torstai 4. joulukuuta 2014

Maksan hemangiooma ja dejodinaasi 3

Hemangioomat ovat hyvänlaatuisia verisuonikasvaimia, joita esiintyy sekä iholla, että sisäelimissä ja myös esim luustossa. Ongelmia niistä voi aiheutua mahdollisen esteettisen haitan lisäksi myös esimerkiksi jos ne haittaavat jotakin elimistön toimintoa tai elintä.

Kiinnostavan niille kilpirauhaspotilaille, joilta on todettu korkea rT3-hormonipitoisuus hemangioomista tekee sen, että tiettyihin maksan hemangioomiin on liittynyt runsas dejodinaasientsyymi 3:n toiminta. Tämä entsyymi konvertoi T4-hormonista eli tyroksiinista inaktiivista rT3-hormonia ja myöskin T3-hormonista T2-hormonia eli tämän entsyymin vaikutus voi pahentaa tai synnyttää kilpirauhasen vajaatoimintaoireistoa.

Tässä suora lainaus Duodecimin verkkosivuilta:

"Viskeraalinen hemangiooma esiintyy tavallisimmin maksassa. Nämä kasvaimet luokitellaan fokaalisiin, multifokaalisiin ja diffuuseihin muutoksiin (Christison-Lagay ym. 2007). Maksan fokaalista hemangioomaa pidetään nopeasti involoituvana hemangioomana (RICH), kun taas multifokaalinen ja diffuusi muoto lasketaan IH:ksi. Fokaalinen muutos jää usein huomaamatta, tai se voi löytyä sattumalta. Multifokaalisiin ja diffuuseihin maksan hemangioomiin saattaa liittyä sydämen vajaatoiminta ja myös hankinnainen hypotyreoosi. Maksan hemangiooma voi tuottaa entsyymiä, joka muuttaa kilpirauhashormonin inaktiiviseen muotoon (Huang ym. 2000)."
Tutkin hieman asiaa Pubmedistä, josta löytyi tietoa pääasiassa infantiileista eli varhaislapsuudessa ilmenneistä tapauksista, joissa maksan hemangioomaan oli liittynyt hypotyreoosi ja runsas rT3:n määrä. Levotyroksiinia eli synteettistä T4-hormonia oli joko jouduttu käyttämään isoa määrää tai oli hoidettu potilasta yhdistelmähoidolla, johon sisältyi myös synteettinen T3-hormoni. Lopulta löysin myös tietoa siitä, että tällainen tila hemangiooman johdosta voi kehittyä myös aikuiselle.

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3761349/

(Huom: Suomalaisissa laboratorioissa ei enää tutkita rT3-hormonipitoisuuksia vaan verinäytteet menevät tiettyjen yksityisten laboratorioiden kautta ulkomaille analysoitavaksi eivätkä ole saatavissa mm. julkisessa erikoissairaanhoidossa.)

Tästä herää kysymys tulisiko kaikille kilpirauhaspotilaille, joilla tuntuu toimivan vain erittäin suuret annokset kilpirauhashormonia tai joilla vain T3-monoterapia poistaa hypotyreoosioireet tehdä ultraäänitutkimus ja katsoa onko maksassa hemangioomaan viittaava löydös? Jos sellainen löytyy, voisiko sen poistoa harkita jos sen jälkeen esimerkiksi yhdistelmälääkitys tai pienempi määrä kilpirauhashormonia riittäisi hoidoksi? Jos kerran joihinkin hemangioomiin voi liittyä myös sydämen vajaatoimintaa, mielestäni leikkaushoito saattaisi olla erittäin kannattavaa varsinkin jos kasvain on helposti poistettavassa paikassa.

Vaikka maksan hemangioma on usein oireeton, se voi Mayoclinicin mukaan aiheuttaa myös kipua, tunnetta siitä että maha on täynnä vaikka olisi syönyt vain vähän, ruokahaluttomuutta, ja pahoinvointia.