Uupumuksesta tai rasituksesta toipuminen ja anabolinen ja katabolinen tila

(huom. Tässä kirjoituksessa esitettyä materiaalia ei ole tarkoitettu kenenkään hoito-ohjeeksi ja esitän tässä kirjoituksessa oman mielipiteeni sen mukaan mitä olen asiasta opiskellut ja vertaistuessa ja työssäni oppinut)

Parantuminen ja toipuminen

Kun saamme vaikka akuutin infektion, jonka vuoksi joudumme kenties olemaan muutaman päivän töistä tai koulusta pois, tähän annetaan aina neuvoksi levätä riittävästi ja juoda riittävästi nesteitä. Hyvä neuvo!

Jos erilaisista akuuteista sairauksista toipuvalla on apunaan vielä vähän laajenpaakin tietoa ja ymmärrystä joko omassa päässä tai ammattilaisen avun muodossa, hän pyrkii ottamaan myös henkisesti rauhallisesti, syömään riittävästi vihanneksia, marjoja, hyviä rasvoja ja myös hyvälaatuisia proteiinilähteitä. Mm. infektiot ja siihen liittyvä immuunipuolustus kuluttavat paljon proteiineista saatavia aminohappoja. Jos emme saa tarpeeksi proteiinia ruoasta, toipuminen voi olla hitaampaa ja sairastuminen saattaa saada meidät heikommiksi, sillä elimistö ottaa aminohapot tarvittaessa omista kudoksista. Pitkään sairastanut vajaaravittu käy heiveröiseksi ja hauraaksi saamaan monenlaisia lisätautejakin. Haurailla vanhuksilla tämä voi olla iso ongelma, samoin ihmisillä jotka eivät syystä tai toisesta saa tarpeeksi energiaa ja suojaravintoaineita. 

Vajaaravittuja ei ole ainoastaan kehitysmaissa vain myös muualla. Lihava voi olla vajaaravittu, samoin laiha ja myöskin ihannepainoinen. Kyse ei myöskään ole pelkästään ravitsemuksesta vaan myös ruoansulatuksesta. Terveellisesti syövälle ja ravintolisiä käyttävälle voi kehittyä ravintopuutoksia jos ruoansulatus on heikentynyt mm. stressin ja sairastamisten takia.

Sairastaessa myös suojaravintoaineiden kuten vitamiinit, hivenaineet ja antioksidantit tarve kasvaa. Siksi ei ole ihan sama mitä sairastunut syö. Vaikka voi olla mielialalle lohduttavaa mussuttaa karkkia ja pullaa kipeänä, kropalle se ei tee hyvää. Smoothie voi olla helpompi saada alas jos ruokahalu on heikko ja smoothieen ja itse puristettuihin hedelmä- marja ja vihannesmehuihin saa uppoamaan hienosti terveellisiä tuoreita toipuvalle. Myös yrteistä ja ravintolisistä voi olla apua. Entäpä sitten jos kyse on pitkäaikaisemmasta vaivasta toipumisesta?

Uupumus, rasitustilat, pitkäaikaisista sairaudentiloista toipuminen

Ihmisillä voi olla hyvin monenlaisia tiloja ja tilanteita joissa he toipuvat pitkäaikaisista hyvinvoinnin, terveyden ja jaksamisen ongelmista. Näitä tiloja voi olla mm. homealtistumisesta, liiallisesta urheilusta ja suorittamisesta, kovasta emotionaalisesta stressistä, työpaikkakiusaamisesta, kroonisista infektioista, vääränlaisista lääkityksistä, alisyömisestä, pitkäaikaisesta epäterveellisestä ruokavaliosta, burn outista tms. toipumisesta.

Yhteistä tässä kirjoituksessa kuvaaville tiloille on se, että ihminen kokee olevansa hyvin uupunut, henkisesti omasta mielestään epänormaalin herkkä ja epästabiili (mm. ahdistuneisuutta, ylivirittyneisyyttä, itkuisuutta, univaikeuksia tai sitten välinpitämättömyyttä, hitautta ja runsasta nukkumista), jotenkin tyhjiin valutettu.

Tällaisissa tilanteissa ihminen voi tuntea itsensä neuvottomaksi. Usein hän on kokenut, ettei ole tullut kuulluksi ja ymmärretyksi. Koska sairaudentilat ja jaksaminen heikentyminen aivan normaalistikin myös nostaa meissä esiin pelokkaan pienen lapsen tarpeita, nämä tarpeet jäävät usein kovassa nyky-yhteiskunnassa täyttämättä. Monilta heikkokuntoisilta puuttuu emotionaalinen ja joskus käytännönkin tuki mm. lähiomaisilta tai hoitohenkilökunnalta. Moni on huolestunut ja ajoittain jopa paniikissa terveydestää ja jaksamisestaan. Tämä lisää stressiä ja stressi vaikeuttaa toipumista ja myöskin ajattelutoimintaa. Ajattelu kuitenkin on se mitä me käytämme kun suunnittelemme mikä on seuraava askel, joka kannattaisi ottaa, jotta toipuisimme. Joskus stressi ja huolestuneisuus on päävihollisemme!

Moni lähtee viimeisillä voimillaan etsimään tietoa ja tekee urheasti parhaansa auttaakseen itseään. Tässä saattaa rapatessa myös roiskua, eli saatetaan tehdä virheitäkin. Esimerkiksi seuraavanlaisia:

Sudenkuoppia

Ei syödä ja levätä tarpeeksi

Joskus liikunnan lisääminen ja em. erilaiset paastot voivat olla tervehdyttäviä. Tosi uupuneelle kropalle ne ovat kuitenkin stressitejä, eli lisää stressiä vielä edellisenkin stressin päälle. Stressiähän ei ole vain mm. murheet, huolet, kiire ja huonot ihmissuhteet, vaan myös kaikki fyysinen rasitus. Sopivalla tavalla stressaaminen, kuten oikein mitoitettu liikunta, avanto, saunominen, sopivat haasteet työssä, uudet ja innostavat asiat yms. vahvistaa meitä. Liika stressi heikentää ja hajottaa.

Toipumisvaiheessa nukkumisen lisääminen ja ihan vain rauhassa oleskelu ilman suorittamista ja monenlaisia vaatimuksia on parantavaa. Rauhallinen kävely ja ympäristön tarkkailu metsässä voi olla terapeuttisempaa kuin metsäpolulla itsensä henkihieväriin rumppaaminen juoksemalla. Toipuessa unentarve saattaa lisääntyä. Missä ennen koki pärjäävänsä seitsemän tunnin yöunilla, toipuessa saatetaan tarvita yhdeksän tuntia tai sitten kahdeksan tuntia ja lisäksi parinkymmenen minuutin päiväunet.

Toipuessa paastot, vähäenergiset ruokavaliot tai ketogeeninen ruokavalio ei ole välttämättä ratkaisu, vaikka ne saatetaan erilaisten asiantuntijoiden ja gurujen toimesta sellaiseksi esittää. Toipujalle voi olla turvallisempaa toteuttaa vähähiilihydraattista ruokavaliota kuin varsinaista ketogeenista ruokavaliota. Vähemmän syömisen sijaan olisi ehkä hyvä keskittyä syömään fiksummin ja ravintoainetiheämmin.

Toipuminen vaatii keholta usein enemmän- ei vähemmän ruokaa, varsinkin jos on tottunut syömään jo niukahkosti. Moni ei tiedä syövänsä jo vähemmän kuin kuluttaa. Harva tarkistaa asian esim. Fineli-sivuston ruokakori-toiminnalla. En tarkoita vimmaista kilokalorien kyttäämistä, vaan sitä että pikkusen tarkistelee syömisiään, jotta oppii katsomaan paljonko energiaa minkäkintyyppinen ateria suunnilleen sisältää. Joskus  voi yllättyä että saakin enemmän tai vähemmän energiaa ruoastaan kuin mitä oli ajatellut.

Yhdistettynä stressiin liian vähä syöminen ei tee hyvää kehon metabolialle ja hormonitoiminnalle, joiden tulisi olla kunnossa toipumista ja voimaantumista ajatellen.

Laiminlyödään tunteet

Joskus ihmisen stressi ja uupumus tulevat esiin vasta kun huomaa ettei osaa pysähtyä, eikä osaa antaa itsensä vain olla hyödyttömänä, esimerkiksi Netflixin parissa sohvalla tai lehteä lukien takapihan terassilla. Ihminen saattaa addiktoitua tekemiseen ja suorittamiseen ja luulla olevansa hyvinkin tehokas yksilö ja lunastamalla jollakin tavalla olemassaolonsa oikeutuksen tekemällä mahdollisimman paljon kaikkea toimeliaisuutta vaativaa, hyödyllistä ja hyvää.

