Kilpirauhaspotilaiden tilanne, epäoikeudenmukaisuuden riemuvoitto

Joskus sitä vain tuntee itsensä niin avuttomaksi epäoikeudenmukaisuuden ja suoranaisen pahuuden edessä, että kurkkua kuristaa ja kyyneleet nousevat silmiin. Asian kanssa on taisteltu jo vuosia eikä mitään helpotusta ole näköpiirissä. Kuin hakkaisi päätänsä seinään.

Toiveet olisivat yksinkertaiset: Kilpirauhaspotilaat tarvitsevat ja ansaitsevat heille sopivan lääkityksen, heille sopivin annoksin eikä ystävällinen ja asiallinen kohtelu ja kuulluksi tuleminenkaan olisi pahitteeksi. Eikö tämä toteudu mm. verenpainelääkettä tarvitsevilla tai insuliinia tarvitsevilla diabeetikoillakin? Katsotaan sopiva lääke ja mitoitetaan annostus. As simple as that. Mutta ei kilpirauhaspotilailla. Jos heillä ei Thyroxin riitä lääkitykseksi vaan tarvitaan eläinperäistä tai synteettistä aktiivista T3-hormonia, laillisia valvottuja ja pitkään käytössä olleita lääkkeitä, he ovat tavanomaisesti todella karmeassa pulassa.

Mitä heidän elämänsä käytännössä on? Tässä joitain kuvitteellisia esimerkkejä. Tällaisiin  tapauksiin törmään aivan jatkuvasti vastaanotollani tai vertaistuessa. Sydämeni itkee verta heidän puolestaan, sillä tarvitsen itsekin T3-hormonia hoidokseni. Ilman sitä menen todella karmeaan kuntoon. Se on yksinkertaisesti ainoa hoito, joka minulla kilpirauhasen vajaatoimintaan toimii. Muita hoitoja on kokeiltu useaan kertaan. Ymmärrän mitä ihmiset käyvät läpi. Monille kilpirauhaspotilaille tämä yhteiskunta, jossa he elävät näyttäytyy todella epäoikeudenmukaisena, välinpitämättömänä ja pahana.

Esimerkki 1

Keski-ikäinen nainen, joka on lapsesta asti käyttänyt Thyroxinia synnynnäiseen kilpirauhasen vajaatoimintaan. Lääke toimii hyvin ja hän tuntee itsensä terveeksi ja toimintakykyiseksi. Mitä nyt välillä vähän väsyttää. Kuka tahansa väsyy kun ikää tulee lisää. Isossa Facebookin vertaistukiryhmässä tämä henkilö keljuilee niille, joilla on ongelmia lääkityksensä kanssa ja haukkuu heitä kaikesta valittaviksi ja veteliksi ihmisisiksi, joiden pitäisi vain ryhdistäytyä, syödä vähemmän ja liikkua enemmän. Monista netin vertaistukiyhteisöistä hänet on potkittu pihalle asiattoman käytöksen vuoksi. Hän käy kerran vuodessa uusituttamassa Thyroxin-reseptinsä terveyskeskuksessa ja hänellä on jo vuosia ollut sama annos. Hän on onnekas. Hänellä ei ole mitään ongelmia hoitonsa suhteen.

Esimerkki 2

Kolmikymppinen nainen, joka on käynyt nuoresta asti hurjaa kamppailua terveytensä ja toimintakykynsä kanssa. Hän ja hänen perheensä on saanut kokea todella kovia. Apua terveyskeskuksesta ei ole löytynyt. Oireisiin on kokeiltu erilaisia lääkityksiä aina masennuslääkkeistä, koviin kipulääkkeisiin asti ja nainen on joutunut myös psykiatriseen sairaalahoitoon masennuttuaan vakavasti vuosia jatkuneista fyysisistä oireista ja niiden aiheuttamista psykosiaalisista ongelmista. Vihdoin yksityiseltä lääkäriasemalta löytyi avuksi ruokavalio- ja ravintolisäohjelma ja Thyroxin vaihdettiin synteettiseen T3-valmisteeseen Liothyroniniin. Tänä päivänä tämä nainen opiskelee, on vuosien jälkeen palannut työelämään ja voi hyvin. Hän käy uusituttamassa lääkereseptinsä yksityisellä lääkäriasemalla, mutta hän joutuu maksamaan kaiken omasta kukkarostaan. Terveyskeskuslääkäri ei suostu uusimaan reseptiä, vaikka lääkeannos on vakiintunut, potilas voi hyvin ja lääke on täysin laillinen.

Esimerkki 3

Tämä viisikymppinen mies alkoi muutama vuosi sitten voimaan yhä huonommin ja huonommin. Aina väsytti, maha oli ummella, painoa kertyi ja hän oli masentunut ja äreä. Terveyskeskuslääkäri diagnosoi kilpirauhasen vajaatoiminnan ja aloitti Thyroxin-lääkityksen. Tästä ei kuitenkaan ollut apua. Yksityinen lääkäri, josta potilas sai vihiä vertaistuesta aloitti eläinperäisen kilpirauhashormonivalmisteen. Terveys ja jaksaminen kohentuivat nopeasti ja paino normalisoitui puolessa vuodessa. Sitten kollegat kantelivat hänen lääkäristään Valviralle ja lääkäri menetti lupansa hoitaa kilpirauhaspotilaita. Mies joutui hakemaan Thyroxin-lääkityksen terveyskeskuksessa, mutta vointi romahti nopeasti. Nykyään tällä potilaalla on lääkäri Keski-Euroopassa ja hän on palannut käyttämään eläinperäistä valmistetta ja voi taas hyvin. Potilas käy töissä, joten hänellä on varaa käydä lääkärissä ulkomailla ja hänellä on myös välttävä englannin kielen taito, jonka turvin vastaanottokäynnit sujuvat joten kuten. Mies pitää kuitenkin hyvin epäreiluna tilannettaan, sillä hän ei ole onnistunut saamaan aikaa keneltäkään suomalaiselta lääkäriltä, joka voisi uusia hänen reseptinsä eikä terveyskeskuslääkäri suostu kirjoittamaan eläinperäistä valmistetta. Sairaanhoitopiirin endokrinologikaan ei ole suostunut auttamaan vaan on ollut potilaalle tyly.

Esimerkki 4

Potilas on nelikymppinen nainen, jolla on keliakia ja jolta on jo parikymppisenä diagnosoitu kilpirauhasen vajaatoiminta. Nainen ei ole ollut työelämässä lainkaan, sillä hänen opintonsa yliopistossa keskeytyivät kilpirauhasen vajaatoimintaoireiden takia ja hän on siitä asti voinut tosi huonosti. Hän on masennusdiagnoosilla sairaseläkkeellä. Thyroxin-lääkityksestä ei ollut apua, mutta hänen lääkärinsä väitti etteivät hänen oireensa, jotka muistuttivat kuitenkin klassisia kilpirauhasen vajaatoimintaoireita (lihaskivut, masennus, väsymys, kuiva iho, hiusten lähtö, ummetus) voi johtua kilpirauhasen vajaatoiminnasta, koska laboratorioarvot olivat viitteissä. Lääkäri lähetti potilaan kuitenkin endokrinologille, joka uskalsi nostaa lääkitystä vaikka TSH painuikin sitten alle viitearvojen. Tällä lääkityksellä potilaan vajaatoimintaoireet kuitenkin pahenivat ja annostusta pienennettiin.

