Missä määrin kenenkin olisi hyvä toteuttaa ruokarajoituksia?

Somen ihmeellisessä maailmassa ravitsemuskeskustelu voi olla hyvää vertaistukea ja kun ihmiset keskenään jakavat tietojaan ja kokemuksiaan, he voivat saada toisiltaan todella kullanarvoisia vinkkejä voida paremmin. Sitten on kolikon toinenkin puoli. Se, että luullaan että tiedetään enemmän kuin todellisuudessa tiedetään ja varsinkin jos luullaan että tiedetään toistenkin ihmisten asiat paremmin kuin he itse.

Syöminen, syvästi henkilökohtainen ja yksilöllinen asia, jossa on hyvä huomioida kokonaisuus

Ruoka voi olla lääke tai myrkky ja kaikkea siltä väliltä. Itse edustan sitä katsantokantaa, että syömiset ovat hyvin henkilökohtainen asia ja jokaisella tulee olla tämän ymmärryksen mukainen ruokarauha. Olen myös sitä mieltä, että on hyvin yksilöllistä miten joustava ruokavalionsa suhteen voi olla. Toisilla on järkevämpää ainakin joissakin tilanteissa ja elämänsä vaiheissa olla paljon tiukempi ruokavalion suhteen kuin toisilla. Se, että joku ruokavalio toimii nyt tällä hetkellä juuri sinulla, ei välttämättä toimi toisella tai sitten toisella ihmisellä on moniakin erilaisia potentiaalisia vaihtoehtoja toimivaan ruokavalioon. Jopa ammattilainen saattaa tulla ns. "yhden asian mieheksi (tai naiseksi tai henkilöksi..)" ja sulkea mielestään erilaisia lähestymistapoja ja toimivia vaihtoehtoja. 

Mistä monet ovat yhtä mieltä on se, että liikaa sokeria tulisi välttää ja että pitäisi pyrkiä siihen että saa kaikki tarvitsevansa ravintoaineet. Monesta muusta asiasta saatetaankin sitten olla varsin eri mieltä. Osa ihmisistä on taipuvaisia etsimään itsellensä guruja, joita seurataan, mutta gurutkin ovat vain ihmisiä. Eivät hekään välttämättä osaa ja ymmärrä kaikkea.

Tiedon ja mielipiteen muodostamisessa monipuolisuus ja harkinta ovat valttia


Minusta tiedon ja mielipiteen muodostamisessa on viisasta pyrkiä ottamaan selville perusasiat (kuten mm. ravitsemuksen kyseessä ollessa perustiedot mm. ravitsemuksesta ja ruoansulatuksesta) ja sen jälkeen ottaa selville mitä eri ihmiset ja tahot ovat jostakin asiasta mieltä ja mihin he perustavat näkemyksensä. Kun tietoa ja näkökulmia on tarpeeksi, on helpompi havaita mihin suuntaan oma mielipide asiasta kallistuu. Aina ei ole myöskään pakko olla tiukasti lukittua mielipidettä, ainakaan jos ei vielä tunne asiaa riittävän hyvin ja monipuolisesti. On ok sanoa: "En tiedä."

Minun omat mielipiteeni on ainakin omasta mielestäni kokemuksen myötä selvästi kehittynyt monestakin ravitsemukseen liittyvästä asiasta seuraaviin suuntiin:

-Kun tehdään muutosta, tunne-elämän tulee pysyä vauhdissa mukana. Muutoin esimerkiksi uusi tapa syödä ei kehity pysyväksi hyväksi tavaksi tai muutos voi aiheuttaa esimerkiksi liikaa stressiä ja ahdistuneisuutta. Tämä voi kääntyä sitä pyrkimystä vastaan että muutoksella tavoitellaan parempaa hyvinvointia.

Syöminen on usein hyvin tunteisiin ja tapoihin ja jopa kulttuuriin sidottu juttu, jossa on myös sosiaalinen aspektinsa. Myös ihmisen elämän muut ihmiset vaikuttavat muutosprosessin kulkuun. Aina ei ole viisasta tehdä liian isoa muutosta kerralla ja joskus voi olla tärkeämpää miettiä ennen muutosta riittävän tarkasti muutoksen tarkoitusta ja merkitystä omassa elämässä.

-Joskus on syytä rajata joitain ruoka-aineita tai ruoka-aineryhmiä pois ruokavaliosta kokonaan. Allergia, keliakia ja pahaoireinen intoleranssi ovat selviä indikaatioita tällaiselle toiminnalle ja lisäksi jos selvästi jokin ruoka-aine tai ruoka-aineryhmä aiheuttaa elämää haittaavia ongelmia.

Joskus joku taas huomaa, että on parempi pidättäytyä makeasta tai sokerista ainakin toistaiseksi kokonaan, koska jos yrittää syödä makeaa vain vähän, homma riistäytyy aina käsistä. Tällaista tosin tavallisesti eivät lainkaan ymmärrä ne ihmiset, jotka pystyvät helpommin pysymään kohtuudessa. Me ihmiset olemme erilaisia ja meillä kaikilla on omat vaikeutemme. Yritetään ymmärtää erilaisuutta!

-Voi olla myös hyvä välttää joitain ruoka-aineita radikaalistikin mm. pyrkimyksissä suitsia tulehduksellisia sairauksia, autoimmuunisairauksia tai sydän- ja verisuonisairauksia. Minä en välitä jos minua moititaan siitä että kerron että jostain tietynlaisesta ruokavaliosta voi olla apua, vaikka se ei ole yleinen ja "virallinen" totuus. Minä välitän siitä, että ihmiset saavat apua ja jos todella moni vaikkapa kertoo saavansa apua autoimmuunisairauksiin jättämällä maitotuotteet, viljatuotteet, lisäaineet ja sokerin pois niin mikä minä olen änkyröimään vastaan?

-Ruoka-aineita voi alkaa välttelemään myös tarpeettomasti. Minä suosittelen hyvin harvoin immunologisia testejä sen selvittämiseksi mitkä ruoka-aineet aiheuttavat juuri tällä hetkellä jonkinlaista vasta-aine IgG-n tuotantoa. Jätän usein tällaiset testit hännille harkitessani tarvitaanko testejä, kuten funktionaalisen lääketieteen suolistotestejä tai testejä, joilla tutkitaan ravitsemuksen tilaa.

