keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Vierailevana kirjoittajana Karita Palomäki, aiheena TRE-menetelmä



Blogistin alustus:

Olen itse käynyt Karita Palomäen TRE-kurssin ja koen TRE-menetelmän hyvin rentouttavana ja hyödyllisenä. Taannoin järjestin Karitan koulutuksen myös ryhmälle Kilpirauhas- ja lisämunuaispotilaita ja palaute oli erittäin hyvää. Monilla kilpirauhaspotilailla ja lisämunuaisuupumuksesta kärsivillä on takana pitkäaikaista stressiä ja traumaattisia kokemuksia, joten menetelmä on heille erittäin suotava tietenkin huomioituna, että kaikille se ei sovi itsehoitomenetelmänä vaan joissan tapauksissa menetelmästä on hyvä pidättäytyä tai sitä on hyvä soveltaa ammattilaisen johdolla. Menetelmä on helppo oppia kurssilla, jonka jälkeen sitä voi suorittaa kotona vaikka televisiota katsellen. Se on nimenomaan kehollinen menetelmä eikä se vaadi samanaikaisesti työskentelyä mielen kanssa, joskin menetelmä saattaa herättää erilaisia emotionaalisia tuntemuksia ja menetelmää käyttävä saattaa esim. havaita uniensa elävöityneen ja myös unien kautta elimistömme käy läpi tapahtumia joko kaukaa menneisyydestä tai lähempääkin nykyhetkeä.  (Alustus päättyy ja Karitan osuus alkaa.)

TRE - STRESSIN LUONTAINEN PURKUMENETELMÄ

Stressi on osa meidän kaikkien jokapäiväistä elämää, tavalla tai toisella. Valitettavasti kovin monet meistä ovat kokeneet elämässään aivan liian pitkiä stressijaksoja, ja tämä jättää väistämättä jäljet sekä kehoon että mieleen.
Eräässä koulutuksessa mainittiin tähän liittyen kolmen sääntö: ihminen kestää hyvin kolmen viikon yhtäjaksoista stressiä, mikäli hänellä on tämän jälkeen mahdollisuus antaa aikaa palautumiselle. Mutta kolmen kuukauden jatkuvan stressin seurauksena kehosysteemi alkaa reagoida voimakkaasti monilla tavoin. Toki yksilöllistäkin vaihtelua on olemassa.
Päiväsaikaan olemme luonnollisestikin enemmän sympaattisen hermoston aktiivisuudessa. Stressin hyvä tarkoitus kun on, että se saa meidät toimintakykyisiksi. Illalla noin klo 20 aikaan, mikäli elimistömme toimii tasapainoisesti, parasympaattisen hermoston tulisi alkaa aktivoitumaan.
Tarvitsemme parasympaattista aktivoitumista, jotta kehomme alkaa korjata stressin aikana aiheutunutta elimistön ja solutason epätasapainoa. Erityisesti yöaikaan tapahtuva korjaaminen ja tasapainottuminen on meille elintärkeää. Toisaalta, joskus voimme jäädä liian pitkäksi aikaa parasympaattisen hermoston aktivoitumistilaan, jolloin tyypillisiä oireita ovat mm. voimakas väsymys, uupumus ja toimintakyvyttömyys. Erilaiset tulehdukset ovat myös tyypillisiä tässä tilassa.
Olen itse tutustunut TRE-menetelmään vajaa viisi vuotta sitten vuonna 2010. TRE tulee sanoista tension & trauma releasing exercises, ja sen on kehittänyt amerikkalainen kriisin- ja traumanhoidon ekspertti David Berceli. TRE tarkoittaa niitä alkuliikkeitä ja –syvävenytyksiä, joiden avulla on mahdollista aktivoida kehoon spontaani neurogeeninen lihasvärinä.
Tämä lihasvärinä on samanlaista kuin eläimillä silloin, kun ne kokevat stressiä. Jos esimerkiksi koira yhtäkkiä säikähtää jotakin, se osaa luonnostaan hoitaa oman pelkostressinsä pois vapisemalla ja ravistelemalla itseään jonkin aikaa. Meiltä ihmisiltä tämä luonnollinen reaktio usein puuttuu sellaisissa tilanteissa, joissa sen olisi hyvä tulla. Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi liikenteessä läheltä piti –tilanteet, synnytys, esiintymisjännitys tai tilanteet joissa ihminen todistaa jotakin vakavaa tapahtuvan muille (tai kuuntelee toisen traumaattista tarinaa, tällöinkin kertojan kokema stressi siirtyy kuulijaan).
TRE:tä säännöllisesti harjoittamalla me voimme siis purkaa erilaisia stressejä kehomielestä. Keho ”säilöö” myös vanhoja stressaavia ja traumaattisia muistoja, jotka tyypillisesti jäävät kehoon erilaisiksi lihasjännityksiksi.
Psoas-lihas
On havaittu, että avainlihasryhmä on syvällä lantion alueella oleva psoas-lihaksisto. Kun esimerkiksi säikähdämme kovaa ääntä, psoas-lihasten välitön aktivoituminen auttaa kehoa suojaamaan arkoja sisäelimiä voimakkaalla vartalon eteen-alas –koukistusliikkeellä. Jos tätä lihasjännitettä ei pureta, psoas-alueelle jää krooninen jännitystila, joka voi aiheuttaa myös erilaisia fyysisiä kiputiloja tyypillisimmin alaselkään ja koko rangan alueelle. Ajatellaan myös, että stressireaktioissa psoas-lihasten ja suoliston reagointi stressiin kulkevat ”käsi kädessä”.
Kehoon aktivoituva värinä/tärinä kulkee tyypillisesti lihaskalvolinjoja pitkin. Kun harjoittelun aloittaa, voi mennä jonkin aikaa, ennen kuin värinä alkaa levitä psoas-alueelta ja reisien alueelta ylemmäs. Jossakin vaiheessa on mahdollista, että värinä kulkee läpi koko kehon. Useimmat ihmiset kokevat värinän erittäin rentouttavana, mutta joskus myös aktivoivana ja energisoivana erityisesti jälkeenpäin.
TRE siis tasapainottaa luonnollisella tavalla autonomisen hermoston epätasapainotilaa. Se joko rauhoittaa tai energisoi, riippuen siitä, onko sympaattinen vai parasympaattinen hermosto sillä hetkellä aktiivisempi. TRE:tä harjoittaessa on konkreettisestikin alkanut ymmärtää sanontaa: ”Keholla on kyky parantaa itse itsensä, kun sille antaa mahdollisuuden.” Kehotietoisuuden lisääntyessä harjoittelun myötä, voi alkaa havaitsemaan, miten kehon viisaus osaa ohjata värinää juuri sellaisiin kehonosiin ja lihaksiin, jotka ovat erityisen kireitä ja jännittyneitä.
TRE:tä harjoittaneet ihmiset raportoivat mm. seuraavia positiivisia vaikutuksia:
·         -Uniongelmien lieventyminen, unenlaadun parantuminen
·         -Lihasten jännittyneisyyden, niveloireiden ja kiputilojen helpottuminen
·         -Lihasten palautuminen helpommin fyysisestä rasituksesta
·         -Toiminnallisten vatsavaivojen helpottuminen
·         -Ahdistus- ja masennusoireiden lieventyminen
·         -Apu post-traumaattiseen stressiin (tarvitaan usein terapeuttista TRE-ohjausta)
·         -Yleisen (työ)hyvinvoinnin ja elämänlaadun parantuminen
Itsehoidollinen TRE-harjoittelu ei sovi ihmisille joilla on mm. vakavia sydän- ja verenkiertoelinten, mielenterveyden tai tuki- ja liikuntaelinten sairauksia. Näistä saa lisätietoa kirjoittajalta.
Olemme tyypillisesti tottuneet ajattelemaan, että vapiseva tai tärisevä ihminen on jollakin tavalla heikko, kun hän ei kykene pitämään tunnetilaansa piilossa. TRE:tä pian viisi vuotta harrastaneena, ymmärrys on kuitenkin muuttunut täysin. TRE on tuonut omaan elämääni yhä syvenevää tietoisuutta itsestä ja omasta kehosta sekä kehossa säilötyistä tunteista ja stresseistä. Miten viisas kehomielemme onkaan - kaikilla asioilla ja reaktioilla on aina jokin tarkoitus, ja TRE auttaa tuomaan näitäkin asioita tietoisuuteemme.
Voin sydämestäni suositella TRE-menetelmää kaikille stressaantuneille! TRE:n voi oppia itsehoitokursseilla ja yksilöohjauksessa, ohjaajien tietoja löytyy sivulta www.trefinland.fi. Meitä alkaa olla jo ympäri Suomea!
Lukuvinkit:
·         David Berceli: TRE-stressinpurkuliikkeet (Kuva ja Mieli Oy)
·         Peter A. Levine: Kun tiikeri herää. Trauma ja toipuminen (Traumaterapiakeskus)
******
                                                
