sunnuntai 3. kesäkuuta 2018

Outoja vaivoja, jotka paranevat kun kilpirauhasen vajaatoiminta on hoitotasapainossa

Kilpirauhasen vajaatoiminta tuntuu usein siltä kuin sinun pitäisi jo heti aamusta ladata itsesi uudelleen. Kilpirauhasen vajaatoiminta on energianpuutostauti. Lisäksi se vaikeuttaa ja hidastaa monia kehon toimintoja.


Kilpirauhasen vajaatoiminnan tyypilliset oireet, ovat monille tuttuja: Uupuneisuus, vaikeudet pudottaa painoa, ajatuksen hitaus, vaikeudet oppia, muistaa, päätellä asioita, ummetus, kuiva iho, hiustenlähtö, paleleminen, masentuneisuus.. Kaikilla ei ole kaikkia oireita. On myös hoikkia ja normaalipainoisia vajaatoimintapotilaita ja joitain hikoiluttelee sen lisäksi että heitä palelee. Joku ei ole niinkään masentunut vaan pahantuulinen ilman selkeää näkyvää syytä tai koska heitä turhauttaa heidän uupuneisuutensa. Vajaatoiminta voi siis ilmentyä monenlaisin yksilöllisin oirein.

Hyvin paljon aikaa kilpirauhaspotilaiden kanssa viettäneenä ja vertaistukeen osallistuneena niin Suomessa kuin kansainvälisestikin, on noussut esiin myös joukko vähän erikoisempia vaivoja ja oireita, jotka näyttäisivät häippäsevän kuin kuppa Töölöstä kun kilpirauhasen vajaatoiminta saadaan hoitotasapainoon. Tässä muutamia.

Vaivaisenluu:

Itselläkin oli särkyä vaivaisenluissa ja vaikeuksia oikeastaan kaikenlaisten kenkien kanssa. Kun sitten lääkitys saatiin muutettua toisenlaiseksi ja haettua sopiva annostelu ja kun ruokavalio oli muutettu gluteenittomaksi ja terveellisemmäksi, huomasin ettei minun tarvitsekaan pohtia enää leikkaukseen hakeutumista. Mitään oireita ei yksinkertaisesti enää ollut. Ei kipua, kolotuksia ja polttelua, vaikka "patit" pottuvarpaan tyven vieressä on vieläkin ihan saman näköiset ja jalat näyttävät siltä kun ne olisi ahdettu joka päivä vuosikymmenien ajan korkokenkiin, vaikka käytän varsin mukavia ja leveälestisiä kenkiä. Monet raportoivat samanlaita edistymistä.

Rannekanavaoireyhtymä:

Monilla, joilla on kilpirauhasen vajaatoiminta eli hypotyreoosi, on ikävä kipua ja puutumista aiheuttava ja joskus käden toimintojakin haittaava vaiva karpaalitunnelisyndrooma eli rannekanavaoireyhtymä. Hoitona on usein ennen pitkää leikkaus, mutta monet kilpirauhaspotilaat ovat saaneet vaivan kuriin ja välttyneet leikkaukselta oikeanlaisella lääkityksellä ja hoitamalla itseään kokonaisvaltaisesti.

Tinnitus

Tinnituksessa korvissa kuuluu tietynlaista ääntä, joka ei ole peräisin ympäristöstä vaan se johtuu kuulojärjestelmän häiriytyneestä biosähköisestä toiminnasta. Joillain ongelma on hellittänyt tai vähentynyt kun kilpirauhasen vajaatoiminta on hoitotasapainossa.

Korvakäytävien kutina

Korvakäytävien kutina on ikävä vaiva, joka voi johtua monesta syystä, kuten kuivasta ihosta, psoriasiksesta tai jonkinlaisesta ihotulehduksesta, jonka aiheuttaja voi olla esim. bakteeri tai sieni. Itsellä ensimmäisiä merkkejä vajaatoiminnasta mm. liian pienellä lääkeannostuksella on korvakäytävien kutina. Olen ajatellut, että se voi johtua mm. siitä että vajaatoiminnassa myös iho kuivuu. Arvioin, että joillain osa ongelmaa voi liittyä myös ravintopuutoksiin, kuten rasvahappojen puutokseen ja mm. A-vitamiini puutokseen ja kaikkien niiden vitamiinien ja hivenaineiden puutokseen, joka on yleistä kilpirauhasen vajaatoiminaa sairastavien keskuudessa.

Vajaatoiminta heikentä ruoansulatusta ja suoliston toimintaa ja tämä johtaa ennenpitkään ravintopuutosten kehittymiseen. Monilla myös ravinnosta saatavista ravintoaineista on pulaa johtuen virheravitsemuksesta. On otettava myös huomioon, että erilaiset rasitus- ja sairaustilat lisäävät monien ravintoaineiden ja suojaravintoaineiden tarvetta.

Ei ole myöskään harvinaista, että vajaatoimintapotilaan immuunipuolustuksessa on puutteita ja epätasapainoa ja hän on siksi alttiimpi myös infektioille. Ihosairaus psoriasis on autoimmuunisairaus. Monilla myös kilpirauhasen vajaatoiminta on autoimmuuniperäinen. On tavallista, että autoimuunisairautta sairastavalla on itse asiassa monia eri autoimmuunisairauksia. Autoimmuunisairaus on tavallaan syntymekanismiltaan ja olemukseltaan yksi ja sama sairaus, mutta se ilmenee eri ihmisillä eri kudoksissa, elimissä ja järjestelmissä. Autoimmuunipotilaat ovat saaneet suurta apua funktionaalisesta lääketieteestä ja ravintoterapiasta. Heitä ovat auttaneet mm. erilaiset autoimmuuni- ja paleoruokavaliot.

Pottuvarpaiden kynsien ongelmat

Tästä ei tietääkseni ole vielä juurikaan kukaan kirjoittanut, mutta olen havainnut, että jostain tuntemattomasta syystä ei ole harvinaista, että hypotyreoosipotilailla on ongelmalliset isovarpaankynnet. Niissä on kasvuhäiriöitä, katkeilua tyvestä ja mm. sitä että kynnet alkava kasvaa kaksinkertaisina. Itsellä vajaatoiminta aiheuttaa nimenomaan kynnen kasvamista paksuna kahdessa kerroksessa, kynnen kupruilua ja sitä että se katkeaa tyvestä ja kestää kuukausia tai jopa vuoden ennenkuin katkennut ja vaurioitunut kohta kasvaa ulos ja kynsi on jälleen jotensakin terveen näköinen. Syy ei tosiaan ole tiedossa, mutta keskusteluissa suomalaisten kilpirauhaspotilaiden kanssa on tullut esiin että monilla on jonkinlaista outoutta isovarpaiden kynsien kanssa.

Hoitotasapainon saavuttaminen

Oikea lääkitys

Eniten ongelmia lääkityksen kanssa tuntuu olevan niillä, jotka käyttävät Thyroxinia, joka on T4-hormonia. Tämä on varastohormoni, jonka tulee konvertoitua elimistössä aktiiviseksi T3-hormoniksi. Alunperinkään ihmistä ei ole suunniteltu tulemaan toimeen pelkällä varastohormonilla vaan terve kilpirauhanen tuottaa myös suoraan T3-hormonia. On lisäksi paljon erilaisia elimistön epätasapainotekijöihin ja geneettiseen perimään liittyviä syitä, mitkä häiritsevät muuntoa T4-hormonista T3-hormoniksi.

On olemassa myös eläinperäisiä kilpirauhashormonivalmisteita, jotka sisältävät kaikkia kilpirauhashormoneja, mutta pääsiassa T4:n lisäksi siis myös T3-hormonia. Lisäksi voidaan yhdistää T4-hormonia T3-hormoniin tai eläinperäiseen valmisteeseen voidaan tarpeen mukaan ottaa lisäksi myös extramäärä T3-hormonia. Monille eläinperäinen on paras mahdollinen lääke ja jos T3:a pitääkin siihen lisätä niin sen tarve saattaa vähentyä jos kehoa tasapainotetaan ja hoidetaan kokonaisvaltaisesti ja löydetään tärkeimmät epätasapainoa aiheuttavat tekijät, jolloin entsymaattinen muunto T4-hormonista T3-hormoniin paranee.

Jotkut tarvitsevat tilapäisesti tai pysyvästi hoitoa pelkällä T3-hormonilla eli liotyroniinilla. Tällaisen hoidon nimi on T3-monoterapia. Olen itse tällaisen lääkityksen käyttäjä ja se on omalla kohdalla osoittautunut ainoaksi toimivaksi hoidoksi kun erilaisia kilpirauhashormonivalmisteita ja niiden kombinaatioita on kokeiltu usean vuoden ajan. Syitä, miksi joillekin harvoille mikään muu hormonikorvaushoito kilpirauhasen vajaatoimintaan kuin T3-monoterapia ei toimi ei usein saada selville, mutta syyt saattavat olla geneettiset tai liittyä esim. munuaisongelmiin tai maksan hyvänlaatuisiin verisuonikasvaimiin. Joskus taustalla voi olla mm. kroonisia infektioita tai jotain muuta joka on suistanut kehon pitkäaikaisesti epätasapainotilaan jota ei ole pystytty täysin korjaamaan.

Riittävä lääkitys

Suomi on täynnä alilääkittyjä kilpirauhaspotilaita. Monilla alilääkitys perustii lääkärin puutteellisiin taitoihin tulkita laboratoriotestien tuloksia ja puutteelliseen ymmärrykseen kilpirauhashormoneista. Tämä on ennemminkin itse asiassa sääntö kuin poikkeus. Lisäksi laboratoriotestejä myös otetaan ihan rutiininomaisesti täysin puutteellisesti eikä mm. tunnusteta T3v.-laboratoriokokeen merkittävää osaa lääkitysten määrittämisessä. Karkein virhe on se, että potilaan oireita ei kuunnella eikä niitä oteta vakavasti vaan usein ne yhdistetään mm. psykiatrisiin ongelmiin, huonoihin elämäntapoihin tai sitten ne vain sivuutetaan kun niitä ei ymmärretä tai lääkärillä on kiire.

Usein TSH:lle pistetään aivan liikaa painoarvoa ja ajatellaan että kun se on viitealueella, kaikki on hyvin. TSH:n täytyy usein painua alle viitearvojen, jotta potilaan lääkitys on kunnossa. Tällöinkin on tosin on huomioitava se, että kudostasolla pitää olla riittävästi aktiivista kilpirauhashormonia. T3v on tärkeämpi kuin T4v. Samoin on tärkeää miettiä oireita, tutkia pulssia, verenpaineta ja kehon lämpötilaa, joka vajaatoiminnalla on usein pysyvästi alle 36.6. On täysin mahdollista säätää kilpirauhaslääkitys myös ilman laboratoriokokeita, mutta tämä on monille liian radikaali ajatus. Itse en käytä enää lääkitykseni säätämisessä laboratoriokokeita vaan tarkkailen oloa. sykkeitä, verenpaineta ja kehon lämpöä.

Ensimmäiset kilpirauhasvalmisteet olivat eläinperäisiä ja ne säädettiin vuosikymmenien ajan haastattelemalla potilasta ja mittaamalla tämän em. vitaaliarvoja. Tilanne on nyt lääkkeiden suhteen parempi, sillä nykyiset eläinperäiset ovat hormonimääriltään vakioituja ja ne valmistetaan aivan yhtä tarkasti lääketehtaissa kuin mitkä tahansa lääkkeet. Sikäli niidenkin annoksen säätäminen kohdilleen on nykyään helpompaa kuin ennen. Vielä kun saataisiin lääkäreille lisää tietoa aiheesta ja asenteita järkevämmiksi ja potilasmyönteisemmiksi.

Joskus alilääkityksellä ollaan, koska kehossa on muuta epätasapainotilaa, kuten liian korkeat tai matalat kortisolitasot, raudanpuutos (ei usein näy hemoglobiinia mittaamalla vaan mittaamalla usea muukin rauta-arvo), kroonista infektiota, inflammaatiota eli elimistön hiljaa kytevää tulehdustilaa, sisäilmaongelmille altistumista, virheravitsemusta, suolisto-ongelmia yms.

Keho ei tällaisissa tiloissa välttämättä siedä tehokkaamman kilpirauhaslääkityksen tuomaa aineenvaihdunnan ja hapenkulutuksen lisääntymistä ja ratkaisu on selvittää tarkasti mistä epätasapainotilat johtuvat ja mitä niille voi tehdä. Vasta sitten voi lähteä harkitsemaan vajaatoiminnan tehokkaampaa hoitoa hormonivalmisteilla. Joudutaan siis joskus sietämään vajaatoiminaa pitkiäkin aikoja, koska keho voi reagoida ikäänkuin liikatoiminnan oirein hormonimäärän lisäämiseen vaikka esim. vapaan T3:n mittaaminen verikokeitse selvästi osoittaa että ei olla liikatoiminnalla. Sen sijaan liikatoiminnaksi tulkittavat oireet johtuvat usein monista muista syistä, joista olen kirjoittanut eräässä taannoisessa kirjoituksessani: http://jalkeilla.blogspot.com/2015/10/liikalaakityksen-merkkien-tunnistaminen.html

Kokonaisvaltainen hoito

Riittävän hoitotasapainon kannalta pelkkä lääkityksen rukkaaminen harvoin riittää. Onnittelut, jos on riittänyt, ainakin tähän päivään asti! Varaudu kuitenkin myös siihen, että tilanne voi jossakin vaiheessa elämää myös muuttua. Tavallisesti kun kilpirauhasen vajaatoiminta on kehittynyt tai sen hoitotasapaino muuttuu vaikeammaksi myöhemmin, on kehossa meneillään samanaikaisesti paljon muutakin kuin ongelmat liittyen kilpirauhaseen tai sen hormoneihin. On siis hylättävä ajatus siitä että meidät voidaan jakaa pieniin osiin ja korjata tilanne vain rukkaamalla eri osia kuntoon eri käypähoidon mukaisin lääkityksin. Nuo osat ja järjestelmät nimittäin toimivat yhdessä, eivät erikseen.

