Miksi pyrkimykset paremmasta ruokavaliosta ja elämäntavoiste saattavat mennä mönkään?
Kun haluaa parantaa ruokavaliota, on aika yleistä että siitä seuraa jokin kuuri ja sitten palataan takaisin vanhaan, silloinkin kun muutoksesta olisikin saanut kokea hyötyjä kuten olon virkistymistä, vatsavaivojen kaikkoamista tai hoikistumista.
Syynä paluuseen epäterveellisempään ruokavalioon voi olla mm. se, että syömiseen liittyvään psykologiseen puoleen ei ole riittävästi kiinnitetty huomiota tai vaikka se että muutos on ollut liian raju ja nopea. On ns. haukattu liian iso pala. Joskus taas on keskitetty mieli liikaa siihen suuntaan mitä halutaan poistaa, kun taas helpompaa voisi olla aloittaa siitä, että lisätään ruokavalioon ja elämään niitä toivottuja elementtejä.
Toki mönkään menemiselle voi olla muitakin syitä.
Mieli pitää yleensä runsaudesta, joten lisääminen on alitajuisestikin ihmiselle usein miellyttävämpi ajatus kuin pois karsiminen. Poistaminen herättää meissä helposti huolestuneen mielen osamme: "Apua, nyt jos poistetaan tätä ja tuota, jääkö mitään tilalle ja osaanko mä ja selviänkö mä tästä?" Lisääminen sen sijaan tuottaa ajatuksen turvallisuudesta ja runsaudesta. "Wau, nyt on yllinkyllin kaikkea. Olenpa minä onnekas!"
lisää vihanneksia, marjoja, hedelmiä ja vettä!
On aika yleistä että ihmiset voivat kokea hankalaksi omassa arjessaan pitää huolta riittävästä vihannesten, marjojen ja hedelmien syönnistä ja monille myös riittävä veden juominen voi tuntua haastavalta. Millä sitä saisi toteutettua sen minimin 500g kasviksia tai mielumminkin kilon, josta 800g tuoretta, joka voisi olla vielä tavoiteltavampaa? Se ei itse asiassa ole kovin hankalaa kun tietää mitä tekee! Toki mm. salaatit ja raasteet ja marjojen lisääminen puuroon, niiden syöminen sellaisenaan tai hedelmän syöminen eturuoaksi auttavat, mutta yksi hyvä keino on tehdä eturuoaksi erilaisia tuoresmootheja.
Tässä postauksessa on sinulle reseptejä, joissa ei ole lisättynä rasvaa, proteiinia tai erillisiä kuituvalmisteita. Ne ovat siis alkupalasmoothieita. Nämä on tarkoitettu nautittavaksi n. tuntia ennen varsinaista ateriaa, koska niissä on mukana hedelmää. (selitän lopuksi miksi näin) Monet huolehtivat riittävästä veden juonnista siten että he aloittavat aamunsa isolla lasillisella vettä, hoitavat sitten aamutoimensa ja vasta tämän jälkeen syövät aamiaisen. Vesi ehtii tällä tavoin melko hyvin alta pois eikä jää liiaksi laimentamaan mahanesteitä. Tämä käytäntö edistää ruoansulatusta. Jos otatkin tavaksesi veden sijaan tehdä itsellesi tuoresmoothie, saat sen mukana sekä vettä, että ison osan päivän tuoreista. On toki mahdollista tehdä aamiaiseksi myös varsinainen ateriasmoothie, mutta sellaiseen tulee lisätä myös proteiinia, rasvaa ja mielellään myös jotakin erillistä kuitulähdettä.
punainen:1 banaani,1 kuorittu porkkana,2 dl puolukoita,lasi vettä
vihreä:1 avokado,1 omena,1 dl parsakaalin ituja tai muita ituja,muutama mintun lehti,lasi vettä
violetti:1 pieni kuorittu punajuuri,2 dl mustikoita,1 päärynä,peukalonpään kokoinen pala tuoretta inkivääriä,lasi vettä
oranssi:1 porkkana,1 dl tyrnimarjoja,1 dl suomuurainta/lakkaa/hillaa,nyrkin kokoinen pala cantaloupe-meloonia,lasi vettä
punainen 2:1 dl karpaloita,1 dl mansikoita,1 appelsiini,5 cm pätkä kurkkua,lasi vettä
vihreä 2: 1 dl tyrnimarjoja,5 cm pätkä kurkkua,2 aprikoosia,kourallinen tuoretta pinaattia tai vastaava määrä pakastettua tai vastaava määrä lehtikaalia,lasi vettä
Keltainen1 banaani,1 tl kurkumaa,1 tl inkivääriä,nyrkin tai parin kokoinen pala hunajameloonia,lasi vettä
Kaikki nämä em. valmistetaan samalla tavoin: Isketään smoothiemasiinaan, pistetään masiina päälle ja otetaan se päältä pois kun näyttää tarpeeksi sileältä. Muista kansi, ettei koko komeus ole pian katossa!
Miksi tunnin väli ruokaan?
Kysymys liittyy hedelmiin. Hedelmät aiheuttavat monilla ruoansulatusongelmia. Toki herkemmillä ne saattavat myös nostaa liikaa verensokeritasoja, mutta harvoin tilanne on niin korjaantumaton etteikö ravintoterapialla saada ihminen sietämään kohtuullista määrää hedelmiä ruokavaliossaan.
Jotkut luulevat, että heidän tulee kokonaan välttää hedelmiä ruoansulatusongelmien ja mahasuolikanavan oireilun vuoksi. Usein näin ei ole kun hedelmiä aletaan syömään vain tyhjään mahaan ja sellaisen ruoan kanssa, joka ei häiritse hedelmien sulamista eikä jää liian pitkäksi aikaa mahalaukkuun.
Hedelmän kuuluu sulaa melko nopeasti. Sen sulaminen alkaa jos suussa syljen erittämän amylaasientsyymin toimesta. Siksi smoothietakaan ei kannata vain juoda kulauttaa nopeasti, vaan senkin on hyvä antaa vähän pyöriä suussa, jotta siihen sekoittuu myös sylkeä. Smoothien voi siis syödä hitaasti nautiskellen. Jos hedelmä päätyy mahalaukkuun muun ruokamassan kanssa varsinkin jos ruoka sisältää elementtejä, jotka viipyvät mahalaukussa kauan, alkaa tämä hedelmää sisältävä ruokamassa käymään. Hedelmän olisi optimaalisinta päästä mahalaukusta eteenpäin pohjukaissuoleen mahdollisimman pian, jossa haiman erittämät haima-amylaasit ja ohutsuolen pintakerroksen entsyymit hoitavat sulattamisen loppuun.
