Rasvaisia juttuja osa 1. Miksi lihomme?

Rasvasota, onko se jo ohi mediassa? En tiedä, mutta päätin kirjoittaa vähän rasvasta, sillä meidän on aika tärkeää saada ruoasta riittävästi hyviä rasvoja. Yhtä tärkeä on välttää huonoja rasvoja tai huonoiksi prosessoituja rasvoja. Ei myöskään pidä syödä liikaa. Ei yhteen blogikirjoitussarjaan tietenkään voi kaikkea ympätä, mutta joitain pääkohtia sentään.

Ensiksikin, miksi me lihomme?

Jotakin on mennyt pieleen jos normaalin elimistöä suojaavan ja pahan päivän varalle kerrytetyn rasvakudosmassan sijaan meillä ei ole melkein olleskaan rasvaa kropassa tai jos joudumme kanniskelemaan sitä ympäriinsä kenties kymmeniä ylimääräisiä kiloja. Otapa kuntosalilla hyppysiisi pari kymmenen kilon kahvakuulaa ja käveleskele niiden kanssa siellä ympäriinsä. Jossain vaiheessa alkaa painaa ellet ole tosi pattijätkä joka kantelee tosta vaan vaikka sataa kiloa. Jotkut kantaa kropassaan tällaisia ylimääräisiä kahvakuulia useita. Eivät vain paina ja rasita polvia, vaan prosessi tuo muassaan monenlaisia terveysriskejä ja vaivoja. Ei pitäisi olla kyse siitä että on muotia näyttää pienemmältä tai rasvattomalta vaan etupäässä terveydestämme ja hyvinvoinnistamme.

Jos paisumme kuin pullataikina

Jos joku elimemme laajenee liian suureksi, se on merkki sairaudentilasta ja voi olla hyvin vakavaakin. (mm. hyperplasia, hypertrofia, turvotukset) Jos aivomme laajenevat jonkun onnettomuuden tai kasvaimen seurauksena eivätkä meinaa enää mahtua kalloon, tästä seuraa kipua ja hengenvaarallinen tila joka vaatii välitöntä hoitoa. Samoin jos sydämemme laajenee rasittuessaan liikaa, tämä on vakava ja hoitoa vaativa tila. Jos kilpirauhanen paisuu, siihenkin tulee reagoida. Kilpirauhanen ei ole terve jos se paisuu, kupruilee tai pullistelee. Rasvakudos voidaan laskea yhdeksi elimeksi. Se ei ole vain passiivinen rasvavarasto jota kanniskelemme mukana ja jonka alta lihakset joko näkyy tai eivät näy. Rasvakudoksessa on mm. aktiivista hormonitoimintaa. Kun tämä "elin" laajenee, otammeko me sen riittävän vakavasti, sillä rasvakudoselimemme laajeneminen kertoo myös epätasapainotilan kehittymisestä elimistöön, aivan kuten minkä tahansa kudoksen tai elimen laajeneminen kehossamme.

Emme ole höyrykoneita

Jos oikein haluaa laittaa mutkat suoriksi niin voi kuvitella että se rasva nyt vaan kertyy jos syö liikaa tai jos syö nimenomaan liikaa rasvaa. Tämä on vain osittain totta, sillä lihominen säätyy kehossa hormonaalisen ja biokemiallisen toiminnan seurauksena. Voimme käyttää energiaksemme rasvojen lisäksi hiilihydraattia ja proteiiniakin. Myös alkoholi lasketaan energialähteeksi. Me emme ole jollakin tietyllä polttoaineella puksuttavia höyrykoneita jotka lakkaavat puksuttamasta kun löpö loppuu ja jatkavat puksuttamista kun sitä kaadetaan lisää koneeseen. Olemme tavattoman monimutkaisia biologisia koneistoja joiden on puksutettava eteenpäin vaikka tankkia ei täytettäisikään säännöllisesti ja aina samalla tavaralla.