Elimistöllä on valtava kyky tasapainottaa ja korjata itseään kun sille annetaan siihen mahdollisuudet: Poistetaan ulkoisia ja sisäisiä haittatekijöitä, levätään tarpeeksi, ei sairastuteta itseämme stressillä, kiinnitetään huomiota yksilöllisene ravitsemukseen, poistetaan ravinnosta sekä yleiset haittatekijät, että ne ravintotekijät, jotka ovat ne pahimmat ruokavaliohäiriköt (kilpirauhaspotilailla usein maitoproteiini ja gluteeniviljat), tuetaan ruoansulatusta, suolistoa, suolistomikrobistoa ja korjataan kaikki ravintopuutokset hyvin perusteellisesti.

Jokaisen yksilöllinen tilanne tulee ottaa huomioon. Eri yksilöillä on ihan erilaisia asioita meneillään elämässä, mielessä ja kehossa ja jokaisella on myös yksilöllinen terveyshistoria ja geeniperimä. Myös voimavarat ja sosiaalinen tuki tai sen puute tulee ottaa huomioon siinä missä järjestyksessä ja mihin tahtiin pystytään etenemään.

Itsensä hoitaminen ja itsestään huolehtiminen kokonaisvaltaisesti on prosessi. Kun saat apua ja tulet parempaan kuntoon, elämäsi usein muuttuu pysyvästi monellakin tapaa. Sen lisäksi, että saatat nyt elää ja syödä eri tavalla ja käytät mahdollisesti säännöllisesti ravintolisiä, tapahtuu myös mentaalisella tasolla muuttumista ja kehittymistä, koska ihmisen keho ja mieli ovat yhtä eikä niitä voi erottaa toisistaan.



maanantai 28. toukokuuta 2018

Onko itsekuri hanurista ja onko syömiskäyttäytymisesi ristiriidassa prioriteettiesi kanssa?

Rento, terveellinen syöminen


Pidän kovasti ajatusmaailmasta, jossa terveellinen ruokavalio asetetaan luonnolliseksi osaksi elämää ja vältetään kaikkia tiukkoja rajoituksia. Voit syödä hyvällä omalla tunnolla ja nautiskellen sen kakkupalan ystäväsi häissä ja mennä mukaan syömään kun muut haluaa Mäkkäriin tai Heseen. Jos on tosi kiire niin ei se maailma siihen kaadu että haet kaupasta einesmaksalaatikon.

Fine. Tämä varmasti sopii monelle kun nykyajan valistuneet ihmiset kuitenkin tietävät syödä kasviksia, hedelmiä ja marjoja paljon ja välttää liian prosessoitua ruokaa.

He ymmärtävät, mutta mikä on totuus arjessa? Eikö totta, se rento tapa syödä terveellisesti voikin johtaa siihen, että että vähitellen oletkin luisunut tilanteeseen, jossa annet mielihaluillesi täyden tai lähes täyden vallan, sillä olethan myöskin mestari perustelemaan sille järkevälle minällesi miksi nautinnonhaluja rakastava ja palvova minäsi haluaa tänään(kin) jätskiä, suklaata, pullaa tai kermaperunoita. "No ei sitä saa olla niin ankara itselleen. Kyllä elämästä pitää osata nauttia. Kyllä mä nyt vähän voin ottaa rennommin kun on kerran kesälomakin. Tekee niin kovasti mieli.."

Niinpä niin. Annoit pikkusormen ja meni koko käsi. Kuin lapsi joka on törsännyt kaikki viikkorahansa karkkiin ja limppariin, ahtanut ne kitusiinsa ja kärvistelee oksennuksen partaalla olet heittänyt jorpakkoon vakaat aikomuksesi syödä hiilaritietoisesti ja kasvispainotteisesti.

Mitä kaikkea piilee syömiskäyttäytymisesi takana?


Vaikka nykyään ollaan kovasti stressittömyyden ja pehmeiden arvojen perään niin mitä se kertoo, jos sanat itsekuri, itsehillintä, suunnitelmallisuus ja päätöksissä pysyminen tuntuvat sinusta syömisen suhteen vastenmielisiltä, tuomitsevilta ja ankeilta? Kysehän on kuitenkin ravinnosta, joka on nautinnon lisäksi myös yksi tärkeistä terveytesi ja hyvinvointisi lähteistä.

Se on niin, että monet sisäiset ahdistuksemme ja tyytymättömyytemme lähteet ja jo varhain kehittyneet tunnelukot, jopa traumat heijastuvat syömiseen. Mitä oikeasti pelkäämme menettävämme, jos ajatus vaikkapa leivästä luopumisesta tuntuu kuolemalta? Missä kahleissa me todellisuudessa olemme jos jotkin tietyt raamit ruokavalion suhteen tuntuvat vankilalta?

Elämässä täytyy jättää moniakin asioita taakseen, jotta voi päästä eteenpäin.


Sitten kun olet elänyt sitä rentoa kesälomaelämääsi ja sallinut itsellesi nautintoja, valitat vatsavaivojasi, maidosta johtuvaa limaisuutta ja ihottumaa ja harmittelet sitä ettei mitkään kivat työvaatteet enää syyskuussa mahdu päälle. Väsyttääkin taas ihan törkeleellisesti.

Pitäisikö meidän miettiä, miten olisimme itsemme syömiseen liittyville sisäisille lapsiosillemme hyvä aikuinen, joka määrittelee rajat rakkaudesta käsin? "Kuule Ninni-pieni kun sinä söit eilenkin jo jäätelön. Ei meillä ole joka päivä herkkupäivä. Jos herkuttelee koko ajan niin sitten ei jaksa leikkiä, tulee helpommin kipeäksi ja sitten isona ei ole kivaa kun ei jaksa."

Olen huomannut, että sallivammasta suhtautumisesta ruokavalioon puhuvat usein eniten ne, joilla ei joko itsellä ole riittävästi haluja nähvä vaivaa "vähemmän sallivan" ruokavalion toteuttamiseen silloin kun se olisi terveyden kannalta perusteltua tai silloin kun ihminen on itse sen verran terve ettei hänellä ole tarvetta ruokarajoituksille, ainakaan vielä.

Jos kirjoitukseni tuntuu provosoivalta ja herättää tunteita, hyvä! Ehkä teet oivalluksia. Joko olen ärsyttävä ruokapaasaaja, joka ei tiedä hevon kukkelia mistä puhuu tai sitten löydätkin jonkin kultajyvän tästä blogista.

Ruokarajoitusten tarve


Allergiat ymmärtää jokainen. Niiden vuoksi jotakin ruoka-ainetta todellakin tarvitsee välttää. Samoin keliakian ainoa tunnettu hoitokeino on gluteeniton ruokavalio ja laktoosi-intolerantikon pitää joko käyttää laktoosittomia tuotteita tai ottaa laktoosia sisältävän ruoan kanssa laktaasientsyymiä.

Sitten on ruokayliherkkyydet, joista ei seuraa välitön raju ja heti tunnistettavissa oleva reaktio. Saattaa olla että paleotyyppinen ruokavalio lievittää reumasairauden, laskee kilpirauhasen vasta-aineet tai raakaruoka- ja kasvisruokapainotteinen ruokavalio parantaa jonkun ihmisen kihdin. Voi olla, ettet voi ottaa yhtään minkäänlaista maitotuotetta ilman että astma pahenee tai ihottuma päänahassa lehahtaa punaiseksi ja kutisevaksi.

On vielä paljon ruokavaliohoidolle hyvin reagoivia oireita ja sairauksia, joiden hoito ravintoterapeuttisesti on tieteelle ja länsimaiselle lääketieteelle kiistanalaista ja aiheuttaa pelosta käsin ohjautuvaa reagoimista ja asenteita. Muutos pelottaa ja hävettää jos onkin ollut väärässä. Mitä käy maineen ja työn, jos tuleekin paljastuneeksi "vääräuskoiseksi"? Ei uskalleta oppia ja alkaa neuvomaan jos jostain asiasta ei ole tiettyjen kriteerien suhteen tarpeeksi tieteellistä näyttöä. Protokolla ja systeemi menee ihmisten etujen edelle. "Olen kuullut muutamalta potilaalta, että tietynlaisesta ruokavaliosta voisi olla apua. Mitä jos kokeiltaisiin sitä ensin ja vasta sitten näitä lääkkeitä?" Mission impossible? Jos se tuntuu olevan lääkärille, se voi olla sitä kaksin verroin myös sille, jonka näitä ruokavaliokokeiluja tulisi omassa elämässään ajaa sisään.

Minun yksilövastaanoton asiakkaani saavat yleensä sitä paremmin apua ravintoterapiasta, mitä tarkemmin noudattavat ohjeitani. Tarvitsee vai varsinkin alussa olla riittävän selkeät ja tiukat raamit. Usein apu voi olla melko nopeaakin. Joskus tarvitsee tehdä alkuun ensin muutamanlaisia lisäyksiä tai kurssinkorjauksia ruokavalio- ja ravintolisäohjelmassa ja päädytään joskus myös tutkimaan tarkemmin tilannetta laboratoriotestein, jotta päästään nauttimaan terveyttä ja hyvinvointia tuovista tuloksista. Asiakkaani kärsivät sen tyyppisistä oireista ja ongelmista, jotka edellyttävät usein tarkkoja ruokavaliokokeiluja. Sanon usein, että "kokeillaan tätä kolme kuukautta. Sen ajan seisot suomalaisella sisulla vaikka päälläsi ja pystyt siihen kyllä. Minä neuvon, tuen ja ohjaan."

Kun sitten kokeiluvaihe tuottaa tuloksia, se lisää motivaatiota jatkaa ruokavaliohoitoa ja mahdollisesti päästään myös testaamaan rajoitusten löysäämistä. Monet ruoka-ainerajoitukset voidaan purkaa kun jatkossa ei syödä liikaa ja liian usein kyseistä ruoka-ainetta. Tiukemman vaiheen jälkeen päästään usein näkemään, mitkä ovat olleet ruokavalion päähäiritsijät, jotka kannattaa jättää lopullisesti elämästään, silloinkin kun juuri ne ovat olleet niitä lempiruoka-aineita.

Elätkö oikeasti prioriteettisesi mukaan?

Terveys on aika monen ihmisen listalla kärkisijoilla kun heiltä kysytään mitkä heidän elämänsä tärkeimmät asiat ovat. Näkyykö tämä oikeasti arjessa valinnoissasi? Kyse ei ole raskaasta taakasta, jota joudut kantamaan ottaessasi huomioon terveyteesi vaikuttavat seikat, kuten ruokavaliosi. Kyse on etuoikeudesta valita viisaasti ja päästä nauttimaan viisautensa hedelmistä kohentuneen terveyden ja jaksamisen muodossa.

Kumman valitset; riutumisen autoimmuunisairauksissa syöden pitsaa vai autoimmuuniruokavalion kolmeksi kuukaudeksi ja sen jälkeen viljattomuuden ja maidottomuuden voiden jatkossa hyvin todennäköisesti paljon paremmin? Kumman valitset; jatkuvasti kutisevan ja haavoilla oleman takapuolen nautiskellen rakastamastasi ruisleivästä vai rukiin poisjättämisen ruokavaliostasi? Valitsetko lihavuuden ja siihen liittyvät sairaudet, jotta pääset herkuttelemaan jätskillä, kakuilla, pullalla hampurilaisilla, pitsalla ja irtokarkilla vai haluatko olla terveempi ja jaksavampi?

Jos tiedät jo vastaukset, mutta olet vasta matkasi alussa, anna itsellesi aikaa ja mieti rauhassa näitä kysymyksiä. Selvästi siemenet on jo kylvetty maahan ja nyt voidaan odottaa kasvua. Sinun tehtävä on matkan aikana lannoittaa, kitkeä ja kastella.

Jokainen on omanlaisessaan vaiheessa ja tilanteessa


Mieli, elämä ja arki voi joskus tehdä tepposia. Aina ei olla vielä valmiita jättämään jotakin asiaa taakse, jotta päästäisiin eteenpäin. Usein tunneasioita pitäisi käsitellä ensin ja sietää sitä fyysistä kärsimystä, jota ravintoterapeuttisin keinoin kenties pystyttäisiin lievittämään. Usein tunneperäiset teemat kulkevat myös siinä ravintoterapian rinnalla yhtä aikaa. Kuuntelen ja keskustelen asiakkaideni kanssa myös mielelläni henkisistä asioista ja ihmissuhteista, vaikka en alan ammattiosaaja psykologiassa olekaan. Minusta minun on hyvä tehdä niin, sillä ihminen on tässäkin kohden kokonaisuus. Tunne-elämä ja ihmissuhteet vaikuttavat syvällisesti terveyteemme ja myöskin siihen millaiset voimavarat meillä on muutosprosessiin.

Ihmisen pitää kuitenkin olla itseohjautuva. Joskus ei ole vielä sopiva hetki saada tuloksia ravintoterapiasta silloin kun muutokset ovat hieman vaativampia kuin vain se, että katsotaan että juodaan tarpeeksi vettä ja joka aterialla on jotakin tuoretta ja herkkuja ei syödä joka päivä. Ihminen päättää itse kuinka paljon puhuu ja mihin on valmis ja missä kohden uskaltaa myös ilmaista, että tarvitsee enemmän apua, kenties ensin toisenlaista apua tai sitten vaikka lisää mietintäaikaa siihen mitä oikeasti elämältään haluaa ja mitkä asiat on todellisuudessa eteenpäin menemisen tiellä.

Tunnista ajattelutapasi


Omaa suhtautumistapaa ja näkökulmaa voimme kuitenkin joka tapauksessa pohtia. Näemmekö enemmän uhkia vai mahdollisuuksia? Millaista on sisäinen puheemme itseä kohtaan ja mitä väitämme itsellemme mm. ruoasta ja suhteestamme siihen? Kun hoemme jotain asiaa päässämme tai ääneen tarpeeksi monta kertaa, se muuttuu totuudeksi ja alkaa ohjata tunteitamme ja käyttäytymistämme, niin hyvässä kuin pahassa. Mitä jos muuttaisit noita totuuksia ja lauseitasi tietoisesti?

"En voi syödä enää mitään kivaa ja minulta on kielletty se ja se"

Miten niin kielletty? Sinä olet aikuinen ihminen ja olet itse valinnut ruokavaliokokeilusi. Emme elä missään totalitarismissa vaan vapaassa yhteiskunnassa, jossa aikuiset ihmiset saavat itse valita ruokavalionsa kunhan eivät syö toisiaan tai varasta ruokaansa. Ota vastuu itsestäsi ja hyvinvoinnistasi ja myös syömisistäsi! Sinä olet se henkilö, joka olet oman arkesi sankari. Ei kukaan toinen.

