Metsäterapiaharjoituksesta läsnäoloa ja itsetuntemusta

kuva: Pixabay

Menetkö ns. "tukka putkella"?

Ravitsemuksella, liikunnalla, mielekkäällä tekemisillä, hyvillä ihmissuhteilla ja riittävällä levolla saadaan aikaan hyvinvointia ja hyvää elämää.

Hyvin moni ihminen pitää kuitenkin itsensä liian kiireisenä. Heistä saattaa tuntua siltä, ettei sille voi mitään. Sellaista elämä nyt vaan on. Onko tämä totta? Entä jos onkin viisasta esittää muutama kysymys, kuten ”Mitä pakoilen turvautumalla suorittamiseen ja kiireeseen?” tai ”Mitä tapahtuisi, jos pysähtyisin tai hidastaisin tahtia? Putoaisiko taivas niskaani?

Onko kiireinen ja aktiivinen elämäntyyli sitten pahasta? Tätä kysymystä relevantimpi saattaisi olla: ”Onko tällainen elämäntyyli sinulle hyväksi ja oletko siihen tyytyväinen? Haluatko tätä? Olisiko muita mahdollisuuksia?

Monet asiakkaistani ovat uupuneita ja he kärsivät erilaisista terveysongelmista, kuten suolisto-ongelmat, hormonaaliset ongelmat, sairastelut, masennus, ahdistuneisuus, uniongelmat, muutokset painossa jne. Kun he kertovat minulle elämästään, saan usein tietää, etteivät he tunnu haluavan tai pystyvän antamaan itselleen yhtään aikaa vain olla, levätä ja kerätä voimia. Tällöin ravintoterapia voi auttaa heitä vain rajallisesti.

Useille heistä ajatus siitä, että olisi hetken aikaa vain tekemättä tai suorittamatta mitään ja vain ”laiskottelisi” tai olisi jollakin tapaa ”tuottamaton” tai ”hyödytön” yksilö on ahdistava, pelottava ja vastenmielinen. Ajatus päivästä sohvalla katsellen televisiota niin ettei tee edes kotitöitä tai valmista itse ruokaansa tuntuu absurdilta. Niinpä kun elämä käy tarpeeksi kuormittavaksi, kroppa tekeekin päätöksen ihmisen puolesta ja esimerkiksi sairastuu niin että päätyy sitten sinne sohvan pohjalle kipeänä pakosta eikä vapaaehtoisesti.

Meiltä saattaa unohtua, että ihmisen elämään kuuluu myös lepoa, joutilaisuutta ja palautumista. Emme ole koneita. Joutilaisuus ei anna vain meidän kehollemme mahdollisuuksia toipua arjen rasituksista vaan myös mielellemme. Ihmisen kuuluu voida levätä tarpeeksi eikä lepoa ole pelkästään vain nukkuminen. Mieli rasittuu, jos ei ole juuri koskaan riittävästi aikaa vain pysähtyä olemaan rauhassa. Stressaannumme, vaikka emme aina tunnista sitä, että olemme stressaantuneita.

Tällainen stressi ja levon ja joutilaisuuden puute alkaa kuitenkin näkyä mm. siinä, ettemme ajattele enää niin kovin selkeästi. Ilmenee myös erilaisia fyysisiä oireita. Myös luovuus, tuotteliaisuus ja ongelmanratkaisukyky vaativat välillä joutilaisuutta ja hiljentämistä. Uskotko tämän?

Joutilaisuus- läsnäolo- ja pysähtymisharjoitus metsässä 

Tutustuaksesi ja tutkiaksesi omaa tilannettasi edellä kirjoitetun valossa, olen kehittänyt pienen yksinkertaisen harjoituksen. Sitä varten tarvitset puoli tuntia aikaa metsässä luonnon helmassa yksin ilman kiirettä. Laita myös kännykkä sellaiseen tilaan, jossa siitä ei kuulu minkäänlaista ääntä eikä se edes värise. Jos mukanasi on eväitä, syö ne ennen tai jälkeen harjoituksen, ei sen aikana.

Tarkoitus on käyttää kaikkia aisteja ja havainnoida sekä itseä, että ympäristöä, tulla sekä ympäristöstä, että itsestäsi tietoiseksi ja olla läsnä hetkessä. Istu tai seiso paikoillasi ja tunnustele miltä ympäristössä jokin, kuten kivi, puunrunko tai sammal tuntuu kädessä. Haistele miltä metsässä tuoksuu ja mitä kuulet ympärilläsi. Miltä metsässä näyttää, mitä värejä siellä havaitset ja millaisia kasveja ja erilaisia muotoja siellä on. Käytä kuhunkin aistiin ja ympäristöösi keskittymiseen useita minuutteja.

Käy myös rauhassa mielessäsi läpi kehoasi ja sitä miltä sen eri osissa tuntuu. Havaitsetko tuntemuksia vatsassa, tuntuuko lihaskireyksiä, miltä kengät tuntuvat jaloissa, onko sinulla sopivan lämmin vai onko kylmä tai kuuma jne. Havainnoi myös millaisia ajatuksia, tunteita ja oivalluksia nousee mieleesi. Jos ajatukset yrittävät karata esimerkiksi huoliin tai tekemättömiin töihin, palaa takaisin hetkeen havainnoimaan ympäristöä, itseäsi, ajatuksiasi ja tunteitasi. Keskittyminen hengittämisestä havainnoimiseen tai vaikka se miltä jalkapohjasi tuntuvat kengissäsi palauttavat sinut välittömästi nykyhetkeen.

Kun puoli tuntia on kulunut, jää vielä hetkeksi kirjaamaan ylös oivalluksiasi ja tuntemuksiasi. Niitä voi nousta mieleesi myös jälkeenpäin. Kirjaa nekin ylös. Aluksi harjoitus tai jopa ajatus siitä voi tuntua vastenmieliseltä, oudolta tai hankalalta, mutta arvelen että juuri se on merkki siitä, että saatat tarvita enemmän pysähtymistä, lepoa, läsnäoloa ja hiljentymistä arjessasi.

Harjoitusta voi käyttää niin rentoutumiseen, palautumiseen, kiireen katkaisuun, kuin itsetuntemuksen ja tietoisuuden lisäämiseen. Metsäharjoitus voi olla kertaluonteinen tai usein toistettava ja vaikka se aluksi tuntuisi stressaantuneesta ja kiireistä elämää viettävästä hankalalta, sitä voi alkaa kaipaamaan, samoin kuin metsän hyvää tekevää vaikutusta muutoinkin.

Löydät runsaasti lisätietoa hakemalla netistä aiheesta esimerkiksi hakusanoilla "metsän rentouttava vaikutus tutkimus"

P.S. Saatat ajatella, että "Joo, kyllähän minä liikun luonnossa. Tämä harjoitus on mulle turha". Hiljentyminen yksin ilman, että on esimerkiksi koira mukana, suorittaa siellä metsässäkin jotain kuiten kerää marjoja tai kävelee kovaa vauhtia saattaa silti olla ihan uusi asia. Suosittelen kokeilemaan. Se on erilaista!

Kuituisa VHH marjajugurtti ja ravintoterapeutin tunnustuksia

kuva:Pixabay

Itsellä on käytössä suhteellisen vähähiilihydraattinen ruokavalio, koska painoni nousee erittäin herkästi. Näin on ollut teini-ikäisestä asti ja epäilen asian liittyvän mm. sairastamaani polykystisiin munasarjoihin. (PCOS) Aikanaan painoni pysyi helpoiten terveellisissä lukemissa vähähiilihydraattisella ruokavaliolla. Iso merkitys oli myös sillä, että kilpirauhaslääkkeeni vaihdettiin minulle oikeanlaiseksi ja toimivaksi. Ns. tavallinen ruokavalio aiheutti kovaa himoa makeaan ja tärkkylyksiin ja väsytti ja niin se tekee tänäkin päivänä.

Nykyään en voi munuaissairauteni ja kilpirauhasen vajaatoiminnan takia noudattaa VHH-ruokavaliota kovin täydesti ja käytössä on myös jonkin verran tärkkelystä ja joskus herkuttelen sokerillakin. Oloni menee erittäin huonoksi, jos en saa ravinnostani tarpeeksi energiaa. Isoa määrää rasvaa ei kuitenkaan maha kestä ja munuaissairauden takia minulla on neste- suola ja proteiinirajoitus. On siis tehtävä kompromisseja. Tällä hetkellä munuaisten suojeleminen on ykkösprioriteetti, vaikka olen sitten vähän isokokoisempi daami.

Minun on myös pakko myöntää, että vaikka olen itse ravitsemuksen ammattilainen, minun oma kamppailuni liittyy tunnesyömiseen. Olen hyvin herkkä ja tunteellinen ihminen, toisinaan hyvin analyyttisen ja rauhallisen kuoreni alla. Kun elämässä on stressaavia ja vaikeita aikoja, olen ainakin tähän asti reagoinut tavalla, joka johtaa painon nousemiseen ja epäviisaaseen tapaan syödä. Ehkä opin joskus tässä suhteessa kypsemmällä tavalla toimivaksi ihmiseksi. Toisaalta armollista on myös hyväksyä sekä oma, että toisten keskeneräisyys. Meillä kaikilla on omat heikkoutemme ja ominaisuutemme. Siksi ehkä kuitenkin sitten myös ymmärrän samoja haasteita kokeneita asiakkaitani.

Minusta hyvä kompromissi omassa tilanteessa ja ehkä monen muunkin tilanteessa voi olla se, että hyödyntää VHH-ruokavaliota siten, että pyrkii pitämään osan päivän aterioista vähähiilihydraattisina. Väitän, että se edistää painonhallintaa, verensokerisäätelyä ja virkeyttä, sekä auttaa siinä että lautaselle mahtuu enemmän vihanneksia ja marjoja. Useimmilla meistä ei ole tarvetta noudattaa jotakin erityisruokavaliota ainakaan ns. liian tiukkapipoisesti. Syömisensä on hyvä pyrkiä järjestämään siten, että homma toimii pitkäaikaisesti myös käytännön elämässä, ei vain erilaisina kuureina.

Halusin jakaa tähän helpon ja maukkaan, suhteellisen VHH ateriavinkin, joka sopii vaikkapa aamiaiseksi.

Kuituisa marjajugurtti

-3 dl marjoja (tuoreita tai sulaneita tai lähes sulaneita pakastemarjoja. Kokeile erilaisia ja tee marjasekoituksia!)
-3 dl maustamatonta jugurttia (maidottomalla ruokavaliolla olevat voivat laittaa 3 rkl proteiinijauhetta ja 2 dl kookosmaitoa tai kookoskermaa)
-1 tl psylliumia tai 0,5 tl omenapektiiniä (ei pakollinen)
-2 rkl chiansiemeniä tai pellavansiemeniä
-1 rkl vehnänalkioöljyä, kameliaöljyä tai pellavansiemenöljyä

Ainekset sekoitetaan yhteen ja soseutetaan sauvasekoittimella. Makeuttaa voi esimerkiksi parilla tipalla steviaa. Jos haluat tuunata jugurttia, mukaan sopii moni sellainen terveellinen ainesosa kuin smoothieenkin. Kokeile lisätä mukaan esimerkiksi 1rkl kollageenijauhetta, 1 rkl lesitiiniä, ripaus jauhettua nokkosta, ripaus jotakin muuta viherjauhetta tai vaikkapa lakkakääpä- tai pakurikääpätippoja.