Voisi sanoa, että rasvan ylimääräinen kertyminen on myös suojamekanismi. Ennen vanhaan satokautena talvea vasten syötiin paljon ja syötiin myös lihottavasti. Sen sijaan muina aikoina ravinnonsaanti saattoi olla niukempaa. Nykyään me elämme ikuista satokautta. Kaikkea on saatavilla ympäri vuoden. Yltäkylläisyys ja valinnanvapaus tappaa elintasosairauksista kärsiviä moderneja ihmisiä kuin kärpäsiä ja miljoonat kituvat vuosikymmeniä sairaina tai puoliksi sairaina (mesoterveinä) ennen kuin kuolo lopulta korjaa. Monia prosessoituja ja pilattuja, hyvin etäisesti ravintoa muistuttavia myyntiartikkeleita on kaupat pullollaan ja niitäkin kutsutaan elintarvikkeiksi vaikka kuolontarvike voisi olla monille parempi nimitys.

Kroppa ei ole niin tyhmä että se esim. poistaisi liian energian lisäämällä aineenvaihduntaa, jolloin kävisimme ylikierroksilla kuten kilpirauhasen liikatoiminnasta kärsivät eikä kroppa tavanomaisesti myöskään poista liikaa energiaa laittamalla meitä ripuloimaan nopeasti ylimääräiset tavarat ulos ennen kuin ne ehtivät imeytyä. Jos me syömme fiksusti, hormonitoimintamme pitää huolen siitä ettei tee mieli syödä määräänsä enempää ja luonnolliset säätelymekanismimme pitävät meidät normaalipainon rajoissa. Liikunnallakin on yhtälössä tietenkin oma merkityksensä. Monet liikkuvat liian vähän.

Kaikki hormonit eivät ole sukuhormoneja tai stressihormoneja vaan meillä on myös mm. ruoansulatuksen säätelyyn ja kylläisyyden tunteeseen liittyviä hormoneja. Jos syömme epäviisaasti, kylläisyyden säätelyyn liittyvä hormonitoiminta menee sekaisin ja mässäilemme, syömme liikaa ja himoitsemme myös enemmän juuri sitä mikä pahiten lihottaa, nimittäin sokerien tai nopeasti sokeristuvien hiilihydraattien ja rasvan yhdistelmä.

Kroppa viisaana varastoi ylimääräisen energian varastohiilihydraateiksi maksaan ja lihaksiin ja varastorasvaksi rasvakudoksiin. Eipä jää rasva häiritsemään kehon toimintoja muualle kroppaan.

Lihottavia tekijöitä
Ajatuksemme ja tunteemme voivat myös välillisesti saada meidät lihomaan. Tällöin puhutaan tunnesyömisestä. Pelkkä tieto siitä mikä olisi terveellistä ja kohtuullista syömistä ei tällöin auta kun pitäisi oppia käsittelemään tunteita, traumoja, menneisyyden tapahtumia tai sosiaalisia ongelmia jollakin muullakin tavalla kuin syömisellä. Tässä kohden suosittelen Irene Kristerin kirjaa Tunteet ja Syöminen. Tästä kirjasta löytyy mm. ajatuksia herättävä kysymys: Jos syöt kymmenettä suklaapatukkaa, mieti mitä siellä kääreessä pitäisi olla sisällä, jotta se suklaa jo riittäisi? Mitä tyhjää kohtaa sielussamme ja mielessämme yritämme täyttää syömällä? Ruoka on tottakai tarkoitettu myös nautinnoksemme, mutta sen pääasiallinen tarkoitus on ravita meitä ja pitää meidät energisinä ja terveinä.

Voisiko ajatella että lihottavien ruokien syöminen ja liika syöminen voivat yksinkertaisesti myös olla vain huono tapa, kuten myöhästely, kiroilu tai ruoan kovaäänien maussuttaminen? On vain totuttu toimimaan tietyllä tavalla ja usein porukassa, kuten perheessä. Huonoista tavoista voi päästä eroon, mutta se vaatii tietenkin riittävän hyvän syyn, motivaation. Se vaatii myös itsekuria, jota nykyään pidetään kenties jopa syyllistävänä ja pahana sanana. Kyllä elintapojen muutokset jonkin verran vaativat asiaan perehtymistä ja ponnistelua. Jos on henkisesti liian laiska, tämä ei tietenkään voi onnistua. Ehkä olet tottunut päästämään itsesi aika helpolla?


