Kilpirauhasen vajaatoiminta ja potilaiden vaikeudet saada diagnoosi

vastuuvapauslauseke:

En ole lääkäri, etkä jutun lukijana ole hoitosuhteessa minuun. Tämän kirjoituksen sisältöä ei saa käyttää lähdeaineena päätettäessa hoidostasi. Vastuu hoidostasi kuuluu sinulle itsellesi ja lääkärillesi. Sinulla on myös täysi oikeus olla tästä kirjoituksesta mitä mieltä haluat.

-------------------------------------------------



 

kuva: Pixabay

Tämä maa on täynnä kilpirauhaspotilaita, jotka kärsivät joka päivä kilpirauhasen vajaatoiminnan oireista, mutta he eivät saa diagnoosia tai hoitoa. Oireita pistetään muiden asioiden piikkiin: 

-"Olet lihava ja laiska (laiskuutta ei aina sanota suoraan, vaan tämän sanan voi lukea rivien välistä tai se sanotaan kiertoilmauksin). Sinun pitäisi vain syödä vähemmän ja liikkua enemmän." Todellisuudessa harva kilpirauhaspotilas syö oikeasti liikaa. He saattavat lihomisen pelossa syödä myös aivan liian vähän ja tämä itse asiassa pahentaa oireita ja hidastuttaa aineenvaihduntaa entisestään. Jaksaisitko itse liikkua enemmän, jos olisit koko ajan väsynyt, masentunut, sinulla olisi ummetusta tai muita vatsavaivoja, erilaisia kiputiloja ja tuntisit lisäksi ettei kukaan ymmärrä sinua. Kun on pitkään sairas, se myös lannistaa ihmistä. Vajaatoimintaoireista liikunta myöskään harvoin piristää, vaan se lisää oireita ja väsyttää entisestään.

Me emme ole koneita. Me olemme ihmisiä, jotka tarvitsemme toisiamme. Me tarvitsemme rakkautta, tukea ja ymmärrystä toisiltamme. Lisäksi tarvitsemme aitoa aktiivista kuuntelua. Suurin osa kilpirauhaspotilaista on naisia ja monilla naisilla on kokemusta siitä, että heidän oireita vähätellään eivätkä he tule kuulluksi lääkärin vastaanotolla. Miehien diagnosointia voi niinikään vaikeuttaa sukupuoli, siksi että ajatellaan kilpirauhasen vajaatoiminnan olevan keski-ikäisten naisten sairaus. Hoikkien kilpirauhaspotilaiden diagnoosia viivästyttää se, että he eivät oireile tyypillisesti liikapainolla ja nuorien diagnoosia se, että on harvinaisempaa sairastua vajaatoimintaan nuorempana. Jos aikaa on 10 minuuttia, paljonko siinä ajassa ehtisi edes silloin kun asenteet ja osaaminen ovat kohdallaan?

Lääkäreille ja oireita potevien läheisille ja ystäville neuvoksi: Kysele ja kuuntele. Kuuntele oikeasti. Sinulla on syystäkin vain yksi suu, mutta peräti kaksi korvaa. Älä heti luule tietäväsi potilaan/läheisen/ystävän asioita paremmin kuin hän itse. Äläkä vertaa heitä itseesi: "Kyllä mä tossa tilanteessa vaan tekisin sitä sun tätä ja ongelma olisi sillä selvä.." Kukaan meistä ei voi tietää täsmällisesti, mitä on aidosti kävellä toisen saappaissa. Luulo ei ole tiedon väärtti.

Jos haluat tietää asiasta lisää aktiivisen kuuntelun merkityksestä, taidosta ja hyödyistä, googlaa "aktiivinen kuuntelu". Liikunta- elämäntapa- ja ruokavaliosuositukset voivat toki auttaa, mutta ne eivät poista tarvetta diagnoosille ja lääkitykselle silloin kun ihmisen elimistö ei tuota tarpeeksi sille elintärkeää kilpirauhashormonia. Jos kilpirauhashormonien vähyys on ns. pullonkaula voida paremmin, hormonien lisääminen on ainoa keino auttaa.

On toki joitain tilanteita, joissa esimerkiksi autoimmuunitulehdus saadaan pysähtymään ravintoterapian ja esim. funktionaalisen lääketieteen keinoin. (minä kilpirauhasasiantuntijana ja ravintoterapeuttina uskon tähän ja olen ollut todistamassa tätä, mutta virallinen lääketiede ei tunnista eikä tunnusta tätä asiaa). Kilpirauhasen vajaatoiminta ei myöskään aina johdu kilpirauhasesta itsestään. Se voi johtua myös aivojen virheellisestä kemiallisesta ohjauksesta (jolle voi olla myös monia eri syitä ja ilmenemismuotoja), tai siitä, että aktiivista kilpirauhashormonia ei syystä tai toisesta ole riittävästä kohdesoluissa, vaikka kilpirauhanen kykenisi tuottamaan hormonejaa.

-"Olet varmasti masentunu. Tässä sinulle masennuslääkkeet." Tämä masennusdiagnoosi ja masennuslääkkeet-temppu näyttää olevan monen lääkärin bravuusi saada potilas nopeasti pois vastaanotolta kun on kiire. Näin potilaat asian usein kokevat. He myös toteavat usein vertaistuessa: "Olipa taas ihan hukkareissu".Toki masennusta on monenlaisilla ihmisillä ja kilpirauhaspotilailla masennus voi kuulua taudin oireisiin. Liian vähä määrä aktiivista kilpirauhashormonia aivoissa voi myös aiheuttaa nk. hoitoresistenttiä masennusta. Masennuslääkkeet voivat toimia varsin huonosti muutenkin ja ne pitäisi joka tapauksessa aina yhdistää terapiaan.

Kilpirauhaspotilailla on vertaistuessa kautta linjan huonoja kokemuksia masennuslääkkeiden tehosta. Toki jotkut saavat niistä apua. Vertaistuessa on joka tapauksessa sekä kansainvälisesti, että Suomessa valtavat määrät ihmisiä, joilla on kokeiltu useita eri masennuslääkkeitä ja jopa psykoosilääkkeitä ja sähköhoitoja. Tuloksetta. Itsellänikin pitkäaikainen vakava masennus helpottui vasta kun sain kilpirauhaslääkitykseni oikeanlaiseksi ja riittävälle annostukselle.

Masennusta voi lisätä myös sairauden oireet itsessään. Kyllä siinä masentuu kun tuntuu että koko elämä on kamppailua mm. uupumusta, turvotuksia ja lihomista vastaan, samoin kuin lukuisia muita oireita vastaan. Elämältään olisi ehkä toivonut jotain varsin muuta. Moni kokee myös olevansa muille ihmisille taakka. Harva asia masentaa enempää kuin kokemus siitä, ettei ole pelkästään hyödytön, vaan muille jopa harmiksi. Kilpirauhaspotilas saattaa esimerkiksi ajatella: "Muut joutuu tekemään kotityöt kun minä en työpäivän jälkeen jaksa muuta kuin maata sohvalla" Kilpirauhasen vajaatoiminnan oireita poteva tarvitsee paljon rakkautta ja vakuutteluja siitä, että on tärkeä ja rakastettava. Ehkä parasta, jota voisit sanoa läheisellesi, joka potee kilpirauhasen vajaatoiminnan oireita on:

"Lepää hetki, käydään sitten ihan pienellä happihyppelyllä, jotta saat pikkuisen raitista ilmaa ja liikuntaa. Minä tiskaan ja minä kyllä tiedän ja uskon, että jos vain jaksaisit ja pystyisit ja tekisit vaikka mitä. Uskon täysin, että sinulla on ne kaikki oireet josta puhut. Olet rakas ja tärkeä".

-Sinulla on ärtyneen suolen oireyhtymä/fibromyalgia/laitan sinut reumakokeisiin/ei tuossa iässä nyt enää niin jaksavaisia ollakaan/sinua ei vaivaa mikään muu kuin vaihdevuodet. Tässsä sinulle estrogeeniresepti.. 

Kilpirauhasen vajaatoiminta sairastavilla on usein sairauteen liittyviä liitännäissairauksia tai sitten oireet pistetään kokonaan jonkun toisen sairauden tai tilan piikkiin. Raudanpuute on yleistä ja senkin tutkimisessa ja diagnosoinnissa on valtavia ongelmia. Kilpiruhasen vajaatoiminta heikentää ruoansulatusta ja tästä seuraa kehon monissa osissa oireilevia tiloja, eli vaikutukset eivät ole pelkästään suolisto-oireet ja ravintoainepuutokset. Kun suolistossa on epätasapainotilaa mm. siinä miten suolen pinta voi tai millainen on mikrobiomi eli suoliston mikrobikanta, tämä lisää autoimmuunisairauksien ja allergioiden ilmaantuvuutta ja vaikuttaa hyvin monenaisesti kaikkiin elimistön säätelyjärjestelmiin: hormonitoimintaan, hermoston toimintaan ja immuunipuolustukseen. Suoliston hyvinvointi ja mikrobiomin tasapaino ovat myös isoja vaikuttavia tekijöitä mielenterveydelle. Monet rappeuma- ja tulehdussairaudet, samoin elimistön matala-asteinen tulehdus eli inflammaatio ja ennenaikainen vanheneminen ja raihnaistuminen linkittyvät suoliston hyvinvointiin ja mikrobiomiin.

Mitä diagnosoimattomalta kilpirauhasen vajaatoimintapotilaalta kuitenkin joka tapauksessa puuttuu, jotta ihminen voisi aidosti voida paremmin on riittävä määrä kilpirauhashormoneita. Voidaan hoitaa vaikka hamaan tappiin saakka muita oireita ja sairauksia, mutta jos vajaatoimintaa ei löydetä eikä hoideta oikein, ihminen jää kärvistelemään oireidensa kanssa. Lääkäri laittaa tilanteen ns. "seurantaan". Minulla tilannetta seurattiin aikanaan 14 pitkää vuotta, joina kärsin oireista ja sillä aikaa minua hoidettiin mielenterveys- lihavuus- ja fibromyalgiapotilaana.

Miksi diagnosoinnissa on ongelmia?

Kilpirauhasen vajaatoimintaa on osattu diagnosoida ja hoitaa paremmin, ennen kun laboratoriokokeista ja tyroksiinista tuli standardihoitoa. Lääkärit ovat perustaneet diagnoosinsa potilaiden tutkimiseen ja oireiden kartoittamiseen ja lisäksi he ovat tunnustelleen kilpirauhasen ja mitanneet potilaidensa lämpötilan. Sitten on annettu kuivattua sian kilpirauhasta sellaiset annokset, jotka vievät oireet pois ja normalisoineet kehon lämmön (alle 36.6 lämmöt eivät ole optimaaliset tai normaalit kenellekään ihmiselle). Ainoat ongelmat olivat siinä, ettei näitä lääkkeitä osattu vielä välttämättä valmistaa yhtä hyvin kuin tänä päivänä. Hormonimäärät saattoivat vaihdella ja lääkkeiden teho heikentyä jos niiden valmistamisesta oli jo aikaa. Niiden hyllyikä ei siis ollut välttämättä yhtä hyvä kuin nykyään. Lisää tietoa kilpirauhasen vajaatoiminnan diagnosoinnin ja hoidon historiasta löytyy esimerkiksi Stop The Thyroid Madness kirjoista I ja II. 

Nykyään lääkäreitä kouluttavat lääkiksessä opettajat, jotka osaavat itse diagnosoida ja hoitaa vajaatoimintaa puutteellisesti. Kilpirauhasen vajaatoiminta käydään koulutuksessa läpi hyvin lyhessä ajassa ja siitä annetaan varsin yliyksinkertaistettu ja jopa virheellinen kuva. Tässä sijaitsee lääkärikunnassa täysi sokea piste. Luullaan, että tiedetään ja osataan, ja kuitenkin merkittävä joukko potilaita vertaistuesta kansainvälisesti ja pieni vähemmistö heitä hoitavia lääkäreitä näkee aivan selvästi, että homma on ihan pielessä. Nykyisillä ohjeistuksilla ja opeilla saadaan hoidettua vain osa potilaista ja heistäkin iso osa hoidetaan puutteellisesti. Tästä kirjoitan seuraavissa kirjoituksissa lisää.

(Ette usko kuinka monia satoja, ellen tuhansia ihmisiä olen viime vuosina ohjannut niiden harvojen lääkäreiden vastaanotolle, joiden olen tiennyt osaavan auttaa paremmin. Parhaita hoitotuloksia on tullut kun on yhdistetty ravintoterapiaa ja lääketiedettä ja mahdollisesti myös muita hoitomuotoja. Tällä hetkellä teen ravintoterapeuttina yhteistyötä ulkomaisen lääkärin kanssa ja yhteistyömme on toiminut todella hyvin. Kielikään ei ole este, koska lääkärikäynnelle järjestyy tulkkaus, eikä lääkärin luokse tarvitse matkustaa kun vastaanotto onnistuu videopuheluna ja tarvittavat tutkimukset järjestyvät Suomesta. Tarvittaessa järjestyvät myös ne lääkitykset, joita on vaikea saada järjestymään Suomesta, kuten silloin kun tarvitsee kokeilla aktiivista T3-hormonia tai eläinperäisiä tai jos tarvitaan mm. uupumuksen tai autoimmuunitilojen hoitoon esimerkiksi LDN tai kortisonia. Ainoa negatiivinen palaute, jota saan on se, että ihmiset harmittelevat sitä, etteivät ole varanneet tälle lääkärille aikaa jo vuosia sitten.)

Väitetään, että aktiivista kilpirauhashormonia mittaavaa koetta T3v ei yleislääkäri tarvitse, vaikka nimenomaan se usein kertoo tilanteen paljon täsmällisemmin kuin pelkät T4v ja TSH. Tämä tosin vain silloin kun tätä kokeen tulosta osataan tulkita oikein, eikä tuijoteta puusilmäisesti pelkkiä viitearvoja. Yksi iso ongelma on myös TSH-arvon tulkitseminen täysin pieleen. Ajatellaan, että viitealueella oleva TSH kertoo aina kilpirauhasen normaalista toiminasta. Ei kerro. TSH voi olla alakanttinen sekä tilanteissa, joissa kilpirauahshormonia on liikaa, että tilanteissa jossa sitä on liian vähän ja se voi olla myös ns. optimaalinen, vaikka henkilöllä on vajaatoiminta. Hyvin monella oireisella T4v pysyy viitearvoissa, mutta monella se keikkuu viitearvojen alakolmanneksessa. Kun TSH on sitten lääkärin mielestä normaali ja T4v on viitearvoissa, ei potilaalla voi lääkärin mielestä olla vajaatoimintaa, vaikka hänellä olisi useita vajaatoimitaan viittaavia oireita ja vaikka suvussa on kilpirauhassairauksia. Tämä on tuskallisen yleinen tilanne.

