Aivosumuiset zombiet vallanneet kadut ja liikenteen

Siitä lähtien kun olen saanut itseäni parempaan kuntoon, minua on arjessa usein himppasen ärsyttänyt kun kadut ja kauppojen käytävät tukkiutuvat hitaista ja toisten edessä tupeksivista ihmisistä, jotka eivät näytä ottavan lainkaan huomioon muita ihmisiä. Kaikki heistä eivät ole vanhuksia, joiden huomiokyky on ymmärrettävästikin jo heikentynyt. Kaikki eivät ole myöskään vain itsekeskeisiä ja huonosti kasvatettuja minä ensin-tyyppejä. Osa heistä, pelottavan suuri osa heistä on aivosumuisia zombeja, joiden aivotoiminta on alkanut ennnenaikaisesti rappeutua monestakin eri syystä.

Minun laatimani lista ei tietenkään ole täysin kattava, mutta tässä muutamia ajatelmia jota nykyään melkoisesti aikaisempaa nopeammat ja kirkkaammat aivoni hyödyksenne tänä marraskuun lopun aurinkoisena pakkaspäivänä on teille, rakkaat lukijani tuottaneet.

Pidätän oikeuden nimitellä ihmisiä aivosumuiseksi zombieiksi, koska olen itse toipunut sellainen.

Aivosumua aiheuttavia tekijöitä:

1. Virheravitsemus ja ravintopuutokset

Se käy todella helposti ja on todella yleistä, melkeimpä sääntö kuin poikkeus että emme saa ravinnosta sitä kaikkea mitä normaali aivotoimintamme kaipaisi. Toki ravitsemuksemme on vain niin hyvä kuin sen heikoin lenkki, kärjistetysti sanoen, mutta miettikääpä käsi sydämmellä nyt sitä mitä syötte: Paljonko menee kaikkia epämääräisiä muunneltuja rasvoja ja piilorasvoja, paljonko menee sokeria, valkojauhotuotteita, lisäainemönjiä, limppaa, alkoa, valmisruokia ja kuinka paljon menee puolestaan esim. terveellisiä prosessoimattomia rasvoja (jep, muutakin kuin sitä Suomessa ylistettyä rypsiöljyä, margariineja nyt ei mitekään voida laskea terveystuotteiksi), tuoreita kasviksia, marjoja, hedelmiä, hyviä proteiinilähteitä sekä eläinperäisinä, että kasviperäisinä. Miten suuren osan kasvikset, entä tuoreet kasvikset täyttävät päivittäiset annoksesi? Meneekö puolet tai yli puolet?

Moni tietää perusasiat terveellisestä ruokavaliosta, mutta kiire, väsymys, arki, tottumus, elämän paineet, suru, murhe, masennus ja sen kaltaiset asiat pitävät meitä vankina emmekä välttämättä vapauta itseämme nauttimaan terveellisestä ravinnosta ja terveydestä ylipäätään. Asiaa ei myöskään auta jos emme uskalla itse ottaa selvää ja katsoa virallisterveellisen totuuden ulkopuolelle. Voi olla pelottavaa huomata että kaikki mikä on virallista, ei olekaan välttämättä totta ja hyvää eikä minun parhaakseni. Usein jos meinaa syödä siten mikä on juuri itselle hyväksi, on myös oltava rohkea. Siitä kaikki ravitsemusalan ihmiset ovat yleisesti joka tapauksessa samaa mieltä että liika sokeri on pahasta.

2. Stressi

Pitäisiköhän tämä olla kuitekin ykkösenä, mene ja tiedä. Stressi on joka tapauksessa merkittävä koko kroppaamme ja mieltämme tuhoava asia. Kirjoitin stressin vaikutuksesta meihin hiljattain FB-profiilissani. Kirjoitus on julkinen, mutta hyvin vapaalla kädellä kirjoitettu. Jos haluat käydä lukemassa sen, tässä on linkki: https://www.facebook.com/photo.php?fbid=10210491215049384&set=a.1236691630155.36433.1015149177&type=3&theater

Stressi kuluttaa kehosta ravintoaineita, joten stressin alaisena ravintoaineiden tarve on suurentuut. Pitkäaikainen stressi, jos ei huomioida tätä lisääntynyttä ravintoaineiden tarvetta, haittaa aivotoimintaamme monella tavalla: kognitiiviset kykymme saavat osumaa. Pitkäaikaisesti stressaantunut ja rasittunut huomaa usein seuraavia ongelmia tai ainakin hänen läheisensä voivat ne huomata: keskittymis- ja oppimisvaikeudet, vaikeudet loogiseen ajatteluun, vaikeudet hillitä impusseja ja tunnereaktioita ja säädellä niitä, muistin pätkiminen yms. On tärkeää muistaa että stressi ei ole vain kiirettä, tekemättömiä töitä tai arjen tai elämäntilanteen tuomia henkisiä paineita. Kroonista stressiä on kaikenlainen pitkäaikainen rasitus, joka kohdistuu kehoomme ja mieleemme.

3. Uniongelmat

Uniongelmia tässä kansakunnassa piisaa. Joistakuista tuntuu, että vuorokaudessa ei riitä tunnit kaikkeen siihen mitä heidän pitäisi mielestään kyetä tekemään tai sitten he ovat vain elämälle liian ahnaita eikä heille tunnu mikään riittävän muutenkaan. Aina enemmän, korkeammalle, paremmin. Levolle jää silloin liian vähän aikaa.

Uniongelmia tulee myös pikkulapsiperheissä. Perheissä pitäisi mahdollisuuksien mukaan jakaa valvomisvuoroja. Myös työssäkäyvän vanhemman pitää valvoa, sillä mitäs teet sitten kun kotona oleva vanhempi sippaa niin kunnolla, ettei pysty enää huolehtimaan jälkikasvustanne? Perheet tarvitsevat apua ja tukea myös muilta. Etsikää tilaisuuksia auttaa väsyneitä vanhempia!

