Kilpirauhassota-ilmion kuvausta ja tapahtumia

En todellakaan ole luonteeltani sotaisa enkä ole poliittinen henkilö. En ole minkään yksittäisen hallintovallan, poliittisen puolueen tai poliitikon kannattaja. Tyydyn kuvailemaan tapahtumia ja ihmettelemään, tuntemaan syvästi yksilöiden puolesta. Olen yksi niistä kilpirauhaspotilaista, joka joutuu olemaan huolissaan siitä menettääkö lääkärinsä ja jos menettää, mistä saa itselleen elintärkeää lääkettä. Minun tarvitsee ottaa kolme kertaa päivässä synteettistä T3-hormonia voidakseni hyvin. Elämäni muuttuisi yhdessä päivässä kokonaan toisenlaiseksi, kenties lopulta päättyisi jos en saisi lääkkeitäni. Toisenlaisilla lääkkeillä voin huonosti. Uskokaa pois, niitäkin on kokeiltu. Enkä ole ainoa.

Minut pyydettiin asiantuntijaroolissa eduskunnan kansalaisfoorumille 22.10 2015 kertomaan millaisia ne kilpirauhaspotilaiden ongelmat konkreettisesti ovat, joista on ollut mediassa jo kymmeniä juttuja usean vuoden ajan. Tunnen kilpirauhaspotilaiden ongelmat, koska olen yksi heistä ja olen osallistunut vertaistukeen sekä Suomessa, että kansainvälisesti sosiaalisessa mediassa. Suomessa olen tavannut kilpirauhaspotilaita aktiivisest myös kasvotusten sekä ryhmissä, että kahden kesken. Tiedän todella mistä puhun.

Tästä tulee pitkä teksti, enkä tällä kertaa ole aikeissa kuvittaa sitä. Luotan siihen, että jos asia kiinnostaa, ihmiset jaksavat lukea.

Ennen kansalaisinfopäivää sain esitykseni valmiiksi hyvissä ajoin enkä juurikaan jännittänyt sen pitämistä ennakkoon. Kyllä minulla on kokemusta luentojen ja esitysten pitämisestä. Edellisenä iltana sain kuitenkin tutulta lääkäriltä tiedon, että lääkärien Facebook-ryhmässä vehkeiltiin esitystämme vastaan. Rauhallisuuteni haihtui ja jännittäminen tuli tilalle. Yöunet jäivät lyhyiksi. Lisäkseni tilaisuudessa oli määrä pitää luennot myös lääkäri Taija Somppi ja uuden potilasjärjestön Suomen Kilpirauhaspotilaat ry:n puheenjohtaja Marika Alanen. Minusta on oksettavaa, että sellaiset lääkärit alkoivat lähetellä kansanedustajille tilaisuuttamme vääristeleviä ja valheellisia viestejä, jotka eivät taatusti ole osanneet hoitaa kilpirauhaspotilaita kuntoon. Typerä hiekkalaatikkoleikki, jossa viskotaan hiekkalaatikon laidalta hiekkaa toisten silmiin sen sijaan, että keskityttäisiin rakentamaan omaa hiekkalinnaa.

Joitakin kansanedustajia ja median jäseniä saatiin sitten mukaan tähän puhallukseen. Kansalaisinfopäivänä oli vielä puoliltapäivin epävarmaa toteutuuko koko tilaisuus. Tilaisuus toteutui, se meni hyvin ja kaikki puhujat hoitivat oman osuutensa. Minä en hoitanut omaa osuuttani ehkä niin eloisasti kuin yleensä, sillä olin hyvin stressaantunut ja jännittynyt ja henkisesti pahoinvoiva siitä mitä oli tapahtunut ja minua inhotti että olin joutunut keskelle sellaista likaista peliä kun ainoa mitä halusin, oli mennä sinne hoitamaan oma osuuteni ja kertomaan rehellisesti ja peittelemättä oman tarinani ja sen mitä ongelmia kilpirauhaspotilailla vertaistuen kentällä on. Tehkööt sitten siellä niillä tiedoilla mitä parhaakseen näkevät.. Sen tiedän, että kaikki kolme tilaisuudessa luentonsa pitänyttä olivat siellä potilaiden hädän tähden.

Pari paljon luettua mediaa julkaisivat valheelliset ja vääristellyt rumat jutut tapahtumastamme jo tunteja ennen kun itse tapahtuma oli edes ehtinyt alkaa. Meihin ei oltu asiassa yhteydessä. Eikös journalistien kuuluisi kuulla asiassa molempia puolia, eikä lähteä hätäillen hutiloimaan ja uutisoimaan yksipuolisesti? Odottaisi ainakin Helsingin Sanomilta hyvää journalistista laatua ja puoluteetonta uutisointia. No tämän jälkeen ainakaan minä en odota. Sellaiset odotukset taitavat olla melko lailla epärealistisia nykytilanteessa. Sellaiseksi tämä maailma vain on tullut. En ihmettele, miksi niin moni on sitä mieltä että Suomessakin on sensuuria ja puolueellisuutta mediassa.

