Minäkin kompastuin siihen. Että kehopositiivisuus tarkoittaa sitä että lakkaa huolehtimasta itsestään eikä korjaa lihavuuteen johtaneita elintapoja. Miten väärässä olinkaan! En ollut vielä lainkaan perillä siitä mitä tällä termillä edes tarkoitetaan. Taustalla oli varmaan omia ahdistuksiani ja pelkojani, sillä minäkin olen kamppaillut ylipainon ja terveysongelmien kanssa ja juuri tälläkin hetkellä painonhallinta on minulle haastavaa, vaikka olen itse ravitsemuksen ammattilainen. Kohdallani ongelma johtuu päällekkäisistä sairauksista, joiden lääkehoito ja ruokavaliosuositukset ovat sellaisia että tuntuu että mitä tahansa tekee, tekee jotakin väärin. Tällä hetkellä mennään munuaissairauden ehdoilla, sillä se on terveyttäni potentiaalisesti eniten uhkaava tila jos en ota asiaa riittävän vakavasti. On tullut luettua munuaissairauteni ravitsemushoidosta Duodecimin Ravitsemustiede-kirjasta ja seuraavaksi olisi tarkoitus hakeutua kirjastoon lukemaan Nefrologian oppikirjaa.
Kehopositiivisuus, bodybositivity
Mitä se kehopositiivisuus on? Sillä ei ole mitään tekemistä fyysisen sairauden tai terveyden kanssa eikä edes lihavuuden kanssa. Se on sitä että meille, kaikille, aivan kaikille tekee hyvää hyväksyä kehomme ja itsemme ja olla tyytyväisiä omassa kropassa. Tämä koskee siis kaikkia, niin hoikkia kuin pulleita, lyhyitä ja pitkiä, vanhoja tai nuoria, sairaita tai terveempiä. Ihmisten elämäniloa ei syö vain se jos he inhoaa itseään, koska ovat isoja, vaan joku voi inhostella hörökorviaan, toinen pihtipolviaan ja kolmas vaikka outoa nenäänsä.
Minä ja tyytymättömyys kehooni
Olin nuorena kaunis tyttö. Jälkeenpäin harmittaa se, että en siitä huolimatta ollut koskaan tyytyväinen vartalooni. Lähinnä harmitti kun oli pientä pömppömahaa. Mitä ihmeen pömppömahaa? Eihän se edes roikkunut vielä silloin!!!! Paino oli ihan normaali ja olin kurvikas ja nätti ja ennenkaikkea mukava ja fantsu tyttö. Se olisi ollut enemmän kuin riittämiin!. Mutta ei. Ihan turhaan tuli pistettyä aikaa joutavanpäiväiseen märehtimiseen mahasta. Ja tunsin kaiken päälle vielä olevani lihava. Ei tämä nyt nuoruuttani toisaalta pilannut, mutta oli täysin turhaa negatiivisuutta ja murehtimista. Tämä kaikki on siinä mielessä outoa, että minua ei pätkääkään häirinnyt jos minun ystävät oli isokokoisia. Hyväksyin heidät ehdoitta karvoineen päivineen. Myös mieheni oon ollut lapsesta asti isokokoinen. Miksi siis annoin yhden typerän pömppiksen himmentää iloani omasta kropastani?
Sittemmin ikä, terveysongelmat, lihominen ja laihtuminen, lasten saanti ja painovoima ovat tehneet tekojaan. Onhan se sapettanut välillä, mutta on auttanut kun on tehnyt kaikenlaista hyvää ja kiinnostavaa. Ei kannata laittaa liikaa aikaa itsensä kriittiseen tarkasteluun peilistä. Tärkeämpääkin tekemistä on! Sitä paitsi kroppa pitää mut elossa ja olemassa ja se on ihmeellisellä tavalla tuottanut minusta ulos kaksi elävää persoonaa, ihmistä!