Todellisuudessa kyse voi olla siitä ettei uskalleta kohdata itseään, kipeitä paikkojaan sielussa, täyttymättömiä tarpeitaan ja vaikeita tunteitaan ja ajatuksiaan, sisäistä tyhjyyttään. Ei olla ehkä vielä oikein hyväksytty omaa itseään myös sellaisena joka vain on, pitää hauskaa, murjotta, viettää aikaa ihmisten kanssa tai itsekseen, on välillä ärsyttäväkin ja yhtä lailla epätäydellinen ja silti okei, kuten muutkin.

Ei ehkä tiedosteta, että voi olla elämässä tyytyväinen vähempäänkin ja ettei se onnellisuus ja tyytyväisyys ole kiinni mm. tosi fantsusta asemasta työelämässä, isosta talosta (ja isosta asuntolainasta), siitä että on jatkuvasti toisten käytettävissä, yrittää miellyttää kaikkia, näyttää aina hyvältä, yltää aina vähän korkeammalle ja paremmin.

Vähempi voi olla enempi. Mukava, mutta vähän vaatimattomampi kämppä, ei ehkä kalliita kaukomatkoja vaan retki rakkaiden kanssa lähimetsään, kolmen päivän työviikko, koska taloudellinen tilanne ei edellytä raatamissa niska limassa, enemmän aikaa kivalle tekemiselle ja hyvälle seuralle, myös ihan vaan olemiselle. Mitä se hyvä elämä kenellekin voisi olla. Elämä, jossa jaksaa olla.

Jumitutaan kataboliseen tilaan

Katabolisessa tilassa elimistö ikäänkuin syö itseään. Se ottaa tarvittavaa energiaa ja ravintoaineitaan omista kudoksistaan. Stressitilassa liian vähäinen syöminen ja liiallinen itsensä rasittaminen johtavat tähän tilaan. Elimistö tekee parhaansa suojellakseen itseään ja jaksaakseen mahdollisimman pitkään.

Tässä tilassa kärsii ruoansulatus ja hormonitoiminta usein ensin sukuhormonien, sitten kilpirauhashormonien ja lopulta myös lisämunuaiskuoren stressihormonien suhteen. Stressihormoni kortisolin tuotanto pyritään pitämään yllä niin pitkään kun se on aivojen kannalta järkevää, mutta lopulta liiallinen kortisolintuotantokin ajetaan pienemmälle, koska se vahingoittaa aivoja ja mm. muistitoimintoja ja pitää verensokereita koholla. Sukuhormoneista ensimmäisenä "kyykkää" yleensä DHEA, joka on eräänlainen nuoruus- ja elinvoimahormoni ja monien sukuhormonien esiaste ja jota tuotetaan lisämunuaisen kuorikerroksesta. Sitten vähenevät muut kuten testosteroni, progesteroni ja estrogeeni.

DHEA on myös lievästi anabolinen eli elimistöä rakentava ja varastoja keräävä, joten kun se on alhaalla, ei mm. lihastreeni ja kunnon kohottaminen välttämättä onnistu helposti vaan urheilu saattaa purkaa elimistöä eli heikentää sitä ennenmminkin kuin vahvistaa ja rakentaa sitä. Katabolisesta tilassa tai siitä toipuessa kun jaksaminen on huonoa,  palauttava ja huoltava ja rentouttava liikunta on parempi vaihtoehto kuin se että yrittää kasvattaa lihasta, voimatasoja tai saada aikaan kestävyyttä kestävyysliikunnalla. Jos on tosi uupunut, myöskään HIIT ei välttämättä tee hyvää, eli kovatehoinen, mutta lyhytkestoinen liikunta.

(Huom, terveillä ihmisillä on katabolisia ja anabolisia tiloja ilman että kyseessä on mm. jokin sairaudentila tai terveyden kannalta hyvin ongelmallinen tila. Ongelmalliseksi tilanne muuttuu jos vointi ja jaksaminen on huonoa tai jos tilaan liittyy sairauksia tai terveyden kannalta epäviisasta käyttäytymistä kuten itsensä liikaa rasittamista tai puutteellista syömistä. Samoin stressi ja jonkinasteinen hormonitoiminnan vaihtelu kuuluvat luonnollisena osana elämää ja muuttuvat ongelmalliseksi vasta ääritiloissa. Hermoston toiminta, hormonitoiminta ja immuunipuolustuksen toiminta ovat kehon luonnollisia säätelykeinoja ja keho on suunniteltu kestämään hyvin vaihteleviakin olosuhteita. Toki näilläkin olosuhteilla on rajansa ja jos ne ylitetään, ihminen väsyy ja sairastuu)

Pelätään lihomista

Vähemmän tunnettu asia on se, että toipumisvaiheeseen voi kuulua normaalistikin tilapäistä rasvan ja nesteen kertymistä elimistöön. Kun toipumisvaiheessa annetaan keholle riittävästi energiaa, ravintoaineita, lepoa ja juuri sopivaa liikuntaa (venyttely, kävely, pilates, rauhallinen uiminen, luontoyhteys yms.), voi seurauksena olla painon nousua ja elimistön suurentumista normaalina vaiheena toipumisessa. Tämä johtuu niistä hormoneista, jotka vastaavat elimistössä mm. varastoinnista ja erilaisten kehon rakenteiden ja solujen uudistamisesta. Jos tässä vaiheessa ryhdytään vimmaisiin toimiin jotta ei varmasti lihottaisi, paraneminen ja toipuminen voi mm. hormonaalisessa mielessä ja ravitsemuksellisessakin mielessä  häiriintyä.

Tässä vaiheessa ei siis kannata priorisoida painonhallintaa (ellei kyseessä ole esim. hyvin vaarallinen ja äärimmäinen liikapaino) ja kunnon kohottamista vaan edelleenkin lepoa ja sopivan energiamäärän ja ravintoaineiden tankkaamista, samalla kun priorisoi toki myös ruoansulatusta ja suoliston tasapainoa. Suoliston mikrobiston tasapaino ja suoliston kunto ja ruoansulatuksen toimiminen ovat terveen tasapainoisen ihmiskehon kulmakiviä. Epätasapaino näillä alueilla heijastuu niin mieleen kuin kehoon hyvin moninaisin tavoin.

Liikunta vaiheessa, jossa ollaan jo alettu hieman toipua voi olla hyvä suunnitella siten, että sen määrää ja intensiteettiä kohotetaan hyvin varoen ja maltilla. Hormonitoiminnan ja hermoston toiminnan suhteen voi olla viisaampaa keskittyä ensin lihaskuntoharjoituksiin sen sijaan että lähtisi pitkille lenkeille.

Kikkaillaan yrteillä

Yrtit ovat vuosituhantinen keino ravita ja hoitaa ja niistä on monenlaista apua ihmisen hoitamisessa, sairaudentilojen ennaltaehkäisyssä ja terveyden ja hyvinvoinnin ylläpidossa. Kaikki yrtit eivät kuitenkaan sovi kaikissa tiloissa.

Erityisesti adaptogeenisten yrttien kohdalla voi olla tiettyjä tilanteita, joissa niiden käyttö pahentaa tilannetta eikä vahvista ja tasapainota ihmistä, kuten tavallisesti. Tilanteessa jossa stressiin on adaptoiduttu siten, että elimistö tuottaa runsaita määriä stressihormoni kortisolia, voi monista adaptogeenisista yrteistä olla paljonkin apua. Tilanteessa jossa kortisolin tasot ovat laskeneet ja ollaan hyvin uupuneita ja on jo mahdollisesti hermostollisista oireista unettomuutta, ahdistuneisuutta ja ylivirittyneisyyttä, adaptogeenisista yrteistä voi olla haittaa ja ne voivat joko lisätä heti oireita tai auttaa vähän aikaa ja sitten tilanne paheneekin entisestään.

Yrttien kanssa pitäisi siis tosiaan tietää mitä on tekemässä. Kun varoitan tiettyjen yrttien mahdollisesta haitallisuudesta em. tilanteissa, osa niistä jotka myyvät näitä yrttejä tai muuten suosivat niitä vähän tilanteissa kun tilanteissa ja ovat niistä hyvin innostuneita tai itse saaneet niistä runsaasti apua saattavat hermostua ja ajatella, etten tiedä mistä puhun tai olen jotenkin yrttivastainen. No en ole mutta minulla on kokemusperäistä tietoa asiasta sekä vertaistuen, että työni kautta enkä ole ainoa, jolla on tällainen mielipide adaptogeenien asianmukaisesta käytöstä.