Kirjoittaja Karita Palomäki on ammatinharjoittajana työskentelevä psykofyysinen fysioterapeutti ja sertifioitu TRE-ohjaaja, joka pitää TRE-itsehoitokursseja lähinnä Uudenmaan alueella. Lisäksi hän kirjoittaa stressiaiheisia artikkeleita Hidasta elämää –sivustolle teemalla Terveys ja tunteet. Hänen kotisivuiltaan saa lisätietoa: www.mieliliike.fi. Sähköposti: mieliliike@gmail.com.

torstai 5. maaliskuuta 2015

Lääkäriliitto ottaa kantaa T3-hormonin käyttöön hoidossa

Alkuperäinen teksti: http://www.laakarilehti.fi/uutinen.html?opcode=show%2Fnews_id%3D15534%2Ftype%3D1 (Siteerattu 5.3. 2015)

Kommentoin artikkelia. Minun kommenttini ovat kursiivilla

Siteeraan tähän artikkelin kokonaisuudessaan:

"Lääkäriliitto: 
Potilasta on hoidettava trijodityroniinilla oikein
Julkaistu 05.03.2015 12.00

Kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavien potilaiden hoitaminen trijodityroniinilla (T3) on herättänyt paljon kysymyksiä. Lääkäriliiton toiminnanjohtaja Heikki Pälve kertoo, että tiedusteluja on tullut niin liittoon, HUS:iin kuin Valviraankin."

Olen nähnyt päivittäin vertaistukityössäni miten paljon ihmiset ovat ottaneet hädissään, pettyneinä, raivoissaan, peloissaan yhteyttä Valviraan, Sosiaali- ja Terveysministeriöön, Lääkäriliittoon, Duodecimiin, ja aina eduskunnan oikeusasiamiehelle asti. T3-hoitoja tarvitsevilla on tällä hetkellä luottamus viranomaisiin, suurimpaan osaan poliitikkoja ja suurimpaan osaan lääkäreitä, varsinkin endokrinologeja mennyt aivan täysin. Joka ikistä kansanedustajaakin on lähestytty asian tiimoilta. Vain harvat vaivautuivat edes vastaamaan, vielä harvempaa kiinnosti. Vain ihan muutamalla oli haluja puuttuakin asiaan. Peruspalveluministeri ja Sosiaali- ja terveysministeri pesivät asiasta käytännössä täysin kätensä.

Endokrinologeilla ja Valviralla näyttää olevan omat hyväveliverkostonsa ja potilaiden etu ei näytä kiinnostavan juuri ketään, ei myöskään Suomen Kilpirauhasliittoa joka mielellään pitää toiminnassaan mukana myös niitä lääkäreitä, jotka ovat epäkollegiaalisesti valittaneet T3-hoitoja määräävistä kollegoistaan ja tästä on sitten seurannut se, että sadat potilaat on jääneet oman onnensa ojaan. Kilpi-lehdessäkin (Suomen Kilpirauhasliiton potilaille suunnattu lehti) saa professori kollegansa muistokirjoituksen yhteydessä ohimennen haukkua T3-hormonihoitoja tarvitsevat potilaat sellaisiksi jotka muka marssivat vastaanotolle oman diagnoosin kanssa ja vaativat jotakin tiettyä lääkettä. (T3-hormonia) Haloo, ei tarvitsisi potilaiden tehdä omia diagnosia ja pyytää hattu kourassa tarvitsemiaan lääkkeitä jos lääkärit hoitaisivat hommansa kuten heidän kuuluu, jotta ihmiset saavat avun. Me potilaat maksetaan lääkärien palkka joko suoraan omasta pussista tai välillisesti verojen kautta tai sitten meidän työnantajat maksaa lääkärin palkan työterveyshoidon kautta. Lääkärit ei ole jumalasta seuraavia, vaan he on palveluammatissa ja heidän on omalla käytöksellään ja ammattitaidollaan ansaittava potilaiden kunnioitus. Se ei ole automaattista. Mikään kunnioitus ei ole. Eikö se ole viime kädessä juuri potilas, joka arvioi onko lääkäri onnistunut työssään? Potilasta ei kiinnosta kuka on oikeassa, vaan kuka häntä osaa auttaa.


