sunnuntai 14. huhtikuuta 2019

Blogistin kuulumisia: "Aina ei jaksa eikä voi olla paras versio itsestään."


Elämän suorittaminen laput silmillä


Ihmisen elämä vaihtelee elämäntapahtumien, ihmisenä kehittymisen, terveyden ja hyvinvoinnin suhteen ja myös sen suhteen millaisia sosiaalisia suhteita hänellä on. Uskon, että nykyihmisen elämään tuo myös stressiä se valtava tarve, jota trendikkäästi tulee joka tuutista olla aina vain terveempi, hyvinvoivempi, parempi, fantastisempi. Joskus ihminen voi väsyä siihen että aina pitäisi olla jotenkin paremmin. Monilla jää tällaisesta päälle suorittamisen kierre, joka voi ennen pitkään johtaa stressiin, ahdistukseen, tyhjyyden tunteeseen, sairastumiseen ja lannistumiseen. Näin, vaikka tarkoitus kaiken takana oli vain tuottaa itselleen ja toisille parempi maailma. Pitäisi ehkä perustaa kattoon räkijöiden kerho vastapainoksi kaikenlaiselle vimmaiselle itsensä ja elämänsä parempaan versioon päivittämiselle.

Uudelleen sairastuminen
Kuten monet lukijoistani tietävät, tarinani on sellainen, että kuntoutin itseni vuosien täydellisestä vuosien ja luin itselleni uuden ammatin. On oma haasteensa oppia hyväksymään se, että elämä tuo eteen yllätyksenä uudelleen sairastumisen.

Itse en ole tällä hetkellä lainkaan paras mahdollinen versio itsestäni. Kyllä, joissain asioissa olen kokenut kehittyneeni ihmisenä paljonkin viime aikoina, mm NLP:n opintojen ja hengellisten pohdintojen ja asioiden tutkimisen ansiosta. Lisäksi työhommat sujuu ja pääkoppa toimii sen osalta erinomaisesti. Toisissa asioissa sitten taas menee huonommin. Kamppailen lannistuneisuuden tunteiden kanssa sen suhteen mitä terveydentilalleni on lähtenyt tapahtumaan viimeisten n. puolentoista vuoden aikana. Sen jälkeen kun sairastuin munuaistulehdukseen kesällä 2017 ja sain siihen määrätystä antibiootista haittavaikutukset, ei elämäni ole ollut ennallaan. Juuri tällä hetkellä tuntuu vaikealta jaksaa tehdä monia asioita, joissa itse osaan kyllä auttaa toisia. Ehkä se on merkki siitä, että tarvitsisi nyt enemmän kannustusta ja apua itselleen toisilta sen sijaan että koittaisi pärjätä yksin kun on paha mieli siitä että keho oireilee.

Minulla todettiin keväällä 2018 myös munuaissairaus, jonka vuoksi olen joutunut käyttämään lääkityksiä, joista on myös ikäviä sivuvaikutuksia. Liikunnan harrastaminen ei ota onnistuakseen ja koska tämä kaikki mitä terveydelle on tapahtunut myös ottaa päähän, on tosi vaikea saada itseään innostumaan monistakin sellaisista asioista, jotka nyt tekisivät hyvää. Ehkä tämä kaikki vielä opettaa minua myös ravintoterapeuttina tulevaisuudessa ymmärtämään asiakkaitani vielä entistä paremmin: Kun on itse tuntenut nahoissaan sen että ei meinaa jaksaa ainakaan itsekseen ilman apua tehdä niitä asioita, joita olisi hyväksi oman terveydensä ja hyvinvointinsa suhteen tehdä. Lisäksi on ollut välttämätöntä muuttaa ruokavaliota toisenlaiseksi liittyen munuaissairauteen. Tämä on tarkoittanut sitä että mm. painonhallinnan ja kilpirauhasen vajaatoiminnan kannalta hyväksi koettu ruokavalio ei enää toimi, eli joutuu hyväksymään kompromissit. Pyrkimyksenä on se, ettei tarvitsisi ainakaan kovin nuorena joutua dialyysiin ja munuaistensiirtojonoon. On tästä toki sitten ammatillisesti ollut se hyvä puoli, että olen saanut kasvattaa ammattiosaamistani liittyen munuaispotilaiden ruokavalioon ja mm. laboratoriodiagnostiikkaan.

Tämä, että nyt kerron näistä kamppailuistani ja vaikeuksistani, ei tarkoita kuitenkaan että etsisin itselleni auttajia. Etsin auttajat itse omaan tahtiini ja omista lähtökohdistani. En siis kaipaa tämän osalta vinkkejä tai yhteydenottoja. Toivon tämän kirjoituksen herättävän pohdintaa, keskustelua ja ajatuksia.

Epävarmuuden ja huonompien aikojen hyväksyminen

Hyväksymmekö me sen tosiasian elämässämme, että suunta ei kaikissa asioissa ole aina ylöspäin, kohti jotain hienompaa ja parempaa, ainakaan  heti? Hyväksymmekö sen, että aina ei löydy sitä optimaalista ja parasta vaihtoehtoa vaan joutuu valitsemaan ennemminkin vähiten huonot vaihtoehdot? Hyväksymmekö, että elämässä mikään ei ole niin varmaa kuin epävarmuus? Se on olemassa kaiken aikaa ja sen kanssa pitää vain tulla sinuiksi, ilman että oppii pelkäämään kaikkea odottamatonta ja mahdollista. Hyväksymmekö, että aina ei voi olla paras mahdollinen versio itsestään?

Joskus alat näyttämään mielestäsi perunalta kun katsot itseäsi aamuisin peiliin etkä tiedä muuttuuko tilanne koskaan paremmaksi. Joskus heität roskiin kaikki nilkkoja kiristävät sukat ja ostat tilalle kiristämättömiä sukkia kun sairaus saa aikaan joko vähän tai paljon turvotusta. Joskus opettelet olemaan välittämättä tietämättömien besserwisseröinnistä koskien elämääsi ja terveyttäsi. Suljet korvat arvostelulta, jolle et mitään voi ja josta et oikeastaan jaksa edes välittää enää. Olet oppinut tarkemmin valitsemaan, mitkä asiat elämässäsi ovat tärkeitä ja olet oppinut valitsemaan taistelusi tarkkaan. Ei, ei ei. Yhä uudelleen totuttelet käyttämään sanaa "Ei", kun opettelet pitämään parempaa huolta jaksamisestasi, varjelemaan paremmin omaa aikaasi ja yksityisyyttäsi. Jotta sinulla riittäisi aika kaikkein merkityksellisimmille asioille elämässäsi ja jotta välttyisit olemasta niin pöljä, että kuluttaisit voimasi loppuun kun ei oikeastaan ole lainkaan pakko tehdä enempää kuin todellisuudessa haluaa, jaksaa ja huvittaa.

Kiitollisuus niistä asioista, jotka ovat hyvin


Aion iloita pidäkkeettömästi kaikista hyvistä asioista, joita elämässäni on: Perhe, lemmikit, ystävät, usko, toivo, toimiva pää, kurssit ja koulutukset, tyydytystä tuottava ja merkityksellinen työ ja vapaaehtoistyö, se että ei joudu elämään ainakaan toistaiseksi sellaista elämää että kamppailee päivästä toiseen kipujen ja ahdistuksen kanssa. (sellaistakin on tullut koettua) Iloitsen jokaisesta päivästä kun ei satu mihinkään, on katto pään päällä, ruokaa ja vaatteita. Ei tarvitse elää sitku-elämää, vaikka olisikin kaikenlaista kivaa, jota odottaa tulevaisuudeltaan. Ei tarvitse elää sitku-elämää (eli sitten kun kaikki on paremmin-elämää), vaikka ei kokisikaan olevansa paras mahdollinen versio itsestään. Olisiko liian kliseistä sanoa, että "Elämä on tässä ja nyt."?

sunnuntai 17. helmikuuta 2019

Kun lääkkeiden saatavuus Suomessa takkuaa, vaihtoehtona voi olla kansainvälinen apteekki


Joudun käyttämään lääkkeitä munuaissairauteen ja kilpirauhasen vajaatoimintaan. Olen itse sen kannalla että turhaa lääkitystä tulisi välttää ja aina kun mahdollista, lääkityksistä kannattaa koittaa päästä eroon jos lääkityksen tarvetta voidaan esimerkiksi vähentää elintapamuutoksilla tai korjaamalla lääkkeiden tarpeen aiheuttaneita syitä. Tässä on toki hyvä tehdä yhteistyötä lääkärin kanssa jos vain suinkin mahdollista. En siis ole lääkevastainen, vaikka kannatankin ensisijaisesti muita hoitoja ja toimia kuin lääkityksiä silloin kun se on mahdollista ja järkevää. Lääkkeillä on oma tärkeä paikkansa ja hyvä että lääkkeitä on olemassa silloin kun niitä tarvitaan. Toiset lääkkeet ovat jopa sellaisia että niitä on käytettävä loppuelämän ajan eikä siitä pääse yli eikä ympäri. Olemme tottuneet siihen että kun lääkkeitä tarvitaan, niitä myös saa. Vaan tämä ei ole enää itsestään selvää.

Kun saatatkin jäädä ilman tärkeitä lääkkeitäsi

Ymmärrän todella hyvin sen emotionaalisen stressin, pelot ja huolen ja mahdollisesti jopa suoranaisen lamaantuneisuuden tunteen, mitä seuraa siitä kun tärkeän lääkkeen saanti katkeaa tai jopa loppuu Suomesta. Olen sen itsekin kokenut kilpirauhaslääkitykseni suhteen. Lääke on sellainen, että minulle on  hengenvaarallista jos lääkkeeni loppuu. Koska oma kilpirauhanen ei tuota enää hormoneja ja ainoa lääkitys joka minulla toimii on puoliintumisajaltaan melko nopea, vaipuisin todennäköisesti lääkkeen loputtua melko nopeasti koomaan, myksedeemakoomaksi nimitettyyn tilaan ja kuolisin.

Kun tivaa vaikkapa Apteekkariliitosta, tukuista, Fimeasta tai mistä tahansa että miten tämä on mahdollista että elintärkeä lääke vaan loppuu, eikö mitään voida tehdä, levitellään vain käsiä ja pahoitellaan. Kukaan ei ole koskaan ottanut esille vaihtoehtoa tilata lääke täysin turvallisesti ja laillisesti kansainvälisestä apteekista EU- tai ETA-alueelta. Kaikille lääkkeille ei nimittäin Suomesta löydy korvaavia vaihtoehtoja kun jokin lääke loppuu tai jos kyseessä on erityisluvallinen lääke, toisen valmistajan lääkkelle pitää hakea uusi erityislupa ja siinähän kestää!

Tässä tietoa lääkkeiden laillisesta hankkimisesta ulkomailta:

https://www.fimea.fi/vaestolle/laakkeiden_internetkauppa
https://www.hoitopaikanvalinta.fi/laakkeet/eurooppalainen-laakemaarays/
https://tulli.fi/henkiloasiakkaat/tuontirajoitukset/laakkeet

Lääkkeiden saannissa on viime vuosina ollut yhä lisääntymässä määrin vaikeuksia:
https://yle.fi/uutiset/3-10644812

Miksi kukaan ei kerro esimerkiksi migreenipotilaalle, jonka lääke on Suomesta kokonaan loppunut, että hän voisi tiedustella kansainvälisistä apteekeista Euroopasta, onko lääkettä saatavilla sieltä? Miksi tällainen tieto pitää itse löytää tai siihen vahingossa törmätä? En ainakaan tiedä että ketään yhteiskunnan taholta olisi velvoitettu kertomaan potilaalle eri vaihtoehdoista hankkia lääkkeitään kun niiden saanti loppuu tai vaarantuu. Kumman etu on tärkeämpi? Lääketehtaitten/tukkujen/apteekkien vai potilaan? Mielestäni tämä on aivan käsittämätöntä! Ihmiset pistetään kärsimään joskus aivan sadistisella ja vaarallisella tavalla jos lääkkeen puute joko tuottaa sanoinkuvaamattoman hirveitä oireita tai vaarantaa työkyvyn, terveyden tai jopa hengen ja sitten olisi olemassa ulospääsytie ongelmassa, mutta et saa siitä tietää ellet ole itse aktiivinen tai joku muu sinun puolestasi.

Lääkäri on voinut kirjoittaa EU-reseptejä jo vuosia. (https://www.laakariliitto.fi/uk/sahkoinen-laakemaarays/miten-toimii-ns-eu-laakemaarays/ ) Kuka tahansa lääkäri voi tulostaa EU-reseptikaavakkeen, jonka potilas voi skannata tai lähettää kansainväliseen Apteekkiin tai hakea lääkkeen paikan päältä. (https://www.laakariliitto.fi/uutiset/jasenuutiset/eurooppalainen-laakemaarays-saatavilla-fimnetin-sivuilla/) Periaatteessa kilpailulainsäädäntö EU-alueella on sellainen, että jokaisen pitäisi joka tapauksessa saada valita itse apteekkinsa. Voiko lääkäri siis laiskuuttaan, tietämättömyyttään tai ihan muuten vain kieltäytyä kirjoittamasta EU-reseptiä jos potilas sitä pyytää joko siksi että Suomesta on lääke loppu tai se on huomattavasti halvempi tilattuna vaikkapa Saksasta? Kas siinä kysymys, sillä tällaista kuulee vertaistuessa. Lääkäri on esimerkiksi väittänyt ettei hänellä ole oikeuksia kirjoittaa EU-reseptiä ja että sitä pitäisi kysyä joltakin toiselta lääkäriltä. Ehkä lääkäri ei tiedä? Ehkä hän ei viitsi ottaa asiasta selvää tai sitten häntä nolottaa tietämättömyytensä ja hän yrittää luikerrella tilanteesta? Ehkä lääkäri ei välitä? Joka tapauksessa, tuntekaa oikeutenne ja olkaa sinnikkäitä! Tiedustelkaa asiasta lääkärinne pomoilta jos ei muu auta, esimerkiksi sairaanhoitopiirin johdolta, hoitoyksikön johtavalta lääkäriltä, tai Lääkäriketjun asiakaspalvelusta, mistä vain älkääkä luovuttako. Teillä on oikeus valita apteekkinne ETA- ja EU-alueella!

