspotilas voisi saada omat sisäiset voimansa käyttöönsä ja äänensä kuuluville? Miten hän voimaantuu, nostaa kissan pöydälle, uskaltaa ärähtää tarvittaessa ja vaatia oikeuksiaan? Minulla ei ole tähän valmista vastausta. Vastausta olisi varmasti hyvä lähteä hakemaan monella tasolla.

Käytännön tasolla se voi vaatia vaikkapa sitä, että alkaa opetella, kenties yhdessä toiste potilaiden kanssa rajojen asettamista toisille ihmisille: läheisille, työkavereille, hoitohenkilökunnalle: "Sinä et kävele ylitseni. Haluan että minua kuunnellaan. Saanko puhua loppuun? Minä en hyväksy sitä, että sinä vähättelet minun terveysongelmiani, vihjailet että olen laiska tai väität tietäväsi paremmin mikä minulle on hyväksi. Minä tunnen potilaanoikeuteni ja nyt sinä puhut täyttä puppua tilanteestani, lääkityksestäni ja sairaudestani. En ole kanssasi samaa mieltä. Ei. Nyt en jaksa/halua/voi.."

Meillä ON oikeus ilmaista itseämme suoraan. Se ei tarkoita että pitäisi muuttua mäntiksi ihmiseksi, mutta kaikkia ei onneksi tarvitse miellyttää. Jos olemme totuttaneet ympäristömme siihen, että ylitsemme voi kävellä, meidän tarpeita ja toiveita ei tarvitse huomioida, suostumme aina sellaiseenkin jota emme oikeasti halua, tingimme jatkuvasti omista tarpeistamme, toiveistamme, voimme muuttaa tämän! Meillä on siihen oikeus. Muutkin tekevät niin. Taivas ei putoa niskaan jos tuotamme jollekin pettymyksen tai vaikkapa jos vaadimme lääkäriltä että hän tekee työnsä. Emme ole mykkiä. Meillä on ääni! Meillä on kova ääni!

Tyhjiin ammennetulla kilpirauhaspotilaalla ei ole mistä antaa. Voimme kasvaa oman elämämme voimakkaiksi ja vaikutusvaltaisiksi vaikuttajiksi. Voimme pistää hanttiin. Voimme kukoistaa. Emme anna periksi ja otamme sen minkä tarvitsemme. Kun olemme voimakkaita, meillä on myös mistä antaa muille. Loppupeleissä on kuitenkin niin että onnellisempi on antaa kuin saada, mutta vain ja kun meillä on mistä antaa.