Sairaudet ja kipu valvottavat myös, samoin se jos olosuhteet ennen nukkumaan menoa eivät ole otolliset unen tulolle. Lapset ja teini-ikäiset eivät saisi räplätä kännykkää tai kyhjöttää tietokoneen ääressä liian myöhään. Puututteko aikuiset tähän ja luotteko sääntöjä? Vahditteko, että niitä noudatetaan? Jos lapsi on koulussa liian vähäisten unien takia joka päivä kuin nukkuneen rukous, tilanteeseen pitää puuttua tai olisi pitänyt puuttua jo ajat sitten. On kysymys lapsen kehityksestä, terveydestä ja tulevaisuudesta.

Olen kirjoittanut uniongelmien lääkkeettömistä hoidoista blogiini aikaisemmin: http://jalkeilla.blogspot.fi/2015/09/unettomuuden-laakkeettomia-hoitokeinoja.html

Univaje voi vastata humalatilaa. Aina uniongelmiin ei pysty itse vaikuttamaan tai ne eivät ratkea nopeasti. Univajeiset ihmiset lähtevät kuitenkin ikäänkuin humalassa usein rattiin ja kaduille toikkaroimaan, koska no, ihmisten täytyy päästä töihin, hoitamaan asioitaan, kouluun, tapaamaan toisiaan yms. Välillä ihmettelen tosissani, miten voi olla mahdollista että liikenteessä on niinkin pienet onnettomuustilastot kuin meillä Suomessa tällä hetkellä on. Silti liikenteessä kuolee ja vammautuu ihmisiä. Univaje varmasti on osallisena moneen onnettomuuteen, ei pelkästään ajattelemattomuus, puhdas vahinko tai vaikkapa alkoholi.

Tehkää ihmiset parhaanne, että saisitte nukuttua riittävästi ja riittävän laadukkaasti! Pitkäaikainen huonosti nukkuminen ja univaje heikentävät kognitiivisia toimintoja

Liikenneturva-sivuston tilastotietoa liikenneonnettomuuksista: https://www.liikenneturva.fi/fi/tagit/tilastot

Kahvikaan ei aina oikeassa elämässä pelasta tilannetta. Et välttämättä ole mitenkään fiksuimmillasi kahvilla itsesi doupattua. Kahvilla ei kannata paikata univajetta. Se on ns. varastettua puhtia ja kostautuu kyllä kenties yhä pahenevana uupuneisuutena ja ylivirittyneisyytenä sekä uniongelmien kasautumisena. Lisäksi kofeiinin hajoamisessa elimistössä on geneettistä vaihtelua ihmisyksilöstä toiseen. Jos kofeiini metaboloituu hitaasti, se voi kumuloitua iltaan, jolloin voi olla entistä vaikeampi saada unta. Jotkut näkevät parhaaksi välttää kahvia kokonaan, toiset ovat huomanneet hyötyvänsä siitä että rajoittavat kahvin juonnin pieniin määriin eivätkä juo sitä enää iltapäivän jälkeen. Jotkut juovat yhden pienen kupin hyvälaatuista luomukahvia vain aamuisin.


http://www.caffeineinformer.com/caffeine-sensitivity4. Huono ruoansulatus

Tämä tekijä liittyy läheisesti krooniseen stressiin, sillä se on merkittävin syy heikentyneeseen ruoansulatukseen. Myös iän karttuminen heikentää ruoansulatusta, samoin jotkin lääkkeet, etupäässä vatsansuojalääkkeet, joita määrätään pitkäaikaiseksikin hoidoiksi vaikka tiedetään että niiden käyttö johtaa vakaviinkin ravintoainepuutoksiin. Syynä on usein se, että lääkärit eivät tunne muitakaan tapoja hoitaa liikahappoisuudeksi diagnosoimiaan tiloja ja mahalaukun ja pohjukaissuolen ongelmia.

Miksi siis ruoan pitää sulaa ja miten se liittyy kognitiivisiin kykyihimme? Ruoan pitää sulaa eli pilkkoutua riittävän pieniksi partikkeleiksi, jotta elimistö pystyy ottamaan ne vastaan suolistosta niiden normaaleja imeytymisreittejä pitkin. Tätä imeytymistä ei siis tapahdu jos ruoansulatusentsyymeistä on pulaa ja jäämme vajaaksi monista aivotoiminnoillemme tärkeistä ravintoaineista kuten rasvahapot, fosfolipidit, aminohapot, B12-vitamiini ja muut vitamiinit ja hivenaineet. Vajausta saattaa jäädä vaikka käyttäisimme laadukkaita ravintolisiä, jos ne eivät imeydy.

Ruoansulatuksesta tulee siis huolehtia aivan ensimmäisenä kun aletaan korjaamaan ravintopuutoksia. Tärkeänä tässä on huomioida ja pyrkiä mahdollisuuksien mukaan hoitamaan kaikkia mahdollisia stressitiloja ja stressin jälkitiloja sekä kehollisesti että mentaalisesti. Lisäksi ruoansulatusta voidaan tukea räätälöidyllä ruokavaliolla ja käyttämällä apuna ruoansulatusentsyymivalmisteita. Kaisa Jaakkola on kirjoittanut erinomaisen postauksen blogiinsa suolahappolisän kokeilemisesta ja käyttämisessä proteiinien pilkkoutumisen apuna: http://kaisajaakkola.com/2012/02/vatsahappotesti/

Heikentynyt ruoansulatus aiheuttaa mm. röyhtäilyä, närästelyä, ilmavaivoja ja ylävatsaturvotuksia eikä aiheuta vain ravintopuutoksia vaan puutteellisesti sulanut ruokamassa myös ärsyttää suolistoa aiheuttaen monenmoista ongelmaa heijastuen muuallekin kehoon kun vain mahasuolikanavaan. Toimiva ruoansulatus on siis erittäin tärkeää! Jos ruoansulatuksessa tai suolistossa on ongelmaa, ne ovat laadultaan usein sellaisia että väsyttävät ihmisiä ja saavat heidän aivonsa käymään hitailla ja epäjärjestyksessä.

