Rasvaisia juttuja, osa 2 (miten valita rasvat)

Käsittelin melko laajalti ensimmäisessä osassa mm. sitä miksi lihomme. Tässä osassa tarkastellaan käytännön tasolla rasvojen valintaa ruokavaliossamme. Millaisin perustein valita ja miksi?

Kovaa tai pehmeää?

Ei. Tällä ei ole mitään tekemistä rasvan terveellisyyden kanssa, onko se kovaa vai pehmeää. Pehmeä eli juokseva rasva voi olla epäterveellistä ja tulehduttavaa tai huoneenlämmössä kova rasva aivan hyvä energialähde. On hyvin epäviisasta, virheellista ja vanhanaikaista jakaa rasvat pehmeisiin ja koviin ja kuvitella että sillä on jotakin tekemistä terveellisyyden tai epäterveellisyyden kanssa.

Laitan tähän juttuun joitakin katkelmia erään luentoni Powepoint-esityksestä selittääkseni hieman rasvojen biokemiaa.



Oleellista on siis tosiaan se, miten rasvat käyttäytyvät elimistössä ja etenkin se, miten monipuolisista lähteistä rasvamme saamme. Rasvahappojen keskinäinen tasapaino on myös tärkeää.



Rasvat tulevat elimistöömme ravinnosta pääosin triglyserideinä, fosfolipideinä ja steroliestereinä.



Rasvojen pilkkoutumisen ja imeytymisen jälkeen rasvoja on vapaina rasvahappoina ja ne kuskataan, "asennetaan" ja pakataan jälleen eri kohteissa erilaisiin muotoihin. Tätä varten meidän pitää saada ruoasta ja ravintolisistä riittävän monipuolisesti raaka-aineita.







Tähän lainatut kuvat Powerpoint-esityksestä ovat lasten terveelliseen ravintoon suunnatulta luennoltani, mutta sama tieto toki pätee aikuisiinkin.

Mitä rasvoja välttää?

Suosittelen välttämään mm. ainakin rypsi- ja auringonkukkaöljyä, joista jälkimmäinen on vielä tulehduttavampi kuin rypsiöljy. Rypsiöljyä en käyttäisi silti siitä yksinkertaisesta syystä, että parempiakin rasvalähteitä on olemassa. Rypsiä ja rapsia nyt vaan yksinkertaisesti halutaan meille suositella ja myydä, koska niitä kasvatetaan Suomessa. Jos Suomessa tuotettaisiin oliiviöljyä, sitten sitä suositeltaisiin.

Saamme tietyistä kasviöljyistä, varsinkin siemen- ja pähkinäöljyistä aivan liikaa omega kutosia, joista monilla on tulehdussytokiineja lisäävä vaikutus elimistössä. Tulehdusta syntyy varsinkin jos ruoassa on myös liikaa verensokeria kohottavia elementtejä ja jos kärsimme antioksidanttien ja muiden vitaaliaineiden vajeesta, samoin omega 3-rasvahappojen vajeesta. Jos käytät laadukkaita kylmäpuristettuja siemen- tai pähkinäöljyjä, käytä niitä säästeliäästi.

Siinä missä neutraalimpia ja terveellisempiä rasvoja voi käyttää ateriaa kohti esimerkiksi ruokalusikallisen, terapeuttinen määrä siemen- ja pähkinäöljyjä voisi olla vaikkapa teelusikallinen. Siemenien ja pähkinöiden käyttö ruokavaliossa voi olla hyvä pitää esim. kourallisessa per päivä tai siten että niistä pidetään taukoa jos jonakin päivänä niitä ollaan syöty isompi määrä. (Siemenet ja pähkinät on hyvä liottaa ensin esim. yön yli runsaassa vedessä, jotta niistä saadaan poistettua niissä olevia antiravinteitä jotka ärsyttävät suolistoa ja estävät ravintoaineiden imeytymistä.)

Huonoja rasvoja ovat myös voimakkaasti kuumennetut ja muunnellut rasvat, kuten margariinit, jotka ovat ihmiskeholle aivan luonnottomia. Mm. Tolosen Matti on kirjoittanut paljon rasva-aiheesta.

Yksi ansa ovat myös öljysäilykkeiden öljyt, jotka ovat usein mahdollisimman halpaa ja huonolaatuista: esim. tonnikalat, aurinkokuivatut tomaatit ja marinoidut feta-juustot. Vähintäänkin ne kannattaa valuttaa hyvin tästä huonosta öljystä ja laittaa tilalle laadukkaampaa, mutta parempi näitä on välttää kokonaan. Tonnikalat voi ostaa vedessä ja lisätä laadukasta oliiviöljyä. Aurinkokuivattuja tomaatteja on olemassa ilman öljyä vakuumipakattuna ja feta kannattaa marioida itse.

Siemenistä, pähkinöistä ja siemen- ja pähkinämaidoistakin voimme niiden liikakäytöllä kerryttää liikaa omega kutosia tulehduttamaan kroppaamme. Kannattaa myös välttää syömästä liikaa punaista lihaa, sillä sen rasvoissa on tulehdussytokiinien esiasteita, mm. arakidonihappoa. Tosin lihan rasvahappokoostumukseen vaikuttaa hyvin paljon se, millä eläintä on ruokittu. Eläin ei luonnossa syö ihmistekoista rehua, viljaa tai soijaa. Kun lihojen rasvahappokoostumusta on vertailtu, on niittyliha (grass fed) eli sellaisten nautaeläinten liha jotka on ruokittu lajinmukaisesti ruoholla, paljon terveempää. Sama pätee toki lintuihin ja kaloihinkin. Me ihmiset pilaamme oman ruokamme ja sitä kautta terveytemme.

Kokonaisuus ja yksilöllinen tilanne ratkaisevat

Monilla ei ole varaa tai he eivät muutoin pääse helposti käsiksi terveellisimpiin eläinperäisiin rasvalähteisiin. Tällöin kokonaisuus ratkaisee. On hyvä pyrkiä muutoin pitämään rasvalähteet terveinä ja monipuolisina, mutta ei syödä liikaa ja liian usein esimerkiksi punaista lihaa.

Toisilla on tilanne, joissa pitää olla erityisen tarkkana, kuten tulehduksellinen kipusairaus tai jokin elintasosairaus, jonka taustalla on rasvahappojen epätasapainoa, oksidatiivista stressiä ja inflammaatiota eli elimistön hiljaa kytevää tulehdusta. Tällöin kannattaa olla joitakin kuukausia rasvalähteiden suhteen tosi tarkkana samalla kun hoidetaan tilaa kokonaisvaltaisesti mm. ravitsemuksella, yrtein ja ravintolisin ja tottakai myös tarvittaessa lääkärin avulla. Sitten on hyvä opetella tunnistamaan omat rajansa: Kuinka paljon voin käyttää "ei niin hyviä rasvoja", sen vaikuttamatta negatiivisesti olooni ja oireisiini.

Melko terveillä ja niillä jotka haluavat ennaltaehkäistä huonon rasvahappotasapainon aiheuttamia ongelmia on tärkeää, että heidän päivittäiset valintansa ovat riittävän hyviä. Harvoin tarvitsee ylenmäärin pingottaa, tosin älkää huijatko itseänne: oman ruokakäyttäytymisensä herkästi uskottelee itselle ja muille paremmaksi kuin mitä se oikeasti on. Vaikka itsekuria nykyään sanana pidetään kirosanana ja jotenkin lannistavana, syyllistävänä ja rajoittavana sanana, se ei oikeasti ole sitä vaan tervettä itsekuria meistä jokainen elämässään tarvitsee.

Emme me ole pieniä lapsia, jotka kiukuttelee jos eivät saa mässäillä herkuilla ja lempiruoillaan joka päivä. Olemme aikuisia, joita hyvässä lykyssä kiinnostaa oma terveys ja hyvinvointi. Emme millään tavalla psyykkisesti vahingoitu siitä jos pyrimme esimerkisi viikossa viitenä päivänä syömään erityisen terveellisesti vaikka päivänä parina olisikin sitten herkkuhetki. Tosin ei silloinkaan tarvitse vetää koko viikon edestä sokeri- tärkkelys ja rasvapommeja naamaan niin että liikkua ei pysty kuin vierimällä ja järkikin salpautuu.

Kyllä me pystymme siihen, terveyttämme ja hyvinvointiamme hellivään tapaan syödä!

Ruokariippuvuudet on eri juttu!

Rasvoihin ja sokereihin, usein niiden yhdistelmiin liittyvät ruokariippuvuudet ovatkin sitten jo kinkkisempi juttu ja edellyttävät apua sekä psyykelle, että keholle. Jos on voimakas riippuvuus johonkin ruokaan, et välttämättä kykene rajoittamaan sen syöntiä vain yhteen tai kahteen kohtuulliseen kertaan viikossa vaan on parempi pidättäytyä kokonaan ja hakea ammattiapua. Usein ensin tarvitaan apua niihin henkisiin ja usein tiedostamattomiin asioihin, jotka ovat syömiskäyttäytymisen takana ja vasta jälkikäteen voidaan auttaa ihmistä hänen ruokavalionsa kanssa. Syömishäiriö, kuten ahmimishäirio ei ole koskaan omaa syytäsi eikä johdu heikosta itsekurista vaan siellä taustalla on syvempiluotaavia asioita.

