Mistä kilpirauhaspotilaiden mahdolliset ongelmat ketogeenisella ruokavaliolla voivat johtua

© Can Stock Photo / focalpoint

Sain kuulla juoruja siitä että olen ketogeenisen ruokavalion vastustaja ja etten ymmärrä yhtään mistä puhun. Se on vähän ongelmallista jos luulee enemmän kuin tietää ja vaikka tunteet kuuluvat ihmisten elämään, me ei aina oikein edes tiedosteta milloin reagoimme enemmän tunteella kuin järjellä.

Minä en vastusta ketogeenista ruokavaliota ja tiedän miten sitä on järkevää toteuttaa, mitä ongelmia voi tulla ja miten niitä voi selättää. Tiedän, että monet ovat saaneet apua ketogeenisista ruokavaliosta.

Toistaalta oman erikoisosaamisalueeni, kilpirauhasen vajaatoiminnan tunnen erittäin monipuolisesti. Tunnen tiedettä sen taustalla ja ihmisen fysiologiaa ja biokemiaa sen taustalla. Tunnen alan tutkimusta. Tunnen alan lääketieteellisen puolen ja tunnen asioita myös ammattini puolesta. Minulla on asiasta omakohtaista kokemusta ja lisäksi kokemusta myös laajasti vertaistukeen osallistumisesta jo vuosien ajan sekä kotimaassa, että kansainvälisesti. En todellakaan ole mikään uuvatti tai vastarannankiiski sen paremmin ketogeenisen ruokavalion kuin kilpirauhasen vajaatoiminnankaan suhteen.

Olen oppinut suhtautumaan aika maltilla ja kyseenalaistaen kaikkea sellaista, jossa mennään vähän yksisilmäiseksi kun kyseessä on terveys ja hyvinvointi. Milloin joku yksi ja ainoa ruokavaliomalli toimii kaikilla ja oikeastaan vähän mihin tahansa vaivaan tai milloin joku yksittäinen ravintolisä, tuote tai tuotesarja on ratkaisu suunnilleen kaikkiin ihmiskuntaa riivaaviin ongelmiin. On varmasti tiloja, joissa ketogeeninen ruokavalio on todella hyvä juttu, kuten esimerkiksi tukihoitoina joissain syöpäsairauksissa tai vaikkapa epilepsiassa. Monissa tiloissa on kuitenkin muitakin vaihtoehtoja ja aina on myös huomioitava vastuukysymykset ja ihmisten yksilöllisyys.

Tässä muutamia asioita, jotka nimenomaan kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavilla voi nousta ongelmaksi ketogeenisella ruokavaliolla.

1. Epäviisas tapa toteuttaa ketogeenista ruokavaliota.

Tähän voi liittyä mm. se että ei saa tarpeeksi elimistön tarvitsemia ravintoaineita jos ei syödä tarpeeksi tai jos esimerkiksi suojaravintoaineita sisältäviä ruoka-aineita ei syödä tarpeeksi. Lisäksi tähän voi liittyä se, että ei saada riittävästi energiaa eli syödään liian pieniä annoksia tai mm. rasvaa ei saada tarpeeksi. Tällaisessa tilassa keho voi mennä sille paljon puhutulle säästöliekkitilalle, joka merkitsee sitä että vaikka kilpirauhashormoneja olisi tarpeeksi, joko omasta takaa tai kilpirauhaspotilaalla purkista otettuna, varastohormoni T4:stä eli tyroksiinista ei muodostu kehossa riittävästi aktiivista kilpirauhashormonia. Vertaistuessa kansainvälisesti tiedetään hyvin selvästi, että nimenomaan kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavat voivat olla erityisen alttiita tälle ongelmalle. Syynä voivat olla geneettniset tekijät, olemassa olevat epätasapainotilat ja muut sairaudet kehossa, sisäiset ja ulkoiset erilaiset rasitustilat ja se että lääkityskin voi olla vielä pielessä tai vääränlainen. Säästöliekkiin menon seurauksena toimivakin lääkitys lakkaa toimimasta kunnolla. Onko tämä sitten vaarallista?

