tiistai 16. toukokuuta 2017

Taas yksi ärsyttävä laihdutuspostaus?

Joskus tuntuu että painonhallinnasta, ylipainosta, lihavuudesta ja painonpudotuksesta puhutaan ja kirjoitetaan aivan liikaa. Mikä olisi tasapainoinen näkemys aiheesta?
Ääripäitä?

Jotkut järjestävät kampanjoita sen puolesta että lihava saa olla tyytyväinen itseensä ja laihduttamisen voi lopettaa. Pitää hyväksyä itsensä ja ulkonäkönsä. Toisaalla mainostetaan miten painon saa laskemaan ja mahdollisimman nopeastikin. Laihdutetaan kuin viimeistä päivää kuin huomista ei olisi. Sitten kun ollaan laihoja niin sitten voidaan alkaa elää todellista elämää ja sitten ollaan onnellisia ja sitten saat myös osaksesi toisten ihailua ja hyväksyntää ja kehuja kuinka olet sankari kun olet saanut itsesi pienenemään.

Mites olisi jonkinlainen kultainen keskitie? Jos runsas liikapaino onkin terveydelle iso uhka ja olisi ihan oikeasti tärkeää, ei vain pienentää ihmistä vaan puuttua niihin syihin, jotka ovat johtaneet liikapainoon? Jos joku on iso, mistä syystä hän on iso ja miten hän voi ja mitkä ovat riskit hänen tulevaisuudessa? Ihan yhtä lailla laihalla ja normaalipainoisella voi olla sitten jonkinlaisia riskejä. Ne vain eivät välttämättä näy yhtä lailla päällepäin kuin isokokoisella ihmisellä. Joskus normaalipainoisella voi olla isommat riskit joillekin sairauksille kuin liikapainoisella toverillaan. Miettikääs myös tätä näkökulmaa!

Tottakai se on aina oma asia minkä kokoinen on. Syöminen, elämäntavat ja koko ovat tietenkin hyvin henkilökohtaisia asioita. Tosin jos yksilö sairastuu elintavoistaan, sillä on myös vaikutuksia hänen läheisiinsä, ei vain häneen itseensä. Liikapaino on tärkeä, muttei lainkaan ainoa riskitekijä nykyihmiselle sairastua. Laiha voi juoda itsensä hengiltä tai normaalipainoinen voi saada ympäristömyrkyistä syövän siinä missä lihava voi sairastua sydän- ja verenpainetautiin.

Olen sitä mieltä, että usein ne ihmiset, jotka haluavat pitää kiinni oikeudestaan olla lihavia eivät vain ole saaneet oikeanlaista apua. Kyllä heitäkin terveys kiinnostaa, vaikka he olisivatkin täysin sinut ulkönäkönsä kanssa, kuten olisi hyväkin olla. Olen myös sitä mieltä, että ne, jotka eivät ole itse kokeneet huomattavaa liikapainoa, eivät mitenkään pysty menemään sellaisen ihmisen asemaan, joka on saanut kamppailla liikapainon kanssa. Hienotunteisuutta ja empatiaa siis tarvitaan! Ihminen ei ole vain hänen kokonsa. Kookkaan ihmisen ylipaino näkyy, mutta vaikkapa normaalipainoisen ihmisen iso ongelma, masennus ei välttämättä näy mitenkään päällepäin. Meillä on kaikilla taakkamme kannettavina, sekä kirjaimellisesti, että kuvainnollisesti. Toiset taakat ovat silmälle näkyviä, toiset eivät.

Laihat, jos kiusaatte lihavaa, edes ajattelette hänestä jotakin ilkeää tai omahyväistä niin olette ansainnet kohtalonne. Lihava tulee ja heittäytyy koko painollanne päällenne ja saatte litistyä sinne alle! ;)

Laihduttamisen todellisuus

Todellisuudessa monet sairastuvat laihduttamisesta. Ei jakseta pysyä dieetillä loppuelämää jos se on liian konstikas. Et jaksa laihduttaa tai tarkkailla koko loppuelämäsi painoasi, koska kenellekään normaalille ihmiselle ei riitä pitkäksi aikaa motivaatio moiseen jos homma perustuu vaan siihen että pitää olla pienempi ja koska kauneusihanteet on sellaisia kuin on. Joskus motivaatio löytyy vasta sitten kun olet ensin tarpeeksi kipeä ja sittenkin homma pitää osata tehdä maltilla ja älykkäästi.