5. Aivojen treenaamattomuus

Mietiskele, millä osa-alueella sinun aivoihin liittyvät asiat tarvitsisivat eniten kohennusta? Muisti, tasapaino, oppiminen, pulmien ratkominen, kokonaisuuksien hahmottaminen? Mieti sitten, toimitko elämässäsi sillä tavalla, että nuo ominaisuudet pääsevät kehittymään? Vaikka alkaisit saada ravintoa aivoillesi ravitsemuksellisessa mielessä, aivoja täytyy treenata, jotta yhteydet hermosolujen välillä vahvistuisivat ja kehittyisit ja vahvistuisit kogniiivisesti. Keinoja voi olla vaikka minkälaisia:

-Lainaa kirjastosta matematiikan oppikirjoja ja aloita tehtävien harjoitteleminen siltä tasolta jolta selviydyt ja etene siitä vähitellen vaativimpii tehtäviin

-Lue erilaisia kirjoja ja opiskele. Haasta itsesi!

-Askartele, neulo, tee jotain vaativaa käsilläsi. Tämä on kuin "hieroisi" aivoja.

-Liiku monipuolisesti ja harjoittele tasapainoa ja ketteryyttä. Tämäkin on ikäänkuin "aivohierontaa"

-Älä sorru yksioikoiseen ajatteluun. Mieti miten muuten jostakin asiasta voisi ajatella kuin miten olet tottunut ajattelemaan. Jos joku on toista mieltä, koita ymmärtää miksi hän on toista mieltä ja miten hän on päätynyt mielipiteeseensä.

-Harjoittele muistamaan asioita, myös ilman muistilappuja, kalenterimerkintöjä ja kännykän muistutuksia. Harjoittele muistamaan lyhyt- ja pitkäaikaisia muistettavia asioita ja myöskin opettele jotakin ulkoa. Muistipelejäkin voi pelata. Kenen kanssa haluaisit pelata?

-Harjoittele syvään ja rauhallisesti hengittämistä, laula, kuuntele kaunista musiikkia monipuolisesti. Parasta mahdollista "aivohierontaa" ja hermoston tasapainottamista.

Huomasitko, että jotkut ideat tuntuivat sellaisilta, jotka eivät yhtään ole mukavuusalueellasi? Todennäköisesti juuri ne ovat niitä asioita joita todella tarvitset treenataksesi aivojasi. Tsemppiä nyt vaan ja mieti millä palkitset itsesi kun olet onnistunut kunnialla sukeltamaan omalle epämukavuusalueellesi.

6. Erinäiset aineet ja myrkyt

Elämme ennennäkemätöntä maailmanlaajuista ihmiskoetta, jossa erilaiset kemikaalit ja myrkyt kuormittavat meitä perimän, ilman, veden, ruoan ja ihon kautta. Suussamme oleva amalgaami on terveysviranomasten mielestä ihan ok suussa, mutta muuttuu ongelmajätteeksi kun paikka poistetaan tai kun ihminen tuhkataan hänen kuoltua.

Harvat tietävät mitä kaikkea rokotteiden kautta saamme suoraan verenkiertoon, samoin mitä kaikkea saamme lääkkeistä varsinkin yhteisvaikutuksena muiden kehoomme tulleiden aineiden kanssa. Lisäksi ovat vielä päihteet. Meininki tuntuu välillä melko darwinistiselta: Se joka on fiksuin, valppain, rohkein, rehellisin ja etuoikeutetuin, voi onnistua välttämään eniten em. aineiden kuormitusta, mutta kaikki me jollakin tavalla altistumme. Mm. raskasmetallit vaikuttavat voimakkaasti aivotoimintaan.

Voimme kuitenkin tehdä omia valintojamme mm. käyttämällä mahdollisimman myrkyttömiä pesuaineita, luononkosmetiikkaa, suosimalla luomuruokaa, pidättäytymällä päihteistä (paitsi tässä tarvitsevat addiktoituneet usein apua kunhan ensin halu toipua lähtee riittävästi itsestä ja usein kun on käynyt jo riittävän pohjalla), huolehtimalla riittävistä ravintoaineiden saannista. Mm. monet hivenaineet auttavat "syrjäyttämään" mm. raskasmetalleja ja maksan toiminnan tukeminen eri ravintoainein ja ravintolisin voi auttaa kehoa puhdistumaan toksiineista. Joskus auttaa jo paljon kun saa amalgaamit ammattitaitoisen biohammaslääkärin johdolla poistettua tai kun pääsee vapaaksi ympäristöaltisteesta kuten rakennuksesta, jossa on sisäilmaongelma tai paikasta jossa on liian kova elektromagneettinen säteily.

7. Kilpirauhasen vajaatoiminta

Jep. Hoitamaton tai puutteellisesti hoidettu kilpirauhasen vajaatoiminta todellakin hidastaa ihmisten ajattelukykyä, joskin jollain voi esiintyä myös ajatusten levottomuutta. Aivot tarvitsevat aktiivista kilpirauhashormonia ja kun sitä puuttuu niin tottakai kognitiiviset toiminnot heikkenevät.

8. Muut sairaudentilat

On monenlaisia aivosairauksia jotka vaikuttavat aivotoimintaan. Lisäksi mm.  krooninen väsymysoireyhtymä, sähköherkkyys, monikemikaaliherkkyys ja altistuminen huonolle sisäilmalle. Eihän tuomita, jos ei tiedetä? 