Tässä siis syy miksi hedelmä kannattaa syödä yksinään tai muun vähän nopeammin sulavan ruoan kanssa tyhjään mahaan. Älä siis jätä hedelmää hengaamaan mahalaukkuun. Se kyllästyy oloonsa siellä ja saatat huomata tämän turvotuksena, röyhtäilyinä, närästyksenä, ilmavaivoina, mahakipuna ja jopa ripulina. Moni kertoo, että omena pierettää ja he välttelevät siksi omenan syöntiä. He saattavat silti alkaa sietämään omenaa kun he alkavat syömään sen tyhjään mahaan sen sijaan että syövät sen jälkiruoaksi. Päästä hedelmä eteenpäin mahalaukusta ja syö sitten vasta tukevampaa ruokaa!
Marjoista tulee harvemmin vastaavaa ongelmaa. Pääsääntösesti ihmiset kestävät syödä niitä aterioilla tai jälkiruoaksi. Toki ne, joilla ei ole mitenkään herkkä maha saattavat voida syödä lähes mitä ja miten vain ilman että tuntevat mitään vatsaoiretta.
Huomaathan, että banaani ja avocado saattavat sulaa vähän hitaammin kuin esimerkiksi omena, päärynä tai muut vastaavat hedelmät.
Milloin tukevampaa ruokaa?
Kun on aika tällaisen "tuorepläjäyksen" jälkeen syödä tukeva ateria, huomaat sen siitä että sinulla on herännyt nälkä. Joillain nälkä tulee kunnolla vasta lounasaikaan ja ellei vähän kevyempi aamiainen kuten hedelmät, vihannekset ja marjat aiheuta sitä että iltaisin tekisi mieli hotkia hallitsemattomasti kaikenlaista roskaa mitä mieli tekee ei ole estettä syödä tukevasti vasta lounaalla. Sääntö, jonka mukaan aamiaisen on oltava tukeva on suhteellinen eikä päde kaikkiin, vaikka se moniin päteekin. Jotkut syövät puoleen päivään mennessä vain marjoja, hedelmiä ja vihanneksia ja se on heille aivan fine. Toki on tärkeä huolehtia myös siitä, että saa päivän aikana riittävästi energiaa, eli jos johonkin aikaan päivästä syö kevyesti, on tärkeä syödä tarpeeksi tukevasti muina aikoina.
"Hedelmättömät" smoothiet tai marjashotit
Jos haluat syödä tuoretta juuri ennen ateriaa, sen aikana tai jälkiruoaksi niin ruoansulatuksen kannalta silloin suosittelen ainakin kokeilemaan että jätät hedelmät pois ja tukeudut vihanneksiin, mausteisiin ja marjoihin. Yksinkertaisimmillaan tällainen smoothie on vain muutama desi marjoja ja tilkka vettä, mutta voi myös rakentaa sellaisia smootheja, joissa on marjoja, vihanneksia, yrttejä ja mausteita. Esim. sellainen, jossa on pari desiä marjoja, pala inkivääriä ja pätkä kurkkua. Tällainen voi korvata alkusalaatin tai raasteen kun syöt keittoa silloin kun pidät perusperiaatteena että jokaisella aterialla on myös jotakin tuoreruokaa.
Ateriasmoothiet
Ateriasmoothiet voidaan rakentaa siten, että niissä on marjoja, vihanneksia, yrttejä, mausteita, proteiinijauhetta, rasvoja, kuituvalmisteita, mahdollisesti erilaisia superfood-jauheita, siemeniä, pähkinöitä, kollageenijauhetta ja lesitiiniä. Ei siis välttämättä kaikkea näitä, mutta tästä em. listasta näet, miten monipuolisia vaihtoehtoja sinulla on.
Suosittelen testaamaan miten vatsasi voi jos teet tuhdin ison ateriasmoothien, jossa on hedelmää mukana ja vertaamaan sitä smoothieen, jossa ei ole hedelmiä. Monet huomaavat selkeän eron. Vatsa voi paremmin kun ateriasmoothiessa ei ole hedelmiä. Monet mm. vaihtavat banaanin avocadoon ja käyttävät hedelmien sijasta marjoja. Ateriasmoothie on toimiva kun se vie nälkää useamman tunnin. Jos nälkä meinaa koittaa liian aikaisin, tarkista oletko laittanut tarpeeksi rasvaa (1-2 rkl), proteiinia ja onko ateriakoko riittävä. Siinä missä välipala/alkupalasmoothien koko on esim. 3-5 dl, voi aterisamoothien koko olla litrakin, koska on myös huomioitava että siinä käytetään myös nestettä kuten vesi, kookosmaito, kookosvesi tai yrttitee.
Vinkki: Voit korvata tämän postauksen smoothie-ohjeissa veden kookosvedellä, jolloin saat virkistäviä ja tasapainottavia elektrolyyttejä kehollesi.
Tiesitkö: Smoothiet eri muodoissaan ovat erinomainen keino saada täysi hyöty ravitsemuksesta. Miksi? Koska..
-Niiden avulla on helppo lisätä mm. tuoreiden saantia. Tuoreruoka auttaa virkistämään ja huolehtimaan siitä että saat riittävästi mm. nestettä, emäksisiä mineraaleja, vitamiineja, hivenaineita ja antioksidantteja ruoastasi. Tuoreruoka on myös hyvä kuitujen lähde ja voi auttaa painonhallinnassa ja pitämään hyvää huolta suolistosta
-Smoothiet ovat helppoja ja suhteellisen nopeita tehdä. Ei siis vaadita erityisiä kulinaristisia taitoja. Vähän kokemattomamman tai kiireisemmänkin on siis mahdollista syödä terveellisesti!
