 |
| Kuva Mohamed Hassan Pixabaystä |
Törmään työssäni verrattain usein tilanteeseen, jossa kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastava on päätynyt yrittämään laihtumista ruokavalioilla, joissa hiilihydraatit joko lasketaan hyvin alas tai energian saantia rajoitetaan merkittävästi. Jollakulla tämä ehkä saattaa toimia, varsinkin ketoosiruokavalio (hiilarit tosi matalalla), mutta osa kilpirauhaspotilaista kokee ainakin alun onnistumisten ja "kuherruskuukauden" jälkeen hirvittävän väsymyksen ja kilpirauhasen vajaatoimintaoireiden pahenemisen.Voi seurata mm. seuraavan kaltaisia oireita: Uupumus, palelu, ummetus, säryt, masennus, ajatustoiminnan vaikeudet, vatsavaivojen lisääntyminen, ahdistuneisuus, painonhallinnan vaikeutuminen entisestään.
Mistä tämä voisi johtua, miten tilannetta voi pyrkiä korjaamaan ja mitkä ovat kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavan parhaat keinot painonhallintaan, jos liikapainoisuus uhkaa terveyttä?
Syyt
Terveilläkin kalorien rajoittaminen pitkäaikaisesti voi johtaa nk.säästöliekki-ilmiöön, eli elimistö yrittää pitää kiinni energiavarastoistaan, luulee, että nälänhätä uhkaa ja hidastaa aineenvaihduntaa, lämmöntuotantoa, proteiinisynteesiä ja energiantuotantoa. Kun ihminen saa hyvin niukasti ruokaa, hän ei välttämättä kovin herkästi kuole nälkään, jos saa edes jotakin, koska elimistöllä on keinonsa vähentää ravinnon tarvetta. Nälkiintyneet ihmiset esimerkiksi kehittyvissä maissa tai vankileireillä eivät usein menehty varsinaisesti nälkään, vaan siihen, että vastustuskyky pettää ensin ja erilaiset infektiot muodostuvat kohtalokkaiksi. Elimistöllä on keinonsa pyrkiä pitämään meitä elossa mahdollisimman pitkään kun ravinnon saanti muuttuu niukaksi. Toisaalta emme ole geneettisesti sopeutuneet siihen, että elämme tavalla, joka kerryttää isot määrät liikapainoa.
Kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavan keho tietenkin poikkeaa jonkin verran terveen ihmisen kehosta, vaikka kilpirauhashormonien päärää pyrittäisiin lääkityksellä korjaamaan normaalimpaan suuntaan. Tyroksiinilla eli varastohormonilla lääkityt eivät kuitenkaan ole usein ihan samoilla viivoilla terveiden kanssa, sillä terveiden ihmisten elimistö muodostaa myös suoraan aktiivista T3-hormonia. Tyroksiinilla lääkittyjen kehoon tulee pelkkää varastohormonia, josta kehon tulisi muuntaa aktiivista hormonia. Läheskään kaikilla tämä muunto ei ole tarpeeksi tehokas. Lisäksi lääkitysen annostelu on usein niukkaa, eikä riitä korvaamaan niitä määriä kilpirauhashormoneja, joita ihmisessä normaalisti syntyisi. Tästä seuraa se, että iso joukko vajaatoimintaa sairastavia pidetään oireisena. Yksi oireista on lihominen ja painohallinnan vaikeudet. Kun yritetään väkisin laihduttaa, keho pistää hanttiin.
