Circadian Method, osa 2. Käytännön toteutus

Nämä aikaisemmat kirjoitukseni kannattaa lukea, jos aihe on sinulle vieras:

Circadian Method, osa 1.
Paul Robinsonin haastattelu

Lisämunuaisuupumuksesta

Toivon mukaan ennen Circadian Methodin aloittamista sinua on tutkittu riittävästi ja sinulla on ainakin neljästi päivässä otettavan sylkitestin tulokset. Tosin kortisolimääritys ei silloin ole luotettava jos käytät jotakin kortisonia sisältävää hoitoa. Jos kortisolitasot ovat olleet selvästi matalat, olisi tärkeä saada myös ACTH:n määritys ja ACTH-stimulaatiotesti ja mahdollisesti muita tutkimuksia, jotta voidaan määrittää onko alakanttinen kortisolintuotantosi mahdollisesti pysyväluonteista ja toimiiko lisämunuaiskuori ja käskytys aivolisäkkeestä. Hypotalamuksen kortikoliberiiniä vapauttavan hormonin (CRH tai ACTH-RH) ja aivolisäkkeen ACTH:n (adrenokortikotropiini) erittyminen sekä lisämunuaiskuoren kyky tuottaa käskytettäessä hormonejaan on edellytys CT3M:n eli Circadian T3 Methodin toimimiselle. Myös jotkut lääkitykset saattavat laiskistaa hypotalamus-aivolisäke-lisämunuaisakselia. Näitä lääkityksiä saattaa olla mm. masennus- ja psyykelääkkeet. Myös melatoniinin käyttö saattaa toimia vastavaikuttajana CT3M:lle, samoin inflammaatio eli elimistön hiljaa kytevä tulehdus.

                                                  
Vertailuarvot

Ennen aloittamista sinun olisi hyvä pitää muutama päivä kirjaa siitä miten lääkityksesi nykyisellään vaikuttaa oloosi ja vitaaleihesi eli kehon lämpötilaan, pulssiin ja verenpaineeseen. Mittaa nämä ensimmäisen kerran aamulla kun olet ollut hetken hereillä, muttet ole vielä syönyt. Istu rauhassa paikallasi hetken ennen mittaamisia. Jos mittaat heti sängyssä tai juuri sängystä noustua mm. lämpö saattaa vielä olla normaalia alhaisempi. Lämpömittarina on suositeltavampaa käyttää manuaalista kuin digitaalista mittaria tai käyttää kahta digitaalimittaria ja vertailla tuloksia, jotta voi arvioida mittauksen luotettavuutta jos tulokset ovat samat. Pidä manuaalimittaria kainalossa ainakin 10min. ja digitaalimittareitakin useita minuutteja sen jälkeen kun ne ovat piipanneet. Kirjaa ylös tulos, huomioita olostasi, pulssi ja verenpaine. Toista näitä mittauksia siihen aikaan kun otat päivän muut kilpirauhaslääkeannokset ja pari tuntia niiden ottamisesta, jotta näet miten kehosi reagoi vitaalien suhteen lääkitykseen. Mittaukset tarjoavat arvokasta tietoa, samoin ylöskirjoittamasi huomiot olostasi. Näiden mittausten avulla voit myös myöhemmin säätää annosmäärät ja ajankohdat muille kilpirauhaslääkeannoksillesi kuin Circadian-annos, sillä ajankohtia saattaa joutua muuttamaan, samoin annostuksia. Joillakin vaste hoitoon muuttuu tehokkaammaksi ja lääkityksen vuorokausiannosta voi pienentää. Joskus yksittäistä annosta pitää hilata aikaisemmaksi tai myöhemmäksi. Ei kannata jättää tätä muutaman päivän vaihetta väliin, vaikka se voikin tuntua työläältä ja olet malttamaton aloittamaan menetelmän käytännössä. Nämä tiedot osoittautuvat myöhemmin tärkeäksi arvioitaessa hoidon tehoa ja sitä mihin suuntaan hoidossa olisi seuraavasi hyvä mennä.

Aloittamisen ajankohta

Kun alat toteuttamaan Circadian Methodia, ota ensimmäinen päiväsi T3-hormonia sisältävästä lääkeannoksestasi puolitoista tuntia ennen heräämistä. Jos heräät eri päivinä vähän eri aikaan, tämä aika päätellään sen mukaan mihin aikaan keskimäärin ja yleensä nouset sängystä. Jos yleensä heräät kahdeksalta, laita herätys puoli seitsemäksi.

Aloitusannostus

Käytännössä on huomattu, että toimiakseen riittävästi Circadian-annostuksen T3-hormonimäärän on oltava vähintään n. 10µg. Eläinperäisissä tämä merkitsee yleensä sitä että puolitoista 60mg:n tablettia toimii paremmin kuin vain yksi tabletti, jossa on T3:a hieman alle 10µg. Synteettisessä T3:ssa mm. Liothyronin (Takeda Nycomed), Thybon (Henning) ovat saatavissa 20µg:n tableteissa ja T3 (Uni-Pharma) 25µg:n tableteissa. Puolikas näistä tableteista vähintään siis yleensä tarvitaan. Yleisimmät Circadian-annostukset ovat toimivia n. 15-20µg:n T3-määrällä, joka saa aikaan riittävän kudostason vasteen, jotta lisämunuaiset tuottavat tarpeeksi kortisolia.

Aloituksen seuranta

Kun olet aloittanut CT3M:n, seuraa miltä olo tuntuu aamulla herätessä. Jotkut tuntevat olon paremmaksi jo heti ensimmäisenä aamuna menetelmän aloittamisen jälkeen, joillain voi kestää jokunen päivä huomata eroa. Kaikki eivät huomaa mitään eroa vielä tässä vaiheessa. Kannattaa seurata myös vitaaleja em. kuvatulla tavalla.

Jatkaminen

Kun on kulunut vähintään viikko aloituksesta, voit siirtää annoksen ottoajankohtaa puolella tunnilla taaksepäin ja seurata jälleen oloa ja vitaaleja. Voit toimia näin viikon välein korkeintaan siihen asti kun ottoajankohta on neljä tuntia ennen heräämistä. Tämä on se aikaikkuna, minkä sisällä T3-hormonin vaikutukset osuvat yhteen sen ajankohdan kanssa jolloin kortisolintuotannon tulisi olla huipussaan vuorokautisessa erittymisessään. Älä hätäile, seuraa rauhassa olon kehittymistä. Siirrä tarvittaessa annostusta takaisin lähemmäs heräämisajankohtaa. Tarvittaessa suurenna kerta-annosta, mutta vastaavasti pienennä päivän muista annoksista, jottet joudu liikatoiminnalle. Ei kannata tehdä yhtäaikaisia muutoksia sekä Circadian-annoksen ottoajankohdassa, että annosmäärässä. Tee vain yksi pieni muutos kerrallaan ja ole kärsivällinen. Sopivan annoksen ja sen ottoajankohdan löytymiseen voi mennä kuukausia. Jossain vaiheessa voi olla hyvä uusia sylkitesti. Tuloksista voi olla apua määritettäessä miten menetelmä toimii. Joskus se voi toimia liiankin tehokkaasti ja keho saattaa kerätä nestettä tai verenpaineet voivat nousta merkkinä siitä että kortisolia erittyy jo liikaa. Menetelmä voi nimittäin olla hyvin tehokas! Siksi on myös hyvä että aloitetaan menetelmän käyttö varoen ajoittaen se puolentoista tuntiin ennen heräämistä. Voi olla keholle liian stressaavaa aloittaa Circadian Method liian rajusti ottamalla se esimerkiksi suoraan neljä tuntia ennen heräämistä.