Miten lääkkeitä tilataan ulkomailta?

ETA/EU-alueen ulkopuolelta ei saa tilata Suomeen lääkkeitä, mutta alueen sisällä saat tilata postitse korkeintaan 3kk:n annoksen kerrallaan. Älä siis tyhjennä koko reseptiä kerralla, vaikka se olisi kirjoitettu vuodeksi! Homma kannattaa aloittaa ottamalla yhteyttä kansainväliseen apteekkiin. Itse käytän englannin kieltä tilatessani lääkkeeni Saksasta, koska Saksan kielen taitoni on huono. Jos et osaa englantia, pyydä jotakuta englantia osaavaa auttamaan. Eurooppalaisia kansainvälisiä apteekkeja löydät googlettamalla haun "International Pharmacy (maan nimi)" Voit myös tiedustella esimerkiksi Facebookin vertaistukiryhmissä onko siellä jollain kokemusta hyvästä luotettavasta kansainvälisestä apteekista ja voiko joku lähettää tällaisen apteekin verkko-osoitteen linkin sähköpostitse. Kansainvälisiä apteekkeja on useita monessa Euroopan maassa.

Jo ennen reseptin  hankkimista, on sitten mistä tahansa lääkkeestä kyse, kysele onko kansainvälisessä apteekissa kyseistä lääkeainetta saatavilla ja paljonko lääkkeet maksavat. Kannattaa käyttää nimenomaan lääkeaineen nimeä, ei välttämättä pelkästään kauppanimeä, koska kauppanimi voi olla ulkomailla eri kuin mihin olet Suomessa tottunut. Tässä joitakin englanninkielisiä lauseita avuksesi:

"Hello, 

I'm inquiring, if you have the following medication available to purchase and what are the prices: (lääkeaine, mahdollinen pitoisuus, jos tiedossa etukäteen)

If I would like to order it/them, how do I proceed?

Please, can you use as simple english as possible, since english is not my native language. 

Kind regards,
(nimesi, )
Finland"

suom: Hei, 
Haluaisin tiedustella onko teillä myytävänä seuraavaa lääkettä ja mitkä ovat hinnat?: (lääkeaine, mahdollinen pitoisuus, jos tiedossa etukäteen)
Jos haluaisin tilata, miten toimin?
Voitteko ystävällisesti käyttää niin yksinkertaista englannin kieltä kuin mahdollista, sillä englanti ei ole äidinkieleni.
ystävällisin terveisin, (nimesi)Suomi


Tässä hieman lisää mallilauseita:

"I take this medicine 60mg per day and I would like to order 3 months supply, please"
Otan tätä lääkettä 60mg päivässä ja haluaisin tilata kolmen kuukauden määrän, kiitos."


"I would like to choose the most affordable option, please."
Haluaisin valita edullisimman vaihtoehdon, kiitos. 


Tiedustelun jälkeen saat vastauksen, jossa kerrotaan onko lääkettä saatavissa, jos niin miltä merkeiltä ja kerrotaa myöskin hinnat, pitoisuudet ja pakkauskoot. Sitten todennäköisesti pyydetään lähettämään resepti ja sovitaan maksukäytännöistä. Tämä koko tilausprosessi ei ole ollenkaan hankala ja kun sen on kerran onnistuneesti tehnyt, se on helppo tehdä toistekin. Jos sinulla ei ole tiedossa ihmistä, joka voisi auttaa sinua tarvittaessa tilauksen kanssa, mahdollisesti Facebookista tai jostain muualta voisi löytyä jokin vertaistukiryhmä, josta voisi tiedustella jotakuta auttamaan. Varo kuitenkin kertomasta mitään aivan luottamuksellisia tietoja, juten henkilötunnusta tms. entuudestaan täysin tuntemattomalle ihmiselle.

On hyvä myös huomioida, että eri maissa resepti on voimassa eri aikoja. Suomessa reseptien voimassaoloajat ovat aika pitkiä verrattuna esimerkiksi Saksaan, jossa se on voimassa vain 3kk kerrallaan. Jos haet lääkkeesi paikan päältä toisesta EU- tai ETA-maasta, voit tuoda mukanasi kerralla korkeintaan vuoden lääkkeet. Muista kuin EU- tai ETA-maista voit tuoda kerralla vain kolmen kuukauden määrän. EU:n tai ETA: ulkopuolelta ei saa lainkaan tilata lääkkeitä postitse.

Tilaattepa lääkkeenne ulkomailta tai tuottepa niitä sieltä Suomeen, muistakaa, että on hyvin tärkeää että teillä on aina itsellänne tallessa kopio reseptistä siltä varalta että Tulli haluaa sellaisen nähdä. Kaikkiin sellaisiin valmisteisiin, jotka katsotaan lääkkeiksi Suomessa tarvitaan resepti, vaikka reseptiä ei siinä maassa, josta lääkkeet tilaat tai haet tarvittaisi. Eli vaikka toisit vuoden satsin jotain lääkettäsi esimerkiksi Kreikasta ja pystyit ostamaan sen apteekista ilman reseptiä, tarvitset joka tapauksessa reseptin tuodessasi lääkkeet Suomeen. Resepti voi olla esimerkiksi suomalaisen lääkärin kirjoittama tai paikallisen lääkärin kirjoittama ja sinulla siis pitää olla itselläsi joko alkuperäinen tai vähintään kopio. Kysy tarvittaessa apua Fimeasta jos olet epävarma voitko tilata tai tuoda mukanasi Suomeen jotakin lääkettä. Itselläni on lääkäri Espanjassa, jota tapaan etäyhteyksillä tai kasvotusten ja hän kirjoittaa reseptin kilpirauhaslääkkeeseeni, jonka tilaan Saksasta. Eli resepti ei tarvitse olla kirjoitettu siinä maassa jossa asut tai josta hankit lääkkeesi. Tärkeää on että sen on kirjoittanut laillisin perustein laillinen lääkäri ja että myös Apteekki on laillinen. Laillinen apteekki ei esimerkiksi koskaan suostuisi lähettämään sinulle reseptilääkkeitä ilman että sinulla on esittää asianmukainen resepti.


Jaathan tietoa eteenpäin!

Toivon sydämestäni, että tätä informaatiota jaettaisiin eteenpäin somessa ja saatettaisiin niiden ihmisten tietoon, joilla on ollut vaikeuksia saada lääkkeitään Suomesta. Jaa vaikka tätä blogikirjoitusta.

Update 19.2. 2019 On mahdollista, että jokin lääkeaine loppuu myös koko Euroopan alueella tai vaikka koko maailmasta. Tällaisissa tapauksissa kannattaa silti tiedustella eri maista, josko jostain Apteekista vielä löytyisi kyseistä lääkettä. Ongelmallista on, jos ETA:n tai EU:n ulkopuolelta ei voi edes erikoistilanteissa tilata lääkettä. Jos lääkettä tämän alueen ulkopuolella, kenellä on mahdollisuuksia ja varaa hakea sieltä oma annos kolmen kuukauden välein, koska esimerkiksi vuoden satsia ei saa tuoda Suomeen sieltä kerrallaan, kuten EU- tai ETA-alueiden sisältä.

torstai 14. helmikuuta 2019

Rakkausruokamies Olli Posti seikkailee supermarketissa




Olli Originelli


Kun ensimmäisen kerran näin Olli Postin Supermarket-Survival kirjan ulkonäön, ajattelin että mitähän hitsiä. Onpas vähän hmmm. värikäs kirja. Vähän sama juttu kun ensimmäisen kerran aloin etäältä tutustua Olliin ja tapasinkin kerran ohimennen messuilla jo vuosia sitten: "Mikähän ihme tyyppi toi oikein on?" Nyt olen ihan parin viime vuoden aikana tutustunut Olliin somessa ja kasvotustenkin vähän enemmän ja olen oppinut todella pitämään hänestä ja arvostamaan häntä. Olli on originelli. Olli on ollut rohkea ja nähnyt todella paljon vaivaa hiffatakseen ja oppiakseen niitä asioita joita on tarvinnut hiffata ja oppia ja saadakseen itsensä ylös kurimuksesta, johon moni jää, vaikka ei välttämättä tarvitsisi jäädä. Ollin oma tarina kirjassa on liikuttavan rehellinen ja paljastaa Ollista kyvyn nousta tuhkasta kuin se tarinan Fenix-lintu. Pohjalla ja vaikeuksissa ollaan välillä, mutta ei jäädä tuleen makaamaan!

Senkin olen huomannnut Ollista, että hänellä on kyky innostaa porukoita. Hän nimenomaan on innostaja, ideoitsija ja kun hän antaa vinkkejä ja kertoo mielipiteensä, hän tekee sen väkivallattomasti maailmankuvastaan käsin, ei lukittaudu totuus-viestiin, joka katkaisee yhteyttä ja lukitsee kaikki viestit paikoilleen. Hänen tyylinsä mahdollistaa sen että ihminen voi innostua, koska häntä ei painosteta ylhäältä käsin vaan houkutellaan myönteisellä tavalla ja kansantajuisesti perustellen tekemään fiksuja valintoja niin että elämässä säilyy myös ilo syömiseen ja hyvinvoinnistaan ja terveydestään vaalimiseen. Nämä Ollin ominaisuudet ja supervoimat tulevat kirjassakin aivan erinomaisesti esiin.

Olli osaa myös joukkoistaa ja koska hän ei kuulu niihin ihmisiin, jotka kärsisivät kaikkivoipaisuuden syndroomasta, hän osaa myös tarvittaessa pyytää apua ja hankkia tietoa eri osaajilta ja asiantuntijoilta. Olli tuo kirjassaan esiin myös sen, miten paljon hän on saanut apua ihmisiltä. Se tuodaan esiin suoraan mm. kirjan lopussa ja se näkyy myös siitä että SuSu-kirjassa on myös kiinnostavia kokemuksia ja kertomuksia vieraskynäilijöiltä. Kun tuntee arvonsa, on varaa pyytää apua ja antaa kunniaa ja tunnustusta toisillekin. Itselläkin on ollut ilo olla mukana kirjan toteuttamisessa, sillä kirja sisältää minulta sitaatin rasvahappojen merkityksestä ihmisen biokemialle ja lisäksi kirjan lopussa on myös muutaman sivun verran minun selviytymistarinaani. (Tämä blogipostaus ei siis ole kirja-arvostelu, koska olen siihen varsin jäävi, tämä on mielipidekirjoitus.)

Muistan erään päivän kun Olli vain randomisti kysyi, voisko hän hypätä junaan ja tulla haastattelemaan mua Helsingistä tänne Hyvinkäälle. Sitten Olli tuli, hoidettiin audiohaastattelu ja jutusteltiin henkeviä. Minua on jäänyt kaduttamaan hommassa vain se, että mulla ei sattunut oikein olemaan mitään millä ruokkia Olli, sillä karjalaiset sukujuuret tuppaa olemaan sellaisia että kun tulee joku kylään, hän saisi mielellään vähän niinkuin pallona kierien hyvin syötettynä sitten lähteä tyytyväisenä (ähkynä) kotiinsa. :D

Mulla Olli yhdistyy mielessäni sienireissuun, sillä olen saanut päähäni, että joku päivä Olli vois tulla taas sillä junalla meille ja voitaisiin vaikka tämän vuoden syksynä tehdä sieniretki läheiseen metsään, jutella taas henkeviä ja laittaa sienistä ruokaa.

Kirja kun kangastatti

Takaisin siihen Ollin kirjaan. Miksi mulla, (taas sienijuttuja) tuli kirjasta mieleeni kangastatti? Mulla tuli siitä nimenomaan mieleeni sellainen pieni, vähän oranssimaltoinen kiinteä napakka kangastatti, jonka pillistö on tummahkon ruskea ja joka maistuu ihan tautisen hyvältä sipulin ja valkosipulisiivujen kanssa pannulla voissa paistettuna. Varmaankin siksi, että kirja on napakka, pieni ja täynnä tiivistä, herkullista asiaa.

Kirja mukaan kauppaan

Kirjan voi helposti ottaa mukaan kauppareissulle, koska vaikkakin se on paksuhko, se ei ole liian iso mahtuakseen vaikka laukkuun tai reppuun. Kaupassa kirjasta voi selata ideoita sen mukaan mitä löytyy mm. hevi-osaston sesongista ja muiltakin osastoilta. Ruokakaupassa käynti voi olla seikkailu ja kuten sienimetsältä, mukaan saaliiksi voi tarttua monenlaista; Kaikenlaisia ruoka-aineita, joita ei kauppaan lähtiessä ollenkaan arvannut hankkivansa. Ellei sitten halua tehdä etukäteen ostoslistaa, josta ei poiketa. Joskus sekin voi olla toki paikallaan jos on taipumus rönsytä siellä kaupassa esimerkiksi ohi kukkaronnyöriensä tai ohi napaläskiensä. :D (Ollilla ei ole tätä vaaraa, hän on luuta, nahkaa ja lihasta ja voisin kuvitella että hän vain piirtelisi ostoslistaansa vaikkapa sydämiä. Pitääkin kysellä mitä piirtelisi, jos piirtelisi...)