Myöskään siitä, onko potilaalla mahdollisesti autoimmuunitulehdus kilpirauhasessa ei saada tietoa, koska kilpirauhasen vasta-aineita ei mitata ja välttämättä lääkäri ei edes tunnustele kilpirauhasta. Monilla kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavalla on myös kyhmyjä ja struumaa ja pitkäaikainen jodin ja seleenin vajaus. Näistä ei lääkärin vastaanotolla hiiskuta koskaan yhtään mitään, ellei lääkäri satu olemaan yksi niistä hyvin harvoista yksityisen puolen lääkäreistä, jotka tietävät näistä em. asioista jotakin.

On aivan liian yleinen ongelma, että kilpirauhasen vajaatoimintaoireita potevaa ei osata diagnosoida ajoissa. Hänen vointinsa vain heikkenee vuosi vuodelta ja hän saa kenties useita erilaisia lääkityksiä vajaatoiminnan oireisiin ja liitännäissairauksiin. Näitä lääkkeitä ovat usein:

-kolesterolilääkkeet
-vatsansuojalääkkeet
-lihasrelaksantit
-särkylääkkeet
-betasalpaajat
-verenpainelääkkeet
-diabeteslääkkeet
-unilääkkeet
-rauhoittavat lääkkeet
-masennuslääkkeet
-psyykelääkkeet

Muistan omasta terveyshistoriastani ajan, jolloin ramppasin terveyskeskuksessa ja tulin aina uuden diagnoosin ja lääkereseptin kanssa kotiin. Silti voin aina vain huonommin ja huonommin. Lopulta elin lääketokkuroissani sohvan, vessan ja keittiön välistä reittiä laahustaen. Napsin unilääkkeitä, että sain nukuttua, lihasjäykkyyteen ja erilaisiin kipuihin lihasrelaksanttia ja kolmiokipulääkkeitä, ahdistukseen rauhoittavia ja masennukseen masennuslääkkeitä. Lääkkeiden sivuvaikutuksiin söin betasalpaajia ja vatsansuojalääkkeitä. Olin kolmekymppinen ja vihasin elämääni.

Parhaassa tapauksessan monilta lääkityksiltä vältyttäisiin, jos diagnoosi tehtäisin ajoissa ja kun lääkitykseen yhdistettäisiin elintapa- ja ravitsemushoito ja tarvittaessa myös mielen hoitoa tai henkilöstä riippuen ns. "sielunhoitoa".

Vaikka diagnoosin saisi myöhäänkin, moni kertoo vertaistuessa, että he ovat oikeanlaisen kilpirauhaslääkityksen turvin voineet jättää monia muita lääkityksiä pois. Toki tietenkin lääkärin valvonnassa. Monet kertovat, että elämä tuntuu taas elämisen arvoiselta kun jaksaakin jotain, kivut vähenevät, painonhallita helpottuu, lihaskireydet helpottavat ja kun lääkkeitä on vähemmän, myös niiden sivuvaikutuksia on vähemmän. Mielikin voi paljon paremmin. Itse kuvaisin omalta kohdaltani tunnetta siitä, kun alkaa oikeanlaisen kilpirauhaslääkityksen toimin voimaan paremmin sellaiseksi, että valot ja värit palaavat elämään.

---------------------------

Kun luette eri medioiden kirjoittamia juttuja kilpirauhasen vajaatoiminnasta, neuvon kyseenalaistamaan monet niissä mainitut faktat ja ottamaan ne lääkäreiden mielipiteinä. Näissä jutuissa haastatellaan usein lääkäreitä, jotka eivät osaa kuin aivan perusasiat tai toistavat papukaijoina sitä mitä ovat lääkiksessä tai ns. ylemmiltään tai vertaisiltaan kuulleet. Lääkärikunta on myös hyvin hierarginen. Ylempiään on uskottava ja toteltava, koska muuten joutuu vaikeuksiin tai saa potkut ja jopa lääkärien oikeuksia voidaan rajoittaa, myös perusteettomasti ja näin on käynytkin. 

Tämä minun juttuni, jonka nyt kirjoitin on masentava, myönnän sen. Olen kuitenkin sitä mieltä, että epäkohdat tulee tuntea, jotta niille voisi joskus tehdä jotakin ja jotta voi yksilönä välttyä pahimmilta sudenkuopilta. 

--------------------------

Minusta kirjoittajana uusille lukijoille:

Olen kilpirauhaspotilas, joka on saadakseen oikeanlaista toimivaa hoitoa käynyt hyvin vaikean tien. Olen ollut vuosia aktiivisesti mukana sekä suomalaisessa, että kansainvälisessä vertaistuessa ja olen myös Suomen Kilpirauhaspotilaat ry:n jäsen.

Koska sain apua oikeanlaisesta lääkityksestä, ravintoterapiasta ja funktionaalisesta lääketieteestä, tämän avun turvin mahdollistui se, että kouluttauduin ravintoterapeutiksi Suomen Terveysopisto Saluksessa. Olen myös opiskellut monia asioita omaehtoisesti koulutukseeni kuuluvien lääketieteen perusteiden lisäksi. Näitä osa-alueita ovat mm. psykologia, psykiatria, endokrinologia, mikrobiologia, gynekologia, biokemia, solubiologia, biostatiikka ja epidemiologia. Lisäksi olen NLP Master Practitioner ja NLP:n lisäksi olen omaehtoisesti opiskellut ratkaisukeskeistä valmennusta.

Työkseni toimin ravintoterapeuttina ja pidän yksityisvastaanottoa videoyhteyksien välityksellä. Aikaisemmin toimin myös Amplia klinikan asiantuntijana. Olen toiminut myös vertaistukityöntekijänä ja luennoinut mm. kilpirauhaspotilaille, mutta myös muunlaiselle yleisölle ja monista eri ravitsemusta sivuavista aiheista. Teen työkseni myös artikkeleiden kirjoittamista yrityksille, lehtiin ja yhdistyksille. Tähän blogiin kirjoitan räväkällä persoonallani, mutta tilauksesta kirjoitan myös nk. asiatekstiä.

Olen blogannut vuodesta 2005 ja toiminut yrittäjänä vuodesta 1997. Ennen opiskelua ravintoterapeutiksi olin kuusi vuotta kokonaan työkyvytön ja lääkärinlausunnon mukaan pidettiin epätodennäköisenä, että tulen koskaan palaamaan työelämään. Onneksi en uskonut!

Vaikka minulla on useita sairauksia kilpirauhasen vajaatoiminnan ohella, olen hyvin kiitollinen siitä, että saan toimia rakastamassani ammatissa auttaen ihmisiä voimaan paremmin.

Yksityisvastaanotolla minulla käy hyvin erilaisia ja eri-ikäisiä asiakkaita. Merkittävä osa on kilpirauhaspotilaita, mutta minulla on myös lapsiasiakkaita ja asiakkaita, joilla on muita hormonaalisia hankaluuksia, uupumusta, suolisto-oireita, aknea, PCOS, autoimmuunisairaus tai jotka tarvitsevat yksilöllistä apua ja tukea muutokseen ruokavaliossa.

Varsinaisen ravintoterapian ohella voidaan käyttää apuna myös NLP-harjoituksia ja erilaisia aktivoivia kysymyksiä. Mielestäni on tärkeää, että mieli pysyy mukana tekemisessä ja myös tunteet, ajatukset, arvot ja päämäärät elämässä huomioidaan ravintoterapiassa.

Jos tämä kirjoitus on mielestäsi mielenkiintoinen tai hyödyllinen, jaa siitä linkkiä eteenpäin! Kiitos kun luit!

Funktionaalisen lääketieteen laboratoriotestit työssäni

Minulla on työssäni käytössä laaja kokoelma erilaisia nk. funktionaalisen lääketieteen laboratoriotestejä, joissa yhteistyökumppanina minulla on kansainvälinen Nordic Laboratories, jolta olen saanut myös vuosien varrella hyvää koulutusta testien tulkintaan. Testit ovat veri- ja veritippatestejä, uloste- ja virtsatestejä, hengityskaasuanalyysejä ja sylkitestejä. Monet testit ovat melko samankaltaisia, vaikka laboratoriotarjoaja olisi jokin toinen toimitsija. Yleensä ei ole siksi ongelmallista, vaikka asiakkaalla olisi minun vastaanotolle tullessaan myös muiden firmojen testituloksia mukanaan. Joistain muiden toimitsijoiden testeistä olen aikanaan käynyt myös koulutuksissa, mutta olen päätynyt työssäni käyttämään Nordicin testejä. Niissä on laaja valikoima ja hyvät mahdollisuudet kouluttautua. Nordicin parissa on myös hyvä verkostoitua muiden ammattilaisten kanssa.

Testien joukossa on immunologisia testejä, jotka liittyvät mm. ruoka-aineyliherkkyyksiin. Lisäksi on erilaisia suolistotestejä kuten ulostetestinä tehtäviä laajoja ruoansulatusanalyysejä tai virtsatestinä tai hengityskaasuanalyysinä tehtyjä testejä. Osa testeistä mittaa aineenvaihduntaan ja energiantuotantoon liittyviä asioita, osa hormoneja, osa ravintotekijöitä. On myös erilaisia geenitestejä, joista osa on nk. nutrigenoomisia testejä ja liittyvät mm. ravitsemukseen, liikuntaan ja elintapoihin ja osa tutkii yleisten lääkeaineiden geneettistä soveltuvuutta yksilölle.

Ymmärrän myös monia tavanomaisia laboratoriotestejä, jotka liittyvät ravitsemukseen ja minun on hyödyllistä tietää mm. asiakkaani D-vitamiini, rauta- ja B12-vitamiinitasoista, jotta osaan antaa neuvontaa ravintolisien käytössä ja niiden annostelussa.

Erilaiset testit voivat olla hyvinkin hyödyllisiä ravintoterapian tukena. Ne tarjoavat tärkeää lisäinformaatiota. Toisinaan testejä käytetään tilanteissa jossa ravintoterapiaa sovelletaan yhteistyössä myös lääkärin kanssa. Minä kun en ammatissani tee diagnooseja enkä tietenkään myös aloita tai muuta ihmisten lääkityksiä. Suosittelen herkästi asiakkaalle yhteyden ottamista lääkäriin, jos havaitsen että jokin asia ei kuulu ns. minun tontilleni työssäni. Toisinaan suostun jatkamaan yhteistyötä asiakkaan kanssa vasta kun hän on ensin käynyt lääkärissä.

Minulta on toisinaan tiedusteltu, saako kauttani joitain tiettyjä testejä ja olen niitä joskus järjestänytkin, kunhan olen ensin varmistanut että joko minä tai joku muu ammattilainen on tulkitsemassa testiä. Olen tormännyt kuitenkin välillä tilanteeseen, jossa asiakkaalla on jo testi valmiina kun hän tulee vastaanotolleni eikä hänellä ole ollut testilleen tulkitsijaa. Joskus asiakas on luullut ymmärtäneensä testin, mutta koska hänellä ei ole sen tulkintaan vaadittavaa perusosaamista eikä itse testin tulkintaa ole opastettu hänelle, hän on saattanut tehdä virheellisiä tai puutteellisia päätelmiä. Usein on myös niin, ettei asiakas tiedä juuri lainkaan mitä hänen testituloksensa merkitsee.

Olen päättänyt soveltaa omaa ammattietiikkaani siten, että testit ovat minulla käytössä vain osana ravintoterapiaa. En siis järjestä ihmisille testejä siten että ensin otetaan testi, odotetaan sen valmistumista ja vasta sitten varataan puolen tunnin tai tunnin aika sen tulkintaa varten. Haluan varata ensin asiakkaani kanssa kunnon alkukartoitusajan ja pyytää asiakasta täyttämään etukäteen esitietolomakkeita.

Vasta alkukartoituksessa usein näkee, kannattaako edes mitään testiä aluksi tehdä, vai onko ensin hyvä laittaa esimerkiksi joitain keskeisiä perusasioita kuntoon tai tavata ensin lääkäri. Joskus en suosittele suolistoanalyysiä ennen kuin lääkäri on ottanut kantaa asiaan. Lääkäri saattaa haluta ensin ottaa peruskokeita tai järjestää esimerkiksi suoliston tähystystutkimuksia. Joskus asiakas on hyvin kiinnostunut jostain tietystä testistä, mutta mielestäni tilanne viittaakin siihen, että joku toinen testi olisi todennäköisesti informatiivisempi ja hyödyllisempi.

Poikkeuksena testeistä ovat nutrigenoomiset geenitestit. Niitä järjestän myös ennakkoon, mutta myös ne haluan tulkita siten, että kerään asiakkaastani esitietoja ja keskustelen hänen kanssaan rauhassa. En halua tehdä vain pintapuolisia testien tulkintoja vaan haluan palvella asiakkaani huolellisesti ja yksilöllisellä tavalla. Vain tietyt yksittäiset muutaman geenin geenitestit tai lääkkeiden geneettiseen soveltuvuuteen liittyvät testikokonaisuudet ovat testejä, jotka eivät vaadi laajempaa tulkintaa.

Pääosin järjestän ja tulkitsen siis laboratoriotestejä vain asiakkailleni ja osana ravintoterapiaa.

Kuka mielestäni voi tulkita testejä? Niiden tulkintaan vaaditaan riittävä ymmärrys ihmisen fysiologiasta, biokemiasta, ravitsemusfysiologiasta ja lääketieteen perusteiden ymmärtämistä. Tällaisen perustiedon lisäksi on toki testistä riippuen tärkeä saada itse testin tulkintaan koulutus. Moniin testeihin on olemassa myös ammattilaisten käyttöön tarkoitettuja tulkintamanuaaleja sähköisessä tai kirjallisessa muodossa.