-Smoothien hienojakoisuus auttaa ruoansulatuksessa, koska imeytymispinta-alaa on paljon. Hommassa auttaa myös se, ettei syö smoothia liian nopeasti vaan antaa siihen myös sekoittua sylkeä. Syljessä on ruokaa sulattavia entsyymejä, joten ruoan sulaminen alkaa jo suussa. Smoothien lisäksi on toki hyvä myös tarjota puremakoneistolleen työtä sellaisen ruoan muodossa, jota joudut vähän työstämään hampaillasi.
-------------------------------
Muuta:
Ruoansulatuskurssi
-Huomaathan, että minulla on alkamassa syyskuussa viikon mittainen tehoverkkokurssi aiheena ruoansulatus! Kurssi on käytännöllinen, hyödyllinen ja edullinen. Lisätietoa, ilmoittautuminen ja maksaminen kaikki samasta linkistä:https://holvi.com/shop/NinaSaine/product/403b3c7f4bb61822230ffc82ae6d1eeb/
Tervetuloa kurssille!
Liity sähköpostilistalle ja tilaa infokirje
-Huomaathan myös, että tämän blogin kautta on myös mahdollista ilmoittautua sähköpostilistalleni. Lähetän aina silloin tällöin (en liian usein) linkkilistaa kirjoituksistani, haastatteluistani yms. ja ilmoittelen uusista luennoista, kursseista yms. Jolloinkin syyskuussa lähtee ensimmäinen infokirje, jonka mukana tulee reseptejä ateriasmootheihin.
Sähköpostilista näkyy internet-selaimissa blogin sivupalkissa, joissain mobiililaitteissa skrollaamalla tämän julkaisun sivun alalaitaan ja joissain mobiililaitteissa tulee alalaidasta valita internet-näkymä, jolloin sivupalkista pääsee liittymään sähköpostilistalle.
Näen vertaistuessa, että monet kilpirauhaspotilaat, joilla on vajaatoiminta syystä tai toisesta saattavat kamppailla lääkityksensä ja olonsa kanssa vuosikaudet. Esitän tässä kirjoituksessa joitakin mieleeni tulevia yleisiä kamppailun aiheita, jotka ovat voitettavissa. Toivon sydämestäni että tästä kirjoituksesta on apua, vaikka arvelen, että se saattaa myös olla hieman provosoiva joistakuista ja se saatetaan myös herkästi ymmärtää väärin.1. Vastuu hoidostasi ja terveydestäsi, kenellä?
Tähän liittyy hyvin inhimillinen asenne ja ajatus ja se on se, että lääkärin kuuluu hoitaa ja parantaa. Pitää tehdä just mitä lääkäri sanoo. Lääkäri tietää. Hänen kuuluu tietää. Toki tämä on totta, osittain. Realistista se ei täysin ole. Nimittäin parhaimmatkaan lääkärit eivät ole sinun elämäsi, vointisi, kroppasi ja terveytesi asiantuntijoita. Sinä olet. Vaikka meillä olisi kuinka hyvä lääkäri, hän ei ole kaikkivoipa. Hänelläkin on, kuten meillä kaikilla omat sokeat pisteensä ja hän viettää aikaa kanssamme hyvin rajallisesti. Sinä elät kropassasi ja elämässäsi 24/7. Voisiko siis olla, että paras mahdollinen yhteistyö lääkärin kanssa on sellaista, että molemmat osaavat kuunnella toisiaan ja jakaa tietojaan ja yhdessä päätetään mitä tehdään. Kumpikaan ei harjoittaisi sanelupolitiikkaa, mutta vastuu omasta elämästä on potilaalla itsellään, ei enää kuten ehkä menneisyydessä, että lääkäri on se jota totellaan sokeasti ja joka on auktoriteetti. Kenenkään ei pitäisi lääkärin vastaanotolla joutua kysymään, että "Oletko sinä täällä minua varten vai toisin päin?"
Provokatiivista sanoa tai ei, mutta suurimmalla osalla kilpirauhaspotilaita on aika huono lääkäri mitä tulee kilpirauhasen vajaatoiminnan hoitoon. Tämä ei välttämättä ole lääkärin vika, koska todennäköisesti hämmästyisit jos tietäisit miten vähän yleislääkärin koulutuksessa käydään läpi kilpirauhasen vajaatoiminnan hoitoa. Välttämättä erikoislääkäriltä, endokrinologiltakaan ei saa sen parempaa apua käytännön tasolla.
Melkein kaikilla lääkäreillä mm. systeemin hierargisuus ja asenneongelma, joka lääkärikunnassa tällä hetkellä velloo kilpirauhasasioiden ympärillä heijastuu potilaiden hoitoon. Vaikka olisi joku "alempiarvoinen" yleis- tai erikoislääkäri, saattavat "isot pojat" sairaanhoitopiireissä ja mm. surraavia pölyttäjähyönteisiä nimeltään olevat lääkärikeskusjätit sabotoida tehokkaasti asioista oikeasti enemmän perillä olevien yksittäisten lääkärien yritykset auttaa potilaitaan tulemaan parempaan kuntoon. Jos vielä on sitten "sooloilijoita", puukottavat kollegat mennen tullen selkään ja tehtailevat valituksia Valviraan, joka uskoo kaiken mitä näistä "sooloilijoista" kerrotaan, koska ovat näiden selkäänpuukottajien kavereita tai kaverin kavereita. Mitään todellista lääketieteellistä asiaa ei ole eikä ole ollut taustalla, sillä potilaat eivät ole niitä, jotka ovat valittaneet. Päin vastoin, he ovat olleet tyytyväisiä hoitoonsa näiden kollegojensa ja viranomaisten kynsiin joutuneiden lääkärien hoidossa!
(Jos haluat tietää lisää tästä farssista/tragediasta, lue tämän blogin julkaistu hakusanalla "kilpirauhaskiista", mutta varaudu yöunien menettämiseen.)
Haluatko siis luovuttaa kaiken vallan terveysasioistasi tällaiselle systeemille ja ihmisille vai haluatko pysyä rohkeasti puikossa siitäkin huolimatta että välillä sairaus, oireet ja tulevaisuutesi asian suhteen pelottavat? Toki me tarvitsemme lääkäreitä, mutta voimmeko luottaa että he yksilöinä, joukkona ja systeemissään aina ja koko ajan edustavat sitä mikä on sinulle parasta?