Hyvät rasvavalinnat

Pitäisin ravintorasvojen kuninkaana kylmäpuristettua extra-virgin oliiviöljyä jota säilytetään tummassa lasipullossa mielellään valolta suojattuna, jotta sen herkät kasviantioksidantit eivät tuhoudu valon vaikutuksesta. Oliiviöljyssä on paljon yksittäistyydyttymättömiä rasvahappoja, jonka vuoksi öljy on melko vakaata, mutta se ei jäykistä liikaa solukalvoja kuten voi käydä jos ruokavaliossamme on liikaa tyydytettyä rasvaa eläinrasvan muodossa. Muistathan tasapainon! Rasvaista lihaa ja voita voi aivan hyvin syödä kohtuudella, kunhan saat muunkinlaisia rasvahappoja.

Erittäin hyvälaatuista oliiviöljyä ei kannata tuhlata paistamiseen eikä vaaleampiakaan ei niin laadukkaita oliiviöljyjä kannata paistaa liian kuumassa ettei niiden rasva pilaannu ja muutu keholle haitalliseksi. Paistat sitten missä vaan: kookosöljyssä, oliiviöljyssä tai voissa, kannattaa aina välttää käristelyä ja liian kuumaa lämpötilaa tai ainakin pääosin suosia muita kypsennysmenetelmiä. Tässäkin kokonaisuus ja yksilöllinen tilanne ratkaisee. Jos käristetty ruoka esim. närästää ja tekee huonon olon, sitten älä rääkkää itseäsi sellaisella ruoalla!

Voi on mm. A-vitamiinin lähde ja hyvä paistorasva. Sitä on kuitenkin hyvä välttää jos maitoproteiini on ongelmallinen.

Kookosöljy laadukkaana ja luomuna on monille hyvä energian lähde ja hyvä ravintorasva. Jos sinulla on tai suvussasi on korkeita kolesteroliarvoja, voi olla geneettisistä syistä perusteltua välttää tyydyttynyttä rasvaa ja kookosöljyä. Voit tarvittaessa tutkituttaa asiaan liittyviä geenejä. Muutoin, kuten todettu, kokonaisuus ratkaisee.

Myös avocadoöljy on hyvä rasvan lähde. Kookosöljystä tehty keskipitkiä rasvahappoja sisältävä MCT on myös monille energisoiva rasva esim. smoothissa. Tosin sen käyttö on hyvä aloittaa pienestä annoksesta, kuten teelusikallisesta, jotta vatsa tottuu tähän uudenlaiseen rasvalähteeseen. On myös henkilöitä, joiden mahat ei totut eikä tykkää tästä rasvasta, mutta kokeilemisen arvoinen se on, tosin ei mitenään välttämätön tai pakollinen.

Käytän itse mm. salaatin tai smoothin joukossa n. 1tl- 1rkl annosta päivässä Ecolomega-kalaöljyä, koska se on laadukas, luonnollinen ja niin miedon makuinen ettei se maistu kalalta.

Hyvä ja terapeuttinen E-vitamiinin lähde on vehnänalkioöljy. Mm. moni atoopikko hyötyy siitä. Atopiaan sitä voi tilapäisesti ottaa jopa 2rkl päivässä.

Usein liian vähälle huomiolle jää gammalinoleenihappo (GLA), jota on mm. helokkiöljyssä (eng. evening primrose oil) ja vielä suuremmassa määrin purasruohoöljyssä (eng. borage oil). Omega 3 EPA:n (eikosapentaeenihappo) rinnalla GLA:lla on tulehdusta vähentävää eli anti-inflammatorista vaikutusta. Lisäksi se on omega kolmosten rinnalla tärkeää iholle ja suolistolle. Itse asiassa tästä rasvahaposta voi tulla pulaa jos nautimme pitkiä aikoja omega 3-rasvahappovalmisteita. Merkkinä tästä voi olla mm. kovettumien lisääntyminen jalkapohjissa ja kuivaihoisuus. GLA auttaa usein ihanasti pehmentämään ihoa.

Rasva-aihe on niin laaja, että kaikkia rasvoja ei tässä kannata käsitellä, mutta kirjoitin teille hieman ajatuksiani pohdittavaksi tästä tärkeästä aiheesta. Toivon mukaan kirjoituksesta on sinulle hyötyä.

Me tarvitsemme tasapainoisesti ja monipuolisesti rasvoja ja rasvakammon vuosikymmenet ovat onneksi nyt ohi. Voit siis syödä rasvaa. Useimmille 1-2 rkl kahdella tai kolmella aterialla päivässä on aivan ok. Jos rasvan pilkkoutumisen ja imeytymisen kanssa on ongelmia, kannattaa käyttää ruoansulatusentsyymejä jossa on rasvaa sulattavia entsyymejä. (lipase, bile) Jos haluaa välttää lihomista, rasva ja proteiinit kannattaa nauttia eri aterialla kuin tärkkelyshiilihydraatit.

Omega 3-asiaa yksinkertaistettu liikaa?

Jotkut ovat kenties taloudellisten kytkyjensä vuoksi nostaneet omega 3:n saannin ja omega 6-rasvahappojen välttelyn tarpeettoman korkealle jalustalle. Rasvahappotasapainoon liittyvä ihmisen ravitsemusfysiologia ja biokemia ovat monimutkaisempi asia kuin vain se, että mitataan veritipasta rasvahappojen välistä suhdetta ja varsinkin omega 3:n ja Omega 6:n välistä suhdetta. Se ei yksistään tuo kesää, että otetaan sitten niin paljon omega kolmosia että tulos paranee. Asiaan vaikuttaa myös muu ravitsemuus ja yksilöllinen terveydentila.

Vaikka veressä lillisiä paljon omega kolmosia, se ei takaa sitä että rasvahappotasapaino, terveys ja mm. immuniteetti olisivat nyt kunnossa. Valitettavasti mm. verkostomarkkinoinnin parissa toimii aivan liian heppoisesti tai ei lainkaan asiaan koulutettua väkeä, jotka kylläkin ihan vilpittomästi ja hyvää tarkoittaen, jakavat yksipuolista, virheellista tai jopa vahingollista tietoa. Omega 6-rasvahapot eivät ole myrkkyä. Niitä on erilaisia ja niitäkin tarvitaan. Niiden puutos voi aiheuttaa ongelmaa siinä missä omega 3-rasvahappojen puutos. Tässäkin kohtaa siis kokonaisuus ratkaisee. Sekä rasvahappojen suhteen, että ravitsemuksen suhteen kokonaisuudessaan.

Ei myöskään tee vielä kesää, että rasvahapot ovat kunnossa jos esimerkiksi ravinnon verensokerivaikutukseen, jolla on todella iso merkitys terveyteen ja hyvinvointiin, ei ole riittävästi kiinnitetty huomiota. Jos ravitsemus on vielä pielessä, ei välttämättä auta kovin paljoa ottaa ravintolisänä omega kolmosia. Kun aletaan tekemään muutoksia elintavoissa jotta ennaltaehkäisisimme sairastumisiamme elintasosairauksiin tai jotta kohentaisimme hyvintointiamme ja terveyttämme, hyödymme siitä, että pyrimme kohti mahdollisimman yksilöllisiä ja kokonaisvaltaisia muutoksia. Tarvittaessa kannattaa pyytää apua ammattilaisilta. Hyviä ammattilaisia löytyy mm. Suomen Ravintoterapiayhdistyksen sivuilta.

Liian vähän rasvaa ruokavaliossasi?

Monilla rasvakammo istuu tiukassa. Se johtaa usein siihen että rasvahapoista tulee pulaa. Tämä vaikuttaa mm. kongitiiviseen suoriutumiskykyyn ja hormonitoimintaan negatiivisesti. Lisäsi rasvan puute ruokavaliossa aiheuttaa liian tiheää syömistä ja verensokerien sahaamista ylös alas. Tämä puolestaan heijastuu väsymiskohtauksina ja mielialan heittelehtimisenä. Me joka tapauksessa tarvitsemme tarpeeksi energiaa ruoastamme jotta jaksamme. Rasvan välttely johtaa usein siihen että emme tule riittävän pitkäksi aikaa kylläiseksi ja sitten syöpöttelemme pitkin päivää.

Siis pelkästään liian vähän proteiineja ei ole yleinen ongelma niiden ruokavaliossa jotka usein pitävät omaa ruokavaliotaan terveellisenä, vaan useilta puuttuu myös rasvaa. Yleistä on myös se, että puuttuva rasva ja joskus myös proteiinit korvataan tärkkelyshiilihydraateilla kuten riisillä, perunalla, leivällä tai pastalla ja tämä saa verensokeritasot heittelehtimään, joka johtaa ennenaikaisesti uuteen nälkää ja tarpeeseen syödä.

