Vastaus otsikon kysymykseen: Ei tietenkään silloin kun kyseessä on alipainoinen ihminen, jolle on hyväksi saada lisää painoa kehoonsa.
Tämä kirjoitus kertoo parantumisesta.
Tällä kertaa kerron siitä että joskus lievä ylipainon lisääntyminen tai syntyminen kuuluu toipumis- ja paranemisprosessiin ja jos tätä prosessia häiritään, paraneminenkin häiriytyy tai keskeytyy.
Kun on kysymys monenkinlaisesta kroonisesta tilasta johon liittyy metabolisia ja hormonaalisia tiloja kuten pitkällisestä stressistä ja uupumuksesta toipuminen, hormonaalisista häiriötiloista toipuminen yms. , painonhallinta voi tuntua hankalalta tai jopa mahdottomalta. Joissakin tapauksissa laihdutaan liikaa, mutta usein tilanne on se että lihomista ei meinata saada kuriin eikä vastaus ole välttämättä silloin edes yleensä hiilihydraattitietoinen syöminen, joka toimii hyvin mm. metabolisessa oireyhtymässä tai väärin/liikasyömisessä syntyneessä ylipainon hoidossa.
Ei ole epätavallista että erilaisista kroonisista terveysongelmista tai epämääräisistä oireista kärsivä ihmettelee miksi hän ei laihdu, miksi painoa ylipäätään kertyy vaikka ei kaiken järjen mukaan pitäisi tai sitten hän laihduttaa aktiivisesti, mutta laihduttaminen ei johdakaan parempaan oloon ja terveyteen vaan tuo takapakkia tai huonontaa jaksamista ja vointia.
Tyyppiesimerkkejä vaikeasta painonhallinnasta on mm. kilpirauhasen vajaatoiminta kun lääkitys ei ole vielä oikein annosteltu tai oikeanlainen ja kun tilanteeseen liittyy muutakin, kuten homealtistusta, stressiä, kroonisia infektioita, muita hormonaalisia epätasapainotiloja yms.
Kokonaisvaltaista hoitoa etsivät ja toteuttavat ihmiset ovat usein fiksuja ja kaukonäköisiä. He etsivät tietoa itsenäisesti ja vertaistuesta, pyrkivät etsimään itselleen mahdollisimman päteviä ammattilaisia avukseen ja ottavat vastuuta hyvinvoinnistaan ja terveydestään. He eivät ole vain passiivisia kärsijöitä, joiden päällä on tarra, jossa lukee "potilas".
(Olen itse ollut tällainen potilas, joten minulla on vara asiasta näinkin radikaalisti kirjoittaa. Tästä "Potilas"-tilasta voi kasvaa yli ja päästä elämässä eteenpäin. Tosin en nyt puhu esim. niistä kroonisista kipupotilaista tai niin huonokuntoisista väsymysoireyhtymäpotilaista jotka ei vain yksinkertaisesti pysty enempään kuin mihin tällä hetkellä on voimavaroja)
Painonhallinta voi fiksulle ja valistuneellekin olla joskus kompastuskivi.
Fiksuinta olisi kun painon pudottamisesta siirryttäisiin passiiviseen painon putoamiseen sivubonuksena kokonaisvaltaiselle hoidolle jossa keho hakeutuu lopulta ennen pitkää omassa aikataulussaan sopivaan painoon kun terveyttä hoidetaan ja tasapainotetaan kokonaisvaltaisesti ja kun kunnioitetaan kehon omaa kykyä hakea tasapainoa ja parantua. Tärkeintä on siis tukea kehon omia järjestelmiä kokonaisuutena, jossa painonhallinta on vain yksi osa.
Milloin painonpudottaminen voi olla haitaksi?
Mm. silloin kun toipuminen olisi jo käynnistynyt ja mahdollista ja tätä varten keho on hakeutumassa katabolisesta eli itseään purkavasta tilasta anaboliseen eli itseään rakentavaan tilaan. Tilassa tulee muutoksia elimistön säätelyjärjestelmiin:
-Tilaan saattaa luonnollisena osana kuulua infektioherkkyyden kasvua. Keho treenaa immuunipuolustustaan ja korjaa kudoksiaan pienten infektioiden kautta ja hakeutuu usein moodiin jossa tarvitsee levätä enemmän ja saada olla emotionaalisesti riittävän rauhassa. Akuutit infektiot saapuvat usein korjaamaan meissä jotain. Ne eivät ole siis pelkästään vihollisia, jotka on keinolla millä hyvänsä pidettävä poissa.