Ravintolisiä

Ihmisten "zombiemaisuus" ja aivosumu johtuu jokaisen kohdalla yksilöllisistä syistä ja on usein monen tekijän summa. Niinpä ei voi olettaa että vain ottamalla tiettyjä ravintolisiä koko ongelma ratkeaisi. Tässä kuitenkin muutamia, mistä voi olla hyötyä osana kokonaisvaltaista hoitoa:

1. B12-vitamiini, tärkeä mm. energiatasoille ja hermoston, myös aivojen toiminnalle. Kun ruoassa on eläinperäistä proteiinia, ei tämän vitamiinin saanti ole dietaarisesti yleensä ongelma. Vegaanit tuppaavat kuitenkin tarvitsemaan B12-vitamiinia ravintolisänä. Vakavaakin puutosta syntyy jos henkilöllä on atrofinen gastriitti, jolloin hän saa vitamiinia säännöllisesti pistoksina. Puutetta syntyy myös mahansuojalääkkeiden eli protonipumpun estäjien (PPI, proton pump inhibitor) pitkäaikaisesta käytöstä ja stressin seurauksena heikenneestä suolahapon tuotannosta. B12-vitamiinia voidaan mitata laboratoriokokein. Huomioitavaa on kuitenkin, että viitearvot eivät aina tarkoita samaa kuin tavoitearvot. Joskus B12-vitamiinitasot ovat korkeat vaikka oireita sen puutoksesta olisikin. Tämä saattaa johtua muiden B-vitamiinien, kuten folaatin (B9) tai pyridoksiinin (B6) puutoksista.

B12-vitamiinia on useaa muotoa, josta syanokobalamiini on kenties halvin, mutta heikoimmin elimistössä toimiva. On suuria geneettisiä eroja miten eri ihmisillä B-vitamiinit yleensä toimivat kehossa. Moni tarvitsee ne ravintolisistään aktiivisina. Näitä muotoja ovat metyylikobalamiini ja adenosyylikobalamiini, josta viimemainittu vaikuttaa nimenomaan solujen mitokondrioissa energianmuodostuksessa. Lisäksi on vielä hydroksokobalamiinia, jossa muodossa B12 on pistoksina saatavissa valmisteissa. Myös ne, jotka geneettisistä syistä eivät siedä metyylikobalamiinia vaan saavat siitä esim. ahdistuneisuutta tai levottomuutta tilaavat hydroksokobalamiinia ulkomailta. Tietääkseni sitä ei saa Suomesta.

2. Aminohapot. Melkoinen osa rakenteistamme on proteiinia. Proteiini puolestaan koostuu pienistä yksiköistä, aminohapoista. Aminohappoja tarvitaan myös mm. kuljetusproteiinien, entsyymien ja tiettyjen hormonien rakenteissa. Sen lisäksi, että aminohappoja on aivojen ja hermoston rakenteissa, niitä tarvitaan myös hermovälittäjäaineiden rakenteissa. Hermovälittäjäaineet ovat keskeisen tärkeässä roolissa aivojen ja hermoston toiminnassa. Jos emme saa tarpeeksi proteiinia ja riittävän monipuolisista lähteistä, ajanoloon kehittyy puutos aminohapoista. Jos ravinto koostuu vain kasviperäisestä ruoasta, pitää olla erityisen tarkka että saa kasviproteiinia riittävästi ja riittävän monipuolisista lähteistä, kuten viljat, pähkinät, siemenet ja palkokasvit. Ongelmaksi voi muodostua se, jos vegaanin suolisto ei siedä kaikkia kasviproteiinityyppejä.

Jos aminohapoista syystä tai toisesta on pulaa, niitä voi ottaa myös ravintolisinä. Aminohappotasot voidaan mitata esim. verikokeesta. Tuloksista voidaan päätellä monenlaista siitä mitä kehossa on meneillään ja mitä siltä puuttuu. Tarvittaessa puuttuvia aminohappotasoja voidaa korvata vapaina ravintolisinä ainakin aluksi, mutta mikäli vain mahdollista, on hyvä pyrkiä tehostamaan ruoansulatusta (suolahappovalmisteet, ruoansulatusentsyymivalmisteet) ja varmistamaan riittävä proteiininsaanti. Jotkin sairaudentilat aiheuttavat proteiinihukkaa, jote jos terveys on selvästi heikentynyt, käänny myös lääkärin puoleen, jotta voidaan tutkia ja poissulkea vakavampia tiloja.

3. Rasvahapot. Aivojen kuivapainosta 60% on rasvaa. Siis me todella tarvitsemme rasvaa ruokavaliosta, mutta ei ole ihan sama millaista rasvaa saamme. Monilla on puutetta omega 3-sarjan rasvahapoista, joita saa pääasiallisesti rasvaisista kaloista, mutta myös esim. pellavansiemenöljystä. Aivoille keskeistä sen rakenteissa on DHA eli dokosaheksaiinihappo, mutta monilla yksilöillä kasviperäiset omega 3-rasvahapot muuntuvat heikosti DHA:ksi. Myöe EPA eli eikosapentaiinihappo on tärkeää kognitiivisille toiminnoille, koska siitä muodostuu tulehdusta vähentäviä kudoshormoneja. Vääränlainen ruoka, infektiot, stressi ja ravintoaineidn puute lisää inflammaatiota eli elimistön hiljaista tulehdusta, jonka vaikutukset kohdistuvat myös aivoihin ja kognitiivisiin toimintoihin. Monet hyötyvät siitä, että ottavat omega kolmosensa laadukkaista kalaöljyvalmisteista. On myös levistä valmistettuja omega 3-tuotteita vegaaneille ja niille, jotka ovat allergisia kalalle. Jotkut kala-allergikot tosin pystyvät käyttämään esteröityjä kalaöljyvalmisteita.