Teen näin, koska mielestäni on jo vähän vanhanaikaista testailla liikaa niitä ruoka-aineita joista aiheutuu nk. viivästyneitä reaktiota eli joille voi olla yliherkkä ilman että varsinaisesti saa pian syömisen jälkeen jonkinlaisia selviä allergiaoireita. Miksi näin?

Siksi, että ruoka-aineiden rajoittaminen, joskus hyvin radikaalikin ei mielestäni ole se ensisijainen asia joka todellisuudessa auttaa tai joka vie eteenpäin tai ns. maaliin. Olen huomannut että usein tulee karsia ensisijaisesti yleisimmä pahimmat häiriköt kuten viljat, varsinkin gluteeniviljat ja maitotuotteet, liiat lisäaineet, liika sokeri ja liika tärkkelys. Tässä yhteydessä on tärkeä kiinnittää huomiota, ei siihen "kieltolistaan" vaan nimenomaan "suositeltavien ruoka-aineiden listaan". Sellaisen avulla on paljon helpompi rakentaa toimivaa ruokavaliota kuin pitkän kieltolistan kanssa ja tämä on myös psykologisessa mielessä mielestäni parempi toimintatapa.
Jos sitten ei tutkita viivästyneitä ruoka-ainereaktioita (toki joskus, mutta ei usein, eikä yleensä ensimmäisenä), niin miten toimitaan? Usein liikkeelle kannattaa lähteä siitä mitä näkyy ruokapäiväkirjassa ja mitkä perusasiat siinä ovat kunnossa ja missä on selvästi mahdollisuuksia kohentaa ruokavaliota.

-Varmistamalla myös eri keinoin että ruoka, jota syömme on ravintotiheää ja sulaa riittävän hyvin, on tämä pohja myös sille että mahdolliset ravintopuutokset saadaan korjattua. Tämän jälkeen keholla on paljon paremmat edellytykset itsekin eheyttää, korjata ja parantaa itseään ja toipua ja palautua. Usein vastaanotollani päädytään tilanteeseen, että aluksi on ollut paljonkin erilaisia huolia hyvinvoinnin ja terveyden suhteen, mutta monet vaivat vähenevät tai jopa häipyvät muutamassa kuukaudessa jo sillä, että on a) Varmistettu riittävä ruoansulatusb) Korjattu ravintopuutoksia
-Lisäksi tärkeää on myös mm. uni, liikkuminen itselle sopivalla tavalla ja jaksamisen mukaan ja stressinhallinta. Kun perusasioita on ensin laitettu kuntoon, tämän jälkeen usein selkeämmin sitten nähdään mitä muuta mahdollisesti tarvitaan, jotta voitaisiin ja jaksettaisiin paremmin. Prosessissa tietenkään minä en ole välttämättä ainoa ammattilainen joka auttaa. Asiakkaani saattavat tarvita myös hyvää lääkäriä, terapeuttia, kuntovalmentajaa, jäsenkorjaajaa, osteopaattia, kiropraktikkoa tai vaikka homeopaattia.

Missä määrin siis kenenkin olisi hyvä teteuttaa ruokarajoituksia? Tässä joitakin ajatuksiani esimerkkien muodossa:

Jos on selvä ruoka-aineallergia, niin tottakai sellainen ruoka-aine pois joka aiheuttaa esimerkiksi voimakkaita iho- tai limakalvo-oireita tai esimerkiksi todella pahaa vatsakipua, hengitysvaikeuksia tai anafylaksiaa.

Jos on keliakia tai selvästi reagoit gluteeniviljoihin, niin suosittelen poistamaan gluteeniviljat. Joillekin, joille eivät sovi gluteeniviljat ei sovi myöskään kaura.

Autoimmuunisairaan voi olla hyvä kokeilla autoimmuuniruokavalioita, jotka monet ovat erilaisia muunnoksia paleotyyppisistä ruokavaliomalleista. 

Aknesta kärsivän tai astmaatikon tai henkilön jolla on runsasta limanmuodostusta hengitysteissä voi olla hyvä kokeilla kaikkien maitotuotteiden poisjättämistä esimerkiksi puoleksi vuodeksi.

Koska moni on sairastuttanut ja lihottanut itsensä sokerilla ja tärkkelyksellä ja näiden yhdistämisellä rasvoihin, on mielestäni monen ylipainoisen ja esimerkiksi diabeetikon tai metabolista oireyhtymää sairastavan hyvä sen lisäksi ettei syödä liikaa, vähentää radikaalisti sokerin ja tärkkelyksen saantia ja lisätä marjoja, vihanneksia, hyviä rasvoja (mm. oliiviöljy, kalaöljy) ja kohtuullisesti mm. siemeniä ja pähkinöitä ja monipuolisista lähteistä proteiineja. Vähähiilihydraattisuuteen perustuvat ruokavaliomallit auttavat usein paremmin pysymään myös virkeinä ja pitävät hyvin nälkää.

Spesiaalitilanteet

On olemassa erilaisia tilanteita joissa on ainakin tilapäisesti hyvä syödä jonkin tietyn ruokamallin mukaisesti ja tämä tarkoittaa silloin tietynlaista johdonmukaisuutta ja tarkkuutta. Tällaisia ruokavalioita, joita käytetään erilaisiin spesiaalitilanteisiin voivat olla esimerkiksi kihtipotilaan ruokavalio, munuaispotilaan ruokavalio, ketoosi jos hoidetaan esimerkiksi epilepsiaa tai syövän tukihoitona, FODMAP-ruokavalio ärtyneen suolen oireyhtymän oireiden hoidossa, histamiini-intolerantikon ruokavalio ja monet muutkin tämän tyyppiset ruokavalioratkaisut.

Kaikilla ei ole tarvetta tiukkaan ruokavalioon tai ruokavaliorajoitteisiin

Jos on perusterve ja melko hyvin jaksava ihminen, voi olla paljon enemmän liikkumavaraa ruokavaliossa kuin sellaisella, jolla on vaivoja ja joka on huomannut että hänen vaivoihinsa auttaa jokin tietynlainen, vähän tiukempi ruokavalio. 

Ymmärrämmekö me ihmiset toisiamme sen suhteen miten erilaisia näkemyksiä ja tarpeita meillä on ruokavaliomme suhteen ja millaisia arvoja ja uskomuksia liitämme syömisasioihin? Mielestämme emme ehkä aina oikein ymmärrä ja se näyttäytyy mm. somessa monenlaisin ilmiöin.