(Jos joku on hyvää ja ymmärtävää lääkäriä vailla, minulle saa laittaa asiasta viestiä. Voin antaa oman lääkärini yhteystiedot.)
Kertoo aika isostakin vallitsevan systeemin muutostarpeesta ja tulevasta muutoksesta, että erilaisia lääkehoitovaihtoehtoja ja uuden tiedon omaksumista ja ennen kaikkea myös kokemusperäisen tiedon hyödyntämistä vastustetaan Suomessa ja varsinkin juuri Suomessa tällä hetkellä niin kiivaasti. Eikö olisi vain järkevää kuunnella myös potilaskuntaa, ihmisiä jotka ovat asiassa eniten asianomaisia ja elävät hoitonsa ja sairautensa kanssa joka päivä? Eikö myös tulisi kuulla niitä lääkäreitä, joiden potilaat ovat tyytyväisimmät?
Itse pidän Endokrinologiyhdistystä ja sen toimintaa Suomessa suurimpana jarruna kehittää kilpirauhasen vajaatoiminnan hoitoa parempaan suuntaan ja parantaa potilaiden asemaa. Potilaskunnassa suurta huolta on herättänyt viime vuosina myös viranomaisten toiminta tai toimimattomuus asian suhteen.
Lankojen pitäminen sopivassa määrin omissa käsissäsi todennäköisesti vie eteenpäin. Siitä päästään seuraavaan kohtaan.
Kierrettävä sudenkuoppa: Vastuun vierittäminen jollekin toiselle
(Tämä sudenkuoppa esti minua saamasta itseäni parempaan kuntoon vuosien ajan)
2. Oppiminen ja tiedon hankkiminen, soveltaminen, kenen homma?
Kerron sinulle erittäin tärkeän viisauden:
Mitä enemmän otat itse selvää asioista, opiskelet ja vertailet eri mielipiteen omaavien tahojen perusteluja, kuuntelet toisten potilaiden kokemuspohjaista tietoa, sen paremmin pystyt itse vetämään johtopäätöksiä ja sen pienemmällä todennäköisyydellä tulet harhaanjohdetuksi tai autetuksi pieleen! Älä siis ulkoista oman pääsi käyttöä muille. Saatat saada virheellistä tai muuhun informaatioon nähden ristiriitaista tietoa ja jos tieto on irrallaan muusta informaatiosta et ymmärrä kokonaisuutta.
Saatat sabotoida pahastikin hoitosi ja itsesi kuntoon saattamisen, jos pitäydyt uskomuksissasi kuten:
-En mä ole oikein lukijatyyppiä enkä mä näistä asioista oikein mitään ymmärrä
-Nyt täytyy löytää joku hyvä guru joka tietää ja osaa kaiken, neuvoo mulle mitä mun pitää tehdä, antaa just oikean pillerin ja mun ei itte tartte oppia mitään eikä ajatella asiaa
-Kaikki on liian vaikeaa eikä mulla ole aikaa alkaa itse opettelemaan ja selvittelemään näitä asioita
-Mä en osaa englantia, joten ei sitten voi mitään jos suomeksi ei löydy tarpeeksi tietoa. Eiks joku vois suomentaa noita kirjoja?
Koska kolikolla on myös aina toinen puoli, yksi tapa välttää sudenkuoppa voi myös toisinaan olla se, että opiskelee vähemmän tai ainakin määrität asioiden tutkimiselle realistisen aikataulun. Tämä silloin jos tuntuu että stressaannut ja palat suorastaan loppuun siitä että sairautesi hoito täyttää jokaisen valveillaolon aikasi ja näet asiasta jopa unta, silloin kun enää saat huoliltasi nukutuksi.
Jos vakuutuit siitä, että haluat oppia ymmärtämään omaa kehoasi ja sairautesi hoitoa paremmin, mistä voisi aloittaa? Ei välttämättä ihan suoraan ytimestä, vaan hankkien ensin vähän perustietoa siitä miten ihmisen keho toimii ja miten kilpirauhanen ja sen hormonit liittyvät asiaan. Tämä antaa hyvää pohjaa ymmärtää asioita syvällisemmin.
Voit halutessasi aloittaa esimerkiksi peruskoulun biologiasta ja jatkaa lukion oppikirjoihin. Siitä voi siirtyä mm. anatomian ja fysiologian kirjoihin, jonka jälkeen voi katsoa tautioppia liittyen kilpirauhasen vajaatoimintaan tai katsoa mitä siitä kerrotaan vaikkapa Duodecimin julkaisemilla verkkosivuilla pitäen mielessä, että asiasta on olemassa vähän toisenkinlainen totuus. Kun perustieto on hallussa ja kun tiedät vallitsevan virallisen totuuden, voit siirtyä lukemaan siitä mistä ihmiset ihan aidosti ovat saaneet apua.
Parhaimmat kirjat ovat enlannin kielisiä. En osannut itsekään vuonna 2012 kun aloitin polkuni passiivisesta aktiiviseksi potilaaksi kunnolla englantia, mutta taidot ovat karttuneet vaikka aluksi tarvittiinkin aika tavalla sanakirjan apua. Tällä hetkellä pidän lääkitysten suhteen ylivoimaisesti parhaimpana kirjan Paul Robinsonin kirjoittamaa kirjaa "Thyroid patient's manual" Kun lääkitysten lisäksi halutaan hoitaa itseä mahdollisimman kokonaisvaltaisesti löytyy myös mm. integratiivisen lääketieteen ja funktionaalisen lääketieteen puolelta hyviä kirjoja kuten Dr. Datis Kharrazzianin kirja: "Why do I still have hypothyroid symptoms?" Suomeksi tietoa löytyy myös mm. Suomen Kilpirauhaspotilaat ry:n verkkosivuilta ja myös tästä blogista. Netin vertaistukiryhmät ovat myös hyödyllisiä, joskin kannattaa valita ryhmät, jotka ovat hyvähenkisiä. Joissakin sallitaan töykeys ja ilkeily.
Ymmärrän hyvin kilpirauhasen vajaatoiminnan ja muutenkin heikon terveyden mahdollisesti aiheuttaman aivosumun, masennuksen ja sen että tuntee jopa olevansa arvoton, lannistunut ja tyhmä. Olen kokenut sen!