Kollageenijauhe sisältää tärkeitä ravintoaineita, jota oma kehomme voi käyttää kollageenin tuotantoon. Kollageeni on elimistön joustavaa proteiinia ja sitä on meissä mm. ihossa, sidekudoksessa, ikenissä, rustossa, jänteissä ja lihaskalvoissa. Lesitiini sisältää fosfolipidejä, joita on elimistössä mm. solukalvoissa, aivoissa, hermostossa ja sappinesteessä. Nokkonen on yksi planeetan monipuolisimmista ja ravintorikkaimmista kasveista. Lakkakääpä ja pakurikääpä ovat paljon tutkittuja ja tunnettuja kasvirohdoksia immuunipuolustuksen tueksi.

Voit koristella oman annoksesi kourallisella marjoja ja pähkinöitä. Pähkinät tuovat annokseen lisää ruokaisuutta ja nälkä pysyy kauemmin loitolla.

Oletko raudanpuutteinen?

 

Ravintoterapeuttina yksi aihepiiri, johon olen erityisesti perehtynyt, on raudanpuute. Olen perehtynyt aiheeseen omien kokemusten ja vertaistuen kautta ja lisäksi siksi, että aihe on tärkeä ja ajankohtainen. Raudanpuute on yleinen ihmisten elämänlaatua heikentävä vaiva. Koska en ole lääkäri, en diagnosoi sairauksia enkä määrää enkä muuta heidän lääkityksiään. Ravintoterapeutilla käyminen ei koskaan korvaa lääkärin antamia tutkimuksia ja hoitoja. Olen kuitenkin sitä mieltä, että ravintoterapia voi olla erinomainen tukihoito raudanpuutteisille.

Raudanpuutteen tyypillisiä oireita ovat mm. uupumus, heikko rasituksen sieto, hengästyminen pienestäkin liikunnasta, heikentynyt ihon ja kynsien kunto. Raudanpuutteinen voi näyttää kalpealta ja myös nk. levottomien jalkojen oireyhtymä saattaa liittyä raudanpuutokseen.

Kun ihmistä halutaan hoitaa kokonaisvaltaisesti, raudanpuutoksen kohdalla on tärkeä selvittää mistä raudanpuutos johtuu ja mitä muita mahdollisia ravintoaineiden puutoksia ihmisellä voi olla. Omassa työssäni olen havainnut selvästi, että raudanpuutos on harvoin ainoa ravintoaineen puutos ja koska rautaan liittyvät biokemialliset tapahtumat kehossa tarvitsevat myös lukuisia muita ravintoaineita toimiakseen hyvin, ei kaikkein optimaalisin ratkaisu usein ole vain ottaa rautavalmisteita purkista. Se ei usein riitä poistamaan elämää haittaavia oireita.

Raudanpuutoksen syyt voivat olla hyvin yksilölliset. Raudanpuutos voi johtua esimerkiksi. runsaista kuukautisista tai muista syistä johtuvasta verenhukasta, stressin, sairauden, iän tai lääkitysten aiheuttamasta heikentyneestä ruoansulatuksesta (jolloin on tavallista, että kärsitään monista muistakin ravintopuutoksista), tai vajaa- tai virheravitsemuksesta.

On valitettavan tavallista, että raudanpuutosta tutkitaan puutteellisesti. Jotta saadaan riittävän selkeä käsitys tilanteesta, tarvitaan riittävä määrä tärkeitä laboratoriokokeita, kuten pvk eli pieni verenkuva, transferriinin saturaatio (sisältää osatutkimuksena seerumin raudan ja transferriinin määritykset) eli TrFeSat ja ferritiinin. Pelkkä pienen verenkuvan (sisältää mm. nk. punasoluindeksit ja hemoglobiinin mittauksen) ja ferritiini mittaus eivät välttämättä tuota riittävän kokonaisvaltaista informaatiota nimenomaan ravintoterapian tueksi. Ruoansulatuksen puutteellisuutta tai vajaaravitsemusta epäiltäessä on hyvä mitata myös prealbumiini. Vaikka en ravintoterapeuttina tee diagnooseja, laboratoriotutkimusten tulokset auttavat minua päättelemään, millaisia suosituksia teen ravitsemuksen ja ravintolisien suhteen. Ohjaan asiakkaani tarvittaessa myös lääkärin vastaanotolle.

Ota rohkeasti yhteyttä sähköpostitse (ninni ät nimda piste fi), jos haluat varata ajan. Vastaanotot tapahtuvat videopuhelujen tai tarvittaessa tavallisten puhelujen välityksellä, joten sinun ei tarvitse matkustaa tapaamaan minua kasvotusten. Lisätietoja vastaanotostani löytyy Jalkeilla-blogistani:

http://jalkeilla.blogspot.com/p/vastaanotot.html

Fiksuja kompromisseja ruokavalioon

Hyvin monet ihmiset ei jaksa, viitsi tai halua syödä koko ajan tosi terveellisesti. Se vain on fakta. Ihmisillä kun on elämässään muutakin kuin terveysasioiden ja terveellisen ruoan miettiminen. Välillä halutaan helppoa ja nopeaa ja mieluiten halpaakin ja välillä halutaan herkutella lempiherkuilla.Toisaalta, ei tarvitse olla olemassa kaksi ääripäätä: Aivan törkeleellisen epäterveellisesti syövät possut tai hifistelevät terveysnatsit. Ei. Mikä kenellekin on riittävän hyvää syömistä on henkilökohtainen asia. Kenellä muka olisi valta päättää miten meidän pitäisi syödä? Se on jokaisen oma asia ja monille myös aika herkkää aluetta.

Useille meistä on suorastaan kipeä asia, että on kyllä halua syödä terveellisemmin, mutta tuntuu, ettei siihen vain pysty. Yrityksiä saattaa olla kymmeniä tai jopa satoja elämän aikana. Voisiko yksi syy olla siinä, että ollaan liian ehdottomia? Voisiko puolestaan ratkaisu olla siinä, että söisi kohtuullisen terveellisesti ja välillä saisi myös herkutella? Miten se voisi onnistua? Tässä muutamia ehdotuksia:

1. Valitse muutama viikonpäivä, jolloin panostat erityisesti terveelliseen ruokaan ja jolloin syöt niin terveellisti kuin osaat, pystyt, ottaen huomioon myös rahatilanteesi. Muina päivinä voi olla sitten ehkä vähän vapaampaa. Ole joustava ja merkkaa tarvittaessa kalenteriin vaihtoehtoiset terveysruokapäivät, jos tavanomaiseen terveellisen ruoan päivääsi osuu jokin meno tai tapahtuma, jonka vuoksi et voi toteuttaa terveysruokapäivääsi.

2. Kokeile noudattaa nk. 80/20 sääntöä, jossa 80% aterioista on terveellisiä ja 20% aterioistasi voi olla myös jotakin ei niin terveellistä. Tällöin voi aivan hyvin myös muutaman kerran viikossa ns. herkutella tai päästää itsensä helpolla.

3. Sisällytä jokaiselle aterialle terveellisiä elementtejä, kuten vihanneksia, marjoja, kuitulähteitä, proteiinia ja terveellisiä rasvoja. Tällöin jää vähemmän tilaa terveyden kannalta heikommille vaihtoedoille. Riittävä kuidun syönti aterialla myös hidastaa aterian sisältämän sokerin tai tärkkelyksen imeytymistä ainakin jonkin verran. Kuitu ja proteiinit auttavat myös ylläpitämään kylläisyyden tunnetta. Kun syöt säännöllisesti, riittävästi ja aterioillasi on terveellisiä ruokia, se voi estää sinua kaipaamasta usein ja isoja annoksia mm. runsaasti sokeria, tärkkelystä ja epäterveellisiä rasvoja sisältäviä ruokia.

Tässä esimerkkejä, miten monille hyvin tavanomaisista aterioista tuunataan helposti astetta terveellisempiä:

Maksalaatikko

alkuperäinen versio: Kaupan maksalaatikko kumotaan lautaselle ja laitetaan pariksi minuutiksi mikroon. ehkä puolukkahilloa pari ruokalusikallista päälle ja ääntä kohden. Hyvää tässä ateriassa on se, että nälkä lähtee ja saa vähän proteiinia ja maksan mukana A-vitamiinia ja muitakin ravintoaineita. 

uusi versio: Puolikas maksalaatikosta lämmitetään mikrossa. Sen kanssa syödään salaattia, jossa on kourallinen parsakaalin ituja (myydään kaupassa silmusalaatin nimellä), kourallinen hapankaalia, kourallinen pähkinöitä ja kourallinen kirsikkatomaatteja. Kastikkeeksi 1 rkl extra virgin oliiviöljyä ja 1 rkl omenaviinietikkaa. Maksalaatikon päälle pari rkl puolukoita

Pitsa

alkuperäinen versio: Tehdään tai tilataan pitsa ja ahdetaan kokonainen iso pitsa naamaan

uusi versio: Tehdään tai tilataan pitsa, josta syödään puolet ja toinen puoli säästetään seuraavalle aterialle tai pakastetaan. Jos teet itse pitsan, laita täytteeksi rasva- ja proteiinipitoisten ainestin lisäksi myös vihanneksia, kuten tomaatti, paprika, sipuli ja valkosipuli. Makuelämys on usein parempi kun vihannekset pilkkoo tarpeeksi pieniksi kuutioiksi tai riittävän ohuiksi suikaleiksi. Pitsaa ennen syödään värikäs ja ravintoaine- ja antioksidanttipitoinen alkusalaatti. Siinä voi olla esimerkiksi tomaattia, kurkkua, salaattia, tuoretta persiljaa ja rucolaa, kourallinen auringonkukan siemeniä, ihan ohueksi leikattua punakaalta ja punasipulia, sekä ituja. Kastikkeeksi esim. loraus oliiviöljyä ja sitruunamehua.

Puuro

alkuperäinen versio: Keitetään jokin puuro veteen tai maitoon, lisätään vähän suolaa ja voita ja sitten naamariin.

uusi versio: Keitetään puuro ja jätetään se hieman löysäksi, eli laitetaan tavanomaista vähän enemmän nestettä. Tämä siksi, että puuroon lisättävät chian siemenet turpoavat ja imevät itseensä vettä. Valmiiseen puurolautaseen lisätään pari desiä marjoja ja 1 rkl chiansiemeniä. Marjoista saa kuituja, elektrolyyttejä, vitamiineja, hivenaineita ja antioksidantteja ja chiansiemenistä kuituja. Pyri suosimaan arjessasi täysjyväpuuroja niiden kuitupitoisuuden vuoksi.