Sitä tilaa ei voi sanoin kuvata jollei sitä ole itse kokenut. Se voi olla todella lamaavaa ja tuskallista. Kilpirauhasen vajaatoimintaoireet voivat pahentua tai tulla rytinällä takaisin: Kipuja ja kolotuksia, palelua, väsymystä, masennusta, hiustenlähtöä, ummetusta, ihon kuivumista, käsityskyvyn hitautta, työkyvyn menetys. Ei siis todellakana mikään pikkujuttu! Ongelmallista asiasta tekee myös sen, että tämä tila, jonka olen myös itse joutunut kokemaan ei välttämättä korjaannu mitenkään nopeasti. Moni luulee, että sitten vain syödään enemmän ja otetaan enemmän hiilareita ruokavalioon. Asiaan liittyvillä hormoneilla on kuitenkin pitkiä puoliintumisaikoja ja kokemus on opettanut että tilanteen tasoittumiseen menee yleensä vähintään 3-4kk tai jopa paljon pidempään, sillä tilanteesta seuraa usein myös muita terveysongelmia liitännäisenä.

Tarkoitukseni ei ole turhaan pelotella vaan kertoa mitä olen kokenut ja mitä olen itse havainnoinut. Sitä ei voi tietää kuin toinen näiden asioiden kanssa elämässään kamppaillut kilpirauhaspotilas, miten hirveää se on kun joutuu myös taistelemaan saadakseen jälleen lääkityksensä kuntoon tällaisten epäonnistuneiden ruokavaliokokeilujen myötä. Hirveää tämä on myös läheisille, varsinkin jos on alaikäisiä lapsia huollettavaan eikä välttämättä kunnolla pysty huolehtimaan edes itsestään ja tarvitsee paljon toisten apua.

2. Hankaluudet sopeutua käyttämään rasvaa energialähteenä

Kaikki eivät adaptoidu yhtä helposti ketogeeniselle ruokavaliolle kuin toiset. Saattaa joutua kestämään kurjaa tai vähän heikompaa oloa, jota toki usein helpottaa mm. se että ottaa rauhallisesti, antaa ajan kulua ja mm. huolehtii riittävästä elekrolyyttien saannista. Mm. energia-aineenvaihdunnan tilaa ja muitakin markkereita sisältävällä funktionaalisen lääketieteen testillä, jolla mitataan eri asioita virtsan orgaanisista hapoista saatetaan havaita ongelmia elimistön kyvyssä käyttää rasvaa energiaksi solutasolla. Tässä on geneettistä vaihtelua ja lisäksi tilaan voi liittyä myös ravintopuutoksia.

Kumpi ehtii siis kehittymään ensin: adaptaatio ketogeeniseen ruokavalioon vai kilpirauhaspotilaan ongelmat ketogeenisella ruokavaliolla? Tässä saatetaan mennä riskillä, vaikka asiat tehtäisiin kuinka fiksusti ja "oikein".

Ote virtsan orgaanisten happojen testien tulkintaoppaasta (Organix Comprehensive, Nordic Laboratories), interventioehdotuksia rasvan hyödyntämisen parantamiseksi silloin kun tässä on solutason ongelmaa

3. Ongelmat ruoansulatuksessa

Saatamme jättää  huomiotta, että kaikki mitä syömme, ei mene elimistömme käyttöön, vaan ravintoaineiden hyödyntäminen on kiinni siitä miten tehokas ja toimiva ruoansulatuksemme on. Kun tärkkelys, sokeri ja mm. hedelmät jätetään pois ruokavaliosta, käytetään kohtuullisesti proteiineja ja paljon rasvaa, eli kun totetutetaan ketogeenista ruokavaliota, saatetaan tuudittautua siihen että kun syödään tarpeeksi ja "oikein", saamme riittävästi energiaa jolloin mm. aineenvaihdunnan hidastumista eli nk. "säästöliekki-ilmiötä" solutasolla ei pääse tapahtumaan. Tämähän se uhka ketogeenisella ruokavaliolla nimenomaan kilpirauhaspotilailla on. Kaikilla rasva (tai muutkaan ruoka-aineet) ei kuitenkaan pilkkoudu ja imeydy ruoansulatuskanavassa riittävän hyvin ja kilpirauhaspotilailla on tässä asiassa hyvin usein ongelmia vaikka he eivät olisi siitä itse tietoisia.

