lauantai 15. syyskuuta 2018

Onko lihominen aina huono merkki?

Vastaus otsikon kysymykseen: Ei tietenkään silloin kun kyseessä on alipainoinen ihminen, jolle on hyväksi saada lisää painoa kehoonsa.

Tämä kirjoitus kertoo parantumisesta.

Tällä kertaa kerron siitä että joskus lievä ylipainon lisääntyminen tai syntyminen kuuluu toipumis- ja paranemisprosessiin ja jos tätä prosessia häiritään, paraneminenkin häiriytyy tai keskeytyy.

Kun on kysymys monenkinlaisesta kroonisesta tilasta johon liittyy metabolisia ja hormonaalisia tiloja kuten pitkällisestä stressistä ja uupumuksesta toipuminen, hormonaalisista häiriötiloista toipuminen yms. , painonhallinta voi tuntua hankalalta tai jopa mahdottomalta. Joissakin tapauksissa laihdutaan liikaa, mutta usein tilanne on se että lihomista ei meinata saada kuriin eikä vastaus ole välttämättä silloin edes yleensä hiilihydraattitietoinen syöminen, joka toimii hyvin mm. metabolisessa oireyhtymässä tai väärin/liikasyömisessä syntyneessä ylipainon hoidossa.

Ei ole epätavallista että erilaisista kroonisista terveysongelmista tai epämääräisistä oireista kärsivä ihmettelee miksi hän ei laihdu, miksi painoa ylipäätään kertyy vaikka ei kaiken järjen mukaan pitäisi tai sitten hän laihduttaa aktiivisesti, mutta laihduttaminen ei johdakaan parempaan oloon ja terveyteen vaan tuo takapakkia tai huonontaa jaksamista ja vointia.

Tyyppiesimerkkejä vaikeasta painonhallinnasta on mm. kilpirauhasen vajaatoiminta kun lääkitys ei ole vielä oikein annosteltu tai oikeanlainen ja kun tilanteeseen liittyy muutakin, kuten homealtistusta, stressiä, kroonisia infektioita, muita hormonaalisia epätasapainotiloja yms.

Kokonaisvaltaista hoitoa etsivät ja toteuttavat ihmiset ovat usein fiksuja ja kaukonäköisiä. He etsivät tietoa itsenäisesti ja vertaistuesta, pyrkivät etsimään itselleen mahdollisimman päteviä ammattilaisia avukseen ja ottavat vastuuta hyvinvoinnistaan ja terveydestään. He eivät ole vain passiivisia kärsijöitä, joiden päällä on tarra, jossa lukee "potilas".

(Olen itse ollut tällainen potilas, joten minulla on vara asiasta näinkin radikaalisti kirjoittaa. Tästä "Potilas"-tilasta voi kasvaa yli ja päästä elämässä eteenpäin. Tosin en nyt puhu esim. niistä kroonisista kipupotilaista tai niin huonokuntoisista väsymysoireyhtymäpotilaista jotka ei vain yksinkertaisesti pysty enempään kuin mihin tällä hetkellä on voimavaroja)

Painonhallinta voi fiksulle ja valistuneellekin olla joskus kompastuskivi.

Fiksuinta olisi kun painon pudottamisesta siirryttäisiin passiiviseen painon putoamiseen sivubonuksena kokonaisvaltaiselle hoidolle jossa keho hakeutuu lopulta ennen pitkää omassa aikataulussaan sopivaan painoon kun terveyttä hoidetaan ja tasapainotetaan kokonaisvaltaisesti ja kun kunnioitetaan kehon omaa kykyä hakea tasapainoa ja parantua. Tärkeintä on siis tukea kehon omia järjestelmiä kokonaisuutena, jossa painonhallinta on vain yksi osa.

Milloin painonpudottaminen voi olla haitaksi?

Mm. silloin kun toipuminen olisi jo käynnistynyt ja mahdollista ja tätä varten keho on hakeutumassa katabolisesta eli itseään purkavasta tilasta anaboliseen eli itseään rakentavaan tilaan. Tilassa tulee muutoksia elimistön säätelyjärjestelmiin:

-Tilaan saattaa luonnollisena osana kuulua infektioherkkyyden kasvua. Keho treenaa immuunipuolustustaan ja korjaa kudoksiaan pienten infektioiden kautta ja hakeutuu usein moodiin jossa tarvitsee levätä enemmän ja saada olla emotionaalisesti riittävän rauhassa. Akuutit infektiot saapuvat usein korjaamaan meissä jotain. Ne eivät ole siis pelkästään vihollisia, jotka on keinolla millä hyvänsä pidettävä poissa.

-Tapahtuu hormonaalisia muutoksia, jotka johtavat siihen että kehoon voi tilapäisesti kertyä enemmän nestettä ja rasvaa. Tässä vaiheessa maltillinen lihastenkin kehittäminen esim. painoharjoittelulla on usein mahdollista jos vointi sen sallii ja tästä on hyötyä aineenvaihdunnalle jatkossa. Liikaa ei kuitenkaan kannata tehdä, jotta ei palata kataboliseen tilaan, jossa usein sympaattinen hermosto ottaa ylivaltaa, unet kärsivät, samoin ruoansulatus, hermosto, immuunipuolustus ja hormonitoiminta. Lue lisää näistä kirjoituksista:

http://www.kutsuvapauteen.com/2018/09/autonomisen-hermoston-yliaktiivisuus.html
http://www.kutsuvapauteen.com/2018/09/voidaanko-pitkittynytta-stressitilaa.html

Painoa voi siis kehon ja mielen toipuessa jostain pitkäaikaisesta ja rankasta kertyä tilapäisesti tai sen pudottaminen on muutoin hankalaa. Tällöin ei välttämättä ole hyvä kiirehtiä pudottamaan painoa, koska saatat tehdä sen sen kustannuksella että keho saa parannettua ja tasapainotettua itseään.

Merkkejä labrakokeissa tällaisesta toipumisvaiheesta saattaa olla mm. kortisolitasojen normalisoituminen (joko liian korkeista tai liian matalista lukemista), samoin DHEA-hormonin normalisoituminen, joka on usein pitkäaikaisesti eri tavoin rasittuneella ihmisellä alentunut. DHEA on lievästi anabolinen hormoni ja hyvä markkeri siitä oletko katabolisessa tilassa. Jos DHEA on ikääsi nähden hyvin alhaalla, voi olla viisasta pidättäytyä mm. kovasta ja tavoitteellisesta liikunnasta ja keskittyä enemmän ylläpitävään rauhalliseen liikuntaan ja kehonhuoltoon. MM. kävely, venyttely, pilates ja maltilla ja fiksusti toteutettu painoharjoittelu voisivat tulla kyseeseen.

Anna siis itsesi toipua rauhassa kun ole tollut pitkään huonokuntoisena, uupuneena, ylikierroksilla käyneenä tms. Jos ryntäät heti laihduttamaan ja rumppaamaan itseäsi henkihieväriin liikunnalla, olet pian ojasta allikossa.

Kehollamme on ihmeellinen kyky tasapainottaa ja korjata itseään kun sille antaa siihen mahdollisuudet emmekä sabotoi kehomme omia jos siinä itsessään vakovarusteena tulevia korjausmoodeja. Voimme tukea näitä kehomme moodeja mm. riittävällä levolla, antamalla toipumiselle aikaa, laatimalla strategiat stressinhallintaan ja sitten toteuttamalla nämä suunnitelmamme. Usein tarvitaan myös ruoansulatuksen tukemista, ravintopuutosten korjaamista ja suoliston tasapainottamista. On monia hienoja hoitomuotoja, jotka lisäksi tukevat toipumista kuten klassinen homeopatia, vyöhyketerapia, erilaiset kosketushoidot kuten osteopatia, jäsenkorjaus, hermoratahieronta tässä vain muutamia mainitakseni. Hyviä itsehoidon konsteja ovat myös TRE- ja EFT-menetelmät.

Ylihoitamista tai sitä että käyttää kaiken aikansa terveysasioidensa miettimiseen kannattaa kuitenkin välttää, sillä se voi ahdistaa ja uuvuttaa ja johtaa siihen että et ikäänkuin enää lopulta näe metsää puilta. Voi syntyä jonkin sortin hoitoväsymys. Joskus tarvitsee ottaa etäisyyttä ja zoomata kokonaisuutta vähän kauempaa. Elämässä pitää olla muutakin sisältöä kuin terveysasiat.

Hyvä kysymys pohdittavaksi voisi olla: Oletko sinä yrittänyt kuumeisesti välttää lihomista tai päästä eroon juuri syntyneistä liikakiloista tilanteessa, jossa painon kertyminen onkin voinut olla osa toipumisprosessia?

torstai 9. elokuuta 2018

Kehopositiivisuudella ei ole mitään tekemistä terveyden tai sairauden kanssa

Mä olin joskus väärässä

Minäkin kompastuin siihen. Että kehopositiivisuus tarkoittaa sitä että lakkaa huolehtimasta itsestään eikä korjaa lihavuuteen johtaneita elintapoja. Miten väärässä olinkaan! En ollut vielä lainkaan perillä siitä mitä tällä termillä edes tarkoitetaan. Taustalla oli varmaan omia ahdistuksiani ja pelkojani, sillä minäkin olen kamppaillut ylipainon ja terveysongelmien kanssa ja juuri tälläkin hetkellä painonhallinta on minulle haastavaa, vaikka olen itse ravitsemuksen ammattilainen. Kohdallani ongelma johtuu päällekkäisistä sairauksista, joiden lääkehoito ja ruokavaliosuositukset ovat sellaisia että tuntuu että mitä tahansa tekee, tekee jotakin väärin. Tällä hetkellä mennään munuaissairauden ehdoilla, sillä se on terveyttäni potentiaalisesti eniten uhkaava tila jos en ota asiaa riittävän vakavasti. On tullut luettua munuaissairauteni ravitsemushoidosta Duodecimin Ravitsemustiede-kirjasta ja seuraavaksi olisi tarkoitus hakeutua kirjastoon lukemaan Nefrologian oppikirjaa.

Kehopositiivisuus, bodybositivity

Mitä se kehopositiivisuus on? Sillä ei ole mitään tekemistä fyysisen sairauden tai terveyden kanssa eikä edes lihavuuden kanssa. Se on sitä että meille, kaikille, aivan kaikille tekee hyvää hyväksyä kehomme ja itsemme ja olla tyytyväisiä omassa kropassa. Tämä koskee siis kaikkia, niin hoikkia kuin pulleita, lyhyitä ja pitkiä, vanhoja tai nuoria, sairaita tai terveempiä. Ihmisten elämäniloa ei syö vain se jos he inhoaa itseään, koska ovat isoja, vaan joku voi inhostella hörökorviaan, toinen pihtipolviaan ja kolmas vaikka outoa nenäänsä.

Minä ja tyytymättömyys kehooni

Olin nuorena kaunis tyttö. Jälkeenpäin harmittaa se, että en siitä huolimatta ollut koskaan tyytyväinen vartalooni. Lähinnä harmitti kun oli pientä pömppömahaa. Mitä ihmeen pömppömahaa? Eihän se edes roikkunut vielä silloin!!!! Paino oli ihan normaali ja olin kurvikas ja nätti ja ennenkaikkea mukava ja fantsu tyttö. Se olisi ollut enemmän kuin riittämiin!. Mutta ei. Ihan turhaan tuli pistettyä aikaa joutavanpäiväiseen märehtimiseen mahasta. Ja tunsin kaiken päälle vielä olevani lihava. Ei tämä nyt nuoruuttani toisaalta pilannut, mutta oli täysin turhaa negatiivisuutta ja murehtimista. Tämä kaikki on siinä mielessä outoa, että minua ei pätkääkään häirinnyt jos minun ystävät oli isokokoisia. Hyväksyin heidät ehdoitta karvoineen päivineen. Myös mieheni oon ollut lapsesta asti isokokoinen. Miksi siis annoin yhden typerän pömppiksen himmentää iloani omasta kropastani?

Sittemmin ikä, terveysongelmat, lihominen ja laihtuminen, lasten saanti ja painovoima ovat tehneet tekojaan. Onhan se sapettanut välillä, mutta on auttanut kun on tehnyt kaikenlaista hyvää ja kiinnostavaa. Ei kannata laittaa liikaa aikaa itsensä kriittiseen tarkasteluun peilistä. Tärkeämpääkin tekemistä on! Sitä paitsi kroppa pitää mut elossa ja olemassa ja se on ihmeellisellä tavalla tuottanut minusta ulos kaksi elävää persoonaa, ihmistä!

Olisinpa tiennyt nuorena että ihan sama minkä kokoinen olet, voit olla onnellinen ja elämässäsi voi olla paljon rakkautta, kiinnostavaa tekemistä, ihania ihmisiä ja elämän tarkoituksen voi löytää riippumatta siltä miltä näyttää. Nyt sanot ehkä, että ei ole välttämättä kovin onnellinen jos olet tosi sairas tai ihan sairaalloisen lihava niin ette pysty kunnolla edes liikkumaan tai henkeä uhkaavan anorektinen ynnä muuta, ynnä muuta. No totta tietenkin. Mutta kun kehopositiivisuudessa ei ole kysymys tästä. Ehkä oman tilanteen, omien vaikeuksiesi tai omien, joskus tiedostamattomien pelkojenkin vuoksi sinulla tulee mieleesi etsiä väitteilleni kehopositiivisuudesta joitakin poikkeussääntöjä. Jos sinua jostakin syystä hiertää kehopositiivisuus, miksi se hiertää?

