Volitio - unohdettu voima muutoksen ja aikaansaamisen taustalla

 

Kuva: Pixabay

On olemassa sanonta "Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty". Jos sinulla on vaikeuksia saada asioita konkreettisesti tapahtumaan, silloin sinusta ehkä tuntuu, että sopivampi sanonta kohdallasi voisi olla: "Hyvin suunniteltu on taaskin kokonaan tekemättä". Lannistavaa, tiedän. 

Myös ravintoterapiassa voi toisinaan olla vaikea päästä tekemisen makuun. Tiedetään mitä halutaan. Se mitä on tarkoitus tehdä ei ole mitään rakettitiedettä. Kuitenkaan muutosta eikä sitä myötä tuloksiakaan ei tunnuta saavan aikaiseksi tai vajotaan kerta toisensa jälkeen niihin tapoihin ja toimintamalleihin, josta halutaan eroon. Avuksi voi tulla NLP:n keinona tarkastella loogisia tasoja, joista olen kirjoittanut aikaisemmin

Kun puhumme ihmisen toiminnan ja muutoksen edellytyksistä, keskustelu keskittyy usein arvoihin, motivaatioon, osaamiseen, kykyihin ja resursseihin. Nämä ovat tärkeitä tekijöitä, mutta miksi silti joskus asiat eivät etene, vaikka kaikki nämä olisivat kunnossa? Tässä kohden astuu esiin usein unohdettu, mutta keskeinen tekijä: volitio.

Mitä on volitio?

Volitio on kyky viedä aikomukset käytäntöön, erityisesti silloin, kun motivaatio yksin ei riitä. Se on pelkkää tahdonvoimaa laajempi ja kokonaisvaltaisempi käsite. Se on silta motivaation ja konkreettisen toiminnan välillä. Motivaatio kertoo, miksi haluamme jotakin, mutta volitio ikäänkuin ratkaisee, saammeko sen aikaan. Se on kyky priorisoida, pysyä sitoutuneena tavoitteisiin ja ylittää esteet silloinkin, kun intohimo hiipuu tai olosuhteet haastavat.

Volitio liitetään mm.  itsesäätelyyn ja toiminnanohjaukseen, eli siihen, miten ihminen hallitsee impulssinsa, säätelee tunteitaan ja pitää yllä toimintakykyä pitkällä aikavälillä. Esimerkiksi aamulenkin tekeminen sateisena päivänä tai päivällisen tekemisen aloittaminen väsyneenä ja ilman inspiraatiota ovat tilanteita, joissa volitio on ratkaisevassa roolissa.

Miksi volitiosta puhutaan vähänlaisesti?

Ehkä siksi, että volitio on vähemmän houkutteleva aihe kuin motivaatio tai itsensä kehittäminen. Motivaatio voidaan liittää inspiraatioon ja innostukseen, mutta volitio liittyy usein sitkeyteen, päättelyyn ja itsekurin kaltaisiin asioihin, jotka eivät ole aina niin "seksikkäitä" teemoja. Lisäksi volitio vaatii usein kohtaamaan omia rajoitteita ja epämukavuusalueita, mikä voi tuntua henkisesti raskaammalta.

Heikon volition taustatekijöitä

Volition puutteeseen voi olla monia syitä:

1. Tavoitteiden epäselvyys: Jos emme tiedä tarkalleen, mitä haluamme saavuttaa, on vaikea sitoutua.

2. Motivaation ja arvojen ristiriita: Vaikka tavoite kuulostaa hyvältä, se ei välttämättä resonoi syvimpien arvojemme kanssa.

3. Itseluottamuksen puute: Epäilys omista kyvyistä voi heikentää päättäväisyyttä.

4. Itsehillinnän haasteet: Kyky säädellä impulsseja ja hallita välittömiä houkutuksia on osa volitiota.

5. Psyykkinen kuormitus: Stressi, uupumus tai mielenterveyden haasteet voivat viedä voimavaroja tahdonvoiman käyttämiseltä.

6. Terveydelliset tekijät, ympäristötekijät ja henkilön ominaisuudet, kuten sairaudet, lääkitykset, liiallinen ruutuaika ja aivojen yksipuolinen käyttö (esim. riippuvuus somen lyhyistä videoista ja jatkuva kännykän räpeltäminen ja ruutujen tuijottelu) ja neurokirjoon liittyvät asiat (esim. ADHD, ADD tai autismi), psyykkiset traumat voivat toki myös vaikuttaa ja alentaa volitiota ja aloitekykyä.

Miten Kehittää Volitiota?

1. Tavoitteiden kirkastaminen: Pilko suuret tavoitteet konkreettisiksi ja mitattaviksi välitavoitteiksi. Kirjoita ne ylos ja palaa lukemaan säännöllisesti, jotta suunta säilyy selkeänä.

2. Toimintasuunnitelman laatiminen: Luo selkeä, askel askeleelta etenevä suunnitelma. Määrittele etukäteen, miten toimit, jos kohtaat esteitä tai motivaatio laskee. Voit esimerkiksi suunnitella jo ennakoiden erilaisia vaihtoehtoisia tapoja jatkaa, jos alkuperäinen suunnitelma ei toimi.

3. Itsekurin harjoittaminen: Aloita pienistä, säännöllisistä rutiineista, jotka vaativat pientä ponnistelua. Esimerkiksi säännöllinen herätys samaan aikaan tai lyhyet päivittäiset harjoitukset voivat vahvistaa itsekuria ajan myötä. 
   
   Apua voi olla myös nk. itseohjautuvasta puheesta, jossa selostat kuvitteelliselle toiselle henkilölle mitä olet tekemässä tai toimit kertojana kolmannessa persoonassa. Esim: "Nyt hän (nimesi) kävelee keittiöön, ottaa jääkaapista tarvikkeet salaattiin ja alkaa valmistaa salaattia..." Jatka selostamista ääneen tai mielessäsi koko sen ajan kun valmistat aterian.
   
   Voit myös visualisoida ja selostaa (ääneen tai mielessä) toimintaketjun ennakkoon. "Jotta pääsen kuntosalille, minun on ensin käytävä syömässä se ruoka, joka on jääkaapissa valmiina. Sitten kävelen makuuhuoneeseen ja pakkaan urheilukassiin pyyhkeen ja vaihtovaatteet. Sitten haen keittiöstä vesipullon ja otan mukaan kännykän ja avaimet. Sitten ovesta ulos.."
   
   Tunteiden nimeämisestä voi olla paljon apua. Jos esim. huomaat vitkastelevasi, sanallista se neutraalisti:
   “Huomaan, että tuntuu ihan mälsältä aloittaa. Se on okei. Voin silti aloittaa ja tehdä nyt tämän aiotun asian. Kymmenen minuutin kuluttua olen jo valmis”
   Tunteiden nimeäminen vähentää niiden vaikutusvaltaa ja auttaa sinua jatkamaan, vaikka motivaatio olisi heikko
   
   

4. Mielikuvaharjoittelu: Visualisoi itsesi onnistuneesti suorittamassa tavoitteesi kannalta tärkeitä tehtäviä ja kohtaamassa haasteita. Kuvittele yksityiskohtaisesti, miltä onnistuminen tuntuu ja mitä askelia otat päästäksesi sinne. Voit myös harjoitella mielessäsi, miten toimit vaikeissa tilanteissa, kuten motivaation laskun hetkinä, ja nähdä itsesi silti jatkamassa päättäväisesti.

5. Seuranta ja arviointi: Arvioi edistymistäsi säännöllisesti. Pidä päiväkirjaa, johon kirjaat saavutuksia ja huomioit, mikä toimi ja mikä ei. Tämä auttaa tunnistamaan onnistumisen malleja ja kehittämään uusia strategioita haasteiden voittamiseksi.

Volitio ei ole synnynnäinen lahjakkuus, vaan taito, jota voi harjoitella ja vahvistaa. Se on usein se ratkaiseva voima, joka erottaa haaveilun todellisista saavutuksista.

Kilpirauhasen vajaatoiminta ja potilaiden vaikeudet saada diagnoosi

vastuuvapauslauseke:

En ole lääkäri, etkä jutun lukijana ole hoitosuhteessa minuun. Tämän kirjoituksen sisältöä ei saa käyttää lähdeaineena päätettäessa hoidostasi. Vastuu hoidostasi kuuluu sinulle itsellesi ja lääkärillesi. Sinulla on myös täysi oikeus olla tästä kirjoituksesta mitä mieltä haluat.

-------------------------------------------------



 

kuva: Pixabay

Tämä maa on täynnä kilpirauhaspotilaita, jotka kärsivät joka päivä kilpirauhasen vajaatoiminnan oireista, mutta he eivät saa diagnoosia tai hoitoa. Oireita pistetään muiden asioiden piikkiin: 

-"Olet lihava ja laiska (laiskuutta ei aina sanota suoraan, vaan tämän sanan voi lukea rivien välistä tai se sanotaan kiertoilmauksin). Sinun pitäisi vain syödä vähemmän ja liikkua enemmän." Todellisuudessa harva kilpirauhaspotilas syö oikeasti liikaa. He saattavat lihomisen pelossa syödä myös aivan liian vähän ja tämä itse asiassa pahentaa oireita ja hidastuttaa aineenvaihduntaa entisestään. Jaksaisitko itse liikkua enemmän, jos olisit koko ajan väsynyt, masentunut, sinulla olisi ummetusta tai muita vatsavaivoja, erilaisia kiputiloja ja tuntisit lisäksi ettei kukaan ymmärrä sinua. Kun on pitkään sairas, se myös lannistaa ihmistä. Vajaatoimintaoireista liikunta myöskään harvoin piristää, vaan se lisää oireita ja väsyttää entisestään.

Me emme ole koneita. Me olemme ihmisiä, jotka tarvitsemme toisiamme. Me tarvitsemme rakkautta, tukea ja ymmärrystä toisiltamme. Lisäksi tarvitsemme aitoa aktiivista kuuntelua. Suurin osa kilpirauhaspotilaista on naisia ja monilla naisilla on kokemusta siitä, että heidän oireita vähätellään eivätkä he tule kuulluksi lääkärin vastaanotolla. Miehien diagnosointia voi niinikään vaikeuttaa sukupuoli, siksi että ajatellaan kilpirauhasen vajaatoiminnan olevan keski-ikäisten naisten sairaus. Hoikkien kilpirauhaspotilaiden diagnoosia viivästyttää se, että he eivät oireile tyypillisesti liikapainolla ja nuorien diagnoosia se, että on harvinaisempaa sairastua vajaatoimintaan nuorempana. Jos aikaa on 10 minuuttia, paljonko siinä ajassa ehtisi edes silloin kun asenteet ja osaaminen ovat kohdallaan?

