Maksan hemangiooma ja dejodinaasi 3

Hemangioomat ovat hyvänlaatuisia verisuonikasvaimia, joita esiintyy sekä iholla, että sisäelimissä ja myös esim luustossa. Ongelmia niistä voi aiheutua mahdollisen esteettisen haitan lisäksi myös esimerkiksi jos ne haittaavat jotakin elimistön toimintoa tai elintä.

Kiinnostavan niille kilpirauhaspotilaille, joilta on todettu korkea rT3-hormonipitoisuus hemangioomista tekee sen, että tiettyihin maksan hemangioomiin on liittynyt runsas dejodinaasientsyymi 3:n toiminta. Tämä entsyymi konvertoi T4-hormonista eli tyroksiinista inaktiivista rT3-hormonia ja myöskin T3-hormonista T2-hormonia eli tämän entsyymin vaikutus voi pahentaa tai synnyttää kilpirauhasen vajaatoimintaoireistoa.

Tässä suora lainaus Duodecimin verkkosivuilta:

"Viskeraalinen hemangiooma esiintyy tavallisimmin maksassa. Nämä kasvaimet luokitellaan fokaalisiin, multifokaalisiin ja diffuuseihin muutoksiin (Christison-Lagay ym. 2007). Maksan fokaalista hemangioomaa pidetään nopeasti involoituvana hemangioomana (RICH), kun taas multifokaalinen ja diffuusi muoto lasketaan IH:ksi. Fokaalinen muutos jää usein huomaamatta, tai se voi löytyä sattumalta. Multifokaalisiin ja diffuuseihin maksan hemangioomiin saattaa liittyä sydämen vajaatoiminta ja myös hankinnainen hypotyreoosi. Maksan hemangiooma voi tuottaa entsyymiä, joka muuttaa kilpirauhashormonin inaktiiviseen muotoon (Huang ym. 2000)."

Tutkin hieman asiaa Pubmedistä, josta löytyi tietoa pääasiassa infantiileista eli varhaislapsuudessa ilmenneistä tapauksista, joissa maksan hemangioomaan oli liittynyt hypotyreoosi ja runsas rT3:n määrä. Levotyroksiinia eli synteettistä T4-hormonia oli joko jouduttu käyttämään isoa määrää tai oli hoidettu potilasta yhdistelmähoidolla, johon sisältyi myös synteettinen T3-hormoni. Lopulta löysin myös tietoa siitä, että tällainen tila hemangiooman johdosta voi kehittyä myös aikuiselle.

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3761349/

(Huom: Suomalaisissa laboratorioissa ei enää tutkita rT3-hormonipitoisuuksia vaan verinäytteet menevät tiettyjen yksityisten laboratorioiden kautta ulkomaille analysoitavaksi eivätkä ole saatavissa mm. julkisessa erikoissairaanhoidossa.)

Tästä herää kysymys tulisiko kaikille kilpirauhaspotilaille, joilla tuntuu toimivan vain erittäin suuret annokset kilpirauhashormonia tai joilla vain T3-monoterapia poistaa hypotyreoosioireet tehdä ultraäänitutkimus ja katsoa onko maksassa hemangioomaan viittaava löydös? Jos sellainen löytyy, voisiko sen poistoa harkita jos sen jälkeen esimerkiksi yhdistelmälääkitys tai pienempi määrä kilpirauhashormonia riittäisi hoidoksi? Jos kerran joihinkin hemangioomiin voi liittyä myös sydämen vajaatoimintaa, mielestäni leikkaushoito saattaisi olla erittäin kannattavaa varsinkin jos kasvain on helposti poistettavassa paikassa.

Vaikka maksan hemangioma on usein oireeton, se voi Mayoclinicin mukaan aiheuttaa myös kipua, tunnetta siitä että maha on täynnä vaikka olisi syönyt vain vähän, ruokahaluttomuutta, ja pahoinvointia.

Haastatteluni You Tubessa ja kilpirauhasasioiden medianäkyvyys

Teemu Syrjälä haastatteli minua tänään Youtube-kanavalleen: https://www.youtube.com/watch?v=9_BG6N3ynyk

Kilpirauhasaiheista medianäkyvyyttä listattuna Funktionaalisen Lääketieteen Yhdistyksen sivuilla:
http://fms.fi/kilpirauhaskiista-mediassa/

Onko kännykkäteknologia katastrofi kilpirauhaselle?

Tämänkertaisen blogaukseni vierailevana kirjoittajana on Erja Tamminen. Hän on tietokirjailija ja yrittäjä. Hän on julkaissut sähkömagneettisten kenttien terveys- ja ympäristöriskeihin liittyvät kirjat Sähköä ilmassa, 1. painos (2002), Sähköä ilmassa, 2. painos (2003),Ihmiskunta ja langaton peli, (2005), Matkapuhelinteknologia - Mitkä ovat terveysriskit?, (2007), Langaton teknologia ja terveys, (2011).

hänen kotisivunsa:
www.sahkoailmassa.fi

”Kilpirauhassyöpä on tänä päivänä Etelä-Korean yleisin diagnosoitu syöpätyyppi”, uutisoi New England Journal of Medicine 5.11.2014. Samsungin kotimaassa nähty kehitys ei ole poikkeavaa, sillä viime vuosina kilpirauhassyöpien yleistymistä on tapahtunut myös Ranskassa, Italiassa, Kiinassa, Kroatiassa, Tsekkoslovakiassa, Kanadasssa, USA:ssa ja Israelissa. Israelissa ilmestyvän päivälehden Haaretzin mukaan alustava tutkimusnäyttö osoittaa, että matkapuhelimen runsaalla käytöllä ja
kilpirauhassyövällä saattaa olla yhteyttä.
                                   
Yhdysvalloissa kilpirauhassyöpien kasvu ei viranomaisten mukaan liity uuden teknologian yleistymiseen. Mitä ympäristövaikutuksiin tulee, syyksi arvioidaan kännykkäteknologian sijaan ionisoivaa säteilyä, jonka vaara tunnetusti suurentuu ydinkatastrofien yhteydessä. Kaulan alueen
sädehoidon tiedetään myös lisäävän riskiä.

Amerikkalainen matkapuhelintutkija Joel M. Moskowitz herättelee aiheesta keskustelua: ”Voisiko kännyköiden ja langattomien kotipuhelimien tuottama sähkömagneettinen säteily olla tämän maailmanlaajuisen kilpirauhassyöpäepidemiologian takana? Eikö maamme hallituksen pitäisi
alkaa rahoittamaan tutkimusta epidemian taustalla olevien syiden selvittämiseksi?” Moskowitzin huomio on aiheellinen. Myös Suomi on osa maailmanlaajuista katastrofia.

Syöpäjärjestöjen web-sivuilta löytyy tietoa kilpirauhassyövästä: ”Suomessa todetaan vuosittain noin 360 kilpirauhassyöpää, ja se on yleistynyt viime aikoina. Sairaus on yleisempi naisilla. Sairastumisikä vaihtelee 25-65 ikävuoden välillä.” Voisiko naisten yleisemmän sairastavuuden taustalla
olla joissain tutkimuksissa todettu naisten taipumus reagoida sähkömagneettisille kentille miehiä herkemmin? Alla oleva käyrä tosin osoittaa jyrkkää nousua paitsi naisten, myös miesten sairastavuudessa Suomessa:

http://www-dep.iarc.fr/NORDCAN/FI/StatsFact.asp?cancer=330&country=246

Suomessa ei vedetä samoja johtopäätöksiä teknologian haitoista kuin Israelissa, vaikka maiden kännykkätiheys on ollut samaa luokkaa 1990-luvun lopulta alkaen. Suomessa etsitään syitä ionisoivasta säteilystä kuten USA:ssa.

Myös matkapuhelinsäteilyn hormonaalisia vaikutuksia on selvitetty eläinkokeissa, solututkimuksissa ja ihmisillä tehdyissä laboratorioanalyyseissä. Clinical Biochemistry- tiedelehden julkaisu (2012)
osoittaa, että elinympäristömme langaton teknologia voi muuttaa ihmisen hormonitoimintaa. Koehenkilöiltä kerättyjen laboratorionäytteiden pohjalta nähtiin muutoksia muun muassa ACTH:n, kortisolin ja kilpirauhashormonin tasoissa. Ihmisen ja eläinten soluilla tehdyt tutkimukset osoittavat
samoja vaikutuksia. Kilpirauhashormonituotannossa ja itse kilpirauhasen rakenteissa on nähty poikkeavuutta useissa eläinkokeissa.

Kilpirauhanen säätelee tunnetusti monia kehon elintärkeitä toimintoja. Vaikkakin pääasiallinen tehtävä on tuottaa hormoneja, kilpirauhanen vaikuttaa välillisesti koko kehon aineenvaihduntaan, myös aivojen kehitykseen ja toimintaan. Kilpirauhasen näkökulmasta etäisyys matkapuhelimeen on liian pieni puhuttaessa "kännykkä korvalla". Handsfree ja varovaisuusperiaatteen noudattaminen pelastavat mahdolliselta katastrofilta kilpirauhaselle.

Miten voi vähentää altistustaan?

- käytä kiinteätä puhelinta aina kun voit (valokuidun ja kuparikaapelin
kautta saat esimerkiksi nettipuhelimen)
- puhu matkapuhelimeen vain lyhyesti
- käytä handsfree-laitetta tai matkapuhelimen kaiutinominaisuutta
- suosi tekstiviestejä
- älä puhu heikossa kentässä kuten hississä, autossa, junassa tai metrossa
- suosi kiinteää internet-yhteyttä
- sulje langaton nettiyhteys aina, kun et käytä sitä
- laita puhelin ja tabletti lentotilaan yöksi ja aina, kun et käytä niitä
- mittaa kotisi säteilytasot

Faktaa:

Maailman terveysjärjestö WHO:n syöväntutkimuslaitos IARC on luokitellut
radiotaajuiset kentät 2011 "mahdollisesti karsinogeeninen ihmiselle"-
kategoriaan 2B. Matkapuhelimen pitkäaikaiskäytössä on havaittu gliooma- ja
kuulohermokasvainriskin sekä sylkirauhassyövän riskin kohoavan

lähteitä:

http://www.saferemr.com/2014/07/is-mobile-phone-use-contributing-to.html

http://www.haaretz.com/news/national/israeli-scientists-find-possible-link-between-cellphone-use-thyroid-cancer.premium-1.507552


Coureau et al. 2014: Mobile phone use and brain tumours in the CERENAT
case-control study: Occup Environ Med doi:10.1136/oemed-2013-101754
oem.bmj.com/content/early/2014/05/09/oemed-2013-101754

Hardell, Carlberg, Söderqvist, Mild: Case control study of the association
between malignant brain tumours diagnosed between 2007 and 2009 and mobile
and cordless phone use:
spandidos-publications.com/10.3892/ijo.2013.2111


Interphone 2010 ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/20483835

http://www.iarc.fr/en/media-centre/iarcnews/2011/IARC_Mobiles_QA.php

Eskander, E. F., Estefan, S. F., & Abd-Rabou, A. A. (2012). How does long
term exposure to base stations and mobile phones affect human hormone
profiles? Clinical biochemistry, 45(1-2), 157–161.
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/22138021

Sinha, R. K. (2008). Chronic non-thermal exposure of modulated 2450 MHz
microwave radiation alters thyroid hormones and behavior of male rats.
International journal of radiation biology, 84(6), 505–513.
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/18470749

Fang, H., Zeng, G., Nie, Q., Kang, J., Ren, D., Zhou, J., & Li, Y. (2010).
[Effects on structure and secretion of pituitary gland in rats after
electromagnetic pulse exposure]. Zhonghua yi xue za zhi, 90(45),
3231–3234. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/21223775

                                      

LPG-hoitoa kilpirauhasen vajaatoimintapotilaille?