On niitä joiden mielestä kaikki mikä ei ole todistettu miljoonin tutkimuksin ja julistettu jostain salaperäisest kollektiivista käsin ylimmäiseksi totuudeksi on humpuukia ja he vaativat jokaista somekirjoittajaa käyttämään aikaansa todistamalla jokaisen sanansa tutkimusviittein. (Mistä he ovat saaneet päähänsä, että ihmisiä kiinnostaisi tällainen toiminta tai että ihmiset olisivat jopa suorastaan sen heille velkaa?).

Sitten on niitä, usein vähän iäkkäämpiä somettajia, jotka ovat löytäneet jostain yksittäisestä alan vaikuttajasta itselleen gurun ja viljelevät joka puolelle tämän oppeja mitään kyseenalaistamatta. "Kaikille voita, lihaa, vihanneksia ja kaikki hiilarit on suoraan alimmasta hornasta aina ja kaikille ihmisille kaikissa tilanteissa." Gurun oppeja ei saa kyseenalaistaa! 

Sitten on niitä, jotka omasta mielestään tietävät kaiken parhaiten ja ovat hurahtaneet niin jonkin ruokaideologian pauloihin, että sitä ei horjuta mikään. Heidän mielestään muut ovat ehkä vähän tyhmiä kun eivät vaan tajua! :D Kaikkeen, siis ihan kaikkeen on aina apu jostain tietystä tuotteesta tai ruokavaliomallista.

On myös niitä, joiden mielestä kohtuus kaikessa riittää ja ihan tavallinen kotiruoka on poikaa ja tavallisesta ruoasta saa kaikki ravintoaineet mitä tarvitaan ja koska lääkäri sanoi että 10µg D-vitamiinia riittää aikuisille niin sitten se riittää. No, tämä on helppo asia omaksua. Ei tarvitse hirveästi ottaa asioista selvää. On turvallisempaa kun uskoo vaan kaiken virallisen eikä ota hirveästi stressiä eikä pitäisi muidenkaan ottaa, koska se on ihan huuhaata että joku hokkuspokkusruokavalio muka parantaisi sairauksia. Terveenä pysyy kun syö ruisleipää, perunaa, marjoja, kalaa, marjastaa syksyllä ja hiihtää talvella. Jos ei pysy niin sitten on vaan huonot geenit ja pitää mennä lääkäriin. Lääkäri sitten määrää kokeita, kertoo diagnoosit ja määrää ehkä lääkkeitä. Ennenkun sitten lähtee sieltä lääkäristä apteekkiin niin voi käydä terveyskeskuksen kahvilassa vähän syömässä tuoretta pullaa.

Kuten huomasit, vähän kärjistin, mutta on tässä tullut pyörittyä Facebookissa jo niin monta vuotta että tunnistaa erilaisia ilmiöitä.

Järki, ihmislähtöisyys ja inhimilliset tekijät

Ruokarajoitusten olisi tärkeä olla perusteltuja ja ennen kaikkea ihmislähtöisiä. Niihin pitää ihmisen motivoitua itse ja ymmärtää niiden merkitys omassa elämässä ja jos kyse ei ole esimerkiksi varsinaisesta allergiasta tai vaikka keliakiasta, myös ihmisen voimavarat ja arvomaailma vaikuttavat siihen mikä on heille relevanttia pitää tai jättää pois ruokavaliosta.

Usein toimii myös se kuuluisa kultainen keskitie. Kerttu-mummon joukukakkua syödään kerran vuodessa, simaa juodaan vappuna ja vähän kaljaa juhannuksena, mutta pääosin syödään terveellisesti, koska halutaan ennaltaehkäistä epäterveellisestä ruokavaliosta johtuvia sairauksia ja ennenaikaista raihnaistumista ja koska herkuilla ja roskaruoilla mässäilystä tulee huono olo.

Aina ihminen ei elä arvojensa ja ihanteidensa mukaista elämää. Aina ei oikein saa kiinni elämänhallinnasta. On ehkä masennusta, stressiä, kiirettä tai uupumusta. Syömisessä on isossa osassa myös tämän kaltaiset inhimilliset tekijät. Elämässä on muutakin kuin ruoka.

Viisi englanninkielistä kirjaa kilpirauhasen vajaatoiminnasta

Kun itse joitakin vuosia sitten sain aivan totaalisesti tarpeekseni siitä että minulle määrätty kilpirauhaslääke ei toimi ja olin todella huonovointinen, uupunut ja jollakin tapaa myös selkä seinää vasten tilanteeni kanssa, läksin tutkimaan mistä löytyy lisää tietoa.

Perustieto ja uskallus kyseenalaistaa
Neuvoisin, että liikkeelle kannattaa lähteä perustiedoista, eli tutkia hormonitoimintaa ja siihen liittyen kilpirauhasen toimintaa, sen hormoneja ja hormonien säätelyä anatomian ja fysiologian kirjoista. Tämän jälkeen kannattaa tutustua nk. viralliseen yleiseen tietoon kilpirauhasen vajaatoiminnan diagnostiikasta ja hoidosta mm. tautiopin kirjallisuudesta.

Sen jälkeen tämä tieto kannattaa uskaltaa monilta osin kyseenalaistaa. Voi nimittäin hyvin itsevarmasti sanoa, jakaen mielipiteeni kansainvälisesti vähintäänkin satojen tuhansien potilastoverieni kanssa, että kilpirauhasen vajaatoiminnan diagnosointi ja hoito ei ole läheskään aina niin yksinkertainen ja helppo juttu kuin millaisena se ehkä lääkäreille lääkiksessä esitetään tai alan kirjallisuudessa opetetaan.

Sillä mitä terveyskeskuksen yleislääkäri tai jopa erikoislääkäri erikoissairaanhoidon piirissä sanoo hoidostasi, ei välttämättä kaikilta osin ole todellista käytännön arvoa kilpirauhaspotilaan arkitodellisuudessa. Näin mm. labrojen tulkinnan, lääkkeiden valinnan ja annostelujen perusteella.

Kokonaisvaltaisuus, elintavat, ravitsemus, suolisto...

Kokonaan toinen ulottuvuus on sitten myös se ristiriita että lääkärit yleisesti pitävät elintapoja ja ruokavaliota melko mitättöminä asioina kilpirauhasen vajaatoiminnan hoidossa. Kokeneet potilaat ja mm. integratiivisen ja funktionaalisen lääketieteen asiantuntijat (lääkärit ja ravitsemusasiantuntijat) ovat asiassa varsin eri mieltä kuin valtavirran lääkärit.