Lääkäreille ja oireita potevien läheisille ja ystäville neuvoksi: Kysele ja kuuntele. Kuuntele oikeasti. Sinulla on syystäkin vain yksi suu, mutta peräti kaksi korvaa. Älä heti luule tietäväsi potilaan/läheisen/ystävän asioita paremmin kuin hän itse. Äläkä vertaa heitä itseesi: "Kyllä mä tossa tilanteessa vaan tekisin sitä sun tätä ja ongelma olisi sillä selvä.." Kukaan meistä ei voi tietää täsmällisesti, mitä on aidosti kävellä toisen saappaissa. Luulo ei ole tiedon väärtti.

Jos haluat tietää asiasta lisää aktiivisen kuuntelun merkityksestä, taidosta ja hyödyistä, googlaa "aktiivinen kuuntelu". Liikunta- elämäntapa- ja ruokavaliosuositukset voivat toki auttaa, mutta ne eivät poista tarvetta diagnoosille ja lääkitykselle silloin kun ihmisen elimistö ei tuota tarpeeksi sille elintärkeää kilpirauhashormonia. Jos kilpirauhashormonien vähyys on ns. pullonkaula voida paremmin, hormonien lisääminen on ainoa keino auttaa.

On toki joitain tilanteita, joissa esimerkiksi autoimmuunitulehdus saadaan pysähtymään ravintoterapian ja esim. funktionaalisen lääketieteen keinoin. (minä kilpirauhasasiantuntijana ja ravintoterapeuttina uskon tähän ja olen ollut todistamassa tätä, mutta virallinen lääketiede ei tunnista eikä tunnusta tätä asiaa). Kilpirauhasen vajaatoiminta ei myöskään aina johdu kilpirauhasesta itsestään. Se voi johtua myös aivojen virheellisestä kemiallisesta ohjauksesta (jolle voi olla myös monia eri syitä ja ilmenemismuotoja), tai siitä, että aktiivista kilpirauhashormonia ei syystä tai toisesta ole riittävästä kohdesoluissa, vaikka kilpirauhanen kykenisi tuottamaan hormonejaa.

-"Olet varmasti masentunu. Tässä sinulle masennuslääkkeet." Tämä masennusdiagnoosi ja masennuslääkkeet-temppu näyttää olevan monen lääkärin bravuusi saada potilas nopeasti pois vastaanotolta kun on kiire. Näin potilaat asian usein kokevat. He myös toteavat usein vertaistuessa: "Olipa taas ihan hukkareissu".Toki masennusta on monenlaisilla ihmisillä ja kilpirauhaspotilailla masennus voi kuulua taudin oireisiin. Liian vähä määrä aktiivista kilpirauhashormonia aivoissa voi myös aiheuttaa nk. hoitoresistenttiä masennusta. Masennuslääkkeet voivat toimia varsin huonosti muutenkin ja ne pitäisi joka tapauksessa aina yhdistää terapiaan.

Kilpirauhaspotilailla on vertaistuessa kautta linjan huonoja kokemuksia masennuslääkkeiden tehosta. Toki jotkut saavat niistä apua. Vertaistuessa on joka tapauksessa sekä kansainvälisesti, että Suomessa valtavat määrät ihmisiä, joilla on kokeiltu useita eri masennuslääkkeitä ja jopa psykoosilääkkeitä ja sähköhoitoja. Tuloksetta. Itsellänikin pitkäaikainen vakava masennus helpottui vasta kun sain kilpirauhaslääkitykseni oikeanlaiseksi ja riittävälle annostukselle.

Masennusta voi lisätä myös sairauden oireet itsessään. Kyllä siinä masentuu kun tuntuu että koko elämä on kamppailua mm. uupumusta, turvotuksia ja lihomista vastaan, samoin kuin lukuisia muita oireita vastaan. Elämältään olisi ehkä toivonut jotain varsin muuta. Moni kokee myös olevansa muille ihmisille taakka. Harva asia masentaa enempää kuin kokemus siitä, ettei ole pelkästään hyödytön, vaan muille jopa harmiksi. Kilpirauhaspotilas saattaa esimerkiksi ajatella: "Muut joutuu tekemään kotityöt kun minä en työpäivän jälkeen jaksa muuta kuin maata sohvalla" Kilpirauhasen vajaatoiminnan oireita poteva tarvitsee paljon rakkautta ja vakuutteluja siitä, että on tärkeä ja rakastettava. Ehkä parasta, jota voisit sanoa läheisellesi, joka potee kilpirauhasen vajaatoiminnan oireita on:

"Lepää hetki, käydään sitten ihan pienellä happihyppelyllä, jotta saat pikkuisen raitista ilmaa ja liikuntaa. Minä tiskaan ja minä kyllä tiedän ja uskon, että jos vain jaksaisit ja pystyisit ja tekisit vaikka mitä. Uskon täysin, että sinulla on ne kaikki oireet josta puhut. Olet rakas ja tärkeä".

-Sinulla on ärtyneen suolen oireyhtymä/fibromyalgia/laitan sinut reumakokeisiin/ei tuossa iässä nyt enää niin jaksavaisia ollakaan/sinua ei vaivaa mikään muu kuin vaihdevuodet. Tässsä sinulle estrogeeniresepti.. 

Kilpirauhasen vajaatoiminta sairastavilla on usein sairauteen liittyviä liitännäissairauksia tai sitten oireet pistetään kokonaan jonkun toisen sairauden tai tilan piikkiin. Raudanpuute on yleistä ja senkin tutkimisessa ja diagnosoinnissa on valtavia ongelmia. Kilpiruhasen vajaatoiminta heikentää ruoansulatusta ja tästä seuraa kehon monissa osissa oireilevia tiloja, eli vaikutukset eivät ole pelkästään suolisto-oireet ja ravintoainepuutokset. Kun suolistossa on epätasapainotilaa mm. siinä miten suolen pinta voi tai millainen on mikrobiomi eli suoliston mikrobikanta, tämä lisää autoimmuunisairauksien ja allergioiden ilmaantuvuutta ja vaikuttaa hyvin monenaisesti kaikkiin elimistön säätelyjärjestelmiin: hormonitoimintaan, hermoston toimintaan ja immuunipuolustukseen. Suoliston hyvinvointi ja mikrobiomin tasapaino ovat myös isoja vaikuttavia tekijöitä mielenterveydelle. Monet rappeuma- ja tulehdussairaudet, samoin elimistön matala-asteinen tulehdus eli inflammaatio ja ennenaikainen vanheneminen ja raihnaistuminen linkittyvät suoliston hyvinvointiin ja mikrobiomiin.

Mitä diagnosoimattomalta kilpirauhasen vajaatoimintapotilaalta kuitenkin joka tapauksessa puuttuu, jotta ihminen voisi aidosti voida paremmin on riittävä määrä kilpirauhashormoneita. Voidaan hoitaa vaikka hamaan tappiin saakka muita oireita ja sairauksia, mutta jos vajaatoimintaa ei löydetä eikä hoideta oikein, ihminen jää kärvistelemään oireidensa kanssa. Lääkäri laittaa tilanteen ns. "seurantaan". Minulla tilannetta seurattiin aikanaan 14 pitkää vuotta, joina kärsin oireista ja sillä aikaa minua hoidettiin mielenterveys- lihavuus- ja fibromyalgiapotilaana.

Miksi diagnosoinnissa on ongelmia?

Kilpirauhasen vajaatoimintaa on osattu diagnosoida ja hoitaa paremmin, ennen kun laboratoriokokeista ja tyroksiinista tuli standardihoitoa. Lääkärit ovat perustaneet diagnoosinsa potilaiden tutkimiseen ja oireiden kartoittamiseen ja lisäksi he ovat tunnustelleen kilpirauhasen ja mitanneet potilaidensa lämpötilan. Sitten on annettu kuivattua sian kilpirauhasta sellaiset annokset, jotka vievät oireet pois ja normalisoineet kehon lämmön (alle 36.6 lämmöt eivät ole optimaaliset tai normaalit kenellekään ihmiselle). Ainoat ongelmat olivat siinä, ettei näitä lääkkeitä osattu vielä välttämättä valmistaa yhtä hyvin kuin tänä päivänä. Hormonimäärät saattoivat vaihdella ja lääkkeiden teho heikentyä jos niiden valmistamisesta oli jo aikaa. Niiden hyllyikä ei siis ollut välttämättä yhtä hyvä kuin nykyään. Lisää tietoa kilpirauhasen vajaatoiminnan diagnosoinnin ja hoidon historiasta löytyy esimerkiksi Stop The Thyroid Madness kirjoista I ja II. 

Nykyään lääkäreitä kouluttavat lääkiksessä opettajat, jotka osaavat itse diagnosoida ja hoitaa vajaatoimintaa puutteellisesti. Kilpirauhasen vajaatoiminta käydään koulutuksessa läpi hyvin lyhessä ajassa ja siitä annetaan varsin yliyksinkertaistettu ja jopa virheellinen kuva. Tässä sijaitsee lääkärikunnassa täysi sokea piste. Luullaan, että tiedetään ja osataan, ja kuitenkin merkittävä joukko potilaita vertaistuesta kansainvälisesti ja pieni vähemmistö heitä hoitavia lääkäreitä näkee aivan selvästi, että homma on ihan pielessä. Nykyisillä ohjeistuksilla ja opeilla saadaan hoidettua vain osa potilaista ja heistäkin iso osa hoidetaan puutteellisesti. Tästä kirjoitan seuraavissa kirjoituksissa lisää.

(Ette usko kuinka monia satoja, ellen tuhansia ihmisiä olen viime vuosina ohjannut niiden harvojen lääkäreiden vastaanotolle, joiden olen tiennyt osaavan auttaa paremmin. Parhaita hoitotuloksia on tullut kun on yhdistetty ravintoterapiaa ja lääketiedettä ja mahdollisesti myös muita hoitomuotoja. Tällä hetkellä teen ravintoterapeuttina yhteistyötä ulkomaisen lääkärin kanssa ja yhteistyömme on toiminut todella hyvin. Kielikään ei ole este, koska lääkärikäynnelle järjestyy tulkkaus, eikä lääkärin luokse tarvitse matkustaa kun vastaanotto onnistuu videopuheluna ja tarvittavat tutkimukset järjestyvät Suomesta. Tarvittaessa järjestyvät myös ne lääkitykset, joita on vaikea saada järjestymään Suomesta, kuten silloin kun tarvitsee kokeilla aktiivista T3-hormonia tai eläinperäisiä tai jos tarvitaan mm. uupumuksen tai autoimmuunitilojen hoitoon esimerkiksi LDN tai kortisonia. Ainoa negatiivinen palaute, jota saan on se, että ihmiset harmittelevat sitä, etteivät ole varanneet tälle lääkärille aikaa jo vuosia sitten.)