Pelot, alitajunnan "haamut", tunnelukot

Erilaisten omien pelkojen ja ahdistusten takia joillekin ihmisille lihavat ovat vapaata riistaa. Heitä sopii ihmetellä ja arvostella: Miksi he on päästäneet itsensä tuohon jamaan ja miksi he ei pidä huolta itsestään? Jos ei pidä huolta itsestään niin se on varmasti merkki jostain ongelmasta.. Kuule, ei kuulu sulle! Se on sen lihavan täysin oma asia. Vai kaivetaanko seuraavaksi esiin kaikki ne miljoonta asiat, jotka sinussa on vinksallaan? Kukaan ei nimittäin ole täydellinen. Ehkä vikasi on kykenemättömyytesi ymmärtää ja sietää erilaisuutta, puutteellisuutta, keskeneräisyyttä ja tietoisuutta siitä että elämä ei ole varmuuden paikka vaan jatkuva epävarmuuden tila, jossa kaikkia uhkia ei pysty eliminoimaan. Kyse on silloin omista tunnelukoistasi ja peloistasi.

Oletko ehkä mielestäsi oikeasti huolissasi siitä että jos ihminen löytää kehopositiivisuuden eikä enää inhoa itseään ja kroppaansa, hän jättää lihavuutensa hoitamatta ja sitten hän jää ikuisesti yhteiskunnan taakaksi kun käyttää yhteiskunnan varoja niiden sairauksiensa hoitamiseen, jotka olisivat olleet ehkäistävissä jos hän olisi älynnyt laihduttaa ajoissa. Pidä huolesi omana tietonasi silloin kun puhutaan kehopositiivisuudesta! Toistan: sillä ei ole tekemistä sen uhkan kanssa että liikapainoiset muka romuttavat vielä jokin päivä koko yhteiskunnan.

Ketään ei ole koskaan haitannut, että onkin unohtanut inhota itseään


JOS, siis nimenomaan JOS lihava itse niin haluaa (ja aina ei ole haluista kiinni vaan voi olla psyykkisiä tai fyysisiä esteitä onnistua pudottamaan painoa, mutta et välttämättä vain tunne juuri hänen asioita tai näitä asioita ylipäätään), hän voi alkaa pitämään itsestään parempaa huolta. Se onnistuu paremmin, jos hän ei lähtökohtaisesti ole jo täysin lannistunut itseinhosta, häpeästä ja siitä että hän vihaa kroppaansa ja takana on kaiken päälle usein myös monia epäonnistuneita painonhallintayrityksiä. Jos on itse onnistunut painonhallinnassa, on helppo olla vähän ylemmyydentuntoinen ja julistaa että kun minä oon onnistunut niin kaikki voi onnistua. Kaikilla ei ole samat lähtökohdat ja sama tilanne. Tyhmimmät kommentit lastenkasvatuksesta tulee usein ihmisiltä joilla itsellään ei ole lapsia. Tyhmimmät kommentit painohallinnasta tulee usein ihmisiltä jotka ei ole itse kamppailleet vaikeiden painonhallintaongelmien kanssa. Etkä voi myös tietää mitä erilaisia vaikeuksia ihmisen elämässä voi muutenkin olla, koska näet vain hänen kilonsa.

Laihduttaminen voi olla päänupille todella raskas projekti ilman kehopositiivisuutta. Se ei koskaan tule olemaan mikään ongelma, jos ihmiset pitävät itsestään! Monet ihmiset vain ovat niin rankaisevuuden ja vaativuuden tunnelukkojensa vallassa että hapattavat oman ja muidenkin ilman asenteellaan eivätkä voi hyväksyä kehopositiivisuuden ilosanomaa.

Mieti siis tosiaan hyvin tarkkaan, että mikä sua hiertää kehopositiivisuudessa jos tämä ns. "muoti-ilmiö" on alkanut sua jostain syystä ärsyttämään!

Mitä kaikkea kuonaa ihmisen sielussa on, jos häntä ärsyttää se, että lihavakin voi iloita itsestään ja kehostaa, tanssia, nauraa, pukeutua kauniisti, meikata, laittaa hiuksiaan, rakastua, menestyä ja pitää hauskaa elämässään. Asia on helppo naamioida huoleksi toisten terveydestä, mutta mitä siellä todellisuudessa piilee näiden fiilisten takana?

Lihavat ovat vapaata riistaa

Lihavuus on sellainen asia joka näkyy ulospäin, mutta se on vain yksi puoli ihmisestä. Monet ongelmat on sellaisia jotka eivät näy ulospäin. Onkin aika epäreilua että tässä suhteessa lihavat ihmiset eivät ole ihan tasa-arvoisessa asemassa muiden kanssa? Kuka tietää esim. että ahdat kitusiisi pullaa ja leipää, vaikka se ylläpitää suolisto-ongelmiasi ja ripuloit viidesti päivässä. Tämä ei näy ulospäin. Kukaan ei tule sinulle sanomaan että hei, mä veronmaksajana haluaisin että sä hoidat ton ongelman ettet ole sen kanssa sitten kohta pitkällä sairaslomalla tai jopa työkyvyttömyyseläkkeellä ja terveydenhuollon heavy userina. Jos näyttelet päivät pitkät kivaa ja hymyilevää ihmistä, mutta illat purat pahaa oloasi purevilla ja loukkaavilla kommenteilla anonyymisti netissä niin et jää siitä kiinni. Lihava jää heti kiinni lihavuudestaan ellei hän sulkeudu täysin ulkomaailmalta. Lihava on vapaata riistaa toisten kummastelulle, arvostelulle ja ylimieliselle tuhahtelulle ja silmien pyöritykselle. Lihavia voidaan myös hyväsikäyttää joko moittimalla, kritisoimalla tai tarjoamalla pyytämättä apua, jotta voidaan pönkittää omaa tarvettaan olla se pikkuisen parempi ihminen

Ollaanpas tästä lähin vähän armollisia sekä itsellemme, että toisillemme ja annetaan kaikille vapaa oikeus hyväksyä itsensä ja kehonsa. Keho on loppujen lopuksi kuitenkin aika suuri ihme. Pidetään ensisijaisesti huolta omasta ja huollettaviemme elämänlahjasta eikä puututa liikaa toisten asioihin.

Tai jos puututaan niin aidosti rakkaudella, mutta muistetaan hienotunteisuus!

Kannustetaan toinen toisiamme luopumaan kaikesta turhasta häpeästä ja itseinhosta kehojamme kohtaan. Rakkaus ja ilo kuuluvat kaikille!

..ja hei, lopetetaan se jankkaaminen lihavuuden vaaroista kun puhutaan kehopositiivisuudesta. Se on toinen aihe!

tiistai 10. heinäkuuta 2018

Onko kalja/makkara/pitsadiettiä toteuttava säälittävä epäonnistuja?

EPÄONNISTUMISESTA JA JOSSITTELUISTA, MAHDOLLISUUKSISTA JA HENKISESTÄ KASVUSTA..

Heitätkö heti hanskat tiskiin ja ajatteletko mustavalkoisesti?

Ihmisillä on usein rima varsin korkealla sekä omien, että toisten ihmisten suhteen. Lisää tähän mustavalkoista "kaikki tai ei mitään"- ajattelua niin ollaan melko ankarilla vesillä.
"Nyt kun tilasin tän pitsan niin antaa sitten mennä alamäkeä kun en näköjään tähän terveelliseen syömiseen kuitenkaan pysty, vaikka kuinka haluaisin. Tilaan huomennakin ja juon vielä kaljaa päälle. Kuolen sitten nuorena sydän- ja verisuonitauteihin kuten muutkin sukulaiset."

"Taasko toi typerä blösö vetää pitsaa. Ei näköjään mitään itsekuria. Hakekoot sitten itse ne kolesteroli- ja verenpainelääkkeensä apteekista ja menköön taksilla jos ei itse jaksa kävellä."

Aika moneen asiaan voi heittää päälle leiman epäonnistumisesta. Mitä jos muuttaisitkin näkökulmaa? Jos viljelisitkin mielessäsi ja puheessasi vähemmän koko sanaa "epäonnistuminen" tai siihen liittyviä muita sanoja.
"Nam. Ihanaa pitsaa, mutta nyt kyllä sitten seuraava vasta kuukauden päästä ja sitä ennen herkuttelen vain terveellisesti ja muistan juoda tarpeeksi vettä. Tässä iässä on tärkeää jo alkaa miettimään syömisiään että eläisi pitempään terveempänä. Mulla on vielä niin paljon kaikkea mitä haluan jaksa ja ehtiä tehdä."

"Voi itku, nyt kyllä mua vähän huolestuttaa tuo hänen ruokavalio. Pitää jutella että sopisiko että meillä olisi enemmän salaatteja ja raasteita ja jos mä vaikka kirjoittaisin myös listaa että mitä ruokia sieltä kaupasta olisi pääosin hyvä tuoda. Mun pitää puhua näistä mun peloista että ensaa pitää häntä vierelläni elossa ja terveenä enää montaa vuosikymmentä.."

Jos myöntäisitkin että riippuen asiayhteyksistä, moni asia on prosessi. Aina ei voi olettaa että onnistuu täydellisesti ainakaan heti ja tarvitseeko edes? Miksi turhaan piiskata itseä tai toisia? Eikö moni asia olisikin riittävän hyvä vaikkei olisikaan täydellinen? Jos joku menee joskus mönkään niin meneehän muillakin. Jos joku menee mönkään tänään, niin onko se asia, josta kannattaa repiä hiuksiaan vielä vuodenkin päästä, tai viiden vuoden kuluttua?
"Mun piti kyllä tänään tehdä sitä uunikalaa ja syödä se raikkaan salaatin kanssa.. No otan tän nyt tärkeänä oppituntina. Kun kotona ei ollut kaapissa ruokaa niin tuli tilattua pitsa. Pistänkin nyt kalenteriin ne päivät kun käyn kaupassa niin ei niin helposti toistu."

"Jos vaikka aloitettaisiin siitä että koittaisin sopia että niinä päivinä kun syödään pitsaa, tilattaisiinkin vain yksi ja jaettaisiin se puoliksi ja lisäksi lautasella olisi myös höyrytettyjä kasviksia, salaattia ja raastetta ja ja jälkkäriksi ei oliskaan jätskiä vaan vaikka vähän kermavaahtoa ja marjoja. Ne voisi makeuttaa vaikka steviatipoilla.."

Kun jotkut ovet sulkeutuvat, uusia avautuu. Joskus kiipeät sisään ikkunasta ja jos niikseen tulee, teet uuden oviaukon pistosahalla.

Oma nuoruudentarinani, epäonnistuminen vai polku?

Päätin nuorena, että nyt on jaksaminen sillä tasolla että en jatka enää erikoislukiossa, jossa olin oppilaana. Päätin tulla ns. maitojunalla takaisin. Vaihtoehtona olisi ollut sairaslomalle jääminen. Se olisi onnistunut luokattomassa lukiossa varsin helposti. Päätös olisi voinut olla toinen jos kilpirauhassairauttani olisi alettu hoitaa jo tuolloin sen sijaan että jäin vain "seurantaan", joka ei sitten toteutunutkaan kun terveyskeskus vaihtui vaan siitä lähin hoidettiin vuosia lähinnä mielenterveyttäni, joka sitten koheni kun sain oikeanlaista hoitoa kilpirauhasen vajaatoimintaan.

Kiipesinkin "epäonnistumiseni" jälkeen sitten sisään ihan toisenlaisesta ikkunasta kun vedin lukion oven takanani kiinni. Sain ammatin, toisenkin, lapset ja avioliiton. Löysin elämän tarkoituksen, pysyvän olosuhteistani riippumattoman turvallisuuden ja tulevaisuuden toivon. Helppoa ei ole ollut, mutta on mahdollista päättää kirjoittaako itselleen sankaritarinan vai murhenäytelmän. Samat tapahtumat, eri painotus ja erilainen näkökulma. Muuta näkökulmaa, muutat elämäsi. Sekä menneen, nykyisen, että tulevan. Millaisen linssin kautta sinä katsot maailmaasi? Elämän Instagramissa on paljon filttereitä, jos vain haluamme niitä käyttää.

Olisin toki voinut vatvoa kesken jäänyttä lukiota elämänarvoni pilanneena epäonnistumisena, mutta eikö sellainen suhtautuminen aika tehokkaasti sabotoi onnellisuutta?

Jossittelu, ansa vai huvittelua?

Jos. Se on kutkuttava sana. Siihen voi jäädä jumiin niin ettei pääse elämässä eteenpäin tai sitten se voi olla itsensä huvittamista ja aivojensa ja mielikuvituksensa haastamista. Mitä jos oliskin ollut toisin. jos olisin onnistunut siinä tai epäonnistunut tässä, valinnut toisin.. Jos romattinen ilta olisi ollutkin seuraavana päivänä eikä sinä sateisena maanantaina, minulla olisi nyt eri lapsi kuin hän, joka nyt pelaa tuolla omassa huoneessaan. Jos en olisikaan muuttanut nuoruuteni kaupunkiin, mulla olisi ehkä kokonaan eri mies tai olisin sinkku tai mistä sen tietää, ehkä olisin leski. Ehkä mulla olisi vain yksi lapsi. Ehkä olisin ihan eri ammatissa.

