Näytetään tekstit, joissa on tunniste Hashimoton tauti. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Hashimoton tauti. Näytä kaikki tekstit

maanantai 14. marraskuuta 2022

Kilpirauhasen vajaatoiminta ja potilaiden vaikeudet saada diagnoosi

vastuuvapauslauseke:

En ole lääkäri, etkä jutun lukijana ole hoitosuhteessa minuun. Tämän kirjoituksen sisältöä ei saa käyttää lähdeaineena päätettäessa hoidostasi. Vastuu hoidostasi kuuluu sinulle itsellesi ja lääkärillesi. Sinulla on myös täysi oikeus olla tästä kirjoituksesta mitä mieltä haluat.

-------------------------------------------------



 

kuva: Pixabay




Tämä maa on täynnä kilpirauhaspotilaita, jotka kärsivät joka päivä kilpirauhasen vajaatoiminnan oireista, mutta he eivät saa diagnoosia tai hoitoa. Oireita pistetään muiden asioiden piikkiin: 

-"Olet lihava ja laiska (laiskuutta ei aina sanota suoraan, vaan tämän sanan voi lukea rivien välistä tai se sanotaan kiertoilmauksin). Sinun pitäisi vain syödä vähemmän ja liikkua enemmän." Todellisuudessa harva kilpirauhaspotilas syö oikeasti liikaa. He saattavat lihomisen pelossa syödä myös aivan liian vähän ja tämä itse asiassa pahentaa oireita ja hidastuttaa aineenvaihduntaa entisestään. Jaksaisitko itse liikkua enemmän, jos olisit koko ajan väsynyt, masentunut, sinulla olisi ummetusta tai muita vatsavaivoja, erilaisia kiputiloja ja tuntisit lisäksi ettei kukaan ymmärrä sinua. Kun on pitkään sairas, se myös lannistaa ihmistä. Vajaatoimintaoireista liikunta myöskään harvoin piristää, vaan se lisää oireita ja väsyttää entisestään.

Me emme ole koneita. Me olemme ihmisiä, jotka tarvitsemme toisiamme. Me tarvitsemme rakkautta, tukea ja ymmärrystä toisiltamme. Lisäksi tarvitsemme aitoa aktiivista kuuntelua. Suurin osa kilpirauhaspotilaista on naisia ja monilla naisilla on kokemusta siitä, että heidän oireita vähätellään eivätkä he tule kuulluksi lääkärin vastaanotolla. Miehien diagnosointia voi niinikään vaikeuttaa sukupuoli, siksi että ajatellaan kilpirauhasen vajaatoiminnan olevan keski-ikäisten naisten sairaus. Hoikkien kilpirauhaspotilaiden diagnoosia viivästyttää se, että he eivät oireile tyypillisesti liikapainolla ja nuorien diagnoosia se, että on harvinaisempaa sairastua vajaatoimintaan nuorempana. Jos aikaa on 10 minuuttia, paljonko siinä ajassa ehtisi edes silloin kun asenteet ja osaaminen ovat kohdallaan?

Lääkäreille ja oireita potevien läheisille ja ystäville neuvoksi: Kysele ja kuuntele. Kuuntele oikeasti. Sinulla on syystäkin vain yksi suu, mutta peräti kaksi korvaa. Älä heti luule tietäväsi potilaan/läheisen/ystävän asioita paremmin kuin hän itse. Äläkä vertaa heitä itseesi: "Kyllä mä tossa tilanteessa vaan tekisin sitä sun tätä ja ongelma olisi sillä selvä.." Kukaan meistä ei voi tietää täsmällisesti, mitä on aidosti kävellä toisen saappaissa. Luulo ei ole tiedon väärtti.

Jos haluat tietää asiasta lisää aktiivisen kuuntelun merkityksestä, taidosta ja hyödyistä, googlaa "aktiivinen kuuntelu". Liikunta- elämäntapa- ja ruokavaliosuositukset voivat toki auttaa, mutta ne eivät poista tarvetta diagnoosille ja lääkitykselle silloin kun ihmisen elimistö ei tuota tarpeeksi sille elintärkeää kilpirauhashormonia. Jos kilpirauhashormonien vähyys on ns. pullonkaula voida paremmin, hormonien lisääminen on ainoa keino auttaa.

On toki joitain tilanteita, joissa esimerkiksi autoimmuunitulehdus saadaan pysähtymään ravintoterapian ja esim. funktionaalisen lääketieteen keinoin. (minä kilpirauhasasiantuntijana ja ravintoterapeuttina uskon tähän ja olen ollut todistamassa tätä, mutta virallinen lääketiede ei tunnista eikä tunnusta tätä asiaa). Kilpirauhasen vajaatoiminta ei myöskään aina johdu kilpirauhasesta itsestään. Se voi johtua myös aivojen virheellisestä kemiallisesta ohjauksesta (jolle voi olla myös monia eri syitä ja ilmenemismuotoja), tai siitä, että aktiivista kilpirauhashormonia ei syystä tai toisesta ole riittävästä kohdesoluissa, vaikka kilpirauhanen kykenisi tuottamaan hormonejaa.

-"Olet varmasti masentunu. Tässä sinulle masennuslääkkeet." Tämä masennusdiagnoosi ja masennuslääkkeet-temppu näyttää olevan monen lääkärin bravuusi saada potilas nopeasti pois vastaanotolta kun on kiire. Näin potilaat asian usein kokevat. He myös toteavat usein vertaistuessa: "Olipa taas ihan hukkareissu".Toki masennusta on monenlaisilla ihmisillä ja kilpirauhaspotilailla masennus voi kuulua taudin oireisiin. Liian vähä määrä aktiivista kilpirauhashormonia aivoissa voi myös aiheuttaa nk. hoitoresistenttiä masennusta. Masennuslääkkeet voivat toimia varsin huonosti muutenkin ja ne pitäisi joka tapauksessa aina yhdistää terapiaan.