Sen sijaan, että keskityt siihen mitä olet jättämässä taaksesi, keskity siihen mitä sinulle jää ja mitä saat tilalle, mihin se sinua vie. Mitkä kaikki asiat ovat helpompia ja mahdollistuvat sinulle kun olet paremmassa kunnossa. Mitä ihania ja sinulle terveellisiä aterioita voit syödä. Toisenlaiseen syömistapaan tottuu. Tottuvathan ihmiset uuteen maahan, kieleen, perhetilanteeseen ja työpaikkaankin.

Älä roiku menneessä, äläkä anna nautinnonhalusi ja mielihalujesi viedä sinua kuin pässiä narussa. Jos tämä on vaikeaa, ehkä elämästäsi puuttuu muita tyytyväisyyden ja mielihyvän lähteitä, kuten liikuntaa, hyviä ihmissuhteita, toisten ihmisten vilpitöntä auttamista, naurua, musiikkia, mielekästä tekemistä, lepoa ja rauhaa?

Jokaisella tärkeällä asialla on elämässä oma paikka. Syöminen on vain yksi niistä. Syödään siis ihmisiksi!

"Päivää. Mitähän gluteenitonta ja maidotonta lounasvaihtoehtoa teiltä löytyisi ja pystyisiköhän perunavaihtoehdon vaihtamaan höyrytettyihin kasviksiin?"

"No tällaista ja tällaista löytyisi ja kokki voi vaikka paistaa sulle kookosöljyssä kanaa niin ei tule leivityksestä gluteenia. Laitetaanko sitruuna ja oliiviöljyä kastikkeeksi kun tuossa toisessa on kermaa? No hienoa. Salaattipöydästä voi aloittaa."

"Ihanaa, kiitos. Näyttääpä värikkäältä ja herkulliselta."



keskiviikko 16. toukokuuta 2018

Miten syödä terveellisesti, vaikka rahaa on vähän?

Tässä postaukseni minun vinkkini edulliseen, mutta terveelliseen syömiseen. Lista koskee tietynlaista "perusterveellistä ruokavaliota", ei mitään erityisruokavaliota, mutta olen ottanut mukaan hieman tietoutta mm. siitä mihin kiinnittää huomio jos toiveena on esim. painonpudotus. Lista ei ole millään muotoa täydellinen, mutta sisältää melko kattavasti joitakin ajatuksia siitä miten vähävarainenkin voi välttää terveytensä turmelemisen epäterveellisellä ruoalla. Myös itsellä on kokemusta vähävaraisuudesta nuorena opiskelijana ja mm. lyhyeltä työttömyysjaksolta elämässä ennen avioitumistani.

1. Hyödynnä ilmainen ruoka.

Keväästä syksyyn voit jokamiehen oikeuden nojalla poimia luonnosta villivihanneksia, kuten voikukkaa, nokkosta, vuohenputkea, poimulehteä ja ratamoa ja käyttää niitä mm. salaatteihin ja keittoihin. Luontomme syötävät kasvit eivät ole mitään rikkaruohoja, vaan herkullista ja ravintotiheää superruokaa.

Jokamiehen oikeudella keräät myös marjoja ja sieniä. Luonnonmarjamme ovat todellisia vitamiini- ja antioksidanttipommeja ja myöskin hyviä kuitulähteitä. Sienissä löytyy mm. hiven- ja kivennäisaineita ja aminohappoja. Eri sienissä on erilaisia hyötyaineita. Tämä on vielä osin tutkimaton metsiemme aarreaitta. Mitä enemmän sienien terveysvaikutuksia tutkitaan, sitä enemmän löytyy uutta tietoa niiden hyvästä ravintoarvosta.

2. Osta isoja eriä säästöön.

Joskus isommat erät pakastettavaa tai hyvin säilyvää ruokaa ovat edullisempia kuin pienemmät pakkaukset. Kannattaa vertailla kilohintoja esim. yrteissä, juureksissa, siemenissä, jauhelihassa ja kuivatuissa herneissä ja palkokasveissa. Jos raha on tiukassa, ehkä voisit ostaa näitä isoja pakkauksia yhdessä jonkun kaverin kanssa ja jakaa saaliin puoliksi?

3. Tuota edullista tuoreruokaa itse, myös talviaikana

Idättäminen ja versojen kasvatus onnistuu kotioloissa myös kaupungissa. Versoja varten tarvitset hieman multaa ja laakean astian. Idättämiseen ei tarvita kalliita idätysasitioita vaan myös lasipurkissa idätys tai siivilässä, jonka alla on kulho ja päällä lautanen estämässä kosteuden liikaa haihtumista toimivat oikein hyvin. Netistä löytyy tarkempiakin ohjeita mitä voi idättää ja versottaa. Kotona idätetyt ja versotetut tuoreet tulevat paljon edullisemmaksi kuin kaupasta valmiina ostaminen ja tiedät saavasi tuoretta etkä päiväkausia heviosastolla säilöttyjä tuotteita.

4. Tee välillä ruokaa kasvikunnan proteiinilähteistä palkokasveista

Voit toki ostaa valmiin hernekeittopurkin eikä se paljoa maksa, mutta parempaa ja edullisempaa hernekeittoa teet itse. Ehkä onnistut hankkimaan isomman erän kuivattuja herneitä, linssejä tai papuja ja liottelet ja keittelet niistä ruokaa tosi edullisesti. Välttämättä hernekeitto ei kaipaa lihaa, vaan sipulihakkelus, suola ja pippuri riittävät mausteeksi. Helppoa ja hyvää keittoa saat myös linsseistä. Papuja voi keittää mm. salaattiin, patoihin tai keittoihin. Pavuista ja kikherneistä voi keittäisen jälkeen tehdä myös maukkaita tahnoja. Vatsalla saattaa olla totuttelemista palkokasveihin.

Kaikkien vatsat eivät niitä totu käyttämään ravintona ilman että tulee ilmavaivoja ja vatsanväänteitä, mutta esim. sinappi hernekeiton mausteena tai vaikkapa luontaistuotekaupan ruotsintipat voivat auttaa ruoansulatuksessa. Koska tämä minun vinkkilistani ei ole mikään virallinen neuvo yksittäiselle ihmiselle, uskallan myös sanoa että jos sinulla ei ole ongelmaa alkoholin käytön kanssa, pari rkl Fernet Branca-yrttilikööriä voi myös auttaa monenlaisiin tilapäisiin ruoansulatusvaivoihin.

5. Keittele puuroja tai tee tuorepuuroa

Täysjyväpuurot ja tuorepuurot eivät ole kovin kalliita. Niihin voi lisäksi laittaa kuitulähteiksi esimerkiksi pellavansiemeniä tai chiansiemeniä ja vitamiinipommiksi tuoreita tai pakastemarjoja. Puuro pitää paremmin nälkää kun se on mahdollisimman kuituista ja kun siihen lisää rasvaa, vaikkapa voita. Tosin tärkkelysruoan kuten puurojen ja runsaan rasvan yhdistelmää kannattaa välttää jos haluaa pudottaa painoa. Jos puuro vie sinulta nälän vain pariksi tunniksi, se saattaa olla hyvä päivän viimeiseksi ateriaksi esim. tuntia ennen nukkumaanmenoa.

6. Hyödynnä edulliset vihannekset ja juurekset.

Mm. sipuli, kaali ja juurekset ovat melko edullisia. Niistä saat monenlaista edullista ruokaa. Kaalit ja sipulit sisältävät myös maksan myrkynpoistojärjestelmää tukevia rikkipitoisia aineita. Valmistaessasi keittoa, paistosta tai pataa, siis kokonaan kypsää ruokaa, kannattaa pitää mielessä myös se että joka aterialla on hyvä olla jotakin kypsentämätöntä tuoreruokaa. Ehkä voit vaikka paistellessa tai soppaa hämmentäessä rouskutella yhden porkkanan? Vertaile niissäkin kilohintoja sen mukaan minkä kokoinen säkki porkkanoita on myynnissä. Juuressosekeitto on myös hyvää ruokaa ja sen kanssa voit syödä vaikkapa lisäksi kananmunaa, jotta saat myös proteiinia.

Kaupasta ei kannata kantaa kotiin kallista vettä, eli mm. lehtisalaattia. Salaatit valmistat myös ilman varsinaisia salaattikasveja, joiden ravintoarvo jää usein melko vähäiseksi. Talvella kun osa kasviksista on kallista tuoreruoaksi voi tehdä mm. kaali- tai porkkanaraastetta. Kekseliäisyydellä saat aikaan vaikka mitä. Miltä kuulostaisi salaatti, jossa on itse kasvattamiasi ituja, itsepoimimiasi puolukoita ja vaikka ihan ohueksi viipaloitua punakaalta?

7. Älä pihistele terveellisissä rasvoissa

Kun saat säästetyksi paljossa muussa, niin rasvoiksi kannattaa hyväksyä vain hyvää ja terveellistä. Toisin kuin moni ravitsemusasiantuntija, minä en suosittele rypsiöljyä. Siinä ei ole mitään muuta hienoa kuin että se on suurella vaivalla lanseerattu suomalaiseen maatalouspolitiikkaan ja elintarviketeollisuuteen. Sen rasvahapot eivät ole mitenkään erityisen hienoja ja siinä on paljon sellaisiakin rasvahappoja, jota saamme helposti muutenkin liikaa. En ehdi tässä käymään läpi kaikkia öljyjä, mutta ei kannata myöskään käyttää auringonkukkaöljyä. Se on täynnä tulehdusta lisääviä rasvahappoja. Rasvoja ei kannata jaotella sen mukaan ovatko ne tyydyttyneitä tai tyydyttymättömiä, vaan sen mukaan mikä niiden funktio on ihmisen biokemiassa ja mm. edistävätkö vai estävätkö ne inflammaatiota eli elimistön hiljaa kytevää tulehdusta, joka on monien sairauksien yksi merkittävistä taustavaikuttajista.

Jättäisin pois myös kaikki halvat ja kuumakäsitellyt rasvat ja margariinit. Suosisin voita, neitsytkookosöljyä ja neitsytoliiviöljyä. Toki on sitten olemassa erilaisia terveysöljyjä kuten hamppuöljy ja pellavansiemenöljy, mutta niitä kannattaa käyttää vain hieman, esim. pari tl. päivässä. Myös avocadoöljy on suositetavaa, joskin melko hintavaa.

Huomaathan muuten, että öljysäilykkeet ovat täynnä halpaa ja huonolaatuista öljyä, joka kananttaa terveytensä tähden valuttaa pois ja laittaa tilalle omat paremmat öljyt ruokaa valmistaessa.

8. Älä unohda proteiineja

Kananmunat ovat täysarvoinen ja täyttävä proteiinilähde. Toki voi sitten myös metsästellä mm. lihoja ja mm. kanaa tarjouksesta tai viimeisillä myyntipäivillä jolloin ne ovat usein ainakin 30% edullisempia. Kaloista mm. seiti, pikkukalat kuten silakat, purkkitonnikala ja esim. pippurimakrilli ovat kohtuullisen edullista proteiinia. Kannattaa myös tiirailla kilohintoja pakastetusta riistakäristyksestä, joka voi toisinaan olla hyvä edullinen vaihtoehto proteiiniksi. Kuten aikaisemmin todettu, yksi päivän aterioista voi sisältää myös kasviperäisiä proteiineja tai kasviproteiineilla voi korvata osan aterioiden proteiineista. hyvä nyrkkisääntö on se, että aterialla neljäsosa lautasesta on proteiinia, puolet kasviksia, joista valtaosa tuoreita ja neljäsosa tärkkelystä, ellet sitten tee vähähiilihydraattista ateriaa, jossa tärkkelyslähde jätetäänkin pois ja kasvisten, proteiinin ja rasvan osuus korostuu. Edistää painonhallintaa jos valtaosa päivän aterioista on vähähiilihydraattisia, mutta yksi ateria voi olla hiilihydraattipitoinen/tärkkelyspitoinen.

9. Hapata

Kasvisten hapatusta varten tarvitset vain suolaa, vettä, lasipurkkeja ja kasviksia. Ohje löytyy mm. tästä linkistä: http://aivopieruileva.blogspot.fi/2014/08/hapatetut-vihannekset.html

Edullista on tehdä mm. hapankaalia tai hapattaa esimerkiksi sipulia, porkkanaa, kukkakaalia ja punajuurta. Hapatetut kasvikset ovat erittäin terveellisiä suolistolle ja myöskin hyvin ravitsevia.

Voit myös valmistaa fermentoimalla terveysjuomaksi mm. kefiiriä, vesikefiiriä tai volgansieniteetä eli kombuckaa eivätkä nämä ole mitenkään kovin kalliita. Esim. volgansieniteehen tarvitset vain joltakin volgansienen alun ja hieman lientä, vettä, sokeria, lasipurkkeja ja ihan tavallista mustaa tai vihreää teetä.

10. Älä tuhlaa turhaan
Ostatko juomaksi maitoa, mehua tai virvoitusjuomia? Tuhlaat ihan turhaan niihin rahaa etkä tarvitse niitä terveytesi vuoksi. tässä pari linkkiä mm. maito-aiheisiin juttuihin:

https://ollisintegrallife.com/2012/07/24/maitotuotteiden-laatuerot-seka-maidon-aiheuttamat-terveydelliset-ongelmat-analyysi-evolutionaarisesta-nakokulmasta/

https://www.elinahytonen.fi/2013/03/murheita-maidosta/

Myös kiisselit ja mehukeitot ovat ihan höttöä ja turhuutta. hedelmät ja marjat kannattaa syödä kuumentamattomana. Sokeri- ja lisäaineturhakkeet ja valkojauhotuotteet kannattaa myös jättää kauppaan toisten harmiksi. Sinä et tarvitse niitä mihinkään etkä halua tuhlata niihin vähiä rahojasi. Kun herkuttelet, herkuttele sopivan harvoin ja laadukkaasti niin ettet tuhoa terveyttäsi ja talouttasi. Älä osta halvalla diabetesta. Se tulee myöhemmin kalliiksi!