Joskus taustalla voi olla jokin uuvuttava sairaus kuten masennus tai kilpirauhasen vajaatoiminta. On hyvin inhimillistä ja ymmärrettävää että kaikilla ei ole yhtälaisia voimia päästä jostakin huonosta tavasta, kuten epäterveellisistä syömistottumuksista eroon. Meidän pitää osata olla myös armollisia itsellemme ja toisillemme. Muista, että olet arvokas, rakastettava ja tärkeä täysin riippumatta siitä minkä kokoinen olet. Ansaitset myös sen, että pidät hyvää huolta terveydestäsi ja itsestäsi. Aina ei jaksa yksin. Joskus tarvitsee apua. Joskus jonkun muun asian pitää ensin muuttua, jotta pääsee käsiksi johonkin toiseen asiaan. Näin on ylipainonkin laita. Se voi olla asia, joka korjaantuu vasta viimisenä kun ensin muita asioita on saatu tutkittua, käsiteltyä ja hoidettua. Parhaimmillaan painon normalisoituminen on sivubonus kun alat kokonaisvaltaisesti huolehtimaan terveydestäsi paremmin.

Stressi, antibioottikuurit, se oletko syntynyt alateitse vai keisarileikkauksella, onko sinua rintaruokittu vauvana, millainen on ruokavaliosi, millaisia sairauksia ja lääkityksiä sinulla on.. Nämä ja monet muut seikat voivat vaikuttaa siihen millaisia mikrobeja kuten bakteereja ja hiivoja suolistossasi majailee. Ideaalitilanteessa siellä on laajat kolonisaatiot monenlaisia hyödyllisiä "pöpöjä" sopivassa suhteessa toisiinsa. Meidän herkkä suolistofloora kuitenkin järkkyy helposti. Pieleen mennyt suolistomikrobisto voi myös lihottaa meitä. Tässä joitakin linkkejä tästä aiheesta:

http://www.hs.fi/hyvinvointi/a1377665883656
http://www.tiede.fi/artikkeli/uutiset/suolistobakteerit_lisaavat_kiloja
http://yle.fi/uutiset/tutkimus_synnytystapa_vaikuttaa_lapsen_mikrobiston_kehittymiseen/8960999Stressi voi myös lihottaa. Stressi voi saada meidät mässäilemään. Koitamme lohduttaa itseämme ja liennyttää stressiä puputtamalla kaikenlaista mitä mieli tekee emmekä pysty keskittymään siihen että katsoisimme paremmin mitä suuhun laittaisimme ja mitä emme. Stressihormoni kortisoli myös tuppaa keräämään ylimääräistä tavaraa kasvoihin, kaulaan, niskan tyveen ja navan ympärille. Stressi häiritsee myös ruoansulatusta ja voi vaikuttaa myös suolistoflooraan ja kuten todettu, pieleen mennyt suolistofloora voi olla yksi lihottajamme. Suoliston mikrobiston epätasapainotilaa kutsutaan dysbioosiksi. Stressiä on kaikki mikä rasittaa mieltämme tai kehoamme. Sairastuttavaksi stressi muuttuu jatkuessaan pitkään, ollessaan käynnissä jatkuvasti tai toistuessaan liian usein.

Monenlaiset hormonihäiriöt voivat myös lihottaa. Kilpirauhasen vajaatoiminta, liika määrä kortisolia eli hyperkortisolismi, liika määrä insuliinia johtuen mm. virheravitsemuksesta.. Naisilla liika estrogeeni voi kerryttää rasvaa eritoten lanteille, pakaroihin ja reisiin. Ylimääräinen estrogeenimäärä voi johtua estrogeenia sisältävästä lääkityksestä, ummetuksesta (keho ei saa poistettua estrogeenimetaboliitteja ulosteiden mukana vaan estrogeenit imeytyvät takaisin elimistöön suolistosta) tai siitä että maksa ei geneettisistä tai muista syistä hajota riittävän tehokkaasti estrogeenia. Stressikin on omiaan johtamaan ennen pitkää sukuhormonihäiriöiden kehittymiseen niin miehillä kuin naisilla. Kyllä lihavien miestenkin sukuhormonitasot usein ovat sekaisin ja mm. estrogeenia liikaa. Myös ympäristömyrkyistä osa on hormonihäiritsijöitä, jotka voivat lihottaa. http://www.ruohonjuuri.fi/ekotietoa/blogi/lue-nama-ja-innostu/hormonihairitsijat/ Naisilla, jotka kärsivät polykystisistä munasarjoista (PCO, PCOS) on usein vaikeuksia painonhallinnan kanssa, sillä tila liittyy myös sokeriaineenvaihdunnan häiriöön.