Monilla, varsinkin naisilla on myös tapana syödä kaikenkaikkiaan aivan liian vähän. Kun he ajavat ruokapäiväkirjansa kalorilaskuriin, paljastuu että he ovat kenties luulleet syövänsä tarpeeksi, mutta he ovatkin pitkään eläneet kalorirajoitteisesti, esimerkiksi vain tuhannella kalorilla päivässä vaikka he harrastaisivat liikuntaakin, jolloin energiantarve kasvaa. Oireena mm. väsymystä, palelua, hormonitoiminnan häiriöitä ja liikunnassa suorituskyvyn heikkoutta. Paradoksaalisesti voi olla myös ongelmaa painonhallinnassa, sillä keho on voinut mennä ns. säästöliekille ja pitää tiukasti kiinni varastorasvoistaan ja aina tilaisuuden tullen niitä sinne kerryttää lisää. Ruoan määrän ja usein eritoten rasvan määrän lisääminen  on tällöin tärkeää.

Kertaus: Rasvaa tarvitaan mm. energianlähteeksi, hermostoon, aivoihin, varastorasvaksi, lämmönsäätelyyn, solukalvoihin, ja tiettyihin hormoneihin (mm. sukuhormonit, kudoshormonit)

Hyviä päärasvanlähteitä mm. oliiviöljy, neitsytkookosöljy, voi, avocadoöljy. Hyvänä lisänä mm. kalaöljy, pellavansiemenöljy, purasruohoöljy, cameliaöljy, punainen palmuöljy, joskus esim. hieman pähkinäöljyjä, sesaminsiemenöljyä tms., muttei mitenkään pakollisesti..

Vältä mm. margariinit ja muut liikaa käsitellyt halvat huonot öljyt, auringonkukkaöljy

Paista: voi, kookosöljy, punainen palmuöljy, vaalea oliiviöljy

Hyvää asiaa rasvoista mm. Taija ja Jani Sompin kirjoista ja Christer Sundqvistin kirjassa  PaRas ruokavalio – luonnolliset rasvat kunniaan. Yleistietoa rasvoista mm. Duodecimin kirjassa Ravitsemustiede.

Viralliset suositukset rasvojen suhteen laahaavat pahasti jäljessä, joten niihin ei ole luottamista. Piste. Ovat ristiriidasssa sen kanssa mitä tiedämme mm. rasvojen biokemiasta ihmiskehossa.

Taas yksi ärsyttävä laihdutuspostaus?

Joskus tuntuu että painonhallinnasta, ylipainosta, lihavuudesta ja painonpudotuksesta puhutaan ja kirjoitetaan aivan liikaa. Mikä olisi tasapainoinen näkemys aiheesta?
Ääripäitä?

Jotkut järjestävät kampanjoita sen puolesta että lihava saa olla tyytyväinen itseensä ja laihduttamisen voi lopettaa. Pitää hyväksyä itsensä ja ulkonäkönsä. Toisaalla mainostetaan miten painon saa laskemaan ja mahdollisimman nopeastikin. Laihdutetaan kuin viimeistä päivää kuin huomista ei olisi. Sitten kun ollaan laihoja niin sitten voidaan alkaa elää todellista elämää ja sitten ollaan onnellisia ja sitten saat myös osaksesi toisten ihailua ja hyväksyntää ja kehuja kuinka olet sankari kun olet saanut itsesi pienenemään.

Mites olisi jonkinlainen kultainen keskitie? Jos runsas liikapaino onkin terveydelle iso uhka ja olisi ihan oikeasti tärkeää, ei vain pienentää ihmistä vaan puuttua niihin syihin, jotka ovat johtaneet liikapainoon? Jos joku on iso, mistä syystä hän on iso ja miten hän voi ja mitkä ovat riskit hänen tulevaisuudessa? Ihan yhtä lailla laihalla ja normaalipainoisella voi olla sitten jonkinlaisia riskejä. Ne vain eivät välttämättä näy yhtä lailla päällepäin kuin isokokoisella ihmisellä. Joskus normaalipainoisella voi olla isommat riskit joillekin sairauksille kuin liikapainoisella toverillaan. Miettikääs myös tätä näkökulmaa!

Tottakai se on aina oma asia minkä kokoinen on. Syöminen, elämäntavat ja koko ovat tietenkin hyvin henkilökohtaisia asioita. Tosin jos yksilö sairastuu elintavoistaan, sillä on myös vaikutuksia hänen läheisiinsä, ei vain häneen itseensä. Liikapaino on tärkeä, muttei lainkaan ainoa riskitekijä nykyihmiselle sairastua. Laiha voi juoda itsensä hengiltä tai normaalipainoinen voi saada ympäristömyrkyistä syövän siinä missä lihava voi sairastua sydän- ja verenpainetautiin.

Olen sitä mieltä, että usein ne ihmiset, jotka haluavat pitää kiinni oikeudestaan olla lihavia eivät vain ole saaneet oikeanlaista apua. Kyllä heitäkin terveys kiinnostaa, vaikka he olisivatkin täysin sinut ulkönäkönsä kanssa, kuten olisi hyväkin olla. Olen myös sitä mieltä, että ne, jotka eivät ole itse kokeneet huomattavaa liikapainoa, eivät mitenkään pysty menemään sellaisen ihmisen asemaan, joka on saanut kamppailla liikapainon kanssa. Hienotunteisuutta ja empatiaa siis tarvitaan! Ihminen ei ole vain hänen kokonsa. Kookkaan ihmisen ylipaino näkyy, mutta vaikkapa normaalipainoisen ihmisen iso ongelma, masennus ei välttämättä näy mitenkään päällepäin. Meillä on kaikilla taakkamme kannettavina, sekä kirjaimellisesti, että kuvainnollisesti. Toiset taakat ovat silmälle näkyviä, toiset eivät.

Laihat, jos kiusaatte lihavaa, edes ajattelette hänestä jotakin ilkeää tai omahyväistä niin olette ansainnet kohtalonne. Lihava tulee ja heittäytyy koko painollanne päällenne ja saatte litistyä sinne alle! ;)

Laihduttamisen todellisuus

Todellisuudessa monet sairastuvat laihduttamisesta. Ei jakseta pysyä dieetillä loppuelämää jos se on liian konstikas. Et jaksa laihduttaa tai tarkkailla koko loppuelämäsi painoasi, koska kenellekään normaalille ihmiselle ei riitä pitkäksi aikaa motivaatio moiseen jos homma perustuu vaan siihen että pitää olla pienempi ja koska kauneusihanteet on sellaisia kuin on. Joskus motivaatio löytyy vasta sitten kun olet ensin tarpeeksi kipeä ja sittenkin homma pitää osata tehdä maltilla ja älykkäästi.

Saatat myös juuttua laihduttamisesta aineenvaihdunnalliselle säästöliekille, johon liittyy se että meinaat lihota entistä herkemmin. Pahimmassa tapauksessa olet pahoissa energiavajeissa ja koet myös kaikki kilpirauhasen vajaatoiminnan karmeat oireet, koska säästöliekki on solutason kilpirauhashormonien vajetta, vaikka ei välttämättä näy verikokeissa kilpirauhasen vajaatoimintana.

Monet saavat itsensä ylikuntoon rumpatessaan itsensä henkihieveriin kun pitää laihtua nopeasti. (Todellisuudessa runsas aerobinen liikunta ei edes ole tehokasta laihduttamisessa. Sen sijaan kohtuullinen ja riittävän intensiivinen lihaskuntoharjoittelu voi lisätä mukavasti aineenvaihduntaa ja edistää jaksamista ja kehonkkoostumuksen normalisoitumista ) Siitä menee sitten pieleen ruoansulatus ja tämä johtaa suolisto-ongelmiin ja ravintopuutoksiin. Kipeää saavat myös kaikki elimistön säätelyjärjestelmät: hormonitoiminta, hermosto ja immuniteetti, sillä epäterveellinen laihduttaminen ja ylirasitustila ovat kropalle myrkkyä, ne ovat stressi.

Petollista tästä laihdutusmyllystä tekee sen, että aluksi kaikki on tosi fantsua. Energiaa piisaa, vaatekoko pienenee, kaikki kehuu ja läski palaa. Ongelmat alkavat viiveellä. Energiatasot laskee, nuppikin alkaa oireilemaan, ahdistaa, masentaa, menetetyt kilot alkavat hiipiä takaisin, huomaat ettei laihduttaminen poistanutkaan kaikkia ongelmiasi vaan sinulla on ne edelleen ratkottavinasi. Jos olet laihduttanut epäterveellisesti, saatat olla hyvinkin huonossa kunnossa.

Miksi?