Kilpirauhaspotilaat kärsivät usein turvotuksista, fibromyalgiatyyppisistä kivuista ja erilaisista kolotuksista. Myös paino voi olla hyvin tiukassa ja varsinkin naisia harmittaa usein kroppaan kertynyt selluliitti. Tärkeintä on tietenkin terveys ja hyvinvointi, mutta kyllä se piristää myös mieltä voida välillä vähän keskittyä myös kohentamaan kauneutta.

Mm. edellä mainitut turvotus ja kivut ja liikapaino saadaan kyllä usein hoidettua kokonaisvaltaisella hoidolla, johon voi sisältyä lääkitysmuutokset, ruokavalio, lisäravinteet ja stressinhallinta. Kilpirauhaspotilaat ovat saaneet apua monenlaisista hoidoista: akupunktiosta, homeopatiasta, kiinalaisesta lääketieteestä ayrwedisesta hoitokulttuurista, hermoratahieronnasta yms. Olen sitä mieltä, että ihmisellä pitää olla vapaus valita miten hoitaa terveyttään ja yksilön omaa kokemusta siitä mistä hän on apua saanut ja mistä haluaa apua hakea on kunnioitettava. Länsimainen Suomessa virallista linjaa edustava konventionaalinen lääketiede on vain yksi tapa hoitaa ihmistä.

Terveyden koheneminen ei tapahdu hetkessä ja saatetaan haluta tehostaa prosessia ja lievittää oireita siinä matkan varrella. LPG-hoito voi olla hyvä vaihtoehto.

LPG tulee keksijänsä ranskalaisen Louis Paul Guitayn nimestä. LPG on imurullaukseen perustuva hoitomuoto, joka on alunperin kehitetty lääketieteellisiin tarkoituksiin hoitamaan arpikudosta ja palovammoja. Nykyään sitä käytetään useisiinkin tarkoituksiin, sekä lääketieteellisiin, että kosmeettisiin. Ranskalainen Cellu M6 Keymodyle on patentoitu keksintö ja sillä on FDA:n hyväksyntä lääketieteelliseksi hoitolaitteeksi.

Turvotukset:

LPG-hoito vilkastuttaa tehokkaasti verenkiertoa ja imunestekiertoa. Sitä käytetään myös esimerkiksi hoitamaan rintasyöpää sairastaneiden käsivarren nesteturvotusta kun lymfaattinen kudos on syöpähoidossa vaurioitunut tai imusolmukkeita on jouduttu leikkauksessa poistamaan kainalon seudulta. Jos kehossa on turvotuksia, usein jo yhden hoitokerran jälkeen huomataan tuloksia.

Kiputilat:

LPG-hoidosta voi olla apua monenlaisiin kiputiloihin, kuten lihasjumeishin, fibromyalgiakipuihin, treenien jälkeiseen kipuun ja esimerkiksi hoitamaan pehmytkudoskipuja erilaisissa urheiluvammoissa. Urheilijat käyttävät LPG:tä myös urheilisuorituksiin valmistautuessaan ja niistä palautuakseen.

Hyvinvointi:

LPG-hoito voi myös parantaa unenlaatua ja kokemus on hyvin rentouttava. Monet raportoivat nukkuvansa erityisen hyvin aina hoitojen jälkeisenä yönä. Nukkuminen voi myös parantua kun hoito on auttanut lihasjännitystiloihin sen verenkiertoa parantavan vaikutuksen vuoksi.

Rasvakertymät ja selluliitti:

Hoito vähentää rasvakertymiä ja selluliittiä. Vaikutukset tulevat yleensä näkyviin jo kuuden hoitokerran jälkeen. Hoitoa kannattaakin ottaa aina sarjoissa ja suunnitella sitten sopiva ylläpitohoito. On sanomattakin selvää, että hoidon rinnalla kannattaa kiinnittää huomiota myös ruokavalioon ja liikuntaan.

Arvet:

LPG-hoidoista ovat saaneet apua myös erilaisista strioista eli raskausarvista, leikkausarvista, palovamma-arvista ja onnettomuuksissa syntyneistä arvista kärsineet. Arvet ovat hoidolla pehmentyneet ja tulleet vähemmän näkyviksi. Tästä on etua joskus muutoinkin kuin vain kosmeettisesti, koska jotkut arvet saattavat esimerkiksi kiristää tai estää ravintoaineiden kulkeutumista soluille, haitata verenkiertoa ja rajoittaa kehon liikkeitä.

Itsellä oli kertynyt vähän turvotuksia erinäisistä syistä, kuten todennäköisesti liiallista happamuutta aiheuttavasta ruokavaliosta turvotuksia kehoon. En ollut syönyt tarpeeksi kasvispitoista ja tuoretta ruokaa. Turvotukset eivät olleet lainkaan niin pahat kuin silloin kun kilpirauhaslääkitykseni ei ollut tasapainossa ja kun ruokavalioon ja lisäravinteisiin ei vielä oltu kiinnitetty huomiota oikealla tavalla, mutta yhtä kaikki, turvotukset eivät tunnu eivätkä näytä kivalta. Minulla ainakin kun turvotusta kertyy tulee vähän raskas olo ja vaatteet kiristävät.

Kokeiluni:

Päätin kokeilla LPG-hoitoa. Täällä Hyvinkäällä hyvinvointikahvila Minna O:n Minna Forströmillä on laite ja siihen käyttölisenssi. Hän on ammatiltaan myös kosmetologi. Hänen nettisivuilta löytyy hänen numero, josta voi varata ajan: http://o-koodi.com/. Hoidon aluksi piti sulloutua hoitopukuun joka muistuttaa sukkahousuja, paitsi se vedetään ylös asti ja myös käsiä peittää sukkahousumaiset hihat. Tämä kävi alkulämmittelystä hyvin! Sitten menin makaamaan hoitopöydälle ja LPG-laitteella alettiin hoitamaan selkää, käsivarsia ja alaraajojen takaosia. Perinteisessä hieronnassa pääosin painetaan kehoa, mutta tässä  hoidossa pehmytkudoksia nostetaan alipaineen avulla. Niistä kohdin jossa oli lihaskireyttä tai turvotuksia ja rasvakertymää hoito tuntui aika makealtakin, kuten yleensä riittävän te hokkaassa hieronnassakin, mutta hoito tuntui silti rentouttavalta ja jotensakin hyvin tehokkaalta. Ei todellakaan ollut mitään pientä pintasivelyä! Seuraavaksi käsiteltiin myös etupuoli. Olisin voinut maata siinä imurullattavana vaikka kaksi tuntia. Aika menee aina mukavien asioiden parissa nopeasti, joten puolisen tuntia oli ohi yhdessä hujauksessa. Kun nousin hoitopöydältä jalat tuntuivat jotenkin painavilta ja vähän huterilta. Sain kehoituksen juoda riittävästi vettä, sillä se helpottaa nesteiden ja kuona-aineiden poistumista kehosta. Kyllä sitä nestettä poistuikin! Jo seuraavana päivänä tuntui että vaatteet oli vähän löysemät yllä ja oli kevyempi olo. Mietin, että kylläpä tästä hoidosta olisi ollutkin apua silloin kun vielä söi kymmentä erilaista lääkettä ja kärsi mm. turvotuksista ja säryistä.

Omalta osaltani voin kyllä suositella LPG-hoitoja myös kilpirauhaspotilaille varsinkin jos on kipuja ja turvotuksia.

Circadian Method, osa 2. Käytännön toteutus

Nämä aikaisemmat kirjoitukseni kannattaa lukea, jos aihe on sinulle vieras:

Circadian Method, osa 1.
Paul Robinsonin haastattelu

Lisämunuaisuupumuksesta

Toivon mukaan ennen Circadian Methodin aloittamista sinua on tutkittu riittävästi ja sinulla on ainakin neljästi päivässä otettavan sylkitestin tulokset. Tosin kortisolimääritys ei silloin ole luotettava jos käytät jotakin kortisonia sisältävää hoitoa. Jos kortisolitasot ovat olleet selvästi matalat, olisi tärkeä saada myös ACTH:n määritys ja ACTH-stimulaatiotesti ja mahdollisesti muita tutkimuksia, jotta voidaan määrittää onko alakanttinen kortisolintuotantosi mahdollisesti pysyväluonteista ja toimiiko lisämunuaiskuori ja käskytys aivolisäkkeestä. Hypotalamuksen kortikoliberiiniä vapauttavan hormonin (CRH tai ACTH-RH) ja aivolisäkkeen ACTH:n (adrenokortikotropiini) erittyminen sekä lisämunuaiskuoren kyky tuottaa käskytettäessä hormonejaan on edellytys CT3M:n eli Circadian T3 Methodin toimimiselle. Myös jotkut lääkitykset saattavat laiskistaa hypotalamus-aivolisäke-lisämunuaisakselia. Näitä lääkityksiä saattaa olla mm. masennus- ja psyykelääkkeet. Myös melatoniinin käyttö saattaa toimia vastavaikuttajana CT3M:lle, samoin inflammaatio eli elimistön hiljaa kytevä tulehdus.

                                                  
Vertailuarvot

Ennen aloittamista sinun olisi hyvä pitää muutama päivä kirjaa siitä miten lääkityksesi nykyisellään vaikuttaa oloosi ja vitaaleihesi eli kehon lämpötilaan, pulssiin ja verenpaineeseen. Mittaa nämä ensimmäisen kerran aamulla kun olet ollut hetken hereillä, muttet ole vielä syönyt. Istu rauhassa paikallasi hetken ennen mittaamisia. Jos mittaat heti sängyssä tai juuri sängystä noustua mm. lämpö saattaa vielä olla normaalia alhaisempi. Lämpömittarina on suositeltavampaa käyttää manuaalista kuin digitaalista mittaria tai käyttää kahta digitaalimittaria ja vertailla tuloksia, jotta voi arvioida mittauksen luotettavuutta jos tulokset ovat samat. Pidä manuaalimittaria kainalossa ainakin 10min. ja digitaalimittareitakin useita minuutteja sen jälkeen kun ne ovat piipanneet. Kirjaa ylös tulos, huomioita olostasi, pulssi ja verenpaine. Toista näitä mittauksia siihen aikaan kun otat päivän muut kilpirauhaslääkeannokset ja pari tuntia niiden ottamisesta, jotta näet miten kehosi reagoi vitaalien suhteen lääkitykseen. Mittaukset tarjoavat arvokasta tietoa, samoin ylöskirjoittamasi huomiot olostasi. Näiden mittausten avulla voit myös myöhemmin säätää annosmäärät ja ajankohdat muille kilpirauhaslääkeannoksillesi kuin Circadian-annos, sillä ajankohtia saattaa joutua muuttamaan, samoin annostuksia. Joillakin vaste hoitoon muuttuu tehokkaammaksi ja lääkityksen vuorokausiannosta voi pienentää. Joskus yksittäistä annosta pitää hilata aikaisemmaksi tai myöhemmäksi. Ei kannata jättää tätä muutaman päivän vaihetta väliin, vaikka se voikin tuntua työläältä ja olet malttamaton aloittamaan menetelmän käytännössä. Nämä tiedot osoittautuvat myöhemmin tärkeäksi arvioitaessa hoidon tehoa ja sitä mihin suuntaan hoidossa olisi seuraavasi hyvä mennä.

Aloittamisen ajankohta

Kun alat toteuttamaan Circadian Methodia, ota ensimmäinen päiväsi T3-hormonia sisältävästä lääkeannoksestasi puolitoista tuntia ennen heräämistä. Jos heräät eri päivinä vähän eri aikaan, tämä aika päätellään sen mukaan mihin aikaan keskimäärin ja yleensä nouset sängystä. Jos yleensä heräät kahdeksalta, laita herätys puoli seitsemäksi.