Perunat ja makaronikin on halpaa, mutta ei kovin ravintotiheää ruokaa ja varsinkin jos toiveena on verensokeritasojen pitäminen sopivana ja painonhallinta, näihin ei kannata pennosiaan laittaa. Jos syöt leipää, harkitse leipovasi itse ja käyttäväsi täysjyvähiutaleita, jauhoja, vanhoja puuronjämiä, siemeniä ja esim. porkkanaraastetta taikinassa. Pääosin riisi kannattaa syödä täysjyväriisinä, mutta joidenkin vatsalle se ei ole hyväksi vaikka sitä pääosin pidetäänkin terveysruokana.

Moni halpa ruoka on siis turhake ja kun sen jättää kauppaan, vapautuu rahaa muuhun. Monelle jää hyvin rahaa silloin tällöin syödä vähän kalliimpiakin ruokia kun on jättänyt turhat herkuttelut pois ja alkanut käyttämään janojuomaksi pelkkää vettä. Myös turhan napostelun poisjättäminen säästää sekä terveyttäsi, että rahaa.


Vinkki painonpudottajille:
Kannattaa lainata kirjastosta vanha kirja "Syön hyvin siksi laihdun". Siinä on hyvää perustietoa ruokien yhdistelysäännöstä, jolloin opit rakentamaan päivittäiset ateriasi siten, että painonhallinta on helppoa ja saat syödä hyvin ja terveellisesti. Osa kirjan opeista on hieman vanhentuneita, mm. rasvan laadun ja veren rasva-arvojen suhteen, mutta neuvot mm. syödä hedelmät vain tyhjään vatsaan ja pitää rasva ja proteiini eri aterioilla kuin tärkkelys ovat hyviä.

Vinkkejä kaikille:

Juokaahan tarpeeksi vettä. Se on edullista. Juokaa sitä pääsäntöisesti aterioiden väleissä, sillä jos juot sitä liikaa aterialla, se voi häiritä ruoansulatusta, samoin liian kylmä vesi.

Marjoja ja kasviksia on vaikea vahingossa syödä liikaa. Niitä voit syödä vaikka joka aterialla. Ne virkistävät ja saat niistä tärkeitä emäksisiä mineraaleja, kuituja ja suojaravintoaineita ja ne auttavat osaltaan pitämään nälkää kunhan saat myös tarpeeksi proteiinia, rasvaa ja juuri oman tarpeesi mukaan myös tärkkelystä.

Runsaasti liikkuva ihminen, jolla ei kerry herkästi painoa sietää ja tarvitsee yleensä enemmän tärkkelystä kuin pyöreämpi ja vähemmän liikkuva.

Rasvaa ei tarvitse pelätä. Kun sinulla on monipuolisesti rasvaa erilaisista hyvistä lähteistä, saat rasvasta energiaa. Lisäksi rasvaa tarvitaan mm. solukalvojen rakenteisiin, immuunipuolustuksen toimintoihin, tiettyihin hormoneihin, sekä hermoston ja aivojen rakenteisiin ja toimintoihin. Aivojesi kuivapainosta 60% on rasvaa.

Seuraa sesonkeja ja huomioi tarjoukset. Onko yleensä kallis herkkukalasi kalatiskillä juuri tarjouksesssa tai saako nyt paprikoita edullisesti? Mitä lähiruokaa saisi nyt hyvään hintaan sesongista? Kun näet vaivaa ja suunnittelet hieman ruoanvalmistusta, saat varmasti säästettyä ruokakuluissa ja syötyä terveellisesti!

perjantai 13. huhtikuuta 2018

Mitä jos ravintoterapeutti on blösö?

Saako ravintoterapeutti kertoa julkisesti tunteistaan ja vaikeuksistaan? Olen jo jonkin aikaa miettinyt avautuvani omasta tämänhetkisestä tilanteestani. Mieltäni on painaneet omat terveyshuolet. Elämänkokemukseni mukaan helpottaa kun huolistaan puhuu muille. Jos esiintyy aina vahvana niin eristäytyy ja etäännyttää ihmiset elämästään. Olemme kaikki saaria, mutta on hyvä että on myös laivoja ja siltoja.

Aloitan alusta. Hyvin alusta. Kun äitini odotti minua, hän sairasti harvinaista munasarjasyöpää. Syöpä oli minun syntyessä keisarileikkauksella raskausviikolla 38 lähes minun kokoiseni. Synnyin terveenä ja äidin kasvain saatiin poistettua. Hän sai myös kemoterapiaa ja toipui. Kasvain oli laatuaan sellainen, että se eritti erilaisia lisämunuaiskuoren hormoneja. Nykyään tiedetään jo enemmän siitä, että mm. äidin raskaudenaikaiset stressihormoni kortisolin tasot vaikuttavat lapsen kehoon ja psyykeen koko tämän elämän ajan. Suvussamme naisilla on hyvin perinnöllisenä miessukuhormonien liiallista muodostumista ja monenlaisia hormoniongelmia. Näytää että tämä on periytynyt minullekin sekä isoäidiltä, että äidiltä.

Olen viime aikoina pohtinut tätä elämäni alkua. Sitä miten paljon se on vaikuttanut siihen millaiset lähtökohdat minulla on ollut sekä fyysisen, että henkisen terveyden suhteen. Elämäni alkuun liittyi varmasti kaikenlaisia raskaita ja vaikeita tunteita. Äitini oli nuori yksinhuoltaja ja isäni hylkäsi minut kun olin vauva. Äiti asui ensin vanhempiensa kanssa, mutta kun olin yksivuotias, pitkään sairastanut isoisäni kuoli syöpään. Sairautta, huolta, surua ja kuolemaa. Siitä oli elämäni alku tehty. Ehkä olin lähipiirilleni jonkinlainen valopilkku kuitenkin. Otinko vaistonvaraisesti valopilkun roolin?

Olin lapsena iloinen, lauleskeleva, hypähtelevä, taiteellinen ja juttelin kaikille, tuntemattomillekin. Olin myös vilkas ja vahvatahtoinen. Koulu ei ollut aina helppoa. Että on niinkuin vieraita aikuisia jotka saa määräillä mua kun sekin oli jotenkin julkeaa, että äiti määräsi. Opettajat tuntui usein tyhmiltä, vaikka osa oli ihan mukavia. Muut oppilaat oli omituisia, jotkut tylsiä, jotkut olevinaan ja joittenkin mielestä mun olisi pitänyt olla samanlainen kuin he. Tunsin itseni aina vanhemmaksi kuin ikätoverini. Mulla oli kuitenkin aina paljon kavereita, pidin heistä ja he olivat tärkeitä minulle. Oli myös vuosia jatkunutta koulukiusaamista, koska olin jotenkin niin erilainen ja "outo".

Minut leimattiin laiskaksi ja liikunnan vastaiseksi ja sellaiseksi joka esittää sairasta tai loukkaantunutta jottei tarvitsisi tehdä mitään liikuntatunnilla. Se leima oli täyttä henkistä väkivaltaa. Mulla ei vaan jotenkin toiminut kroppa niinkuin olisi pitänyt, tai hermosto, tai jokin. Saattoi mennä paremmin jos tein omasta vapaasta tahdostani ja niin paljon kuin jaksoin, mutta jos pakotettiin esim. juoksemaan, telinevoimistelua, pallopelejä tms., niin joku siinä vain oli että se oli täyttä kidutusta. Kroppa ja mieli ei tehnyt yhteistyötä ja tuli usein tosi huono olo, päänsärkyjä ja kun pakotettiin ja kroppa ei tehnyt yhteistyötä, myös loukkaantumisia.

Kaikkein hirveintä oli se kun satutti itsensä ja sitä vähäteltiin tai opettaja hermostui kun luuli minun liioittelevan tai teeskentelevän. Äiti uskoi minua. se oli ehkä pelastukseni. Hän otti tosissaan, kuunteli ja topakkana sanoi koululla että nyt soitatte sen koulutaksin. Tämä on liikuntatunnilla tapahtunut ja nyt lähdetään kirkonmäelle lääkäriin. Olen nyt aikuisena vasta sen oppinut. En ollut liikunnanvastainen. Mulla ei vaan kaikki ollut ihan ok. En ollut koskaan ihan "normaali" ja itse asiassa pakottaminen ja painostus tekemään asioita jotka olivat minulle vastenmielisiä oli itsemääräämisoikeuksiini ja kehooni kajoamista, väkivaltaa.

Sitten tuli vaikeuksia lukioaikana kun puhkesi kilpirauhasen vajaatoiminta ja sen jälkeen onkin sitten ollut monenlaista, josta olen kirjoittanut aikaisemminki ja myös siitä miten olen ongelmani selättänyt. Olen ikäänkuin kasvanut sankarin ja auttajan rooliin. "Se nainen, joka selätti kilpirauhasen vajaatoimintansa ja monet muutkin vaivat, toimii väsymättä vertaistuessa ja luki itselleen uuden ammatin ravintoterapeuttina. Se, joka tietää paljon" Kun on tottunut siihen, että pystyy itse vaikuttamaan hyvinvointiinsa. Kun kaikkien niiden vuosien jälkeen kun oli todella vaikeaa sai itsensä kuntoon ja pääsi myös aloittamaan aktiivisen liikuntaharrastuksen. Tämä kaikki toi itseluottamusta, samoin se kun pystyi todella auttamaan toisiakin. Oli päässyt pitkälle sekä ruumiillisesti, että henkisesti ja elämä hymyili. Mikä vaan oli mahdollista.

Huonotkin asiat. Koska vain kenelle vain voi tapahtua ikäviä asioita. Sattuma kohtaa meitä kaikkia. Elämää ei voi tilata kuin Elloksen luettelosta. Ei saa aina sitä mitä tilaa.

Sain yllättäen kesällä munuaistulehduksen ja siihen fluorokinoloniantibioottikuurin, josta sain haittavaikutuksia. Siitä lähtien en ole tervettä päivää nähnyt. Jossain määrin kuntouduin ja pääsin hieman jopa aloittelemaan liikuntaa tauon jälkeen, kunnes sitten vuodenvaihteessa ennalta suunniteltu kohdunpoisto-operaatio jälleen aiheutti muutaman viikon levon tarvetta. Jälleen siitä sitten kuntouduttiin ja vähitellen takaisin kuntosalille. Sitten alkoivat ongelmat. Sykkeiden ja verenpaineiden kanssa oli ongelmaa jo kesästä lähtien, mutta nyt ne eivät pysyneet hallinnassa oikein mitenkään ja kun sääret ja jalkaterät turposivat, oli paineltava lääkäriin. Jouduin itse tilaamaan lisää labroja Synlabista kun tunnuin jotenkin olevan lääkäriä paremmin kartalla tilanteestani ja onneksi sain myös puhuttua että lääkäri mittaa albumiinit. Teetin itse myös virtsakokeet. Virtsasta löytyi verta ja proteiinia, mutta ei merkkejä tulehduksesta. Albumiinit olivat matalat. Nyt on verenpaine ja sykkeet jotensakin hallinnassa, mutta torvotukset vähän tulee ja menee, vaikka syön betasalpaajaa, verenpainelääkettä ja nesteenpoistolääkettä. Minulla on sisätautipoliklinialle nefrologin vastaanotolle puolikiireellinen lähete vetämässä.

Se mistä erityisesti haluaisin kertoa, on tämän asian henkinen puoli. Tämä on todella raskasta. Ei ole vielä tarkkaa tietoa mistä on kyse, onko vaiva etenevä ja millaista elämäni tulee olemaan, mitä voi tehdä. Ei voi kun odottaa. On tottunut viime vuosina siihen että pystyy vaikuttamaan hyvin syvällisestikin terveyteensä mm. ravitsemuksen kautta. Sitä miettii olisiko jotenkin voinut toimia toisin. Silloin harvoin kun tulee kipeäksi niin saa keuhkoputkentulehduksen ja sitten se pöpö on vielä jotenkin sellainen että menee sieltä suoraan munuaisiin. Tällaista samaa oli silloin kesällä muillakin. Kenties jotain outopöpöä oli liikkeellä. Olisiko voinut olla tarkempi lääkitysten kanssa ja ottaa ensin selvää siellä päivystysosastolla että millaista antibioottia määrättiin. Tosiasia oli että makasin siellä erittäin huonossa kunnossa kuumeisena piuhoissa kiinni. Vaikka järjellä tietää että tällaisia nyt vain sattuu ihmisille, niin herkästi se mieli tekee tepposet ja sitten kelaa kaikenlaista ihan höhheliäkin.

Isokokoisuus ja turvotukset on nyt sitten toinen juttu mikä on pohdituttanut. Mitä mieltä ihmiset ovat siitä että ravintoterapeutti lihoaa ja turpoaa? Eikö hän osaa elää miten opettaa tai eikö hän edes hallitse ammattiaan? Kun aloitin nesteenpoistolääkkeet, aluksi ei meinannut oikein tapahtua mitään, mutta kun määrää lisättiin ja otin mukaan myös "humpuukikeinoja" niin vettä poistui kilokaupalla. Sitä on toki vieläkin ja turvotusten määrät vaihtelevat. Välillä on vaikea saada kenkiä jalkaan ja jalat ovat myös kipeät. Nilkat, sääret ja käsivarretkin ovat aika massiiviset ja nestettä on myös kasvoissa ja mahassa. Ihan ei kovin hehkeäksi tunne itseään. Ei tee mieli hankkiutua töihin jossa on näkösällä. Tämä on myös opettanut, että kun kohtaat toisia ihmisiä, saatat tehdä virhearvioita. Koskaan et voi tietää mitä hän on kokenut ja kokemassa. Jonkun ihmisen käyttäytymisen tai ulkonäön taustalla voikin olla jotain ihan muuta kuin luulit.

Siinä on vähän sulattelemista, että pystyy työssään auttamaan ihmisiä voimaan hyvin ja mm. normalisoimaan painoaan, mutta itse olet avuton auttamaan itseäsi. Ne keinot jotka ovat aikaisemmin auttaneet terveysongelmissa, eivät enää päde. Olet tuntemattomilla vesillä.