Hyvin oleellinen lihavoittava tekijä on aterioiden liian voimakas verensokerivaikutus. Jos syömme paljon sokeria ja nopeasti sokeristuvia hiilareita kuten perunaa, makaronia, valkoista riisiä, pullaa, kakkua, valkoista leipää, verensokerimme kohoaa nopeasti ja korkealle. Tämän vuoksi haima erittää paljon insuliinia, sillä insuliini on ainoa hormoni joka alentaa verensokeria. Liian korkea verensokeri on myrkyllistä, siksi sitä on alennettava. Insuliini on varastoiva hormoni, joten jos sitä erittyy paljon, se varastoi tehokkaasti myös kyseisellä aterialla nautitun rasvan. Elimistö kykenee tekemään rasvaa myös hiilihydraateista ja proteiineista, mutta kyllä se on hiilihydraatin laatu ja määrä ja se miten ateria koostetaan, millä on ruoassa isoin lihottava merkitys, ei vain se kuinka paljon syödään. Asiaan vaikuttavat toki muutkin seikat, kuten mm. kylläisyyden säätelystä vastaavat hormoni ja muut em. asiat.

Tosiasia on kuitenkin se, että jos syöt rasvaisen pihvin valkojauhosämpylällä, se lihottaa enemmän kuin rasvainen pihvi pelkän salaatin kanssa. Jos syöt kuivattuja varsin sokeripitoisia taateleita vaikka rasvaisen vuohenjuuston kanssa, se lihottaa enemmän kuin taatelit yksinään tai marjojen kanssa. Jos lautasellasi on puolet valkoista riisiä rasvassa paistettujen kanasuikaleiden ja sienien kanssa ja lisäksi on salaattia oliiviöljyn kanssa, se lihottaa enemmän kuin jos lautasella olisi vain neljäsosa lautasesta täysjyväriisiä, puolet salaattia ja ne rasvassa paistetut kanasuikaleet ja sienet.

Riippumatta millaisia tutkimuksia katsastellaan, ravintoammattilaiset neuvovat menestyksellisesti ihmisiä painonhallinnassa auttamalla heitä kiinnittämään huomiota samanaikaisesti useampiin asioihin: Mitä päässä liikkuu syödessä, mikä on vain huono totuttu tapa, mitä kropassa on kaikenkaikkiaan meneillään, millainen on ateriarytmi, onko ruoka mitä syömme riittävän luonnollista vai täyttä käsiteltyä "lisäaineskeidaa", miten ateriamme ovat koostettuja ja mikä on mahasuolikanavan tilanne.

Monilla painonhallinnan ja terveyden kannalta voisi toimia ruokavalio, jossa yhdistetään paleo-ruokavalion anti-inflammatorisuutta eli anti-tulehduksellisuutta ja Monticnacin dietin yhdistelysääntöä. Yhdistelysäännössä tärkkelyshiilihydraatit kuten juurekset ja riisi syödään eri aterioilla kuin proteiinit kuten liha, kana, kalat, kananmunat. Tämä helpottaa ruoansulatusta ja monet kokevat mahaoireiden helpottavan tällaisella ruokavaliolla. Jos tärkkelyshiilohydraattiaterialla lisäksi nautitaan vain vähän rasvoja, hiilihydraattien verensokeria ja insuliinineritystä nostava vaikutus ei lihota. Monilla toimii ruokavalio, jossa kaksi päivän aterioista, tavallisesti aamiainen ja lounas ovat vähähiilihydraattisia ja yksi ateria kuten päivällinen tai illallinen on ns. hiilariateria. Kaikilla aterioilla on hyvä saada riittävästi tuoretta ja kuitua, joka myös tasaa verensokerivaikutusta ja on hyödyllistä mahasuolikanavan toiminnalle.