Potilas meni sitten funktionaaliselle lääkärille ja ravintoterapeutille, joiden hoidossa hän sai apua mahavaivoihin, ravintopuutoksiin ja lääkitys myös vaihdettiin synteettiseksi T3-hormoniksi. Tällä lääkityksellä oireet alkoivat lievittyä muutamassa viikossa ja potilaasta tuntui kuin hän olisi saanut uuden elämän. Hän on hakenut uudelleen yliopistoon opiskelemaan. Nyt hänen lääkäriltään on kuitenkin Valvira vienyt luvat hoitaa kilpirauhaspotilaita eikä hän ole yrityksistään huolimatta löytänyt uutta lääkäriä. Hän on jo myynyt kaiken omaisuutensa kustantaakseen vähävaraisena tutkimukset ja hoidot yksityisellä lääkärillä, joten hänellä ei ole varaa lähteä ulkomaille hoitoon. Hänen lääkkeensä ovat loppumassa ja hän on epätoivoinen. Hänellä on myös itsetuhoisia ajatuksia, sillä hän ei kestä ajatusta siitä että hän joutuisi taas palaamaan Thyroxinille ja kärsimään samanlaisista oireista kuin ennen Liothyronin-lääkitystä.

Esimerkki 5

Tällä parikymppisellä naisella on takanaan homealtistus työpaikalla, joka jatkui parisen vuotta ennen kuin nainen irtisanoi itsensä, koska työnantaja ei myöntänyt työpaikalla olevan mitään ongelmaa, vaikka muutkin työntekijät sairastelivat. Naisella todettiin myös kilpirauhasen vajaatoiminta, johon aloitettiin Thyroxin. Thyroxinista oli hieman apua. Vaikka arvot saatiin nätisti viitteisiin, vointi ei kuitenkaan paljoa kohentunut ja terveyskeskuslääkäri lähetti potilaan endokrinologille. Endokrinologi nosti ensin Thyroxinin annosta ja kun tästä ei ollut oireisiin apua, otettiin pieni lisä synteettistä T3-hormonia hoitoon mukaan. Tämä kohensi selvästi oloa, mutta ei kuitenkaan niin paljon, että potilas olisi tullut työkykyiseksi. Hän tunsi edelleen itsensä hyvin väsyneeksi ja huonovointiseksi ja hakeutui ravintoterapiaan ja yksityislääkärin hoitoon. T3-hormonin osuutta hoidossa lisättiin niin, että Thyroxinia jäi vain pieni annos. Vointi koheni selvästi. Myös ruokavaliota hoidettiin kuntoon ja rakennettiin yksilöllinen ravintolisäohjelma. Funktionaalisen lääketieteen testeissä paljastui vaikea dysbioosi eli suoliston mikrobiston epätasapainotila ja puutteita ruoansulatuksessa. Näitä asioita korjattiin mm. probiooteilla ja ruoansulatusentsyymeillä. Potilaan terveys saatiin palautumaan lähes sille tasolle millainen se oli ollut ennen työskentelyä homeisessa työpaikassa ja hän saattoi aloittaa mm. uudelleen liikuntaharrastuksensa ja aloittaa työnhaun.

Sitten hänen lääkäriltään vietiin luvat hoitaa kilpirauhaspotilaita. Kun hänen lääkereseptinsä kului loppuun T3-hormonin osalta hän joutui palaamaan endokrinologin luo, joka alunperin oli Liothyroninilisän hänelle määrännyt. Endokrinologi pienensi annoksen entiseen siitä huolimatta, että potilas vakuutti voivansa isommalla annoksella paremmin. Endokrinologi ei kuunnellut vaan väitti potilaan olevan liikatoiminnalla vaikka mitään siihen viittaavia oireita ei ollut, sykkeet olivat normaalialueella, samoin T3v eli vapaa T3 eli aktiivinen kilpirauhashormoni verestä mitattuna. Potilaan vointi heikkeni dramaattisesti kun Liothyronin-annosta pienennettiin ja Thyroxin-annosta lisättiin. Endokrinologi ei myöskään kiinnitä huomiota siihen että potilaan kortisolitasot ovat jatkuvasti pienenemässä ollen jo alle viitteiden. Potilas suunnittelee aloittavansa itse kortisonkorvaushoidon kyytalebleteista, sillä kortisonista on ollut apua pahoinvointi- ja heikotuskohtauksiin, joita hänellä on ollut varsinkin aamuisin.

Tämän nuoren naisen vanhemmat olisivat halukkaita kustantamaan tyttärensä matkan ulkomaille lääkäriin ja he ovat tällä hetkellä selvittämässä kuka kielitaitoinen voisi lähteä mukaan.

Haluatko auttaa?

Yhdessä tekemisessä on voimaa.


Suomen Kilpirauhaspotilaat ry:n tehtävä on jakaa tietoa kilpirauhassairauksista ja edistää kilpirauhaspotilaiden hyvinvointia ja oikeuksia Suomessa. Lue lisää yhdistyksen sivuilta, liity jäseneksi ja tarjoa apuasi! Jokainen voi tehdä jotakin, on sitten panoksemme pieni tai suuri!

http://kilpirauhaspotilaat.fi/

Tomi Kokon 30 päivän ihmiskoe

Itseä on aina kiehtonut ajatella miten jotkut asiat voisi tehdä toisellakin tavalla, ehkä paremmin, hyödyllisemmin. Minulle ei ole koskaan ollut ongelma kuulua marginaaliryhmään, jos siihen kuuluminen on minusta perusteltua ja hyvä asia. Ei ole haitannut tehdä asioita eri tavalla, ajatella eri tavalla, lähestyä asiaa uudesta näkökulmasta. Uskallatko tarkastella omassa elämässäsi mahdollisia muutostarpeita? Muutostarpeita ravitsemuksessa?

Olipas kiva katsoa koko perheenä Tomi Kokon dokumentti. Tomi tietää varmasti itsekin ettei kaikille sovi samantyyppinen ruokavalio, mutta hänellä on runsaasti kokemusta siitä miten ihmisiä autetaan voimaan paremmin. Hyvinvointialalla asiakkaat ovat ne, jotka äänestävät jaloillaan ja kukkaroillaan etsiessään toimivia ratkaisuja. Ihmiset osaavat kyseenalaistaa, kokeilla uutta, hylätä toimimattomia tapoja tehdä ja ajatella.