Kilpirauhaspotilailla on vertaistuessa kautta linjan huonoja kokemuksia masennuslääkkeiden tehosta. Toki jotkut saavat niistä apua. Vertaistuessa on joka tapauksessa sekä kansainvälisesti, että Suomessa valtavat määrät ihmisiä, joilla on kokeiltu useita eri masennuslääkkeitä ja jopa psykoosilääkkeitä ja sähköhoitoja. Tuloksetta. Itsellänikin pitkäaikainen vakava masennus helpottui vasta kun sain kilpirauhaslääkitykseni oikeanlaiseksi ja riittävälle annostukselle.

Masennusta voi lisätä myös sairauden oireet itsessään. Kyllä siinä masentuu kun tuntuu että koko elämä on kamppailua mm. uupumusta, turvotuksia ja lihomista vastaan, samoin kuin lukuisia muita oireita vastaan. Elämältään olisi ehkä toivonut jotain varsin muuta. Moni kokee myös olevansa muille ihmisille taakka. Harva asia masentaa enempää kuin kokemus siitä, ettei ole pelkästään hyödytön, vaan muille jopa harmiksi. Kilpirauhaspotilas saattaa esimerkiksi ajatella: "Muut joutuu tekemään kotityöt kun minä en työpäivän jälkeen jaksa muuta kuin maata sohvalla" Kilpirauhasen vajaatoiminnan oireita poteva tarvitsee paljon rakkautta ja vakuutteluja siitä, että on tärkeä ja rakastettava. Ehkä parasta, jota voisit sanoa läheisellesi, joka potee kilpirauhasen vajaatoiminnan oireita on:

"Lepää hetki, käydään sitten ihan pienellä happihyppelyllä, jotta saat pikkuisen raitista ilmaa ja liikuntaa. Minä tiskaan ja minä kyllä tiedän ja uskon, että jos vain jaksaisit ja pystyisit ja tekisit vaikka mitä. Uskon täysin, että sinulla on ne kaikki oireet josta puhut. Olet rakas ja tärkeä".

-Sinulla on ärtyneen suolen oireyhtymä/fibromyalgia/laitan sinut reumakokeisiin/ei tuossa iässä nyt enää niin jaksavaisia ollakaan/sinua ei vaivaa mikään muu kuin vaihdevuodet. Tässsä sinulle estrogeeniresepti.. 

Kilpirauhasen vajaatoiminta sairastavilla on usein sairauteen liittyviä liitännäissairauksia tai sitten oireet pistetään kokonaan jonkun toisen sairauden tai tilan piikkiin. Raudanpuute on yleistä ja senkin tutkimisessa ja diagnosoinnissa on valtavia ongelmia. Kilpiruhasen vajaatoiminta heikentää ruoansulatusta ja tästä seuraa kehon monissa osissa oireilevia tiloja, eli vaikutukset eivät ole pelkästään suolisto-oireet ja ravintoainepuutokset. Kun suolistossa on epätasapainotilaa mm. siinä miten suolen pinta voi tai millainen on mikrobiomi eli suoliston mikrobikanta, tämä lisää autoimmuunisairauksien ja allergioiden ilmaantuvuutta ja vaikuttaa hyvin monenaisesti kaikkiin elimistön säätelyjärjestelmiin: hormonitoimintaan, hermoston toimintaan ja immuunipuolustukseen. Suoliston hyvinvointi ja mikrobiomin tasapaino ovat myös isoja vaikuttavia tekijöitä mielenterveydelle. Monet rappeuma- ja tulehdussairaudet, samoin elimistön matala-asteinen tulehdus eli inflammaatio ja ennenaikainen vanheneminen ja raihnaistuminen linkittyvät suoliston hyvinvointiin ja mikrobiomiin.

Mitä diagnosoimattomalta kilpirauhasen vajaatoimintapotilaalta kuitenkin joka tapauksessa puuttuu, jotta ihminen voisi aidosti voida paremmin on riittävä määrä kilpirauhashormoneita. Voidaan hoitaa vaikka hamaan tappiin saakka muita oireita ja sairauksia, mutta jos vajaatoimintaa ei löydetä eikä hoideta oikein, ihminen jää kärvistelemään oireidensa kanssa. Lääkäri laittaa tilanteen ns. "seurantaan". Minulla tilannetta seurattiin aikanaan 14 pitkää vuotta, joina kärsin oireista ja sillä aikaa minua hoidettiin mielenterveys- lihavuus- ja fibromyalgiapotilaana.

Miksi diagnosoinnissa on ongelmia?