Kysy niiltä jotka ovat auttaneet ja niiltä jotka ovat saaneet avun

Kuka siis on oikeassa ja keltä kannattaa kysyä?

Sanoisin, että ne potilaat, joilla on itsellään sekä omakohtaista kokemusta, että laajaa kokemusta vertaistuesta osaavat kertoa mistä ihmiset saavat avun silloin kun se apu ei ole riittävää koululääketieteen piirissä. Kysykää siis niiltä, jotka ovat saaneet avun ja kysykää niiltä, jotka ovat osanneet auttaa. Potilaanahan sinua ei lähtökohtaisesti kiinnosta kuka on mielestään oikeassa, vaan kuka voi tarjota tietoa, jonka avulla saat itsesi kuntoon.

Oma tarinani, vertaistuki ja kirjallisuus

Tämän periaatteen perusteella löysin itse avun kyselemällä ihmisiltä asioista sekä sosiaalisen median kansainvälisessä vertaistuessa, että suomalaisessa vertaistuessa. Oma tilanteenihan oli siis se, että Thyroxin ei poistanut oireita ja lisäksi minulla oli vääränlainen ruokavalio, ruoansulatus- ja suolisto-ongelmia ja ravintopuutoksia. Koska olin jo hakannut tarpeeksi päätä seinään perusterveydenhuollossa ja erikoissairaanhoidon puolella, oli aika koittaa jotakin muuta. Etsin paremman lääkärin.

Lääkitykseni vaihdettiin toisenlaiseksi, samoin ruokavalio, ruoansulatustani ja suolistoani tasapainotettiin ja ravintopuutoksia korjattiin. Se ei ollut helppoa, koska olin väsynyt ja kipeä, mutta vaihtoehtona olisi ollut jäädä kitumaan ja kärsimään. Sitä en halunnut. Minun tarvitsi siis hetken aikaa jaksaa myöskin olla sinnikäs ja systemaattinen. Eniten minua auttoi kuitenkin se, että sen lisäksi että etsin itselleni apua, annoin apuani ja tukeani myös muille vertaistuessa. Siitä sai voimaa ja hyvää mieltä.

Hoito alkoi toimimaan. Sitä helpotuksen määrää ei voi sanoin kuvata kun pääsin kivuista, aivoni alkoivat toimimaan paremmin, vuosikausien masennus ja ahdistus alkoi helpottaa, jaksoin paremmin ja kohentuneetn hyvinvoinnin ja terveyden turvin luin itselleni myös uuden ammatin.

KIRJAT

Saan paljolti kiittää vertaistukea, mutta myös muutamaa kirjaa. Ne ovat englanninkielisiä, koska vastaavia ei ole saatavilla suomen kielellä, valitettavasti. Jos epäilet ettei englantisi ole riittävää, niin se että osaat perusteet riittää ja voit käydä kirjat läpi omassa tahdissa sanakirjan kanssa. Siitä minäkin aloitin, sillä opin kunnolla englantia vasta yli kolmekymppisenä. Englanninkieleni taito kehittyi sitä mukaa kun vain aloin sinnikkäästi lukemaan.

Stop The Thyroid Madness-kirjat

Ensin luin kirjan Stop The Thyroid Madness

Se on Janie Bowthorpen kirjoittama kirja. Janie on itse kilpirauhaspotilas ja potilasaktiivi, joka toimi jo ennen ensimmäisen painoksen kirjoittamista vuosia kansainvälisessä vertaistuessa. Hän lukeutuu niihin potilaisiin, joka on sitkeästi etsinyt tietoa, verkostoitunut ja ryhtynyt toimiin sekä omassa elämässään, että vertaistuessa, jotta saataisiin paremmin toimivaa kilpirauhasen vajaatoiminnan hoitoa. Kirjassa on paljon käytännöllistä tietoa mm. fiksusta labratulosten tulkinnasta, eri lääkitysvaihtoehdoista, tiettyjen ravintopuutosten ja hormoniepätasapainotilojen merkityksestä kilpirauhasen vajaatoiminnan hoidossa ja siitä mitkä asiat ovat toimineet ja mitkä eivät kilpirauhasen vajaatoiminnan hoidossa.

Kirjan kakkososassa Stop The Thyroid Madness II eri lääkärit ja asiantuntijat ovat saaneet kukin oman lukunsa ja esittävä koko joukon vajaatoiminnan hoidon kannalta tärkeitä tekijöitä.

Why do I still have hypothyroid symptoms-kirja
Dr Datis Kharrazzian on yksi funktionaalisen lääketieteen pioneereista ja hänellä on ihan uskomaton näkemys ja ymmärrys mm. autoimmuunisairauksista ja ihmisen immuunipuolustuksen tukemisesta.

Kirjassa Why do I still have hypothyroid symptoms, esitetään selkeästi ja käytännöllisesti 22 erilaista tilannetta, jossa keho on eri tavalla hypotyreoottisessa tilassa eli kilpirauhashormonien osalta vajaatoimintainen. Kirjassa esitetään asiaa nimenomaan kehon toiminnallisuuden eli funktionaalisuuden kannalta ja estietään myös käytännöllisiä ratkaisua eheyttää ja tukea kehoa mm. ruokavalion, ravintolisien ja rohdoksien avulla.

Paul Robinsonin kirjat

Brittiläinen kilpirauhaspotilas Paul Robinson on käyttänyt kilpirauhasen vajaatoimintansa hoidossa ja lisämunuaiskuoren hormonituotannon tukena T3-monoterapiaa eli hoitomuotoa yksinomaan synteettisellä T3-hormonilla jo parinkymmenen vuoden ajan. Hän on tämän hoitomuodon ylivoimaisesti perehtynein asiantuntija koko planeetalla. Lisäksi hän tuntee myös muut lääkitystyypit kilpirauhasen vajaatoiminnan hoidossa ja osaa erittäin kansantajuisesti ja käytännönläheisesti valottaa mitkä laboratoriokokeet ovat oleellisia, miten niitä on viisasta tulkita, miten kilprauhashormonihoidot toimivat ihmisen kehossa ja ennenkaikkea mistä on apua ja mikä hoidossa voi johtaa harhaan.

