maanantai 2. maaliskuuta 2020

Uupumuksesta tai rasituksesta toipuminen ja anabolinen ja katabolinen tila


(huom. Tässä kirjoituksessa esitettyä materiaalia ei ole tarkoitettu kenenkään hoito-ohjeeksi ja esitän tässä kirjoituksessa oman mielipiteeni sen mukaan mitä olen asiasta opiskellut ja vertaistuessa ja työssäni oppinut)

Parantuminen ja toipuminen

Kun saamme vaikka akuutin infektion, jonka vuoksi joudumme kenties olemaan muutaman päivän töistä tai koulusta pois, tähän annetaan aina neuvoksi levätä riittävästi ja juoda riittävästi nesteitä. Hyvä neuvo!

Jos erilaisista akuuteista sairauksista toipuvalla on apunaan vielä vähän laajenpaakin tietoa ja ymmärrystä joko omassa päässä tai ammattilaisen avun muodossa, hän pyrkii ottamaan myös henkisesti rauhallisesti, syömään riittävästi vihanneksia, marjoja, hyviä rasvoja ja myös hyvälaatuisia proteiinilähteitä. Mm. infektiot ja siihen liittyvä immuunipuolustus kuluttavat paljon proteiineista saatavia aminohappoja. Jos emme saa tarpeeksi proteiinia ruoasta, toipuminen voi olla hitaampaa ja sairastuminen saattaa saada meidät heikommiksi, sillä elimistö ottaa aminohapot tarvittaessa omista kudoksista. Pitkään sairastanut vajaaravittu käy heiveröiseksi ja hauraaksi saamaan monenlaisia lisätautejakin. Haurailla vanhuksilla tämä voi olla iso ongelma, samoin ihmisillä jotka eivät syystä tai toisesta saa tarpeeksi energiaa ja suojaravintoaineita. 

Vajaaravittuja ei ole ainoastaan kehitysmaissa vain myös muualla. Lihava voi olla vajaaravittu, samoin laiha ja myöskin ihannepainoinen. Kyse ei myöskään ole pelkästään ravitsemuksesta vaan myös ruoansulatuksesta. Terveellisesti syövälle ja ravintolisiä käyttävälle voi kehittyä ravintopuutoksia jos ruoansulatus on heikentynyt mm. stressin ja sairastamisten takia.

Sairastaessa myös suojaravintoaineiden kuten vitamiinit, hivenaineet ja antioksidantit tarve kasvaa. Siksi ei ole ihan sama mitä sairastunut syö. Vaikka voi olla mielialalle lohduttavaa mussuttaa karkkia ja pullaa kipeänä, kropalle se ei tee hyvää. Smoothie voi olla helpompi saada alas jos ruokahalu on heikko ja smoothieen ja itse puristettuihin hedelmä- marja ja vihannesmehuihin saa uppoamaan hienosti terveellisiä tuoreita toipuvalle. Myös yrteistä ja ravintolisistä voi olla apua. Entäpä sitten jos kyse on pitkäaikaisemmasta vaivasta toipumisesta?

Uupumus, rasitustilat, pitkäaikaisista sairaudentiloista toipuminen

Ihmisillä voi olla hyvin monenlaisia tiloja ja tilanteita joissa he toipuvat pitkäaikaisista hyvinvoinnin, terveyden ja jaksamisen ongelmista. Näitä tiloja voi olla mm. homealtistumisesta, liiallisesta urheilusta ja suorittamisesta, kovasta emotionaalisesta stressistä, työpaikkakiusaamisesta, kroonisista infektioista, vääränlaisista lääkityksistä, alisyömisestä, pitkäaikaisesta epäterveellisestä ruokavaliosta, burn outista tms. toipumisesta.

Yhteistä tässä kirjoituksessa kuvaaville tiloille on se, että ihminen kokee olevansa hyvin uupunut, henkisesti omasta mielestään epänormaalin herkkä ja epästabiili (mm. ahdistuneisuutta, ylivirittyneisyyttä, itkuisuutta, univaikeuksia tai sitten välinpitämättömyyttä, hitautta ja runsasta nukkumista), jotenkin tyhjiin valutettu.

Tällaisissa tilanteissa ihminen voi tuntea itsensä neuvottomaksi. Usein hän on kokenut, ettei ole tullut kuulluksi ja ymmärretyksi. Koska sairaudentilat ja jaksaminen heikentyminen aivan normaalistikin myös nostaa meissä esiin pelokkaan pienen lapsen tarpeita, nämä tarpeet jäävät usein kovassa nyky-yhteiskunnassa täyttämättä. Monilta heikkokuntoisilta puuttuu emotionaalinen ja joskus käytännönkin tuki mm. lähiomaisilta tai hoitohenkilökunnalta. Moni on huolestunut ja ajoittain jopa paniikissa terveydestää ja jaksamisestaan. Tämä lisää stressiä ja stressi vaikeuttaa toipumista ja myöskin ajattelutoimintaa. Ajattelu kuitenkin on se mitä me käytämme kun suunnittelemme mikä on seuraava askel, joka kannattaisi ottaa, jotta toipuisimme. Joskus stressi ja huolestuneisuus on päävihollisemme!

Moni lähtee viimeisillä voimillaan etsimään tietoa ja tekee urheasti parhaansa auttaakseen itseään. Tässä saattaa rapatessa myös roiskua, eli saatetaan tehdä virheitäkin. Esimerkiksi seuraavanlaisia:

Sudenkuoppia

Ei syödä ja levätä tarpeeksi

Joskus liikunnan lisääminen ja em. erilaiset paastot voivat olla tervehdyttäviä. Tosi uupuneelle kropalle ne ovat kuitenkin stressitejä, eli lisää stressiä vielä edellisenkin stressin päälle. Stressiähän ei ole vain mm. murheet, huolet, kiire ja huonot ihmissuhteet, vaan myös kaikki fyysinen rasitus. Sopivalla tavalla stressaaminen, kuten oikein mitoitettu liikunta, avanto, saunominen, sopivat haasteet työssä, uudet ja innostavat asiat yms. vahvistaa meitä. Liika stressi heikentää ja hajottaa.

Toipumisvaiheessa nukkumisen lisääminen ja ihan vain rauhassa oleskelu ilman suorittamista ja monenlaisia vaatimuksia on parantavaa. Rauhallinen kävely ja ympäristön tarkkailu metsässä voi olla terapeuttisempaa kuin metsäpolulla itsensä henkihieväriin rumppaaminen juoksemalla. Toipuessa unentarve saattaa lisääntyä. Missä ennen koki pärjäävänsä seitsemän tunnin yöunilla, toipuessa saatetaan tarvita yhdeksän tuntia tai sitten kahdeksan tuntia ja lisäksi parinkymmenen minuutin päiväunet.

Toipuessa paastot, vähäenergiset ruokavaliot tai ketogeeninen ruokavalio ei ole välttämättä ratkaisu, vaikka ne saatetaan erilaisten asiantuntijoiden ja gurujen toimesta sellaiseksi esittää. Toipujalle voi olla turvallisempaa toteuttaa vähähiilihydraattista ruokavaliota kuin varsinaista ketogeenista ruokavaliota. Vähemmän syömisen sijaan olisi ehkä hyvä keskittyä syömään fiksummin ja ravintoainetiheämmin.

Toipuminen vaatii keholta usein enemmän- ei vähemmän ruokaa, varsinkin jos on tottunut syömään jo niukahkosti. Moni ei tiedä syövänsä jo vähemmän kuin kuluttaa. Harva tarkistaa asian esim. Fineli-sivuston ruokakori-toiminnalla. En tarkoita vimmaista kilokalorien kyttäämistä, vaan sitä että pikkusen tarkistelee syömisiään, jotta oppii katsomaan paljonko energiaa minkäkintyyppinen ateria suunnilleen sisältää. Joskus  voi yllättyä että saakin enemmän tai vähemmän energiaa ruoastaan kuin mitä oli ajatellut.

Yhdistettynä stressiin liian vähä syöminen ei tee hyvää kehon metabolialle ja hormonitoiminnalle, joiden tulisi olla kunnossa toipumista ja voimaantumista ajatellen.

Laiminlyödään tunteet

Joskus ihmisen stressi ja uupumus tulevat esiin vasta kun huomaa ettei osaa pysähtyä, eikä osaa antaa itsensä vain olla hyödyttömänä, esimerkiksi Netflixin parissa sohvalla tai lehteä lukien takapihan terassilla. Ihminen saattaa addiktoitua tekemiseen ja suorittamiseen ja luulla olevansa hyvinkin tehokas yksilö ja lunastamalla jollakin tavalla olemassaolonsa oikeutuksen tekemällä mahdollisimman paljon kaikkea toimeliaisuutta vaativaa, hyödyllistä ja hyvää.

Todellisuudessa kyse voi olla siitä ettei uskalleta kohdata itseään, kipeitä paikkojaan sielussa, täyttymättömiä tarpeitaan ja vaikeita tunteitaan ja ajatuksiaan, sisäistä tyhjyyttään. Ei olla ehkä vielä oikein hyväksytty omaa itseään myös sellaisena joka vain on, pitää hauskaa, murjotta, viettää aikaa ihmisten kanssa tai itsekseen, on välillä ärsyttäväkin ja yhtä lailla epätäydellinen ja silti okei, kuten muutkin.

Ei ehkä tiedosteta, että voi olla elämässä tyytyväinen vähempäänkin ja ettei se onnellisuus ja tyytyväisyys ole kiinni mm. tosi fantsusta asemasta työelämässä, isosta talosta (ja isosta asuntolainasta), siitä että on jatkuvasti toisten käytettävissä, yrittää miellyttää kaikkia, näyttää aina hyvältä, yltää aina vähän korkeammalle ja paremmin.

Vähempi voi olla enempi. Mukava, mutta vähän vaatimattomampi kämppä, ei ehkä kalliita kaukomatkoja vaan retki rakkaiden kanssa lähimetsään, kolmen päivän työviikko, koska taloudellinen tilanne ei edellytä raatamissa niska limassa, enemmän aikaa kivalle tekemiselle ja hyvälle seuralle, myös ihan vaan olemiselle. Mitä se hyvä elämä kenellekin voisi olla. Elämä, jossa jaksaa olla.

Jumitutaan kataboliseen tilaan

Katabolisessa tilassa elimistö ikäänkuin syö itseään. Se ottaa tarvittavaa energiaa ja ravintoaineitaan omista kudoksistaan. Stressitilassa liian vähäinen syöminen ja liiallinen itsensä rasittaminen johtavat tähän tilaan. Elimistö tekee parhaansa suojellakseen itseään ja jaksaakseen mahdollisimman pitkään.

Tässä tilassa kärsii ruoansulatus ja hormonitoiminta usein ensin sukuhormonien, sitten kilpirauhashormonien ja lopulta myös lisämunuaiskuoren stressihormonien suhteen. Stressihormoni kortisolin tuotanto pyritään pitämään yllä niin pitkään kun se on aivojen kannalta järkevää, mutta lopulta liiallinen kortisolintuotantokin ajetaan pienemmälle, koska se vahingoittaa aivoja ja mm. muistitoimintoja ja pitää verensokereita koholla. Sukuhormoneista ensimmäisenä "kyykkää" yleensä DHEA, joka on eräänlainen nuoruus- ja elinvoimahormoni ja monien sukuhormonien esiaste ja jota tuotetaan lisämunuaisen kuorikerroksesta. Sitten vähenevät muut kuten testosteroni, progesteroni ja estrogeeni.

DHEA on myös lievästi anabolinen eli elimistöä rakentava ja varastoja keräävä, joten kun se on alhaalla, ei mm. lihastreeni ja kunnon kohottaminen välttämättä onnistu helposti vaan urheilu saattaa purkaa elimistöä eli heikentää sitä ennenmminkin kuin vahvistaa ja rakentaa sitä. Katabolisesta tilassa tai siitä toipuessa kun jaksaminen on huonoa,  palauttava ja huoltava ja rentouttava liikunta on parempi vaihtoehto kuin se että yrittää kasvattaa lihasta, voimatasoja tai saada aikaan kestävyyttä kestävyysliikunnalla. Jos on tosi uupunut, myöskään HIIT ei välttämättä tee hyvää, eli kovatehoinen, mutta lyhytkestoinen liikunta.

(Huom, terveillä ihmisillä on katabolisia ja anabolisia tiloja ilman että kyseessä on mm. jokin sairaudentila tai terveyden kannalta hyvin ongelmallinen tila. Ongelmalliseksi tilanne muuttuu jos vointi ja jaksaminen on huonoa tai jos tilaan liittyy sairauksia tai terveyden kannalta epäviisasta käyttäytymistä kuten itsensä liikaa rasittamista tai puutteellista syömistä. Samoin stressi ja jonkinasteinen hormonitoiminnan vaihtelu kuuluvat luonnollisena osana elämää ja muuttuvat ongelmalliseksi vasta ääritiloissa. Hermoston toiminta, hormonitoiminta ja immuunipuolustuksen toiminta ovat kehon luonnollisia säätelykeinoja ja keho on suunniteltu kestämään hyvin vaihteleviakin olosuhteita. Toki näilläkin olosuhteilla on rajansa ja jos ne ylitetään, ihminen väsyy ja sairastuu)

Pelätään lihomista

Vähemmän tunnettu asia on se, että toipumisvaiheeseen voi kuulua normaalistikin tilapäistä rasvan ja nesteen kertymistä elimistöön. Kun toipumisvaiheessa annetaan keholle riittävästi energiaa, ravintoaineita, lepoa ja juuri sopivaa liikuntaa (venyttely, kävely, pilates, rauhallinen uiminen, luontoyhteys yms.), voi seurauksena olla painon nousua ja elimistön suurentumista normaalina vaiheena toipumisessa. Tämä johtuu niistä hormoneista, jotka vastaavat elimistössä mm. varastoinnista ja erilaisten kehon rakenteiden ja solujen uudistamisesta. Jos tässä vaiheessa ryhdytään vimmaisiin toimiin jotta ei varmasti lihottaisi, paraneminen ja toipuminen voi mm. hormonaalisessa mielessä ja ravitsemuksellisessakin mielessä  häiriintyä.