Toki ruoansulatusta voidaan edistää mm. stressinhallinnalla, ravintoterapian keinoin, käyttämällä ruoansulatusentsyymivalmisteita ruokailujen yhteydessä ja kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastamalla laittamalla lääkitys kuntoon. Väärin annosteltu tai kokonaan vääränlainen lääkitys on potilaiden keskuudessa hyvin hyvin tavallista huolimatta siitä että potilaan lääkäri olisi sitä mieltä että asia on kunnossa.

Vastuukysymykset

Jokainenhan on tietenkin itse vastuussa omasta ruokavaliostaan jos on oikeustoimikelpoinen aikuinen ihminen. Minusta eri ruokavaliomalleja ihmisille suosittelevien ja ohjaavien ihmisten olisi kuitenkin tärkeää kertoa, että ketogeeninen ruokavalio ei välttämättä sovi kaikille ja että joillakin sitä ei välttämättä ole fiksua lähteä toteuttamaan vain kokeilumielessä. Ensin pitäisi vain saada kulkemaan tieto näille ihmisille ja saada heidät uskomaan, että asia on näin. Se ei välttämättä onnistu, sillä ihmiset voivat olla täysin vakuuttuneita siitä että mitä tässä postauksessa kirjoitan on täyttä puppua, jos heidän arkitodellisuuteensa ongelmaa ei näy.

Kyseessä on vähän sama ilmiö kuin se, että miehet eivät tunnista naisiin kohdistuvia tasa-arvo-ongelmia tai valtaväestö ei tunnista vähemmistöjen kokemaa rasismia. Sattumoisin tässä kysymyksessä minä olen se ihminen, jonka vastaanotolle tulee ihmisiä joille on tullut ongelmia ketogeenisen ruokavalion vuoksi ja sattumoisin minä olen se ihminen joihin otetaan yhteyttä tällaisessa asiassa. En voi siis olla huomaamatta sitä. Yhteydenotot ovat onneksi vähentyneet koska nykyään osataan painottaa riittävää syömistä ja riittävää rasvan saantia, mutta nämä yhteydenotot eivät ole lakanneet ja ketogeenisesta ruokavaliosta toipuminen on toistuva teema vastaanotollani, valitettavasti ja myös niiden keskuudessa jotka ovat ymmärtäneet syödä tarpeeksi ja jotka ovat sisällyttäneet riittävästi rasvaa ketogeeniseen ruokavalioonsa.

Olen ollut tekemisissä ihmisten kanssa, jotka ovat joutuneet ongelmiin erilaisten dieettien ja verkkovalmennusten kanssa. Heillä on ollut käsitys että ruokavaliomalli, kuten ketogeeninen on täysin turvallista kaikille ja he ovat luottaneet tähän informaatioon. Joutuessaan ongelmiin, he ovat saattaneet kokea jääneensä täysin yksin ja tämä on ollut heille todella pelottavaa. Onhan kyse joskus hyvin hankalistakin oireista, joita ei osata sitten selättää yksin. Viesti toisilta ruokavaliomallia toteuttavilta tai niitä ohjanneilta on voinut olla sellainen että ongelmiin joutunut on varmasti tehnyt jotain väärin tai on jopa liioitellut ongelmiaan tai sitten ongelmista puhuttaessa on saattanut seurata kaikkien taholta täysi hiljaisuus tai vain kehoitus kääntyä lääkärin puoleen ja keskeyttää ruokavalion toteuttaminen. Osa ihmisistä ei ole kehdannut tai uskaltanut sanoa ruokavaliota ohjeistaneille mitään vaan he ovat vain kaikessa hiljaisuudessaan lopettaneet ruokavalion noudattamisen ja kärsineet sen seuraukset omissa nahoissaan.

