torstai 22. tammikuuta 2015

Potilaat pulassa Valviran toimien seurauksena

Valvira on rajoittanut useiden lääkärien ammatinharjoittamisoikeutta kilpirauhassairauksien hoidon osalta. Nämä lääkärit on olleet erittäin suosittuja ja kysyttyjä kilpirauhaspotilaiden keskuudessa ja sadat potilaat on saaneet heiltä sellaista apua, joita eivät muilta lääkäreiltä ole saaneet. Tässä linkkejä, joiden takana lisää tietoa:

http://www.amplia.fi/?x103997=269242
http://fms.fi/kilpirauhaskiista-mediassa/
https://hypotyreoosi.wordpress.com/

Miten tämä "kilpirauhassota" sitten näyttäytyy meillä potilaiden vertaistuessa? Se on lohdutonta kuunneltavaa ja luettavaa. Keräsin joitakin kokemuksia. Ahdistavimmassa tilanteessa olevat eivät jaksa edes kirjoittaa omaa tarinaansa. Mieti itsesi siihen asemaan, että olet vihdoin alkanut saamaan pitkällisiin terveysongelmiisi apua, saanut toimivan lääkityksen ja sitten vedetään matto alta. Ilmoitetaan, että lääkäriltä on viety luvat hoitaa kilpirauhaspotilaita.

Saatat sitten paniikissa ottaa yhteyttä Valviraan ja kysyä mitä sinun tulisi tehdä. Saat vastauksen että mene terveyskeskukseen tai jollekin muulle lääkärille. Terveyskeskuksessa pahimmillaan haukutaan potias ja joka tapauksessa kieltäydytään jatkamasta hoitoa. Samaa tekevät endokrinologit. Väittävät potilaalle että tätä on hoidettu väärin ja että lääkitys pitää lopettaa tai vaihtaa sellaiseksi jolla aikaisemmin voi erittäin huonosti. Mistä saat apua kun asiassa vastuulliset ministeritkin ovat pesseet kätensä?

Kyllä siinä epätoivoiset ajat koittavat lääkkeiden pikkuhiljaa huvetessa eikä niille lääkäreille jotka vielä uskaltavat kirjoittaa jotakin muutakin lääkettä kuin Thyroxinia saa aikoja. Ovat niin kysyttyjä.

Vertaistuessa on jouduttu etsimään kaikki lailliset keinot hankkia lääkkeet ulkomailta. Kielitaidottomille tämä on painajaismaista. Jotkut ovat joutuneet matkustamaan ulkomaille saamaan hoitoa. ETA-maasta saa tuoda vuoden lääkkeet jos niille on olemassa resepti. Ongelmallisinta tässä on sitten hoidon seurannan puute. Kielitaidottomille ja vähävaraisille tilanne on ihan lohduton! Tilanteen tuottama stressi on saanut monen terveydentilan heikentymään. Kukaan ei näytä haluavan kantaa vastuuta niiden ihmisten potilasturvallisuudesta, jotka ovat nyt menettäneet lääkärinsä eivät saa enää heidän kipeästi tarvitsemaansa riittävän tehokasta ja toimivaa hoitoa. Monien luottamus viranomaisiin ja Suomeen turvallisena maana on horjunut pahemman kerran.

Tässä joitakin kokemuksia julkaistuna kirjoittajien luvalla:



"Olen sairastanut vajaatoimintaa yli 10 vuotta, hoitona Thyroxin. Menin valittamaan oireiden pahenemisesta endokrinologille ja samalla pyysin vaihtamaan lääkettä eläinperäiseen. No se ei onnistunut, vaan minulle määrättiin lisää Thyroxinia. Seurauksella, että oireet vaan pahenivat. Satuin netistä lukemaan erään henkilön (Kaisa Jaakkola) kilpirauhasseikkailun. Huomasin siinä yhtenäisiä piirteitä. Hankin perusteellisempia laboratoriotuloksia ulkomailta.
 Olin varannut ajan toiselle kuuluisalle endokrinoligille. Olin hyvin toiveikas saamaan Liothyron reseptin. Kun näytin laboratoriotulokseni hänelle, hän haukkui minut, että ihan turhaa rahan haaskausta,  miksi olen mennyt  tuollaisia kokeita otattamaan. Ulkomaiset laboratoriot vaan rahastavat (tyhmiä).
  No sain kuitenkin Liothyron reseptin, mutta sitä määrättiin syömään Thyroxinin rinnalla. Niin tein muutaman kuukauden. Oireet eivät vaan helpottaneet. Päätin etsiä toisen lääkärin ja löysinkin.
  Hän oli kilpirauhassairauksiin perehtynyt lääkäri , mutta ei endokrinologi.  Nyt tunsin että minua kuunnellaan ja halutaan auttaa. Sain häneltä Liothyron reseptin ja tarkat kirjalliset ohjeet kuinka lääkettä otetaan.
  Kiinnitin myös huomiota lääkärin pöydällä olevaan paksuun kirjaan, joka oli amerikkalaisen kilpirauhassairauksiin erikoistuneen lääkärin kirjoittama. Luottamukseni  lääkäriä kohtaan vaan kasvoi.
  Kontrollikäynti oli sovittu muutaman kuukauden päähän. Vointini alkoi kohentumaan huomattavasti  kun sain oikean lääkkeen. Myöhemmin sain  kauhukseni  kuulla, että tälle lääkärille on määrätty reseptinkirjoituskielto. Ei voi olla totta! Minulla on jäljellä Liothyronia neljäksi kuukaudeksi. Mutta mistä löydän nyt lääkärin jolta voin saada uuden reseptin? " 