Saatat myös juuttua laihduttamisesta aineenvaihdunnalliselle säästöliekille, johon liittyy se että meinaat lihota entistä herkemmin. Pahimmassa tapauksessa olet pahoissa energiavajeissa ja koet myös kaikki kilpirauhasen vajaatoiminnan karmeat oireet, koska säästöliekki on solutason kilpirauhashormonien vajetta, vaikka ei välttämättä näy verikokeissa kilpirauhasen vajaatoimintana.

Monet saavat itsensä ylikuntoon rumpatessaan itsensä henkihieveriin kun pitää laihtua nopeasti. (Todellisuudessa runsas aerobinen liikunta ei edes ole tehokasta laihduttamisessa. Sen sijaan kohtuullinen ja riittävän intensiivinen lihaskuntoharjoittelu voi lisätä mukavasti aineenvaihduntaa ja edistää jaksamista ja kehonkkoostumuksen normalisoitumista ) Siitä menee sitten pieleen ruoansulatus ja tämä johtaa suolisto-ongelmiin ja ravintopuutoksiin. Kipeää saavat myös kaikki elimistön säätelyjärjestelmät: hormonitoiminta, hermosto ja immuniteetti, sillä epäterveellinen laihduttaminen ja ylirasitustila ovat kropalle myrkkyä, ne ovat stressi.

Petollista tästä laihdutusmyllystä tekee sen, että aluksi kaikki on tosi fantsua. Energiaa piisaa, vaatekoko pienenee, kaikki kehuu ja läski palaa. Ongelmat alkavat viiveellä. Energiatasot laskee, nuppikin alkaa oireilemaan, ahdistaa, masentaa, menetetyt kilot alkavat hiipiä takaisin, huomaat ettei laihduttaminen poistanutkaan kaikkia ongelmiasi vaan sinulla on ne edelleen ratkottavinasi. Jos olet laihduttanut epäterveellisesti, saatat olla hyvinkin huonossa kunnossa.

Miksi?

Miksi siis laihdutat? Pitääkö laihduttamisen olla ensisijainen tavoite. Mitä jos laihtuminen olisikin sivubonusta sille kun keskityt hellimään itseäsi terveellisillä elämäntavoilla? Sille, että olet poistanut terveyttäsi ja hyvinvointiasi huonontavia tekijöitä ja lisännyt niitä kohentavia tekijöitä. Jos päätavoite olisikin sekä ruumiillinen, että henkinen hyvinvointi?

Tiesitkö, että jos hyvin isokokoinen ihminen laihduttaa kymmeniä kiloja, iho ei palaudu. Siksi monet käyvät myös tämän vuoksi plastiikkakirurgisessa leikkauksessa. Usein leikataan ainakin vatsan kohdalta ylimääräistä roikkuvaa ihoa pois. Tällaisessa leikkauksessa ei ole mitään pahaa, mutta siihen on siis varauduttava. Kannattaa myös olla viisas ja pudottaa painoa syömällä terveellisesti ja liikkumalla kohtuullisesti. Jos kiirehdit sata lasissa, se on kuin kiipeäisi pehva edellä puuhun. Sieltä tulee nokka edellä rysähtäen alas. Et ole poikkeus! Niin vain käy.

On järkevämpää ottaa vaikka viiden vuoden tavoite kuin rankka puolen vuoden tai vuoden tavoite, jos pudotettavaa on useita kymmeniä kiloja. Puolen vuoden tavoite sopii ennemminkin niille joilla on vain joitakin, korkeintaan esimerkiksi 10 kg pudotettavana.

Joillekin on parhaaksi ettei kytätä kiloja ollenkaan vaan mennään ihan täysin vain hyvän olon ehdoilla ja terveyden ehdoilla. Joskus vaaka on ihmisen pahin vihollinen ja stressinaiheuttaja. Painon putoamisen huomaa kyllä viimeistään sitten siitä kun joudut hankkimaan pienempiä vaatteita.

Miten?