Kyllähän ravitsemusasioissa tieteellisyydestä voidaan väitellä loputtomiin, mutta on naiivia uskoa sokeasti nykytieteen rehellisyyteen. Tiede ja sen harjoittaminen ei asiana sinänsä ole pahaa, mutta tiede muuttuu epätieteeksi ahneissa, tarkoitushakuisissa ja tuloksia vääristelevissä käsissä. Tämän sortin tieteen irvikuvaa on paljon sekä ravitsemustieteissä, että lääketieteessä. Joka muuta väittää ei tunne asiaa tai hänellä on joitain tarkoitusperiä palveleva tarve uskotella musta valkoiseksi.

Me tiedämme jo paljon mm. biokemiasta ja ravitsemusfysiologiasta. Monia asioita voi ihan puhtaasti päätellä sitäkin kautta ilman että pitää tehdä miljoona kaksoissokkokuurupiilodiipadaapatutkimusta. Ei niissäkään mitään pahaa ole, mutta on kapeakatseista tarkastella jotakin niin laajaa ja ei-eksahtin tieteen parissa esiintyvää asiaa kuin ravitsemus vain tieteellisen tutkimuksen valossa. On rohkeasti otettava lukuun sekä tieteelliset tutkimukset, ihmisen biologian tuntemus, että kokemuspohjainen tieto. Suomessa ravitsemustieteet nojaavat liiaksi ja lähes täysin vain tilastotieteisiin ja epidemiologisiin tutkimuksiin. Se on kuin katsoisi laajaa maisemaa pelkän pillin läpi.

Ketä sitten uskoa? Uskokaa niitä ihmisiä jotka on eniten pystyneet yksilöitä auttamaan voimaan paremmin ravitsemuksellisin keinoin. Ovat usein juuri niitä tyyppejä jotka on virallistieteellisten näkemysten suosijoiden epäsuosiossa tai sitten hiljaisia puurtajia jotka eivät halua pitää itsestään ääntä, mutta neuvovat työkseen ihmisiä voimaan paremmin ja tekevät sen usein menestyksellisemmin kuin ravitsemusterapeutit, jotka edustavat ns. virallista linjaa. Miksi on niin paljon ihmisiä jotka ovat pettyneitä ravitsemusterapeutilla käyntiin, mutta jotka ovat tyytyväisiä esimerkiksi diplomiravintoneuvojan, diplomiravintoterapeutin tai FLT ravintovalmentajan apuun?

Ihmistä, joka haluaa saada avun ei kiinnosta tittelit ja asema vaan se mistä he saa avun. Jos naapurin Pera osaa kertoa miten närästyksen saa kuriin ruokavaliolla ja siinä samassa myös energisemmän olon, mutta terveyskeskuslääkäri vain määrää happosalpaajia niin arvatkaas kumpi saa kiitoslahjaksi paremmasta olosta liput lätkämatsiin? Uskokaa ravitsemusasioissa terveellä tavalla myös itseänne sitten kun alatte ottaa syvällisemmin asioista itse selvää ja tekemään omia 30 päivän ihmiskokeitanne. (Mitään älyttömiä kokeita ei tietenkään kannata kokeilla, kuten pikkukividiettiä tai 30 päivän syömättömyyttä ja juomattomuutta) Jos terveys kiinnostaa niin sen vaivan toki haluaa nähdä sen sijaan että vaan odottaisi että joku syöttäisi kaikki vastaukset aina valmiina ja joutuisi jäämään ainiaan epäilemään ketä uskoa.

Rasvaisia juttuja osa 1. Miksi lihomme?

Rasvasota, onko se jo ohi mediassa? En tiedä, mutta päätin kirjoittaa vähän rasvasta, sillä meidän on aika tärkeää saada ruoasta riittävästi hyviä rasvoja. Yhtä tärkeä on välttää huonoja rasvoja tai huonoiksi prosessoituja rasvoja. Ei myöskään pidä syödä liikaa. Ei yhteen blogikirjoitussarjaan tietenkään voi kaikkea ympätä, mutta joitain pääkohtia sentään.

Ensiksikin, miksi me lihomme?

Jotakin on mennyt pieleen jos normaalin elimistöä suojaavan ja pahan päivän varalle kerrytetyn rasvakudosmassan sijaan meillä ei ole melkein olleskaan rasvaa kropassa tai jos joudumme kanniskelemaan sitä ympäriinsä kenties kymmeniä ylimääräisiä kiloja. Otapa kuntosalilla hyppysiisi pari kymmenen kilon kahvakuulaa ja käveleskele niiden kanssa siellä ympäriinsä. Jossain vaiheessa alkaa painaa ellet ole tosi pattijätkä joka kantelee tosta vaan vaikka sataa kiloa. Jotkut kantaa kropassaan tällaisia ylimääräisiä kahvakuulia useita. Eivät vain paina ja rasita polvia, vaan prosessi tuo muassaan monenlaisia terveysriskejä ja vaivoja. Ei pitäisi olla kyse siitä että on muotia näyttää pienemmältä tai rasvattomalta vaan etupäässä terveydestämme ja hyvinvoinnistamme.

Jos paisumme kuin pullataikina

Jos joku elimemme laajenee liian suureksi, se on merkki sairaudentilasta ja voi olla hyvin vakavaakin. (mm. hyperplasia, hypertrofia, turvotukset) Jos aivomme laajenevat jonkun onnettomuuden tai kasvaimen seurauksena eivätkä meinaa enää mahtua kalloon, tästä seuraa kipua ja hengenvaarallinen tila joka vaatii välitöntä hoitoa. Samoin jos sydämemme laajenee rasittuessaan liikaa, tämä on vakava ja hoitoa vaativa tila. Jos kilpirauhanen paisuu, siihenkin tulee reagoida. Kilpirauhanen ei ole terve jos se paisuu, kupruilee tai pullistelee. Rasvakudos voidaan laskea yhdeksi elimeksi. Se ei ole vain passiivinen rasvavarasto jota kanniskelemme mukana ja jonka alta lihakset joko näkyy tai eivät näy. Rasvakudoksessa on mm. aktiivista hormonitoimintaa. Kun tämä "elin" laajenee, otammeko me sen riittävän vakavasti, sillä rasvakudoselimemme laajeneminen kertoo myös epätasapainotilan kehittymisestä elimistöön, aivan kuten minkä tahansa kudoksen tai elimen laajeneminen kehossamme.

Emme ole höyrykoneita

Jos oikein haluaa laittaa mutkat suoriksi niin voi kuvitella että se rasva nyt vaan kertyy jos syö liikaa tai jos syö nimenomaan liikaa rasvaa. Tämä on vain osittain totta, sillä lihominen säätyy kehossa hormonaalisen ja biokemiallisen toiminnan seurauksena. Voimme käyttää energiaksemme rasvojen lisäksi hiilihydraattia ja proteiiniakin. Myös alkoholi lasketaan energialähteeksi. Me emme ole jollakin tietyllä polttoaineella puksuttavia höyrykoneita jotka lakkaavat puksuttamasta kun löpö loppuu ja jatkavat puksuttamista kun sitä kaadetaan lisää koneeseen. Olemme tavattoman monimutkaisia biologisia koneistoja joiden on puksutettava eteenpäin vaikka tankkia ei täytettäisikään säännöllisesti ja aina samalla tavaralla.