Aloitusannostus

Käytännössä on huomattu, että toimiakseen riittävästi Circadian-annostuksen T3-hormonimäärän on oltava vähintään n. 10µg. Eläinperäisissä tämä merkitsee yleensä sitä että puolitoista 60mg:n tablettia toimii paremmin kuin vain yksi tabletti, jossa on T3:a hieman alle 10µg. Synteettisessä T3:ssa mm. Liothyronin (Takeda Nycomed), Thybon (Henning) ovat saatavissa 20µg:n tableteissa ja T3 (Uni-Pharma) 25µg:n tableteissa. Puolikas näistä tableteista vähintään siis yleensä tarvitaan. Yleisimmät Circadian-annostukset ovat toimivia n. 15-20µg:n T3-määrällä, joka saa aikaan riittävän kudostason vasteen, jotta lisämunuaiset tuottavat tarpeeksi kortisolia.

Aloituksen seuranta

Kun olet aloittanut CT3M:n, seuraa miltä olo tuntuu aamulla herätessä. Jotkut tuntevat olon paremmaksi jo heti ensimmäisenä aamuna menetelmän aloittamisen jälkeen, joillain voi kestää jokunen päivä huomata eroa. Kaikki eivät huomaa mitään eroa vielä tässä vaiheessa. Kannattaa seurata myös vitaaleja em. kuvatulla tavalla.

Jatkaminen

Kun on kulunut vähintään viikko aloituksesta, voit siirtää annoksen ottoajankohtaa puolella tunnilla taaksepäin ja seurata jälleen oloa ja vitaaleja. Voit toimia näin viikon välein korkeintaan siihen asti kun ottoajankohta on neljä tuntia ennen heräämistä. Tämä on se aikaikkuna, minkä sisällä T3-hormonin vaikutukset osuvat yhteen sen ajankohdan kanssa jolloin kortisolintuotannon tulisi olla huipussaan vuorokautisessa erittymisessään. Älä hätäile, seuraa rauhassa olon kehittymistä. Siirrä tarvittaessa annostusta takaisin lähemmäs heräämisajankohtaa. Tarvittaessa suurenna kerta-annosta, mutta vastaavasti pienennä päivän muista annoksista, jottet joudu liikatoiminnalle. Ei kannata tehdä yhtäaikaisia muutoksia sekä Circadian-annoksen ottoajankohdassa, että annosmäärässä. Tee vain yksi pieni muutos kerrallaan ja ole kärsivällinen. Sopivan annoksen ja sen ottoajankohdan löytymiseen voi mennä kuukausia. Jossain vaiheessa voi olla hyvä uusia sylkitesti. Tuloksista voi olla apua määritettäessä miten menetelmä toimii. Joskus se voi toimia liiankin tehokkaasti ja keho saattaa kerätä nestettä tai verenpaineet voivat nousta merkkinä siitä että kortisolia erittyy jo liikaa. Menetelmä voi nimittäin olla hyvin tehokas! Siksi on myös hyvä että aloitetaan menetelmän käyttö varoen ajoittaen se puolentoista tuntiin ennen heräämistä. Voi olla keholle liian stressaavaa aloittaa Circadian Method liian rajusti ottamalla se esimerkiksi suoraan neljä tuntia ennen heräämistä.

Herääminen ottamaan Circadian-annos

Monet epäilevät etteivät osaa enää nukahtaa uudelleen herättyään ottamaan Circadian-annoksen. Aluksi voikin olla näin, mutta heräämiseen kyllä tottuu. Lisäksi sen voi tehdä myös helpommaksi laittamalla hormonivalmiste jo valmiiksi yöpöydälle vuoteen viereen, josta se on helppo ottaa. Ei tarvitse laittaa valoa päälle eikä nousta sängystä. Herätysääneen kannattaa myös kiinnittää huomiota. Jos se on brutaali herätyskellon pirinä tai Säkkijärven Polkka täysillä kännykästä niin takuulla on vaikea nukahtaa uudelleen. Säädä herätys hiljaiseksi ja laita herätysääneksi jotain vähemmän stimuloivaa ja herättävää. Jos pitää varoa ettei vieressä nukkuja herää, voi hankkia myös kuuroille tarkoitetun rannekellon, joka herättää vibraatiolla. Onnistuessaan menetelmä etuineen on sen arvoinen, että olet kenties joutunut näkemään vaivaa sen toteuttamiseksi.

Menetelmän toimimisen arviointi

Kuten edellä todettu, vitaalien mittaaminen, olon tarkkailu ja mahdolliset uusintamittaukset sylkitestillä ovat avuksi kun arvioidaan miten CT3M sinulla toimii. Jos olet täysin ymmälläsi mitä tehdä seuraavaksi, voit aloittaa menetelmän alusta siirtämällä ottamaan annos puolitoista tuntia ennen heräämistä. Lääkäriäkin on toisinaan hyvä konsultoida, joskaan kaikki T3-hoitoja potilailleen kirjoittavat lääkärit eivät tunne Circadian Methodia. Jos menetelmä ei näytä tehoavan, syynä voi olla pysyvämpilaatuiset ongelmat lisämunuaisessa, aivolisäkkeessä tai hypotalamuksessa, inflammaatio, lääkitykset tai jotkut muut terveydelliset syyt joiden vuoksi olosi ei kohene. Joskus tarvitaan sinnikästä selvitystyötä, jotta syyt ongelmiin löytyvät. Joskus tarvitaan kortisonhoitoa, DHEA-hoitoa tai Florinef-hoitoa, jotta lisämunuaiskuoren hormoneja saadaan korvattua kun keho ei niitä syystä tai toisesta eritä riittävästi. Monilla Circadian Method kyllä toimii, muttei kaikilla. Jos tulokset jäävät osittain puutteelliseksi, jotkut käyttävät pientä määrää kortisonia, kuten hydrocortison tai prednisolon. Jotkut onnistuvat myös menetelmän avulla vähentämään kortisonannostustaan merkittävästikin. Jos aloitat menetelmän ollessasi täydellä kortisonin fysiologisella annostuksella, voit toimia niin, että aamulla herätessäsi kuulostelet oloa ja otat kortisonia vasta kun olo tuntuu siltä että sitä tarvitsee. Monet ovat päässeet tilanteeseen, jossa ottavat esimerkiksi hydocortisonia vain aamupäivällä tai puolenpäivän aikaan 5mg ja myöhemmin 2.5mg. Toiset pääsevät kortisonista kokonaan eroon.

Tuhansia ihmisiä on tullut parempaan kuntoon CT3M:n avulla. Monilta se on päättänyt vuosien piinan, joka on johtunut liian alhaisista kortisolitasoista. Monilla se toimii hurjan paljon paremmin kuin hormonilääkitykset. CT3M tulisi minun mielestä aina pitää ensisijaisena vaihtoehtona hoitaa hypokortisolismia ravintohoidon, lisäravinteiden ja stressinhallinnan ohella kilpirauhaspotilailla aina kun sen toiminnalle on kehossa edellytyksiä.

CT3M:n kehittäjä Paul Robinson

Kilpirauhaspotilaiden mietteitä vertaistuesta

Julkisuudessa, lääkärin vastaanotolla ja nettikeskusteluissa törmää usein kritiikkiin koskien kilpirauhaspotilaiden netin vertaistukipalstojen toimintaa. Tiedän lääkäreitä, jotka suosittelevat potilailleen vertaistukiryhmiä, koska ovat kuulleet niin monen potilaan niistä hyötyvän. Sitten on myös lääkäreitä, jotka kehottavat olemaan menemättä lukemaan asioista mitään netistä. Joitain tieteeseen perustuvia sairaudentiloja, joista ryhmissämme keskustellaan saatetaan nimittää nettisairauksiksi, jopa kutsua vanhoilla ja väärillä nimillä. Ryhmiemme jäseniä on myös haukuttu kiihkouskovaisiksi.
Meitä potilaita saatetaan moittia siitä, että leikimme netissä lääkäriä. Niissä ryhmissä, joissa itse olen ylläpitäjänä on säännöissä tärkeänä kohtana se, että vaikka mielipiteitä voidaan toki vaihtaa, vastuu hoidosta kuuluu jäsenelle itselleen ja hänen lääkärille.

Keräsin eräästä ryhmästämme nopean otannan jäsenten mielipiteitä vertaistukiryhmistä:






Nainen 56: Olen saanut vertaistukiryhmästä paljon vinkkejä mm. hyvistä lääkäreistä, tietoa asioista, tukea, rohkaisua ja jopa ystäviä. Olen myös saanut jakaa jo oppimaani muille. Siellä voi rauhassa pohtia asioita eri kulmilta. Lääkäriä tapaan ehkä joka kolmas kuukausi. Vertaistukiryhmä on ilmainen ja siellä voi käydä halutessaan vaikka joka päivä.


Nainen 46. Vertaistuki on ollut minulle todella tärkeää. Olen saanut rohkaisua ja tukea jatkaa eteenpäin vaikeina aikoina. Uskoa, että selviää tästä kun muutkin ovat selvinneet.


Nainen 36v. Olen saanut vertaistuen avulla itselleni korvaamattomia vinkkejä esim vitamiinien ja ruokavalion vaikutuksista vajaatoimintaan. Apua hädän keskellä kun en saa lääkäriäni kiinni ja olo romahtanut nopeasti. Myös 5v kokemuksella pystynyt antamaan vinkkejä uusille tuen tarvitsijoille, jotka eivät ole lääkäriltä apua saaneet


Nainen 50. Olen ehdottoman varma, että vertaistuki on antanut minulle uskoa ja kestävyyttä löytää apua vaivoihin. Uskon löytäneeni hyvän hoitotasapainon vertaistuen ansiosta, koska lääkäriä ei voi vaivata jokaisena hetkenä toisin kuin apujoukkoja vertaisryhmässä.


Nainen 27 v. Vertaistuen merkitys ollut huikeaa. Tietoa lisäravinteista, ruokavaliosta, liikunnasta ja hyvinkin yksityiskohtaista tietoa mitä t3-valmiste elimistössä tekee. Lääkäriltä saan hyvän perustiedon, vertaistukiryhmä on entisestään syventänyt ja laajentanut tietämystä ja olen pystynyt auttamaan myös muutamia sukulaisia tämän tiedon pohjalta. Ryhmän henki on ollut kannustava ja olen todella kiitollinen sen olemassaolosta!


Nainen 24v: Oma mielipiteeni on että on suorastaan naurettavaa verrata vertaistukea jakavia ihmisiä "potilaiksi jotka leikkivät lääkäreitä." Oli sairaus mikä hyvänsä, niin keskeisessä roolissa potilaan hoidossa on kokemusten jakaminen ja tuen saaminen muilta samassa jamassa olevilta. Ja erityisesti he, jotka ovat ns. päihittäneet jo tietyt vaiheet, voivat jakaa kullanarvoisia neuvoja muille avuntarvitsijoille. Pointtina siis että potilas joka hyödyntää vertaistukiryhmiä, saa ns. helpommin ja nopeammin ratkaisuja sairauteensa, kun taas potilas joka jää ko. verkoston ulkopuolelle.