Miksi siis laihdutat? Pitääkö laihduttamisen olla ensisijainen tavoite. Mitä jos laihtuminen olisikin sivubonusta sille kun keskityt hellimään itseäsi terveellisillä elämäntavoilla? Sille, että olet poistanut terveyttäsi ja hyvinvointiasi huonontavia tekijöitä ja lisännyt niitä kohentavia tekijöitä. Jos päätavoite olisikin sekä ruumiillinen, että henkinen hyvinvointi?

Tiesitkö, että jos hyvin isokokoinen ihminen laihduttaa kymmeniä kiloja, iho ei palaudu. Siksi monet käyvät myös tämän vuoksi plastiikkakirurgisessa leikkauksessa. Usein leikataan ainakin vatsan kohdalta ylimääräistä roikkuvaa ihoa pois. Tällaisessa leikkauksessa ei ole mitään pahaa, mutta siihen on siis varauduttava. Kannattaa myös olla viisas ja pudottaa painoa syömällä terveellisesti ja liikkumalla kohtuullisesti. Jos kiirehdit sata lasissa, se on kuin kiipeäisi pehva edellä puuhun. Sieltä tulee nokka edellä rysähtäen alas. Et ole poikkeus! Niin vain käy.

On järkevämpää ottaa vaikka viiden vuoden tavoite kuin rankka puolen vuoden tai vuoden tavoite, jos pudotettavaa on useita kymmeniä kiloja. Puolen vuoden tavoite sopii ennemminkin niille joilla on vain joitakin, korkeintaan esimerkiksi 10 kg pudotettavana.

Joillekin on parhaaksi ettei kytätä kiloja ollenkaan vaan mennään ihan täysin vain hyvän olon ehdoilla ja terveyden ehdoilla. Joskus vaaka on ihmisen pahin vihollinen ja stressinaiheuttaja. Painon putoamisen huomaa kyllä viimeistään sitten siitä kun joudut hankkimaan pienempiä vaatteita.

Miten?

Ei kannata pudottaa painoa kalorirajoituksella vaan välttämällä lihomisen todellista syytä: Sokeri tai tärkkelys aterialla, jolla on myös runsaasti rasvaa. Sokeri/tärkkelys ja rasva on siis lihottavin mahdollinen yhdistelmä. Tiukalla vähähiilihydraattisella ruokavaliolla ei kuitenkaan tarvitse olla. Voit käyttää myös tärkkelyksiä ja usein se on järkevääkin. Kaikille ei sovi pitkäaikainen tiukka ketogeeninen vähähiilihydraattinen ruokavalio. Siitä voi seurata osalle porukkaa vaikeakin aineenvaihdunnallinen ongelmatilanne, josta voi olla rankkaa toipua. Tiedän tämän, koska itsellänikin on siitä kokemusta, samoin monilla asiakkaillani. Myös silloin kun energiaa on ollut aterialla riittävästi.

Tärkkelyksiä (täysjyvät, riisi, juurekset yms.) voi usein sijoittaa iltaan aterialle jolla on vain vähän rasvaa. Iltaan siksi, että tärkkelysateria saattaa unettaa ja jos syöt sellaisen aamiaiseksi tai vaikkapa lounaaksi, se voi väsyttää silloin kun haluaisikin olla virkeä. Jos tällaisella aterialla vältetään lisäksi proteiiniipitoisia ruoka-aineita, se myös helpottaa ruoansulatusta. Päivän muut ateriat voivat olla proteiinia, rasvaa, kasviksia ja kuituja sisältäviä vähähiilarisia aterioita.

Monet yhdistävät menestyksellä tähän myös paleo-tyyppisiä elementtejä. Monet hyötyvät mm. viljattomuudesta ja maidottomuudesta. Ainakin kannattaa kokeilla. Suomalaisella sisulla muutaman kokeilukuukauden ajan seisot vaikka päälläsi! Ei ole liian vaikeaa. Jos et saa hyötyjä, ota toki viljoja ja maitotuotteita takaisin ruokavalioon. Toisaalta, se on jo itsessään motivoivaa jos huomaatkin saaneesi hyötyjä tietynlaisista perustelluista ruokavaliorajoituksista. Kuka nyt haluaisi syödä mitään sellaista, josta tulee huono olo ja joka vahingoittaa jaksamista tai terveyttä? Uudenlaisia tapoja syödä ei tarvitse pelätä. Vaikka aluksi menee enemmän aikaa, energiaa ja keskittymistä, uuteen tottuu ja siitä tulee ajan kanssa automaatiota. Uusiin makuihinkin tottuu ja terveellinen ruoka on myös herkullista!

Painonhallinta on nälän hallintaa. Sokeri ja tärkkelys verensokerivaikutuksensa vuoksi aiheuttavat herkästi ennenaikaista nälkää ja syöt useammin ja lihottavammin. Sorrut helposti turhanaikaiseeen naposteluun. Sen sijaan kun saat tarpeeksi kasviksia, proteiinia ja rasvaa, pysyt pidempään kylläisenä. Kun saat tarpeeksi rasvaa ja proteiinia, saat myös tarpeeksi energiaa ja jaksat. Myös runsas tuoreravinto vitalisoi. Tosin jos sinulla on mahasuolikanavan ongelmia, saatat hyötyä siitä että kaikki ruoka on kypsennettyä, kunnes ongelmiin saadaan puututtua.

Inflammaatio

Liikapainoon liittyy usein inflammaatio eli elimistön hiljaa kytevä tulehdus. Se on erilaista tulehdusta kuin patogeenien kuten bakteerien, virusten, sienten tai alkueläinten aiheuttama tulehdus. Ravintopuutosten korjaaminen ja riittävä määrä antiosidantteja, samoin rasvahappojen oikeanlainen jakauma ravinnostasi auttaa taistelemaan inflammaatiota vastaan. Rasvahapot ovat kiinnostava ja tärkeä aihe ja tulen kirjoittamaan niistäkin jatkossa.

Suolistomikrobisto

Vääränlainen mikrobikantakin voi olla osasyynä lihomiseen tai laihtumisen vaikeuteen. Normaalisti toimiva mahasuolikanava on paras koti tärkeille suolistomikrobistolle eli suoliston mikrobiomille. Usein laihduttaja hyötyy myös probiooteista ravintolisissä ja/tai probioottisista ruoista tai juomista.

Mikä mä olen sanomaan?

Laihduttaminen ja lihavuus ovat herkkiä aiheita, joilla saa herkästi ihmiset suuttumaan tai loukkaantumaan. Lisäksi tuntuu että nykyään eletään jotain tahallisen väärinymmärtämisen aikakautta. Jos et siis tykkää tästä tekstistä tai olet eri mieltä, saat kaikin mokomin olla.

Itse kirjoitan ja puhun aiheesta mielelläni suoraan ja kursailematta. Olen nimittäin itsekin isokokoinen ja lihomiseen taipuvainen ravitsemuksen ammattilainen. Isoimmillani olen painanut n. 120 kg. Olen vieläkin painava, sillä olen tyytynyt hyvään oloon enkä ole enää halunnut vahingoittaa herkkää aineenvaihduntaani ja hormonitoimintaani laihduttamisilla. Olen tosin pitkä, joten siksikin painan paljon. Lisäksi olen lihaksikas. Lihas painaa.

Joskus paino nousee tilapäisesti ilman, että siinä on mitään epänormaalia. Näin voi käydä esimerkiksi tilanteissa joissa keho on ollut heikoilla ja katabolisessa eli itseään purkavassa ja hajottavassa tilassa. Kun tällainen tila alkaa korjaantua esimerkiksi lepäämällä ja hoitamalla itseään kokonaisvaltaisesti, ihminen siirtyy anaboliseen tilaan jolloin keho rakentaa itseään uudelleen ja toipuu. Tähän vaiheeseen voi liittyä myös rasvan varastoitumista.

Tällainen vaihe pitää osata tunnistaa eikä sitä saa pilata laihduttamalla väkisin. Silloin pitää osata olla itselleen lempeä ja jatkaa itsensä hoitamista kokonaisvaltaisesti. On osattava olla kiitollinen hyvistä asioista, on hyvä myös nauttia elämästä ja pyrkiä säilyttämään mielenrauha. Mielenrauha, lepo, rakkaus, valo, ilo ja hyvän tekeminen ovat usein parasta lääkettä sen lisäksi että syömme hyvin ja liikumme hyvin emmekä ota pulttia muutamasta ilmaantuneesta uudesta kilosta.

