"Tean" tarina
Vuosi sitten olin aika romuna. Minulta löytyi lähes kaikki muut kilpirauhasen vajaatoimintaoireet paitsi sydänoireet. Samalla lähes kaikki lisämunuaisen vajaatoiminnan oireet, mutta lievempinä. Muisti meni niin huonoksi, että ajoittain en tiennyt miten jotain tavallista arkipäiväistä asiaa tehdään. Mikään uni ei riittänyt, olisin voinut nukkua vuorokaudet ympäri. Pää oli ”puurona” ja elin kuin hidastetussa elokuvassa. Palelin sisältä, kuin luuni olisivat olleet jäätä. Jatkuva päänsärky... Oireita oli ”miljoona”, tässä vain pieni osa.
Lyhennän pitkän tarinan johon mahtuu jos jonkinlaisia vastoinkäymisiä positiiviseen muotoon; eli vaikka välillä oli todellisia epätoivon hetkiä ja tuntui ettei kukaan osaa/halua auttaa, nyt olen lähes kokonaan toipunut. Kaikelle ei koskaan löytynyt selitystä, mutta itse olen kokonaisuuden ymmärtänyt näin: Minulla on todennäköisesti jo pitkään / aina ollut vajaalla toimiva HPA-akseli (hypotalamus-aivolisäke-lisämunuaisakseli), joka on sitten haitannut muuta hormonitoimintaa. Sopeuduin vuosikymmeniksi siihen että tarvitsen enemmän unta kuin muut ja olen silti ”vähän väsynyt”, palelemiseen, huimauskohtauksiin jne.
Sitten jouduin työskentelemään tilassa missä oli sisäilmaongelmia. Siitä seurasi melko nopeasti romahdus ja iso määrä uusia oireita. Olo helpotti vähän vapaapäivinä, esim. päänsärky oli hyvin selkeä indikaattori että viimeisten ongelmien ja romahduksen oli pakko olla työpaikalta peräisin (missä se tietenkin kiellettiin...).
Ensimmäinen apu oli hydrokortisoni, joka toimi kuin taika. Sitten pääsin vihdoin kokonaan pois oireita aiheuttavasta työtilasta. Muistissa kun ei tapahtunut kohenemista, pääsin neurologisiin tutkimuksiin jossa tuli vahva epäilys varhaisesta alzheimerin taudista (50-vuotiaana), alkaa kuulemma juuri samoin kuin oireilin. Onneksi lumbaalipunktiossa selvisi että siitä ei ollut kyse!
Kilpirauhaslääkitystä hoitava lääkäri mietti useampaan kertaan matkan varrella, mutta aina tuli jotain muuta mikä piti hoitaa ensin. Mikä nyt myöhemmin ajatellen olikin hyvä asia, koska selvisin kaikesta tästä ilman mitään kilpparilääkettä! Kilppariarvoni ovat olleet n.: TSH hyvin matala (aivolisäke ei siis toimi optimaalisesti), T4V ja T3V viitteiden sisällä, mutta alarajan tuntumassa. Kun oma lääkärini ei halunnut keskustella käänteisongelmasta, hankin omin päin kokeita. Niistä selvisi melko korkea rT3 suhteessa vapaaseen T3-hormoniin ja jodinpuute. Viimeinen radikaali muutos alkoikin tapahtua kun aloitin joditerapian ja nyt olen tosiaan hyvässä tilanteessa. Muisti on palautunut ennalleen (riemastuneena tästä olen lähdössä jopa opiskelemaan syksyllä), en enää palele (tuntuu edelleen uskomattomalta joka ikinen päivä), nukun normaalisti n. 8 tuntia enkä ole puolikuollut herätessäni,...
 |
| Jodi on tärkeää kilpirauhasen normaalille toiminnalle |
Toisaalta harmittaa kadotetut vuodet; voi kun joku lääkäri olisi tajunnut tutkia lisämunuaiset, aivolisäkkeen, jodin,... mutta toisaalta olen onnellinen että lopulta kuitenkin ongelmakohdat löytyivät ja saatiin kuntoon. Kremppaa, kuten suolistovaivaa tässä on edelleen mutta se vuoden takainen painajainen on nyt ohi.
Osa kunniasta kuuluu ilman muuta myös melko mittavalle lisäravinnearsenaalille jota olen muokkaillut matkan varrella, joogalle, stressittömyyden opettelulle, terveelliselle syömiselle ja sosiaalisen median vertaistukiryhmälle, josta olen saanut kullanarvoisia neuvoja ja vinkkejä. Yksi niistä TRE-terapia.
Osan avusta olen saanut yksityiseltä yleislääkäriltä. Itse olen lukenut ja tutkinut asioita niin paljon kuin pää on antanut periksi. Ravintoterapeutti on ollut myös loitsava apu. Samoi tuntemani fytonomi. Eli melkoista palapeliä tämä on ollut.
Toivotan paranemisia ja hyvää kevättä kaikille jotka jaksoivat lukea, tsemppiä teille jotka olette nyt pahassa tilanteessa, toivon sydämestäni että tekin löydätte ratkaisun mikä toimii omalla kohdallanne!