Tässä vaiheessa ei siis kannata priorisoida painonhallintaa (ellei kyseessä ole esim. hyvin vaarallinen ja äärimmäinen liikapaino) ja kunnon kohottamista vaan edelleenkin lepoa ja sopivan energiamäärän ja ravintoaineiden tankkaamista, samalla kun priorisoi toki myös ruoansulatusta ja suoliston tasapainoa. Suoliston mikrobiston tasapaino ja suoliston kunto ja ruoansulatuksen toimiminen ovat terveen tasapainoisen ihmiskehon kulmakiviä. Epätasapaino näillä alueilla heijastuu niin mieleen kuin kehoon hyvin moninaisin tavoin.

Liikunta vaiheessa, jossa ollaan jo alettu hieman toipua voi olla hyvä suunnitella siten, että sen määrää ja intensiteettiä kohotetaan hyvin varoen ja maltilla. Hormonitoiminnan ja hermoston toiminnan suhteen voi olla viisaampaa keskittyä ensin lihaskuntoharjoituksiin sen sijaan että lähtisi pitkille lenkeille.

Kikkaillaan yrteillä

Yrtit ovat vuosituhantinen keino ravita ja hoitaa ja niistä on monenlaista apua ihmisen hoitamisessa, sairaudentilojen ennaltaehkäisyssä ja terveyden ja hyvinvoinnin ylläpidossa. Kaikki yrtit eivät kuitenkaan sovi kaikissa tiloissa.

Erityisesti adaptogeenisten yrttien kohdalla voi olla tiettyjä tilanteita, joissa niiden käyttö pahentaa tilannetta eikä vahvista ja tasapainota ihmistä, kuten tavallisesti. Tilanteessa jossa stressiin on adaptoiduttu siten, että elimistö tuottaa runsaita määriä stressihormoni kortisolia, voi monista adaptogeenisista yrteistä olla paljonkin apua. Tilanteessa jossa kortisolin tasot ovat laskeneet ja ollaan hyvin uupuneita ja on jo mahdollisesti hermostollisista oireista unettomuutta, ahdistuneisuutta ja ylivirittyneisyyttä, adaptogeenisista yrteistä voi olla haittaa ja ne voivat joko lisätä heti oireita tai auttaa vähän aikaa ja sitten tilanne paheneekin entisestään.

Yrttien kanssa pitäisi siis tosiaan tietää mitä on tekemässä. Kun varoitan tiettyjen yrttien mahdollisesta haitallisuudesta em. tilanteissa, osa niistä jotka myyvät näitä yrttejä tai muuten suosivat niitä vähän tilanteissa kun tilanteissa ja ovat niistä hyvin innostuneita tai itse saaneet niistä runsaasti apua saattavat hermostua ja ajatella, etten tiedä mistä puhun tai olen jotenkin yrttivastainen. No en ole mutta minulla on kokemusperäistä tietoa asiasta sekä vertaistuen, että työni kautta enkä ole ainoa, jolla on tällainen mielipide adaptogeenien asianmukaisesta käytöstä.

Ongelmaksi voi myös nousta yksittäisten adaptogeenien isoannoksinen käyttö tai niiden käyttö ilman että käytön tauottaa välillä. Terapeuttisempi vaikutus saatetaan saavuttaa miedommilla annostuksilla yhdistämällä monenlaisia toinen toistensa vaikutuksia tehostavia yrttejä. Tietynlaisten yrttien käyttö saattaa myös olla terapeuttisempaa ja ajankohtaisempaa vaiheessa jossa on ensin kiinnitetty huomiota ruoansulatukseen, suolistoon ja ravintopuutosten korjaamiseen. Ongelmia voi syntyä esimerkiksi aswaghandan, gingsengin tai ruusujuuren käytöstä.

Suunnitelmallisuuden puute

On hyvin ymmärrettävää ja inhimillistä, että kun on uupunut ja heikossa kunnossa, voi olla hyvin huolestunut ja jopa välillä paniikissa tilanteestaan. Ei oikein tiedä mistä se apu löytyisi, kuka ja millä menetelmällä voi auttaa. Jos vielä oirekuvaan liittyy käsityskyvyn sumentumista, voi olla hyvin vaikeaa yrittää saada kiinni johdonmukaisuudesta. Jos kokonaisvaltainen ote ja suunnitelmallisuus sitten jää puutteelliseksi, ei asioita välttämättä tehdä fiksulla tavalla ja fiksussa järjestyksessä. Saatetaan esimerkiksi sompailla hyvin monen eri ammattilaisen vastaanotolla, saada ristiriitaisia ohjeita. Yritetään ehkä tehdä liikaa kerralla voimavaroihin nähden ja sävelletään kaikenlaista omaa väliin kuten vaihdetaan ruokavaliotyyppiä, ravintolisiä tai rohdoksia aivan lennosta ja tarkemmin suunnittelematta. Homma ns. menee vähän sekavaksi.

Kokonaisuuden huomioiminen ja se että asioita tehdään systemaattisesti ja pitkäjänteisesti johtaa usein parhaisiin tuloksiin kun halutaan toipua. Aika on yksi lääkkeistä. Kun tehdään hyvinvointia ja terveyttä edistäviä asioita, on keholla omiakin voimavaroja ja mekanismeja alkaa korjata itseään ja vahvistua. Toipuminen tapahtuu erilaisissa vaiheissa ja ottaa aikaa. Jos on liian kärsimätön, voi tulla kiusaus säntäillä kikkailemaan monin eri tavoin. Siinä saattaa tulla sabotoineeksi jo hyvin käynnistyneitä toipumisprosesseja. Kun asioita tehdään järjestelmällisesti ja ajan kanssa, pystytään myös paremmin havaitsemaan mistä on apua ja milloin taas pitää muuttaa vähän kurssia.

Yhteenveto

Tilanteissa joissa on eri syistä uupumusta, kun toivutaan pitkäaikaisista terveysongelmista ja elimistössä vallitsee katabolia, monenlaista epätasapainotilaa ja ravintopuutoksia, on tärkeää levätä ja syödä hyvin ja syödä terveellisestä. Itseään ei kannata rasittaa liikaa eikä kannata huolestua jos toipumisen edetessä hieman lihoo tai tulee kausia kun unentarve lisääntyy. Se voi olla ihan luonnollista ja kuulua osana prosessiin. Toipumiselle on tärkeää myös antaa aikaa ja pyrkiä olemaan hoidon suhteen suunnitelmallinen. Kokonaisvaltainen ote pelkän yksityiskohtien viilaamisen sijasta on myös tärkeää.

keskiviikko 26. helmikuuta 2020

Missä määrin kenenkin olisi hyvä toteuttaa ruokarajoituksia?


Somen ihmeellisessä maailmassa ravitsemuskeskustelu voi olla hyvää vertaistukea ja kun ihmiset keskenään jakavat tietojaan ja kokemuksiaan, he voivat saada toisiltaan todella kullanarvoisia vinkkejä voida paremmin. Sitten on kolikon toinenkin puoli. Se, että luullaan että tiedetään enemmän kuin todellisuudessa tiedetään ja varsinkin jos luullaan että tiedetään toistenkin ihmisten asiat paremmin kuin he itse.

Syöminen, syvästi henkilökohtainen ja yksilöllinen asia, jossa on hyvä huomioida kokonaisuus

Ruoka voi olla lääke tai myrkky ja kaikkea siltä väliltä. Itse edustan sitä katsantokantaa, että syömiset ovat hyvin henkilökohtainen asia ja jokaisella tulee olla tämän ymmärryksen mukainen ruokarauha. Olen myös sitä mieltä, että on hyvin yksilöllistä miten joustava ruokavalionsa suhteen voi olla. Toisilla on järkevämpää ainakin joissakin tilanteissa ja elämänsä vaiheissa olla paljon tiukempi ruokavalion suhteen kuin toisilla. Se, että joku ruokavalio toimii nyt tällä hetkellä juuri sinulla, ei välttämättä toimi toisella tai sitten toisella ihmisellä on moniakin erilaisia potentiaalisia vaihtoehtoja toimivaan ruokavalioon. Jopa ammattilainen saattaa tulla ns. "yhden asian mieheksi (tai naiseksi tai henkilöksi..)" ja sulkea mielestään erilaisia lähestymistapoja ja toimivia vaihtoehtoja. 

Mistä monet ovat yhtä mieltä on se, että liikaa sokeria tulisi välttää ja että pitäisi pyrkiä siihen että saa kaikki tarvitsevansa ravintoaineet. Monesta muusta asiasta saatetaankin sitten olla varsin eri mieltä. Osa ihmisistä on taipuvaisia etsimään itsellensä guruja, joita seurataan, mutta gurutkin ovat vain ihmisiä. Eivät hekään välttämättä osaa ja ymmärrä kaikkea.

Tiedon ja mielipiteen muodostamisessa monipuolisuus ja harkinta ovat valttia


Minusta tiedon ja mielipiteen muodostamisessa on viisasta pyrkiä ottamaan selville perusasiat (kuten mm. ravitsemuksen kyseessä ollessa perustiedot mm. ravitsemuksesta ja ruoansulatuksesta) ja sen jälkeen ottaa selville mitä eri ihmiset ja tahot ovat jostakin asiasta mieltä ja mihin he perustavat näkemyksensä. Kun tietoa ja näkökulmia on tarpeeksi, on helpompi havaita mihin suuntaan oma mielipide asiasta kallistuu. Aina ei ole myöskään pakko olla tiukasti lukittua mielipidettä, ainakaan jos ei vielä tunne asiaa riittävän hyvin ja monipuolisesti. On ok sanoa: "En tiedä."

Minun omat mielipiteeni on ainakin omasta mielestäni kokemuksen myötä selvästi kehittynyt monestakin ravitsemukseen liittyvästä asiasta seuraaviin suuntiin:

-Kun tehdään muutosta, tunne-elämän tulee pysyä vauhdissa mukana. Muutoin esimerkiksi uusi tapa syödä ei kehity pysyväksi hyväksi tavaksi tai muutos voi aiheuttaa esimerkiksi liikaa stressiä ja ahdistuneisuutta. Tämä voi kääntyä sitä pyrkimystä vastaan että muutoksella tavoitellaan parempaa hyvinvointia.

Syöminen on usein hyvin tunteisiin ja tapoihin ja jopa kulttuuriin sidottu juttu, jossa on myös sosiaalinen aspektinsa. Myös ihmisen elämän muut ihmiset vaikuttavat muutosprosessin kulkuun. Aina ei ole viisasta tehdä liian isoa muutosta kerralla ja joskus voi olla tärkeämpää miettiä ennen muutosta riittävän tarkasti muutoksen tarkoitusta ja merkitystä omassa elämässä.


-Joskus on syytä rajata joitain ruoka-aineita tai ruoka-aineryhmiä pois ruokavaliosta kokonaan. Allergia, keliakia ja pahaoireinen intoleranssi ovat selviä indikaatioita tällaiselle toiminnalle ja lisäksi jos selvästi jokin ruoka-aine tai ruoka-aineryhmä aiheuttaa elämää haittaavia ongelmia.

Joskus joku taas huomaa, että on parempi pidättäytyä makeasta tai sokerista ainakin toistaiseksi kokonaan, koska jos yrittää syödä makeaa vain vähän, homma riistäytyy aina käsistä. Tällaista tosin tavallisesti eivät lainkaan ymmärrä ne ihmiset, jotka pystyvät helpommin pysymään kohtuudessa. Me ihmiset olemme erilaisia ja meillä kaikilla on omat vaikeutemme. Yritetään ymmärtää erilaisuutta!


-Voi olla myös hyvä välttää joitain ruoka-aineita radikaalistikin mm. pyrkimyksissä suitsia tulehduksellisia sairauksia, autoimmuunisairauksia tai sydän- ja verisuonisairauksia. Minä en välitä jos minua moititaan siitä että kerron että jostain tietynlaisesta ruokavaliosta voi olla apua, vaikka se ei ole yleinen ja "virallinen" totuus. Minä välitän siitä, että ihmiset saavat apua ja jos todella moni vaikkapa kertoo saavansa apua autoimmuunisairauksiin jättämällä maitotuotteet, viljatuotteet, lisäaineet ja sokerin pois niin mikä minä olen änkyröimään vastaan?


-Ruoka-aineita voi alkaa välttelemään myös tarpeettomasti. Minä suosittelen hyvin harvoin immunologisia testejä sen selvittämiseksi mitkä ruoka-aineet aiheuttavat juuri tällä hetkellä jonkinlaista vasta-aine IgG-n tuotantoa. Jätän usein tällaiset testit hännille harkitessani tarvitaanko testejä, kuten funktionaalisen lääketieteen suolistotestejä tai testejä, joilla tutkitaan ravitsemuksen tilaa.

Teen näin, koska mielestäni on jo vähän vanhanaikaista testailla liikaa niitä ruoka-aineita joista aiheutuu nk. viivästyneitä reaktiota eli joille voi olla yliherkkä ilman että varsinaisesti saa pian syömisen jälkeen jonkinlaisia selviä allergiaoireita. Miksi näin?