Ongelmaksi voi myös nousta yksittäisten adaptogeenien isoannoksinen käyttö tai niiden käyttö ilman että käytön tauottaa välillä. Terapeuttisempi vaikutus saatetaan saavuttaa miedommilla annostuksilla yhdistämällä monenlaisia toinen toistensa vaikutuksia tehostavia yrttejä. Tietynlaisten yrttien käyttö saattaa myös olla terapeuttisempaa ja ajankohtaisempaa vaiheessa jossa on ensin kiinnitetty huomiota ruoansulatukseen, suolistoon ja ravintopuutosten korjaamiseen. Ongelmia voi syntyä esimerkiksi aswaghandan, gingsengin tai ruusujuuren käytöstä.

Suunnitelmallisuuden puute

On hyvin ymmärrettävää ja inhimillistä, että kun on uupunut ja heikossa kunnossa, voi olla hyvin huolestunut ja jopa välillä paniikissa tilanteestaan. Ei oikein tiedä mistä se apu löytyisi, kuka ja millä menetelmällä voi auttaa. Jos vielä oirekuvaan liittyy käsityskyvyn sumentumista, voi olla hyvin vaikeaa yrittää saada kiinni johdonmukaisuudesta. Jos kokonaisvaltainen ote ja suunnitelmallisuus sitten jää puutteelliseksi, ei asioita välttämättä tehdä fiksulla tavalla ja fiksussa järjestyksessä. Saatetaan esimerkiksi sompailla hyvin monen eri ammattilaisen vastaanotolla, saada ristiriitaisia ohjeita. Yritetään ehkä tehdä liikaa kerralla voimavaroihin nähden ja sävelletään kaikenlaista omaa väliin kuten vaihdetaan ruokavaliotyyppiä, ravintolisiä tai rohdoksia aivan lennosta ja tarkemmin suunnittelematta. Homma ns. menee vähän sekavaksi.

Kokonaisuuden huomioiminen ja se että asioita tehdään systemaattisesti ja pitkäjänteisesti johtaa usein parhaisiin tuloksiin kun halutaan toipua. Aika on yksi lääkkeistä. Kun tehdään hyvinvointia ja terveyttä edistäviä asioita, on keholla omiakin voimavaroja ja mekanismeja alkaa korjata itseään ja vahvistua. Toipuminen tapahtuu erilaisissa vaiheissa ja ottaa aikaa. Jos on liian kärsimätön, voi tulla kiusaus säntäillä kikkailemaan monin eri tavoin. Siinä saattaa tulla sabotoineeksi jo hyvin käynnistyneitä toipumisprosesseja. Kun asioita tehdään järjestelmällisesti ja ajan kanssa, pystytään myös paremmin havaitsemaan mistä on apua ja milloin taas pitää muuttaa vähän kurssia.

Yhteenveto

Tilanteissa joissa on eri syistä uupumusta, kun toivutaan pitkäaikaisista terveysongelmista ja elimistössä vallitsee katabolia, monenlaista epätasapainotilaa ja ravintopuutoksia, on tärkeää levätä ja syödä hyvin ja syödä terveellisestä. Itseään ei kannata rasittaa liikaa eikä kannata huolestua jos toipumisen edetessä hieman lihoo tai tulee kausia kun unentarve lisääntyy. Se voi olla ihan luonnollista ja kuulua osana prosessiin. Toipumiselle on tärkeää myös antaa aikaa ja pyrkiä olemaan hoidon suhteen suunnitelmallinen. Kokonaisvaltainen ote pelkän yksityiskohtien viilaamisen sijasta on myös tärkeää.

Kun haitalliset ihmissuhteet ja suorittaminen romuttavat terveyden

Blogistin alustus: Se on niin tuttu tarina vertaistuessa ja minunkin vastaanotolla. Ihminen, joka on uupumuksen kautta saanut monenlaisia terveysongelmia ja sieltä taustalta paljastuu usein kuormittavia ja vahingoittavia ihmissuhteita, traumoja ja se että on kenties juossut pakoon sitä kaikkea pahaa suorittamiseen. Sitten huomaa olevansa burn outissa. Sen myötä kärsii psyyken ja jaksamisen lisäksi usein mm. ruoansulatus, suolisto, immuniteetti ja hormonitasapaino. Matka pohjalta takaisin ylös on pitkä, mutta mahdollinen.

Jokaisen tarina on tietenkin yksilöllinen, mutta usein samankaltaisia kokenut löytää vertaistensa tarinoista yhtymäkohtia. Tämänpäiväisen vierailevan kirjoittajan toiveena onkin, että hänen tarinansa voisi rohkaista ja auttaa muita. Hänen tarinansa on tarina sinnikkyydestä ja vastuun ottamisesta omasta hyvinvoinnista. Vieraileva kirjoittaja haluaa tarinan arkaluonteisuuden vuoksi pysyä nimettömänä.


Kirjoittajalle on sopinut erinomaisesti kilpirauhaslääkitykseksi synteettisen T3-hormonin ja eläinperäisen kilpirauhasvalmisteen yhdistelmä. Tällainen lääkitys tuntuu sopivan yllättävän monelle ja tämän kerron tutustuttuani tuhansiin kilpirauhaspotilaiden tarinoihin sekä Suomessa, että kansainvälisesti. Kilpirauhaslääkitysten suhteen on paljon vaihtoehtoja ja jokainen potilas ansaitsee sen että heillä voitaisiin kokeilla riittävän montaa lääkitystä ja kombinaatiota, jotta löydettäisiin parhaiten hänellä toimiva ratkaisu.


Ei ole harvinaista että vaikean uupumuksen seurauksena kilpirauhasarvot ja kilpirauhashormonien kudostason aktivaatio romahtavat. Toisinaan lääkitystä ei tarvita, joskus sitä tarvitaan tilapäisesti ja toisinaan pysyvästi. Silloin kun kilpirauhasen vajaatoiminnalle ei löydetä tarkkaa syytä kuten esimerkiksi autoimmuunitulehdusta, usein vain aika ja hoitokokeilut paljastavat, jääkö lääkitys pysyväksi. Potilaan oireita tulisi kuunnella. Vertaistuessa tulee jatkuvasti esiin samaa: "Kukaan lääkäri ei kuuntele, ei usko minua, ei ole kiinnostunut voinnistani."


Tämänpäiväinen kirjoittajamme onnistui löytämään hyvän lääkärin. Sen ja lisäksi myös oman sisukkuutensa ja neuvokkuutensa ansiosta ja kuten hän sanoo, rakkauden avulla hän on tullut parempaan kuntoon piinaavasta tilanteestaan. Ihmissuhteilla ja henkisellä tuella on ihan valtava merkitys parantumisessa.

Minun tarinani

Mistä kaikki alkoi

Olen aina ollut luonteeltani herkkä, täydellisyyteen pyrkivä ja jollain tapaa maailmaa tavallista voimakkaammin aistiva. Nykyään tällaiselle ihmiselle on oma nimityksensäkin, erityisherkkä. Nuorena herkkyyttä ei muiden ikätovereiden puolesta koettu suosittuna luonteenpiirteenä, joten opin kätkemään todellisen minäni muilta ihmisiltä jo varhain. Aikuisuuden kynnyksellä ajauduin vuosia kestäneeseen parisuhteeseen, joka tuhosi omakuvani pitkäksi aikaa. Jälkeenpäin olen ymmärtänyt seurustelleeni narsistin kanssa, joka käytti henkistä väkivaltaa ja joskus jopa fyysistäkin. Tästä suhteesta irtautuminen on edelleen ollut yksi elämäni vaikeimmista asioista, vaikka se ajatuksena kuulostaakin oudolta. Miksi kukaan haluaisi seurustella narsistin kanssa? Siihen en osaa antaa itsekään vastausta.

Olin henkisesti todella rikki pitkän aikaa. Minut kuitenkin pelasti elämääni tullut uusi rakkaus, joka rakasti minua takaisin ja kohteli tasavertaisenaan. Hänelle puhuin, puhuin ja puhuin. Ja se helpotti, ainakin vähän.

Sairastuminen

Elämä oli kuitenkin stressaavaa; menneisyyden kokemukset, rankka opiskelu toisella paikkakunnalla, töissä käynti samaan aikaan ja opiskelun myötä elämään tullut juhlinta vaati veronsa. Yhtenä syyspäivänä 2008 tapahtui jotain, ja sen jälkeen en ole ollut päivääkään entiseni. Sinä päivänä koin jonkinlaisen kohtauksen, joka jäi päälle. Ahdistuin, tunsin eläväni jonkinlaisen sumuverhon takana tai unessa, sain rytmihäiriöitä, en ymmärtänyt kuulemaani tai lukemaani ja lopulta menetin näköni lähes kokonaan. Kävin useilla lääkäreillä aina neurologista lähtien, jossa jopa aivosähkökäyräni kuvattiin. Mistään ei kuitenkaan löytynyt mitään vikaa. Tunsin kuitenkin olevani sairas ja tiesin, että jotain oli pahasti vialla. Mutta koska lääkärit eivät löytäneet mitään vikaa minusta, en osannut tehdä mitään. Vähitellen ajan kanssa pahimmat oireet helpottivat ja jatkoin elämääni, kun en muutakaan osannut, tuntien itseni joka päivä kuitenkin sairaaksi ja väsyneeksi.