Olisinpa tiennyt nuorena että ihan sama minkä kokoinen olet, voit olla onnellinen ja elämässäsi voi olla paljon rakkautta, kiinnostavaa tekemistä, ihania ihmisiä ja elämän tarkoituksen voi löytää riippumatta siltä miltä näyttää. Nyt sanot ehkä, että ei ole välttämättä kovin onnellinen jos olet tosi sairas tai ihan sairaalloisen lihava niin ette pysty kunnolla edes liikkumaan tai henkeä uhkaavan anorektinen ynnä muuta, ynnä muuta. No totta tietenkin. Mutta kun kehopositiivisuudessa ei ole kysymys tästä. Ehkä oman tilanteen, omien vaikeuksiesi tai omien, joskus tiedostamattomien pelkojenkin vuoksi sinulla tulee mieleesi etsiä väitteilleni kehopositiivisuudesta joitakin poikkeussääntöjä. Jos sinua jostakin syystä hiertää kehopositiivisuus, miksi se hiertää?
Pelot, alitajunnan "haamut", tunnelukot
Erilaisten omien pelkojen ja ahdistusten takia joillekin ihmisille lihavat ovat vapaata riistaa. Heitä sopii ihmetellä ja arvostella: Miksi he on päästäneet itsensä tuohon jamaan ja miksi he ei pidä huolta itsestään? Jos ei pidä huolta itsestään niin se on varmasti merkki jostain ongelmasta.. Kuule, ei kuulu sulle! Se on sen lihavan täysin oma asia. Vai kaivetaanko seuraavaksi esiin kaikki ne miljoonta asiat, jotka sinussa on vinksallaan? Kukaan ei nimittäin ole täydellinen. Ehkä vikasi on kykenemättömyytesi ymmärtää ja sietää erilaisuutta, puutteellisuutta, keskeneräisyyttä ja tietoisuutta siitä että elämä ei ole varmuuden paikka vaan jatkuva epävarmuuden tila, jossa kaikkia uhkia ei pysty eliminoimaan. Kyse on silloin omista tunnelukoistasi ja peloistasi.
Oletko ehkä mielestäsi oikeasti huolissasi siitä että jos ihminen löytää kehopositiivisuuden eikä enää inhoa itseään ja kroppaansa, hän jättää lihavuutensa hoitamatta ja sitten hän jää ikuisesti yhteiskunnan taakaksi kun käyttää yhteiskunnan varoja niiden sairauksiensa hoitamiseen, jotka olisivat olleet ehkäistävissä jos hän olisi älynnyt laihduttaa ajoissa. Pidä huolesi omana tietonasi silloin kun puhutaan kehopositiivisuudesta! Toistan: sillä ei ole tekemistä sen uhkan kanssa että liikapainoiset muka romuttavat vielä jokin päivä koko yhteiskunnan.
Ketään ei ole koskaan haitannut, että onkin unohtanut inhota itseään
JOS, siis nimenomaan JOS lihava itse niin haluaa (ja aina ei ole haluista kiinni vaan voi olla psyykkisiä tai fyysisiä esteitä onnistua pudottamaan painoa, mutta et välttämättä vain tunne juuri hänen asioita tai näitä asioita ylipäätään), hän voi alkaa pitämään itsestään parempaa huolta. Se onnistuu paremmin, jos hän ei lähtökohtaisesti ole jo täysin lannistunut itseinhosta, häpeästä ja siitä että hän vihaa kroppaansa ja takana on kaiken päälle usein myös monia epäonnistuneita painonhallintayrityksiä. Jos on itse onnistunut painonhallinnassa, on helppo olla vähän ylemmyydentuntoinen ja julistaa että kun minä oon onnistunut niin kaikki voi onnistua. Kaikilla ei ole samat lähtökohdat ja sama tilanne. Tyhmimmät kommentit lastenkasvatuksesta tulee usein ihmisiltä joilla itsellään ei ole lapsia. Tyhmimmät kommentit painohallinnasta tulee usein ihmisiltä jotka ei ole itse kamppailleet vaikeiden painonhallintaongelmien kanssa. Etkä voi myös tietää mitä erilaisia vaikeuksia ihmisen elämässä voi muutenkin olla, koska näet vain hänen kilonsa.