"Minä sairastuin 2011. Kesällä näkyi vain mustaa. Painoni alkoi nousta. Mieleni mustua. Minulla on lapsia ja siskoni muutti ulkomailta luokseni puoleksi vuodeksi auttamaan arjen askareissa. Kunnallinen terkka mittasi tsh:n joka todettiin alhaiseksi ja serotoniini aloitettiin. Noin puolen vuoden kuluttua serotoniini tuplattiin. Olimme joutuneet jo lastensuojelun asiakkaiksi. Äidin väsymys oli jo ihan toista luokkaa. Neljä tuntia hereillä oloa päivittäin. Koululainen ja päikkyläinen, voi lapsireppanat! Serotoniini vaihdettiin seuraavaan mielialalääkkeeseen, kuviteltiin kunnallisella että raha riittää yksityiseen terapiaan, kuntahan ei mitään tarjonnut. Viimeiset rahat laitoin terapiaan, joka kyllä auttoi tilannetta hahmottamaan henkiseltä kuormitukselta. 
 Käännekohta tuli, kun eräs urheilija vinkkasi minulle käyneensä ”aina” tällä yksityisellä, joka nyt ihan varmasti osaisi auttaa koska väsymykseni on tuollaista luokkaa. Että ruokavaliokin saattaisi auttaa… Kyllä se kuulkaa kuulosti ihan utopialta! Että vitamiinit ja ruokavalio. No huh huh. Soitin ja pääsin viiden kuukauden jonoon. Tällä välin otin avioeron. 
 Pääsin lääkärille. Ihan mahtava nainen! Ekaa kertaa MINULTA, potilaalta, ei kysytty: ”mikäs on rouvan diagnoosi? Mitäs lääkettä haluaisit? Laitettaisko saikkua ja menisit kotiin lepäämään?” Ei. Ehei! Minulle tehtiin laboratoriokokeita vino pino. Minun verikokeitani tulkittiin, oireitani kuunneltiin, kysyttiin sellaisten oireiden perään joita en edes ymmärtänyt sanoa. Minusta oltiin kiinnostuneita, minun sairauttani oltiin halukkaita hoitamaan. Kerrottiin, että kyllä nämä asiat liittyvät toisiinsa, ei vähätelty sitä että kysyi. Minulle kerrottiin veriarvojen perusteella ja vointiani kokonaisvaltaisesti kuunnellen diagnoosi. Suunnitelma hoidostani. Seuraavat käynnit sovittiin. Veriarvoja tarkkailtaisiin, paljon oli pielessä ja kilpirauhaslääkitystä ei ihan heti voitu edes aloittaa tämän takia.          Meni vuosi, voin paremmin. Elämä on hyvää ja mukavaa. Pääsin viimeistä kertaa ihanalle lääkärilleni, tietämättä tätä itse silloin. Sitten kuulin että luvat oli mennyt. Mä jäin tyhjän päälle. Olin raskaana ja ihan ilman hoitavaa tahoa. Jatkoin omatoimisesti tiedon hakua ja itseni hoitoa. Parhaani mukaan. Raskausaikana sitten jouduin taas takaisin julkiselle puolelle, koska lääkärilläni ei enää ole lupia hoitaa tätä sairautta. Yliopistosairaalan endon mukaan jätin T3-lääkkeen kokonaan pois. Vaihdoin T4 lääkkeelle, eli tyroksiinille. Yliopistosairaalan endon mielestä voimakas väsymys, painon nousu, ripsien putoaminen, hiusten harveneminen, iho-oireet, kuukautisten puuttuminen eikä mielialan lasku samassa paketissa voi merkitä kilpirauhasen vajaatoimintaa eikä kilpirauhasen vajaatoimintaa voida hoitaa vain oireita kuuntelemalla. 
 Sen sijaan tässä on takana jotain muuta, T3 hoito on väärää hoitoa. Puhelimessa sanotaan suoraan ”sinua on hoidettu väärin”, ”synnytyksen jälkeen otetaan koko tyroksiini pois kertaheitolla koska sinulla ei voi olla kilpirauhasvaivaa” tämän lisäksi pelotellaan että olen aiheuttanut tällä ”väärällä lääkkeellä” kilpirauhaselleni pitkäaikaista ja vakavaa haittaa. Jokin muu on aiheuttanut vaivasi ja se täytyy selvittää että mikä. Siinä ei auttanut kertoa että minua on jo tutkittu. Minulta on jo otettu verikokeet ja seurantaverikokeita. Minun oireeni on otettu vakavasti ja minulle on jo annettu diagnoosi. Minä olen jo saanut kokonaisvaltaista hoitoa johon olen sitoutunut. Yliopistosairaalan lääkärikunnan mukaan olen aiheuttanut syntymättömälle vauvalle jotain kamalaa ja peruuttamatonta haittaa (kasvun sekä älykkyyden suhteen) T3 lääkityksellä.
 Heitä ei kiinnosta ollenkaan se, että muualla maailmassa tämä hoito on hyväksyttävää. Potilaana tässä sitten saa ajelehtia vailla asiantuntevaa lääkäriä, koska on joutunut valviran ajojahdin sijaiskärsijäksi. Meillä poistui Suomessa rT3:n määritys verestä kymmenisen vuotta sitten. Ei muuten ole ihmisillä enää rT3-dominanssia! Poistuukohan näiden Valviran asiantuntijalääkäreiden mielestä myös diabetes kun ei enää mitata verensokeria? Pelkällä julkisen puolen hoidolla olisin mielisairaalan hoidossa, jonossa ainakin. Minulta olisi lastensuojelu vienyt jo lapset koska vointini oli ihan todella niin huonoa että se olisi ollut itsenikin mielestä parempi niin. Nyt tiedän että minua ON hoidettu oikein. Voin hyvin, lapset on kotona, vauva syntyy kohta ja elämä hymyilee. Vielä kun tämä ajojahti ja noitavaino loppuisi. Pääsisi takaisin omalle lääkärille ja oikeaan hoitoon eikä tarttis pelätä julkisen endoa joka ei kuuntele.
"