Olen itse selvästikin tällaisessa anabolisessa vaiheessa. Muutamia kiloja on tullut takaisin siitä ajasta, johon laihduin spontaanisti kun sain itselläni parhaiten toimivat kilpirauhaslääkkeet ja aloin löytämään itselleni sopivinta tapaa syödä. Prosessit ovat olleet pitkiä ja kestäneet vuosia. Parasta tässä kaikessa viime aikoina on ollut omien sisäisten ja kehollisten voimieni löytyminen. Kirjoitan nykyään spontaanisti, puhun spontaanisti ja voimakkaasti. En pyri enää pienentämään itseäni henkisesti, jotta miellyttäisin kaikkia enkä pyri myöskään pienentämään itseäni ulkoisesti. Itse asiassa kuntosaliharrastuksen seurauksena vaatteita on mennyt vaihtoon kun niitä jää pieneksi. Hihoista ja hartioista kinnaa. Olen tullut suuremmaksi ja se tuntuu nyt ihan eri tavalla hyvältä kuin silloin kun paisuin kuin pullataikina syödessäni väärin ja kun kilpirauhaslääkityskin oli pielessä.

Toipumiseen kuuluu siis vaiheita. Nykyään kun tulee takapakkia tai jotain ongelmia terveydessä, herkästi sitä panikoisi että "Mitähän nyt taas, en kestä!" Olen kuitenkin opettelemassa siihen että pitäisin kehon reagointia tärkeänä viestinä. Mistä se kertoo jos päätä särkee tai väsyttää tai on kipua siellä tai täällä. Mistä se kertoo jos paino laskee tai nousee. Sitten välillä on hyvä nostaa katse omasta navasta ihan muihin sfääreihin. Liika itsensä tarkkailu johtaa vain kehässä kävelyyn, ei eteenpäin menemiseen.

Paino on vain yksi määre.

Lopuksi minun neuvoni rantakuntoon pääsemiseen:

Riisutaan vaatteet pois, puetaan uimavaatteet päälle, sitten aurinkolasit ja kesähattu päähän ja tadaa, olet rantakunnossa! Muista juoda tarpeeksi vettä!

Ajatuksia siitä miksi lapset on levottomia eikä opi

Lapset, levottomuus, tarkkaavaisuushäiriöt, keskittymisongelmat, käytösongelmat, oppimisvaikeudet yms.. Tulenarkoja keskustelunaiheita ja ymmärrettävistä syistä. Edellä mainitut väsyttävät ja turhauttavat vanhemmat, yleensä nimenomaan äidit ja saavat aikaan melkoista härdelliä perheissä ja yhteiskunnassa, kuten päiväkodeissa ja kouluissa. Millainen on lapsen tulevaisuus varsinkin kun nykyään työmaailma odottaa että ihmiset olisivat jotakuinkin robottimaisia yli-ihmisiä? Mitä kaikkea pitäisi ottaa huomioon ja mistä voisi olla apua? Aihe on laaja enkä väitä tietäväni siitä kaikkea, mutta koska minua kiinnostaa auttaa monenlaisia ihmisiä ja myöskin lapsia ja lapsiperheitä, työnnän nyt minäkin lusikkani soppaan, tykätään siitä sitten tai ei. Opintoni kattavat aihetta kuitenkin laajasti ravintoterapeuttisesta ja funktionaalisen lääketieteen näkökulmasta käsin. Myös asian henkiset ja sosiaaliset puolet kiinnostavat minua.

aloitetaan eräällä tarinalla:

Olipa kerran pikkupoika, joka oppi aikaisin sekä puhumaan, että kävelemään. Hän saattoi joskus saada huuto- ja raivokohtauksia jossa huusi niin että pää tuli siniseksi ja äiti paniikkiin. Hän oli joka tapauksessa oikein ihana ja valloittava, kiva pieni poika. Joskus hän oli väkivaltainen päiväkodissa ja tämä huolestutti ja kauhistutti kovasti pojan vanhempia. Koti oli kuitenkin ihan tavallinen fiksu ja rakastava koti, jossa lapsia pidettiin paljon hyvänä ja heidän kanssa vietettiin aikaa. Heille myös luettiin ja katsottin etteivät lapset viettäneet liikaa aikaa television ääressä. Perustarpeista tottakai huolehdittiin ja opetettiin oikean ja väärän eroa.

Koulussa pojalla oli liian helppoa ja hänestä tuntui todella vaikealta istua paikallaan ja olla hiljaa. Hän päästeli lähes koko ajan jotain ääniä ja halusi huomiota. Opettaja motkotti jokaisesta pienestäkin asiasta, kuten siitä jos poika istui vinossa. Sitten perhe muutti toiselle paikkakunnalle, jossa poika sai istua luokassa miten päin tahtoi. Hän tuli tottakai myös hieman vanhemmaksi ja kypsemmäksi. Saatuaan luvan siihen ettei tarvitse olla koko aikaa paikallaan, koulunkäynti alkoi kiinnostamaan ja lopulta poika meni yläasteelle lähes kympin keskiarvolla. Tavallaan myös pojan rooli uudessa luokassa oli erilainen. Hän pääsi aloittamaan ikäänkuin puhtaalta pöydältä. Myös opettaja suhtautui häneen toisella tavalla kuin edellinen. Asioihin varmasti vaikutti myös se, että pojan ravitsemukseen alettiin kiinnittämään parempaa huomiota ja poika sai mm. rasvahappovalmisteita ravintolisinä. Kuitenkin, miten pojan koulunkäynnin olisi käynyt jos hän olisikin jatkanut vanhassa koulussa?

Jotkut asiat saattoi olla ennenvanhaan paremmin?

Ehkä ennen oli helpompi sellaistenkin työllistyä ja elättää itsensä jotka nykytermejä käyttääkseen ovat ehkä osatyökykyisiä tai vajaakuntoisia tai yhteiskuntaan heikosti sijoittuneita? Osa leimattiin jopa heikkolahjaisiksi vaikka he nykytermien mukaan olisivat ennemminkin eri tavalla oppivia. Nykyään työelämän vaatimukset on niin kovat, asuminen ja ruoka niin kallista että Suomessa ei ole enää varaa olla ns. vaatimattomampaa työtä työtä tekevä, jolla on ollut koulussa aikanaan vaikeaa oppia ja jaksaa olla "kunnolla". Tunnen monia aikuisia ihmisiä, joista tuli ihan kunnon tyyppejä ja jotka sijoittuvat työelämään vaikka he oli esim. niitä "häirikköjä" koulussa, jotka sai opettajat, koulukuraattorit sun muut itkemään tai raastamaan tukkaa päästään.

Kaikki ei ole vain geeneistä kiinni tai siitä onko sinulla diagnoosina ADHD, ADD tai aspergerin syndrooma vai oletko jäänyt vaille diagnoosia. Älkää ymmärtäkö väärin. Toki näilläkin diagnooseilla on oma paikkansa ja tarkoituksensa, mutta mitä jos ne joskus määrittävät liikaa tai estävät löytämästä ratkaisuja? Mitä jos diagnoosien annetaan leimata liikaa ihmistä tai ihminen itse otaa ne tarpeettoman rajoittaviksi tekijöiksi elämäänsä? Diagnoosit saattavat olla suojaksi, mutta ne saattavat myös olla vankila.

Tunnen myös niitä jotka ovat jääneet sairaseläkkeelle tai työttömiksi erinäisten ongelmien takia. Arvostettavia, persoonallisia ihania ihmisiä, joilla olisi niin paljon annettavaa, että ihan pakahduttaakin ajatella. Kuinka paljon me hukkaammekaan ihmisten potentiaalia? Tosin kaikki se ihana potentiaali ei mene toki hukkaan jos sitä ei valjasteta työelämän ja rahan palvelukseen. Muunlaisellakin potentiaalilla on arvonsa. Ihminen on arvokas itselleen, lapsena, vanhempana, sisaruksena, ystävänä, naapurina, vertaistukihenkilönä, tuntemattomana vastaantulijana jonka kanssa vaihdat lauseen pari.

Millaisten asioiden kanssa painitaan?

Kuka hoitaa, kuka maksaa, millaista tukea pitäisi saada lapselle, kuka auttaisi tappelemaan kunnan tai kaupungin kanssa siitä että lapsi saa lakisääteiset tuet ja palvelut, voiko tähän vaikuttaa ruokavaliolla tai ravintolisillä tai luomalla ympäristöä ja elämänrytmiä jotenkin erilaiseksi? Jos äiti hermostuu, lapsikin hermostuu ja kohta kaikki hermostuu ja sitten syödään sokeria ja saadaan illaksi aikaan kolmas maailmansota.. Olen nähnyt tällaista ja kuullut ja lukenut tällaisesta.

Geeniperimä, aivovauriot kuten hapenpuute syntymässä, raskaudenaikaiset äidin terveysongelmat, imettämättömyys joko jonkun lääketieteellisen syyn vuoksi tai oikeanlaisen tiedon ja tuen puutteen vuoksi, keisarinleikkaus, infektiokierteet, suolistomikrobiston epätasapainotila, ruoansulatusongelmat, ruoka-aineallergiat ja -yliherkkyydet, stressi, rokotevauriot, sisäilma-altistukset, krooniset infektiot, hormoniepätasapainotilat... Lasten levottomuuteen, oppimisvaikeuksien ja muiden sen kaltaisten haasteiden takana voi olla monenlaista ja tottakai jokaisen perheen ja lapsen tilanne on otettava huomioon yksilöllisesti.

