Olen vuosien varrella kirjoittanut tähän blogiin paljon terveysaiheisia asioita. Aluksi pääosa aiheista koski kilpirauhasen vajaatoimintaa ja siihen läheisesti liittyviä asioita. Vuosien aikana olen halunnut laajentaa aihepiiriä muuhun terveyteen, ravitsemukseen, hyvinvointiin, elämänlaatuun, ihmisenä kehittymiseen, mielenterveyteen ja ihmissuhteisiin asti.
Saako vakaammissa yhteiskunnissa valittaa?
Tänään haluaisin nostaa aiheeksi mielenkiintoisen havaitsemani ilmiön. Olen törmännyt siihen ajoittain ja nyt törmäsin siihen yhteydessä, jossa ulkomailla kehittyvässä maassa pitkään asunut paluumuuttaja teki omista lähtökohdistaan havainnon, että suomalaiset ovat etuoikeutettuja, heillä on kaikkea ja silti he valittavat.
On varmasti totta että kaikenkaikkiaan monet asiat ovat täällä paremmin kuin köyhissä maissa. Täällä ei kuole nälkään eikä viluun ja jos tulee lääketieteellinen hätätilanne, ambulanssi hakee sairaalaan.
Kuitenkin. Täälläkin on ihmisillä omat ongelmansa ja murheensa. Ei ole yhtään kolkkaa maan päällä, jossa kaikki olisivat kaiken aikaa onnellisia ja ongelmista vapaita. En myöskään usko, että on olemassa etuoikeutettujen yhteiskuntaa, jossa valitetaan turhasta. Jos näin uskoo, katsoo maailmaa aika kapean linssin läpi. Asiat kun eivät ole mustavalkoisia.
Ihmisillä on tuskaa ja ongelmia joka paikassa. On varmasti myös ns. etuoikeutettujen ongelmia ja näiden ongelmien korostajat ja lietsojat olisivat onnellisempia jos osaisivat olla kiitollisempia ja ymmärtäisivät olla valittamatta monista pienistä ongelmistaan.
Mitkä ovat ne todelliset asiat, joka ihmistä painaa?
Toisaalta moni valittaa pienempiä ongelmia, koska heidän todelliset kipeät kohtansa heidän elämässään tuntuvat liian vaikeilta uskaltaa tunnustaa itselleen tai muille. Ne voi olla painettuna niin syvälle sisimpään, että tietoinen mieli ei edes enää muista niitä. Ihmisellä saattaa olla ulkoisesti lähes kaikkea, mutta hän saattaa tuntea suurta tyhjyyttä, koska ei ole löytänyt tarkoitusta elämälleen, eikä tiedä miksi on olemassa. Hän saattaa tuntea suurta yksinäisyyttä ja tyhjyyttä, vaikka omistaisi ison omakotitalon, kesämökin, kaksi autoa ja hänellä olisi puoliso, lapsia, koira ja kissa.
Sanon suoraan. On sivistymätöntä, ylpeää ja rumaa vähätellä toisten ongelmia. Me emme usein tiedä toisten ihmisten asioita niin hyvin kuin kuvittelemme tietävämme.
Ihmisten syvät tuskat voivat oireilla monissa muissa paikoissa kuin mistä ne todella kumpuavat. Näin on henkisten asioiten laita, siinä missä ruumiillistenkin. Heikosta ruoansulatuksesta johtuvat ravintoainepuutokset voivat oireilla iho-oirein, heikkona immuunipuolustuksena tai vaikkapa väsymyksenä ja masennuksena. Arvottomuuden, merkityksettömyyden ja ulkopuolisuuden tunteet voivat oireilla pikkuasioista valittamisena ja traumaattiset väkivaltaiset kokemukset lapsuudesta esimerkiksi äkkipikaisuutena ja vihan puuskina.
Ihmiset pyrkivät aina parempaan
Valtaosa ihmisistä ei asu enää savannilla savimajoissa tai metsästäjäkeräilijänä sademetsässä. Jos ihmiselle riittäisi aina nykyiset olosuhteet, eläisimme kaikki varsin primitiivisesti. Ei olisi nettiä, jonka ansiosta sinä voisit lukea tätä blogia. Ihmiset haluavat kehittyä niin yhteisöinä kuin henkilökohtaisella tasolla. Siksi erilaisissa olosuhteissa ja elämäntilanteissa elävillä ihmisillä on erilaisia ongelmia, tuskia ja vaiheita.
Jos meillä ei ole nöyryyttä ja viisautta nähdä, kunnioittaa ja tunnustaa toisten ihmisten ongelmia ja tuskia, millaisia ihmisiä me oikein ollaan? Empatia ja halu tukea ja auttaa on liima, joka pitää meitä ihmisiä yhdessä. Toinen vaihtoehto on tuomitseminen ja hajautuminen. Se miten me kommunikoimme toisille ihmisille voi joko lähentää meitä tai katkaista yhteyden. Kun yhteys katkeaa, emme halua ottaa vastaan sitä mitä toinen meille sanoo. Menetämme mahdollisuutemme.
Onko meillä kaikki hyvin?
Kuvittele, että olet pienituloinen eläkeläinen, jonka pitää toisinaan miettiä ostaako ruokaa vai lääkkeitä kun kaikkeen eivät varat riitä. Et oikein ehkä tiedä mistä voisit pyytää taloudellista apua ja olet oppinut ettei pienestä saa valittaa. Kärsit hiljaa.
Kuvittele, että olet lapsi, joka joutuu peloissaan kuulemaan ja todistamaan alkoholisoituneiden vanhempien riitoja ja väkivaltaa. Kukaan ei ole moneen päivään käynyt ruokakaupassa ja sinulla on nälkä ja olet likainen.
Kuvittele, että valitat taloyhtiön hallitukselle monenlaisista näkemistäsi ja kuulemistasi asioista. Sinulla on hankalan ihmisen maine. Todellisuudessa et osaa olla muunkaanlainen, koska sinulle niin harva ihminen elämäsi aikana on ollut ystävällinen. Elät yksin ja se kalvata tyhjyyden tunne, jota et oikein osaa selittää on yksinäisyyttä ja se syö sinua elävältä joka ikinen päivä. Olet epämääräisen onneton ja olet alkanut uskomaan että se johtuu siitä, että elät niin ongelmallisessa taloyhtiössä.
Kuvittele, että puolisollasi on terveysongelmia ja koitat varoitella häntä epäterveellisestä syömisestä, jotka saattavat varsinkin illalla johtaa rytmihäiriäkohtaukseen, josta joutuu soittamaan ambulanssin. Sinua pelottaa, koska tiedät että paikkakunnallasi on valtava hoitajapula. Saako puolisosi kaiken sen hoidon, mitä hän tarvitsee jos joutuu yötä vasten sairaalaan?
Kuvittele ne nuoret, jotka tarvitsisivat kipeästi apua mielenterveysongelmiin, mutta jonot ovat pitkät. Kuvittele ne maatalousyrittäjät, jotka ovat joutuneet talousvaikeuksiin. Heidän tuottamaansa ruokaa tarvittaisiin, mutta siitä ei saa riittävästi elantoa, vaikka raataisi joka päivä kellon ympäri.
Kuvittele nyt miltä näistä em. ihmisistä tuntuu sen ihmisen väite, että Suomessa ihmisillä on kaikkea ja silti he valittavat.
Tehdäänkö tänään yhdessä päätös, että ei pidetä tapana vähätellä toisten ongelmia?