Nainen 43: Konkreettista apua tilanteessa, jossa yksikään lääkäri ei 30 vuoden diagnoosin aikana ole muuta tehnyt kuin katsonut TSH&T4 ja määrännyt hoitovasteetonta tyroksiinia lukuisista kilipirauhasen oireiluista huolimatta (myös suoranaiset hoitovirheet todennettavissa potilaspapereistani: kilpirauhasarvot olleet katastrofaaliset eikä niille ole tehty mitään). Korvaamattoman arvokasta tietoa: tarpeellisia lukuvinkkejä pystyäkseen perehtymään itse paremmin asioihin, kiinnostavaa keskustelua, henkistä tukea kun kunto on ollut heikko ja on ulalla, mitä kehossa tapahtuu. Oikeiksi osoittautuneita neuvoja ja ehdotuksia laboratoriokokeiden, lääkityksen, ravinnon ja itseapukeinojen suhteen. Mikäli olisin uskonut lääkäreiden edesvastuuttomia käsityksiä tästä sairaudesta, makaisin tällä hetkellä sängyn pohjalla invalidina tai kukaties koomassa. Suhteellisuudentajua tähän käsittämättömään farssiin median, endokrinologien, Valviran ja ministeriön osalta.

Nainen 43: Ilman vertaistukea söisin vieläkin tyroksiinia kuvitellen, että vajaatoimintaan ei ole muuta lääkettä. Jatkaisin lihomista ja itkisin itseni iltaisin uneen kuvitellen, että olen psyykkisesti sairas, kuten lääkärit väittivät. Vertaistuki avasi minulle ihan "uuden maailman": löysin pätevän hoitavan lääkärin ja sain toimivan lääkityksen, minkä myötä elämänlaatuni on huimasti kohentunut.


Nainen 37: Vertaistuki on ollut minulle todella tärkeää fyysisen ja psyykkisrn hyvinvoinnin kannalta.Olen saanut paljon tietoa, tukea ja voimaa jaksaa sairauden kanssa.Ymmärrystä.Ryhmässä on korkeatasoista tietoa ja osaamista, jonka voimin olen jaksanut eteenpäin.


Nainen 46 ;Ääreettömän tärkeä juttu saada vaihtaa ajatuksia samankaltaisten ongelmien taistelevien kanssa. Ryhmän tuella olen saannut tietoa lisää sairauteni hoitoon ja siihen mitä kaikkea tämä tuo tullessaan. Sanotaan, että tieto lisää tuskaa, mutta tässä tapauksessa väittäisin, että olen onnellinen saamastani tuesta ja tiedosta.


Työllistyvä 40-vuotias: Kuultuani diagnoosin kilpirauhasen vajaatoiminnasta ja varsinkin rT3-dominanssista olin hämmentynyt, koska osa lääkäreistä ja julkaisuista kieltää koko sairauden olemassaolon. Olisin mieluummin sairastunut johonkin muuhun, jos olisin voinut valita Oli hienoa saada lisätietoa ja tukea vertaisryhmästä, ja varsinkin tiedon siitä, ettei ole yksin! Lääkäri tukee ja kertoo niin paljon kuin ehtii, mutta ymmärrettäväähän on, etten voi tentata häntä tuntikaupalla. Sairauden hoidossa myös ruokavalio on tärkeä, ja olen saanut myös siihen paljon vinkkejä ja ohjeita, jotka ovat parantaneet oloani.


Vertaistukiryhmien avulla löysin itselleni suuren avun. Ryhmien haukkuminen kiihkouskovaisiksi, loukkaa todella paljon. Näissä ihmiset kertovat omia kokemuksiaan, jotka kullan arvoisia. Moni aloittanut terveellisemmän elämän ja saanut työkykynsä takaisin. Mikä siinä on väärää, jos vointi paranee ja pääsee eroon lääkearsenaalista joissa hirveät sivuvaikutukset? Seitsemän vuotta masennus- ja unilääkkeitä "terveelle" oli tehnyt minusta aivan zombien. Kun valittelin jäätävää väsymystäni lääkärille, lääkitystä nostettiin ilman mitään labroja. Unilääkkeitä tauotta 1,5 vuotta, näistä vieroitin itseni omatoimisesti kolme vuotta ennen kilpirauhasen vajaatoimintadiagnoosia. Thyroxin auttoi alussa, mutta pahensi lopulta oireitani. Nyt olen ollut yhdeksän kuukautta ilman muita lääkkeitä, paitsi kilpirauhasen hoitoon tarkoitettuja ja elämä alkaa palautumaan normaaliksi. Muisti vielä pätkii pahasti, mutta toivon sen vielä palautuvan. Mitä enemmän otan vastuuta omasta terveydestä, sen paremmin voin. Kokemusta väärin hoidettuna olemisesta kahden väärän diagnoosin verran. Nainen 46-v


Olen ollut kilpirauhassairauksien vertaistukiryhmissä reilut 2,5v. ja saanut muutamasta ryhmästä erityisen arvokasta tietoa kilpirauhasen hoidosta, labroista, tukemisesta ruokavaliolla, lisäravintein ja vitamiinein yms. sekä henkistä tsemppiä elämäntapamuutoksiin ja saanut vinkkejä etsiä tietoa myös ryhmän ulkopuolelta. Vertaistuesta saamani 'tajunnanlaajennus' tästä sairaudesta, sen hoidosta ja nykyisestä terveydestäni (jota hoidan mm. t3+t4-yhdistelmällä), on ollut ratkaiseva elämälleni, jota sinnittelisin muutoin Thyroxinin ja monien muiden lääkkeiden varassa väsyneenä ja kivuliaana päivästä toiseen. Koska kukaan lääkärikään ei ole kaikkitietävä, on vertaistukiryhmissä koottu ja jaettu tieto ja kokemus kullanarvoista minulle. Nainen 57v.


Nainen, 29 vuotta.Eräs tuttuni kommentoi muisti- ja keskittymishäiriötäni, ja huomattavaa uupumustani että entä jos sulla onkin kilpirauhasessa vikaa kun ongelmat ovat kestäneet niin pitkään. En ollut edes tullut ajatelleeksi. Liityin vertaistukiryhmiin tutkimaan muiden kokemuksia. Löysin paljon vastaavaa - mielenterveyspotilaita joiden oireita katosi kilpirauhasen hoidolla. 
Olen saanut vertaistukiryhmästä paljon arvokasta tietoa, jota ilman en olisi itse osannut hakeutua kilpirauhasvaivoista lääkärille. Minua on hoidettu vuosia masennuspotilaana, ja olen syönyt huomattavia annoksia mielialalääkkeitä. Hakeuduin kilpirauhaslääkärille yksityiselle puolelle joulukuussa 2013, ja t3-monoterapia aloitettiin 2014 tammikuun puolessa välissä.  
Nyt kiitos sen, että olen saanut t3-monoterapiaa, minulla on 8 kk:n lio-hoidon aikana laskettu seroquel nimistä lääkettä 400 milligrammasta 200 milligrammaan, koska suurin syy mielenterveyshäiriöihin on ollut kilpirauhanen. Lääkkeitä ollaan edelleen laskemassa. Muisti- ja keskittymishäiriöt ovat kadonneet. Pystyn opiskelemaan täysipäiväisesti VIHDOIN, ja lähimuistini ei ole kuin vanhuksella. Ahdistus on vähentynyt merkittävästi ja itsetuntoni on parantunut. Koen olevani elivoimainen, painoni on laskenut, en ole niin turvonnut, jaksan tehdä samoja asioita kuin terveet! 
Ilman vertaistukiryhmän kokemuksien lukemista en olisi itse lainkaan tutkituttanut itseäni, vaan olisin sokeasti uskonut julkisen puolen lääkäriä. Olisin edelleen ylilääkitty masennuslääkkeillä, jotka eivät edes oloani parantaneet.

Nainen 54-v, syönyt Thyroxinia vuodesta 1998. Viime vuosina ko lääke ei ole enää auttanut riittävästi: hankala unettomuus, aivosumu,väsymys mm. Olen aloittanut Armoud Thyroidin tänä syksynä ja vointini on todella parantunut. Vertaistukiryhmästä olen saanut paljon asiatietoa ja myös tukea omaan lääkityksen aloittamiseen. Mielestäni ryhmissä ei leikitä lääkäreitä vaan koitetaan vilpittömästi auttaa. Sille tosiasialle, että yleensä aina sairautta poteva todella tietää sairaudestaan ja sen hoidoista meistä kukaan ei mitään voi. Toivomus on, että tätä ei synniksi laskettaisi.

 Nainen 43-v. Epämääräistä väsymystä, testein todettua työmuistin huomattavaa heikkoutta ja keskittymiskyvyn häiriöalttiutta, kilpirauhasarvot (T4V) 4 vuoden aikana laskeneet tasaiseen tahtiin (15,8->11,3, viitealue 11-22). Ei kuitenkaan alle viitteiden, ei koskaan nälkä (silti turvoksissa), aina kylmä jne...Vertaistuki on varmasti ollut se oljenkorsi joka on pitänyt pään kasassa kun lääkärit eivät usko ja väittävät vian olevan korvien välissä.....

 Nainen, 50 vuotta. Olen useissa vertaistukirymissä niin verkossa kuin sen ulkopuolellakin sekä omien (mm. kilpirauhasongelmat ja TULE-ongelmat) sekä poikani sairauden osalta. Olen kokenut vertaistuen äärettömän tärkeäksi kanavaksi niin kokemusten vaihtamisen kuin henkisen tuenkin kannalta. Olen saanut paljon uutta tietoa asioista, esim. työterveyshuollossani ei näistä tiedetä. Esimerkiksi ruokavalion, unen ja stressin vaikutuksesta sairauteen ja lääkkeen vaikutukseen ja annostukseen ei ole kukaan lääkäri aikaisemmin maininnut. Sen sijaan masennus- ja kipulääkkeitä on tarjottu ja syötetty aina riippuvuuteen asti. Ja endokrinologi totesi vaivani vaihdevuosiongelmiksi; ei tosin kertonut mikä niihinkään auttaisi... funktionaalinen lääkärini taas on aina korostanut, että lääkkeitä käytetään vasta kun muut keinot on käytetty (ja kertoi konkreettisia esimerkkejä parantaa elämänlaatua lääkkeettömästi).

Nainen 60 v. Sairastanut kilpparivajista vsta 2005, siis silloin todettu. Herra yksin tietää, kuinka kauan ennen sitä. Keliakia oli jo pohjalla. Kilppariin minulla oli alusta lähtien hyvä ja taitava lääkäri. Thyroxinilla aloitettiin ja kertoi hän minulle paljon myös vitamiineista, jotka tukevat hoitoa. Osittain noudatin, osittain en. Nykyään noudatan ja olen ollu Armourilla nyt noin neljä vuotta, melko tasapainossa, jos en itse säädä kovin paljon. Vertaistuki tuli vastaan sattumalta. Olen saanut paljon lisää tietoa ja vinkkejä annosten ottamiseen, joka vaikuttaa oloon mukavasti. Vitamiineista olen saanut omaksi ilokseni jakaa tietoa myös muille sydämeni kyllyydestä. Vitamiineista olen ottanut hieman selvää, rajallisesti. Nyt uskon ja syön riittävästi. Myös lähipiirini kyllästyy minuun, kun kerron heille jatkuvasti uusia asioita ja oireita vajikseen. Olen oikeasti pystynyt näiden vertairyhmän tietojen kautta auttamaan muita vajiksia, joille lääkäri ei ollut edes sanonut sanaa vitamiini. Suomessa ja Ruotsissa sama tilanne. Terveyskeskuksissa ei saa riittävästi tietoa. Tämä antaa motivaatiota oman itsensä hoitamiseen, varmuutta toimia myös muille apuna. Lääkäriä en kuitenkaan yritä korvata, vaan annan suosituksen lääkäreistä. Kuukausi sitten olin oman lääkärini vastaanotolla ja keskustelun lomassa totesin, että tulee taas niin paljon, että en taida ymmärtää. Hän sanoi, että sinä tiedät tästä sairaudesta paljon enemmän, kuin moni lääkäri. Näinhän se on. Jos sinulla on sairaus, jonka kanssa elät loppuelämän, niin onhan siitä itsekin otettav selvää, hitto vie!