Viisi englanninkielistä kirjaa kilpirauhasen vajaatoiminnasta

Kun itse joitakin vuosia sitten sain aivan totaalisesti tarpeekseni siitä että minulle määrätty kilpirauhaslääke ei toimi ja olin todella huonovointinen, uupunut ja jollakin tapaa myös selkä seinää vasten tilanteeni kanssa, läksin tutkimaan mistä löytyy lisää tietoa.

Perustieto ja uskallus kyseenalaistaa
Neuvoisin, että liikkeelle kannattaa lähteä perustiedoista, eli tutkia hormonitoimintaa ja siihen liittyen kilpirauhasen toimintaa, sen hormoneja ja hormonien säätelyä anatomian ja fysiologian kirjoista. Tämän jälkeen kannattaa tutustua nk. viralliseen yleiseen tietoon kilpirauhasen vajaatoiminnan diagnostiikasta ja hoidosta mm. tautiopin kirjallisuudesta.

Sen jälkeen tämä tieto kannattaa uskaltaa monilta osin kyseenalaistaa. Voi nimittäin hyvin itsevarmasti sanoa, jakaen mielipiteeni kansainvälisesti vähintäänkin satojen tuhansien potilastoverieni kanssa, että kilpirauhasen vajaatoiminnan diagnosointi ja hoito ei ole läheskään aina niin yksinkertainen ja helppo juttu kuin millaisena se ehkä lääkäreille lääkiksessä esitetään tai alan kirjallisuudessa opetetaan.

Sillä mitä terveyskeskuksen yleislääkäri tai jopa erikoislääkäri erikoissairaanhoidon piirissä sanoo hoidostasi, ei välttämättä kaikilta osin ole todellista käytännön arvoa kilpirauhaspotilaan arkitodellisuudessa. Näin mm. labrojen tulkinnan, lääkkeiden valinnan ja annostelujen perusteella.

Kokonaisvaltaisuus, elintavat, ravitsemus, suolisto...

Kokonaan toinen ulottuvuus on sitten myös se ristiriita että lääkärit yleisesti pitävät elintapoja ja ruokavaliota melko mitättöminä asioina kilpirauhasen vajaatoiminnan hoidossa. Kokeneet potilaat ja mm. integratiivisen ja funktionaalisen lääketieteen asiantuntijat (lääkärit ja ravitsemusasiantuntijat) ovat asiassa varsin eri mieltä kuin valtavirran lääkärit.

Kysy niiltä jotka ovat auttaneet ja niiltä jotka ovat saaneet avun

Kuka siis on oikeassa ja keltä kannattaa kysyä?

Sanoisin, että ne potilaat, joilla on itsellään sekä omakohtaista kokemusta, että laajaa kokemusta vertaistuesta osaavat kertoa mistä ihmiset saavat avun silloin kun se apu ei ole riittävää koululääketieteen piirissä. Kysykää siis niiltä, jotka ovat saaneet avun ja kysykää niiltä, jotka ovat osanneet auttaa. Potilaanahan sinua ei lähtökohtaisesti kiinnosta kuka on mielestään oikeassa, vaan kuka voi tarjota tietoa, jonka avulla saat itsesi kuntoon.

Oma tarinani, vertaistuki ja kirjallisuus

Tämän periaatteen perusteella löysin itse avun kyselemällä ihmisiltä asioista sekä sosiaalisen median kansainvälisessä vertaistuessa, että suomalaisessa vertaistuessa. Oma tilanteenihan oli siis se, että Thyroxin ei poistanut oireita ja lisäksi minulla oli vääränlainen ruokavalio, ruoansulatus- ja suolisto-ongelmia ja ravintopuutoksia. Koska olin jo hakannut tarpeeksi päätä seinään perusterveydenhuollossa ja erikoissairaanhoidon puolella, oli aika koittaa jotakin muuta. Etsin paremman lääkärin.

Lääkitykseni vaihdettiin toisenlaiseksi, samoin ruokavalio, ruoansulatustani ja suolistoani tasapainotettiin ja ravintopuutoksia korjattiin. Se ei ollut helppoa, koska olin väsynyt ja kipeä, mutta vaihtoehtona olisi ollut jäädä kitumaan ja kärsimään. Sitä en halunnut. Minun tarvitsi siis hetken aikaa jaksaa myöskin olla sinnikäs ja systemaattinen. Eniten minua auttoi kuitenkin se, että sen lisäksi että etsin itselleni apua, annoin apuani ja tukeani myös muille vertaistuessa. Siitä sai voimaa ja hyvää mieltä.

Hoito alkoi toimimaan. Sitä helpotuksen määrää ei voi sanoin kuvata kun pääsin kivuista, aivoni alkoivat toimimaan paremmin, vuosikausien masennus ja ahdistus alkoi helpottaa, jaksoin paremmin ja kohentuneetn hyvinvoinnin ja terveyden turvin luin itselleni myös uuden ammatin.

KIRJAT

Saan paljolti kiittää vertaistukea, mutta myös muutamaa kirjaa. Ne ovat englanninkielisiä, koska vastaavia ei ole saatavilla suomen kielellä, valitettavasti. Jos epäilet ettei englantisi ole riittävää, niin se että osaat perusteet riittää ja voit käydä kirjat läpi omassa tahdissa sanakirjan kanssa. Siitä minäkin aloitin, sillä opin kunnolla englantia vasta yli kolmekymppisenä. Englanninkieleni taito kehittyi sitä mukaa kun vain aloin sinnikkäästi lukemaan.

Stop The Thyroid Madness-kirjat

Ensin luin kirjan Stop The Thyroid Madness

Se on Janie Bowthorpen kirjoittama kirja. Janie on itse kilpirauhaspotilas ja potilasaktiivi, joka toimi jo ennen ensimmäisen painoksen kirjoittamista vuosia kansainvälisessä vertaistuessa. Hän lukeutuu niihin potilaisiin, joka on sitkeästi etsinyt tietoa, verkostoitunut ja ryhtynyt toimiin sekä omassa elämässään, että vertaistuessa, jotta saataisiin paremmin toimivaa kilpirauhasen vajaatoiminnan hoitoa. Kirjassa on paljon käytännöllistä tietoa mm. fiksusta labratulosten tulkinnasta, eri lääkitysvaihtoehdoista, tiettyjen ravintopuutosten ja hormoniepätasapainotilojen merkityksestä kilpirauhasen vajaatoiminnan hoidossa ja siitä mitkä asiat ovat toimineet ja mitkä eivät kilpirauhasen vajaatoiminnan hoidossa.

Kirjan kakkososassa Stop The Thyroid Madness II eri lääkärit ja asiantuntijat ovat saaneet kukin oman lukunsa ja esittävä koko joukon vajaatoiminnan hoidon kannalta tärkeitä tekijöitä.

Why do I still have hypothyroid symptoms-kirja
Dr Datis Kharrazzian on yksi funktionaalisen lääketieteen pioneereista ja hänellä on ihan uskomaton näkemys ja ymmärrys mm. autoimmuunisairauksista ja ihmisen immuunipuolustuksen tukemisesta.

Kirjassa Why do I still have hypothyroid symptoms, esitetään selkeästi ja käytännöllisesti 22 erilaista tilannetta, jossa keho on eri tavalla hypotyreoottisessa tilassa eli kilpirauhashormonien osalta vajaatoimintainen. Kirjassa esitetään asiaa nimenomaan kehon toiminnallisuuden eli funktionaalisuuden kannalta ja estietään myös käytännöllisiä ratkaisua eheyttää ja tukea kehoa mm. ruokavalion, ravintolisien ja rohdoksien avulla.

Paul Robinsonin kirjat

Brittiläinen kilpirauhaspotilas Paul Robinson on käyttänyt kilpirauhasen vajaatoimintansa hoidossa ja lisämunuaiskuoren hormonituotannon tukena T3-monoterapiaa eli hoitomuotoa yksinomaan synteettisellä T3-hormonilla jo parinkymmenen vuoden ajan. Hän on tämän hoitomuodon ylivoimaisesti perehtynein asiantuntija koko planeetalla. Lisäksi hän tuntee myös muut lääkitystyypit kilpirauhasen vajaatoiminnan hoidossa ja osaa erittäin kansantajuisesti ja käytännönläheisesti valottaa mitkä laboratoriokokeet ovat oleellisia, miten niitä on viisasta tulkita, miten kilprauhashormonihoidot toimivat ihmisen kehossa ja ennenkaikkea mistä on apua ja mikä hoidossa voi johtaa harhaan.

Kun luet hänen kirjoistaan hänen oman vaikean ja kivikkoisen matkansa kohti terveyden palauttamista ja sen millä tavalla hän on itse päätynyt ottamaan asioista selvää ja myös millaista mittavaa kokemusta hänellä on tuhansien ihmisten auttamisesta kansainvälisessä vertaistuessa, et voi kuin ihailla hänen asiantuntemustaan ja haluaan auttaa ihmisiä. Paul on vilpitön, vaatimaton, viisas ja tietävä mies.

Kirjojen arvokasta antia on myös hänen vaikuttava perehtyneisyytensä alan tieteelliseen tutkimukseen. Kirjat ovat täynnänsä lähteitä, joista voit halutessasi myös itse tarkistaa mitä tutkimuksia ja miten hän kirjoissaan referoi.

Kirja Recovering With T3 kertoo T3-hormonin käytöstä kilpirauhasen vajaatoiminnan hoidossa. Kirja sisältää tietoa laboratoriotesteistä, niiden tulkinnasta, siitä missä tilanteissa T3-monoterapiaa voisi ajatella kokeiltavan ja ennenkaikkea millaista on menestyksekäs ja turvallinen T3-monoterapian toteuttaminen. Kirjassa on myös tietoa siitä mitkä eri asiat voivat vaikuttaa hoidon onnistumiseen. Kirja sisältää systemaattisen protokollan T3-hormonin annostelusta monoterapiana. Kirja ei siis käsittele eläinperäisten valmisteiden käyttöä tai hoitoa jossa lääkityksenä on sekä tyroksiini (T4-hormoni), että liothyroniini (T3-hormoni)

Ongelmiin saada kilpirauhashormonihoito toimimaan liittyy usein puutteellinen (vaikkakaan ei välttämättä erittäin vakavasti puutteellinen) kortisolin erittyminen. Recovering with T3-kirja sisältää myös tietoa siitä miten T3-hormonivalmisteen annostelun ajoittaminen aikaiseen aamuun tai aamuyöhön voi auttaa kehoa tuottamaan riittävän määrän kortisolia. Kirja sisältää myös aiheeseen liittyvää tieteellistä pohjaa. Menetelmän nimi on Circadian T3 Method ja tuhannet ovat jo hyötyneet sen käyttämisestä, mukaanluettuna minä itse. Pääsin tällä menetelmällä myös eroon lääkärin määräämästä kortisonkorvaushoidosta. Tietenkään menetelmä ei voi auttaa kaikkia, mutta jos käytössäsi on T3-hormonia sisältävä kilpirauhaslääkitys, menetelmää voi useinmiten kokeilla, mutta suosittelen että teet yhteistyötä lääkärisi kanssa ja luet ensin joka tapauksessa kirjan. Olen kirjoittanut aiheesta suomeksi tässä blogissa.
Niille, jotka haluavat perehtyä menetelmään syvällisemmin ja tarkemmin, on Paul kirjoittanut myös kirjan Circadian T3 Method Handbook, vaikkakin tämä kirja on tässä listattuna ikäänkuin "bonuksena", koska se käsittelee ennemminkin kortisoliasiaa, ei niinkään kilpirauhasen vajaatoimintaa.

Uusin helmi Paulin kirjoittamissa kirjoissa on hänen kaikille kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastaville kirjoittama kirja Thyroid Patients Manual. Mielestäni jos voisit hankkia ja lukea vain yhden ainoan aihetta käsittelevän kirjan, tämä olisi juuri "se kirja".

Kun tilasin ja luin sen, minulla oli tietenkin pitkäaikaisena Paul-fanina ollut jo ennakko-odotuksena että kirja on hyvä, mutta en osannut odottaa että se olisi niin messevän mahtavn upean hyvä kuin se on! Siinä kirjoitetaan todella kattavasti, simppelisti ja ymmärrettävästi mm. siitä miten kilpriauhanen ja sen hormonit toimivat, millä tavalla ihminen voi tulla vajaatoimintaiseksi, mitkä eri asiat vaikuttavat hoidon onnistumiseen ja millaisia erilaisia hoitovaihtoehtoja ja lääkitysvaihtoehtoja on olemassa. Kirjassa selitetään millä tavalla oman lääkityksensä voi saada toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla.

Nämä kaikki em. kirjat löytyvät omasta kirjahyllystäni ja niistä on ollut minulle ihan valtava hyöty. Suosittelen niitä lämpimästi. Niiden tarjoama tieto ja näkökulmat ovat sijoitus hyvinvointiisi ja terveyteesi.

vastuuvapauslauseke: Mielipiteet ja suositukset em. kirjoista ovat omiani eikä tämän blogitekstin tai kirjojen materiaalia ole tarkoitettu henkilökohtaisiksi hoito-ohjeiksi. Vastuu hoidostasi kuuluu aina sinulle itsellesi ja lääkärillesi.

P.S Suomesta voi olla vaikea tällä hetkellä löytää hyvää lääkäriä kilpirauhasasioissa. Jos tarvitset hyvää lääkäriä, suosittelen että ihan ensimmäiseksi opiskelet asiaa mahdollisimman paljon itse. On aina sitä parempi, mitä enemmän olet itse kartalla asioista. Tämän jälkeen voit kysyä minulta yhteystietoja. Ainakin tätä kirjoittaessa nykyinen lääkärini ottaa uusia potilaita.

Funktionaalisen lääketieteen testit, fiksua vai tyhmää?

Mitä on funktionaalinen lääketiede?

Funktionaalisen lääketieteen eli toiminnallisen lääketieteen mukaisesti toimivat lääkärit ja ravitsemusammattilaiset keskittyvät työssään siihen, että pyritään selvittämään erilaisten hyvinvointi- ja terveysipulmien juurisyyt sen sijaan että vain pilkotaan ihminen osiin, diagnosoidaan sairauksia ja annetaan sitten oireenmukaista hoitoa.