"Pälveen mukaan joillekin lääkäreille on nyt mahdollisesti syntynyt kuva, että T3 olisi kielletty lääke. Näin ei ole. Nykyinen kansainvälinen näkemys on, että noin kaksi prosenttia potilaista saattaa hyötyä T3-T4-yhdistelmähoidosta. Monoterapialle ei nähdä aihetta."

Monille lääkäreille nimenomaan on syntynyt kuva, että T3-lääkitys on puoskarointia ja vaarallista. Monet lääkärit ei myöskään enää uskalla Valviran pelossa määrätä T3-lääkityksiä ja myöskin osaa on kielletty määräämästä näitä lääkityksiä. Terveyskeskuksen tai sairaanhoitopiirin johdolta voi tulla ukaasi olla niitä määräämättä tai yksityisen lääkärikeskuksen johto sanelee T3-politiikan joko koko lääkäristönsä tai yksittäisten lääkärien kohdalla.

Mitään todellisia prosenttilukuja ei tiedä kukaan siitä kuinka moni potilaista hyötyisi T3-hormonia sisältävästä hoidosta. Myöskään mitään yleistä kansainvälistä näkemystä ei ole. Lääkäreiden keskuudessa asiasta on runsaasti eri mielipiteitä. Todellakaan mitään konsensusta tai kattavaa tieteellistä tutkimusta asiasta ei ole. Olen itse eri yhteyksissä asiaa tutkiessani törmännyt hyvin erilaisiin prosenttilukuihin. Tämä kaksi prosenttia on pienin, sitten sellaisia lukuja kuin viisi, kymmenen, kolmekymmentä, jopa seitsemänkymmentä.

Kukas tämän asian muuten tietäisi? No me potilaat tiedämme, koska me aktiivipotilaat olemme verkostoituneet ympäri maailman. Luku on ihan varmasti huomattavasti suurempi kuin kaksi prosenttia. Kilpirauhasliiton tekemän kyselynkin mukaan suurin osa, joka on kokeillut sekä Thyroxin-hoitoa (koostuu yksinomaan T4-hormonista, joka on varastohormoni), että T3-hormonia sisältävää hoitoa (T3-hormoni on elimistön aktiivinen kilpirauhashormoni. T4-hormonin tulee ensin konvertoitua T3-hormoniksi, jotta voidaan tuottaa sen aikaansaama aineenvaihdunnan lisääntyminen. Kaikilla tämä muunto ei toimi riittävän hyvin) piti T3-hormonia sisältävää hoitoa huomattavasti parempana. Hyvin usein myös kun jutellaan ihmisten kanssa jotka käyttävät hoitona kilpirauhasen vajaatoimintaan pelkkää Thyroxinia ilmenee, että heillä on paljon kilpirauhasen vajaatoimintaan linkittyviä oireita jäljellä, vaikka he eivät välttämättä tiedosta olevansa mahdollisesti väärinlääkittyjä tai alilääkittyjä. Heillä on sitten mm. kolesterolilääkityksiä, särkylääkityksiä ja masennuslääkityksiä paikkaamassa puutteellista ja toimimatonta kilpirauhaslääkitystä.

Se että T3-monoterapialle (lääkityksenä pelkkä synteettinen T3-hormoni) ei nähdä aihetta on törkeää välinpitämättömyyttä ja lääkärien ymmärtämättömyyttä ja osaamattomuutta sitä potilasryhmää kohtaan, joka joko tilapäisesti tai pysyvästi tarvitsevat T3-monoterapian. Ilmeisesti lääkäriliitolla, Valviralla ja endokrinologeilla ei ole minkäänlaista eettistä ongelmaa siinä että ne potilaat sujuvasti vain lakaistaan maton alle, joita asia koskee. Olen itse ollut ohjaamassa näitä potilaita saamaan hoitoa ja lääkityksensä nyt ulkomailta, koska Suomessa on niin tukala tilanne. Sen verran on T3-lääkitys monia ihmisiä auttanut, että he ovat valmiita tekemään lähes mitä vain, jotta eivät joutuisi siitä luopumaan. Kyllä normaalilla ihmisellä on sen verran voimakas itsesäilytysvaisto, että he hankkivat tarvittavan avun vakaviin terveysongelmiinsa kuvainnollisesti sanottuna vaikka mafialta jos mikään muu ei auta.

Vähintään sadat hankkivat nyt lääkityksensä ulkomailta, tosin kyllä ihan laillisilla tavoilla. Tämä tietenkin nyt johtaa myös siihen ettei meillä ole Suomessa ajantasaista tilastoa siitä kuinka moni todellisuudessa käyttää T3-hormonia sisältävää lääkitystä. Ulkomailta lääkityksen hankkivat eivät tallennu kotimaan tilastoihin.



" T3-lääkettä on kirjoittanut potilaille 1 000 lääkäriä, ja noin 500 lääkäriä on käyttänyt sitä kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavien potilaiden yksinomaisena hoitona.
Hoitoa pitää ohjata vasteen mukaan
Pälve painottaa, että hoidon tulee aina perustua potilaan huolelliseen tutkimukseen ja oikeaan diagnoosiin. Hoitoa pitää ohjata vasteen mukaan. Vaste todennetaan tarvittaessa toistuvin laboratoriotutkimuksin ja potilaan vointia tarkkaillen.
Tulokset on merkittävä potilasasiakirjoihin. Puutteelliset potilasasiakirjat ovat yleisimpiä syitä Valviran huomautuksiin."

