 |
| Kuva DivineSnapshots Pixabaystä |
Oma kokemukseni
Vuosien varrella asiakkaakseni on tullut paljon uupuneita ihmisiä. Olen itsekin kokenut uupumusta. Kroonista ja pitkäaikaista. Uupumusta on ollut minulla monesta eri syistä, jotka monet varmasti kietoutuvat toisiinsa. On varsin tavallista, ettei voida määrittää yhtä ainutta syytä, miksi ihminen päätyy siinä määrin uupuneeksi, että se tuntuu ehdyttävän hänen jaksamistaan ja kykenemistään elämän monilla eri tasoilla.
Itselläni uupumuksen taustalla ovat varmasti vaikuttaneet psykososiaaliset syyt. Kiusaaminen, traumat, nuoruuden epävarmuus. Epävarmuudet omasta arvosta, kykenemisestä ja selviämisestä. Erilaiset pelot. Ihminen raahaa tällaisia taakkoja mukanaan päivästä toiseen, usein aivan tiedostamattaan. Ne uuvuttavat ja johtavat ajattelu- ja käytösmalleihin, jotka uuvuttavat vielä lisää. Usein uupunut on vastuuntuntoinen, mukava ihminen, joka haluaa mielellään auttaa toisia. Hän on empaattinen ja tuntee toisten kokemat tuskat syvällä omassa sielussaan. Tai sitten hän pelkää, että jos hän sanoo joskus "ei", hänet hylätään ja hän joutuu perikatoon.
Itselläni uupumusta ovat aiheuttaneet myös fyysiset tekijät, kuten vääränlaiset lääkitykset, lääkitysten sivuvaikutukset, sairaudet, infektiot ja niistä toipuminen. Munuaissairaus ja siihen liittyvä lääkitys verottaa tällä hetkellä voimiani. Olin pitkään äärimmäisen uupunut hormonivajeista ja siitä, että en saanut niihin vuosikausiin oikeanlaista lääkitystä ja hoitoa. Kilpirauhasen vajaatoiminta ja parissakin eri vaiheessa laskeneet kortisolitasot, vetivät minut lähes vuodepotilaaksi. Ennen munuaissairautta uupumus hellitti merkittävästi usean vuoden ajaksi kun hormonitasot saatiin kuntoon ja keho elpyi myös ruoansulatuksen ja mahasuolikanavan toiminnan tasapainottamisella ja ravintoaineiden riittävän saannin takaamisella. Tällä oli toki myös suuri vaikutus psyykkiseen hyvinvointiin.
Vaikka munuaissairaus ja siihen liittyvä lääkitys on tietenkin tuonut takapakkia hyvinvointiin ja jaksamiseen, haluan olla kiitollinen. Olisin nimittäin varmasti todella paljon huonommassa jamassa, jos en huolehtisi ravitsemuksestani tai lepäisi riittävästi.
Millaista krooninen uupumus on?
Moni ei tiedä, että uupumukseen liittyy yleensä muutakin kuin väsymystä. Siihen voi liittyä myös kuumeista oloa, erilaisia kipuja ja kolotuksia, pahoinvointia, masennusta ja ahdistuneisuutta. Uupuneet kuvaavat oloaan mm. sellaiseksi, että aamulla herää kuin krapulassa ja tuntuu, että on nukkunut koko yön niin huonossa asennossa, että lihakset, kuten niska ja hartiat ovat aivan jumissa ja päässä ei kunnolla kierrä veri. Olo kestää tunteja ja päivällä on tarve nukkua, jotta iltaan heräisi hieman parempivointisena. Uupumus ei siis ole tavanomaista väsymystä, jossa nukkumisen jälkeen herää levänneenä, hyvävointisena ja virkeänä.
Uupuminen on kuin olisit kännykkä, joka lataa vain kuuteen prosenttiin ja kun olet sen kuusi prosenttia käyttänyt, on kännykkä laitettava uudelleen laturiin. Siksi säännöstelet kännykän käyttöäsi, jotta akku kestäisi pitempään.