Kilpirauhasen vajaatoimintaa on osattu diagnosoida ja hoitaa paremmin, ennen kun laboratoriokokeista ja tyroksiinista tuli standardihoitoa. Lääkärit ovat perustaneet diagnoosinsa potilaiden tutkimiseen ja oireiden kartoittamiseen ja lisäksi he ovat tunnustelleen kilpirauhasen ja mitanneet potilaidensa lämpötilan. Sitten on annettu kuivattua sian kilpirauhasta sellaiset annokset, jotka vievät oireet pois ja normalisoineet kehon lämmön (alle 36.6 lämmöt eivät ole optimaaliset tai normaalit kenellekään ihmiselle). Ainoat ongelmat olivat siinä, ettei näitä lääkkeitä osattu vielä välttämättä valmistaa yhtä hyvin kuin tänä päivänä. Hormonimäärät saattoivat vaihdella ja lääkkeiden teho heikentyä jos niiden valmistamisesta oli jo aikaa. Niiden hyllyikä ei siis ollut välttämättä yhtä hyvä kuin nykyään. Lisää tietoa kilpirauhasen vajaatoiminnan diagnosoinnin ja hoidon historiasta löytyy esimerkiksi Stop The Thyroid Madness kirjoista I ja II. 

Nykyään lääkäreitä kouluttavat lääkiksessä opettajat, jotka osaavat itse diagnosoida ja hoitaa vajaatoimintaa puutteellisesti. Kilpirauhasen vajaatoiminta käydään koulutuksessa läpi hyvin lyhessä ajassa ja siitä annetaan varsin yliyksinkertaistettu ja jopa virheellinen kuva. Tässä sijaitsee lääkärikunnassa täysi sokea piste. Luullaan, että tiedetään ja osataan, ja kuitenkin merkittävä joukko potilaita vertaistuesta kansainvälisesti ja pieni vähemmistö heitä hoitavia lääkäreitä näkee aivan selvästi, että homma on ihan pielessä. Nykyisillä ohjeistuksilla ja opeilla saadaan hoidettua vain osa potilaista ja heistäkin iso osa hoidetaan puutteellisesti. Tästä kirjoitan seuraavissa kirjoituksissa lisää.

(Ette usko kuinka monia satoja, ellen tuhansia ihmisiä olen viime vuosina ohjannut niiden harvojen lääkäreiden vastaanotolle, joiden olen tiennyt osaavan auttaa paremmin. Parhaita hoitotuloksia on tullut kun on yhdistetty ravintoterapiaa ja lääketiedettä ja mahdollisesti myös muita hoitomuotoja. Tällä hetkellä teen ravintoterapeuttina yhteistyötä ulkomaisen lääkärin kanssa ja yhteistyömme on toiminut todella hyvin. Kielikään ei ole este, koska lääkärikäynnelle järjestyy tulkkaus, eikä lääkärin luokse tarvitse matkustaa kun vastaanotto onnistuu videopuheluna ja tarvittavat tutkimukset järjestyvät Suomesta. Tarvittaessa järjestyvät myös ne lääkitykset, joita on vaikea saada järjestymään Suomesta, kuten silloin kun tarvitsee kokeilla aktiivista T3-hormonia tai eläinperäisiä tai jos tarvitaan mm. uupumuksen tai autoimmuunitilojen hoitoon esimerkiksi LDN tai kortisonia. Ainoa negatiivinen palaute, jota saan on se, että ihmiset harmittelevat sitä, etteivät ole varanneet tälle lääkärille aikaa jo vuosia sitten.)

Väitetään, että aktiivista kilpirauhashormonia mittaavaa koetta T3v ei yleislääkäri tarvitse, vaikka nimenomaan se usein kertoo tilanteen paljon täsmällisemmin kuin pelkät T4v ja TSH. Tämä tosin vain silloin kun tätä kokeen tulosta osataan tulkita oikein, eikä tuijoteta puusilmäisesti pelkkiä viitearvoja. Yksi iso ongelma on myös TSH-arvon tulkitseminen täysin pieleen. Ajatellaan, että viitealueella oleva TSH kertoo aina kilpirauhasen normaalista toiminasta. Ei kerro. TSH voi olla alakanttinen sekä tilanteissa, joissa kilpirauahshormonia on liikaa, että tilanteissa jossa sitä on liian vähän ja se voi olla myös ns. optimaalinen, vaikka henkilöllä on vajaatoiminta. Hyvin monella oireisella T4v pysyy viitearvoissa, mutta monella se keikkuu viitearvojen alakolmanneksessa. Kun TSH on sitten lääkärin mielestä normaali ja T4v on viitearvoissa, ei potilaalla voi lääkärin mielestä olla vajaatoimintaa, vaikka hänellä olisi useita vajaatoimitaan viittaavia oireita ja vaikka suvussa on kilpirauhassairauksia. Tämä on tuskallisen yleinen tilanne.

Myöskään siitä, onko potilaalla mahdollisesti autoimmuunitulehdus kilpirauhasessa ei saada tietoa, koska kilpirauhasen vasta-aineita ei mitata ja välttämättä lääkäri ei edes tunnustele kilpirauhasta. Monilla kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavalla on myös kyhmyjä ja struumaa ja pitkäaikainen jodin ja seleenin vajaus. Näistä ei lääkärin vastaanotolla hiiskuta koskaan yhtään mitään, ellei lääkäri satu olemaan yksi niistä hyvin harvoista yksityisen puolen lääkäreistä, jotka tietävät näistä em. asioista jotakin.