Elämä voi kuljettaa meitä vaikka mihin suuntiin ja matkalla teemme päätöksiä. Jotkut päätökset tehdään meidän puolestamme ja paljon on sattumallakin sormensa pelissä. Ajatteluamme ja suhtautumistapaamme voimme kuitenkin hioa ja oppia tiedostamaan, vaikka muuten elämä olisikin varsin tuulista. Mihin sinä ankkuroit itsesi, jotta elämän tuulet eivät heittele sinua ympäriinsä? Mitkä ovat arvosi ja vakaumuksesi?

Se uuvuttaa ihmistä ja sitoo hänen henkistä ja fyysistä energiaansa jos leimaa asioita epäonnistumisiksi ja vatvoo ja jossittelee. Aikaa ja voimia ei jää sellaiseen tekemiseen, joka auttaisi virkistämään ja voimistamaan. Akut ehtyvät ja elämä ankeutuu ja kapeutuu.

Ihminen paranee ja toipuu vain kokonaisena

Moni alkaa parantua fyysisistäkin oireiluistaan kun saa vapautettua henkistä energiaansa oman mielensä vankiloista, joissa tuota energiaa on pidetty panttivankina sidottuna erilaisiin itselle epäedullisiin toiminta- ja ajattelutapoihin, uskomuksiin ja reagointitapoihin. Joskus minäkään en työssäni ole kunnolla pystynyt auttamaa ihmisiä, koska ihminen paranee kunnolla vain kokonaisena, ottaen huomioon sekä mielen, kehon, että sosiaaliset suhteet. Toisaalta apua ovat parhaiten saaneet ne, jotka ovat taipuneet kokonaisvaltaisempaankin muutokseen kuin vain se polku joka huomioi sairaudet, lääkitykset, ravintopuutokset, labratestit, ravintolisät, yrtit, ruoansulatusentsyymit, suolahapot ja probiootit. Ei nämä auta ainakaan kunnolla silloin kun esim. ihmissuhteet on ihan pielessä tai ei ole tehnyt tiliä menneisyytensä kanssa tai jos on vaikeita käsittelemättömiä traumoja tai tunnelukkoja.

epäonnistumisen pelko

Joskus ihmisellä on pelko epäonnistumisesta. Niin kova pelko että se on muuttunut uskomukseksi. "En voi onnistua tässä ruokavaliossa tai tämäkään hoito ei minua auta." Pelko on tullut niin tutuksi että se on turvallisempi ja käsikirjoitetumpi kuin tuo vielä pelottavampi onnistuminen. "Mikä sinua estää onnistumasta?", olisi tuolloin tärkeä kysymys. Mitä sitten tapahtuu jos onnistuu? Mitä sitten teen elämälläni ja millainen tulen olemaan? Mitä minulta odotetaan jos tulen parempaan kuntoon ja pärjäänkö enää "normaalien" maailmassa? Onko epäonnistumista vieläkin pelottavampaa onnistua? Mitä jos sitten onnistumisen jälkeen epäonnistuukin uudelleen?

Ei voi uida jos pelkää vettä. Vai voiko? Pelot voi voittaa. Rohkeutta ei ole se ettei pelkää vaan se, että silloin kun tarvitsee, menee eteenpäin peloistaan huolimatta. Kun pelko iskee sua päin pläsiä, iske takaisin! Joskus et edes tiedä pelkääväsi vaan pelko on naamioitunut niin että se iskee puskista, takavasemmalta etkä oikein tiedä mikä sinuun on iskenyt. Pelko pitää osata tunnistaa ja tunnustaa. Sitten sen voi voittaa. Tämä voi olla pitkäkin prosessi.

Epäonnistumiset kuuluvat elämään. Me myös opimme sekä omista epäonnistumisistamme, että toisten epäonnistumisista. Ehkä enemmänkin kuin onnistumisista. Peloista käsin elävä ei todellisuudessa elä vaan on jonkinlaisessa ikuisessa horrostilassa etsiessään kaikesta sellaisestakin varmuutta, jossa ei varmuutta ole. Kun myönnämme, että epävarmuus ja epäonnistumiset kuuluvat elämään, alamme uskaltaa.

Joku voisi jatkaa pitsa/kalja/makkaradiettiään, koska se on tuttu ja turvallinen eikä tarvitse pelätä epäonnistumista tai sitten hän voisi päättää uskaltaa kohentaa terveyttään ja jaksamistaan. Vain pelolle periksi antaminen olisi silloin syy jatkaa vanhassa.

"What if I fall?
Oh, but my darling, what if you fly?"

-Erin Hansen

P.S. Jotkut päättävät jatkaa sillä kalja/makkara/pitsadieetillään ja se on heidän asiansa. Hän on ehkä päättänyt että tämä on hänen elämäänsä ja hän on valmis katsomaan ne kortit mitä se antaa tai hän on ihminen joka ei tietoisesti tykkää muuttaa elämäänsä vaan tekee sellaista mitä on tottunut tekemään ja mikä tuntuu mukavalta ja tutulta. Kunnioitetaan toistemme valintoja. Elämässä on muutakin kuin ruoka ja juoma. Meillä on kaikilla omat vikamme ja sokeat pisteemme. Toisilla ne ovat vain näkyvämmät kuin toisilla. Ylensyöminen tai lihavuus voi olla näkyvyydessään rehellisempää kuin esimerkiksi taipumuksemme luokitella ja tuomita toisia ihmisiä. Aloitetaan muutos itsestä, ei toisista.

perjantai 6. heinäkuuta 2018

Sosekeitto mustajuuresta ja kikherneistä

Tämä keitto sopii kasvisruokailijalle ja on viljaton ja maidoton!

Kuori ja pilko muutama mustajuuri suoraan veteen kattilaan, johon olet lorauttanut pari rkl sitruunamehua (sitruuna estää mustajuurta tummumasta). Pilko mukaan muutama sipuli ja viipaloi kattilaan myös muutama valkosipulinkynsi. Kasvisten koko on hyvä olla n. sokeripalan kokoluokkaa, jotta kaikki kypsyvät yhtäaikaa. Mausta raastetulla inkiväärillä (n. peukalon kokoinen pala), suolalla ja jauhetulla valkopippurilla (voit lopuksi maistella haluatko lisätä suolaa ja pippuria, joten tässä vaiheessa ei haittaa olla nuuka. Keittele ainekset pehmeiksi siten että vesi juuri ja juuri peittää ne. Tähän menee n. 15-20 minuuttia. Lorauta mukaan n. puoli desiä mietoa, vaaleaa oliiviöljyä. (Et halua että maku puskee läpi liikaa.) Kaada mukaan pari tölkkiä kikherneitä, joista on valutettu neste pois. Soseuta sauvasekoittimella. Mausta maut ja lisää tarvittaessa suolaa tai pippuria. Helppo ja tuhti keitto!

Jotta saat aterialle myös tuoretta, syö eturuoaksi vaikka pieni salaatti tai raaste tai jälkiruoaksi marjoja tai marjasmoothie. Alkupala järjestyy myös siten, että rouskuttelee ruokaa valmistaessa vaikka yhden porkkanan. Ihana ja simppeliäkin simppelimpi jälkiruokasmoothie syntyy parista desistä marjoja, 1 rkl chian siemeniä ja tölkistä kookosvettä.

Keiton proteiini tulee kikherneistä, rasva oliiviöljystä ja hiilihydraatit pääosin mustajuuresta. Kuitua on kaikissa pääraaka-aineissa, samoin chiansiemenissä jos käytät niitä jälkiruokasmoothieen. Mustajuuri sisältää myös mm. rautaa ja kaliumia ja sen sisältämä edistää suolistolle edullisten bifido-bakteerien kasvua. Kaikille herkkävatsaisille mustajuuri tai keiton kikherneet eivät kuitenkaan välttämättä sovi.

Mustajuuresta:

Suosittelen kuorimaan ja pilkkomaan juuret kertakäyttöhanskat kädessä. Muuten kädet on kuin puoliksi kuivuneen venyvän ja tahmean liiman peitossa, joka on tosi vaikea putsata. (omakohtainen kokemus, joka sai tämän kokin lievästi pahalle tuulelle)

lisää infoa:

https://www.satokausikalenteri.fi/news/12/juuresviikko-mustajuuri
https://www.martat.fi/marttakoulu/sesongin-ruoka-aineet/juurekset-ja-mukulat/mustajuuri/


sunnuntai 3. kesäkuuta 2018

Outoja vaivoja, jotka paranevat kun kilpirauhasen vajaatoiminta on hoitotasapainossa

Kilpirauhasen vajaatoiminta tuntuu usein siltä kuin sinun pitäisi jo heti aamusta ladata itsesi uudelleen. Kilpirauhasen vajaatoiminta on energianpuutostauti. Lisäksi se vaikeuttaa ja hidastaa monia kehon toimintoja.


Kilpirauhasen vajaatoiminnan tyypilliset oireet, ovat monille tuttuja: Uupuneisuus, vaikeudet pudottaa painoa, ajatuksen hitaus, vaikeudet oppia, muistaa, päätellä asioita, ummetus, kuiva iho, hiustenlähtö, paleleminen, masentuneisuus.. Kaikilla ei ole kaikkia oireita. On myös hoikkia ja normaalipainoisia vajaatoimintapotilaita ja joitain hikoiluttelee sen lisäksi että heitä palelee. Joku ei ole niinkään masentunut vaan pahantuulinen ilman selkeää näkyvää syytä tai koska heitä turhauttaa heidän uupuneisuutensa. Vajaatoiminta voi siis ilmentyä monenlaisin yksilöllisin oirein.

Hyvin paljon aikaa kilpirauhaspotilaiden kanssa viettäneenä ja vertaistukeen osallistuneena niin Suomessa kuin kansainvälisestikin, on noussut esiin myös joukko vähän erikoisempia vaivoja ja oireita, jotka näyttäisivät häippäsevän kuin kuppa Töölöstä kun kilpirauhasen vajaatoiminta saadaan hoitotasapainoon. Tässä muutamia.

Vaivaisenluu:

Itselläkin oli särkyä vaivaisenluissa ja vaikeuksia oikeastaan kaikenlaisten kenkien kanssa. Kun sitten lääkitys saatiin muutettua toisenlaiseksi ja haettua sopiva annostelu ja kun ruokavalio oli muutettu gluteenittomaksi ja terveellisemmäksi, huomasin ettei minun tarvitsekaan pohtia enää leikkaukseen hakeutumista. Mitään oireita ei yksinkertaisesti enää ollut. Ei kipua, kolotuksia ja polttelua, vaikka "patit" pottuvarpaan tyven vieressä on vieläkin ihan saman näköiset ja jalat näyttävät siltä kun ne olisi ahdettu joka päivä vuosikymmenien ajan korkokenkiin, vaikka käytän varsin mukavia ja leveälestisiä kenkiä. Monet raportoivat samanlaita edistymistä.

Rannekanavaoireyhtymä:

Monilla, joilla on kilpirauhasen vajaatoiminta eli hypotyreoosi, on ikävä kipua ja puutumista aiheuttava ja joskus käden toimintojakin haittaava vaiva karpaalitunnelisyndrooma eli rannekanavaoireyhtymä. Hoitona on usein ennen pitkää leikkaus, mutta monet kilpirauhaspotilaat ovat saaneet vaivan kuriin ja välttyneet leikkaukselta oikeanlaisella lääkityksellä ja hoitamalla itseään kokonaisvaltaisesti.

Tinnitus

Tinnituksessa korvissa kuuluu tietynlaista ääntä, joka ei ole peräisin ympäristöstä vaan se johtuu kuulojärjestelmän häiriytyneestä biosähköisestä toiminnasta. Joillain ongelma on hellittänyt tai vähentynyt kun kilpirauhasen vajaatoiminta on hoitotasapainossa.

Korvakäytävien kutina

Korvakäytävien kutina on ikävä vaiva, joka voi johtua monesta syystä, kuten kuivasta ihosta, psoriasiksesta tai jonkinlaisesta ihotulehduksesta, jonka aiheuttaja voi olla esim. bakteeri tai sieni. Itsellä ensimmäisiä merkkejä vajaatoiminnasta mm. liian pienellä lääkeannostuksella on korvakäytävien kutina. Olen ajatellut, että se voi johtua mm. siitä että vajaatoiminnassa myös iho kuivuu. Arvioin, että joillain osa ongelmaa voi liittyä myös ravintopuutoksiin, kuten rasvahappojen puutokseen ja mm. A-vitamiini puutokseen ja kaikkien niiden vitamiinien ja hivenaineiden puutokseen, joka on yleistä kilpirauhasen vajaatoiminaa sairastavien keskuudessa.

Vajaatoiminta heikentä ruoansulatusta ja suoliston toimintaa ja tämä johtaa ennenpitkään ravintopuutosten kehittymiseen. Monilla myös ravinnosta saatavista ravintoaineista on pulaa johtuen virheravitsemuksesta. On otettava myös huomioon, että erilaiset rasitus- ja sairaustilat lisäävät monien ravintoaineiden ja suojaravintoaineiden tarvetta.