Tätä blogitekstiä on raskasta kirjoittaa. Tunnen sielussani kaikkien niiden kilpirauhaspotilaiden epätoivon ja tuskan, jotka ovat joka päivä saaneet kärsiä vääryyttä tiettyjen lääkärien ja Valviran takia. Nyt seuraa linkkejä, josta saa tietoja viime päivien tapahtumien kulusta.

Jos linkeissä on kommenttiosio, kehotan lukemaan sieltäkin. Ne lisävalottavat asiaa hyvinkin paljon.

Tämän Hesari julkaisi jo ennen tilaisuuden alkua ja ottamatta tilaisuuteen osallistujiin minkäänlaista yhteyttä:
http://www.hs.fi/politiikka/a1445479792297

Samoin teki Iltasanomat:
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1445487506179.html

Tällaista tilaisuudessa todellisuudessa puhuttiin: (olisivat tulleet paikan päälle katsomaan mistä oikeasti oli kyse)
http://www.slideshare.net/NinaSaine/kilpirauhaspotilaiden-vaikeus-saada-hoitoa
http://www.slideshare.net/Amplia_Klinikka/kilpirauhasen-vajaatoiminnan-hoito-ja-lkitysvaihtoehdot

Iltalehtikin pisti ilkeästi lusikkansa soppaan:
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2015102220545420_uu.shtml

Samoin Satakunnan Kansa:
http://m.satakunnankansa.fi/satakunta/hs-ari-jalonen-huijasi-edustajatoverinsa-tilaisuuteen?v=1

Arvatkaas ketkä tästä sopasta nyt sitten TAAS eniten kärsivät? No potilaat tietenkin, joiden hyvinvoinnista ja oikeuksista ei näytä mikään sellainen taho kiinnostuvan, joka asialle voisi jotakin tehdä. Tämä on niin surullista ettei tosikaan. Tunnen näitä ihmisiä henkilökohtaisesti ja olen heidän kanssa lähes päivittän somessa tekemisissä.

Suomen Kilpirauhaspotilaat ry julkaisi vastineensa omilla verkkosivuillaan:
http://kilpirauhaspotilaat.fi/ajankohtaista/vastine-lehtiartikkeleihin-22102015-kansalaisinfosta

Kun mediaa tarpeeksi uhkaillaan esim. Julkisen sanan neuvostolla alkoi sitten vastineitakin herua pitkin hampain:

http://www.hs.fi/paivanlehti/27102015/a1445836688928
http://www.hs.fi/mielipide/a1446005885936

Tätä kirjoittaessa näistä edellisistä Hesarin julkaisemista vastineista ihmetellään potilaiden keskuudessa, miksi Hesari on poistanut kymmeniä aivan asiallisia kommentteja, vaikka kommenttiosioissa toimii esimoderointi eli kommentit tarkastetaan ennen julkaisemista asiattomuuksien varalta. Onko HS saanut jostain yhteydenoton, jonka vuoksi sensuuri on käynyt? Valvirasta?

Satakunnan Kansan lehtiversiossa 29.10 (Miksiköhän ei tullut nettiversioon, vaikka juuri siellä velloi asiasta paljon keskustelua.)

Tässä ei nyt ole ihan kaikkia julkaistuja kirjoituksia ja vastineita, mutta näistä saa yleiskuvan siitä missä mennään, samoin kommenttiosioista. Myös Kilpirauhasliitto on käynnistänyt oman "Imperiumin vastaiskunsa". Jutun kommenttiosio on varsin mielenkiintoinen.
http://www.etlehti.fi/artikkeli/terveys/kilpirauhanen/luota_erikoislaakariin_kilpirauhasen_hoidossa

Potilaiden päässä pyörii kaikkia erilaisia kysymyksiä nyt, kuten se, miksi Valvira alunperin otti tutkintaansa kilpirauhaslääkäreitä T3-lääkityksien yhteydessä? Valvirahan tutkii nimenmaan niitä tapauksia joissa on sattunut niin vakava hoitovirhe, että se on johtanut jonkun pysyvään vammautumiseen tai jopa kuolemaan. Mitään tällaista ei ole tapahtunut. Kollegat, toiset lääkärithän ovat valittaneet näistä lääkäreistä ottamatta heihin ensin kollegiaalisesti yhteyttä, jotta voisivat tiedustella miksi he ovat valinneet erilaisen toimintatavan kuin nämä valittajalääkärit itse olisivat valinneet. Näitä valituksiahan alettiin tehtailemaan ironisesti vuonna, jonka Lääkäriliitto (joka muuten ei ole halunnut pistää tikkua ristiin ratkaistakseen lääkäriensä keskuudessa syntyneet erimielisyydet) oli nimennyt kollegiaalisuuden teemavuodeksi.