On aivan liian yleinen ongelma, että kilpirauhasen vajaatoimintaoireita potevaa ei osata diagnosoida ajoissa. Hänen vointinsa vain heikkenee vuosi vuodelta ja hän saa kenties useita erilaisia lääkityksiä vajaatoiminnan oireisiin ja liitännäissairauksiin. Näitä lääkkeitä ovat usein:

-kolesterolilääkkeet
-vatsansuojalääkkeet
-lihasrelaksantit
-särkylääkkeet
-betasalpaajat
-verenpainelääkkeet
-diabeteslääkkeet
-unilääkkeet
-rauhoittavat lääkkeet
-masennuslääkkeet
-psyykelääkkeet

Muistan omasta terveyshistoriastani ajan, jolloin ramppasin terveyskeskuksessa ja tulin aina uuden diagnoosin ja lääkereseptin kanssa kotiin. Silti voin aina vain huonommin ja huonommin. Lopulta elin lääketokkuroissani sohvan, vessan ja keittiön välistä reittiä laahustaen. Napsin unilääkkeitä, että sain nukuttua, lihasjäykkyyteen ja erilaisiin kipuihin lihasrelaksanttia ja kolmiokipulääkkeitä, ahdistukseen rauhoittavia ja masennukseen masennuslääkkeitä. Lääkkeiden sivuvaikutuksiin söin betasalpaajia ja vatsansuojalääkkeitä. Olin kolmekymppinen ja vihasin elämääni.

Parhaassa tapauksessan monilta lääkityksiltä vältyttäisiin, jos diagnoosi tehtäisin ajoissa ja kun lääkitykseen yhdistettäisiin elintapa- ja ravitsemushoito ja tarvittaessa myös mielen hoitoa tai henkilöstä riippuen ns. "sielunhoitoa".

Vaikka diagnoosin saisi myöhäänkin, moni kertoo vertaistuessa, että he ovat oikeanlaisen kilpirauhaslääkityksen turvin voineet jättää monia muita lääkityksiä pois. Toki tietenkin lääkärin valvonnassa. Monet kertovat, että elämä tuntuu taas elämisen arvoiselta kun jaksaakin jotain, kivut vähenevät, painonhallita helpottuu, lihaskireydet helpottavat ja kun lääkkeitä on vähemmän, myös niiden sivuvaikutuksia on vähemmän. Mielikin voi paljon paremmin. Itse kuvaisin omalta kohdaltani tunnetta siitä, kun alkaa oikeanlaisen kilpirauhaslääkityksen toimin voimaan paremmin sellaiseksi, että valot ja värit palaavat elämään.

---------------------------

Kun luette eri medioiden kirjoittamia juttuja kilpirauhasen vajaatoiminnasta, neuvon kyseenalaistamaan monet niissä mainitut faktat ja ottamaan ne lääkäreiden mielipiteinä. Näissä jutuissa haastatellaan usein lääkäreitä, jotka eivät osaa kuin aivan perusasiat tai toistavat papukaijoina sitä mitä ovat lääkiksessä tai ns. ylemmiltään tai vertaisiltaan kuulleet. Lääkärikunta on myös hyvin hierarginen. Ylempiään on uskottava ja toteltava, koska muuten joutuu vaikeuksiin tai saa potkut ja jopa lääkärien oikeuksia voidaan rajoittaa, myös perusteettomasti ja näin on käynytkin. 

Tämä minun juttuni, jonka nyt kirjoitin on masentava, myönnän sen. Olen kuitenkin sitä mieltä, että epäkohdat tulee tuntea, jotta niille voisi joskus tehdä jotakin ja jotta voi yksilönä välttyä pahimmilta sudenkuopilta. 

--------------------------

Minusta kirjoittajana uusille lukijoille:

Olen kilpirauhaspotilas, joka on saadakseen oikeanlaista toimivaa hoitoa käynyt hyvin vaikean tien. Olen ollut vuosia aktiivisesti mukana sekä suomalaisessa, että kansainvälisessä vertaistuessa ja olen myös Suomen Kilpirauhaspotilaat ry:n jäsen.

Koska sain apua oikeanlaisesta lääkityksestä, ravintoterapiasta ja funktionaalisesta lääketieteestä, tämän avun turvin mahdollistui se, että kouluttauduin ravintoterapeutiksi Suomen Terveysopisto Saluksessa. Olen myös opiskellut monia asioita omaehtoisesti koulutukseeni kuuluvien lääketieteen perusteiden lisäksi. Näitä osa-alueita ovat mm. psykologia, psykiatria, endokrinologia, mikrobiologia, gynekologia, biokemia, solubiologia, biostatiikka ja epidemiologia. Lisäksi olen NLP Master Practitioner ja NLP:n lisäksi olen omaehtoisesti opiskellut ratkaisukeskeistä valmennusta.

Työkseni toimin ravintoterapeuttina ja pidän yksityisvastaanottoa videoyhteyksien välityksellä. Aikaisemmin toimin myös Amplia klinikan asiantuntijana. Olen toiminut myös vertaistukityöntekijänä ja luennoinut mm. kilpirauhaspotilaille, mutta myös muunlaiselle yleisölle ja monista eri ravitsemusta sivuavista aiheista. Teen työkseni myös artikkeleiden kirjoittamista yrityksille, lehtiin ja yhdistyksille. Tähän blogiin kirjoitan räväkällä persoonallani, mutta tilauksesta kirjoitan myös nk. asiatekstiä.

Olen blogannut vuodesta 2005 ja toiminut yrittäjänä vuodesta 1997. Ennen opiskelua ravintoterapeutiksi olin kuusi vuotta kokonaan työkyvytön ja lääkärinlausunnon mukaan pidettiin epätodennäköisenä, että tulen koskaan palaamaan työelämään. Onneksi en uskonut!

Vaikka minulla on useita sairauksia kilpirauhasen vajaatoiminnan ohella, olen hyvin kiitollinen siitä, että saan toimia rakastamassani ammatissa auttaen ihmisiä voimaan paremmin.