Herääminen ottamaan Circadian-annos

Monet epäilevät etteivät osaa enää nukahtaa uudelleen herättyään ottamaan Circadian-annoksen. Aluksi voikin olla näin, mutta heräämiseen kyllä tottuu. Lisäksi sen voi tehdä myös helpommaksi laittamalla hormonivalmiste jo valmiiksi yöpöydälle vuoteen viereen, josta se on helppo ottaa. Ei tarvitse laittaa valoa päälle eikä nousta sängystä. Herätysääneen kannattaa myös kiinnittää huomiota. Jos se on brutaali herätyskellon pirinä tai Säkkijärven Polkka täysillä kännykästä niin takuulla on vaikea nukahtaa uudelleen. Säädä herätys hiljaiseksi ja laita herätysääneksi jotain vähemmän stimuloivaa ja herättävää. Jos pitää varoa ettei vieressä nukkuja herää, voi hankkia myös kuuroille tarkoitetun rannekellon, joka herättää vibraatiolla. Onnistuessaan menetelmä etuineen on sen arvoinen, että olet kenties joutunut näkemään vaivaa sen toteuttamiseksi.

Menetelmän toimimisen arviointi

Kuten edellä todettu, vitaalien mittaaminen, olon tarkkailu ja mahdolliset uusintamittaukset sylkitestillä ovat avuksi kun arvioidaan miten CT3M sinulla toimii. Jos olet täysin ymmälläsi mitä tehdä seuraavaksi, voit aloittaa menetelmän alusta siirtämällä ottamaan annos puolitoista tuntia ennen heräämistä. Lääkäriäkin on toisinaan hyvä konsultoida, joskaan kaikki T3-hoitoja potilailleen kirjoittavat lääkärit eivät tunne Circadian Methodia. Jos menetelmä ei näytä tehoavan, syynä voi olla pysyvämpilaatuiset ongelmat lisämunuaisessa, aivolisäkkeessä tai hypotalamuksessa, inflammaatio, lääkitykset tai jotkut muut terveydelliset syyt joiden vuoksi olosi ei kohene. Joskus tarvitaan sinnikästä selvitystyötä, jotta syyt ongelmiin löytyvät. Joskus tarvitaan kortisonhoitoa, DHEA-hoitoa tai Florinef-hoitoa, jotta lisämunuaiskuoren hormoneja saadaan korvattua kun keho ei niitä syystä tai toisesta eritä riittävästi. Monilla Circadian Method kyllä toimii, muttei kaikilla. Jos tulokset jäävät osittain puutteelliseksi, jotkut käyttävät pientä määrää kortisonia, kuten hydrocortison tai prednisolon. Jotkut onnistuvat myös menetelmän avulla vähentämään kortisonannostustaan merkittävästikin. Jos aloitat menetelmän ollessasi täydellä kortisonin fysiologisella annostuksella, voit toimia niin, että aamulla herätessäsi kuulostelet oloa ja otat kortisonia vasta kun olo tuntuu siltä että sitä tarvitsee. Monet ovat päässeet tilanteeseen, jossa ottavat esimerkiksi hydocortisonia vain aamupäivällä tai puolenpäivän aikaan 5mg ja myöhemmin 2.5mg. Toiset pääsevät kortisonista kokonaan eroon.

Tuhansia ihmisiä on tullut parempaan kuntoon CT3M:n avulla. Monilta se on päättänyt vuosien piinan, joka on johtunut liian alhaisista kortisolitasoista. Monilla se toimii hurjan paljon paremmin kuin hormonilääkitykset. CT3M tulisi minun mielestä aina pitää ensisijaisena vaihtoehtona hoitaa hypokortisolismia ravintohoidon, lisäravinteiden ja stressinhallinnan ohella kilpirauhaspotilailla aina kun sen toiminnalle on kehossa edellytyksiä.

CT3M:n kehittäjä Paul Robinson

Mikä on rT3-dominanssi?

Kun ihmisellä on kilpirauhasen vajaatoiminnan oireita, mutta kilpirauhaskokeista ei löydy vastausta tai kun  kilpirauhaslääkityksestä huolimatta vaikka annosta kuinka yrittäisi muutella vajaatoimintaoireet vain sitkeästi ovat läsnä huonontaen potilaan elämänlaatua ja toimintakykyä saattaa syynä olla rT3-dominanssi. Joskus tilaa on kutsuttu myös Wilsonin syndroomaksi, mutta se on todellisuudessa vähän eri asia enkä kannata tätä termiä. Kun keholla on jossain hälytystilassa, kuten vammassa, sairaudessa, paastossa tai aliravitsemuksessa tarve vähentää aineenvaihduntaansa muodostuu enemmän epäaktiivista rT3-hormonia suhteessa aktiiviseen T3-hormoniin kuin normaalisti. Tätä tilaa kutsutaan rT3-dominanssiksi. Asiaa on tutkittu jo jonkin verran. Pubmedin tietokannasta löytyy yli 1500 linkkiä hakusanalla "rT3-hormone"

RT3-hormoni on molekyylikaavaltaan muutoin samankaltainen kuin T3-hormoni, mutta siitä on dejonaasientsyymin toimesta poistettu jodiatomi eri kohdasta kuin T3-hormonista.

Funktionaalisen lääketieteen parissa on kansainvälisesti huomattu, että rT3-hormonin runsas määrä suhteessa aktiiviseen T3-hormoniin lisää potilailla kilpirauhasen vajaatoimintaoireistoa ja jopa aiheuttaa sitä. Kasvanutta rT3-hormonin määrää voidaan havaita niin potilailta joilla on todettu primäärinen tai sekundäärinen kilpirauhasen vajaatoiminta kuin eutyreoottisilla potilailla eli niillä joilla kilpirauhashormonien tuotanto kilpirauhasesta on normaalia.