Väitetään, että aktiivista kilpirauhashormonia mittaavaa koetta T3v ei yleislääkäri tarvitse, vaikka nimenomaan se usein kertoo tilanteen paljon täsmällisemmin kuin pelkät T4v ja TSH. Tämä tosin vain silloin kun tätä kokeen tulosta osataan tulkita oikein, eikä tuijoteta puusilmäisesti pelkkiä viitearvoja. Yksi iso ongelma on myös TSH-arvon tulkitseminen täysin pieleen. Ajatellaan, että viitealueella oleva TSH kertoo aina kilpirauhasen normaalista toiminasta. Ei kerro. TSH voi olla alakanttinen sekä tilanteissa, joissa kilpirauahshormonia on liikaa, että tilanteissa jossa sitä on liian vähän ja se voi olla myös ns. optimaalinen, vaikka henkilöllä on vajaatoiminta. Hyvin monella oireisella T4v pysyy viitearvoissa, mutta monella se keikkuu viitearvojen alakolmanneksessa. Kun TSH on sitten lääkärin mielestä normaali ja T4v on viitearvoissa, ei potilaalla voi lääkärin mielestä olla vajaatoimintaa, vaikka hänellä olisi useita vajaatoimitaan viittaavia oireita ja vaikka suvussa on kilpirauhassairauksia. Tämä on tuskallisen yleinen tilanne.

Myöskään siitä, onko potilaalla mahdollisesti autoimmuunitulehdus kilpirauhasessa ei saada tietoa, koska kilpirauhasen vasta-aineita ei mitata ja välttämättä lääkäri ei edes tunnustele kilpirauhasta. Monilla kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavalla on myös kyhmyjä ja struumaa ja pitkäaikainen jodin ja seleenin vajaus. Näistä ei lääkärin vastaanotolla hiiskuta koskaan yhtään mitään, ellei lääkäri satu olemaan yksi niistä hyvin harvoista yksityisen puolen lääkäreistä, jotka tietävät näistä em. asioista jotakin.

On aivan liian yleinen ongelma, että kilpirauhasen vajaatoimintaoireita potevaa ei osata diagnosoida ajoissa. Hänen vointinsa vain heikkenee vuosi vuodelta ja hän saa kenties useita erilaisia lääkityksiä vajaatoiminnan oireisiin ja liitännäissairauksiin. Näitä lääkkeitä ovat usein:

-kolesterolilääkkeet
-vatsansuojalääkkeet
-lihasrelaksantit
-särkylääkkeet
-betasalpaajat
-verenpainelääkkeet
-diabeteslääkkeet
-unilääkkeet
-rauhoittavat lääkkeet
-masennuslääkkeet
-psyykelääkkeet

Muistan omasta terveyshistoriastani ajan, jolloin ramppasin terveyskeskuksessa ja tulin aina uuden diagnoosin ja lääkereseptin kanssa kotiin. Silti voin aina vain huonommin ja huonommin. Lopulta elin lääketokkuroissani sohvan, vessan ja keittiön välistä reittiä laahustaen. Napsin unilääkkeitä, että sain nukuttua, lihasjäykkyyteen ja erilaisiin kipuihin lihasrelaksanttia ja kolmiokipulääkkeitä, ahdistukseen rauhoittavia ja masennukseen masennuslääkkeitä. Lääkkeiden sivuvaikutuksiin söin betasalpaajia ja vatsansuojalääkkeitä. Olin kolmekymppinen ja vihasin elämääni.

Parhaassa tapauksessan monilta lääkityksiltä vältyttäisiin, jos diagnoosi tehtäisin ajoissa ja kun lääkitykseen yhdistettäisiin elintapa- ja ravitsemushoito ja tarvittaessa myös mielen hoitoa tai henkilöstä riippuen ns. "sielunhoitoa".

Vaikka diagnoosin saisi myöhäänkin, moni kertoo vertaistuessa, että he ovat oikeanlaisen kilpirauhaslääkityksen turvin voineet jättää monia muita lääkityksiä pois. Toki tietenkin lääkärin valvonnassa. Monet kertovat, että elämä tuntuu taas elämisen arvoiselta kun jaksaakin jotain, kivut vähenevät, painonhallita helpottuu, lihaskireydet helpottavat ja kun lääkkeitä on vähemmän, myös niiden sivuvaikutuksia on vähemmän. Mielikin voi paljon paremmin. Itse kuvaisin omalta kohdaltani tunnetta siitä, kun alkaa oikeanlaisen kilpirauhaslääkityksen toimin voimaan paremmin sellaiseksi, että valot ja värit palaavat elämään.

---------------------------

Kun luette eri medioiden kirjoittamia juttuja kilpirauhasen vajaatoiminnasta, neuvon kyseenalaistamaan monet niissä mainitut faktat ja ottamaan ne lääkäreiden mielipiteinä. Näissä jutuissa haastatellaan usein lääkäreitä, jotka eivät osaa kuin aivan perusasiat tai toistavat papukaijoina sitä mitä ovat lääkiksessä tai ns. ylemmiltään tai vertaisiltaan kuulleet. Lääkärikunta on myös hyvin hierarginen. Ylempiään on uskottava ja toteltava, koska muuten joutuu vaikeuksiin tai saa potkut ja jopa lääkärien oikeuksia voidaan rajoittaa, myös perusteettomasti ja näin on käynytkin. 

Tämä minun juttuni, jonka nyt kirjoitin on masentava, myönnän sen. Olen kuitenkin sitä mieltä, että epäkohdat tulee tuntea, jotta niille voisi joskus tehdä jotakin ja jotta voi yksilönä välttyä pahimmilta sudenkuopilta. 

--------------------------

Minusta kirjoittajana uusille lukijoille:

Olen kilpirauhaspotilas, joka on saadakseen oikeanlaista toimivaa hoitoa käynyt hyvin vaikean tien. Olen ollut vuosia aktiivisesti mukana sekä suomalaisessa, että kansainvälisessä vertaistuessa ja olen myös Suomen Kilpirauhaspotilaat ry:n jäsen.

Koska sain apua oikeanlaisesta lääkityksestä, ravintoterapiasta ja funktionaalisesta lääketieteestä, tämän avun turvin mahdollistui se, että kouluttauduin ravintoterapeutiksi Suomen Terveysopisto Saluksessa. Olen myös opiskellut monia asioita omaehtoisesti koulutukseeni kuuluvien lääketieteen perusteiden lisäksi. Näitä osa-alueita ovat mm. psykologia, psykiatria, endokrinologia, mikrobiologia, gynekologia, biokemia, solubiologia, biostatiikka ja epidemiologia. Lisäksi olen NLP Master Practitioner ja NLP:n lisäksi olen omaehtoisesti opiskellut ratkaisukeskeistä valmennusta.

Työkseni toimin ravintoterapeuttina ja pidän yksityisvastaanottoa videoyhteyksien välityksellä. Aikaisemmin toimin myös Amplia klinikan asiantuntijana. Olen toiminut myös vertaistukityöntekijänä ja luennoinut mm. kilpirauhaspotilaille, mutta myös muunlaiselle yleisölle ja monista eri ravitsemusta sivuavista aiheista. Teen työkseni myös artikkeleiden kirjoittamista yrityksille, lehtiin ja yhdistyksille. Tähän blogiin kirjoitan räväkällä persoonallani, mutta tilauksesta kirjoitan myös nk. asiatekstiä.

Olen blogannut vuodesta 2005 ja toiminut yrittäjänä vuodesta 1997. Ennen opiskelua ravintoterapeutiksi olin kuusi vuotta kokonaan työkyvytön ja lääkärinlausunnon mukaan pidettiin epätodennäköisenä, että tulen koskaan palaamaan työelämään. Onneksi en uskonut!

Vaikka minulla on useita sairauksia kilpirauhasen vajaatoiminnan ohella, olen hyvin kiitollinen siitä, että saan toimia rakastamassani ammatissa auttaen ihmisiä voimaan paremmin.

Yksityisvastaanotolla minulla käy hyvin erilaisia ja eri-ikäisiä asiakkaita. Merkittävä osa on kilpirauhaspotilaita, mutta minulla on myös lapsiasiakkaita ja asiakkaita, joilla on muita hormonaalisia hankaluuksia, uupumusta, suolisto-oireita, aknea, PCOS, autoimmuunisairaus tai jotka tarvitsevat yksilöllistä apua ja tukea muutokseen ruokavaliossa.

Varsinaisen ravintoterapian ohella voidaan käyttää apuna myös NLP-harjoituksia ja erilaisia aktivoivia kysymyksiä. Mielestäni on tärkeää, että mieli pysyy mukana tekemisessä ja myös tunteet, ajatukset, arvot ja päämäärät elämässä huomioidaan ravintoterapiassa.

Jos tämä kirjoitus on mielestäsi mielenkiintoinen tai hyödyllinen, jaa siitä linkkiä eteenpäin! Kiitos kun luit!

Ihminen ei onnistu muuttamaan ruokavaliotaan - syyt syvemmällä kuin vain tekemisessä ja tietämisessä?

NLP

Opiskelen NLP:tä joka on tulee sanoista neuro linquistic programming. Suomeksi sitä voisi kutsua neurokielelliseksi prosessoinniksi. Leikkisästi itse määrittelen NLP:n opiksi siitä miten hassuja me ihmiset olemme. NLP on mielestäni vaikea määritellä lyhyesti. Kuten monet muutkin isot, merkitykselliset ja hienot asiat (ainakin niiden mielestä, jotka ovat kiinnostuneita NLP:stä), se tuntuu pakenevan määrittelyjä. Se on joukko eräänlaisia työkaluja, joiden avulla voi mm. parantaa kommunikaatiota, viestintää ja itsen ja toisen ymmärrystä. Tässä lisää NLP:stä:

https://www.nlpyhdistys.fi/tietoa/usein-kysyttya/

Koen olevani NLP:ssä vielä aivan noviisi. Olen opiskellut sitä vasta vähän yli vuoden. Olen NLP Practitioner ja jos kaikki menee kuten olen suunnitellut, keväällä NLP Master Practitioner. Kuitenkin jo nyt NLP on avannut minulle monellakin tasolla aivan uusia ajattelu- ja jäsentämistapoja niin työ- kuin yksityiselämässä.

