Blogistin omia kuulumisia

Tämä teksti on henkilökohtaisempi kuin aikaisemmat tekstit lukuunottamatta blogin alussa kirjoittamaani omaa tarinaani. Tämä on tavallaan jatkoa sille, joskin myös välissä on tapahtunut kaikenlaista. Ajattelin ensin pitää tämän blogin pääasiassa irti omasta tilanteestani, mutta minusta alkoi tuntua silti luontevammalta kertoa omastakin elämästäni. Ehkä joku voi samaistua tai saada apua siitä mitä kerron. Kaikkihan me ollemme oman elämämme parhaita "keissejä".

kuva: Nina Saine

KUULUMISIA

Lääkemuutos, aika haastava parin päivän rajoitettu dietti, jota tarvittiin, jotta pystyin tekemään hengityskaasuanalyysin tänään. Lääkäri oli viimeisimmällä käynnillä sen minulle määrännyt. En tiedä mikä näistä vaikuttaa, mutta pari päivää jo ollut migreeni. Migreeniä ja päänsärkyä oli pitkään enää todella harvoin. Sain suurta apua kokonaisvaltaisesta hoidosta ja ubiqinolin käytöstä, joka on ubiqinonin aktiivinen muoto. En ole silti nyt usempaan vuoteen joutunut migreenin takia sairaalaan tiputukseen.

Mistäköhän johtuu, että mun mieli kestää kipua nykyään niin paljon paremmin kuin ennen? Vielä pari vuotta sitten kaikesta kivusta ja fyysisestä epämukavuudesta iski armoton masennus ja ahdistuneisuus. Toisaalta onko mikään ihme, jos sellaista joutuu kestämään jatkuvalla syötöllä monta vuotta? Nyt nämä oireet (toivon mukaan) on tilapäistä.

Minulla on takapakkia terveydessä. Asiaa tutkitaan, mutta tottakai se on hidasta. Tarvittaisiin vähän rikkaampi henkilö, jotta saisi kaikki tarvittavat tutkimukset teetettyä kerralla. Minua kun ei osata hoitaa julkisella puolella enkä todellakaan ole ainoa, joka joutuu kaiken kustantamaan omasta pussistaan eikä kaikilla piisaakaan vaan jäävät kokonaan ilman hoitoa.. Oma lukunsa ovat kilpirauhaspotilaat, joille ei ole riittänyt osaavia lääkäreitä tai he ovat menettäneet lääkärinsä viranomaisten epäviisaan ja epäoikeudenmukaisen menettelyn seurauksena kun heidän lääkäreiltään on perusteettomasti viety oikeudet hoitaa kilpirauhaspotilaita. Osa näistä potilaista hankkii nyt lääkityksensä ulkomailta ja joutuvat näinollen myöskin säätämään sen itse ilman pysyvää lääkärikontaktia. Osalla ei ole varaa matkustaa ulkomaille ja he ovatkin sitten ilman hoitoa ja varsin pulassa. Siihen nähden minulla on asiat hyvin, mutta joudun silti kamppailemaan nyt terveyteni kanssa jälleen uudelleen, vaikka tuossa välissä oli paremmatkin ajat.

Joka tapauksessa olen muuttunut. Minun suhtautumiseni ja reagoimiseni terveysongelmiini on muuttunut. Ne kaikki oireet ovat signaaleja jostain joka on pielessä ja nuo oireet voivat myös olla avain juurisyiden selvittämiseen niin mielen kuin kehon tasolla. Ei tämä kivaakaan ole, myönnän sen. Jos olen onnekas, ei tarvitse lähteä sairaalaan tiputukseen katkaisemaan migreeni. Olen myös tosi onnekas sillä nyt ei ole heti seuraavina päivinä tiedossa menoja, jotta voin levätä kotona rauhassa. Päivittäiset asiat ei siis mene sekaisin nyt tästä migreenistä. Kunhan saan keskiviikkona raahattua itseni ensiapukurssille. Osaan sitten ehkä jonkun teistä pelastaa joskus jos joudutte pulaan. Menkää muutkin ensiapukurssille!