Harva lääkäri tosiasiassa hoitaa kilpirauhaspotilaitaan vasteen mukaan. Suurin osa lääkäreistä tuijottaa viitearvoja eikä heitä juurikaan tunnu kiinnostavan mitä potilas itse kertoo voinnistaan. Törmään tähän ilmiöön ihan jatkuvasti vertaistukityössä. Miksi Valvira ei kohdista tutkintaansa ja toimiansa näihin lääkäreihin? Pälve puhuu siis tärkeästä asiasta. Mitäs sitten jos se hoitovaste syntyy vain T3-monoterapialla?

Potilasasiakirja-asiaan en ota kantaa, mutta sen tiedän, että kautta linjan ne lääkärit, joiden ammatinharjoittamisoikeuksiin on kajottu heidän määrättyä potilaille T3-lääkityksiä on saaneet potilaiden luottamuksen ja he kokevat, että he ovat tulleet kuulluksi ja heitä on tutkittu tarkemmin kuin koskaan aikaisemmin heidän sairautensa aikana. Miettikääpä esimerkiksi sitä tosiasiaa että useat T3-hormonia määräävät kokonaisvaltaista hoitoa tarjoavat lääkärit pitävät potilasta vastaanotolla vähintään tunnin siinä missä joku kiireinen endokrinologi ottaa tunnissa kolme, neljäkin potilasta. Siinä ei kuulkaa paljoa pysty kunnon potilasseurantaa toteuttamaan, saatika potilaan asioihin perehtymään. Tulee muistaa, että potilaat eivät tässä "kilpirauhassodassa" ole se osapuoli, joka lääkäreistään olisi valittanut. Sen sijaan, vaikka he ovat mitä suurimmissa määrin asianomaisia, heitä ei ole kukaan kuunnellut.


"Osa lääkäreistä on Pälveen mukaan ehkä saanut sellaisen kuvan, että Valvira pitää T3-lääkkeen määräämistä vääränä. Valvira on puuttunut viiden T3-hoitoa määränneen lääkärin toimintaan.
– Valviran tehtävä on valvoa lääkärin toiminnan asianmukaisuutta ja huolehtia osaltaan potilasturvallisuudesta. Se ei aseta ehtoja lääkkeiden määräämiselle."

Tämä on mielestäni täysin tyhjää puhetta. Lääkärit nimenomaan eivät Valviran pelossa enää uskalla määrätä kuin Thyroxinia, joskin on jo kokemuksia potilaskunnasta että jopa sen saanti on vaikeutunut varsinkin jos lääkitys pitäisi aloittaa. Potilasturvallisuudesta on tämän kilpirauhasasian suhteen erittäin mautonta edes puhua. Todellisuudessa satojen potilasturvallisuus on vaarantunut jo sillä, että kolme lääkäriä, joilla kaikilla on ollut satoja T3-hormonia käyttäviä kilpirauhaspotilaita on menettäneet erittäin kyseenalaisin perustein lupansa hoitaa kilpirauhaspotilaita. Nämä potilaat jäivät kaikki heitteille eikä läheskään kaikille ole vieläkään löytynyt uutta lääkäriä, joka heitä pitäisi seurannassa ja uusisi heille reseptit. Tällä hetkellä tapahtuu paljon sitä että ihmiset hakevat lääkkeensä ulkomailta ja koska heillä ei ole lääkärikontaktia muutoin kun niillä reissuilla kenties kerran vuodessa, potilaat joutuvat neuvomaan toinen toisiaan lääkkeiden käytössä. Monet jotka ovat joutuneet esim. palaamaan Thyroxinille tai luopumaan lääkityksestä kokonaan on menneet erittäin huonoon kuntoon. Tämä tulee myös kalliiksi yhteiskunnalle, sillä kaikki ei pysty enää työhönsä tai toipuminen on keskeytynyt eivätkä he siksi pysty palaamaan yhteiskunnan tuottaviksi jäseniksi, puhumattakaan millaiseksi elämänlaatu muuttuu kun sopivaa lääkitystä ei ole käytössä. Sitten on vielä se potilasjoukko, jolle on tämän käynnissä olevan kilpirauhasfarssin seurauksena esim. työterveyslääkäri tai terveyskeskuslääkäri kieltäytynyt uusimasta reseptiä T3-valmisteeseen, joko eläinperäiseen tai synteettiseen T3-hormoniin, vaikka reseptin uusiminen ei ole aikaisemmin ollut ongelma ja nämä ihmiset on kenties jo vuosia käyttäneet näitä lääkityksiä ja olleet niihin erittäin tyytyväisiä.

Sillä ei ole mitään merkitystä että Valvirasta toistellaan sitä ettei se aseta ehtoja lääkkeiden määräämiselle kun käytännössä T3-lääkkeiden saanti on merkittävästi vaikeutunut ison potilasjoukon osalta.


"Kollegiaalisuusohjeet antavat suunnan
Kollegiaalisuusohjeiden mukaan lääkärikunta on vastuussa yksittäisen jäsenen asiallisesta toiminnasta. Näissä ohjeissa on periaatteet, joiden mukaan tulee toimia, jos epäilee kollegan toimivan potilaan edun vastaisesti.
Pälve sanoo, että lääkärin tulee ottaa yhteyttä kollegaan ja kysyä perusteluja toimintaan, jos kollega on hoitanut potilasta lääkärin mielestä väärin."

Tämä kollegiaalisuus on tärkeä aspekti, mutta miksi tässä ei sanota suoraan, että ne lääkärit, jotka ovat tässä kilpirauhasasiassa tehtailleet valituksia kollegoistaan eivät nimenomaan ole ottaneet yhteyttä kollegaansa, vaan he ovat raukkamaisesti kannelleet suoraan Valviraan? Ovatko nämä lääkärit saaneet Lääkäriliitolta minkäänlaista ojennusta kollegiaalisuussäännösten törkeästä rikkomisesta?

"Lääkärin pitää aina toimia potilaan parhaaksi.
Heikki Pälveen mukaan on ilmeistä, että osa T3-lääkettä saaneista potilaista on päätynyt päivystyksellistä hoitoa vaativaan tilanteeseen.
– On oikein ja osa potilaan vastuullista hoitoa, että selvitetään syyt tilanteeseen, hän linjaa.