Ihan hukassa olisin ollut ilman vertaistukea.

56-vuotias nainen, Vajaatoimintadiagnoosi vuonna 92, Tyroksiinilla kesään 2014 asti, lääke ei ole auttanut oireisiini. Sairastunut useisiin muihin vaivoihin näiden 22 vuoden aikana. Olin väärällä hoidolla endokrinologin ja terveyskeskuslääkärin potilaana noin 20 vuotta. Vertaistukiryhmän avulla löysin uuden lääkärin, joka osasi aloittaa kunnollisen hoidon tutkimuksien jälkeen. Lääke vaihdettiin. Vertaistuessa olen löytänyt myös ravinnon merkityksen sekä elimistöni puutetilojen korjaamisen. Henkinen merkitys on ollut myös aivan uskomaton! Olisin ilman tätä kaikkea tukea ollut vuoden parin sisään sosiaalisesti erakoitunut, sairas ja tylsämielinen olio, jolla olisi puoli vartaloa jo haudassa.

Tähän kyselyyni ei tällä kertaa vastannut yhtään miespuolista, joskin heitäkin on ryhmissämme. Suurin osa kilpirauhaspotilaista on kuitenkin naisia.

   

Kommentointia MOT-ohjelmasta ja Camilla Schalin-Jäntin haastattelusta

Maantantaina 22.9. TV1 klo 20.00 ja MOT-ohjelma, jonka aiheena oli "Kilpirauhanen jakoi faktat kahtia."

Koska tunnen tämän meneillään olevan "kilpirauhassodan" taustat ja potilaskunnan hyvin tekemäni vertaistukityön vuoksi, haluaisin kommentoida ohjelmassa esiintyneen Suomen Endokrinologiyhdistyksen puheenjohtaja Camilla Shcalin-Jäntin sanomisia. Vertaistukiryhmissä T3-hormonihoitoja käyttävät potilaat ovat olleet sitä mieltä, että hän esiintyi ylimielisenä ja potilaita aliarvoivana lääkärinä. On myös todettu, että tämä on meidän potilaiden mielestä hyvin yleistä endokrinologien keskuudessa.

Ohjelma on vielä kuukauden ajan nähtävissä Yle-Areenassa. Tässä osoitteessa löytyy käsikirjoitus:

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/09/22/kilpirauhanen-jakoi-faktat-kahtia-kasikirjoitus

Siteeraan tähän Schalin-Jäntin osuudet käsikirjoituksesta. Kommentointini on kursiivilla.

"Raivostuin, kun minusta kirjoitettiin netissä sellaista, mikä ei ole totta. Potilas saa tuollaisesta sen käsityksen, että Valvira tekee jotain hyvin omituista, ja että endokrinologit ovat jonkinlaisessa ajojahdissa."

Tässä S-J viittaa siihen että hänen kerrotaan yllyttäneen eräässä tapahtumassa tekemään Valviralle ilmianto kaikista niistä lääkäreistä, jotka määräävät T3-monoterapiaa. Hän todennäköisesti valehteelee tässä ohjelmassa nyt ettei muka ole sanonut tällaista. Olen kuullut usealtakin lääkäriltä, että hän nimenomaan on jopa aggressiiviseen sävyyn käskenyt tehdä T3-hoitoja määräävistä lääkäreistä valituksen Valviraan. linkki em. tapahtumasta: http://www.mediuutiset.fi/tapahtumat/kilpirauhasen+vajaatoiminta+2052014/a970702

Potilaat todellakin ovat jo pitkään ihmetelleet Valviran omituista käytöstä ja endokrinologien ajojahtia T3-hormonia määräviä lääkäreitä kohtaan. Valvira on tässä toiminut hyvin poikkeuksellisesti, sillä yleensä he ottavat potilaiden oman kokemuksen asiasta huomioon. Tässä he eivät ole ottaneet sitä lainkaan, eivät millään tavalla huomioon. Potilaita ei ole kuultu kertakaikkiaan lainkaan. Jos vähän suhteutetaan asioita niin miksei sellaisista lääkäreitä tehdä valituksia Valviraan, jotka ovat aikaansaaneet esimerkiksi sydänoireita Thyroxinin liika-annostuksella, liian isoilla alkuannostuksilla tai liian nopeilla annosnostoilla? Sekä Valvira, että endokrinologit ovat toimineet erittäin poikkeuksellisesti. Perinteisesti lääkärit keskustelevat kollegiaalisesti näkemyseroistaan eivätkä lähde suoraan tekemään valituksia kollegoistaan Valviraan. Ironisesti vuosi, jolloin näitä valituksia tehtailtiin oikein urakalla oli Lääkäriliitossa nimetty kollegiaalisuuden teemavuodeksi.

"Kilpirauhashormonin ottaminen ilman todettua vajaatoimintaa... Se ei vaikuta vain ihmisen aivoihin. Jos sitä ottaa sellainen, jolla vajaatoimintaa ei ole, hän saattaa jaksaa päivänsä paremmin. Jos ottaa väsymykseen kahvin sijaan T3-pillerin, saattaa kyllä piristyä, mutta se vaikuttaa kehoon muutenkin."

Ensinnäkin tuo kilpirauhashormonin ottaminen ilman todettua vajaatoimintaa... Endokrinologiliiton puheenjohtaja ei osaa ilmeisesti erottaa erityyppisten kilpirauhasen vajaatoimintaoireistojen syitä toisistaan. On olemassa useanlaista kilpirauhashormonien vajaatoimintaa. Osa niistä johtuu siitä että kilpirauhanen ei itse tuota riittävästi hormoneja, osa puolestaan siitä että aivolisäke tai hypotalamus ei tuota riittävästi niitä hormoneja, jotka "käskyttävät" kilpirauhasta tuottamaan hormoneita. Merkillepantavaa on, että on olemassa myös solutason kilpirauhashormonivaje. Sille voi olla useita syitä, kuten runsas sellaisen dejodinaasientsyymin toiminta, joka sekä muuntaa T4-hormonista inaktiivista rT3-hormonia, että myöskin muuntaa T3-hormonista T2-hormonia, jolla on elimistössä ihan eri tehtävät kuin T3-hormonilla. ( D3-entsyymi, kts. kuva)

                                        

Muita solutason kilpirauhasen vajaatoimintaoireiston syitä on myös olemassa. Osaan voidaan vaikuttaa lääkkeittä kokonaisvaltaisella hoidolla, jota väittäisin, koululääketieteessä ei juuri harrasteta, sillä tämä on funktionaalisen lääketieteen alaa. Osassa tarvitaan lääkehoitoa, joko pidempään tai tilapäisesti. Tällaisissa solutason ongelmissa on käytännössä todettu T3-hormonia sisältävä hoito tehokkaaksi, siinä missä Thyroxinista on vain vähän apua tai jopa haittaa. Todellakaan kaikki kilpirauhashormonien vajaatoiminta ei jää haaviin niillä parilla hassulla kilpirauhaskokeella, jota tavanomaisesti endokrinologit otattavat tai tukeutumalla viitearvoihin ja jättämättä huomiotta potilaan oireiden kirjo. Nykyiset kilpirauhaslabrakäytänteet koululääketieteessä ovat täysin jämähtäneet 70-luvulle. Ala ei ole kehittynyt juuri lainkaan, pikemminkin taantunut endokrinologien käsissä.

Mitä tulee T3-hormonin vaikutuksiin aivoihin niin sillä todellakin on piristävä vaikutus niillä ihmisillä joilla on nimenomaan esiintynyt tämän hormonin puutetta aivoissa. Tietyissä kudoksissa on myös reseptoreja kilpirauhashormoneille paljon enemmän kuin toisissa kudoksissa. Aivot ovat yksi näistä kudoksista mm. lisämunuaisten ja sydämen ohella ja aktiivisen kilpirauhashormonin puute vaikuttaa niihin voimakkaasti synnyttäen mm. masennusta ja häiriöitä kognitiivisissa toiminnoissa. Siitä on tehty myös tutkimusta, että T3-monoterapia jopa varsin isoilla annoksilla ja varsin vähäisin sivuvaikutuksin on auttanut erinomaisesti muista hoidoista huonosti vastetta saaneilla masennuspotilailla. linkki: http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19108898

Piristävä vaikutus sitten taas.. Jos ei ole vajaatoimintaa, ei myöskään kudostason vajaatoimintaa niin piristävää vaikutusta ei tule. Tämä johtuu sellaisesta melko perustavaa laatua olevasta fysiologisesta tosiasiasta, joka opetetaan jopa lähihoitajille heidän koulutuksessaan: Kilpirauhashormormonien suhteen kehossa vallitsee nk. palautejärjestelmä. Jos hormonitasot kohoavat, hypotalamus ja aivolisäke automaattisesti vähentävät hormonieritystään niiden hormonien osalta, jotka käskyttävät kilpirauhasta tuottamaan hormoneja. Näin hormonitasot pidetään suhteellisen vakiona. Vaikka terve ihminen ottaisi kilpirauhaslääkettä fysiologisen annostuksen, eli sen mitä hänen kehonsakin hormonia tuottaisi, hän ei joudu liikatoiminnalle, koska hänen kehonsa vähentää omaa kilpirauhastuotantoa hänen saadessaan hormonit purkista.

Kahvin juominen sitten taas. Enpä tiedä pitäisikö tässä kohden itkeä vai nauraa. Luuleeko S-J meitä potilaita niin tyhmiksi että kahvinpuutteen vuoksi juoksemme lääkärissä valittamassa vaivojamme, vai mikä tämä sutkaus oli?

"Tämä keskustelu meiltä puuttuu. T3 vaikuttaa luustoon ja sydämen toimintaan ja pitkällä aikavälillä, hoidon ollessa periaatteessa elinikäinen, potilas alkaa saada sivuvaikutuksia sydämeen ja luustoon. On syytä kysyä, onko käynnissä
jonkinlainen medikalisaatio. Kun ihminen voi huonosti, hänelle on helppo antaa piristäviä pillereitä. Voisi jopa puhua dopingista."

Keskustelu puuttuu meiltä siksi, että Schalin-Jäntti puhuu selvästi nyt liikatoiminnan aiheuttamista ongelmista, joka on aivan eri asia kuin normaali fysiologinen annostelu eli sellainen määrä lääkettä, jota keho tarvitsee. Kilpirauhashormonien liikatoiminnalla, varsinkin pitkäaikaisesti on huonoja vaikutuksia terveyteen. On totta, että pitkäaikaisvaikutuksista ei T3-monoterapian osalta tiedetä edes fysiologisilla annostuksilla, mutta ei tiedetä monista muistakaan lääkkeistä. Pitäisikö sitten potilas jättää auttamatta sen vuoksi? Kiinnostaisi tietää miten S-J sitten auttaisi niitä potilaita joita T3-hoito on auttanut jos he tulisivat hänen vastaanotolleen. Tarjoaisi kahvit? Vaihtaisi lääkityksen Thyroxiniksi joilla useat on jo aikaisemmin voineet erittäin huonosti? Lopettaisi lääkityksen? Kirjoittaisi lähetteen psykiatrille? Hyvin kollektiivisena kokemuksena T3-hoidoista ja funktionaalisesta lääketieteestä avun saaneiden keskuudessa on, että endokrinologeilta ei apua heru. Piste. Mm. psyykelääkkeistä, masennuslääkkeistä ja reuman hoitoon tarkoitetuista solumyrkyistä tiedetään pahojakin sivuvaikutuksia. Silti näitä lääkkeitä määrätään varsin jokapäiväisesti lääkärintyössä.