Siksi, että ruoka-aineiden rajoittaminen, joskus hyvin radikaalikin ei mielestäni ole se ensisijainen asia joka todellisuudessa auttaa tai joka vie eteenpäin tai ns. maaliin. Olen huomannut että usein tulee karsia ensisijaisesti yleisimmä pahimmat häiriköt kuten viljat, varsinkin gluteeniviljat ja maitotuotteet, liiat lisäaineet, liika sokeri ja liika tärkkelys. Tässä yhteydessä on tärkeä kiinnittää huomiota, ei siihen "kieltolistaan" vaan nimenomaan "suositeltavien ruoka-aineiden listaan". Sellaisen avulla on paljon helpompi rakentaa toimivaa ruokavaliota kuin pitkän kieltolistan kanssa ja tämä on myös psykologisessa mielessä mielestäni parempi toimintatapa.
Jos sitten ei tutkita viivästyneitä ruoka-ainereaktioita (toki joskus, mutta ei usein, eikä yleensä ensimmäisenä), niin miten toimitaan? Usein liikkeelle kannattaa lähteä siitä mitä näkyy ruokapäiväkirjassa ja mitkä perusasiat siinä ovat kunnossa ja missä on selvästi mahdollisuuksia kohentaa ruokavaliota.

-Varmistamalla myös eri keinoin että ruoka, jota syömme on ravintotiheää ja sulaa riittävän hyvin, on tämä pohja myös sille että mahdolliset ravintopuutokset saadaan korjattua. Tämän jälkeen keholla on paljon paremmat edellytykset itsekin eheyttää, korjata ja parantaa itseään ja toipua ja palautua. Usein vastaanotollani päädytään tilanteeseen, että aluksi on ollut paljonkin erilaisia huolia hyvinvoinnin ja terveyden suhteen, mutta monet vaivat vähenevät tai jopa häipyvät muutamassa kuukaudessa jo sillä, että on a) Varmistettu riittävä ruoansulatusb) Korjattu ravintopuutoksia
-Lisäksi tärkeää on myös mm. uni, liikkuminen itselle sopivalla tavalla ja jaksamisen mukaan ja stressinhallinta. Kun perusasioita on ensin laitettu kuntoon, tämän jälkeen usein selkeämmin sitten nähdään mitä muuta mahdollisesti tarvitaan, jotta voitaisiin ja jaksettaisiin paremmin. Prosessissa tietenkään minä en ole välttämättä ainoa ammattilainen joka auttaa. Asiakkaani saattavat tarvita myös hyvää lääkäriä, terapeuttia, kuntovalmentajaa, jäsenkorjaajaa, osteopaattia, kiropraktikkoa tai vaikka homeopaattia.

Missä määrin siis kenenkin olisi hyvä teteuttaa ruokarajoituksia? Tässä joitakin ajatuksiani esimerkkien muodossa:

Jos on selvä ruoka-aineallergia, niin tottakai sellainen ruoka-aine pois joka aiheuttaa esimerkiksi voimakkaita iho- tai limakalvo-oireita tai esimerkiksi todella pahaa vatsakipua, hengitysvaikeuksia tai anafylaksiaa.


Jos on keliakia tai selvästi reagoit gluteeniviljoihin, niin suosittelen poistamaan gluteeniviljat. Joillekin, joille eivät sovi gluteeniviljat ei sovi myöskään kaura.


Autoimmuunisairaan voi olla hyvä kokeilla autoimmuuniruokavalioita, jotka monet ovat erilaisia muunnoksia paleotyyppisistä ruokavaliomalleista. 


Aknesta kärsivän tai astmaatikon tai henkilön jolla on runsasta limanmuodostusta hengitysteissä voi olla hyvä kokeilla kaikkien maitotuotteiden poisjättämistä esimerkiksi puoleksi vuodeksi.


Koska moni on sairastuttanut ja lihottanut itsensä sokerilla ja tärkkelyksellä ja näiden yhdistämisellä rasvoihin, on mielestäni monen ylipainoisen ja esimerkiksi diabeetikon tai metabolista oireyhtymää sairastavan hyvä sen lisäksi ettei syödä liikaa, vähentää radikaalisti sokerin ja tärkkelyksen saantia ja lisätä marjoja, vihanneksia, hyviä rasvoja (mm. oliiviöljy, kalaöljy) ja kohtuullisesti mm. siemeniä ja pähkinöitä ja monipuolisista lähteistä proteiineja. Vähähiilihydraattisuuteen perustuvat ruokavaliomallit auttavat usein paremmin pysymään myös virkeinä ja pitävät hyvin nälkää.

Spesiaalitilanteet

On olemassa erilaisia tilanteita joissa on ainakin tilapäisesti hyvä syödä jonkin tietyn ruokamallin mukaisesti ja tämä tarkoittaa silloin tietynlaista johdonmukaisuutta ja tarkkuutta. Tällaisia ruokavalioita, joita käytetään erilaisiin spesiaalitilanteisiin voivat olla esimerkiksi kihtipotilaan ruokavalio, munuaispotilaan ruokavalio, ketoosi jos hoidetaan esimerkiksi epilepsiaa tai syövän tukihoitona, FODMAP-ruokavalio ärtyneen suolen oireyhtymän oireiden hoidossa, histamiini-intolerantikon ruokavalio ja monet muutkin tämän tyyppiset ruokavalioratkaisut.

Kaikilla ei ole tarvetta tiukkaan ruokavalioon tai ruokavaliorajoitteisiin

Jos on perusterve ja melko hyvin jaksava ihminen, voi olla paljon enemmän liikkumavaraa ruokavaliossa kuin sellaisella, jolla on vaivoja ja joka on huomannut että hänen vaivoihinsa auttaa jokin tietynlainen, vähän tiukempi ruokavalio. 

Ymmärrämmekö me ihmiset toisiamme sen suhteen miten erilaisia näkemyksiä ja tarpeita meillä on ruokavaliomme suhteen ja millaisia arvoja ja uskomuksia liitämme syömisasioihin? Mielestämme emme ehkä aina oikein ymmärrä ja se näyttäytyy mm. somessa monenlaisin ilmiöin.

On niitä joiden mielestä kaikki mikä ei ole todistettu miljoonin tutkimuksin ja julistettu jostain salaperäisest kollektiivista käsin ylimmäiseksi totuudeksi on humpuukia ja he vaativat jokaista somekirjoittajaa käyttämään aikaansa todistamalla jokaisen sanansa tutkimusviittein. (Mistä he ovat saaneet päähänsä, että ihmisiä kiinnostaisi tällainen toiminta tai että ihmiset olisivat jopa suorastaan sen heille velkaa?).

Sitten on niitä, usein vähän iäkkäämpiä somettajia, jotka ovat löytäneet jostain yksittäisestä alan vaikuttajasta itselleen gurun ja viljelevät joka puolelle tämän oppeja mitään kyseenalaistamatta. "Kaikille voita, lihaa, vihanneksia ja kaikki hiilarit on suoraan alimmasta hornasta aina ja kaikille ihmisille kaikissa tilanteissa." Gurun oppeja ei saa kyseenalaistaa! 


Sitten on niitä, jotka omasta mielestään tietävät kaiken parhaiten ja ovat hurahtaneet niin jonkin ruokaideologian pauloihin, että sitä ei horjuta mikään. Heidän mielestään muut ovat ehkä vähän tyhmiä kun eivät vaan tajua! :D Kaikkeen, siis ihan kaikkeen on aina apu jostain tietystä tuotteesta tai ruokavaliomallista.


On myös niitä, joiden mielestä kohtuus kaikessa riittää ja ihan tavallinen kotiruoka on poikaa ja tavallisesta ruoasta saa kaikki ravintoaineet mitä tarvitaan ja koska lääkäri sanoi että 10µg D-vitamiinia riittää aikuisille niin sitten se riittää. No, tämä on helppo asia omaksua. Ei tarvitse hirveästi ottaa asioista selvää. On turvallisempaa kun uskoo vaan kaiken virallisen eikä ota hirveästi stressiä eikä pitäisi muidenkaan ottaa, koska se on ihan huuhaata että joku hokkuspokkusruokavalio muka parantaisi sairauksia. Terveenä pysyy kun syö ruisleipää, perunaa, marjoja, kalaa, marjastaa syksyllä ja hiihtää talvella. Jos ei pysy niin sitten on vaan huonot geenit ja pitää mennä lääkäriin. Lääkäri sitten määrää kokeita, kertoo diagnoosit ja määrää ehkä lääkkeitä. Ennenkun sitten lähtee sieltä lääkäristä apteekkiin niin voi käydä terveyskeskuksen kahvilassa vähän syömässä tuoretta pullaa.

Kuten huomasit, vähän kärjistin, mutta on tässä tullut pyörittyä Facebookissa jo niin monta vuotta että tunnistaa erilaisia ilmiöitä.

Järki, ihmislähtöisyys ja inhimilliset tekijät

Ruokarajoitusten olisi tärkeä olla perusteltuja ja ennen kaikkea ihmislähtöisiä. Niihin pitää ihmisen motivoitua itse ja ymmärtää niiden merkitys omassa elämässä ja jos kyse ei ole esimerkiksi varsinaisesta allergiasta tai vaikka keliakiasta, myös ihmisen voimavarat ja arvomaailma vaikuttavat siihen mikä on heille relevanttia pitää tai jättää pois ruokavaliosta.

Usein toimii myös se kuuluisa kultainen keskitie. Kerttu-mummon joukukakkua syödään kerran vuodessa, simaa juodaan vappuna ja vähän kaljaa juhannuksena, mutta pääosin syödään terveellisesti, koska halutaan ennaltaehkäistä epäterveellisestä ruokavaliosta johtuvia sairauksia ja ennenaikaista raihnaistumista ja koska herkuilla ja roskaruoilla mässäilystä tulee huono olo.


Aina ihminen ei elä arvojensa ja ihanteidensa mukaista elämää. Aina ei oikein saa kiinni elämänhallinnasta. On ehkä masennusta, stressiä, kiirettä tai uupumusta. Syömisessä on isossa osassa myös tämän kaltaiset inhimilliset tekijät. Elämässä on muutakin kuin ruoka.

perjantai 7. helmikuuta 2020

Viisi englanninkielistä kirjaa kilpirauhasen vajaatoiminnasta


Kun itse joitakin vuosia sitten sain aivan totaalisesti tarpeekseni siitä että minulle määrätty kilpirauhaslääke ei toimi ja olin todella huonovointinen, uupunut ja jollakin tapaa myös selkä seinää vasten tilanteeni kanssa, läksin tutkimaan mistä löytyy lisää tietoa.

Perustieto ja uskallus kyseenalaistaa
Neuvoisin, että liikkeelle kannattaa lähteä perustiedoista, eli tutkia hormonitoimintaa ja siihen liittyen kilpirauhasen toimintaa, sen hormoneja ja hormonien säätelyä anatomian ja fysiologian kirjoista. Tämän jälkeen kannattaa tutustua nk. viralliseen yleiseen tietoon kilpirauhasen vajaatoiminnan diagnostiikasta ja hoidosta mm. tautiopin kirjallisuudesta.

Sen jälkeen tämä tieto kannattaa uskaltaa monilta osin kyseenalaistaa. Voi nimittäin hyvin itsevarmasti sanoa, jakaen mielipiteeni kansainvälisesti vähintäänkin satojen tuhansien potilastoverieni kanssa, että kilpirauhasen vajaatoiminnan diagnosointi ja hoito ei ole läheskään aina niin yksinkertainen ja helppo juttu kuin millaisena se ehkä lääkäreille lääkiksessä esitetään tai alan kirjallisuudessa opetetaan.

Sillä mitä terveyskeskuksen yleislääkäri tai jopa erikoislääkäri erikoissairaanhoidon piirissä sanoo hoidostasi, ei välttämättä kaikilta osin ole todellista käytännön arvoa kilpirauhaspotilaan arkitodellisuudessa. Näin mm. labrojen tulkinnan, lääkkeiden valinnan ja annostelujen perusteella.

Kokonaisvaltaisuus, elintavat, ravitsemus, suolisto...

Kokonaan toinen ulottuvuus on sitten myös se ristiriita että lääkärit yleisesti pitävät elintapoja ja ruokavaliota melko mitättöminä asioina kilpirauhasen vajaatoiminnan hoidossa. Kokeneet potilaat ja mm. integratiivisen ja funktionaalisen lääketieteen asiantuntijat (lääkärit ja ravitsemusasiantuntijat) ovat asiassa varsin eri mieltä kuin valtavirran lääkärit.

Kysy niiltä jotka ovat auttaneet ja niiltä jotka ovat saaneet avun

Kuka siis on oikeassa ja keltä kannattaa kysyä?

Sanoisin, että ne potilaat, joilla on itsellään sekä omakohtaista kokemusta, että laajaa kokemusta vertaistuesta osaavat kertoa mistä ihmiset saavat avun silloin kun se apu ei ole riittävää koululääketieteen piirissä. Kysykää siis niiltä, jotka ovat saaneet avun ja kysykää niiltä, jotka ovat osanneet auttaa. Potilaanahan sinua ei lähtökohtaisesti kiinnosta kuka on mielestään oikeassa, vaan kuka voi tarjota tietoa, jonka avulla saat itsesi kuntoon.

Oma tarinani, vertaistuki ja kirjallisuus

Tämän periaatteen perusteella löysin itse avun kyselemällä ihmisiltä asioista sekä sosiaalisen median kansainvälisessä vertaistuessa, että suomalaisessa vertaistuessa. Oma tilanteenihan oli siis se, että Thyroxin ei poistanut oireita ja lisäksi minulla oli vääränlainen ruokavalio, ruoansulatus- ja suolisto-ongelmia ja ravintopuutoksia. Koska olin jo hakannut tarpeeksi päätä seinään perusterveydenhuollossa ja erikoissairaanhoidon puolella, oli aika koittaa jotakin muuta. Etsin paremman lääkärin.