Suomen laboratorioissa ei tällä hetkellä mitata rT3-hormonia, mutta testejä saa MDD laboratoriopalvelujen ja Nordic Laboratoriesin kautta jos on hoitosuhde johonkin ravitsemusasiantuntijaan tai lääkäriin, joka käyttää näiden laboratorioiden palveluja. Kun tämän kokeen sisällyttää tutkimuksiin, saadaan usein tärkeää tietoa potilaan tilasta ja myös rT3-hormonin ja vapaan T3-hormonin (T3v tai FT3) välistä suhdetta tarkastelemalla ja yhdistämällä tämä tieto potilaan vointiin voidaan melko hyvin päätellä tarvitseeko tehdä lääkitysmuutoksia tai aloittaa kilpirauhaslääkitys.

Kun rT3-dominanssi ollaan havaittu on monia lähestymistapoja hoitaa tilannetta. On hyvin tärkeää selvittää mikä on rT3-dominanssin aiheuttajana. Usein taustalta paljastuu useitakin elimistön epätasapainotiloja. Kyse voi olla mm. Thyroxinin pitkäaikaisesta käytöstä, lisämunuaiskuoren hormonierityksen ongelmasta, joka on osittaisenakin hyvin yleinen tila nykyihmisellä, homealtistuksesta, raskasmetallialtistuksesta, ympäristön toksiineista, mistä tahansa pitkään jatkuneesta ja liiallisesta stressistä, on se sitten henkistä, psyykkistä tai psykofyysistä, liian matalaenergisistä ruokavalioista, varsinkin jos siihen yhdistyy aktiivista liikuntaa, ketoosiruokavaliosta, suolisto-ongelmista ja sitä kautta myös ravintopuutoksista, kroonisesta raudanpuutoksesta, ruokayliherkkyyksistä, myös sellaisista jotka eivät näy allergiakokeissa. Listaa voisi jatkaa pitkään.

Joskus pärjätään ilman lääkitystä puuttumalla rT3-dominanssin aiheuttajien syihin. Toisinaan tarvitaan lääkitystä tai lääkitysmuutosta. Lievemmissä rT3-dominanssin tiloissa kun lääkitystä tarvitaan voidaan käyttää yhdistelmähoitoa, joka sisältää sekä T4-hormonia, että T3-hormonia. Tämä voidaan toteuttaa eläinperäisillä valmisteilla, joiden kauppanimiä Suomessa ovat Thyroid ja Armour Thyroid tai synteettisen T4-hormonin ja synteettisen T3-hormonin yhdistelmällä. T4-hormonin kauppanimenä Suomessa on Thyroxin ja T3-hormonin Liothyronin ja Thybon. Kaikki muut kilpirauhashormonivalmisteet kuin Thyroxin ovat Suomessa erityisluvallisia eli niitä saadakseen tarvitaan lääkäriltä reseptin lisäksi erityislupahakemus, joka Apteekista lähetetään Fimeaan. Lupakäsittely on maksullinen ja käsittely luvataan kahdessa viikossa, mutta lisämaksusta käsittelyä voidaan nopeuttaa ja lääkkeet tulevat apteekkiin muutamassa päivässä. Jos lääkkeet tilataan ETA-alueelta kansainvälisestä apteekista, erityislupamenettelyä ei tarvita.

Vakavammissa rT3-dominanssitiloissa tarvitaan T3-monoterapiaa, jos potilaan keholla vain on edellytyksiä ottaa tämä hoitomuoto vastaan. Hoito perustuu siihen, että T4-hormoni saadaan minimoitua kehosta, koska se on lähtohormoni, josta rT3-hormonia valmistetaan. Kun sitä ei enää juurikaan ole kehossa, minimoituu rT3-hormonin tuotantokin. Ihminen toimii ilman T4-hormoniakin, koska nimenomaan T3-hormoni on aktiivinen solutasolla toimiva hormoni. Hoito aloitetaan vähitellen annosta kasvattamalla ja kun kehossa on riittävästi T3-hormonia, myös TSH:n tuotanto aivolisäkkeestä lakkaa jolloin tämä hormoni ei ole enää käskyttämässä kilpirauhasta valmistamaan T4-hormonia, mikäli toimivaa kilpirauhaskudosta on vielä jäljellä. Sekä T4-hormonilla, että rT3-hormonilla on pitkä puoliintumisaika, joten kestää useita viikkoja, keskimäärin kolmisen kuukautta T3-monoterapian aloittamisesta kunnes rT3-hormoni on jotakuinkin eliminoitu. Tänä aikana vajaatoimintaoireisto lievittyy ellei ole läsnä vielä muita ongelmia, jotka estävät T3-hormonia toimimasta solutasolla. Monet potilaat kokevat kehossaan melko äkillisesti liikatoimintaoireita siinä vaiheessa kun rT3-hormonin määrä on minimoitunut. Tätä tilaa kutsutaan clearanceksi (suomeksi puhdistuminen) ja silloin lääkitystä saattaa olla tarpeen vähentää ainakin tilapäisesti ja hakea vähitellen sopiva uusi ylläpitoannostus. Kaikki eivät kuitenkaan koe tunnista clearancea olossaan.

Monoterapiaa käytetään useinmiten joitakin kuukausia ja jos on aihetta olettaa että rT3-dominanssin syyt on saatu eliminoitua voidaan kokeilla ottaa lääkitykseen mukaan jälleen vähitellen T4-hormonia joko eläinperäisen valmisteen tai synteettisen T4-hormonin, Thyroxinin muodossa. Joskus elimistö pystyy taas hyödyntämään T4-hormonia, toisinaan palataan T3-monoterapialle. Osa jää tälle hoitomuodolle pysyvästi jos toistuvista yrityksistä ja kokonaisvaltaisesta hoidosta huolimatta T4-hormonihoitoa ei saada onnistuneesti yhdistettyä hoitoon. Monilla toimii myös ylläpitohoitona vain pienen T4-hormonimäärän lisääminen T3-hormonihoidon lisäksi. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi 25µg:n Thyroxin-tablettia per päivä tai yksi 60mg:n eläinperäinen valmiste ja tähän lisätään riittävästi synteettistä T3-hormonia, jotta vajaatoimintaoireisto pysyy poissa. RT3-dominanssi ei ole ainoa peruste T3-monoterapialle, vaan jotkut potilaat näyttävät tarvitsevan sen jostain muustakin melko tuntemattomasta syystä. Joka tapauksessa osa potilaista ei voi hyvin millään muulla kilpirauhashormonihoidolla kuin T3-monoterapialla. Presidentti Kennedy käytti T3-monoterapiaa onnistuneesti koko presidenttikautensa ajan 60-luvulla. "Recovering with T3"-kirjan kirjoittaja brittiläinen Paul Robinson on myös onnistuneesti elänyt T3-monoterapialla jo parisenkymmentä vuotta.