Integratiivinen lääketiede on terminä vieläkin laajempaa ja siinä integroidaan ihmisen hoitoon eri hoitokulttuureja ja menetelmiä ja otetaan laajemmin huomioon myös ihmiseen luonnollisesti ja kiinteästi kuuluvat henkiset ja hengelliset tarpeet.

Funktionaalisessa lääketieteessä on tärkeää tieteellisen tutkimusnäytön lisäksi myös kokemusperäinen tieto ja perustieto mm. fysiologiasta, ravitsemusfysiologiasta, solubiologiasta ja biokemiasta.

Fokus

Koska kyse on hyvin kokonaisvaltaisesta tavasta ymmärtää ihmistä, se tarkoittaa sitä, että sekä ammattilaisen, että asiakkaan tulee olla kartalla siitä mikä on homman nimi. Sekä ammattilaisen, että asiakkaan fokus saattaa kadota. Saatetaan keskittyä liiaksi erilaisiin yrtteihin, ruokavalioideologiaan tai testeihin. Se on ennemminkin nk. vihreää farmasiaa, ei funktionaalista lääketiedettä. Jos kokonaisuus himmenee ja huomio on liiaksi yksityiskohdissa, saattaa kadota se punainen lanka, jonka usein voisi ajatella olevan mm. seuraavanlaisiin kysymyksiin vastaaminen käytännön teoilla:

-Mitkä henkiset, sosiaaliset ja fyysiset tekijät ihmisen elämän aikana ja missä vaiheessa ovat vaikuttaneet hänen hyvinvointiinsa niin että hän on nykyisessä tilanteessaan?
-Mitkä tekijät henkisesti, sosiaalisesti tai fyysisesti tuovat ihmisen elämään jotakin, joka häiritsee hänen hyvinvointiaan tälläkin hetkellä?
-Mitkä olisivat nyt ensisijaiset ja keskeiset asiat tehdä, jotta ihmisen hyvinvointia voitaisiin lähteä tukemaan, hänen terveyttään kohentamaan ja hänen tasapainoaan palauttamaan?
-Mitä lisätietoja tarvitsee kartuttaa mm. lisäkysymyksin, ruokavalio- ja ravintolisäkokeiluin tai laboratoriotestein, jotta päästään eteenpäin?

Huomasitko, lisädatan kerääminen on vain osa jutun juonta?

Testien fiksu ja tyhmä käyttö

Käytän työssäni funktionaalisen lääketieteen, jota voitaisiin kutsua myös kokonaisvaltaiseksi ja moderniksi lääketieteeksi testejä. Näitä testejä ovat mm. suoliston toimintaan, hormonitoimintaan, ravintotekijöihin ja nutrigenomiikkaan liittyvät testit. Testeistä on usein erinomaista apua ja ne tarjoavat usein täsmällisempää ja yksityiskohtaisempaa tietoa, jonka avulla ravintoterapiaa voidaan kohdentaa tarkemmin. Testit saattavat nopeuttaa eteenpäin pääsemistä kohti asetettuja tavoitteita, varsinkin kun samanaikaisesti kiinnitetään huomiota myös muuhun ja kun testit on valittu fiksusti. Testit saattavat olla myös ansa, väärä työkalu väärässä paikassa väärään kohteeseen. Miten niin?

Siksi että paras testi on usein testata ensin ilmiselviä asioita ja testata käytännössä ravintoterapian toimivuutta. Välttämättä paras ensisijainen testi ei lainkaan ole laboratoriotesti vaan se, että testataan mitä tapahtuu kun pistetään ensin perusasioita kuntoon. On todennäköistä että väsymys ei kaikkoa koskaan ellei luovuta liian vähästä syömisestä, ellei syödä niin että ruoasta saa kunnolla energiaa ja tasapainoisesti eri ravintoaineita, ellei huolehdita että ruoka sulaa tai jos ei nukuta tarpeeksi. Jos nämä asiat tai muut aivan perusasiat ovat retuperällä, voidaan tehdä vaikka kymmenen laboratoriotutkimusta, mutta olo ei sillä testaamisella kohene, vaikka labratulosten perusteella kuinka käytettäisiin eri yrttejä ja ravintolisiä. Myös lääkehoidon kuten hormonikorvaushoidon teho jää usein heikoksi jos perustasiat eivät ole kunnossa.

Jos perusasioiden toteuttamisessa on hankaluutta, sekin on hyvä ottaa tärkeänä merkkinä ja signaalina. Mistä hankaluudet kertovat ja mitä taustalla piilee mentaalitasolla? Joskus voi  jopa olla ensisijaisempaa miettiä henkisiä teemoja kuin fyysisiä. Asiat siis yksilöllisellä tavalla ja yksilöllisessä järjestyksessä!

Oirepistekartoitus, ruokapäiväkirja tai ruokavalion arviointilomake ja perustietokaavake ovat ravintoterapian tärkeimpiä perustyökaluja. Jo ne kertovat ammattilaiselle paljon siitä missä mennään ja rauhassa tapahtuva alkukartoitus ja seurantakäynnit kuuluvat niiden lisäksi asiaan. Asiakkaan rooli on se ratkaiseva. On sanonta, että "vain otettu lääke auttaa." Ravintoterapiassa se otettu lääke ovat noudatetut neuvot.

Ammattietiikka

Vaikka asiakkaan hankkimista testeistä saisi ammattilainen myyntiprovisiota tai vaikka ammattilainen myisi tai suosittelisi ravintolisiä ja rohdoksia niin että niistä saisi rahallista etua, on minusta aivan ensiarvoista ja välttämätöntä työssäni mennä ihminen ja tieto edellä, ei koskaan tuote, testi, ideologia tai raha edellä. Raha ja oma kiinnostus testeihin ja niiden tulkintaan ei saa mennä asiakkaan edun edellä. Ajattelen näin, vaikka käytän vuosittain satoja euroja testien tulkintakoulutuksiin.

Mielestäni hyvään ammattitaitoon kuuluu myös rehellinen viestintä asiakkaalle silloin kun asiakas haluaa lisää testejä tai tuotteita, vaikka mielestäni oleellisempaa olisi selkeästi keskittyä vaikkkapa riittävään lepoon, uneen, stressinhallintaan, ruokavalioon, ruoansulatukseen ja perusravintolisäohjelman rakentamiseen ja noudattamiseen.

Sanon kuitenkin ehdottomasti "kyllä" laboratoriotesteille silloin kun niitä teetetään osana kokonaisvaltaista hoitoa, silloin kun testi on valittu oikein ja kun testin tuloksesta voi olla selkeää käytännön hyötyä.

Onko ravintoterapiasta apua kilpirauhasen vajaatoiminnassa?

Sain vuoden 2016 loppuvuodesta suoritettua kaikki ravintoterapeutin opinnot Terveysopisto Saluksesta. "Pakollisten" opintojen rinnalla olen myös neljä viimeistä vuotta jatkuvasti käynyt myös täydennyskoulutuksissa. Olen ahminut tietoa. Loppuvuodesta alkukesään ahersin diplomitöiden parissa. Sain tietää että diplomityöni on hyväksytty. Nyt sitten vain odottelen että opiston työntekijät palailevat kesälomilta, jotta saisin oikein viralliset paperit ja voisin nimittää itseäni diplomiravintoterapeutiksi. Siksi puhun tässä kirjoituksessa jo ravintoterapiasta ravintoneuvonnan sijaan.

Hiljattain minulta kysyttiin, että olenko ihan oikeasti osannut auttaa kilpirauhaspotilaita. Koska olen itse kilpirauhaspotilas ja sekä oman tilanteeni, että myöskin kasvaneen kiinnostukseni vuoksi olen perehtynyt aiheeseen. Siksi melkoinen osa asiakaskuntaani on kilpirauhaspotilaita. Tarve tuntuu olevan ihan valtava kilpirauhaspotilaiden saada apua itselleen. Tämä näkyy myös vertaistuessa sekä Suomessa, että kansainvälisesti. Melkoinen osa kilpirauhaspotilaita eivät ole tyytyväisiä lääkäriltä saamaansa hoitoon. Lääkitysten kanssa on isoja ongelmia. Millähän lääkärit saisi ymmärtämään, että he tarvitsevat lisää käytännön osaamista ja syvällisempää ymmärtämystä auttaakseen kilpirauhaspotilaita entistä paremmin?

Olen minä pystynyt auttamaan kilpirauhaspotilaita. Toisia enemmän, toisia vähemmän. Joskus kun tilanne on hankala, mikä tahansa pienikin edistyminen voi parantaa olennaisesti elämänlaatua. Joskus olen voinut auttaa ihan uskomattoman paljonkin. Silloin tuntuu että ihan pakahtuu onnesta toisten puolesta. Joskus on löytynyt juuri se olennainen asia, jonka avulla asiakkaani on päässyt eteenpäin. Pikkuisen kuivailen välillä poskia kun silmäkulmat oudosti alkavat hikoilemaan kun asiakas kertoo edistymisestään. Hän on kuitenkin itse arkensa sankari, joka on niitä tarvittavia asioita tehnyt, jotka ovat johtaneet tuloksiin. Minä olen auttaja ja rinnallakulkija.

Mikä sitten on olennaista jos on kilpirauhasen vajaatoiminta?

Syy:

On olemassa eri syitä vajaatoiminnalle. Joillain kilpirauhanen puuttuu synnynnäisesti tai on jouduttu kirurgisesti poistamaan, joillain kyse on autoimmuunisairauden mukanaan tuomasta vajaatoiminnasta, jollain on ensin ollut liikatoiminta joka kilpirauhasen poiston tai kilpirauhasen radiojodin tai muun tuhoutumisen vuoksi on johtanut lopulta vajaatoimintaan. Jollain syy voi olla vaikkapa jodin puute tai esimerkiksi aivolisäkkeen kasvain tai vaurio. Jollain kilpirauhasessa tai sen hormonituotannossa ei sinänsä ole vikaa, mutta kehon muut epätasapainotilat ovat johtaneet siihen että vajaatoiminta ilmenee solutasolla vaikka hormonimäärät veressä olisivat normaalit tai vain hieman pielessä. Monilla syyt ovat moninaiset eikä ole harvinaista että samalla ihmisellä vajaatoimintaan on vaikuttamassa useakin eri syy. Kirjassa "Why do I still have hypothyroid symptoms" esitellään 22 erilaista kilpirauhasen vajaatoimintaa. Usein syihin liittyy jollakin tavalla epätasapainossa oleva immuniteetti, johon mm. ravitsemuksella ja suoliston tilalla on suuri merkitys.

Lääkitykset:

En ole lääkäri enkä voi säätää ihmisten puolesta hänen lääkityksiään. Siksi teenkin aina selväksi että voin esittää mielipiteeni tai arvailuja, mutta se ei tarkoita että antaisin jonkin hoitosuosituksen. En diagnosoi enkä tietenkään kirjoita reseptejä. Tosiasia on kuitenkin se, että vääränlainen lääke kilpirauhasen vajaatoimintaan tai virheellinen annostus on tosi yleisiä pullonkauloja sille että voitaisiin ja jaksettaisiin paremmin. Suomi on täynnä vajaa- ja virhelääkittyjä kilpirauhasen vajaatoimintaa potevia. Monille on lääkäri sanonut että arvot on normaalit, joten lääkitys on kunnossa eikä sun oireet voi johtua kilpirauhasen vajaatoiminnasta. Moni uskoo kyseenalaistamatta mitä lääkäri sanoo ja silti kilpirauhasen vajaatoiminnan oireet ovat läsnä täysimääräisinä. Jos mietit omaa lääkitystäsi, niin etsipä käsiisi kilpirauhasen vajaatoiminnan oirelistaa vaikka googlaamalla netistä tai lukemalla lääkärikirjasta. Etsi tietoa useasta lähteestä, sillä yksittäisen lähteen tiedot voivat olla puutteelliset. Onko sinulla vielä selviä merkkejä kilpirauhasen vajaatoiminnasta vaikka lääkärin mielestä laboratoriokokeiden perusteella kaikki on ok?

Lääkityksiä on olemassa erilaisia Thyroxinin lisäksi. Thyroxin on synteettisät T4-hormonia. T4-hormoni eli tyroksiini ei ole kuitenkaan aktiivinen kilpirauhashormoni. Sen tulee muuntua T3-hormoniksi eli trijodityroniiniksi. Kaikilla tämä muunto ei ole kovin tehokasta. Siksi merkittävä osa potilaista jää oireisiksi pelkällä Thyroxinilla, vaikka heille usein uskotellaankin että heidän lääkityksensä on ok. Eläinperäiset kilpirauhasvalmisteet on valmistettu sian kilpirauhasesta ja ne sisältävät kaikkia kilpirauhashormoneja. Monet ovat erittäin tyytyväisiä eläinperäisiin valmisteisiin. Saatavilla on myös synteettistä T3-hormonia eli aktiivista kilpirauhashormonia, jota yhdistetään usein Thyroxiniin. Ne harvat lääkärit jotka sitä ymmärtävät ja uskaltavat työssään käyttää, yleensä valitettavasti annostelevat sitä riittämättömästi. Monilla toimii parhaiten lääkitys, jossa T3-hormonin osuus on melko suurikin, ei vain esim. viidesosa verrattuna Thyroxiniin vaan jopa niin että Thyroxinia on mikrogrammamääräisesti pienempi osuus kuin T3-hormonia. Jotkut voivat selvästi parhaiten pelkällä T3-hormonilla.

Muita kuin Thyroxinia on nykyään perin vaikea saada Suomesta. Tämä johtuu typerästä ajojahdista ja asenneongelmista, joista olen kirjoittanut tässä blogissa paljonkin. Kirjoitukset löytyvät sivupalkin sanahausta: kilpirauhaskiista.

Jos lääkitys on kovin pielessä, voi olla että ravintoterapeuttiset keinot auttavat vain rajatusti, mutta toisinaan ne auttavat silti merkittävästi.