Medikalisaatio-sana tässä yhteydessä ihmetyttää. Kokonaisvaltaisessa hoidossahan nimenomaan pyritään löytämään ne todelliset syyt oireiluun ja puuttumaan niihin. Juuri tämän ansiosta monilla T3-hormonihoitokaan ei ole elinikäinen lääkitys vaan se saatetaan voida purkaa kokonaan tai sitten se vaihdetaan myöhemmin yhdistelmähoitoon, joka sisältää myös T4-hormonia. Sehän se nimenomaan on medikalisaatiota ja polyfarmasiaa että nimetään ihmiselle sellaisia sairauksia kuin fibromyalgia, väsymysoireyhtymä, mielialahäiriö, rasva-aineenvaihdunnan häiriö, metabolinen oireyhtymä, ärtyneen suolen oireyhtymä yms. ja tykitetään ihminen sitten täyteen erilaisia lääkkeitä. En väitä etteikö em. sairaudentiloja ole olemassa. Ne ovat, mutta niiden taustalta paljastuu kehon epätasapainotiloja joita voidaan usein hyvin pitkälti korjata esim. ruokavaliolla, lisäravintein ja yrtein. Sen jälkeen tarvitaankin paljon vähemmän lääkkeitä. Jos on ensin syönyt kymmentä lääkettä ja kokonaisvaltaisen hoidon ja T3-lääkityksen ansiosta pääseekin lähes lääkkeettömyyteen niin miten tämä on medikalisaatiota varsinkin kun usein potilailta on voitu purkaa näitä em. kaltaisia diagnooseja sen jälkeen kun T3-hormonihoito on tullut kuvioihin?

Piristeet ja doping. T3-hormoni ei ole doping-aineiden listalla. Onko dopingia Schalin-Jäntin mukaan myös muu lääkitys, jonka turvin potilas voi paremmin? Jos doping-aineena käytetään hormonia, määrät ylittävät fysiologisen tarpeen. Normaalissa T3-hormonihoidossa näin ei tapahdu.
"Minua huolestuttaa se, että huonosti voivia ihmisiä yksinkertaisesti huijataan. Heidän pitää käydä kalliissa laboratoriokokeissa, jotka eivät ole luotettavia, ja joiden perusteella ei voi tehdä johtopäätöksiä kilpirauhasen vajaatoiminnasta. Sitten potilasta hoitava henkilö kertoo, että on löytänyt syyn potilaan huonoon kuntoon"

T3-hormonivalmisteista avun saaneet nimenomaan tuntevat tulleen huijatuiksi terveyskeskuksessa, työterveydessä tai endokrinologin luona ja heille jää usein tunne siitä että heitä ei ole kuunneltu eikä otettu todesta eikä heitä ole osattu auttaa. Schalin-Jäntti edelleen ilmeisesti kuvittelee potilaiden olevan niin tyhmiä etteivät he osaa käyttää omaa päätään ja ottaa itse selvää terveydentilaansa liittyvistä asioista. Esimerkiksi kilpirauhashormonien toiminta kehossa ei ole mitään ydinfysiikkaa. Potilaat ovat törmänneet endokrinologien ja muidenkin lääkärien taholta usein siihen, että heitä pidetään tyhminä. Nykyään tietolähteet on kaikkien saatavissa eikä lääketieteen asioista osaaminen ole enää lääkärien yksinoikeus. Tietolähteitä osataan myös kriittisesti arvioida. Ihmiset keskustelevat näistä asioista keskenään esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Myöskään lääkärien perinteinen auktoriteettiasema on tietyllä tavalla sulamassa. Ennen lääkäri oli suunnilleen jumalasta seuraava, nykyään lääkäri on palveluammatissa oleva konsultti. Jos ei olla tyytyväisiä siihen mitä yksi neuvoo, etsitään toinen. Palkan maksaa joka tapauksessa potilas joko verojen kautta tai suoraan omasta kukkarosta. Moni sanoisi aikamoiseksi huijaukseksi sitä että heidän ongelmansa kuitataan masennuksena ja muutkin oireet lääkitään pois isolla liudalla lääkkeitä.

Joitain kokeita, joista on näille potilaille ollut apu saa kyllä Suomestakin, mutta heidän julkisen puolen lääkärinsä tai työterveyslääkärinsä eivät niitä suostu heiltä ottamaan. Pakkohan siinä on sitten yksityiselle puolelle kääntyä. Joitain kokeita ei tehdä lainkaan Suomessa ja kalliiksi eivät tule itse testit vaan niiden hinnasta suuri osa koostuu kuljetusmaksuista ulkomaille. Mm. MDD ja Nordic Laboratories saattaisi olla aika eri mieltä siitä onko heidän tarjoamansa testit luotettavia vai eivät. Enpä ihmettelisi, jos nämä firmat pistäisivät julkisuudessa tai raastuvassa Schalin-Jäntin vastuuseen väitteistään heidän tarjoamien laboratoriopalvelujen epäluotettavuudesta. MDD ja Nordic Laboratories käyttävät kuitenkin tunnettuja ja isoja laboratorioita sekä Euroopassa, että Suomessa.

Joku yksittäinen koe ei ole se, mitä tuntemani T3-hormonihoitoja määräävät lääkärit ainoastaan katselevat. Labrakokeitten viitearvojen tuijottelussa ovat kunnostautuneet ennemminkin endokrinologit. T3-hormonihoitoja tarjoavat kokonaisvaltaisesti hoitavat lääkärit toki käyttävät laboratoriokokeita, mutta katsovat aina myöskin potilasta kokonaisuutena.

En malta olla ottamatta tässä yhteydessä esille sitä, että tähän T3-hoitoja määräävien lääkärien joukkoon saattaa kuulua joku yksittäinen hutiloijakin, joka kumma kyllä ei ole menettänyt reseptinkirjoitusoikeuksiaan, vaikka ei esimerkiksi tutki riittävästi potilaitaan eikä välttämättä osaa edes antaa asianmukaisia annosteluohjeita. Näyttää siis ainakin minun silmissä pahasti siltä, että Valvira on toiminut puolueellisesti. Yhtäkään endokrinologia ei ole laitettu tilille jos he vaarantavat potilasturvallisuuden. Näin on tehnyt eräs endokrinologi mielestäni useinkin, koska määrää täysin poskettomia aloitusannoksia määrätessään eläinperäisiä kilpirauhasvalmisteita. Aloitusannos on yleensä puolikas 60mg:n tabletti, korkeintaan kokonainen. Hän on määrännyt mm. aloitusannokseksi neljä kokonaista tablettia. Vaikka potilas olisi alunperin Thyroxin-lääkiksellä, jolta vaihto tehdään, niin ei voida suoraan aloittaa näin isoilla annoksilla eläinperäistä, koska ne sisältävät T3-hormonia, johon keho on totutettava hyvin varovaisesti. Paniikissa tämän lääkärin potilaat sitten ovat kirjoitelleet vertaistukiryhmissä että ovat suunnilleen kuoleman kielissä jättiannoksellaan. Me potilaat olemme sitten vertaistuen parissa ihmisiä tämän lääkärin hoidon jäljiltä "pelastaneet" ja joutuneet neuvomaan annostuksia. Lääkkeiden annostelun pitäisi olla lääkäreiden hommaa! Miksiköhän hänestä ei ole kollegat kannelleet Valviraan?

toimittaja kysyy:
"Miltä se tuntuu, että T3-aktivistit demonisoivat endokrinologit, sanoen, että ette ymmärrä asiaa ja että olette koko jutun pahikset?"

Schalin-Jäntti vastaa:
"Sehän on propagandaa. Sitä tuottavat kai lähinnä kyseiset klinikat, jotka menettävät potilaitaan, jos asiantuntijat sanovat, että toiminta on puoskarointia, jota ei voida hyväksyä."


Aivan posketon väite. Kenenkään T3-hormonihoitoa saavan lääkäri ei ole antaneet minkäänlaista propakandaa. Heidän ei tarvitse. He hoitavat työnsä ja auttavat potilaitaan. Tämän väitteen tueksi S-J:llä ei ole minkäänlaisia todisteita. Monilla endokrinologeilla sen sijaan on yksityisvastaanottoja ja he ovat menettäneet paljonkin potilaitaan T3-hormonihoitoa tarjoaville lääkäreille. Tottakai potilaat äänestävät jaloillaan ja menevät hoitoon sinne mistä saavat apua. Se, että nk.asiantuntijat ovat haukkuneet potilaiden lääkäreitä puoskareiksi ei todellakaan ole vaikuttanut siihen menevätkö potilaat uudelleen lääkärinsä vastaanotolle. Tämä johtuu siitä että T3-hormonihoitoa potilailleen tarvittaessa kirjoittavat lääkärit ovat potilaiden silmissä todellisia asiantuntijoita, eivät tietenkään ne lääkärit, jotka heitä eivät ole pystyneet auttamaan. Potilailla on täysi oikeus mielipiteeseensä, että endokrinologit eivät ole osanneet heitä auttaa ja että he kokevat endokrinologit "pahiksiksi", koska nämä ovat haitanneet heidän elintärkeää hoitoaan tehtailemalla valituksia heidän lääkäreistään. Se, että haukkuu kollegaansa puoskariksi kertoo minusta enemmän haukkujasta itsestään kuin haukkumisen kohteesta. Kuka ottaa vakavasti sellaisen "asiantuntijan", joka nimittelee kollegoitaan julkisuudessa?

"Hoidon määrääminen on lääkärin työtä. Ilman lääkärin pätevyyttä ei ole oikeutta määrätä hormoneja. Jos henkilöä epäillään tällaisesta tai Valvira antaa varoituksen mahdollisen hypotyreoosipotilaan hoitamisesta vastoin käytäntöjä, silloin koko hivenaineklinikan toiminta voi olla vaarassa, koska siltä puuttuu reseptit kirjoittava lääkäri. Minusta he vain ajavat omaa asiaansa ja pelottelevat potilaita, joiden kanssa ovat aloittaneet T3-hoidot. He väittävät potilaille, että jos he eivät saa toimia, potilasta ei auta kukaan"

Kukaan ei ole missään väittänyt etteikö hoidon määrääminen ole lääkärin työtä. Ei tässä ole ollut yhtäkään valelääkäriä asialla reseptejä kirjoittamassa. Mistä ihmeestä S-J puhuu? Mistä hivenaineklinikasta hän puhuu? Antioksidanttiklinikoita on toki olemassa, mutta T3-hormonihoitoa määrääviä lääkäreitä toimii myös muissa yksityisissä klinikoissa. Jos T3-hormonihoitoja tarjoavat lääkärit ajaisivat omaa asiaansa, he saisivat aivan varmasti leipänsä helpommallakin. Kuka tässä yhtälössä mahtaa olla se, joka ajaa omia etujaan?