Yksityisvastaanotolla minulla käy hyvin erilaisia ja eri-ikäisiä asiakkaita. Merkittävä osa on kilpirauhaspotilaita, mutta minulla on myös lapsiasiakkaita ja asiakkaita, joilla on muita hormonaalisia hankaluuksia, uupumusta, suolisto-oireita, aknea, PCOS, autoimmuunisairaus tai jotka tarvitsevat yksilöllistä apua ja tukea muutokseen ruokavaliossa.

Varsinaisen ravintoterapian ohella voidaan käyttää apuna myös NLP-harjoituksia ja erilaisia aktivoivia kysymyksiä. Mielestäni on tärkeää, että mieli pysyy mukana tekemisessä ja myös tunteet, ajatukset, arvot ja päämäärät elämässä huomioidaan ravintoterapiassa.

Jos tämä kirjoitus on mielestäsi mielenkiintoinen tai hyödyllinen, jaa siitä linkkiä eteenpäin! Kiitos kun luit!







perjantai 30. lokakuuta 2015

Liikalääkityksen merkkien tunnistaminen kilpirauhashormonilääkityksellä

Huomautus: En ole lääkäri, enkä ota vastuuta siitä jos joku käyttää tämän kirjoituksen materiaalia päätettäessä hoidosta tai lääkityksestä.

Vertaistuessa pohditaan usein sitä, onko mahdollisesti liikaa lääkettä menossa, eli onko liikatoiminnalla. "Olenkohan mä nyt sitten liikkiksellä kun mulla on tällainen olo.." Kaikki oireet, jotka voisivat liittyä liikatoimintaan eivät sitä kuitenkaan ole. Usein sympaattisen hermoston ylivirittynyttä tilaa, johon liittyy mm. lisääntynyt adrenaliinineritys erehdytään luulemaan liikatoiminnaksi. Myös alhaiset verensokerit, eli hypoglykemia voi aiheuttaa hieman samankaltaisia oloja. Mikä sitten on liikatoimintaa ja mikä ei?

Laboratoriokokeet ja liikalääkinnän arviointi





TSH-arvon virhetulkinta

On yleistä että kilpirauhasongelmia heikommin tuntevat lääkärit erehtyvät luulemaan potilasta liikatoimintaiseksi aina kun TSH menee alle viitearvojen. Tosiasiassa TSH voi olla alle viitteiden myös ainakin kahdesta muusta syystä:

1. Jos potilaalla on aivolisäkeperäinen vajaatoiminta, jolloin aivolisäke ei eritä riittävästi TSH-hormonia. TSH-hormoni eli suomeksi kilpirauhasta stimuloiva hormoni, tyreotrooppinen hormoni tai tyrotropiini, englanniksi "thyroid stimulating hormone" on aivolisäkkeen erittämä hormoni, joka "käskyttää" kilpirauhasta muodostamaan lisää hormoneja. Jos potilaan oireita, kehonlämpöä, pulssia ja muita laboratorioarvojen ulkopuolisia merkkejä ei huomoida, voidaan päätyä virhediagnoosiin ja valitettavasti näin on käynytkin. Pahimmissa tapauksissa potilaalla onkin vajaatoiminta, mutta kun TSH on alakanttinen, ei ole tutkittu asiaa riittävästi ja potilaalle on aloitettu liikatoimintalääkitys kun hän tosiasiassa tarvitsisi lääkitystä vajaatoimintaan. Onneksi tämä on ainakin tietääkseni harvinaista. Laboratorioarvojen mittaamisessa ei tule pihtailla. T4v ja T3v eli sekä varastohormoni T4:n, että aktiivisen kilpirauhashormoni T3:n tasot kertovat lisää tilanteesta kun TSH on alhaalla.

2. Potilaalla on kilpirauhasen vajaatoimintaan hormonilääkitys, joka täytyy riittävän hoitovasteen saavuttamiseksi pitää sen verran isoannoksisena, että TSH painuu nollille. Tämä on täysin normaalia. Maassamme on tuhansia, todennäköisemmin kymmeniä tuhansia kilpirauhasen vajaatoiminnasta kärsiviä potilaita, joita pidetään alilääkittyinä, koska heidän lääkärinsä tuijottavat liikaa TSH:n viitearvoja. On hyvin yleistä, että riittävällä lääkityksellä TSH painuu alle viitearvojen, usein myös nollan tuntumaan. TSH ei ole kilpirauhashormoni. Se on aivolisäkehormoni, jota ei tarvita silloin kun hormonit tulevat kokonaisuudessaan purkista. Tässäkin kohden on tärkeä mitata T3v ja tarvittaessa T4v, jotta nähdään ovatko kilpirauhashormonitasot koholla merkkinä siitä että lääkettä menee liikaa. Jos hoidossa on käytössä T3-hormonia sisältävää lääkitystä, eli eläinperäinen valmiste (esim. Armour Thyroid, Thyroid Erfa, NatureThroid) tai synteettistä T3-hormonia (esim. Liothyronin, Thybon, T3) on huomoitava T3v:n tulosta arvioitaessa mikä on kokonaisannostus, minkä suuruisena edellinen annoskerta on otettu ja kuinka kauan edellisesti annoksesta on. Vakiintunut tapa on pidättäytyä ottamasta T3-hormonia sisältävää lääkitystä 12 tuntiin ennen näytteenottoa aamulla.

Jos mitään merkkiä liikatoiminnasta ei ole voinnissa T3v on joskus kilpirauhashormonilääkityksellä lievästi yli viitteiden ilman että on kyse liikatoiminnasta. Jos vajaatoimintaoireet tulevat takaisin annoslaskusta, on silloin todennäköisimmin kyse siitä että solutasolla on silti T3-hormonia vähemmän käytössä kuin mitä verestä mitattuna voitaisiin päätellä.