Minulla on myös asiakkaita, jotka eivät halua lääkitystä, ainaaan ennenkuin ovat ensin kokeilleet auttaako muunlainen hoito. Kaikilla ei ole niin vakava tilanne että he tarvitsisivat lääkityksen välttämättä heti. Monilla kilpirauhasarvot eivät ole olleet laboratoriotesteissä niin pielessä että he edes olisivat saaneet lääkityksen. Lääkitystä eivät lääkärit määrää aina silloinkaan kun sille oikeasti olisi tarvetta. Toisinaan se lääkitys lopulta tarvitaan, mutta ilahduttavan usein kun ongelmiin on saatu puututtua riittävän ajoissa, ei olekaan ollut myöhäistä korjata tilannetta kokonaisvaltaisella hoidolla. On ihan loogista, että jos vajaatoiminta johtuu jodin puutoksesta, pitää ihmisen saada tarpeeksi jodia ja todennäköisesti on silloin myös muita ravintopuutoksia. Jodin kanssa olisi tärkeä aina ottaa myös seleeniä. Jos vajaatoiminta johtuu autoimmuunitulehduksesta kilpirauhasessa, sitä on saatu hillittyä mm. funktionaalisen lääketieteen keinoin ja ruokavaliona toimivat silloin erityisen hyvin paleoottiset ratkaisut. Erilaisista rasitus- ja sairaudentiloista johtuvissa kudostason kilpirauhashormonien häiriöissä (Non thyroidal illness) on tietenkin tärkeää pyrkiä selvittämään taustasyyt ja hoitamaan niitä kuntoon.

Kokonaisuus:

Itselläkin kesti pitkään alkaa hahmottamaan että kyse on AINA muustakin kuin kilpirauhasen vajaatoiminnasta. Jos vajaatoiminta on päässyt kehittymään tai jos sen hoidon kanssa on ongelmia, kehossa on jo meneillään hyvin paljon kaikkea muutakin. Ei tule hoitaa kilpirauhasta, vaan tulee hoitaa ihmistä. Tähän sisältyy myös henkisen aspektin huomioiminen ja mm. stressinaiheiden ja stressinsietokyvyn tarkasteleminen. Ravintoterapian ydin on siinä että yksilöllisellä tavalla löydetään ne kohdat, joissa elimistöllä on epätasapainotilaa ja pyritään ravintoterapeuttisin keinoin saattamaan niitä tasapainoon. Kun elimistöä vähän autetaan, sillä on uskomattomia kykyjä lähteä tasapainottamaan ja parantamaan itseään.

Tarina voi vaikka olla sellainen, että ensin syötiin aikuisuuteen asti gluteenia ja maitoa, vaikka ne eivät sovi. Oireita vain ei ole osattu yhdistää gluteeniin ja maitoon ja ne ovat voineet hiipiä niin hiljaa että syyksi on arvioitu jotakin muuta tai sitten on vain ajateltu että "olen tällainen, ei sille mitään voi". On voinut ilmetä myös esimerkiksi jokin infektio, raju järkyty, stressi tai mielipahan aihe, jonka jälkeen kilpirauhasen vajaatoimintaoireet ovat ilmaantuneet.

Kun on kilpirauhasen vajaatoiminta, tärkeitä kysymyksiä ovat mm: Mitä muuta on meneillään, mitä muita sairaudentiloja on todettu, mitä kaikkea elämässäsi on tapahtunut ja mitä kaikkea oli meneillään juuri silloin kun vajaatoiminta on diagnosoitu tai kun oireet pahenivat.

Ravintoterapiaan sitoutuminen ja toimiva vuorovaikutus:

Suurin osa asiakkaistani on oikein hyvin sitoutuneita ravintoterapiaan ja ovat valmiita ottamaan vastaan neuvojani. He myös kyselevät tarvittaessa lisää jos eivät ole vielä jotakin asiaa oikein ymmärtäneet ja he kertovat myös rehellisesti jos joku homma mättää tai ei ole onnistunut tai toiminut. Parhaimmillaan yhteistyö sujuu hyvässä hengessä, hyvällä kommunikaatiolla ja voidaan yhdessä sekä itkeä takapakkeja, että iloita edistymisistä.

Joillain voi olla kuitenkin etukäteen jokin mielikuva siitä miten ravintoterapia tullaan toteuttamaan. Saattaa tulla yllätyksenä, että usein lähdetäänkin liikkeelle vähän erilaisista asioista kuin mihin oltiin henkisesti varauduttu. Ei siis välttämättä vaan neuvota jotain tiettyä ruokavaliota ja rakenneta ravintolisäohjelmaa eikä terapeutti välttämättä suosittelekaan juuri sitä funktionaalisen lääketieteen testiä heti tehtäväksi, jota asiakas oli ajatellut. Vaikka terapeutti perustelisikin suosituksiaan, voi joskus olla hankala hyväksyä terapeutin kaavailemaa suunnitelmaa.

Kilpirauhasen vajaatoimintapotilailla ravintoterapiassa ovat usein keskeisinä teemoina aluksi ruoansulatuksen tukeminen, ruokavalion viilaus yksilölliseksi ja suoliston tasapainottaminen. Lähdetään usein liikkeelle myös siitä että ihan ensisijaisia tavoitteita on ravintopuutosten korjaaminen. Muuta optimoimista nähdään usein parhaiten tehdä kun näitä tiettyjä perusasioita on ensin saatettu paremmalle tolalle. Ei ole harvinaista että olo virkistyy jo melkoisesti siitä että aletaan juomaan enemmän vettä ja lisäämään kasviksia ja marjoja ruokavalioon. Päähäiritsijät ruokavaliossa ovat usein viljat, varsinkin gluteeniviljat ja maitotuotteet.

Ei ole aina varauduttu ja valmistauduttu siihen että tarvitaan hieman opettelemista, miettimistä, sopeutumista ja jopa kurinalaisuutta kun lähdetään kokeilemaan muutoksia ravintoon ja toteuttamaan erilaisia ravintolisäohjelmia. On olemassa sanonta: vain otettu lääke auttaa. Aivan hyvin voitaisiin sanoa, että vain noudatettu neuvo auttaa. Jos ei ole valmis näkemään yhtään vaivaa, ei ravintoterapia silloin voi toimia.

Voi myös olla pelkoja: Mitä jos en onnistukaan tässä, jos tämä onkin minulle liian vaikeaa. Peloista ja huolenaiheista kannattaa kertoa, jotta voit saada tukea terapeutiltasi. Sitä varten hän on olemassa, että neuvoo, auttaa ja tukee. Jotkut haluavat perua seuraavan ajan jos heistä tuntuu etteivät he ole onnistuneet vaan juttu on mennyt pieleen tai jos tuntuu että motivaatio on kateissa. Juuri silloin pitääkin keskustella terapeutin kanssa, jotta voi saada taas neuvoa, tukea ja kannustusta. Neuvo voi olla vaikkapa yksinkertaisuudessaan se, että "sovitaan nyt, että tämän meidän Skype-palaverin jälkeen haet heti kauppakassin ja menet sinne kauppaan ja ostat sieltä jotain herkullista sun terveyttä hellivää hyvää ruokaa ja laitat siitä itselles lounaan. Näin saat onnistumisen kokemuksen ja motivaatiosi kasvaa ja myös huomaat että kyllä sinä pystyt tähän. Jätät nyt vaan ne keksit sinne kauppaan muiden turmioksi!"

Joskus asiakkaalla saattaa olla käsitys, että funktionaalinen lääketiede tai ravintoterapia ei ole toiminut, mutta todellisuudessa ei ehkä ole kommunikoitu riittävästi ja riittävän rehellisesti tai ei ole noudatettu neuvoja. Ainahan ei voi etukäteen tietää että kenties jokin keino ei sovellu tai jokin tuote sovi. Tällaisissa tilanteissa pitää keskustella terapeutin kanssa, jotta voidaan tarvittaessa säätää asioita kohdilleen tai muuttaa suunnitelmaa lennosta. On myös hyvä rehellisesti sanoa jos ei ole pystynyt noudattamaan joitain neuvoja. Silloin voidaan miettiä pitäisikö muutoksia tehdä hitaammassa tahdissa vai onko tilanne sellainen ettei ravintoterapialla oikein päästä eteenpäin juuri tällä hetkellä. Tällaisia tilanteita voi olla vaikka se, että onkin niin huonossa kunnossa eikä saa tarpeeksi apua ja tukea että pystyisi esimerkiksi kokeilemaan tietynlaista ruokavaliota tai toteuttamaan ravintolisäohjelmaa.

Kun on syntynyt avoin ja luottamuksellinen yhteys asiakkaan kanssa ja hommat on saatu hyvin pyörimään, yleensä on saatu aivan erinomaisia tuloksia. Tunteista ja fiiliksistäkin on tärkeä puhua ja myöskin pidän sitä todella tärkeänä, että ohjeet joita annan ovat riittävän käytännönläheisiä ja konkreettisia. On myös tärkeä ohjata asiakasta tarvittaessa muille auttajille kuten lääkärille tai vaikkapa kiropraktikolle tai psykofyysisen fysioterapeutin luo. Joskus kollegalla voi olla käytössään jokin hyvä mittaustapa, josta arvelen asiakkaan hyötyvän. Silloin suosittelen kollegallani käymistä.

Ylipäätään kun pidän mielessä johtoajatuksena: "Miten tuota ihmistä voin parhaiten juuri nyt auttaa", se on vienyt pitkälle. Konkreettiset hyödyt niissä ongelmissa, joihin asiakas on tullut hakemaan minulta apua on tietenkin tärkeät, mutta olen myös havainnut miten tärkeää ihmisille on myös kokemus kuulluksi tulemisesta ja siitä että joku ymmärtää heitä. Kilpirauhaspotilas on usein saanut kokea olevansa väärinymmärretty ja aivan yksin.

Millä tavalla sitten ravintoterapia kilpirauhasen vajaatoiminnassa auttaa?

Se auttaa usein kokonaisuuteen. Ihminen ei ole välttämättä tietoinen että kaikki hänen oireensa eivät liity vain vajaatoimintaan vaan myös mm. inflammaatioon eli elimistön hiljaiseen tulehdukseen, virheravitsemukseen, raudanpuutoksiin ja muihin ravintopuutoksiin, muihin hormoniepätasapainotiloihin kärkipäissä sokeriaineenvaihduntaan liittyvä hormonitoiminta, stressihormonit ja sukuhormonit.

Jos solut eivät toimi kunnolla johtuen mm. virheravitsemuksesta, inflammaatiosta ja ravintopuutoksista, kilpirauhashormonitkaan eivät toimi niissä kunnolla. Joskus taustalta voi lopulta löytyä myös muita merkittäviä terveyteen vaikuttavia seikkoja kuten sairauksia joita ei ole vielä diagnosoitu. Olen usein suositellut että asiakas menisi lääkäriin kun näen että hänen oirekokonaisuutensa voi viitata johonkin sairauteen.

Kokonaisuus on usein kuin palapelin kokoamista. Elimistön toimintojen tukeminen ravintoterapeuttisin keinoin ja mm. suoliston tukeminen voivat vaikuttaa myös siihen miten hyvin kilpirauhaspotilaan keho pystyy muuntamaan varastohormoni T4:stä aktiivista T3-hormonia. Tällä on todella iso merkitys vointiin.

Olemme sitä mitä syömme, tai oikeastaan mitä imeytämme. Ravinnolla on tärkeä merkitys kehon kaikkiin toimintoihin, myös hormonitoimintaan ja kilpirauhasen hormonien toimintaan.

Kilpirauhasen vajaatoiminta, ruoansulatus ja suolisto

Funktionaalisen lääketieteen näkökulmaa ruoansulatuksen ja suoliston huomioimiseen kilpirauhasen vajaatoimintapotilailla

Työskentelen kilpirauhaspotilaiden parissa sekä vertaistuessa, että työssäni kokemusasiantuntijana ja ravintoterapiaopiskelijana. Minulla on etu työskennellä yhteistyössä monien asiantuntijoiden kanssa asiakkaitani auttaessa ja minulle on tässä muutaman vuoden aikana muodostunut melko hyvää kuvaa siitä, millaisia oireita ja terveysongelmia niillä yksilöillä usein on, joilla on kilpirauhasen vajaatoiminta tai siihen selkeästi viittaava oireisto. Tietynlaiset ongelmat löytyvät lähes aina sieltä taustalta ja ne liittyvät mahasuolikanavaan.

Puutteellinen ruoansulatus

On hyvin tavallista, että kilpirauhasen vajaatoimintapotilaalla on puutteellinen ruoansulatus. Voi olla vaikea tässä kohden päätellä oliko ensinnä muna vai kana, vajaatoiminta vai ruoansulatusongelmat,  mutta pitäisi aivan ensimmäisenä kiinnittää huomiota siihen, että ruoka sulaa riittävän hyvin. Miksi? Siksi, että elimistömme toiminta riippuu pitkälti siitä saammeko riittävästi kaikkia ravintoaineita. Puutteellisesti sulaneesta ruoasta ei imeydy tarpeeksi hyvin mikroravintoaineita elimistömme toimintojen, kuten kilpirauhasen käyttöön. Lisäksi puutteellisesti sulanut ruoka ärsyttää suolistoa ja suolen pinta voi muuttua liian läpäiseväksi. Tämä altistaa mm. allergioille, yliherkkyyksille ja maksan kuormittumiselle.

Maksa voi kuormittua siitä, että se joutuu käsittelemään suolistosta porttilaskimon kautta tulevia puutteellisesti pilkkoutuneita ruoan ainesosia vierasaineina kuin myös siitä, että huonosti voivassa suolistossa majailee epäterve suolistomikrobikanta, josta vapautuu toksiineja maksa paran ja muutenkin elimistö paran riesaksi. Kun maksa ja suolisto ovat rasittuneessa tilassa ja meillä on ravintopuutoksia, elimistön kyky taistella myös ulkoapäin tulevia myrkkyjä, kuten saasteita, myrkyllisiä muoveja, lääkejäämiä, raskasmetalleja ja torjunta-aineita vastaan heikkenee. Mitä toksisempi ihminen on, sitä alttiimpi hän on monenlaisien sairaudentilojen kehittymiselle. Ruoansulatuksesta ja suoliston kunnosta on siis todella tärkeä huolehtia, vaikkakin on helppo vuosien varrella tottua erilaisiin ruoansulatusongelmista kieliviin oireisiin, kuten närästykseen, röyhtäilyyn, ilmavaivoihin, ripuliin, ummetukseen, turvotukseen ja väsymykseen.