Harvoin todetuissa hoitovirjejutuissakaan rajoitetaan ammatinharjoitusoikeuksia. Enemmän tulee varoituksia. Potilaat pitävät Valviran toimia täysin ylimitoitettuina. Kaiken järjen mukaan näiden keissien olisi pitänyt olla alunperinkin Aluehallintoviraston heiniä. Ei voi välttyä saamasta mielikuvaa että kyseessä on järjetön ilkeämielinen noitavaino. Termi viranomaisrikollisuus on myös noussut esiin vertaistuessa.

Asiaan näyttää liittyvän hyvin monenlaista hämäryyttä, epäselvyyksiä ja ihmisten yleisen oikeustajun loukkaamista. Tuntuu siltä että potilaat haluaisivat tuoda kaiken mädännäisyyden julkisuuteen, mutta jaksavatko he enää? He ovat epätoivoisia ja hämmästyneen epäuskoisia, että voiko tällaista tosiaan tapahtua, mitä on tapahtunut ja koko ajan tapahtumassa. Kuitenkin Valvira on jo kaksi kertaa hävinnyt juttunsa liittyen tähän kilpirauhaskiistaan Helsingin Hallinto-oikeudessa. Molemmilla kerroilla tuomariäänin 3-0. Vastaavia juttuja on tulossa lisää. Korkeimman Hallinto-oikeuden päätöstä on odotettu jo keväästä asti. Potilaiden hätä kasvaa koko ajan. Mihinköhän tämä kaikki vielä johtaa? Tämä olisi farssi, ellei tämä olisi tragedia.

Olen saanut kahdeltakin ammattitoimittajalta tietooni, että vaikka he haluaisivat julkaista juttuja tästä kilpirauhaskiistasta, juttuja ei huolita mediaan. Mitäköhän kaikkea tässä onkaan taustalla?


Tässä vielä lisää linkkejä:
http://turpaduunari.fi/missa-mennaan-kilpirauhaskiistassa/
http://turpaduunari.fi/kilpirauhaskiistaa-todistamassa/

Olen aikaisemminkin kirjoittanut tästä kilpirauhassodasta tässä blogissani. Linkin takaa löytyy useitakin juttuja:
http://jalkeilla.blogspot.fi/search/label/kilpirauhaskiista

päivitys 6.11.2015 Suomen Kilpirauhaspotilaat ry:n puheenjohtaja Marika Alasen pitämä esitys Eduskunnan Kansalaisinfossa 22.10.2015 luettavissa yhdistyksen sivuilla: http://kilpirauhaspotilaat.fi/ajankohtaista/puheenjohtaja-pikkuparlamentin-kansalaisinfossa

Liikalääkityksen merkkien tunnistaminen kilpirauhashormonilääkityksellä

Huomautus: En ole lääkäri, enkä ota vastuuta siitä jos joku käyttää tämän kirjoituksen materiaalia päätettäessä hoidosta tai lääkityksestä.

Vertaistuessa pohditaan usein sitä, onko mahdollisesti liikaa lääkettä menossa, eli onko liikatoiminnalla. "Olenkohan mä nyt sitten liikkiksellä kun mulla on tällainen olo.." Kaikki oireet, jotka voisivat liittyä liikatoimintaan eivät sitä kuitenkaan ole. Usein sympaattisen hermoston ylivirittynyttä tilaa, johon liittyy mm. lisääntynyt adrenaliinineritys erehdytään luulemaan liikatoiminnaksi. Myös alhaiset verensokerit, eli hypoglykemia voi aiheuttaa hieman samankaltaisia oloja. Mikä sitten on liikatoimintaa ja mikä ei?

Laboratoriokokeet ja liikalääkinnän arviointi

TSH-arvon virhetulkinta

On yleistä että kilpirauhasongelmia heikommin tuntevat lääkärit erehtyvät luulemaan potilasta liikatoimintaiseksi aina kun TSH menee alle viitearvojen. Tosiasiassa TSH voi olla alle viitteiden myös ainakin kahdesta muusta syystä:

1. Jos potilaalla on aivolisäkeperäinen vajaatoiminta, jolloin aivolisäke ei eritä riittävästi TSH-hormonia. TSH-hormoni eli suomeksi kilpirauhasta stimuloiva hormoni, tyreotrooppinen hormoni tai tyrotropiini, englanniksi "thyroid stimulating hormone" on aivolisäkkeen erittämä hormoni, joka "käskyttää" kilpirauhasta muodostamaan lisää hormoneja. Jos potilaan oireita, kehonlämpöä, pulssia ja muita laboratorioarvojen ulkopuolisia merkkejä ei huomoida, voidaan päätyä virhediagnoosiin ja valitettavasti näin on käynytkin. Pahimmissa tapauksissa potilaalla onkin vajaatoiminta, mutta kun TSH on alakanttinen, ei ole tutkittu asiaa riittävästi ja potilaalle on aloitettu liikatoimintalääkitys kun hän tosiasiassa tarvitsisi lääkitystä vajaatoimintaan. Onneksi tämä on ainakin tietääkseni harvinaista. Laboratorioarvojen mittaamisessa ei tule pihtailla. T4v ja T3v eli sekä varastohormoni T4:n, että aktiivisen kilpirauhashormoni T3:n tasot kertovat lisää tilanteesta kun TSH on alhaalla.

2. Potilaalla on kilpirauhasen vajaatoimintaan hormonilääkitys, joka täytyy riittävän hoitovasteen saavuttamiseksi pitää sen verran isoannoksisena, että TSH painuu nollille. Tämä on täysin normaalia. Maassamme on tuhansia, todennäköisemmin kymmeniä tuhansia kilpirauhasen vajaatoiminnasta kärsiviä potilaita, joita pidetään alilääkittyinä, koska heidän lääkärinsä tuijottavat liikaa TSH:n viitearvoja. On hyvin yleistä, että riittävällä lääkityksellä TSH painuu alle viitearvojen, usein myös nollan tuntumaan. TSH ei ole kilpirauhashormoni. Se on aivolisäkehormoni, jota ei tarvita silloin kun hormonit tulevat kokonaisuudessaan purkista. Tässäkin kohden on tärkeä mitata T3v ja tarvittaessa T4v, jotta nähdään ovatko kilpirauhashormonitasot koholla merkkinä siitä että lääkettä menee liikaa. Jos hoidossa on käytössä T3-hormonia sisältävää lääkitystä, eli eläinperäinen valmiste (esim. Armour Thyroid, Thyroid Erfa, NatureThroid) tai synteettistä T3-hormonia (esim. Liothyronin, Thybon, T3) on huomoitava T3v:n tulosta arvioitaessa mikä on kokonaisannostus, minkä suuruisena edellinen annoskerta on otettu ja kuinka kauan edellisesti annoksesta on. Vakiintunut tapa on pidättäytyä ottamasta T3-hormonia sisältävää lääkitystä 12 tuntiin ennen näytteenottoa aamulla.

Jos mitään merkkiä liikatoiminnasta ei ole voinnissa T3v on joskus kilpirauhashormonilääkityksellä lievästi yli viitteiden ilman että on kyse liikatoiminnasta. Jos vajaatoimintaoireet tulevat takaisin annoslaskusta, on silloin todennäköisimmin kyse siitä että solutasolla on silti T3-hormonia vähemmän käytössä kuin mitä verestä mitattuna voitaisiin päätellä.

Käynnissä oleva autoimmuunitulehdus

Autoimmuunityreoidiiteissa, sekä vajaatoimintaa aiheuttavassa Hashimoton taudissa, että liikatoimintaa aiheuttavassa, mutta usein lopulta vajaatoimintaan johtavassa Basedowin taudissa kipirauhasarvot voivat heittelehtiä sen mukaan mikä aktiivisuusaste kilpirauhasen autoimmuunitulehduksessa on meneillään. Myös Hashimoton tautiin voi kuulua ajanjaksoja, jolloin kilpirauhashormonien määrät kasvavat liikatoimintaan. Tämä kilpirauhashormonien määrien heittelehtiminen voi tehdä lääkityksestä erittäin haastavaa.

Joskus liikatoimintaa ja lääkitystä arvioitaessa on syytä mitata kilpirauhasen vasta-aineita. Hashimoton taudissa mitataan yleisesti TPOAb eli tyreoideapeptidaasien vasta-aineet ja TyglAb (ulkomailla usein TgAb) eli tyroglobuliinin vasta-aineet. Basedowin taudissa, toiselta nimeltään Gravesin tauti mitataan yleisesti TPOAb ja TSHRAb eli TSH-reseptorien vasta-aineet. Koululääketiede ei vielä ainakaan virallisesti tunnusta, että ruokavaliohoidolla tai suoliston hoidolla voitaisiin hillitä tai joka kokonaan pysäyttää autoimmuunityreoidiitti, mutta funktionaalisen lääketieteen parissa tämä on jo arkipäivää. Itsekin näen ja kuulen vertaistuessa ja työssäni jatkuvasti miten kilpirauhaspotilaat kertovat olon parantuneen ja vasta-aineiden lähteneen nopeastikin laskusuhdanteisiksi autoimmuuniruokavaliolla, ravintolisähoidolla ja suoliston toimintaa normalisoimalla. Myös LDN-lääkityksestä (low dose naltrexin) on ollut monille apua.