Koska kokonaisvaltaisesti hyvä ravitsemustila on tärkeä aivotoiminnoille, myös mm. antioksidantteja, fosfolipidejä ja monivitamiinivalmisteita on tarpeen mukaan hyvä olla ravintolisäohjelmassa mukana. Ravintolisäohjelma taas puolestaan nojaa hyvään yksilöllisesti toteutettuun ruokavalio-ohjelmaan, joka puolestaan nojaa siihen että ihminen huolehtii hyvistä elintavoista parhaan kykynsä mukaisesti ja hakee tarvittaessa apua.

Pimeään vuodenaikaan zombiena ratissa ja kadulla toikkarointia esiintyy varmasti enemmän myös siksi että ihmisiä riivaa D-vitamiinin ja valon puute. Muistakaa myös D-vitamiininne! Useimmiten tarvitaan suosituksia isompia annoksia, kuten 50-125µg päivässä, jotta päästään riittävän korkeisiin pitoisuuksiin. Jos mittaatte D-25-kokeen, pyrkikää ainakin himppasen yli 100 nmol/l tuloksiin. Monet hyötyvät pimeän aikaan myös aamuisesta oleskelusta laadukkaan kirkasvalolampun ääressä.

Pahimmat virheet, joita kilpirauhaspotilaat tekevät yrittäessään laihduttaa

Kaikki, joilla on kilpirauhasen vajaatoiminta eivät ole lihavia, mutta monet ovat. Monilla on myös tuskaisen vaikea saada painoa hallintaan. Lisää tavaraa kroppaan tuntuu tulevan syöt sitten vähän tai paljon tai miten päin tahansa. Suorastaan pursuat, tursuat ja turpoat. Liikunta ei joko auta tai sitä ei kertakaikkiaan pysty uupumuksen ja muiden vajaatoimintaoireiden vuoksi toteuttamaan. Mitkä ovat yleisiä kompastuskiviä vajaatoimintapotilailla, jotka yrittävät laihduttaa ja miten ongelmaa kannattaisi lähestyä?

Kompastuskivet

1. Vähennetään ruokaa tai pistetään hiilihydraatit liian alas

Jos oikeasti syöt hyvin paljon ja epäterveellisesti niin tottakai se voi nostaa painoa. Usein kilpirauhaspotilailla ei kuitenkaan ole kyse tästä. Epätoivoissaan monet saattavat kituutella kuukausia tai vuosia alikaloreilla ilman että se poistaa ylipaino-ongelman. Paino saattaa jopa nousta. En yleensä suosittele kauheasti ajamaan ruokia kalorilaskureihin tai kyttäilemään kaloreja, mutta joskus kannattaa tarkistaa vaikka Fineli-sivuston ruokapäiväkirja-toiminnon avulla millaisissa lukemissa oma energiansaanti suunnilleen pyörii. Monet ovat hämmästyneitä että mennäänkin esim. reippaasti alle 2000:n Kcal:n päiväsaannin vaikka on luullut syövänsä reippaasti. Jos on vajaatoimintainen eikä paljoa liiku, saattaa kulutus olla jopa alle tuon 2000:n, mutta ei ole harvinaista että kilpirauhaspotilas syö vain vaikkapa 1000 Kcal päivittäin.

Nk. VHH- eli vähähiilihydraattinen ruokavalio tai LCHF- (low carb, high fat, vähähiilihydraattinen, korkearasvainen) ruokavalio voi auttaa aluksi, mutta homma voi tyssätä samankaltaisiin ongelmiin kuin mihin energian panttaaminen ruokavaliosta ja annoskokojen pienentäminen usein johtavat. Mistä tämä voi johtua?

Tuttavallisesti usein syynä on epämieluisa kaverimme "säästöliekki." Kilpirauhaspotilaan tai usein myös muidenkin kun kilpirauhaspotilaiden kroppa luulee laihdutusyrityksistä että nyt ollaan joutumassa jonkinlaiseen pula-aikaan tai nälänhätään. Kropalle tulee tarve säästää energiaa ja pitää kiinni rasvavarastoistaan. Se ei enää kulutakaan niin paljon energiaa eikä tuota niin paljon lämpöä. Tuloksena laihduttaminen vaikeutuu entisestään ja bonuksena saatat saada vielä kilpirauhasen vajaatoimintaoireiston pahenemisen. Säästöliekki näkyy usein rT3-hormonin lisääntyneenä määränä verikokeessa. Näitä verikokeita tosin ei saa enää tietojeni mukaan Suomen laboratoriopalvelujen kautta vaan funktionaalisen lääkärit ja ravintoammattilaiset järjestävät asiakkailleen testipaketit ulkomaisten toimitsijoiden kautta. Joskus tämä testi on hyvä katsoa, toisinaan sitä taas ei tarvita.

2. Aletaan liikkua vimmaisesti

On tyhmää ottaa mallia television epäterveellisistä superlaihdutusohjemista jossa rääkätään lihavia ihmisiä henkihieveriin lenkkipolulla ja kuntosalilla. Liika ja vääränlainen liikunta saattaa jopa lihottaa entisestään tai vaikeuttaa painon putoamista, koska stressihormonit kuten kortisoli nostavat verensokeritasoja. Tämän seurauksena haiman täytyy erittää lisää insuliinia, joka auttaa sokeria pääsemään sisälle soluihin energiatuotantoa varten, mutta myös auttaa rasvaa varastoitumaan. Korkea stressihormoni kortisolin määrä lisää läskiä eritoten vatsaan, leukaan ja kasvoihin ja useinmiten myös niskan tyveen. Jos on korkeat kortisolit saatat saada myös helposti raskausarpia lihomisesta.