Kun elämäntapamuutos ei onnistu tai muutokset eivät jää pysyviksi

Voidakseen paremmin ja välttääkseen huonoista elämäntavoista johtuvia ongelmia terveydessään, hyvinvoinnissaan ja elämänlaadussaan, on tavallista haluta mm. muuttaa ruokavaliota ja ryhtyä liikunnallisemmaksi. Tavoitteisiin saattaa liittyä myös pyrkimykset henkiseen kasvuun ja parempiin ihmissuhteisiin. Usein halutaan myös nukkua ja levätä enemmän ja paremmin ja hakea tasapainoa elämän eri osa-alueille, kuten työn ja vapaa-ajan väliseen suhteeseen.

Ihmiset hankkivat tietoa ja apua näissä tähän liittyvissä projekteissaan. Usein he saattavat onnistua hienostikin esimerkiksi pudottamaan painoa ja voimaan paremmin. Tuloksia syntyy lenkkipolulla tai kuntosalilla, jaksetaan paremmin kun levätään ja syödään paremmin ja jaksetaan paremmin myös henkisesti kun opitaan pitämään selvemmät omat henkilökohtaiset rajat ihmissuhteissa. Opitaan sanomaan kyllä silloin kun oikeasti halutaan sanoa kyllä ja ei silloin kun oikeasti halutaan sanoa ei.

Entä jos tekemisen tasolla esimerkiksi ruokavaliomuutos ja muutos liikuntatottumuksissa jääkin lyhytaikaiseksi tai ei alunperinkään ota onnistuakseen? Se on aika tavallista kun ihmisten elämiä tarkastelee pidemmällä, esimerkiksi useamman vuoden aikavälillä.

Tyyppiesimerkiksi tästä voidaan ottaa painonhallinta. Monilla on jo tiedossa, että kalorien vähentämiseen perustuvat ruokavaliomallit tai jollakin tavalla liian hankalasti toteutettavat ruokavaliomallit johtavat usein (ei tietenkään aina) siihen että kilot lihotaan takaisin korkojen kera ja sitten jossain vaiheessa rumba alkaa alusta. Kuitenkin, myös fiksummilla tavoilla laihtuminen kuten pysyvät terveet ruokatavat ja mm. hiilihydraattien vähentäminen juuri itsellä toimivalla tavalla voi jäädä hyödyltään lyhytaikaisemmaksi. 

Miksi ihminen palaa vanhaan ja lihoo? Tämä ilmiö ei liity pelkästään painonhallintaan vaan yhtä hyvin se voisi koskea vaikkapa liikuntaa tai suorituskeskeistä elämää, jossa nukutaan liian vähän. Toki syyt voivat olla eri ihmisillä erilaiset, mutta tässä otan esiin sen, että ne syyt voivat olla syvemmällä kuin vain esimerkiksi ympäristössä, tekemisessä tai tietämisessä.

Syy voi toki olla siinä että uudenlainen tapa ei ole vielä riittävän vakiintunut eli toistoa ei ole tapahtunut riittävästi, jotta uusi tapa olisi muodostunut luontevaksi positiivisella tavalla automaattiseksi toiminnaksi elämässä. Harjoittelu ja toistaminenkaan ei kuitenkaan aina riitä.

Joku kohentaa elämäntapojaan ja elämänlaatuaan puoleksi vuodeksi tai vuodeksi ja sitten ote alkaa jotenkin lipsua. Joku toinen taas onnistuu niin kauan kun elämässä tulee vähän vaikeampia aikoja ja sitten palataan vanhaan. Jotenkin se vain tapahtuu, usein montakin kertaa peräkkäin eräänlaisena syklinä. Kokeillaan erilaisia dieettejä ja ideologioita ja seurataan sen gurun oppeja, joka on juuri sillä hetkellä eniten pinnalla terveyspiireissä. Pysyvä, tasapainoinen muutos voi olla se mitä tavoitellaan, mutta miten siihen voidaan päästä?

Loogiset tasot

Neurologiset eli loogiset tasot ovat yksi NLP:n "työkaluista". Niiden kehittäjä NLP:n viitekehykseen on Robert Dilts. Loogiset tasot liittyvät nk. systeemiajatteluun. Kyseessä ovat eräänlaiset mielen tasot, syvyystasot, jotka ovat hierargisessa järjestyksessä toisiinsa nähden. Kun jotakin muutosta tapahtuu alempana hierargiassa, sillä on harvoin ainakaan helposti vaikutusta ylempiin hierargian osiin, mutta kun jotakin tapahtuu ylempänä hierargiassa, vaikutus kohdistuu jopa automaattisesti ja ilman sen suurempaa ponnistelua myös alemmille tasoille.

Loogiset tasot ovat seuraavat: 1. Ympäristö (missä?), 2. toiminta, tekeminen (mitä?), 3 kyvyt, osaaminen, taidot (miten?), 4. arvot ja uskomukset (miksi?), 5. identiteetti (kuka?) ja tarkoitus/missio (kuka muu?)

Jos otamme esimerkin kuvitteellisesta henkilöstä, toimistotyötä tekevästä 31-vuotiaasta Jaanasta jolla on ongelmia luoda pysyvä tapa syödä terveellisesti niin asiaa voisi tarkastella loogisilla tasoilla tämänkaltaisesti:

1. Ympäristötasolla Jaanalla on keittio, jossa valmistaa ruokaa, ruoanlaittovälineet, mahdollisuus ostaa kaupasta terveellistä ruokaa eli sitä on kaupassa saatavilla ja vaikka vähän pitää katsoa budjettia, rahaa terveellisiin ruoka-aineisiin on. Lisäksi työpaikalla on olemassa taukohuone jossa voi syödä ja lähistöllä on myös lounasravintoloita. Ympäristössä ei ole mitään eikä ketään, joka estäisi syömästä terveellisesti, paitsi mummo, joka tuputtaa pullaa ja loukkaantuu jos hänen leipomaa kuivakakkua ei syödä.

2. Tekemisen tasolla asiaan liittyy ruoan valmistamista, kaupassa käymistä ja päätösten tekemistä siitä mitä kulloinkin suuhun pistetään tai ei pistetä. Väsymys haittaa joskus tätä tekemistä, samoin jos ruokailuväli venyy ja väsyneenä ja nälkäisenä tekisi mieli pistellä poskeensa kaikenlaista hyvää, mutta epäterveellistä. Asiaan liittyy tunnetta erilaisista ruokahimoista, kuten himosta perunalastuihin, suklaaseen ja siideriin. Tunnetasolla asiaan liittyy katumuksen ja syyllisyyden tunteita ja tunteita siitä ettei hän tee tarpeeksi terveytensä eteen. Asiaan liittyy myös turhautumista ja kiukkuisuutta, jotka ilmenevät epäonnistumisen kokemuksen yhteydessä kun on "mätetty naamaan" mitä sattuu ja on turvonnut, ähky ja lihava olo.

3. Osaamisen, tiedon ja taitojen tasolla Jaanalla on käytössään runsaasti tietoja terveellisestä ruokavaliosta. Hän osaa myös valmistaa ruokaa ja laatia hyviä kauppalistoja. Hän osaa myös valita lounaspaikoissa ja ravintoloissa hyviä tavoitteitaan tukevia hyviä vaihtoehtoja. Jaanan mielestä häneltä kuitenkin puuttuu kekseliäisyyttä ja mielikuvitusta, jonka vuoksi hän kokee että hän syö välillä aina yksiä ja samoja ruokia. Lisäksi häneltä hänen mielestään puuttuu myös viitseliäisyyttä valmistaa ruokia. Olisi helpompaa vain valita jotain helppoa ja nopeaa kuin alkaa pilkkomaan vihanneksia keittiössä.

4. Uskomusten ja arvojen suhteen Jaanalla on uskomus, että terveellisesti syöminen pitkällä aikavälillä on tylsää ja jopa mahdotonta. Hänestä olisi tärkeää syödä terveellisesti ja saavuttaa normaalipaino, koska hänen mielestään terveys, hyvinvointi ja jaksaminen on tärkeää, jotta ihminen voisi olla hyvä ja toimelias elämä ja jotta ihmiset eivät olisi taakaksi muille, jos he sairastuvat sairauksiin, jotka olisi ollut vältettävissä terveellisellä ruokavaliolla. Tämä ajatus tuottaa Jaanalle ahdistuneisuutta (kohta 2, tekeminen, tunteminen)

5. Identiteetin tasolla Jaana kokee olevansa ihmisenä tavallinen, reilu, tehokas ja rehellinen ja ruokavalion noudattamisen suhteen omien sanojensa mukaan "saamaton pösilö".

6. Mission tasolla Jaana kokee kuuluvansa universumiin ja luontoon. Hän kokee että hänen elämäntehtävänsä on elää mahdollisimman hyvä elämä ja olla hyvä ihminen.

Operoiminen hierargiassa ylemmillä loogisilla tasoilla voi tuottaa tulosta

Jaana on jo yrittänyt useammankin kerran ruokavalio- ja elämäntapamuutosta ja onnistunutkin jonkin aikaa, palaten kuitenkin aina syömistapoihin, joka tuottaa hänelle terveysongelmia ja uhkia sairastua elintapasairauksiin. Liikuntaharrastuksetkin ovat alkaneet, sitten lopahtaneet, alkaakseen sitten taas tilapäisesti uudestaan.

Jaanan käyttämät keinot ovat perustuneet loogisilla tasoilla ympäristöön, tekemiseen, tietämiseen ja osaamiseen. Joitain asioita voitaisiin toki kohentaa mm. näilläkin tasoilla, kuten tarkistaa omia sosiaalisia rajoja, strategioita ja toimintaansa suhteessa pullaa tuputtavaan sukulaiseen.

Käytännön ja tekemisen tasolla voitaisiin kiinnittää huomiota siihen että Jaanalla olisi paremmat edellytykset hankkia itselleen terveellistä ruokaa nopeasti ja helposti myös väsyneenä ja myös siihen että ateriavälit eivät veny, jotta nälkä ei pääse yltymään niin että tekisi mieli väsyneenä ja nälissään syödä harkitsemattomasti. Jaana voisi myös kartuttaa reseptikokoelmaansa, jotta hän ei söisi liian yksitoikkoisesti ja tuntisi kyllästyvänsä ruokavalioonsa.

Nämäkään em. keinot eivät silti välttämättä Jaanan kohdalla vielä riittäisi tavoitteeseen pääsemiseen eli siihen että terveellisestä syömisestä tulisi pysyvä tapa. Miksi? Siksi että Jaanan syyt hänen ongelmaansa eli palaaminen takaisin huonompiin syömistottumuksiin ovat pohjimmiltaan ylemmillä loogisilla tasoilla, jolloin nimenomaan niiden käsitteleminen ja muutos näillä tasoilla johtaa kokonaisvaltaisempiin ja parempiin tuloksiin.