Kaikilla ei voida käyttää T3-monoterapiaa ja heidän kohdallaan toipuminen rT3-dominanssista voi olla verrattain hidasta. Tietyt sydänviat voivat olla este T3-monoterapialle. Hoito on onnistunut kehnosti usein myös jotakin kroonista infektiota, kuten borrelioosia sairastavalla ja ongelmia on myös monilla joilla on tietynlainen lääkitys, kuten psyyke- tai masennuslääkitys tai isoannoksinen kortisonhoito. Lisäksi hoito toimii huonosti tai se joudutaan keskeyttämään henkilöillä, joilla on esimerkiksi hoitamaton lisämunuaiskuoren hormonien erittymisen häiriö johon saattaa liittyä liiallista kortisolineritystä, kortisolinerittymisen vuorokausikäyrän heittelehtimistä tai liian matalia kortisolitasoja. Lisämunuaisasiat tulisi tutkia ja hoitaa aina ennen minkä tahansa T3-hormonia sisältävän hoidon aloittamista huolellisesti käyttämällä diagnostisena keinona ainakin lisämunuaisen toiminnan analyysiä, eli ASI-testiä, jossa kortisolitasot määritetään vähintään neljästä päivän mittaan otetusta sylkinäytteestä. Jos T3-hormonia sisältävä hoito aloitetaan henkilölle, jolla on lisämunuaiskuoren hormonien toiminnassa ja sitä kautta myös noiden hormonien erittymistä säätelevissä hypotalamuksen ja aivolisäkkeen hormonitoiminnassa häiriöitä saattaa T3-hormonihoito huonontaa tilannetta entisestään eikä hoito useinkaan etene koska potilaan olo huononee. Lisämunuaisfunktiota voidaan normalisoida tarkasti kohdennetuin ravintolisin, yrtein ja tarvittaessa korvaamalla puutteellinen hormonieritys fysiologisella annostuksella kortisonia, kauppanimiä mm. Hydrocortison tai Prednisolon. Joskus tarvitsee korjata myös puutteelliset suolahormoni aldosteronin tasot fludrokortison-hoidolla, kauppanimellä Florinef. Usein kilpirauhaslääkitys alkaa toimia välittömästi kun kortison-hoito aloitetaan jos potilaalla on ollut puutetta kortisolista. Tämän vuoksi jos lääkityksessä on runsaasti T3-hormonia ja kortisonhoito aloitetaan tässä vaiheessa, tulee lääkitystä laskea reilustikin ennen kortisonin aloittamista, jotta vältytään kenties vakaviltakin liikatoimintaoireilta. Kortisonhoitojen sijasta voidaan usein toteuttaa Circadian T3-menetelmä, joka on huomattavasti parempi vaihtoehto kortisonhoidolle jos se toteutetaan oikein ja jos sen toimimiselle on edellytyksiä.

Merkittäviä ongelmia hoidossa voivat aiheuttaa myös B12-vitamiinin puute, jonka takana voi olla mm. mahahapon erittymisen häiriö tai sisäisen tekijän puute, kasvissyönti tai puutteellinen ravitsemus. Myös sukuhormonien häiriöt vaikuttavat kilpirauhashormonitasapainoon, samoin kuin tietyt lääkitykset. Alhaiset rautatasot ovat erittäin yleinen ongelma rT3-dominanssipotilaalla. Tarvitaan perusteellista tutkimusta jotta tämä ongelma varmasti jää haaviin. Pelkkä hemoglobiinin tai ferritiinin mittaaminen yksistään ei anna luotettavaa tietoa, vaan tarvitaan muitakin kokeita, kuten transferriinin saturaation mittaus, joka sisältää myös seerumin raudan ja transferriinireseptorien mittaus. Ei myöskään riitä, että rauta-arvot ovat viitteissä, vaan T3-hormonia sisältävää hoitoa varten tarvitaan hyvät rautatasot. T3-hormoni lisää kudoksissa hapenkulutusta ja rautaa tarvitaan monen entsyymin toimintaan ja sen lisäksi punasolujen hemoglobiiniproteiiniin, jossa happi elimistöön kulkee. Alhaiset rautatasot yhdistettynä T3-hormonihoitoon saavat usein aikaan oireiston joka sisältää kohonnutta sykettä ja korostaa kaikkia anemialle tyypillisiä oireita muutoinkin. Hoitamattomat verensokeriongelmat voivat olla myös huono yhdistelmä T3-hoidon kanssa.

T3-monoterapia ei ole välttämättä mikään oikotie onneen, mutta oikein toteutettuna saattaa vaikuttaa ihmisen elämänlaatuun merkittävästi ja nopeuttaa tervehtymistä, mahdollistaa ns. normaalin elämän. Se tulee kuitenkin valita ja ajoittaa huolellisesti. Hyvin usein hoidossa syntyy ongelmia jos potilasta ei ole tutkittu tarpeeksi ennen hoidon aloittamista ja jos erinäisiä epätasapainotiloja ei korjata ennakkoon tai jos niiden hoitoa ei aloiteta yhtäaikaisesti T3-hormonihoidon kanssa, on sitten kyse T3-monoterapiasta tai yhdistelmähoidosta. Joskus merkittävää olon kohentumista rT3-dominanssipotilaalla saadaan aikaiseksi jo esimerkiksi lisämunuaisongelman, verensokeriongelman, raudanpuutoksen. b12-vitamiinipuutoksen, suolisto- tai ruoansulatusongelman hoitamisella tai stressin minimoimisella eikä lääkitystä välttämättä tarvita. Tulee kuitenkin käyttää tilannekohtaista harkintaa, milloin lääkitys tosiaan näyttää olevan tarpeen ja milloin ei. Elämäntilannekin tulee huomioida.

Ennen T3-hormonia sisältävän hoidon aloittamista tulisi tutkia vähintään kortisolitasot ASI-testillä (adrenal stress index), joka koostuu neljä kertaa päivässä otettavasta sylkinäytteestä. Peruslaboratoriotutkimuksiin kuuluvat veri- ja virtsatestit eivät yleensä anna riittävän tarkkaa tietoa ja on huomioitava, että viiterajat ovat näidenkin tutkimusten kohdalla hyvin laajat. Myös rautatasojen huolellinen tutkiminen ja B12-vitamiiniarvojen testaus ovat hyvin tärkeät kokeet ennen T3-hormonihoidon aloittamista. Tulee myös huomioida suoliston kunto, sillä ravintoaineet imeytyvät heikosti epätasapainossa olevasta suolistosta ja sieltä voi myös päästä imeytymään sellaista kehoon jota ei sinne kuuluisi imeytyä. Kaikki tämä vaikuttaa myös hormonitoimintaan.