Lääkitykseni vaihdettiin toisenlaiseksi, samoin ruokavalio, ruoansulatustani ja suolistoani tasapainotettiin ja ravintopuutoksia korjattiin. Se ei ollut helppoa, koska olin väsynyt ja kipeä, mutta vaihtoehtona olisi ollut jäädä kitumaan ja kärsimään. Sitä en halunnut. Minun tarvitsi siis hetken aikaa jaksaa myöskin olla sinnikäs ja systemaattinen. Eniten minua auttoi kuitenkin se, että sen lisäksi että etsin itselleni apua, annoin apuani ja tukeani myös muille vertaistuessa. Siitä sai voimaa ja hyvää mieltä.

Hoito alkoi toimimaan. Sitä helpotuksen määrää ei voi sanoin kuvata kun pääsin kivuista, aivoni alkoivat toimimaan paremmin, vuosikausien masennus ja ahdistus alkoi helpottaa, jaksoin paremmin ja kohentuneetn hyvinvoinnin ja terveyden turvin luin itselleni myös uuden ammatin.

KIRJAT

Saan paljolti kiittää vertaistukea, mutta myös muutamaa kirjaa. Ne ovat englanninkielisiä, koska vastaavia ei ole saatavilla suomen kielellä, valitettavasti. Jos epäilet ettei englantisi ole riittävää, niin se että osaat perusteet riittää ja voit käydä kirjat läpi omassa tahdissa sanakirjan kanssa. Siitä minäkin aloitin, sillä opin kunnolla englantia vasta yli kolmekymppisenä. Englanninkieleni taito kehittyi sitä mukaa kun vain aloin sinnikkäästi lukemaan.

Stop The Thyroid Madness-kirjat

Ensin luin kirjan Stop The Thyroid Madness

Se on Janie Bowthorpen kirjoittama kirja. Janie on itse kilpirauhaspotilas ja potilasaktiivi, joka toimi jo ennen ensimmäisen painoksen kirjoittamista vuosia kansainvälisessä vertaistuessa. Hän lukeutuu niihin potilaisiin, joka on sitkeästi etsinyt tietoa, verkostoitunut ja ryhtynyt toimiin sekä omassa elämässään, että vertaistuessa, jotta saataisiin paremmin toimivaa kilpirauhasen vajaatoiminnan hoitoa. Kirjassa on paljon käytännöllistä tietoa mm. fiksusta labratulosten tulkinnasta, eri lääkitysvaihtoehdoista, tiettyjen ravintopuutosten ja hormoniepätasapainotilojen merkityksestä kilpirauhasen vajaatoiminnan hoidossa ja siitä mitkä asiat ovat toimineet ja mitkä eivät kilpirauhasen vajaatoiminnan hoidossa.

Kirjan kakkososassa Stop The Thyroid Madness II eri lääkärit ja asiantuntijat ovat saaneet kukin oman lukunsa ja esittävä koko joukon vajaatoiminnan hoidon kannalta tärkeitä tekijöitä.

Why do I still have hypothyroid symptoms-kirja
Dr Datis Kharrazzian on yksi funktionaalisen lääketieteen pioneereista ja hänellä on ihan uskomaton näkemys ja ymmärrys mm. autoimmuunisairauksista ja ihmisen immuunipuolustuksen tukemisesta.

Kirjassa Why do I still have hypothyroid symptoms, esitetään selkeästi ja käytännöllisesti 22 erilaista tilannetta, jossa keho on eri tavalla hypotyreoottisessa tilassa eli kilpirauhashormonien osalta vajaatoimintainen. Kirjassa esitetään asiaa nimenomaan kehon toiminnallisuuden eli funktionaalisuuden kannalta ja estietään myös käytännöllisiä ratkaisua eheyttää ja tukea kehoa mm. ruokavalion, ravintolisien ja rohdoksien avulla.

Paul Robinsonin kirjat

Brittiläinen kilpirauhaspotilas Paul Robinson on käyttänyt kilpirauhasen vajaatoimintansa hoidossa ja lisämunuaiskuoren hormonituotannon tukena T3-monoterapiaa eli hoitomuotoa yksinomaan synteettisellä T3-hormonilla jo parinkymmenen vuoden ajan. Hän on tämän hoitomuodon ylivoimaisesti perehtynein asiantuntija koko planeetalla. Lisäksi hän tuntee myös muut lääkitystyypit kilpirauhasen vajaatoiminnan hoidossa ja osaa erittäin kansantajuisesti ja käytännönläheisesti valottaa mitkä laboratoriokokeet ovat oleellisia, miten niitä on viisasta tulkita, miten kilprauhashormonihoidot toimivat ihmisen kehossa ja ennenkaikkea mistä on apua ja mikä hoidossa voi johtaa harhaan.

Kun luet hänen kirjoistaan hänen oman vaikean ja kivikkoisen matkansa kohti terveyden palauttamista ja sen millä tavalla hän on itse päätynyt ottamaan asioista selvää ja myös millaista mittavaa kokemusta hänellä on tuhansien ihmisten auttamisesta kansainvälisessä vertaistuessa, et voi kuin ihailla hänen asiantuntemustaan ja haluaan auttaa ihmisiä. Paul on vilpitön, vaatimaton, viisas ja tietävä mies.

Kirjojen arvokasta antia on myös hänen vaikuttava perehtyneisyytensä alan tieteelliseen tutkimukseen. Kirjat ovat täynnänsä lähteitä, joista voit halutessasi myös itse tarkistaa mitä tutkimuksia ja miten hän kirjoissaan referoi.

Kirja Recovering With T3 kertoo T3-hormonin käytöstä kilpirauhasen vajaatoiminnan hoidossa. Kirja sisältää tietoa laboratoriotesteistä, niiden tulkinnasta, siitä missä tilanteissa T3-monoterapiaa voisi ajatella kokeiltavan ja ennenkaikkea millaista on menestyksekäs ja turvallinen T3-monoterapian toteuttaminen. Kirjassa on myös tietoa siitä mitkä eri asiat voivat vaikuttaa hoidon onnistumiseen. Kirja sisältää systemaattisen protokollan T3-hormonin annostelusta monoterapiana. Kirja ei siis käsittele eläinperäisten valmisteiden käyttöä tai hoitoa jossa lääkityksenä on sekä tyroksiini (T4-hormoni), että liothyroniini (T3-hormoni)

Ongelmiin saada kilpirauhashormonihoito toimimaan liittyy usein puutteellinen (vaikkakaan ei välttämättä erittäin vakavasti puutteellinen) kortisolin erittyminen. Recovering with T3-kirja sisältää myös tietoa siitä miten T3-hormonivalmisteen annostelun ajoittaminen aikaiseen aamuun tai aamuyöhön voi auttaa kehoa tuottamaan riittävän määrän kortisolia. Kirja sisältää myös aiheeseen liittyvää tieteellistä pohjaa. Menetelmän nimi on Circadian T3 Method ja tuhannet ovat jo hyötyneet sen käyttämisestä, mukaanluettuna minä itse. Pääsin tällä menetelmällä myös eroon lääkärin määräämästä kortisonkorvaushoidosta. Tietenkään menetelmä ei voi auttaa kaikkia, mutta jos käytössäsi on T3-hormonia sisältävä kilpirauhaslääkitys, menetelmää voi useinmiten kokeilla, mutta suosittelen että teet yhteistyötä lääkärisi kanssa ja luet ensin joka tapauksessa kirjan. Olen kirjoittanut aiheesta suomeksi tässä blogissa.

Niille, jotka haluavat perehtyä menetelmään syvällisemmin ja tarkemmin, on Paul kirjoittanut myös kirjan Circadian T3 Method Handbook, vaikkakin tämä kirja on tässä listattuna ikäänkuin "bonuksena", koska se käsittelee ennemminkin kortisoliasiaa, ei niinkään kilpirauhasen vajaatoimintaa.

Uusin helmi Paulin kirjoittamissa kirjoissa on hänen kaikille kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastaville kirjoittama kirja Thyroid Patients Manual. Mielestäni jos voisit hankkia ja lukea vain yhden ainoan aihetta käsittelevän kirjan, tämä olisi juuri "se kirja".

Kun tilasin ja luin sen, minulla oli tietenkin pitkäaikaisena Paul-fanina ollut jo ennakko-odotuksena että kirja on hyvä, mutta en osannut odottaa että se olisi niin messevän mahtavn upean hyvä kuin se on! Siinä kirjoitetaan todella kattavasti, simppelisti ja ymmärrettävästi mm. siitä miten kilpriauhanen ja sen hormonit toimivat, millä tavalla ihminen voi tulla vajaatoimintaiseksi, mitkä eri asiat vaikuttavat hoidon onnistumiseen ja millaisia erilaisia hoitovaihtoehtoja ja lääkitysvaihtoehtoja on olemassa. Kirjassa selitetään millä tavalla oman lääkityksensä voi saada toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla.

Nämä kaikki em. kirjat löytyvät omasta kirjahyllystäni ja niistä on ollut minulle ihan valtava hyöty. Suosittelen niitä lämpimästi. Niiden tarjoama tieto ja näkökulmat ovat sijoitus hyvinvointiisi ja terveyteesi.

vastuuvapauslauseke: Mielipiteet ja suositukset em. kirjoista ovat omiani eikä tämän blogitekstin tai kirjojen materiaalia ole tarkoitettu henkilökohtaisiksi hoito-ohjeiksi. Vastuu hoidostasi kuuluu aina sinulle itsellesi ja lääkärillesi.

P.S Suomesta voi olla vaikea tällä hetkellä löytää hyvää lääkäriä kilpirauhasasioissa. Jos tarvitset hyvää lääkäriä, suosittelen että ihan ensimmäiseksi opiskelet asiaa mahdollisimman paljon itse. On aina sitä parempi, mitä enemmän olet itse kartalla asioista. Tämän jälkeen voit kysyä minulta yhteystietoja. Ainakin tätä kirjoittaessa nykyinen lääkärini ottaa uusia potilaita.

torstai 6. helmikuuta 2020

Mitä muuta raudanpuutteinen tarvitsee kuin rautaa?

Huom. Tämän blogipostauksen perusteella ei tule päättää hoidosta.Tämä ei ole hoito-ohje. Jos otat rautaa tai jätät raudan ottamatta tekstin perusteella, en kirjoittajana ole siitä vastuussa.



Raudanpuute on tärkeä asia ja siitä sietääkin puhua ja kirjoittaa paljon eri yhteyksissä. Mielestäni rauta-asiasta on kuitenkin ihmisillä usein vähän liian yksipuolinen näkemys. Mielestäni on menty liikaa yhden labrakokekeen tuijottamisesta toisen yksittäisen labrakokeen tuijottamiseen (hemoglobiinin mittauksesta pelkän ferritiinin mittaukseen) kun tarvittaisiin oikeasti vähän monipuolisemmin dataa ennenkuin voidaan päätellä mitä kannattaa tehdä kun epäillään raudanpuutosta ja kun suunnitellaan miten toimia, jotta jaksettaisiin ja voitaisiin paremmin.


Mihin elimistö tarvitsee rautaa?

Elimistöllä on raudan suhteen monia tehtäviä. Sen parhaiten tunnettu tehtävä on elintärkeä. Se kuljettaa happea soluihin ja hapen ansiosta voidaan tuottaa riittävästi energiaa, jotta solumme toimivat. Kun solumme ovat elossa ja toimivat, se tarkoittaa että me tietoisina monisoluisina olentoina voimme olla elossa ja toimia.

Lisäksi rautaa on myös ihmisen biokemiassa muissakin tehtävissä. Se on mm. antioksidanttientsyymi katalaasin osa ja lisäksi rautaa tarvitaan prosessissa, jossa muodostuu kilpirauhashormoneja.

Raudalla on mahdollisuus olla elimistössä sekä hyödyksi, että haitaksi, riippuen siitä missä se sijaitsee ja mikä sitä kulloinkin kuljettaa. Rauta voi nimittäin käyttäytyä elimistössä myös raskasmetallin tavoin jos sitä on liikaa ja jos meiltä uupuu muita ravintoterkijöitä, jotka ovat oleellisia rautafunktioon liittyvässä elimistön fysiologiassa ja biokemiassa.

Raudanpuutoksen oireita

Raudanpuutos voi aiheuttaa melkoisen listan erilaisia oireita, jotka saatetaan joskus sekoittaa johonkin muuhun, kuten kilpirauhasen vajaatoimintaan. Tosin samalla ihmisellä on usein molemmat, puutetta raudasta ja kilpirauhasen vajaatoiminta, mutta ne voivat olla myös toki täysin erilliset vaivat. Valitettavasti niinkin on käynyt, että lääkäri ei ole ottanut riittävän vakavasti sitä että potilas ei hyödy tarpeeksi Thyroxinista ja tarvitsisi lääkevaihdoksen, koska lääkäri olettaa potilaan kaikkien oireiden johtuvan raudanpuutoksesta. Mielestäni tässä on oltava tarkkana. Ei tule olettaa liikaa vaan tarvittaessa varmistamalla varmistaa mistä kulloinkin on kyse kun ihminen voi huonosti ja on uupunut.

Kun rautaa puuttuu, väsyttää, päätä voi särkeä, saatamme olla kalpeita, ilottomia ja hiusten laatu heikkenee, hengästymme helposti, huimaa, syke kiihtyy pienestäkin rasituksesta, iho on eloton ja voi olla kuiva, kieli saattaa olla suurentunut ja suun limakalvoissa herkästi haavaumia ja kipuja, saatamme kärsiä levottomista jaloista, kynnet voivat olla heikot. Raudanpuutteeseen voi liittyä myös mielitekoja eri ruoille ja mentaalisia oireita kuten ahdistuneisuutta ja itkuisuutta. Toki jos tunnet itsesi väsyneeksi ja heikoksi, se voi myös masentaa. 

