tiistai 29. huhtikuuta 2014

Mikä on lisämunuaisuupumus?

Korkeat kortisolitasot

Verrattain nuorillakin ja myös vanhemmilla näyttäisi olevan melko yleistä liikarasitustiloista johtuva kortisolinerittymisen häiriö. Kortisolit voivat kohota kroonisesti mm. stressistä, liiasta liikunnasta, erilaisista sairaudentiloista kuten infektioista, homealtistuksesta, ravitsemuksen epätasapainosta, tietynlaisista lääkityksistä yms. Mikä kroppaa tai mieltä rasittaakaan, kortisolit voivat kohota. Myös kilpirauhasen vajaatoiminnan puutteellinen, väärä tai puuttuva hoito aiheuttaa lisämunuaisen kuorikerroksen hormoninerittymisen häiriöitä. Korkeista kortisoleista saattaa seurata mm. lihomista joka kohdistuu mahanseutuun, kasvoihin, niskan tyveen, mahdollisesti kaulaan. Ihminen saattaa myös näyttää pöhöttyneeltä. Myös hirsutismia ja raskausarpia voi esiintyä ja verenpaine voi kohota.  Tässä kohden on erotettava cushingin syndrooma, joka tavallisesti johtuu jostakin hormonikasvaimesta esim. lisämunuaisissa tai aivolisäkkeessä. Epäiltäessä korkeita kortisoleja tämän oireyhtymän mahdollisuus kannattaakin sulkea pois. Tähän on olemassa vakiintunut diagnostiikka laboratoriokokeineen ja kuvantamismenetelmin.
Tässä yksi esimerkki erittäin korkeista kortisoleista stressin seurauksena ilman että kyseessä on Cushingin syndrooma. Tämä testi on neljästi päivässä otettava sylkitesti. Kortisoli syljestä mitattuna on tutkimusten mukaan veritestiä luotettavampi, sillä sylkitesti mittaa aktiivista elimistön välittömästi käytettävissä olevaa kortisolia siinä missä veritestiin tulee mukaan myös plasman kuljettajaproteiineihin sitoutunut kortisoli. 
Tässä toinen esimerkki korkeista kortisoleista, jotka kuitenkin noudattavat edellistä esimerkkiä paremmin elimistön luonnollista kortisolin erittymisen rytmiä jossa kortisolit laskevat iltaa kohden ja vastaavasti aamuyöstä nousevat ollen varhaisena aamun tunteina korkeimmillaan.
Tällä sivulla hyvä kuvaesimerkki pahimmillaan siitä mitä merkkejä ihmisen kehossa voidaan havaita jos kortisolit ovat korkealla.

Mikäli kyseessä ei siis ole mahdollisesti kirurgiaa vaativa hormonikasvain vaan kortisolit ovat kroonisesti koholla muista syistä voidaan tilaa hoitaa luonnon keinoin. Psyykkiset tekijät on tosi tärkeä huomioida ja pyrkiä vähentämään ja hoitamaan stressiä. Myös liikunta kannattaa mitoittaa siten ettei muodostu liikarasitustiloja. Himoliikkujan elämä ei aina olekaan ehkä niin terveellistä kuin luulisi. Jos alat paljon urheillessa "pöhöttyä" ja verenpaine kenties nousee, höllää. (alhaisissa kortisoleissa liikunnasta joudutaan mahdollisesti pidättäytymään pitkiäkin aikoja)

Tietyt vitamiinit ja kaikenkaikkiaan tasapainoinen ravitsemus auttavat lisämunuaisakselin normaalia toimintaa. Nimenomaan korkeissa kortisoleissa tärkeäksi muodostuvat mm. kupari, sinkki ja kromi hivenravintoaineista. Kirjoituksessani nestetasapainon häiriöistä ja aldosteronista olen vitamiineista kertonutkin jo jotakin. Korkeita kortisoleja voi myös hoitaa adaptogeenisin yrtein. Näitä ovat mm. ruusujuuri, maca, gingseng, aswaghanda. Adaptogeeneja kannattaa käyttää kuureittain ja syödä useaa kerralla, sillä yksittäisillä adaptogeeneillä on erilaisia vaikutuksia. Adaptogeenien käytössä maltti on valttia, samoin kehon kuunteleminen. Kaikki adaptogeenit eivät sovi kaikille ja kaikkiin tilanteisiin. Tulsi eli pyhä basilika on yrttinä myös havaittu kortisolia alentavaksi. Tehokkaimpina keinoina voidaan käyttää fosfoseriiniä (eng. phospatidylcerin), jota saatetaan joutua ottamaan useitakin kertoja päivässä melko isoja annoksia, jopa 800mg päivässä. Kortisoleja tulee tarkkailla hoidon kuluessa etteivät ne laske liikaakin. Sylkitestit ovat hyvänä apuna, koska niiden avulla voidaan tärmällisemmin annostella fosfoseriiniä niihin ajankohtiin päivässä jolloin kortisolit ovat koholla. 