Muita ideoita terveellistämään ruokaa:

Alkupalaksi tai jälkiruoaksi marjasmoothie

Laita tilkka vettä, pari desiä marjoja, kuituja (esim. 1 rkl akaasiakuitua, 2 tl psylliumia, 1 tl omenapektiiniä, 2 rkl chiansiemeniä tai 2 rkl pellavansiemeniä) ja pieni pala tuoretta inkivääriä blenderiin ja surauta smoothieksi. 

Tyrkkää ruokiin terveellisiä ainesosia

Monet yrtit, mausteet ja villiyrtit ovat huipputerveellisiä. Sisällytä ruokiisi mm. kuivattua nokkosta, merilevärouhetta, valkosipulia, mustapippuria, kurkumaa tai inkivääriä.

Piilota ruokiin vihanneksia

Jos vihannekset eivät ole sinun tai lapsiesi herkkuruokaa, niitä voi piilottaa ruokiin. Voit vaikkapa keittää tomaattimurskan kanssa sipulia, kesäkurpitsaa, valkosipulia, porkkanaa, yrttejä, yrttisuolaa ja mausteita ja surauttaa koko komeuden sileäksi sauvasekoittimella. Syntyy pasta- tai jauhelihakastike, josta kukaan ei osaa arvata mitä kaikkea se sisältääkään. Ruokaan voit piilottaa myös mm. paprikaa, kukkakaalia tai parsakaalia. Myös lihapullataikina on hyvä kohde erilaisille piilotettaville kasviksille. Keitä ja mausta ne ensin, soseuta ja laita lihapulla- tai lihamureketaikinaan.

Piilota ruokiin marjoja

Lapset eivät välttämättä innostu marjoista, mutta haluaisivat pirtelöä. Silloin tällöin se voi olla ihan ok ja heille voi kelvata myös vaniljajäätelöstä, maidosta ja marjoista tehty pirtelö. Miten mahtava tilaisuus syöttää lapsille marjoja, kuten mustikkaa, mansikkaa ja mustaa viinimarjaa! Mukaan voi saada myös kuitulähteenä huomaamattoman makuista omenapektiiniä, joka toimii myös sakeuttajana. Tällöin jäätelöä menee vähemmän ja nestettä suhteessa enemmän. Sama idea toimii toki myös lapsenmielisiin aikuisiin.

Terveellisiä ainesosia smoothieen

Jos pidät tapanasi tehdä silloin tällöin, jopa joka päivä itsellesi smoothien, saa sinne tuupattua vaikka mitä terveellistä. Se auttaa tilanteessa, jossa päivän muut ruoat eivät välttämättä ole täysin mallikelpoisia ravitsemukselliselta sisällöltään. Smootieen voi mm. lisätä E-vitamiinipitoista vehnänalkioöljyä tai muita terveellisiä öljyjä kuten kameliaöljy. Tutustu myös lesitiiniin, kollageenijauheeseen ja erilaisiin kuitujauheisiin. Smoothieen saa myös helposti menemään päivän marja-annos, esim. 2-3 dl ja myös mm. porkkanaa tai avokadoa. Nopeuttaaksesi smoothien tekoa voit myös sekoittaa kuivista aineksista oman valmiin seoksen. Myös marjoista voi tehdä pakastimeen valmiita seoksia smoothieen. Miltä kuulostaisi marjaseos, jossa on metsämustikkaa, puolukkaa, tyrniä ja mustaa viinimarjaa?

Puolita annoksia ja lisää terveellisiä ainesosia

Millainen on olo kun on syönyt valtavan satsin kebabia ranskanperunoilla? suurimmalla osalla meistä varmasti aika ähky, turvonnut ja väsynyt. Jaa annos kaverin kanssa ja syökää ensin alkusalaatti ja jälkiruoaksi marjasmoothie. 

Facebook poisti aminohappotekstini

Facebook poisti aminohappoaiheisen tekstini, joka oli ollut Facebook-ryhmäni tiedostoissa jo useita vuosia. Oli kuulemma roskapostia ja yhteisönormien vastaista. Julkaisen tekstin tässä. 

MIELENTERVEYS JA AMINOHAPOT

Saamme aminohappoja ruokamme proteiineista. Aminohappoja tarvitaan kehon rakenteisiin, tiettyihin hormoneihin, entsyymeihin, aivojen välittäjäaineisiin, veren kuljetusproteiineihin, DNA:han ja proteiinisynteesiin soluissa ja moneen biokemialliseen tapahtumaan kehossa.

Eri proteiiniruoissa on erilainen aminohappokoostumus. Eläinperäisistä proteiineista saa usein melko täysipainoisesti ja helposti riittävän monipuolista settiä aminohappoja. Vegaaniruokavaliossa pitää olla tarkkana että ruokavaliossa on riittävän monipuolisesti eri kasviproteiinilähteitä. Vaikeuksia voi tulla varsinkin jos viljat tai palkokasvit tai molemmat tuottavat ongelmia suolistolle tai immuunipuolustukselle.

Mielenterveyden kannalta sekä hormonitoiminta, että hermoston ja aivojen hermovälittäjäaineet ovat aminohappojen saannin kannalta todella tärkeitä. Tiedätkö muuten mitä? Stressi heikentää ruoansulatusta ja vaikka stressin aikana huolehtisit proteiinilähteiden saannista ruokavaliossa, saatat jäädä vajaaksi tietyistä aminohapoista jos ruoka ei sula kunnolla! Tällöin avuksi saattaa tulla ruoansulatusentsyymit ja suolahappo. Kaisa Jaakkola on blogissaan kirjoittanut melko täydellisen ohjeen suolahapon tarpeen testaamisesta. Huomaathan, että ulkomailta ei saa tilaa suolahappoa vaikka sitä Suomessa saakin olla myynnissä luontaistuotekaupoissa ja luontaistuotteiden verkkokaupoissa. http://kaisajaakkola.com/2012/02/vatsahappotesti/

Jos suolisto on heikossa kunnossa, jos epäilet ettet ole saanut ravinnosta riittävästi aminohappoja tai jos olet heikkokuntoinen tai toipulas niin aminohappoja kannattaa käyttää laajakirjoisena vapaissa muodoissa ravintolisinä. Niitä on saatavina sekä jauheina, että kapseleissa. Suomessa myydään lähinnä välttämättömiä aminohappoja urheiluravinteena (EAA eli essential amino acids), mutta itse pidän laajakirjoisempaa sellaisena jota elimistö pystyy paremmin käsittelemään varsinkin kun maksan ei tarvitse niin paljoa muuntaa eri aminohappoja toisiksi aminohapoiksi. Puolet kahdestakymmenestä elimistölle välttämättömästä aminohaposta on sellaisia, jotka tulee saada valmiina ja jota elimistö ei pysty itse valmistamaan. Muita pystytään valmistamaan elimistössä, mutta kuten todettu, tulapäisesti voi olla hyvä ottaa laajakirjoisempaa valmistetta tukemaan elimistön toimintoja ja toipumis- ja parantumisprosesseja.

Aminohappoja voi ottaa ravintolisinä myös yksittäisinä. Levottomuuteen ja unta antamaan voi kokeilla mm. teaniinia tai tauriinia ja unta antamaan myös tryptofaania tai siitä muunnettua melatoniinin esiastetta 5-htp:tä. Näitä viimeksi mainittuja ei kannata käyttää jos käytössä on serotoniinin takaisinottoon perustuva masennuslääke, sillä vaarana on serotoniinimäärien kasvu liian isoksi, sillä näistä aminohapoista muodostuu kehossa myös serotoniinia melatoniinin lisäksi.

Masennuksen yhteydessä on totuttu puhumaan lähes yksinomaan serotoniinista, vaikka puutteita aivokemian suhteen on aivan yhtä usein myös dopamiinista ja mm. endorfiineista. Aminohapoista dopamiinin ja endorfiinin toimintaa voi tukea fenyylialaniinivalmisteella. L-muotoisena (L-phenylalanine) se sopii usein henkilöille jotka ovat hyvin uupuneita ja innottomia, D-muotoisena (olen onnistunut löytämään tässä muodossa vain Iherbin nettikaupasta) se toimii myös niille jotka kärsivät herkästi levottomuudesta ja ahdistuneisuudesta. Tällaisille henkilöille L tai DL-muotoinen fenyylialaniini (DLPA) voi olla ahdistuneisuutta ja levottomuutta lisäävä. Endorfiininpuutteisella on usein ahmimista ja pakottava tarve saada hemmotella itseään herkkuhetkillä. Serotoniininpuutteisella on usein sen sijaan kova itsekuri ja tarve hoivata ja puolustaa heikompien oikeuksia, esim. eläinten.

Tryptofaanista myös sen verran, että joillain se toimii rauhoittamaan ja unta antamaan paremmin kuin 5-HTP eli 5-hydroksitryptofaani, vaikka 5-HTP onkin biokemiassa lähempänä tuotantoketjussa varsinaista melatoniinia tai serotoniinia.

Jos masentuneisuuteen ja uupumukseen liittyy alentunut kilpirauhashormonitaso, saattaa joissain tilanteissa avuksi tulla myös tyrosiini, joka on kilpirauhashormonien lähtöaine. Tämä sopii usein siinä vaiheessa kun potilas on hyvin väsynyt ja flegmaattinen ja haluaisi levätä ja nukkua paljon ja on aloitekyvytön. Tyrosiini on kuitenkin myös katekoliamiinien kuten adrenaliinin lähtöaine, joten tyrosiini saattaa myös nostaa sykettä ja tuoda levottomuutta ihmisillä, joilla on valmiiksi paljon adrenaliinintuotantoa. Joskus tyrosiinin ottamisen jälkeen tullutta levottomuus- tai ahdistuneisuustilaa tai sykkeen nousua erehdytään luulemana tilaksi, jossa kilpirauhashormonia on elimistössä liikaa, vaikka kyseessä olisikin katekoliamiinien voimakas erittyminen.

Aminohappotasoja voidaan mitata esim. sormenpäästä otettavalla veritippatestillä, joka voidaan tehdä kotona. Tällaista testiä saa mm. niiden ammattilaisten kautta, joilla on käytössää Nordic Laboratoriesin modernin lääketieteen testit. Toisaalta paljon voidaan päätellä myös haastattelemalla, kartoittamalla ruokavaliota ja ruoansulatusta ja mielialojen laatua. Suomen Terveysopisto Saluksesta valmistuneiden ravintoterapeuttien koulutukseen aminohappoterapia kuuluu pakollisena, joten kaikki Saluksen diplomiravintoterapeutit hallitsevat sen.

Laajakirjoisia aminohappovalmisteita löytyy kapseleina Jalkeilla-shopista Biocaren ja Klaire Labsin sarjasta ja lisäksi amino happojen (amino acids) kohdalta löytyy myös jauhemaisena ja yksittäisinä aminohappovalmisteita. Iherbistä saa myös tosiaan L-muotoista fenyylialaniinia. On hyvä huomioida että 5-htp on valmiste jota ei saa tilata ulkomailta vaikka sitä myydäänkin suomalaisissa nettikaupoissa ja luontaistuotekaupoissa, samoin oli siis myös suolahapon laita.

Suolahappovalmisteeksi suosittelen Lootuskaupan Hulda Clarkin sarjan 350mg:n kapselia, jossa on hyvä hintalaatusuhde.