Sankariviitta

Ja ne kirjan kansien värit! Ei todellakaan tylsää ja tavanomaista vaan riemastuttavat pinkki ja turkoosi! Lisäksi kirjassa on kuvia Ollista super-Ollin viitassa mm. lentelemässä just sinne minne ikinä tarvitsee ja minne ikinä hän haluaa mennä. Ottakaa ihmiset mallia Ollista ja pukekaa se oman elämänne supersankariviitta päälle, jos ei kirjaimellisesti, niin kuvainnollisesti. Meiltä kaikilta löytyy se vaatekaapista. Toisilla se vaan saattaa olla muitten roippeitten alla tai pakattuna varastoon pilkkihaalarin alle.

Marginaalit

Kun kirjan avaa, huomaa, että marginaalissa on tilaa muistiinpanoille. Ehkä juuri tätä voisi käyttää kaupassakäynnissä, eli poimii tekstistä tärkeimmät ideat ja sanat marginaaliin, josta ne sitten helposti löytää kaupassa. Tai sitten voi vaikka hommata niitä pieniä kapeita post-it lappuja, johon voi kirjoittaa vaikka ruoka-aineiden nimiä. Ollin suositukset ja ideat löytyvät silläkin tavalla kaupassa kirjasta helposti.

Kirjan antia
Miksi tämä kirja kannattaisi hankkia? Minusta se on raikkaan omanlaisensa ja erilainen verrattuna moneen muuhun ravitsemusaiheiseen hyvinvointikirjaan. Pidin etenkin näkökulmista joita Olli kirjassa toi esiin. Pidän hänen ajatuksistaan kestävän, ravitsevan ja ekologisen ruoantuotannon, tuotantoketjun ja ruoanlaiton suhteen. Monet asiat on tehty ennen järkevämmin, mutta ajatelkaas kun vanha osaaminen ja tieto yhdistetäänkin siihen mitä kaikkea ravinnosta on nykyaikana saatu selville? Ei siitä voi syntyä kuin parempaa rakkausruokaa!

Pidin myös siitä ajatuksesta, että kun päivitämme ruokamme ravintotiheämmäksi ja maultaan ja ravintoarvoiltaan paremmiksi, elimistö vähentää vaatimuksiaan pistää mussutellen sisuksiinsa kaikenlaista tyhjää roskaa. Vaikka Olli kirjoittaa mielestäni ihmisten suuntaan hyvin väkivallattomasti, hänestä löytyy sopivan pippurinen puoli myös kun hän tuo esiin nykyruoan epäkohtia ja vääryyksiä mitä ruoan tuotantoon sisältyy. Tässä näen nykypäivän soturin, joka puolustaa lempeästi ihmisten oikeuksia voida paremmin, elää paremmassa maailmassa ja voida tehdä parempia valintoja. Olli on visionääri.

Kirjassa käydään läpi yksityiskohtaisesti erilaisia ruoka-aineita ja ruoka-aineryhmiä ja perustellaan miksi ja millä tavalla päivittäiset käytössä olevat ruoka-aineemme voi päivittää ravitsemuksellisesti paremmiksi ja maukkaammaksi, sellaiseksi johon elimistömmekin voi olla tyytyväinen ja josta se täyttää parhaalla mahdollisella tavalla ravinnontarpeitaan. Kirja on tässä suhteessa ideoiden ja vinkkien kultakaivos, samoin kuin näkökulmienkin. Ihmisten ravistelua ja oivalluttamista noiden sanojen parhaassa mahdollisessa merkityksessä.

Mielestäni Supermarket Survival-kirja sopii niille ihmisille jotka ovat avarakatseisia ja valmiita makustelemaan niin erilaisia näkökulmia kuin parempaa ja kiinnostavampaa ruokaakin. Kirja on nimenomaan kirja syöjältä ja nautiskelijalta toiselle syöjälle ja nautiskelijalle, ihmiselle joka on myös valmis ennakkoluulottomasti alkaa aluomaan ihan omaa ruokakulttuuriaan. Sen voi aloittaa pienestä. Kaikkia muutoksia ei tarvitse tehdä heti ja toki jokainen voi itse päättää missä kohtaa pitäytyy totutussa ja missä kohtaa ja mihin tahtiin kokeilee uutta.



maanantai 11. helmikuuta 2019

Kilpirauhaspotilaan paratiisi, utopiaa?


Ajatelkaa jos olisi sellainen maailma, jossa jo koulussa opetettaisiin biologian tunnilla mitkä asiat altistavat kilpirauhasen vajaatoiminnalle ja millaisin keinoin voidaan pyrkiä ennaltaehkäisemään sairastumista. Kerrottaisiin, että suvuissa joissa on autoimmuunisairauksia voi olla paikallaan suosia paleotyyppisiä ruokavalioita ja olla hyvin tarkkana varsinkin gluteenin ja maitoproteiinin suhteen. Kerrottaisiin lisäaineiden, prosessoidun ruoan ja sokerin vaaroista, mutta ei ryvettäisi siinä mitä ei kannata syödä vaan painotettaisiin mitä kannattaa syödä. Tällaisia ruokia sitten ihan aidon oikeasti myös kokkailtaisiin koulun kotitaloustunneilla.

Ajatelkaa, jos ihmisiltä otettaisiin riittävän laajat tutkimukset, jos heillä oireiden perusteella epäiltäisiin kilpirauhasen vajaatoimintaa. Tätä varten olisi myös yleislääkäreitä, jotka olisivat käyneet lisäkoulutuksia nimenomaan kilpirauhasen vajaatoiminnan olemuksesta, tutkimisesta ja hoitamisesta. Jokaisessa terveyskeskuksessa tai ainakin jokaisella alueella olisi pääsy funktionaaliselle lääkärille ja ravitsemusasiantuntijalle ja heidän palvelut maksaisi saman verran kuin terveyskeskuslääkärillä ja sairaanhoitajalla käynti. Oirekuvan syntyessä tutkittaisiin heti kunnolla ja puututtaisiin heti alkuunsa asioihin. Kaikki kilpirauhaseen  liittyvät tärkeät tutkimukset kuten geenitestit, joditasot, T4v, T3v, TSH TPOAb ja rT3.

Moni välttäisi tällöin joutumasta lääkitykselle jos syynä on ollut mm. sopimaton ruokavalio, jodin puute, stressistä sairastuminen tai infektiot. Elimistöä pyrittäisiin tasapainottamaan mm. funktionaalisen lääketieteen keinoin. On nimittäin tosiasia, että varsinkin alkuvaiheessa autoimmuunitulehdus kilpirauhasessa voidaan saada kuriin eikä kilpirauhanen ehdi tuhoutumaan niin pahasti että välttämättä tarvitaan lääkitystä. Vaihtoehtona olisi myös halutessa muita suuntauksia kuten kiinalainen lääketiede, homeopatia tai Ayurveda. Sen mukaan mitä potilas valitsee ja millaisen hoidon hän tuntee omakseen. Hän voisi myös käyttää eri hoitoja yhdessä sen mukaan miten ne sopivat samaan aikaan käytettäväksi. Eri hoidoista oltaisiin toki tehty tieteellistä tutkimusta ja mm. tyytyväisyyskyselyjä.

Niissä tilanteissa joissa korvauslääkitystä tarvittaisiin, liikkeelle lähdettäisiin ensisijaisesti sellaisella kokeilulla jota potilas itse toivoo. Jos hän on avoin eri kokeiluille, eläinperäistä kilpirauhaslääkitystä pidettäisiin ensisijaisena, koska se sisältää kaikkia kilpirauhasen hormoneja ja siihen ollaan yleensä tyytyväisimpiä. Toki tarvittaessa käytettäisiin myös Thyroxinia tai sen ja T3-hormonin yhdistelmää, joskin tunnustettaisiin myös reilusti ja rehellisesti se, että on olemassa pieni porukka, jolla ei toimi mikään muu lääkitys kuin T3-hormoni yksinomaisena hoitona ilman T4-hormonia eläinperäisestä tai Thyroxinista. Kaikki lääkkeet olisi saatavissa apteekista ilman erityislupaa, lääkäreiden kollegat tai viranomaiset eivät vainoaisi lääkäreitä, lääkäreille tarjottaisiin asianmukaista koulutusta eri kilpirauhashormonien käytöstä ja kuka tahansa lääkäri voisi määrät mitä tahansa kilpirauhaslääkityksiä. Saahan toki teoriassa nykyäänkin, mutta käytännössä siitä useinmiten tulee lääkäreille ongelmaa, vaikka yksikään potilas ei valittaisi, koska me emme elä täydellisessä maailmassa. Monille nyky-Suomi on ennemminkin kilpirauhaspotilaan painajainen kuin paratiisi.

Niin. Ajatella jos kaikkia kilpirauhaspotilaita hoidettaisiin Suomessa asianmukaisesti ja niin että he saisivat juuri sellaista hoitoa kuin tarvitsevatkin ilman ennakkoluuloja, lääkärien ja viranomaisten masinoimaa "kilpirauhassotaa" ja ilman sitä että potilaat joutuvat nykyään usein hankkimaan lääkkeensä ja hoitonsa ulkomailta.

Mitäs vielä voisi kuulua kilpirauhaspotilaiden elämään? No vaikkapa se, että ihmiset olisivat saaneet tietoa siitä että siinä vaiheessa kun hoitotasapaino ei ole vielä kunnossa kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavat ovat usein masentuneita, lihovat ja ovat hyvin väsyneitä. Heillä on monenlaista terveysongelmaa ja oiretta ja he eivät ole tahallaan sellaisia kuin ovat. He tarvitsevat ymmärrystä, apua ja tukea. Mitä jos vaikka lääkärit, läheiset, ystävät, työkaverit ja kaikki vaikka aloitettaisiin tästä ymmärtämiskohdasta?

P.S. Tämä on minun unelmani, sinun saattaa olla toisenlainen. Siinä tapauksessa, unelmoitaisiinko sulassa sovussa silti rinnakkain? Jos unelmasi ovat samansuuntaisia, ehkä unelmat yhdistyvät ja kasvavat ja kantavat joskus hedelmää.

torstai 24. tammikuuta 2019

Vieraskirjoitus: Miksi on terveellistä nukkua kuorsaamatta?


Tämänkertainen vieraskirjoitus tulee yritykseltä nimeltä SomniShop. Kirjoitus ei ole kaupallinen, vaan halusin julkaista tämän hienon ja informatiivisen tekstin, koska terve, riittävä ja hyvälaatuinen uni on niin merkityksekäs asia terveydelle ja hyvinvoinnille:


Kuorsaus on laajalle levinnyt ilmiö. Erään budapestilaisen Semmelweisin yliopiston tekemän suuren tutkimuksen mukaan jopa 60 prosenttia aikuisista miehistä kuorsaa. Naisten vastaava luku on 41 prosenttia. Kuorsausta voikin jo kutsua kansantaudiksi. Silti monille ihmisille on hankala myöntää kuorsaavansa. “En ole ikinä kuullut kuorsaavani” ja silti niin monissa makuuhuoneissa vallitsee öisin kaikkea muuta kuin syvä hiljaisuus.
Kuorsaukseen ei kannata suhtautua hälläväliä-asenteella. Tavallinen kuorsaus, josta valtaosa kuorsaajista kärsii, ei ole virallisesti sairaus. Kuitenkin sillä voi olla fyysisiä seurauksia ja negatiivisia vaikutuksia myös henkiseen hyvinvointiin. Pahimmassa tapauksessa kuorsaus voi kehittyä obstruktiiviseksi uniapneaksi, joka vaatii aina hoitoa.
Kuiva suu ja nielemisvaikeudet
Jos huomaat usein herätessäsi, että suusi on kuiva, se voi olla merkki säännöllisestä kuorsauksesta. Kuorsausta esiintyy nimittäin erityisen usein henkilöillä, jotka nukkuvat suu auki. Monet ihmiset vaihtavat nenähengityksen nukkuessaan tiedostomattomasti suun kautta hengittämiseen. Tällöin suun ja nielun alueen pehmeät kudokset alkavat väreillä hengitetyn ilmavirran johdosta, mikä taas aiheuttaa kuorsausääniä.

Jatkuva ilmavirta nielun alueella suuhengityksen vuoksi kuivattaa lisäksi limakalvoja. Ikäviä seurauksia ovat aamuinen epämiellyttävä kuivuuden tunne suussa, sekä nielemisvaikeudet. Kun limakalvot ovat kuivat, myös bakteerien on helpompi levittäytyä sinne. Lopputuloksena voi olla tulehdustila, minkä takia suukuorsaajat kärsivätkin usein nielurisatulehduksista ja kurkkukivusta. Myös angiina ja hengitysteiden infektiot ovat yleisiä vaivoja.

Suun bakteerit
Suussa ja nielussa elää valtava määrä bakteereita, jotka hajottavat ruoantähteitä ja kuollutta materiaalia. Ihmisillä, jotka kuorsatessaan hengittävät suun kautta, bakteerien olosuhteet suussa muuttuvat. Jotkut bakteerit voivat lisääntyä paremmin kuin toiset, jolloin myös suun bakteerikanta muuttuu.