Mistä voisi olla apua?

Aina kun etsitään apua, olisi hyvä pyrkiä uskaltautumaan ensin käymään läpi ideariihi. Kartoitetaan vaihtoehtoja rajaamatta niitä vielä siinä vaiheessa. Etsikää tietoa kaikenlaisista erilaisista vaihtoehdoista. Niistäkin jotka tuntuvat huuhaalta tai oudoilta tai sellaisilta jotka eivät ole toteutettavissa. Kirjatkaa nämä vaihtoehdot ylös. Niitä voi kysellä myös vaikkapa Facebookin hyvinvointi- ja terveysaiheisissa erilaisissa ryhmissä.

Sitten on aika ajatella riittävän laajasti. Mitkä kaikki mahdolliset tekijät juuri sinun lapsesi elämässä voivat hänen haasteisiinsa vaikuttaa? Onko elämä liian kiireistä ja levotonta ja tarvitaanko tämän vuoksi elämänmuutoksia. On kysymys niinkin tärkeästä asiasta kuin lapsesti terveydestä, hyvinvoinnista ja tulevaisuuden näkymistä, hänen pärjäämisestään ja elämänlaadustaan. Onko eläminen liian kallista? Pitäisikö vaihtaa vaatimattomampaan autoon ja asuntoon? Pitääkö laskea elinkustannuksia jotta jää enemmän aikaa rauhassa olemiselle ja ajanviettoon perheen kanssa? Myös siihen, että vanhempana pidät itsestäsi huolta. Pitääkö vähentää harrastuksia ja muita ramppaamisia? Näytteleekö kännykät, televisiä ja tietokone liian isoa roolia? Ne ovat liikaa käytettynä haitaksi lasten ja nuorten kehittyville aivoille ja hermostolle. Kuka teillä määrää? Koneet, vai te vanhemmat? Ruutujen sinivalo iltaisin häiritsee melatoniinin muodostumista ja mitä herkempi ihminen, sen pahemmin erilaiset ihmisperäiset sähkömagneettiset kentätkin häiritsevät hermostoa ja biokemiaa, niin lapsilla kuin aikuisilla.

Havainnoi, mitä lapsesi on tehnyt ja mitä hän on syönyt kun oireet pahenevat. Usein haittaa tekevät sokeri, valkojauhotuotteet, lisäaineet, gluteeni ja maitoproteiini. Myös epäsäännöllinen ruokailu, napostelut ja epäedullisesti koostetut ateriat häiritsevät. Monien oireilujen taustalla ovat mm. aminohappojen ja rasvahappojen epätasapaino kehossa ja suoliston mikrobiston epätasapainotilat. Suosittelen kääntymään ravitsemusammattilaisen puoleen. Aina ei tarvita edes kalliita funktionaalisen lääketieteen testejä, joskin niihin on joskus myös hyviä perusteita sijoittaa ja ne ovat usein oikotie selvittää mistä on kysymys ja miten ratkaista pulmat.

                                               
Jos lapsesi sietää kosketusta, se voi olla myös tärkeää. Muistan kun omat vilkkaat lapseni olivat pieniä ja jossain tilaisuudessa piti jaksaa jonkin aikaa olla suht hissukseen ja paikallaan. Auttoi kun pidin sylissä ja hieroin pieniä jalkoja, rapsuttelin hiusrajasta tms. Lapsi istui hiirenhiljaa sylissä, hengitti rauhallisesti ja pisti rentona silmät kiinni, nautti kovasti olostaan kun sai lämpöä, läheisyyttä ja kosketusta. Äidillekin se oli ihanaa.

Kaikella on aikansa. Joskus tarvitsemme vain kosketusta, läheisyyttä ja rauhaa. Tarvitsemme myös puhdasta ilmaa ja ravitsevaa ruokaa. Toisinaan tarvitsemme myös järeämpiä ja kohdennetumpia toimenpiteitä. Joskus lapsemme tarvitsevat funktionaalista lääkäriä tai ravitsemusasiantuntijaa, joskus molempia. Moni saa apua myös mm. homeopatiasta tai vyöhyketerapiasta tai muista erilaisista hoitomuodoista. Kannattaa kuunnella niitä, jotka ovat jo apunsa löytäneet. Sieltä saattaa tulla hyviä vinkkejä.

Tämän kirjoituksen ei ole tarkoitus väheksyä sairauksia tai diagnooseja. Ymmärrän myös miksi jotkut ovat päätyneet käyttämään lääkityksiä lapsilleen. Tarkoitus on tuoda esiin ajatuksia ja vaihtoehtoja. Jokainen vanhempi tekee varmasti ratkaisunsa lastensa auttamiseksi parhaimman harkintansa mukaan. Toivon, että tästä kirjoituksesta on jollekin hyötyä ja apua pohdinnassa, miten auttaa lastaan.

Basedowin taudissa hyvä harkita vaihtoehtoja radiojodihoidolle

On varsin tavallista, että kun ihminen kärsii kilpirauhasen liikatoiminnasta, hänelle annetaan hoidoksi radioaktiivista jodia, joka tuhoaa kilpirauhaskudoksen ja liikatoiminta lakkaa. Tätä hoitoa väitetään turvalliseksi ja väitetään myös, että sivuvaikutukset ovat harvinaisia. Sallinette, että esitän asiasta eriävän mielipiteen. Lääketiede ei ole vielä valmis, eivätkä kaikki hoitokäytännöt kestä lähempää takastelua.

Monien ihmisten kilpirauhasongelmien yhtenä tai jopa pääasiallisena syynä on kuitenkin jodipuutos. Tämä on yleisesti tiedetty fakta. Jodin puutos, muut ravintopuutokset ja lisäksi lukuisa joukko muitakin syitä voi olla yleisimpien kilpirauhassairauksien syynä. Nämä syyt voivat olla avain kokonaisvaltaisempaan ja järkevämpään ratkaisuun kuin radiojodihoito.

Jodia tarvitsevat ja jodia sisältävät kuitenkin myös elimistön monet muut rauhaskudokset, kuten rinnat, keuhkot, munasarjat ja eturauhanen. Mitä radioaktiivinen jodi tekee näille kudoksille varsinkin jos jodista on jo ennestään puutetta ja radiojodi ryntää hoidon aikana jodipuutteisia kudoksia tuhoamaan? Mikä estää radioaktiivista jodia tuhoamasta myös muita kudoksia kuin kilpirauhasen? Ei mikään. Pitäisikö siis harkita muita, turvallisempia vaihtoehtoja?

Liikatoiminnassa, johon radioaktiivista jodia annetaan, on tavallisimmin kyse Basedowin taudista eli Gravesin taudissa, joka on autoimmuunisairaus siinä missä vajaatoimintaoireiston aiheuttava Hashimoton tautikin. On kuitenkin hyvä huomioida, että myös Hashimoton taudissa voi esiintyä liikatoimintavaiheita. Ei ole harvinaista, että autoimmuuniperäisessä kilpirauhassairaudessa hormonimäärät heittelehtivät. Samalla ihmisellä voi olla sekä Basedowin tautia ilmaisevia, että Hashimoton tautia ilmaisevia kilpirauhasen vasta-aineita. Jos autoimmuunitulehdus saa riehua kilpirauhasessa, lopulta päädytään vajaatoiminnalle kilpirauhaskudoksen vähitellen tuhoutuessa.

Radioaktiivinen jodi voi johtaa muidenkin kuin kilpirauhasen kudoksen tuhoutumiseen ja vaikeuttaa naisilla mm. raskaaksi tulemista jos radiojodi vahingoittaa mm. munasarjoja. Radiojodi voi vahingoittaa myös haimaa, sylkirauhasten toimintaa, kyynelkanavia ja suolistoa. Radioaktiiviset aineet ovat myös syöpäriski, vaikka radioaktiivista jodia saatetaan käyttää myös kilpirauhassyövän hoidossa, jossa sille saattaa olla merkittävämpi tarve kuin autoimmuunityreoidiitin kuten Basedowin taudin hoidossa.

On hyvä huomioida, että radioaktiivinen jodi ei hoida kilpirauhassairautta. Se vain tappaa kilpirauhasen ja samalla myös muita kudoksia mahdollisesti aiheuttaen myös DNA:n mutatoitumista. Radioaktiivinen jodi ei myöskään ratkaise toisinaan Basedowin tautiin liittyviä silmäoireita. Radiojodihoito johtaa lähes aina kilpirauhasen vajaatoimintaan, joka ei ole niin helppohoitoinen useimmilla potilailla kuin annetaan ymmärtää.