Kun luet hänen kirjoistaan hänen oman vaikean ja kivikkoisen matkansa kohti terveyden palauttamista ja sen millä tavalla hän on itse päätynyt ottamaan asioista selvää ja myös millaista mittavaa kokemusta hänellä on tuhansien ihmisten auttamisesta kansainvälisessä vertaistuessa, et voi kuin ihailla hänen asiantuntemustaan ja haluaan auttaa ihmisiä. Paul on vilpitön, vaatimaton, viisas ja tietävä mies.

Kirjojen arvokasta antia on myös hänen vaikuttava perehtyneisyytensä alan tieteelliseen tutkimukseen. Kirjat ovat täynnänsä lähteitä, joista voit halutessasi myös itse tarkistaa mitä tutkimuksia ja miten hän kirjoissaan referoi.

Kirja Recovering With T3 kertoo T3-hormonin käytöstä kilpirauhasen vajaatoiminnan hoidossa. Kirja sisältää tietoa laboratoriotesteistä, niiden tulkinnasta, siitä missä tilanteissa T3-monoterapiaa voisi ajatella kokeiltavan ja ennenkaikkea millaista on menestyksekäs ja turvallinen T3-monoterapian toteuttaminen. Kirjassa on myös tietoa siitä mitkä eri asiat voivat vaikuttaa hoidon onnistumiseen. Kirja sisältää systemaattisen protokollan T3-hormonin annostelusta monoterapiana. Kirja ei siis käsittele eläinperäisten valmisteiden käyttöä tai hoitoa jossa lääkityksenä on sekä tyroksiini (T4-hormoni), että liothyroniini (T3-hormoni)

Ongelmiin saada kilpirauhashormonihoito toimimaan liittyy usein puutteellinen (vaikkakaan ei välttämättä erittäin vakavasti puutteellinen) kortisolin erittyminen. Recovering with T3-kirja sisältää myös tietoa siitä miten T3-hormonivalmisteen annostelun ajoittaminen aikaiseen aamuun tai aamuyöhön voi auttaa kehoa tuottamaan riittävän määrän kortisolia. Kirja sisältää myös aiheeseen liittyvää tieteellistä pohjaa. Menetelmän nimi on Circadian T3 Method ja tuhannet ovat jo hyötyneet sen käyttämisestä, mukaanluettuna minä itse. Pääsin tällä menetelmällä myös eroon lääkärin määräämästä kortisonkorvaushoidosta. Tietenkään menetelmä ei voi auttaa kaikkia, mutta jos käytössäsi on T3-hormonia sisältävä kilpirauhaslääkitys, menetelmää voi useinmiten kokeilla, mutta suosittelen että teet yhteistyötä lääkärisi kanssa ja luet ensin joka tapauksessa kirjan. Olen kirjoittanut aiheesta suomeksi tässä blogissa.
Niille, jotka haluavat perehtyä menetelmään syvällisemmin ja tarkemmin, on Paul kirjoittanut myös kirjan Circadian T3 Method Handbook, vaikkakin tämä kirja on tässä listattuna ikäänkuin "bonuksena", koska se käsittelee ennemminkin kortisoliasiaa, ei niinkään kilpirauhasen vajaatoimintaa.

Uusin helmi Paulin kirjoittamissa kirjoissa on hänen kaikille kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastaville kirjoittama kirja Thyroid Patients Manual. Mielestäni jos voisit hankkia ja lukea vain yhden ainoan aihetta käsittelevän kirjan, tämä olisi juuri "se kirja".

Kun tilasin ja luin sen, minulla oli tietenkin pitkäaikaisena Paul-fanina ollut jo ennakko-odotuksena että kirja on hyvä, mutta en osannut odottaa että se olisi niin messevän mahtavn upean hyvä kuin se on! Siinä kirjoitetaan todella kattavasti, simppelisti ja ymmärrettävästi mm. siitä miten kilpriauhanen ja sen hormonit toimivat, millä tavalla ihminen voi tulla vajaatoimintaiseksi, mitkä eri asiat vaikuttavat hoidon onnistumiseen ja millaisia erilaisia hoitovaihtoehtoja ja lääkitysvaihtoehtoja on olemassa. Kirjassa selitetään millä tavalla oman lääkityksensä voi saada toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla.

Nämä kaikki em. kirjat löytyvät omasta kirjahyllystäni ja niistä on ollut minulle ihan valtava hyöty. Suosittelen niitä lämpimästi. Niiden tarjoama tieto ja näkökulmat ovat sijoitus hyvinvointiisi ja terveyteesi.

vastuuvapauslauseke: Mielipiteet ja suositukset em. kirjoista ovat omiani eikä tämän blogitekstin tai kirjojen materiaalia ole tarkoitettu henkilökohtaisiksi hoito-ohjeiksi. Vastuu hoidostasi kuuluu aina sinulle itsellesi ja lääkärillesi.

P.S Suomesta voi olla vaikea tällä hetkellä löytää hyvää lääkäriä kilpirauhasasioissa. Jos tarvitset hyvää lääkäriä, suosittelen että ihan ensimmäiseksi opiskelet asiaa mahdollisimman paljon itse. On aina sitä parempi, mitä enemmän olet itse kartalla asioista. Tämän jälkeen voit kysyä minulta yhteystietoja. Ainakin tätä kirjoittaessa nykyinen lääkärini ottaa uusia potilaita.

Mitä muuta raudanpuutteinen tarvitsee kuin rautaa?

Huom. Tämän blogipostauksen perusteella ei tule päättää hoidosta.Tämä ei ole hoito-ohje. Jos otat rautaa tai jätät raudan ottamatta tekstin perusteella, en kirjoittajana ole siitä vastuussa.



Raudanpuute on tärkeä asia ja siitä sietääkin puhua ja kirjoittaa paljon eri yhteyksissä. Mielestäni rauta-asiasta on kuitenkin ihmisillä usein vähän liian yksipuolinen näkemys. Mielestäni on menty liikaa yhden labrakokekeen tuijottamisesta toisen yksittäisen labrakokeen tuijottamiseen (hemoglobiinin mittauksesta pelkän ferritiinin mittaukseen) kun tarvittaisiin oikeasti vähän monipuolisemmin dataa ennenkuin voidaan päätellä mitä kannattaa tehdä kun epäillään raudanpuutosta ja kun suunnitellaan miten toimia, jotta jaksettaisiin ja voitaisiin paremmin.