Voisi sanoa, että rasvan ylimääräinen kertyminen on myös suojamekanismi. Ennen vanhaan satokautena talvea vasten syötiin paljon ja syötiin myös lihottavasti. Sen sijaan muina aikoina ravinnonsaanti saattoi olla niukempaa. Nykyään me elämme ikuista satokautta. Kaikkea on saatavilla ympäri vuoden. Yltäkylläisyys ja valinnanvapaus tappaa elintasosairauksista kärsiviä moderneja ihmisiä kuin kärpäsiä ja miljoonat kituvat vuosikymmeniä sairaina tai puoliksi sairaina (mesoterveinä) ennen kuin kuolo lopulta korjaa. Monia prosessoituja ja pilattuja, hyvin etäisesti ravintoa muistuttavia myyntiartikkeleita on kaupat pullollaan ja niitäkin kutsutaan elintarvikkeiksi vaikka kuolontarvike voisi olla monille parempi nimitys.

Kroppa ei ole niin tyhmä että se esim. poistaisi liian energian lisäämällä aineenvaihduntaa, jolloin kävisimme ylikierroksilla kuten kilpirauhasen liikatoiminnasta kärsivät eikä kroppa tavanomaisesti myöskään poista liikaa energiaa laittamalla meitä ripuloimaan nopeasti ylimääräiset tavarat ulos ennen kuin ne ehtivät imeytyä. Jos me syömme fiksusti, hormonitoimintamme pitää huolen siitä ettei tee mieli syödä määräänsä enempää ja luonnolliset säätelymekanismimme pitävät meidät normaalipainon rajoissa. Liikunnallakin on yhtälössä tietenkin oma merkityksensä. Monet liikkuvat liian vähän.

Kaikki hormonit eivät ole sukuhormoneja tai stressihormoneja vaan meillä on myös mm. ruoansulatuksen säätelyyn ja kylläisyyden tunteeseen liittyviä hormoneja. Jos syömme epäviisaasti, kylläisyyden säätelyyn liittyvä hormonitoiminta menee sekaisin ja mässäilemme, syömme liikaa ja himoitsemme myös enemmän juuri sitä mikä pahiten lihottaa, nimittäin sokerien tai nopeasti sokeristuvien hiilihydraattien ja rasvan yhdistelmä.

Kroppa viisaana varastoi ylimääräisen energian varastohiilihydraateiksi maksaan ja lihaksiin ja varastorasvaksi rasvakudoksiin. Eipä jää rasva häiritsemään kehon toimintoja muualle kroppaan.

Lihottavia tekijöitä
Ajatuksemme ja tunteemme voivat myös välillisesti saada meidät lihomaan. Tällöin puhutaan tunnesyömisestä. Pelkkä tieto siitä mikä olisi terveellistä ja kohtuullista syömistä ei tällöin auta kun pitäisi oppia käsittelemään tunteita, traumoja, menneisyyden tapahtumia tai sosiaalisia ongelmia jollakin muullakin tavalla kuin syömisellä. Tässä kohden suosittelen Irene Kristerin kirjaa Tunteet ja Syöminen. Tästä kirjasta löytyy mm. ajatuksia herättävä kysymys: Jos syöt kymmenettä suklaapatukkaa, mieti mitä siellä kääreessä pitäisi olla sisällä, jotta se suklaa jo riittäisi? Mitä tyhjää kohtaa sielussamme ja mielessämme yritämme täyttää syömällä? Ruoka on tottakai tarkoitettu myös nautinnoksemme, mutta sen pääasiallinen tarkoitus on ravita meitä ja pitää meidät energisinä ja terveinä.

Voisiko ajatella että lihottavien ruokien syöminen ja liika syöminen voivat yksinkertaisesti myös olla vain huono tapa, kuten myöhästely, kiroilu tai ruoan kovaäänien maussuttaminen? On vain totuttu toimimaan tietyllä tavalla ja usein porukassa, kuten perheessä. Huonoista tavoista voi päästä eroon, mutta se vaatii tietenkin riittävän hyvän syyn, motivaation. Se vaatii myös itsekuria, jota nykyään pidetään kenties jopa syyllistävänä ja pahana sanana. Kyllä elintapojen muutokset jonkin verran vaativat asiaan perehtymistä ja ponnistelua. Jos on henkisesti liian laiska, tämä ei tietenkään voi onnistua. Ehkä olet tottunut päästämään itsesi aika helpolla?


Joskus taustalla voi olla jokin uuvuttava sairaus kuten masennus tai kilpirauhasen vajaatoiminta. On hyvin inhimillistä ja ymmärrettävää että kaikilla ei ole yhtälaisia voimia päästä jostakin huonosta tavasta, kuten epäterveellisistä syömistottumuksista eroon. Meidän pitää osata olla myös armollisia itsellemme ja toisillemme. Muista, että olet arvokas, rakastettava ja tärkeä täysin riippumatta siitä minkä kokoinen olet. Ansaitset myös sen, että pidät hyvää huolta terveydestäsi ja itsestäsi. Aina ei jaksa yksin. Joskus tarvitsee apua. Joskus jonkun muun asian pitää ensin muuttua, jotta pääsee käsiksi johonkin toiseen asiaan. Näin on ylipainonkin laita. Se voi olla asia, joka korjaantuu vasta viimisenä kun ensin muita asioita on saatu tutkittua, käsiteltyä ja hoidettua. Parhaimmillaan painon normalisoituminen on sivubonus kun alat kokonaisvaltaisesti huolehtimaan terveydestäsi paremmin.

Stressi, antibioottikuurit, se oletko syntynyt alateitse vai keisarileikkauksella, onko sinua rintaruokittu vauvana, millainen on ruokavaliosi, millaisia sairauksia ja lääkityksiä sinulla on.. Nämä ja monet muut seikat voivat vaikuttaa siihen millaisia mikrobeja kuten bakteereja ja hiivoja suolistossasi majailee. Ideaalitilanteessa siellä on laajat kolonisaatiot monenlaisia hyödyllisiä "pöpöjä" sopivassa suhteessa toisiinsa. Meidän herkkä suolistofloora kuitenkin järkkyy helposti. Pieleen mennyt suolistomikrobisto voi myös lihottaa meitä. Tässä joitakin linkkejä tästä aiheesta:

http://www.hs.fi/hyvinvointi/a1377665883656
http://www.tiede.fi/artikkeli/uutiset/suolistobakteerit_lisaavat_kiloja
http://yle.fi/uutiset/tutkimus_synnytystapa_vaikuttaa_lapsen_mikrobiston_kehittymiseen/8960999Stressi voi myös lihottaa. Stressi voi saada meidät mässäilemään. Koitamme lohduttaa itseämme ja liennyttää stressiä puputtamalla kaikenlaista mitä mieli tekee emmekä pysty keskittymään siihen että katsoisimme paremmin mitä suuhun laittaisimme ja mitä emme. Stressihormoni kortisoli myös tuppaa keräämään ylimääräistä tavaraa kasvoihin, kaulaan, niskan tyveen ja navan ympärille. Stressi häiritsee myös ruoansulatusta ja voi vaikuttaa myös suolistoflooraan ja kuten todettu, pieleen mennyt suolistofloora voi olla yksi lihottajamme. Suoliston mikrobiston epätasapainotilaa kutsutaan dysbioosiksi. Stressiä on kaikki mikä rasittaa mieltämme tai kehoamme. Sairastuttavaksi stressi muuttuu jatkuessaan pitkään, ollessaan käynnissä jatkuvasti tai toistuessaan liian usein.