Asioiden selvittäminen ja asioiden opiskelu saattaa tuntua ihan mahdottomalta ja loputtomalta tehtävältä. Muista, että se on vain sinun tulkintasi ja tunne eikä vastaa todellisuutta. Jos nyt pystyt lukemaan ja ymmärtämään tätä tekstiä, pystyt aivan varmasti omaksumaan uutta tietoa, omaan tahtiisi. Toiset oppivat nopeammin, toiset hitaammin ja myöskin vireystilamme ja terveydentilamme vaikuttavat asiaan. Lisäksi jos ei ole pitkään aikaan opiskellut mitään, saattaa kestää vähän aikaa ennen kun siihen tottuu. Jaa tarvittaessa homma pieniin osiin. Voit myös laatia ajankäyttösuunnitelmaa. Ehkä käytät asioiden tutkimiseen vaikkapa tunnin tai puoli tuntia päivässä, 15 minuuttia kerrallaan?
Älä lannistu! Älä panikoi!
Väistettävä sudenkuoppa: Oppimisesta kieltäytyminen
(Tunsin vuosia itseni liian väsyneeksi ja lannistuneeksi edes haaveilemaan siitä että olisi ratkaisuja, jotka olisivat ulottuvillani.)
3. Labratulokset - nenä kiinni niihin?
Tästä en kirjoita pitkästi. Labratuloksilla on osansa kilpirauhasen vajaatoiminnan diagnostiikassa ja hoidossa, mutta ne ovat hyvä renki, huono isäntä. Labrojen liiallinen tuijottaminen voi johtaa siihen että laiminlyödään muu kokonaisuus, olot, oireet, kehon lämpötilat, pulssi ja verenpaineet.
Tyyppiesimerkki tästä on lääkityksen annospienennys TSH:n tai T3v:n perusteella vaikka potilaalla ei olisi minkään valtakunnan merkkejä vähäisestäkään liikatoiminnasta vaan mahdollisesti jopa edelleen vajaatoiminnan oireet. Jos kilpirauhashormonien toimintaa ja funktiota elimistössä ei ymmärretä riittävän laajasti, herkästi myös esimerkiksi pyritään yhdistelmälääkityksellä (eläinperäinen valmiste tai T3- ja T4-hormonin yhdistäminen kuten Thyroxin- ja Liothyronin tai Thybon-lääkitys) labrojen perusteella nostamaan T4-hormonin osuutta, vaikka todellisuudessa päämerkitys tulisi antaa varsinaisen aktiivisen hormonin T3 riittävälle saannille ja sille että vajaatoimintaoireet saadaan loppumaan eli potilas ns. "eutyreoottiseksi".
Mikä näyttää paperilla tai ruudulla labratulosten valossa oikein hyvältä, ei välttämättä kuvasta potilaan arkitodellisuutta. Lääkäri saattaa olla tyytyväinen, potilas ei tai sitten lääkärin mielestä potilasta riivaa jokin ihan muu kuin kilpirauhashormoneihin liittyvä asia, kuten luulotauti, masennuslääkkeiden puute tai laiskuus.
Tästä aiheesta seikkaperäisesti lisää em. kirjassa Thyroid Patient's manual.
Väisteltävä sudenkuoppa: Labratuloksien puusilmäinen tuijottaminen
(Terveyskeskuslääkäri tutki vain TSH:n ja T4v:n ja uskoin kun hän sanoi että lääkitys on niiden perusteella kunnossa. Koko ajan minulla oli kuitenkin vajaatoimintaoireita, jotka pistettiin muiden asioiden syyksi. Nämä muut syyt, sairaudet ja diagnoosit alkoivat määrittää elämääni ja identiteettiäni. Olin täysin työkyvytön 6 vuoden ajan)
4. Lääkitys sittenkään kunnossa?
On helpompi sanoa, että lääkitys on varmasti oikeanlainen ja oikealla tavalla annosteltu kuin se, että sanottu pitäisi paikkansa. Lääkityksiä on olemassa useammanlaisia. Tosiasiassa Thyroxin, joka on T4-hormonia ei ole kenellekään potentiaalinen ykkösvaihtoehto. Miksi ei? Siksi että ihmistä ei ole luotu tulemaan toimeen pelkällä varastohormonilla ja vaikka terve ihminen kuvitellusti saattaisi tulla, jos joku vaikkapa varastaisi häneltä täysin terveen kilpirauhasen ja hän joutuisi alkamaan siksi käyttää Thyroxinia, niin sairastuneen tilannetta ja kehoa ei voida verrata terveen kehoon, sen fysiologiaan, toimintaan.
Kilpirauhasen vajaatoiminnan hoitoon on olemassa montaa eri tyyppistä lääkitystä ja kaikkien pitäisi kaiken järjen ja potilaiden etu ajatellen olla yhtäläisesti kaikkien saatavilla. Valitettavasti näin ei ole tilanne, vaan monien on vaikea saada sellaista lääkitystä, jolla he todellisuudessa voisivat hyvin. Monet voivat hyvin käyttäessään eläinperäisiä valmisteita, jotka on tehty sian kilpirauhasesta ja jotka sisältävät kaikkia terveen kilpirauhasen muodostamia hormoneja. Monet voivat hyvin kun he yhdistävät tyroksiinin ja aktiivisen T3-hormonin.
Jotkut taas voivat parhaiten kun he käyttävät hoidossaan pelkkää T3-hormonia. Vaikka tämä lääkitystyyppi ei ole se kaikkein luonnollisin ja fysiologisin, on silti olemassa potilaskunta, joiden kehossa syystä tai toisesta, usein tunnistamattomasta, on tila että oloa huonontaa kaikenlainen T4-hormonia sisältävä lääkitys. Itse luen itseni tähän epäonniseen porukkaan, vaikkakin siinä mielessä olen onnekas, että olen löytänyt ulkomailta lääkärin, jonka kautta lääkitykseni yhä järjestyy. Ilman tätä lääkitystä en todennäköisesti olisi tätä kirjoitusta tässä näpyttelemässä.
Yleisimpien Suomessa saatavien lääkkeiden nimet:
-Thyroxin, synteettistä varastohormonia T4 eli tyroksiinia. Reseptivalmiste.