Liikatoiminnan merkit

Monet luonnehtivat liikatoimintatilaa "sähköjänis/duracel-pupu"-oloksi tai heistä tuntuu kuin olisivat juoneet pannullisen kahvia ja lisäksi kuumottaa ja hikoiluttaa. Liikatoimintatila on hyvin epämiellyttävä tila ja siitä halutaan usein eroon niin pian kuin mahdollista.

Liikatoiminnan asteet ja oireetkin ovat tietenkin yksilölliset. Tässä listaa yleisistä oireista:

-ylivirittyneisyyden tunne
-lievä vapina, joka näkyy esim. asetettaessa paperiarkki kämmenselkien päälle kädet eteen kohotettuina
-löysä vatsa, tihentyneet ulostuskerrat
-levottomuus
-ahdistuneisuus
-univaikeudet
-muutokset ruokahalussa, kuten kova ja usein toistuva nälkä tai ruokahalun väheneminen
-laihtuminen
-syke levossakin korkea, usein yli 90 tai normaalisykkeiden kohoaminen esim. yli 20 lyöntiä minuutissa levossakin.
-väsymys, vaikka samanaikaisesti levottomuutta ja usein vaikeuksia nukahtaa ja pysyä unessa
-lihaskipuja
-lämpöjen kohoaminen yli 37 asteen, joskus paradoksaalisesti lämpöjen laskeminen (Lämpöihin vaikuttaa tosin muutkin tekijät, joten kaikilla lämmöt eivät nouse.)
-keskittymiskyvyn puute
-hikoilua, usein iho on kostean nihkeä
-vaikeuksia pysyä paikallaan

Kaikilla ei ole kaikkia oireita. Joskus lievää liikatoimintatilaa voi olla myös vaikea tunnistaa. Sykkeiden seuraaminen on tärkeää. Jos epäillään lievää liikatoimintaa kilpirauhaslääkityksellä, voidaan kokeilla laskea hieman lääkitystä ja kuulostella sen jälkeen oloa ja seurata sykkeitä, verenpaineita ja lämpöjä. On sitten kysymys vaikeammasta tai lievästä liikalääkityksestä, hitaimmin liikatoimintaoireet helpottavat lääkityksen annostuksen laskusta kun käytössä on T4-monoterapia eli yksinomainen hoito varastohormoni T4:llä, eli Suomessa Thyroxin-hoito. Jos hoidossa on mukana T3-hormonia, jolla on T4-hormonia huomattavasti lyhyempi puoliintumisaika, liikatoimintaoireet saadaan nopeammin hallintaan.

Linkkejä liikatoiminnan oireisiin liittyen:

http://www.mayoclinic.org/diseases-conditions/hyperthyroidism/basics/symptoms/con-20020986

http://www.endocrineweb.com/conditions/hyperthyroidism/hyperthyroidism-symptoms

http://www.kilpirauhanen.com/tietopankki/kilpirauhanen/kilpirauhasen-liikatoiminta/

http://kilpirauhaspotilaat.fi/artikkeli/kilpirauhasen-liikatoiminta-eli-hypertyreoosi


Mistä muusta oireet voivat johtua?

Stimulantit

Jos on tutkittu riittävän tarkoin, että kyseessä ei ole liikatoimintaoireisto, pitää tietenkin pyrkiä selvittämään mistä oireet sitten johtuvat. Mahdollisuuksia on toki monia. Voisiko kyseessä olla jokin lääkitys? Voiko olla, että henkilö on kofeiiniherkkä ja hän sietää kofeiinia huonommin kuin moni muu tai voiko olla, että hän on juonut liikaa kahvia tai syönyt ja juonut jotain muuta jossa on kofeiinia tai muuta elimistöä stimuloivaa? Joskus myös adaptogeeneiksi eli elimistöä tasapainottaviksi mielletyt yrtit voivatkin jonkun kehossa toimia stimulantin tavoin, varsinkin jos niitä käytetään liian isoa annostusta tai liian pitkän aikaa. Tällaisia yrttejä voi olla esimerkiksi ruusujuuri, Aswaghanda, gingsengin tai maca. Usein pienemmät määrät yrttejä sopivina kombinaatioina, ei vain yhden adaptogeenin käyttö, voi olla parempi vaihtoehto tai sitten olisi hyvä olla kokonaan ilman tällaisia yrttejä. Varsinkin niillä, joilla lisämunuaisuupumus on edennyt pitkälle, esiintyy tällaista yrttien sietämisen ongelmaa.