Ylempien tasojen ongelmia ei ratkaista muuttamalla jotakin alemmilla tasoilla, mutta alempien tasojen ongelmien ratkaisemisesta tulee helpompaa, jopa joskus lähes automaattista kun ylemmän tason ongelmat päästään ratkaisemaan.

Koska Jaanalla on uskomus, että pitkäaikainen terveellinen syöminen on vaikeaa, jopa mahdotonta ja koska asiaan liittyy myös syyllisyyden ja ahdistuneisuuden tunteita, ovat hänen uskomuksensa häntä lannistavia ja ikäänkuin itseään toteuttava ennustus. Kun ei oikein uskota, että voidaan päästä tavoitteeseen, ei kenties toimita arjessa tavoilla, jotka sitä edistäisivät.

Osin tämä on tietenkin alitajuista ja tiedostamatonta ja uskomus taustalla voi myös vielä edelleenkin olla se, että tavoitteeseen päästäisiin kiinnittämällä huomiota mm. tekemiseen, tietoon ja osaamiseen.

Kiinnittämällä  huomiota uskomuksiin, arvoihin ja identiteettiinsä eli ydinuskomuksiin ja uskomuksiin siitä mitä ja millainen hän on ja miettimällä niitä myös hänen missionsa, elämäntarkoituksensa ja sen valossa mistä hän uskoo olevansa osa jotakin suurempaa, Jaana voi saada kokonaisvaltaisempaa ja syvempää näkemystä ja pysyvämpi muutos ruokavaliossa voi mahdollistua ja onnistua.

NLP-valmennuksesta apua ruokavaliomuutokseen

Blogistilta:

Tämänkertainen blogipostaus on vierailevan kirjoittajan, valmentaja Niina Finne-Hyttisen. Pyysin häntä kertomaan NLP:n eli neurokielellisen prosessoinnin (Neuro Linquistic Programming) mahdollisuuksista ruokavaliomuutoksissa. Niina on tästä todella passeli henkilö kertomaan, sillä hän on opiskellut NLP:tä jo useamman vuoden ja lisäksi hänellä on tätä kirjoittaessa vain kaksi kurssia ravintoterapeutin opinnoista Terveysopisto Saluksessa käymättä. Hän on viittä vaille valmis ravintoneuvoja. Tutustuin Niinaan opiskellessani Saluksessa ja minun oli ilo työskennellä hänen kanssaan kolme vuotta yhdessä Suomen Ravintoterapiayhdistys ry:n hallituksessa. Pidän kovasti Niinan lempeydestä, ystävällisyydestä ja taidosta kuunnella ja antaa toiselle ihmiselle tilaa hengittää vapaasti. 

NLP on NLP-yhdistyksen sivujen mukaan "malli siitä miten aivomme toimivat: miten opimme, ajattelemme, kommunikoimme, teemme päätöksiä ja motivoidumme sekä miten saadaan aikaan haluttuja muutoksia". Voit lukea sivuilta aiheesta lisääkin. NLP:n keinoja ja periaatteita voidaan käyttää elämässä hyvin laajasti. Ne voivat auttaa kehittämään itseä, ymmärtämään sekä itseä, että toisia paremmin ja niiden avulla myös omat kommunikaatiotaidot kehittyvät.

Annetaan Niinan kertoa lisää tämänkertaisesta aiheestamme!

Syömishaasteiden yksilöllinen tausta

Lähden valmennuksessani siitä ajatuksesta, että kun itsetuntemus ja itsetunto ovat kohdallaan tai edelleenkin lisääntyvät, voidaan saada paljon aikaan lähes kuin itsestään.

Ruokavalioasiat saattavat liittyä kipeisiin tunteisiin, koska syöminen voi olla arkisuudessaankiin kovin arka asia. Syöminen on myös usein sosiaalinen tilanne siitäkin huolimatta mitä ja miten syödään. Monikin asia voi tehdä tarpeellisesta ruokavaliomuutoksesta haasteellisen. Onko sinulle tuttua esimerkiksi jokin näistä:

-Liität negatiivisia tunteita syömiseen ja tämä tekee terveellisistä valinnoista hankalaa-Kotona et vain jaksa kiinnittää huomiota omiin syömisiisi kun on muitakin siinä omine syömistapoineen -tottumuksineen ja tarpeineen-Ravintolassa et meinaa kehdata pyytää erillistä huomiota osaksesi ja pyytää lautasellesi sitä mikä juuri sinulle parhaiten sopii-Stressi haittaa keskittymistäsi parempaan syömiseen-Joko suoritat syömistä tai sallit itsellesi melkein mitä vain (taipumus äärimmäisyyksiin)

Itselleen ei tarvitsisi olla liian ankara ja silti voi syödä hyvää terveellistä ruokaa. Ravintoneuvonnassa ja ravintoterapiassa voidaan myös ihan ensimmäisenä keskittyä siihen mitä hyvää ruokavalioon lisätään ja sitten vasta lähdetään poistamaan ”pahiksia”.
NLP:n kysymykset, menetelmiä ja perusperiaatteita

Valmennuksen alussa esitän sinulle kysymyksiä. Kysyn mm. elämästäsi ja siitä miksi olet tullut valmennukseen tänään ja tässä hetkessä. Haluan tietää nykytilanteesi, sillä juuri siinä me elämme ja olemme läsnä. Valmennuksessa ensimmäinen kerta kuluukin aika pitkälti minun haastatellessa sinua ja jo tässä haastattelussa tapahtuu paljon. Kun puhut itsestäsi, itsetuntemuksesi lisääntyy. Kysyn erityisesti NLP:lle tyypillisiä kysymyksiä kuten ”kuinka mahdollistetaan tämä tavoite?” En kysy niinkään miksi-kysymyksiä. NLP:ssä tiedetään myös, että meissä on jo sisäänrakennettuna kaikki vastaukset itsessämme, joten ei tarvitse kuin tuoda ne esiin.

NLP:n avulla voidaan lähteä työstämään asiaa esimerkiksi varhaisista hyvistä ruokakokemuksista ja tuomaan niitä tunteita nykyhetkeen. Voidaan tarttua myös muihin positiivisiin tunteisiin ja tuoda niitä haastaviin ruokatilanteisiin. Ankkuroimalla, joka on yksi NLP-tekniikoista, positiivinen tunne viedään johonkin kehon osaan ja palauttamalla se sieltä käyttöön tarvittaessa, voidaan saada aikaan tuloksia nopeastikin.

NLP:ssä voidaan myös ratkoa ihmisen sisäisiä ristiriitoja. Vaakakupissa voi olla toisaalta terveellisten elämäntapojen haluaminen ja toisessa kupissa vaikkapa riittämättömyys itselle. Näitä voidaan tarkastella esimerkiksi elävöittämällä nämä mielikuvat värein, kuvin, muodoin, tuoksuin tai liikkeen avulla. Voidaan ajatella, että toisesta kupista ammentaminen toiseen voi tuoda uutta näkökulmaa. Mielikuvissa voidaan valita kokeiltavaksi vain niitä asioita, jotka tuntuvat hyviltä. Entä jos riittämättömyys väheneekin, kun elämäntapoja muuttaa? Voisiko toinen vaakakuppi missä elämän hyviä asioita, (tai mielikuvissa vaikka pallo) ollakin toista vaakakuppia eli riittämättömyyttä isompi? Jos tapahtuukin mielessä niin, että positiivisuuden pallo kasvaa ja riittämättömyyden tunne vähenee? NLP:ssä siis ohjataan kohti erilaisia vaihtoehtoja, lempeästi ja kuitenkin johdattelematta mihinkään määrättyyn lopputulokseen. Mielikuvilla on suuri voima, ja tämä tekee NLP-harjoituksista juuri Sinun harjoituksiasi!

Minä en ole terapeutti. Olen kanssakulkijasi ja oivalluttajasi. Reagoin juuri sinun juttuihisi, sinun tunteisiisi, mutta Sinä itse teet työn. Sinä kasvat ja oivallat uutta ja saat olla Sinä, silloinkin kun koet ettet ole saanut sitä aidosti aikaisemin ja vapaasti olla.
NLP:n perusoletukset tulevat valmennuksen aikana tutuksi ja ovat aina läsnä valmennuksen taustalla. Tärkeämpiä perusoletuksia on mm. seuraavat:

-Vuorovaikutuksessa on tiedostettu ja tiedostamaton puoli.
-Viestin merkitys on sen herättämä reaktio.

-Jos se mitä teet ei toimi, tee jotain muuta (pätee niin ohjattavaan kuin ohjaajaankin)

-Kaiken käyttäytymisen takana on positiivinen tarkoitus

-Ihmisellä on jo kaikki ne resurssit, joita he tarvitsevat itselleen tärkeiden muutosten tekemiseen

Tervetuloa valmennukseen!

Vastaanotto:
Niina Finne-Hyttinen
NLP-yksilövalmennukset
Hieronta Elegia, Donnerinkatu 5, 05800 Hyvinkää /torstai 15-20 ja perjantai 9-15
www.hierontaelegia.fi

www.facebook.com/eternalhealth2019

NLP-harjoitus oman herkuttelunhimonsa tarkasteluun ja tutkimiseen

Photo by rawpixel on Unsplash

Ravintoterapeutiksi valmistumiseni jälkeen en kestänyt kuin reilun vuoden verran olla opiskelematta. Elämästä tuntui puuttuvan jotakin. Olinhan intohimoisesti ja määrätietoisesti opiskellut neljä vuotta ja sitten opinnot äkisti loppuivatkin. Erilaiset täydennyskoulutusvaihtoehdot eivät tuntuneet lainkaan riittävän vaan halusin kunnolla taas opintoihin kiinni. Kai sitä voi hullummastakin asiasta tulla riippuvaiseksi. Minä olen siis opiskeluaddikti. Tänä syksynä toteutin pitkäaikaisen haaveeni ja aloin opiskelemaan NLP:tä.