Uupuneen ravintoterapia
Ravintoterapiassa jokaisen tilanne on tietenkin yksilöllinen. Siksi huolellinen alkukartoitus on tarpeen. Sairaushistoria, suvun sairaushistoria, allergiat, lääkitykset, oireet, elämäntilanne yms. Tarvitaan riittävän pitkäaikaista ja systemaattista toimintaa. Etukäteen ei tiedä, alkaako olo helpottaa jo ensimmäisten viikkojen aikana, vai tarvitaanko pitkäaikaisempaa yhteistyötä. Joskus ravintoterapia on tukihoitoa ja suurin apu tulee lääketieteestä ja lääkityksistä, tai sitten psykoterapiasta. Aika ja lepokin usein tekevät tehtävänsä, joskaan ei aina. Usein ravintoterapialla on hyvinkin merkittävä osuus olon ja jaksamisen kohentumisessa.
Mielipiteeni ja havaintoni on, että ihminen toipuu sitä paremmin, mitä syvällisemmin hän oppii ymmärtämään myös sitä, millaisia muutoksia elämäänsä hänen tulee tehdä, jotta hän voisi jatkossa paremmin, eikä uupumus uusiutuisi.
En uupuneen ravintoterapeuttina tavanomaisesti heti alkuun ryntää suosittelemaan isoja määriä yrttejä tai ravintolisiä, joilla tuetaan energian muodostumista ja elimistön säätelyjärjestelmien tasapainottamista. Uupuneen elimiestö ei todennäköisesti kestäisi tällaista lähestymistapaa, vaan reagoisi esimerkiksi rajulla ripulilla tai sympaattisen hermoston kiihtymisellä. Tilanne on erilainen, jos uupuneella on jo valmiiksi käytössään ravintolisiä. Silloin ravintolisäohjelmaa vain optimoidaan ja muokataan.
Oleellista ravintoterapiassa on perusasioiden varmistaminen. Luodaan ensin hyvä perusta rakentaa hoitoa edistyvästi. On yleistä, että aloitetaan ruoansulatuksen tukemisesta ja mahasuolikanavan tilanteen rauhoittamisesta, sillä uupuneella on usein erilaisia vatsaoireita ja vaikeuksia sietää monenlaisia ruoka-aineita ja juomia. Keinoina tässä käytetään usein lyhytaikaisia erityisruokavalioita, ruoansulatuskanavaa helliviä yrttejä ja tarvittaessa ravintolisiä, kuten ruoansulatusentsyymejä.
Kun ruoansulatusta on saatu tuettua ja vatsaa rauhoitettua, optimoidaan ruokavaliota. Heti alussa kiinnitetään huomiota siihen, että energiaa saadaan riittävästi. Yksi yleisistä syistä, miksi uupunut ei lähde toipumaan on se, että hän syö liian heikosti. Myös neste- ja elektrolyyttitasapaino voi olla häiriytynyttä, joten siihenkin kiinnitetään huomiota. Neste- ja suolatasapainon tilaa yleensä arvioin sekä peruslabratesteistä, että oirekokonaisuudesta. Uupuneella pelkkä vedenjuonnin lisääminen ei välttämättä auta kohentamaan oloa, vaan hän hyötyy mm. elektrolyyttijauheista ja kookosvedestä.
Ravintolisiä aletaan käyttää maltillisesti. Rakennetaan ensin perusravintolisäohjelma, jolla saadaan varmistettua ravintoaineiden saantia ja korjattua ravintoainepuutoksia, joita syntyy jo siitä, että uupuneella monien ravintoaineiden tarve on kasvanut, eikä ravintoaineita saada ravinnostakaan aina riittävästi. Koska ruoansulatuksessakin on ollut puutteita, kaikki syöty ravinto ei ole myöskään mennyt riittävästi elimistön käyttöön. Ravintolisäohjelmaan voi kuulua mm. D- ja C-vitamiini, monivitamiini, rasvahappolisiä ja magnesiumia. Kalium ja kalsiumkin saattavat olla tarpeen, jos riittävä kasvisten saanti ei vielä onnistu mm. vatsaoireiden takia. Vaikka suolankäyttöä aina kehoitetaan suitsimaan, uupuneella saattaa olla jonkin verran lisääntynyt suolantarve, varsinkin jos hänellä on matalahkot verenpaineet.