Lopulta kaikki kuitenkin romahti. Olin aloittanut taas uuden vaativan opiskelun toisella paikkakunnalla. Perfektionistina vaadin itseltäni hyviä arvosanoja. Kesken opiskeluiden tulin raskaaksi ja vauva-vuosi univelkoineen sekä keskeneräiset opiskelut stressasivat jatkuvasti. Univelan ja vauvakilojen karistaminen rankalla liikunnalla sekä hormonaalinen ehkäisy johtivat siihen, että koin elämässäni toistamiseen tuon erikoisen kohtauksen, jonka jälkeen olin entistä enemmän aivosumussa.

Aivosumua on vaikea selittää sellaiselle, joka ei sitä ole kokenut. Luin joskus mielestäni hyvän kuvauksen aivosumusta, jossa sanottiin, että ”aivosumu on sitä, että näkee maitopurkin kaatuvan pöydällä, mutta ei ymmärrä tai pysty tekemään asialle mitään”. Viestintä aivojen ja käsien välillä ei toimi eikä silmistä lähtevä viesti tavoita aivoja tavallisella nopeudella. Erityisen pelottavaksi olen kokenut tämän oireen liikenteessä. Oli aikoja, jolloin en suostunut ajamaan autoa, sillä pelkäsin ajavani reaktiokyvyn puutteen takia jonkun päälle. Edelleen ahdistun, jos joudun ajamaan esimerkiksi vilkkaasti liikennöidyssä kaupungissa.

Koska kuntoni oli niin huono, kävin yhteensä ainakin kymmenellä eri lääkärillä muutaman kuukauden aikana. Koin todella epäoikeudenmukaista ja huonoa kohtelua lääkärien puolelta, eikä kukaan uskonut minua. Kaikki tutkimustulokseni ”olivat nätisti viitteissä”, kuten suurin osa lääkäreistä totesi. Oma olotilani ei tuntunut kiinnostavan lääkäreitä mitenkään, suurin osa ehdotti masennuslääkkeitä ja yksi jopa sanoi suoraan, että olen luulosairas. Sain lopulta eräältä lääkäriltä Thyroxinin kokeiluun, sillä kaikki oireeni viittasivat kilpirauhasen vajaatoimintaan. Aloitin Thyroxinin ja kuntoni romahti totaalisesti. Lopulta makasin sängyllä, en jaksanut hengittää ja pelkäsin kuolevani. Iltaisin näin katon rajasta hyökkääviä mustia hahmoja ja itkin, sillä pelkäsin vauvani jäävän ilman äitiään.

Myöhemmin selvisi, että Thyroxin oli todennäköisesti aiheuttanut minulle rT3-dominanssin, jossa Thyroxinin sisältämästä T4-hormonista syntyy liikaa inaktiivista T3-hormonia aktiivisen T3 hormonin sijaan. Funktionaalinen lääkärini totesi, että ”olin saanut käänteisen lottovoiton”.  Oikea lottovoitto minulle oli kuitenkin se, että olin onnistunut löytämään todella viisaan ja ymmärtäväisen funktionaalisen lääkärin, joka halusi oikeasti auttaa minua. Teimme valtavasti testejä, joissa paljastui rT3-dominanssin lisäksi DIO2 -geenivirhe, rauta-anemia, matalahko B12-vitamiini, matala kortisoli, estrogeenin puute, DHEA-hormonin puute, matalat kilpirauhashormonit sekä eräitä hivenainepuutoksia. Myös suoliston todettiin olevan huonossa kunnossa. Minulle tehtiin T3-hormonin avulla ”clearance”, jossa elimistöstä poistui ylimääräinen inaktiivinen T3-hormoni. Sen jälkeen tuntui, kuin joku olisi ottanut käsijarrun pois päältä kropassani. Ensimmäistä kertaa vuosiin tunsin olevani edes vähän entiselläni. T3-hormoni ei kuitenkaan sopinut minulle yksinään hoitomuodoksi ja sen rinnalle aloitettiin kilpirauhasen eläinperäinen lääkekorvaushoito. Tämä yhdistelmä on sopinut itselleni parhaiten.

Tie parempaan oloon

Tästä lähti liikkeelle aktiivinen parantumiseni. Etsin tietoa tilastani, aloin hoitaa ravintopuutoksia ja kuunnella kehoani. Tutustuin joogaan sekä TRE-stressinpurkumenetelmään, jota käytän vieläkin, kun elämä tuntuu olevan liian stressaavaa. Se on tehokas, mutta samalla lempeä stressin poistaja sekä kipeiden hartioiden parantaja, josta kärsin kroonisesti. Ostin myös mehulingon ja aloin tekemään vitamiinirikkaita kasvismehuja. Edelleen juon joka aamu kasvismehun ja väitän sen olevan yksi elimistöni tärkeimmistä terveyden lähteistä.

Yli vuoden ajan olin kotona, tekemättä mitään. Lapseni kävi osa-aikaisesti päivähoidossa ja sen ajan hoidin itseäni. Tein kivoja asioita, rentouduin ja sain vain olla. Minulla on elämässäni käynyt niin hyvin, että löysin vierelleni miehen, joka on ymmärtänyt sairauttani ja tarvettani parantua rauhassa. Vaikka meillä oli tiukkaa taloudellisesti, pystyin ottamaan tuon ajan ilman mitään velvoitteita, jotta sain rauhassa parantaa itseäni. Tässä vaiheessa olin jo ymmärtänyt, että kaiken sairastumiseni takana on ollut stressi, loppuun palaminen eli burn out. En ole varma, eikä sitä kukaan osaa sanoa, onko minulla todella kilpirauhasen vajaatoiminta, vai onko burn out ollut kilpirauhasarvojeni laskun takana. Aikoinaan Thyroxinin saadessani kilpirauhasarvoni olivat 0,9 yksikköä viitteen alarajan yläpuolella. Eli tavallisten lääkäreiden mukaan minulla ei ollut kilpirauhasen vajaatoimintaa, vaikka arvo olikin todella huono.

Miten olen parantanut itseäni

Olen saanut itseni parempaan kuntoon kilpirauhaslääkkeen avulla, sekä muuttamalla itse elämääni viimeisten vuosien aikana. Tärkeimpinä asioina stressin välttämisen lisäksi ovat säännölliset elämäntavat, kuten aikaisin nukkumaan meno sekä riittävä lepo ja uni, alkoholin välttäminen, kahvin juonnin lopettaminen, stressaavien ihmissuhteiden lopettaminen, itsensä hyväksyminen, oppiminen sanomaan ”EI”, kun elämä on liian hektistä sekä ravintorikas ruokavalio.

Minulle gluteeniton ruokavalio on ainoa vaihtoehto, sillä reagoin varsinkin vehnään. Viime aikoina olen myös siirtynyt kasvisruokavalioon, jonka olen huomannut parantavan oloani entisestään. Olen jättänyt pois myös kaiken teollisen sekä maitotuotteet. Pyrin syömään paljon erilaisia salaatteja ja papuja sekä marjoja ja juureksia.  Gluteeniton kasvisruokavalio yhdessä kasvismehujen kanssa on antanut energiaa ja vähentänyt aivosumuani merkittävästi. Varsinkin iltapäivän ”sumu ja väsymyskohtauksiin” ne ovat auttaneet paljon.

Mehulinkoon heitän yleensä porkkanaa, lehtikaalia, selleriä, pinaattia ja inkivääriä tai mitä ikinä jääkaapista löytyykään. Kasvismehujen säännöllistä juomista aloittaessani huomasin ensimmäiseksi, että mielialani kohentui huomattavasti. Minusta tuli siis oikeasti onnellisempi ihminen pelkästään juomalla kasviksia. Se on mielestäni ollut huikea asia. Uskon, että kasvismehut ovat hyväksi elimistölleni, sillä niistä saan tärkeät ravitsemusaineet helposti suolistossa imeytyvässä muodossa. Hektisessä lapsiperhearjessa huomaan heti, jos kiireisenä päivänä olen skipannut terveelliset välipalat ja sortunut syömään vain gluteenitonta leipää ja makaronia.