RT3-dominanssi on pohjimmiltaan kehon terve reaktio johonkin tilaan jossa se kokee tarpeelliseksi alentaa aineenvaihduntaa. Korkeita rT3-hormonimääriä on mitattu mm. kuolevilta, palovammapotilailta, juuri leikatuilta potilailta ja monissa vakavissa kudosvaurioissa ja muissa vakavissa sairauksissa. Ilman tätä suojamekanismia keho voisi polttaa itsensä loppuun yrittäessään sekä ylläpitää normaalia perusaineenvaihdunta, että keskittyessään toipumiseen. Jossain kroonistuneissa tilanteissa kuitenkin T3-monoterapiaa voidaan käyttää katalyyttinä purkamaan pitkittynyt rT3-dominanssi kunhan vain muistetaan myös etsiä ja korjata mahdolliset rT3-dominanssin aiheuttajat. Myös geneettinen alttius vaikuttaa asiaan. Kaikille ei kehity kroonista elämää haittaavaa rT3-dominanssia niissä olosuhteissa missä se toisille kehittyy.

RT3-dominanssista liikkuu myös virheellistä tieto kuten se, että rT3-hormoni tukkisi kilpirauhashormonireseptorit ja siksi T3:n toiminta soluissa estyisi. Näin ei kuitenkaan asianlaita ole vaan asia on monimutkaisempi. Kilpirauhashormonien kataboliassa eli hajoamisessa vaikuttavat tietyt entsyymit, dejodinaasientsyymit. Näitä entsyymejä on erilaisia. Yksi ottaa pois jodiatomin sellaisesta kohtaa T4-hormonia että syntyy aktiivinen T3-hormoni. Numero T-kirjaimen perässä kertoo siitä montako jodiatomia kilpirauhashormonimolekyylissä on. Toinen entsyymi ottaa pois jodiatomin eri kohdasta kilpirauhashormonimolekyyliä ja syntyy rT3-hormoni, jolla ei ole aineenvaihduntaa kiihdyttävää vaikutusta soluissa. Tämä sama entsyymi muuntaa myös T3-hormonista T2-hormonia, jolla on sitten taas ihan eri tehtävät kehossa kuin T3-hormonilla. Niinpä runsas rT3-hormonin esiintyminen on myös epäsuora merkki runsaasta sellaisen dejodinaasientsyymin toiminnasta joka sekä lisää rT3-hormonin määrä, että vähentää T3-hormonin määrää solutasolla riippumatta siitä onko sitä veressä vähän vai tarpeeksi. Meillä ei ole ainakaan kaupallisesti saatavilla koetta joka mittaa dejodinaasientsyymejä, joten siksi rT3-hormonin mittaus on tällä hetkellä tarkin keino mitata kudostason kilpirauhashormonien aktiivisuutta, joskin siihen vaikuttaa myös mm. inflammaatio, sillä tulehdussytokiinit häiritsevät T3-hormonien toimintaa soluissa.

Circadian T3 Method -keino normalisoida lisämunuaiskuoren hormonieritys T3-lääkityksellä osa 1.

Jos luette ensin nämä aikaisemmat kirjoitukseni niin tiedätte suunnilleen, mistä nyt kirjoitan:

Paul Robinson : Miksi jotkut kilpirauhaspotilaat tarvitsevat T3-monoterapiaa
Mikä on lisämunuaisuupumus?

Niihinkin alhaisiin kortisolitasoihin, jotka johtuvat muista syistä kuin siitä että elimistö ei jonkin kudosvaurion tai kudospuutoksen vuoksi (mm Addisonin tauti, kasvaimet lisämunuaisissa, aivolisäkkeessä, hypotalamuksessa tai näiden alueiden vaurio tai lisämunuaisen tai aivolisäkkeen poisto) kykene erittämään tarpeeksi kortisolia tai muita lisämunuaisen kuorikerroksen hormoneja (mm. aldosteroni ja DHEA) saatetaan määrätä kortisonkorvaushoitoa. Vajaaksi jäävän kortisolin osalta hoitona usein käytetään Hydrocortisonia, joskus myös Prednisolonia tai muita glukokortikoidivalmisteita. Vajaata aldosteronia saatetaan joutua korvaamaan fludrokortisonilla (kauppanimellä Florinef) Myös DHEA-hormonia voidaan korvata, mutta siitä on saatavilla myös 7-keto-muoto jolla ei ole androgeenisia vaikutuksia jolloin ei ole niin iso riski esimerkiksi lisääntyvälle karvankasvulle naispotilailla tai estrogeenidominanssin syntyyn tai pahenemiseen. Käsittääkseni tätä muotoa ei saa Suomesta, joten sitä on tilattava muualta ETA:alueelta, mutta resepti tarvitaan. Myöskään Pregnenolonia ei tietääksni saa Suomesta vaikka sitäkin on hyvällä menestyksellä hormonipuutoksiin käytetty. Toisinaan on hyvä korvata päätehormoneja suoraan esimerkiksi sukuhormonien, lisämunuaishormonien tai kilpirauhashormonien suhteen (mm. estrogeeni, testosteroni, progesteroni, kortisoli, aldosteroni, trijodityronini eli T3) Prehormonit eivät aina kehossa konvertoidu toivottuun muotoon.

Niillä joilla lisämunuaisen kuorikerroksen hormonipuutos on korjautuvaa laatua, nk. lisämunuaisuupumus on mahdollista korjata tilaa myös stressitekijöitä poistamalla, ruokavaliohoidolla, ravintolisillä, huolellisesti valituilla yrteillä ja CT3M:llä eli Circadian T3 Methodilla. Stressi voi olla laatuaan psyykkistä, fyysistä tai psykofyysistä. Lisämunuaiskuoren normaali toiminta vaatii mm. riittävät tasot tiettyjä vesiliukoisia vitamiineja. Erittäin tärkeässä osassa ovat C-vitamiini ja tietyt B-vitamiinit. Näistä kirjoitan myöhemmin lisää, mutta jotakin löytyy aikaisemmastakin kirjoituksestani Nestetasapaino ja aldosteronin puute.

Siitä on etuja jos kortisonkorvaushoito voidaan välttää. CT3M:llä ovat monet voineet paremmin kuin korvaushoidolla, koska se auttaa palauttamaan normaalin hormonituotannon kaikkien lisämunuaiskuoren hormonien osalta (edellyttäen ettei kudosvauriota ole ja ettei hormonierityksen säätely hypotalamus-aivolisäkeakselilta ole häiriöitynyt) Korvaushoidolla ollaan myöskin täysin sen varasssa että osaamme kulloisessakin tilanteessa säätää annosten ottokerrat ja annosmäärät vastaamaan eri tilanteiden vastaavaa tarvetta. Tästä olen kirjoittanut blogikirjoituksessani Kortisonin Annostelusta. Sivuvaikutuksiakin hoidosta voi olla, yleisimpänä vatsaongelmat.
                                    
                                                 

Oikein toteutetulla Circadian Methodilla voidaan välttyä useiltakin hormonikorvaushoidoilta tietyllä potilasryhmällä.