Ei ole myöskään harvinaista, että vajaatoimintapotilaan immuunipuolustuksessa on puutteita ja epätasapainoa ja hän on siksi alttiimpi myös infektioille. Ihosairaus psoriasis on autoimmuunisairaus. Monilla myös kilpirauhasen vajaatoiminta on autoimmuuniperäinen. On tavallista, että autoimuunisairautta sairastavalla on itse asiassa monia eri autoimmuunisairauksia. Autoimmuunisairaus on tavallaan syntymekanismiltaan ja olemukseltaan yksi ja sama sairaus, mutta se ilmenee eri ihmisillä eri kudoksissa, elimissä ja järjestelmissä. Autoimmuunipotilaat ovat saaneet suurta apua funktionaalisesta lääketieteestä ja ravintoterapiasta. Heitä ovat auttaneet mm. erilaiset autoimmuuni- ja paleoruokavaliot.

Pottuvarpaiden kynsien ongelmat

Tästä ei tietääkseni ole vielä juurikaan kukaan kirjoittanut, mutta olen havainnut, että jostain tuntemattomasta syystä ei ole harvinaista, että hypotyreoosipotilailla on ongelmalliset isovarpaankynnet. Niissä on kasvuhäiriöitä, katkeilua tyvestä ja mm. sitä että kynnet alkava kasvaa kaksinkertaisina. Itsellä vajaatoiminta aiheuttaa nimenomaan kynnen kasvamista paksuna kahdessa kerroksessa, kynnen kupruilua ja sitä että se katkeaa tyvestä ja kestää kuukausia tai jopa vuoden ennenkuin katkennut ja vaurioitunut kohta kasvaa ulos ja kynsi on jälleen jotensakin terveen näköinen. Syy ei tosiaan ole tiedossa, mutta keskusteluissa suomalaisten kilpirauhaspotilaiden kanssa on tullut esiin että monilla on jonkinlaista outoutta isovarpaiden kynsien kanssa.

Hoitotasapainon saavuttaminen

Oikea lääkitys

Eniten ongelmia lääkityksen kanssa tuntuu olevan niillä, jotka käyttävät Thyroxinia, joka on T4-hormonia. Tämä on varastohormoni, jonka tulee konvertoitua elimistössä aktiiviseksi T3-hormoniksi. Alunperinkään ihmistä ei ole suunniteltu tulemaan toimeen pelkällä varastohormonilla vaan terve kilpirauhanen tuottaa myös suoraan T3-hormonia. On lisäksi paljon erilaisia elimistön epätasapainotekijöihin ja geneettiseen perimään liittyviä syitä, mitkä häiritsevät muuntoa T4-hormonista T3-hormoniksi.

On olemassa myös eläinperäisiä kilpirauhashormonivalmisteita, jotka sisältävät kaikkia kilpirauhashormoneja, mutta pääsiassa T4:n lisäksi siis myös T3-hormonia. Lisäksi voidaan yhdistää T4-hormonia T3-hormoniin tai eläinperäiseen valmisteeseen voidaan tarpeen mukaan ottaa lisäksi myös extramäärä T3-hormonia. Monille eläinperäinen on paras mahdollinen lääke ja jos T3:a pitääkin siihen lisätä niin sen tarve saattaa vähentyä jos kehoa tasapainotetaan ja hoidetaan kokonaisvaltaisesti ja löydetään tärkeimmät epätasapainoa aiheuttavat tekijät, jolloin entsymaattinen muunto T4-hormonista T3-hormoniin paranee.

Jotkut tarvitsevat tilapäisesti tai pysyvästi hoitoa pelkällä T3-hormonilla eli liotyroniinilla. Tällaisen hoidon nimi on T3-monoterapia. Olen itse tällaisen lääkityksen käyttäjä ja se on omalla kohdalla osoittautunut ainoaksi toimivaksi hoidoksi kun erilaisia kilpirauhashormonivalmisteita ja niiden kombinaatioita on kokeiltu usean vuoden ajan. Syitä, miksi joillekin harvoille mikään muu hormonikorvaushoito kilpirauhasen vajaatoimintaan kuin T3-monoterapia ei toimi ei usein saada selville, mutta syyt saattavat olla geneettiset tai liittyä esim. munuaisongelmiin tai maksan hyvänlaatuisiin verisuonikasvaimiin. Joskus taustalla voi olla mm. kroonisia infektioita tai jotain muuta joka on suistanut kehon pitkäaikaisesti epätasapainotilaan jota ei ole pystytty täysin korjaamaan.

Riittävä lääkitys

Suomi on täynnä alilääkittyjä kilpirauhaspotilaita. Monilla alilääkitys perustii lääkärin puutteellisiin taitoihin tulkita laboratoriotestien tuloksia ja puutteelliseen ymmärrykseen kilpirauhashormoneista. Tämä on ennemminkin itse asiassa sääntö kuin poikkeus. Lisäksi laboratoriotestejä myös otetaan ihan rutiininomaisesti täysin puutteellisesti eikä mm. tunnusteta T3v.-laboratoriokokeen merkittävää osaa lääkitysten määrittämisessä. Karkein virhe on se, että potilaan oireita ei kuunnella eikä niitä oteta vakavasti vaan usein ne yhdistetään mm. psykiatrisiin ongelmiin, huonoihin elämäntapoihin tai sitten ne vain sivuutetaan kun niitä ei ymmärretä tai lääkärillä on kiire.

Usein TSH:lle pistetään aivan liikaa painoarvoa ja ajatellaan että kun se on viitealueella, kaikki on hyvin. TSH:n täytyy usein painua alle viitearvojen, jotta potilaan lääkitys on kunnossa. Tällöinkin on tosin on huomioitava se, että kudostasolla pitää olla riittävästi aktiivista kilpirauhashormonia. T3v on tärkeämpi kuin T4v. Samoin on tärkeää miettiä oireita, tutkia pulssia, verenpaineta ja kehon lämpötilaa, joka vajaatoiminnalla on usein pysyvästi alle 36.6. On täysin mahdollista säätää kilpirauhaslääkitys myös ilman laboratoriokokeita, mutta tämä on monille liian radikaali ajatus. Itse en käytä enää lääkitykseni säätämisessä laboratoriokokeita vaan tarkkailen oloa. sykkeitä, verenpaineta ja kehon lämpöä.

Ensimmäiset kilpirauhasvalmisteet olivat eläinperäisiä ja ne säädettiin vuosikymmenien ajan haastattelemalla potilasta ja mittaamalla tämän em. vitaaliarvoja. Tilanne on nyt lääkkeiden suhteen parempi, sillä nykyiset eläinperäiset ovat hormonimääriltään vakioituja ja ne valmistetaan aivan yhtä tarkasti lääketehtaissa kuin mitkä tahansa lääkkeet. Sikäli niidenkin annoksen säätäminen kohdilleen on nykyään helpompaa kuin ennen. Vielä kun saataisiin lääkäreille lisää tietoa aiheesta ja asenteita järkevämmiksi ja potilasmyönteisemmiksi.

Joskus alilääkityksellä ollaan, koska kehossa on muuta epätasapainotilaa, kuten liian korkeat tai matalat kortisolitasot, raudanpuutos (ei usein näy hemoglobiinia mittaamalla vaan mittaamalla usea muukin rauta-arvo), kroonista infektiota, inflammaatiota eli elimistön hiljaa kytevää tulehdustilaa, sisäilmaongelmille altistumista, virheravitsemusta, suolisto-ongelmia yms.

Keho ei tällaisissa tiloissa välttämättä siedä tehokkaamman kilpirauhaslääkityksen tuomaa aineenvaihdunnan ja hapenkulutuksen lisääntymistä ja ratkaisu on selvittää tarkasti mistä epätasapainotilat johtuvat ja mitä niille voi tehdä. Vasta sitten voi lähteä harkitsemaan vajaatoiminnan tehokkaampaa hoitoa hormonivalmisteilla. Joudutaan siis joskus sietämään vajaatoiminaa pitkiäkin aikoja, koska keho voi reagoida ikäänkuin liikatoiminnan oirein hormonimäärän lisäämiseen vaikka esim. vapaan T3:n mittaaminen verikokeitse selvästi osoittaa että ei olla liikatoiminnalla. Sen sijaan liikatoiminnaksi tulkittavat oireet johtuvat usein monista muista syistä, joista olen kirjoittanut eräässä taannoisessa kirjoituksessani: http://jalkeilla.blogspot.com/2015/10/liikalaakityksen-merkkien-tunnistaminen.html

Kokonaisvaltainen hoito

Riittävän hoitotasapainon kannalta pelkkä lääkityksen rukkaaminen harvoin riittää. Onnittelut, jos on riittänyt, ainakin tähän päivään asti! Varaudu kuitenkin myös siihen, että tilanne voi jossakin vaiheessa elämää myös muuttua. Tavallisesti kun kilpirauhasen vajaatoiminta on kehittynyt tai sen hoitotasapaino muuttuu vaikeammaksi myöhemmin, on kehossa meneillään samanaikaisesti paljon muutakin kuin ongelmat liittyen kilpirauhaseen tai sen hormoneihin. On siis hylättävä ajatus siitä että meidät voidaan jakaa pieniin osiin ja korjata tilanne vain rukkaamalla eri osia kuntoon eri käypähoidon mukaisin lääkityksin. Nuo osat ja järjestelmät nimittäin toimivat yhdessä, eivät erikseen.

Elimistöllä on valtava kyky tasapainottaa ja korjata itseään kun sille annetaan siihen mahdollisuudet: Poistetaan ulkoisia ja sisäisiä haittatekijöitä, levätään tarpeeksi, ei sairastuteta itseämme stressillä, kiinnitetään huomiota yksilöllisene ravitsemukseen, poistetaan ravinnosta sekä yleiset haittatekijät, että ne ravintotekijät, jotka ovat ne pahimmat ruokavaliohäiriköt (kilpirauhaspotilailla usein maitoproteiini ja gluteeniviljat), tuetaan ruoansulatusta, suolistoa, suolistomikrobistoa ja korjataan kaikki ravintopuutokset hyvin perusteellisesti.

Jokaisen yksilöllinen tilanne tulee ottaa huomioon. Eri yksilöillä on ihan erilaisia asioita meneillään elämässä, mielessä ja kehossa ja jokaisella on myös yksilöllinen terveyshistoria ja geeniperimä. Myös voimavarat ja sosiaalinen tuki tai sen puute tulee ottaa huomioon siinä missä järjestyksessä ja mihin tahtiin pystytään etenemään.

Itsensä hoitaminen ja itsestään huolehtiminen kokonaisvaltaisesti on prosessi. Kun saat apua ja tulet parempaan kuntoon, elämäsi usein muuttuu pysyvästi monellakin tapaa. Sen lisäksi, että saatat nyt elää ja syödä eri tavalla ja käytät mahdollisesti säännöllisesti ravintolisiä, tapahtuu myös mentaalisella tasolla muuttumista ja kehittymistä, koska ihmisen keho ja mieli ovat yhtä eikä niitä voi erottaa toisistaan.



maanantai 28. toukokuuta 2018

Onko itsekuri hanurista ja onko syömiskäyttäytymisesi ristiriidassa prioriteettiesi kanssa?

Rento, terveellinen syöminen


Pidän kovasti ajatusmaailmasta, jossa terveellinen ruokavalio asetetaan luonnolliseksi osaksi elämää ja vältetään kaikkia tiukkoja rajoituksia. Voit syödä hyvällä omalla tunnolla ja nautiskellen sen kakkupalan ystäväsi häissä ja mennä mukaan syömään kun muut haluaa Mäkkäriin tai Heseen. Jos on tosi kiire niin ei se maailma siihen kaadu että haet kaupasta einesmaksalaatikon.

Fine. Tämä varmasti sopii monelle kun nykyajan valistuneet ihmiset kuitenkin tietävät syödä kasviksia, hedelmiä ja marjoja paljon ja välttää liian prosessoitua ruokaa.

He ymmärtävät, mutta mikä on totuus arjessa? Eikö totta, se rento tapa syödä terveellisesti voikin johtaa siihen, että että vähitellen oletkin luisunut tilanteeseen, jossa annet mielihaluillesi täyden tai lähes täyden vallan, sillä olethan myöskin mestari perustelemaan sille järkevälle minällesi miksi nautinnonhaluja rakastava ja palvova minäsi haluaa tänään(kin) jätskiä, suklaata, pullaa tai kermaperunoita. "No ei sitä saa olla niin ankara itselleen. Kyllä elämästä pitää osata nauttia. Kyllä mä nyt vähän voin ottaa rennommin kun on kerran kesälomakin. Tekee niin kovasti mieli.."

Niinpä niin. Annoit pikkusormen ja meni koko käsi. Kuin lapsi joka on törsännyt kaikki viikkorahansa karkkiin ja limppariin, ahtanut ne kitusiinsa ja kärvistelee oksennuksen partaalla olet heittänyt jorpakkoon vakaat aikomuksesi syödä hiilaritietoisesti ja kasvispainotteisesti.

Mitä kaikkea piilee syömiskäyttäytymisesi takana?


Vaikka nykyään ollaan kovasti stressittömyyden ja pehmeiden arvojen perään niin mitä se kertoo, jos sanat itsekuri, itsehillintä, suunnitelmallisuus ja päätöksissä pysyminen tuntuvat sinusta syömisen suhteen vastenmielisiltä, tuomitsevilta ja ankeilta? Kysehän on kuitenkin ravinnosta, joka on nautinnon lisäksi myös yksi tärkeistä terveytesi ja hyvinvointisi lähteistä.