Ulla Toikkanen"

Miksi nostetaan esiin erityisesti juuri T3-lääkkeet? Hyvin moni on joutunut päivystykseen myös Thyroxinin takia. Päivystykseen joutuu jatkuvasti ihmisiä milloin minkäkin lääkkeen aiheuttamien myrkytystilojen, allergisten reaktioiden tai sivuvaikutusten takia. Miksi tästä ei nosteta haloota?

On mahdollista ja tiedän myös sellaista jonkin verran tapahtuneen että potilas itse nostaa lääkityksiään liian korkealle tasolle ja liian nopeassa tahdissa ja sitten saatetaan olla päivystyksessä. Kenellekään ei ole tapahtunut mitään pysyvää vahinkoa (tästä voi vaikka kysyä Fimeasta tilastot eläinperäisten ja synteettisen T3-hormonin haittavaikutusilmoituksista, niitä ei paljoa löydy) jos he ovat esimerkiksi tilapäisesti joutuneet liikatoiminnalle käytettyään T3-lääkitystä. Liikatoimintatilahan on T3-lääkityksellä olevalta huomattavasti helpompi purkaa kuin T4-hormonilääkitykseltä olevalta johtuen T3-hormonin merkittävästi lyhyemmästä puoliintumisajasta T4-hormoniin verrattuna. Monet potilaat ovat myös viikko- tai kuukausikausia pahassakin liikatoimintatilassa kun heillä on esimerkiksi puhjennut kilpirauhasen liikatoiminnan tuottava sairaus, Basedowin tauti. He saavat siihen hoitoa ja tilanne menee ohi. Miksi sitten mahdollinen lyhytaikainen liikatoiminta T3-lääkityksellä on sellainen asia, että sen johdosta ryhdytään T3-lääkkeiden ja niitä määräävien lääkärien noitavainoon Suomessa? 

Miksi nämä ensiapuun joutuneet eivät ole itse nostaneet asiasta minkäänlaista hälyä? Uskonpa, etteivät syytä lääkäriään. Sen tiedän, että joissain tapauksissa kun on menty huonon olon kanssa päivystykseen on takerruttu alhaiseen TSH-arvoon ja sen perusteella on tehty liikatoimintadiagnoosi, vaikka T3-hoidoilla on täysin normaalia että TSH painuu nollan tuntumaan. T3v, eli aktiivinen hormoni on kuitenkin näissä em. tilanteissa ollut aivan nätisti viitteissä. Potilasaktiivina hämmästelen usein osaamisen puutetta kilpirauhaslääkitysten suhteen maamme sairaanhoitopiireissä.


Siteeraus ja kommentointi päättyvät tähän.

Lopuksi vielä erään minua viisaamman ihmisen anonyymi listaus siitä, mistä kaikesta Valviraa voi hänen mielestä kilpirauhaskiistassa arvostella (todennäköisesti vain jäävuoren huippu)


- Valviran epäammattimaisuudesta
* Valviran mukaan kantelijalääkäri voi toimia asiantuntijalääkärinä
* Valviran mukaan T3-lääkkeitä määränneitä lääkäreitä puoskareiksi
julkisesti nimittelevä endokrinologi voi toimia Valviran pysyvänä
asiantuntijana T3-asiassa
* Valvira ei käytä objektiivisia asiantuntijoita
* Valvira ei tarkista kantelujen todellisuuspohjaa (vaikka niin väittää
selityksessään Hallinto-oikeudelle): eräs endokrinologi TAYSista väittänyt
potilaan joutuneen teho-osastolle, vaikka potilas oli kotiutunut
hyväkuntoisena saman vrk:n aikana
* Valviran massiivisten toimenpiteiden jatkaminen, vaikka kantelut ovat
osoittautuneet perättömiksi ja Hallinto-oikeudessa lainvastaiseksi
* Valvira rikkoo suhteellisuusperiaatetta: turvaluokka A
(kilpirauhaslääkkeet) vs turvaluokka C,D,X lääkkeet (Panadol, Burana,
Statiinit, psyykelääkkeet)
* Valviran johtavat virkamiehet toimivat asiantuntijoina myös siinä THL:n toimielimessä, josta endokrinologiyhdistystä ohjattu pyytämään lausuntoa kiireellisenä rT3, T3
tutkimusten käytöstä jne. - lausunto oli erittäin suppea, epäammattimainen
ja puolueellinen

- Epätasa-arvoisesta kohtelusta eri lääkäreitä kohtaan
* Endot saavat kirjoittaa T3:a ilman sanktioita
* Osa (yli)lääkäreistä saanut Valviralta vain varoittavan puhelinsoiton
"jos vielä kirjoitat yhdenkin T3-reseptin niin..." ilman kirjallista sanktiota ja toiset lääkärit saavat heti rajoituksen tai kirjallisen varoituksen vastaavassa tilanteessa

- Epätasa-arvoisesta kohtelusta eri potilaita kohtaan
* Valviran toimien kohdistaminen VAIN T3-lääkkeitä määränneitä lääkäreitä
kohtaan: Thyroxinia käyttävät potilaat ovat turvassa ja hoidon jatkuvuus
on turvattu, mutta T3-lääkkeitä käyttävien potilaiden hoidon jatkuvuus on
vaarantunut ja osa potilaista on jäänyt ilman hoitavaa lääkäriä ja lääkkeitä

- Valtion varojen tuhlaamisesta
* On jo kaksi HO:n päätöstä vuonna 2014 siitä, että Valvira on rikkonut
lakia rajoittaessaan ko. lääkärin oikeuksia ja silti Valvira on jatkanut
runsaasti varoja vievää T3-lääkkeitä määräävien lääkäreiden potilasasiakirjojen massiivista nuuskimista ja erilaisten selvitysten tekemistä esim. reseptitiedustelujen muodossa

- Potilaan tietoturvan rikkomisesta
* Valvira on pyytänyt jatkuvasti reseptitiedustelujen ja
klinikkatarkastusten yhteydessä yhteensä satojen potilaiden potilaspapereita ilman yksilöityä syytä vielä senkin jälkeen kun Valviran toimet on todettu lainvastaisiksi HO:ssa. (Valvira ei ole informoinut potilaita siitä että heidän tietonsa on vaadittu, kts. henkilötietolaki 24§)