Mitä NLP sitten on? Kuten moni fantsu asia, NLP on sellainen että se tuntuu pakenevan määrittelyjä. Sen voi selittää monella tavalla. Se on niin monipuolinen. NLP-yhdistys kuvaa sitä sivuillaan näin:

"NLP eli neurolingvistinen ohjelmointi on ajattelutapa ja toimintamalli, joka auttaa ihmisiä kehittämään osaamistaan ja käyttämään sitä eri tilanteissa parhaalla mahdollisella tavalla.
NLP on asenne, joka on uteliaisuutta, seikkailunhalua sekä halua oppia taitoja, joiden avulla voi nähdä elämän ainutkertaisena ja rajoittamattomana mahdollisuutena kehittyä.
NLP on käytännöllinen tietoisuuden kasvattamisen väline ja sisältää runsaasti tehokkaita menetelmiä henkilökohtaiseen muutokseen ja sujuvaan vuorovaikutukseen.
NLP on myös johtamismenetelmä, vuorovaikutusmalli, valmennusfilosofia ja terapiamuoto, joka koostuu joukosta taustaoletuksia, sekä näiden varaan rakentuvista malleista ja menetelmistä.
NLP on taitoihin ja osaamisen tutkimista. Ongelmia ja niiden historiaa katsotaan tarvittavien taitojen ja voimavarojen näkökulmasta"

Lisää NLP:stä voit lukea Suomen NLP-yhdistyksen verkkosivuilta: https://www.nlpyhdistys.fi/ 

Herkkuhimon tarkasteluharjoitus, kenelle?

NLP:ssä opitaan ja oivalletaan erilaisten harjoitusten kautta. Muutos ja oivallus on usein helpompaa jos pystyt laajentamaan näkökulmiasi ja jos pystyt tarkastelemaan asiaa useammasta erilaisesta näkökulmasta. Tämä harjoitus perustuu siis näkökulmien tarkasteluun.

Harjoitus sopii kaikille, jotka haluavat ymmärtää ja tarkastella lähemmin sitä hyvin yleistä ilmiötä, herkuttelunhimoa, joka monilla on elämässään. Mahdollisesti harjoituksen tekijällä on myös tavoitteenaan saada usein toistuvaa herkuttelunhimoa kuriin, mutta se tuntuu vaikealta. Toki taustalla voi olla myös mm. tunnesyömistä, jota voidaan tutkia ja tarkastella syvällisemminkin käyttäen apuna mm. kirjallisuutta, puhumalla asiasta luotetulle henkilölle tai ammattihenkilölle. Harjoituksen tekeminen ei sulje pois tätä mahdollisuutta tai tarvetta eikä se sulje pois myös sitä jos haluaa hankkia apua syömisasioista myös ravitsemuksen ammattilaiselta, sillä ainakin osa syistä on henkisten ja sosiaalisten syiden vuoksi myös dietaarisia. Herkuttelunhimoa voi esiintyä mm. jos kärsii ravintopuutoksista tai jos syöminen on yksipuolista, ravintoarvoltaan heikkoa ja ruokarytmi on pielessä. Jokaisella on herkuttelun himoonsa yksilölliset syyt.

Lisäksi herkuttelu sinänsä on täysin normaalia ihmisen käyttäytymistä. Ei ole väärin syödä hyvää ruokaa tai jälkiruokia. Ongelmaksi herkuttelu muodostuu jos siihen liittyy esimerkiksi henkisiä, sosiaalisia tai fyysisiä ongelmia. Joskus herkuttelu vie tilaa terveelliseltä ja monipuoliselta ruokavaliolta ja joskus siihen liittyvät terveydelliset uhkat ja ongelmat voivat olla jo ihan ovella tai jo saapuneet paikalle. Mieti siis ennen harjoitusta: Millainen juuri sinun yksilöllinen syysi kokeilla tätä harjoitusta on ja mikä on tavoitteesi? Pidä mielessä että tavoitteet voivat myös muuttua kun saa uusia näkökulmia ja oivalluksia. Jos kaipaat muutosta, miksi kaipaat sitä ja miten elämäsi tulee mielestäsi muuttumaan jos toteutat muutoksen?

huom: harjoitus ei välttämättä sovi jos sinulla on jokin vaikea tai akuutti tilanne mielenterveyden suhteen ja jos esimerkiksi kärsit vaikeasta ahdistuksesta. Jos sinulla on jokin mielialaan tai mielenterveyteen liittyvä sairaus tai epäilet sellaista, konsultoi ennen harjoituksen tekemistä mielenterveyden ammattilaista.

Harjoitus: (kesto n. 10-30 min.)

Aseta lattialle n. parin metrin päästä toisistaan rinkiin kolme paperiarkkia, joissa lukee sanat: minä, tarkkailija ja tuttu.

Astu minä-paperin päälle ja valitse jokin tuttu tilanne, jossa sinun tekee mieli jotain herkkua ja jossa mahdollisesti syöt jotakin herkkua vaikka oikeasti haluaisit pidättäytyä herkuttelusta. Eläydy tunteisiin ja ajatuksiin ja kuvaile ääneen mitä ajattelet ja miltä sinusta tuntuu. Yritä kuvailla myös mikä sinut sai haluamaan herkkua, jos mahdollista. Se, jolle kuvailet voi olla kuvitelmissasi jokin aivan tuntematon taho tai ihmisjoukko, kuten kirjan lukijat tai TV-ohjelman seuraajat.

Astu seuraavaksi tarkkailija-paperin päälle. Tarkkailija on sinulle täysin tuntematon. Et tunne häntä eikä hän tunne sinua, mutta hän on kuullut mitä juuri äsken kerroit herkuttelunhimostasi. Tässä vaiheessa et ole siis enää oman itsesi roolissa vaan tuntemattoman tarkkailijan roolissa. Selosta jollekin toiselle tuntemattomalle mitä ajatuksia tarkkailijalla voisi herätä tilanteestasi, jossa selostat herkkuhimoa. Tarkkailija ei ole sinulle ilkeä vaan hän on neutraali. Mitä kuvittelisit tällaisen neutraalin tuntemattoman tarkkailijan sanovan tilanteestasi? Selosta tätäkin ääneen yleisöllesi.Tarkkailija ei siis puhu suoraan sinulle vaan samalle yleisölle jolle selostit tilannetta omasta näkökulmastasi. Arveleeko tarkkailija syitä mitä voi olla herkuttelunhimosi taustalla ja olisiko tarkkailijalla mielipidettä mikä sinua auttaisi tai miten sinun olisi hyvä toimia?

Astu sitten tuttu-paperin päälle. Kuvittele itsesi nyt joksikin sinulle tutuksi ihmiseksi, jonka tiedät haluavan sinulle hyvää. Hän voi olla läheinen, sukulainen, ystävä tai jokin auttajan roolissa oleva elämäsi ihminen. Eläydy hänen rooliinsa ja kuvittele missä asennossa hän seisoo ja miten hän mahdollisesti elehtii puhuessaan. Hän puhuu suoraan sinulle kuvitellen sinun seisovan minä-lapun päällä. Puhu ääneen mitä ja miten hän kertoo tunteitaan ja ajatuksiaan sinulle kuultuaan mitä olet puhunut seisoessasi oman lappusi päällä. Miten hän koittaisi tukea ja auttaa sinua? Muista, et ole nyt sinä vaan olet tuon sinulle tutun ihmisen roolissa.

Astu lopuksi takaisin minä-lapun päälle. Mitä opit itseltäsi, tuntemattomalta ja tutulta? Onko ajatuksesi tai tuntemuksesi herkkuhimoa kohtaan muuttunut? Onko sinulla uusia ajatuksia, ideoita ja näkökulmia? Kerro ne ääneen yleisöllesi.

Tästä harjoituksesta voit myös tehdä eri variaatioita. Voit myös kokeilla tehdä harjoituksen puhumisen sijaan kirjoittamalla ja voit vaihdella harjoituksessa tuntemattoman ja tutun henkilöllisyyksiä. Tuntematonkin voi olla eri harjoituskerroilla erilainen. Mitä joku toinen tuttusi sanoisi? Sinulla itselläsikin saattaa olla eri päivänä eri fiilikset herkkuhimon suhteen.

Palaute:

Jos kokeilet harjoitusta, otan mielelläni vastaan ajatuksia ja palautetta. Jos niitä tulee useita, niistä voisi myös kirjoittaa tähän blogiin, toki niin että palautteen antaja voi pysyä halutessaan anonyyminä. Minulle voi kirjoittaa tämän blogin sivupalkissa olevan yhteydenottolomakkeen kautta. Loma-aikoinani vastaus saattaa viipyä jopa viikkoja, mutta muutoin vastaan tavallisesti aika pian.

Unettomuuden lääkkeettömiä hoitokeinoja

Tulossa taas pitkä postaus, mutta lukekaa halutessanne vaikka osissa jos on kiire.

Unensaantivaikeudet ja vaikeudet pysyä unessa on viheliäs ja invalidisoiva ongelma. Melkein kaikilla on jossakin vaiheessa elämää tässä jonkinlaisia univaikeuksia, mutta kroonistuessa ongelma vaikuttaa toimintakykyyn, mielialaan, immuniteettiin ja hormonitoimintaankin epäsuotuisasti.

Kun ihminen haluaa kokonaisvaltaista hoitoa, joskus hoitotulokset voivat tyssätä ja jäädä vaillinnaiseksi jos elimistöä ja mieltä palauttavaa ja eheyttävää unta on liian vähän. Sitä voi olla määrällisesti vähän, ihminen saattaa heräillä usein ja uni saattaa olla pinnallista. Jos vaivaan määrätään lääkkeitä, ne eivät pidemmän päälle tee elimistön omille säätelyjärjestelmille hyvää ja niistä on usein sivuvaikutuksia. Eikö sitten unettomuutta osata hoitaa muutoin kuin lääkkeillä? Eikö ihmisille ole julkisessa terveydenhoidossa tai työterveydenhoidossa ammattilaisten taholta riittävästi aikaa? Eikö löydy koulutettuja ihmisiä, jotka voisivat opastaa ja ennenkaikkea ottaa selvää mitä siellä unettomuuden takana luuraa?

Unettomuuteen voi olla eri ihmisillä hyvin erilaisia syitä. Voi olla huolia, pitkäaikaista stressiä, huolia, yksinäisyyttä, traumaattisia kokemuksia, sairautta, jotakin lääkitystä, joka vaikuttaa uneen, hormonitasapainon häiriöitä, kipuja, levottomat jalat, homealtistus..