Käynnissä oleva autoimmuunitulehdus

Autoimmuunityreoidiiteissa, sekä vajaatoimintaa aiheuttavassa Hashimoton taudissa, että liikatoimintaa aiheuttavassa, mutta usein lopulta vajaatoimintaan johtavassa Basedowin taudissa kipirauhasarvot voivat heittelehtiä sen mukaan mikä aktiivisuusaste kilpirauhasen autoimmuunitulehduksessa on meneillään. Myös Hashimoton tautiin voi kuulua ajanjaksoja, jolloin kilpirauhashormonien määrät kasvavat liikatoimintaan. Tämä kilpirauhashormonien määrien heittelehtiminen voi tehdä lääkityksestä erittäin haastavaa.

Joskus liikatoimintaa ja lääkitystä arvioitaessa on syytä mitata kilpirauhasen vasta-aineita. Hashimoton taudissa mitataan yleisesti TPOAb eli tyreoideapeptidaasien vasta-aineet ja TyglAb (ulkomailla usein TgAb) eli tyroglobuliinin vasta-aineet. Basedowin taudissa, toiselta nimeltään Gravesin tauti mitataan yleisesti TPOAb ja TSHRAb eli TSH-reseptorien vasta-aineet. Koululääketiede ei vielä ainakaan virallisesti tunnusta, että ruokavaliohoidolla tai suoliston hoidolla voitaisiin hillitä tai joka kokonaan pysäyttää autoimmuunityreoidiitti, mutta funktionaalisen lääketieteen parissa tämä on jo arkipäivää. Itsekin näen ja kuulen vertaistuessa ja työssäni jatkuvasti miten kilpirauhaspotilaat kertovat olon parantuneen ja vasta-aineiden lähteneen nopeastikin laskusuhdanteisiksi autoimmuuniruokavaliolla, ravintolisähoidolla ja suoliston toimintaa normalisoimalla. Myös LDN-lääkityksestä (low dose naltrexin) on ollut monille apua.

Liikatoiminnan merkit


Monet luonnehtivat liikatoimintatilaa "sähköjänis/duracel-pupu"-oloksi tai heistä tuntuu kuin olisivat juoneet pannullisen kahvia ja lisäksi kuumottaa ja hikoiluttaa. Liikatoimintatila on hyvin epämiellyttävä tila ja siitä halutaan usein eroon niin pian kuin mahdollista.

Liikatoiminnan asteet ja oireetkin ovat tietenkin yksilölliset. Tässä listaa yleisistä oireista:

-ylivirittyneisyyden tunne
-lievä vapina, joka näkyy esim. asetettaessa paperiarkki kämmenselkien päälle kädet eteen kohotettuina
-löysä vatsa, tihentyneet ulostuskerrat
-levottomuus
-ahdistuneisuus
-univaikeudet
-muutokset ruokahalussa, kuten kova ja usein toistuva nälkä tai ruokahalun väheneminen
-laihtuminen
-syke levossakin korkea, usein yli 90 tai normaalisykkeiden kohoaminen esim. yli 20 lyöntiä minuutissa levossakin.
-väsymys, vaikka samanaikaisesti levottomuutta ja usein vaikeuksia nukahtaa ja pysyä unessa
-lihaskipuja
-lämpöjen kohoaminen yli 37 asteen, joskus paradoksaalisesti lämpöjen laskeminen (Lämpöihin vaikuttaa tosin muutkin tekijät, joten kaikilla lämmöt eivät nouse.)
-keskittymiskyvyn puute
-hikoilua, usein iho on kostean nihkeä
-vaikeuksia pysyä paikallaan

Kaikilla ei ole kaikkia oireita. Joskus lievää liikatoimintatilaa voi olla myös vaikea tunnistaa. Sykkeiden seuraaminen on tärkeää. Jos epäillään lievää liikatoimintaa kilpirauhaslääkityksellä, voidaan kokeilla laskea hieman lääkitystä ja kuulostella sen jälkeen oloa ja seurata sykkeitä, verenpaineita ja lämpöjä. On sitten kysymys vaikeammasta tai lievästä liikalääkityksestä, hitaimmin liikatoimintaoireet helpottavat lääkityksen annostuksen laskusta kun käytössä on T4-monoterapia eli yksinomainen hoito varastohormoni T4:llä, eli Suomessa Thyroxin-hoito. Jos hoidossa on mukana T3-hormonia, jolla on T4-hormonia huomattavasti lyhyempi puoliintumisaika, liikatoimintaoireet saadaan nopeammin hallintaan.

Linkkejä liikatoiminnan oireisiin liittyen:

http://www.mayoclinic.org/diseases-conditions/hyperthyroidism/basics/symptoms/con-20020986

http://www.endocrineweb.com/conditions/hyperthyroidism/hyperthyroidism-symptoms

http://www.kilpirauhanen.com/tietopankki/kilpirauhanen/kilpirauhasen-liikatoiminta/

http://kilpirauhaspotilaat.fi/artikkeli/kilpirauhasen-liikatoiminta-eli-hypertyreoosi