Se on niin, että monet sisäiset ahdistuksemme ja tyytymättömyytemme lähteet ja jo varhain kehittyneet tunnelukot, jopa traumat heijastuvat syömiseen. Mitä oikeasti pelkäämme menettävämme, jos ajatus vaikkapa leivästä luopumisesta tuntuu kuolemalta? Missä kahleissa me todellisuudessa olemme jos jotkin tietyt raamit ruokavalion suhteen tuntuvat vankilalta?

Elämässä täytyy jättää moniakin asioita taakseen, jotta voi päästä eteenpäin.


Sitten kun olet elänyt sitä rentoa kesälomaelämääsi ja sallinut itsellesi nautintoja, valitat vatsavaivojasi, maidosta johtuvaa limaisuutta ja ihottumaa ja harmittelet sitä ettei mitkään kivat työvaatteet enää syyskuussa mahdu päälle. Väsyttääkin taas ihan törkeleellisesti.

Pitäisikö meidän miettiä, miten olisimme itsemme syömiseen liittyville sisäisille lapsiosillemme hyvä aikuinen, joka määrittelee rajat rakkaudesta käsin? "Kuule Ninni-pieni kun sinä söit eilenkin jo jäätelön. Ei meillä ole joka päivä herkkupäivä. Jos herkuttelee koko ajan niin sitten ei jaksa leikkiä, tulee helpommin kipeäksi ja sitten isona ei ole kivaa kun ei jaksa."

Olen huomannut, että sallivammasta suhtautumisesta ruokavalioon puhuvat usein eniten ne, joilla ei joko itsellä ole riittävästi haluja nähvä vaivaa "vähemmän sallivan" ruokavalion toteuttamiseen silloin kun se olisi terveyden kannalta perusteltua tai silloin kun ihminen on itse sen verran terve ettei hänellä ole tarvetta ruokarajoituksille, ainakaan vielä.

Jos kirjoitukseni tuntuu provosoivalta ja herättää tunteita, hyvä! Ehkä teet oivalluksia. Joko olen ärsyttävä ruokapaasaaja, joka ei tiedä hevon kukkelia mistä puhuu tai sitten löydätkin jonkin kultajyvän tästä blogista.

Ruokarajoitusten tarve


Allergiat ymmärtää jokainen. Niiden vuoksi jotakin ruoka-ainetta todellakin tarvitsee välttää. Samoin keliakian ainoa tunnettu hoitokeino on gluteeniton ruokavalio ja laktoosi-intolerantikon pitää joko käyttää laktoosittomia tuotteita tai ottaa laktoosia sisältävän ruoan kanssa laktaasientsyymiä.

Sitten on ruokayliherkkyydet, joista ei seuraa välitön raju ja heti tunnistettavissa oleva reaktio. Saattaa olla että paleotyyppinen ruokavalio lievittää reumasairauden, laskee kilpirauhasen vasta-aineet tai raakaruoka- ja kasvisruokapainotteinen ruokavalio parantaa jonkun ihmisen kihdin. Voi olla, ettet voi ottaa yhtään minkäänlaista maitotuotetta ilman että astma pahenee tai ihottuma päänahassa lehahtaa punaiseksi ja kutisevaksi.

On vielä paljon ruokavaliohoidolle hyvin reagoivia oireita ja sairauksia, joiden hoito ravintoterapeuttisesti on tieteelle ja länsimaiselle lääketieteelle kiistanalaista ja aiheuttaa pelosta käsin ohjautuvaa reagoimista ja asenteita. Muutos pelottaa ja hävettää jos onkin ollut väärässä. Mitä käy maineen ja työn, jos tuleekin paljastuneeksi "vääräuskoiseksi"? Ei uskalleta oppia ja alkaa neuvomaan jos jostain asiasta ei ole tiettyjen kriteerien suhteen tarpeeksi tieteellistä näyttöä. Protokolla ja systeemi menee ihmisten etujen edelle. "Olen kuullut muutamalta potilaalta, että tietynlaisesta ruokavaliosta voisi olla apua. Mitä jos kokeiltaisiin sitä ensin ja vasta sitten näitä lääkkeitä?" Mission impossible? Jos se tuntuu olevan lääkärille, se voi olla sitä kaksin verroin myös sille, jonka näitä ruokavaliokokeiluja tulisi omassa elämässään ajaa sisään.

Minun yksilövastaanoton asiakkaani saavat yleensä sitä paremmin apua ravintoterapiasta, mitä tarkemmin noudattavat ohjeitani. Tarvitsee vai varsinkin alussa olla riittävän selkeät ja tiukat raamit. Usein apu voi olla melko nopeaakin. Joskus tarvitsee tehdä alkuun ensin muutamanlaisia lisäyksiä tai kurssinkorjauksia ruokavalio- ja ravintolisäohjelmassa ja päädytään joskus myös tutkimaan tarkemmin tilannetta laboratoriotestein, jotta päästään nauttimaan terveyttä ja hyvinvointia tuovista tuloksista. Asiakkaani kärsivät sen tyyppisistä oireista ja ongelmista, jotka edellyttävät usein tarkkoja ruokavaliokokeiluja. Sanon usein, että "kokeillaan tätä kolme kuukautta. Sen ajan seisot suomalaisella sisulla vaikka päälläsi ja pystyt siihen kyllä. Minä neuvon, tuen ja ohjaan."

Kun sitten kokeiluvaihe tuottaa tuloksia, se lisää motivaatiota jatkaa ruokavaliohoitoa ja mahdollisesti päästään myös testaamaan rajoitusten löysäämistä. Monet ruoka-ainerajoitukset voidaan purkaa kun jatkossa ei syödä liikaa ja liian usein kyseistä ruoka-ainetta. Tiukemman vaiheen jälkeen päästään usein näkemään, mitkä ovat olleet ruokavalion päähäiritsijät, jotka kannattaa jättää lopullisesti elämästään, silloinkin kun juuri ne ovat olleet niitä lempiruoka-aineita.

Elätkö oikeasti prioriteettisesi mukaan?

Terveys on aika monen ihmisen listalla kärkisijoilla kun heiltä kysytään mitkä heidän elämänsä tärkeimmät asiat ovat. Näkyykö tämä oikeasti arjessa valinnoissasi? Kyse ei ole raskaasta taakasta, jota joudut kantamaan ottaessasi huomioon terveyteesi vaikuttavat seikat, kuten ruokavaliosi. Kyse on etuoikeudesta valita viisaasti ja päästä nauttimaan viisautensa hedelmistä kohentuneen terveyden ja jaksamisen muodossa.

Kumman valitset; riutumisen autoimmuunisairauksissa syöden pitsaa vai autoimmuuniruokavalion kolmeksi kuukaudeksi ja sen jälkeen viljattomuuden ja maidottomuuden voiden jatkossa hyvin todennäköisesti paljon paremmin? Kumman valitset; jatkuvasti kutisevan ja haavoilla oleman takapuolen nautiskellen rakastamastasi ruisleivästä vai rukiin poisjättämisen ruokavaliostasi? Valitsetko lihavuuden ja siihen liittyvät sairaudet, jotta pääset herkuttelemaan jätskillä, kakuilla, pullalla hampurilaisilla, pitsalla ja irtokarkilla vai haluatko olla terveempi ja jaksavampi?

Jos tiedät jo vastaukset, mutta olet vasta matkasi alussa, anna itsellesi aikaa ja mieti rauhassa näitä kysymyksiä. Selvästi siemenet on jo kylvetty maahan ja nyt voidaan odottaa kasvua. Sinun tehtävä on matkan aikana lannoittaa, kitkeä ja kastella.

Jokainen on omanlaisessaan vaiheessa ja tilanteessa


Mieli, elämä ja arki voi joskus tehdä tepposia. Aina ei olla vielä valmiita jättämään jotakin asiaa taakse, jotta päästäisiin eteenpäin. Usein tunneasioita pitäisi käsitellä ensin ja sietää sitä fyysistä kärsimystä, jota ravintoterapeuttisin keinoin kenties pystyttäisiin lievittämään. Usein tunneperäiset teemat kulkevat myös siinä ravintoterapian rinnalla yhtä aikaa. Kuuntelen ja keskustelen asiakkaideni kanssa myös mielelläni henkisistä asioista ja ihmissuhteista, vaikka en alan ammattiosaaja psykologiassa olekaan. Minusta minun on hyvä tehdä niin, sillä ihminen on tässäkin kohden kokonaisuus. Tunne-elämä ja ihmissuhteet vaikuttavat syvällisesti terveyteemme ja myöskin siihen millaiset voimavarat meillä on muutosprosessiin.

Ihmisen pitää kuitenkin olla itseohjautuva. Joskus ei ole vielä sopiva hetki saada tuloksia ravintoterapiasta silloin kun muutokset ovat hieman vaativampia kuin vain se, että katsotaan että juodaan tarpeeksi vettä ja joka aterialla on jotakin tuoretta ja herkkuja ei syödä joka päivä. Ihminen päättää itse kuinka paljon puhuu ja mihin on valmis ja missä kohden uskaltaa myös ilmaista, että tarvitsee enemmän apua, kenties ensin toisenlaista apua tai sitten vaikka lisää mietintäaikaa siihen mitä oikeasti elämältään haluaa ja mitkä asiat on todellisuudessa eteenpäin menemisen tiellä.

Tunnista ajattelutapasi


Omaa suhtautumistapaa ja näkökulmaa voimme kuitenkin joka tapauksessa pohtia. Näemmekö enemmän uhkia vai mahdollisuuksia? Millaista on sisäinen puheemme itseä kohtaan ja mitä väitämme itsellemme mm. ruoasta ja suhteestamme siihen? Kun hoemme jotain asiaa päässämme tai ääneen tarpeeksi monta kertaa, se muuttuu totuudeksi ja alkaa ohjata tunteitamme ja käyttäytymistämme, niin hyvässä kuin pahassa. Mitä jos muuttaisit noita totuuksia ja lauseitasi tietoisesti?

"En voi syödä enää mitään kivaa ja minulta on kielletty se ja se"

Miten niin kielletty? Sinä olet aikuinen ihminen ja olet itse valinnut ruokavaliokokeilusi. Emme elä missään totalitarismissa vaan vapaassa yhteiskunnassa, jossa aikuiset ihmiset saavat itse valita ruokavalionsa kunhan eivät syö toisiaan tai varasta ruokaansa. Ota vastuu itsestäsi ja hyvinvoinnistasi ja myös syömisistäsi! Sinä olet se henkilö, joka olet oman arkesi sankari. Ei kukaan toinen.

Sen sijaan, että keskityt siihen mitä olet jättämässä taaksesi, keskity siihen mitä sinulle jää ja mitä saat tilalle, mihin se sinua vie. Mitkä kaikki asiat ovat helpompia ja mahdollistuvat sinulle kun olet paremmassa kunnossa. Mitä ihania ja sinulle terveellisiä aterioita voit syödä. Toisenlaiseen syömistapaan tottuu. Tottuvathan ihmiset uuteen maahan, kieleen, perhetilanteeseen ja työpaikkaankin.

Älä roiku menneessä, äläkä anna nautinnonhalusi ja mielihalujesi viedä sinua kuin pässiä narussa. Jos tämä on vaikeaa, ehkä elämästäsi puuttuu muita tyytyväisyyden ja mielihyvän lähteitä, kuten liikuntaa, hyviä ihmissuhteita, toisten ihmisten vilpitöntä auttamista, naurua, musiikkia, mielekästä tekemistä, lepoa ja rauhaa?

Jokaisella tärkeällä asialla on elämässä oma paikka. Syöminen on vain yksi niistä. Syödään siis ihmisiksi!

"Päivää. Mitähän gluteenitonta ja maidotonta lounasvaihtoehtoa teiltä löytyisi ja pystyisiköhän perunavaihtoehdon vaihtamaan höyrytettyihin kasviksiin?"

"No tällaista ja tällaista löytyisi ja kokki voi vaikka paistaa sulle kookosöljyssä kanaa niin ei tule leivityksestä gluteenia. Laitetaanko sitruuna ja oliiviöljyä kastikkeeksi kun tuossa toisessa on kermaa? No hienoa. Salaattipöydästä voi aloittaa."

"Ihanaa, kiitos. Näyttääpä värikkäältä ja herkulliselta."



keskiviikko 16. toukokuuta 2018

Miten syödä terveellisesti, vaikka rahaa on vähän?

Tässä postaukseni minun vinkkini edulliseen, mutta terveelliseen syömiseen. Lista koskee tietynlaista "perusterveellistä ruokavaliota", ei mitään erityisruokavaliota, mutta olen ottanut mukaan hieman tietoutta mm. siitä mihin kiinnittää huomio jos toiveena on esim. painonpudotus. Lista ei ole millään muotoa täydellinen, mutta sisältää melko kattavasti joitakin ajatuksia siitä miten vähävarainenkin voi välttää terveytensä turmelemisen epäterveellisellä ruoalla. Myös itsellä on kokemusta vähävaraisuudesta nuorena opiskelijana ja mm. lyhyeltä työttömyysjaksolta elämässä ennen avioitumistani.

1. Hyödynnä ilmainen ruoka.

Keväästä syksyyn voit jokamiehen oikeuden nojalla poimia luonnosta villivihanneksia, kuten voikukkaa, nokkosta, vuohenputkea, poimulehteä ja ratamoa ja käyttää niitä mm. salaatteihin ja keittoihin. Luontomme syötävät kasvit eivät ole mitään rikkaruohoja, vaan herkullista ja ravintotiheää superruokaa.