Kotimaassa hyviä laajakirjoisia ruoansulatusentsyymivalmisteita on mm. Enzymedigan Digest Gold, Natura Median Monizym 10 ja Jalkeila- shopista löytyy ulkomaan valikoimien helmi, Klaire Labs-sarjan Vital Zymes Complete

Sekä suolahappoa, että ruoansulatusentsyymiä on paras ottaa joko heti aterian päätyttyä tai vielä suositellummin aterian keskellä siten että kapseli alkaa sulaa mahalaukussa ruokamassan keskellä. Kohentunut ruoan sulaminen ruoansulatuskanavassa edistää myös suoliston tasapainoa ja suoliston seinämän kuntoa, jolla on niinikään mielenterveyteen tärkeä yhteys.

Vitsaus nimeltä toisten ongelmien vähätteleminen

Olen vuosien varrella kirjoittanut tähän blogiin paljon terveysaiheisia asioita. Aluksi pääosa aiheista koski kilpirauhasen vajaatoimintaa ja siihen läheisesti liittyviä asioita. Vuosien aikana olen halunnut laajentaa aihepiiriä muuhun terveyteen, ravitsemukseen, hyvinvointiin, elämänlaatuun, ihmisenä kehittymiseen, mielenterveyteen ja ihmissuhteisiin asti.


Saako vakaammissa yhteiskunnissa valittaa?

Tänään haluaisin nostaa aiheeksi mielenkiintoisen havaitsemani ilmiön. Olen törmännyt siihen ajoittain ja nyt törmäsin siihen yhteydessä, jossa ulkomailla kehittyvässä maassa pitkään asunut paluumuuttaja teki omista lähtökohdistaan havainnon, että suomalaiset ovat etuoikeutettuja, heillä on kaikkea ja silti he valittavat. 

On varmasti totta että kaikenkaikkiaan monet asiat ovat täällä paremmin kuin köyhissä maissa. Täällä ei kuole nälkään eikä viluun ja jos tulee lääketieteellinen hätätilanne, ambulanssi hakee sairaalaan.

Kuitenkin. Täälläkin on ihmisillä omat ongelmansa ja murheensa. Ei ole yhtään kolkkaa maan päällä, jossa kaikki olisivat kaiken aikaa onnellisia ja ongelmista vapaita. En myöskään usko, että on olemassa etuoikeutettujen yhteiskuntaa, jossa valitetaan turhasta. Jos näin uskoo, katsoo maailmaa aika kapean linssin läpi. Asiat kun eivät ole mustavalkoisia.

Ihmisillä on tuskaa ja ongelmia joka paikassa. On varmasti myös ns. etuoikeutettujen ongelmia ja näiden ongelmien korostajat ja lietsojat olisivat onnellisempia jos osaisivat olla kiitollisempia ja ymmärtäisivät olla valittamatta monista pienistä ongelmistaan.

Mitkä ovat ne todelliset asiat, joka ihmistä painaa?

Toisaalta moni valittaa pienempiä ongelmia, koska heidän todelliset kipeät kohtansa heidän elämässään tuntuvat liian vaikeilta uskaltaa tunnustaa itselleen tai muille. Ne voi olla painettuna niin syvälle sisimpään, että tietoinen mieli ei edes enää muista niitä. Ihmisellä saattaa olla ulkoisesti lähes kaikkea, mutta hän saattaa tuntea suurta tyhjyyttä, koska ei ole löytänyt tarkoitusta elämälleen, eikä tiedä miksi on olemassa. Hän saattaa tuntea suurta yksinäisyyttä ja tyhjyyttä, vaikka omistaisi ison omakotitalon, kesämökin, kaksi autoa ja hänellä olisi puoliso, lapsia, koira ja kissa.

Sanon suoraan. On sivistymätöntä, ylpeää ja rumaa vähätellä toisten ongelmia. Me emme usein tiedä toisten ihmisten asioita niin hyvin kuin kuvittelemme tietävämme.

Ihmisten syvät tuskat voivat oireilla monissa muissa paikoissa kuin mistä ne todella kumpuavat. Näin on henkisten asioiten laita, siinä missä ruumiillistenkin. Heikosta ruoansulatuksesta johtuvat ravintoainepuutokset voivat oireilla iho-oirein, heikkona immuunipuolustuksena tai vaikkapa väsymyksenä ja masennuksena. Arvottomuuden, merkityksettömyyden ja ulkopuolisuuden tunteet voivat oireilla pikkuasioista valittamisena ja traumaattiset väkivaltaiset kokemukset lapsuudesta esimerkiksi äkkipikaisuutena ja vihan puuskina.

Ihmiset pyrkivät aina parempaan

Valtaosa ihmisistä ei asu enää savannilla savimajoissa tai metsästäjäkeräilijänä sademetsässä. Jos ihmiselle riittäisi aina nykyiset olosuhteet, eläisimme kaikki varsin primitiivisesti. Ei olisi nettiä, jonka ansiosta sinä voisit lukea tätä blogia. Ihmiset haluavat kehittyä niin yhteisöinä kuin henkilökohtaisella tasolla. Siksi erilaisissa olosuhteissa ja elämäntilanteissa elävillä ihmisillä on erilaisia ongelmia, tuskia ja vaiheita.

Jos meillä ei ole nöyryyttä ja viisautta nähdä, kunnioittaa ja tunnustaa toisten ihmisten ongelmia ja tuskia, millaisia ihmisiä me oikein ollaan? Empatia ja halu tukea ja auttaa on liima, joka pitää meitä ihmisiä yhdessä. Toinen vaihtoehto on tuomitseminen ja hajautuminen. Se miten me kommunikoimme toisille ihmisille voi joko lähentää meitä tai katkaista yhteyden. Kun yhteys katkeaa, emme halua ottaa vastaan sitä mitä toinen meille sanoo. Menetämme mahdollisuutemme.

Onko meillä kaikki hyvin?

Kuvittele, että olet pienituloinen eläkeläinen, jonka pitää toisinaan miettiä ostaako ruokaa vai lääkkeitä kun kaikkeen eivät varat riitä. Et oikein ehkä tiedä mistä voisit pyytää taloudellista apua ja olet oppinut ettei pienestä saa valittaa. Kärsit hiljaa.

Kuvittele, että olet lapsi, joka joutuu peloissaan kuulemaan ja todistamaan alkoholisoituneiden vanhempien riitoja ja väkivaltaa. Kukaan ei ole moneen päivään käynyt ruokakaupassa ja sinulla on nälkä ja olet likainen.

Kuvittele, että valitat taloyhtiön hallitukselle monenlaisista  näkemistäsi ja kuulemistasi asioista. Sinulla on hankalan ihmisen maine. Todellisuudessa et osaa olla muunkaanlainen, koska sinulle niin harva ihminen elämäsi aikana on ollut ystävällinen. Elät yksin ja se kalvata tyhjyyden tunne, jota et oikein osaa selittää on yksinäisyyttä ja se syö sinua elävältä joka ikinen päivä. Olet epämääräisen onneton ja olet alkanut uskomaan että se johtuu siitä, että elät niin ongelmallisessa taloyhtiössä.

Kuvittele, että puolisollasi on terveysongelmia ja koitat varoitella häntä epäterveellisestä syömisestä, jotka saattavat varsinkin illalla johtaa rytmihäiriäkohtaukseen, josta joutuu soittamaan ambulanssin. Sinua pelottaa, koska tiedät että paikkakunnallasi on valtava hoitajapula. Saako puolisosi kaiken sen hoidon, mitä hän tarvitsee jos joutuu yötä vasten sairaalaan?

Kuvittele ne nuoret, jotka tarvitsisivat kipeästi apua mielenterveysongelmiin, mutta jonot ovat pitkät. Kuvittele ne maatalousyrittäjät, jotka ovat joutuneet talousvaikeuksiin. Heidän tuottamaansa ruokaa tarvittaisiin, mutta siitä ei saa riittävästi elantoa, vaikka raataisi joka päivä kellon ympäri.

Kuvittele nyt miltä näistä em. ihmisistä tuntuu sen ihmisen väite, että Suomessa ihmisillä on kaikkea ja silti he valittavat.

Tehdäänkö tänään yhdessä päätös, että ei pidetä tapana vähätellä toisten ongelmia?

Turpaduunari Christer Sundqvistin viikoittaiset terveysohjeet

Polttoaineen hinta kallistuu, ruoka kallistuu, Pisan torni kallistuu, mutta biologi Christer Sundqvistin viikoittaiset terveysohjeet maksavat vain 20€ vuodessa. Mikä tämä homma oikein on? Haastattelin ystävääni Christeriä, jota myös Turpaduunariksi kutsutaan asian tiimoilta.

Christer on aina ollut kiinnostunut terveydestä ja elättänyt itsensä ja perheensä puhumalla ja kirjoittamalla terveydestä. Erikoispiirteenä hänellä on tutkimustiedon pukeminen yksinkertaiseen kirjoitus- ja puheasuun ja jatkuva pyrkimys kehittyä puhujana ja kirjoittajana. Olen ollut kuuntelemassa Christeriä ja hän todella osaa puhua ns. ihan tavallisille suomalaisille Matti ja Maija Meikäläisille innostavasti ja käytännönläheisesti unohtamatta arkihuumoria. Christer on uransa aikana kirjoittanut kymmenen omaa kirjaa ja lisäksi kääntänyt pari kirjaa. Hän on myös blogannut vuodesta 2005. Tällä hetkellä hänellä on sivusto osoitteessa turpaduunari.fi. Kysyin Christeriltä, että miten hänen viikoittaiset terveysohjeensa saivat alkunsa, mitä ne tarjoavat lukijoille ja miten niihin pääsee käsiksi? Näin hän vastasi:

"Ensimmäiset terveysohjeeni ilmestyivät vuoden 2014 lopussa. Minulla oli noihin aikoihin käytössä Iltalehden terveysblogin lisäksi omat terveysblogini, joihin tuli aika paljon kommentteja ja kysymyksiä. Joihinkin kysymyksiin piti paneutua huolellisesti ja vastausta varten pengoin kirjallisuutta ja luin tiedekirjoituksia. Päädyin laatimaan runsaanlaisesti vastauksia kysymyksiin ja varastoon jäi kirjoitusideoita terveyskirjojani varten. Kirjan kirjoittaminen on kuitenkin hidasta puuhaa ja halusin saada tiedon nopeammin liikkeelle ystävilleni. Ratkaisuksi muodostui viikoittainen terveysohje, joka aluksi oli tarkoitettu vain ystävilleni, mutta vähitellen käyttäjiä tuli lisää, tuttuja ja tuntemattomia. Yhteen aikaan tilaajia oli vähän yli 500. Tällä hetkellä 83 tilaajaa saa viikoittaiset terveysohjeet. Terveysohjeet käsittelevät terveysaiheita kuudesta eri näkökulmasta: ravitsemus, liikunta, lepo, henkinen tuki, rentoutuminen ja päivittäiset terveyshaasteet. Terveysohjeiden hinta on aina ollut 20 euroa vuodessa. Hinnankorotuspaineita ei oikeastaan ole, mutta kieltämättä hinta ei välttämättä kerro tässä koko totuutta. Maksamalla minä tahansa ajankohtana tuon 20 euron vuosimaksun, tilaaja saa halutessaan PDF-tiedoston, jossa on kaikki aiemmin ilmestyneet terveysohjeet. Saatuaan tämän tiedoston, joka itse asiassa on varsin laaja terveyskirja (yli 250 sivua luettavaa!), muutama ystävä on maksanut vapaaehtoisesti ja pyytämättä kannatusmaksun. Vau! Voit varmistaa terveysohjeiden saannin sähköpostiin 20 euron vuosimaksua vastaan. Maksa 20 euroa tilille FI94 5723 3320 0772 65 (OKOYFIHH), Christerin Akatemia. Kirjoita viestikenttään sähköpostiosoitteesi (jotkut pankkiohjelmat eivät hyväksy @merkkiä, korvaa se jollain muulla merkillä). Voit myös maksaa MobilePay-ohjelmalla (0407529274)."