Mistä muusta oireet voivat johtua?
Stimulantit

Jos on tutkittu riittävän tarkoin, että kyseessä ei ole liikatoimintaoireisto, pitää tietenkin pyrkiä selvittämään mistä oireet sitten johtuvat. Mahdollisuuksia on toki monia. Voisiko kyseessä olla jokin lääkitys? Voiko olla, että henkilö on kofeiiniherkkä ja hän sietää kofeiinia huonommin kuin moni muu tai voiko olla, että hän on juonut liikaa kahvia tai syönyt ja juonut jotain muuta jossa on kofeiinia tai muuta elimistöä stimuloivaa? Joskus myös adaptogeeneiksi eli elimistöä tasapainottaviksi mielletyt yrtit voivatkin jonkun kehossa toimia stimulantin tavoin, varsinkin jos niitä käytetään liian isoa annostusta tai liian pitkän aikaa. Tällaisia yrttejä voi olla esimerkiksi ruusujuuri, Aswaghanda, gingsengin tai maca. Usein pienemmät määrät yrttejä sopivina kombinaatioina, ei vain yhden adaptogeenin käyttö, voi olla parempi vaihtoehto tai sitten olisi hyvä olla kokonaan ilman tällaisia yrttejä. Varsinkin niillä, joilla lisämunuaisuupumus on edennyt pitkälle, esiintyy tällaista yrttien sietämisen ongelmaa.


Aminohappo tyrosiinin käyttö ravintolisänä voi myös johtaa liikatoimintaa muistuttavaan tilaan, mutta kun mitataan T3v, se ei kuitenkaan ole liian korkea. Tyrosiini-aminohappo toimii lähtöaineena kilpirauhashormoneille ja jotkut käyttävät sitä tukeakseen omaa kilpirauhashormonituotantoa. Samaista aminohappoa on kuitenkin myös katekoliamiinien, kuten adrenaliinin rakenteissa, joten liikatoimintatyyppiset oireet voivat olla myös lisääntynyttä katekoliamiinien tuotantoa. Tällöin on tietenkin hyvä lopettaa tyrosiinin käyttö ja katsoa rauhoittuuko olo.

Lisämunuaiskuoren hormonierityksen ongelmat


adrenaliinimolekyyli


Pitkäaikaisissa rasitustiloissa ja sen myötä syntyneessä lisämunuaisuupumuksessa ilmenee usein liikatoimintaoireiden kanssa samankaltaisia oireita kun sympaattinen hermosto käy ylikierroksilla ja mm. adrenaliinia erittyy paljon. Adrenaliininerityksen lisääntymistä on mm. silloin kun kortisolitasot on laskeneet ja keho paikkaa puuttuvaa kortisolinerittymistä adrenaliinilla, jolla on verensokeriin ja energia-aineenvahduntaan samansuuntaisia vaikutuksia kuin kortisolilla ja osin T3-hormonillakin. Joskus tarvitaan jopa kortisonikorvaushoitoa, jotta tilanne saadaan rauhoitettua. Levossa kuitenkin pulssi yleensä rauhoittuu, toisin kuin kilpirauhashormonin liikasaannissa. Kortisonhoidon lisäksi myös Circadian Method saattaa olla käytettävissä oleva vaihtoehto nostamaan kortisolitasoja, jos potilaalla on T3-hormonia sisältävä kilpirauhaslääkitys. Lievemmissä tiloissa voidaan myös pärjätä ruokavaliohoidolla, levolla, ravintolisähoidolla, tarkoin valituilla yrteillä ja stressinhoidollisin menetelmin.

Hypoglykemia eli alhaiset verensokerit
Hypoglykemia voi johtua pitkäaiksesta virheravitsemuksesta, jolloin yksittäisten aterioiden verensokerivaikutus on niin suuri että verensokerit pääsevät heittelehtimään ylös alas (reaktiivinen hypoglykemia). Hypoglykemiaa voi myös esiintyä jos diabeteksen hoito ei ole tasapainossa tai jos ruokailuvälit pääsevät venymään ja ravitsemus on muutenkin riittämätöntä. Myös alhaiset kortisolitasot voivat johtaa hypoglykemiakohtauksiin. Alhaisen verensokerin oireet voivat muistuttaa osin liikatoimintaoireita. Voi olla keskittymiskyvyn puutetta, ärtyneisyyttä, levottomuutta, heikotusta yms.

Hypoglykemia-aiheisia linkkejä:

http://patrikborg.blogspot.fi/2013/05/verensokerisaaga-reaktiivinen.html

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00886

Psyykkiset tekijät
 

Valitettavastit joskus on käynyt niin, että liikatoimintaa potevaa on luultu psykiatriseksi tapaukseksi ja hänet on laitettu osastohoitoon psykiatriseen sairaalaan. Tämä on tietenkin virhe lääkäriltä, mutta liikatoiminnan oireet voivat muistuttaa psykiatrisia oireita, kuten voimakasta ahdistuneisuutta tai maniaa.

Kun stressi ja psyykkinen ja/tai kehollinen rasitus menee ns. yli niin siitä voi syntyä  liikatoimintaoireisiin mahdollisesti sekoitettava tila. Tähänkin liittyy sympaattisen järjestelmän voimakas aktivoituminen ja stressihormonien eritys. Univaje, syömättömyys, virheravitsemus ja epäsäännöllinen ja puutteellinen ruokarytmi sekä epäsäännöllinen vuorokausirytmi pahentavat ongelmaa. Ylikuntotilojen hoidossa liikuntaa aktiivisesti harrastavilla ja urheilijoilla saatetaan tarvita täydellistä liikuntakieltoa ja lievemmissä tiloissa ainakin liikunnan reipasta vähentämistä. Stressinhallintamenetelmiä on myös useanlaisia, ihan vain muutama mainitakseni: mindfullnes, TRE (trauma releasing exersizes), luonnossa oleilu, rentoutustallenteet, ASMR, hengitysharjoitukset. Joskus tietenkin voidaan tarvita ammattilaisen kanssa keskustelua jos taustalla on esim. kiusaamista, traumoja, hyvin vaikea elämäntilanne, loppuunpalaminen, menetyksiä yms.