Ilmiötä voi itse tarkkailla. Kun jotkut bakteerit lisääntyvät aiempaa nopeammin, hampaiden pinnalle muodostuu kellertävä päällyste. Uuden epätasapainon vuoksi eri bakteereista muodostuu muita ainesosia. Tämä taas voi aiheuttaa pahanhajuista hengitystä.

Suun bakteerit ovat vastuussa myös karieksen synnystä. Tietyt kariesbakteerit oleskelevat suussa täysin harmitta. Mutta kun olosuhteet suussa muuttuvat kariesbakteerille suotuisiksi, ne ottavat vallan ja iskevät hampaisiin. Tästä voidaan päätellä, että kuorsaajat joutuvat poran alle hiljaisia nukkujia useammin.

Päänsärky ja väsymys
Tavallisessa kuorsauksessa hengitysilmassa on turbulenssia, mutta ilmavirtaus on säännöllinen ja keuhkot saavat koko ajan riittävästi happea. Jos näin ei ole, on kyseessä vakava unihäiriö, obstruktiivinen uniapnea. Uniapneapotilaan ylemmät hengitystiet painuvat kasaan ja voivat tukkeutua täysin. Potilas ei hengitä, eikä aivoihin kulje happea. Vasta elimistön refleksinomainen havahtuminen pysäyttää hengityskatkoksen, eli apnean. Uniapnealla on lukuisia vaikutuksia potilaan terveyteen. Uniapneaa sairastavat kokevat raskaimpana sen, ettei uni ole enää palauttavaa. Sen sijaan jatkuva väsymys, keskittymisvaikeudet ja aikaansaamattomuus vievät vallan. Korkea verenpaine ja kohonnut sydänkohtauksen riski ovat muita ikäviä seurauksia, joita unihäiriö tuo mukanaan.

Raja tavallisen kuorsauksen ja vaarallisen uniapnean välillä voi olla häilyvä. Lääkäri varmistaa diagnoosin unilaboratoriossa tehdyn unianalyysin avulla. Tällä välillä on harmaata aluetta, jossa kuorsaus ei ole enää harmitonta, mutta hengitys ei pysähdy täysin. Hengityskatkosten sijaan hengitystiet ahtautuvat, jolloin keuhkoihin kulkeva ilmavirta on heikkoa. Myös tällöin seurauksena voi olla päiväväsymystä. Herätessä vaivana on usein päänsärky, sillä aivot eivät ole saaneet yön aikana tarpeeksi happea.

Aivoinfarktiriski?
Henry Fordin sairaala Detroitissa, USA:ssa tutki vuonna 2013 kuorsaajien yhteisiä päänvaltimoita. Tutkimuksessa selvisi, että pitkäaikaisilla kuorsaajilla oli näissä aivoille erittäin tärkeissä valtimoissa usein vakavia muutoksia. Syy tähän on jo uuden tutkimuksen aihe, mutta tulokset viittaavat vahvasti siihen, että kuorsaajilla on mahdollisesti kohonnut riski saada aivahalvaus.

Sängyssä kuorsaajan kanssa
Jos kuorsaat itse, tuskin kiinnität siihen lainkaan huomiota (paitsi ehkä silloin, kun kumppanisi valittaa siitä). Jos taas olet se kumppani, joka kuorsaajan vieressä nukkuu, ei rentouttavasta unesta ole tietoakaan. Pahimmissa tapauksissa kuorsauksen äänenvoimakkuus voi yltää jopa 90 desibeliin, mikä vastaa ohiajavan rekka-auton aiheuttamaa meteliä.

Kuorsaajan kumppani saa vähemmän palauttavaa unta, mikä johtaa vetämättömään oloon ja päiväväsymykseen. Terveydelliset ongelmat voivat olla jopa yhtä isoja, kun itse kuorsaajalla. Esimerkiksi aamuista päänsärkyä esiintyy yhtä paljon niin kuorsaajilla, kuin heidän kumppaneillaankin. Myös joitain psyykkisiä oireita voi olla havaittavissa.

Mitä tehdä kuorsausta vastaan?
Kuten näkyy, kuorsauksella on paljon seurauksia niin hyvinvointiin, kuin terveyteenkin. Myös kuorsausta kuunteleva kumppani iloitsisi varmasti unirauhasta. Kuorsauksen lopettamiseen on olemassa laaja valikoima eri apukeinoja. Lue kotikonsteista kuorsausta vastaan tai kokeile kuorsauksenestolaitetta osoitteesta: https://somnishop.fi.

Blogistin loppukaneetti:

Ravintoterapian kannalta toisinaan ruoat, joihin on allergiaa tai yliherkkyyttä voivat turvottaa ylähengitysteitä jolloin voi ilmetä tarvetta suu auki hengittämiselle ja näin ollen myös kuorsaukselle ja monille suuongelon ja hengitysteiden ongelmille. Joskus parempi ruokavalio ja elämäntapojen tarkistaminen johtaa onnistuneeseen painonhallintaan, joka joillain voi vähentää kuorsausta, tosin kuorsausta ilmenee kaiken kokoisilla ihmisillä. Mm. maitotuotteet tai banaani voivat aiheuttaa limakalvojen turpoamista hengitysteissä ja myös limanerityksen lisääntymistä. Jotkut kuorsaavat vain mm. siitepylykautena tai flunssassa. Maitotuotteiden käytön tauottaminen saattaa tällöin tuoda apua. Toki limakalvo-ongelmiin on olemassa lääkkeitä, mutta myös joistakin rohdoksista ja luontaistuotteista voi olla apua. Kokeilemalla löytää omat parhaat konstinsa.

Vertaistukityön kautta tiedän myös sen, että monet kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavat ovat saaneet apua kuorsausongelmiinsa kun he ovat saaneen hoitotasapainonsa kuntoon ja heillä on oikeanlainen lääkitys ja siihen annostus. Lääkityksen lisäksi hoitotasapainoon, kuten monissa muissakin kroonisissa sairauksissa vaikuttavat myös se, että ruokavalio on henkilölle juuri sopiva ja kehon matala-asteinen tulehdus eli inflammaatio saadaan kuriin dietaarisin keinoin ja välttämällä mm. liiallista rasitusta ja stressiä.

Terveydessä ja hyvinvoinnissa kysymys on aina kokonaisuudesta. Emme varmasti vielä ihan täysin tiedä mitkä kaikki tekijät voivat vaikuttaa siihen miksi ihminen kuorsaa. Onneksi ihmisillä on olemassa keinoja lisätä hyvinvointiaan kohta kohdalta. Jos kuorsaus tai uniapnea ovat mahdollisesti sinulle jonkinlainen pullonkaula joka estää voimasta paremmin, kannustan etsimään pian apua!

perjantai 4. tammikuuta 2019

Kilpirauhasen vajaatoiminta, miten tulla supertietäjäksi?

Minulle on tullut maine siitä että olen supertietäjä kilpirauhasen vajaatoiminnan suhteen ja kyllä minä siitä aika paljon tiedänkin. Miten olen oppinut sen, minkä olen oppinut? Miten entinen kampaaja on nyt tässä pisteessä, että luennoi ja antaa haastatteluja kilpirauhasen vajaatoiminnasta ja toimii ravintoterapeuttina, jonka suurin osa asiakkaista on kilpirauhaspotilaita?


Lapsuuden ja nuoruuden kiinnostuksenaiheet

Juuret tähän löytyvät varmasti jo lapsuudesta. Meillä oli aina paljon kirjoja. Äiti taisi tilata minulle oman lasten tietokirjan jo ennen kuin opin lukemaan. Isäpuoli tilasi Tieteen kuvalehteä, jotka luin aina kannesta kanteen. Sain myös hyvin pienenä jo mikroskoopin, jolla tutkin mm. muurahaisia ja vähän kaikkea mitä keksin lissin alle laittaa. Meillä oli myös lääkärikirjoja ja luonnonlääketieteen kirjoja ja kirjoja homeopatiasta. Minä ahmin ne kaikki ja yläasteella olin kympin oppilas kemiassa ja biologiassa. Minulla on siis ollut kiinnostusta jo varhaisesta iästä ihmiseen, tieteeseen ja parantamiseen, myös luontoon. Tiedonjano siellä kai on siis ollut pääasiallisena vaikutteena, samoin uteliaisuus.

Siperia opettaa

Sitten mennään ajassa eteenpäin melko paljonkin ja tullaan n. kolmenkympin hujakoille ikävuosissani. Olin tilanteessa jossa olin terveyssaioideni kanssa täysin selkä seinää vasten. En saanut enää apua sillä passiivisella taktiikalla että menen vain vaivojen kanssa lääkäriin ja otan vastaan aina vain uusia diagnooseja ja lääkityksiä ja voin aina vain huonommin ja huonommin. Jouduin siis antamaan potkut terveyskeskuslääkärille ja etsiydyin vertaistuen pariin.

Vertaistuessa avautuikin aivan uusi maailma. On olemassa muitakin lääkityksiä kuin Thyroxin, jotka monilla toimivat paremmin ja lääkityksen toimivuuteen vaikuttaa myös ruokavalio, ravintopuutokset ja monet muutkin hormonaaliset tekijät. Mitä ihmettä? Nämä ihmisethän on saaneet apua juuri niihin asiohin, jonka kanssa minä olen kärvistelemällä kärvistellyt jo vuosia! Kyselin paljon ja merkityksellistä oli kirjan "Stop the thyroid madness tilaaminen". En tässä vaiheessa osannut vielä kunnolla englantia, joten sanakirja.org-sivusto tuli tutuksi kirjaa tavatessa. Näköjään kun asia on tärkeä ja kiinnostus suuri, voi aikuisenakin oppia kieliä. Nykyään en edes muista mitä olen lukenut suomeksi ja mitä englanniksi ja minulle on aivan sama onko jokin koulutus englannin vai suomen kielellä. Välillä saatan tosin ihmetellä että mitä jokin erikoissanaston termi on suomeksi kun muistan sen vain englanniksi.

Ei ollut nimittäin aikaa ja energiaa alkaa miettimään, että osaanko tarpeeksi englantia kun sen STTM kirjan tilasin! Kimalainenkin lentää, koska kukaan ei ole muistanut kertoa sille että se on siihen liian painava ja paksu. Itsensä epäileminen ja liika realismi joka uhkaavasti usein tuppaa kääntymään pessimismiksi voi siis pilata oppimisesi ilon ja eteenpäin pääsemisesi kun haluat saavuttaa jotakin. Kirjassa kerrottiin eri lääkityksistä, niiden fiksusta annostelusta, mahdollisista sudenkuopista annostelun ja labrojen tulkintojen suhteen ja ravintotekijöiden vaikutuksesta hoidon onnistumiseen.

Kirjan ja vertaistuen informaation perusteella sain hankittua itselleni tärkeitä laboratoriotutkimuksia ja löysin myös lääkärin, joka auttoi lääkitysvaihdossa. Lääkäri opasti myös ruokavaliohoitoa, jonka ansiosta aloin pääsemään jaloilleni. Laajensin vertaistukeen osallistumista myös kansainvälisiin Facebookin yhteisöihin. Tulin niin hyvään kuntoon, että halusin voida jatkossa auttaa itsekin muita voimaan paremmin, joten otin selvää millaisia mahdollisuuksia on opiskella funktionaaliseen lääketieteeseen pohjautuvaa ravitsemusajattelua.

Alan vaihto

Aloitin opiskelemalla vuoden verran lääketieteen perusteita Kairon Instituutissa. Vastaavaa opetusta saa myös mm. Tampereella, avoimissa yliopistoissa ja mm. Suomen Terveysopisto Saluksessa. Tämä tieto on myös kaikkien saatavilla kirjoista. Kuka tahansa voi lukea samoja aiheita kuin mitä opetus Kaironissa sisälsi: fysiogiaa, anatomiaa, tautioppia, neurologiaa, psykologiaa ja psykiatriaa. Lisäksi opiskelin oma-aloitteisesti kirjastossa myös kertaamalla lukion kemiaa ja biologiaa ja tutustumalla biokemian alkeisiin. Kaikkiin löytyy kirjastosta kirjoja! Tämä kaikki on mielestäni todella tärkeä pohja ymmärtää ihmiskehon toimintaa atomitasolta sen eri kudosten, elinten ja elinjärjestelmien ja säätelyjärjestelmien toimintaan asti. Tämä on ihan kenen tahansa opittavissa ja ymmärrettävissä. Ei tarvitse olla mikään nero!

Käytyäni perusteellisesti läpi lääketieteen perusteiden kokonaisuuden Kaironissa, kävin joitakin Pro Healthin Terveyden Tukipilarit-koulutuksia ja joitakin avoimen yliopiston ravitsemustieteen kursseja, kunnes löysin tieni Suomen Terveysopisto Salukseen, jossa opiskelin tiiviisti, kunnes viimein valmistuin sieltä diplomiravintoterapeutiksi. Opiskeluaikana hankin myös lisäkoulutusta mm. funktionaalisen lääketieteen laboratoriotestien tulkinnasta ja koko ajan työskentelin samanaikaisesti myös vertaistuessa. Aluksi osallistuin kansainväliseenkin vertaistukeen, mutta myöhemmin huomasin että huomio riitti kunnolla kaiken muun elämän ohella vain suomenkieliseen vertaistukeen.