Raudanpuutoksen aiheuttajia

Hyvin yleinen raudanpuutoksen aiheuttaja on heikentynyt ruoansulatus, jota seuraa mm. stressistä, joistain sairauksista, iästä ja joistain lääkityksistä. Naisilla yleinen raudanpuutoksen syy on runsaat kuukautiset. Syynä voi olla myös muu verenmenetys vaikkapa tilanteessa jossa verta on luovutettu kun on mitattu vain hemoglobiini ja sen perusteella päätelty että verta voi luovuttaa. Hemoglobiini voi olla ihan viitearvoissa ja normaali, vaikka olisi raudasta pulaa. Myös puutteellinen ruokavalio, jossa ei ole tarpeeksi rautaa voi olla raudanpuutoksen syy, samoin jotkin sairaudet. 

Raudanpuutteiselta puuttuu usein muutakin kuin rautaa

Moni ajattelisi, että asia on yksinkertainen. Otetaan rautakoe ja jos rautaa puuttuu, sitä tankataan ravintolisästä tai joissain tapauksissa esimerkiksi rautainfuusiolla suoraan suoneen. Jos näin toimitaan, saatetaan tehdä virheitä. Jotta rauta toimii osana ihmiskehon hienoa biokemiaa ja fysiologiaa, tarvitaan muitakin ravintotekijöitä, kuten aminohappoja, hivenaineita ja vitamiineja. Edellytys raudan asianmukaiselle toiminnalle elimistössä on se, että elimistöllä on riittävästi verenmuodostusta ja mm. kuljettajaproteiinien muodostusta. Rauta ei yksinään toimi hapen kuljettimena veressä. Hyvin usein puutteita on siis muistakin ainesosista kuin raudasta ja tämä tulisi huomioida! Miten?

Riittävä testaus

Ikävä kyllä,  moni lääkäri määrää rutiinikokeet epäiltäessä raudanpuutosta ja tähän ei useinkaan sisälly muuta kuin verenkuva. Jos hemoglobiini ja mahdollisesti sen lisäksi myös punasoluindeksit ovat viitteissä asia jää siihen. Jotkut lääkärit määräävät myös ferritiiniarvon mittauksen, mutta saattavat nojata siinä liikaa viitearvoihin. Nyt sitten pudotan pommin niille, joiden mielestä on edistyksellistä ja mullistavaa, että rautaa vedetään kaksin käsin sen perusteella että ferritiinitasot on alakanttiset. Ferritiinin mittaus ei ole se ykkostesti eikä sen perusteella tulisi vielä tehdää liikaa päätelmiä! Tarvitaan lisäksi muitakin kokeita. Väitän julkeasti, ettei ole olemassa yhtä yksittäistä ainoaa testiä, joka olisi riittävää raudanpuutoksen diagnostiikkaa. 

Ferritiiniä voi nimittäin virheellisesti nostaa jotkin sairaudet tai vaikkapa tulehdustila tai elimistön matala-asteinen tulehdus eli inflammaatio. Tätä asiaa ihmiset yleensä tuntevat jonkin verran. Mikä on vähemmän tunnettua on se, että ferritiinotasot voivat olla, ja usein ovatkin matalahkot, vaikka rautaa olisi elimistön käytössä tarpeeksi. Miten tämä voi näkyä kokeissa? Siten, että kun mitataan transferriinin saturaatio (TrFeSat), jossa osatutkimuksena tulee myös raudan (Fe) mittaus, nämä arvot ovatkin korkeahkot suhteessa ferritiiniin (ferrit). (Optimaaliset lukemat transferriinin saturaatiolle ovat eri lähteiden mukaan n. 25-35% ja raudalle 18-24 µmol/l. Kasvaimet tai tulehdukse voivat laskea raudan määrää, joten asiallista saattaa olla myös mitata TrR-arvo, joka kuvaa tilannetta vähän pidemmältä, n 3kk:n jaksolta.)

Jos tilanne on tämä, on mahdollista että raudan tankkaaminen ei riitä poistamaan oireita. Tilannetta voitaisiin havainnollistaa sillä, että läheisestä kaupungista,  jossa jonkin tehtaan työntekijät asuvat, työntekijät tulisi kuljettaa tehtaalle busseilla. Jos busseja ei ole tarpeeksi, ei auta rekrytoida lisää työntekijöitä, sillä bussien puuttuessa he ei pääse tehtaalle töihin. Tyhmää tankata rautaa, jos sille ei ole kuljettimia. Samoin tyhmää vain tankata rautaa, jos prosessilta jossa rautaa ja happea tarvitaan puuttuu vitamiineja ja hivenaineita. Tällöin tavallaan tehtaan työntekijöiltä (rauta) voi puuttua mm. koteja, jolloin he eivät voi muuttaa paikkakunnalle työskennelläkseen tehtaalla tai sitten tehtaalta puuttuu tuotantovälineistöä , työkaluja ja tiloja työntekijöille eli mm. energianmuodostukselta puuttuu tiettyjä ravintoaineita.

Usein tarvitsee kiinnittää huomiota ruoansulatukseen, ruokavalioon ja mahasuolikanavan toimintaan tai puuttua esimerkiksi runsaisiin kuukautisiin.  Jos verta on menetetty tai ravintoaineita puuttuu, voi olla joko raudan sijasta tai sen lisäksi fiksua huolehtia myös vitamiinien, hivenaineiden ja aminohappojen saannista. Tämä varmistaa riittävää verenmuodostusta luuytimestä ja sitä että elimistö tuottaa mm. raudan hyödyntämisessä ja muissa toiminnoissaan tarvittavat entsyymit ja kuljetusproteiinit ja soluissa kehon kaipaavan lämmön, energian ja proteiinisynteesin.


Jos verenkuvan mittauksissa havaitaan suurikokoisia punasoluja, voi kyseessä olla myös tiettyjen B-vitamiinien kuten B12, B6 ja B9 puutosta tai lisääntynyttä tarvetta. Varmistukseksi voidaan toki silloin mitata mm. B12- ja folaattitasot eli B9-vitamiinin tasot. On olemassa myös erilaisia mittauksia mm. verestä tai hiuksista, joiden avulla voidaan vielä tarkemmin päätellä mitä ravintoaineita puuttuu, mutta usein voi olla hyvä tehdä hoitokokeilua varmistamalla yleisesti ravintoaineiden saantia.

Vähän kokonaisvaltainen katsantokanta asiaan tuottaa usein paljon parempia tuloksia kuin vain yksi rautakoe ja sen perusteella joko raudan tankkaus tai siitä pidättäytyminen. Tarpeeton raudan tankkaaminen voi olla jopa haitallista ja jos ei huomioida muita ravintopuutoksia raudanpuutoksen ohella, jäädään usein väsyneeksi ja muutenkin oireiseksi. Sitten ihmetellään, että mikä ihme minua vieläkin vaivaa ja saatetaan käynnistää aikamoisen kalliit ja aikaavievät kierrokset erilaisten asiantuntijoiden vastaanotoilla.

Toki taustalla voi löytyä muitakin vaivoja ja sairauksia, mutta joskus apu löytyy yksinkertaisesti siitä että autetaan kehoa saamaan se mitä se tarvitsee, jotta sillä on olemassa kaikki "rakennustarvikkeet" itsensä tasapainottamiseen ja vahvistamiseen. Kaikki, ei siis pelkästään vain rauta.

Ravintoaineiden saannin varmistamista

Terveellinen ruokavalio on tietenkin kaiken perusta. Se, että syödään monipuolisesti, terveellisesti ja tarpeeksi on tärkeää. Verenmuodostuksen kannalta saamme tärkeitä aminohappoja kun saamme riittävästi proteiinia ja monipuolisista lähteistä. Liian yksipuolisesti toteutettu vegaaniruokavalio voi tässä suhteessa olla ongelmallinen, mutta myös sekaruokavalio on aminohappojen saannin suhteen ongelmallinen jos ruoka ei sula kunnolla.

Usein ruoansulatusta voidaan edistää seuraavin keinoin:
1. Pureskellaan ruoka kunnolla ja syödään rauhassa ja hyvillä mielin ja vältetään stressiä. Stressi heikentää ruoansulatusta.
2. Opetellaan yhdistelemään ruoka-aineita ja rytmittämään ruokailumme siten, että se edistää ruoansulatusta.
3. Ajoitetaan nesteen nauttiminen ruoansulatusta edistävällä tavalla.
4. Käytetään tarvittaessa ruoansulatusentsyymivalmisteita ja joissain tilanteissa suolahappovalmistetta edistämään ruoan sulamista.
6. Huolehditaan hyvästä mikrobitasapanosta suolistossa, koska suoliston mikrobeillakin on oma osansa ravintoaineiden tuottajina.

Vitamiineja, hivenaineita ja suojaravintoaineita saadaan syömällä monipuolisesti mm. siemeniä ja pähkinöitä, vihanneksia, marjoja ja hedelmiä. Myös kalassa ja lihassa on hivenaineita ja vitamiineja ja mm. maksaruoka on erityisen ravintoainepitoista. Kasveista erityisesti villivihannekset, spiruliina, idut, versot ja villimarjat ovat ravintoainetiheitä. On hyvä huomioida että kasvisproteiinipainotteinen ruokavalio ei sula kaikilla erityisen hyvin. Joillakin toimii paremmin paleotyyppinen sekaruokavalio. Olemme yksilöitä! 

Ravintolisäohjelma

(Tästä eteenpäin blogitekstissä myös kaupallisia osuuksia. Nauttikaa halutessanne täysin vapaasti ilmaisesta sisällöstä, mutta saa myös hyödyntää niiden nettikauppojen tarjontaa, joiden toiminnassa olen mukana. Kiitän etukäteen!)

Kun rautaa tarvitaan purkista, vaihtoehtoja on paljon. Syömällä mm. maksaruokaa ja nokkosta, voimme tukea raudansaantia. Ellei ole allergiaa tai yliherkkyyttä maitoproteiineille, myös ternimaitovalmisteista voi olla apua.

Itse rautaa on olemassa kapseleina, tippoina, nesteinä ja suihkeina. Jos haluat kokeilla mm. Puhdas+-sarjan rautaa, jossa on mukana myös C- ja B-vitamiineja tai Nordic Health Sprayn rautaa hyvin imeytyvänä suihkeena, niin Nordic Nutrishopin valikoimista saa koodilla nina10 10% alennusta. https://www.nordicnutrishop.fi/

Rauta kannattaa ottaa eri aikaan kuin runsaasti kalsiumia kuten maitotuotteita sisältävä ateria ja myöskin eri aikaan sellaisten ravintolisien kanssa, jotka sisältävät hiven- tai kivennäisaineita. Näitä ovat mm. magnesium- tai kalsiumvalmisteet, monivitamiini, tai sinkkivalmisteet.

Jalkeilla-shopin valikoimista suosittelen Klaire Labs-sarjasta kolmeakin tuotetta, joista usein raudanpuutteiset hyötyvät.

1. Klaire Labs Vital-Zymes Complete auttamaan ruoansulatuksessa. Samasta sarjasta löytyy myös pureskeltava (chewable) versio. Ruoansulatusentsyymejä voidaan ottaa aterian yhteydessä. Mahdollisesti paras hetki niiden ottamiseen on aterian keskellä, jolloin entsyymivalmiste menee mahalaukkuun muun ruokamassan keskelle. Herkimmät saattavat saada jonkinlaisia vatsavaivoja jos ottavat entsyyminsä juuri ennen ruokailua tai ruokailun jälkeen. Ruoansulatusentsyymivalmisteita voi käyttää pitkäaikaisestikin jos on aihetta epäillä ettei ruoansulatus ole ihan priimaa.

2. Klaire Labs MultiThera- tai VitaSpecrum-monivitamiinivalmisteet ovat terapeuttiseen käyttöön soveltuvia monivitamiinivalmisteita, joissa on kiinnitetty huomiota mm. siihen että B-vitamiinit ovat aktiivisessa muodossa. Monilla on nimittäin geeniperimä, jonka vuoksi he eivät pysty kunnolla hyödyntämään ei-aktiivisessa muodossa olevia B-vitamiinivalmisteita, jollaisia suurin osa B-vitamiinituotteista vielä nykyäänkin valitettavasti ovat.

On suositeltavaa nostaa annos purkin kyljessä suositeltavaan täyteen annokseen vähitellen, jakaa se usealle aterialla, pysyä täydellä annoksella maksimissaan esimerkiksi 3kk ja siirtyä sitten n 30% pienemmälle ylläpitoannokselle. Kun käytössä on monivitamiini, kannattaa myös varoa ettei saa muista käytössä olevista ravintolisistä liikaa joitakin ravintoaineita kuten seleeniä, sinkkiä, A-vitamiinia tai D-vitamiinia. Näiden saantia kannattaa tarvittaessa rajoittaa tai suhteuttaa monivitamiinista saadun määrän kanssa sopivaksi. Vahvasta monivitamiinista saa myös C-vitamiinia, joka auttaa erityisesti kasviperäistä rautaa imeytymään paremmin.

3. Jos taustalla on ruoansulatusongelmia, ravinnon heikkoa saantia tai imeytymistä, sairaudesta tai rasitustilasta toipumista ja yleistä heikkouden tunnetta, on aika hyvä toipilaan tuote myös laajakirjoinen aminohappovalmiste, joka poikkeaa mm. EAA-valmisteesta eli välttämättömät aminohapot sisältävästä valmisteesta siten, että siinä on myös niitä aminohappoja vapaina muotoina, joita elimistö periaatteessa pystyy valmistamaan muista aminohapoista itsekin. Laajakirjoisella tuotteella kuitenkin helpotetaan näitä elimistön prosesseja tarjoamalla näitä aminohappoja suoraan imeytyvissä vapaissa muodoissa ja monipuolisena kompleksina.