Tee itsellesi terveysteko ja tilaa nämä viikoittaiset terveysohjeet! Saat niistä uutta tietoa, näkökulmia ja ajateltavaa. Hyvinvoinnin ja terveyden huomioiminen voi joskus jäädä arjessa vähemmälle huomiolle. Kun luet asiasta pienen tekstin joka viikko, aihe pysyy juuri sopivasti vireillä ja pinnalla. Tämä auttaa meitä pitämään hyvää huolta itsestämme!

Pro ainekirjoittajasta hyvinvointikirjoittajaksi

Olen blogannut vuodesta 2005. Ensimmäinen blogini käsitteli neulomista. Sitten kirjoittelin pikkulapsiarjesta perheessä, jossa äidillä oli vaikeita terveysongelmia. Jossakin vaiheessa blogasin harrastuksistani, kuten saippuan ja kotikosmetiikan tekemisestä ja hapattamisesta. Tämän blogin aloitin 2013. Blogin kirjoittamisen lisäksi kirjoittelen ahkerasti Facebookissa ja teen julkaisuja omassa ryhmässäni, sivullani, monissa ryhmissä ja kirjoittelen myös ahkerasti kommentteja erilaisissa ryhmissä. Kirjoitan siis paljon. Ravintoterapeutin työssä kirjoitan asiakkaille yhteenvetoja vastaanottokäynneistä ja erilaisia ohjeistuksia ja listoja. Laadin myös kurssimateriaaleja verkkokursseille ja pieniä reseptivihkosia PDF-muotooon. Erittäin mieleinen osa työtäni on kirjoittaa artikkeleita toimeksiantoina eri hyvinvointialan yrityksille.

Niin kauan kuin muistan, olen kokenut kirjoittamisen omaksi jutukseni ja nauttinut siitä. Olen aina kokenut kirjoittamisen olevan helppoa ja mielekästä. Peruskoulun jälkeen minulla oli myös kirjallisen ilmaisun kursseja ilmaisutaidon lukiossa Tampereella. Opin tosin kirjoittamaan koneella vasta parikymppisenä. Nuorena minulla ei ollut tietokonetta. Kirjoitin siis käsin. 19-vuotiaana menin naimisiin ja aviomieheni opetti minut käyttämään tietokonetta ja mm. sähköpostia. Vähitellen opin kirjoittamaan tekstiä aika nopeastikin. 

Meidän aikuisten kannattaa kannustaa lapsiamme kirjoittamaan pienestä pitäen. Mielestäni on hyvä kannustaa asiassa niin luovuuden, mielikuvituksen, kuin oikeinkirjoittamisenkin suhteen. Ei ole ollenkaan huono juttu, jos hallitsee yhdyssanat ja pilkut, pisteet ja isot kirjaimet ovat siellä missä niiden pitääkin olla. En ole oikeinkirjoittamisessa ehkä se kaikkein paras, mutta ehkä olen kuitenkin riittävän hyvä. Työelämässä ei välttämättä anna itsestään kovin ammattimaista kuvaa jos ei osaa kunnolla kirjoittaa. 

Koskaan ei voi tietää miten tärkeään osaan kirjoittaminen jonkun elämässä voi yltää. Jopa ammattiin asti. Kirjoitustaitoa tarvitaan myös monenlaisissa erilaisissa työtehtävissä. Sitten on vielä kaikenkirjavat ja pitkäveteiset viralliset ja vähemmän viralliset kaavakkeet, jollaisia kansalaisten tulee elämänsä aikana täyttää. Mitä kivuttomammin tällainen sujuu, sen parempi. 

Äitini toi hiljattain tuliaiseksi vanhan kolmannen luokan ainekirjoitusvihkoni. Kun olin selannut sitä vähän aikaa, tuumasin, että tästä tulee riittämään viihdettä lähipiirissä pitkäksi aikaa. Haluan jakaa ainekirjoitusvihkoni antia myös blogin lukijoille. 

Asuin lapsuuteni maalla ja meillä oli eläimiä. Tässä hulvaton tositarina päivästä, jolloin riitelin äitini kanssa ja lähdin vuohien ja marjaämpärin kanssa metsään.

Karkumatkalla

Kyllä suututti koko juttu.Se kävi niin, että aamulla äiti kiukutteli minulle. Se sano, että nyt laitat petin kuntoon ja vielä lisäsi, että mun pitäisi vielä siivota huone uudestaan. Kyllä äitit osaa olla inhottavia.

Silloin minä suutuin ja hain mun repun. Sulloin siihen niin paljon leipää ja ruokaa ettei äitille jääny ja äiti vain makasi. Mä hain kilit ja painuin mettään. Mä menin kalliolle ja keräsin puolukoita ja sit mä menin alas ja keräsin mustikoita oikein raivolla. Sitten mä vielä menin vattupaikalle ja keräsin kaksi tuntia vattuja ja sain marjoja viisi litraa. Me palattiin kotiin vasta illalla ja mä vein kilit karsinaan ja laitoin myös marjat pakkaseen.

Mietin tätä kirjoitusta lukiessani, että miten oli mahdollista, että keräsin myöhemmin kypsyviä puolukoita samaan aikaan kun keräsin mustikoita ja vadelmia. Sitten muistin, että puolukat kypsyivät melko aikaisin korkealla aurinkoisella kallioilla, jonne usein vuohien kanssa kiipesin. Vuohet olivat ilman hihnaa mukanani. Ne eivät karanneet vaan kulkivat perässäni metsissä, joissa niille riitti myös runsaasti syötävää. Kallion alapuolella oli varjoisia metsiä, joissa mm. osa vadelmista kypsyi suhteellisen myöhään. Siksi niitä saattoi kerätä puolukoiden kanssa samaan aikaan. Lukiessani juttua ääneen äidilleni, hän vain pudisteli päätään. En ollut aina se kaikkein sävyisin mahdollinen lapsi, mutta sain kuitekin paljon aikaan. Pidin mielelläni huolta eläimistä, marjastin, hoisin kasvimaita ja kuivatin eläimille talveksi ruokaa. Saatoin aamulla lypsää vuohen ja tehdä aamiaiselle lämmintä vuohenmaitokaakaota ennen kouluun lähtöä. Kanalasta tuli usein myös haettua munia ja paistettua niitä pannulla ruoaksi. Muistan, että kun nokkosia poimi munakkaita varten tarpeeksi varovasti, ne eivät polttaneet käsiä. 

Mietin myös, miksi mahdoin kirjoittaa, että "äiti vain makasi". Sitten muistelin, että äiti harrasti minun lapsuudessani paljon mm. lukemista ja sanaristikoiden tekemistä ja pötkötteli usein sängyssä mm. lehtien ja sanaristikoiden parissa. 

Ainevihkosta löytyi laaja kokoelma tyyliltään hyvin erilaisia kirjoituksia, kuten omaperäiseen tapaan kerrottuja lomamuistoja, tarina aikakoneella matkustamisesta ja kirjoitelma harrastuksistani. Sieltä löytyi myös pari jatkoarinaa: kauhun genreen sijoittuva kirottu metsä-sarja ja tieteiskirjallisuuden ja fantasian genreen sijoittuva Vaarallinen suu-sarja.

Ajelehditko kuin "lastu lainehilla" terveysasioissa?

Kuvittele kevyttä vuoltua puulastua, joka on virran vietävissä. Se pompahtelee koskessa sinne tänne ja virta vie sitä eteenpäin joessa. Jossain vaiheessa se jää ehkä kiinni rantaruokoihin tai ajelehtii jopa merelle asti.

Samalla joella on veneessä onkija, joka heittää ankkurin pohjaan, jotta pysyy valitsemassaan hyvässä kalapaikassa, kunnes ämpärissä on päivän lounas.

Seurattuani ja kuunneltuani ihmisten matkoja heidän etsiessään terveyttä ja hyvinvointia, olen havainnut ilmiön, joka muistuttaa lastua laineilla ja toisaalta ilmiön, jossa saadaan vankemmin tuloksia. Mitä tarkoitan?

Lastu

Jos jokin kappale on kevyt eikä sillä ole omaa voimanlähdettä ja keinoa säädellä liikkumista tai pysyä paikoillaan, se on jokaisen virran vietävissä ja jokaisen tuulen riepoteltavissa. Terveys- ja hyvinvointiasioissa näin voi olla, jos innostuu ehkä liiankin herkästi jokaisen gurun opeista tai jokaisesta erilaisesta poppaskonstista tai metodista. Saattaa myös olla, että löydetään jo hyvä ja sopiva linjaus esimerkiksi elintapojen ja syömisten kanssa tai solmitaan asiakkuus jonkun ammattilaisen kanssa, mutta asiassa "heittelehditään", eikä ns. päästä maaliin. Usein asioissa, jotka vievät meitä kohti parempaa vointia ja terveyttä tarvitaan nimittäin pitkäjänteisyyttä, tiedostamista ja kurssissa pysymistä. On toki mahdollista, että kurssia pitää välillä korjata ja asioita sovittaa sopimaan omaan tilanteeseen paremmin. 

Ihmiset saattavat kuitenkin jättää herkästi ns. leikin kesken ja singota jo pian kohti jotain uutta. Näin ei välttämättä päästä tavoitteisiin tai apu ei ole pitkäaikainen. On toki tarpeen tarvittaessa hylätä tai muokata toimimattomia keinoja, mutta eikö totta, usein se on sinnikkyys ja pitkäjänteisyys, joka tuottaa tulosta?

Kuuriajattelu painonhallinnassa voi olla syöpynyt ihmisen ajattelu- ja toimintamalliksi ja tämä tuottaa painon heittelemistä ja hankaloittaa tai tekee mahdottomaksi pitkäaikaisen pysymisen tavoitellussa painossa. Asiaan voi liittyä ihmisen taipumus siihen, että asiat jätetään kesken ja siihen voi liittyä myös usein tunnesyömistä. Meillä voi olla taipumus toistaa tiettyjä kuvioita elämässämme, kuten sitä että toteamme muutaman epäonnistumisen jälkeen, että "tämä ei toimi" tai "minusta ei kertakaikkiaan ole tähän".