Mihin elimistö tarvitsee rautaa?

Elimistöllä on raudan suhteen monia tehtäviä. Sen parhaiten tunnettu tehtävä on elintärkeä. Se kuljettaa happea soluihin ja hapen ansiosta voidaan tuottaa riittävästi energiaa, jotta solumme toimivat. Kun solumme ovat elossa ja toimivat, se tarkoittaa että me tietoisina monisoluisina olentoina voimme olla elossa ja toimia.

Lisäksi rautaa on myös ihmisen biokemiassa muissakin tehtävissä. Se on mm. antioksidanttientsyymi katalaasin osa ja lisäksi rautaa tarvitaan prosessissa, jossa muodostuu kilpirauhashormoneja.

Raudalla on mahdollisuus olla elimistössä sekä hyödyksi, että haitaksi, riippuen siitä missä se sijaitsee ja mikä sitä kulloinkin kuljettaa. Rauta voi nimittäin käyttäytyä elimistössä myös raskasmetallin tavoin jos sitä on liikaa ja jos meiltä uupuu muita ravintoterkijöitä, jotka ovat oleellisia rautafunktioon liittyvässä elimistön fysiologiassa ja biokemiassa.

Raudanpuutoksen oireita

Raudanpuutos voi aiheuttaa melkoisen listan erilaisia oireita, jotka saatetaan joskus sekoittaa johonkin muuhun, kuten kilpirauhasen vajaatoimintaan. Tosin samalla ihmisellä on usein molemmat, puutetta raudasta ja kilpirauhasen vajaatoiminta, mutta ne voivat olla myös toki täysin erilliset vaivat. Valitettavasti niinkin on käynyt, että lääkäri ei ole ottanut riittävän vakavasti sitä että potilas ei hyödy tarpeeksi Thyroxinista ja tarvitsisi lääkevaihdoksen, koska lääkäri olettaa potilaan kaikkien oireiden johtuvan raudanpuutoksesta. Mielestäni tässä on oltava tarkkana. Ei tule olettaa liikaa vaan tarvittaessa varmistamalla varmistaa mistä kulloinkin on kyse kun ihminen voi huonosti ja on uupunut.

Kun rautaa puuttuu, väsyttää, päätä voi särkeä, saatamme olla kalpeita, ilottomia ja hiusten laatu heikkenee, hengästymme helposti, huimaa, syke kiihtyy pienestäkin rasituksesta, iho on eloton ja voi olla kuiva, kieli saattaa olla suurentunut ja suun limakalvoissa herkästi haavaumia ja kipuja, saatamme kärsiä levottomista jaloista, kynnet voivat olla heikot. Raudanpuutteeseen voi liittyä myös mielitekoja eri ruoille ja mentaalisia oireita kuten ahdistuneisuutta ja itkuisuutta. Toki jos tunnet itsesi väsyneeksi ja heikoksi, se voi myös masentaa. 

Raudanpuutoksen aiheuttajia

Hyvin yleinen raudanpuutoksen aiheuttaja on heikentynyt ruoansulatus, jota seuraa mm. stressistä, joistain sairauksista, iästä ja joistain lääkityksistä. Naisilla yleinen raudanpuutoksen syy on runsaat kuukautiset. Syynä voi olla myös muu verenmenetys vaikkapa tilanteessa jossa verta on luovutettu kun on mitattu vain hemoglobiini ja sen perusteella päätelty että verta voi luovuttaa. Hemoglobiini voi olla ihan viitearvoissa ja normaali, vaikka olisi raudasta pulaa. Myös puutteellinen ruokavalio, jossa ei ole tarpeeksi rautaa voi olla raudanpuutoksen syy, samoin jotkin sairaudet. 

Raudanpuutteiselta puuttuu usein muutakin kuin rautaa

Moni ajattelisi, että asia on yksinkertainen. Otetaan rautakoe ja jos rautaa puuttuu, sitä tankataan ravintolisästä tai joissain tapauksissa esimerkiksi rautainfuusiolla suoraan suoneen. Jos näin toimitaan, saatetaan tehdä virheitä. Jotta rauta toimii osana ihmiskehon hienoa biokemiaa ja fysiologiaa, tarvitaan muitakin ravintotekijöitä, kuten aminohappoja, hivenaineita ja vitamiineja. Edellytys raudan asianmukaiselle toiminnalle elimistössä on se, että elimistöllä on riittävästi verenmuodostusta ja mm. kuljettajaproteiinien muodostusta. Rauta ei yksinään toimi hapen kuljettimena veressä. Hyvin usein puutteita on siis muistakin ainesosista kuin raudasta ja tämä tulisi huomioida! Miten?

Riittävä testaus

Ikävä kyllä,  moni lääkäri määrää rutiinikokeet epäiltäessä raudanpuutosta ja tähän ei useinkaan sisälly muuta kuin verenkuva. Jos hemoglobiini ja mahdollisesti sen lisäksi myös punasoluindeksit ovat viitteissä asia jää siihen. Jotkut lääkärit määräävät myös ferritiiniarvon mittauksen, mutta saattavat nojata siinä liikaa viitearvoihin. Nyt sitten pudotan pommin niille, joiden mielestä on edistyksellistä ja mullistavaa, että rautaa vedetään kaksin käsin sen perusteella että ferritiinitasot on alakanttiset. Ferritiinin mittaus ei ole se ykkostesti eikä sen perusteella tulisi vielä tehdää liikaa päätelmiä! Tarvitaan lisäksi muitakin kokeita. Väitän julkeasti, ettei ole olemassa yhtä yksittäistä ainoaa testiä, joka olisi riittävää raudanpuutoksen diagnostiikkaa. 

Ferritiiniä voi nimittäin virheellisesti nostaa jotkin sairaudet tai vaikkapa tulehdustila tai elimistön matala-asteinen tulehdus eli inflammaatio. Tätä asiaa ihmiset yleensä tuntevat jonkin verran. Mikä on vähemmän tunnettua on se, että ferritiinotasot voivat olla, ja usein ovatkin matalahkot, vaikka rautaa olisi elimistön käytössä tarpeeksi. Miten tämä voi näkyä kokeissa? Siten, että kun mitataan transferriinin saturaatio (TrFeSat), jossa osatutkimuksena tulee myös raudan (Fe) mittaus, nämä arvot ovatkin korkeahkot suhteessa ferritiiniin (ferrit). (Optimaaliset lukemat transferriinin saturaatiolle ovat eri lähteiden mukaan n. 25-35% ja raudalle 18-24 µmol/l. Kasvaimet tai tulehdukse voivat laskea raudan määrää, joten asiallista saattaa olla myös mitata TrR-arvo, joka kuvaa tilannetta vähän pidemmältä, n 3kk:n jaksolta.)