Tarvitsemme aminohappoja mm. aivojenja hermoston tueksi mm. hermovälittäjäaineiden muodostamiseen, DNA:n muodostamiseen, tiettyjen hormonien tuottamiseen, entsyymitoimintaan, kuljetusproteiineiksi, immuunijärjestelmän tarpeisiin ja elimistön rakenteisiin. Raudanpuutoksen ja rautafunktion kannalta aminohapot ovat tärkeitä mm verenmuodostuksen ja kuljetusproteiinien vuoksi (mm. hemoglobiini, transferriini, ferritiini)

Klaire Labs-sarjan laajakirjoinen aminohappovalmiste on nimeltään Amino Acid Complete. Sen päiväkohtainen saanti voidaan jakaa entsyymien ja monivitamiinin kanssa otettavaksi keskellä päivän pääaterioita.

Tästä linkistä tietoa Jalkeilla-shopista ja linkki shoppiin:
http://jalkeilla.blogspot.com/p/jalkeilla-shop.html

Syy tärkeä selvittää

Voimme tankata rautaa, vitamiineja, hivenaineita ja aminohappoja maailman tappiin asti, mutta siinä ei oikein ole mieltä jos koko homma on ikäänkuin hölmöläisten peiton jatkamista. Miksi raudanpuute on ilmennyt ja onko yhä läsnä tekijöitä, jotka sitä aiheuttavat? Jotta ihminen saa pitää energiansa, voimansa, jaksamisensa, hänen täytyy saada voida pitää verensä ja rautansa.

Kuinka paljon mm. naisilla, joita kuukautiset heikentävät tai ihmisillä, joilla vaikkapa stressi on sekoittanut ruoansulatuksen ja suoliston olisi potentiaalia vaikka mihin, mutta heitä jarruttaa jaksamisen ongelma, joka johtuu mm. ravintopuutoksista, myös raudan puutoksesta?

-----------------------
Ruoansulatuskurssi

Nyt on vielä tätä kirjoittaessa torstai ja maanantaina alkaa kahden viikon intensiivikurssi ruoansulatuksesta. Minä olen tuon kurssin vetäjä. Jos olet kurssista kiinnostunut, tässä linkki, jossa lisätietoa:
https://holvi.com/shop/NinaSaine/product/a8d4f0a14e8ad359cc698fc308cecb24/

sunnuntai 26. tammikuuta 2020

Ylihoitaminen- Ollaanko me unohdettu kehon oma kyky parantua?

Joskus lepo on paras lääke

Kun ei olis aikaa sairastaa


Ihmisillä saattaa olla nykymaailmassa kiire parantua. Duunit kärsii, yrittäjälle ei tule rahaa jos ei pääse tekemään työtänsä, deadline paukkuu ja jää paitsi siitä ja siitä tapaamisesta ja tapahtumasta jos vaan makaa kotona sairastamassa. Taas pomo mulkoilee pahasti kun on oltu töistä pois kipeän tenavan takia. Seuraavissa yyteissä tulee varmaan kenkää..

Halutaan nopeasti diagnoosi ja lääke, on sitten kyse somaattisista tai henkisistä vaivoista. Onko sinusta liian utopistinen ajatus, että esimerkiksi masennus voisi olla tila, josta paranee spontaanisti mm. antamalla ajan kulua, jotta voidaan viedä päätökseen prosessi (esimerkiksi jokin menetys, roolinmuutos, tai ristiriita) ja tukeutumalla ystäviin ja tarvittaessa ammattiauttajiin. Tarvitaanko kaikkeen diagnoosi ja pilleri? En väitä ettei diagnooseilla ja lääkkeillä ole paikkaansa, mutta voiko joskus kyseessä olla ylihoitaminen?

Ylihoitamista, onko sitä?


Arkipäivästä ylihoitamista voi olla turhat antibiootit tavanomaisiin infektioihin, joista ei välttämättä edes tiedetä ovatko ne bakteerien vai virusten aiheuttamia tai menisivätkö ne riittävällä levolla ohi itsestään. Onneksi turhien antibioottikuurien määrääminen on vähentynyt.

Särkylääkkeitä saatetaan ottaa joskus hieman kuin varmuuden vuoksi ja ehkä otetaankin kaksi että varmasti tehoaa. Siitä huolimatta että tiedetään parasetamolin liikakäytön rasittavan maksaa tai iburpofeiinin ja monien muiden särkylääkkeiden vahingoittavan mahasuolikanavan limakalvoja.

Voit jopa ylihoitaa jalkojasi raspaamalla niitä liikaa tai liian usein. Hampaiden liian usein toistuva harjaus voi olla pahasta, samoin liian usein toistuva alapesu tai hiusten tai vartalon pesu. Minkä joskus luulemme olevan hoitoa, voikin olla haitaksi.


Keskustelua ja jopa tutkimusta on käyty myös siitä, tehdäänkö joitain kirurgisia toimenpiteitä turhaan tai hoidetaanko joitain syöpiä liian aggressiivisesti.



Linkkejä:

Akuutti: "Turhat leikkaukset"
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/02/26/turhat-leikkaukset

Hampaiden harjauksesta:
https://yle.fi/uutiset/3-7896492

Tehy-lehti, ylihoidosta:
https://www.tehylehti.fi/fi/terveys/ylidiagnostiikka-tekee-terveista-sairaita

Turhat hoidot eturauhassyövissä:
https://laaketieteensaatio.fi/eroon-turhista-eturauhassyopahoidoista/

ET-lehti, Päivi Hietanen, turhat syöpähoidot
https://www.etlehti.fi/artikkeli/terveys/liian_varhainen_loydos_voi_johtaa_vammauttaviin_syopahoitoihin

ET-lehti, Turhia syöpäleikkauksia tulevaisuudessa useille?
https://www.etlehti.fi/artikkeli/terveys/suomalaislaakari_syopaleikkauksia_tullaan_tekemaan_sadoille_turhaan

Turhat antibioottikuurit vähentyneet:
https://www.potilaanlaakarilehti.fi/uutiset/laakareita-valistettiin-ndash-turhat-antibioottikuurit-vahenivat/

Jalkojen raspaaminen voi altistaa vaivoille:
https://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/rasvaa-ala-raspaa-halkeileva-iho-on-portti-virusperaisille-syylille-ja-kiusalliselle-jalkasilsalle/787133/

Intiimialueiden liiallisesta pesusta yms:
https://www.studio55.fi/terveys/article/nain-pidat-huolta-intiimihygieniasta-neuvot-pesuun-ja-kuivuuden-hoitoon/6127426#gs.uyghnb




Joskus on viisainta odottaa

Joskus oireen tai oirekuvan kanssa on hyvä odottaa, aikoo sitä hoitaa lääketieteellä tai muilla konsteilla. Miksi? Siksi, että jos emme tiedä tarpeeksi siitä miten tilanne todennäköisesti tulee etenemään, voimme tehdä virhearvioita hoidon suhteen. Virheellinen tai ylimitoitettu hoito voi sotkea tilannetta entisestään.

Tilanne voi joskus jopa mennä ohi ilman että siihen tarvitsee sen kummemmin edes puuttua. Tämä voi olla potilaalle vaikeaa ja hän saattaa tulkita että häntä ei osattu tai haluttu auttaa tai että hänen tilannettaan ei otettu tarpeeksi vakavasti. Aina ei ole helppo määrittää mistä jotkut oireet johtuvat ja mitä asialle voisi tehdä.

Jos hoitaa itseään tai läheistään, voisi tuntua tarpeelliselta "tehdä edes jotain", jotta voisi helpottaa tilannetta ja nopeuttaa paranemista. Se on ymmärrettävää ja inhimillistä. 


Tilanteen seuraaminen ja tarkkaileminen voi kuitenkin antaa lisätietoa siitä mikä osa isompaa kokonaisuutta oireet ovat. Jos juurisyyt ovatkin ihan muualla, olisi epäviisasta keskittyä liiaksi vain ja pelkästään oireiden hoitoon, jotka johtuvat jostain, jonka uusiutuminen tai pahentuminen voisi olla ennaltaehkäistävissä.

Perusasioita kuntoon

Omassa työssäni ravintoterapeuttinakin suosittelen joskus jonkun asian kanssa jäämään odottavalle kannalle. Aluksi toki kirjataan ylös mahdollisimman tarkasti mm. terveyttä ja jaksamista haittaavia epäkohtia tai oireita. Myöhemmin saatetaan huomata näihin muistiinpanoihin palatessa, että oireet ovat lakanneet tai vähentyneet huomattavasti itsestään tai ehkäpä ravintoterapian tai muiden hoitomuotojen "sivubonuksena", vaikka päätavoitteet ravintoterapialle ovatkin olleet jotain ihan muuta.

On varsin tavallista, että jo se että on laitettu ihan perusasioita kuntoon, kuten kiinnitetty huomiota riittävään lepoon, ruokavalioon, ateriarytmiin ja ruoansulatukseen ja on pyritty korjaamaan kaikki mahdolliset ravintopuutokset, on antanut keholle buustia selättää monet ongelmat. Ei ehkä tarvittukaan ihan koko ravintoterapian mahdollista arsenaalia käyttöön, kuten kohdennettua fytoterapiaa ja ravintolisiä juuri tietylle osa-alueelle hyvinvoinnissa tai laajoja laboratoriotutkimuksia.

Tilanteen seuraaminen ja tarkkailu

Opiskellessani lääketieteen perusteita, opettajamme, joka on lääkäri painotti että kun jokin ihottuma tulee ensi kerran, sitä ei kannata lähteä läträämään erilaisilla salvoilla ja voiteilla, joita kotona mahdollisesti sattuu olemaan vaan lääkäriin kannattaa tulla mahdollisimman pian ilman että ihottumalle on vielä tehty mitään. Näin saadaan ensitietoa ihottuman ulkonäön perusteella, koska siitä voidaan päätellä mistä voi olla kyse, jolloin voidaan määrätä oikeanlainen hoito.

Jos ihottumaa on koitettu hoitaa erilaisin keinoin, sen ulkonäkö voi muuttua ja voi olla vaikeampi päätellä mikä ihottuman aiheuttaja on ja miten sitä tulisi hoitaa.

Hengitystieoireet ja kuume ovat myös usein oireita, joita on tavallisesti hyvä ainakin hetken aikaa seurata, jolloin näkee millaiseksi taudinkuva muuttuu vai alkaako tauti helpottamaan. Näin voidaan päätellä tarvitaanko hoitoa ja jos niin millaista.

Joku voi huolestua hiustenlähdöstä. Syitä voi olla monia, mutta kyseessä voi olla myös täysin normaali ohimenevä ilmiö. Muutaman vuoden välein hiustenlähtöä voi olla normaalistikin enemmän kuin tavallisesti. Aina ei syynä ole esimerkiksi pahat ravintopuutokset tai kilpirauhasen vajaatoiminta.

Oireenmukaista hoitoakin tarvitaan

Oireenmukaista hoitoa saatetaan tietenkin monissa tilanteissa tarvita. Migreeniä voidaan lääkitä ja kannattaakin, vaikka migreenin uusiutumista voidaan migreenikohtauksen jälkeen koittaa ehkäistä monellakin tavalla. Kenties farmakologisilla lääkkeillä, elintapojen ja ruokavalion muutoksilla, ravintolisillä, kuten ubiqinonilla tai vaikka hoitamalla jännityspäänsärystä alkuun lähtenee migreenin syitä esimerkiksi osteopatialla ja liikunnalla.

Migreenin ja muidenkin kiputilojen oireenmukainen hoito on tärkeää ihmisen psyykelle. Kipu voi jopa traumatisoida ihmisen ja joissain kiputiloissa kivun liian huono hoitaminen voi johtaa sen kroonistumiseen.


Jos vatsahaava on tullut stressistä, on ehkä aika vaihtaa työpaikkaa tai miettiä mistä on luonut itselleen tavan stressata siinä missä joku toinen ottaa lunkimmin. Toki vatsahaavaa on tärkeä kuitenkin hoitaa akuutisti oireenmukasella tavalla. Vuotava vatsahaava ei ole leikin asia.

Ylihoitamista voi olla monenlaisella hoitamisen alueella

Ylihoitaminen ei rajoitu vain koululääketieteen pariin. Ihmiset, jotka ovat kiinnostuneita mm. ravitsemuksesta, erilaisista luontaishoidoista ja esimerkiksi homeopatiasta, saattavat olla aika innostuneita toteuttamaan osaamistaan ja tietojaan. 

Tämä voi johtaa siihen, että etsitään valmisteita, rohtoja ja hoitoja ihan jokaiseen sellaiseenkin vaivaan, joka todennäköisesti paranisi itsestäänkin. "Leikkasin sormeen pienen haavan. Mitä homeopaattista voisin ottaa?""Mulla on flunssa, kertokaa tähän kaikki yrtit, ravintolisät ja vanhan kansan rohdot, että tän saa äkkiä loppumaan""Kuulin suru-uutisen ja nyt itkettää. Mitä aminohappoja ja yrttejä mä voisin ottaa että rauhoittuisin?"

Saatetaan myös hoitaa erilaisin keinoin ja tuottein liian montaa vaivaa yhtä aikaa. Tällä voidaan pahimmassa tapauksessa rasittaa ja vahingoittaa kehoa ja joskus erilaiset hoidot ja tuotteet voivat jopa tehdä epäselväksi, mitä hoidossa tulisi priorisoida. Myös rohdoksista, luontaistuotteista, hoidoista ja ruokavaliomuutoksista voi seurata sivuvaikutuksia.