Ankkuri

Miten saisimme toimintaamme johdonmukaisuutta ja pitkäaikaisia tuloksia kun tavoittelemme mm. hyviä elämäntapoja, vaivojen ja sairauksien hoitoa elämäntavoilla ja ruokavaliolla, sairauksien ennaltaehkäisyä tai vaikkapa painonhallintaa?

Minulla ei ole tähän valmiita vastauksia, sillä minä en ole mikään guru, jota ihmisten tulee seurata. Minulla on vain lisää pohdintoja ja ajatuksia. Ehkä ne kuitenkin auttavat joitakuita?

1. Pohdi ja pyri tiedostamaan

Miten olet tähän asti toiminut ja mihin asiat ovat tyssänneet? Mikä on mennyt pieleen ja miten voisit vastaisuudessa välttää samat sudenkuopat? Liittyykö asiaan mm. tunnesyömistä, tunteiden välttämistä joitain tiettyjä toimintoja? Esimerkkeinä vaikkapa suklaan ahmiminen, pakonomainen liikunta ylikuntoon asti, elämän pakonomainen suorittaminen, tietttyjen asioiden ja tilanteiden välttely, päihteillä itsensä turruttaminen, itsensä pitäminen kiireisenä, jotta vaikeat tunteet ja asioiden mietiskely pysyisivät loitolla tms. Voiko asiaan liittyä se, että sinun olisi hyvä ensin tehdä jotain muita muutoksia, jotta se mihin olet nyt pyrkinyt, mahdollistuisi? Tarvitsetko vaikkapa ensin psykotterapiaa ja sitten vasta PT:n tai ravintoterapeutin apua? Haittaavatko ihmissuhdeongelmat itsestäsi huolta pitämistä?

2. Hanki perustietoa

Jos sinulla on melko vähän tietoa mm. ihmisbiologiasta, ravitsemuksesta, liikunnasta yms., sinun voi olla vaikea arvioida ovatko saamasi tai lukemasi neuvot hyviä. Sen sijaan, että olisi passiivinen hoitojen tai menetelmien kohde, opiskele itsekin asioita. Voit lähteä ihan pienestä. Vaikkapa kerrata peruskoulun terveystietoa ja biologiaa ja siirtyä siitä lukion materiaaleihin. Nyt ei tarvitse suorittaa eikä tehdä kokeita. Asioita voi tutkia omaehtoisesti ja mielenkiinnosta ja vähitellen edistyä. Kun sitten seuraat somessa ja ehkä muutoinkin erilaisia asiantuntijoita ja heidän neuvoja, pidä mielessä, että kaikki neuvot eivät ole ehkä yhtä viisaita, vaikka ne sellaisilta kuulostaisivat ja joku toinen saattaa neuvoa samassa asiassa aivan eri tavalla. Ei välttämättä kannata lähteä ensimmäisen asiantuntijan matkaa. Mitä enemmän sinulla on itselläsi tietoa, sen pienempi todennäköisyys, että sinulle saa syötettyä pajunköyttä.

3. Mieti suhdettasi ruokaan, liikuntaan, uneen, ihmissuhteisiin yms.

Kannattaa pohtia millaisia ajatuksia ja uskomuksia sinulla on terveyteen ja hyvinvointiin liittyvistä asioista ja olisiko noita asioita mahdollisesti tarpeen päivittää. Ehkä nykyiset ajattelu- ja toimintatapasi eivät nykyisillä keinoillasi palvele sinua parhaalla mahdollisella tavalla? Ehkä löydät ne asiat, jotka ovat hyvin ja huomaat myös päivitettävää. Kun me tiedostamme tunteitamme ja ajattelumallejamme, tämä voi muuttaa myös toimintaamme parempaan suuntaan.

4. Rajoita terveysasioiden pohtimista

Työteho kärsii jos teemme liian pitkiä työpäiviä eikä meillä ole tarpeeksi vapaa-aikaa ja taukoja. Sama juttu aivotyössä, jota myös terveysasioiden pohtiminen ja suunnitteleminen on. Itsestä huolehtimiseenkin voi uupua. Voit korvamerkitä kalenteriisi vaikkapa puoli tuntia viikossa, jolloin suunnittelet mitä teet seuraavaksi itsesi hoitamiseen liittyvissä asioissa, kuten lääkäriajan tilaamisessa, kuntosalikäyntien aikatauluttamisessa, jonkun terveysaiheisen kirjan lukemisessa, seuraavan viikon ostosten ja aterioiden suunnittelussa tms. Elämässäsi tarvitsee olla muitakin asioita kuin terveyshuolet tai hyvinvoinnin ja terveyden pohtiminen ja suunnittelu. Vapauta itsellesi aikaa muillekin asioille jotka sinulle ovat tärkeitä ja jotka ovat sinulle mahdollisia. Se voi olla Netflixin katsomista, kaverin kanssa kävelylenkille lähtemistä, viherkasvien hoitamista, neulomista, saunailta hyvässä seurassa, dekkarin lukemista, ajan viettämistä perheen kanssa jne. Mikä juuri sinulle on tärkeää ja mitä haluat tehdä? 

Luota viiiveeseen! Se tarkoittaa sitä, että kun pitää kunnolla taukoa asioiden pohtimisessa, aivoissamme tapahtuu silti meidän tiedostamattomissa edistystä. Ns. tuoreilla aivoilla saatat keksiä parempia ratkaisuja ja nähdä tilanteesi selkeämmin. On olemassa sanonta: "Aamu on iltaa viisaampi" Väsyneenä voi tehdä huonoja päätöksiä ja päätelmiä.

5. Kirjaa ylös, älä luota liikaa muistiisi

Asioiden ylös kirjaaminen saattaa tuntua joltain, joka ei ole sinun tyyliäsi. Kokeile sitä silti. Voit kirjoittaa, piirtää kaavioita, leikellä mukaan kuvia. Kirjoita käsin, tee Exeliin tai Wordiin, mikä sinulle onkin luontevin tapa ja kokeile myös uusia tapoja. Älä kangistu kaavoihin! Aivoillamme on tapana tulkita asioita tiettyjen filttereiden läpi ja muuntaa tulkintoja ajan kuluessa. Ajan kuluessa myös listat ja asiat muistissamme pelkistyvät. Terveysasioissa emme välttämättä muista mitä olemme kulloinkin aikoneet ja päättäneet, miten olemme asiat kokeneet, mikä on toiminut, mikä ei ole toiminut ja mitä on tapahtunut, jos asoista ei ole kirjallista dokumentaatiota. 

Listat päässämme lyhenevät. Tämä näkyy mm. työssäni ravintoterapeuttina. Asiakkaani saattaa alussa käyttää erilaisia terveellisiä hänelle suosittelemiani ruoka-aineita monipuolisesti ja kaikki on uutta ja innostavaa, joskus vähän jopa pelottavaa. "Miten opin tämän uuden tavan syödä ja valmistaa ruokaa?". Sitten alkaa käymään vähitellen niin, että kaupasta tuodaan aina ne yhdet ja samat ruoka-aineet, josta tehdään aina yksiä ja samoja ruokia. Päätelmä saattaa olla, että "Tämä ruokavalio on kyllä todella rajoittava ja puuduttava". Tosiasiassa auttaisi, jos kaikissa käytettävistä ruoka-aineista olisi olemassa päivittyvä ja kattava lista, jota silmäilemällä ruokavaliotaan saisi pidettyä kiinnostavampana ja monipuolisempana. Älä anna itsesi urautua!

Jonkinlainen terveys- tai hyvintointipäiväkirja voi olla hyvä idea. Siihen voi kirjata erilaisia hyvinvointiin ja terveyteen liittyviä tapahtumia ja muutoksia kuten lääkärikäynnit, muutokset ruokavaliossa, ravintolisissä, lääkityksissä, liikunnassa, elintavoissa ja muutokset voinnissa. Myös sairastumiset, loukkaantumiset yms. voi kirjata ylös. Selaamalla tätä päiväkirjaasi aika ajoin, voit kenties estää itseäsi toistamasta virheitä tai löytää uusia ratkaisuja. 

6. Mieti kolikon toinen puoli

Jos joku asiantuntija on jostakin asiasta jotakin mieltä, voi olla hyvä selvittää onko joku toinen eri mieltä ja mitä näiden eroavaisuuksien taustalla voi olla. Tämä voi auttaa sinua muodostamaan asiasta vankemman, oman käsityksesi tai pidättäytymään mielipiteen muodostamisesta kunnes tiedät asiasta enemmän. Jos jotain asiantuntijaa tai menetelmää kehutaan paljon, on hyvä ehkä myös selvittää, onko ihmisiä jotka eivät ole saaneet apua tai jotka eivät ole tyytyväisiä. Näin saattaa muodostaa asiasta tasapainoisemman kuvan, eikä lähde niin helposti ns. imuun mukaan. Joku ruokavalio saattaa auttaa isojakin ihmismassoja, mutta auttaako tämä ruokavalio kaikkia ja jos auttaa, kuinka pitkäaikaisesti? Voiko jonkun neuvon tai ruokavalion noudattamisesta olla jollekin jopa haittaa ja voiko se olla suorastaan vaarallinen? Minulle on esimerkiksi neuvottu, että minun tulisi syödä paljon proteiinia ja juoda runsaasti nestettä, tietämättä, että nämä neuvot ovat vaarallisia, koska sairastan munuaissairautta.

Kolikon toinen puoli voi olla myös se, että sinua opastava henkilö saattaa olla karismaattinen ja innostava ja häntä kehutaan kovasti, mutta hänellä ei ole välttämättä juuri sinun tarpeitasi ja tilannettasi ajatellen riittävästi koulutusta. Jos osallistuu verkkovalmennukseen tai lukee kirjan, se on myös hyvin eri asia kuin se, että joku perehtyisi yksilöllisesti juuri sinun tilanteeseesi.

7. Mieti tahti ja järjestys

Onko sinulla ollut tapana tehdä asiat hetken mielijohteesta, nopeasti jostain asiasta innostuen ja sitten säntäät suinpäin tekemään? Onko tämä toiminut, vai olisiko hyvä kokeilla tehdä asiat hitaammin, ehkä vähän toisella tavalla ja vaiheittain?

Tekemisessä ja muutoksissa, jotka liittyvät terveyteen ja hyvinvointiin, on usein tärkeää, että ns. "pää pysyy mukana", eli ehdit myös mietiskelemään rauhassa ja kuulostelemaan omia tuntemuksia, tunteita ja ajatuksia. Jos toimii hätiköiden, voi tehdä epäviisaita ratkaisuja, päätyä luomaan itselleen epätervettä suhtautumista mm. syömisiin ja elämäntapoihin liittyviin asioihin ja saattaa uupua ennen maaliin pääsyä. Mikä se maali edes on? Mistä tiedät, että olet tavoitteessasi ja mitä sitten pitää tehdä? Miten toimit pitkäaikaisesti kun vaikkapa olet saanut verenpaineen ansoihin, suoli toimii säännöllisesti, nostat penkistä niin ja niin paljon ja kun ruokavalio on saatu toimivaksi ja paino siihen lukemaan mihin sen halusikin?