Nimenomaan kilpirauhaspotilailla erinomaiseksi vaihtoehdoksi voi muodostua Circadian T3 Method, jonka on kehittänyt ystäväni Paul Robinson.

Terveellä ihmisellä jolla on suunnilleen normaali vuorokausirytmi TSH:n eli aivolisäkkeestä erittyvän kilpirauhasta stimuloivan hormonin suurin konsentraatio esiintyy noin puolen yön tietämillä. Tätä seuraa joidenkin tuntien kuluessa kasvu T3-hormonin tuotannossa ja tätä puolestaan seuraa kortisolihormonin pitoisuuden nousu, jonka ansiosta voimme herätä virkeinä aamulla. Näillä hormoneilla ja myös mm. melatoniinilla on siis vuorokautisen erittymisen rytmi. Niitä ei erity tasaisesti samoja määriä ympäri vuorokautta, tosin niiden erittymiseen voi vaikuttaa ihan normaalissakin arjessa jotkut tekijät, jotta keho pystyy adaptoitumaan vaihteleviin olosuhteisiin. T3-hormonin vuorokautisen erittymisen rytmiin ei ole juuri vielä tiedemaailmassakaan kiinnitetty huomiota, vaikka asiasta on myös tehty jonkinverran tutkimusta. Sillä näyttää kuitenkin olevan merkittävä rooli kortisolinerittymisessä. Tämän Paul Robinson on huomannut sekä omalla kohdallaan, että työskenneltyään tuhansien kilpirauhaspotilaiden kanssa useita vuosia. Riittävät määrät T3-hormonia tarvitaan, jotta kortisolia voi erittyä riittävästi. Lisämunuaiset mm. aivojen ja sydämen ohella ovat elimistössä niitä kudoksia joissa on erityisen suuri tarve riittävälle T3-hormonille.

Yleisillä tavoilla annostella kilpirauhashormonihoito T3-hormonin konsentraatio on itse asiassa silloin yöllä kun sen tulisi olla korkeimmillaan kaikkein alimmillaan. Niinpä kilpirauhashormonihoidon virheellinen annostelu ja potilaalle sopimattoman valmisteen käyttäminen voi olla myös itsenäinen syy riittämättömiin kortisolitasoihin.
Sopimaton valmiste voi olla Thyroxin-hoito eli synteettinen T4-hoito silloin kun siitä ei konvertoidu riittävästi aktiivista T3:a tai yhdistelmähoidon käyttäminen silloin kun T3-monoterapia eli hoito yksinomaan synteettisellä T3-hormonilla olisi tarpeen. Jotkut kilpirauhaspotilaat raportoivat voivansa paremmin kun ottavat Thyroxin-lääkityksensä iltaisin. Tämä voi todennäköisimmin johtua juuri siitä että tämä varmistaa sitä että T3-hormonia on elimistössä aamuyöstä enemmän jotta myös tarpeeksi kortisolia voi erittyä. Thyroxinin, joka on siis T4-hormonia, lähinnä varastohormonia, on kuitenkin konvertoiduttava ensin riittävässä määrin aktiiviseksi T3-hormoniksi ja tässä monilla on ongelmia ja vaikka ei olisikaan, Thyroxin-hoito ei vastaa normaalia kilprauhashormonituotantoa, sillä normaali kilpirauhanen erittää myös T3-hormonia. Thyroxin-hoidolla eli T4-monoterapialla on hankala päästä riittäviin yöllisiin T3-tasoihin. Tästä päästäänkin siihen että parhaiten normaalia kortisolimääriä aamuyöstä voidaan imitoida annostelemalla T3-hormonia sisältävää valmistetta aamuyöstä. Tähän CT3M perustuu.

Circadian Methodia voidaan toteuttaa sekä eläinperäisillä valmisteilla, jotka sisältävät kaikkia kilpirauhashormoneja, kuten T4 ja T3, että synteettisellä T3-valmisteella.

Se, miten virkeinä ja hyvinvoivina aamulla heräämme riippuu osin myös siitä onko meillä herätessä riittävät kortisolitasot.

Circadian T3-menetelmällä on myös onnistuneesti päästy eroon jo aloitetuista kortisonkorvaushoidoista tai kortisonkovaushoidon annostusta on voitu merkittävästi pienentää samalla kun vointi on myös kohentunut verrattuna pelkkään kortisonhoitoon. Myös DHEA-hoidoista ollaan päästy eroon. Siinä missä kortisonkorvaushoito supressoi omaa lisämunuaiskuoren hormonieritystä, CT3M elvyttää sitä. Siinä myös yksi sen merkittävistä eduista hormonikorvaushoitoon verrattuna.

Kuten todettu, sellaisissa tapauksissa joihin sisältyy pysyväluonteista hormonipuutosta, Circadian T3-menetelmä ei toimi tai se toimii heikosti. Myös mm. inflammaatio eli elimistössä hiljaa kytevä tulehdus tai krooniset infektiot kuten borrelioosi tai mykoplasma voivat estää CT3-menetelmän toimimista, sillä tulehdussytokiinit estävät T3-hormonin toimintaa soluissa. Joskus LDN-hoidoista on ollut apua silloin kun kyse on inflammatorisista tekijöistä. Se on yksi vaihtoehto mitä kokeilla vielä ennen kortisonkorvaushoitoa jos Circadian Method ei anna riittävää vastetta ja jos kyse ei kuitenkaan ole todetusta pysyväluonteisesta hormonipuutoksesta.

Kirjoitussarjan seuraavassa osassa kirjoitan siitä miten menetelmää käytännössä toteutetaan.

Paul Robinson: Miksi jotkut kilpirauhaspotilaat tarvitsevat T3-monoterapiaa

Tämä artikkeli on lainattu Suomen Terveysjärjestön uusimmasta lehdestä. STJ:ssä toimii kilpirauhastietoiset-jaosto, joka ajaa kilpirauhaspotilaiden etuja Suomessa.

Miksi jotkut kilpirauhaspotilaat tarvitsevat T3-monoterapiaa

25 vuotta sitten elämäni alkoi muuttua täysin kilpirauhassairauden vuoksi. Ollessani noin kolmekymmenvuotias minulle kehittyi Hashimoton tyreoidiitti (autoimmuunimuotoinen kilpirauhassairaus) ja sain synteettistä T4-hormonia lääkityksekseni. (Suomessa pääosin kauppanimellä Thyroxin). Hoito ei kuitenkaan poistanut oireitani. Vuosien ajan sairaus tuhosi elämääni ja lopulta väärin hoidettuna maksoi minulle rakastamani uran ja vahingoitti vakavasti perhe-elämääni ja monia ihmissuhteitani.