Monenlaiset hormonihäiriöt voivat myös lihottaa. Kilpirauhasen vajaatoiminta, liika määrä kortisolia eli hyperkortisolismi, liika määrä insuliinia johtuen mm. virheravitsemuksesta.. Naisilla liika estrogeeni voi kerryttää rasvaa eritoten lanteille, pakaroihin ja reisiin. Ylimääräinen estrogeenimäärä voi johtua estrogeenia sisältävästä lääkityksestä, ummetuksesta (keho ei saa poistettua estrogeenimetaboliitteja ulosteiden mukana vaan estrogeenit imeytyvät takaisin elimistöön suolistosta) tai siitä että maksa ei geneettisistä tai muista syistä hajota riittävän tehokkaasti estrogeenia. Stressikin on omiaan johtamaan ennen pitkää sukuhormonihäiriöiden kehittymiseen niin miehillä kuin naisilla. Kyllä lihavien miestenkin sukuhormonitasot usein ovat sekaisin ja mm. estrogeenia liikaa. Myös ympäristömyrkyistä osa on hormonihäiritsijöitä, jotka voivat lihottaa. http://www.ruohonjuuri.fi/ekotietoa/blogi/lue-nama-ja-innostu/hormonihairitsijat/ Naisilla, jotka kärsivät polykystisistä munasarjoista (PCO, PCOS) on usein vaikeuksia painonhallinnan kanssa, sillä tila liittyy myös sokeriaineenvaihdunnan häiriöön.

Hyvin oleellinen lihavoittava tekijä on aterioiden liian voimakas verensokerivaikutus. Jos syömme paljon sokeria ja nopeasti sokeristuvia hiilareita kuten perunaa, makaronia, valkoista riisiä, pullaa, kakkua, valkoista leipää, verensokerimme kohoaa nopeasti ja korkealle. Tämän vuoksi haima erittää paljon insuliinia, sillä insuliini on ainoa hormoni joka alentaa verensokeria. Liian korkea verensokeri on myrkyllistä, siksi sitä on alennettava. Insuliini on varastoiva hormoni, joten jos sitä erittyy paljon, se varastoi tehokkaasti myös kyseisellä aterialla nautitun rasvan. Elimistö kykenee tekemään rasvaa myös hiilihydraateista ja proteiineista, mutta kyllä se on hiilihydraatin laatu ja määrä ja se miten ateria koostetaan, millä on ruoassa isoin lihottava merkitys, ei vain se kuinka paljon syödään. Asiaan vaikuttavat toki muutkin seikat, kuten mm. kylläisyyden säätelystä vastaavat hormoni ja muut em. asiat.

Tosiasia on kuitenkin se, että jos syöt rasvaisen pihvin valkojauhosämpylällä, se lihottaa enemmän kuin rasvainen pihvi pelkän salaatin kanssa. Jos syöt kuivattuja varsin sokeripitoisia taateleita vaikka rasvaisen vuohenjuuston kanssa, se lihottaa enemmän kuin taatelit yksinään tai marjojen kanssa. Jos lautasellasi on puolet valkoista riisiä rasvassa paistettujen kanasuikaleiden ja sienien kanssa ja lisäksi on salaattia oliiviöljyn kanssa, se lihottaa enemmän kuin jos lautasella olisi vain neljäsosa lautasesta täysjyväriisiä, puolet salaattia ja ne rasvassa paistetut kanasuikaleet ja sienet.

Riippumatta millaisia tutkimuksia katsastellaan, ravintoammattilaiset neuvovat menestyksellisesti ihmisiä painonhallinnassa auttamalla heitä kiinnittämään huomiota samanaikaisesti useampiin asioihin: Mitä päässä liikkuu syödessä, mikä on vain huono totuttu tapa, mitä kropassa on kaikenkaikkiaan meneillään, millainen on ateriarytmi, onko ruoka mitä syömme riittävän luonnollista vai täyttä käsiteltyä "lisäaineskeidaa", miten ateriamme ovat koostettuja ja mikä on mahasuolikanavan tilanne.

Monilla painonhallinnan ja terveyden kannalta voisi toimia ruokavalio, jossa yhdistetään paleo-ruokavalion anti-inflammatorisuutta eli anti-tulehduksellisuutta ja Monticnacin dietin yhdistelysääntöä. Yhdistelysäännössä tärkkelyshiilihydraatit kuten juurekset ja riisi syödään eri aterioilla kuin proteiinit kuten liha, kana, kalat, kananmunat. Tämä helpottaa ruoansulatusta ja monet kokevat mahaoireiden helpottavan tällaisella ruokavaliolla. Jos tärkkelyshiilohydraattiaterialla lisäksi nautitaan vain vähän rasvoja, hiilihydraattien verensokeria ja insuliinineritystä nostava vaikutus ei lihota. Monilla toimii ruokavalio, jossa kaksi päivän aterioista, tavallisesti aamiainen ja lounas ovat vähähiilihydraattisia ja yksi ateria kuten päivällinen tai illallinen on ns. hiilariateria. Kaikilla aterioilla on hyvä saada riittävästi tuoretta ja kuitua, joka myös tasaa verensokerivaikutusta ja on hyödyllistä mahasuolikanavan toiminnalle.

Monet myös lihovat tai eivät laihdu, koska ovat nk. säästöliekillä. Kun ihmiset joutuivat keskitysleireille toisen maailmansodan aikana, he saivat hyvin vähän energiaa. Silti monet sinnittelivät hämmästyttävän kauan, jopa selvisivät koettelemuksestaan hengissä. Tämä johtui siitä että keho osaa säätää aineenvaihduntaansa energiansaannin mukaan jos nälänhätä uhkaa tai keholla on jokin muu syy himmailla energiankulutusta, jotta emme polta kynttilää molemmista päistä.