-Armour Thyroid, Thyroid, tai NatureThroid, eläinperäiset valmisteet, sisältävät kaikkia kilpirauhasen tuottamia hormoneja (mm. T4, T3, T2, T1 ja kalsitosiini), Vaatii erikoisluvan, jota haetaan Fimeasta viemästä apteekkiin lääkärin kirjoittama erillinen lupahakukaavake.
-Liothyronin tai Thybon, aktiivista T3-hormonia sisältävät valmisteet, eläinperäisten tavoin erityisluvallisia lääkkeitä
(Huom. Erityisluvan hakemista em. valmisteille, joilla ei ole varsinaista myyntilupaa Suomessa ei vaadita, jos valmisteet tilataan ETA:alueelta kansainvälisestä apteekista tai tuodaan ulkomailta sellaisesta maasta jossa kyseisellä valmisteella on myyntilup. Lisätietoa mm. tullin ja Fimean sivuilta)
Tässä myös kirjoittamaani tietoa asiasta: https://jalkeilla.blogspot.com/2019/02/kun-laakkeiden-saatavuus-suomessa.html
Annostelussa on myös omat lainalaisuutensa ja hienovaraisuutensa. Niistä saa mielestäni täsmällisintä ja pätevintä tietoa em. kirjasta "Thyroid Patient's manual"
Miten me voidaan tietää mikä lääkitys ja annostelu parhaiten sopii? Mielestäni siihen on yksi looginen vastaus: Pitää kokeilla erilaisia lääkitysvaihtoetoja ajan kanssa ja systemaattisesti niin kauan, kunnes löytyy sopivin lääkitys, joka toimii myös suhteellisen pitkäaikaisesti. Aluksi voi mennä jopa vuosia siihen että tähän tilanteeseen päästään. Niin meni minullakin. Nyt olen jo vuosia ollut samalla lääkityksellä ja samalla annostuksella ja tilanne on pysynyt melko stabiilinia mitä tulee kilpirauhasasioihin. Toki on mahdollista, että monetkin asiat voivat lääkityksissä keikuttaa venettä vielä vuosienkin päästä. Ihminen on monimutkainen kapistus!
Väistettävä sudenkuoppa: Tyytyminen huonoon lääkitykseen tai liian hätäinen päättely siitä että lääkitys ja annostelu ovat kunnossa.
(Olen todennut, että Thyroxin-lääkitys ei toimi kehossani ollenkaan. Se ei vie vajaatoimintaoireistoa pois millään tavalla. Joillain se auttaa vähän tai paljon, mutta minulla se ei auttanut piiruakaan. Syyt saattavat olla geneettiset tai liittyä muihin kroonisiin sairauksiini tai minulla olevaan hyvänlaatuiseen maksakasvaimeen. http://jalkeilla.blogspot.com/2014/12/maksan-hemangiooma-ja-dejodinaasi-3.html Lääkitykseeni on yritetty vuosien aikana ottaa mukaan Thyroxinia tai eläinperäistä valmistetta, mutta se huononsaa selvästi oloa. Siksi olen jatkanut T3-monoterapialla, eli käyttämällä kilpirauhasen vajaatoimintaan ainoastaan synteettistä T3-hormonia. Annokset jaan tarkasti ja huomaan olossa jos lääke on jäänyt ottamatta tai otettu oleellisesti väärään aikaan.)
5. Onko kaikessa sittenkään kysymys kilpirauhasasioista?
On ihmiselle yleistä, että joskus kun kädessä on vasara, kaikki alkaa näyttää nauloilta. Näin voi olla kilpirauhasen vajaatoiminnan hoidonkin suhteen. Joskus voi virheellisesti ajatella, että jokin oire tai oireikokonaisuus johtuu kilpirauhasen vajaatoiminnasta tai siitä että lääkitys on pielessä. Todellisuudessa on ennemmin sääntö kuin poikkeus, että kun kehossa on kehittyneenä kilpirauhashormoneihin liittynyt ongelma, kehossa on meneillään muutakin epätasapainoa joko liittyen suoraan tai vähemmän suoraan itse kilpirauhaseen tai sen hormoneihin.
Meillä voi olla mm. suolistomikrobiston epätasapainoa, puutteellista ruoansulatusta, ravintopuutoksia, jokin vielä tunnistamaton muu sairaudentila, joka vaatisi huomiota, sisäilma-ongelmiin reagoimista, muita ympäristöstä oireiluja, stressiä, liikarasitusta, virheravitsemus, ilovaje, univaje, pielessä olevat sosiaaliset suhteet, henkisiä traumoja, jotka manifestoituvat myös fyysisesti, mäntti pomo, hirveä anoppi, murkkuikäisiä talossa, keski-ikäisiä talossa, koliikkivauva, tappelevat kissat, allergioita ja yliherkkyyksiä, anemia, hormoniongelmia, rasvamaksa yms. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Tärkeää on siis kysyä: Mitä muuta tämä voi olla ja mitä kaikkea mun elämässä ja kropassa on todellisuudessa meneillään? On nimittäin niin, että monikin epätasapainotila tai ongelma voi tuottaa samantyyppisiä oireita kuin kilpirauhasen vajaatoiminta ja osa näistä tekijöistä on myös sellaisia, jotka voivat estää erilaisia kilpirauhaslääkityksiä toimimasta kunnolla kehossamme.
Samankaltaisia oireita kuin kilpirauhasen vajaatoiminnassa voi esiintyä mm. raudanpuutoksessa, muissa ravintopuutoksissa, vajaaravitsemuksessa, liikarasitustiloissa, B12-vitamiinin puutoksessa, tai esimerkiksi sukuhormonipuutoksissa tai -epätasapainotiloissa.
Tekijöitä, jotka voivat hankaloittaa kilpirauhaslääkitysten toimimista tai omien kilpirauhashormonien normaalia toimintaa kudoksissa ovat mm. inflammaatio eli matala-asteinen tulehdus, liian korkeat tai liian matalat kortisolitasot, raudanpuute, puutos ravintoaineista, jotka osallistuvat energia-aineenvaihduntaan, kaikki vaikea ja pitkäaikainen stressi- tai jonkinlainen hälytystila kehossa, joka saa kehon vähentämään kilpirauhashormonien hyödyntämistä solutasolla säästääkseen energiaa.