Jokamiehen oikeudella keräät myös marjoja ja sieniä. Luonnonmarjamme ovat todellisia vitamiini- ja antioksidanttipommeja ja myöskin hyviä kuitulähteitä. Sienissä löytyy mm. hiven- ja kivennäisaineita ja aminohappoja. Eri sienissä on erilaisia hyötyaineita. Tämä on vielä osin tutkimaton metsiemme aarreaitta. Mitä enemmän sienien terveysvaikutuksia tutkitaan, sitä enemmän löytyy uutta tietoa niiden hyvästä ravintoarvosta.

2. Osta isoja eriä säästöön.

Joskus isommat erät pakastettavaa tai hyvin säilyvää ruokaa ovat edullisempia kuin pienemmät pakkaukset. Kannattaa vertailla kilohintoja esim. yrteissä, juureksissa, siemenissä, jauhelihassa ja kuivatuissa herneissä ja palkokasveissa. Jos raha on tiukassa, ehkä voisit ostaa näitä isoja pakkauksia yhdessä jonkun kaverin kanssa ja jakaa saaliin puoliksi?

3. Tuota edullista tuoreruokaa itse, myös talviaikana

Idättäminen ja versojen kasvatus onnistuu kotioloissa myös kaupungissa. Versoja varten tarvitset hieman multaa ja laakean astian. Idättämiseen ei tarvita kalliita idätysasitioita vaan myös lasipurkissa idätys tai siivilässä, jonka alla on kulho ja päällä lautanen estämässä kosteuden liikaa haihtumista toimivat oikein hyvin. Netistä löytyy tarkempiakin ohjeita mitä voi idättää ja versottaa. Kotona idätetyt ja versotetut tuoreet tulevat paljon edullisemmaksi kuin kaupasta valmiina ostaminen ja tiedät saavasi tuoretta etkä päiväkausia heviosastolla säilöttyjä tuotteita.

4. Tee välillä ruokaa kasvikunnan proteiinilähteistä palkokasveista

Voit toki ostaa valmiin hernekeittopurkin eikä se paljoa maksa, mutta parempaa ja edullisempaa hernekeittoa teet itse. Ehkä onnistut hankkimaan isomman erän kuivattuja herneitä, linssejä tai papuja ja liottelet ja keittelet niistä ruokaa tosi edullisesti. Välttämättä hernekeitto ei kaipaa lihaa, vaan sipulihakkelus, suola ja pippuri riittävät mausteeksi. Helppoa ja hyvää keittoa saat myös linsseistä. Papuja voi keittää mm. salaattiin, patoihin tai keittoihin. Pavuista ja kikherneistä voi keittäisen jälkeen tehdä myös maukkaita tahnoja. Vatsalla saattaa olla totuttelemista palkokasveihin.

Kaikkien vatsat eivät niitä totu käyttämään ravintona ilman että tulee ilmavaivoja ja vatsanväänteitä, mutta esim. sinappi hernekeiton mausteena tai vaikkapa luontaistuotekaupan ruotsintipat voivat auttaa ruoansulatuksessa. Koska tämä minun vinkkilistani ei ole mikään virallinen neuvo yksittäiselle ihmiselle, uskallan myös sanoa että jos sinulla ei ole ongelmaa alkoholin käytön kanssa, pari rkl Fernet Branca-yrttilikööriä voi myös auttaa monenlaisiin tilapäisiin ruoansulatusvaivoihin.

5. Keittele puuroja tai tee tuorepuuroa

Täysjyväpuurot ja tuorepuurot eivät ole kovin kalliita. Niihin voi lisäksi laittaa kuitulähteiksi esimerkiksi pellavansiemeniä tai chiansiemeniä ja vitamiinipommiksi tuoreita tai pakastemarjoja. Puuro pitää paremmin nälkää kun se on mahdollisimman kuituista ja kun siihen lisää rasvaa, vaikkapa voita. Tosin tärkkelysruoan kuten puurojen ja runsaan rasvan yhdistelmää kannattaa välttää jos haluaa pudottaa painoa. Jos puuro vie sinulta nälän vain pariksi tunniksi, se saattaa olla hyvä päivän viimeiseksi ateriaksi esim. tuntia ennen nukkumaanmenoa.

6. Hyödynnä edulliset vihannekset ja juurekset.

Mm. sipuli, kaali ja juurekset ovat melko edullisia. Niistä saat monenlaista edullista ruokaa. Kaalit ja sipulit sisältävät myös maksan myrkynpoistojärjestelmää tukevia rikkipitoisia aineita. Valmistaessasi keittoa, paistosta tai pataa, siis kokonaan kypsää ruokaa, kannattaa pitää mielessä myös se että joka aterialla on hyvä olla jotakin kypsentämätöntä tuoreruokaa. Ehkä voit vaikka paistellessa tai soppaa hämmentäessä rouskutella yhden porkkanan? Vertaile niissäkin kilohintoja sen mukaan minkä kokoinen säkki porkkanoita on myynnissä. Juuressosekeitto on myös hyvää ruokaa ja sen kanssa voit syödä vaikkapa lisäksi kananmunaa, jotta saat myös proteiinia.

Kaupasta ei kannata kantaa kotiin kallista vettä, eli mm. lehtisalaattia. Salaatit valmistat myös ilman varsinaisia salaattikasveja, joiden ravintoarvo jää usein melko vähäiseksi. Talvella kun osa kasviksista on kallista tuoreruoaksi voi tehdä mm. kaali- tai porkkanaraastetta. Kekseliäisyydellä saat aikaan vaikka mitä. Miltä kuulostaisi salaatti, jossa on itse kasvattamiasi ituja, itsepoimimiasi puolukoita ja vaikka ihan ohueksi viipaloitua punakaalta?

7. Älä pihistele terveellisissä rasvoissa

Kun saat säästetyksi paljossa muussa, niin rasvoiksi kannattaa hyväksyä vain hyvää ja terveellistä. Toisin kuin moni ravitsemusasiantuntija, minä en suosittele rypsiöljyä. Siinä ei ole mitään muuta hienoa kuin että se on suurella vaivalla lanseerattu suomalaiseen maatalouspolitiikkaan ja elintarviketeollisuuteen. Sen rasvahapot eivät ole mitenkään erityisen hienoja ja siinä on paljon sellaisiakin rasvahappoja, jota saamme helposti muutenkin liikaa. En ehdi tässä käymään läpi kaikkia öljyjä, mutta ei kannata myöskään käyttää auringonkukkaöljyä. Se on täynnä tulehdusta lisääviä rasvahappoja. Rasvoja ei kannata jaotella sen mukaan ovatko ne tyydyttyneitä tai tyydyttymättömiä, vaan sen mukaan mikä niiden funktio on ihmisen biokemiassa ja mm. edistävätkö vai estävätkö ne inflammaatiota eli elimistön hiljaa kytevää tulehdusta, joka on monien sairauksien yksi merkittävistä taustavaikuttajista.

Jättäisin pois myös kaikki halvat ja kuumakäsitellyt rasvat ja margariinit. Suosisin voita, neitsytkookosöljyä ja neitsytoliiviöljyä. Toki on sitten olemassa erilaisia terveysöljyjä kuten hamppuöljy ja pellavansiemenöljy, mutta niitä kannattaa käyttää vain hieman, esim. pari tl. päivässä. Myös avocadoöljy on suositetavaa, joskin melko hintavaa.

Huomaathan muuten, että öljysäilykkeet ovat täynnä halpaa ja huonolaatuista öljyä, joka kananttaa terveytensä tähden valuttaa pois ja laittaa tilalle omat paremmat öljyt ruokaa valmistaessa.

8. Älä unohda proteiineja

Kananmunat ovat täysarvoinen ja täyttävä proteiinilähde. Toki voi sitten myös metsästellä mm. lihoja ja mm. kanaa tarjouksesta tai viimeisillä myyntipäivillä jolloin ne ovat usein ainakin 30% edullisempia. Kaloista mm. seiti, pikkukalat kuten silakat, purkkitonnikala ja esim. pippurimakrilli ovat kohtuullisen edullista proteiinia. Kannattaa myös tiirailla kilohintoja pakastetusta riistakäristyksestä, joka voi toisinaan olla hyvä edullinen vaihtoehto proteiiniksi. Kuten aikaisemmin todettu, yksi päivän aterioista voi sisältää myös kasviperäisiä proteiineja tai kasviproteiineilla voi korvata osan aterioiden proteiineista. hyvä nyrkkisääntö on se, että aterialla neljäsosa lautasesta on proteiinia, puolet kasviksia, joista valtaosa tuoreita ja neljäsosa tärkkelystä, ellet sitten tee vähähiilihydraattista ateriaa, jossa tärkkelyslähde jätetäänkin pois ja kasvisten, proteiinin ja rasvan osuus korostuu. Edistää painonhallintaa jos valtaosa päivän aterioista on vähähiilihydraattisia, mutta yksi ateria voi olla hiilihydraattipitoinen/tärkkelyspitoinen.

9. Hapata

Kasvisten hapatusta varten tarvitset vain suolaa, vettä, lasipurkkeja ja kasviksia. Ohje löytyy mm. tästä linkistä: http://aivopieruileva.blogspot.fi/2014/08/hapatetut-vihannekset.html

Edullista on tehdä mm. hapankaalia tai hapattaa esimerkiksi sipulia, porkkanaa, kukkakaalia ja punajuurta. Hapatetut kasvikset ovat erittäin terveellisiä suolistolle ja myöskin hyvin ravitsevia.

Voit myös valmistaa fermentoimalla terveysjuomaksi mm. kefiiriä, vesikefiiriä tai volgansieniteetä eli kombuckaa eivätkä nämä ole mitenkään kovin kalliita. Esim. volgansieniteehen tarvitset vain joltakin volgansienen alun ja hieman lientä, vettä, sokeria, lasipurkkeja ja ihan tavallista mustaa tai vihreää teetä.

10. Älä tuhlaa turhaan
Ostatko juomaksi maitoa, mehua tai virvoitusjuomia? Tuhlaat ihan turhaan niihin rahaa etkä tarvitse niitä terveytesi vuoksi. tässä pari linkkiä mm. maito-aiheisiin juttuihin:

https://ollisintegrallife.com/2012/07/24/maitotuotteiden-laatuerot-seka-maidon-aiheuttamat-terveydelliset-ongelmat-analyysi-evolutionaarisesta-nakokulmasta/

https://www.elinahytonen.fi/2013/03/murheita-maidosta/

Myös kiisselit ja mehukeitot ovat ihan höttöä ja turhuutta. hedelmät ja marjat kannattaa syödä kuumentamattomana. Sokeri- ja lisäaineturhakkeet ja valkojauhotuotteet kannattaa myös jättää kauppaan toisten harmiksi. Sinä et tarvitse niitä mihinkään etkä halua tuhlata niihin vähiä rahojasi. Kun herkuttelet, herkuttele sopivan harvoin ja laadukkaasti niin ettet tuhoa terveyttäsi ja talouttasi. Älä osta halvalla diabetesta. Se tulee myöhemmin kalliiksi!

Perunat ja makaronikin on halpaa, mutta ei kovin ravintotiheää ruokaa ja varsinkin jos toiveena on verensokeritasojen pitäminen sopivana ja painonhallinta, näihin ei kannata pennosiaan laittaa. Jos syöt leipää, harkitse leipovasi itse ja käyttäväsi täysjyvähiutaleita, jauhoja, vanhoja puuronjämiä, siemeniä ja esim. porkkanaraastetta taikinassa. Pääosin riisi kannattaa syödä täysjyväriisinä, mutta joidenkin vatsalle se ei ole hyväksi vaikka sitä pääosin pidetäänkin terveysruokana.

Moni halpa ruoka on siis turhake ja kun sen jättää kauppaan, vapautuu rahaa muuhun. Monelle jää hyvin rahaa silloin tällöin syödä vähän kalliimpiakin ruokia kun on jättänyt turhat herkuttelut pois ja alkanut käyttämään janojuomaksi pelkkää vettä. Myös turhan napostelun poisjättäminen säästää sekä terveyttäsi, että rahaa.


Vinkki painonpudottajille:
Kannattaa lainata kirjastosta vanha kirja "Syön hyvin siksi laihdun". Siinä on hyvää perustietoa ruokien yhdistelysäännöstä, jolloin opit rakentamaan päivittäiset ateriasi siten, että painonhallinta on helppoa ja saat syödä hyvin ja terveellisesti. Osa kirjan opeista on hieman vanhentuneita, mm. rasvan laadun ja veren rasva-arvojen suhteen, mutta neuvot mm. syödä hedelmät vain tyhjään vatsaan ja pitää rasva ja proteiini eri aterioilla kuin tärkkelys ovat hyviä.

Vinkkejä kaikille:

Juokaahan tarpeeksi vettä. Se on edullista. Juokaa sitä pääsäntöisesti aterioiden väleissä, sillä jos juot sitä liikaa aterialla, se voi häiritä ruoansulatusta, samoin liian kylmä vesi.