Sekaisin mennyt kortisolineritys ja kortisolitasojen lasku

Monilla alkaa olla jo tiedossa sellainen ongelma kuin lisämunuaisuupumus, englanniksi adrenal fatique, joskin tämä nimitys on hieman harhaanjohtava, sillä kyse on ennemminkin hypotalamus- aivolisäke-lisämunuaisakselin ongelmasta kuin siitä että lisämunuaiset varsinaisesti kudoksena menettäisivät kykynsä erittää kortisolia, kuten voi käydä melko harvinaisessa, mutta vakavassa Addisonin taudissa.  Lisämunuaisuupumuksessa kyse on elimistön säätelyjärjestelmän häiriintymisestä ja se on ennemminkin aivosairaus kuin lisämunuaissairaus. Lisämunuaiset ovat tavallaan hormonitehdas, jossa tuotetaan niitä hormoneja mitä aivoista käsin käsketään.

Miten lisämunuaisuupumus eli pitkittyneestä stressistä johtuva HPA-akselin (H=hypothalamus, P=aivolisäke, englanniksi pituitary gland, A=lisämunuainen, englanniksi adrenal gland) toimintahäiriö etenee? Aluksi kortisolitasot siis nousevat elimistön luonnollisena puolustusmekanismina rasitusta vastaan. Ajanoloon stressitilan pitkittyessä kortisolin vuorokautinen erittyminen saattaa alkaa mennä sekaisin. Tällaisesta tilasta käytetään usein nimitystä lisämunuaisuupumuksen vaihe kaksi, siinä missä kortisolien kohoaminen on vaihetta yksi.
Tässä aika tyyppiesimerkki sekaisin menneistä kortisolitasoista jolloin kortisolin vuorokautinen määrä ei ole vielä laskenut. Jos sylkitestipäivänä ottaa päiväunet, voidaan myös saada aikaan tällainen "hyppäys" kortisolikäyrällä, sillä päiväunet saattavat nostaa kortisoleja. Samoin kortisolit saattavat olla aamupäivästä epätavallisen koholla henkilöillä joilla on taipumus nukkua pitkään aamulla. Rytmi saattaa myös mennä sekaisin ja "kääntyä" päälaelleen jos ihminen tekee vuorotyötä

Tässä esimerkki tilanteesta, jossa kortisolin erittymisen vuorokausikäyrä on sekaisin ja tilanne on jo edennyt siihen että kortisolit ovat alkaneet laskea. Tällaisessa vaiheessa voi olo jo olla aika heikko ja huono. Jos potilas on kilpirauhaslääkityksellä, saattaa olla että isotkaan määrät lääkityksiä eivät helpota kilpirauhasen vajaatoiminnan oireistoa, lämmöt saattavat olla alhaiset ja esiintyy jo tyypillisiä alhaisten kortisolitasojen oireita.
Kun kortisolitasot alkavat vähitellen laskemaan, ollaan jo lisämunuaisuupumuksen vaiheessa kolme.
Esimerkki tilanteesta, jossa kortisolitasot ovat jo hyvin laskusuhdanteiset
Tässä jo vakava lisämunuaisuupumustila, jossa käyrä näyttä melko lailla jo "suoraa viivaa"
Tässä erittäin ansiokas kuvaus siitä miten tyypillisesti tarkemmin ottaen lisämunuaisuupumus usein etenee. Aikavälit ovat tottakai yksilöllisiä ja tilanteisiin sidottuja. Oireita alhaisista kortisolitasoista on paljon ja eri ihmisillä ne ovat vähän erilaiset.

Mistä apua?

Apua lisämunuaisuupumukseen voi saada funktionaalisen lääketieteen ravintoasiantuntijalta tai funktionaaliselta lääkäriltä. Lisämunuaisten stressitestejä, eli mainitsemiani sylkitestejä voi saada MDD Laboratoriopalveluilta ja Nordic Laboratoriesilta:

MDD:n testejä määräävät pääasiassa funktionaaliset lääkärit ja FLT ravintovalmentajat, mutta voi myös olla muita toimitsijoita jotka ovat MDD:n koulutukset käyneet. Kannattaa tarvittaessa olla yhteydessä MDD:n. Osaan MDD:n testeistä vaaditaan lääkärin lähete, osan voi tilata kun mainitsee ravintoasiantuntijansa tai lääkärinsä nimen. (kuten sylkitesteissä) On tärkeää, että sinulla on hoitosuhde johonkuhun, joka testin voi sinulle tulkita. MDD:n testit tilataan itse MDD:ltä. Nettisivulta löytyy sähköpostiosoite jota kautta testit voi tilata. Tarvittaessa voi kysyä lisätietoja sähköpostitse tai soittamalla.