Aina ei ole helppo päätellä onko kyseessä jotakin normaalia ja ohimenevää, vai tilanne, jossa jokin hoito tai tuote olisi syytä lopettaa. Jos on todella paljon tuotteita käytössä kerralla, voi olla vaikea päätellä mistä oireet johtuvat.

Vaikka käytössä olisikin suht hallitusti useita hoitotapoja ja tuotteita, ei kannata tehdä liian montaa muutosta hoitoon kerralla. Tämä samahan pätee myös farmakologisissa lääkkeissä ja asiasta on ollut juttua mm. iäkkäiden monisairaiden ja hyvin montaa eri lääkitystä käyttävien suhteen.


Kehomme ihmeelliset kyvyt

En suinkaan tarkoita etteikö jokainen tilanne olisi uniikki tai että siinä olisi sinänsä mitään pahaa pyrkiä hoitamaan vaivoja, pikkuisen vähäisempiä ja ohimeneviäkin luonnon konstein (vaikkapa sinkkiä C-vitamiinia ja auringonkukkauutetta flunssaan), mutta mitä me saatamme siinä hötäkässä unohtaa? Sen, että kehomme on ihmeellisellä tavalla suunniteltu toipumaan hyvin monenlaisesta. Sillä on aivan uskomattomat kyvyt tasapainottaa, eheyttää, parantaa ja voimauttaa meitä. Joskus kaikki mitä tarvitsee, on se että annamme kehollemme tehdä sen millaiseksi se on suunniteltu.

Sitä paitsi, mielellämme on voimakkaita kykyjä paranemisemme suhteen. Ajatuksemme ja tunteemme vaikuttavat elimistömme säätelyjärjestelmiin: hermoston toimintaan, hormonitoimintaan ja immuunipuolustukseen. Millainen voima toiveikkuudella ja mielenrauhalla voikaan olla paranemisessamme, sillä, että luotamme ja uskomme elimistömme tekevän osansa, joskus jopa täysin ilman sen kummempaa interventiota.

Kertovatko sairautemme ja oireemme meille jotakin?

Joskus oireella tai sairaudella voi olla meille myös jotakin kerrottavaa. Osaammeko silloin kuunnella? Viestiikö niskahartiasärky siitä että niillä harteillamme on ollut jo pitkää liikaakin kaikenlaista taakkaa kannettavana henkisessä mielessä? Saadaanko me flunssa aina kun ollaan treenattu liikaa tai töissä on takana pitkä putki hommia ja loma vihdoin koittaa? Närästääkö taas kun vain hiljaa kärsimme ja nielaisemme tunteemme kun yksi ja sama ihminen onnistuu aina pahoittamaan mielemme?

Kehomme on viisas. Se osaa viestiä meille monenlaista ja sillä on upeita kykyjä eheytyä, tasapainottua ja uudelleenrakentaa itseään. Itse pidän erityisesti sellaisista hoitomuodoista, silloin kun hoitamista tarvitaan, joissa tuetaan kehon omia paranemiskykyjä.



---------------------------------------------------------------------------
ilmoituksia:

TerveySummit alkaa!

Maanantaina 27.1. alkaa kauan odotettu ja suosittu Suomen suurin hyvinvointitapahtuma netissä, TerveysSummit! Puhun siellä tiistaina ruoansulatuksesta. Koko viikko päivän puhujat ovat kuunneltavissa ilmaiseksi ja mahdollisuus on myös hankkia VIP-passi, jolla saat kuunnella kaikki haastattelut omana aikanasi kokonaisen vuoden ajan! Koodilla nina10 saat passista 10%:n allennuksen!

Klikkaa tästä sivulle:
https://terveyssummit.fi/

Uusi Infokirje ilmestyy!

Sunnuntain 26.1. ajan vielä mahdollisuus ilmoittautua infokirjeeni saajaksi niin että pääset lukemaan maanantain infokirjeen, jossa mm. ilmaisia keittoreseptejä!

Tilaa Infokirje

Ennakkoilmoittautujan hinta ruoansulatuskurssille!

Ruoansulatuskurssi on nyt viikon sijaan kaksiviikkoinen ja alkaa 10.2. Facebookissa sille varten perustetussa ryhmässä. Kurssi sopii ihan kaikille hyvinvoinnista ja terveydestä kiinnostuneille ja sen hinta on edullinen. Jos ilmoittaudut tammikuun aikana, on ennakkoilmoittautujan hinta 35€ ja helmikuussa 42€

Kun siis haluat oppia perustietoa ruoansulatuksesta, sen merkityksestä terveydelle, heikon ruoansulatuksen seurauksista hyvinvoinnillemme ja siitä miten voimme itse tukea omaa ruoansulatusta, ilmoittaudu kurssille tästä:

Ruoansulatuskurssi

torstai 16. tammikuuta 2020

"Milloin?" - Kiinnostava kirja fiksun ajoittamisen tieteestä ja taidoista

Tuuma-kustannuksesta lähetettiin minulle Daniel H. Pinkin kirjoittama Milloin?-niminen kirja. Myönnän, etten ollut siitä ennakkoon ihan huippukiinnostunut, mutta kirja vangitsi huomioni alkulehdiltä asti.

Tämä on niitä kirjoja, jotka ovat selvästi omiaan muuttamaan ihmisen ajattelutapaa. Tätähän kirjat toki tekevät muutenkin, mutta mielestäni Milloin?-kirjalla on iso potentiaali avata sisällöllään ihmiselle ihan uusia ovia, uusia ajattelu- ja jäsentämistapoja, jotka voivat kohentaa ihmisen elämää esimerkiksi opiskelun ja työelämän puitteissa ja toki myös henkisessä kasvussa, ajattelun taidoissa. Tämä kirja tarjoaa tietoja ja näkökulmia siihen, että lukija voi jatkossa elämässään tehdä tietoisempia ja tietoon perustuvia päätelmiä siitä, millä tavalla jokin asia voisi olla hyvä ajoittaa.

Ihmiset rakastavat kysymyksiä, koska he ovat uteliaita ja haluavat tietää, ymmärtää ja oppia. Kenties milloin-kysymys on jäänyt kysymysten joukossa liian vähälle huomiolle?

Kirjassa keskitytään siihen, miten eri asioita kannattaa ajoittaa esimerkiksi vuorokauden ajan mukaan ja miten tässä voidaan huomioida eri ikäiset ihmiset ja se millainen luontainen vuorokausirytmi kenelläkin on. Tiesitkö esimerkiksi, että valtaosa ihmisistä ei ole sen enempää aamuvirkkuja kuin iltakukkujiakaan vaan jotakin tältä väliltä? Tiesitkö, että se mihin aikaan päivästä ihminen on parhaimmillaan toisaalta vaikkapa älyllisiin suorituksiin ja päätelmiin ja toisaalta luovaan työhön voi riippua siitä onko hän teini-ikäinen, lapsi vai aikuinen?

Kirjassa tuodaan esiin tietoutta sekä otollisista että mahdollisesti huonoista ajoituksen ajankohdista sekä käytännöllisten elävän elämän esimerkkien, että tieteellisen tutkimuksen valossa. Mielestäni juuri sekä esimerkit, tieteellisen tutkimuksen referoiminen, että kirjoittahan selkeä ja hauska tapa kirjoittaa tekevät kirjasta niin kiinnostavan, viihdyttävän ja käyttökelpoisen.

Kirja rakentuu osin myös kolmelle erilaiselle aspektille:

1. Milloin jotakin on hyvä aloittaa

2. Mitä huomioida jonkin keskivälissä

3. Miten käyttää ajoituksen taitoa jonkun loppuun saattamiseksi

Kirja sisältää myös kaavioita, jotka on laadittu tukimustulosten perusteella havainnollistamaan sitä miten selkeästi tutkimukset paljastavat tutkimusnäyttöä suhteessa aikaan. Tässä poimintoja näiden kaavioiden kuvateksteistä:

"Myönteinen mieliala nousee aamulla, laskee iltapäivällä ja nousee jälleen illalla"

"Onnellisuuden tunne listääntyy aamupäivän aikana, vähenee iltapäivällä ja kasvaa jälleen illalla"

"Lämmön tunne muita kohtaan voimistuu aamupäivän aikana, heikkenee iltapäivällä ja vahvistuu jälleen illalla"

"Jopa apinoiden hyvinvointi notkahtaa keski-iässä"

"Ihmiset pitävät makeisista eniten silloin kun tietävät sen olevan viimeinen, jonka he saavat"

Kirja sisältää useita aikahakkerin oppaiksi-nimettyjä osuuksia, joissa esitetään käytännön neuvoja koskien hyvää ajoitusta. Näissä oppaissa käsitellään mm. seuraavia asioita:

-Kuinka saada selville sinulle sopivin hetki: Kolmiportainen menetelmä

-Milloin urheilla: Ultimaattinen opas

-Neljä vinkkiä parempaan aamuun

-Neljä vinkkiä lentävään lähtöön uudessa työssä

-Milloin olisi hyvä olla ensimmäinen

-Viidenlaiset palauttavat tauot, valitse mieleisesi

-Milloin irtisanoutua

-Neljä elämänaluetta, joihin voit luoda parempia loppuja-Neljä improsivaatioharjoitusta, joiden avulla voit parantaa ryhmäajoitustaitojasi

Kenelle kirja sitten mielestäni sopii? Mielestäni olisi vaikea kuvitella ihmistä, jolle se ei sopisi ja joka ei siitä voisi monellakin tapaa hyötyä. Tämä kirja on kuitenkin mielestäni erityisesti sellaisen ihmisen kirja, joka haluaa kehittää itseään, toimintaansa ja ajattelunsa taitoa. Tämä on uteliaan ihmisen kirja ja sellaisen ihmisen kirja, joka ei halua jämähtää paikalleen vaan joka haluaa oppia uutta ja myös toimia juuri oppimiensa uusien asioiden mukaan.

Itse aion soveltaa kirjan tietoutta mm. siitä millä tavalla on hyvä toteuttaa päiväunet, koska itselläni jäävät toisinaan yöunet hieman lyhyiksi ja minulla on tapana silloin paikata niitä pienillä päiväunilla. Aikaisemmin mieltäni vähän askarrutti, jopa hieman painoi se että olin ajoittanut päiväuneni mielestäni liian myöhäiseen iltapäivään. Kirjan anti kuitenkin huojensi mieltäni ja huomasin että omien päiväunieni ajankohta ja pituus oli juuri minun vuorokausirytmilleni järkevää.

Lisäksi olen tullut kirjan lukemisen myötä tietoiseksi siitä että voi olla hyvä välttää päätösten tekemistä iltapäivällä, jolloin tilastollisestikin tieteellisen tutkimuksen mukaan valtaosan ihmisistä henkiset kyvyt ja mieliala notkahtavat. Omassakin elämässäni tunnistan selvästi tämän ilmiön. Kyseessä on vähän samankaltainen viisaus kuin viisaudet siitä ettei mene nälkäisenä ruokakauppaan tai tee isoja päätöksiä väsyneenä tai vihaisena.

Ilmiö kiinnostaa minua ammatillisesti siinä mielessä, että pohdin kirjaa lukiessa, pystyykö iltapäivän "notkahdukseen" vaikuttamaan mm. sillä että kiinnittää huomiota siihen mitä syö lounaaksi. Tätä olisi kiinnostavaa päästä tutkimaan, jos itse olisi ammattinsa puolesta osa tiedemaailmaa.

Oma villi veikkaukseni on, että kun on syöty tukeva, tasapainoinen vähähiilihydraattinen lounas, iltapäivä sujuu paremmin kuin silloin jos olisi syöty sekä nopeasti verensokeritasoja nostavia ja laskevia hiilihydraatteja (tärkkelystä ja/tai sokeria), rasvaa ja proteiineja samalla aterialla. Tällaisesta raskaasta seka-ateriastahan ihmiset raportoivat yleisesti saavansa väsyneen ja tukkoisen olon iltapäiväksi kun taas silloin kun on syöty ns. hiilihydraattitietoisesti, iltapäivällä pysytään virkeämpänä ja paremmalla tuulella ja lisäksi myös ajatukset ovat kirkkaammat.

Toki olemme yksilöitä ja varmasti joukkoon mahtuu myös jonkinlaisia superihmisiä, jotka ovat hyvässä reilassa iltapäivällä, syövät he sitten lähes miten tahansa lounaalla tai jättävät lounaan väliin. Lisäksi raskasta ruumiillista työtä tekevät eivät välttämättä väsähdä iltapäiväksi syötyään tärkkelyspitoisen lounaan tai sitten käyttävät maalaisälyä, osaavat kuunnella kehojaan, vetävät pienet iltapäivätirsat ja painuvat vasta sitten takaisin töihinsä uudistunein voimin.

Ammattini harjoittamisen puolesta mietin myös sitä, että koska ihmiset eivät välttämättä ole iltapäivällä parhaimmillaan, (paitsi tutkimustulosten mukaan luovassa työssä), olen ollut hyvällä polulla, sillä pidän ravintoterapeutin vastaanottoa tällä hetkellä vain aamupäivisin. Kun jossakin vaiheessa lähitulevaisuudessa saan käyttööni tilat, jotka mahdollistavat myös iltavastaanottojen pitämistä, saan lisää joustoa asiakkaideni aikatauluihin, mutta tähän saattaa mennä vielä pari vuotta tai kauemminkin. Myös luentoni ajoittuvat usein pääosin ilta-aikaan.