Aminohappo tyrosiinin käyttö ravintolisänä voi myös johtaa liikatoimintaa muistuttavaan tilaan, mutta kun mitataan T3v, se ei kuitenkaan ole liian korkea. Tyrosiini-aminohappo toimii lähtöaineena kilpirauhashormoneille ja jotkut käyttävät sitä tukeakseen omaa kilpirauhashormonituotantoa. Samaista aminohappoa on kuitenkin myös katekoliamiinien, kuten adrenaliinin rakenteissa, joten liikatoimintatyyppiset oireet voivat olla myös lisääntynyttä katekoliamiinien tuotantoa. Tällöin on tietenkin hyvä lopettaa tyrosiinin käyttö ja katsoa rauhoittuuko olo.

Lisämunuaiskuoren hormonierityksen ongelmat

adrenaliinimolekyyli

Pitkäaikaisissa rasitustiloissa ja sen myötä syntyneessä lisämunuaisuupumuksessa ilmenee usein liikatoimintaoireiden kanssa samankaltaisia oireita kun sympaattinen hermosto käy ylikierroksilla ja mm. adrenaliinia erittyy paljon. Adrenaliininerityksen lisääntymistä on mm. silloin kun kortisolitasot on laskeneet ja keho paikkaa puuttuvaa kortisolinerittymistä adrenaliinilla, jolla on verensokeriin ja energia-aineenvahduntaan samansuuntaisia vaikutuksia kuin kortisolilla ja osin T3-hormonillakin. Joskus tarvitaan jopa kortisonikorvaushoitoa, jotta tilanne saadaan rauhoitettua. Levossa kuitenkin pulssi yleensä rauhoittuu, toisin kuin kilpirauhashormonin liikasaannissa. Kortisonhoidon lisäksi myös Circadian Method saattaa olla käytettävissä oleva vaihtoehto nostamaan kortisolitasoja, jos potilaalla on T3-hormonia sisältävä kilpirauhaslääkitys. Lievemmissä tiloissa voidaan myös pärjätä ruokavaliohoidolla, levolla, ravintolisähoidolla, tarkoin valituilla yrteillä ja stressinhoidollisin menetelmin.

Hypoglykemia eli alhaiset verensokerit
Hypoglykemia voi johtua pitkäaiksesta virheravitsemuksesta, jolloin yksittäisten aterioiden verensokerivaikutus on niin suuri että verensokerit pääsevät heittelehtimään ylös alas (reaktiivinen hypoglykemia). Hypoglykemiaa voi myös esiintyä jos diabeteksen hoito ei ole tasapainossa tai jos ruokailuvälit pääsevät venymään ja ravitsemus on muutenkin riittämätöntä. Myös alhaiset kortisolitasot voivat johtaa hypoglykemiakohtauksiin. Alhaisen verensokerin oireet voivat muistuttaa osin liikatoimintaoireita. Voi olla keskittymiskyvyn puutetta, ärtyneisyyttä, levottomuutta, heikotusta yms.

Hypoglykemia-aiheisia linkkejä:

http://patrikborg.blogspot.fi/2013/05/verensokerisaaga-reaktiivinen.html

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00886

Psyykkiset tekijät
 
Valitettavastit joskus on käynyt niin, että liikatoimintaa potevaa on luultu psykiatriseksi tapaukseksi ja hänet on laitettu osastohoitoon psykiatriseen sairaalaan. Tämä on tietenkin virhe lääkäriltä, mutta liikatoiminnan oireet voivat muistuttaa psykiatrisia oireita, kuten voimakasta ahdistuneisuutta tai maniaa.

Kun stressi ja psyykkinen ja/tai kehollinen rasitus menee ns. yli niin siitä voi syntyä  liikatoimintaoireisiin mahdollisesti sekoitettava tila. Tähänkin liittyy sympaattisen järjestelmän voimakas aktivoituminen ja stressihormonien eritys. Univaje, syömättömyys, virheravitsemus ja epäsäännöllinen ja puutteellinen ruokarytmi sekä epäsäännöllinen vuorokausirytmi pahentavat ongelmaa. Ylikuntotilojen hoidossa liikuntaa aktiivisesti harrastavilla ja urheilijoilla saatetaan tarvita täydellistä liikuntakieltoa ja lievemmissä tiloissa ainakin liikunnan reipasta vähentämistä. Stressinhallintamenetelmiä on myös useanlaisia, ihan vain muutama mainitakseni: mindfullnes, TRE (trauma releasing exersizes), luonnossa oleilu, rentoutustallenteet, ASMR, hengitysharjoitukset. Joskus tietenkin voidaan tarvita ammattilaisen kanssa keskustelua jos taustalla on esim. kiusaamista, traumoja, hyvin vaikea elämäntilanne, loppuunpalaminen, menetyksiä yms.