Mitkä ovat vaihtoehdot kun sinulla on Basewin taudin aiheuttama liikatoiminta? Liikatoimintaan annetaan ensisijaisesti yleensä liikatoimintaa hillitsevää Thyrazol-lääkettä ja jos liikatoiminta on aiheuttanut sydämen tiheälyöntisyyttä, myös sitä saatetaan lääkitä. Nämä lääkitykset ovat kuitenkin tarkoitettu tilapäiseksi avuksi ja ne ovat vain oireiden hoitoa, joskin tärkeää sellaista.

Joskus hoitovaihtoehtojen pohtiminen on taistelua aikaa vastaan. Kilpirauhasen liikatoiminnan oireet, kuten laihtuminen ja jatkuva nälkä, univaikeudet, vapina, ahdistuneisuus, ripuli yms. ovat niin invalidisoivia ja haitallisia, että niitä todella on tärkeä hoitaa. Jos ollaan tilanteessa, että radikaaleja toimenpiteitä tarvitaan, en itse ainakaan suosittelisi radiojodihoitoa vaan pidän kilpirauhasen poistoa turvallisempana vaihtoehtona yleisesti. Toki se johtaa varmuudella tarpeeseen käyttää kilpirauhashormonikorvaushoitoa ja leikkauksessa on myös riski sille, että saat hermovaurio, joka vaikeuttaa äänen tuottamista. Näitä riskejä on hyvä puntaroida.

Jos joutuisin itse tilanteeseen, että minulla todettaisiin kilpirauhasen liikatoiminta, ottaisin siihen toki lääkitykset, jotka vähentävät sitä, mutta alkaisin nopeasti toteuttamaan autoimmuuniruokavaliota. Hoitaisin myös suolistoani funktionaalisen lääketieteen periaatteiden mukaan ja katsoisin etten kärsi ravintopuutoksista. Lääkäri Olli Sovijärven kirjoitus autoimmuunisairauksien syistä ja hoidosta ravinnolla on hyvää luettavaa: https://ollisintegrallife.com/2012/11/15/autoimmuunisairaudet-ja-patofysiologiset-mekanismit-hoito-ravinnolla-seka-stressinhallinnalla/

En tosiaan epäilisi hetkeäkään mennä tiukalle autoimmuuniruokavaliolle, jossa ravinnosta poistetaan 1-3 kk:n ajaksi kaikki viljat ja maitotuotteet, koisokasvit, palkokasvit, kananmunat, siemenet ja pähkinät. Suositaan kasviksia, marjoja, mahdollisimman luonnonmukaisesti tuotettua lihaa, kalaa ja siipikarjaa, riistaa ja mahdollisimman vähän tulehduttavia rasvoja valiten mm. kookosöljyä, oliiviöljyä ja avocadoöljyä. Tärkkelyshiilihydraattilähteenä voidaan käyttää juureksia.

jodin yksinkertaistettu atomimalli

Tiukan autoimmuuniruokavaliovaiheen jälkeen samalla kun olisi kiinnitetty huomiota myös mm. ruoansulatukseen, suolistoon, antioksidanttien saantiin ja immuniteetin tukemiseen ravintolisäohjelmalla, alkaisin vähitellen palauttamaan tiettyjä ruoka-aineita, kuten riisiä, kananmunia ja koisokasveja. Pitäytyisin kuitenkin siinä että gluteeniviljat ja maitotuotteet olisivat pysyvästi poissa ruokavaliosta ja esim. sokeriherkuttelut ja lisäainemässäilyt minimissä, samoin tulehduttavat rasvat.

Jodia en kuitenkaan ottaisi yleisesti suositeltuja määriä enempää liikatoiminnan riehuessa elimistössäni, sillä näissä tilanteissa jodi todennäköisesti vain pahentaisi tilannetta. Sen sijaan seleeni on tärkeä kilpirauhaselle ja sillä on kilpirauhaskudosta suojaavia vaikutuksia antioksidanttina.

Olen havainnut sekä työssäni, että vapaaehtoistyössäni vertaistuessa, että erilaiset paleotyyppiset ruokavalioratkaisut ovat kertakaikkiaan yleensä parhaita autoimmuunityreoidiittia sairastavilla potilailla ja autoimmuunitulehdusta voidaan saada hyvinkin paljon rauhoittumaan ja oloa kohenemaan. Toki on tärkeää ruokavalion lisäksi myös huomioida kokonaisvaltaisesti elimistön toimintojen tukemista yksilöllisesti mm. ravintolisillä. Et ole kilpirauhanen, olet kokonainen ihminen ja jos kehoosi on kehittynyt autoimmuunisairaus, siellä on taatusti monenlaista muutakin meneillään mihin pitää kiinnittää huomiota.

On hyvinkin mahdollista että kilpirauhasen poistoon tai radiojodihoitoon ei tarvitse ryhtyä, jos hoidetaankin ongelman perimmäisiä syitä eikä vain seurauksia. Kaikki riippuu tietenkin siitä, miten voimakkaat ovat oireet ja miten ajoissa niihin päästään puuttumaan dietaarisesti ja kokonaisvaltaisella hoidolla.

Jokaisen on kuitenkin toki tehtävä itse ratkaisunsa. Vastuuvapauslausekkeena toki lausun, että en ole lääkäri enkä vastaa siitä mitä ihmiset tekevät hoitonsa suhteen luettuaan tämän minun kirjoitukseni.

Jos radiojodihoito on jo tehty, ei asialle tietenkään voi enää mitään ja on turha panikoida tai harmitella jälkikäteen. Mitä voi tehdä, on pyrkiä huolehtimaan terveistä elämäntavoista ja stressinhallinnasta ja kannattaa myös pyrkiä hoitamaan terveyttään mahdollisimman kokonaisvaltaisesti ja yksilöllisesti. Liputan tässäkin kohtaa yksilöllisesti toteutettuja paleo-tyyppisiä ruokavalioratkaisuja. Usein gluteeni ja maitoproteiini ovat autoimmuunisairauksien päähäiritsijät. Jos liikatoiminta ei enää riehu elimistössä, voi myös tulla ajankohtaiseksi alkaa täyttämään elimistön jodivarantoja jos ne ovat huvenneet. Jodi on tärkeää mm. rauhaskudoksille ja iholle.

Jotkut käyttävät isoannoksista jodia erilaisissa joditerapiaprotokollissa, joista on kirjoittanut mm. lääkäri David Brownstein. Kollegani Susa Hanyi on kirjoittanut asiasta hieman myös Suomeksi: http://www.omenapaivassa.fi/joditerapia.html

Yleiset saantisuositukset kuten 150µg tai 175µg ovat hyvin alakanttiset. Otan itse joka toinen päivä 1000µg jodia ja katson tämänkin annoksen hyvin maltilliseksi ja turvalliseksi. Ylin saantisuositus mainitaan monissa lähteissä 1000µg:n tienoilla.

Tässä myös STTM-sivustolta ajatuksia herättävä artikkeli englanniksi: https://stopthethyroidmadness.com/top-reasons-not-to-have-rai/

Kilpirauhas- ja borrelioosipotilas Hanna joutuu lääkitsemään itse itsensä

Tämänkertaisen vierailevan kirjoittajan, Hannan tarinassa on tuttuja piirteitä. Vertaistuesta sekä kansainvälisesti että Suomessa on selvästi havaittavissa, että monet, joilla on krooninen borrelioosi eivät hyödy Thyroxin-lääkityksestä vaan ainoa lääkitys, joka heillä toimii on usein T3-monoterapia, eli hoito synteettisellä T3-hormonilla siinä missä Thyroxin on varastohormoni T4:ä. Kaikilla edes T3-hormonihoito ei tuo helpotusta vajaatoimintaoireisiin tai sitten annosten täytyy olla tosi isoja. Joskus isotkaan annokset eivät tunnu aiheuttavan minkäänlaisia liikatoimintaoireita. T3-hoitojen asiantuntija Paul Robinson puhuukin kirjoissaan mm. siitä, että tulehdustekijät häiritsevät kilpirauhashormonien toimintaa solutasolla. Jotkut taas eivät meinaa kestää kilpirauhaslääkitystä vaikka ovat veriarvojen mukaan selkeästi vielä vajaatoiminnalla. Krooniset infektiot ja kilpirauhaslääkitys ovat usein kinkkinen yhdistelmä. Hannan kohdalla kilpirauhaslääkitys toimii.

Kilpirauhaskiistan lisäksi myös ne, jotka sairastavat kroonista borrelioosia jäävät yleensä ilman pätevää hoitoa ja heille jopa väitetään ettei borrelioosi voi kroonistua tai että heillä ei voi olla borrelioosia jos Suomesta saatavilla olevissa tieteellisesti puutteellisissa testeissä ei havaita borrelioosia tai sitä ei havaita selvästi. Tarkempiin tutkimuksiinkin saattaa olla hyvin vaikea päästä. Onneksi yrttilääkintä on osoittautunut vähintään yhtä tehokkaaksi kuin pitkät antibioottikuurit kroonista borrelioosia sairastaville. Ne vaan pitää osata toteuttaa taitavasti. Jos lääkäri alkaa hoitamaan kroonista borrelioosia Suomessa, hän saattaa saada kollegat ja viranomaiset kintereilleen ja joutua ongelmiin. Sillä miten hyviä tuloksia hän on saanut aikaan potilaillaan ei ole mitään merkitystä eikä potilailla kysytä asiasta yhtään mitään, kuten ei kilpirauhaslääkitykseen liittyvissä oikeustaisteluihin johtaneissa kiistoissakaan.