Yritin monia asioita tullakseni kuntoon T4-hoidolla, mukaanlukien vitamiinien, mineraalien ja muiden ravintolisien käyttö, gluteeniton ja maidoton ruokavalio, stressitasojen laskeminen. Mikään ei auttanut. T4-hoitoni aikana lääkärit, joiden luokse menin saadakseni apua sanoivat, että kilpirauhaskokeiden tulokset olivat normaalit. Lopulta minulle sanottiin että minun pitää vain elää tilani kanssa, joka johtui todennäköisesti jostain muusta ongelmasta. Tätä "muuta ongelmaa" ei nimetty eikä sitä useiden lääkäreiden tai endokrinologienkaan toimesta yritetty selvittää. Itse asiassa kyseessä ei ollut mikään toinen ongelma vaan kyseessä oli kilpirauhasen vajaatoiminta johon synteettinen T4-hormonikorvaushoito ei auttanut. Jotkut toiset lääkärit kertoivat minulle että minulla oli krooninen väsymysoireiyhtymä ja ettei ole mitään mitä he voisivat tehdä auttaakseen minua.

Lopulta sairauteni johti minut siihen pisteeseen että minulla oli sekä kilpirauhas- että lisämunuaisongelmia. Olin menettänyt kolmanneksen painostani ja pyörtyilin alhaisen verenpaineen takia. Olin käytännössä invalidi ja nukuin neljästä tunnista kuuteen tuntiin päiväsaikaan, samoin yöaikaan. Pystyin hädin tuskin kävelemään ja portaiden nouseminen oli vaikeaa. Olin menettänyt urani ja tämä kaikki oli vaikuttanut syvästi perhe-elämääni.

Lopulta sain terveyteni ja elämäni takaisin asioita tutkimalla, päättäväisyydellä ja harvoin määrätyllä, mutta biologisesti aktiivisella T3-hormonilla, jonka nimi luonnollisesti tuotettuna on trijodityroniini ja synteettisesti tuotettu muoto Liothyronine Sodium (eng.) Lopulta löysin lääkärin joka oli valmis kokeilemaan muitakin hoitoja kuin standardi T4-lääkitys. T4-hoito lopetettiin ja kokeiltiin eläinperäistä kilpirauhashormonihoitoa. Kun tämä ei auttanut, minulle määrättiin synteettistä T4-hormonia yhdessä synteettisen T3-hormonin kanssa. Mikään näistä vaihtoehtoisista hormonihoidoista ei poistanut oireitani joihin kuului uupumus, heikotus, kuiva iho, kuivat hiukset ja ruoansulatusongelmat. Mieleni tuntui olevan usvassa, en voinut ajatella täysin selkeästi ja minulla oli alhainen verenpaine. Sairauteni alussa olin lihonut , mutta kun osittaisesta lisämunuaiskuoren vajaatoiminnasta tuli osa ongelmiani laihduin, heikkenin ja aloin pyörtyillä.

Kun kaikki muu hoito oli epäonnistunut, minulle määrättiin pelkkää synteettistä T3-hormonia ja aloin tulla parempaan kuntoon. Kesti kuitenkin kolme vuotta alkaa ymmärtää kuinka käyttää T3:a oikein. Kokonaisuudessaan kesti n. kymmenen vuotta alkaa toipua kilpirauhasen vajaatoiminnasta. Menetin vuosikymmenen elämästäni kun lapseni olivat pieniä. Kesti vielä toiset kymmenen vuotta asioita harkitessa ja aloin sitten jakaa kokemuksiani T3-hoidosta ja siitä miten sitä voi käyttää turvallisesti ja tehokkaasti.

Toipuessani opin kuinka T3-kilpirauhashormonilääkitystä voidaan käyttää oikein ja turvallisesti. Monille lääkäreille on opetettu että ainoa tarvittava kilpirauhashormonikorvaushoito on levotyroksiini, synteettinen T4, eivätkä he koskaan määrää T3:a. Kuitenkin joillekin kilpirauhaspotilaille T3 saattaa olla ainoa kilpirauhashormoni jolla he voivat palauttaa terveytensä. Jotkut lääkärit myös pelkäävät käyttää T3:a, koska he virheellisesti uskovat sen aiheuttavat ongelmia kuten korkea syke ja osteoporoosi. T3 voi aiheuttaa ongelmia, kuten mikä tahansa kilpirauhaslääkitys, mutta poikkeuksetta ongelmat johtuvat sen vääränlaisesta käytöstä. Toinen lääketieteellinen myytti on se, että kilpirauhasverikokeet aina paljastaisivat todellisen kilpirauhashormonien tilanteen. Oikeasti nämä laboratoriokokeet voivat mitata vain veressä kiertävien kilpirauhashormonien tasoja eivätkä ne voi näyttää kuinka tehokkaasti kilpirauahshormonit toimivat solujemme sisällä. Se on tämä myytti ja laajempien kilpirauhashormonihoitojen saatavuuden puute, joka tuomitsee tuhannet kilpirauhaspotilaat pysyvästi kilpirauhasen vajaatoiminnan oireisiin.

T3-monoterapia on joskus tarpeen sillä ongelmia voi olla solutasolla jolloin muut kilpirauhaslääkitykset eivät toimi. Omassa tapauksessani T3-hoito oli pelastukseni. T3-hoitoa on kuitenkin haastavaa käyttää ja minulta kesti vuosia kehittää turvalliset ja tehokkaat menetelmät.

Oma taustani oli tieteessä, tietojärjestelmissä ja tuotekehityksessä. Niinpä lähestymistapani ratkaista terveysongelmani oli kääntää huomioni endokrinologiaan ja sen ymmärtämiseen kuinka kilpirauhashormonit todellisuudessa toimivat kehossa. Käytin löytämiäni tutkimuksia kilpirauhassairaudestani toipumiseen ja tämä prosessi johti lopulta myös kirjojen "Recovering with T3" ja "The CT3M Handbook" kirjoittamiseen.

Joillekin kilpirauhaspotilaille T3-monoterapia on ainoa hoito, joka toimii vaikka laboratoriotulokset vaikuttaisivat erinomaisilta heidän käyttäessään T4-hoitoa tai T4/T3-yhdistelmähoitoa. Tämä on käynyt minulle erittäin selväksi omien kokemusteni kautta ja myös kommunikoidessani vuosien ajan satojen, kenties nyt jo tuhansien kilpirauhaspotilaiden kanssa ympäri maailman. Kaikkia ongelmia ei voi havaita verikokein, koska ne ovat solunsisäisiä. Näissä tapauksissa biologisesti aktiivista T3-hormonia täytyy olla veressä riittäviä määriä, jotta T3-hormonin aktiivisuus soluissa on riittävä. Joillekin potilaille pienikin määrä T4-hormonia hoidossa voi olla ongelma.