kuva: bixabay

Se takapakki. Saattaa johtua siitä että keväisen stressin (tenttiputki, uusi osa-aikatyö seitsemän vuoden työkyvyttömyyden jälkeen, muutto) sai immuniteettiini aikaiseksi jonkun aukon. Sairastuin johonkin keuhkopöpöön, jota ei silloin keväällä identifioitu tarkemmin, joten en tiedä mikä patogeeni siellä oli kyseessä. Viimeksikin muuton yhteydessä sairastin keuhkoputkentulehduksen. Tuttu lääkäri joutui määräämään aikamoisen hevoskuurin antibioottia ja määräsi sellaista, jonka pitäisi tepsiä myös mykoplasmaan, jota itse epäilin. Hoidin suolistoani myös hyvillä maitohappobakteereilla ja boulardiilla. Tulehdus parani, mutta en tullut ennalleni. Rasituskestävyyteni on heikentynyt, lämpöilen liiasta rasituksesta. Tämän vuoksi työpäivät on pidettävä kuudessa tunnissa ja opiskeluviikonloput on aika rankkoja kun pitää matkustaa kahtena peräkkäisenä päivänä Helsinkiin. Menojen välissä on hyvä pitää aina yksi kotipäivä kun vain lepää kotona. Kotitöitä tulee laiminlyötyä ja täällä on kaaosta. On huonoa oloa ja särkyjä.

Oikeastaan minulla kesti viikkoja myöntää itselleni tämä takapakki. Olin dynaamisesti mielessäni kirjoittanut itselleni oman elämäni sankaritarinan, jossa tein kaikein oikein, muutin ruokavalioni, otin ravintolisät käyttöön, hankin hyvän lääkärin, hoidin itseäni kokonaisvaltaisesti ja olin terve loppuelämäni. Kilpirauhaslääkitys on nyt kunnossa, samoin ainakin toistaiseksi myös kortisolitasot, mutta terveyttä ei voi tilata kuin Elloksen luettelosta. Aika ja sattuma voivat kohdata silti. Kaikkea emme hallitse. On aika nöyränä myöntää että on takapakkia terveydessä. Ehkä tämäkin minun kokemus voi auttaa joitakuita ihmisiä heidän omassa tarinassaan.

kuva: free source

 Nyt oireiden ja elämäntapahtumien perusteella voisi epäillä kroonista väsymysoireyhtymää ja minulla kokeillaan LDN-hoitoa. Omalla kohdallani oireet eivät ole niin vakavia kuin monilla muilla johtuen varmasti siitä että pohjalla on ruokavaliohoitoa ja hyvä ravintolisäohjelma. Lisää tietoa asiasta saa seuraavien linkkien takaa:

http://www.unesta.fi/fi/tietoa-unihaeirioeistae/krooninen-vaesymysoireyhtymae.html

http://cfs.gehennom.org/?main

Seuraavaksi minulta otetaan immunologisia veritestejä. Hengityskaasutestin avulla pyritään selvittämään onko minulla SIBO eli ohutsuolen bakteeriston liikakasvutila. Stressi on saattanut vähentää mahahapon eritystä, joka on sotkenut mahasuolikanavan toimintaa ja ruoansulatusta. Lisäksi tehdään ruoansulatusanalyysi, jossa ulostenäytteestä katsotaan mm. paksusuolen mikrobiston tilaa, tutkitaan parasiitteja, etsitään eri markkerein merkkejä mahdollisesta ruoansulatusongelmasta tai tulehduksesta. Painoa on tullut lisää jokunen kilo ilman että ruokavaliota tai liikunnallista aktiivisuutta on muutettu. Lääkäri arvioi, että tämä saattaa johtua osaltaan suoliston mikrobiepätasapainosta.

Aika antaa itselleen aikaa, hyviä asioita ja hoivaa.