Masennuksen ja ahdistuneisuuden sekä stressin hoitoa voi ja kannattaa toki tukea myös ravitsemuksellisin keinoin ja ravintolisillä. Jos käytössä on lääkityksiä, on muistettava tarkistaa etteivät jotkut ravintolisät tai yrtit aiheuta mahdollisia haittavaikutuksia lääkityksen kanssa. Funktionaalisessa lääketieteessä lähdetään aina ruoansultuksen ja mahasuolikanavan huomioimisesta. Ei ole järkevä lähteä tykittämään esim. ravintolisiä jos ei voida olla varmoja ravintoaineiden imeytymisestä. Jos syömme meille sopimatonta ruokaa, voimme myös tulehduttaa kehoamme ja tällä on vaikutus myös aivojemme toimintaan ja psyykeen. Masennuksen, ahdistuneisuuden ja stressin hoito funktionaalisen lääketieteen näkökulmasta on käytännössä usein myös raskasmetallialtistuksen, maksan toiminnan tukemisen, rasvahappotasapainon ja aminohappotasapainon huomioimista yksilöllisesti, samoin sen varmistamista että saamme kaikki elimistömme tarvitsemat ravintoaineet. Rasitus- ja stressitiloissa monien ravintoaineiden tarve voi kasvaa huomattavastikin.









torstai 1. tammikuuta 2015

Lisämunuainen kovilla Hashimoton taudissa

Vastaan seuraavaan kysymykseen:

Miksi lisämunuainen ´joutuu koville´ pitkään jatkuneessa kilpirauhasen vajaatoiminnassa? (Hashimoto).

Hashimoton tauti on kilpirauhasen autoimmuunitulehdus, joka johtaa usein kilpirauhasen vajaatoimintaan, mutta aktiivisessa vaiheessa on myös tavallista, että kilpirauhashormonitasot vaihtelevat voimakkaastikin.

Kyse voi olla monestakin seikasta miksi lisämunuaiskuoren hormonieritys häiriytyy Hashimoto-potilailla. Kun kehoon on päässyt kehittymään autoimmuunitauti, kuten Hashimoton tauti, kehoon on jo pitkän aikaan saanut hiljaksiin kehittyä epätasapainotila. Hashimoton taudin perussyy on immuniteetin liikatoiminta- ja häiriötila, jossa keho virheellisesti käy omia kudoksiaan vastaan. Kun soppaan vielä kuuluu suolisto-ongelmia, jotka usein saattavat olla olemassa vähäoireisina tai oireettomina tai manifestoituvat muualla kuin itse suolistossa ja jos vielä käytetään itselle sopimatonta kilpirauhaslääkitystä niin tämä on kova rasitus eli stressitila elimistölle.

Usein tällaiseen krooniseen epätasapainotilaan, joka alkaa jo synnyttää erilaisia sairauksia kehossa kuuluu myös inflammaatio, eli elimistön hiljaa kytevä tulehdus. Rasitustila on omiaan nostamaan ensin stressihormoni kortisolin pilviin ja kun aivot alkavat suojella elimistöä liialliselta kortisolita, säädetäänkin arvot uudelleen ja kortisolintuotanto alkaa mennä lopulta alakanttiseksi.

Inflammaatio tulehdusvälittäjäaineineen myös sotkee hypotalamuksen ja aivolisäkkeen hormonisignallointia, joka vastaa lisämunuaisen "käskyttämisestä " tuottaa lisämunuaiskuoren hormoneja, kuten kortisolia, aldosteronia ja DHEA-hormonia. Pakkaa sekoittaa usein myös se, että nykyään vallalla olevat tavat annostella kilpirauhashormonia sotkevat kehon luonnollisen vuorokausirytmi mitä tulee tiettyjen hormonien eritykseen. Terveellä ihmisellä TSH-hormonia erittyy normaalisti eniten puolen yön tienoilla ja tätä seuraa sitten aamuyön pikkutunteina T3-hormonin tasojen nousu ja tätä puolestaan seuraa kortisolitasojen nousu. Ilman T3-hormonin stimuloivaa vaikutusta riittävästi kortisolia ei välttämättä erity. Siksi monet kilpirauhaspotilaat hoitavat lisämunuaiskuoren hormonitoimintaansa ottamalla ensimmäisen kilpirauhaslääkeannoksensa, joka sisältää T3-hormonia aamuyöstä. Yleisissä tavoissa ottaa kilpirauhaslääke T3-hormonitasot jäävät itse asiassa matalimmalle vuorokaudesta aikana, jona niiden kuuluisi olla korkeimpana.



Tarvitaan usein myös suoliston hoitoa oikeanlaisella ruokavaliolla ja lisäravintein, samoin kuin anti-inflammatorisia eli tulehduksellisuutta ehkäiseviä elementtejä ruokavalioon ja lisäravinto-ohjelmaan. Rasitus- ja sairaudentilat tuottavat myös hapetustressiä, joten antioksidantitkin ovat tärkeät. Myös psyykkinen stressi inflammoi aivot, joten tämäkin voi olla jopa itsenäinen tekijä kilpirauhaspotilaallakin sille että hypotalamus-aivolisäke-lisämunuaisakseli ottaa häiriötä.