Kun keho tuntee tarvetta pistää itsensä säästöliekille (se ei ymmärrä ihmisen pyrkimystä päästä eroon ylimääräisestä rasvakudoksestaan, koska tarve ihmiskunnassa on verrattain uusi. Aikaisemmin ongelma on ollut lähinnä ruoan riittävyys), se tekee sen aika pitkälle muuntamalla sitä, millaisia kilpirauhashormoneja siinä muodostuu. Varastohormonista T4 voidaan tuottaa aktiivista T3-hormonia, joka lisää soluissa lämmön ja energian tuotantoa ja proteiinisynteesiä. Ts.se lisää aineenvaihduntaa. Varastohormonista voidaan tuottaa myös rT3-hormonia (reverse T3, eli käänteinen T3). Se on kemialliselta muodoltaan samankaltainen kuin aktiivinen T3, mutta sillä ei ole soluissa aineenvaihduntaa lisäävää vaikutusta. Toisin sanoen se on nk. "jarruhormoni". Sen hajoaminen kestää paljon kauemmin kuin suhteellisen lyhyen aikaa toiminnassa olevan T3-hormonin, joten sen vaikutukset kestävät kauan, jopa useita viikkoja tai kuukausia. Jos hieman yksinkertaistan sitä, mitä näissä prosesseissa meissä tapahtuu, tämä on yksi syy, miksi säästöliekistä toipuu niin hitaasti.
Tilanteen korjaaminen
Tilanteen korjaamiseen vaaditaan aikaa.On palattava ruokavalioon, josta saadaan riittävästi energiaa. Minulla ei ole tarkasti tiedossa, miksi jotkut vajaatoimintapotilaat reagoivat myös ketogeeniseen ruokavalioon samoin kuin runsaaseen kalorivajeeseen, eli säästöliekillä. Usein ketoosiruookavalion sijaan toimii kuitenkin ihan loistavasti vähähiilihydraattinen ruokavalio, jossa on kuitenkin hieman tärkkelystä mukana. Esimerkiksi peruna pari, desi pari täysjyväriisiä tai vastaava määrä kypsiä juureksia. Myös hedelmiä voi olla kohtuullisesti. Muutoin ruokavalio nojaa riittävään määrään vihanneksia, marjoja, kuituja proteiinia ja terveellisiä rasvoja. Herkuttelujakin voi joskus olla, esimerkiksi kerran viikossa. Ruokavalion tulee olla sellainen, että sitä pystyy noudattamaan arjessa pitkiä aikoja ilman, että se käy liian hankalaksi. Sen tulee voida mukautua myös sosiaaliseen ympäristöön, jossa elämme. Riittävä joustavuus on käytännöllistä.
Riittävä energiansaanti, säännölliset ateriat, riittävä lepo, sopiva määrä liikuntaa tilanteeseen nähden, riittävä nesteen saanti. Nämä ovat usein kulmakivinä tilanteen korjaantumiseen. Aika auttaa paljon. On oltava kärsivällinen. Toipumiseen on hyvä varata aikaa ainakin puoli vuotta.
Jos kilpirauhasen vajaatoiminta on autoimmuunipohjainen, on usein gluteeniton ja maidoton, ainakin gluteeniton ruokavalio sellainen, josta monet raportoivat hyötyvänsä. Tämä on mm.funktionaalisen lääketieteen parissa yleistä globaalia tietoa ja laaja joukko vertaistukeen eri puolilla maailmaa järjestäytyneitä potilaitakin allekirjoittaa tämän. Syistä ei ole täyttä selvyyttä, mutta signaali on selvä. Suosittelen ainakin kokeilemaan, vaikka esimerkiksi tutkimusten jälkeen ei löytyisi keliakiaa. Kaikki ongelmat, joita gluteeni voi aiheuttaa, eivät näy yleisissä nykyisissä labrateisteissä, joita esimerkiksi terveyskeskuksen kautta järjestetään. Ongelma ei välttämättä näy myöskään koepaloissa, joita otetaan tähystyksen yhteydessä. Maitoallergiatestit voivat näyttää negatiivista, mutta jos tutkitaan vasta-aineita maitoproteiiniin kattavammin, niitä saattaakin löytyä. Terveydenhoidon piirissä määrätään yleensä hyvin suppeita vasta-ainetestejä.