Väistettävä sudenkuoppa: Kokonaisuuden ja muiden kuin kilpirauhaseen ja sen hormoneihin liittyvien mahdollisten tekijöiden huomiotta jättäminen
(Itsellä hyvin tärkeää hoidossa oli huomioida myös muu hormonitoiminta kuten minulla aikanaan liian matalat kortisolitasot ja aivan sekaisin olevat sukuhormonitasot. Molemmat tekijät vaikuttivat minulla siihen miten hyvin lääkitys toimi ja miten hyvin voin. Voin rehellisesti sanoa, että oikeanlainen lääkitys ja sen annostelu ovat olleet todella tärkeitä tekijöitä minulle, mutta vähintään yhtä tärkeäksi on muodostunut mm. gluteeniton paleo-tyyppinen ruokavalio, ravintopuutosten korjaaminen ja mahasuolikanavan tasapainottaminen. En olisi mm. pystynyt opiskelemaan ammattiini, jos olisi pelkästään vaihdettu kilpirauhaslääkitys toisenlaiseksi. Piti myös kiinnittää huomiota muihinkin asioihin ja kokonaisuuteen.)
Tehdäänkö me aina ensisijaiset ja oikeat asiat, oikeassa järjestyksessä elämässämme? No joskus, mutta ei aina. Miten ravintoterapiassa voitaisiin pitkässä juoksussa ns. "osua riittävän tarkasti maaliin?"
Asiakkaat tulevat usein vastaanotolleni juuri tietynlaisten ongelmien kanssa ja he haluavat saada täydentävää apua erilaisiin sairauksiin ja oireisiinsa. Heillä saattaa olla mielessä, että aletaanheti toteuttaa juuri heidän tilanteeseen sopivaa yksilöllistä ravintoterapiaa, joka tepsii yksilöidysti ja kohdennetusti hetijuuri niihin ongelmiin, joiden kanssa he kamppailevat. Toki tämä pitää paikkansa, suhteellisessa mielessä. Jokaiselle alkaa jo heti alusta asti muodostumaan tietynlainen suunnitelma, jota lähdetään systemaattisesti toteuttamaan ja tarvittaessa tehdään matkan varrella kurssin korjauksia.
Ihmistä saattaa kuitenkin mietityttää jos ei jollakin tapaa "päästä heti asiaan". Miksei heti pistetä uusiksi juuri niitä yksittäisiä asioita, jotka voi olla paremman voinnin ja jaksamisen tiellä ja miksei jo heti alusta asti välttämättä tukita vaikkapa hormonitasoja, rakenneta viimeisen päälle hiottua ravintolisäohjelmaa tai miksei heti myllätä ruokavaliota aivan perusteellisesti. Tähän on kaksikin syytä:
1. Perusasiat on laitettava ensin kuntoon. Tarkemmat viilaukset ja kohdennetut täsmäkeinot eivät muutoin toimi. Samoin kun talolla on tärkeä olla tukevat ja taidokkaasti rakennetut perustat, myös ravintoterapian perustana on joukko perusasioita, joiden on tärkeä olla kunnossa. Mitä käy seinille ja katolle, jos perusta on huono?
Keholla on ihmeellinen kyky tasapainottaa, eheyttää ja parantaa itseään kun se saa siihen mahdollisuudet. Ravintoterapiassa usein aivan ensimmäisenä lähdetään mm. varmistamaan ruoansulatusta, korjaamaan ravintopuutoksia ja kiinnitetään ensin huomiota suuriin linjoihin ruokavaliossa. Usein tämän jälkeen näkee selvemmin, mihin nimenomaisiin tarkempiin yksityiskohtiin tulisi lopulta kiinnittää huomiota. Ravintoterapiassa siis monet sen toimintatavoista ja periaatteista ovat melko universaaleja vaikka ihmisten tilanteet, vaivat ja oireet ovat hyvin moninaisia.
On myös yleistä, että ihminen on voinut tulla hieman sokeaksi omille elämäntavoilleen ja syömiselleen ja vasta se, että ammattilainen tarkastelee niitä lähemmin, auttaa löytämään tärkeimmät ja ensisijaisemmat kehityskohdat. Ne voivat ollakin aivan muut asiat, kuin mitä ensin olisi voinut luulla.
Itse en esimerkiksi työssäni välttämättä suosittele ihan ensimmäiseksi aminohappoterapian toteuttamista tai jonkun tietyn spesifisen funktionaalisen lääketieteen testin hankkimista tai vaikkapa jodin tankkaamista jodin puutokseen. Ruoansulatuksen tukeminen, suolistomikrobiston tasapainottaminen tai vaikkapa ravintoaineiden yleisen saannin varmistaminen saattaa ollaensisijaista, samoin monissa tilanteissa huomion kiinnittäminen siihen että elämästä saadaan karsittua liikarasitusta aiheuttavia tekijöitä ja stressitasoihin saadaan kiinnitettyä huomiota. Isoimmat toipumisen esteet ovat usein stressi, tunneperäiset tekijät, heikko ruoansulatus ja ravintopuutokset. Perusasioiden huomioimiseen kuuluvat myös sosiaaliset aspektit, mm. ihmissuhteiden arvioiminen, liikunta, arvot ja uni/lepo. Mikä näistä tai jokin muu voi olla tekijä, joka eniten jarruttaa parempaan kuntoon tulemista?
Jotta voidaan saada parempia vastauksia, on ensin esitettävä parempia kysymyksiä: Mikä minua pohjimmiltaan syö, miten on tultu tähän pisteeseen ja mistä lähteä siis liikkeelle? Kun olet lähdössä retkelle luontoon, sen sijaan että ryntäät polulle sokkona etkä tiedä mitä maastossa voi tulla vastaan, saatat haluta ensin kiikaroida maastoa jostai vähän ylempää ja vilkaista karttaa.