Marjoja ja kasviksia on vaikea vahingossa syödä liikaa. Niitä voit syödä vaikka joka aterialla. Ne virkistävät ja saat niistä tärkeitä emäksisiä mineraaleja, kuituja ja suojaravintoaineita ja ne auttavat osaltaan pitämään nälkää kunhan saat myös tarpeeksi proteiinia, rasvaa ja juuri oman tarpeesi mukaan myös tärkkelystä.

Runsaasti liikkuva ihminen, jolla ei kerry herkästi painoa sietää ja tarvitsee yleensä enemmän tärkkelystä kuin pyöreämpi ja vähemmän liikkuva.

Rasvaa ei tarvitse pelätä. Kun sinulla on monipuolisesti rasvaa erilaisista hyvistä lähteistä, saat rasvasta energiaa. Lisäksi rasvaa tarvitaan mm. solukalvojen rakenteisiin, immuunipuolustuksen toimintoihin, tiettyihin hormoneihin, sekä hermoston ja aivojen rakenteisiin ja toimintoihin. Aivojesi kuivapainosta 60% on rasvaa.

Seuraa sesonkeja ja huomioi tarjoukset. Onko yleensä kallis herkkukalasi kalatiskillä juuri tarjouksesssa tai saako nyt paprikoita edullisesti? Mitä lähiruokaa saisi nyt hyvään hintaan sesongista? Kun näet vaivaa ja suunnittelet hieman ruoanvalmistusta, saat varmasti säästettyä ruokakuluissa ja syötyä terveellisesti!

perjantai 13. huhtikuuta 2018

Mitä jos ravintoterapeutti on blösö?

Saako ravintoterapeutti kertoa julkisesti tunteistaan ja vaikeuksistaan? Olen jo jonkin aikaa miettinyt avautuvani omasta tämänhetkisestä tilanteestani. Mieltäni on painaneet omat terveyshuolet. Elämänkokemukseni mukaan helpottaa kun huolistaan puhuu muille. Jos esiintyy aina vahvana niin eristäytyy ja etäännyttää ihmiset elämästään. Olemme kaikki saaria, mutta on hyvä että on myös laivoja ja siltoja.

Aloitan alusta. Hyvin alusta. Kun äitini odotti minua, hän sairasti harvinaista munasarjasyöpää. Syöpä oli minun syntyessä keisarileikkauksella raskausviikolla 38 lähes minun kokoiseni. Synnyin terveenä ja äidin kasvain saatiin poistettua. Hän sai myös kemoterapiaa ja toipui. Kasvain oli laatuaan sellainen, että se eritti erilaisia lisämunuaiskuoren hormoneja. Nykyään tiedetään jo enemmän siitä, että mm. äidin raskaudenaikaiset stressihormoni kortisolin tasot vaikuttavat lapsen kehoon ja psyykeen koko tämän elämän ajan. Suvussamme naisilla on hyvin perinnöllisenä miessukuhormonien liiallista muodostumista ja monenlaisia hormoniongelmia. Näytää että tämä on periytynyt minullekin sekä isoäidiltä, että äidiltä.

Olen viime aikoina pohtinut tätä elämäni alkua. Sitä miten paljon se on vaikuttanut siihen millaiset lähtökohdat minulla on ollut sekä fyysisen, että henkisen terveyden suhteen. Elämäni alkuun liittyi varmasti kaikenlaisia raskaita ja vaikeita tunteita. Äitini oli nuori yksinhuoltaja ja isäni hylkäsi minut kun olin vauva. Äiti asui ensin vanhempiensa kanssa, mutta kun olin yksivuotias, pitkään sairastanut isoisäni kuoli syöpään. Sairautta, huolta, surua ja kuolemaa. Siitä oli elämäni alku tehty. Ehkä olin lähipiirilleni jonkinlainen valopilkku kuitenkin. Otinko vaistonvaraisesti valopilkun roolin?

Olin lapsena iloinen, lauleskeleva, hypähtelevä, taiteellinen ja juttelin kaikille, tuntemattomillekin. Olin myös vilkas ja vahvatahtoinen. Koulu ei ollut aina helppoa. Että on niinkuin vieraita aikuisia jotka saa määräillä mua kun sekin oli jotenkin julkeaa, että äiti määräsi. Opettajat tuntui usein tyhmiltä, vaikka osa oli ihan mukavia. Muut oppilaat oli omituisia, jotkut tylsiä, jotkut olevinaan ja joittenkin mielestä mun olisi pitänyt olla samanlainen kuin he. Tunsin itseni aina vanhemmaksi kuin ikätoverini. Mulla oli kuitenkin aina paljon kavereita, pidin heistä ja he olivat tärkeitä minulle. Oli myös vuosia jatkunutta koulukiusaamista, koska olin jotenkin niin erilainen ja "outo".

Minut leimattiin laiskaksi ja liikunnan vastaiseksi ja sellaiseksi joka esittää sairasta tai loukkaantunutta jottei tarvitsisi tehdä mitään liikuntatunnilla. Se leima oli täyttä henkistä väkivaltaa. Mulla ei vaan jotenkin toiminut kroppa niinkuin olisi pitänyt, tai hermosto, tai jokin. Saattoi mennä paremmin jos tein omasta vapaasta tahdostani ja niin paljon kuin jaksoin, mutta jos pakotettiin esim. juoksemaan, telinevoimistelua, pallopelejä tms., niin joku siinä vain oli että se oli täyttä kidutusta. Kroppa ja mieli ei tehnyt yhteistyötä ja tuli usein tosi huono olo, päänsärkyjä ja kun pakotettiin ja kroppa ei tehnyt yhteistyötä, myös loukkaantumisia.

Kaikkein hirveintä oli se kun satutti itsensä ja sitä vähäteltiin tai opettaja hermostui kun luuli minun liioittelevan tai teeskentelevän. Äiti uskoi minua. se oli ehkä pelastukseni. Hän otti tosissaan, kuunteli ja topakkana sanoi koululla että nyt soitatte sen koulutaksin. Tämä on liikuntatunnilla tapahtunut ja nyt lähdetään kirkonmäelle lääkäriin. Olen nyt aikuisena vasta sen oppinut. En ollut liikunnanvastainen. Mulla ei vaan kaikki ollut ihan ok. En ollut koskaan ihan "normaali" ja itse asiassa pakottaminen ja painostus tekemään asioita jotka olivat minulle vastenmielisiä oli itsemääräämisoikeuksiini ja kehooni kajoamista, väkivaltaa.

Sitten tuli vaikeuksia lukioaikana kun puhkesi kilpirauhasen vajaatoiminta ja sen jälkeen onkin sitten ollut monenlaista, josta olen kirjoittanut aikaisemminki ja myös siitä miten olen ongelmani selättänyt. Olen ikäänkuin kasvanut sankarin ja auttajan rooliin. "Se nainen, joka selätti kilpirauhasen vajaatoimintansa ja monet muutkin vaivat, toimii väsymättä vertaistuessa ja luki itselleen uuden ammatin ravintoterapeuttina. Se, joka tietää paljon" Kun on tottunut siihen, että pystyy itse vaikuttamaan hyvinvointiinsa. Kun kaikkien niiden vuosien jälkeen kun oli todella vaikeaa sai itsensä kuntoon ja pääsi myös aloittamaan aktiivisen liikuntaharrastuksen. Tämä kaikki toi itseluottamusta, samoin se kun pystyi todella auttamaan toisiakin. Oli päässyt pitkälle sekä ruumiillisesti, että henkisesti ja elämä hymyili. Mikä vaan oli mahdollista.

Huonotkin asiat. Koska vain kenelle vain voi tapahtua ikäviä asioita. Sattuma kohtaa meitä kaikkia. Elämää ei voi tilata kuin Elloksen luettelosta. Ei saa aina sitä mitä tilaa.

Sain yllättäen kesällä munuaistulehduksen ja siihen fluorokinoloniantibioottikuurin, josta sain haittavaikutuksia. Siitä lähtien en ole tervettä päivää nähnyt. Jossain määrin kuntouduin ja pääsin hieman jopa aloittelemaan liikuntaa tauon jälkeen, kunnes sitten vuodenvaihteessa ennalta suunniteltu kohdunpoisto-operaatio jälleen aiheutti muutaman viikon levon tarvetta. Jälleen siitä sitten kuntouduttiin ja vähitellen takaisin kuntosalille. Sitten alkoivat ongelmat. Sykkeiden ja verenpaineiden kanssa oli ongelmaa jo kesästä lähtien, mutta nyt ne eivät pysyneet hallinnassa oikein mitenkään ja kun sääret ja jalkaterät turposivat, oli paineltava lääkäriin. Jouduin itse tilaamaan lisää labroja Synlabista kun tunnuin jotenkin olevan lääkäriä paremmin kartalla tilanteestani ja onneksi sain myös puhuttua että lääkäri mittaa albumiinit. Teetin itse myös virtsakokeet. Virtsasta löytyi verta ja proteiinia, mutta ei merkkejä tulehduksesta. Albumiinit olivat matalat. Nyt on verenpaine ja sykkeet jotensakin hallinnassa, mutta torvotukset vähän tulee ja menee, vaikka syön betasalpaajaa, verenpainelääkettä ja nesteenpoistolääkettä. Minulla on sisätautipoliklinialle nefrologin vastaanotolle puolikiireellinen lähete vetämässä.

Se mistä erityisesti haluaisin kertoa, on tämän asian henkinen puoli. Tämä on todella raskasta. Ei ole vielä tarkkaa tietoa mistä on kyse, onko vaiva etenevä ja millaista elämäni tulee olemaan, mitä voi tehdä. Ei voi kun odottaa. On tottunut viime vuosina siihen että pystyy vaikuttamaan hyvin syvällisestikin terveyteensä mm. ravitsemuksen kautta. Sitä miettii olisiko jotenkin voinut toimia toisin. Silloin harvoin kun tulee kipeäksi niin saa keuhkoputkentulehduksen ja sitten se pöpö on vielä jotenkin sellainen että menee sieltä suoraan munuaisiin. Tällaista samaa oli silloin kesällä muillakin. Kenties jotain outopöpöä oli liikkeellä. Olisiko voinut olla tarkempi lääkitysten kanssa ja ottaa ensin selvää siellä päivystysosastolla että millaista antibioottia määrättiin. Tosiasia oli että makasin siellä erittäin huonossa kunnossa kuumeisena piuhoissa kiinni. Vaikka järjellä tietää että tällaisia nyt vain sattuu ihmisille, niin herkästi se mieli tekee tepposet ja sitten kelaa kaikenlaista ihan höhheliäkin.

Isokokoisuus ja turvotukset on nyt sitten toinen juttu mikä on pohdituttanut. Mitä mieltä ihmiset ovat siitä että ravintoterapeutti lihoaa ja turpoaa? Eikö hän osaa elää miten opettaa tai eikö hän edes hallitse ammattiaan? Kun aloitin nesteenpoistolääkkeet, aluksi ei meinannut oikein tapahtua mitään, mutta kun määrää lisättiin ja otin mukaan myös "humpuukikeinoja" niin vettä poistui kilokaupalla. Sitä on toki vieläkin ja turvotusten määrät vaihtelevat. Välillä on vaikea saada kenkiä jalkaan ja jalat ovat myös kipeät. Nilkat, sääret ja käsivarretkin ovat aika massiiviset ja nestettä on myös kasvoissa ja mahassa. Ihan ei kovin hehkeäksi tunne itseään. Ei tee mieli hankkiutua töihin jossa on näkösällä. Tämä on myös opettanut, että kun kohtaat toisia ihmisiä, saatat tehdä virhearvioita. Koskaan et voi tietää mitä hän on kokenut ja kokemassa. Jonkun ihmisen käyttäytymisen tai ulkonäön taustalla voikin olla jotain ihan muuta kuin luulit.

Siinä on vähän sulattelemista, että pystyy työssään auttamaan ihmisiä voimaan hyvin ja mm. normalisoimaan painoaan, mutta itse olet avuton auttamaan itseäsi. Ne keinot jotka ovat aikaisemmin auttaneet terveysongelmissa, eivät enää päde. Olet tuntemattomilla vesillä.

Tämä vetää nöyräksi kun käyttää tällaisia "mummolääkkeitä" 38-vuotiaana ja joutuu nukkumaan päiväunia. Betasalpaajat aiheuttavat huimaamista. Sitä on ikäänkuin vähän "pysähtyneessä tilassa", parkkeerannut jonnekin siksi aikaa että matka voisi taas jatkua. Vaihtoehtona olisi eristäytyä ja etäännyttää itsensä muista kun kuitenkin on pohjimmiltaan sosiaalinen. Toisinaan yksinolon ja joutilaana olon tarpeet tuntuvat ihan pohjattomilta. Voisi myös kuuluttaa kaikille ja joka paikassa omaa tilannettaan. Se ehkä helpottaisi aluksi henkistä taakkaa, mutta sillä tavalla päätyisi hajottamaan itseään. Kenties jonkinlainen kultainen keskitie tässä olisi paikallaan, samoin sen pohtiminen mitkä asiat ovat kuitenkin hyvin.

On suojaa, vaatteet, ruokaa, katto päällä, perhe, ystävät, kollegat. Myös työstä saa voimaa ja tyytyväisyyttä. Etenkin oma vakaumus on luja kallio elämässä. Vaikka tuulisi ja tuiskuttaisi, mitään ei lähde juurineen irti. On myös hyvä tiedostaa, että huonomminkin olisi voinut mennä kun ottaa huomioon millainen alku ja lähtökohdat elämälläni on ollut. On myös hyvä muistaa, että olen saanut nauttia useasta vuodesta, jolloin sain kokea itseni paljon terveemmäksi. Mitä sitten lähitulevaisuus tuokin tullessaan, joko toipumista tai sairastamista. Näitä vuosia ei voi kukaan ottaa minulta pois.