Puutteelliseen ruoansulatukseen liittyy hyvin usein läheisesti puutteellinen suolahapon eritys. Yleisesti luullaan, että närästys kertoo aina suolahapon liikaerityksestä. Yleisesti saatetaan syödä vuosikausia närästyslääkkeitä, jotka johtavat ravintopuutosten kehittymiseen, kun ruoka ei sula kunnolla ja kehittyy suoliston epätasapainotila . Suoliston epätasapaino vaikuttaa taas  koko kehoon.

Mistä tiedämme, onko meillä puutteellinen suolahapon eritys? Jotakin voi päätellä siitä, missä vaiheessa närästysoireet tulevat. Jos närästys tulee nälkäisenä ja syöminen auttaa, se voi kertoa ruoan olevan se, joka auttaa sitomaan itseensä liiallisen suolahapon ja närästys helpottaa kunnes taas maha on tyhjempi. Jos närästysoireet alkavat pian syömisen jälkeen, se on usein merkki puolestaan puutteellisesta mahahapon erityksestä. Suolahapon vajaaeritys on paljon yleisempi närästyksen syy kuin suolahapon liikaeritys. Tämän ovat havainneet mm. funktionaalisen lääketieteen ravintoasiantuntijat asiakastyössään kautta maailman. Koululääketieteen ja ravitsemustieteen puolella tätä ilmiötä ei kuitenkaan tunneta. Puutteelliseen mahahapon eritykseen liittyy usein myös turvotusta, röyhtäilyä, tunnetta että maha on täynnä pitkään jo pienilläkin annoksilla ruokaa. Koska puutteellinen ruoansulatus ärsyttää koko suolistoa, ongelmat voivat esiintyä hyvin moninaisilla tavoilla.

Luontaistuotekaupoissa on saatavissa suolahappokapseleita tai tabletteja, joilla voi testata suolahappotilannettaan. Suolahappovalmistetta ei tule testata, jos närästys on ärsyttänyt ruokatorvea tai on epäilys siitä, että mahalaukun seinämässä tai pohjukaissuolessa on tulehdusta tai haavaumaa. Voi olla viisasta antaa lääkärin ensin tähystää tilanne jos oireet ovat pahat ja jatkuneet pitkään. Myös GastroPanel-veritesti (linkki: http://gastropanel.com/fi ) voi antaa tärkeää informaatiota mahalaukun tilasta. Kaisa Jaakkola on kirjoittanut hyvin seikkaperäisen ohjeen mahahappojen testauksesta: http://kaisajaakkola.com/2012/02/vatsahappotesti/ Lootuskaupassa on myös olemassa suolahappokapseleita, joissa ei ole maidon ainesosia. Solgarin suolahappovalmisteita saa laajemmin luontaistuotekaupoista, mutta ne sisältävät maidon ainesosia eivätkä siis sovi niille, jotka noudattavat täysin maidotonta ruokavaliota.

Suolahappolisää saatetaan tarvita joitakin kuukausia tai jopa pari vuotta, mutta kokonaisvaltaisella hoidolla saadaan yleensä ajanoloon oma tuotantokin palautettua. Poikkeuksena tästä ovat henkilöt, joilla on atrofinen gastriitti eli mahalaukun seinämä on pysyvästi vaurioitunut. Tällöin myös B12-vitamiini tavallisesti annetaan säännöllisin väliajoin pistoksina, sillä sen imeytyminen on riippuvainen mahalaukun seinämän normaalista toiminnasta.

Lievemmissä ruoansulatusongelmissa voidaan saada apua myös esimerkiksi omenaviinietikan nauttimisesta aterian yhteydessä tai ruotsintipoista. On hyvä myös tiedostaa, että ei ole ollenkaan harvinaista, että alakanttisten mahahappojen ja muiden mahaoireiden taustalla voi olla myös puutteelliset kortisolitasot, vaikka ne laboratoriotesteissä olisivatkin viitearvoissa.

Joskus tarvitaan apuna lisäksi myös muita ruoansulatusentsyymejä. Näitä on melko hyvin saatavilla luontaistuotekaupoista mm. Solgarin ja Enzymedian tuotemerkeiltä. Jos proteiinien pilkkoutuminen on heikkoa, voimme jäädä paitsi riittävistä aminohapoista. Erityisesti punaisen lihan sisältämää proteiinia on monien vaikea sulattaa varsinkin, jos suolahappoa puuttuu. Mahdollisesti osa kasvissyöjistä on siirtynyt kasvissyöjiksi joko tietoisesti tai tiedostamattaan, koska liha ei heillä ole sulanut kunnolla eikä sitä ole tuntunut mielekkäältä siksi syödä.

Jos rasva ei sula kunnolla, se voi aiheuttaa ripulia ja kelluvia ulosteita. Rasvahappojen ja rasvaliukoisten vitamiinien puutosta voi esiintyä henkilöillä, joilla sappinestettä tai haiman lipaasia ei erity tarpeeksi. Näitä tarvitaan rasvojen pilkkoutumiseen imeytyvään muotoon. Muistathan, että mahakivut, varsinkin äkilliset ja kovat ovat aina syy hakeutua lääkäriin. Syynä voi olla vaikkapa sappikivet.

Myös tietynlaisten hiilihydraattien pilkkoutumisongelmat ovat tavallisia. Niihin voi auttaa mm. laktoosin välttäminen ja/tai nk. FODMAP-ruokavalio. Tällainen ruokavalio on kuitenkin melko työlästä toteuttaa pitkiä aikoja ja se ei välttämättä ole tarpeen loppuelämäksi, jos ruoansulatus- ja suolisto-ongelmia onnistutaan hoitamaan riittävän yksilöllisesti ja kokonaisvaltaisesti, kuten funktionaalisessa lääketieteessä pyritään toimimaan. Kokonaisvaltaisella, yksilöllisellä tutkimisella ja hoitamisella, kun mahasuolikanavan vaivoja poteva itse sitoutuu hoitoon ottamalla vastuun omasta hyvinvoinnistaan, ovat monet sellaisetkin päässeet vapaaksi pitkäaikaisista maha-ja suolisto-ongelmista, joilla lääkäri on diagnosoinut jonkin sairauden, kuten ärtyneen suolen oireyhtymän ja kehottanut vain oppimaan elämään vaivojen kanssa.

 Suoliston epätasapaino

Nykymaailmassa harvoilla ei ole minkäänlaisia vatsanväänteitä tai jonkinasteisia ruoansulatus- ja suolisto-ongelmia. Miljoonat myrkyttävät parisuhteitaan jatkuvilla ilmavaivoilla, sietävät iltapäivisin töissä lounaanjälkeistä mahan turvotusta ja väsymystä, sairastelevat antibioottikuurin jälkeen jatkuvasti, kun antibiootti on häirinnyt suoliston mikrobistoa laskien vastustuskyvyn mm. erilaisille infektioille huonoksi. Tässä vain siis pari käytännön esimerkkiä siitä miten mahasuolikanavan tila voi vaikuttaa päivittäiseen elämäämme.

Kilpirauhaspotilaan kannalta suoliston kunto on myös aivan olennainen. Funktionaalisessa lääketieteessä tiedetään, että suoliston lisääntyneellä läpäisevyydellä on tekemistä mm. autoimmuunityreoidiitin eli autoimmuuniperäisen kilpirauhassairauden kanssa ja että monilla kilpirauhasen vajaatoimintaa potevilla, varsinkin niillä, joilla vajaatoiminta on autoimmuunitulehduksen aikaansaamaa, ongelmallisimmat ruoka-aineet ovat gluteeniviljat ja maitotuotteet. Paleo-tyyppisistä ruokavalioratkaisuista on saatu erinomaisen hyviä tuloksia sen ohella, että lääkitys on oikeanlainen ja ihmistä on muutenkin hoidettu riittävän kokonaisvaltaisesti. Sen sijaan niillä on hoidossaan usein paljon huonommat tulokset, jotka keskittyvät liiaksi pelkän lääkityksen titraamiseen ja joilla ei riittävän suurella intensiteetillä ja periksiantamattomuudella keskitytä huolehtimaan ruokavaliosta, ruoansulatuksesta ja suoliston tasapainosta. Vajaatoimintapotilailla on usein monenlaisia ravintopuutoksia, joten aluksi melko tehokkaitakin ravintolisäohjelmia on käytetty hyvällä menestyksellä.

Ummetus on myös varsin tavallista kilpirauhasen vajaatoiminnassa. Vajaatoiminta heikentää suoliston motiliteettiä eli kykyä liikuttaa sisältöään. Ummetus helpottaa usein jo sillä, että lääkitys saadaan toimivaksi ja riittäväksi tai jos lääkitystä ei tarvita ja kilpirauhasen toimintaa saadaan tuettua luonnollisin keinoin. Ummetus tuottaa erittäin epämukavan olon ja sen lisäksi se myrkyttää kehoa mm. sitä kautta, että elimistöön imeytyy takaisin sellaisia aineita, joita elimistön on ollut tarkoitus poistaa mm. sappinesteen mukana ulos kehosta. Ummetus vahingoittaa ajanoloon myös suoliston seinämää. Lisäksi ummettuneessa suolistossa on myös usein epäterve bakteerikanta tuottamassa elimistöön toksiineja. Kakata pitäisi joka päivä ainakin kerran, eikä ulos tuleva tavara saisi olla sen enempää tuskallisesti ulos puserrettua rautakankea kuin löysä läjäkään.

Ummetukseen voi auttaa kuitujen lisääminen ruokavalioon mm. kasvisten ja erilaisten kuitulisien muodossa, mutta akuutissa ummetusvaiheessa kuidun lisääminen voi pahentaa tilannetta. Myös riittävä veden juominen ja riittävä rasva ruokavaliossa ovat tärkeitä ummetuksen ehkäisijöitä. Jos tilanne pääsee tosi vaikeaksi, saatetaan tarvita apteekissa myytäviä pienoisperäruiskeita esim. kertaluonteisesti. Marketeissakin myytävät halvat magnesium-oksidivalmisteet usein auttavat myös ummetukseen, sillä ne imeytyvät heikonlaisesti elimistöön, mutta vetävät vettä perässään suolistoon näin löystyttäen suolen sisältöä.

Kun olen katsonut kilpirauhasen vajaatoimintapotilaiden funktionaalisen lääketieteen suolistoanalyysitestien tuloksia, monilla löytyy suolistomikrobiston epätasapainotiloja. Toisinaan joitain epäterveitä kantoja joudutaan häätämään antibiooteilla tai luonnontantibiooteilla, toisinaan riittää "hyvien" kantojen lisääminen ja suoliston hoitaminen ruokavaliolla, ravintolisillä ja yrtein. Kaikille tavanomaiset probioottivalmisteet eivät sovi, jos havaitaan, että näytteessä laktaattitasot ovat korkeat. Tällöin tilataan erityisvalmiste. Usein kuitenkin toimii laadukas probioottivalmiste luontaistuotekaupasta ja sen rinnalle boulardii-valmiste. Hyviä merkkejä ovat mm. Biolatte ja Biomed. Jos mahasuolikanava on ärtynyt, sitä voi hoitaa myös mm. glutamiini-aminohapolla, joka auttaa korjaamaan mahasuolikanavan seinämän epiteelikerrosta. Myös mm. lakritsijuurivalmiste, josta on poistettu verenpainetta nostava glykyrritsiini-ainesosa rauhoittaa monien mahaa.

Funktionaalinen lääketiede ja kilpirauhasen vajaatoiminta

Kun funktionaalisessa eli kokonaisvaltaisessa lääketieteessä hoidetaan ruoansulatus- ja suolisto-ongelmia kilpirauhaspotilailta, joudutaan ottamaan huomioon hyvin moninaisia asioita. Lähdetään liikkeelle tiedon keruusta eli asiakasta pyritään haastattelemaan mahdollisimman perusteellisesti. Millainen on ollut terveyshistoria, millaisia sairauksia on suvussa, mitä on tapahtunut elämässä niinä aikoina kun hän on sairastunut, onko taustalla stressiä, vaikeita elämäntilanteita, menetyksiä, traumoja yms. On myös tärkeää kartoittaa ruokavaliota, ravintolisiä, kartoittaa lääkitystilannetta ja laboratoriokokeita lääkärin avulla. Kilpirauhasen vajaatoimintapotilailla haasteena hoidossa on mm. se, että kokonaisvaltainen hoito ei välttämättä tuota riittävästi tuloksia jos lääkitys on riittämätön tai vääränlainen ja toisaalta lääkitystä ei voi välttämättä vielä kohentaa jos keho ei ole riittävän vahva ottamaan vastaan tehokkaampaa tai oikeanlaisempaa lääkitystä. On siis tiedettävä mistä päin lähdetään liikkeelle kun tehdään moniammatillista yhteistyötä.

 Mistä aloitetaan?

Usein on parasta lähteä liikkeelle ruoansulatuksen ja suoliston tilan huomioimisesta ja kohentamisesta. Tällä tavalla saadaan varmistettua ravintoaineiden imeytyminen ja vähennettyä elimistöä kuormittavaa tilaa, joka syntyy mahasuolikanavan epätasapainotiloista. Ruokavalio laaditaan yksilöllisesti ja siitä karsitaan allergiaa ja yliherkkyyttä aiheuttavia ainesosia. Kilpirauhaspotilailla usein riittää viljojen tai maidon ja viljojen poisjättäminen, tosin joskus autoimmuunityreoidiittia lähdetään hoitamaan tiukemmalla autoimmuuniruokavaliolla. Käyttöön otetaan sopiva ja yksilöllisesti suunniteltu ravintolisäohjelma. Myös tulehdustilan eli inflammaation vähentäminen ja ennaltaehkäisy otetaan huomioon ruokavaliossa ja ravintolisäohjelmassa, samoin ruokavalion verensokerivaikutus. Vaikka ruokavalio olisi varsinkin aluksi tiukka, asiakkaita usein motivoi kohentunut olo  ja ravitsemuksen sekä mahasuolikanavan huomioiminen alkavat näkyä myös laboratoriotestien tuloksissa.