Masennuksen ja ahdistuneisuuden sekä stressin hoitoa voi ja kannattaa toki tukea myös ravitsemuksellisin keinoin ja ravintolisillä. Jos käytössä on lääkityksiä, on muistettava tarkistaa etteivät jotkut ravintolisät tai yrtit aiheuta mahdollisia haittavaikutuksia lääkityksen kanssa. Funktionaalisessa lääketieteessä lähdetään aina ruoansultuksen ja mahasuolikanavan huomioimisesta. Ei ole järkevä lähteä tykittämään esim. ravintolisiä jos ei voida olla varmoja ravintoaineiden imeytymisestä. Jos syömme meille sopimatonta ruokaa, voimme myös tulehduttaa kehoamme ja tällä on vaikutus myös aivojemme toimintaan ja psyykeen. Masennuksen, ahdistuneisuuden ja stressin hoito funktionaalisen lääketieteen näkökulmasta on käytännössä usein myös raskasmetallialtistuksen, maksan toiminnan tukemisen, rasvahappotasapainon ja aminohappotasapainon huomioimista yksilöllisesti, samoin sen varmistamista että saamme kaikki elimistömme tarvitsemat ravintoaineet. Rasitus- ja stressitiloissa monien ravintoaineiden tarve voi kasvaa huomattavastikin.

Blogistin omia kuulumisia

Tämä teksti on henkilökohtaisempi kuin aikaisemmat tekstit lukuunottamatta blogin alussa kirjoittamaani omaa tarinaani. Tämä on tavallaan jatkoa sille, joskin myös välissä on tapahtunut kaikenlaista. Ajattelin ensin pitää tämän blogin pääasiassa irti omasta tilanteestani, mutta minusta alkoi tuntua silti luontevammalta kertoa omastakin elämästäni. Ehkä joku voi samaistua tai saada apua siitä mitä kerron. Kaikkihan me ollemme oman elämämme parhaita "keissejä".

kuva: Nina Saine

KUULUMISIA

Lääkemuutos, aika haastava parin päivän rajoitettu dietti, jota tarvittiin, jotta pystyin tekemään hengityskaasuanalyysin tänään. Lääkäri oli viimeisimmällä käynnillä sen minulle määrännyt. En tiedä mikä näistä vaikuttaa, mutta pari päivää jo ollut migreeni. Migreeniä ja päänsärkyä oli pitkään enää todella harvoin. Sain suurta apua kokonaisvaltaisesta hoidosta ja ubiqinolin käytöstä, joka on ubiqinonin aktiivinen muoto. En ole silti nyt usempaan vuoteen joutunut migreenin takia sairaalaan tiputukseen.

Mistäköhän johtuu, että mun mieli kestää kipua nykyään niin paljon paremmin kuin ennen? Vielä pari vuotta sitten kaikesta kivusta ja fyysisestä epämukavuudesta iski armoton masennus ja ahdistuneisuus. Toisaalta onko mikään ihme, jos sellaista joutuu kestämään jatkuvalla syötöllä monta vuotta? Nyt nämä oireet (toivon mukaan) on tilapäistä.

Minulla on takapakkia terveydessä. Asiaa tutkitaan, mutta tottakai se on hidasta. Tarvittaisiin vähän rikkaampi henkilö, jotta saisi kaikki tarvittavat tutkimukset teetettyä kerralla. Minua kun ei osata hoitaa julkisella puolella enkä todellakaan ole ainoa, joka joutuu kaiken kustantamaan omasta pussistaan eikä kaikilla piisaakaan vaan jäävät kokonaan ilman hoitoa.. Oma lukunsa ovat kilpirauhaspotilaat, joille ei ole riittänyt osaavia lääkäreitä tai he ovat menettäneet lääkärinsä viranomaisten epäviisaan ja epäoikeudenmukaisen menettelyn seurauksena kun heidän lääkäreiltään on perusteettomasti viety oikeudet hoitaa kilpirauhaspotilaita. Osa näistä potilaista hankkii nyt lääkityksensä ulkomailta ja joutuvat näinollen myöskin säätämään sen itse ilman pysyvää lääkärikontaktia. Osalla ei ole varaa matkustaa ulkomaille ja he ovatkin sitten ilman hoitoa ja varsin pulassa. Siihen nähden minulla on asiat hyvin, mutta joudun silti kamppailemaan nyt terveyteni kanssa jälleen uudelleen, vaikka tuossa välissä oli paremmatkin ajat.