Kokemus lääkärin Valviran pelosta:
"Oli puhetta lääkärini kanssa T3-kilpirauhaslääkkeeseen siirtymisestä. Puoli vuotta hoidettiin ensin taustatekijöitä kuntoon. Mutta kun ne oli hoidettu, ei lääkärini suostunutkaan enää kirjoittamaan T3:a, ilmeisesti Valviran pelosta.
Vaihdoin siksi lääkärille, joka kyseistä lääkettä vielä onneksi määräsi. Yhdensuuntainen matkani lääkäriin piteni kahdesta neljään tuntiin."

 

"Kävin muutaman kerran hyvällä, kokonaisvaltaisesti ihmisen huomioivalla lääkärillä, joka määräsi minulle eläinperäisen lääkityksen. Hänen työnsä estettiin, joten hakeuduin toiselle lääkärille. Nyt olen käynyt saman asian takia yksityispuolella kolmella eri lääkärillä, julkisella puolella kahdella. Lukemattomia laboratoriokokeita otettu, paljon euroja on mennyt, olotilani ja mielialani vaihtelee. Julkisen puolen lääkärin neuvosta jätettiin kilpirauhasen vajaatoiminnan lääkitys kokonaan pois ja nyt kaikki oireet ovat palanneet, osa pahempana. Haluaisin takaisin oman, asiansa osaavan, hoidostani ja terveydestäni oikeasti kiinnostuneen ja siihen aidosti perehtyvän lääkärini. Lääkärin, joka huomioi terveyteni/oireeni kokonaisvaltaisesti, eikä tuijota pelkästään peruslaboratorioarvoja, eikä hoida pelkästään kilpirauhasta, vaan siihen kokonaisuutena liittyviä asioita. Toivottavasti saan hänet uudelleen lääkärikseni ajoissa, ennenkuin lisäoireet aiheuttavat muita sairauksia."


torstai 15. tammikuuta 2015

Oksidatiivinen stressi ja antioksidantit

Antioksidanttipitoisia ruoka-aineita
Antioksidantti on tuttu sana ja ihmiset yleisesti tietävät että se liittyy johonkin terveelliseen, mutta mitä ovat antioksidantit ja mihin niitä tarvitaan? Tämä kirjoitus on pieni pintaraapaisu antioksidanttien ja vapaiden radikaalien elimistössämme jylläävään ikuiseen sotaan. Kumpi osapuoli on voitolla?

Vapaat radikaalit

Normaali aineenvaihdunta, kuten sokerin ja rasvan polttaminen energiaksi tuottaa vapaita radikaaleja. Myös tietyt immuunipuolustuksen solut tappavat taudinaiheuttajia tuottamalla vapaita radikaaleja. Vapaita radikaaleja ovat vapaat happiradikaalit (ROS, reactive oxygen species) ja vapaat typpiradikaalit (RNS, reactive nitrogen species). Vapaat radikaalit ovat atomeja tai molekyylejä joilla on pariton elektronimäärä, yleensä seitsemän elektronia uloimmalla elektronikuorella. Koska atomit pyrkivät elektronioktettiin, eli täydentämään uloimman elektronikuorensa, tämä tekee vapaista radikaaleista erittäin reaktiivisia. Elimistössä ne pyrkivät nappaamaan lähellä olevista molekyyleistä elektronin ja sitten puolestaan tästä molekyylistä tulee radikaali. Näin syntyy ketjureaktio, jossa voi muodostua yhä enemmän vapaita radikaaleja. Elimistössä vapaat radikaalit aiheuttavat tuhoa mm. solukalvoille, solujen "energiantuotantolaitoksille" mitokondrioille, DNA:lle ja immuunipuolustuksen soluille.