Suurin pullonkaula voida paremmin sen jälkeen kun kilpirauhaspotilas on alkanut voida huonommin laihdutusruokavalion jälkeen on usein lääkitys. Tarvittaisiin isompaa annosta tai T3-hormonin lisäämistä hoitoon. Tämä ei usein onnistu Suomessa, sillä täällä mielestäni hyvin asennevikainen ja takaperoinen suhtautuminen muihin kuin tyroksiinilääkityksiin. Myöskään hiljattain voimaan tullut käypähoitosuositus kilpirauhasen vajaatoiminnan hoitoon ei ole hyödyllinen. Se jättää todennäköisesti satoja tuhansia ihmisiä Suomessa vääränlaiselle ja vajaalle hoidolle.
Jos onnistuukin saamaan T3-hormonia hoitoonsa, määrät ovat liian pieniä, koska halutaan TSH-hormonin pysyvän viitearvoissa, vaikka viitearvoja ei ole edes suunniteltu sellaista hoitoa varten, jossa on T3-hormonia mukana. On nimittäin täysin normaalia, että TSH laskee alle viitearvojen kun ollaan kilpirauhaslääkityksellä.
Jopa silloin kun lääkityksenä on pelkkä tyroksiini. T3-hormoni laskee TSH-hormonia tehokkaasti ja tämä tulkitaan sitten usein virheellisesti liikatoiminnaksi, vaikka mitattuna T3v eli vapaan aktiivisen kilpirauhashormonin määrä verenkierrossa olisi normaali tai jopa alakanttinen. Yleinen virhe lääkityksessä, jossa on mukana myös T3-hormonia on myös se, että yritetään samaan aikaan pitää T4v viitearvoissa. Näitäkään viitearvoja ei ole tarkoitettu tällaisen hoidon seurantaan. On täysin normaalia, että yhdistelmähoidolla, eli hoidolla jossa on mukana T4-hormonia ja T3-hormonia T4v:n eli vapaan tyroksiinin määrä veressä, on alempi kuin viitearvoissa.
Kehon ei tarvitse tuottaa TSH-hormonia tilanteessa, jossa hormonit tulevat purkista. TSH erittyy aivolisäkkeestä ja sen tarkoitus on piiskata kilpirauhasta tuottamaan hormonejaan.Sen eritys laskee kun hormoneja on riittävästi verenkierrossa, mutta se ei kuvasta liikatoimintaa, elleivät T3v ja T4v osoita liikatoimintaa, tai jos ei ole liikatoiminnan oireita. On mielestäni todella hälyttävää, että lääkärit eivät usein tutki liikatoiminnan oireita tai kysy niistä mitään. He perustavat liikatoiminta/liikalääkitysdiagnoosinsa pelkkään TSH-arvoon. Mielestäni tämä on todella outoa, sillä jopa lähihoitajaopiskelijoille opetetaan perusteet siitä, miten kilpirauhashormonit elimistössä toimivat. Niiden vähänkin syvällisempi ymmärtäminen ei pitäisi olla vaikeaa ihmiselle, joka on opiskellut lääkäriksi.
Koko kilpirauhasen vajaatoiminnan diagnostiikka ja hoito pitäisi ajatella uudelleen. Ehkä mielellään sellaisten ihmisten toimesta, joilla ei ole vanhakantaisen ajattelun taakkaa harteillaan.
Parhaat keinot "vajispotilaan" painonhallintaan
-Lääkitys kuntoon. Riittävä annostus, tarvittaessa riittävästi T3-hormonia lääkitykseen mukaan. Usein T4-hormonin osuus hyvässä hoitotasapainossa on korkeintaan 50µg, jotta jää riittävästi tilaa aktiiviselle T3-hormonilla, jota on usein hoidossa mukana vähintään 30µg vuorokaudessa jaettuna kolmeen ottokertaan. Tyroksiinia voidaan ottaa kerran päivässä. Sen puoliintumisaika on verrattain pitkä. T3-hormonia tulee jakaa useammin, koska sen puoliintumisaika on lyhyempi. Jos ottaa T3-hormonia vain kerran tai pari päivässä, olet todennäköisesti osan päivästä vajaatoiminnalla ja jos annos on liian iso, osan aikaa päivästä myös liikatoiminnalla.