2. Ota huomioon realiteetit. Meillä on ymmärrettävästi taipumus lähteä selvittämään hyvinvointiin, elämään ja terveyteemme liittyviä asioita päättäväisinä ja tarmokkaasti, mutta onko meillä tapana myös herkästi yliarvoida jaksamisemme? Miten monta asiaa pystyt ja jaksat muuttaa ja toteuttaa kerralla? Oletko miettinyt, että kun lähdet sijoittamaan aikaa ja rahaasi ravintoterapiaan, se on aina jonkin sortin maratoni, ei pikamatka eikä löysä kävelylenkkikään. Koska sinun usein tarvitsee tehdä joitakin asioita kenties eri tavalla ja ehkä jopa ensimmäistä kertaa, on hyvä valmistautua siihen että uusien rutiinien ja tapojen toteuttaminen, mm. se että opit uudet tavat hankkia ruokaa, valmistaa sitä, syödä sitä ja muistaa ottaa ravintolisät ajallaan vie aikaa. Aluksi päädyt tilanteeseen, jossa kaikki tuntuu uudelta ja kenties jopa vähän kaiken elämäsi nielevältä, mutta kun aikaa kuluu ja toistoja tulee riittävästi, totut ja eri tavalla toimiminen ja uudet asiat tulevatkin luontevaksi osaksi elämääsi.
Aluksi motivoi edessä oleva palkinto, se että ravintoterapia auttaa sinua voimaan ja jaksamana paremmin, sitten motivaatiota tulee lisäämään se kun alat saamaan tuloksia etkä halua enää luopua saavutetuista eduista. Motivaatiota toki saattaa syödä esimerkiksi se, ettei sinua kannusteta, et oikein meinaa uskoa itseesi tai ravintoterapiaan tai koet jollakin tapaa mokailevasi tai epäonnistuvasi. Näistä asioista pitää puhua. Ravintoterapeutin kanssa ja ehkä ystävien ja läheistenkin kanssa. Kannattaa myös ottaa selvää mm. vertaisyhteisöissä tai vaikka joissain hyvinvointiaiheisissa Facebook-ryhmissä, miten muut ovat onnistuneet. Muista myös, että on tavallista että tulee takapakkia, epäonnistumisia tai apua ei löydy ihan heti. On myös tavallista, että iskee epäuskon hetkiä. Niillä on kuitenkin taipumus mennä ohi ja toivottaa ne tervetulleeksi, jotta ne voivat sitten jolkotella taas menemään omille teilleen ja pääset jatkanaan ravintoterapiaasi niiltä rauhassa.
Joskus on tarpeen muuttaa suunnitelmia ja tehdä kenties asioita hitaammassa tahdissa tai eri tavalla. Ravintoterapia on usein sitä että tehdään ensin valistuneimpia arvauksia sen lisäksi että saatetaan numeerisesti mitata asioita ja sitten tarvittaessa kokeillaan jotakin ihan muuta jos terapia ei kaikilta osin vie heti kohti oikeaa suuntaa. Saattaa vaikka olla jokin piirre tai ruoka-aine ruokavaliossa, joka ei sovikaan, samoin ravintolisä, joka pitää vaihtaa toisenlaiseen tai sitten jokin tutkimus ei tuonutkaan riittävästi informaatiota ja kannattaakin valita jokin toinen testi.
Ravintoterapiaa tulee usein myös mukauttaa siihen mitä meidän elämässämme tapahtuu. Elämässä tapahtuu yllättäviäkin asioita ja tulee aina kulloisessakin tilanteessa tarkastella rehellisesti, onko aihetta oikeasti muuttaa jotakin ravintoterapiassa. Joskus se pitää jättää tauolle tai tehdä siihen muutoksia, toisinaan huijaamme esimerkiksi itseämme että kun me kerran tulimme flunssaan tai töissä tapahtui jotain tosi stressaavaa niin se on selkeä syy palata vanhaan, jolloin edistyminen hidastuu tai siihen tulee takapakkia. Flunssaisen ei tarvitse heittää ruokavaliotaan lekkeriksi, ei myöskään stressaantuneen. Se on silloin jokin pieni lapsi sisällämme, joka on esittänyt elintavoistamme toiveita, joiden toteuttaminen ei ole kokonaisuuden kannalta meille ollenkaan hyväksi. Tiedostammeko kuvion?
Tällaisten kuvioiden ja omien ajatusten, tunteiden ja toimintatapojemme tiedostaminen nimittäin avaa ovet siihen että pääsemme eteenpäin. Ei ehkä heti ja kaikissa tilanteissa, mutta vähitellen yhä useammin ja paremmin lopputuloksin. Ravintoterapia linkittyy usein myös ihmisenä kasvamiseen, koska se mitä syömme, miten elämme, mitä ajattelemme, toimimme ja tunnemme ovat kaikki osa meitä. Muuta tarinasi, muutat elämäsi!
Koska ravintoterapiaa ei voi eikä kannata toteuttaa "heti mulle kaikki tänne"-periaatteella tai yrittämällä oikopolkuja, sille kannattaa varata aikaa ja tilaa elämässä.
Aikaa siksi että etukäteen et tiedä täsmälleen tapaatko ravintoterapeuttiasi kolme kertaa neljän kuukauden aikana, viisitoista kertaa kahden vuoden aikana vai esimerkiksi jotakin tältä väliltä.
Tilaa siksi, että se että opettelee tekemään asioita vähän eri tavalla ei ala automatisoitua toimintatavoiksi elämääsi ihan hetkessä. Itse toivoisin aina omilta asiakkailtani erityisesti sitä että he pyrkisivät huolellisesti kohta kohdalta tapaamisten välillä toteuttamaan suunnitellut asiat, sillä näin päästään parhaalla mahdollisella tavalla eteenpäin, systemaattisesti.
Myös luottamukselliset ja riittävän suorat välit terapeutin ja asiakkaan välillä ovat tärkeät. On hyvä laittaa viestiä jos tuntuu että jotakin pitää kysyä tai muuttaa jo ennen seuraavaa tapaamista tai jos tuntuu että tapaamista pitää aikaistaa.Ravintoterapian tulee olla riittävän tärkeällä sijalla elämässä, jotta siitä voi hyötyä parhaalla mahdollisella tavalla.
Mitä muuten tulee siihen, että olet varannut tilaa ja aikaa elämässäsi ravintoterapialle ja malttanut laittaa ensin perusasioita kuntoon, saatatkin huomata, että moni alkuperäinen ongelma onkin lievittynyt tai jopa kadonnut jo näillä keinoilla. Hyviin lopputuloksiin ei siis välttämättä päästäkään juuri ihan sillä tavoin kuin alunperin oltiin voitu ajatella.