Jos et halua tehdä kaikkea yhtäaikaa, mistä aloitat ja mikä on tärkeintä? Kirjaa suunnitelmasi ylös.

8. Perusasiat ensin

Tarvitsemmeko todella jonkin erikoismenetelmän tai valtavan yhtäkkisen muutoksen? Voi olla parempi tehdä asiat vaiheittain ja hitaasti ja kokeilla mihin pääsemme sillä, että saamme perusasioita kuntoon.

Näitä peruasioita voi olla esimerkiksi kiireen rauhoittaminen elämässä (tässä joutuu joskus tekemään uhrauksia ja laittamaan asioita radikaalistikin uusiksi), ihmissuhdeasioiden laittamista kuntoon (Kenen kanssa ja kuinka paljon haluat oikeasti viettää aikaa ja kuka sinulta vie energiaa ja kenen seurassa sinulla tulee hyvä olo?), säännöllinen elämänrytmi nukkumisten ja syömisten suhteen, riittävä nesteen saaminen, kehonhuolto, aikaa luonnossa liikkumiselle yms. Jos nämä asiat eivät ole kunnossa, et välttämättä tarvitse mitään erikoisruokavaliota tai metodia tai valtavaa yhtäkkistä elämänmuutosta, jota et jaksa ylläpitää kahta kuukautta kauempaa. 

Vuoden mittainen suunnitelma muutokseen voi olla parempi kuin "vatkaa kaikki uusiksi parissa viikossa"-menetelmä. Ensimmäisen kuukauden aikana esimerkiksi riittävästi unta ja tarpeeksi vettä, seuraavana kuukautena ruokavalioon lisää marjoja, vihanneksia ja kuituja, kolmantena kuukautena päivitetään rasvat parempilaatuisiksi, neljäntenä kuukautena aletaan käymään kuntosalilla kaksi kertaa viikossa ja pitkällä kävelyllä kerran viikossa ja kiinnitetään huomiota proteiinien riittävään ja monipuoliseen saantiin.

Tai joillain se voi mennä niin, että ensimmäisenä kuukautena aletaan etsiä pienempää asuntoa, jotta neljä päivää töitä viikossa riittäisi ja muutetaan sellaiseen paikkaan, jossa ei tarvita kahta autoa, seuraavana kuukautena sovitaan kalenteriin tapaamisia ihmisten kanssa, joiden seurassa tulee hyvä fiilis, kolmantena kuukautena kokeillaan uusia liikuntamuotoja ja muokataan liikuntaohjelmaa paremmin palautumista tukevaksi.

Joskus muutokset ovat helpompia toteuttaa, joskus hyvinkin rankkoja. Joku vaihtaa maata, heivaa jonkun ihmisen pois elämästään, joku vaihtaa ammattia tai työpaikkaa, joku myy talonsa. Mitä juuri sinä tarvitset, voidaksesi paremmin? Lisää vettä? Uusia ystäviä? 

9. Mieti oletko oikeilla jäljillä

Me saatamme haukkua väärää puuta. Saatamme juuttua ajattelemaan, että jokin tietty asia on se juttu, joka selvittämällä vaivamme parantuvat. Kuinka valmiita olemme heittämään ankkurin uuteen kohtaan kun kalastimme ensin kalattomassa paikassa pitkät tovit? Tai kuinka lopettaa ajelehtiminen menetelmästä tai ammattilaisesta toiselle sellainen tarina mukana, joka ei ehkä pidäkään paikkaansa?

Joskus vatsavaivat eivät parane ellemme käsittele traumojamme tai opi ulos stressaamisen kierteestä. Joskus oireet ja vaivat eivät hellitä, ennenkuin kasvamme ulos uhrin tai taistelijan roolista. Joskus lääkkeet eivät auta, koska kehossamme on ravintopuutoksia, inflammaatiota ja oksidatiivista stressiä.



Toivon mukaan nämä tänään kirjoittamani asiat, herättivät joissakin teistä lukijoistani hyödyllisiä ajatuksia.

Uupumus: Tauti, joka ei parane jos lääke on väärä

 

Kasvuvaatimukset

Olen harrastanut muutaman kuukauden ajan viherkasvien hoitamista. Aikaisemmin kuvittelin, etten ole viherpeukalo ja että harva kasvi jää eloon siitä että he ovat minun epäonnisessa "hoidossani". Sitten aloin vähitellen oppia, että eri kasveilla on erilaiset kasvuvaatimukset. Niiden tarvitsee elää juuri tietynlaisissa olosuhteissa, jotta ne voivat kukoistaa. Sopiva määrä valoa ja vettä, oikeanlainen kasvualusta, oikeanlainen ruukku, sopivanlaista lannoitusta, tuholaishyönteisten häätöä.. Opin vähitellen ja myös epäonnistumiset ja vaikeudet kuuluvat harrastukseen. Viimeksi eilen illalla mietin kunniallista tietä perääntyä harrastuksesta kun huomasin yhdessä kasvissa kellertyviä lehtiä ja vihannespunkkeja ja toisessa ripsiäisiä.

Valtaosa kasveistani voi onneksi hyvin, mutta ongelma on hoidettava kuntoon pian, jottei ötökkäinvaasio leviä viereisiin kasveihin.  Eräs kasvini ei kasva, koska sille ei riitä tilaa valoisimmalla ikkunallani eikä sille ole täällä erillistä kasvilamppua. Odotan, että kaikki kasvini eivät välttämättä selviä kunnialla tulevan talven pimeydestä.

Ihmisilläkin on erilaiset kasvuvaatimukset. Minulla on paljon kokemusta uupuneiden ja monenlaisista terveysongelmista kärsivien ihmisten auttamisesta ravintoterapialla. Se on usein erinomainen tukihoito. Kun kiinnitetään huomiota ruuansulatukseen, suoliston mikrobiston hyvinvointiin ja mm. varmistetaan riittävää ravintoaineiden saantia, samoin kuin eliminoidaan syömisistä ja elämäntavoista yksilöllisellä tavalla asioita, jotka voivat huonontaa terveyttä ja hyvinvointia, tämä voi antaa keholle paremmat mahdollisuudet tasapainottaa ja korjattaa itseään, jopa parantua. Jotkut vaivat suoranaisesti johtuvat mm. ravintoaineiden puutoksista tai siitä että syö jotakin itselle soveltumatonta ruokaa. Joskus tarvitaan yhteistyötä lääkärin kanssa, jotta saadaan kuntoon lääkitysasioita tai voidaan järjestää niitä tutkimuksia, joita minä ravintoterapeuttina en pysty järjestämään. 

Joskus asiakas ei meinaa sitä millään sisäistää tai hyväksyä, että on jotakin jota lääkäri tai ravintoterapeutti ei voi fiksata pillerillä, ravintolisillä tai ohjaamalla erikoisruokavalion. Me olemme monessa suhtessa samantyyppisiä kuin kasvit. Kasvilla voi olla vaikkapa aivan sopiva kastelu ja lannoitus, mutta mitä jos se elääkin huoneen pimeässä nurkassa, naapurikasvista on hypännyt siihen tuholaisia tai se on umpiruukussa ja sen juuret ovat mädäntymässä?

Mikä sinua näännyttää?

Mikä osa elämästämme ei ole kunnossa. Ole rehellinen! On asioita, joita ei voi muuttaa, mutta on myös paljon asioita jotka on suorastaan pakko muuttaa jos haluat alkaa voimaan paremmin. Tarvitseeko sinun korjata suhtautumista työhön tai tekemiseen, jos kerta toisensa jälkeen uuvut ja ahdistut? Onko taustalla alituisesti mukanasi seuraavat pelot ja turvattomuuden tai arvottomuuden tunteen, jotka syövät energiasi sinun sitä kunnolla edes huomaamatta, koska siitä on tullut osa sinua? Onko elämässäsi myrkyllisiä ihmisiä, jotka jäytävät sieluasi ja nakertavat sitä pala kerrallaan, kunnes sinusta on jäljellä vain ihmisraunio? Oletko maalannut itsesi nurkkaan ja luulet, että nykyinen kiire, suorittaminen ja häsellys on ainoa tapa elää ja jos muutat elämääsi toisenlaiseksi, taivas tippuu niskaan? Olisiko mahdollista, että olisitkin onnellisempi elämällä leppoisampaa, mutta esimerkiksi taloudellisesti vaatimattomampaa elämää? Mitä jos voisitkin tehdä jotakin parempaa ja kivempaa työtä? Mitä jos muutto toiselle paikkakunnalle ja uusi alku elämässä on se mitä tarvitset?

Luuletko, että popsialla kortisonia ja ison kasan ravintolisiä voi korjata jotakin sellaista, joka johtuu vaikkapa homeesta työpaikalla, toksisesta ihmissuhteesta, työnarkomaniasta tai kissastasi, joka ei anna sinun nukkua kuin viisi tuntia yössä? Auttaako ravintoterapia, jos juurisyynä on traumat, joihin et ole saanut asianmukaista hoitoa tai se, että sinun olisi tärkeä oppia tunnistamaan, asettamaan ja kommunikoimaan omat rajasi toisille ihmisille?

Minkä tarvitsee muuttua?

Ravintoterapialla voidaan usein saavuttaa varsin paljon. On kuitenkin joskus pullonkauloja, joita lääkäri tai ravintoterapeutti ei pysty poistamaan. Olen todistanut sitä monta kertaa viime vuosien aikana, että ihminen alkaa voimaan paremmin ravintoterapian ansiosta. Olen todistanut myös monta kertaa, että ravintoterapia on vain yksi seikka muiden joukossa, jonka ansiosta jollain ihmisellä menee paremmin. Joskus tarvitaan muita muutoksia elämässä, että asiat nytkähtävät eteenpäin. Muutokset vaativat usein luopumista, uskallusta, sen että aloittaa. Muutokset saattavat vaatia sopeutumista ja myös nöyryyttä. Joskus ovien tulee sulkeutua takana, jotta uudet ovet voivat avautua edessä. Joskus muutoksen on oltava selkeämmin sisäinen, joskus selkeämmin konkreettisempi ja ulkoisempi.

Meillä voi olla ikäänkuin kiviä kengässä, jotka poistamalla pystymme taas kävelemään kunnolla eteenpäin ja kipu vähitellen lakkaa. Jos tuntuu, että on jo kaikkensa tehnyt, mutta kasvi vaan voi huonosti eikä kasva, niin nostamalla kasvi juurineen mullasta saattaakin havaita jotakin yllättävää. Joskus kasvin juurten ympärille on taimitarhalta jäänyt muoviverkko eivätkä kasvin juuret ole päässeet kunnolla kasvamaan. Niissä saattaa olla jopa juurimätää, koska juurimöykyn keskellä olevaan multaan on jäänyt liikaa kosteutta. Liian tiivis ja liikaa vettä pidättävä multa voi tukehduttaa juuret. Mikä kaikki saattaa haitata ja tukehduttaa meitä?

Miten saada se mitä tarvitsee?