Tärkeää parantumiselleni on ollut toki myös se, että rinnallani on ollut ihminen, joka on jaksanut tukea ja kuunnella minua ja antanut minun rauhassa parantaa itseäni. Koen, että terveet ja rakastavat ihmissuhteet vaikuttavat kokonaisterveyteemme paljon enemmän, kuin osaammekaan arvioida. Täysin entiselleni en ehkä koskaan enää tule, mutta tällä hetkellä pystyn käymään täysipäiväisesti töissä sekä nauttimaan elämästäni juuri tällaisena, kuin se on.

Mitkä asiat sinä koet parantavan terveyttäsi?

Kun mies uupuu

Blogistin alustus:

Nyt seuraa vihdoin myös vähän miesnäkökulmaa blogiin. Bongasin tämänpäiväisen vierailevan kirjoittajan vertaistuesta. Hän kertoo meille peittelemättömän rehellisesti tarinansa siitä kun nuori ja urheilullinen mies uupuu. Minä ihailen hänen terävää havaintokykyään koskien hänen omaa tilannettaan ja mm. myös sitä että hän on pohtinut mikä hänet on saanut ylittämään voimavaransa niin että siitä on seurannut sairastuminen ja syvä uupumus. On viisasta pyrkiä etsiytyä terveysongelmiemme lähteelle, niiden juurisyihin. Mistä kaikki on oikein alkanut? Kun ymmärrämme mahdollisimman syvällisesti ja kokonaisvaltaisesti terveysongelmiamme, meillä on usein paremmat mahdollisuudet selättää ne ja ennnenkaikkea välttää saattamasta itseämme uudelleen samaan jamaan. Toipumisen tie on myös matka itseemme.

Yhden miehen tarina uupumuksesta


Olen hivenen vaille kolmekymppinen suomalainen mies ja tällä hetkellä olen ollut vuoden sairaslomalla uupumuksen takia. Virallisissa papereissa lukee masennus, mutta en ole täysin samaa mieltä diagnoosin kanssa. Toki uupumustila ajaa väkisinkin mielen usein matalalle, koska arkeni on muuttunut radikaalisti siitä mihin olin tottunut.

Vielä kolme vuotta sitten juoksin kylmiltään puolimaratonin, treenasin kuusi kertaa viikossa kuntosalilla sekä kamppailulajeja ja tein pitkiä työpäiviä liikunta-alalla personal trainerina. Minulla oli olo, että kehoni ja mieleni kestää mitä vaan ja olen voittamaton teräsmies. Pikkuhiljaa todellisuus kuitenkin näytti, ettei kenenkään keho ole luotu jatkuvaan ”Go big or go home” rytmiin.


Elämää kiihdytyskaistalla

Aloitin treenaamaan kuntosalilla 13-vuotiaana. Tästä muutaman vuoden päästä mukaan tulivat kamppailulajit. Aloitin nyrkkeilyllä ja ju-jutsulla. Elin aina vauhdikasta elämää. Teini-ikäisestä aina viime vuosiin asti elämän rytmini noudatti seuraavaa kaavaa: arkiviikot töitä/opiskelua ja treenausta ja useimmat viikonloput ankaraa juhlintaa. En kestänyt pysähtyä tai olla paikallaan koska se ahdisti minua. Tällöin en kysynyt itseltäni, että miksi?

Opiskelin 4,5 vuodessa itseni hierojaksi sekä fysioterapeutiksi. Tämän jälkeen muutimme uudelle paikkakunnalle, jossa aloitin työni personal trainerina suuren kuntosaliketjun työntekijänä. Työssä minulle oli uutta aggressiivinen myyntityö. Henkilökohtaisia tavoitteita seurattiin tarkasti ylemmän tahon puolelta ja paineet olivat kovat. Myös itse työ oli todella intensiivistä asiakasvalmennusta. Tämän kaltaisessa työssä tulee usein mietittyä kotisohvalla asiakkaiden haasteita ja miten ne voitaisiin ratkaista, koska personal trainerin oletetaan olevan vastuussa onnistumisesta. Pidin työstäni ja oli palkitsevaa nähdä asiakkaiden saavuttavan tavoitteitaan. Sisimmissäni kuitenkin tiesin, että asiakkaan tavoitteen saavuttaminen ja kaikki pinnistelyt ja tsemppaukset haukkasivat aina pienen palan omasta selkänahastani.


Uupumuksen ensimerkit

Ensimmäiset hyytymisen merkit tulivat valmistuttuani ammattikorkeakoulusta. Valmistuin joulukuussa, ja alkava talvi sekä kevät tuntuivat hankalalta. Mielenmaisema muuttui viikon sisällä värikkäästä tummanpuhuvaksi. Kaikki tuntui surulliselta ja itkin usein ilman sen ihmeempää syytä. Olin peloissani, koska moinen aaltoilu ei ollut aiemmin ollut osa minua. Myös jalat tuntuivat raskaalta ja treenaamisesta tuli päiviä kestävä huono olo ja päässä tuntui utuiselta.

Tätä vaihetta kesti kesäkuun alkuun eli noin puoli vuotta. Olin tämän ajanjakson työttömänä, joten sain kuitenkin palautua ja levätä. Yritin treenata vielä tammi ja helmikuun, mutta lopulta kovempisykkeinen harjoittelu oli jätettävä ja tein vain kevyitä kävelylenkkejä neljä kuukautta. Oma uskomukseni siitä, että olen kaiken kestävä teräsmies, oli kokenut kolauksen ja se pelotti minua.
Oloni kuitenkin kohentui puolen vuoden jälkeen ja tällöin muutimme uudelle paikkakunnalle ja aloitin personal trainerin työn, josta aiemmin kerroin.


Olin levännyt koko talven ja minusta tuntui että voimani palasivat. Alkukeväästä ennen muuttoa kävin myös eräällä funktionaalisella lääkärillä, joka teetätti kilpirauhaspaneelin sekä kortisolimittauksen, joka otettiin syljestä viisi kertaa päivässä. Hänen tulkintansa mukaan kilpirauhaseni veteli vajaatoiminnan rajoilla, sekä kortisolitasoni olivat liian alhaiset. Tällöin sain kilpirauhasta sekä lisämunuaisia tukevan lisäravinnehoidon, jonka kesto oli kuusi kuukautta.

Pikkuhiljaa jaksoin taas treenata, tehdä haastavaa työtä ja olla sosiaalinen ja menevä. Tuntui kuin joku olisi injektoinut elämänvärit takaisin suoniini. Kotona asiat eivät olleet kuitenkaan hyvin. Avopuolisoni riutui ankaran kokonaisvaltaisen uupumustilan kourissa ja itselläni meni sormi suuhun. En osannut tukea häntä kuten aikuisen miehen mielestäni kuuluu. Sen sijaan pakenin omaa kykenemättömyyden tunnettani kodin ulkopuolisiin virikkeisiin. Tuttu kaava alkoi toistumaan: arkipäivät töitä ja treeniä, viikonloput juhlintaa. Mieleeni juolahti joskus, että syönköhän tarpeeksi laadukasta ruokaa kulutukseeni nähden? ”Njääh, hyvin tuntuu jaksavan joten eihän tässä ole ongelmaa” uskottelin itselleni.


Lopun alku
Tätä kaavaa kehoni jaksoi yhdeksän kuukautta, jonka jälkeen vanhat oireeni johon aiemmin viittasin, palasivat. Huomasin haukkovani henkeä ennen töihin lähtöä, kuten olin huomannut useimpina aamuina tekeväni. Musertava väsymys ja ahdistus puristi rintaani. Looginen ajattelu, hienomotorikka lähimuisti, reaktiokyky ja tasapainokin tuntuivat takkuilevan useimpina päivinä viikosta. Oli vaikea saada kiinni työasioista, tai oikeastaan mistään. Mieliala aaltoili alakulosta epätoivoon. Välillä oli vielä hyviäkin päiviä seassa, mutta ne harvenivat joka kuukausi.

Lopulta kävelin työterveyslääkärin vastaanotolle, joka tuumasi että muutama päivä lepoa ja hyvä tulee. Näin kaksi vuotta myöhemmin voisin todeta, ettei kyseinen diagnoosi pitänyt paikkaansa. Hän teetätti labrassa perusverenkuvan ja sen perusteella totesi, että kaikki on hyvin ja mies on terve.


Lääkärikierre alkaa

Tästä ensimmäisestä 15 minuutin visiitistä työterveyteen onkin käyntejä eri terveydenhuollon ammattilaisten tykö kertynyt paljon, koska sairas olotila on pysynyt tiukassa. On tutkittu endokrinologiaa, ruuansulatuselimistöä, hivenainetasoja sekä tietysti psyykeä. Työterveydessä oltiin tiukasti sitä mieltä, että kaiken takana on sairaus nimeltä masennus tai ahdistuneisuushäiriö. Itse kuitenkin koin, että mielialani ei ollut suurin ongelmani, vaan kognitiiviset vaikeudet. Ajatus oli hidasta ja uni ei palauttanut normaaliin tapaan. Olin aina väsynyt ja ärtynyt. Tunnin kestävästä salitreenistä palauduin neljä päivää ja keho turposi nesteistä monta kiloa.