 Kilpirauhaspotilas on yksilöllinen kokonaisuus

Kun ihmisellä on kilpirauhasen vajaatoiminta, elimistössä on jo siihen mennessä kehittynyt epätasapainotila, joka on luonut otolliset olosuhteet sairaudentilan kehittymiselle. En ole vielä tavannut ketään, jonka ainoana terveysongelmana olisi kilpirauhasen vajaatoiminta. Se ei sairautena iske kuin salama kirkkaalta taivaalta, aiheuttaa sen sitten jodin puute, jokin lääkitys, autoimmuunitulehduksen kehittyminen, subakuutti kilpirauhastulehdus tai mikä tahansa muu vajaatoiminnan syy tai sen syntymiseen myötävaikuttanut asia. Meitä ihmisiä ei mielestäni ole järkevää hoitaa vain paloina: vain kilpirauhasta, vain päänsärkyä, vain ummetusta, vain poskiontelotulehdusta. Olisi aina syytä esittää kysymys: mistä tämä kaikki on saanut alkunsa? Syitä metsästämällä ja syihin puuttumalla saadaan aikaan pidempiaikaista hyötyä, kuin pelkkien oireiden hoitaminen lääkkeillä tai luontaistuotteilla.

Monet kilpirauhaspotilaat tuntevat olevansa aivan yksin terveysongelmiensa viidakon kanssa. Varsinkin jos ajatus kokonaisvaltaisesta hoidosta on uusi tai täysin tuntematon, voi olla melko haastavaa lähteä tukemaan hyvinvointiaan yksin. Tarvitaan vertaistukea, jota löytyy mm. sosiaalisen median vertaistukiryhmistä ja uudesta yhdistyksestä Suomen Kilpirauhaspotilaat ry:stä. Suomen Terveysjärjestö ajaa myös aktiivisesti kilpirauhaspotilaiden asiaa.

Silloin kun aloitetaan kokonaisvaltaisesta hoidosta ravitsemuksellisin keinoin, apua ja tukea voi saada myös funktionaalisen lääketieteen perusteita työssään käyttäviltä ravintoasiantuntijoilta ja funktionaalisilta lääkäreiltä. Ravintoasiantuntijoiden yhteystietoja löytyy mm. Suomen Ravintoterapiayhdistyksen sivuilta:  http://www.rafy.fi/index.php?item=460 Kannattaa myös vertaistuen parissa tiedustella suosituksia toisilta potilailta.

Voi tuntua kaukaa haetulta lähteä selvittelemään ruoansulatusta ja suoliston tilaa, jos kysymyksenä on se, miten kohentaa kilpirauhasen vajaatoimintaa potevan ihmisen hyvinvointia. Vaikka ei tiedostaisi juuri minkäänlaisia mahasuolikanavan oireita, niihin on silti syytä kiinnittää huomiota. Erinäisiin pieniltä tuntuviin oireisiin usein myös tottuu niin, että niitä alkaa pitämään normaaleina. Joku ajattelee, että on normaalia kakata vain kerran viikossa tai potea närästystä joka kerta, kun syö tiettyjä ruokia. Moni on tottunut rupsuttelemaan harvase päivä niin, että joutuu työpaikalla tekemään välillä ylimääräisen vessareissun ettei maha tule kipeäksi pidättelemisestä.

Kaikki mahasuolikanavan epätasapainotilat eivät myöskään tunnu mahan alueella. Ne saattavat tuntua ja näkyä ihossa, hiuksissa, lihaksissa, nivelissä, ajatustoiminnassa, mielialoissa ja energiatasoissa. Jos olet kilpirauhaspotilas tai epäilet, että sinulla voisi olla kilpirauhashormonien suhteen jonkinlaista epätasapainoa, pidä mielessä ruoansulatuksen ja suoliston rooli kilpirauhashormoneihin liittyvissä kysymyksissä.

Nina Saine kokemusasiantuntija, ravintoterapiaopiskelija

Teksti julkaistu alunperin Suomen Terveysjärjestön blogissa

Oksidatiivinen stressi ja antioksidantit

Antioksidanttipitoisia ruoka-aineita

Antioksidantti on tuttu sana ja ihmiset yleisesti tietävät että se liittyy johonkin terveelliseen, mutta mitä ovat antioksidantit ja mihin niitä tarvitaan? Tämä kirjoitus on pieni pintaraapaisu antioksidanttien ja vapaiden radikaalien elimistössämme jylläävään ikuiseen sotaan. Kumpi osapuoli on voitolla?

Vapaat radikaalit

Normaali aineenvaihdunta, kuten sokerin ja rasvan polttaminen energiaksi tuottaa vapaita radikaaleja. Myös tietyt immuunipuolustuksen solut tappavat taudinaiheuttajia tuottamalla vapaita radikaaleja. Vapaita radikaaleja ovat vapaat happiradikaalit (ROS, reactive oxygen species) ja vapaat typpiradikaalit (RNS, reactive nitrogen species). Vapaat radikaalit ovat atomeja tai molekyylejä joilla on pariton elektronimäärä, yleensä seitsemän elektronia uloimmalla elektronikuorella. Koska atomit pyrkivät elektronioktettiin, eli täydentämään uloimman elektronikuorensa, tämä tekee vapaista radikaaleista erittäin reaktiivisia. Elimistössä ne pyrkivät nappaamaan lähellä olevista molekyyleistä elektronin ja sitten puolestaan tästä molekyylistä tulee radikaali. Näin syntyy ketjureaktio, jossa voi muodostua yhä enemmän vapaita radikaaleja. Elimistössä vapaat radikaalit aiheuttavat tuhoa mm. solukalvoille, solujen "energiantuotantolaitoksille" mitokondrioille, DNA:lle ja immuunipuolustuksen soluille.

Antioksidantit

Laadukkailla ravintolisillä voit varmistaa riittävän antioksidanttien saannin.

Antioksidantit ovat suojaravintoaineita. Antioksidantit ovat aineita, jotka estävät vapaiden radikaalien tuhoa elimistössä tarjoamalla vapaalle radikaalille elektronin, jotta se lakkaa olemasta reaktiivinen. Usein se tässä tapauksessa itse muuttuu ainakin osittain radikaaliksi, jonka puolestaan pelkistää sitten joku toinen antioksidantti. Niinpä antioksidantit toimivatkin yhdessä synergisesti. Jotkut tieteelliset tutkimukset ovat tuottaneet tuloksia, joista on virheellisesti päätelty että antioksidanttien nauttiminen ravintolisinä ei ole terveydelle hyödyllistä, mutta näissä päätelmissä ei ole otettu huomioon, että antioksidanttien tulee toimia yhdessä eikä yksittäin otettuna. Toki myös käytetyn ravintolisän imeytyminen ja bioaktiivisuus vaikuttavat sen toimivuuteen antioksidanttina.

Antioksidanttijärjestelmään kuuluu kolmenlaisia antioksidantteja:

1. Antioksidantteina toimivat entsyymit, kuten superoksididismutaasit (SOD), glutationiperoksidaasit ja katalaasit. Näiden rakenteissa on hivenaineita, kuten sinkkiä, rautaa, mangaania, kuparia. Mm. siksi on tärkeää saada riittävästi hivenaineita ja varmistaa myös suoliston kunto, jotta ne pääsevät imeytymään suolistosta elimistöön riittävän hyvin.

2. Antioksidantit, jotka elimistö pystyy itse valmistamaan, kuten ubiqinon Q10 ja glutationi, tosin näistäkin voi olla usein pulaa ja mm. alkoholi kuluttaa nopeasti elimistön glutationivarantoja sillä glutationia tarvitaan myös alkoholin metabolointiin maksassa. Ubiqinon-tasot alkavat alentua jo nuorella aikuisella ja varsinkin ikääntyessä sitä kannattaa nauttia ravintolisänä. Ubiqinol-muodossa se on bioaktiivisinta ja menee varmiten solujen käyttöön. Se on tärkeä myös mm. sydänterveydelle.

3. Ravinnosta saatavat antioksidantit, kuten E-vitamiini, C-vitamiini, karotenoidit, seleeni, flavonoidit ja monet fytokemikaalit. Karotenoidien eli A-vitamiinin esiasteiden hieno puoli antioksidanttijärjestelmässä on se, että ne eivät itse muutu radikaaleiksi pelkistäessään radikaaleja. Erittäin tehokas antioksidantti on karotenoideihin kuuluva astaksantiini, joka on mikrolevien tuottava vaaleanpunainen pigmentti. Mm. äyriäiset, lohet ja äyriäisiä syövät flamingot saavat siitä punaisen värinsä. Kasvatetun lohen hinnasta jopa viidenneksen muodostavat kalan ruokintaan käytetty synteettinen astaksantiini, jolla saadaan loheen kaunis väri. Monet antioksidantit ovat voimakkaan värisiä, joten niitä saa ravinnosta etenkin värikkäistä kasviksista. Kuten monen muunkin ruoan suhteen, luonnosta vapaasti saatavat antioksidantit ovat ravinnetiheämpi kuin jalostetut ja viljellyt lajikkeet. Esimerkkinä vaikkapa villimustikka verrattuna viljeltyyn ja jalostettuun pensasmustikkaan. Kesällä luonnosta kerätyt villiyrtit eivät myöskään ole ollenkaan hassumpi vaihtoehto kaupan salaateille. Jos haluat hyötyä kaakaon antioksidanteista, valitse lähteeksi luomulaatuinen raakakaakao tai raakasuklaa, jota ei ole kuumennettu.

Oksidatiivinen stressi

Lisää kuvateksti

Sellaista tilaa jossa elimistön vapaita radikaaleja on liikaa antioksidantteihin verrattuna kutsutaan oksidatiiviseksi stressiksi. Tällöin vapaiden radikaalien tuho esim. aivoissa ja immuunijärjestelmässä, verenkiertoelimistössä ja ylipäätään ympäri kehoa saa jatkua ketjureaktiona ilman, että antioksidantit kykenevät riittävästi tuota tuhoa suitsimaan. Tila voi johtua vapaiden radikaalien kiihtyneestä toiminnasta, antioksidanttien vähyydestä (mm. hivenainepuute, ruoasta saatavien antioksidanttien puute, puutteellinen ruoansulatus ja ravinnon imeytyminen) tai molemmista.

Sisäsyntyisiä eli endogeenisia syitä vapaiden radikaalien toiminnan kiihtymiselle ovat mm. infektiot, jolloin kyse on normaalista, tarkoituksenmukaisesta ja ohimenevästä tilanteesta, kunhan infektio lopulta saadaan hallintaan. Immuunijärjestelmän tuottama hapetusstressi eli oksidatiivinen stressi valitettavasti tuhoaa myös tervettä kudosta, joten antioksidanttien ja myös energiaravintoaineiden, varsinkin proteiinien saanti on tulehduksen yhteydessä ja sen jälkeen tärkeää. Akuutti tulehdus kuluttaa kaikenkaikkiaan paljon aminohappoja. Muita endogeenisia syitä oksidatiiviselle stressille on stressi, liiallinen liikunta, krooniset sairaudentilat ja elimistön hiljaa kytevä tulehdus, joka johtuu pääosin virheellisestä ruokavaliosta. (mm. liian omega 6-voittoinen rasvansaanti, liian vähäinen omega 3-rasvansaanti, liiallinen sokereiden ja muiden "huonojen" hiilihydraattien saanti)

Ulkoisia eli eksogeenisia syitä hapetusstressille ovat mm. ilmansaasteet kuten pienhiukkaspäästöt, kuuma, kylmä, auringon UV-säteily, ja monet muut säteilyn lajit yms.

Oksidatiivinen stressi vaikuttaa negatiivisesti moneen asiaan terveydessämme. Kehon hiljaisen tulehduksen eli kroonisen inflammaation lisäksi se on tärkeä taustatekijä monien rappeutumissairauksien synnyssä. Jos mitokondrioitamme vahingoittuu ja tuhoutuu, solujemme kyky tuottaa energiaa heikkenee ja väsymme. Solumme eivät toimi kunnolla jos solukalvomme eivät ole kunnossa. Monet vapaaradikaalit ovat rasvahakuisia ja ovat varsinkin monityydyttymättömien rasvahappojen perään. Solukalvot, aivomme ja immuunipuolustuksen solut ovat siksi vapaiden radikaalien herkkua. Niille kelpaa myös DNA ja entsyymit, joten aikamoista tuhoa ne saavat aikaiseksi. Radikaalien hyökkäys myös vanhentaa ja raihnaistaa ennenaikaisesti.

Maaperämme, ravintomme ja ruokavaliomme on usein melko ravinneköyhää, joten ravinnosta saatavien antioksidanttien puute on erittäin yleistä. Mm. sairailla, toipilailla, stressistä kärsivillä ja paljon urheilevilla antioksidanttien tarve on kasvanut. Oksidatiivista stressiä voidaan hoitaa sekä pyrkimällä minimoimaan runsasta happiradikaalien syntyä esimerkiksi stressinhallinnalla, pitämällä liikunta kohtuullisena, ja pyrkimällä hoitamaan sairauksia ja elimistön epätasapainotiloja kokonaisvaltaisesti. Lisäksi on hyvä huolehtia terveellisesta antioksidanttipitoisesta ruokavaliosta, ruoansulatuksesta, suoliston kunnosta ja myös hyvästä ja monipuolisesti antioksidantteja sisältävästä ravintolisäohjelmasta.

Linkkejä:

http://www.antioksidantit.com/
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/13677624
http://www.tritolonen.fi/index.php?page=articles&id=192

Mikä on lisämunuaisuupumus?