Ylimitoitettu liikunta aikaansaa myös lisääntynyttä oksidatiivista stressiä, joka vahingoittaa terveyttämme varsinkin jos antioksidantteja ei ole riittävästi saatavilla. Oksidatiivista stressiä on ylipainoisilla ja kilpirauhasen vajaatoimintapotilailla muutoinkin jo usein entuudestaan.

Stressi on pahaksi myös ruoansulatukselle ja suolistolle ja totisesti liialliseksi mitoitettu ja vääränlainen liikunta on keholle stressi. On yksilöllistä millainen määrä liikuntaa kenellekin eri tilanteissa on hyödyksi. Stressi aktivoi autonomisen hermoston sympaattista tilaa eli nk. "taistele tai pakene"-reaktiota ja tämän aikana mm. ruoka sulaa hitaammin. Pitkittyneestä stressistä seuraa ruoansulatus- ja suolisto-ongelmia ja mm. suoliston mikrobikanta voi vinoutua. Myös vääränlainen mikrobikanta suolistossa voi olla osasyy ylipainoon. Liian pitkään jatkunut liikarasitus ja stressi voi johtaa myös uupumiseen, eräänlaiseen burn outiin, jossa kortisolitasot laskevat. Tämä voi olla pitkällinen ja tuskallinen tila, josta toipuminen voi olla hidasta. Älä siis rehki enemmän kuin on tarpeen! Liikunnan pitää tuottaa energiaa ja hyvää oloa sen sijaan että se uuvuttaa sinut hengiltä tai raihnaistaa sinut ennenaikaisesti.

Pitkällinen stressi ja rasitus eivät kohdistu vain hormonitoimintaan vaan muihinkin kehon säätelyjärjestelmiin: Immuunijärjestelmään ja hermostoon. Sekä liian korkeat, että liian matalat kortisolitasot aiheuttavat ongelmia muulle hormonitoiminnalle, myös kilpirauhashormonien toiminnalle kehossa, on siten kysymys omista tai purkista tulevista hormoneista.

3. Unohdetaan kokonaisuus

Kun ihmiselle on kehittynyt kilpirauhasen vajaatoiminta tai kun hän kärsii vaikeahoitoisesta ylipainosta kehossa on jo pidemmän aikaan ollut meneillään erilaisia prosesseja, jotka ovat johtaneet moninaisiin epätasapainotiloihin. Meitä ei tulisi hoitaa rasvakudoksina tai kilpirauhasina vaan kokonaisina ihmisinä jolla on kroppa, kropassa asuu mieli ja tällä entiteetillä on myös tunneperäiset ja hengelliset tarpeet. Vieläkin paremmin: Meidän tulisi itsemme hoitaa itseämme kokonaisvaltaisesti. Meidän ei tulisi antautua olemaan vain hoidon kohde vaan oman paranemistarinamme päähenkilö ja pomo.

Kokonaisuudessa voi olla monta palaa, kuin palapelissä. Siihen voi liittyä tärkeänä osana mm. kilpirauhaslääkitys. Sen on oltava oikein annosteltu ja oikean tyyppinen. Thyroxin ei ole ainoa vaihtoehto. Lisäksi kenties kymmeniä tuhansia potilaita Suomessa pidetään jatkuvasti alilääkittyinä, koska lääkärit eivät ymmärrä yleensä kilpirauhasen vajaatoimintapotilaiden hoidosta hönkäsen pölähtämää, vaikka luulevat ymmärtävänsä. Heidän mielestä kaikki on kunnossa jos labra-arvot on viitteissä. Viis siitä vaikka potilaalla on yhä vajaatoimintaoireet. Yksistään labratestien viitearvojen perusteella hoitaminen on hyvin alkeellista ja monelle potilaalle invalidisoivaa ja haitallista hoitoa. Vääränlainen tai puutteellisesti annosteltu kilpirauhaslääkitys on usein merkittävin painon normalisoitumisen estävä seikka pullukoilla kilpirauhaspotilailla.
Muita tärkeitä tekijöitä ovat mm. ruoansulatus, suolisto, ruokavalio, ravintopuutokset, ympäristöaltisteet kuten homeet, raskasmetallit ja kemikaalit, krooniset infektiot, autoimmuunitulehdus kehossa ym. tämän kaltaiset elimistön epätasapainotiloja aiheuttavat tekijät.

Mikä auttaisi?

Laihduttamaan keinolla millä hyvänsä ryntääminen on yleensä kilpirauhaspotilaalle kuin peräpää edellä puuhun kiipeämistä. Sieltä tullaan nokka edellä tantereeseen. Kerron hyvän uutisen: Voit vapautua laihduttamisen taakasta ikuisiksi ajoiksi yksinkertaisesti lopettamalla laihduttamisen! Jää vaikka mielummin pullukaksi kuin tärvelet terveyttäsi vielä lisää vääränlaisilla laihdutusyrityksillä. Toisaalta useinmiten paino alkaa normalisoitumaan tai vähintäänkin lihominen lakkaa kun alat pitämään itsestäsi huolta kokonaisvaltaisesti ja haet itsellesi oikeanlaista apua. Monet ovat saaneet apua funktionaalisesta lääketieteestä ja funktionaalisten lääketieteen periaatteita työssään hyödyntäviltä ravintoammattilaisilta. Lisäksi oikeanlaisen lääkityksen merkitystä ei voi liikaa korostaa.

Monet ovat myös hyötyneet useammanlaisen erilaisen hoitomuodon yhdistämisestä, kuten vyöhyketerapian, jäsenkorjauksen, osteopatian, homeopatian, akupunktion, psykoterapian yhdistämisestä lääketieteeseen ja funktionaaliseen lääketieteeseen.