Kokeilin aiemmin määrättyä lisäravinnekuuria, mutta tällä kertaa oloni ei alkanut kohentua. Yritin tehdä töitä osa-aikaisena ja treenailla voinnin mukaan. En suostunut jättämään treenausta, koska olinhan asiakkailleni roolimalli
.
Tehdyt lisätutkimukset sekä löydökset

Aloin turhautua. Tällöin omasta vaatimuksestani työterveydessä otettiin testosteroniarvot. Arvot vastasivat noin 75-vuotiaan miehen arvoja, mutta koska ne olivat suomalaisissa viitteissä, mies on terve. Samoihin aikoihin kokeilin työterveyslääkärin kehotuksesta psyykepuolen lääkitystä kolme kuukautta. Oloni ei helpottanut ja painoni nousi noin kymmenen kiloa. Lopetin ne kuin seinään, jonka seurauksena huimasi muutaman viikon.

Omasta vaatimuksestani suoritettiin myös sokerirasituskoe, jossa testattiin mahdollista sokeriaineenvaihdunnan häiriötä. Huomasin, että kaikki labrakokeet mitkä olivat jotain muuta kuin perusverenkuva, piti itse vaatia nyrkkiä pöytään lyömällä. Luonnollisesti kaksi tuntia glukoosin nauttimisen jälkeen veren glukoosiarvon pitäisi olla korkeampi kuin paastoarvo. Mutta minulla arvo LASKI yli kaksi pykälää. Tulkinta tähän oli: ”Ei sulla ainakaan diabetesta ole!”. Ei ole ei…

Samoihin aikoihin käväisin tutun funkkarilääkärin vastaanotolla epätoivoisen toiveikkaana, josko hän keksisi ratkaisun kuten aiemminkin. Hän teetätti Nutreval – testistön, joka kartoittaa eri vitamiinien, ravintoaineiden ja välttämättömien kofaktoreiden epätasapainoja (https://mdd.fi). Tuloksista löytyi paljon puutostiloja, joita lähdettiin korjaamaan jälleen kovilla lisäravinnekuureilla. Suurimmat puutokset löytyivät seuraavista B-vitamiineista: tiamiini (B1), niasiini (B3) ja pyridoksiini (B6). Viimeisimmän annostus nostettiin lääkinnälliselle tasolle eli moninkertaiselle verraten ”normaaliin”.

Havaittiin myös, että punasolujeni elohopeapitoisuus on turhan korkea. Tähän sain myös lisäravinteita, joilla raskasmetallikuormitusta saataisiin pienemmäksi. Myös foolihapon sekä B12-vitamiinin tasoja lähdettiin lisäravintein nostamaan. Sokerirasituskokeen seurauksena funkkarilääkäri otatti vielä insuliinin tuotantoa mittaavan labrakokeen ja tulos oli normaali.


Testosteronikorvaushoito

Seuraavan kymmenen kuukauden ajan tein töitä osa-aikaisena, koska täysipäiväisyyteen eivät edelleenkään riittäneet paukut. Olotila pysyi samankaltaisena eli hyvin ailahtelevaa sekä rasitusherkkää menoa uudesta lisäravinnekuurista huolimatta. Sain vihiä eräästä hyvästä erikoislääkäristä, joka on yli 20 vuoden ajan perehtynyt miesten hormonitoimintaan ja sen häiriöihin. Menin vastaanotolle ja hän tokaisi suoraan, että testosteroniarvoni ovat huonot ja ei ihmettele etten voi hyvin. Veressäni oli vapaata testosteronia sitovaa globuliinia niin paljon, että ”vaikuttavaa ja aktiivista” -muotoa pääsi käyttöön liian vähän. Oireet vastasivat kyseistä(kin) diagnoosia. Hän määräsi testosteronikorvaushoidon.

Tämä tarkoitti lihakseen pistettävää injektiota aina kymmenen päivän välein. Sain pistoksia, mutta mitään ei tapahtunut. Kunnes kuudennen viikon kohdalla olotila muuttui kuin katkaisimesta sellaiseksi, että olisin voinut kiipeillä seinillä yötä päivää hämähäkkimiehen tavoin. Se oli pelottavaa. Päätin jättää hormonihoidon kesken kertarysäyksestä. Myöhemmin ajateltuna sanoisin, että tämä oli impulsiivinen ja harkitsematon päätös. Sain tähän kuitenkin luvan lääkäriltä. En ymmärtänyt hormonivalmisteiden voimaa, kun niillä aletaan leikkiä. Käytännössä oma testosteronin tuotantoni oli katki korvaushoidon takia.

Olo oli sen mukainen. Kuin pahimman luokan kankkunen, joka jatkui monta kuukautta. Koko kroppa tärisi ajoittain tuskasta, samalla kun leposyke hakkasi niin, että korvissa suhisi. Tuntui kuin olisin vieroittanut itseäni heroiinista. Nyt syön paraikaa omaa tuotantoa boostaavaa lääkitystä, jotta palautuisin nopeammin tästä hässäkästä. Korvaushoidon tarve tsekataan myöhemmin tänä vuonna uudemman kerran.

Nykytilanne ja mitä seuraavaksi?

Tutkimuksen alle on menossa lähitulevaisuudessa myös suoliston tila laajoine tutkimuksineen, koska ruuansulatuselimistöni ei toimi edelleenkään kuten sen pitäisi. Kalloni sisältöä magneettikuvataan ja aivojen sähköistä toimintaa tutkitaan EEG:llä. Pari viikkoa sitten otettiin kortisolin vuorokausieritystä tutkiva sylkitesti, joka on sama kuin aiempina vuosina tehty. Testin tulokset kertoivat, että kortisolin tuotantoni kyykkää keskellä päivää tasolle, jolla sen tulisi olla normaalisti noin puolenyön aikaan. En sinänsä ihmettele, miksi ajatustoimintani hyytyy keskellä päivää kuin robotilta, jolta napataan virtakaapeli seinästä. Pari kuukautta sitten tehty veren elohopeaa mittaava labra-arvo oli yli viitteiden, joten olen saanut tähän elohopeaa kelatoivan lisäravinnekuurin.

Olen tällä hetkellä työttömänä, koska kuntoutustukihakemukseni hylättiin. Kelan sekä eläkevakuutusyhtiön mukaan olen työkykyinen eli he kumosivat kaikki lääkärien lausunnot. Olen valittanut päätöksistä, koska olen itse vahvasti vielä eri mieltä. Keho reagoi edelleen rasitukseen ja stressiin voimakkaasti. Ylikierrokset iskevät, uni ei virkistä, keho turpoaa palloksi sekä outoa punaläiskä ihottumaa ilmestyy heti stressitasojen kasvaessa. Mielialat ailahtelevat edelleen voimakkaasti ja ahdistunut olotila puskee päälle voimakkaana usein.



Miksi mielestäni ajauduin uupumukseen?
Olen miettinyt paljon syy- ja seuraussuhteita ja sitä, miksi sairastuin ja kehoni ja mieleni pettivät minut. Olen todennut, että pakenin itseäni ja syvempiä varjojani jatkuvaan tekemiseen pikavaihde silmässä. Hakeuduin kaksi vuotta sitten oireiden alettua psykoterapiaan, jonka avulla olen alkanut hahmottaa kokonaiskuvaa itsestäni. Psykoterapian avulla olen etenkin alkanut oppia, mikä on ollut pohjimmainen tarve jatkuvaan ikiliikkuja-moodiin. Kohdallani vastaus on, etten koskaan ollut tutustunut itseeni syvemmin.

En ollut kysynyt itseltäni miten esimerkiksi lapsuus ja nuoruus vaikuttavat minuun ja ajatusmalleihini nykypäivänä tai mitä pakenen. Suomalaisessa yhteiskunnassa miehen oletetaan usein olevan aina vahva ja seisovan kuin kallio, kävi miten kävi. Paha olo ja väsyminen tulisi piilottaa ja jatkaa arkea viikingin lailla. Minäkin yritin aikani, kunnes seinä tuli lopullisesti vastaan. En ole vielä terve, mutta ehkä jonain päivänä, tästä kaikesta oppineena saan uuden mahdollisuuden energiseen ja onnelliseen elämään. Ennen kaikkea olen oppinut, ettei mieltä ja kehoa voi koskaan erottaa toisistaan. Molemmat vaikuttavat vahvasti toisiinsa. Ennen en tätä suostunut uskomaan, mutta kantapään kautta paksukalloisempikin yksilö oppii.