Tutustuin opiskeluaikoinani myös muihin kilpirauhasaiheisiin hyviin kirjoihin, joista ylimmälle nostaisin Datis Kharrazzianin"Why do I still have hypothyroid symptoms"-kirjan ja koko Paul Robinsonin tuotannon. Usein pyöritän päässäni ajatusta, miten toisenlainen mahtaisikaan olla kilpirauhaspotilaiden hoito ja sitä kautta koko elämä, jos lääkärimmekin lukisivat näitä kirjoja. Ne ovat selkeitä ja informatiivisia ja auttavat käytännössä toteuttamaan hoitoa, jolla on potilaiden elämänlaadulle aivan käänteentekevä vaikutus.

Tieto on valtaa

Kukaan ei voi tietää kaikesta kaikkea ja uskon itsekin vielä oppivani paljon lisää kilpirauhasen vajaatoiminnasta ja sen hoidosta. Tieto on valtaa. Valtaa itseen tässä tapauksessa kun olet potilaan roolissa. Mitä enemmän tiedät, sen paremmat mahdollisuudet sinulla on vaikuttaa hoitoosi ja terveyteesi ja sen pienemmällä todennäköisyydellä tulet harhaanjohdetuksi informaatioähkyssä ja sinua hoitavien tahojen suunnalta. Itse olen jo ajat sitten päättänyt, että niin kauan kun olen oikeustoimikelpoinen ja jotakuinkin tolkuissani, en luovuta vastuuta terveydestäni ja hyvinvoinnistani toiselle ihmiselle vaan pidän langat tiukasti omissa käsissäni. Olen itse aktiivinen toimitsija omassa elämässäni ja vastuussa itsestäni ja niistä päätöksistä  jotka koskevat hyvinvointiani ja terveyttäni. Lääkäri on auttajan ja konsultin roolissa. Minulle lääkäri ei ole auktoriteetti. Minä olen itse oman terveyteni auktoriteetti. Lääkäriä, joka on sinut oman ammattinsa harjoittamisen ja itsensä kanssa tällainen asetelma ei haittaa. Onneksi on olemassa tällaisia lääkäreitä, kuten nykyinen lääkärini!

Kirjasuosituksia:

Haug ym. Ihmisen Fysiologia
Vierimaa, Laurila, Keho, Anatomia ja fysiologia
Duodecim, Ravitsemustiede
Gibney ym. Introduction to human nutrition
Dr Kharrazzian, Why Do I still have hypothyroid symptoms
Janie Bowthorpe, Stop the thyroid madness
Janie Bowthorpe ym. Stop the thyroid madness II
Paul Robinson: Recovering wiht T3
Paul Robinson: Thyroid Patients' manual


kurssikuvaukset Suomen Terveysopisto Salus: https://www.terveysopisto.fi/opiskelu/kurssikuvaukset/


sunnuntai 16. joulukuuta 2018

Millainen on hyvä lääkäri?

Kun lääkäri hymyilee ja on helposti lähestyttävä, se tuo luottamusta ja vähentää jännittyneisyyttä potilaassa. On usein aika arka paikka kun on terveysongelmia ja pitää mennä pyytämään apua, varsinkin jos ei vielä ollenkaan tiedä mistä on kyse.
Onko lääkärin työ nykyään sitä mitä lääkärit itse toivoisivat tai mitä he ovat aluperin odottaneet?

Lääkärin työ ei varmasti ole helppoa tänä päivänä. Järjestelmä on hyvin hierarginen ja paine toimia odotusten mukaan lienee suurta. Jos ei itse saa määrätä riittävästi työstään, saattaa joutua ottamaan vaikka kolmesta viiteen potilasta vastaanotolle tunnissa. Heippa ja näkemiin!  Muuttaako jo itse opiskeluaika ja työn todellisuus sitä mitkä ihanteet lääkerillä alunperin oli kun hän hakeutui opiskelmaan alaansa? Syntyykö kyynisyyttä ja myötätuntouupumusta kun potilas pitäisi saada ulos vastaanottohuoneesta vartissa tai joutuu toimimaan ammatissaan varsin ulkoaohjautuvasti. Hoidat potilaita niinkuin sanotaan ja jos kyseenalaistat jotain, kollegat voi puukottaa selkään ja viranomaiset alkaa hiillostamaan. Ehkä sitten lääkärinä pyrit uskottelemaan itsellesi että näin sen kuuluukin olla ja näin kaikki on hyvin tai että yksi ihminen ei voi vaikuttaa järjestelmään. Onko parempi siis vain mukautua ja työntää syrjään kaikkinainen kritiikki ja kehitysehdotukset, tukahduttaa omatunnon ääntä?

Välttämiskäyttäytymistä ja strategiaa

Olen itse selvästi kehittänyt välttämiskäyttäytymistä lääkärissäkäynteihin liittyen. Joskus tulee odoteltua liian pitkään ja vaiva ehtii paheta kun ei millään haluaisi mennä lääkäriin. Eniten yleensä turhauttaa se, että lääkäri olettaa etten tiedä mistään mitään enkä viitsi sanoa ammattiani, koska en ole yliopistokoulutettu. Lääkäreillä, kuten monilla muillakin on usein se käsitys ettei opistotason ravintoterapeutilla voi millään olla enemmän tietoa lääketieteestä kuin esimerkiksi sairaanhoitajilla eikä hän tietenkään ole voinut opiskella enemmän kuin mitä hänen n. neljä vuotta kestäneet opintonsa ovat häneltä pakollisena edellyttäneet. Luullaan mahdollisesti että opinnot ovat paljon suppeammat kuin mitä ne oikeasti ovat. Sitten vielä se tieto joka karttuu kun sairastuu niin "hankalasti", että on pitänyt ottaa selvää monistakin asioista useistakin eri lähteistä. "Hankala" potilas tulee usein omien sairauksiensa asiantuntijaksi olosuhteiden pakosta kun ei ole muulla tavoin onnistunut saamaan apua. Silloin on pakko oppia luottamaan itseensä ja ottamaan enemmän vastuuta omasta hoidostaan. Tällainen potilastyyppi on uusi ja uhkaava monelle lääkärille. Kuitenkin nämä potilaat tarvitsisivat kenties eniten tukea, myötätuntoa ja vaivannäköä lääkäriltään.

Yritän usein etukäteen miettiä strategioita miten selviän lääkärikäynnistä mahdollisimman hyvällä lopputuloksella. Jos vaiva on akuutti ja tiedän jo aika lailla itsekin mitä sen kanssa tulee tapahtumaan, valitsen strategiaksi että olen mahdollisimman miellyttävä ja helppo potilas ja näyttelen tietämätöntä. Kerron vain oireet ja vastaan kysymyksiin. Jos on vähänkin monimutkaisempaa, pitää valmistautua enemmän ja miettiä haittaako jos en kerro että mulla on se paljon parjattu T3-monoterapia, jota demonisoidaan lääkärikunnassa tai sitten lääkäri ei tiedä siitä yhtään mitään vaan pitää vääntää rautalangasta että kyse on kokonaan eri molekyylistä kuin mitä Thyroxin-lääke sisältää. Joskus keskustelut uhkaavat lääkärin taholta lipsahtaa sivuraiteille ja silloin kerron ystävällisesti, mutta napakasti että en halua keskustella aiheesta tai se on aihe, josta keskustelen hoitavan lääkärini kanssa. Muuten koko käynti menee täysin turhanaikaiseksi jankkaamiseksi. Jos vähän kärjistää, niin välillä tuntuu että jos on vaikkapa pikkuvarvas mennyt poikki, sekin on sun oudon kilpirauhaslääkityksesi syytä.

Toisinaan kamppailu on todellinen ja vaikuttaa terveyteen ja elämään. Koska lääkäri oli alkuvuodesta niin vakuuttunut siitä että oireeni johtuvat tyreotoksikoosista eli kilpirauhaslääkkeen liika-annostelusta (olihan mulla se vaarallinen outo lääke, josta hierargiassa ylemmät varoittelee), jouduin hankkimaan todisteet yksityiseltä puolelta eli marssin omin päin Synlabiin mittauttamaan T3v:n, joka lääkityksessäni on se, joka määrittelee onko liikatoimintaa vai ei. Lääkäri teki tyyppillisen virheellisesti päätelmänsä lääkitykseni ja TSH:n perusteella, mutta "ei meillä sitä mitata"-perusteella ei kuitenkaan suostunut pyynnöstäni mittauttamaan T3v:tä. Tiesin olostani että nyt on jotain pahemmin vialla, sillä minulla oli valtava turvotus, kamalat verenpaineet ja syke. Otin samalla käynnillä Synlabissa pari muutakin koetta jotka kiikutin lääkärille. Oli siis omaa ansiotani että pääsin erikoislääkärille, joka totesi munuaissairauden. Jos sen hoidon aloittaminen olisi viivästynyt, se olisi ollutkin sitten huonompi juttu.


Hyviä lääkäreitä


On ihanaa, siis todella vapauttavaa ja ihanaa jos saa käytyä entuudesta tutulla lääkärillä, joka tuntee minut ja voin olla vapaasti oma itseni. Tällainen oli Suomessa entinen lääkärini, joka viranomaisten uhkailujen vuoksi lakkasi kirjoittamasta enää sitä kilpirauhaslääkettä, (silloin Liothyronin, nykyään Saksan versio Thybon), jota minun on pakko käyttää kun muut eivät yksinkertaisesti sovi. Lääkärini arvosti työtäni vertaistuessa, joskaan hänkään ei välttämättä tiennyt, mitä kaikkea minä tiesin ja olin opiskellut. Hommat kuitenkin aina järjestyi. Aina sai tutkimukset joita tarvitsi ja aina tulin kuulluksi. Asiat menivät eteenpäin ja sai tuntea että ei ole passiivinen hoidon kohde, vaan se päähenkilö hommassa jonka asioita ollaan yhdessä laittamassa kuntoon. Kun lääkäristä huokuu aito kiinnostus potilaaseen ja se että hänen intohimonsa on auttaa toista voimaan kokonaisvaltaisesti paremmin, se on jo itsessään jotenkin parantava ja eheyttävä kokemus. Tunnen useita tällaisia lääkäreitä työni ja vapaaehtoistyöni kautta.

Mielestäni paras mahdollinen lääkäri on potilasta arvostava ja kunnioittava ja hän ei osaa asioita vain ulkomuistista vaan käyttää myös päättelykykyään, opiskelee intohimoisesti uutta ja kykenee hahmottamaan isoja kokonaisuuksia. Sosiaaliset taidot ja tunneäly ovat hyvän lääkärin tärkeä työkalu. Lääkäristä aistii millaiset vaikuttimet hänellä on työhönsä. Jos hän on kutsumusammatissaan eikä ole lääkäri koska haluaa pönkittää egoaan tai rakastaa omaa ääntään, sen aistii jo ovelta. Millainen on lääkäri, joka on lääkäri koska isäkin on, vaikka oikeasti hän haluaisi opettaa surffaamista Bahamalla? Paras mahdollinen lääkäri on rehellinen itselleen ja muille ja hänen työmoraalinsa ja moraalinen kompassinsa on kunnossa.

Nykyinen hoitava lääkärini on espanjalainen. Tutustuin häneen ja hänen vaimoonsa parisen vuotta sitten kun olin Espanjassa samoissa tilaisuuksissa luennoimassa. Sen lisäksi, että hän on lääkärini, teemme muutenkin yhteistyötä auttaaksemme suomalaisia potilaita. Joskus vaan sen tuntee: Nuo ihmiset ovat "minun ihmisiäni" ja nyt tästä hetkestä lähtien meillä on tämä yhteys ja side. Sellainen lääkäri on ihminen isolla I:llä ja lääkäri isolla L:llä, jolla on henkisesti varaa siihen ettei hän koe uhkaksi sitä jos potilas tietää paljon. Siitä tietää että tämä lääkäri on itsekin osaavaa ja ammattitaitoinen ja hänellä on hyvä ammatillinen itsetunto, jota ei pätkääkään mm. heilauta se jos hänen rooli jossakin tilanteessa on esimerkiksi vain uusia resepti kun hän on ensin kuullut miten potilaalla menee. Upea lääkärini näkee myös vaivaa ottaakseen tarvittaessa asioista lisää selvää jos jokin on hänelle uutta ja jotta hän pystyy parhaalla mahdollisella tavalla palvelemaan potilaitaan. Hänelle uuden oppiminen ei selvästikään ole vaivaa ja tervan juontia vaan mahdollisuus oppia, kehittyä ja auttaa useampia.

Jos potilas olisikin sitten jossakin asiassa väärässä, lääkärin tehtävähän on asiallisesti, kunnoittavasti ja keskustellen perustella miksi hän on jostakin eri mieltä potilaansa kanssa. Monet lääkärit hermostuvat tällaisessa tilanteessa eivätkä perustele kantaansa. Hermostuminen johtuu ehkä siitä ettei osata perustella eikä oikein itsekään tiedetä miksi potilas olisi väärässä? Onko hän? "Tartteeko potilaalle selittää, minähän se tässä se lääkäri olen.."

Millainen on hyvä, entä huono lääkäri?