Jos tilanne on tämä, on mahdollista että raudan tankkaaminen ei riitä poistamaan oireita. Tilannetta voitaisiin havainnollistaa sillä, että läheisestä kaupungista,  jossa jonkin tehtaan työntekijät asuvat, työntekijät tulisi kuljettaa tehtaalle busseilla. Jos busseja ei ole tarpeeksi, ei auta rekrytoida lisää työntekijöitä, sillä bussien puuttuessa he ei pääse tehtaalle töihin. Tyhmää tankata rautaa, jos sille ei ole kuljettimia. Samoin tyhmää vain tankata rautaa, jos prosessilta jossa rautaa ja happea tarvitaan puuttuu vitamiineja ja hivenaineita. Tällöin tavallaan tehtaan työntekijöiltä (rauta) voi puuttua mm. koteja, jolloin he eivät voi muuttaa paikkakunnalle työskennelläkseen tehtaalla tai sitten tehtaalta puuttuu tuotantovälineistöä , työkaluja ja tiloja työntekijöille eli mm. energianmuodostukselta puuttuu tiettyjä ravintoaineita.

Usein tarvitsee kiinnittää huomiota ruoansulatukseen, ruokavalioon ja mahasuolikanavan toimintaan tai puuttua esimerkiksi runsaisiin kuukautisiin.  Jos verta on menetetty tai ravintoaineita puuttuu, voi olla joko raudan sijasta tai sen lisäksi fiksua huolehtia myös vitamiinien, hivenaineiden ja aminohappojen saannista. Tämä varmistaa riittävää verenmuodostusta luuytimestä ja sitä että elimistö tuottaa mm. raudan hyödyntämisessä ja muissa toiminnoissaan tarvittavat entsyymit ja kuljetusproteiinit ja soluissa kehon kaipaavan lämmön, energian ja proteiinisynteesin.

Jos verenkuvan mittauksissa havaitaan suurikokoisia punasoluja, voi kyseessä olla myös tiettyjen B-vitamiinien kuten B12, B6 ja B9 puutosta tai lisääntynyttä tarvetta. Varmistukseksi voidaan toki silloin mitata mm. B12- ja folaattitasot eli B9-vitamiinin tasot. On olemassa myös erilaisia mittauksia mm. verestä tai hiuksista, joiden avulla voidaan vielä tarkemmin päätellä mitä ravintoaineita puuttuu, mutta usein voi olla hyvä tehdä hoitokokeilua varmistamalla yleisesti ravintoaineiden saantia.

Vähän kokonaisvaltainen katsantokanta asiaan tuottaa usein paljon parempia tuloksia kuin vain yksi rautakoe ja sen perusteella joko raudan tankkaus tai siitä pidättäytyminen. Tarpeeton raudan tankkaaminen voi olla jopa haitallista ja jos ei huomioida muita ravintopuutoksia raudanpuutoksen ohella, jäädään usein väsyneeksi ja muutenkin oireiseksi. Sitten ihmetellään, että mikä ihme minua vieläkin vaivaa ja saatetaan käynnistää aikamoisen kalliit ja aikaavievät kierrokset erilaisten asiantuntijoiden vastaanotoilla.

Toki taustalla voi löytyä muitakin vaivoja ja sairauksia, mutta joskus apu löytyy yksinkertaisesti siitä että autetaan kehoa saamaan se mitä se tarvitsee, jotta sillä on olemassa kaikki "rakennustarvikkeet" itsensä tasapainottamiseen ja vahvistamiseen. Kaikki, ei siis pelkästään vain rauta.

Ravintoaineiden saannin varmistamista

Terveellinen ruokavalio on tietenkin kaiken perusta. Se, että syödään monipuolisesti, terveellisesti ja tarpeeksi on tärkeää. Verenmuodostuksen kannalta saamme tärkeitä aminohappoja kun saamme riittävästi proteiinia ja monipuolisista lähteistä. Liian yksipuolisesti toteutettu vegaaniruokavalio voi tässä suhteessa olla ongelmallinen, mutta myös sekaruokavalio on aminohappojen saannin suhteen ongelmallinen jos ruoka ei sula kunnolla.

Usein ruoansulatusta voidaan edistää seuraavin keinoin:
1. Pureskellaan ruoka kunnolla ja syödään rauhassa ja hyvillä mielin ja vältetään stressiä. Stressi heikentää ruoansulatusta.
2. Opetellaan yhdistelemään ruoka-aineita ja rytmittämään ruokailumme siten, että se edistää ruoansulatusta.
3. Ajoitetaan nesteen nauttiminen ruoansulatusta edistävällä tavalla.
4. Käytetään tarvittaessa ruoansulatusentsyymivalmisteita ja joissain tilanteissa suolahappovalmistetta edistämään ruoan sulamista.
6. Huolehditaan hyvästä mikrobitasapanosta suolistossa, koska suoliston mikrobeillakin on oma osansa ravintoaineiden tuottajina.

Vitamiineja, hivenaineita ja suojaravintoaineita saadaan syömällä monipuolisesti mm. siemeniä ja pähkinöitä, vihanneksia, marjoja ja hedelmiä. Myös kalassa ja lihassa on hivenaineita ja vitamiineja ja mm. maksaruoka on erityisen ravintoainepitoista. Kasveista erityisesti villivihannekset, spiruliina, idut, versot ja villimarjat ovat ravintoainetiheitä. On hyvä huomioida että kasvisproteiinipainotteinen ruokavalio ei sula kaikilla erityisen hyvin. Joillakin toimii paremmin paleotyyppinen sekaruokavalio. Olemme yksilöitä! 

Ravintolisäohjelma

(Tästä eteenpäin blogitekstissä myös kaupallisia osuuksia. Nauttikaa halutessanne täysin vapaasti ilmaisesta sisällöstä, mutta saa myös hyödyntää niiden nettikauppojen tarjontaa, joiden toiminnassa olen mukana. Kiitän etukäteen!)