Laihduttaminen voi olla päänupille todella raskas projekti ilman kehopositiivisuutta. Se ei koskaan tule olemaan mikään ongelma, jos ihmiset pitävät itsestään! Monet ihmiset vain ovat niin rankaisevuuden ja vaativuuden tunnelukkojensa vallassa että hapattavat oman ja muidenkin ilman asenteellaan eivätkä voi hyväksyä kehopositiivisuuden ilosanomaa.
Mieti siis tosiaan hyvin tarkkaan, että mikä sua hiertää kehopositiivisuudessa jos tämä ns. "muoti-ilmiö" on alkanut sua jostain syystä ärsyttämään!
Mitä kaikkea kuonaa ihmisen sielussa on, jos häntä ärsyttää se, että lihavakin voi iloita itsestään ja kehostaa, tanssia, nauraa, pukeutua kauniisti, meikata, laittaa hiuksiaan, rakastua, menestyä ja pitää hauskaa elämässään. Asia on helppo naamioida huoleksi toisten terveydestä, mutta mitä siellä todellisuudessa piilee näiden fiilisten takana?
Lihavat ovat vapaata riistaa
Lihavuus on sellainen asia joka näkyy ulospäin, mutta se on vain yksi puoli ihmisestä. Monet ongelmat on sellaisia jotka eivät näy ulospäin. Onkin aika epäreilua että tässä suhteessa lihavat ihmiset eivät ole ihan tasa-arvoisessa asemassa muiden kanssa? Kuka tietää esim. että ahdat kitusiisi pullaa ja leipää, vaikka se ylläpitää suolisto-ongelmiasi ja ripuloit viidesti päivässä. Tämä ei näy ulospäin. Kukaan ei tule sinulle sanomaan että hei, mä veronmaksajana haluaisin että sä hoidat ton ongelman ettet ole sen kanssa sitten kohta pitkällä sairaslomalla tai jopa työkyvyttömyyseläkkeellä ja terveydenhuollon heavy userina. Jos näyttelet päivät pitkät kivaa ja hymyilevää ihmistä, mutta illat purat pahaa oloasi purevilla ja loukkaavilla kommenteilla anonyymisti netissä niin et jää siitä kiinni. Lihava jää heti kiinni lihavuudestaan ellei hän sulkeudu täysin ulkomaailmalta. Lihava on vapaata riistaa toisten kummastelulle, arvostelulle ja ylimieliselle tuhahtelulle ja silmien pyöritykselle. Lihavia voidaan myös hyväsikäyttää joko moittimalla, kritisoimalla tai tarjoamalla pyytämättä apua, jotta voidaan pönkittää omaa tarvettaan olla se pikkuisen parempi ihminen
Ollaanpas tästä lähin vähän armollisia sekä itsellemme, että toisillemme ja annetaan kaikille vapaa oikeus hyväksyä itsensä ja kehonsa. Keho on loppujen lopuksi kuitenkin aika suuri ihme. Pidetään ensisijaisesti huolta omasta ja huollettaviemme elämänlahjasta eikä puututa liikaa toisten asioihin.
Tai jos puututaan niin aidosti rakkaudella, mutta muistetaan hienotunteisuus!
Kannustetaan toinen toisiamme luopumaan kaikesta turhasta häpeästä ja itseinhosta kehojamme kohtaan. Rakkaus ja ilo kuuluvat kaikille!
..ja hei, lopetetaan se jankkaaminen lihavuuden vaaroista kun puhutaan kehopositiivisuudesta. Se on toinen aihe!