Milloin-kirja on niin täynnä tiukkaa ja tärkeää asiaa, että suosittelen että luet sen kaikessa rauhassa. Itsellänikin sen lukeminen kesti kauemmin kuin monien muiden kirjojen lukeminen, sillä luin siitä kenties vain sivun tai pari ja sen jälkeen keskeytin lukemisen, koska halusin rauhassa mietiskellä ja sulatella lukemaani.

Huom: Kirjoitus on tehty yhteistyössä Tuuma-kustannuksen kanssa. Raha ei ole vaihtanut omistajaa, mutta olen saanut kirjan omistukseeni veloituksetta.

tiistai 7. tammikuuta 2020

Vaikeuteni tekevät minusta ammatillisesti paremman

Tämä kirjoitus kuuluu kategoriaan blogistin kuulumisia.

Aikuisen elämäni vuosia

Takanani on elämäni yksi hankalimmista vuosista. Itse asiassa vuodessta 2017 asti elämäni on ollut haastavampaa kuin sitä edeltävät vuodet. Tämä ei ole minulle mitenkään uutta. Elämässäni on ollut todella vaikeita jaksaja aikaisemminkin. Sain kuitenkin elää monta vuotta helpompaa ja parempaa elämää tässä välissä.

Vuosi 2012 oli minulle käänteentekevä, sillä sinä vuonna löysin itselleni tärkeää tietoa kilpirauhasen vajaatoiminnan kokonaisvaltaisesta hoidosta mm. eri lääkitysvaihtoehtojen suhteen ja elämääni astui myös se millainen merkitys ruokavaliolla ja funktionaalisella lääketieteellä voi olla selätettäessä niitä ongelmia, jotka heikosti hoidettu kilpirauhasen vajaatoiminta oli tuonut eteeni.

Muutamat vuodet ennen vuotta 2012

Harva tietää millaista elämäni oli useamman vuoden ajan ennen vuotta 2012. Olin naimisissa ja minulla oli kaksi pientä lasta. Terveyteni ei ollut alunperinkään hyvä. Kamppailin mm. ylipainon, masennuksen, ahdistuneisuuden ja silkan kypsymättömyyden ja lapsuuden ja nuoruuden vaikeiden kokemusteni kanssa. Minulta diagnosoitiin myös polykystiset munasarjat, verenpainetauti ja kärsin myös migreenistä. Vuosi 2007 oli jonkinlainen rajapyykki. Silloin menetin työkykyni kuudeksi vuodeksi kokonaan. Minua hoidettiin lähinnä mielenterveyspotilaana, vaikka minulla oli myös paljon fyysisiä oireita. Kamppailin vaikeiden tunteiden ja ajatusten kanssa ja minusta tuntui usein että olen taakka läheisilleni. Tunsin itseni avuttomaksi ja yksinäiseksi. Sairauteni alkoi muuttua identiteetikseni. Minä, Nina, mielenterveyspotilas, fibromyalgikko ja lopulta myös kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastava. Hain turvaa diagnooseista ja sainkin, sillä ne jotenkin auttoivat selittämään, miksi olin sellainen kuin olin.

Vaikeimpia oireita olivat masennus, ahdistuneisuus, kivut ja pahoinvointi. Lisäksi minulla oli jatkuvasti tunne, etten elä kovin vanhaksi, sillä ei sillä tavalla voinut jatkaa elämää. Aikomuksenani ei ollut tappaa itseni. Ajattelin kuitenkin, että jollain tavalla asia varmasti järjestyisi. En kyennyt näkemään elämääni kovinkaan monta vuotta eteenpäin. Siellä oli pelkkää mustaa. Ja lääkkeitä. Niitä oli paljon elämässäni tuolloin. Niillä yritettiin saada kroppani jatkamaan ja mieleni jaksamaan päivästä seuraavaan.

Uusi elämä
Vuoden 2012 jälkeen värit ja valo alkoivat palata elämääni. Pidin sitä aivan ihmeellisenä, että sain voimaa, kivut loppuivat ja aivot kirkastuivat. Ihan sillä, että muutin ruokavaliotani ja Thyroxin-lääkitys vaihdettiin Liothyronin-lääkitykseksi. Olin viimeksi tuntenut itseni yhtä terveeksi alle 16-vuotiaana. En edes muistanut millaista elämä voi olla jokseenkin terveenä ja jaksavana.

Vuonna 2013 aloin opiskelemaan. Olin aloittanut myös vertaistukitoiminnan kilpirauhaspotilaiden parissa aktiivisesti jo vuonna 2012 ja olen jatkanut sitä tähän asti. Työllistyin osa-aikaisesti alalle vuonna 2015 ja valmistuin ravintoterapeutiksi 2017. Sitten asiat alkoivat muuttumaan.

Uudet vaikeudet

Sairastin munuaistulehduksen. Sain siihen lisäksi antibioottia, joka nähtävästi vaurioitti jalkojani pysyvästi (fluorokinoloniantibiootti). Jonkin ajan kuluttua olo alkoi heiketä ja jouduin jättämään liikuntaharrastukseni kuntosalilla. Paino alkoi nousta, alkoi esiintyä uupumusta, pulssi oli korkea, samoin verenpaineet ja jalkani turposivat. Lääkäri syytti, kuten tavallista, hänelle outoa kilpirauhaslääkitystäni, mutta ei suostunut tutkimaan onko kyse liikatoiminnasta kun minä epäilin että minulla on jotakin outoa munuaisissa. Pyysin kokeita, mutta osan ratkaisevista ja tärkeistä kokeista jouduin hankkimaan itse Synlabista, sillä siellä saa kokeita myös ilman lääkärin lähetettä. Jos en olisi ollut tällä tavalla omatoiminen, ehkä ei vieläkään tiedettäisi mikä minua vaivaa.

Kokeiden perusteella lääkäri lähetti minut nefrologille, joka on munuaissairauksiin erikoistunut lääkäri. Minulta löydettiin munuaiskerästauti eli glumerulonefriitti, eli munuaiseni toimivat eikä minulla ole ainakaan vielä varsinaista munuaisten vajaatoimintaa, mutta munuaisten suodatusyksiköistä nefroneista on tuhoutunut munuaiskeräsiä, eräänlaisia esisuodatuslaitoksia ja tämän vuoksi virtsani mukana valuu ulos proteiinia ja punasoluja. Joka päivä.

Tämän vuoksi kärsin herkästi anemiasta ja aminohappojen ja proteiinien puutoksesta. Proteiinipuutos aiheuttaa mm. sen että vereni ainesosasta albumiinista on puutosta, jonka vuoksi kropassani on jatkuvasti turvotusta. En voi juoda paljoa vettä, koska se ei normaalilla tavalla poistu elimistöstäni. Jos juon vähänkin liikaa, neste kertyy kudosvälitilaan etenkin nilkkoihin ja sääriin, mutta myös muualle ja saattaa rasittaa sydämen ja keuhkojen toimintaa.

En voi siis hikoilla liikaa ja matkustaminen hyvin lämpimään lomakohteeseen on huono idea. Kesäisin tulee välttää liikaa oleilua helteessä ja asunnossa on tärkeä olla hyvä ilmaistointilaite.

Tilaa hoidetaan pitämällä verenpaine ja sykkeet riittävän alhaisina. Tässä kohden joudun myöntymään lääkityksiin ja oikeastaan olen kiitollinenkin siitä että tällaisia lääkkeitä on olemassa. Hoidon tavoitteena on estää lisätuhot, jotka voisivat syntyä jos sairauden aiheuttama liian korkea verenpaine tuhoaisi munuaisia edelleen. Silloin saattaisin joutua dialyysiin ja sitä kautta elinsiirtojonoon.

Ruokavaliohoitona on tärkeää välttää liian suolaista ja proteiinipitoista ruokaa. Voisi kuvitella, että koska proteiinia poistuu elimistöstä, sitä pitäisi tankata, mutta nimenomaan proteiinien rajoittaminen estää lisävahingot. Lääkityksistä on kuitenkin minulle ikäviä sivuvaikutuksia. Voi olla vähän vaikea tietää mikä oire kulloinkin johtuu itse sairaudesta, mikä johtuu vääränlaisen antibiootin aiheuttamista vahingoista ja mikä johtuu niistä kolmesta lääkkeestä (verenpainelääke, betasalpaaja, nesteenpoistolääke), jotka minulla on munuaistautiini.

Ruokavaliossani joudun huomioimaan sekä kilpirauhasen vajaatoiminnan, että munuaissairauteni ja monelta osin tässä kohden joutuu tekemään kompromisseja, joiden vuoksi mm. painonhallinta on hankalaa. On myös kaikin tavoin vältettävä stressiä, joten koitan olla ottamatta sitä myöskään ruokavaliosta. On opeteltava kompromissien tekemisen jaloa taitoa ja lempeää suhtautumista itseään kohtaan.

Uutta opeteltavaa

Nämä viimeisen parin vuoden aikana syntyneet uudet vaikeudet ovat olleet aikamoinen koulu. Olen oppinut hyvin konkreettisesti, että mikään ei ole varmaa, mutta elämä tulee helpommaksi kun hyväksyy epävarmuuden osaksi todellisuuttansa. Olen myös oppinut, että vaikka elintavoilla ja ruokavaliolla voidaan vaikuttaa hyvinvointiin hyvinkin merkittävällä tavalla, niilläkin on omat rajansa. Joskus on valittava huonoista vaihtoehdoista vähiten huono ja joskus pitää osata erottaa ne asiat toisistaan mihin kulloinkin pystyy tai ei pysty vaikuttamaan. Olen oppinut rentoa ja nautinnollista syömistä sen sijaan että ruokavalion ristiriitaisuuksista olisi tullut ahdistuksen aihe.

Olen ollut välillä näistä parin viime vuoden vaikeuksista hyvin lannistunut ja masentunut ja surullinen. Minkä olen kuitenkin ilokseni huomannut niin sen, että olen silti kehittynyt jatkuvasti omassa työssäni ja ihmisten kohtaamisessa. Vaikka olisi omassa henkilökohtaisessa elämässä kuinka vaikeaa tahansa, työstä saa energiaa ja iloa, sellaisenakin päivänä kun töiden ääreen on pitänyt aluksi väkisin raahautua.

Siihen on oppinut oikeastaan jo luottamaan, että työ antaa paljon ja työssä voi unohtaa hetkeksi omat ongelmat ja keskittyä auttamaan toisia ihmisiä. Olen myös jopa vähän ylpeä siitä, että olen sinnikkäästi jatkanut NLP-opintoja vaikeuksistani huolimatta. Nämä opinnot ovat kehittäneet minua ihmisenä ja ne ovat myös kehittäneet minua ravintoterapeuttina.

Masennus, tiedän että siitä paranee

Ymmärrän, että koska minulla on ollut tällaisia vaikeuksia terveyteni suhteen ja myös muunlaisia vaikeuksia elämässäni nyt viime aikoina, on normaalia että masentuu. Olen ollut masentunut aikaisemminkin. Niinkin vakavasti että olen ollut kerralla sairaalassa kokonaiset neljä kuukautta putkeen. Nyt masennus tuntuu erilaiselta mielessä siinä mielessä etten pelkää ettei tästä toipuisi.

Oireet ovat kuitenkin melko samanlaiset kuin aikaisemminkin. Minulla ne tuottavat vaikeutta hyvin arkisissa asioissa kuten kotiaskareissa ja kyvyssä hoitaa omia juoksevia asioita ja lähteä pois kotoa. Tunnen myös surullisuutta, mutta haluan suostua tuntemaan kuten tunnen, sillä tiedän että minulla on surtavaa ja silloin ihmisen kuuluu surra oman aikansa.

Olen ymmärtänyt, että masennus on päässyt elämääni myös siksi, että kun sairastuin munuaissairauteen ja kohtasin siihen liittyvät vaikeudet, tiedostamaton psykologinen strategiani oli älyllistää asiat, jotta vältyin kohtaamasta liian vaikeita kysymyksiä ja tuntemasta liian vaikeita tunteita.

Kun käsittelin ongelmiani ajattelun, älyn, tiedon ja järjen kautta, lakaisin tunteet maton alle. Sieltä ne ovat nyt vääjäämättä pöllähtäneet eteeni minun prosessoitavaksi. Minun on nyt itkettävä itkuni ja surtava suruni ja eriteltävä mitkä ovat niitä asioita, joihin voin vaikuttaa ja mihin en voi vaikuttaa. On opittava hyväksymään ne asiat ilman syyllisyyden tunteita, joihin en voi vaikuttaa ja on opittava hyväksymään myös oma epätäydellisyytensä.

Ei sairastamisen tai masennuksen läpikäymisen/potemisen kuulu olla jokin suoritus josta tulee suoriutua niin että saa arvosanaksi kiitettävän. Kun sairastaa tai kun on vaikeaa, silloin ihminen tarvitsee ja ansaitsee rakkautta ja tukea muilta ja tukea ja huolenpitoa pitää myös osata pyytää ja ottaa vastaan. Sitä on ihmisyys parhaimmillaan!

Uskon, että koettuani mitä olen elämässä kokenut ja mitä koen parhaillaan, minusta kasvaa entistä ymmärtäväisempi ja myötätuntoisempi ihminen ja osaan ottaa työssäni huomioon ihmisten asioita entistä kokonaisvaltaisemmin, yksilöllisemmin ja syvällisemmin.

Voimavaroinani tässä minulla on hengellinen, vakaumus, joka on kallioni, kaikki minusta välittävät ja minua aidosti rakastavat läheiseni ja ystäväni ja oma kallis pääni, joka on myös omilla kyvyillään kantanut minua eteenpäin ja joka juuri tätäkin kirjoittaessa ohjaa käsiäni tässä näppäimistöllä. Olkoon pääni myös hyvää pataa ja tasa-arvoinen sydämeni kanssa!