- Potilasturvallisuuden vaarantamisesta
* Valvira on vaarantanut satojen potilaiden potilasturvallisuutta.
Valviran toimien vuoksi potilaat ovat jääneet ilman lääkäriä ja ilman lääkettä, koska monet lääkärit eivät enää uskalla kirjoittaa kyseistä lääkettä Valviran sanktioiden pelossa---> kunnon romahtaminen, työ- ja toimintakyvyn aleneminen, työkyvyttömyys

- Valehtelusta
* Valvira väittää eri salaisissa asiakirjoissa ja mediassa täysin
vastakkaisia mielipiteitä T3-pohjaisten lääkkeiden käytöstä: mediassa
Valvira sanoo, että T3-lääkettä saa määrätä, mutta rajoituspäätöksissä
Valvira sanoo, ettei saa käyttää T3-lääkkeitä ainakaan monoterapiana
* Valvira väittää peruspalveluministeri Huoviselle, ettei ole jääviysasetelmaa , vaikka on toteen näytetty, että eräs endokrinologi on toiminut samanaikaisesti asiantuntijana ja kantelijalääkärinä
* Valvira väittää ettei potilaita ole tutkittu ja seurattu, vaikka
potilaiden mukaan potilaita on tutkittu ja seurattu tarkemmin kuin koskaan
aikaisemmin ko. sairauteen liittyen
* Valvira väittää, että T3-lääkitystä on toteutettu vaarallisella tavalla,
vaikka lääkärit ovat noudattaneet vähintäänkin FDA:n suosituksia

- Tosiasioiden vääristelystä ja harhaanjohtavista lausunnoista
* Valviran mukaan kilpirauhaslääkkeitä voi määrätä 20 000 lääkäriä, mutta
tosielämässä tilanne on ihan toinen; vain muutama kourallinen lääkäreistä
määrää T3-pohjaisia kilpirauhaslääkkeitä ja vain kourallinen osaa hoitaa
kilpirauhaspotilaita kokonaisvaltaisesti
* Valvira sanoo julkisesti, että T3-hoitoa käyttävien potilaiden tulee
mennä terveyskeskukseen, jossa T3-hoitoa tulee jatkaa. Näin ei kuitenkaan
ole käynyt, koska tieto Valviran todellisista toimista on lääkäreiden
tiedossa, eikä hoidon jatkuminen ole onnistunut kuin harvoissa tapauksissa
julkisessa terveydenhuollossa




sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Erään potilaan käynti työterveyslääkärillä

Franz Kafka-patsas
Olipa taas lääkärikäynti aamulla työterveydessä, huoh! Keskustelu meni suurinpiirtein näin:

Minä: Tarvitsisin Thyroxin reseptin.
Lääkäri: Juu laitetaan. Onko käytössä muuta säännöllistä lääkitystä?
M: Liothyronin, minulla on yhdistelmälääkitys
L: kuka tämän kyseenalaisen lääkkeen on sinulle määrännyt
M: Edellinen työterveys (siirtyi kilpailutuksessa heille)
L: Onko sinulla siellä endokrinologikontakti?
M: ei kun minulla on siellä lääkäri joka oikeasti tietää siitä lääkkestä ja osaa hoitaa sillä. Täällä ei taida sellaista olla?
L: Ei meillä kukaan määrää Lioa
M: No mitäs sinä määräät niille asiakkaille joille Thyroxin ei sovi?
L: Ne lähetetään endolle ja jos endo puoltaa lääkitystä niin sitten ei vastusteta
M: No jos mä nyt saan labrat tsh, t4v, ja t3v. Voin käydä ottamassa nuo omakustanteisesti kun ei varmasn saa tuota t3: sta täällä.
L: joo ei sellaisia oteta, mutta voit käydä tuon tsh:n ja t4v:n ottamassa täällä ja t3 sitten omalla kustannuksella niin katsotaan sitten ovatko yhtään viitteissä.
M: kai sä sen verran ymmärrät että yhdistelmälääkityksellä on eri viitteet?
L: öööhh..
M: Tehdään niin että kirjoita se lähete niin käyn mun omalla lääkärillä, kun täällä ei ole näihin asioihin osaamista. Voitko laittaa vielä s-korsol siihen lähetteeseen
L: minkä takia?
M: selostan miksi haluan seurata arvoa
L: Ei labrakokeita voi määrätä jos ei ole jotain taustaa asialle. Jos tehdään niin että tilataan sieltä vanhasta työterveydestä kaikki edelliset tiedot niin on helpompi...
M: no ei varmasti tilata! (blogistin huomio: kilpirauhaspotilaat eivät halua kertoa kuka heille on T3-hormonia sisältävän lääkityksen määrännyt, koska he pelkäävät että toiset lääkärit ja Valvira järjestävät heidän lääkärinsä vaikeuksiin) Unohda koko juttu. Anna nyt vaan se Thyroxin resepti ja se lähete kilpparikokeisiin niin menen sitten muualle.
L: No se on varmaan ihan hyvä niin. Ja hyvä jos voit paremmin
L: Joo, ihan loistavasti verrattuna pelkkään Thyroxiniin.


Ja oikeasti sääliksi käy niitä joilla on nyt pelkkä Lio (Liothyronin, synteettistä T3-hormonia), kun näkyy yhdistelmälääkitykselläkin olevan jo näin hankalaa.

Erään nuoren naisen tarina

CanStockPhoto, maisemaa afganistanista
Minun tarinani, sairaskertomukseni omin sanoin.

Olen aina ollut aktiivinen liikkuja ja hyvin toimelias nainen. Vuonna 2013 maaliskuussa palasin Kriha-komennukseltani oltuani 6kk rauhanturvaajana Afganistanissa. Olin hyvässä kunnossa ja kokemusta rikkaampi. Juoksin cooperissa 2530 ja harrastin kuntosalia 3-4kertaa viikossa ja siihen juokseminen vielä kaupan päälle.

Syksyllä 2013 huomasin että treeni ei kulkenut, jalat tuntuivat raskailta ja lihakset eivät palautuneet. Aloin väsyä helpommin. Väsymyksen lisäksi hiukset irtoili tuppona päästä, ihon kunto huononi, minua alkoi palelemaan ja olin jatkuvasti villasukat jalassa.