Tarkemmin tarinastani ja minusta voit lukea blogistani osoittesta: www.sielunisilmin.fi

Rakkaudella,

Veli_K

Uupumuksen kokonaisvaltainen hoito osa 1.

Tämä kirjoitus on pitkä, joten voit lukea sen osissa.

Uupumus, fatiikki. Mitä se on?

Kun olet sillä tavalla väsynyt ettei uni virkistä riittävästi etkä jaksa tehdä niitä asioita joita olettaisit ihmisen pystyvän normaalisti pitkin päivää tekemään ja miten olet kenties aikaisemmin tehnyt, voi sanoa että olet uupunut. Kenties kroppa jaksaisi nostaa tikkua ristiin, mutta mieli ei jaksa kun se on uupunut tai kenties mieli jaksaisi, mutta kroppa ei. Tai sitten et vaan jaksa. Ei nuppi eikä tanko. 

Vanheneminenkaan ei aina selitä uupuneisuutta. Miksi yksi harmaapäinen yhdeksänkymppinen mummo kapuaa kerrostalon portaat yläkerroksesta alas kuin jalohirvi ja syöksyy sauvakävelylenkille siinä missä joku nelikymppinen lösähtää puolikuolleena sohvalle töiden jälkeen ja lähinnä nukkuu, vanuttuu ja lojuu viikonloput elämäänsä kyllästyneenä kotona kun ei jaksa lähteä mihinkään?

Uupuneisuutta on sekä ruumiillista, että henkistä. Usein henkinen ja fyysinen uupumus käyvät käsi kädessä. Voit olla myös sosiaalisesti tai hengellisesti uupunut ja kuormittunut. Joku voi luulla että on sairas kun oikeasti onkin luontojaan sensitiivinen ihminen ja tarvitsee enemmän yksinoloa ja hiljaisuutta ollakseen hyvinvoiva, toimintakykyinen ja terveen tuottelias. Joskus uupumus on täysin normaali seuraus jostain sellaisesta jota meihin on kohdistunut tai mitä olemme tehneet itsellemme. On tärkeä selvittää, mistä uupumus johtuu. Silloin on myös paremmat edellytykset hoitaa uupumusta ja toisinaan jopa ehkäistä sen uusiutumista.

Käsittelen tässä juttusarjassa muutamaa erilaista uupumusta ja kerron kokemuksia omasta työstäni kun minulla on ollut etuoikeus saada auttaa uupuneita voimaan paremmin ja keräämään voimiaan. Uupumuksen jaottelu tässä on satunnaista, ei mitenkään kattavaa. Kirjoitan kilpirauhasuupumuksesta, burn outista ja kroonisesta väsymysoireyhtymästä. Toki muunkinlaisia uupumukseen liittyviä tiloja myöskin on. Vaikka ette sitä ihan heti uskoisi, tarkoitukseni ei kuitenkaan ole ainakaan toistaiseksi kirjoittaa aiheesta 500-sivuista teosta, jollaisen siitä kylläkin saisi. Aihe on laaja. ;)

Kilpirauhasen vajaatoiminnan aiheuttama uupumus

Kilpirauhasen vajaatoimintaa voi olla monenlaista. Kirjassa "Why do I still have hypothyroid symptoms" esitetään 22 erilaista tilannetta, jossa sitä esiintyy. Jos "vajiksen" syyt jaoteltaisiin neljään kategoriaan voisi ajatella, että se voi johtua synnynnäisistä syistä tai esim. leikkauksen tai radiojodin aiheuttamasta normaalin kilpirauhaskudoksen puuttumisesta, kilpirauhasperäisistä syistä, aivoperäisistä syistä ja solutason syistä. Samalla ihmisellä voi olla useammanlaistakin kilpirauhashormoneihin liittyvää problematiikkaa.

Oireet voivat sekoittua muihin tiloihin eivätkä ne ole kaikilla samanlaiset. Klassisesti uupumuksen suhteen vajaatoiminta väsyttää, hidastaa ja saa ihmiset flegmaattisiksi ja kaipaamaan paljon unta. Muistan kuinka kaikki uuvutti, nukuin paljon, kävin hyvin hitaalla ja saatoin vain tuijottaa eteeni nojatuolissa kun aikanani sairastuin itse vajaatoimintaan ja tulin ns. "maitojunalla kotiin" jouduttuani keskeyttämään itselleni liian vaativiksi käyneet opinnot erikoislukiossa.

Jos vajaatoimintaan yhdistyy myös esim. burn outia ja pitkäaikaista rasitusta, joka laskee kortisolitasoja ja jos on myös psyykkistä levottomuutta  ja ahdistuneisuutta, tämä jähmeys ja hitaus saattaa puuttua ja vajaatoimintapotilas onkin hermostunut, ahdistunut ja mm. unihäiriöinen, vaikkakin myös uupunut. Saattaa väsyttää jatkuvasti, mutta ei silti uneta, nukuta.

Vajaatoimintapotilaan uupumus voi olla niin pitkäaikaista ja syvää, että häntä pelottaa myös parempaan kuntoon tuleminen, koska sitten häneltä taas odotettaisiin enemmän ja kenties enemmän kuin mihin hän kykenee. Kun eräs potilas kerran mainitsi tällaisesta pelosta eräässä vertaistukiryhmässä, tunnistin sen itsessänikin. "Kun vaan saisi olla rauhassa, kun vain saisi tehdä omaan tahtiin, kun vielä joskus vähän jaksaisi jotain.."

Tavallisesti vajaatoimintapotilaan ruumiinlämpö on alentunut ja on toistuvasti kainalosta mitattuna alle 36.6, mutta jos on esim. kroonista väsymysoireyhtymää, infektioita, kroonisia infektioita tai muita lämpöä pitkäaikaisesti tai lyhytaikaisesti kohottavia tiloja, tämäkään ei kaikkien kohdalla ole vajaatoiminnalle leimaa antava piirre ja saattaa sekoittaa diagnosointia tai lääkityksen annostelun arviointia.

Ruoansulatuksen ongelmat, fertiliteettiongelmat ja ajatuksen hitaus, aivosumu leimaavat usein kilpirauhasen vajaatoimintaa. Potilas myös kokee, että on "tyhmentynyt". Kilpirauhasuupumus voi olla melko petollista havaita ja ymmärtää kilpirauhasesta johtuvaksi, koska oireet saattavat kehittyä niin hitaasti että ihminen luulee niiden kuuluvan hänelle luonnollisesti tai olevan seurausta mm. masennustaipumuksesta tai vanhenemisesta tai siitä että hän on surkea ihminen kun ei saa laihdutettua normaalipainoon. Jos vain laihtuisi, kenties elämästä tulisi normaalia ja potilaasta parempi ihminen. Tuttuja ajatuskuvioita monelle kilpirauhaspotilaalle kun heillä ei ole vaivaansa diagnoosia tai hoitoa tai hoito on vääränlaista ja puutteellista.

Krooninen väsymysoireyhtymä

Mahtaako krooninen väsymysoireyhtymä olla yleistymässä vai onko se aikaisemmin leimattu esim. luulosairaudeksi (vieläkin hanakammin kuin vielä nykyäänkin)? Kaikki CFS tai SEID-potilaat (chronic fatigue syndrome, systemic exertion intolerance disease) eivät oireile ihan täsmälleen samalla tavalla, mutta tätä tilaa leimaa pitkäaikainen uupumus joka ei lievity levolla. Uupumukseen voi liittyä myös kognitiivisia ongelmia, pahoinvointia, ja univaikeuksia ja yritykset kohottaa kuntoa liikunnalla pahentavat tilannetta.

Oireet ovat usein niin lamaavia, että ne johtavat lähes aina työkyvyttömyyteen. Ei ole harvinaista että oireet johtavat siihen että tarvitaan paljon toisten apua ja jopa pyörätuolia. CFS-potilaat tarvitsevat minun mielestäni paljon hyväksyntää, rakkautta ja vakuuttelua etteivät he ole taakaksi vaan että läheisille he ovat aina tärkeitä ja läheiset auttavat heitä rakkaudesta ja mielellään. Tämä on psykologisesti hyvin tärkeää, sillä sairaus on psyykkisesti hyvin kuormittava. Haluaisit tehdä ja jaksaa, mutta et vain pysty kun voimasi ovat vähäiset ja pienestäkin ponnistelusta olo voi romahtaa päiväkausiksi. Tämä kaikki voi myös tuntua hyvin pelottavalta. Mitä ihmettä minulle on oikein tapahtunut ja miten tästä selvitään? Jäänkö tällaiseksi pysyvästi tai meneekö tämä tästä vielä huonommaksi?