"Hei, olen Ninni. Olen äiti, vaimo, tytär, sisko ja ystävä. Olen myös blösö ravintoterapeutti ja minulla on terveysongelmia ja niistä paha mieli."

keskiviikko 11. huhtikuuta 2018

Tarpeeksi hyvä ateria just sulle?


Miten terveellisiä aterioida sinun tulisi syödä? Vastaus riippuu tietenkin yksilöllisestä tilanteestasi ja tavoitteistasi. On itsestään selvää että jos olet jollekin allerginen tai yliherkkä, niin sitten on hyvä sellaiset ruoka-aineet jättää syömättä josta saat selvästi oireita tai jotka muuten haittaavat huomattavalla tavalla hyvinvointiasi ja terveyttäsi.


Ei ole olemassakaan keskivertoihmistä, jolle sopisi joku tietynlainen ruokavalio. Niin kliseistä kun se onkin, olemme kaikki yksillöitä. Ikämme, geenimme, terveydentilamme, fyysinen aktiivisuutemme ja monet muutkin tekijät vaikuttavat siihenm mikä meille olisi se kaikkein optimaalisin ruokavalio.


"Perusterveet"

Ehkä sen kaikkein optimaalisimman ruokavalion metsästämisestä ei kannata ottaa liikaa stressiä, sillä ihminen on myös hyvin sopeutuvainen. Jos miellät itsesi perusterveeksi, sinulla on todennäköisemmin enemmän liikkumavaraa mm. herkuttelujen suhteen kuin ei niin terveillä, etkä ehkä välittömästi joudu maksamaan hyvinvointiisi nähden kovin korkeaa hintaa siitäkään jos välillä jää syöminen hieman vähemmälle tai kasvisten osuus on muutaman päivän ajan liian vähäistä.

Itseään ei kuitenkaan kannata huijata. Tunnet ehkä itsesi nyt terveeksi, mutta mieti silti ruokavaliotasi. Kuuluuko siihen paljon mm. sokeria, valkojauhotuotteita, alkoholia, virvoitusjuomia, rasvaa yksipuolisista lähteistä ja puuttuuko kasviksia, hedelmiä ja marjoja? Saatko proteiinia monipuolisesti sekä erilaisista eläin-että kasvikunnan tuotteita ja jos olet vegaani, oletko tutkinut että saat varmasti riittävän monipuolisesti proteiinia eli kasvikunnan proteiinilähteistä?

Millaisia pääosa aterioistamme on? Sanoisitko, että esim. 80% aterioistamme on terveellisiä ja riittävän monipuolisista ruoka-aineista koostuvia? Silloin ruokavaliosi saattaa olla aika hyvällä tolalla. Syötkö myös tarpeeksi ja ethän syö liikaa? Jos ei syö tarpeeksi, ei jaksa. Yksinkertainen, mutta ei aina niin itsestäänselvä totuus. Jos syö liikaa, sittenkään ei välttämättä jaksa ja painoakin saattaa kertyä. Tosin painoa saattaa kertyä myös siksi että aineenvaihdunta on jumissa alisyömisen, stressin tai diettailujen takia tai olet koostanut ateriasi siten että niillä on runsaasti tärkkelystä, sokeria ja rasvaa nimenomaan samoilla aterioilla. Rasva ja hiilihydraatit (sokeri ja tärkkyles) ovat lihottavin, väsyttävin mahdollinen yhdistelmä. Liika tärkkelys ja sokeri puolestaan saavat monet syömään liikaa ja tuntemaan tarpeettoman usein nälkää, koska tärkkelyksen ja sokerin tuottaman verensokeritasojen ja insuliinintuotannon seilaaminen edestakaisin tuottaa halun syödä liian usein verensokeritasojen syöksyessä alas niiden oltua hetken hyvin korkealla.

Jos olet nyt melko terve ja jaksava, onnittelen sinua. Se ei ole itsestään selvä tila eikä välttämättä kestä ikuisuuksia. On viisasta pyrkiä ennaltaehkäisemään. Älä leiki terveydelläsi. Jos ei nyt ole valmis näkemään vaivaa terveytensä eteen, myöhemmin suurella todennäköisyydellä joutuu sitten kokemaan vaivaa kun sen terveytensä on menettänyt. Ennaltaehkäiseminen on paljon kivuttomampaa kuin korjata jos syntyneitä vahinkoja. Joskus ravitsemuksen kannalta tärkein asia on pyrkiä mahdollisimman mutkattomaan ja terveeseen suhteeseen ruoan kanssa. Tiedäthän. On ihmisiä joiden kanssa on aina hankalaa ja elämä on täynnä draamaa ja ahdistusta. Tunnetko tällaista syömistä kohtaan? Ei aina riitä että vain kaadat pääsi täyteen tietoa terveellisestä ruoasta. Usein tarvitsee myös pohtia syomisen psykologiaa. Miksi syömme kuten syömme ja määräämmekö me ruokaamme vai viekö ruoka meitä kuin pässiä narussa? Loppujen lopuksi, ruokahan on vain yksi osa elämäämme. Se kannattaa toki laittaa kuntoon, mutta ei ole tervettä ajatella sitä koko ajan tai antaa sen hallita elämää.

Vähemmän terveet

Jos sinulla on heikko terveys ja erilaisia sairaudentiloja, on ehkä ainakin tilapäisesti oltava paljon tarkempi. Silloin sinun on luotavat itsellesi parhaiden kykyjesi mukaan ihan omat säännöt ja määriteltävä miten pitkään niitä ruoan suhteen noudatat. Ainakin siinä tapauksessa että haluat että ruokavalio on osa hoitoasi ja haluat pyrkiä tarjoamaan keholle kaikki mahdolliset rakennusaineet uudistaa, korjata ja tasapainottaa itseään. Niin pitkälle kuin se kenenkin yksilöllisestä tilanteessa on mahdollista. Saatat myös tarvita ammattilaisen apua ja tukea.

Tulet todennäköisesti kohtaamaan ymmärtämättömyyttä muiden ihmisten taholta. Joskus kannattaa pistää toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, joskus vältellä ärsyttävimpiä tyyppejä ja joskus riittävän selkeä, tehokas, mutta ystävällinen viestintä auttaa. Ihmiset ovat usein avuliaita. Jos erikseen kerrot, että tarvitset tukea ja apua ruokavaliosi noudattamisessa ja tarjoat ruokavaliostasi sitten tietoa elämäsi ihmisille, voi hyvinkin olla että yllätyt siitä tuen ja kannustuksen määrästä jota tulet saamaan.

Ote blogistin elämästä

Olen itse käynyt jo pitkän tien hoitaakseni itseäni kokonaisvaltaisesti. On mm. korjattu ravintopuutoksia, poistettu sopimattomana gluteeni ja monellakin tapaa paranneltu ruokavaliota. Tuttua on jo myös se, että tekee havaintoja siitä missä ne omat rajat kulkevat hyvinvoinnin suhteen ja kuinka paljon esim. voi herkutella tai poiketa perusruokavaliostaan. Sitä on tavallaan oppinut laskemaan kustannukset. Jos otan alkoholia illalla, tulee sydämentykytyksiä enkä saa unta. Jos syön leipää, vaikkakin gluteenitonta niin siitä seuraa ähky olo ja ilmavaivoja varsinkin jos samalla aterialla syö myös proteiinipitoista ruokaa ja runsaasti rasvaa. Jos altistun gluteenille, tulee mahavaivoja, väsymystä, lihasjumituksia, alakuloa ja aivosumua. En halua myöskään liikaa ja liian usein maitotuotteita, koska olen juuri nostamassa rauta-arvoja menetettyäni ennen kohdunpoistoleikkausta joka kuukaisi paljon verta.

Kerran pari viikossa voi olla jotakin herkkua ilman että se keikauttaa venettä. Tänään anoppi toi mansikkasuklaasuukkoja ja söin suklaaosaa ja sisusta jättäen vehnäjauhoja sisältävän pohjan syömättä. Joskus huomaa että on selvästi mennyt liikaa aterioita, joilla on tärkkelystä ja sitten syön muutaman päivän melko vähähiilihydraattisesti. Yleensä pyrin siihen että tärkkelystä tulee lähinnä riisin tai juuresten muodossa esimerkiksi yhdellä aterialla päivässä. Joskus tuntuu vaikealta pystellä erossa tyttärelle ostetuista kauraleivistä. Kaurakaan kun ei oikein minulle sovi, mutta kun kauraleipä on niin helppo iltapala eikä siitä tule isoja terveyshuolia sillöin tällöin syötynä niin olen päätynyt sitä joskus syömään. Se on ikäänkuin sellainen väliinputoaja syömisvalintojen suhteen. Jättääkö kertakaikkiaan pois vai syödäkö joskus.

Tänään tein salaattia lounaaksi. Suurin osa aineksista oli oikein hyviä ja terveellisiä, mutta pieni kompromissejakin tuli tehtyä. Sellaisia, joita ei kenties olisi tehnyt silloin kun ruokavalio oli tarkempi, mutta nyt tällaiset pienet poikkeamat ovat täysin ok.

Sillikatkarapusalaatti kahdelle:

reilu kourallinen rucolaa
puolikas kurkku pieneksi kuutioituna
keskikokoinen porkkana pieneksi kuutioituna
pari kourallista varsiselleriä ohueksi leikattuna
kourallinen hapankaalia
tölkki suolaliemeen säilöttyjä ja hyvin valutettuja katkarapuja
puolikas iso tölkki valmiita sinappisillejä
2 rkl punaviinietikkaa
2 rkl punaista palmuöljyä
kourallinen siemensekoitusta

Mikä tässä salaatissa sitten oli sellaista, jonka vuoksi se ei minun mielestäni ollut ihan optimaalisen terveellistä? No sinappisillissä on jonkin verran mm. sokeria, liikaa tulehduttavia rasvahappoja sisältävää kasviöljyä ja mahdollisesti myös lisäaineita (en vaivautunut lukemaan tuoteselostetta, tuttu merkki ja tiedän gluteenittomaksi). Kaikki kasvikset eivät olleet luomua, katkarapujen liemessä oli teollista suolaa ja punaviinietikkaa paremman makuista ja kenties terveellisempää olisi ollut sitruunamehu, mutta unohtin ostaa sitruunoita. Muutoinhan kyllä kaikenkaikkiaan sanoisin, että tämä salaatti oli juuri minulle se tälle päivälle riittävän terveellinen lounas. Se vei hyvin nälän, koska siinä oli ruokaisuutta tuomassa sekä katkaravut, sillit, rasva, että siemenet ja siinä oli paljon kasviksia. Lisäksi hapankaali on myös hyväksi vatsalle, ainakin niille kenelle se sopii. Sanottakoon vielä, että otin myös miedosti sitruunanmakuisen kalaöljyni tänään siten että se toi mukavasti makua tähän maukkaaseen salaattiin.

Ruokavalio on usein hankala ja ahdistusta tuottava asia, jonka kanssa joutuu kamppailemaan jos ei ole tehnyt vielä itselleen selväksi millainen se oma hyvä ruokavalio on ja miten ruokaansa haluaa suhtautua. Voi olla että tarvitsee myös apua ja tukea ammattilaisilta ja elämänsä ihmisiltä. Jos nyt kamppailet ruoka-asioiden kanssa tai tiedät etäisesti että joo, pitäisi petrata mutta ei ollenkaan huvittaisi kun on kaikkea muutakin niin kuvittele mielessäsi seuraavaa unelmaa:

"Kun syön, niin nautin ruoan mausta ja ulkonäöstä, väristä ja koostumuksesta. Syön kaikessa rauhassa ja pureskelen kunnolla. Ateriani on minulle juuri sopivan terveellistä, vatsani voi hyvin ja ruoka auttaa minua voimaan paremmin, ennaltaehkäisee monia sairaudentiloja ja epätasapainotiloja kehossani ja tuottaa hyvinvointia ja mielihyvää myös psyykelleni. Saan iloita siitä että olen löytänyt minulle sopivat tavat syödä ja ruoka on juuri oikealla paikalla elämässäni. En sen kummemmin laiminlyö terveellistä syömistä kuin anna ruoan terrorisoidakaan minua. Minua ei ahdista syöminen, enkä kärsi huonosta omatunnosta sen paremmin sen vuoksi että olisin mässäillyt miten sattuu kuin siksikään että olisin liian stressaava ja pikkutarkka. Ruoka on luonteva ja kiva osa elämääni, mutta elämääni kuuluu paljon muutakin. Kun olen oppinut ja tottunut syömään itselleni sopivasti, en joudu enää käyttämään paljoa aikaa syömisten miettimiseen. Se sujuu jo nyt kuin polkupyörällä ajo; sopivan vaivattomasti, vaikka toki eteensä, sivuilleen ja taaksekin joutuu välillä matkatessaan katsahtamaan."

Voit saavuttaa tämän kaiken. Uskotko sen?

Punaisesta palmuöljystä: http://jalkeilla.blogspot.fi/2017/07/puolustuspuhe-punaiselle-palmuoljylle.html