Kortisoli ja unettomuus

Yksi tärkeä syy on jonkin pitkäaikaisen rasitustekijän tai useammankin aiheuttama kortisolierityksen liiallisuus tai vähäisyys. Kummatkin aiheuttavat unettomuutta. Nk. lisämunuaisuupumus ja sitä edeltävä stressitila, jossa kortisolit kohoavat tulisi selvittää kun lähdetään purkamaan kroonistuneen unettomuuden syitä. Lisämunuaisongelmiin saattaa liittyä myös tihentynyt virtsaamistarve, joka voi herättää öisin. Olen blogissani kirjoittanut lisämunuaisasioista paljonkin, mm. tässä tekstissä: http://jalkeilla.blogspot.fi/2014/04/mika-on-lisamunuaisuupumus.html


Melatoniini

Yksi syy voi olla melatoniinihormonin vähäisyys. Se on nk. "hämärähormoni" jota luonnollisesti alkaa erittymään aivojen käpyrauhasesta illan tullen kun sinisävyinen valo vähenee. Melatoniinihormonin erittymistä voi tukea luonnollisin keinoin esim. vähentämällä iltasella valoja, asentamalla mobiililaitteisiin Flux-ohjelma (estää ruudulta sinisen valon, joka haittaa melatoniinin erittymistä) tai pitää illalla sinisen valon blokkaavia laseja, joita saa myös sellaisina, joita voi pitää tavallisten silmälasien päällä. (Löytyy netistä myytävänä sanahaulla blue blocking glasses.)

Melatoniinin luonnolliset lähtöaineet ovat aminohappo tryptofaani tai sen muoto 5HTP (5-hydroksitryptofaani) Molempia on saatavissa ravintolisinä, mutta huomaathan että ulkomailta ei saa tilata Suomeen 5HTP:tä. Em. tuotteet eivät myöskään sovi kaikille. Ne toimivat myös serotoniinin lähtöaineina ja joillain serotoniinia on jo lähtökohtaisesti liikaa eikä liian vähän. Em., varsinkin 5HTP:tä ei myöskään tule käyttää jos on serotoniinitasoihin vaikuttavalla mielialalääkityksellä. Muutoin uhkana on vaarallinen serotoniinisyndrooma, jossa serotoniini-välittäjäainetta on liikaa. Tietenkin on myös olemassa moniakin erivahvuuksisia melatoniinivalmisteita, mutta en lähtisi suosittelemaan niitä ainakaan nuorille, esim. alle 45-vuotiaille ihmisille. Melatoniinia pidetään turvallisena, mutta onko sen pitkäaikaiskäyttö hyväksi ja jääkö siihen koukkuun? Olen taipuvainen ajattelemaan että vastaus molempiin kysymyksiin voi olla myöntävä. Melatoniini on kuitenkin hormoni, jota erittää rauhanen. Voisiko siis olla mahdollista, että pitkäaikainen käyttö atrofioisi eli surkastuttaisi käpyrauhasta, eikä käpyrauhanen enää pystyisikään sitten tuottamaan normaalisti omaa melatoniinia? Mahdollisesti. En tiedä, että asiaa olisi tutkittu.

Melatoniinin käyttöön liittyy myös se haaste, että sen metaboloituminen elimistössä on geneettisistä syistä hyvin yksilöllistä. Tämä aiheuttaa sen, että jos on perinyt geenejä, jonka vuoksi melatoniini ja sitä myötä myös kofeiini metaboloituu hitaasti elimistössä, on syytä rajoittaa kahvia tai käyttää sitä hyvin kohtuullisesti ja myöskin terapeuttiset melatoniiniannokset voivat joillain ihmisillä olla jopa 20 kertaa pienemmät kuin toisilla. Geneettiset syyt vaikuttavat myös siihen, mihin aikaan melatoniini kannattaisi nauttia. Jos omaa hitaasti kofeiinia ja melatoniinia metaboloivat geenit, melatoniinin ja kahvin yhteisvaikutuksesta unettomuusongelma voi jopa pahentua. Melatoniini hajoaa hitaasti ja kumuloituu päivään, jolloin väsyttää. Kofeiini hajoaa hitaasti ja kumuloituu iltaan ja yöhön, jolloin ei saa nukuttua. Jos melatoniinin käyttö tuntuu ongelmalliselta, takana voi siis olla geneettiset syyt. Ei ole ollenkaan harvinaista kuulla että joku ei ole saanut lainkaan apua melatoniinista. Toisaalta pieni määrä melatoniinia otettuna B3-vitamiinin eli niasiinin kanssa saattaa auttaa. Siinä missä isoannoksiset melatoniinimäärät ovat joskus jopa 3-6mg, joillakin toimivat alle 1mg:n melatoniinimäärät, esim. 0.3mg.

Ravintolisiä unta auttamaan:

Niasiini eli B3-vitamiini. Linkkejä:
 http://www.drlam.com/blog/niacin-as-a-detoxing-tool-and-sleep-aid/4420/ 
http://www.ravintolisawiki.fi/index.php?title=B3-vitamiini_eli_niasiini_eli_nikotiiniamidi
Myös muiden B-vitamiinien riittävä saanti, kuten folaatin eli B9:n, pyridoksiinin eli B6:n ja B12-vitamiinin voivat auttaa. Varmista että käyttämäsi B-vitamiinit ovat kaikki aktiivisessa muodossa. Älä osta, jos myyjä ei osaa neuvoa! Monien kehot eivät pysty muuntamaan geneettisistä syistä B-vitamiineja aktiiviseen muotoon ja tällöin ei-aktiiviset muodot eivät toimi ja niistä saattaa olla jopa haittaa. Itse olen suosinut Thorne Researchin tuotteita, mutta valitettavasti niitä ei vielä saa Suomesta ja joudun tilaamaan ne ulkomailta.

Magnesium. Magnesium on tärkeä mm. lihasten ja hermoston toiminnalle. Sen ottaminen iltasella voi auttaa rentoutumaan ja saamaan paremmin unta. Monet halvat oksidimuotoiset valmisteet eivät imeydy kovin hyvin vaan auttavat lähinnä ummetuksen hoidossao, mutta sitraattimuotoisia voi kokeilla. Jos suolisto ei sitraattimuodostakaan tykkää niin monet aminohappojelaattimuotoiset magnesiumit toimivat. Kysy neuvoa tuotteen valinnassa luontaistuotekaupasta tai ravintoammattilaiselta. Myös ihoon hierottavat magnesiumsuihkeet ja -voiteet voivat olla avuksi, samoin kun jalkakylpy, johon on lisätty esim. epsom-suolaa. Itse suosin esim. Naturamedian laadukasta magnesium oksidia (400mg) tai Bioteekin Super Mg:tä.

Kalsium. Joskus kalsiumin puutekin vaikuttaa lihaksiin ja hermostoon siten että se haittaa myös unta. Joskus kalsiumin otto ollalla on auttanut myös hikoiluun, joka myös saattaa häiritä unta. Liika kalsium voi kuitenkin kertyä elimistössä pehmytkudoksiin, kuten verisuonten seinämään. Jos käyttää kalsiumia, sitä ei kannata ottaa liikaa ja kannattaa myös käyttää K2-vitamiinia, joka estää kalsiumin kertymistä sinne minne se ei kuulu. Myös riittävä D-vitamiinin ja magnesiumin saanti ja liian fosforin saaminen mm. liha- ja maitotuotteissa on tärkeä luuterveydelle. Mainittakoon nyt nämäkin asiat kalsiumin saannin yhteydessä. Tähän mennessä kalsiumia on nostettu aivan liikaa jalustalle luuterveydestä keskusteltaessa. Itse suosin Åboa Medican korallikalkkia, mutta otan sitä vain yhden illalla yhdessä magnesiumin kanssa. Jos en ota kalsiumia, magnesium yksistään aiheuttaa pohjekramppeja aamuyöstä, oire joka usein liitetään magnesiumin puutteeseen. Tässäkin kohden olemme yksilöitä. Maito ei ole hyvä kalsiumin lähde, toisin kuin viralliset suositukset antavat ymmärtää mm. sisältämänsä runsaan fosforin takia. Linkkejä:
http://www.elinahytonen.fi/2013/03/murheita-maidosta/

http://ollisintegrallife.com/2012/07/24/maitotuotteiden-laatuerot-seka-maidon-aiheuttamat-terveydelliset-ongelmat-analyysi-evolutionaarisesta-nakokulmasta/

Aminohapot. Nostaisin aminohapoista esille erityisesti L-teaniini-aminohapon. Sitä tuntuvat monet sietävän ilman sivuvaikutuksia ja monille sen käyttö uniongelmissa on auttanut sekä unen saannissa, että unenlaadussa. Teaniinia käytetään pienempinä annoksina, esim 75-150mg:n annoksina päiväsaikaan ahdistuneisuuden tukihoitona ja sosiaalisesti jännittävissä tilanteissa, kuten esiintymisissä. Myös tenttikuumeeseen teaniinista on ollut apua. Isompina annoksina, esim. 300mg:n annoksena illalla n. tunti puolitoista ennen nukkumaanmenoa on saatu apua uniongelmiin. Varsinaisesti teaniini ei nukuta. Siksi monet on kokeneet sen paljon paremmaksi vaihtoehdoksi kuin esim. rauhoittavat lääkkeet. Se kuitenkin rentouttaa ja tyynnyttää, joten suosittelen lämpimästi kokeilemaan sitä. Muita rauhoittavia ja unta-antavia aminohappoja ovat tryptofaani ja tauriini, mutta nämä eivät sovi kaikille. Esim. tauriinia voi olla liikaa kovan stressitilan aikana. Kokeilemalla selviää, mutta aminohappotasonsa voi myös mitata funktionaalisen lääketieteen asiantuntijalta saatavissa olevalla testillä. Suosin itse Nordic Laboratoriesin helppoa veritippatestiä, jonka voi tehdä kotona. Tarvitset testitulokseen tulkitsijan, ellet ole erityisen hyvin perillä siitä mitä tulokset kertovat terveydentilastasi, sillä tasoista ei voi aina suoraan päätellä asioita.

Yrttejä unta auttamaan:

Jo iät ja ajat ihmiset ovat käyttäneet erilaisia yrttejä auttamaan uniongelmissa. Tässä listaa, jota voi kokeilla:

Camomillaa, sitruunamelissaa, rohtovirmajuurta eli valerianaa, humalaa (yrtti, ei alkoholilla aikaan saatu tila).. Mm. näitä voi nauttia esim. teenä tai muina valmisteina, tokin jotkut mieltävät vaikutuksen melko miedoksi. Valerian vaikutukseen on moni tyytyväinen.

Orapihlajauute eli Crataegus voi olla suureksi avuksi varsinkin jos unettomuuteen ja rauhattomuuteen liittyy tihentynyttä sykettä. Jos sinulla on jokin sydänsairaus tai sydänlääkitys, saattaa olla syytä välttää sen käyttöä.

Adaptogeenisista yrteistä reishi, eli lakkakääpä auttaa monia rauhoittumaan, joskin joitakuita se voi piristää. On hyvä käyttää kaksoisuutettua pikajauhetta tai tinktuuraa, jotta valmisteesta saa kaiken hyödyn. Osa sen hyötyaineista on rasva-, osa vesiliukoisia. Penisiliiniallergiset tai homealtistuneet saattavat saada negatiivisia reaktioita reishistä.