Ei kannata pudottaa painoa kalorirajoituksella vaan välttämällä lihomisen todellista syytä: Sokeri tai tärkkelys aterialla, jolla on myös runsaasti rasvaa. Sokeri/tärkkelys ja rasva on siis lihottavin mahdollinen yhdistelmä. Tiukalla vähähiilihydraattisella ruokavaliolla ei kuitenkaan tarvitse olla. Voit käyttää myös tärkkelyksiä ja usein se on järkevääkin. Kaikille ei sovi pitkäaikainen tiukka ketogeeninen vähähiilihydraattinen ruokavalio. Siitä voi seurata osalle porukkaa vaikeakin aineenvaihdunnallinen ongelmatilanne, josta voi olla rankkaa toipua. Tiedän tämän, koska itsellänikin on siitä kokemusta, samoin monilla asiakkaillani. Myös silloin kun energiaa on ollut aterialla riittävästi.

Tärkkelyksiä (täysjyvät, riisi, juurekset yms.) voi usein sijoittaa iltaan aterialle jolla on vain vähän rasvaa. Iltaan siksi, että tärkkelysateria saattaa unettaa ja jos syöt sellaisen aamiaiseksi tai vaikkapa lounaaksi, se voi väsyttää silloin kun haluaisikin olla virkeä. Jos tällaisella aterialla vältetään lisäksi proteiiniipitoisia ruoka-aineita, se myös helpottaa ruoansulatusta. Päivän muut ateriat voivat olla proteiinia, rasvaa, kasviksia ja kuituja sisältäviä vähähiilarisia aterioita.

Monet yhdistävät menestyksellä tähän myös paleo-tyyppisiä elementtejä. Monet hyötyvät mm. viljattomuudesta ja maidottomuudesta. Ainakin kannattaa kokeilla. Suomalaisella sisulla muutaman kokeilukuukauden ajan seisot vaikka päälläsi! Ei ole liian vaikeaa. Jos et saa hyötyjä, ota toki viljoja ja maitotuotteita takaisin ruokavalioon. Toisaalta, se on jo itsessään motivoivaa jos huomaatkin saaneesi hyötyjä tietynlaisista perustelluista ruokavaliorajoituksista. Kuka nyt haluaisi syödä mitään sellaista, josta tulee huono olo ja joka vahingoittaa jaksamista tai terveyttä? Uudenlaisia tapoja syödä ei tarvitse pelätä. Vaikka aluksi menee enemmän aikaa, energiaa ja keskittymistä, uuteen tottuu ja siitä tulee ajan kanssa automaatiota. Uusiin makuihinkin tottuu ja terveellinen ruoka on myös herkullista!

Painonhallinta on nälän hallintaa. Sokeri ja tärkkelys verensokerivaikutuksensa vuoksi aiheuttavat herkästi ennenaikaista nälkää ja syöt useammin ja lihottavammin. Sorrut helposti turhanaikaiseeen naposteluun. Sen sijaan kun saat tarpeeksi kasviksia, proteiinia ja rasvaa, pysyt pidempään kylläisenä. Kun saat tarpeeksi rasvaa ja proteiinia, saat myös tarpeeksi energiaa ja jaksat. Myös runsas tuoreravinto vitalisoi. Tosin jos sinulla on mahasuolikanavan ongelmia, saatat hyötyä siitä että kaikki ruoka on kypsennettyä, kunnes ongelmiin saadaan puututtua.

Inflammaatio

Liikapainoon liittyy usein inflammaatio eli elimistön hiljaa kytevä tulehdus. Se on erilaista tulehdusta kuin patogeenien kuten bakteerien, virusten, sienten tai alkueläinten aiheuttama tulehdus. Ravintopuutosten korjaaminen ja riittävä määrä antiosidantteja, samoin rasvahappojen oikeanlainen jakauma ravinnostasi auttaa taistelemaan inflammaatiota vastaan. Rasvahapot ovat kiinnostava ja tärkeä aihe ja tulen kirjoittamaan niistäkin jatkossa.

Suolistomikrobisto

Vääränlainen mikrobikantakin voi olla osasyynä lihomiseen tai laihtumisen vaikeuteen. Normaalisti toimiva mahasuolikanava on paras koti tärkeille suolistomikrobistolle eli suoliston mikrobiomille. Usein laihduttaja hyötyy myös probiooteista ravintolisissä ja/tai probioottisista ruoista tai juomista.

Mikä mä olen sanomaan?