-Perusasiat kuntoon. Stressinhallinta, riittävän kiireetön elämä, luontoyhteys, ystävät, rakkaat ihmiset, riittävä lepo ja uni, mielekästä tekemistä, säännölliset ruoka-ajat, riittävä nesteen saanti, sinulle sopiva määrä sopivaa liikuntaa
-Harkitse gluteenitonta ja maidotonta ruokavaliota. Usein erilaiset mallit nk paleo- luolamies- tai kivikausiruokavalioista toimivat erityisen hyvin.
-Tarpeeksi vihanneksia, marjoja, monipuolisesti eri proteiineja, kuituja, terveellisiä rasvoja
-Vähähiilarinen, mutta ei liian vähähiilarinen ruokavalio. Monilla toimii malli, jossa tärkkelystä on vain yhdellä aterialla päivässä. Kun ateriat koostetaan hyvin, usein riittää kaksi vähähiilarista ateriaa ja yksi ateria, esim.ilta-ateria, jolla on hieman tärkkelystä mukana. Tärkkelyksellä on monille vähän väsyttävä vaikutus.Siksi se sopii paremmin iltaan, eikä esim.lounaalle,jolloin ateriaa seuraa iltapäivällä väsymys kun haluaisi olla virkeimmillään.
-Ei mitään kuureja ja liian vaikeita ruokavalioita. Ei enempää kieltoja kuin on tarpeen. Sopiva joustavuus ja se, että lähtee heti rakentamaan ruokavaliomallia, jota voi ylläpitää pitkään, tuottaa ehkä tuloksia hitaanlaisesti, mutta suuremmalla todennäköisyydellä pidempiaikaisesti. Hitaampi laihtuminen on myös terveellisempää ja siinä pysyy paremmin mukana niin mieli kuin kroppa. Siksi myös kaikkia muutoksia ei välttämättä kannata tehdä kerralla.
-Jos vain mahdollista, pyri ylläpitämään lihasmassaa ja voimaa. Se edistää aineenvaihduntaa monellakin tapaa. Älä siis panosta liikaa esim. juoksemiseen ja muuhun kestävyysurheiluun, vaan jätä energiaa ja aikaa painoharjoittelulle. On se sitten kehonpainoharjoittelua kotona, kuntosaliharjoittelua tai vaikkapa pilatesta, jos se tuntuu sinun kehollesi sopivammalta. Epäterveet ja liian rajut tavat laihduttaa kuihduttavat usein lihaksia huonoin seurauksin. Jos käytät nk. laihdutuspistoksia kuten Ozempic, on erityisen tärkeää huolehtia siitä, etteivät lihakset pääse surkastumaan. Nämä pistokset eivä vapauta meitä tarpeesta syödä riittävästi, terveellisesti ja pitää huolta lihaskunnosta.
-------------
Suosittelen vertaistueksi liittymistä Suomen Kilpirauhaspotilaa ry-yhdistykseen. Se on täysin potilasvetoinen ja puolueeton yhdistys, joka ajaa kilpirauhaspotilaiden etuja ja jota kautta voi jäsenetuna saada mm. lääkärisuosituksia.
Mielestäni parhain tieto kilpirauhasen vajaatoiminnan hoidosta lääkitysten suhteen löytyy Paul Robinsonin kirjoista. Suosittelen aloittamaan kirjasta "The Thyroid Patien's Manual".
En saa rahallista hyötyä kummankaan tahon suosittelemisesta tässä blogissa, eikä niiden suosittelemista ole minulta pyydetty.
-------------
Vastuuvapauslauseke: En ole lääkäri. Lukijani eivät ole minuun hoitosuhteessa. Kirjoittamani tekstejä ei ole tarkoitettu kenenkään hoito-ohjeksi. On sinun ja lääkärisi vastuulla jos teette muutoksia esimerkiksi lääkityksiin tai ruokavalioon. Kirjoittamani on yksinomaan mielipiteeni ja olet itse vastuussa siitä mitä teet informaatiolla, jota tästä kirjoituksesta saat.