Säästöliekille meno tapahtuu pitkälti kilpirauhashormonien säätelyllä. Jos keho menee säästöliekille, Varastohormoni T4:stä eli tyroksiinista (tetrajodotyroniini) muodostuu normaalitilaa enemmän inaktiivista rT3-hormonia. Sama entsyymi, joka tätä hormonimuuntoa T4:stä rT3:ksi tekee, myös hajottaa aktiivista T3-hormonia. Tulokset me voimme tuntea tyypillisinä kilpirauhasen vajaatoiminnan oireina: väsymystä, palelua, ihon kuivumista, särkyjä, ummetusta yms. Myös paino voi nousta tai sen laskeminen energiavajeessa hidastuu. Myös ruumiinlämpö laskee, koska energiaa ei tuoteta eikä kuluteta yhtä paljon kuin ennen. Tällaisessa tilanteessa on tarkoitus selvitä vakavista vammoista tai muista terveysongelmista paremmin ja pitempään ja tulla toimeen tarvittaessa vähemmällä ruoalla. Kivaa tähän tilaan ei ole joutua, kuten ei ole kiva koskaan joutua kärsimään kilpirauhasen vajaatoiminnan oireista.

Moni nykyään tosin aiheuttaa tämän säästöliekin itse itselleen, usein ymmärtämättömyyttään. Syynä voi olla se että urheilee kovasti mutta ei lepää eikä syö tarpeeksi. Syynä voi olla myös vähäenergiset pussikeittodietit tai hyvin vähäenergiset ruokavaliot. Ne ovat moderni versio keskitysleiridietistä. Myöskään hyvin vähähiilihydraattiset ruokavaliot eivät sovi kaikille, varsinkaan niille joilla on kilpirauhasen vajaatoiminta. Asiasta lisää, tosin englanniksi löytyy tästä artikkelista: http://chriskresser.com/is-a-low-carb-diet-ruining-your-health/
Säästöliekin takaa voi löytyä myös mm. kroonisia infektioita, homealtistusta ja muita sairauksia. Jos paino nousee tai sitä ei meinaa saada laskemaan, ihmistä tulee aina katsoa riittävän yksilöllisesti ja kokonaisvaltaisesti ja pyrkiä selvittämään mitä kropassa oikein kaikenkaikkiaan on meneillään. Myös geenit vaikuttavat siihen miten herkästi lihomme ja millaiset keinot painon normalisoimiseksi ovat parhaat. Kaikilla ei toimi samanlaiset painonhallintakeinot.

Jotkut tässä kirjoituksessa ideoidut ja esille otetut asiat ovat liian radikaaleja tiedeintoilijoille tai virallista ravitsemuslinjaa edustaville. Joillekin tieteelliset tutkimukset yksinään ovat ainoa tapa katsoa mikä on validia tietoa ja mikä ei, vaikka myös biokemian ja ihmisen fysiologian tuntemuksella ja kokomusperäisellä tiedolla tulisi olla yhtä suuri osuus pääteltäessä miksi me lihomme ja miten voisimme normalisoida painoa ja huolehtia paremmin terveydestämme ja hyvinvoinnistamme.

Seuraavaksi voisin kirjoitella lisää siitä mihin me tarvitsemme rasvoja ja mitä rasvoja olisi hyvä ruokalistalle valita.

Haluatko vahingoittaa itseäsi liikunnalla?

Tämä kirjoitus saattaa nostattaa verenpaineita, sillä on voi olla joillekin ihmisille hiukkasen arka aihe. Ei se mitään. Kaikkien ei tarvitse olla aina kaikesta samaa mieltä. Voimme kuitenkin ymmärtää toistemme ajatusmaailmaa vaikka omamme olisikin toinen.

Voimme hankkia auton rahalla. Jotkut voivat saada auton jopa perintönä tai lahjana. Autoja voi fiksata ja tuunata aivan loputtomiin, hioa ja maalata. Auto ei valita, vaikka siltä voi joskus vähän kuulostaa jos käynnistät sen tai ajat sillä kun siinä on jotakin vikaa. Ajan myötä autostakin aika jättää, kuten ihmisistä.

Kehomme ei ole auto. Emme toistaiseksi voi ostaa uusia kehoja, joihin tietoisuutemme ja persoonallisuutemme voi siirtää jos vanha keho väsyy ja vanhenee tai turmelemme sen. Ajellaan siis varovasti! Kehomme on arvokas lahja. Se on ainoamme. Miten sitä tulisi huoltaa?

Haluammeko muokata kehoamme armottomasti, asentaa siihen uusia osia, jotta se näyttäisi paremmalta, haluammeko että koko elämämme pyörii kirjaimellisesti oman navan ympärillä ja tärkeintä on se, mitä peilistä näkyy, kuinka nopeasti pääsemme eteenpäin juosten, pyörällä, uiden? Jatkammeko kuntosalilla ja jumpissa vielä kauan sen jälkeen kun kroppa yrittää ilmoitella että nyt tulee liikaa rasitusta, anna mun välillä levätä? Miksi me urheilemme?

Kohtuullisuus on nykyihmisiltä usein kateissa. Me paahdamme eteenpäin usein ajattelematta mikä on riittävää. Riittävän hyvät ihmissuhteet, riittävästi tavaraa, riittävän kiinnostavaa tekemistä, riittävän isot lihakset, riittävän pieni rasvaprosentti. Paahtaessamme eteenpäin emme ehdi ajatella ja pohtiakaan juuri mitään. Teemme vaan vimmoissamme enemmän, paremmin, nopeammin, korkeammalle. Mitä me oikein juoksemme karkuun, mitä meidän elämässämme pitäisi olla että kaikki nämä riittäisivät?

Toisaalta on olemassa myös ihmisiä, jotka ovat osanneet hidastaa. Kuuntelisitko heitä? Jos sulla menee lujaa ja kroppasi on jo pitkään huudellut että teet liikaa, kokeile ihan toisenlaista lähestymistapaa. Kokeile että päätät itsellesi minimivaatimukset. Tässä kirjoituksessa käsitellään liikuntaa, ei nyt kovin käytännönläheisesti vaan enemmänkin ajatuksen tasolla. Päätä mikä voisi olla se kehollesi riittävä määrä liikuntaa ihan oikeasti äläkä sitten liiku enempää. Mitä jos joka toinen päivä olisikin korkeintaan kävelyä ja venyttelyä ja tunti kaksi treeniä riittäisi sitten 3-4 kertaa viikossa? Miksi tarvitsisi huhkia tämän enempää?

Ihminen voi tuhota terveytensä liikarasitukseen. Pohjimmiltaan tämä mielestäni liittyy elämän arvostamiseen. Kuinka arvokasta elämä ja keho, jossa asumme meille on? Puuttuuko elämästämme jotain, jota paikkaamme vimmaisella liikkumisella? Jos haluamme kehittää kuntoamme, se tapahtuu parhaiten kun liikumme sopivasti ja lepäämme riittävästi. Liikunnasta voi tulla epäterveellinen addiktio. Jos tuntuu henkisesti mahdottomalta himmata ja pitää välipäiviä, kaikki ei ole ihan kunnossa.