Kun rautaa tarvitaan purkista, vaihtoehtoja on paljon. Syömällä mm. maksaruokaa ja nokkosta, voimme tukea raudansaantia. Ellei ole allergiaa tai yliherkkyyttä maitoproteiineille, myös ternimaitovalmisteista voi olla apua.

Itse rautaa on olemassa kapseleina, tippoina, nesteinä ja suihkeina. Jos haluat kokeilla mm. Puhdas+-sarjan rautaa, jossa on mukana myös C- ja B-vitamiineja tai Nordic Health Sprayn rautaa hyvin imeytyvänä suihkeena, niin Nordic Nutrishopin valikoimista saa koodilla nina10 10% alennusta. https://www.nordicnutrishop.fi/

Rauta kannattaa ottaa eri aikaan kuin runsaasti kalsiumia kuten maitotuotteita sisältävä ateria ja myöskin eri aikaan sellaisten ravintolisien kanssa, jotka sisältävät hiven- tai kivennäisaineita. Näitä ovat mm. magnesium- tai kalsiumvalmisteet, monivitamiini, tai sinkkivalmisteet.

Jalkeilla-shopin valikoimista suosittelen Klaire Labs-sarjasta kolmeakin tuotetta, joista usein raudanpuutteiset hyötyvät.

1. Klaire Labs Vital-Zymes Complete auttamaan ruoansulatuksessa. Samasta sarjasta löytyy myös pureskeltava (chewable) versio. Ruoansulatusentsyymejä voidaan ottaa aterian yhteydessä. Mahdollisesti paras hetki niiden ottamiseen on aterian keskellä, jolloin entsyymivalmiste menee mahalaukkuun muun ruokamassan keskelle. Herkimmät saattavat saada jonkinlaisia vatsavaivoja jos ottavat entsyyminsä juuri ennen ruokailua tai ruokailun jälkeen. Ruoansulatusentsyymivalmisteita voi käyttää pitkäaikaisestikin jos on aihetta epäillä ettei ruoansulatus ole ihan priimaa.

2. Klaire Labs MultiThera- tai VitaSpecrum-monivitamiinivalmisteet ovat terapeuttiseen käyttöön soveltuvia monivitamiinivalmisteita, joissa on kiinnitetty huomiota mm. siihen että B-vitamiinit ovat aktiivisessa muodossa. Monilla on nimittäin geeniperimä, jonka vuoksi he eivät pysty kunnolla hyödyntämään ei-aktiivisessa muodossa olevia B-vitamiinivalmisteita, jollaisia suurin osa B-vitamiinituotteista vielä nykyäänkin valitettavasti ovat.

On suositeltavaa nostaa annos purkin kyljessä suositeltavaan täyteen annokseen vähitellen, jakaa se usealle aterialla, pysyä täydellä annoksella maksimissaan esimerkiksi 3kk ja siirtyä sitten n 30% pienemmälle ylläpitoannokselle. Kun käytössä on monivitamiini, kannattaa myös varoa ettei saa muista käytössä olevista ravintolisistä liikaa joitakin ravintoaineita kuten seleeniä, sinkkiä, A-vitamiinia tai D-vitamiinia. Näiden saantia kannattaa tarvittaessa rajoittaa tai suhteuttaa monivitamiinista saadun määrän kanssa sopivaksi. Vahvasta monivitamiinista saa myös C-vitamiinia, joka auttaa erityisesti kasviperäistä rautaa imeytymään paremmin.

3. Jos taustalla on ruoansulatusongelmia, ravinnon heikkoa saantia tai imeytymistä, sairaudesta tai rasitustilasta toipumista ja yleistä heikkouden tunnetta, on aika hyvä toipilaan tuote myös laajakirjoinen aminohappovalmiste, joka poikkeaa mm. EAA-valmisteesta eli välttämättömät aminohapot sisältävästä valmisteesta siten, että siinä on myös niitä aminohappoja vapaina muotoina, joita elimistö periaatteessa pystyy valmistamaan muista aminohapoista itsekin. Laajakirjoisella tuotteella kuitenkin helpotetaan näitä elimistön prosesseja tarjoamalla näitä aminohappoja suoraan imeytyvissä vapaissa muodoissa ja monipuolisena kompleksina.

Tarvitsemme aminohappoja mm. aivojenja hermoston tueksi mm. hermovälittäjäaineiden muodostamiseen, DNA:n muodostamiseen, tiettyjen hormonien tuottamiseen, entsyymitoimintaan, kuljetusproteiineiksi, immuunijärjestelmän tarpeisiin ja elimistön rakenteisiin. Raudanpuutoksen ja rautafunktion kannalta aminohapot ovat tärkeitä mm verenmuodostuksen ja kuljetusproteiinien vuoksi (mm. hemoglobiini, transferriini, ferritiini)

Klaire Labs-sarjan laajakirjoinen aminohappovalmiste on nimeltään Amino Acid Complete. Sen päiväkohtainen saanti voidaan jakaa entsyymien ja monivitamiinin kanssa otettavaksi keskellä päivän pääaterioita.

Tästä linkistä tietoa Jalkeilla-shopista ja linkki shoppiin:http://jalkeilla.blogspot.com/p/jalkeilla-shop.html

Syy tärkeä selvittää

Voimme tankata rautaa, vitamiineja, hivenaineita ja aminohappoja maailman tappiin asti, mutta siinä ei oikein ole mieltä jos koko homma on ikäänkuin hölmöläisten peiton jatkamista. Miksi raudanpuute on ilmennyt ja onko yhä läsnä tekijöitä, jotka sitä aiheuttavat? Jotta ihminen saa pitää energiansa, voimansa, jaksamisensa, hänen täytyy saada voida pitää verensä ja rautansa.

Kuinka paljon mm. naisilla, joita kuukautiset heikentävät tai ihmisillä, joilla vaikkapa stressi on sekoittanut ruoansulatuksen ja suoliston olisi potentiaalia vaikka mihin, mutta heitä jarruttaa jaksamisen ongelma, joka johtuu mm. ravintopuutoksista, myös raudan puutoksesta?

-----------------------
Ruoansulatuskurssi

Nyt on vielä tätä kirjoittaessa torstai ja maanantaina alkaa kahden viikon intensiivikurssi ruoansulatuksesta. Minä olen tuon kurssin vetäjä. Jos olet kurssista kiinnostunut, tässä linkki, jossa lisätietoa:
https://holvi.com/shop/NinaSaine/product/a8d4f0a14e8ad359cc698fc308cecb24/