MDD:n sivut: http://www.mdd.fi/
joitakin funktionaalisia lääkäreitä: http://www.prohealth.fi/index.php?id=12&ala=22
FLT ravintovalmentajat: http://www.prohealth.fi/index.php?id=7

Nordic Laboratories-testejä määräävät jotkut lääkäreistä ja mm. Rafyn sivuilla listatut ravintoterapeutit. Myös Lootusklinikan kautta saa testejä ja testien hinta sisältää myös puhelinkonsultaation. Hinta pienenee jos ottaa useamman testin, koska tarvitset vain yhden konsultaatioajan.

http://www.rafy.fi/index.php?item=460
http://www.lootusklinikka.fi/

Jos sinulla on mielessä tietylle funktionaaliselle lääkärille hakeutuminen kannattaa pitää mielessä että kaikki lääkärit eivät ole koulutettuja Nordic Laboratories-testien tulkitsemiseen ja jotkut lääkärit tekevät yhteistyötä vain tiettyjen ravitsemusasiantuntijoiden kanssa, koska heillä on yhtenäiset toimintaprotokollat ja testit, joita he käyttävät. Ota etukäteen selvää kenen ravintoasiantuntijan hoitoon kannattaa hakeutua jos sinulla on mielessä joku tietty lääkäri, jonka hoitoon mahdollisesti haluat päästä jos hoitosi esim. tulee todennäköisesti edellyttämään lääkärin määräämiä lääkityksiä.

Monet ovat hyötyneet myös muista hoitomuodoista, kuten vyöhyketerapiasta, akupunktiosta ja homeopatiasta. Omasta mielestäni keskeisintä on psyykkisen aspektin huomioiminen, kokonaisvaltainen hoito ja ravitsemus.

Testien tulkinnasta

Kortisolia voidaan mitata verestä, syljestä ja virtsasta.Tässä kappaleessa en käsittele nyt Addisonin taudin tai Cushingin oireyhtymän diagnostiikkaa, johon on omat testinsä. Kuten monissa muissakin laboratoriokokeissa, kortisolinkin suhteen viitteet ovat väljät. Kun mennään ohi viitteistä, ollaan jo hyvin patologisessa tilanteessa. Se, että arvot ovat viitteissä ei kuitenkaan aina tarkoita että ne ovat optimaaliset.

Yksittäinen verikoe aamulla ei kuvaa sitä mikä tilanne on muina aikoina vuorokautta. Lisäksi, kuten jo mainittu tässä kohden pakkaa saattaa sekoittaa se jos isompi osa hormoneista onkin sitoutuneena plasman proteiineihin eikä elimistön välittömästi käytettävissä. Esimerkiksi raskaus, korkea estrogeeni ja ehkäisypillerit lisäävät kortisolin kantajaproteiinien määrää. Itse en epäiltäessä kortisolin erittymisen häiriöitä lähtisi tukeutumaan vain näihin korsol-mittauksiin. Toisaalta jos on otettu sekä korsol-koe, että sylkitesti ja havaitaan, että sylkitestissä, joka mittaa aktiivista vapaana syljessä olevaa kortisolia on alhaisemmat kortisolitasot aamulla ja verikokeessa verrattain korkeampi kortisolin määrä voidaan epäillä estrogeenidominanssia, jos muutoinkin oireet ja potilaan habitus täsmäävät.

Ongelma kortisolin veritestauksessa voi olla myös se, että vähäinenkin stressi voi nostaa kortisolitasoja ja usein laboratorioon aamusta meno ja verikokeen ottaminen sitä stressiä aiheuttavatkin. Sylkitestin tai vuorokausivirtsan keräyksessä tätä ongelmaa ei ole. Vuorokausivirtsasta voidaan tutkia vuorokauden aikana erittyvää vapaata kortisolia. Pidän mittaustapaa parempana kuin veritestiä, koska siihen ei tosiaankaan vaikuta verikokeen ottoon ja labraan aamulla menon aiheuttama stressi eikä tulosta sekoita tilat, jotka lisäävät kortisolin sitoutumista kantajaproteiineihin. Luonnollisestikaan vuorokausivirtsan kortisolimäärityksellä ei saada näkyviin sitä mitä kortisolitasot ovat eri vuorokaudenaikoina.

Sylkitestin tulkinnassa on huomionarvoista se, että potilaat kansainvälisesti ovat havainneet, että viitearvot ovat aamusta ja aamupäivästä testeissä pielessä. He usein voivat parhaiten ja mm. kilpirauhaslääkitykset toimivat parhaiten kun kortisolarvot ovat aamusta ja aamupäivästä vähintään viitteiden ihan yläosissa tai jopa hieman yli. Parhaiten keskimäärin vaikutetaan voivan kun iltapäivän ja illan osalta ollaan suunnilleen viitteiden keskiosissa. Sekä liian korkeat, että liian matalat yön aikaiset kortisolitasot yhdistyvät usein unettomuuteen ja yöheräilyyn. Sylkitestin tulkinnassa on huomioitava potilaan kokonaistilanne ja testipäivän aikaiset tapahtumat ja olosuhteet. Mm. kahvia tai alkoholia tai muita "stimuloivia aineita" ei kannata ottaa eikä tupakoida ja jos tulee stressaava tilanne tämä voi näkyä testissä. Myös päiväunien nukkuminen sekoittaa tuloksia, samoin liikunta. On hyvä kirjata testipäivän tapahtumia, fiiliksiä ja oloja ylös.

Tulen vielä tarkemmin kirjoittamaan matalien kortisolitasojen lääkkeellisestä hoidosta.