Joka tapauksessa olen muuttunut. Minun suhtautumiseni ja reagoimiseni terveysongelmiini on muuttunut. Ne kaikki oireet ovat signaaleja jostain joka on pielessä ja nuo oireet voivat myös olla avain juurisyiden selvittämiseen niin mielen kuin kehon tasolla. Ei tämä kivaakaan ole, myönnän sen. Jos olen onnekas, ei tarvitse lähteä sairaalaan tiputukseen katkaisemaan migreeni. Olen myös tosi onnekas sillä nyt ei ole heti seuraavina päivinä tiedossa menoja, jotta voin levätä kotona rauhassa. Päivittäiset asiat ei siis mene sekaisin nyt tästä migreenistä. Kunhan saan keskiviikkona raahattua itseni ensiapukurssille. Osaan sitten ehkä jonkun teistä pelastaa joskus jos joudutte pulaan. Menkää muutkin ensiapukurssille!

kuva: bixabay

Se takapakki. Saattaa johtua siitä että keväisen stressin (tenttiputki, uusi osa-aikatyö seitsemän vuoden työkyvyttömyyden jälkeen, muutto) sai immuniteettiini aikaiseksi jonkun aukon. Sairastuin johonkin keuhkopöpöön, jota ei silloin keväällä identifioitu tarkemmin, joten en tiedä mikä patogeeni siellä oli kyseessä. Viimeksikin muuton yhteydessä sairastin keuhkoputkentulehduksen. Tuttu lääkäri joutui määräämään aikamoisen hevoskuurin antibioottia ja määräsi sellaista, jonka pitäisi tepsiä myös mykoplasmaan, jota itse epäilin. Hoidin suolistoani myös hyvillä maitohappobakteereilla ja boulardiilla. Tulehdus parani, mutta en tullut ennalleni. Rasituskestävyyteni on heikentynyt, lämpöilen liiasta rasituksesta. Tämän vuoksi työpäivät on pidettävä kuudessa tunnissa ja opiskeluviikonloput on aika rankkoja kun pitää matkustaa kahtena peräkkäisenä päivänä Helsinkiin. Menojen välissä on hyvä pitää aina yksi kotipäivä kun vain lepää kotona. Kotitöitä tulee laiminlyötyä ja täällä on kaaosta. On huonoa oloa ja särkyjä.

Oikeastaan minulla kesti viikkoja myöntää itselleni tämä takapakki. Olin dynaamisesti mielessäni kirjoittanut itselleni oman elämäni sankaritarinan, jossa tein kaikein oikein, muutin ruokavalioni, otin ravintolisät käyttöön, hankin hyvän lääkärin, hoidin itseäni kokonaisvaltaisesti ja olin terve loppuelämäni. Kilpirauhaslääkitys on nyt kunnossa, samoin ainakin toistaiseksi myös kortisolitasot, mutta terveyttä ei voi tilata kuin Elloksen luettelosta. Aika ja sattuma voivat kohdata silti. Kaikkea emme hallitse. On aika nöyränä myöntää että on takapakkia terveydessä. Ehkä tämäkin minun kokemus voi auttaa joitakuita ihmisiä heidän omassa tarinassaan.

kuva: free source

 Nyt oireiden ja elämäntapahtumien perusteella voisi epäillä kroonista väsymysoireyhtymää ja minulla kokeillaan LDN-hoitoa. Omalla kohdallani oireet eivät ole niin vakavia kuin monilla muilla johtuen varmasti siitä että pohjalla on ruokavaliohoitoa ja hyvä ravintolisäohjelma. Lisää tietoa asiasta saa seuraavien linkkien takaa:

http://www.unesta.fi/fi/tietoa-unihaeirioeistae/krooninen-vaesymysoireyhtymae.html

http://cfs.gehennom.org/?main

Seuraavaksi minulta otetaan immunologisia veritestejä. Hengityskaasutestin avulla pyritään selvittämään onko minulla SIBO eli ohutsuolen bakteeriston liikakasvutila. Stressi on saattanut vähentää mahahapon eritystä, joka on sotkenut mahasuolikanavan toimintaa ja ruoansulatusta. Lisäksi tehdään ruoansulatusanalyysi, jossa ulostenäytteestä katsotaan mm. paksusuolen mikrobiston tilaa, tutkitaan parasiitteja, etsitään eri markkerein merkkejä mahdollisesta ruoansulatusongelmasta tai tulehduksesta. Painoa on tullut lisää jokunen kilo ilman että ruokavaliota tai liikunnallista aktiivisuutta on muutettu. Lääkäri arvioi, että tämä saattaa johtua osaltaan suoliston mikrobiepätasapainosta.

Aika antaa itselleen aikaa, hyviä asioita ja hoivaa.

Luento Hyvinkää Ke 3.10