Potilaat ovat kokeneet, että nimenoman endokrinologit ja sisätautilääkärit pelottelevat heitä T3-hormonihoidon käytöstä. Joskus myös terveyskeskuslääkärit tai työterveyslääkärit. Monet on joutuneet melkoisen huonon kohtelun ja painostuksen kohteeksi jos ovat joissain muissa asioissa asioineet sellaisen lääkärin vastaanotolla, joka ei hyväksty T3-hormonihoitoa. Merkille pantavaa on, että näillä lääkäreillä on usein ollut erittäin hatarat tiedot kyseisestä hoidosta eikä minkäänlaista kliinistä kokemusta T3-hoitojen käytöstä potilastyössä. T3-hoitoja käyttäneitä myös syrjitään julkisessa terveydenhoidossa. Heitä on saatettu kieltäytyä hoitamasta, koska he käyttävät muuta lääkitystä kuin Thyroxinia. Sellaisestakin on tietoja, että koko vastaanottoaika on mennyt jankatessa kilpirauhaslääkeasiaa vaikka vastaanottokäynnin syy on joku aivan muu. Julkisilla lapsettomuusklinikoilla on kieltäydytty aloittamasta lapsettomuushoitoja jos potilaalla on käytössä T3-hormonia sisältävä lääkitys, vaikka siihen ei ole minkäänlaisia tieteellisiä perusteita etteikö näitä lääkkeitä voisi raskausaikana käyttää. Näiden lääkkeiden valmisteyhteenvedoissakaan ei mainita mitään näistä asioista. Synteettinen T3-hormoni on korkeimmassa turvallisuusluokassa USA:ssa ja tähän ryhmään vain harva lääke yltää. Se tarkoittaa, että lääke on turvallinen käyttää myös raskausaikana ja imetettäessä. Camilla Schalin-Jäntillä ei ole minkäänlaisia todisteita siitä että T3:lla hoitavat lääkärit muka väittäisivät potilaille että jos he eivät saa toimia, potilasta ei auta kukaan. Tämä on pelkkää asiatonta panettelua.

"Moni sitä saava ei voi hyvin, mutta nämä henkilöt eivät jää yksityiselle puolelle. Yksityinen puoli, homeopaattiset klinikat ja hivenaineklinikat, jotka yleensä aloittavat tällaiset hoidot, ovat kalliita. Niinpä huonosti voivat potilaat eivät jää sinne, vaan hakeutuvat kunnalliseen hoitoon. Se kuormittaa kunnallista puolta, joka rahoitetaan verovaroin"

Erittäin harva T3-hormonihoitoa saava kääntyy enää uudelleen asiassa julkiselle puolelle ellei esim. Valvira satu viemään heidän lääkäriltään reseptinkirjoitusoikeuksia. Joillain kestää kauemmin, että he taas voivat hyvin, joillain vähemmän aikaa. Moni voi Thyroxinilla huonosti tai ei saa lainkaan hoitoa eikä jää julkiselle puolelle, vaan siirtyy yksityiselle. Tottakai yksityisellä puolellä käyminen maksaa, mutta ei sinne kukaan huvikseen mene jos se apu sieltä julkiselta puolelta löytyisi. Schalin-Jäntti taitaa tässä nyt unohtaa, että usein ne ihmiset jotka sinne yksityiselle lopulta menee on kuluttanut julkisia verovaroja jo pitkään terveyskeskuksissa ja erikoissairaanhoidon piirissä ennen kun sitten saavat avun muualta. Sitten he omasta pussistaan kustantavat hoitojaan yksityisellä puolella ja kun he tulevat parempaan kuntoon, tämä säästää kunnallista puolta. Schalin-Jäntti on myös tainnnut unohtaa, että me veronmaksajat maksamme hänenkin palkkansa. Meillä on täysi oikeus hoitoomme julkisella puolella aivan kuin meillä on potilaslakien mukaan myös täysi oikeus valita itse hoitomme ja lääkärimme. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1992/19920785

Tiedän, että jotkut joiden hoito on ollut mutkikasta eikä hän ole saanut heti apua on mennyt yksityiseltä puolelta takaisin julkiselle puolelle, mutta palannut sieltä jälleen yksityiselle lääkärille, koska sitä apua ei julkiselta puolelta edellenkään saanut. Ihmiset hakee avun sieltä mistä he kokee sen parhaiten saavan ja meillä on Suomessa mahdollisuus kokeilla saada apua sekä julkiselta, että yksityiseltä puolelta. Schalin-Jäntti näyttää olevan huolissaan verovaroista. Meitä T3-hormonia hoitavat lääkärit taas puolestaa näyttävät ennemminkin kantavan huolta potilaittensa hyvinvoinnista, niinkuin tietenkin lääkärin kuuluukin.
"Lääkäritkin tekevät virheitä. Hoitokäytäntöjä on myös voitava muuttaa. Tässä keskustelussa on outoa se, että kun Valvira valvoo... Sehän valvoo lääkäreitä Suomessa ylipäänsä, mutta yhtäkkiä tutkinnan kohteet katsovatkin asiaa toiselta kantilta ja asettuvat kaiken yläpuolelle. He eivät ota kritiikkiä ja huolta vakavasti, vaan ajattelevat, että he ovat oikeassa ja Valvira väärässä. Tai että Valvira harhauttaa"

Tämä on Camilla Schalin-Jäntin ihan omaa tulkintaa. Tottakai hän katsoo asiaa tältä kantilta kun ei ole itse Valviran tutkittavana. Ei Valviraa voida pitää kritiikittä ylimpänä tuomarina tässä lääkärien kiistassa. Ei Valvira mikään kaikkivaltias ylintä tuomiovaltaa käyttävä elin ole. Kuka tässä on asettumassa kaiken yläpuolelle? Oikeusasteissahan se nyt ratkaistaan kuka tässä on ollut oikeassa ja kuka väärässä. Yhden jutun Valvira onkin jo hävinnyt tuomariäänin 3-0. "Lääkärit tekevät virheitä" Todellakin tekevät, myös endokrinologit ja moni on nyt sitä mieltä että nimenomaan heidän on muutettava hoitokäytäntöjään.

Mikä on rT3-dominanssi?

Kun ihmisellä on kilpirauhasen vajaatoiminnan oireita, mutta kilpirauhaskokeista ei löydy vastausta tai kun  kilpirauhaslääkityksestä huolimatta vaikka annosta kuinka yrittäisi muutella vajaatoimintaoireet vain sitkeästi ovat läsnä huonontaen potilaan elämänlaatua ja toimintakykyä saattaa syynä olla rT3-dominanssi. Joskus tilaa on kutsuttu myös Wilsonin syndroomaksi, mutta se on todellisuudessa vähän eri asia enkä kannata tätä termiä. Kun keholla on jossain hälytystilassa, kuten vammassa, sairaudessa, paastossa tai aliravitsemuksessa tarve vähentää aineenvaihduntaansa muodostuu enemmän epäaktiivista rT3-hormonia suhteessa aktiiviseen T3-hormoniin kuin normaalisti. Tätä tilaa kutsutaan rT3-dominanssiksi. Asiaa on tutkittu jo jonkin verran. Pubmedin tietokannasta löytyy yli 1500 linkkiä hakusanalla "rT3-hormone"

RT3-hormoni on molekyylikaavaltaan muutoin samankaltainen kuin T3-hormoni, mutta siitä on dejonaasientsyymin toimesta poistettu jodiatomi eri kohdasta kuin T3-hormonista.

Funktionaalisen lääketieteen parissa on kansainvälisesti huomattu, että rT3-hormonin runsas määrä suhteessa aktiiviseen T3-hormoniin lisää potilailla kilpirauhasen vajaatoimintaoireistoa ja jopa aiheuttaa sitä. Kasvanutta rT3-hormonin määrää voidaan havaita niin potilailta joilla on todettu primäärinen tai sekundäärinen kilpirauhasen vajaatoiminta kuin eutyreoottisilla potilailla eli niillä joilla kilpirauhashormonien tuotanto kilpirauhasesta on normaalia.

Suomen laboratorioissa ei tällä hetkellä mitata rT3-hormonia, mutta testejä saa MDD laboratoriopalvelujen ja Nordic Laboratoriesin kautta jos on hoitosuhde johonkin ravitsemusasiantuntijaan tai lääkäriin, joka käyttää näiden laboratorioiden palveluja. Kun tämän kokeen sisällyttää tutkimuksiin, saadaan usein tärkeää tietoa potilaan tilasta ja myös rT3-hormonin ja vapaan T3-hormonin (T3v tai FT3) välistä suhdetta tarkastelemalla ja yhdistämällä tämä tieto potilaan vointiin voidaan melko hyvin päätellä tarvitseeko tehdä lääkitysmuutoksia tai aloittaa kilpirauhaslääkitys.

Kun rT3-dominanssi ollaan havaittu on monia lähestymistapoja hoitaa tilannetta. On hyvin tärkeää selvittää mikä on rT3-dominanssin aiheuttajana. Usein taustalta paljastuu useitakin elimistön epätasapainotiloja. Kyse voi olla mm. Thyroxinin pitkäaikaisesta käytöstä, lisämunuaiskuoren hormonierityksen ongelmasta, joka on osittaisenakin hyvin yleinen tila nykyihmisellä, homealtistuksesta, raskasmetallialtistuksesta, ympäristön toksiineista, mistä tahansa pitkään jatkuneesta ja liiallisesta stressistä, on se sitten henkistä, psyykkistä tai psykofyysistä, liian matalaenergisistä ruokavalioista, varsinkin jos siihen yhdistyy aktiivista liikuntaa, ketoosiruokavaliosta, suolisto-ongelmista ja sitä kautta myös ravintopuutoksista, kroonisesta raudanpuutoksesta, ruokayliherkkyyksistä, myös sellaisista jotka eivät näy allergiakokeissa. Listaa voisi jatkaa pitkään.

Joskus pärjätään ilman lääkitystä puuttumalla rT3-dominanssin aiheuttajien syihin. Toisinaan tarvitaan lääkitystä tai lääkitysmuutosta. Lievemmissä rT3-dominanssin tiloissa kun lääkitystä tarvitaan voidaan käyttää yhdistelmähoitoa, joka sisältää sekä T4-hormonia, että T3-hormonia. Tämä voidaan toteuttaa eläinperäisillä valmisteilla, joiden kauppanimiä Suomessa ovat Thyroid ja Armour Thyroid tai synteettisen T4-hormonin ja synteettisen T3-hormonin yhdistelmällä. T4-hormonin kauppanimenä Suomessa on Thyroxin ja T3-hormonin Liothyronin ja Thybon. Kaikki muut kilpirauhashormonivalmisteet kuin Thyroxin ovat Suomessa erityisluvallisia eli niitä saadakseen tarvitaan lääkäriltä reseptin lisäksi erityislupahakemus, joka Apteekista lähetetään Fimeaan. Lupakäsittely on maksullinen ja käsittely luvataan kahdessa viikossa, mutta lisämaksusta käsittelyä voidaan nopeuttaa ja lääkkeet tulevat apteekkiin muutamassa päivässä. Jos lääkkeet tilataan ETA-alueelta kansainvälisestä apteekista, erityislupamenettelyä ei tarvita.

Vakavammissa rT3-dominanssitiloissa tarvitaan T3-monoterapiaa, jos potilaan keholla vain on edellytyksiä ottaa tämä hoitomuoto vastaan. Hoito perustuu siihen, että T4-hormoni saadaan minimoitua kehosta, koska se on lähtohormoni, josta rT3-hormonia valmistetaan. Kun sitä ei enää juurikaan ole kehossa, minimoituu rT3-hormonin tuotantokin. Ihminen toimii ilman T4-hormoniakin, koska nimenomaan T3-hormoni on aktiivinen solutasolla toimiva hormoni. Hoito aloitetaan vähitellen annosta kasvattamalla ja kun kehossa on riittävästi T3-hormonia, myös TSH:n tuotanto aivolisäkkeestä lakkaa jolloin tämä hormoni ei ole enää käskyttämässä kilpirauhasta valmistamaan T4-hormonia, mikäli toimivaa kilpirauhaskudosta on vielä jäljellä. Sekä T4-hormonilla, että rT3-hormonilla on pitkä puoliintumisaika, joten kestää useita viikkoja, keskimäärin kolmisen kuukautta T3-monoterapian aloittamisesta kunnes rT3-hormoni on jotakuinkin eliminoitu. Tänä aikana vajaatoimintaoireisto lievittyy ellei ole läsnä vielä muita ongelmia, jotka estävät T3-hormonia toimimasta solutasolla. Monet potilaat kokevat kehossaan melko äkillisesti liikatoimintaoireita siinä vaiheessa kun rT3-hormonin määrä on minimoitunut. Tätä tilaa kutsutaan clearanceksi (suomeksi puhdistuminen) ja silloin lääkitystä saattaa olla tarpeen vähentää ainakin tilapäisesti ja hakea vähitellen sopiva uusi ylläpitoannostus. Kaikki eivät kuitenkaan koe tunnista clearancea olossaan.