Korkeat kortisolitasot

Verrattain nuorillakin ja myös vanhemmilla näyttäisi olevan melko yleistä liikarasitustiloista johtuva kortisolinerittymisen häiriö. Kortisolit voivat kohota kroonisesti mm. stressistä, liiasta liikunnasta, erilaisista sairaudentiloista kuten infektioista, homealtistuksesta, ravitsemuksen epätasapainosta, tietynlaisista lääkityksistä yms. Mikä kroppaa tai mieltä rasittaakaan, kortisolit voivat kohota. Myös kilpirauhasen vajaatoiminnan puutteellinen, väärä tai puuttuva hoito aiheuttaa lisämunuaisen kuorikerroksen hormoninerittymisen häiriöitä. Korkeista kortisoleista saattaa seurata mm. lihomista joka kohdistuu mahanseutuun, kasvoihin, niskan tyveen, mahdollisesti kaulaan. Ihminen saattaa myös näyttää pöhöttyneeltä. Myös hirsutismia ja raskausarpia voi esiintyä ja verenpaine voi kohota.  Tässä kohden on erotettava cushingin syndrooma, joka tavallisesti johtuu jostakin hormonikasvaimesta esim. lisämunuaisissa tai aivolisäkkeessä. Epäiltäessä korkeita kortisoleja tämän oireyhtymän mahdollisuus kannattaakin sulkea pois. Tähän on olemassa vakiintunut diagnostiikka laboratoriokokeineen ja kuvantamismenetelmin.

Tässä yksi esimerkki erittäin korkeista kortisoleista stressin seurauksena ilman että kyseessä on Cushingin syndrooma. Tämä testi on neljästi päivässä otettava sylkitesti. Kortisoli syljestä mitattuna on tutkimusten mukaan veritestiä luotettavampi, sillä sylkitesti mittaa aktiivista elimistön välittömästi käytettävissä olevaa kortisolia siinä missä veritestiin tulee mukaan myös plasman kuljettajaproteiineihin sitoutunut kortisoli. 

Tässä toinen esimerkki korkeista kortisoleista, jotka kuitenkin noudattavat edellistä esimerkkiä paremmin elimistön luonnollista kortisolin erittymisen rytmiä jossa kortisolit laskevat iltaa kohden ja vastaavasti aamuyöstä nousevat ollen varhaisena aamun tunteina korkeimmillaan.

Tällä sivulla hyvä kuvaesimerkki pahimmillaan siitä mitä merkkejä ihmisen kehossa voidaan havaita jos kortisolit ovat korkealla.

Mikäli kyseessä ei siis ole mahdollisesti kirurgiaa vaativa hormonikasvain vaan kortisolit ovat kroonisesti koholla muista syistä voidaan tilaa hoitaa luonnon keinoin. Psyykkiset tekijät on tosi tärkeä huomioida ja pyrkiä vähentämään ja hoitamaan stressiä. Myös liikunta kannattaa mitoittaa siten ettei muodostu liikarasitustiloja. Himoliikkujan elämä ei aina olekaan ehkä niin terveellistä kuin luulisi. Jos alat paljon urheillessa "pöhöttyä" ja verenpaine kenties nousee, höllää. (alhaisissa kortisoleissa liikunnasta joudutaan mahdollisesti pidättäytymään pitkiäkin aikoja)

Tietyt vitamiinit ja kaikenkaikkiaan tasapainoinen ravitsemus auttavat lisämunuaisakselin normaalia toimintaa. Nimenomaan korkeissa kortisoleissa tärkeäksi muodostuvat mm. kupari, sinkki ja kromi hivenravintoaineista. Kirjoituksessani nestetasapainon häiriöistä ja aldosteronista olen vitamiineista kertonutkin jo jotakin. Korkeita kortisoleja voi myös hoitaa adaptogeenisin yrtein. Näitä ovat mm. ruusujuuri, maca, gingseng, aswaghanda. Adaptogeeneja kannattaa käyttää kuureittain ja syödä useaa kerralla, sillä yksittäisillä adaptogeeneillä on erilaisia vaikutuksia. Adaptogeenien käytössä maltti on valttia, samoin kehon kuunteleminen. Kaikki adaptogeenit eivät sovi kaikille ja kaikkiin tilanteisiin. Tulsi eli pyhä basilika on yrttinä myös havaittu kortisolia alentavaksi. Tehokkaimpina keinoina voidaan käyttää fosfoseriiniä (eng. phospatidylcerin), jota saatetaan joutua ottamaan useitakin kertoja päivässä melko isoja annoksia, jopa 800mg päivässä. Kortisoleja tulee tarkkailla hoidon kuluessa etteivät ne laske liikaakin. Sylkitestit ovat hyvänä apuna, koska niiden avulla voidaan tärmällisemmin annostella fosfoseriiniä niihin ajankohtiin päivässä jolloin kortisolit ovat koholla. 

Sekaisin mennyt kortisolineritys ja kortisolitasojen lasku

Monilla alkaa olla jo tiedossa sellainen ongelma kuin lisämunuaisuupumus, englanniksi adrenal fatique, joskin tämä nimitys on hieman harhaanjohtava, sillä kyse on ennemminkin hypotalamus- aivolisäke-lisämunuaisakselin ongelmasta kuin siitä että lisämunuaiset varsinaisesti kudoksena menettäisivät kykynsä erittää kortisolia, kuten voi käydä melko harvinaisessa, mutta vakavassa Addisonin taudissa.  Lisämunuaisuupumuksessa kyse on elimistön säätelyjärjestelmän häiriintymisestä ja se on ennemminkin aivosairaus kuin lisämunuaissairaus. Lisämunuaiset ovat tavallaan hormonitehdas, jossa tuotetaan niitä hormoneja mitä aivoista käsin käsketään.

Miten lisämunuaisuupumus eli pitkittyneestä stressistä johtuva HPA-akselin (H=hypothalamus, P=aivolisäke, englanniksi pituitary gland, A=lisämunuainen, englanniksi adrenal gland) toimintahäiriö etenee? Aluksi kortisolitasot siis nousevat elimistön luonnollisena puolustusmekanismina rasitusta vastaan. Ajanoloon stressitilan pitkittyessä kortisolin vuorokautinen erittyminen saattaa alkaa mennä sekaisin. Tällaisesta tilasta käytetään usein nimitystä lisämunuaisuupumuksen vaihe kaksi, siinä missä kortisolien kohoaminen on vaihetta yksi.

Tässä aika tyyppiesimerkki sekaisin menneistä kortisolitasoista jolloin kortisolin vuorokautinen määrä ei ole vielä laskenut. Jos sylkitestipäivänä ottaa päiväunet, voidaan myös saada aikaan tällainen "hyppäys" kortisolikäyrällä, sillä päiväunet saattavat nostaa kortisoleja. Samoin kortisolit saattavat olla aamupäivästä epätavallisen koholla henkilöillä joilla on taipumus nukkua pitkään aamulla. Rytmi saattaa myös mennä sekaisin ja "kääntyä" päälaelleen jos ihminen tekee vuorotyötä

Tässä esimerkki tilanteesta, jossa kortisolin erittymisen vuorokausikäyrä on sekaisin ja tilanne on jo edennyt siihen että kortisolit ovat alkaneet laskea. Tällaisessa vaiheessa voi olo jo olla aika heikko ja huono. Jos potilas on kilpirauhaslääkityksellä, saattaa olla että isotkaan määrät lääkityksiä eivät helpota kilpirauhasen vajaatoiminnan oireistoa, lämmöt saattavat olla alhaiset ja esiintyy jo tyypillisiä alhaisten kortisolitasojen oireita.

Kun kortisolitasot alkavat vähitellen laskemaan, ollaan jo lisämunuaisuupumuksen vaiheessa kolme.

Esimerkki tilanteesta, jossa kortisolitasot ovat jo hyvin laskusuhdanteiset

Tässä jo vakava lisämunuaisuupumustila, jossa käyrä näyttä melko lailla jo "suoraa viivaa"

Tässä erittäin ansiokas kuvaus siitä miten tyypillisesti tarkemmin ottaen lisämunuaisuupumus usein etenee. Aikavälit ovat tottakai yksilöllisiä ja tilanteisiin sidottuja. Oireita alhaisista kortisolitasoista on paljon ja eri ihmisillä ne ovat vähän erilaiset.

Mistä apua?

Apua lisämunuaisuupumukseen voi saada funktionaalisen lääketieteen ravintoasiantuntijalta tai funktionaaliselta lääkäriltä. Lisämunuaisten stressitestejä, eli mainitsemiani sylkitestejä voi saada MDD Laboratoriopalveluilta ja Nordic Laboratoriesilta:

MDD:n testejä määräävät pääasiassa funktionaaliset lääkärit ja FLT ravintovalmentajat, mutta voi myös olla muita toimitsijoita jotka ovat MDD:n koulutukset käyneet. Kannattaa tarvittaessa olla yhteydessä MDD:n. Osaan MDD:n testeistä vaaditaan lääkärin lähete, osan voi tilata kun mainitsee ravintoasiantuntijansa tai lääkärinsä nimen. (kuten sylkitesteissä) On tärkeää, että sinulla on hoitosuhde johonkuhun, joka testin voi sinulle tulkita. MDD:n testit tilataan itse MDD:ltä. Nettisivulta löytyy sähköpostiosoite jota kautta testit voi tilata. Tarvittaessa voi kysyä lisätietoja sähköpostitse tai soittamalla.

MDD:n sivut: http://www.mdd.fi/
joitakin funktionaalisia lääkäreitä: http://www.prohealth.fi/index.php?id=12&ala=22
FLT ravintovalmentajat: http://www.prohealth.fi/index.php?id=7

Nordic Laboratories-testejä määräävät jotkut lääkäreistä ja mm. Rafyn sivuilla listatut ravintoterapeutit. Myös Lootusklinikan kautta saa testejä ja testien hinta sisältää myös puhelinkonsultaation. Hinta pienenee jos ottaa useamman testin, koska tarvitset vain yhden konsultaatioajan.

http://www.rafy.fi/index.php?item=460
http://www.lootusklinikka.fi/

Jos sinulla on mielessä tietylle funktionaaliselle lääkärille hakeutuminen kannattaa pitää mielessä että kaikki lääkärit eivät ole koulutettuja Nordic Laboratories-testien tulkitsemiseen ja jotkut lääkärit tekevät yhteistyötä vain tiettyjen ravitsemusasiantuntijoiden kanssa, koska heillä on yhtenäiset toimintaprotokollat ja testit, joita he käyttävät. Ota etukäteen selvää kenen ravintoasiantuntijan hoitoon kannattaa hakeutua jos sinulla on mielessä joku tietty lääkäri, jonka hoitoon mahdollisesti haluat päästä jos hoitosi esim. tulee todennäköisesti edellyttämään lääkärin määräämiä lääkityksiä.

Monet ovat hyötyneet myös muista hoitomuodoista, kuten vyöhyketerapiasta, akupunktiosta ja homeopatiasta. Omasta mielestäni keskeisintä on psyykkisen aspektin huomioiminen, kokonaisvaltainen hoito ja ravitsemus.

Testien tulkinnasta

Kortisolia voidaan mitata verestä, syljestä ja virtsasta.Tässä kappaleessa en käsittele nyt Addisonin taudin tai Cushingin oireyhtymän diagnostiikkaa, johon on omat testinsä. Kuten monissa muissakin laboratoriokokeissa, kortisolinkin suhteen viitteet ovat väljät. Kun mennään ohi viitteistä, ollaan jo hyvin patologisessa tilanteessa. Se, että arvot ovat viitteissä ei kuitenkaan aina tarkoita että ne ovat optimaaliset.

Yksittäinen verikoe aamulla ei kuvaa sitä mikä tilanne on muina aikoina vuorokautta. Lisäksi, kuten jo mainittu tässä kohden pakkaa saattaa sekoittaa se jos isompi osa hormoneista onkin sitoutuneena plasman proteiineihin eikä elimistön välittömästi käytettävissä. Esimerkiksi raskaus, korkea estrogeeni ja ehkäisypillerit lisäävät kortisolin kantajaproteiinien määrää. Itse en epäiltäessä kortisolin erittymisen häiriöitä lähtisi tukeutumaan vain näihin korsol-mittauksiin. Toisaalta jos on otettu sekä korsol-koe, että sylkitesti ja havaitaan, että sylkitestissä, joka mittaa aktiivista vapaana syljessä olevaa kortisolia on alhaisemmat kortisolitasot aamulla ja verikokeessa verrattain korkeampi kortisolin määrä voidaan epäillä estrogeenidominanssia, jos muutoinkin oireet ja potilaan habitus täsmäävät.

Ongelma kortisolin veritestauksessa voi olla myös se, että vähäinenkin stressi voi nostaa kortisolitasoja ja usein laboratorioon aamusta meno ja verikokeen ottaminen sitä stressiä aiheuttavatkin. Sylkitestin tai vuorokausivirtsan keräyksessä tätä ongelmaa ei ole. Vuorokausivirtsasta voidaan tutkia vuorokauden aikana erittyvää vapaata kortisolia. Pidän mittaustapaa parempana kuin veritestiä, koska siihen ei tosiaankaan vaikuta verikokeen ottoon ja labraan aamulla menon aiheuttama stressi eikä tulosta sekoita tilat, jotka lisäävät kortisolin sitoutumista kantajaproteiineihin. Luonnollisestikaan vuorokausivirtsan kortisolimäärityksellä ei saada näkyviin sitä mitä kortisolitasot ovat eri vuorokaudenaikoina.

Sylkitestin tulkinnassa on huomionarvoista se, että potilaat kansainvälisesti ovat havainneet, että viitearvot ovat aamusta ja aamupäivästä testeissä pielessä. He usein voivat parhaiten ja mm. kilpirauhaslääkitykset toimivat parhaiten kun kortisolarvot ovat aamusta ja aamupäivästä vähintään viitteiden ihan yläosissa tai jopa hieman yli. Parhaiten keskimäärin vaikutetaan voivan kun iltapäivän ja illan osalta ollaan suunnilleen viitteiden keskiosissa. Sekä liian korkeat, että liian matalat yön aikaiset kortisolitasot yhdistyvät usein unettomuuteen ja yöheräilyyn. Sylkitestin tulkinnassa on huomioitava potilaan kokonaistilanne ja testipäivän aikaiset tapahtumat ja olosuhteet. Mm. kahvia tai alkoholia tai muita "stimuloivia aineita" ei kannata ottaa eikä tupakoida ja jos tulee stressaava tilanne tämä voi näkyä testissä. Myös päiväunien nukkuminen sekoittaa tuloksia, samoin liikunta. On hyvä kirjata testipäivän tapahtumia, fiiliksiä ja oloja ylös.

Tulen vielä tarkemmin kirjoittamaan matalien kortisolitasojen lääkkeellisestä hoidosta.