Tämä vetää nöyräksi kun käyttää tällaisia "mummolääkkeitä" 38-vuotiaana ja joutuu nukkumaan päiväunia. Betasalpaajat aiheuttavat huimaamista. Sitä on ikäänkuin vähän "pysähtyneessä tilassa", parkkeerannut jonnekin siksi aikaa että matka voisi taas jatkua. Vaihtoehtona olisi eristäytyä ja etäännyttää itsensä muista kun kuitenkin on pohjimmiltaan sosiaalinen. Toisinaan yksinolon ja joutilaana olon tarpeet tuntuvat ihan pohjattomilta. Voisi myös kuuluttaa kaikille ja joka paikassa omaa tilannettaan. Se ehkä helpottaisi aluksi henkistä taakkaa, mutta sillä tavalla päätyisi hajottamaan itseään. Kenties jonkinlainen kultainen keskitie tässä olisi paikallaan, samoin sen pohtiminen mitkä asiat ovat kuitenkin hyvin.

On suojaa, vaatteet, ruokaa, katto päällä, perhe, ystävät, kollegat. Myös työstä saa voimaa ja tyytyväisyyttä. Etenkin oma vakaumus on luja kallio elämässä. Vaikka tuulisi ja tuiskuttaisi, mitään ei lähde juurineen irti. On myös hyvä tiedostaa, että huonomminkin olisi voinut mennä kun ottaa huomioon millainen alku ja lähtökohdat elämälläni on ollut. On myös hyvä muistaa, että olen saanut nauttia useasta vuodesta, jolloin sain kokea itseni paljon terveemmäksi. Mitä sitten lähitulevaisuus tuokin tullessaan, joko toipumista tai sairastamista. Näitä vuosia ei voi kukaan ottaa minulta pois.

"Hei, olen Ninni. Olen äiti, vaimo, tytär, sisko ja ystävä. Olen myös blösö ravintoterapeutti ja minulla on terveysongelmia ja niistä paha mieli."

keskiviikko 11. huhtikuuta 2018

Tarpeeksi hyvä ateria just sulle?


Miten terveellisiä aterioida sinun tulisi syödä? Vastaus riippuu tietenkin yksilöllisestä tilanteestasi ja tavoitteistasi. On itsestään selvää että jos olet jollekin allerginen tai yliherkkä, niin sitten on hyvä sellaiset ruoka-aineet jättää syömättä josta saat selvästi oireita tai jotka muuten haittaavat huomattavalla tavalla hyvinvointiasi ja terveyttäsi.


Ei ole olemassakaan keskivertoihmistä, jolle sopisi joku tietynlainen ruokavalio. Niin kliseistä kun se onkin, olemme kaikki yksillöitä. Ikämme, geenimme, terveydentilamme, fyysinen aktiivisuutemme ja monet muutkin tekijät vaikuttavat siihenm mikä meille olisi se kaikkein optimaalisin ruokavalio.


"Perusterveet"

Ehkä sen kaikkein optimaalisimman ruokavalion metsästämisestä ei kannata ottaa liikaa stressiä, sillä ihminen on myös hyvin sopeutuvainen. Jos miellät itsesi perusterveeksi, sinulla on todennäköisemmin enemmän liikkumavaraa mm. herkuttelujen suhteen kuin ei niin terveillä, etkä ehkä välittömästi joudu maksamaan hyvinvointiisi nähden kovin korkeaa hintaa siitäkään jos välillä jää syöminen hieman vähemmälle tai kasvisten osuus on muutaman päivän ajan liian vähäistä.

Itseään ei kuitenkaan kannata huijata. Tunnet ehkä itsesi nyt terveeksi, mutta mieti silti ruokavaliotasi. Kuuluuko siihen paljon mm. sokeria, valkojauhotuotteita, alkoholia, virvoitusjuomia, rasvaa yksipuolisista lähteistä ja puuttuuko kasviksia, hedelmiä ja marjoja? Saatko proteiinia monipuolisesti sekä erilaisista eläin-että kasvikunnan tuotteita ja jos olet vegaani, oletko tutkinut että saat varmasti riittävän monipuolisesti proteiinia eli kasvikunnan proteiinilähteistä?

Millaisia pääosa aterioistamme on? Sanoisitko, että esim. 80% aterioistamme on terveellisiä ja riittävän monipuolisista ruoka-aineista koostuvia? Silloin ruokavaliosi saattaa olla aika hyvällä tolalla. Syötkö myös tarpeeksi ja ethän syö liikaa? Jos ei syö tarpeeksi, ei jaksa. Yksinkertainen, mutta ei aina niin itsestäänselvä totuus. Jos syö liikaa, sittenkään ei välttämättä jaksa ja painoakin saattaa kertyä. Tosin painoa saattaa kertyä myös siksi että aineenvaihdunta on jumissa alisyömisen, stressin tai diettailujen takia tai olet koostanut ateriasi siten että niillä on runsaasti tärkkelystä, sokeria ja rasvaa nimenomaan samoilla aterioilla. Rasva ja hiilihydraatit (sokeri ja tärkkyles) ovat lihottavin, väsyttävin mahdollinen yhdistelmä. Liika tärkkelys ja sokeri puolestaan saavat monet syömään liikaa ja tuntemaan tarpeettoman usein nälkää, koska tärkkelyksen ja sokerin tuottaman verensokeritasojen ja insuliinintuotannon seilaaminen edestakaisin tuottaa halun syödä liian usein verensokeritasojen syöksyessä alas niiden oltua hetken hyvin korkealla.

Jos olet nyt melko terve ja jaksava, onnittelen sinua. Se ei ole itsestään selvä tila eikä välttämättä kestä ikuisuuksia. On viisasta pyrkiä ennaltaehkäisemään. Älä leiki terveydelläsi. Jos ei nyt ole valmis näkemään vaivaa terveytensä eteen, myöhemmin suurella todennäköisyydellä joutuu sitten kokemaan vaivaa kun sen terveytensä on menettänyt. Ennaltaehkäiseminen on paljon kivuttomampaa kuin korjata jos syntyneitä vahinkoja. Joskus ravitsemuksen kannalta tärkein asia on pyrkiä mahdollisimman mutkattomaan ja terveeseen suhteeseen ruoan kanssa. Tiedäthän. On ihmisiä joiden kanssa on aina hankalaa ja elämä on täynnä draamaa ja ahdistusta. Tunnetko tällaista syömistä kohtaan? Ei aina riitä että vain kaadat pääsi täyteen tietoa terveellisestä ruoasta. Usein tarvitsee myös pohtia syomisen psykologiaa. Miksi syömme kuten syömme ja määräämmekö me ruokaamme vai viekö ruoka meitä kuin pässiä narussa? Loppujen lopuksi, ruokahan on vain yksi osa elämäämme. Se kannattaa toki laittaa kuntoon, mutta ei ole tervettä ajatella sitä koko ajan tai antaa sen hallita elämää.

Vähemmän terveet

Jos sinulla on heikko terveys ja erilaisia sairaudentiloja, on ehkä ainakin tilapäisesti oltava paljon tarkempi. Silloin sinun on luotavat itsellesi parhaiden kykyjesi mukaan ihan omat säännöt ja määriteltävä miten pitkään niitä ruoan suhteen noudatat. Ainakin siinä tapauksessa että haluat että ruokavalio on osa hoitoasi ja haluat pyrkiä tarjoamaan keholle kaikki mahdolliset rakennusaineet uudistaa, korjata ja tasapainottaa itseään. Niin pitkälle kuin se kenenkin yksilöllisestä tilanteessa on mahdollista. Saatat myös tarvita ammattilaisen apua ja tukea.

Tulet todennäköisesti kohtaamaan ymmärtämättömyyttä muiden ihmisten taholta. Joskus kannattaa pistää toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, joskus vältellä ärsyttävimpiä tyyppejä ja joskus riittävän selkeä, tehokas, mutta ystävällinen viestintä auttaa. Ihmiset ovat usein avuliaita. Jos erikseen kerrot, että tarvitset tukea ja apua ruokavaliosi noudattamisessa ja tarjoat ruokavaliostasi sitten tietoa elämäsi ihmisille, voi hyvinkin olla että yllätyt siitä tuen ja kannustuksen määrästä jota tulet saamaan.

Ote blogistin elämästä

Olen itse käynyt jo pitkän tien hoitaakseni itseäni kokonaisvaltaisesti. On mm. korjattu ravintopuutoksia, poistettu sopimattomana gluteeni ja monellakin tapaa paranneltu ruokavaliota. Tuttua on jo myös se, että tekee havaintoja siitä missä ne omat rajat kulkevat hyvinvoinnin suhteen ja kuinka paljon esim. voi herkutella tai poiketa perusruokavaliostaan. Sitä on tavallaan oppinut laskemaan kustannukset. Jos otan alkoholia illalla, tulee sydämentykytyksiä enkä saa unta. Jos syön leipää, vaikkakin gluteenitonta niin siitä seuraa ähky olo ja ilmavaivoja varsinkin jos samalla aterialla syö myös proteiinipitoista ruokaa ja runsaasti rasvaa. Jos altistun gluteenille, tulee mahavaivoja, väsymystä, lihasjumituksia, alakuloa ja aivosumua. En halua myöskään liikaa ja liian usein maitotuotteita, koska olen juuri nostamassa rauta-arvoja menetettyäni ennen kohdunpoistoleikkausta joka kuukaisi paljon verta.

Kerran pari viikossa voi olla jotakin herkkua ilman että se keikauttaa venettä. Tänään anoppi toi mansikkasuklaasuukkoja ja söin suklaaosaa ja sisusta jättäen vehnäjauhoja sisältävän pohjan syömättä. Joskus huomaa että on selvästi mennyt liikaa aterioita, joilla on tärkkelystä ja sitten syön muutaman päivän melko vähähiilihydraattisesti. Yleensä pyrin siihen että tärkkelystä tulee lähinnä riisin tai juuresten muodossa esimerkiksi yhdellä aterialla päivässä. Joskus tuntuu vaikealta pystellä erossa tyttärelle ostetuista kauraleivistä. Kaurakaan kun ei oikein minulle sovi, mutta kun kauraleipä on niin helppo iltapala eikä siitä tule isoja terveyshuolia sillöin tällöin syötynä niin olen päätynyt sitä joskus syömään. Se on ikäänkuin sellainen väliinputoaja syömisvalintojen suhteen. Jättääkö kertakaikkiaan pois vai syödäkö joskus.

Tänään tein salaattia lounaaksi. Suurin osa aineksista oli oikein hyviä ja terveellisiä, mutta pieni kompromissejakin tuli tehtyä. Sellaisia, joita ei kenties olisi tehnyt silloin kun ruokavalio oli tarkempi, mutta nyt tällaiset pienet poikkeamat ovat täysin ok.

Sillikatkarapusalaatti kahdelle:

reilu kourallinen rucolaa
puolikas kurkku pieneksi kuutioituna
keskikokoinen porkkana pieneksi kuutioituna
pari kourallista varsiselleriä ohueksi leikattuna
kourallinen hapankaalia
tölkki suolaliemeen säilöttyjä ja hyvin valutettuja katkarapuja
puolikas iso tölkki valmiita sinappisillejä
2 rkl punaviinietikkaa
2 rkl punaista palmuöljyä
kourallinen siemensekoitusta

Mikä tässä salaatissa sitten oli sellaista, jonka vuoksi se ei minun mielestäni ollut ihan optimaalisen terveellistä? No sinappisillissä on jonkin verran mm. sokeria, liikaa tulehduttavia rasvahappoja sisältävää kasviöljyä ja mahdollisesti myös lisäaineita (en vaivautunut lukemaan tuoteselostetta, tuttu merkki ja tiedän gluteenittomaksi). Kaikki kasvikset eivät olleet luomua, katkarapujen liemessä oli teollista suolaa ja punaviinietikkaa paremman makuista ja kenties terveellisempää olisi ollut sitruunamehu, mutta unohtin ostaa sitruunoita. Muutoinhan kyllä kaikenkaikkiaan sanoisin, että tämä salaatti oli juuri minulle se tälle päivälle riittävän terveellinen lounas. Se vei hyvin nälän, koska siinä oli ruokaisuutta tuomassa sekä katkaravut, sillit, rasva, että siemenet ja siinä oli paljon kasviksia. Lisäksi hapankaali on myös hyväksi vatsalle, ainakin niille kenelle se sopii. Sanottakoon vielä, että otin myös miedosti sitruunanmakuisen kalaöljyni tänään siten että se toi mukavasti makua tähän maukkaaseen salaattiin.

Ruokavalio on usein hankala ja ahdistusta tuottava asia, jonka kanssa joutuu kamppailemaan jos ei ole tehnyt vielä itselleen selväksi millainen se oma hyvä ruokavalio on ja miten ruokaansa haluaa suhtautua. Voi olla että tarvitsee myös apua ja tukea ammattilaisilta ja elämänsä ihmisiltä. Jos nyt kamppailet ruoka-asioiden kanssa tai tiedät etäisesti että joo, pitäisi petrata mutta ei ollenkaan huvittaisi kun on kaikkea muutakin niin kuvittele mielessäsi seuraavaa unelmaa:

"Kun syön, niin nautin ruoan mausta ja ulkonäöstä, väristä ja koostumuksesta. Syön kaikessa rauhassa ja pureskelen kunnolla. Ateriani on minulle juuri sopivan terveellistä, vatsani voi hyvin ja ruoka auttaa minua voimaan paremmin, ennaltaehkäisee monia sairaudentiloja ja epätasapainotiloja kehossani ja tuottaa hyvinvointia ja mielihyvää myös psyykelleni. Saan iloita siitä että olen löytänyt minulle sopivat tavat syödä ja ruoka on juuri oikealla paikalla elämässäni. En sen kummemmin laiminlyö terveellistä syömistä kuin anna ruoan terrorisoidakaan minua. Minua ei ahdista syöminen, enkä kärsi huonosta omatunnosta sen paremmin sen vuoksi että olisin mässäillyt miten sattuu kuin siksikään että olisin liian stressaava ja pikkutarkka. Ruoka on luonteva ja kiva osa elämääni, mutta elämääni kuuluu paljon muutakin. Kun olen oppinut ja tottunut syömään itselleni sopivasti, en joudu enää käyttämään paljoa aikaa syömisten miettimiseen. Se sujuu jo nyt kuin polkupyörällä ajo; sopivan vaivattomasti, vaikka toki eteensä, sivuilleen ja taaksekin joutuu välillä matkatessaan katsahtamaan."