Monoterapiaa käytetään useinmiten joitakin kuukausia ja jos on aihetta olettaa että rT3-dominanssin syyt on saatu eliminoitua voidaan kokeilla ottaa lääkitykseen mukaan jälleen vähitellen T4-hormonia joko eläinperäisen valmisteen tai synteettisen T4-hormonin, Thyroxinin muodossa. Joskus elimistö pystyy taas hyödyntämään T4-hormonia, toisinaan palataan T3-monoterapialle. Osa jää tälle hoitomuodolle pysyvästi jos toistuvista yrityksistä ja kokonaisvaltaisesta hoidosta huolimatta T4-hormonihoitoa ei saada onnistuneesti yhdistettyä hoitoon. Monilla toimii myös ylläpitohoitona vain pienen T4-hormonimäärän lisääminen T3-hormonihoidon lisäksi. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi 25µg:n Thyroxin-tablettia per päivä tai yksi 60mg:n eläinperäinen valmiste ja tähän lisätään riittävästi synteettistä T3-hormonia, jotta vajaatoimintaoireisto pysyy poissa. RT3-dominanssi ei ole ainoa peruste T3-monoterapialle, vaan jotkut potilaat näyttävät tarvitsevan sen jostain muustakin melko tuntemattomasta syystä. Joka tapauksessa osa potilaista ei voi hyvin millään muulla kilpirauhashormonihoidolla kuin T3-monoterapialla. Presidentti Kennedy käytti T3-monoterapiaa onnistuneesti koko presidenttikautensa ajan 60-luvulla. "Recovering with T3"-kirjan kirjoittaja brittiläinen Paul Robinson on myös onnistuneesti elänyt T3-monoterapialla jo parisenkymmentä vuotta.

Kaikilla ei voida käyttää T3-monoterapiaa ja heidän kohdallaan toipuminen rT3-dominanssista voi olla verrattain hidasta. Tietyt sydänviat voivat olla este T3-monoterapialle. Hoito on onnistunut kehnosti usein myös jotakin kroonista infektiota, kuten borrelioosia sairastavalla ja ongelmia on myös monilla joilla on tietynlainen lääkitys, kuten psyyke- tai masennuslääkitys tai isoannoksinen kortisonhoito. Lisäksi hoito toimii huonosti tai se joudutaan keskeyttämään henkilöillä, joilla on esimerkiksi hoitamaton lisämunuaiskuoren hormonien erittymisen häiriö johon saattaa liittyä liiallista kortisolineritystä, kortisolinerittymisen vuorokausikäyrän heittelehtimistä tai liian matalia kortisolitasoja. Lisämunuaisasiat tulisi tutkia ja hoitaa aina ennen minkä tahansa T3-hormonia sisältävän hoidon aloittamista huolellisesti käyttämällä diagnostisena keinona ainakin lisämunuaisen toiminnan analyysiä, eli ASI-testiä, jossa kortisolitasot määritetään vähintään neljästä päivän mittaan otetusta sylkinäytteestä. Jos T3-hormonia sisältävä hoito aloitetaan henkilölle, jolla on lisämunuaiskuoren hormonien toiminnassa ja sitä kautta myös noiden hormonien erittymistä säätelevissä hypotalamuksen ja aivolisäkkeen hormonitoiminnassa häiriöitä saattaa T3-hormonihoito huonontaa tilannetta entisestään eikä hoito useinkaan etene koska potilaan olo huononee. Lisämunuaisfunktiota voidaan normalisoida tarkasti kohdennetuin ravintolisin, yrtein ja tarvittaessa korvaamalla puutteellinen hormonieritys fysiologisella annostuksella kortisonia, kauppanimiä mm. Hydrocortison tai Prednisolon. Joskus tarvitsee korjata myös puutteelliset suolahormoni aldosteronin tasot fludrokortison-hoidolla, kauppanimellä Florinef. Usein kilpirauhaslääkitys alkaa toimia välittömästi kun kortison-hoito aloitetaan jos potilaalla on ollut puutetta kortisolista. Tämän vuoksi jos lääkityksessä on runsaasti T3-hormonia ja kortisonhoito aloitetaan tässä vaiheessa, tulee lääkitystä laskea reilustikin ennen kortisonin aloittamista, jotta vältytään kenties vakaviltakin liikatoimintaoireilta. Kortisonhoitojen sijasta voidaan usein toteuttaa Circadian T3-menetelmä, joka on huomattavasti parempi vaihtoehto kortisonhoidolle jos se toteutetaan oikein ja jos sen toimimiselle on edellytyksiä.

Merkittäviä ongelmia hoidossa voivat aiheuttaa myös B12-vitamiinin puute, jonka takana voi olla mm. mahahapon erittymisen häiriö tai sisäisen tekijän puute, kasvissyönti tai puutteellinen ravitsemus. Myös sukuhormonien häiriöt vaikuttavat kilpirauhashormonitasapainoon, samoin kuin tietyt lääkitykset. Alhaiset rautatasot ovat erittäin yleinen ongelma rT3-dominanssipotilaalla. Tarvitaan perusteellista tutkimusta jotta tämä ongelma varmasti jää haaviin. Pelkkä hemoglobiinin tai ferritiinin mittaaminen yksistään ei anna luotettavaa tietoa, vaan tarvitaan muitakin kokeita, kuten transferriinin saturaation mittaus, joka sisältää myös seerumin raudan ja transferriinireseptorien mittaus. Ei myöskään riitä, että rauta-arvot ovat viitteissä, vaan T3-hormonia sisältävää hoitoa varten tarvitaan hyvät rautatasot. T3-hormoni lisää kudoksissa hapenkulutusta ja rautaa tarvitaan monen entsyymin toimintaan ja sen lisäksi punasolujen hemoglobiiniproteiiniin, jossa happi elimistöön kulkee. Alhaiset rautatasot yhdistettynä T3-hormonihoitoon saavat usein aikaan oireiston joka sisältää kohonnutta sykettä ja korostaa kaikkia anemialle tyypillisiä oireita muutoinkin. Hoitamattomat verensokeriongelmat voivat olla myös huono yhdistelmä T3-hoidon kanssa.

T3-monoterapia ei ole välttämättä mikään oikotie onneen, mutta oikein toteutettuna saattaa vaikuttaa ihmisen elämänlaatuun merkittävästi ja nopeuttaa tervehtymistä, mahdollistaa ns. normaalin elämän. Se tulee kuitenkin valita ja ajoittaa huolellisesti. Hyvin usein hoidossa syntyy ongelmia jos potilasta ei ole tutkittu tarpeeksi ennen hoidon aloittamista ja jos erinäisiä epätasapainotiloja ei korjata ennakkoon tai jos niiden hoitoa ei aloiteta yhtäaikaisesti T3-hormonihoidon kanssa, on sitten kyse T3-monoterapiasta tai yhdistelmähoidosta. Joskus merkittävää olon kohentumista rT3-dominanssipotilaalla saadaan aikaiseksi jo esimerkiksi lisämunuaisongelman, verensokeriongelman, raudanpuutoksen. b12-vitamiinipuutoksen, suolisto- tai ruoansulatusongelman hoitamisella tai stressin minimoimisella eikä lääkitystä välttämättä tarvita. Tulee kuitenkin käyttää tilannekohtaista harkintaa, milloin lääkitys tosiaan näyttää olevan tarpeen ja milloin ei. Elämäntilannekin tulee huomioida.

Ennen T3-hormonia sisältävän hoidon aloittamista tulisi tutkia vähintään kortisolitasot ASI-testillä (adrenal stress index), joka koostuu neljä kertaa päivässä otettavasta sylkinäytteestä. Peruslaboratoriotutkimuksiin kuuluvat veri- ja virtsatestit eivät yleensä anna riittävän tarkkaa tietoa ja on huomioitava, että viiterajat ovat näidenkin tutkimusten kohdalla hyvin laajat. Myös rautatasojen huolellinen tutkiminen ja B12-vitamiiniarvojen testaus ovat hyvin tärkeät kokeet ennen T3-hormonihoidon aloittamista. Tulee myös huomioida suoliston kunto, sillä ravintoaineet imeytyvät heikosti epätasapainossa olevasta suolistosta ja sieltä voi myös päästä imeytymään sellaista kehoon jota ei sinne kuuluisi imeytyä. Kaikki tämä vaikuttaa myös hormonitoimintaan.

RT3-dominanssi on pohjimmiltaan kehon terve reaktio johonkin tilaan jossa se kokee tarpeelliseksi alentaa aineenvaihduntaa. Korkeita rT3-hormonimääriä on mitattu mm. kuolevilta, palovammapotilailta, juuri leikatuilta potilailta ja monissa vakavissa kudosvaurioissa ja muissa vakavissa sairauksissa. Ilman tätä suojamekanismia keho voisi polttaa itsensä loppuun yrittäessään sekä ylläpitää normaalia perusaineenvaihdunta, että keskittyessään toipumiseen. Jossain kroonistuneissa tilanteissa kuitenkin T3-monoterapiaa voidaan käyttää katalyyttinä purkamaan pitkittynyt rT3-dominanssi kunhan vain muistetaan myös etsiä ja korjata mahdolliset rT3-dominanssin aiheuttajat. Myös geneettinen alttius vaikuttaa asiaan. Kaikille ei kehity kroonista elämää haittaavaa rT3-dominanssia niissä olosuhteissa missä se toisille kehittyy.

RT3-dominanssista liikkuu myös virheellistä tieto kuten se, että rT3-hormoni tukkisi kilpirauhashormonireseptorit ja siksi T3:n toiminta soluissa estyisi. Näin ei kuitenkaan asianlaita ole vaan asia on monimutkaisempi. Kilpirauhashormonien kataboliassa eli hajoamisessa vaikuttavat tietyt entsyymit, dejodinaasientsyymit. Näitä entsyymejä on erilaisia. Yksi ottaa pois jodiatomin sellaisesta kohtaa T4-hormonia että syntyy aktiivinen T3-hormoni. Numero T-kirjaimen perässä kertoo siitä montako jodiatomia kilpirauhashormonimolekyylissä on. Toinen entsyymi ottaa pois jodiatomin eri kohdasta kilpirauhashormonimolekyyliä ja syntyy rT3-hormoni, jolla ei ole aineenvaihduntaa kiihdyttävää vaikutusta soluissa. Tämä sama entsyymi muuntaa myös T3-hormonista T2-hormonia, jolla on sitten taas ihan eri tehtävät kehossa kuin T3-hormonilla. Niinpä runsas rT3-hormonin esiintyminen on myös epäsuora merkki runsaasta sellaisen dejodinaasientsyymin toiminnasta joka sekä lisää rT3-hormonin määrä, että vähentää T3-hormonin määrää solutasolla riippumatta siitä onko sitä veressä vähän vai tarpeeksi. Meillä ei ole ainakaan kaupallisesti saatavilla koetta joka mittaa dejodinaasientsyymejä, joten siksi rT3-hormonin mittaus on tällä hetkellä tarkin keino mitata kudostason kilpirauhashormonien aktiivisuutta, joskin siihen vaikuttaa myös mm. inflammaatio, sillä tulehdussytokiinit häiritsevät T3-hormonien toimintaa soluissa.