Miksi suhtaudun asiaan näin vakavasti? Kohtaan vertaistuessa ja työssäni ihmisiä, jotka ovat liiallisella ja vääränlaisella liikunnalla ja usein myös alisyömisellä saaneet itsensä todella heikkoon kuntoon. Jos kyse on asiakkaastani, nämä ihmiset eivät välttämättä kykene tulemaan vastaanotolleni, vaan ainakin ensimmäinen konsultaatio tapahtuu puhelimitse tai Skypellä.

Liikarasitteisessa liikunnassa yksinkertaisesti liikutaan liikaa, liian usein, liian intensiivisesti, ei pidetä välipäiviä ja usein myös syödään liian vähän. Usein tällä saadaan aivan päinvastaisia tuloksia mitä on lähdetty hakemaan. Jos onkin alunperin haettu terveyttä, voimaa, jaksamista ja kunnon kehittymistä, saadaan sairautta, heikkoutta, väsymystä ja huonokuntoisuutta. Jos on perussairauksia ja erilaisia tilapäisiä sairaudentiloja, liikunta pitäisi myös huolellisesti miettiä sopivaksi. Kaikki ei kestä samanlaista liikuntaa.

OKSIDATIIVINEN STRESSI, STRESSIHORMONIT, INFLAMMAATIO

Jos urheilet liikaa ja varsinkin jos elämässä on sen lisäksi stressiä, sairautta ja syöt liian vähän tai aivan väärin, liikunta tuottaa paljon oksidatiivista stressiä ja stressihormoneja. Oksidatiivinen stressi tuhoaa elimistöä, kuten solukalvoja, solujen energialaitoksia mitokondrioita, DNA:ta ja immuunipuolustuksen soluja. Oksidatiivinen stressi vanhentaa ja raihnaistaa ennenaikaisesti. Kestävyysurheilu voi siis olla varsin terveyttä nakertavaa, silloinkin kun huolehditaan ruokavaliosta, ravintolisistä ja harjoittelusta ns. oikeaoppisesti. Eräs tuttu kouluttaja sanoo, että jokainen maratoni lyhentää elämää puolella vuodella. En tiedä pitääkö paikkansa, mutta vakavoittava ajatus.

On normaalia että treenatessa stressihormonitasot kuten kortisoli ja adrenaliini nousevat. Näiden hormonien tasojen tulisi kuitenkin laskea stressoreiden eli tässä kohden liikuntasuoritusten välillä. Jos kortisolit ovat liian usein ja liian pitkään, joskus jatkuvastikin koholla, tämä on tuhoisaa aivoille, kuten muistitoiminnoille. Se on tuhoisaa myös verensokeritasoille ja hormonitoiminnalle ja korkeat kortisolit myös tuovat rasvaa navan kohdalle, kasvoihin, kaulalle ja niskan tyveen. Paikkoja, joihin kukaan tuskin mielellään ylimääräistä tavaraa haluaisi. Lopulta keho voi sanoa kortisolintuotannosta sopimuksen irti. Siinä vaiheessa kun pitkään jatkuneessa liikarasitustilassa kortisolitasot tippuvat, loppuu yleensä myös liikunta. Et enää pysty ja olet tosi heikossa jamassa.

Mm. siis inflammaatio eli elimistön hiljaa kytevä tulehdus oksidatiivinen stressi seuranaan ja stressihormonitasot voivat jäädä pysyvästi koholle liikaliikkumisessa ja meillä on stressaantunut ja tulehtunut urheilija. Ei hyvä. Pidä niitä välipäiviä ja syö tarpeeksi ja terveellisesti! Urheilijoilla on usein myös infektiokierteitä. Liikarasituksesta seuraa myös iskua immuunijärjestelmään. Ei ole kiva olla vähän väliä kipeänä. Venyy välipäivät helposti väliviikoiksi.

RUOANSULATUS, RAVINTOPUUTOKSET, SUOLISTO-ONGELMAT

Toistuvassa stressitilassa oleilu stimuloi sympaattista hermojärjestelmää parasympaattisen hermojärjestelmän kustannuksella. Parasympaattinen tavallisesti dominoi kun meillä ei ole mitään miksi pitäisi taistella tai paeta. Kropalle taistelua ja pakenemista on kaikki se mikä käynnistää stressihormonien tuotannon. Tässä tilassa ruoansulatus jää vähälle. Tästä seuraa se ettei ruoka sula kunnolla ja saadaan ravintopuutoksia. Jos proteiinit eivät sula kunnolla, meille tulee puutetta aminohapoista joita urheilija todella tarvitsee. Aminohappoja tarvitaan mm. elimistön rakenteisiin,  tiettyihin hormoneihin, hermovälittäjäaineisiin, DNA:han ja veren kuljettajaproteiineihin.

Myös rasvat ja hiilarit saattavat alkaa sulamaan huonosti. Huonosti sulanut ruokamassa ärsyttää suolistoa ja ongelmaksi saattaa tulla erilaisia vatsaoireita kuten turvotusta, ilmavaivoja, kipuja, ripulia, ummetusta. Tässä tilanteessa ja varsinkin jos ollaan jouduttu käyttämään antibiootteja myös suoliston mikrobikanta, joka on tärkeä koko elimistöllemme ja terveydellemme tulee usein melko huonoon kuntoon. Huonokuntoinen suolisto tuottaa monenlaisia terveysongelmia kuten yliherkkyyksiä, autoimmuunisairauksia, infektiokierteitä. Aina ongelmat eivät tunnu suolistossa, mutta voivat heijastua ihoon, hiuksiin, kynsiin, lihaksiin, niveliin, aivotoimintoihin tai mielialaan.

Pulaa voi tulla myös hivenaineista. Stressi ja rasitus kuluttavat myös mm. tiettyjä B-vitamiineja, C-vitamiinia ja magnesiumia. Monia ravintolisiä, varsinkin antioksidantteja on hyvä ottaa urheilusuorituksen jälkeen, sillä ennen urheilusuoritusta otetut voivat estää kropan kehittymistä, jota urheilulla haetaan. Joskus voi olla hyvin vaikea päätellä kuinka paljon antioksidantteja missäkin tilanteessa ja millekin yksilölle on oikea annostus. Tämä ei ole niin ongelmallista, jos liikkuu kohtuullisesti. Lisäapua voi saada geenitesteistä. Tietyt tulehdusreaktioita suoraan tai välillisesti säätelevät geenit ovat meillä perittynä eritehoisina jolloin pystymme paremmin päättelemään mitä ravintolisiä ja kuinka paljon kannattaisi ottaa missäkin tilanteessa.

HORMONIT PIELEEN ITSENSÄ HENKIHIEVERIIN RUMPPAAMISESTA

Liikarasitus ei ota kipeää vain ruoansulatukseen vaan myös mm. sukuhormonituotantoon. Keho osaa priorisoida. Jos pötkimme pakoon karhua, silloin ei ole tärkeintä sulatella ruokaa tai lisääntyä. Sukuhormonitasot, usein ensimmäisenä "äitihormonit" pregnenoloni ja DHEA vähenevät ja tästä voi seurata muidenkin sukuhormonitasojen laskua. Naisilla laskee usein progesteroni ja tästä voi seurata kuukautiskierron häiriöitä ja PMS-oireita. Myös estrogeenitasot voivat vähentyä.