Näistä blogiteksteistäni tulee aina sata kertaa parempia kun osallistutan niihin muita. Kysyin Facebook-sivuillani ihmisiltä millainen heidän mielestä on huono tai hyvä lääkäri. Tässä joitain vastauksia, osa myös vastauksen antajien lapsilta:

"Hyvä lääkäri? Paikalla juuri minua varten, asia, jonka tuntee, kun astuu vastaanottohuoneeseen. Aina ei asiaa ratkaise se, onko julkisella tai yksityisellä puolella.. Olemus sellainen, että keskittyy minuun, ei mieti edellistä potilasta, tai seuraavaa. Kirjaa ylös sanomaani, tekee täydentäviä kysymyksiä. Katsoo silmiin. Äänensävy on kovin ratkaiseva. Mitä vanhemmaksi on tullut, sen enemmän kenessä tahansa ratkaisee se, onko hän läsnä tilanteessa aidosti, ei vain pakosti oman työnsä puolesta. Terveys on herkkä asia, ja jos lääkäri ei ole herkkäkorvainen ja herkkävaistoinen, veikkaan, että juuri se tärkein tieto jää saamatta, joka auttaisi diagnostiikan teossa. Hyvä lääkäri näkee esiripun taakse, koska on läsnä. Tuo läsnäolo korostuu ihan kaikessa, mitä ajattelen ominaisuuksista. Huono lääkäri ? Kiireinen, olemukseltaan ja tavaltansa tutkia. Puhuu päälle, mollaa, vähättelee sanomasi, päsmäröi, syyllistää ja lannistaa, ei katso silmiin. Lääkäri ei voi olla enää kapea-alainen katsomukseltansa. Huono lääkäri näkee vain sairauden, oireen, ei psykofyysistä kokonaisuutta. "

Anni 50v.


"Hyvä lääkäri kuuntelee, etsii oireiden syytä, ei lääkitse pelkkää oiretta. Hyvä lääkäri kuuntelee potilaan vointia eikä tuijota pelkkiin viitearvoihin. Hyvällä lääkärillä on aikaa potilaalle. Hyvä lääkäri on empaattinen, huolellinen ja ammattitaitoinen. Hyvä lääkäri hoitaa kokonaisvaltaisesti ja neuvoo myös ravitsemuksessa ja paremmissa elämäntavoissa. Hyvä lääkäri hoitaa potilasta myös muutoin kuin lääkkeillä. Huono lääkäri on huolimaton ja kiireinen, tekee diagnoosin ennen kunnon perehtymistä, lääkitsee oireita eikä etsi syytä, huono lääkäri ei kuuntele, huono lääkäri on ylimielinen eikä usko potilasta. Huono lääkäri on usein sosiaalisesti tökerö. Huonolle lääkärille ainoa oikea sairauden hoito on lääkkeet."

Mari 45v.


"Hyvä lääkäri tekee työtä avoin mielin ja pyrkii edistämään potilaan hyvinvointia kaikin tavoin, vaikka se tarkoittaisi että täytyy yrittää ymmärtää potilaan vaikeita oireita joille ei ole selkeitä selityksiä. Esim. antaa myös vinkkejä vaihtoehtoisiin keinoihin joita kokeilla. Ei nojaa pelkästään länsimaisen lääketieteen kankeisiin kaavoihin
Huono lääkäri ei halua oppia uutta, vaikka uutta tietoa olisi saatavilla, ei usko potilasta/vähättelee potilaan kokemusta oireista, ei "osaa" auttaa jos kyse on jostain laaja-alaisemmasta oirekuvasta. Kohtelee epätasa-arvoisesti potilaita ja sairauksia/oirekuvia"
Hansu, 26


"Hyvä lääkäri ottaa katsekontaktin asiakkaaseen. Hän kuuntelee, kysyy mahdollisesti, miten perhe voi. Hyvä lääkäri ottaa huomioon, mitä asiakas sanoo ja miten hän kertoo voivansa. Hyvä lääkäri otattaa kaikki tarvittavat kokeet. Hän ottaa potilaan kokonaisvaltaisesti huomioon. Hän ottaa myös huomioon asiakkaan rahatilanteen, jos kokeet maksaa paljon. Myös huomautus kivasta vaatteesta saa asiakkaan hyvälle tuulelle. Hänellä on aikaa juuri minulle! Hän saa asiakkaan luottamuksen. Hyvään lääkäriin saa yhteyden myös vastaanoton jälkeen tarvittaessa. Huono lääkäri tuijottaa tietokoneen ruutua. hän etsii labratuloksia, vetoaa jatkuvasi niihin eikä kuuntele asiakasta. Jos katsekontakti syntyy, se katkeaa hyvin pian. Hän ei koske potilaaseen sormellakaan. Asiakkaalle jää tunne, että ainut tavoite oli saada hänet mahdollisimman nopeasti ulos huoneesta. Molemmista on omakohtaista kokemusta"

Meeri, 61 v.


"Hyvä lääkäri kuuntelee potilasta ja luottaa, että potilaalla on itsestään paras tuntemus. Hän ottaa tarvittavat kokeet ja myös sellaisia, jotka huolestuttavat itse potilasta, vaikkei hän itse tätä koetta pohtisi. Hän ei tuomitse potilasta. Hän varmistaa, että potilas saa apua ongelmaansa, eritoten silloin, kun tilanne on myös potilaan sanojen mukaan hankala. Jos hän ei itse osaa auttaa, hän etsii sellaisen tahon, joka osaa, eikä jätä potilasta oman onnensa nojaan. Hän ei lähetä potilasta psykologille päästäkseen eroon potilaasta, jos hän ei itse osaa ratkaista tilannetta. Hän myöntää, jos jokin asia menee hänen tietämyksensä ylitse. Hän työstää yhdessä potilaan kanssa, kunnes potilas on hoidossa taholla, joka osaa häntä auttaa. Hyvä lääkäri hoitaa kokonaisvaltaisesti koko ihmistä ja tämän elämää, ei vain 2-3 oiretta. Eli hän katsoo asiaa hyvin laajasti. Hänellä on aikaa potilaalle, eikä hän kurki kelloa. Hänelle on tärkeää saada potilaan luottamus. Hän näkee potilaansa enemmänkin asiakkaana, kuin vain sairaana potilaana. Hän hoitaa terveyttä, ei vain sairautta. Hyvä lääkäri on lämmin ja ymmärtäväinen asiakkailleen.
Huonolla lääkärillä on ylimielinen tai koppava asenne potilaitaan kohtaan, ja hän kuvittelee tuntevansa potilaansa terveyden paremmin kuin potilas itse, ja kuvittelee, että potilaalla ei ole mitään tietoa asioista. Hän ei oikeasti kuuntele potilaitaan. Hän vain tuijottaa laboratoriotuloksia, eikä kuitenkaan osaa näitä kunnolla edes lukea, vaan tuijottaa viitteitä. Huonolla lääkärillä on etäinen ja viileä yhteys potilaaseensa. Huono lääkäri kurkkii kelloa ja saattaa jopa sanoa, että kohta loppuu aika, eli aikaa ei ole varattu tarpeeksi potilaalle. Hän haluaa äkkiä potilaan ulos toimistostaan. Jos hän ei tunne asiaa, tai ei osaa jotain, hän ottaa auktoriteettisen asenteen, sanoo jotain siihen tapaan kuin "tällaisten oireiden kanssa voi joutua opettelemaan elämään", ja hankkiutuu potilaasta mahdollisimman pian eroon. Jos potilas vaatii hoitoa, hän laittaa lähetteen psykologille. Hän ajattelee, että jos hänen tietoutensa ei riitä, eikä hän löydä syytä, syy on potilaan korvien välissä. Huono lääkäri haluaa tietää vain muutaman oireen. Hän ei halua tietää kaikkia oireita, joita potilaalla yhteensä kaikesta on. Hän hoitaa vain oiretta, ei pohjasyitä."
Satu, 39v.


"Hyvä lääkäri on luonnonlääkäri, joka ei anna rokotuksia eikä lääkkeitä paitsi jos ne on tosi hyviä, kuten luonnollisia. Huono lääkäri antaa rokotuksia ja antaa huonoja lääkkeitä." Lilian 8v. "Hyvä lääkäri on sellainen joka ymmärtää näitä meidän ruoka-asioita (puhtaan ravinnon merkitys) ja ymmärtää ihmisten vaivoja eli sellainen joka on ammattitaitoinen eikä harjoittelija sekä hänen täytyy olla myös mukava. Huono lääkäri taas on juuri valmistunut eikä ole pätevä ja joka käskee juomaan rasvatonta maitoa yms. eikä tiedä asioista mitään. Jasper 10v.
"Hyvän lääkärin tulisi ajatella kokonaisvaltaisesti ihmisen hyvinvointia hyödyntäen eri lääketieteitä sekä kuunnella potilaan tahtoa. Hänen tulisi ohjata potilas eri hoitomuotojen/lääketieteiden omaavien ammattilaisten luokse potilaan vaivojen tai pyyntöjen mukaan eikä kulkea vain koululääketieteen ja käypähoidon reittiä. Odotan myös hyvältä lääkäriltä ammattitaitoa perehtyä potilaan ongelmiin kunnolla tutkien juurisyytä eikä keskittymällä oireiden hoitoon tai kurissa pitämiseen. Huono lääkäri on vain yhden lääketieteen perässä kulkija ottaen huomioon sidonnaisuudet lääketeollisuuteen sekä liian suppean näkökannan ihmisen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Huono lääkäri on myös niin kutsuttu "vartin lääkäri" eli tuijottaa vartin tietokoneen näyttöä, jonka jälkeen määrää reseptin. " Jarno 36v.


Lääkärit ovat aika merkityksellisiä ihmisiä monen elämässä. Heistä riippuu todella paljon. Vuosien varrella vertaistuessa on kuullut tuhansittain tarinoita niin neutraaleista, aivan karseista kuin todella mahtavistakin lääkärikäynneistä. Ensisijaisesti potilasta ei kiinnosta se kuka on oikeassa, vaan kuka voi auttaa häntä, mutta todella merkittävässä roolissa tuntuu olevan se miten lääkäri kohtelee potilasta ja suhtautuu häneen ja omaan työhönsä. Kuunteleminen ja arvostava kohtaaminen nostetaan aina keskusteluissa arvoasteikossa korkealle.

Moni saattaa olla tyytyväinen lääkäriin, joka on mukava ja joka määrää tutkimuksia ja pillereitä, jotta oireet saataisiin kuriin. Kaikki potilaat eivät halua varsinaisesti parantua tai nähdä itse vaivaa parantuakseen tai voidakseen paremmin, vaan he haluavat että heitä hoivataan kuin pientä lasta ja he haluavat pääasiassa lievitystä oireisiinsa. Sitten he voivat palata kotiin syömään lääkkeitään ja jatkamaan huonoja elämäntapojaan, jotka ovat sairastumista alunperinkin jouduttaneet ja todennäköisesti synnyttämässä hyvällä vauhdilla uusiakin epätasapainotiloja ja sairauksia.

On kuitenkin kasvava joukko potilaita, jotka haluavat olla itse oman elämänsä puikoissa. Tällainen potilas on aktiivinen toimitsija, jolla on valta omaan elämäänsä ja ruumiiseensa. Hän ei luovuta tuota valtaa ja vastuuta kenellekään toiselle. Ei lääkärillekään, jos vain on tajuissaan. Hän haluaa tietää vaihtoehdot, hän haluaa kuulla toisenkin mielipiteen, hän haluaa kysellä toisilta potilailta, ottaa selvää, opiskella ja pohtia asiaa ja löytää ihmiset, jotka voivat häntä parhaiten hänen omassa prosessissaan voida paremmin auttaa. Hänen auttajinaan voi olla monenlaisiakin ihmisiä ja he kaikki eivät välttämättä edusta länsimaista koululääketiedettä ja sen virallista valtion ensisijaisesti tukemaa linjaa. Näillä potilailla on paljon opetettavaa lääkäreille ja kaikille muillekin hyvinvoinnin ja terveyden parissa toimiville. Heistä kasvaa todellisia kokemusasiantuntijoita. Heidän kokemustaan ja osaamistaan voidaan mallintaa ja tätä osaamista ja tietoa siirtää myös muille.

Monet tuntemani lääkärit tunnustavat avoimesti, että ovat oppineet potilailtaan paljon. Kenties se on yksi tärkeä syy miksi heistä on tullut niin hyviä työssään. Ihmisellä on tarkoituksella kaksi korvaa ja vain yksi suu.