Toipumisen tielle lähteminen vaatii rohkeaa ja myönteistä ajattelua, vastuun ottamista itsestään ja myös sitä että uskaltautuu päästämään irti sairaan ihmisen roolista. Toipuminen ja laihtuminenkin ovat muutoksia ja muutokset voivat olla rankkoja ja aiheuttaa suoranaisia elämänkriisejä. On tehtävä tilit selväksi itsensä kanssa: Haluaako junnata nykytilanteessa vai mennä mahdollisista vaikeuksista huolimatta elämässä eteenpäin.

Liikunnan suhteen yksilöllisyys on valttia, kuten ravinnon, ravintolisien, lääkityksen ja erilaisten hoitomuotojenkin suhteen. Usein vähemmän kohkaamista ja riuhtomista ja enemmän kohdentamista ja fiksua strategiaa liikunnassa on parasta. Sen sijaan että kroppaa stressataan liiallisella aerobisella harjoittelulla kuten juoksu, kuntopyöräily yms. voi olla parempi ottaa pidempikestoista ja vähemmän kuormittavaa liikuntaa mukaan kuten ihan vanhaa kunnon reipasta kävelyä ja yhdistää tätä lihaskuntoharjoituksiin vaikkapa kuntosalilla. Riittävän isoilla painoilla, mutta ei liian rankasti harjoitellen saadaan aikaiseksi aineenvaihdunnan paranemista huonosta energiantuotannosta, aineenvaihdunnasta ja lämmöntuotosta kärsiville kilpirauhaspotilaille. Liikunta tulee kuitenkin ajoittaa oikeaan kohtaan toipumista, aloittaa varovaisesti ja kohdentaa viisaasti. Liikunnan ammattilaisia kannattaa hyödyntää apuna ja kannattaa myös varmistaa että ammattilainen on kouluttautunut riittävästi ja ymmärtää kilpirauhaspotilaiden ohjausta. Kokemattoman tai orjapiiskurimaisen personal treinerin käsissä voi aiheutua vakavaa vahinkoa hormonitoiminnalle ja terveydelle ylipäätään.

Erilaisia mahdollisesti toimivia ruokavaliomalleja on monenkinlaisia, tosin parhaita tuloksia saadaan kun ruokavalio räätälöidään yksilöllisesti. Ruokavaliossa voi olla elementtejä mm. paleo-ruokavaliosta tai Monticnacin dietistä. Vertaistuessa sekä Suomessa, että kansainvälisesti ja myöskin työssäni ja käymissäni koulutuksissa törmään jatkuvasti mm. siihen että gluteenittomuus, jopa viljattomuus ja useinmiten myös täysi maidottomuus ovat tärkeitä tekijöitä kilpirauhaspotilaiden ruokavaliossa varsinkin jos vajaatoiminta on autoimmuuniperäistä, mutta usein myös muutoinkin.

Linkkejä:

-HS:n artikkeli suolistobakteerien vaikutuksesta ylipainoon: http://www.hs.fi/hyvinvointi/a1377665883656
-Funktionaalisen lääketieteen yhdistys: http://fms.fi/
-Ravintoasiantuntijoiden yhteystietoja: http://suomenravintoterapia.fi/asiantuntijat/
-Luonnonlääketieteen Keskusliiton ylläpitämä terapeuttirekisteri (kattavan ja vakiintuneen koulutuksen käyneitä ammattilaisia, joiden koulutukseen kuuluvat myös mm. ensiapukoulutus ja koululääketieteen perusteet): http://www.lkl.fi/jasenasiat/terapeuttirekisteri

Äiti, miks sun pitää aina kaikkien kanssa puhua kakasta?

Otsikko on 12-vuotiaan tyttäreni kysymys minulle. Ravintoasiantuntijana huomaan päätyväni hyvin usein ja hyvin luontevasti puhumaan kakasta sekä työssäni että toisinaan myös vapaa-aikana. Tämä on varsin tavallinen puheenaihe myös kollegojeni kesken ja aivan spontaanisti myös vaikkapa ruokaillessa eikä aihe haittaa pätkääkään kenenkään ruokahalua.

Suolisto on joko terveytemme tyyssija tai sairauksiemme kehto. Osaltaan se millaista tavaraa meiltä tipahtaa pönttöön kertoo mahasuolikanavan tilasta paljonkin. Niin koostumus, väri kuin hajukin kertoo osaltaan missä mahdollisesti mennään. Näitä me "ravitsemusheebot" sitten asiakkailtamme kyselemme.

Hiljattain työpaikallani tulin jutelleeksi siellä asiakkaana piipahtaneen henkilön kanssa, joka on töissä päiväkodissa. Hän otti puheeksi sen, miten nykyään on suorastaan harvinaista että lapsen kakka on ns. "normaalia". On paljon ripulia, ummetusta ja lasten kakat myös "haisevat kuolemalta". Se, että kaikenikäisillä ihmisillä mahasuolikanavan vaivat ovat hyvin tavallisia, ei tee niistä "normaaleja". Siedämme pitkiä aikoja, jopa vuosia tai vuosikymmeniä suolisto- ja ruoansulatusongelmia kun emme tiedä mitä niille voisi tehdä ja harvat ovat myös tietoisia siitä että ne eivät ole kroonisina koskaan mitään "pikkuvaivoja", sillä mitä suolistossa hiljaksiin muhii, vaikuttaa syvästi koko terveyteemme ja hyvinvointiimme.

Kun ihminen tulee ravintoammattilaisen vastaanotolle, hänellä on usein toiveena saada ravitsemuksesta apua erilaisiin oireisiin ja sairauksiin, kuten hormoniongelmiin, fibromyalgiaan, keskittymisvaikeuksiin, uupumukseen, autoimmuunisairauksiin, masennukseen, särkyihin, kolotuksiin tai vaikkapa ihovaivoihin. Joku saattaa odottaa että asia ratkeaa ruokavaliolla ja ravintolisillä. Joskus se riittää. Usein tarvitaan enemmän, kuten funktionaalisen lääketieteen laajempia testejä. Monella voi olla ajatuksena esimerkiksi tutkia hormonitoimintaa tarkemmin tai rasvahappotasoja, aminohappotasoja tai vaikkapa geenejä. Nämä ovat tärkeitä ja hyödyllisiä testejä.