Antioksidantit

Laadukkailla ravintolisillä voit varmistaa riittävän antioksidanttien saannin.
Antioksidantit ovat suojaravintoaineita. Antioksidantit ovat aineita, jotka estävät vapaiden radikaalien tuhoa elimistössä tarjoamalla vapaalle radikaalille elektronin, jotta se lakkaa olemasta reaktiivinen. Usein se tässä tapauksessa itse muuttuu ainakin osittain radikaaliksi, jonka puolestaan pelkistää sitten joku toinen antioksidantti. Niinpä antioksidantit toimivatkin yhdessä synergisesti. Jotkut tieteelliset tutkimukset ovat tuottaneet tuloksia, joista on virheellisesti päätelty että antioksidanttien nauttiminen ravintolisinä ei ole terveydelle hyödyllistä, mutta näissä päätelmissä ei ole otettu huomioon, että antioksidanttien tulee toimia yhdessä eikä yksittäin otettuna. Toki myös käytetyn ravintolisän imeytyminen ja bioaktiivisuus vaikuttavat sen toimivuuteen antioksidanttina.

Antioksidanttijärjestelmään kuuluu kolmenlaisia antioksidantteja:

1. Antioksidantteina toimivat entsyymit, kuten superoksididismutaasit (SOD), glutationiperoksidaasit ja katalaasit. Näiden rakenteissa on hivenaineita, kuten sinkkiä, rautaa, mangaania, kuparia. Mm. siksi on tärkeää saada riittävästi hivenaineita ja varmistaa myös suoliston kunto, jotta ne pääsevät imeytymään suolistosta elimistöön riittävän hyvin.

2. Antioksidantit, jotka elimistö pystyy itse valmistamaan, kuten ubiqinon Q10 ja glutationi, tosin näistäkin voi olla usein pulaa ja mm. alkoholi kuluttaa nopeasti elimistön glutationivarantoja sillä glutationia tarvitaan myös alkoholin metabolointiin maksassa. Ubiqinon-tasot alkavat alentua jo nuorella aikuisella ja varsinkin ikääntyessä sitä kannattaa nauttia ravintolisänä. Ubiqinol-muodossa se on bioaktiivisinta ja menee varmiten solujen käyttöön. Se on tärkeä myös mm. sydänterveydelle.

3. Ravinnosta saatavat antioksidantit, kuten E-vitamiini, C-vitamiini, karotenoidit, seleeni, flavonoidit ja monet fytokemikaalit. Karotenoidien eli A-vitamiinin esiasteiden hieno puoli antioksidanttijärjestelmässä on se, että ne eivät itse muutu radikaaleiksi pelkistäessään radikaaleja. Erittäin tehokas antioksidantti on karotenoideihin kuuluva astaksantiini, joka on mikrolevien tuottava vaaleanpunainen pigmentti. Mm. äyriäiset, lohet ja äyriäisiä syövät flamingot saavat siitä punaisen värinsä. Kasvatetun lohen hinnasta jopa viidenneksen muodostavat kalan ruokintaan käytetty synteettinen astaksantiini, jolla saadaan loheen kaunis väri. Monet antioksidantit ovat voimakkaan värisiä, joten niitä saa ravinnosta etenkin värikkäistä kasviksista. Kuten monen muunkin ruoan suhteen, luonnosta vapaasti saatavat antioksidantit ovat ravinnetiheämpi kuin jalostetut ja viljellyt lajikkeet. Esimerkkinä vaikkapa villimustikka verrattuna viljeltyyn ja jalostettuun pensasmustikkaan. Kesällä luonnosta kerätyt villiyrtit eivät myöskään ole ollenkaan hassumpi vaihtoehto kaupan salaateille. Jos haluat hyötyä kaakaon antioksidanteista, valitse lähteeksi luomulaatuinen raakakaakao tai raakasuklaa, jota ei ole kuumennettu.