Monet myös lihovat tai eivät laihdu, koska ovat nk. säästöliekillä. Kun ihmiset joutuivat keskitysleireille toisen maailmansodan aikana, he saivat hyvin vähän energiaa. Silti monet sinnittelivät hämmästyttävän kauan, jopa selvisivät koettelemuksestaan hengissä. Tämä johtui siitä että keho osaa säätää aineenvaihduntaansa energiansaannin mukaan jos nälänhätä uhkaa tai keholla on jokin muu syy himmailla energiankulutusta, jotta emme polta kynttilää molemmista päistä.

Säästöliekille meno tapahtuu pitkälti kilpirauhashormonien säätelyllä. Jos keho menee säästöliekille, Varastohormoni T4:stä eli tyroksiinista (tetrajodotyroniini) muodostuu normaalitilaa enemmän inaktiivista rT3-hormonia. Sama entsyymi, joka tätä hormonimuuntoa T4:stä rT3:ksi tekee, myös hajottaa aktiivista T3-hormonia. Tulokset me voimme tuntea tyypillisinä kilpirauhasen vajaatoiminnan oireina: väsymystä, palelua, ihon kuivumista, särkyjä, ummetusta yms. Myös paino voi nousta tai sen laskeminen energiavajeessa hidastuu. Myös ruumiinlämpö laskee, koska energiaa ei tuoteta eikä kuluteta yhtä paljon kuin ennen. Tällaisessa tilanteessa on tarkoitus selvitä vakavista vammoista tai muista terveysongelmista paremmin ja pitempään ja tulla toimeen tarvittaessa vähemmällä ruoalla. Kivaa tähän tilaan ei ole joutua, kuten ei ole kiva koskaan joutua kärsimään kilpirauhasen vajaatoiminnan oireista.

Moni nykyään tosin aiheuttaa tämän säästöliekin itse itselleen, usein ymmärtämättömyyttään. Syynä voi olla se että urheilee kovasti mutta ei lepää eikä syö tarpeeksi. Syynä voi olla myös vähäenergiset pussikeittodietit tai hyvin vähäenergiset ruokavaliot. Ne ovat moderni versio keskitysleiridietistä. Myöskään hyvin vähähiilihydraattiset ruokavaliot eivät sovi kaikille, varsinkaan niille joilla on kilpirauhasen vajaatoiminta. Asiasta lisää, tosin englanniksi löytyy tästä artikkelista: http://chriskresser.com/is-a-low-carb-diet-ruining-your-health/
Säästöliekin takaa voi löytyä myös mm. kroonisia infektioita, homealtistusta ja muita sairauksia. Jos paino nousee tai sitä ei meinaa saada laskemaan, ihmistä tulee aina katsoa riittävän yksilöllisesti ja kokonaisvaltaisesti ja pyrkiä selvittämään mitä kropassa oikein kaikenkaikkiaan on meneillään. Myös geenit vaikuttavat siihen miten herkästi lihomme ja millaiset keinot painon normalisoimiseksi ovat parhaat. Kaikilla ei toimi samanlaiset painonhallintakeinot.

Jotkut tässä kirjoituksessa ideoidut ja esille otetut asiat ovat liian radikaaleja tiedeintoilijoille tai virallista ravitsemuslinjaa edustaville. Joillekin tieteelliset tutkimukset yksinään ovat ainoa tapa katsoa mikä on validia tietoa ja mikä ei, vaikka myös biokemian ja ihmisen fysiologian tuntemuksella ja kokomusperäisellä tiedolla tulisi olla yhtä suuri osuus pääteltäessä miksi me lihomme ja miten voisimme normalisoida painoa ja huolehtia paremmin terveydestämme ja hyvinvoinnistamme.

Seuraavaksi voisin kirjoitella lisää siitä mihin me tarvitsemme rasvoja ja mitä rasvoja olisi hyvä ruokalistalle valita.