Ammattillainen ehdottaa kuitenkin usein ensimmäisenä esimerkiksi suoliston liikaläpäisevyyden tutkimista, sen tutkimista löytyykö virtsa- tai hengityskaasutesteistä merkkejä ohutsuolen bakteeriston liikakasvusta tai ulostenäytteistä tehtävää suolistoanalyysiä. Vaikka ei tehtäisikään testejä, usein ruoansulatukseen ja suolistoon kiinnitetään huomio ensimmäisenä. Miksi ihmeessä on näin jos oireet ja sairaus vaikuttaa olevan ihan muualla?

Moni krooninen sairaudentila liittyy erittäin läheisellä tavalla mahasuolikanavan toimintaan ja hyvinvointiin. Emme vielä edes tiedä tarkalleen miten merkittävä kyky ihmiselimistöllä on tasapainottaa ja parantaa itseään jos sille annetaan siihen mahdollisuus ja oikeat palikat, ravintoaineet ja kun saadaan eliminoitua elimistöä ja mieltä haittaavia tekijöitä, kuten allergiaa yliherkkyyttä aiheuttavat ruoka-aineet, erilaisia toksiineja, stressiä ja myrkyllisiä ihmissuhteita. Joka tapauksessa elimistöllämme ja mielellämme on valtava kyky uudistua, korjata ja tasapainottaa meitä.

Ensinnäkin jotta voimme varmistaa että saamme kehoomme ruoasta ja ravintolisistä kaikki tarvittavat ravintoaineet, meidän tulee varmistaa että ruoansulatus toimii riittävän tehokkaasti, ruoka sulaa ja imeytyy normaalisti. Jos tässä klikkaa, seuraa ravintopuutoksia ja mahasuolikanavan erilaisia ongelmia. Stressi, sairaudet ja mm. tietynlaiset lääkitykset haittaavat ruoansulatusta ja tästä syntyy itseään ruokkiva noidankehä jos tilanteeseen ei puututa. Jos tilanne on jo päässyt pidemmälle ja oireita on jo melkoisesti, voi helpottaa paljonkin saada tarkempaa "dataa" ruoansulatuksen ja suoliston tilasta. Silloin pystyy kohdentamaan ravitsemuksellista tukihoitoa paljon yksilöllisemmin ja tarkemmin sen sijaan että vain kokeiltaisiin jotakin ja toivottaisiin että se riittää ja että se toimii.

Se miten suolistomme voi, vaikuttaa myös syvällisesti immuniteettiimme, kykyymme vastustaa erilaisia sairauksia. Immuniteetin heikentyminen ja epätasapaino ei tarkoita vain flunssia tai vatsatauteja vaan joskus myös esimerkiksi kasvainten, syöpien, autoimmuunisairauksien, kroonisten infektioiden tai vaikkapa allergioiden ja yliherkkyyksien ilmaantuvuutta. Koska merkittävä osa immuniteetista asuu suolistossa, kakka on siis vakava asia, vaikka siitä usein lasketaankin leikkiä, vaijetaan tai puhutaan vain kun on pakko.

Mm. autoimmuunisairauksien syntymekanismi vaikuttaa liittyvän läheisesti suoliston kuntoon ja nimenomaan liikaläpäisevyyteen. Jos ohutsuolen yhden solukerroksen paksuinen epiteelisolukerros vahingoittuu, se voi päästää läpi puutteellisesti pilkkoutuneita proteiinirakenteita verenkiertoon. Näitä vastaan käynnistyy kehossa immuunireaktio, koska keho ei tunnista noita proteiineja ravintoaineiksi vaan vierasaineisksi. Näin voi syntyä allergioita ja yliherkkyyksiä. Jos tämän lisäksi elimistön kudosten rakenteissa on samantyyppisiä proteiininpätkiä kuin tuossa elimistöön päässeessä "antigeenissä", immuunipuolustus voi merkitä nämäkin kudokset virheellisesti tuhottaviksi ja näin syntyy autoimmuunisairaus jossa keho käy omien kudoksiensa kimppuun. Autoimmuunisairauksien syntymekanismiin voivat liittyä myös mm. infektiot ja raskasmetallit. Suolisto on tärkeä ja sillä on merkitystä mitä syömme tai jätämme syömättä!

Suoliston epätasapainotilat voivat heijastua hyvin monelle kehon ja mielen alueille silloinkin kun mahasuolikanavan oireet ovat vähäisiä tai niitä ei välttämättä edes ole. Kakasta täytyy siis puhua kaikkien kanssa, koska jos haluamme löytää terveyspulmiemme juurisyyt, niitä löydämme usein sen monimetrisen putken sisältä, joka kulkee elimistömme läpi. Mahasuolikanavakin tulee huomioida oikeassa järjestyksessä. Jos vaikkapa sattuisimme kärsimään heikentyneestä ruoansulatuksesta ja ohutsuolen bakteeriston liikakasvusta ja hoitaisimme vain paksusuolen mikrobistoa, ongelmat tulisivat pian takaisin, koska niiden juurisyyt löytyvätkin ylempää ruoansulatuskanavasta. Jos taas jättäisimme tyystin tai puutteelliselle huomiolle ruoansulatuksen ja koko suoliston, saattaisimme voida tasapainottaa jonkin verran ravitsemuksella, ravintolisillä ja yrttihoidolla elimistöämme, mutta emme pysyvästi jos iso osa ongelmasta kyteekin suolistossa.

Näiden seikkojeni vuoksi, siis rakas tyttäreni, äiti puhelee niin paljon kakkajuttuja.