Oksidatiivinen stressi
Lisää kuvateksti

Sellaista tilaa jossa elimistön vapaita radikaaleja on liikaa antioksidantteihin verrattuna kutsutaan oksidatiiviseksi stressiksi. Tällöin vapaiden radikaalien tuho esim. aivoissa ja immuunijärjestelmässä, verenkiertoelimistössä ja ylipäätään ympäri kehoa saa jatkua ketjureaktiona ilman, että antioksidantit kykenevät riittävästi tuota tuhoa suitsimaan. Tila voi johtua vapaiden radikaalien kiihtyneestä toiminnasta, antioksidanttien vähyydestä (mm. hivenainepuute, ruoasta saatavien antioksidanttien puute, puutteellinen ruoansulatus ja ravinnon imeytyminen) tai molemmista.

Sisäsyntyisiä eli endogeenisia syitä vapaiden radikaalien toiminnan kiihtymiselle ovat mm. infektiot, jolloin kyse on normaalista, tarkoituksenmukaisesta ja ohimenevästä tilanteesta, kunhan infektio lopulta saadaan hallintaan. Immuunijärjestelmän tuottama hapetusstressi eli oksidatiivinen stressi valitettavasti tuhoaa myös tervettä kudosta, joten antioksidanttien ja myös energiaravintoaineiden, varsinkin proteiinien saanti on tulehduksen yhteydessä ja sen jälkeen tärkeää. Akuutti tulehdus kuluttaa kaikenkaikkiaan paljon aminohappoja. Muita endogeenisia syitä oksidatiiviselle stressille on stressi, liiallinen liikunta, krooniset sairaudentilat ja elimistön hiljaa kytevä tulehdus, joka johtuu pääosin virheellisestä ruokavaliosta. (mm. liian omega 6-voittoinen rasvansaanti, liian vähäinen omega 3-rasvansaanti, liiallinen sokereiden ja muiden "huonojen" hiilihydraattien saanti)

Ulkoisia eli eksogeenisia syitä hapetusstressille ovat mm. ilmansaasteet kuten pienhiukkaspäästöt, kuuma, kylmä, auringon UV-säteily, ja monet muut säteilyn lajit yms.

Oksidatiivinen stressi vaikuttaa negatiivisesti moneen asiaan terveydessämme. Kehon hiljaisen tulehduksen eli kroonisen inflammaation lisäksi se on tärkeä taustatekijä monien rappeutumissairauksien synnyssä. Jos mitokondrioitamme vahingoittuu ja tuhoutuu, solujemme kyky tuottaa energiaa heikkenee ja väsymme. Solumme eivät toimi kunnolla jos solukalvomme eivät ole kunnossa. Monet vapaaradikaalit ovat rasvahakuisia ja ovat varsinkin monityydyttymättömien rasvahappojen perään. Solukalvot, aivomme ja immuunipuolustuksen solut ovat siksi vapaiden radikaalien herkkua. Niille kelpaa myös DNA ja entsyymit, joten aikamoista tuhoa ne saavat aikaiseksi. Radikaalien hyökkäys myös vanhentaa ja raihnaistaa ennenaikaisesti.

Maaperämme, ravintomme ja ruokavaliomme on usein melko ravinneköyhää, joten ravinnosta saatavien antioksidanttien puute on erittäin yleistä. Mm. sairailla, toipilailla, stressistä kärsivillä ja paljon urheilevilla antioksidanttien tarve on kasvanut. Oksidatiivista stressiä voidaan hoitaa sekä pyrkimällä minimoimaan runsasta happiradikaalien syntyä esimerkiksi stressinhallinnalla, pitämällä liikunta kohtuullisena, ja pyrkimällä hoitamaan sairauksia ja elimistön epätasapainotiloja kokonaisvaltaisesti. Lisäksi on hyvä huolehtia terveellisesta antioksidanttipitoisesta ruokavaliosta, ruoansulatuksesta, suoliston kunnosta ja myös hyvästä ja monipuolisesti antioksidantteja sisältävästä ravintolisäohjelmasta.