Miehillä voi laskea testosteronitasot, josta seuraa suorituskyvyn heikentymistä, alakuloa ja jopa sukuvietin ja sukupuolisen kyvykkyyden katoa. Koska steroidihormoneilla on samat lähtöaineet, kolesteroli ja sitä kautta pregnenoloni ja DHEA, joista osasta konvertoituu progesteronia ja kortisolia, pitkittyneessä stressitilassa ja rasituksessa keho priorisoi kortisolin erittymisen. Tämän vuoksi muodostuu vähemmän sukuhormoneja. Kortisoli on katabolinen eli elimistöä purkava hormoni. Kroppa ei liikunnassa hirveästi kehity jos kortisolia on jatkuvasti liikaa. DHEA puolestaan on lievästi anabolinen eli yhdistelmällä alakanttinen DHEA ja yläkanttinen kortisoli ei ole järin optimaalista urheilla.

Ylirasitus vaikuttaa myös kilpirauhashormoneihin. Jos meillä on liian vähän ravintoa tai liikaa rasitusta taikka molempia, keho on viisas ja näkee parhaaksi vähentää aineenvaihduntaa ja energiantuotantoa säästääkseen kroppaa. Tärkeä sen käytössä oleva mekanismi on tällöin suosia entsyymejä, jotka muuttavat varastohormoni T4:n inaktiiviseksi rT3-hormoniksi ja hajottavat aktiivista T3-hormonia. Tuloksena voi olla että verikokeissa ei löydy kilpirauhasen vajaatoimintaa, mutta oireet ovat läsnä. Usein mm. väsymys, lihominen, masennus, palelu, ihon kuivuminen, ummetus, joskin oireet vaihtelevat yksilöittäin. Samankaltiasia oireita tosin voi olla myös anemiassa, joka sekään ei usein näy esimerkiksi mittaamalla vain hemoglobiinin mutta on usein seurauksena huonontuneesta ruoansulatuksesta tai vaikkapa liian runsaista maitotuotteiden käytöstä taikka alisyömisestä.

Kun hormonit menevät pieleen vääränlaisesta liikunnasta ja virheravitsemuksesta, toipuminen voi olla hidasta ja tuskaista. Kyllä on minunkin vastaanotolla tästä monet itkut itketty, mutta toipua toki voi kun ottaa rauhassa ja tekee oikeita valintoja. Hoitoihin voi kuulua lääkärin määräämiä tilapäisiä tai pysyviä hormonilääkityksiä, lepoa, kehon huoltoa, mentaalivalmennusta, yksilöityä ruokavalio- ja ravintolisähoitoa, yrttejä ja usein keskustelua, keskutelua ja keskustelua. Nämä asiat käyvät niin sanotusti nuppiin ja niitä pitää työstää. "Miten näin pääsikin käymään ja mites nyt tästä eteenpäin?"

LIIKUNNAN TARKOITUS, OMAA POHDINTAA

Olen itse joutunut pohtimaan urheilua ja sen tarkoitusta ja osaa elämässäni ja tarponut välillä hyvin syvissäkin vesissä. Olen päätynyt nyt toistaiseksi sellaiseen ratkaisuun, että tavoittelen omalla liikuntaharrastuksellani hyvää oloa, jaksamista ja terveysongelmien ennaltaehkäisyä ja hoitoa. Liikunta on osa niitä toimia, joilla pyrin pitämään itsestäni hyvää huolta. Olen käyny läpi terveyden osalta niin rankkoja juttuja, että on tullut vähän perspektiiviä asioihin.

Joka toinen päivä on minulle välipäivä, jolloin korkeintaan kävelen, venyttelen, rentoudun. Joskus välipäiviä on kaksikin tai jopa enemmän jos on kalenterissa sellaisia menoja että liikunta saa vähän odotella. Kävely ja kuntosaliharjoittelu ovat nyt minun juttuni liikunnan suhteen ja se mitä kroppani tällä hetkellä kestävät ja jotka tuntuvat hyviltä. Jos joku liike tai liikesarja ei tunnu salilla hyvältä ja minulle terveelliseltä, teen jotakin muuta tilalla. Kroppani on sellainen mitä runsaasti ylikiloja kantaneen ja pari lasta saaneen paljon sairastelleen ihmisen kropalta voi odottaakin. Asun tässä kehossa ja minulle on tärkeää että huollan sitä ja suhtaudun siihen rakkaudella ja armollisesti. Olen toki ihmisenä paljon muutakin kuin vain kehoni. Vakaumukseni ja ihmissuhteeni ovat minulle ne tärkeimmät asiat.

Kansainvälinen kouluttaja eräässä webinaarissa mainitsi että hoitaa huippu-urheilijoita kuntoon sen jälkeen kun he ovat tehneet jonkun kestävyyssuorituksen ja hormoniasiat ja kroppa muutenkin on suoritusten jäljiltä hälytystilassa. En tiedä, olenko ajatuksineni yksin, mutta tämä kuulosti minusta sellaiselta että en omassa työssäni tällaiseen halua osallistua. Ettäkö minä ottaisin rahaa siitä että fiksaan ihmisiä kuntoon sen jälkeen kun he on tahalleen rikkoneet itseään työssään tai harrastuksessaan eikä ole aikomustakaan vastaisuudessa toimia toisin vaan sama on edessä seuraavien kisojen jälkeen ja siinä välissä sitten koitetaan pitää pakkaa hallussa ja välttää kroppaa palamasta harjoituksissa loppuun. Pitää vielä koittaa parantaa tuloksia mahdollisimman vähin vaurioin, mutta kuitenkin melkein keinolla millä hyvänsä. Minusta tässä on jotakin pahasti pielessä kun ajattelee laajempaa kuvaa. Minun ammattietiikka ei veny tällaiseen.

Erittäin mielelläni autan ihmisiä, jotka aidosti haluavat tulla parempaan kuntoon ja palautua pitkällisestä rasituksesta. Saatanpa kysyä asiakkaalta: "Aiotko hankkiutua uudelleen samaan tilaan sitten kun olet saanut itsesi toipumaan tästä?" Jos vastaus on kyllä, todennäköisesti suosittelen ystävällisesti kääntymään puoleeni uudelleen jos on tultu toisiin ajatuksiin. Ihmiset, arvostakaa ilmaista lahjaa, kehoanne. Pitäkää siitä hyvää huolta. Miettikää mitkä asiat ja miksi ovat elämässänne tärkeitä ja mille haluatte elää ja miksi. Liikunta voi olla hyvä renki, huono isäntä. Antakaa myös luonnon hoitaa teitä. Liikkukaa luonnossa!