Laihduttaminen ja lihavuus ovat herkkiä aiheita, joilla saa herkästi ihmiset suuttumaan tai loukkaantumaan. Lisäksi tuntuu että nykyään eletään jotain tahallisen väärinymmärtämisen aikakautta. Jos et siis tykkää tästä tekstistä tai olet eri mieltä, saat kaikin mokomin olla.

Itse kirjoitan ja puhun aiheesta mielelläni suoraan ja kursailematta. Olen nimittäin itsekin isokokoinen ja lihomiseen taipuvainen ravitsemuksen ammattilainen. Isoimmillani olen painanut n. 120 kg. Olen vieläkin painava, sillä olen tyytynyt hyvään oloon enkä ole enää halunnut vahingoittaa herkkää aineenvaihduntaani ja hormonitoimintaani laihduttamisilla. Olen tosin pitkä, joten siksikin painan paljon. Lisäksi olen lihaksikas. Lihas painaa.

Joskus paino nousee tilapäisesti ilman, että siinä on mitään epänormaalia. Näin voi käydä esimerkiksi tilanteissa joissa keho on ollut heikoilla ja katabolisessa eli itseään purkavassa ja hajottavassa tilassa. Kun tällainen tila alkaa korjaantua esimerkiksi lepäämällä ja hoitamalla itseään kokonaisvaltaisesti, ihminen siirtyy anaboliseen tilaan jolloin keho rakentaa itseään uudelleen ja toipuu. Tähän vaiheeseen voi liittyä myös rasvan varastoitumista.

Tällainen vaihe pitää osata tunnistaa eikä sitä saa pilata laihduttamalla väkisin. Silloin pitää osata olla itselleen lempeä ja jatkaa itsensä hoitamista kokonaisvaltaisesti. On osattava olla kiitollinen hyvistä asioista, on hyvä myös nauttia elämästä ja pyrkiä säilyttämään mielenrauha. Mielenrauha, lepo, rakkaus, valo, ilo ja hyvän tekeminen ovat usein parasta lääkettä sen lisäksi että syömme hyvin ja liikumme hyvin emmekä ota pulttia muutamasta ilmaantuneesta uudesta kilosta.

Olen itse selvästikin tällaisessa anabolisessa vaiheessa. Muutamia kiloja on tullut takaisin siitä ajasta, johon laihduin spontaanisti kun sain itselläni parhaiten toimivat kilpirauhaslääkkeet ja aloin löytämään itselleni sopivinta tapaa syödä. Prosessit ovat olleet pitkiä ja kestäneet vuosia. Parasta tässä kaikessa viime aikoina on ollut omien sisäisten ja kehollisten voimieni löytyminen. Kirjoitan nykyään spontaanisti, puhun spontaanisti ja voimakkaasti. En pyri enää pienentämään itseäni henkisesti, jotta miellyttäisin kaikkia enkä pyri myöskään pienentämään itseäni ulkoisesti. Itse asiassa kuntosaliharrastuksen seurauksena vaatteita on mennyt vaihtoon kun niitä jää pieneksi. Hihoista ja hartioista kinnaa. Olen tullut suuremmaksi ja se tuntuu nyt ihan eri tavalla hyvältä kuin silloin kun paisuin kuin pullataikina syödessäni väärin ja kun kilpirauhaslääkityskin oli pielessä.

Toipumiseen kuuluu siis vaiheita. Nykyään kun tulee takapakkia tai jotain ongelmia terveydessä, herkästi sitä panikoisi että "Mitähän nyt taas, en kestä!" Olen kuitenkin opettelemassa siihen että pitäisin kehon reagointia tärkeänä viestinä. Mistä se kertoo jos päätä särkee tai väsyttää tai on kipua siellä tai täällä. Mistä se kertoo jos paino laskee tai nousee. Sitten välillä on hyvä nostaa katse omasta navasta ihan muihin sfääreihin. Liika itsensä tarkkailu johtaa vain kehässä kävelyyn, ei eteenpäin menemiseen.

Paino on vain yksi määre.

Lopuksi minun neuvoni rantakuntoon pääsemiseen:

Riisutaan vaatteet pois, puetaan uimavaatteet päälle, sitten aurinkolasit ja kesähattu päähän ja tadaa, olet rantakunnossa! Muista juoda tarpeeksi vettä!