Kilpirauhaskokeiden tulokset T3-monoterapialla

Olen käyttänyt T3-monoterapiaa nyt n. 17 vuotta yhteistyössä perhelääkärin ja endokrinologin kanssa. Hashimoton tyreoidiitti on tuhonnut oman kilpirauhaseni, joten 60 mikrogrammaa T3:a, jota otan päivittäin neljänä erillisenä annoksena tuottavat melko oudot kilpirauhaskokeiden tulokset vaikka voin erittäin hyvin. TSH on lähellä nollaa, vapaa T3, noin 9 nmol/L (viitearvojen yläraja 6.5) ja vapaa T4 on lähellä nollaa. Useimmat yleislääkärit ja endokrinologit olisivat erittäin tyytymättömiä näihin tuloksiin ja sanoisivat minun olevan liikatoiminnalla tai jopa tyreotoksikoosissa, mutta en ole. Solutasolla kehoni saa juuri oikean määrän vapaata T3-hormonia vaikka veressä se on korkea. Tämä asia nousee keskeiseksi monissa ongelmissa kilpirauhaslääkitysten suhteen nykyään. Kilpirauhaskokeet ja niihin perustuva yksinkertaistettu diagnostiikka jättää monille kilpirauhaspotilaille krooniset kilpirauhasen vajaatoiminnan oireet. Joskus pääpainon ei tulisi olla kilpirauhaskokeissa kun lääkäri yrittää saada kilpirauhaspotilaan voimaan paremmin vaan potilaan ja hänen oireensa ja vasteensa hoitoon tulisi olla määräävä tekijä ja kilpirauhaskokeiden tulosten toissijainen.

Kehittelemäni T3-hormonin annostelutapa ja CT3M

Kirjani "Recovering with T3" esittää turvallisen, tehokkaan ja systemaattisen tavan käyttää T3-hormonia kun muut kilpirauhashormonilääkitykset eivät ole toimineet. Kirjassani esitetään tapa käyttää T3:a useassa annoksessa päivittäin jotta voidaan tarjota keholle juuri oikea määrä hormonia kerrallaan jotta potilaan vajaatoimintaoireet poistuvat. Metodi käsittää peruslaboratoriokokeet, jotka teettää, ravintolisät sisältäen tärkeät vitamiinit ja mineraalit ja yksityiskohtaiset toimintamenetelmät T3-hoitoon.

Osa T3-annostelumenetelmää, joka on kuvattu kirjassa sisältää radikaalin ja uuden menetelmän käyttää T3:a lisämunuaisten toiminnan säätelemiseksi kortisonihoidon (kuten hydrokortisoni) tai lisämunuaisuutteiden käytön välttämiseksi tilanteissa joissa kortisolitasot eivät ole riittävän korkeat kilpirauhashormonihoidon onnistumiseksi. Menetelmä on nimeltään Circadian T3 Method, lyhennettynä CT3M (vapaasti suomennettuna vuorokausirytmiin sidottu T3-menetelmä).

CT3M korjasi oman lisämunuaistoimintani ja mahdollisti sen että päiväsaikaan ottamani T3-annokset toimivat asianmukaisesti. Sain terveyteni takaisin ja prosessin myötä opin miten käyttää T3:a optimaalisesti. CT3M on läpimurto ja sitä ovat nyt käyttäneet monet kilpirauhaspotilaat maailmanlaajuisesti joilla on ollut puutteellista lisämunuaiskuoren hormonieritystä ja useissa tapauksissa se mahdollistaa heidän toipumisensa jopa vuosikymmenien sairastamisen jälkeen.

CT3M hyödyntää lisämunuaiskuoren luonnnollista vuorokautista toimintaa ja menetelmässä käytetään kilpirauhaslääkitystä, joka sisältää T3-hormonia. Kun puutteellinen lisämunuaiskuoren hormonieritys on varmistettu (mieluiten neljä kertaa päivässä otettavalla sylkitestillä), menetelmää voidaan käyttää.

Perusidea Circadian Methodin takana on nostaa T3-hormonin määrää sinä aikana vuorokaudessa jolloin lisämunuaisten kuuluu tuottaa eniten kortisolia ja näin jäljitellä sitä, mitä terveessäkin kehossa tapahtuu. CT3M on lisämunuaiskuoren hormonierityksen boostaaja!

Viime vuosina on tehty tutkimusta, joka vahvistaa että T3-hormonitasot ovat korkealla samaan aikaan kun kortisolineritys lisämunuaisistakin on korkeimmillaan, aamun aikaisina tunteina. Nämä tutkimustulokset tukevat ideaa Circadian Methodin takana. linkki tutkimukseen: http://jcem.endojournals.org/content/93/6/2300 . Tutkimuksesta käy ilmi, että kun TSH (tyreotropiini, kilpirauhashormonien eritystä kiihdyttävä aivolisäkehormoni) on korkeana puolenyön tienoilla, tätä seuraa T3:n nousu muutamaa tuntia myöhemmin.

CT3M:n suosio on ollut niin suuri, että kirjoitin myös "The CT3M Handbook"-kirjan. (vapaa suomennos "Käsikirja Circadian Menetelmästä")  Nettisivujeni kautta http://recoveringwitht3.com löytyy aiheesta myös videoitani ja tekstejäni.

Radikaalia muutosta tarvitaan

Lääketieteen ammattilaiset jättävät vielä laajalti huomiotta T3-hormonihoidot, joskus tiedonpuutteen vuoksi. Hoitotavat näyttävät muuttuneen hyvin vähän niistä vuosista kun minulla diagnosoitiin kilpirauhasongelma. Potilaat kärsivät suuresti tästä hitaasta kehityksestä. Tämä ei ole hyväksyttävää! Jonkin tarvitsee muuttua.

Suurin osa muutoksesta olisi varsin mutkatonta toteuttaa, sillä hoitotavat ovat jo olemassa. On tärkeää, että niissä tapauksissa joissa potilaat eivät hyödy peruskilpirauhaslääkityksestä laboratoriokokeet eivät ole ainoa diagnostinen työkalu. Mm. potilaan taustat, oireet, pulssi, kehon lämpötilat voivat paljastaa paljon enemmän kilpirauhashormonien todellisesta tilanteesta.

Oma toiveeni on, että lääkärit ja kilpirauhaspotilaat löytäisivät informaatiota kirjoistani ja nettisivuiltani, hyötyisivät siitä ja että tämä tieto voisi olla osana sitä hoitotapojen muutosta jota potilaat niin epätoivoisesti tarvitsevat ja jonka he ansaitsevat.

parhain terveisin,

Paul Robinson

(suomennos Nina Saine)

Paul Robinson on brittiläinen kilpirauhaspotilas ja kirjojen "Recovering with T3" ja "CT3M handbook" kirjoittaja. Hän on tehnyt merkittävää vertaistukityötä auttaakseen kilpirauhaspotilaita ympäri maailman ja tekee mielellään yhteistyötä myös lääkärien kanssa.