Ennen ravintoterapeutiksi opiskelemista en tiennyt, miten vastuullista työtä ravintoasioissa neuvominen on. Tai no tiesin, mutta en täysimääräisesti. Saatoin vain kuvitella tai arvailla. Koulutukseeni on kuulunut lääketieteen perusteet ja mielestäni se on todella tärkeää. Osa ammattitaitoa, jotta toisia voi auttaa turvallisesti on myös osata kieltäytyä auttamasta silloin kun ei välttämättä tiedä tarpeeksi tai kun näkee, että ihmisen tilanne on vähän tavallista mutkikkaampi. Nämä vastuuasiat ja arkipäivän tilanteet ovat toki usein kuin veteen piirretty viiva, mutta minusta on parempi olla vähän varovaisempi kuin suositella jotain tiettyä ja samaa vähän kaikille. Mikään ruokavalio ei saisi olla uskonto, jonka oppeja ja soveltumista kaikille ei saisi kyseenalaistaa! Ihminen on tärkeämpi kuin jokin aate ruokavaliossa, siitäkin huolimatta että niin monet ovat saaneet apua ketogeenisesta ruokavaliosta.

Törmäsin hiljattain ihmiseen, joka oli vähän lukenut kirjoja ja vähän käynyt kursseja ja oli innokas auttamaan minua. Hän ei tiennyt että olen ravintoterapeutti, mutta kerroin hänelle että en voi noudattaa ihan millaista tahansa ruokavaliota sairastamani munuaissairauden takia. Tämä ihminen neuvoi minulle runsasproteiinisen paleotyyppisen ruokavalion vaivoihini ja sanoi että on tärkeää juoda paljon vettä. Todellisuudessa sairauteni hoitoon kuulu tärkeänä osana suola- neste ja proteiinirajoitus. Keskustelu tämän ihmisen kanssa vakavoitti minut. Meidän ihan oikeasti pitäisi tietää mitä ehdottelemme toisille ihmisille! Siitäkin huolimatta, että ketogeeninen ruokavalio sopii hyvin monille. Siitä voi todellisuudessa koitua mittavaa kärsimystä joillekin, kuten kilpirauhaspotilaille, aivan samoin kuin olisin mahdollisesti voinut joutua dialyysihoitoon jos olisin noudattanut tämän em. ihmisen neuvoja ruokavalioni suhteen.

Vaikka ketogeeninen ruokavalio sopisi (kuvitellusti) 99% ihmisistä, niin sille yhdelle prosentille tapahtuvat täydellä sadalla prosentilla ne haitat, joita heille vääränlainen ruokavaliomalli tuottaa. Välitämmekö me tarpeeksi siitä vähemmistöstä, jolle tämä ruokavalio ei sovi vai onko meille tärkeämpää tehdä bisnestä ketogeenisella ruokavaliolla tai levittää siitä ilosanomaa kaikille sopivana ja turvallisena, näin nyt tahalleen kärjistäen?

Vaihtoehtojakin on

Ajatuksena ketogeeniseenkin liittyvä vähähiilihydraattisuus ei ole lainkaan huono. Se voi auttaa vähentämään riskejä sydän- ja verisuonitauteihin, metaboliseen oireyhtymään liittyviin ongelmiin ja matala-asteiseen tulehdukseen eli inflammaatioon liittyviin terveysongelmiin. Se voi auttaa meitä painonhallinnassa ja myöskin verensokeritasapainon hallinnassa ja se voi auttaa meitä pysymään virkeinä.

Hyvä kompromissi niille, joille ketogeeninen ruokavalio ei välttämättä ole paras mahdollinen tapa syödä on se, että tietenkin vältetään sokeria, mutta hyviä tärkkelyslähteitä kuten juurekset, riisi, luonnostaan gluteenittomat viljat on vain yhdellä aterialla päivästä. Tärkkelystä hieman sisältävä ateria on toiminut usein illasta ennen nukkumaanmenoa, koska se voi auttaa saamaan paremmin unta. Toiset tarvitsevat tärkkelystä myös liikuntasuorituksia ennen siten että niistä saatu energia käytetään liikunnan aikana ja pian sen jälkeen.

Kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastaville, varsinkin jos kyseessä on autoimmuunisairauden aiheuttama vajaatoiminta on useinmiten toiminut ruokavalio, joka on melko paleotyyppinen eli siinä on elementtejä metsästäjä- keräilijätyyppisestä ruokavaliosta. Tällöin siitä puuttuvat ainakin gluteeniviljat ja maitotuotteet, jotka ovat kilpirauhaspotilaan ruokavaliossa yleensä ylivoimaisesti pahimmat "häiriköt" liian sokerin ja lisäaineiden lisäksi. Pääosa aterioista ollaan voitu pitää vähähiilihydraattisena, mutta keho on pysynyt parhaiten tasapainossa, samoin lääkitys, kun yhdellä aterialla on myös vähän tärkkelystä. Juurekset ovat soveltuneet yleensä erinomaisesti. Jos ruoansulatuksen kanssa on ongelmia, on myös hyödyttä nk. yhdistelysäännöstä, jossa proteiinipitoiset ja tärkkelyspitoiset ruoka-aineet pidetään eri aterioilla. Hyöty tällaista ruokavaliomalleista on näkynyt oireiden vähenemisenä, kilpirauhasen vasta-aineiden laskuna verikokeissa ja siinä että lääkitys on saat helpommin toimivaksi.

Toinen ongelmallinen porukka ketogeenisen ruokavalion suhteen saattavat olla ne, joilla on taustalla ylikunto tai burn out tai jokin todella rankka sairastaminen tai terveysongelma, jonka aiheuttama stressitaakka on saanut kehon tosi heikkoon kuntoon. Jos esimerkiksi tästä syystä kortisolitasot ovat laskeneet tai jos sympaattinen hermosto käy jatkuvasti ylikierroksilla (stressiherkkyyttä, levottomuutta, uniongelmia, rauhattomuutta, ahdistuneisuutta), on syytä ensin antaa tilanteen kaikessa rauhassa tasapainottua ja vasta sitten katsoa olisiko vielä ajankohtaista kokeilla ketogeenista ruokavaliota. Yhden tärkkelysaterian malli saattaa tällaisissakin tilanteissa sopia parhaiten. Joskus ihmisen psyyke ja jaksaminen voi olla sellaisessa jamassa että liian isot kertamuutokset ruokavaliossa ovat vain lisästressi sekä keholle, että mielelle.

Olen iloinen kaikkien niiden puolesta, joille ketogeeninen ruokavalio on tuonut avun heidän terveysongelmiinsa ja joille se sopii ja olen iloinen myös siitä jos tunnustamme sen tosiasian, että onneksi erilaisia ratkaisuja ruokavalioiden suhteen on niin monia.