Linkkejä:

http://www.antioksidantit.com/
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/13677624
http://www.tritolonen.fi/index.php?page=articles&id=192








torstai 1. tammikuuta 2015

Lisämunuainen kovilla Hashimoton taudissa

Vastaan seuraavaan kysymykseen:

Miksi lisämunuainen ´joutuu koville´ pitkään jatkuneessa kilpirauhasen vajaatoiminnassa? (Hashimoto).

Hashimoton tauti on kilpirauhasen autoimmuunitulehdus, joka johtaa usein kilpirauhasen vajaatoimintaan, mutta aktiivisessa vaiheessa on myös tavallista, että kilpirauhashormonitasot vaihtelevat voimakkaastikin.

Kyse voi olla monestakin seikasta miksi lisämunuaiskuoren hormonieritys häiriytyy Hashimoto-potilailla. Kun kehoon on päässyt kehittymään autoimmuunitauti, kuten Hashimoton tauti, kehoon on jo pitkän aikaan saanut hiljaksiin kehittyä epätasapainotila. Hashimoton taudin perussyy on immuniteetin liikatoiminta- ja häiriötila, jossa keho virheellisesti käy omia kudoksiaan vastaan. Kun soppaan vielä kuuluu suolisto-ongelmia, jotka usein saattavat olla olemassa vähäoireisina tai oireettomina tai manifestoituvat muualla kuin itse suolistossa ja jos vielä käytetään itselle sopimatonta kilpirauhaslääkitystä niin tämä on kova rasitus eli stressitila elimistölle.

Usein tällaiseen krooniseen epätasapainotilaan, joka alkaa jo synnyttää erilaisia sairauksia kehossa kuuluu myös inflammaatio, eli elimistön hiljaa kytevä tulehdus. Rasitustila on omiaan nostamaan ensin stressihormoni kortisolin pilviin ja kun aivot alkavat suojella elimistöä liialliselta kortisolita, säädetäänkin arvot uudelleen ja kortisolintuotanto alkaa mennä lopulta alakanttiseksi.

Inflammaatio tulehdusvälittäjäaineineen myös sotkee hypotalamuksen ja aivolisäkkeen hormonisignallointia, joka vastaa lisämunuaisen "käskyttämisestä " tuottaa lisämunuaiskuoren hormoneja, kuten kortisolia, aldosteronia ja DHEA-hormonia. Pakkaa sekoittaa usein myös se, että nykyään vallalla olevat tavat annostella kilpirauhashormonia sotkevat kehon luonnollisen vuorokausirytmi mitä tulee tiettyjen hormonien eritykseen. Terveellä ihmisellä TSH-hormonia erittyy normaalisti eniten puolen yön tienoilla ja tätä seuraa sitten aamuyön pikkutunteina T3-hormonin tasojen nousu ja tätä puolestaan seuraa kortisolitasojen nousu. Ilman T3-hormonin stimuloivaa vaikutusta riittävästi kortisolia ei välttämättä erity. Siksi monet kilpirauhaspotilaat hoitavat lisämunuaiskuoren hormonitoimintaansa ottamalla ensimmäisen kilpirauhaslääkeannoksensa, joka sisältää T3-hormonia aamuyöstä. Yleisissä tavoissa ottaa kilpirauhaslääke T3-hormonitasot jäävät itse asiassa matalimmalle vuorokaudesta aikana, jona niiden kuuluisi olla korkeimpana.



Tarvitaan usein myös suoliston hoitoa oikeanlaisella ruokavaliolla ja lisäravintein, samoin kuin anti-inflammatorisia eli tulehduksellisuutta ehkäiseviä elementtejä ruokavalioon ja lisäravinto-ohjelmaan. Rasitus- ja sairaudentilat tuottavat myös hapetustressiä, joten antioksidantitkin ovat tärkeät. Myös psyykkinen stressi inflammoi aivot, joten tämäkin voi olla jopa itsenäinen tekijä kilpirauhaspotilaallakin sille että hypotalamus-aivolisäke-lisämunuaisakseli ottaa häiriötä.