-Tapahtuu hormonaalisia muutoksia, jotka johtavat siihen että kehoon voi tilapäisesti kertyä enemmän nestettä ja rasvaa. Tässä vaiheessa maltillinen lihastenkin kehittäminen esim. painoharjoittelulla on usein mahdollista jos vointi sen sallii ja tästä on hyötyä aineenvaihdunnalle jatkossa. Liikaa ei kuitenkaan kannata tehdä, jotta ei palata kataboliseen tilaan, jossa usein sympaattinen hermosto ottaa ylivaltaa, unet kärsivät, samoin ruoansulatus, hermosto, immuunipuolustus ja hormonitoiminta. Lue lisää näistä kirjoituksista:
http://www.kutsuvapauteen.com/2018/09/autonomisen-hermoston-yliaktiivisuus.html
http://www.kutsuvapauteen.com/2018/09/voidaanko-pitkittynytta-stressitilaa.html
Painoa voi siis kehon ja mielen toipuessa jostain pitkäaikaisesta ja rankasta kertyä tilapäisesti tai sen pudottaminen on muutoin hankalaa. Tällöin ei välttämättä ole hyvä kiirehtiä pudottamaan painoa, koska saatat tehdä sen sen kustannuksella että keho saa parannettua ja tasapainotettua itseään.
Merkkejä labrakokeissa tällaisesta toipumisvaiheesta saattaa olla mm. kortisolitasojen normalisoituminen (joko liian korkeista tai liian matalista lukemista), samoin DHEA-hormonin normalisoituminen, joka on usein pitkäaikaisesti eri tavoin rasittuneella ihmisellä alentunut. DHEA on lievästi anabolinen hormoni ja hyvä markkeri siitä oletko katabolisessa tilassa. Jos DHEA on ikääsi nähden hyvin alhaalla, voi olla viisasta pidättäytyä mm. kovasta ja tavoitteellisesta liikunnasta ja keskittyä enemmän ylläpitävään rauhalliseen liikuntaan ja kehonhuoltoon. MM. kävely, venyttely, pilates ja maltilla ja fiksusti toteutettu painoharjoittelu voisivat tulla kyseeseen.
Anna siis itsesi toipua rauhassa kun ole tollut pitkään huonokuntoisena, uupuneena, ylikierroksilla käyneenä tms. Jos ryntäät heti laihduttamaan ja rumppaamaan itseäsi henkihieväriin liikunnalla, olet pian ojasta allikossa.
Kehollamme on ihmeellinen kyky tasapainottaa ja korjata itseään kun sille antaa siihen mahdollisuudet emmekä sabotoi kehomme omia jos siinä itsessään vakovarusteena tulevia korjausmoodeja. Voimme tukea näitä kehomme moodeja mm. riittävällä levolla, antamalla toipumiselle aikaa, laatimalla strategiat stressinhallintaan ja sitten toteuttamalla nämä suunnitelmamme. Usein tarvitaan myös ruoansulatuksen tukemista, ravintopuutosten korjaamista ja suoliston tasapainottamista. On monia hienoja hoitomuotoja, jotka lisäksi tukevat toipumista kuten klassinen homeopatia, vyöhyketerapia, erilaiset kosketushoidot kuten osteopatia, jäsenkorjaus, hermoratahieronta tässä vain muutamia mainitakseni. Hyviä itsehoidon konsteja ovat myös TRE- ja EFT-menetelmät.
Ylihoitamista tai sitä että käyttää kaiken aikansa terveysasioidensa miettimiseen kannattaa kuitenkin välttää, sillä se voi ahdistaa ja uuvuttaa ja johtaa siihen että et ikäänkuin enää lopulta näe metsää puilta. Voi syntyä jonkin sortin hoitoväsymys. Joskus tarvitsee ottaa etäisyyttä ja zoomata kokonaisuutta vähän kauempaa. Elämässä pitää olla muutakin sisältöä kuin terveysasiat.
Hyvä kysymys pohdittavaksi voisi olla: Oletko sinä yrittänyt kuumeisesti välttää lihomista tai päästä eroon juuri syntyneistä liikakiloista tilanteessa, jossa painon kertyminen onkin voinut olla osa toipumisprosessia?
Blogin aiheina mm. kilpirauhasen vajaatoiminta, hormonitasapaino, funktionaalinen lääketiede ja ravitsemus. Tämä ei ole tiedeblogi. Jää lukijan omalle vastuulle halutessaan tarkistaa tieteelliset faktat. Kuvat pääosin Can Stock Photo ja Pixabay. Blogia kirjoittaa diplomiravintoterapeutti Nina Saine. Yksilövastaanotot Skypen välityksellä. Lisäksi luennot, verkkovalmennukset ja webinaarit. Facebook-sivuni: https://www.facebook.com/SaineNina/
lauantai 15. syyskuuta 2018
Onko lihominen aina huono merkki?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)