Hiljainen tieto löytyy usein ruohonjuuritasolta. Osataanko sitä kuunnella vai sanellaanko kaikki pyramidin huipulta alaspäin levittäen? On monta tapaa ja tasoa muodostaa tietoa ja käyttää päättelykykyä. Näiden eri tapojen integraatio on avainasemassa tulevaisuuden tavassa hoitaa itseään ja toisia ihmisiä.

keskiviikko 12. joulukuuta 2018

Uhri, taistelija ja parantuja

Klikkaa kuvasta saadaksesi kuvan isommaksi
"Oletko uhri, taistelija vai parantuja?"
Näin kysytään kirjan "Elämää voi aina parantaa"-kirjan eräässä luvussa. Kirjan on kirjoittanut fysioterapeutti ja kouluttaja Karita Palomäki. Karita on toki paljon muutakin. Hän on superosaaja ja hänellä tulee olemaan vielä aivan huimaista annettavaa monenlaisille kivuista ja terveysongelmista kärsiville ja ihmisyyteen liittyvän kipuilunkin kanssa kamppaileville. Löydät Karitasta lisää tietoja hänen Mieliliike-verkkosivustoltaan.
Muistan oman paranemistarinani kanssa kamppaillessani olleeni sekä toisinaan uhri, että välillä taistelija. Uhrina olin kiltti potilas joka teki mitä lääkäri sanoi ja söi kiltisti lääkkeet mitä hän määräsi. Aina kun tuli oireita ja terveysongelmia, marssin lääkärin luokse niitä valittamaan. Se ei ole paha juttu, mutta luovutin kaiken vastuun terveydestäni hoitohenkilökunnalle. Se ei toiminut. Sain aina enemmän ja enemmän diagnooseja ja lääkityksiä ja voin aina huonommin ja huonommin. Diagnoosit alkoivat muuttua identiteetikseni ja toisilla lääkkeillä hoidettiin jo edellisten lääkkeiden aiheuttamia sivuvaikutuksia. Uhriuduin myös siten, että kaikesta sairaudesta ja masennuksesta käsin poimin ympäristöstäni kaikki vihjeet, jotka viittasivat siihen että kukaan ei välitä, kaikki hylkäävät ja olen taakaksi muille. Maailmasta tuli aika synkkä paikka elää.
Taistelijan moodin vuoksi paranemiseni otti takapakkia ja loi valtavaa ahdistuneisuutta ja stressiä. Taistelin saadakseni oikeutta ja sitä hoitoa mitä tarvitsin ja mitä muut kaltaiseni potilaat tarvitsivat. Kaikki asiaan liittyvä epäoikeudenmukaisuus, pahuus ja vääryys vyöryivät ylitseni. Minulla ei ollut siihen mitään suojauksia. Tämän tuoksinassa terveys otti kovaa hittiä. Niin kovaa että omat kortisolitasot laskivat ja jouduin kortison-korvaushoidolle. Taistelumoodi veti myös ruumiillisesti heikoksi. Urheilla pystyin vasta kun onnistuin irrottautumaan tästä moodista ja näkemään selvemmin mitä voin tehdä, mitä kannattaa tehdä, mikä on minun asiani, mikä kokonaan jonkun toisen.
Lainauksia kirjasta:
"Hyväksyminen ei ole luovuttamista, vaan se voi myös olla aktiivinen tila, jossa voimme hakea elämäämme sopivia vaihtoehtoja. "

"--useinmiten törmäämme joko uhrin tai taistelijan identiteetteihin, jotka kumpikaaneivät lopulta edistä paranemistaeivätkä tue sitä, että löytäisit elämääsi hyväksyntää, rauhaa ja eheyttä. "

"Uhrina et kykene ottamaan vastuuta etkä siten löydä omaa voimaasi."

"Taistelija luo kehoonsa stressiä."

"Kun kykenemme hyväksymään, rauhoitumme ja avaudumme uudelle."
Karita Palomäki 

Kirja on yksi fyysisesti kauneimmista, ellei kaunein, jota olen koskaan nähnyt. Se sopii mielestäni kaikille jotka ovat sairastuneet, ovat toipumisen tiellä, miettivät tapoja kohentaa elämänlaatuansa tai auttavat työnsä, vapaaehtoistyönsä tai elämänsä kautta muutoin toisia ihmisiä. Kirja on selkeä ja helposti ymmärrettävä ja se sitältää ajattelua, jolla on potentiaalia mullistaa ison joukon ihmisiä elämä.
En halua spoilata liikaa, etten pilaa löytöretkeäsi tämän ihmeellisen ja kertakaikkisen vaikuttavan kirjan parissa.
En saa kirjan kehumisesta rahaa, mutta olen saanut kirjan arvosteltavaksi veloitusetta kustantajalta. Kehun kirjaa yksinkertaisesti siksi että se on kehumisen arvoinen.
Tämä sama teksti ja kuvat julkaistaan myös Jalkeilla-blogissani

keskiviikko 28. marraskuuta 2018

Mistä apua migreeniin?


(Huom: pitkä juttu, lue halutessasi osissa)
Dietaarisia muutoksia, ravintolisiä, yrttejä, tiettyjen ruoka-aineiden poisjättämisiä, hormonaalisesta ehkäisystä luopumista, täydentäviä hoitomuotoja, itämaisia hoitokulttuureja, lisäaineista luopumista, eteerisiä öljyjä, liikuntaa..

Kun ihmisellä on terveysongelma, silloin häntä ei kiinnosta kuka on oikeassa vaan mistä apu löytyy. Mielestäni on viisasta ja tarkoituksenmukaista ihan jokaiselle migreenin kanssa jollakin tavalla tekemisissä olevalle ottaa selvää mistä voi olla apua. Kuka siis kertoo totuuden: Käypähoitolääkäri, ravintoterapeutti, luontaishoitaja vai asianomaiset, migreenikot itse? Ehkä tässä(kin) voidaan soveltaa periaatetta: "Ennemminkin sekä- että kuin joko tai."

Migreeniä on monenlaista. Siihen voi liittyä tai olla liittymättä näköhäiriöitä kuten sahalaitakuvion näkymistä silmissä. Ennakko-oire voi myös olla mm. puutumisoire tai puheen tuoton vaikeus. Oireisiin lukeutuu myös päänsärkyä, pahoinvointia ja arkuutta valoille ja äänille kun kohtaus tulee päälle. Migreeni on hyvin yleinen ja se on paljon yleisempi naisilla kuin miehillä. Sille voi olla geneettistä taipumusta, mutta sen yleisyyden vuoksi perheessä ja lähipiirissä voi olla geeneistä riippumattakin usea migreenikko. On hyvin yksilöllistä ja vaihtelevaa kuinka hankalasti ja usein oireilee. Naisilla migreeni liittyy usein kuukautiskiertoon. Joku oireilee myös mm. e-pillereiden takia. Monilla naisilla migreeni taukoaa raskauden ajaksi.

Lääketieteessä migreenin hoitona on mm. erilaiset täsmälääkitykset ja tulehduskipulääkkeet. Myös botox-pistoksia saatetaan antaa varsinkin vaikean kroonistuneen migreenin hoitoon. Estohoitona saatetaan käyttää betasalpaajia tai verenpainelääkitystä. Lue lisää migreenin hoidosta:
http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi36050https://migreeni.org/

Oma tilanne


Itselläni migreenikohtaukset johtivat joskus aikanaan jopa siihen että minut kiikutettiin ambulanssilla sairaalaan tiputukseen. Migreeni on kamala ja invalidisoiva vaiva ja paha migreenikohtaus on kuin pahimman luokan kidutusta! Et voi tehdä muuta kuin potea vaivaa, maata pimeässä huoneessa ja uhata murhaavasi kaikki elolliset jotka tuottavat jotakin ääntä. Migreenikko on ikäänkuin telakalla kaikesta normaalista elämästään sen ajan kun migreeni kestää. Häneltä jää väliin sovittuja asioita, tulee poissaoloja työstä ja migreeni voi pahastikin haitata ja viivästyttää myös opintoja. Elämä varsinkin usein toistuvan migrenin kanssa on tosi kurjaa.

Itsellä on enää lievempiä migreenejä todella harvoin. Väliä kohtauksilla saattaa olla jopa vuosi pari. Migreenit alkoivat harveta kun aloin syömään terveellisemmin. Lopetin myös gluteenin ja sain käyttööni minulle paremmin soveltuvan kilpirauhaslääkityksen, jonka annos myös titrattiin riittävän ylös jolloin vajaatoimintaoireet vihdoin lakkasivat. Käytän estolääkityksenä ubiqinonia, jonka käyttö mainitaan myös migreenin Käypähoidon liitteissä. Kohdallani tosin vain yksi tähän mennessä kokeilemistani tuotteista toimii, PharmaNordin aktiivinen ubiqinoni. Otan sitä 100mg aamuisin.

Nykyään joudun myös käyttämään munuaissairauteeni betasapaajaa ja verenpainelääkettä, sillä verenpaineet joudutaan pitämään tarkoituksella vähän alempanakin kuin olisi olon kannalta optimaalista, mutta sillä estetään munuaisia tuhoutumasta lisää tai ainakin tuhoutumista pystytään hidastamaan. Tämäkin hoito on voinut vaikuttaa siihen että migreeniä ei ole ilmennyt, joskin se oli poissa pitkän aikaa myös ennen munuaislääkitysten aloittamista.

Kokemusperäisen tiedon voima


Olen huomannut, että kaikkia lääkkeet eivät auta riittävästi ja osa haluaa hoidoltaan enemmän. He haluavat päästä migreenistä kokonaan eroon ja he haluavat kokonaisvaltaista ja luonnollista lähestymistapaa. Moni haluaa myös varmasti välttää lääkkeiden ikävät sivuvaikutukset. Monien ihmisten arvomaailmaan ja maailmankatsomukseen kuuluu nykyään se, että hoidettaessa ihmistä kenelläkään ei ole siihen monopoliasemaa ja ihminen ottaa itse vastuuta siitä mistä ja miten hankkii itselleen apua ja miten huolehtii hyvinvoinnistaan. Ihminenhän ikäänkuin äänestää tällaisissa asioissa jaloillaan ja hakee sen avun sieltä mistä sen saa. Usein se tarkoittaa myös sitä että apu tulee muualta kuin Käypähoidosta tai terveydenhoidon viralliselta ammattilaiselta. Joku taasen parantaa itse itsensä hankkimalla tietoa, vihjeitä ja kokeilemalla eri keinoja.
Keskustelin eräässä hyvinvointiaiheisessa Facebook-ryhmässä ihmisten kanssa siitä, mistä he ovat saaneet apua migreeniin. 
Keskusteluissa kävi ilmi, että migreenin hoito on hyvin yksilöllistä. Monet asiat, jotka auttavat toista, saattavat pahentaa toisen oireita. Itselläni kahvi teki hyvää kun migreenin oireita alkoi ilmetä, useampikin taas kertoi että nimenomaan kahvin lopettaminen on auttanut. Apua voi saada hyvin monista eri lähteistä, joten luovuttaa ei kannata! Kannattaa ennemminkin rohkeasti ja sinnikkäästi kääntää jokainen kivi, josko sen alta löytyisikin vastaus.

Lukiessani läpi ihmisten kommentteja ryhmässä, minulla heräsi suuri kunnioitus heitä kohtaan ja sitä kohtaan millainen voima kokemusperäisellä tiedolla voikaan olla auttaa myös toisia ihmisiä. Monet antoivat kokemuksensa myös minun käyttööni tätä kirjoitusta varten. Ehkä jotkut keinot toimisivat sinullakin tai voit näyttää tämän artikkelin jollekulle migreenistä kärsivälle. Toki vastuu siitä mitä lähtee kokeilemaan on aina kuitenkin itsellä, joten on käytettävä omaa harkintaa siinä mitä keinoja haluaa kokeilla. 


"Mulla auttoi migreeniin se, että jätin pois kahvin (kofeiinin) ja gluteenin. Biotiini taas aiheuttaa migreeniä"nainen, nelissäkymmenissä 

"Mulla on lapsesta asti ollut kovia päänsärkyjä. Migreeni puhkesi ammattikoulussa. Kärsin todella kovista kohtauksista, oli jopa halvausoireita ja yhden kerran jouduin sairaalaan. Jossain vaiheessa aloin syömään omegaa (omega 3-valmiste) ja siihen loppuivat kohtaukset"Taina-Maria, 36 

"Itselläni suklaa nuorempana laukaisi migreenin. Mittavat detox-kuurit poisti tämän, mutta päänsärky voi tulla jos syön liikaa raakasuklaata, ns. "tavallinen" suklaa laukaisee aika varmasti päänsäryn joka kestää 1-3 päivää, mutta migreeniä ei enää onneksi tule. Erityisesti yrttivalmisteet isoina määrinä ja pitkinä kuureina ovat olleet mulle hyväksi. Todella monia valmisteita olen ottanut, mutta tärkeimpiä ovat olleet mm. Sutherlandia frutescens, mausteneilikka, koiruoho, mustasaksanpähkinäuute, kurkuma, hydrastisjuuri, Adaptix. Bioresonanssihoidon olen kokenut todella hyväksi."nainen, nelissäkymmenissä 

"Gluteenin poisjättäminen, erityisesti vehnän auttoi suunnattomasti. Ennen 1-5 migreenipäivää kuussa, nykyään enää vehnäaltistuksesta vahingossa tai runsaasta valvomisesta. Alle nelikymppisenä tein tämän muutoksen."Kassu 

"Mulla auttoi todella paljon natriumglutamaatin ja hiivauutteen välttäminen."nainen 28 

"Ayurviden konsultaatio ja niillä ohjeilla pittaa tasapainottava ruokavalio. Eli vältän happamia ja tulisia ruokia sekä lisäksi sokeri on mulle tosi huono. Tähän päälle vielä sopiva rauhoittava jooga ja hengitys, kaikki rentouttava auttaa. Jos migreeniä tulee, ilman reseptiä myytävät särkylääkkeet auttaa (silloin ei voi enää kokeilla luomukeinoja), mutta ylivoimainen apu on ennaltaehkäisy."Hannele, 32 

"Mulla oli teininä hirveitä migreenikohtauksia, ainakin kahdesti kuussa rajuja. Päätä särki kuitenkin useamminkin. Raskaus ja sen jälkeinen synnytys poisti migreenit suurimmaksi osaksi. Nyt kärsin niistä enää ehkä kerran kuussa ja tää on jo voitto."nainen, 22 

"Itselläni vähentyivät migreenikohtaukset ja ovat lähes loppuneet saatuani Thyroxin-lääkityksen, vaikka juuri siihen Thyroxinin ei pitänyt vaikuttaa"Sini, 50 