Entä jos olemme kuin trooppinen kasvi, joka ei voi kukoistaa pohjolan pimeydessä ja 
kuivassa sisäilmassa? Missä määrin meidän on vain sopeuduttava elämään maailmassa, joka ei useimmille meistä ole mitenkään ideaalein paikka kukoistaa? Miten saamme elämäämme enemmän sitä mitä kaipaamme, on se sitten turvallisuutta, arvostusta, mielekästä tekemästä, tarkoituksellisuutta, lämpöä, rakkautta tai fyysisiä perusasioita kuten riittävä uni, sopivasti liikkumista ja ravitsemuksellisesti kaikki se mitä tarvitsemme?

Oletko sinä koskaan laatinut konkreettista listaa asioista, jotka ovat sinulle elämä eri osa-alueilla niitä mitä eniten tarvitset? Mitä tarvitset ympäristöltäsi, tekemiseltäsi, ihmissuhteiltasi? Mitä tarvitset voidaksesi hyvin? Mistä voi karsia ja mistä ei? Mitkä ovat ne aivan ydinasiat, jotka siihen listaan jäävät kun karsit vähitellen niitä asioita, jotka eivät ole aivan välttämättömiä? Jos numeroit tärkeysjärjestykseen elämän eri osa-aluiden tärkeimmät asiat, mitkä ne ovat? Miten hyvin ne nyt toteutuvat elämässäsi? Mikä olisi seuraava askel, joka sinun tulisi ottaa, että saisit jotakin hyvin tärkeää, joka sinulta juuri nyt puuttuu?

Sairaus- ja ongelmaisuusidentiteetti

Sarkasmivaroitus

 Vinkki: Jos sulla on ollut erilaisia terveysongelmia ja haluat todella tuntea itsesi ongelmaiseksi ja sairaaksi, niin ala lueskelemaan lääkärin kirjoittamia tekstejä ja diagnooseja omakannasta. Kaiva esiin myös epikriisejä vuosien varrelta ja lue niitä. Lue niitä vaikka ääneen!

Sitä jotenkin helposti vahingossa unohtaa mikä ongelmakimppu ja romukasa on jos tämmöistä ei muista säännöllisesti tehdä! Lisäksi voit koittaa mahdollisimman usein viljellä erilaisia ongelmiin ja sairauksiin liittyviä sanoja, kuten sairas, kivut, säryt, masennus, ahdistus, moniongelmainen, sivuvaikutukset yms., jotta em. asiat varmemmin pysyisivät mielessäsi ja muistissasi ja jotta ne varmemmin päätyisivät myös osaksi identiteettiäsi. :D Sarkasmivaroitus päättyy

Tai. Olisiko tässä mahdollisuudet jonkinlaiseen tasapainoon ja kultaiseen keskitiehen sen suhteen miten tulkitsee ja painottaa omaa elämäänsä ja omaa itseään? En tarkoita, että pitäisi kokonaan lakata käyttämästä joitain sanoja tai lukemasta Omakantaa tai epikriisejä. Missä määrin mitäkin asioita teet? Miten ison roolin ja tilan ne saavat elämässäsi? Mitä muuta olet kuin sairautesi, diagnoosisi ja ongelmasi? Mitä jos kirjoitat itsellesi lukuisia erilaisia rooleja, jotka kuvaavat asemaasi ja ominaisuuksiasi? Silmäile listaa. Mitkä näistä rooleista ja ominaisuuksistasi haluat kirjoittaa elämääsi nykyistä paksummalla fontilla?

Onko ruoka sinulle ystävä vai vihollinen?

Kun ajattelet ruokaa ja syömistä tai erilaisia ruoka-aineita ja aterioita, miltä susta tuntuu? Millaisia ajatuksia herää ja millaisia tunteita nämä ajatukset herättävät? Millaista syömiskäyttäytymistä ajatuksista ja tunteista seuraa sinun arjessasi?

Kun minulta joskus taannoin kysyttiin, mitkä ovat minun mielestäni tällä hetkellä ne ihmisten yleisimmät ongelmat ravitsemukseen liittyen, en miettinyt vastausta kahta sekuntia.

Voisi kuvitella että kyseessä olisi se, että ihmiset syövät ns. väärin ja epäterveellisesti, heillä on stressiä ja sen vuoksi ruoka ei sula ja siitä seuraa monenlaisia vatsa- ja muita terveysongelmia. Ehkä ruokarytmi tuottaa ongelmia elämään? Myös erilaiset ravintoainepuutokset, ravitsemukseen linkittyvä matala-asteinen tulehdus eli inflammaatio ja antioksidanttien puutos yhdistettynä oksidatiiviseen stressiin ovat yleisiä.

Mikä on kuitenkin hyvin yleistä tässä ajassamme, on se, että ihmisillä on sellainen suhde ruokaan, joka ei palvele heitä heidän arjessaan. Miten se ilmenee?

Pelätään sitä, mitä on lautasella. Ahdistutaan siitä millaisen vasteen ruoka tuottaa. Tämä on tietenkin inhimillistä, jos pelkää esimerkiksi lihovansa tai pelkää sitä aiheuttaako ruoka taas erilaisia mahasuolikanavan oireita. Ruokaa saatetaan himoita, mutta ahdistutaan ja podetaan syyllisyyttä syömisen jälkeen. Mitä se tekee terveydelle? Kuinkakohan paljon mä nyt lihon tästä? Miten mä saatoin vetää koko suklaalevyn vaikka eilen päätin etten niin tee? Se ja se sanoi, että hedelmissä on sokeria ja niitä ei pitäis syödä. En enää syö niitä. Mitähän kaikkia ympäristömyrkkyjä näissäkin ruoka-aineissa on? Ei yhtään tekisi mieli koskea tähän ruokaan. Tuleekohan tästä tonnikalasta nyt raskasmetalleja mun kehoon? Kaalit on goitrogeenisia ja huonoja kilpirauhaselle. Niitä ei kyllä pitäis syödä ollenkaan. EI myöskään sitä, eikä tätä, eikä tota. Mut taidan sitten vaan tota tislattua vettä ottaa.. Olisi aika tärkeää, että ruoka on ystävä, ei vihollinen. Sen ei tarvitse olla pakkomiellen kohde, jota pitää juuri tietynlaisena saada usein ja isoja määriä. Sen ei pitäisi olla pelon kohde. Ruoka voi olla asia, joka ei stressaa, vaan voit myös olla kepeän iloinen saamastasi ravitsevasta, suhteellisen terveellisestä ja herkullisesta ateriasta. Ruoasta voi olla tasapainoisen onnellinen ja kiitollinen, myös silloin kun edessä oleva ateria ei satu olemaan aivan täydellinen. Tarvitseeko kaiken, myös sinun ja ruokasi olla aina täydellisiä? Eikö se olisi aika kohtuuton ja ankara vaatimus? Eikö se olisi vaatimus, joka on jopa täysin epärealistinen ja silloinhan se tarkoittaa että jos sellainen vaatimus on piilotettuna syvälle sinussa, siitä aiheutuva paine ja stressi kurjistaa elämääsi ja vie sinulta paljon energiaa. Uskotko toisaalta, että et kykene syömään terveellisesti, koska olet aina ennenkin epäonnistunut siinä. Sinulla on ollut monenlaisia ruokavaliokokeiluja ja kuureja ja aina olet palannut samaan kuin ennenkin. Jos ylipainon kanssa on haastetta, olet saanut monta kertaa painoa pois jollain dieetillä, mutta sitten et ole enää jaksanut toteuttaa sitä ja paino on tullut korkojen kera takaisin. Joka kerta dieetti on lihottanut sinua lopulta enemmän kuin mitä kenties olisit lihonut ennen sitä halvatun dieettiä. Entä jos tekisikin vähittäisiä muutoksia sinulle hyödylliseen suuntaan ja harjoittelisi pikkuhiljaa parempia valintoja arkeen. Mikään ei olisi ns. kokonaan kiellettyä, ellei ole erillistä syytä pitää jokin ruoka-aine tai ruoka-aineryhmä poissa ruokavaliosta. Kun ei tee liian monta muutosta yhtäaikaa ja kun antaa itselleen aikaa tehdä jonkin uuden tavan kanssa riittävästi toistoja, voit oppia pitämään itsestäsi parempaa huolta, myös ruoan suhteen. Kun tarvitsee karsia ruoka-aineita

Joskus jotain ruoka-aineita tai ruoka-aineryhmiä on hyvä karsia pois määräajaksi tai joskus jopa kokonaan. Kyse voi olla vaikkapa keliakiasta, gluteeni- tai maitoyliherkkyydestä, allergioista, laktoosi-intoleranssista tai jostain muusta asiasta, jonka vuoksi jotkut ruoka-aineet aiheuttavat selkeästi ongelmia ja voit paremmin ilman niitä. Ruoka-aineita saattaa kuitenkin karsiutua pois liikaa ja liian pitkäksi aikaa ja tämä kapeuttaa tarpeettomasti ruokavaliota. Tämä hankaloittaa myös elämää ja saattaa luoda paineita ja stressiä. Pidempiaikainen apu löytyy usein siitä että ei ole ruokavalion suhteen liian ehdoton vaan tarkoituksenmukaisen joustava. Saattaa esimerkiksi riittää, että tärkkelyksen ja sokerin määrää vähentää vaikkapa 80% ja lisää ruokavalioon marjoja, kuituja ja vihanneksia. Muutoksen ei tosiaan aina tarvitse olla radikaalin iso, varsinkin jos isot ja yhtäkkiset elämäntapojen ja ruokavalion mylläykset ovat aikaisemminkin johtaneet siihen, että isoa muutosta ei jaksa ylläpitää pitkään, vaikka siihen olisi kuinka vakaa aikomus. Auttaako se mitä nyt teet sinua?

Kannattaa tarkastella, auttaako se, mitä teet ruokavaliosi suhteen sinua vai onko tavallasi syödä itse asiassa ihan toisenlainen vaikutus elämääsi kuin mitä toivoisit. Onko sinulla luonteva ja hyvä suhde ruokaan? Tuntuuko hyvältä syödä? Ajatteletko ruokaa lähes koko ajan vai onko se vain yksi osa elämääsi muiden asioiden ohella? Uskomuksemme

Jos koet, että sinulla on vaikeuksia suhtautumisessa ruokaan, taustalla voi olla uskomuksia, jotka tarvitsisi päivittää. Nämä uskomukset saattavat olla esimerkiksi tiukkoja ja joustamattomia ajatuksia siitä mikä on terveellistä tai epäterveellistä tai mitä tapahtuu jos syö tietyllä tavalla. Olet ehkä luonut itsellesi mielessäsi sääntöjä ja tapoja, joissa olet ikäänkuin jumissa etkä pääse eteenpäin. Näitä uskomuksia voi ns. kaivaa esiin, tarkastella ja tuulettaa. Meidän ei tarvitse olla ajatustemme, tunteidemme, toimintatapojemme tai uskomustemme orjia. Meillä kaikilla on jo olemassa kaikki ne voimavarat, jotka tarvitsemme itsellemme tarpeelliseen muutokseen. Ruokamme voi olla ystävämme.