Olen huomannut, että aminohappolisä tai proteiinilisä, jossa proteiinit ovat valmiiksi osittain pilkkoutuneessa muodossa voi tuoda ison avun uupuneelle. Kun on varmistettu ruoansulatusta, rauhoitettu vatsaa ja rakennettu terveellistä ja yksilöllistä ruokavaliota ja ravintolisää, voidaan käyttöön ottaa myös ravintolisiä, jotka tukevat energianmuodostumista. Näihin kuuluu mm. aktiivinen ubiqinoni, B12-vitamiini adenosyylikobalamiinin muodossa, B3-vitamiini NAD tai NADH-muodossa, riboosisokeri ja magnesium malaatti aamuisin.
Pitkäaikaisessa uupumuksessa en suosittele työssäni nk. adaptogeenisia yrttejä, koska niistä on ainakin ennen pitkää useinmiten enemmän haittaa kuin hyötyä ja joskus ne johtavat hyvinkin vaikeisiin oireiden pahenemisiin. Tästä on muutama poikkeus. Yksi esimerkki niistä on lakritsiuute. Lakritsiuutteen sisältämä glykyrritsiini pidentää kortisolin puoliintumisaikaa. Tästä yrtistä voi olla iso apu kuureina tilanteessa, jossa uupumus on edennyt niin pitkälle, että kortisolitasot ovat madaltuneet, vaikka uupumus ja stressi aluksi nostavat kortisolitasoja.
Kortisolia pidetään usein huonona asiana ja stressin tiedetään lisäävän sen tuotantoa. Korkeat kortisolitasot pitkäaikaisesti tiedetään elimistölle vahingolliseksi, mutta kortisoli on aivan välttämätön hormoni. Myös sen liian matalat tasot ovat haitalliset, jopa vaaralliset ja kroonisesti matalia kortisolitasoja tavataan kroonisesti uupuneilla ihmisillä. On harmillista, ettei tätä asiaa tunnisteta eikä tunnusteta terveydenhoidon piirissä, sillä joskus olisi tarpeen ainakin jonkin aikaa hoitaa uupunutta jopa lääkityshoidolla. Silloin käytetään pieniä fysiologisia annoksia kortisonia, josta ei synny samanlaisia mahdollisia sivuvaikutuksia kuin isoista farmakologisista annoksista.
Jos uupuneella on taustallaan matalia kortisoleja tai jos uupumuksen taustalla on rajua tai pitkäaikaista stressiä, voi ravintolisäohjelmaan kuulua joidenkin kuukausien ajan myös lisämunuaisten toimintaa tukemaan isoannoksisia määriä C-vitamiinia ja B5-vitamiinia eli pantoteenihappoa.
Tilanteessa, jossa kortisolitasot ovat vielä koholla, voidaan käyttää kuureina adaptogeenisia yrttejä kuten aswaghandaa, macaa, ruusujuurta, pyhää basilikaa ja gingsengiä, mutta suosittelen käyttämään niitä maltillisia annoksia ravintolisäohjelman rinnalla yhdistelmävalmisteina, joissa eri adaptogeeniset yrtit tukevat ja tasapainottavat toinen toisiaan. Näin niitä on käytetty tuhansia vuosia yrttilääkinnässä. Isot annokset yksittäisiä vahvoja adaptogeenisia yrttejä, voivat olla osalle uupuneista haitallisia. Terapeuttisista annoksista fosfatidyyliseriiniä voi olla hyötyä stressi- ja rasitustilojen nostamissa kortisolitasoissa uupuneilla ihmisillä, mutta ei silloin kun kortisolitasot ovat matalat.
On myös huomioitava, että osa ihmisistä voi olla herkkiä isoille annoksille aktiivisia B-vitamiineja. Jopa isot kerta-annokset esimerkiksi magnesiumia tai kurkumiinia voivat romahduttaa oloa.