"Olen sairastanut 13-vuotiaasta saakka kroonista migreeniä. Elämässä ollut aiemmin monenlaista kriisiä ja stressitekijöitä + vuorotyö mitkä pitäneet yllä kierrettä. Kortisonitipassa kävin tasaisin väliajoin apua saamassa. Estolääkkeitä kokeiltu botoxista B-vitamiinipistoksiin hetkellisen helpotuksen tuoden. Elämänlaatuni on kuitenkin parantunut aivan totaalisesti viimeisten vuosien aikana. Löysin Fb-ryhmän, jost sain uutta tietoa lisäaineiden ja sokerin vaikutuksista moniin sairauksiin. Nyt välttelen niitä parhaani mukaan ja ruokavalio muutenkin ravinnetiheää. Lisäravinteista olen erityisesti hyötynyt ubikinonista, magnesiumista ja B12-vitamiinista. Hoidin myös rautatasoni kuntoon. Hoitomuodoista kiinalainen akupunktio ja osteopatia ovat auttaneet erityisen hyvin. Lisäksi stressaavana ihmisenä tietoinen stressin välttäminen ja suoliston kunnossa pitäminen ovat olleet varmasti osallisia tähän hyvään vaiheeseen. Töissä myös hyvä tilanne, että saan tehdä lähes säännöllistä työaikaa."Elina, 36 

"Mulla itselläni ei ole migreeniä koskaan ollut, mutta olen kuullut useammalta eri ihmiseltä, että migreenit loppuneet sen jälkeen kun ovat lähteneet pois hometalosta (koti tai työpaikka)"Nina 

"Kaikkea on kokeiltu, mutta merkittävin muutos oli hormonaalisen ehkäisyn lopettaminen. Se vähensi  migreenipäivien määrää radikaalisti."Johanna, 36 

"Mulla on viimeksi ollut migreeni ollessani raskaana 2016. Aiemmin kärsin migreeneistä silloin tällöin. Se, että en ole 2.5 vuoteen saanut kohtausta johtuneet gluteenittomasta ruokavaliosta (jos syön gluteenia, tulee kova niskasärky), magnesiumista ja ruokavaliosta jossa on mahdollisimman vähän lisäaineita tai keinotekoisia makeutusaineita."Maria, 39 

"Kun syö niin puhtaasti ja tekee itse kaikki ruoat niin suolaa pitää muistaa lisätä ruokiin. Eli Suolan puute saa aikaan migreenin/kovan pääkivun. Kauran pois jättäminen (myös gluteeniton kaura) oli myös ratkaiseva tekijä itsellä, että sain migreenit pois. Eli kaura laukaisee itselläni tosi pahan migreenikohtauksen. Ruokavalio muutenkin tosi puhdas, gluteeniton ja VHH"Outi, 32 

"Olen kärsinyt 30 vuotta invalidisoivasta migreenistä. Mitkään lääkkeet (ei estolääkkeetkään) ole täysin auttaneet. Nyt olen helmikuun alusta lähtien käyttänyt kohtauksissa YL:n eteerisiä öljyjä (Pepperminta ja Panaway sekä eräs hormonitoimintaan vaikuttava öljy ovat varmaan avainöljyt tässä) ja kun laita niitä heti kun näköhäiriöt alkavat, särky ja paha olo eivät tule päälle. Enkä tarvitse lääkkeitä sisäisesti! Voin siis olla töissä koko päivän, vaikka näköhäiriöt alkaisivatkin aamulla tai päivän aikana. Vielä vuosi sitten tilanne oli sellainen, että kun näköhäiriöt alkoivat, minulla oli tunti aikaa järjestää loppupäivän työt jotenkin ja siirtyä kotiin sängyn ja wc:n viereen."nainen, viisissäkymmenissä 

"Olen kärsinyt invalidisoivasta migreenistä lapsesta saakka. Kohtaukset pahoja, näköhäiriöitä, käden puutumista.. Laukaisevia tekijöitä nuorempana kuukautiset (hormonit), valvominen, sauna, stressi, liian rasvainen ruoka, kirkas auringon valo jne. Nyt vanhempana migreeniä ei juurikaan ole ollut ja siihen ovat auttaneet runsas liikunta ukona (pururata 5.5km päivittäin), pilates, kahvakuulajumppa ja yleiskunnon pitäminen hyvänä. Aikaisemmin kohtaukseen olivat mingreenilääkkeeti, sitten lievä estolääke, mutta nyt ei mitään lääkkeitä ja vaan  kovaa kunnon hoitamista ja säännöllistä sekin ja niin onnellinen olen olotilastani nykyään."Maija, 60 

"Säännöllinen urheilu sekä säännöllinen ateriarytmi on itellä ne avainasiat migreenin estoon. Migreenin tullessa diffuuseriin piparminttuöljyä ja vahva annos magnesiumia sekä ubiqinonia yleensä riittävät lieventämään migreeniä ja lyhentämään sen kestoa."Vanessa, 21 

"Suurin muutos hormonaalisen ehkäisyn lopettaminen. Lisäksi terveet elämäntavat auttavat: säännöllinen rytmi, ruokailu, liikunt yms. Lihasten jumiutumista pitää välttää. Apua saa homeopaattisesta rakennehoidosta. Nyt ei ole ollut kuukausiin migreeniä."Kaisa, 34

Kaikki eivät halunneet kertoa julkisesti, mistä olivat saaneet apua vaan osa otti minuun yhteyttä yksityisviestitse. He kertoivat että apua oli saatu homeopatiasta tai parasiittien häätämisestä. Minusta on ikävää ja huolestuttavaa, että on hoitomuotoja, joista voisi olla joillekin apua, mutta ihmiset joutuvat pelkäämään leimautumista eivätkä uskalla vapaasti kertoa mistä ovat saaneet apua. Jokainenhan voi kuitenkin päättää itse mitä kokeilee, mutta mielestäni kuuluu sivistyneen ihmisen toimintatapoihin silloinkin kun on skeptinen tai eri mieltä että kunnioittaa toisen ihmisen elämää ja kokemusmaailmaa. Onneksi on olemassa myös yhteisöjä niin sosiaalisessa mediassa kuin sen ulkopuolellakin, jossa samanmieliset voivat kokoontua yhteen ja saada voimaa ja tukea toisistaan.

Tässä hyvä kokemus siitä, miten migreenin voi saada kuriin ilman lääkkeitä ja siitä että kaikki ei ole välttämättä vain ja ainoastaan kehollista. Myös mielellä, tunteilla, ajatuksillamme ja uskomuksillamme voi olla suuri merkitys:

https://www.stoori.fi/lumikumpu/migreeni-kuriin-ilman-laakkeita/?fbclid=IwAR0yKvKxDhY3TtBSHsBC1cX8XQWFvB-h4yNAxbMPTY6C-g2cCx4TUNxKhQU


Muita mahdollisia apuja


Minulla ei tässä kirjoituksessa ole mitään kaupallisia yhteistyökuvioita, mutta mainitsen nimeltä joitakin tuotteita kuten em. PharmaNordin ubiqinon. Yksi tuotteista on myös Migra Cap-niminen päähine, joka laitetaan jääkaappiin tai pakastimeen kylmenemään. Koska se on päähineen muotoinen, se on kätevämpi ja siitä voi olla enemmän apua kuin perinteisistä kylmäpakkauksista, joita on käytetty migreenioireiden lääkkeettömänä hoitona, sillä kylmä usein lievittää oireita.

Päähine on myös muotoiltu siten, että sen saa halutessaan myös silmille, jolloin se viilentää myös silmiä ja peittää migreenikohtauksessa usein häiritsevän valon. Päähineitä kannattaa hankkia kaksi, sillä toisen voi laittaa takaisin kylmenemään samalla kun ottaa jääkaapista tai pakastimesta uuden kun ensimmäinen on menettänyt viilennystehonsa.

Migra Capin hinnat kannattaa kilpailuttaa kun selaat verkossa mistä tuotetta saa ja millä hinnoin. Hintojen vaihtelu on ollut mielestäni aika kirjavaa.

Kiinnostavaa myös, että yritys, joka on myynyt ravintolisä Acetiumia, joka on alunperin valmistettu ihan muihin tarkoituksiin alkoi saada asiakkailta palautetta että Acetium on auttanut migreeniin. Acetium sisältää hitaasti liukenevaa L-kysteiini-aminohappoa. Asiasta on meneillään tutkimusta.

Tutkimustietoa Acetiumista:
http://www.biohithealthcare.com/fi/tutkimus/tutkimustietoa-acetiumista

Uutinen Acetiumin migreenitutkimuksista:
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/vatsan-suojalaakkeen-kayttajilta-katosi-myos-migreeni-laakkeella-ei-ole-haittavaikutuksia-olisi-iso-askel-migreenin-hoidossa/6541510#gs.5divJI0

Migreeniin hoitoon on tuloillaan myös uusia pistettäviä biologisia lääkkeitä, mutta niiden ongelma on kallis hinta. Jos ne tulevat korvattavaksi, voi niistä olla iso apu monille. Harva pystyy sijoittamaan lääkitykseensä omasta kukkarosta yli viittäsataa euroa kuukaudessa.

Voiko migreeni olla ystävä?

Lääkityksiä, rohtoja ja keinoja siis löytyy! Toisaalta, voiko erilaiset lääkitykset ja konstit sitten estää sen että huolehditaan itsestä riittävän hyvin? Jos migreeni vaikka johtuu siitä ettei hormonaalinen ehkäisy sovi tai et nuku  tarpeeksi, syö riittävän säännöllisesti ja terveellisesti tai jos migreenin taustalla on jotain henkistä tai sosiaalista ongelmaa tai painettä niin onko fiksua vain lakaista lääkkeellä tai muilla konstein oireet maton alle?

Keholla ja mielellä kun on taipumus muistuttaa keinolla jos toisella erilaisista epätasapainotiloista ja jos sitä ei kuunnella, se ei tasan tarkkaan lopeta vaan lähettää uusia signaaleja oireiden ja sairauksien muodossa. Joskus on sitten kuunneltava tai löydät itsesi tilanteesta jossa oletkin jo aivan romuna. Migreeni, niin jäytävä ja invalidisoiva vaiva kun se voikin olla, voi olla siis myös ystävämme ja kertoa jostakin tärkeästä ja oleellisesta, jos vain osaamme kuunnella.

Minun migreenini kertoi minulle siitä että minulla on ubiqinonin puutosta. Ubiqinonia tarvitaan myös nimittäin elimistön antioksidantiksi ja tuottamaan energiaa solujen mitokondrioissa. Se kertoi myös, että minulla on väärä kilpirauhaslääke käytössä ja että gluteeni ei sovi minulle. Minun on myös syytä syödä säännöllisesti, terveellisesti ja riittävästi ja nukkua tarpeeksi. Liika altistuminen erilaisille sähkösäteilyn lähteille ei myöskään sovi, sillä se aiheuttaa oireita, mm. migreeniä. Migreenini voi alkaa myös jännityspäänsäryllä, joten ei ole hyvä vaan jököttää huonossa asennossa koneella. Venyttely ja liikunta on myös tärkeää, oikeanlainen jumppa.

Mitä sinun migreenisi haluaa kertoa sinulle ja miten vastaat?

Lopuksi kerron vielä erään kiinnostavan kokemuksen muutaman vuoden takaa kun vielä kärsin migreeneistä nykyistä paljon enemmän.

Olimme ajamassa Pohjois-Karjalaan tapaamaan ystäviä. Oli helle ja matkasimme kuumassa autossa. En tarkkaan muista mitä kaikkia mahdollisia laukaisevia tekijöitä siinä saattoi olla, mutta migreenikohtaus kehittyi. Menimme Nurmeksen terveyskeskukseen pyytämään apua. Olisi ollut varsin yksinkertaista saada minulle vaikka tiputuksessa nesteitä ja kipulääkettä tai jos olisi saatavilla, myös kortisonia. En sitten tiedä johtuiko siitä että minulla on kummallinen kilpirauhaslääke, josta lääkäri oli mahdollisesti kuullut huonoa (se oli hiljattain aloitettu, mutta en käyttänyt vielä mm. säännöllisesti ubiqinonia ja olin hitaasti toipumassa parempaan kuntoon), mutta lääkäri ei suostunut hoitamaan minua Nurmeksessa. Olisi pitänyt lähteä Joensuun sairaalaan ajamaan helteessä vielä n. 130 kilometriä. Se olisi ollut aivan kamalaa siinä hirveässä migreenissä! Teki mieli olla vähän asiattomasti käyttäytyvä potilas..

Mietin hetken ja pyysin miestä metsästämään paikkakunnalta Vogelin Molkosania, joka on mm. kalium sitraattia sisältävä maitohappokäynyt heratiiviste. Joskus migreeniin voi nimittäin auttaa jokin elektrolyytti tai useammatkin niistä kuten kalium, magnesium, natrium tai kalsium. Otin ison annoksen Molkosania, särkylääkkeitä ja painelin kyläpaikassa nukkumaan. Heräsin parin tunnin päästä kun kohtaus oli hellittänyt. Minusta tuntui ihmeelliseltä että kohtaus oli hellittänyt niin pian ja ilman tiputukseen joutumista.

Toivon, että tästä kirjoituksesta olisi apua joillekin jotka yhä kamppailee migreenin kanssa. Toivon, että siitä on myös mahdollisesti uudeksi näkökulmaksi tai vahvistamaan jo hyvää näkökulmaa niille, jotka ovat tekemisissä migreenikkojen kanssa: Terveydenhoidon ja täydentävien hoitojen ammattilaisille ja opiskelijoille, omaisille, työnantajille, yhteistyökumppaneille, ystäville, sukulaisille ja tuttaville.