Toiset ovat selvästi herkempiä sairastumaan CFS:n. Vaikka sairaus ei ole psykiatrinen, osa riskitekijöistä näyttää olevan psykososiaalisia ja toki myös geneettisiä. Kokemusperäisesti voidaan havaita, että moni CFS-potilas ilmentää jotakin seuraavista ominaisuuksista:

-Itsensä unohtava uhrautuja, joka asettaa usein toisten edun omansa edelle ja saattaa uupua tästä. Ei-sana saattaa olla vaikea osata tarvittaessa sanoa.
-Perfektionisti, täydellisyyden tavoittelija, joka on usein hyvin vaativa, jopa ankara itseään kohtaan.
-Huolestuja, joka ahdistuu herkästi

Tilan laukaisijana voi olla useitakin eri seikkoja. Yleistä on, että ihminen kertoo että hänellä on ollut jokin infektio, jonka jälkeen hän ei ole lähtenyt toipumaan normaalisti vaan on jäänyt hyvin uupuneeksi. Taustalla voi olla myös muita sairauksia, stressaava elämäntilanne, traumaattinen kokemus, altistus huonolle sisäilmalle, hormoniongelmia, autoimmuunisairauksia. Osalla tila on kehittynyt pian jonkin rokotteen saamisen jälkeen. Osalla potilaista on flunssaista oloa ja imusolmukkeet saattavat olla turvoksissa. Saattaa ilmetä myös outoa lämpöilyä.

Burn out

Loppuunpalaminen, ylirasitus, "hermoromahdus", ylikunto. Uupua voi kun on ollut liikaa ja liian kauan jonkinlaista kestämätöntä stressiä ja rasittuneisuutta. Myös sairaudet ja kipu uuvuttavat. Burn out-tyyppinen uupumus ja ylisporttaamiseen liittyvä ylikunto (mukana usein myös alisyömistä) ovat luonteeltaan yleensä sekä psyykkisiä, että fyysisiä, sillä näitä kahta puolta ei voi erottaa toisistaan. Ne kuuluvat meihin ihmisiin.

Mikä ajaa ihmistä suorittamaan, tekemään aina enemmän, paremmin, hyppäämään korkeammalle? Miksi ei voi pysähtyä. Mikä meitä juoksuttaa, miksi hakeudumme tilaan jossa olemme jatkuvasti "työvuksissa" tai miksi kokeista pitää aina saada kymppejä ja aina pitää treenata monta tuntia ja täysillä? Miksi päämme menee sekaisin jos joudumme pitämään välipäiviä liikunnasta tai miksi lomalla pitää heti tehdä suursiivous tai alkaa remontoimaan kesämökkiä? Mitä tunteita me tällä kaikella välttelemme? Mitä haavoja ja tunnelukkoja meissä on, jotka ajavat tähän tilanteeseen? Tippuuko taivas niskaamme sinä päivänä kun seisahdumme ja joudumme kohtaamaan tunteemme, haavamme ja ongelmamme, oman epätäydellisyytemme ja kaiken meihin nyt tai joskus kohdistuneen pahan? Tämä kaikki on sitä mitä on tärkeä miettiä kun selvitellään miksi olemme päätyneet uupuneiksi.

Pitkittyneessä stressitilassa eri ihmiset reagoivat tottakai hieman eri tavoin, mutta on tiettyjä asioita, jotka stressi tekee ihmiselle. Siis pitkäaikainen stressi, joka voi olla muutakin kuin psyykkistä. Se voi olla myös fyysistä ja se voi olla myös sosiaalista ja kaikkia näitä yhdessä.

Stressissä autonomisen hermoston sympaattinen osa aktivoituu ja meissä käynnistyy tiettyjä fysiologisia muutoksia mm. biokemiassamme, jotka mahdollistavat sen että voimme joko taistella tai paeta. Stressivaste järjestää meidän lihaksille, sydämelle ja aivoille tarpeeksi energiaa, jotta voimme olla valppaat ja pystymme toimimaan. Pitkäaikainen stressi kuitenkin uuvuttaa ja rappeuttaa meitä. Ensimmäisenä kärsii usein aivotoiminta, uni ja ruoansulatus.

Kun emme nuku kunnolla, elimistömme ei uudistu ja palaudu kuten sen pitäisi. Kun ruoka ei sula kunnolla, kärsimme helposti ruoansulatusongelmista ja mahasuolikanavamme oireilusta, joka heijastuu muuallekin kehoomme ja myös mieleemme. Huonontunut ruoansulatus johtaa myös ravintopuutoksiin ja tästä on seurauksena lisää uupumusta sekä psyykkistä ja fyysistä oireilua. Rasittuneena, stressaantuneena, uupuneena ja sairaana emme myöskään usein jaksa kiinnittää huomiota terveelliseen ruokavalioon, joten kierre on valmis. Juuri ne asiat, jotka meitä parhaiten auttaisivat: Uni ja hyvä ravitsemus, niistä alamme jäämään paitsi yhä pahemmin.

Stressi, uupumus ja rasitustilat verottavat myös aina keskeisiä säätelyjärjestelmiä ja saattavat ne epätasapainotilaan. Näitä säätelyjärjestelmiä ovat immuunipuolustus, hermoston toiminta ja hormonitasapaino. Monet näistä säätelyjärjestelmien epätasapainotiloista eivät ole mitää kaoottisia tiloja, vaan niissä on myös elimistön viisautta. Kun stressihormonitasot ovat aikansa tapissa, alkavat aivot suojella sen tiettyjä osia, jotka vaurioituvat pitkäaikaisesta altistuksesta korkeille stressihormonitasoille ja mm. stressihormoni kortisolitasot voivat lopulta romahtaa. Tämä johtaa usein hyvin pahaan uupumukseen ja huonovointisuuteen, mutta keho on sentään onnistunut suojelemaan aivojasi mm. isommilta ja pysyvämmiltä muistitoimintojen vahingoittumiselta.

Stressin vaurioittama ruoansulatus johtaa ravintopuutoksiin ja tämä johtaa puolestaan mm. hermoston välittäjäaineiden puutoksiin ja epätasapainotiloihin samalla kun rasvahappojen puutos vaikuttaa haitallisesti solukalvoihin, myös hermoston ja aivojen solukalvoihin. Lisäksi heikentynyt ruoansulatus lisää mm. suoliston läpäisevyyttä ja muuntaa suolistomikrobiston epätasapainotilaan ja nämä tekijät tuottavat elimistöön immuunireaktioita ja lisäävät toksiineja, jotka ovat myös yksi aivotoimintaan, tunteisiin ja käyttäytymiseen negatiivisesti vaikuttavista biologisista faktoreista, jotka ovat uupumuksen taustalla. Myös stressiin liittyvä inflammaatio eli elimistön tulehdustila haittaa kognitiivisia toimintojamme.

Stressissä ja rasituksessa elimistö priorisoi stressihormoni kortisolin tuotantoa. Muut samankaltaisista rasvaliukoisista ravintoaineista muodostuvat steroidihormonit jäävät paitsioon. Ei ole yhtä tärkeää mm. pitää yllä lisääntymiskykyä. Sukuhormonitasot kuten DHEA, progesteroni, estrogeeni ja testosteroni usein laskevat ja menstruaatioikäisillä naisilla esiintyy joskus vaikeitakin PMS-oireita (mm. turvotus, väsymys, raivo, itkuisuus), infertiliteettiä ja kuukautishäiriöitä. Miehillä testosteronitasot ja fyysinen suorituskyky voi laskea, samoin mieliala ja miehestä voi myös tulla kärttyisä, laiska tai jurottava sekä myös mahdollisesti impotentti.

Ei ole harvinaista että nämä kolme kuvailtua uupumustyyppiä limittyvät tai niitä esiintyy samalla henkilöllä. Me olemme kaikki yksilöitä ja meissä on yhtä aikaa meneillään monenlaista, vaikka nykylääketieteessä usein hoidetaankin vain paloja meistä. Kuka kuuntelisi meitä ja huomioisi meidät kokonaisuutena? Tähän tarvitaan aikaa ja perehtymistä ja ihmiskehon ja mielen syvällistä ymmärtämistä. Pitää ymmärtää mistä rakennumme, miten reagoimme erilaisiin sisä- ja ulkosyntyisiin vaateisiin ja uhkiin ja miten erilaiset epätasapainotilat voivat manifestoitua meissä yksilöllisellä tavalla.

Seuraavassa kirjoituksessa käsitellään keinoja hoitaa uupumusta kokonaisvaltaisesti. Mitä tiettyjä piirteitä tulee ottaa huomioon em. kolmen uupumustyypin hoidossa ja mitkä ovat usein yhteisiä asioida huomioida erilaisten uupumustilojen hoitamisessa?