Voit saavuttaa tämän kaiken. Uskotko sen?

Punaisesta palmuöljystä: http://jalkeilla.blogspot.fi/2017/07/puolustuspuhe-punaiselle-palmuoljylle.html


keskiviikko 4. huhtikuuta 2018

Annetaanhan kaikille ruokarauha, kiitos



Pyörin somessa aika tavalla sellaisissa porukoissa jossa ihmiset on joko muuten vain tai työnsä puolesta kiinnostuneita terveytensä ja hyvinvointinsa edistämisestä ja mm. terveellisesta ruokavaliosta. Ihmisillä on tässä erilaisia vaiheita, he ovat eri kohdassa omaa polkuaan ja valitsevat polkujensa haarautuessa hyvin yksilöllisiä reittejä. Tämä on syvällä ihmisyydessä, halu kohentaa vallitsevia olosuhteita. Halu tähdätä ylemmäs, yltää johonkin parempaan. Kunnioitetaanhan tätä puolta ihmisyydessä, myös ruoan suhteen.

Monilla, jotka ovat kokeilemassa jotakin tietyntyyppistä ruokavaliota tai jotka ovat jo pidempäänkin sellaista noudattaneet on ikävältä tuntuvia kokemuksia siitä miten muut ihmiset suhtautuvat heidän syömisiinsä. Monilla on mm. kokemusta siitä miten kukaan ei ollut huolissaan heidän syömisistään kun he söivät kaikkea mitä muutkin ja kaikkea mitä kulloinkin oli tarjolla. Aivan sama vaikka se olisi ollut ihan täyttä sontaa. (No nyt tuli itsekin lyötyä korostuksen vuoksi hieman leimaa tietyntyyppiselle ruokavaliolle, mutta antaa nyt mennä..) Se että ihmiset vetää pitsaa, karkkia, sipsejä, limpparia, hamppareita yms. on ihan normaalia. Auta armias kun kokeilet jättää pois gluteenia, maitoa, sokeria, lihaa tms. ja kun alat käyttämään janojuomana vain vettä, lisäät kasviksia, marjoja ja hedelmiä niin johan saisit selittää itsesi suu vaahdossa nestehukkaan ja uupumukseen asti miksi olet moinen "ruokavaikeilija"! Usein kritiikin taustalla on tunne siitä että pitäisi oikeastaan itsekin kiinnittää huomiota syömisiinsä, sillä jos on täysin tyytyväinen omiin valintoihinsa, on harvoin tarvetta kritisoida toisten valintoja.

Siltä, joka pyrkimyksenään kohentaa terveyttään muuttaa ruokavaliota kysellään usein kaikenlaista. Koko ajan. Häntä myös kritisoidaan. Sukulaisvierailut voivat olla täyttä piinaa kun joutuu sietämään varsin lapsellistakin käytöstä. Mummot ja tädit pahoittavat mielensä kun et syö heidän kakkua tai karjalanpaistia ja olet sitten sen jälkeen Hitleristä seuraavaksi pahin maailmanhistorian ihminen. Usein pahin kritiikki, kenties huumorin varjolla tulee ihmisiltä, joilla itsellään on todella epäterveellinen ruokavalio. Kukaan ei kysellyt että mistä nyt saat sen ja sen vitamiinin tai kivennäisaineen jos jätät sitä tai tätä pois ruokavaliostasi kun söit kuten muutkin, vaikka olisit syönyt miten huonosti.

Tämä sama pätee usein myös lapsiin. Vaikka lasten ruokavalio olisi miten heikko ja epäterveellinen tahansa siihen ei kukaan yleensä puutu, mutta sitten ollaan syvästi huolissaan ja tehtaillaan jopa lastensuojeluilmoituksia jos lapsilla tai perheessä muutetaan ruokavaliota vaikkapa niin että perhe jättää pois viljat ja maitotuotteet. Tavallisesti muutokset tehdään harkituksi ja jos niistä koituu terveyshyötyjä niin se toki lisää motivaatiota jatkaa samalla linjalla.

Kun ihminen tekee ruokavaliomuutoksia joko maailmankatsomuksensa tai terveytensä vuoksi, annetaanhan hänelle ruokarauha, kiitos. Usein muutokseen totuttelu on jo itsessään sellainen prosessi että siihen ei tarvita mitään lisästressiä sellaisten ihmisten taholta, jotka luulevat kovasti olevansa aina oikeassa, vaikka heillä ei olisi mitään koulutustakaan ravitsemusasioissa.

Olen itse sitä mieltä että ihminen on sekasyöjä eikä ihmiskeho sovellu täysin vegaaniin ruokavalioon ilman että ainakin B12 otetaan ravintolisänä. Enpä silti tuo tätä asiaa julki ellei sitä minulta kysytä vaan annan ihmisten syödä miten he tahtovat. En myöskään moiti niiden ruokavaliota jotka syövät mielestäni tosi epäterveellisesti, vaikka hiljaa mielessäni joskus mietin että tarviiko mun kuunnella sitten kaikki ne terveyshuolet, jotka todennäköisesti aika pitkälti hellittäisivät kun ihminen ottaisi vastuuta itsestään ja pistäisi ravitsemuksensa kuntoon.

Jos syöt itse mielestäsi terveellisesti ja se on hyödyttänyt sinua, niin olet paras mahdollinen esimerkki ihan vain noudattamalla hyvin mielin ruokavaliotasi. Olisiko hyvä, jos puhuisit ruokavaliostasi vain kun joku osoittaa kiinnostusta sitä kohtaan? Joku, joka syö nyt sinun mielestäsi epäterveellisesti, saattaa myöhemmin kiinnostua kohentamaan hyvinvointiaan. Saatat olla tärkeäkin myötävaikuttaja hänen polullaan kun hän on huomannut sinun hyvän esimerkkisi ja myöskin hyväksyntäsi ja rentoutesi hänen ruokavaliotaan kohtaan aikana, jolloin se ei välttämättä ole ollut kovin hääppöinen ravintoarvoiltaan. Olet sitten "kummalla puolella aitaa" tahansa, älä tule iholle ruokavalioasioiden kanssa. Kunnioita toisten rajoja ja hyväksy, että syömiset ovat hyvin henkilökohtainen asia.

Miten sitten suhtautua niihin, jotka kritisoivat sinun terveellisä syömistäsi tai sitä että olet jättänyt jotakin ruoka-aineita tai ruoka-aineryhmiä pois ruokavaliostasi? Se riippuu toki siitä mitä hän sinulle sanoo ja millainen hän on. Tässä joitakin esimerkkejä:

"Minulla on nyt meneillään tällainen tosi tärkeä kokeilu ruokavalion suhteen ja haluan noudattaa sitä tarkasti, jotta näen miten se vaikuttaa. Arvostaisin kovasti jos saisin tälle kokeilulle muiden tuen."

"En valitettavasti voi nyt ottaa tuota herkullisen näköistä ja tuoksuista kakkupalaa yhtään, sillä tulen siitä moneksi päiväksi tosi kipeäksi. "

"Voitaisiinko oikeastaan vaihtaa puheenaihetta. Minua ei nyt huvittaisi jutella mistään syömisasioista"

"Kiinnostaako sinua terveellinen ruokavalio?" (Keskustelu on usein helppo päättää jos kyselijä ei oikeasti ole niinkään kiinnostunut ruokavaliostasi vaan ennemminkin halukas sabotoimaan sitä, mikä hänen motivaationsa siihen sitten onkin.)

"Minulla on nyt tällainen ja tällainen ruokavalio ja ajattelin ihan etukäteen soittaa ja sopia että olisiko helpompi että toisin omat eväät niin sinulla ei ole sitten mitään stressiä minun syömisistäni kun eihän se syömisen tarvitse missään pääroolissa olla kun tullaan käymään. Teitähän me tullaan katsomaan."

"Olet nyt ilmeisesti aika huolissasi minun ruokavaliostani että miten saan sitä ja tätä ravintoainetta kun en juo maitoa enkä syö punaista lihaa. Huomaatko sellaisen jännän piirteen, että silloin kun söin tosi epäterveellisesti niin silloin et ollut huolissani ruokavaliostani, vaikka nykysellään saan kuitenkin varmasti kaikkea mitä tarvitsen ja syön myös paljon vihanneksia, marjoja ja hedelmiä ja olen lopettanut energiajuomien kittaamisen"

"Nyt haluan sanoa teille tämän asian yhden ja toivottavasti viimeisen kerran. En hyväksy tuota jatkuvaa kritiikkiä ja kuittailua minun ruokavaliostani. Haluan että lopetatte sen nyt heti, sillä minä en ole muuttamassa ruokavaliotani teitä miellyttääkseni. Se miten te puhutte ruokavaliostani ei tunnu yhtään kivalta. Se tuntuu tosi pahalta ja olen todella kyllästynyt siihen." (Joskus tarvitsee olla aika suora, jos kohtelias ja ystävällinen viesti ei mene perille)

Maailma olisi varmasti paljon parempi paikka jos me kaikki antaisimme toisillemme ruokarauhan. Ollaanhan me varmasti kaikki kuitenkin yhtä mieltä siitä että olemme etuoikeutetussa asemassa sen suhteen millainen valinnanvapaus meillä on syömisten suhteen. Kunnioitetaan siis toistemme valintoja ja nautitaan ruoasta! Meille on suotu makuaisti ja hyvää ruokaa. Se on aika anteliasta, sillä voisihan tämä asia olla järjestetty vaikka siten että ainoa ravintomme olisi harmaa, mauton massa, josta kyllä saisimme kaikki ravintoaineet, mutta emme sitä nautintoa, jonka herkullinen ruoka meille tarjoaa. Suurin osa meistä pystyy nauttimaan hyvästä ruoasta. Se asia on meille yhteinen vaikka söisimmekin eri tavalla. Miksi "vain" suurin osa? Koska on myös ihmisiä, jotka eivät pysty syömään. Ohessa videa nuoresta naisesta, joka saa sairauden vuoksi ravintonsa nenämahaletkun kautta. Moni konflikti on helppo saada keskeytymään kun sitä peilaa vähän laajempaa taustaa vasten.

sunnuntai 25. maaliskuuta 2018

Myrkyllinen ihmissuhde sairastuttaa ja estää parantumasta


Aihe on ollut joskus arka ottaa puheeksi vertaistuessa tai työssä ellei ihminen itse tuo asiaa esille: Ihmissuhteiden vaikutus terveydentilaan. Ihminen on voinut sairastua ja alkaa oireilla mitä moninaisimmin tavoin. Usein syy ja syyt voi olla löydettävissä ja usein asioille voidaan tehdäkin jotain, paljonkin. Joskus taas tuntuu että mikään minkä pitäisi auttaa ei auta tai tarvittaviin muutoksiin ei pystytä. Joskus voi olla todella vaikea löytää syitä ja ratkaisuja. Ihminen kiertää vastaanotolta vastaanotolle, etsii ja kokeilee, niin kauan kuin vain voimia tai varoja riittää. Mitä jos ongelman lähde onkin lähempänä kuin voisi kuvitellakaan? Kuka sinun elämänvoimaasi imee kuiviin ja kuka saa sinut tuntemaan itsesi mitättömäksi ja huonoksi? Kenelle sinun pitää koko ajan puolustella sinulle tärkeitä asioita, valintojasi tai itseäsi? Kuka rikkoo rajojasi? Kuka syyllistää, kritisoi, käyttää hyväkseen?

Jos tilanne tuntuu sopivalta, saatan vastaanotolla kysyä: Saatko tarpeeksi henkistä tukea läheisiltäsi tai onko ihmisiä, joilta toivoisit tukea, mutta et sitä saa?

Usein ihminen on saattanut koko elämänsä elää ihmissuhteissa, ensin lapsuudenkodissa, myöhemmin parisuhteissaan, jossa tilanne on kaikkea muuta kuin "normaali". Ulospäin kaikki saattaa vaikuttaa täydelliseltä, jopa epäilyttävän täydelliseltä. Tai sitten esim. puolisoa ei koskaan mainita ellei hänestä erikseen kysytä eikä paria tai perhettä näy oikein missään yhdessä. Koskaan emme voi olla varmoja, mitä ihmisten kodin seinien sisällä oikeasti tapahtuu. Voi olla, että ihmisellä ei ole edes kunnolla käsitystä siitä millaisia suhteellisen normaalit ja terveet, turvalliset ihmissuhteet ovat. He ovat niin tottuneita vaille jäämiseen ja henkiseen, toisinaan jopa fyysiseen väkivaltaan.

Eläminen myrkyllisessä ihmissuhteessa tai myrkyllisten ihmisten vaikutuspiirissä vaikuttaa terveyteen. Se on stressi ja tuottaa keholle ihan samat ongelmat kuin mikä tahansa jatkuva ja pitkäkestoinen stressi: ruoansulatus heikkenee, mahasuolikanava voi reagoida monellakin tapaa, heikentyneestä ruoansulatuksesta syntyy ravintopuutoksia ja tämä heijastuu mm. hermostoon ja aivoihin vaikuttaen mm. kognitiivisiin kykyihin ja mielialaan. Hermoston lisäksi stressi iskee myös muihin kehon keskeisiin säätelyjärjestelmiin, kuten immuunipuolustukseen ja hormonitoimintaan.

Immuunipuolustuksen ongelmat voivat ilmetä infektioherkkyytenä, syöpänä, autoimmuunisairauksina, allergioina ja yliherkkyyksinä. Hormonitoiminnan ongelmat voivat johtaa epänormaaleihin kortisolipitoisuuksiin, sukuhormonihäiriöihin ja kilpirauhashäiriöihin. Myös energiantuotanto ja aineenvaihdunta saavat osansa. Oireita voi ilmetä myös esim. iholla, lihaksissa, nivelissä ja keuhkoissa. Uuvut ja menet monellakin tavalla epätasapainoon.