Ajattelin näiden olevan normaalia syysväsymyksen tai vitamiinipuutoksen oireita, mutta kun rytmihäiriöt alkoivat, tiesin että kaikki ei ole nyt kohdallaan. Rytmihäiriöt herättivät minut öisinkin, ne eivät olleet pelkkiä yksittäisiä sydämen muljahteluita, vaan muljahtelurumba saattoi kestää useita kymmeniä sekunteja, jolloin en saanut kunnolla hengitettyä.

Hakeuduin hoitoon. Kunnan lääkäri määräsi minulle verikokeet, jotka otatin työterveydessäni, koska se oli nopeampi järjestää sinne sillä hetkellä. Työterveyslääkärini päätti ottaa asiani hoitaakseen ja verikokeiden perusteella  minulle diagnosoitiin työterveydenhuollossa kilpirauhasen vajaatoiminta (TSH oli 8.80 ja T4-V 16)
Minulle määrättiin thyroksinia 50 mikrogrammaa kolmesti viikossa. Työterveyslääkärini ei kysynyt minulta oireita ja vointiani, ei taustatietoja. Hän ei tunnustellut kilpirauhastani eikä tutkinut minua muuten kuin verikokeiden perusteella.

Aloitettuani thyroksinin, oloni paheni. Väsyin entistä enemmän ja sydänoireet jatkuivat. Uutena oireena mukaan tuli kilpirauhasen turpoaminen. Aina kun ponnistelin, aloin yökkimään ja happi ei kulkenut, pelkäsin tukehtuvani. Tämä oire esti jopa painavien esineiden siirtelyn.

Työmatkalla ulkopaikkakunnalla ollessani koin vakavan tukehtumisoireen ensimmäistä kertaa. Minulle ei suostuttu antamaan työterveydestä maksusitoomusta terveyskeskukseen, koska työterveyteni oli kuulemma Keski-Suomessa ja minulle varattiin soittoaika työterveyslääkärilleni. Puhelinkeskustelussa kysyin että onko järkeä jatkaa thyroxin-hoitoa koska se pahentaa oloani? Ilmaisin haluavani, että minulta tutkittaisiin vielä tulehduksen varalta loputkin kilpirauhasarvot (T3-V ja TPO-Ab). Kysyin myös, että voisiko kohdallani olla jokin muu kuin kilpirauhasen vajaatoiminta. Tähän sain häneltä vastaukseksi "olen tehnyt näitä hommia 20 vuotta, minä tiedän, sinä et". Työterveyslääkäri neuvoi puhelimitse pienentämään annostelua 25 mikrogrammaa joka toinen päivä ja ilmaisi oireideni olevan normaaleja thyroxin-lääkityksen aloituksessa.

Jatkettuani lääkitystä pienemmällä kerta-annostelulla väsymykseni yhä paheni, en pysynyt työpaikallanikaan hereillä torkahtamatta työpisteelleni. Kotona nukuin kaiken ajan mitä ei tarvinnut töissä olla. Minulle alkoi tulla myös uusia oireita, olin todella kärsimätön ja aggressiivinen. Saatoin suuttua silmittömästi avomiehelleni jos hän otti kassalla yhden kauppakassin kahden sijaan, eikä tämä ollut ainoa. Sain raivokohtauksien lisäksi selittämättömiä itkukohtauksia. Aina vain väsytti ja itketti ja raivostutti.

Lopulta jouduin jäämään töistä pois sairasvapaalle. Nukuin kaiket päivät noin 15-20 tuntia. Avomieheni hoiti ruuanlaitot, koiran hoidon ja muut. Minä vain nukuin, itkin ja raivosin. Hän herätti minut päivän aikana vain syömään jotakin. Suihkussa en jaksanut käydä kuin kerran tai pari viikossa. Kotoa en halunnut poistua, en ollut kiinnostunut näkemään kavereitakaan koska väsytti jatkuvasti. Kampaajalla nukahdin penkkiin ja hän jatkoi hiustenhoidon kotonani. Lääkärit eivät uskoneet että minulla oli niin paha olo, ajattelivat että olen laiska kun haluan sairasvapaata. Minua ei otettu tosissaan ja se pelotti aivan kamalasti. Luulin pahimmillani että kuolen vielä, että elintoiminnot hidastuvat niin paljon että lopulta lakkaavat. Minua ei suostuttu tutkimaan lisää työterveydessä, koska TSH-arvo viittasi yhä kilpirauhasen vajaatoimintaan. Pyysin pääsyä endokrinologille keskussairaalaan, mutta minulle ei annetu lähetettä. Työterveyslääkärini perusteli sen sillä, että päädyn sinne lopulta jossakin vaiheessa, mutta ei ole järkeä antaa lähetettä, koska sinne on ainakin 2 kuukauden jono. Hän lupasi soittaa endokrinologille ja konsultoida tilanteestani ja kysyä neuvoja, koska hän myönsi ettei ole ammattitaitoinen hoitamaan kilpirauhasen vajaatoimintaa tai lisämunuaisten sairauksia. Näin ei kuitenkaan lupauksesta huolimatta tapahtunut.

Työkaverini kehoitti minua menemään erään yksityisen klinikan lääkärin vastaanotolle. Hän sanoi että siinä on ammattilainen, jota on kehuttu. Joka kuuntelee ja voi auttaa selvittämään mikä minua OIKEASTI vaivaa.

Joulukuu 2013
Sain yksityiselle lääkärille ajan ja oli sanoinkuvaamattoman hyvä mieli, kun ensimmäistä kertaa lääkäri kysyi, että miltä minusta tuntuu ja mitä oireita minulla on. Kukaan lääkäri ei sitä ollut siihen mennessä vielä kysynyt. Kerroin lääkärille oireeni, näytin labratulokset ja selitin miten minua on hoidettu ja millä annostelulla ja miten lääke on minulla toiminut.

