Kilpirauhas- ja borrelioosipotilas Hanna joutuu lääkitsemään itse itsensä

Tämänkertaisen vierailevan kirjoittajan, Hannan tarinassa on tuttuja piirteitä. Vertaistuesta sekä kansainvälisesti että Suomessa on selvästi havaittavissa, että monet, joilla on krooninen borrelioosi eivät hyödy Thyroxin-lääkityksestä vaan ainoa lääkitys, joka heillä toimii on usein T3-monoterapia, eli hoito synteettisellä T3-hormonilla siinä missä Thyroxin on varastohormoni T4:ä. Kaikilla edes T3-hormonihoito ei tuo helpotusta vajaatoimintaoireisiin tai sitten annosten täytyy olla tosi isoja. Joskus isotkaan annokset eivät tunnu aiheuttavan minkäänlaisia liikatoimintaoireita. T3-hoitojen asiantuntija Paul Robinson puhuukin kirjoissaan mm. siitä, että tulehdustekijät häiritsevät kilpirauhashormonien toimintaa solutasolla. Jotkut taas eivät meinaa kestää kilpirauhaslääkitystä vaikka ovat veriarvojen mukaan selkeästi vielä vajaatoiminnalla. Krooniset infektiot ja kilpirauhaslääkitys ovat usein kinkkinen yhdistelmä. Hannan kohdalla kilpirauhaslääkitys toimii.

Kilpirauhaskiistan lisäksi myös ne, jotka sairastavat kroonista borrelioosia jäävät yleensä ilman pätevää hoitoa ja heille jopa väitetään ettei borrelioosi voi kroonistua tai että heillä ei voi olla borrelioosia jos Suomesta saatavilla olevissa tieteellisesti puutteellisissa testeissä ei havaita borrelioosia tai sitä ei havaita selvästi. Tarkempiin tutkimuksiinkin saattaa olla hyvin vaikea päästä. Onneksi yrttilääkintä on osoittautunut vähintään yhtä tehokkaaksi kuin pitkät antibioottikuurit kroonista borrelioosia sairastaville. Ne vaan pitää osata toteuttaa taitavasti. Jos lääkäri alkaa hoitamaan kroonista borrelioosia Suomessa, hän saattaa saada kollegat ja viranomaiset kintereilleen ja joutua ongelmiin. Sillä miten hyviä tuloksia hän on saanut aikaan potilaillaan ei ole mitään merkitystä eikä potilailla kysytä asiasta yhtään mitään, kuten ei kilpirauhaslääkitykseen liittyvissä oikeustaisteluihin johtaneissa kiistoissakaan.

Hannalla on sama tilanne kuin monella muullakin kilpirauhaspotilaalla Suomessa. Heille on löytynyt aivan sopiva kilpirauhaslääke, mutta joidenkin lääkäreiden ja viranomaisten harjoittaman asiattoman toiminnan takia kukaan lääkäri ei enää uskalla tai voi määrätä heille heidän kipeästi tarvitsemiaan lääkkeitä. Moni joutuu hakemaan lääkkeensä ulkomailta. Kaikilla ei ole tähän varaa tai kielitaitoa. On hämmentävää, että tietynlaisista hormonikorvausta vaativista tilanteista on tullut niin iso ongelma Suomessa. Voit lukea tästä lisää blogistani: http://jalkeilla.blogspot.fi/search/label/kilpirauhaskiista


Hanna sai oikeanlaisella hoidolla itsensä takaisin työkykyiseksi. Annetaan hänen kertoa:

Ennen vuotta 2010 koin olevani terve ja elämässäni onkin aika ”ennen leikkausta” ja ”leikkauksen jälkeen”. 2009 huomasin kaulassani möykyn joka jatkoi kasvamistaan. Kaulani ultrattiin ja sain suoraan lähetteen struumaleikkaukseen. Minulla ei ollut kilpirauhaslääkitystä, enkä kyseenalaistanut lähetettä. Jälkiviisaana tuossa vaiheessa olisi kannattanut miettiä syitä kilpirauhasen kasvuun. Menin kuitenkin leikkaukseen vuonna 2010 ja kilpirauhaseni poistettiin kokonaan.

Aloitin leikkauksen jälkeen Thyroxin-lääkityksen. Kolme päivää leikkauksen jälkeen alkoi alamäki, tunsin kuinka voimat valuivat kehostani. Lääkärin mukaan kärsin leikkauksen jälkeisestä väsymyksestä. Hissukseen viikko viikolta oloni huononi, mutta sen verran hitaasti etten kiinnittänyt asiaan huomiota. Ensimmäisen pitkän migreenikohtauksen sain pari kuukautta leikkauksen jälkeen. Painoni nousi 23 kiloa puolessa vuodessa. Kärsin väsymyksestä ja migreeneistä.

2013 migreenit olivat jo läsnä lähes koko ajan. En voinut tehdä mitään suunnitelmia, enkä päässyt mm. illanviettoihin tai harrastuksiin, koska kipu esti menemisen. Elämäni oli kutistunut kodin ja työn välille. Työterveyslääkärin mielestä valehtelin päänsärystä ja hän ehdotti reipasta ulkoilua ja asenteen muutosta. Seuraava lääkäri ymmärsi migreenin päälle, mutta määräsi vain kipulääkkeitä. Söin erilaisia migreeni- ja kipulääkkeitä roppakaupalla, eikä mistään tuntunut olevan apua. Seuraava lääkäri ehdotti työpaikan vaihdosta, koska hänen mielestään oireeni olivat stressiperäisiä. Varasin yksityiseltä neurologiajan ja hänen mielestään kärsin vain yhtäkkiä alkaneesta migreenistä. Lisää lääkkeitä. Aloin vaipua epätoivoon, koin etten saanut apua mistään eikä kukaan ymmärtänyt kuinka kova migreeni oli taukoamatta. Itkin töissä kipuuni. Lopulta olin hyvin masentunut, koska elämä kovassa päänsäryssä ja uupumuksessa ei tuntunut elämisen arvoiselta. Masennuin, koska ymmärsin etten saa lääkäreiltä apua ja tunsin, että minussa on jotain pahasti vialla.