Kaiken tämän keskellä etsit kiihkeästi apua eri auttajilta. Lääkäreiltä, ravintoterapiasta yms. Ehkä käyt jo juttelemassa mielenterveyden ammattilaisenkin kanssa. Kaiken aikaa tilanne on kuitenkin se, että olet kuin kultakala pienessä akvaariossa, jonka vesi on likaista ja oikea hoito olisi vaihtaa vesi eli päästä irti toksisesta ympäristöstä, toksisten ihmisten tai ihmisen vaikutuspiiristä. Tässä vaiheessa nimittäin sinulla ei useinkaan ole enäää voimaa lähteä selvittämään asiaa esim. perhe- tai pariterapiassa tai myrkyttäjä ei ota apua vastaan tai myönnä että hänessä olisi jotakin pahasti vialla.

Kuka voi olla elämäsi toksinen ihmissuhte tai onko niitä useampiakin? Altistutko yhä toksiselle ilmapiirille vai onko asioita jäänyt menneisyydessä niin käsittelemättä, että myrkkyjä pitäisi saada poistetuksi ja mieltäsi ja kehoasi tasapainotettua, jotta elämänlaatusi ja toimintakykysi kohentuisivat, vaikka olisitkin jo päässyt "kuiville" myrkyllisestä tilanteesta?

Sisäilma-altistumisessa ja toksisesta ihmissuhteesta kärsimisessä on paljon samaa. Niin kauan kuin altistus jatkuu, on esimerkiksi ravintoterapeutin mahdollista auttaa vain tiettyyn rajaan asti.

Jutun loppuun linkatussa englanninkielisessä videossa valotetaan sitä mitä toksinen ihmissuhde saa aikaan kehossasi. Otsikossa mainitaan narsistinen ihmissuhde, mutta eri tyyppisiä epäterveitä ja toksisia ihmissuhteita voi olla monenlaisia. Diagnooseja ei voi tehdä kuin siihen koulutuksen saanut ammattilainen, mutta ota tarvittaessa lisää selvää asioista, jos epäilet altistuneesi myrkylliselle ihmissuhteelle, joka on nakertanut henkistä ja fyysistä terveyttäsi, elämäniloasi, elämänlaatuasi ja toimintakykyäsi.  Diagnoosia ei ehkä koskaan saada, mutta tunnistat kyllä miten joki ihmissuhde on vaikuttanut tai vaikuttaa sinuun yhä.

Henkinen väkivalta tai täydellinen välinpitämättömyys ovat rinnastettavissa fyysiseen väkivaltaan. Molemmat vahingoittavat, pahasti. Jos huomaa elävänsä keskellä toksista ihmissuhdetta, ota selvää asioista ja etsi apua. Etsi vertaistukea. Voit parantua. Voit selviytyä.

Linkki videoon:

https://www.youtube.com/watch?v=7NKhKR_Zua0

perjantai 16. maaliskuuta 2018

Annatko sisäisen lapsesi päättää mitä syöt?

Sisäinen lapsi ja sisäiset lapsiosamme

Sisäinen lapsi voidaan mieltää leikkisäksi, luovaksi, uteliaaksi ja vilpittömäksi osaksi meitä joka helposti jää arkemme vakavuuden jalkoihin. Sisäinen lapsi voi olla myös johonkin lapsuuden tai nuoruuden tilanteeseen tunnetasolla jumittunut osa meitä, jota aikuisen osamme tulisi kuunnella, opastaa, lohduttaa, ohjata, huomioida. Meissä asuu itse asiassa, (kyllä, meissä kaikissa), myös joukko eri-ikäisiä lapsiosia, jotka voivat myös nahistella keskenään. Kenties joku niistä murjottaa nurkassa eikä saa koskaan huomiota, lohdutusta, kosketusta ja apua. Nämä lapsiosat ovat syntyneet täyttymättömistä tarpeista kun olemme joutuneet sopeutumaan jäätyämme vaille jotakin. Näiden osiemme konflikteista juurtavat puolestaan juurensa sisäiset ristiriitamme.

Aikuinen osamme ei saa tietenkään dominoida ja polkea jalkoihinsa lapsiosiamme, mutta aikuisen osamme tulee ottaa johtoasema. Meidän pitää osata olla sen verran aikuisia, että pärjäämme elämässä kuten aikuisen ihmisen sopii pärjätä. Muuten me etsimme tarpeemme täyttävää äitiä ja isää kaikista elämämme ihmisistä: Puolisosta, pomosta, ystävistä ja jopa omista lapsistamme.

Kaikki tietävät miten henkiset asiat vaikuttavat syömisiin varsinkin lapsilla. Lapsi ahdistuu kun ei halua syödä ja hänelle silti tuputetaan ruokaa. Hän haluaisi syödä jotakin muuta tai hän haluaisi karkkia, limsaa, kakkua ja pullaa. Teini kapinoi äidin ruokavalistusta ja kotitalousopettajan oppeja vastaan ja painelee Lidliin ostamaan pakastepitsaa ja energiajuomaa. Ehkä lapsuudenperheessä ei lohdutettu sanoin tai osoitettu hellyyttä kosketuksin vaan lellittiin antamalla herkkuja. Mummolasta tultiin vatsa ummella ja housunnappi kiristäen ihan ähkyssä kotiin kun mummo rakasti ja huolehti syöttämällä täyteen perunaa, läskisoosia ja herkkuja, koska oli itse nähnyt nälkää pula-aikana. Ehkä lapsi ja nuori omaksui vanhemmiltaan mallin, jossa eri tunnetiloja ei osattu käsitellä vaan niihin reagoitiin syömällä tai juomalla.


Me olemme yhä nuo lapset ja nuoret. Ne eivät lakkaa olemasta kun kasvamme aikuisiksi. Ne elävät yhä meissä. Heidän tunteensa, selviytymiskeinonsa ja reagoimisensa. Itse asiassa koko aikuisuus on illuusio. Olemme kaikki vain isoja lapsia, joissa on tai ei ole vahva aikuinen osa huolehtimassa lapsiosistaan. Mitä tämä merkitsee ruoan suhteen?

Sisäiset lapsiminämme aiheuttavat ristiriitoja syömiskäyttäytymisessämme
Meillä on ruokamme suhteen ristiriitoja. Toisaalta aikuinen osamme meissä usein tietää mihin suuntaan ruokavaliotamme kannattaisi kehittää. Vähemmän herkkuja, maito ja gluteeni pois kokonaan jos on autoimmuuniperäinen kilpirauhassairaus, enemmän vihanneksia, marjoja ja hedelmiä, säännöllisemmät ruoka-ajat, enemmän energiaa ruokaan niihin päiviin kun urheilee, ei joka päivä jälkiruokaa tms. Mitä se kenenkin kohdalla on mitä oikeasti tiedämme haluavamme ja tarvitsevamme ja millaiset raamit olisivat hyvät, jotta voimme varjella terveyttämme, jopa lisätä sitä.

Sitten tulee lapsiosa joka heittää lekkeriksi: "Mutta kun mun tekee niin kovasti mieli ja kun mä haluunnnn..." Ja sitten se heittäytyy lattialle kiukuttelemaan ja huutamaan kunnes annamme sille periksi. Itse asiassa usein aika nopeasti ja helpostikin. Koululaisosamme voi olla kova suostuttelemaan että "ei se nyt vähän haittaa jos jo toisen kerran samalla viikolla tilataan pitsaa" vaikka ravintoterapeutin kanssa on juuri käyty tavoitekeskustelut kolmenkymmen kilon painonpudotuksesta, koska polvet eivät enää kestä painavaa kehoamme ja diabetes kolkuttelee ovella. Matkalla töistä kotiin perjantaina tekisi mieli ostaa Fazerin sininen kun oikeasti emme ole vailla sitä vaan olemme yksinäisiä ja janoaisimme ymmärtävää kuuntelijaa ja kenties kosketusta. Ehkä puoliso on ärsyttävä ja syömme mielummin suklaata kuin menemme vällyjen väliin hänen kanssaan?

Ylitunnollinen teiniminämme taas haluaa pistää dieettimme niin hankalaksi, ihan vaan hallinnantunteensa säilyttämiseksi ja varmuuden vuoksi, että ruokavalio ei ehkä olekaan enää niin tasapainoinen ja ruokailutilanteista tulee vaikeita. Kieltäydymme sellaisestakin jolle ei ole välttämättä perusteita. Ei tonnikalaa enää ikinä kun siinä voi olla raskasmetalleja, ei riisiproteiinijauhetta kun siinä on arseenia, ei enää ikinä mitään muuta kuin lähteestä titaanikannulla haettua kolmesti jonkun hilavitkuttimen läpi filtteröityä vettä.. Mitä me oikeasti silloin pelkäämme? Olemmeko joutuneet kärsimään turvattomuuden tunteesta lapsena ja haluamme varmistaa että kaikki varmasti on täysin turvallista, myös ruokamme ja juomamme?

Ei ole lapsenomaista pyrkiä pääosin valinnoillamme kohti terveyttä tai toisaalta tehdä täysin tietoisia päätöksiä silloin kun haluaa ottaa löysemmin ja se on juuri kyseisenä hetkenä ihan ok. Jos gluteenitonta ruokavaliota noudattavalle on varattu pala gluteenitonta mansikkakakkua häissä niin antaa mennä vaan kun se ei kerran päivää mitenkään pilaa. Kunnon filtteri juomavesihanaan on viisautta, mutta entä jos kärsimme mielummin janosta kuin juomme kahvilan vettä tai entä jos kärsimme mielummin nälästä kuin syömme kaverin tarjoamaa tonnikalasalaattia? Olemmeko ihan tasapainossa syömisasioissa?

Entä jos tulee toistuvasti olo että nyt epäonnistuin taas syömään terveellisesti. En mä tähän painonpudotukseen ikinä pysty. Ei musta ole tähän. Mulla ei ole kyllä yhtään itsekuria. Älä luovtua! Emme vain ole olleet tietoisia lapsuudessa ja nuoruudessa syntyneistä tunnelukoistamme ja siitä että meissä kaikissa asuu eri-ikäisiä lapsiosia, jotka naruttavat meitä mennen tullen jos emme huomaa heitä. Älä siis syytä itseäsi. Voit päästä tasapainoon.

Miten toimia?

Voimme vahvistaa aikuista osaamme. Ei niin että siitä tulee tyranni, joka polkee lapsiosamme jalkoihinsa ja käskee niiden olla hiljaa ja painua pois tietoisuudesta. Se ei toimi. Tunnepaine alkaa kasvamaan ja räjähtää silmillemme joku päivä tai ilmenee fyysisinä oireina ja sairastumisina. Vahvistamme aikuista osaamme siten että se osoittaa lapsiosillemme olevansa pomo. Se vastuullinen aikuinen, joka pitää huolta eri-ikäisistä lapsiosistamme ja niiden tarpeista, tuli mitä tuli, mutta ei luovuta johtoasemaansa.

Käy sisäistä keskustelua lapsiosiesi kanssa. Mieti mitä oikeasti on tekeillä kun alat kelaamaan päässäsi että tekisitkin jotenkin ihan toisin syömisiesi kanssa kuin olit suunnitellut. Millaisia tilanteita ja tunteita on ollut, vai oletko joutunut tukahduttamaan tunteitasi? Millaisia tarpeitasi et ole pystynyt toteuttamaan? Missä tilanteessa näin on käynyt lapsuudessasi tai nuoruudessasi ja miten silloin selvitit tilanteen? Ehkä etsit lohtua ruoasta, ehkä kapinoit syömällä jotain ilman lupaa tai kapinoit syömättömyydellä. Ehkä hait hallintaa täydellisellä itsekurilla, joka johti lopulta vajaaravitsemukseen tai siihen ettet koskaan sallinut itsellesi mitään herkullista? Ehkä kotona oli ruoan suhteen liian kova kuri ja aikuisena päätit että syöt mitä ikinä tahdot ja koska tahdot? Ehkä tilanne levisi käsistä kun aloit aikuisena tienaamaan ja lapsuutesi oli ollut todella köyhä? Ehkä äidin ruokasaarnat ja alituinen huomion kiinnittäminen syömisiisi sai sinut ahdistumaan lapsena? Mitä silloin teit? Onko sinulla samaa reagoimista vielä nykyäänkin.


                                             


Jos kuvittelisit olevasi oman itsesi äiti, isä, isosisko tai isoveli, miten neuvoisit itseäsi, miten lohduttaisit, miten huomioisit, miten antaisit itsellesi sen, jota vailla olet ollut?

Tärkeintä on pysähtyä tilanteeseen kun syömiseen liittyvä valinta on edessä. Se on se hetki kun voit mietiskellä ja tarkkailla mitä sinussa oikeasti on meneillään. Näin työskentelemällä tulet yllättymään positiivisesti kun syömiseen liittyvät ristiriidat hellittävät ja vähitellen tavoitteisiin pääseminen helpottuu. Kun vapaudut ylimääräisistä ristiriidoistasi, pääset totuttautumaan sopivaan syömisen tapaan ja rytmiin ja ajan kanssa siitä muodostuu rutiinia positiivisessa mielessä. Sellaista rutiinia että osaat helpommin tehdä niitä valintoja, jotka ovat sinulle toimivia, samalla kun huomioit kaikenikäiset osasi itsessäsi ja täytät niiden tarpeita. Muillakin tavoin kuin ruoalla tai juomalla.

Lisää tietoa tunnelukkoasioista löytyy Kimmo Takasen kirjoista Tunne Lukkosi ja Murra Tunnelukkosi.



tiistai 6. maaliskuuta 2018

Ihomikrobeille ruokaa ja bakteereja naamalle, Esse-tuotesarja

Törmäsin syksyllä netissä Esse-luonnonkosmetiikkaan. Työssäni ravintoterapeuttina on tärkeä huomioida asiakkaiden suoliston tila. Suolistossa majailee merkittävä osa vastustuskyvystä ja nimenomaan suolistomikrobeilla kuten bakteereilla ja hiivoilla ja niiden välisellä tasapainolla on valtava merkitys ihmisen terveyteen ja hyvinvointiin monellakin tavalla. Tämä asia on tullut ihmisten tietoisuuteen viime vuosina aina voimakkaammin ja voimakkaammin. Se, että huolehditaan suolistomikrobistosta mm. ruokavalion ja erilaisten prebioottisten ja probioottisten valmisteiden avulla on ravintoterapeutille "jokapäiväistä kauraa" hänen työssään ja tässä voidaan käyttää myös tarvittaessa moderneja funktionaalisia laboratoriotestejä apuna.
Olinkin aivan jopa lapsellisuuteen asti innoissani kun havaitsin, että Essen sarjassa pyritään tasapainottamaan ja korjaamaan ihon tilaa hyödyntämällä prebiootteja eli mikrobiston oikeanlaista ruokaa. Joissain tuotteissa on jopa mikrobeja taitavasti mukaan pakattuina ihon mikrobiflooraa tasapainttamaan ja kolonisoimaan. Hankin kokeeksi Espanjan reissulle matkapakkauksen, jossa oli useita Essen tuotteita ja lisäksi voiteen vartalon hoitoon ja kosteuttamiseen. Olin tuotteisiin tosi tyytyväinen.