Hannalla on sama tilanne kuin monella muullakin kilpirauhaspotilaalla Suomessa. Heille on löytynyt aivan sopiva kilpirauhaslääke, mutta joidenkin lääkäreiden ja viranomaisten harjoittaman asiattoman toiminnan takia kukaan lääkäri ei enää uskalla tai voi määrätä heille heidän kipeästi tarvitsemiaan lääkkeitä. Moni joutuu hakemaan lääkkeensä ulkomailta. Kaikilla ei ole tähän varaa tai kielitaitoa. On hämmentävää, että tietynlaisista hormonikorvausta vaativista tilanteista on tullut niin iso ongelma Suomessa. Voit lukea tästä lisää blogistani: http://jalkeilla.blogspot.fi/search/label/kilpirauhaskiista


Hanna sai oikeanlaisella hoidolla itsensä takaisin työkykyiseksi. Annetaan hänen kertoa:

Ennen vuotta 2010 koin olevani terve ja elämässäni onkin aika ”ennen leikkausta” ja ”leikkauksen jälkeen”. 2009 huomasin kaulassani möykyn joka jatkoi kasvamistaan. Kaulani ultrattiin ja sain suoraan lähetteen struumaleikkaukseen. Minulla ei ollut kilpirauhaslääkitystä, enkä kyseenalaistanut lähetettä. Jälkiviisaana tuossa vaiheessa olisi kannattanut miettiä syitä kilpirauhasen kasvuun. Menin kuitenkin leikkaukseen vuonna 2010 ja kilpirauhaseni poistettiin kokonaan.

Aloitin leikkauksen jälkeen Thyroxin-lääkityksen. Kolme päivää leikkauksen jälkeen alkoi alamäki, tunsin kuinka voimat valuivat kehostani. Lääkärin mukaan kärsin leikkauksen jälkeisestä väsymyksestä. Hissukseen viikko viikolta oloni huononi, mutta sen verran hitaasti etten kiinnittänyt asiaan huomiota. Ensimmäisen pitkän migreenikohtauksen sain pari kuukautta leikkauksen jälkeen. Painoni nousi 23 kiloa puolessa vuodessa. Kärsin väsymyksestä ja migreeneistä.

2013 migreenit olivat jo läsnä lähes koko ajan. En voinut tehdä mitään suunnitelmia, enkä päässyt mm. illanviettoihin tai harrastuksiin, koska kipu esti menemisen. Elämäni oli kutistunut kodin ja työn välille. Työterveyslääkärin mielestä valehtelin päänsärystä ja hän ehdotti reipasta ulkoilua ja asenteen muutosta. Seuraava lääkäri ymmärsi migreenin päälle, mutta määräsi vain kipulääkkeitä. Söin erilaisia migreeni- ja kipulääkkeitä roppakaupalla, eikä mistään tuntunut olevan apua. Seuraava lääkäri ehdotti työpaikan vaihdosta, koska hänen mielestään oireeni olivat stressiperäisiä. Varasin yksityiseltä neurologiajan ja hänen mielestään kärsin vain yhtäkkiä alkaneesta migreenistä. Lisää lääkkeitä. Aloin vaipua epätoivoon, koin etten saanut apua mistään eikä kukaan ymmärtänyt kuinka kova migreeni oli taukoamatta. Itkin töissä kipuuni. Lopulta olin hyvin masentunut, koska elämä kovassa päänsäryssä ja uupumuksessa ei tuntunut elämisen arvoiselta. Masennuin, koska ymmärsin etten saa lääkäreiltä apua ja tunsin, että minussa on jotain pahasti vialla.

Jouduin jäämään sairaslomille töistä. Sain sairaslomaa viikon kerrallaan työterveydestä masennukseen. Sitten sattuman kaupalla pääsin funktionaalisen lääkärin vastaanotolle. Hän ehdotti, että tilaisimme täydellisen kilpirauhaspaneelin. Tulosten perusteella Thyroxin vaihdettiin Liothyroniin eli T3:een. Lisäksi sain lisämunuaisia tukevaa hoitoa ja pidemmän sairasloman. Hakeuduin myös itse psykologin hoitoon masennuksen vuoksi, kuntoni oli niin huono, että toivoin kuolemaa.

Vähitellen hyvin hitaasti vointini alkoi parantumaan. Kahdeksan kuukauden jälkeen palasin töihin, yhä päänsärkyisenä, mutta kuitenkin paremmassa kunnossa kuin aikaisemmin. Masennukseni katosi viikossa aloitettuani DHEA-hormonikorvaushoidon. Heti Liothyroninin aloitettettuani kuukautiseni, jotka alkoivat varsin myöhään teini-iässä ja ovat olleet 5-8 viikon välein epäsäännöllisesti muuttuivat neljän viikon kiertoväliin kellontarkasti. Ihmeellinen juttu minulle. Kehoni löysi rytmin, jota sillä ei ollut koskaan aikaisemmin ollut.

Funktionaalinen lääkärini diagnosoi minulla myös borrelioosin. Muistan saaneeni punkin pureman kymmenen vuotta aikaisemmin, mutta silloin en ollut tietoinen sen vaaroista enkä hakeutunut lääkäriin. 1.9.2016 aloitin borrelioosin hoitamisen ensin lyhyellä antibioottikuurilla, sitten yrteillä. Päänsärkyni katosi antibioottikuurin alussa. Aivoissani on ollut tulehdus koko ajan ja minulle on sanottu, että kuvittelen asian. Viime syksystä tähän päivään huhtikuun 2017 alkuun vointini on hitaasti parantunut entisestään. Kärsin yhä migreeneistä kuukautisten aikana ja ovuloidessani. Mutta oireeni ovat paljon pienemmät kuin pahimmillaan, jolloin oksensin kivusta päivittäin.

Viime syksynä saadessani borrelioosi-diagnoosin sain myös hyvästit ihanalta lääkäriltäni. Hän ei enää voi hoitaa kilpirauhaspotilaita Valviralta tulleen uhkan vuoksi. Minulla on lääkkeitä jäljellä täksi vuodeksi, sitten en tiedä mitä teen. Uskon, että kroonisen borrelioosin vuoksi elimistöni ei pysty muuntamaan Thyroxinin pelkkää T4:ää aktiiviseen T3-muotoon kunnolla. Ehkä minulla on ollut tämä taipumus aina, mutta kilpparin poisto on pahentanut asiaa. Näyttää myös siltä, että tuo leikkaus aktivoi borrelioosin kehossani. Näiden asioiden vuoksi kadun yhä leikkausta kovasti, vaikka siitä on pian 7 vuotta. Nämä vuodet ovat olleet elämäni vaikeimmat.

Suomessa moni kilpirauhaspotilas joutuu lääkitsemään itse itsensä menetettyään lääkärinsä. Moni joutuu hankkimaan lääkkeensä ulkomailta. Vielä useampi on joutunut palaamaan lääkitykselle, joka ei heille sovi. Useat kilpirauhaspotilaista sinnittelevät tänäkin päivänä itselleen sopimattomalla lääkityksellä johtuen lääkärikunnan ja viranomaisten osaamattomuudesta, välinpitämättömyydestä ja asenneongelmista.

Toivoisin, että minulla erittäin hyvin toimia lääkitys olisi sallittua ja ymmärrettyä. En ole kokenut mitään haittoja T3-monoterapiasta ja voisin hyvin jatkaa tällä lääkkeellä lopunikää. Jos minut pakotetaan takaisin Thyroxinille, pelkään mitä tapahtuu elimistössäni. Olen onnekas, kun pystyn taas käymään töissä ja nauttimaan elämän pienistä iloista. Tervehtymiseni on yhä kesken ja toivon, että löydän uuden lääkärin tukemaan taivaltani kilpirauhaslääkityksen osalta.  


Olen syksystä asti seurannut veriarvojani itsenäisesti otattamalla T3-arvot Cityterveydessä. Talvella arvoni olivat liian matalat ja jouduin säätämään lääkitystä suuremmaksi oman kokeiluni jälkeen. Ajattelin kehon pärjäävän pienemmällä määrällä talviaikaan, mutta kohdallani se ei toiminut. Vastuu näin tärkeästä lääkityksestä kuuluisi lääkärille, mutta yritän reippaasti selvitä yksin.

Olen ollut onnekas, että olen pystynyt pitämään työpaikkani kaiken sairastamisen keskellä, sillä olen joutunut omasta pussista maksamaan lääkärikäynnit, testit ja lääkkeet. Suomessa ei ole tasa-arvoista terveydenhuoltoa.