Jouduin jäämään sairaslomille töistä. Sain sairaslomaa viikon kerrallaan työterveydestä masennukseen. Sitten sattuman kaupalla pääsin funktionaalisen lääkärin vastaanotolle. Hän ehdotti, että tilaisimme täydellisen kilpirauhaspaneelin. Tulosten perusteella Thyroxin vaihdettiin Liothyroniin eli T3:een. Lisäksi sain lisämunuaisia tukevaa hoitoa ja pidemmän sairasloman. Hakeuduin myös itse psykologin hoitoon masennuksen vuoksi, kuntoni oli niin huono, että toivoin kuolemaa.

Vähitellen hyvin hitaasti vointini alkoi parantumaan. Kahdeksan kuukauden jälkeen palasin töihin, yhä päänsärkyisenä, mutta kuitenkin paremmassa kunnossa kuin aikaisemmin. Masennukseni katosi viikossa aloitettuani DHEA-hormonikorvaushoidon. Heti Liothyroninin aloitettettuani kuukautiseni, jotka alkoivat varsin myöhään teini-iässä ja ovat olleet 5-8 viikon välein epäsäännöllisesti muuttuivat neljän viikon kiertoväliin kellontarkasti. Ihmeellinen juttu minulle. Kehoni löysi rytmin, jota sillä ei ollut koskaan aikaisemmin ollut.

Funktionaalinen lääkärini diagnosoi minulla myös borrelioosin. Muistan saaneeni punkin pureman kymmenen vuotta aikaisemmin, mutta silloin en ollut tietoinen sen vaaroista enkä hakeutunut lääkäriin. 1.9.2016 aloitin borrelioosin hoitamisen ensin lyhyellä antibioottikuurilla, sitten yrteillä. Päänsärkyni katosi antibioottikuurin alussa. Aivoissani on ollut tulehdus koko ajan ja minulle on sanottu, että kuvittelen asian. Viime syksystä tähän päivään huhtikuun 2017 alkuun vointini on hitaasti parantunut entisestään. Kärsin yhä migreeneistä kuukautisten aikana ja ovuloidessani. Mutta oireeni ovat paljon pienemmät kuin pahimmillaan, jolloin oksensin kivusta päivittäin.

Viime syksynä saadessani borrelioosi-diagnoosin sain myös hyvästit ihanalta lääkäriltäni. Hän ei enää voi hoitaa kilpirauhaspotilaita Valviralta tulleen uhkan vuoksi. Minulla on lääkkeitä jäljellä täksi vuodeksi, sitten en tiedä mitä teen. Uskon, että kroonisen borrelioosin vuoksi elimistöni ei pysty muuntamaan Thyroxinin pelkkää T4:ää aktiiviseen T3-muotoon kunnolla. Ehkä minulla on ollut tämä taipumus aina, mutta kilpparin poisto on pahentanut asiaa. Näyttää myös siltä, että tuo leikkaus aktivoi borrelioosin kehossani. Näiden asioiden vuoksi kadun yhä leikkausta kovasti, vaikka siitä on pian 7 vuotta. Nämä vuodet ovat olleet elämäni vaikeimmat.

Suomessa moni kilpirauhaspotilas joutuu lääkitsemään itse itsensä menetettyään lääkärinsä. Moni joutuu hankkimaan lääkkeensä ulkomailta. Vielä useampi on joutunut palaamaan lääkitykselle, joka ei heille sovi. Useat kilpirauhaspotilaista sinnittelevät tänäkin päivänä itselleen sopimattomalla lääkityksellä johtuen lääkärikunnan ja viranomaisten osaamattomuudesta, välinpitämättömyydestä ja asenneongelmista.

Toivoisin, että minulla erittäin hyvin toimia lääkitys olisi sallittua ja ymmärrettyä. En ole kokenut mitään haittoja T3-monoterapiasta ja voisin hyvin jatkaa tällä lääkkeellä lopunikää. Jos minut pakotetaan takaisin Thyroxinille, pelkään mitä tapahtuu elimistössäni. Olen onnekas, kun pystyn taas käymään töissä ja nauttimaan elämän pienistä iloista. Tervehtymiseni on yhä kesken ja toivon, että löydän uuden lääkärin tukemaan taivaltani kilpirauhaslääkityksen osalta.  


Olen syksystä asti seurannut veriarvojani itsenäisesti otattamalla T3-arvot Cityterveydessä. Talvella arvoni olivat liian matalat ja jouduin säätämään lääkitystä suuremmaksi oman kokeiluni jälkeen. Ajattelin kehon pärjäävän pienemmällä määrällä talviaikaan, mutta kohdallani se ei toiminut. Vastuu näin tärkeästä lääkityksestä kuuluisi lääkärille, mutta yritän reippaasti selvitä yksin.

Olen ollut onnekas, että olen pystynyt pitämään työpaikkani kaiken sairastamisen keskellä, sillä olen joutunut omasta pussista maksamaan lääkärikäynnit, testit ja lääkkeet. Suomessa ei ole tasa-arvoista terveydenhuoltoa.