Ihohan kuhisee elämää, ihan yhtä lailla kuin mahasuolikaavammekin, varsinkin sen loppupää. Elämme symbioosissa erilaisten mikrobien kanssa ja niitä on itse asiassa niin paljon että niiden sisältämää DNA:ta on kymmenenkin kertaa enemmän kuin omaamme. Tämä symbioosi voi toki muuttua dysbioosiksi eli epätasapainotilaksi sekä iholla, että suolistossa. Suoliston dysbioosin lähteitä voi olla mm antibioottikuurit, stressi ja virheravitsemus. Iho reagoi toki myös sisäisiin seikkoihimme, mutta myös ulkoiset tekijät häiritsevät sitä, kuten sään vaihtelut, kemikaaleille altistuminen ja virheellinen ihon hoito.

Ihminen on tavallaan samaa putkea, jonka ulkopinta on iho ja sisäpinta mahasuolikanavamme ja sitten putken seinämän sisällä ovat kaikki lihakset, luut ja elimemme.



Otin yhteyttä Esseen kyselläkseni lisää Essen tuotteista ja sain ilokseni kutsun Helsinkiin Esse-kasvohoitoon Natural Goods Companyn hoitolaan. Siellä sain rentoutua taitavan ja ihan maagisen hoitavat kädet omaavan kosmetologi Johannan hoivissa. Tuotteet tuoksuivat juuri sopivan miedosti ja luonnollisesti ja tuntuivat iholla aivan ihanilta. Voi mitä arjen luksusta! Ihoni ei ole ehkä erityisen vaikeahoitoinen, joskin kuiva ja silti helposti tukkeutuva. Iho oli pehmeä ja siinä oli upea hehku hoidon jälkeen.
Olen nyt kokeillut minulle suositeltua puhdistusainetta ja voidetta ja ne tuntuvat toimivan kuin unelma. Aluksi oli hieman totuttelemista voiteen kevyempään koostumukseen, koska olin tottunut tälläämään kuivaan ihooni aivan liian rasvaisia ja raskaita voiteita ja mahdollisesti juuri tämä oli syynä laajentuneisiin ja tukkeutuneisiin ihohuokosiin, vaikkakin ravintoterapialla ja mm. E-vitamiinin saannista huolehtimalla olen joitakin vuosia sitten selättänyt aikuisiän aknen. Aina ihoni siis ei ole ollut näinkin hyvässä kunnossa kuin nykyään.

                            


Syy, miksi sain kokeiltavaksi vain kaksi tuotetta johtuu siitä, että olen laiska käyttämään useampaa tuotetta. Tottahan hoitoon voisi vielä yhdistää myös mm. kasvoveden, yövoiteen, seerumin ja silmänympärysvoiteen. Olen silti jo hyvin tyytyväinen nykyisiin tuotteisiini ja ihoni kuntoon
.
Annetaan nyt kouluttaja Maria Nykäsen kertoa lisää Essestä ja minulle valituista tuotteista:


Minulla kasvohoidossa käytetyistä tuotteista:


Sinulle käytettiin Esse Sensitive-linjan tuotteita, koska kehosi on nyt eräänlaisessa stressitilassa leikkauksen jäljiltä ja lääkityksen takia. Sensitive linja hoitaa, suojaa ja rauhoittaa ihoa, jonka mikrobiomi on epätasapainossa. (huom. kerroin olleeni hiljattain kohdunpoistoleikkauksessa ja joutuneeni käyttämään kortisonhoitoa) http://www.esseskincare.com/fi-fi/esse-sensitive.html

Prebiootit ja prebiootit Essen tuotteissa:

2010-luvulla tiede on tehnyt merkittävän harppauksen ja on tajuttu, että kehossamme elävät mikrobit hoitavat suuren osan kehomme toiminnoista. Ihmissolut muodostavat rungon kehollemme mutta tarvitsevat mikrobeja moniin tehtäviin, kuten ruoansulatukseen, erilaisten peptidien ja hormonien tuottoon jne. Myös ihossa mikrobit ovat vastuussa monista toiminnoista. Mm. maitohapon tuottamisesta. Maitohappo on on erittäin tärkeä osa ihon seebumia (rasvaa) sillä maitohappo pitää ihon pH:n sopivalla tasolla, jotta iho pysyy vastutuskykyisenä. Ihon pH vaikuttaa olennaisesti siihen, mitkä mikrobit ihossamme viihtyvät, sillä jokaisella mikrobilla on oma pH-alueensa, jolla ne voivat lisääntyä/elää.

Juuri tästä syystä Esse on valinnut tuotteidensa probiooteiksi kolme eri Lactobacillus-kantaa, jotka pystyvät tuottamaan maitohappoa ja näin ollen myös pitämään ihon mikrobitasapainoa yllä/palauttamaan epätasapainoisen ihon mikrobitasapainon. Esse käyttää parissa seerumissa eläviä Lactobacilluksia ja muissa tuotteissa lactobacillusuutteita.

Sensitive-linjan tuotteissa on vain yhtä Lactobacillus-kantaa, koska probioottinen ihonhoito perustuu syrjäyttävän kilpailun periaatteeseen (eli probioottimikrobit alkavat kilpailla agressiivisesti lisääntyvien mikrobilajien kanssa elintilasta) ja tämä saattaa  aiheuttaa pientä kihelmöintiä alkuun joidenkin iholla. Sensitive-linja on haluttu tehdä myös tässä suhteessa mahdollisimman hellävaraiseksi.

Esse käyttää tuotteissaan myös prebiootteja, jotka ovat pitkäketjuisia kuituja ja nk. hyvien (hitaammin lisääntyvien) mikrobien ravintoa. Probiooteilla siis tuetaan myös ihon luontaista mikrobitasapainoa ja lisäksi tarjotaan ravintoa niille Lactobacilluksille, jotka pyritään esim. Essen seerumeilla ”istuttamaan” ihoon. Esse käyttää prebiootteina inuliinia, alfaglukaaniolikosakkarideja ja frukto-oligosakkarideja. Siksi, jos käyttää Essen seerumia, jossa on eläviä Lactobacilluksia (Probiotic serum ja Sensitive serum) on hyvä levittää seerumin päälle voide, jossa on prebiootteja. Kaikki Essen voiteet sisältävät prebiootteja.

Kinkkisemmät iho-ongelmat ja Essen tuotteet
Essen avulla pystytään hoitamaan kaikkia erilaisia iho-ongelmia tai ainakin lievittämään oireita. Monien iho-ongelmien alkusyyt ovat syvemmällä kehossa ja suolistossa eli vaikeissa iho-ongelmissa parhaat hoitotulokset saadaan, kun yhdistetään ulkoiseen ihonhoitoon myös sisäinen hoito ruokavaliolla ja tarvittaessa lisäravinteilla. Hyviä tuloksia on saatu mm. aknen, rosacean ja atopian hoidossa. Tuloksia vaikeammissa iho-ongelmissa saadaan viimeistään yleensä noin 2-6 kuukauden aikana probioottisen hoidon aloituksesta.


Tuotesarjan synty ja sen  kehittäminen
Tuotesarja on saanut alkunsa Etelä-Afrikkalaisen kemistin ja tutkijan Trevor Steynin kiinnostuksesta Afrikkalaisiin villiyrtteihin. Sarja on aikoinaan lanseerattu 2002 ja 2010-luvulla kansainvälisen mikrobiomitutkimuksen edetessä. Trevor oli ensimmäisiä tutkijoita maailmalla, joka tajusi probioottien potentiaalin myös ihonhoidossa.  2015 lanseerattiin ensimmäinen eläviä probiootteja sisältävä seerumi.

Ainutlaatuista Essen tuotteissa ovat afrikkalaisten villiyrttien sekä luomulaatuisten raaka-aineiden käyttö sekä elävät probiootit. Näitä on vasta kahdessa ihonhoitosarjassa maailmalla, koska elävien probioottien formuloiminen tuotteisiin on erittäin haastavaa. Tuotteisiin, joissa on eläviä probiootteja ei voida laittaa esimerkiksi säilöntäaineita tai eteerisiä öljyjä, koska probioottimikrobit kuolisivat.


Blogistina suosittelen kokeilemaan Essen tuotteita sen perusteella mitkä ovat nyt omat kokemukseni ja tietoni sarjasta. On myös suositeltavaa antaa koulutetun ja pätevän asiantuntijan, kuten kosmetologin valita juuri sinulle sopivat tuotteet, jotta voit saada niistä parhaan mahdollisen hyödyn ja jotta voit tarvittaessa kysellä lisäohjeita matkan varrella. Kotihoitoon on usein hyvä yhdistää myös käyntejä kasvohoidoissa. Essen jälleenmyyjät: http://www.esseskincare.com/fi-fi/stockists.html



tiistai 27. helmikuuta 2018

Kun aloin uskoa olevani arkeni sankari enkä epäonnistuja

Selkäni sai kylmää Lapin loman pakkasissa treenin jälkeen ja ikävät kivut saivat muistelemaan aikaa, jolloin kipu, masennus, väsymys ja ahdistuneisuus olivat jokapäiväisiä ei-toivottuja hyyryläisiä elämäni nurkissa. Ne tuntuivat kuppaavan kaiken henkisen ja fyysisen energiani niin että minusta tuntui jäävän jäljelle vain sairauteni ja jonkinlainen etäisesti tunnistettava ihmisen kuori. Turvonnut ja kalvakka.

Mietiskelin, että mistä johtui että kesti niin monta vuotta lähteä aktiivisesti hakemaan apua ja tekemään vähistä voimavaroista käsin muutoksia, jotka johtivat nykyiseen tilanteeseen eli tilanteeseen jossa olen lukenut itselleni uuden ammatin, koen elämäni mielekkäänä, rakkaudentäyteisenä ja mielenkiintoisena ja jaksan työni lisäksi tehdä vapaaehtosityötä, pitää huolta perheestä ja harrastaa liikuntaa.

Uskomukset. Minulle oli muodostunut elämääni haittaavia ja minua panttivankina pitäviä uskomuksia, jotka kahlitsivat minut tilanteeseen, josta ei näyttänyt olevan ulospääsytietä. Monikin saattaa tunnistaa nykyisen tai menneen tilanteensa tämänkaltaiseksi.

Minusta tuntui että olen muille taakaksi ja että olen synnynnäinen epäonnistuja. Lisäksi minulle oli alkanut muodostua muista ihmisistä negatiivinen käsitys. Koin jokaisen ihmisen itselleni potentiaalisena uhkana tai vaarana, varsinkin vieraat ihmiset tai sellaiset ihmiset, joita en kunnolla vielä tuntenut. Tämä sai eristäytymään ja masentumaan vielä lisää ja tämä kaikki myös passivoi. Kuljin lääkäriltä toiselle ja hoidosta toiseen, keräilin diagnooseja ja uusia lääkityksiä ja voin ajan mittaan vain entistä huonommin.

Kai piti vain käydä riittävän pohjalla että sieltä sai ponnistettua vähitellen pinnalle. Kai sitä oli lopulta tarpeekseen saanut ja riittävästi selkä seinää vasten. Ei ollut enää mitään hävittävää ja oli vielä pakko yrittää.

Nykyään olen kirjoittanut itselleni uuden tarinan kuitenkaan muuttamatta faktoja. Tarina on vain toisista uskomuksista käsin kirjoitettu. En ole turha. En ole kurja ihmisloinen jonka ei pitäisi olla olemassakaan. En ole epäonnistuja. Olen rakas puoliso, äiti, tytär ja ystävä. Olen pidetty ja rakastettu ravintoterapeutti, kollega, vapaaehtoistyöntekijä. Olen onnistuja. Olen onnistunut lukemaan itselleni uuden ammatin ja auttamaan työni ja vapaaehtoistyöni kautta satoja ellen tuhansia ihmisiä. Tämä vain siksi etten antanut periksi. Vain siksi että revin tarinani ja kirjoitin sen uudelleen. Ponnistin pohjalta. Otin vastaan rakkautta ja annoin sitä eteenpäin. Rakkaus on nimittäin luonnonvara joka lisääntyy kun sitä tuhlaa. Rakkaus on ensisijaisesti teko ja vasta sitten tunne.

Tunnen ja tunnistan vielä kaikuja menneisyydestä. Ahdistaa, itkettää ja tekee mieli eristäytyä ja heittää hanskat tiskiin kun tulee vastoinkäymisiä ja hankalia tilanteita. Menee yöunet ja keskittymiskyky. Kun saa jonkun törkeän inhottavan puhelun, kun kohtaa omiin vakaumusiin kohdistuvaa kiusaamista ja vainoa, kun saa tietää että on puhuttu pahaa selän takana, kun luottamus on rikottu. Sellaisia asioita joita voi sattua ihan jokaiselle meistä.

Vaikeat tilanteet ja asiat tuovat kaikuja menneisyydestä. Keho ja mieli reagoivat ja tuovat pintaan asioita hyisistä pohjamudista, mutta hetkinen vain niin ne laskeutuvat sinne kyllä takaisin ja vesi on jälleen kirkasta ja uintilämpöistä.

En olisi kirjoittamassa tätä asiaa teille, jos uskoisin yhä etten voi parantua, että olen huono, turha ja taakaksi muille, että olen epäonnistuja.

Muuta tarinasi, muutat elämäsi.

Pidätkö muuten tästä minun blogistani? Blogin sivupalkista voit tilata uudet julkaisut tästä blogista omaan sähköpostiisi.
Tutustuthan myös verkkovalmennukseeni, joka alkamassa 5.3. 2018: https://holvi.com/shop/NinaSaine/product/00f950a356ea4a029ce017a3b6cca888/