Kilpirauhasen vajaatoiminta ja paraneminen/toipuminen/palautuminen

Kilpirauhasen vajaatoiminnassahan vähän kaikki kropassa tuppaa hidastumaan, paitsi jos meillä on samaan aikaan myös autonomisen hermoston häiriö, jossa ollaan jatkuvassa ylivireystilassa tai mennään semmoiseen pienestäkin ärsykkeestä. Silloin ei niin tunne sitä hitautta mitä kudostasolla kuitenkin ilmenee silloin kun meillä ei ole soluissamme syystä jos toisesta tarpeeksi aktiivista kilpirauhashormonia. Monille vajaatoimintapotilaille on kuitenkin tuttua tunne siitä että elää kuin hidastetussa filmissä, ajatukset on hitaita ja vaikeita saada kokoon ja kroppakin tuntuu siltä kuin sitä saisi ajaa eteenpäin kuin autoa, jossa on käsijarru päällä. Kilpirauhashormonit ovat kehossa ikäänkuin hana, joka voi olla liian pienellä lirulla auki (vajaatoiminta) tai losotella roiskien ja hallitsemattomasti liiallisella paineella tuhlaten vesivarannot (liikatoiminta). Kun hana on lirulla, energiantuotanto ja proteiinisynteesi soluissa vähenee, samoin lämmöntuotanto ja kun se losottelee, energiaa ja kehon varantoja energiantuotantoon, aineenvaihduntaan ja proteiinisynteesiin kulutetaan liikaa ja meidän hieno "koneisto" on kovilla. Kilpirauhasen vajaatoiminta tuottaa sitä hiemankin tuntevalle tuttuja oireita kuten lämpötilan laskemista (ellei ole syitä, jotka kehossa kompensoivat tätä ilmiötä nostamalla lämpötilaa), masennusta, painon nousua, ummetusta, kuivaa ihoa, hiusten lähtöä, särkyjä ja kolotuksia. Kaikilla ei tosin ole samoja oireita ja elimistömme ja mielemme tilaan voi toki vaikuttaa samanaikaisesti monetkin tekijät. Yhdeltä kannalta ei ehkä ole vielä tarkasteltu vajaatoimintaa. Nimittäin vajaatoiminnassa myös elimistön kyky parantua, elpyä, tasapainottua ja palautua hidastuu. Oletko huomannut että palautuminen liikunnasta, kudosvaurioista, infektioista ja monenlaisesta rasituksesta on hidastunut kun kärsit vajaatoiminnasta joko siksi että sinulla ei ole vielä diagnoosia ja oikeanlaista lääkitystä, lääkitys ei ole vielä kohdallaan, lääke ei ole ehkä oikeanlainen tai hoitosi ei ole riittävän kokonaisvaltaista? Mitä voidaan tehdä? Suosittelen, että et ala hötkyilemään vaan annat itsesi toipua rauhassa. Lepää tarpeeksi ja liiku ja rasita itseäsi vain sen verran kuin jaksat ja sinulle on hyväksi. Venyttely ja luonnossa kävely voi olla hyväksi jos niitä pystyt ja jaksat tehdä. Yritä myös pitää mielesi mahdollisimman hyvänä. Stressi ja mielipaha ovat tekijöitä, jotka haittaavat kenen tahansa kehoa ja mieltä, varsinkin jos on jo valmiiksi epätasapainoa tai sairautta. Ansaitset voida hyvin ja tulla kohdelluksi hyvin. Ansaitset mielenrauhaa, iloa, tyytyväisyyttä ja hyviä ihmissuhteita. Ansaitset myös sen että voit itse tehdä hyvää elämässäsi toisille ihmisille. Lepo, hyvä seura, mielekäs tekeminen, ilo ja huumori on hyvin parantavia voimia. On myös erittäin tärkeää huolehtia ruoansulatuksesta, terveellisestä ruoasta ja siitä että korjataan kaikki mahdolliset ravintopuutokset. Näin kehosi toipumista ei hidasta ainakaan "materiaalipula" sen korjatessa itseään. Muita mahdollisia syitä hitaalle toipumiselle ja parantumiselle on tietysti monia monituisia. Erilaisten tekijöiden aiheuttama heikko ruoansulatus ja ravintopuutokset ovat usein siellä taustalla, samoin erilaiset stressi- ja rasitustekijät ja sairaudentilat. Jos jokin elimistöä tai mieltä rasittava tai stressaava psyykkinen, fyysinen tai sosiaalinen stressi jatkuu pitkään tai liian korkeana, on tavallista että tämä aiheuttaa heikentynyttä palautumista ja pitkäaikaisen stressin vaikutukset kohdistuvat ruoansulatuksen lisäksi kaikkiin elimistön säätelyjärjestelmiin: hormonitoimintaan, hermostoon ja immuunipuolustukseen. Kuvittele lasta rakentamassa legotaloa. Kuvittele sitten että hän rakentaa sitä siten että filmin nopeutta on hidastettu. Tämä voi kuvata oman elimistömme tilaa vajaatoiminnan aikana kun on tarve eheyttää, korjata, tasapainottaa ja rakentaa.