Lääkäri teetti minulla kyselytestin ja lähetti tarkentaviin verikokeisiin.
Näiden verikokeiden perusteella minulla huomattiin muunmuassa olleen lääkitsemätön mykoplasma kilpirauhashormoniperäisen häiriön lisäksi. Minulle otettiin aluksi käyttöön kortisonikuuri lisämunuaisten kortisoliarvojen vuoksi sekä myöhemmin thyroxinin rinnalle Liothyronin. Tämä yhdistelmä ei poistanut oireita, lievensi niitä vain. Yhä en voinut urheilla tai ponnistella, koska kilpirauhanen turpoili yhä tuolloin ja oli ongelmia hengittää (jouduin kantamaan mukanani kaikkialle kyypakkausta ja antihistamiinia sen vuoksi jos hengitystiet menee tukkoon) rytmihäiriöt esiintyivät yhä.

Maaliskuussa 2014
Päätin itse olla ilman thyroksiinia ja jatkaa pienellä annoksella pelkästään liothyroninia. Olo alkoi paranemaan. Jo viikon päästä minua ei enää väsyttänyt samalla tapaa. Liothyronin toimi yksistään mielestäni parhaiten.
Pääsin jopa urheilemaan säännöllisesti ensimmäistä kertaa pitkää aikaan. Aloin käymään salilla ja reippailla kävelylenkeillä noin 2 kertaa viikossa. Aggressio ja itkukin tuntuivat menneet enimmäkseen ohi, tai ainakin kykenin hillitsemään niitä. Parisuhde alkoi voimaan jälleen hyvin, selvisimme pahimman yli yhdessä.

Huhtikuussa 2014
Kävin puhelinkeskustelun Jyväskylän keskussairaalan endokrinologin kanssa, joka halusi jutella kanssani verikoetuloksistani. Hän oli sitä mieltä että minun tulisi lopettaa T3- ja aloittaa uudelleen T4-lääkitys. Minä sanoin että "olisi hullua lopettaa se kun kerrankin reiluun puoleen vuoteen voin sanoa oloni olevan normaali. Jaksan käydä töissä, jaksan olla ystävieni kanssa taas, jaksan harrastaa ja käydä kaupassa, jopa siivoaminen ja ruuanlaitto sujuu jälleen. Olen pitkästä aikaa hyvinvoiva ja iloinen, miksi minun pitäisi luopua siitä?" lääkäri pyysi edes kokeilemaan sitä pari viikkoa ja sitten hän uskoo minua. Tein niinkuin hän pyysi, mutta en voinut jatkaa thyroxinilla kahta viikkoa, koska sydänoireet palasivat viikon jälkeen takaisin ja samoin palan tunne kurkussa. Näin sen olevan terveydelleni haitallista. Endokrinologi keskussairaalasta sanoi minulle puhelinkeskustelussa myöntävänsä ettei thyroxin sovi kaikille ja että minä olen yksi niistä. Mutta vaihtoehtoista hoitoa hänellä ei ollut tarjota. Hän siirsi vastuun terveysasemalle, josta saan lähetteen 6 kuukauden välein verikokeisiin kontrollikäyntiä varten.

Huhtikuusta 2014 saakka olen käyttänyt liothyroninia ainoana lääkkeenäni, rehellisesti voin sanoa, että voin hyvin ja olen onnellinen. Hiukset pysyy pääsääntöisesti päässäni, ihon on sanottu hehkuvan. Olen pirteä, iloinen oma itseni. Pääsin palaamaan harrastusten pariin, nykyään harrastan juoksua urheiluseuran valmennusryhmässä, veriarvoni ovat viitelukemissa ja nautin elämästäni avomieheni, työn, urheilun, ystävieni ja perheen parissa, suunnitelen jopa oman perheen perustamista. Olen ikuisesti kiitollinen lääkärilleni, koska hän oli ensimmäinen ja ainoa lääkäri joka kuunteli minua ja otti minut tosissaan. Hän seuraa kontrollikäynneillä tilannettani 6kk välein, kerran jopa soitti minulle kysyäkseni vointiani ja kuulumisiani. Sovimme kontrollikäynnin verikokeiden jälkeen. Hän halusi aidosti auttaa minua. Hänen ammattitaidon ja oikean lääkityksen vuoksi sain elämäni takaisin. Toivon ettei sitä viedä enää minulta pois.

Suurimpana toiveenani oli ettei minulta vietäisi enää elämääni pois... Menetin lääkärini vasta sen vuoksi että hänen esimiehensä kielsi hoitamasta meitä kilpirauhaspotilaita T3-hormonia sisältävillä lääkkeillä. Tämä aiheuttaa minussa suurta pelkoa siitä, että kaikki romahtaa jälleen. Mistä löydän lääkärin, joka ottaa minut hoitaakseen? Mitä jos  tuleva uusi lääkärini joutuu lopettamaan hoitoni? Päädynkö jälleen Keskus-sairaalan sisätautien poliklinikalle, jossa minulle syötetään sanoja suuhun että olen masentunut ja kertoa kuinka kilpirauhassairaudet ovat nykypäivänä "muoti-ilmiö"? Lopulta kun thyroxin ei minulla toimi, minut passitetaan psykiatrille puhumaan "masennuksestani" vaikka mitään masennusta ei ole.

Todennäköisemmin lähden ulkomaille etsimään itselleni apua ja hoitoa, koska olen alle 30-vuotias enkä halua työkyvyttömäksi tässä iässä. En myöskään halua että haaveet omasta perheestä hajoaa ennenkuin kerkeän lasta edes tekemään. En halua syödä thyroxinia väkipakolla sillä hinnalla että oloni huononee. En halua masennuslääkettä masennukseen, jota minulla ei ole. Haluan elää kuten normaalit ihmiset, viettää aikaa läheisten kanssa, jaksaa harrastaa, tehdä töitä, perustaa perheen. Jos se tarkoittaa sitä, että joudun joko menemään tai muuttamaan ulkomaille saadakseni hoitoa ja normaalin, terveen elämän, olen valmis tekemään sen.
                              
Minun mielestäni on aika punnita asioita udelleen. Kymmenet tuhannet kaltaiseni kilpirauhaspotilaat pelkäävät samojen asioiden puolesta kuin minäkin. On väärin että ihmisen täytyy hyvinvointivaltiossamme pelätä sairauden hoitamatta jättämistä. Kuka pitää meidän puoliamme? Keneen voin luottaa ja kenen puoleen voin kääntyä asiassa?