Kokeita ja mittauksia
Jotta uupunutta voidaan hoitaa yksilöllisesti, saatetaan tarvita myös laboratoriokokeita ja mittauksia. Peruskokeista hyödyllisiä ovat usein pieni verenkuva, kilpirauhaskokeet (riittävän laajoina, mukaanlukien T3v ja kilpirauhasen vasta-aineet), rautakokeet (nämäkin riittävän laajoina, mukaanlukien pieni verenkuva ja transferriinin saturaatio eli rautakylläisyys, ferritiini), B12. Peruskokeet johtavat usein tarkempiin kokeisiin, kuten munuais- ja maksakokeet ja albumiini. Perusmittauksia ovat mm. sykkeiden, verenpaineiden ja kehon lämmön seuraaminen eri vuorokauden aikoina.
Funktionaalisen lääketieteen parissa voidaan hyödyntää moniakin testipaketteja, kuten virtsan orgaaniset hapot, joissa voidaan mm. jäljittää lisääntynyttä tarvetta tietyille ravintoaineille. Erilaiset nutrigenoomiset geenitestikokonaisuudet voivat auttaa löytämään yksilöllisiä ratkaisuja elämäntapoihin, ruokavalioihin ja ravintolisäohjelmiin. Lisäksi voidaan hyödyntää hormonimittauksia, kuten kortisolitasojen tutkimusta virtsa- ja sylkinäytteistä (näillä keinoilla saadaan hyödyllisempää ja tarkempaa informaatioita kuin esim. verikokeesta, joka ei välttämättä paljasta matalia aktiivisen kortisolin tiloja) ja sukuhormonimittauksia. Jos tavanomaiset keinot eivät auta riittävästi ruoansulatus- ja vatsaongelmien selättämisessä, voidaan teettää myös laajoja ruoansulatusanalyysejä. Tulosten avulla osataan valita oikeanlaisia yrttejä ja probioottivalmisteita tai tiedetään ohjata asiakas ottamaan yhteys terveydenhoitoon.
Turvallinen ja kokonaisvaltainen hoito
Ravintoterapeutti on koulutettu tunnistamaan tilanteet, jolloin tulee ohjata asiakas lääkärin vastaanotolle, vaikkakin usein asiakas on jo lääkärin hoidossa tullessaan uupumuksen vuoksi ravintoterapeutin vastaanotolle. Ravintoterapeutti osaa myös ottaa huomioon rajoitukset eri sairauksissa tai lääkityksissä, jotka vaikuttavat siihen, mitä ravintolisiä tai yrttejä voi turvallisesti suositella. Uupumus on usein niin monitahoinen ja kokonaisvaltainen tila, että ravintoterapian lisäksi tarvitaan muunkinlaistakin apua. Ihminen kun tunnetusti on psykofyysissosiaalinen kokonaisuus.
Omat tietoni ja kokemukseni uupuneen auttamisesta ravintoterapeuttisin keinoin olen kartuttanut omakohtaisella kokemuksellani, kokemuksellani vertaistuesta sekä Suomessa, että kansainvälisesti, omaehtoisella aiheeseen perehtymisellä, että lääketieteen perusteiden ja ravintoterapian opinnoillani. Opintoni Suomen Terveysopisto Saluksessa ovat antaneet kattavan pohjan ymmärtää ja auttaa uupuneita. Saluksessa ravintoterapeuttien opintoihin
kuuluu myös aihealueena krooninen väsymysoireyhtymä.
---------
Vastuuvapauslauseke: Ravintoterapeuttina en diagnosoi sairauksia, muuta tai aloita lääkityksiä, enkä anna mitään virallisia lausuntoja laboratoriotutkimuksista. Tässä blogissa kirjoittamani tekstit eivät ole hoito-ohjeita, enkä ole vastuussa kenenkään lukijan tekemistä ratkaisuista liittyen ravitsemukseen tai heidän tai heidän läheistensä terveydenhoitoon.