Toinen adaptogeeninen yrtti, aswaghanda on auttanut myös joitakuita. Sen käyttöä kannattaa kuitenkin harkita tarkkaan jos epäilee kärsivänsä lisämunuaisuupumuksesta tai jos sympaattinen hermosto käy ylikierroksilla aiheuttaen ylikorostuneita stressireaktioita ja ahdistuneisuutta. Näissä tiloissa aswaghanda saattaa pahentaa oloa ja lisätä "kierroksia" ja hermostuneisuutta.

Yleisiä ohjeita ravintolisien ja yrttien käyttöön: 

Kuuntele kehoasi. Jos epäilet että joku tuote ei sovi, tauota se ja kuuntele jälleen kehosi ja mielesi reaktioita. Tämä onnistuu parhaiten kun et ota kerralla käyttöön useita uusia tuotteita ja unensaantikeinoja. Jos kokeilet montaa asiaa yhtäaikaa, et tiedä mikä keino tepsii ja mikä ei. Ei kannata olla ohjelmistossa mahdollisesti "turhia" konsteja.

Mielen osuus:

Usein tiedämme, mikä meitä valvottaa jos taustalla on jotakin mielipahaa, traumaa, stressiä. Näiden asioiden käsitteleminen on tärkeää, jos ne ovat lähtösyy tai osa lähtösyistä uniongelmiin. Joskus voi auttaa ystävän kanssa tai vertaistuessa keskustelu. Joskus tarvitaan ammattiapua. Aina emme edes tiedosta mikä meitä mielen tasolla todellisuudessa valvottaa. Auttaja voi olla psykiatrinen sairaanhoitaja, rosenterapeutti, NLP-terapeutti tai psykoterapeutti, mutta myös itsehoitokeinoja on, kuten EFT tai TRE, rukous, mietiskely, mindfulness.. Yksi erikoisemmista keinoista on ASMR , josta löytyy videoita esim. Youtubesta pilvin pimein. Aluksi tutustuttuani asiaan se tuntui minusta tosi oudolta, pöljältäkin, mutta kun huomasin rentoutuvani ja viihtyväni varsinkin tietyntyyppisten ASMR-videoiden seurassa, niihin jäi suorastaan koukkuun. Nyt myös lapseni katsovat videoita rentoutuakseen.

Yleistä unihygieniaa

Valaistus. Illalla olisi hyvä vähentää valaistusta jo pari tuntia ennen aiottua nukkumaanmenoaikaa ja muutenkin rauhoittua. Olisi hyvä sulkea TV, tietokone ja lakata räpläämästä kännykkää, mutta vähintään kannattaa asentaa mobiililaitteisiin em. Flux ja televisiota katsellessa pitää sinisvä valoa blokkaavia laseja, ellei sitten katso ohjelmia tietokoneen ruudulta, johon saa Fluxin. Mitä valoja sinun tarvitsee laittaa illalla päälle? Onko mahdollista ilta-aikana käyttää vaihtoehtoisia valonlähteitä kirkkaille valoille esim. vessassa ja kylpyhuoneissa? Voisiko sinne hommata esim. oranssia valoa lempeästi hohtavan suolalampun tai pistokkeeseen tarkoitettu himmeä oranssi yövalo? Sama koskee kaikkia tiloja, joissa illalla oleskellaan.

Tekeminen. Mitä teet illalla? Onko se rauhoittavaa, vai kiihdyttävää? Jos katsot televisiota, voisitko valita jotakin rauhallista katsottavaa sen sijaan että ahdistut kamalista ja ahdistavista asioista, jotka iltauutiset tuovat olohuoneeseesi? Voisitko väkivaltaisten tai muuten kiihkeätempoisten ohjelmien sijaan valita jotakin rauhallisempaa? Voisitko kuunnella rauhallista musiikkia tai lukea rauhallista kirjaa vuoteessasi ennen nukkumaanmenoa? Rentoutusäänitteet voivat olla hyvä idea myös ja rukoilu, mietiskely, riippuen henkilökohtaisista mieltymyksistäsi, elämäntavoistasi ja vakaumuksistasi. Tunkeeko sosiaalisesta mediasta tietoisuuteesi kaikkea levotonta ja ahdistavaa illalla? Ehkä ei kannata selata Facebookia juuri ennen nukkumaanmenoa. Kannattaa myös opetella pitämään tekemättömien töiden mietiskelyt päästä poissa illalla tai kannattaa harkita että teet asiat valmiiksi ajoissa ja järjestät mahdollisuuksien mukaan asiasi niin ettei sinulla ole liikaa tekemistä.

Ihmissuhteet. Millaisia ihmissuhteita sinulla on elämässäsi? Voisiko olla että osa niistä aiheuttaa osaltaan univaikeutesi? Pikkulapsiperheessä voi olla varsin levotonta öisin varsinkin jos lapset ovat vielä hyvin pieniä eivätkä vielä nuku täysin öitään. Tässä tarvitaan vuorottelua vanhempien välillä tai mahdollisuuksien mukaan sukulaisten tai ystävien apua. Tietyn ikäisillä lapsilla unikoulukin voi auttaa.

Säännöllisyys ja ravinto. Unikoulussa tärkeää on se, että se aloitetaan aamusta rytmittämällä lapsen syömiset ja nukkumiset. Pätee muuten aikuisellakin. Sängystä kannattaa nousta riittävän aikaisin vaikka edellinen yö olisi mennytkin unen määrän ja laadun suhteen "pipariksi".  Illalla väsyttää paremmin jos ei ole nukkunut liian pitkään. Ateriat on hyvä pitää säännöllisenä fiksusti koottuna. Yksilökohtaisesti yleensä 3-5 ateriaa päivässä riittää, jos ne on oikein koostettu. On kokeiltava millainen iltapala toimii: ei iltapalaa, vähähiilihydraattinen iltapala vai hiilihydraattien kohdentaminen iltaan. Kaikki tämäkin on yksilöllistä. Jos illalla syö liian hiilihydraattipainotteisesti eikä aterialla ole mukana runsaasti kuituja (paras tuoreista kasviksista ja marjoista), proteiineja ja rasvaa, saattaa yöllä herätä siihen että verensokerit on liian matalalla.

Lämpötila ja makuuhuone. Makuuhuoneen lämpötila voi olla hyvä pyrkiä pitämään hieman viileampänä kuin muu huoneisto, kuten 16-20 asteessa. Pukeudu tarvittaessa lämpimiin yövaatteisiin ja pistä villasukat jalkaan. Jotkut tosin nukkuvat parhaiten alasti tai alushoususillaan ja silloin korostuu lämmin peite varsinkin muina aikoina kuin kesällä. Jos kesällä yöllä on liian kuuma, kannattaa investoida hyvään ilmastointilaitteeseen, mutta pidä se puhtaana ettet levitä tunkkaista ilmaa ja sairastu. Olisi hyvä jos makuuhuoneessa ei olisi elektroniikkaa päällä yöllä, sillä niiden aiheuttamat sähköiset kentät ja niistä loistavat valot saattavat häiritä. Makuuhuone kannattaa pitää mahdollisimman pimeänä. Pimentävät verhot tai silmälaput saattavat olla hyvä idea. Joskus ääniä voi olla hyvä vaimentaa esim. korvatulpilla, mutta kaikki eivät saa nukuttua ne päässä ja joidenkin korvia niiden jatkuva käyttö ärsyttää. Niitäkin on tosin erilaisia ja kokeilemalla selviää mikä itselle sopii. On sanomattakin selvää, että tyynyyn, patjaan ja peittoon kannattaa satsata. Mitä mukavammin lepäät sängyssäsi, sen paremmin nukut.

Hengitysharjoitukset. Hengitä nenän kautta sisään neljän sekunnin ajan. Sitten pidätä hengitystä seitsemän sekuntia ja puhalla ulos suun kautta 8 sekunnin ajan. Tee tämä harjoitus vähintään kaksi kertaa päivässä ja positiivisia tuloksia pitäisi alkaa näkymään melko nopeastikin. Harjoitusta voidaan toistaa useammankin kerran. Tuloksia voi tulla nopeassa tai hitaammassa aikatalussa, mutta kannattaa testata tätä iltaisin ennen nukkumaanmenoa useita viikkoja. Lisätietoja: http://www.drweil.com/drw/u/VDR00112/The-4-7-8-Breath-Benefits-and-Demonstration.html

Uniapnea. Jos olet jatkuvasti väsynyt päivällä, niin tee itsellesi iso palvelus ja hakeudu tutkimuksiin, jossa selvitetään voisiko sinulla olla uniapnea. Asiasta lisää tämän linkin takana: http://www.uniapnea.fi/ Moni kertoo saaneensa uniapnean hoidosta terveyteensä ja energiatasoihinsa hyvin merkittävää apua. Ei ole harvinaista kuulla että ihmiset sanovat tämän asian huomioimisen pelastaneet heidät tai olleen parasta mitä heidän terveydelleen ja elämänlaadulleen on tapahtunut. Uniapnea, kuten unettomuuskin voivat olla merkittävä riskitekijä monelle sairaudelle ja jopa turvallisuusriski liikenteessä tai tarkkuutta vaativissa tehtävissä. Väsymys voi vastata merkittävää humalatilaa ja kuten mainittu, riittämättömästi unta saava ihminen ei toivu kunnolla, koska uni on merkittävä palautumista ja elimistön korjaantumista edistävä tekijä.

Entäs sitten jos sinusta tuntuu, että olet jo kokeillut kaikenlaista eikä vieläkään apua löydy. Joskus on pienempi paha turvautua lääkkeisiin kuin olla käyttämättä niitä. Keskustele lääkärin kanssa. Toisinaan tarvitaan intensiivisempää ja pitkäkestoista kokonaisvaltaista hoitoa ennen kun unettomuuteen saadaan kunnon apua. Olen itse kärsinyt erittäin vakavista uniongelmista vuosia. Ne veivät minut jopa sairaalahoitoon. Sairaalassa hoitajatkin kauhistelivat millaisia määriä keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä jouduin ottamaan, että sain nukutuksi edes joten kuten. Se oli painajaismaista aikaa! Kuvittelin pitkään etten tule koskaan pääsemään unilääkkeistä, vaan niin olen päässyt. Kokonaisvaltaisella hoidolla (funktionaalinen lääketiede), oikeanlaisella kilpirauhaslääkityksellä (minun kohdalla T3-monoterapia) ja hoitamalla stressivastetta ja kortisolitasoja. Toivoa on!